Pietarsaaren edustan yhteistarkkailun tulokset 2009

Transkriptio

1 Pietarsaaren edustan yhteistarkkailun tulokset 2009 Eeva-Kaarina Aaltonen Tiia Sillanpää Pietarsaari 2010 Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry Österbottens vattenskyddsförening rf PL/PB PIETARSAARI JAKOBSTAD ; :

2 Pietarsaaren edustan yhteistarkkailun tulokset 2009 Sisällysluettelo 1 Tarkkailun peruste 1 2 Sääolot ja hydrologia 3 3 Kuormitus Jätevesikuormitus Lämpökuormitus Luodon-Öjanjärvi 8 4 Merialueen vedenlaatu Vedenlaatu vuonna Vedenlaadun muutokset Kalataloustarkkailu 18 6 Katsaus tarkkailualueen muihin selvityksiin vuonna Tarkkailualueen uimaranta- ja leväseuranta Vuosittainen pohjaeläinseuranta Menetelmät Lajisto, yksilötiheydet ja biomassat Lämpötilakartoitukset Satamassa tehdyt selvitykset Mässkärin luontoasema Pörkenäsin leirikeskus 22 7 Tiivistelmä 23 Lähdeluettelo Liitteet 1-12 Kansikuva: Eeva-Kaarina Aaltonen 2009

3 1 1 Tarkkailun peruste Pietarsaaren edustan merialueelle johdetaan Pietarsaaren seudun asutuksen (Pietarsaaren Vesi) sekä UPM Kymmene Oyj:n massa- ja paperitehtaiden sekä muiden yksiköiden jätevedet. Outokumpu Stainless Tubular Products Oy:n (OSTP, ent Jaro) jätevedet johdetaan mereen Lapakonlahden kautta samaan kohtaan kuin UPM Kymmenen jätevedet. Alholmens Kraft Oy:n voimalaitoksen jäähdytysvedet johdetaan samalle alueelle. Myös Pietarsaaren Satama osallistuu yhteistarkkailuun. Purkupaikat ilmenevät kuvasta 1. Yhteistarkkailussa mukana olevien tarkkailuvelvoitteet perustuvat seuraaviin Länsi-Suomen vesioikeuden (LSVEO), Länsi-Suomen ympäristölupaviraston (LSY) sekä vesiylioikeuden (VYO) ja Vaasan hallinto-oikeuden (VHO) päätöksiin: Toimija Lupapäätös Pietarsaaren kaupunki/ Pietarsaaren Vesi LSY 45/2005/1 ( ) lupamääräyksest 8) ja 9), VHO2007/0568/2 ( ) UPM Kymmene Oyj LSY 85/2003/1 ( ) lupamääräys 40) VHO 00282/04/5101 ( ) Outokumpu Stainless Tubular Products Oy LSU-2002-Y-462 (111) lupamääräykset 14) - 20) Alholmens Kraft Oy Ab LSY 71/2003/3 lupamääräykset C1 ja C3, VHO 01/0142/4 Pietarsaaren Satama LSY 43/2006/2 ( ) lupamääräykset 20), 22) ja 23) Pietarsaaren edustalla noudatettiin vuonna 2009 vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelmaa jaksolle (Aaltonen 2008), jonka Länsi-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt päätöksellään LSU Y-524(121) ( ) ja Pohjanmaan TE-keskuksen kalatalousyksikkö päätöksellään 2583/ 5723/ 2002 ( ). Tarkkailuohjelman päivityksessä vuonna 2008 tarkistettiin havaintopaikkojen ja näytteenottokertojen lukumääriä sekä analyysivalikoimia. Myös pohjaeläinseurantaan tehtiin muutoksia. Vuosittaista tarkkailua täydennetään määrävuosin tehtävin erillisselvityksin. Tähän raporttiin on koottu vuoden 2009 vesistötarkkailun ja vuosittaisen kalatalousseurannan tulokset: 1 talvinäytteenotto 16 meri- ja 2 järvipisteeltä (kuva 1) 3 avovesiajan laajaa näytteenottokierrosta 16 meri- ja 2 järvipisteeltä 6 avovesiajan näytteenottoa 6 meripisteeltä ja 2 Luodonjärven pisteeltä (intensiiviseuranta) 1 perifytonkasvatusjakso vuosittain kerättävät tiedot merialueen kalastajista, pyydyksistä ja saaliista vuosittain kerättävät tiedot uimavesien laadusta ja leväseurannasta Analyysitulokset ovat yhteenvedon liitteinä 2 (laajat näytteenotot) ja 3 (intensiivitarkkailu), perifytontulokset liitteenä 4 ja Länsi-Suomen ympäristökeskuksen tulokset elokuulta liitteenä 5. Kalataloustarkkailun tiedot on koonnut Norra svenska fiskeområdet (Wistbacka 2010) ja ne ovat liitteenä 6. Yhteenvetotaulukko uimarantojen valvontatuloksista on liitteenä 7 ja valtakunnallisen leväseurannan tulokset Ådön kalasatamasta ovat liitteenä 8. Pohjaeläintulokset ovat liitteenä 9, Mässkärin luontoaseman jätevesitulokset liitteenä 10, OSTP:n kuormitus liitteenä 11 ja luettelo tarkkailussa käytetyistä menetelmistä on liitteenä 12. Näytteenoton ja analysoinnin on hoitanut Nab Labs Oy. Tarkkailuohjelman mukaisesti tässä yhteenvedossa käsitellään vedenlaatu- ja vuosittaisen kalataloustarkkailun tiedot ja referoidaan vuoden aikana alueella tehtyjen muiden selvitysten tuloksia (kohta 7). Yhteenvedon on laatinut Pohjanmaan vesiensuojeluyhdistys ry.

4 2 Pietarsaaren edustalle on vuonna 2004 laadittu Perämeri Life hankkeen yhteydessä rehevöitymismalli (Korpinen ym 2004), jonka avulla voidaan arvioida erilaisten kuormitustilanteiden vaikutuksia. Pietarsaaren edustan merialueen tarkkailuaineistoista on tehty laaja yhteenvetoraportti jaksolta (Aaltonen ym. 1998). Kuva 1. Pietarsaaren edustan merialue, purkupaikat ja havaintopaikat. Vedenlaadun kartoituspisteitä ( ja ) on yhteensä 16 kpl, joista 8 on intensiiviseurannassa ( ).

5 3 2 Sääolot ja hydrologia Vuoden 2009 sademäärät (Kokkola/ Korplax) ja keskilämpötilat (Kruunupyy) Ilmatieteen laitoksen lähimmiltä säähavaintoasemilta ja vertailujakson tiedot on esitetty kuvissa 2 ja 3. Jääpäivien lukumäärä näkyy taulukossa 1 (Merentutkimuslaitos). Luodonjärven juoksutukset Hästgrundetista ja Gertrudsista ilmenevät kuvasta 4. Luodon-Öjanjärven ja meriveden korkeuden vaihtelut Pietarsaaren satamassa on esitetty liitteessä 1. Vuoden 2009 kokonaissadanta (476 mm) Kokkolan Korplaxissa oli normaalia (521 mm) pienempi. Touko-, elo- ja marraskuu olivat runsassateisia kun taas kesä- ja syyskuu olivat erittäin vähäsateisia (kuva 2). Vuoden keskilämpötila oli Kruunupyyssä 1,0 C lämpimämpi kuin vertailujaksolla. Erityisen lämpimiä olivat talvikuukaudet tammi- ja marraskuu, jolloin lämpötila oli noin 3,5 C vertailujaksoa lämpimämpi. Ilman lämpötila oli huhtikuusta heinäkuuhun Kallanissa viileämpi kuin Kruunupyyssä (kuva 3). Pysyvän jääpeitteen kesto oli talvella Pietarsaaren edustalla vajaan kuukauden vertailujakson jääpeitteisyyttä lyhyempi. Jääpeitteen kesto oli vajaat neljä kuukautta, alkaen tammikuun alussa ja päättyen huhtikuun loppupuolella. Taulukko 1. Jäätyminen ja jäänlähdön ajankohdat sekä jääpäivien lukumäärä Pietarsaaren edustalla talvella (A = ensijäätyminen, B = pysyvän jääpeitteen muodostuminen, C = pysyvän jääpeitteen päättyminen, D = jään lopullinen katoaminen, E = todellisten jääpäivien lukumäärä) ja vertailujaksolla (M = jääpäivien lukumäärän keskiarvo, min = pienin ja max = suurin jaksolla ) (Seinä & Peltola 1991 ja Eriksson ). Paikka Talvi 2008/ A B C D E M Min Max Pietarsaari, satama Ådöskatan Mässkär Luodon-Öjanjärvestä juoksutettavat makeat ja humuspitoiset vedet purkautuvat Luodon ja Pietarsaaren saaristoon Gertrudsin ja Hästgrundetin patoluukuista (kuva 1). Lisäksi Gertrudsissa ja Strorströmmenissä on kalatiet, jotka ovat pääsääntöisesti auki. Gertrudsin kalatien virtaama on 5 m 3 /s ja Storströmmenin 1 m 3 /s. Kalatiet sulkeutuvat automaattisesti, kun meren ja järven vedenpintojen ero on noin 5-10 cm. Luodonjärven säännöstely irrotettiin meriveden pinnankorkeuden vaihteluista vuonna 1998 ja nykyisen säännöstelyn tavoitteena on pitää järven vedenpinta välillä cm (N 60 ). Luodon-Öjanjärven vedenpinnan korkeus ja juoksutukset vuonna 2009 ilmenevät liitteestä 1. Luodon-Öjanjärven virtaamat on laskettu automaattisesti mitattujen vedenkorkeustietojen ja tulvaluukkujen aukioloaikojen perusteella (UPM Kymmene Oyj 2009, kuva 4). Luodonjärvestä mereen juoksutettu keskivirtaama oli vuonna ,5 m 3 /s, eli lähes kolmanneksen vähemmän kuin keskimäärin säännöstelymuutoksen jälkeen (vertailujakso ,4 m 3 /s). Juoksutus mereen jakautui siten, että Hästgrundetista juoksutettiin keskimäärin 10,6 m 3 /s (61 %), Gertrudsin tulvaluukuista 2,7 m 3 /s (15 %) ja kalateistä yhteensä 4,2 m 3 /s (24 %).

6 4 Kuva 2. Kuukausisadanta Kokkolan Korplaxissa vuonna 2009 sekä vertailujakson keskiarvot (Ilmatieteen laitos 2009). Kuva 3. Kuukauden keskilämpötila Kruunupyyssä ja Pietarsaaren Kallanissa vuonna 2009 sekä vertailujakson keskiarvot Kruunupyyssä (Ilmatieteen laitos 2009).

7 5 Kuva 4. Luodonjärven juoksutukset kuukausikeskivirtaamina vuonna 2009 (UPM Kymmene 2009) ja vertailujaksolla (Aaltonen ja Kalliolinna 2006). Vuoden 2009 virtaamassa on eritelty Hästgrundetin, Gertrudsin ja kalateiden juoksutukset. Luodonjärven juoksutukset olivat tammi-toukokuussa lähellä vertailujakson juoksutuksia, mutta loppuvuonna huomattavasti tavallista pienempiä. Kevättulva ajoittui normaalisti huhti-toukokuulle ja vettä juoksutettiin sekä Hästgrundetin että Gertrudsin tulvaluukuista mereen. Kesällä Hästgrundetin luukut olivat muutaman päivän poikkeusta lukuunottamatta kiinni kesäkuusta lokakuulle ja Gertrudsin luukut kesäkuusta vuoden loppuun. Kalatietkin olivat suljettuina kesäkuun alusta lähes syyskuun puoliväliin, joten merialueelle levisi kesän 2009 aikana poikkeuksellisen vähän järvivesiä. 3 Kuormitus Pietarsaaren edustalle tulee jäte-, jäähdytys- ja järvivesien lisäksi hajakuormitusta suoraan lähivaluma-alueelta puroja ja ojia myöten. Jätevesiä tulee UPM Kymmene Oyj:n tehtailta ja Pietarsaaren Veden Alhedan jätevedenpuhdistamolta sekä pienemmässä määrin Pörkenäs lägergårdin ja Mässkärin luotsiaseman puhdistamoilta, joilla on oma kuormitus- ja vesistötarkkailunsa. Outokumpu Stainless Tubular Products Oy:n jätevedet johdetaan mereen samassa kanavassa kuin UPM:n jätevedet. Järvivesiä virtaa alueelle Hästgrundetin ja Gertrudsin tulvaluukuista sekä Gertrudsin ja Storströmmenin kalateistä. Jäähdytysvesiä johdetaan mereen Alholmens Kraftin voimalaitokselta ja UPM Kymmeneltä. Jätevesikuormituksen kehittyminen näkyy kuvasta 5. Luodon-Öjanjärvestä juoksutettujen vesien ja jätevesien aiheuttama kokonaiskuormitus vuonna 2009 näkyy taulukosta 2 ja kuormituksen vaihtelu vuosina kuvasta 6. Merialueen ravinnekuormituksen vaihtelu kuukausitasolla vuonna 2009 näkyy kuvasta 7.

8 6 3.1 Jätevesikuormitus UPM Kymmene Oyj:n Pietarsaaren tehtaiden kokonaistuotanto oli vuonna AD tonnia sellua. Tuotetusta sellusta 93 % eli t valkaistiin. Lisäksi valmistettiin tonnia voimapaperia, tonnia mäntyöljyä ja 527 tonnia tärpättiä. Sellun ja paperin tuotanto oli noin 17 % edellisvuotista pienempi. Walki Oy:n teollisuuskääreiden tuotanto oli vuonna tonnia. UPM:n puhdistetut jätevedet johdetaan mereen aktiivilietelaitoksen ja Lapakonlahdessa tapahtuvan jälki-ilmastuksen ja selkeytyksen jälkeen Alholman koillispuolelle (kuva 1). UPM:n puhdistettujen jätevesien mukana mereen johdettu kiintoaineen, orgaanisen aineen ja kokonaistypen kuormitus oli pienempi kuin edellisvuonna (kuva 5). AOX-kuormitus oli keskimäärin 220 kg/d eli noin 35 % pienempi kuin vuonna Fosforikuormituksen kuukausitason luparaja (60 kgp/d) ja raja-arvo vuositasolla (55 kg/d) alittuivat selvästi. Fosforikuormitus oli tammikuussa suurimmillaan (40 kgp/d) ja koko vuoden keskiarvo, noin 20 kg P/d oli pienempi kuin viiden edellisen vuoden keskiarvo (29 kgp/d). Muiltakin osin UPM:n ympäristöluvan mukaiset kuormitusrajat täyttyivät vuonna Pietarsaaren ja Uudenkaarlepyyn kaupunkien sekä Pedersören ja Luodon kuntien viemäröinnin piirissä olevien asukkaiden (noin as) puhdistetut jätevedet johdetaan mereen Alholman sataman eteläpuolella (kuva 1). Jätevedet käsitellään Pietarsaaressa Alhedan jälkisaostuslaitoksessa, minne johdetaan myös tarkkailussa mukana olevien teollisuuslaitosten saniteettivedet. Vesistöön johdettu kuormitus oli lähes sama kuin vuonna Lupaehdot saavutettiin kolmella vuosineljänneksellä, mutta toisella neljänneksellä BOD 7 pitoisuusraja ylittyi huhti- ja toukokuun näytteenotoista saatujen korkeiden pitoisuuksien seurauksena (kuva 5). Puhdistustehot olivat koko vuoden keskiarvoina seuraavat: kiintoaine 95 %, BOD 7 95,7 %, COD Cr 92,4 % ja kok-p 96,7 %. Kokonaistypen reduktio oli koko vuoden keskiarvona 41 % ja parhaimmillaan syksyllä noin 50 %. Kuva 5. Jätevesikuormitus vuosina UPM Kymmenen ja OSTP:n typpikuormitukset on eritelty. (Kaupungin lupaehdot neljännesvuosikeskiarvoina: BOD 7ATU 15 mg/l, 90 % ja kok-p 0,5 mg/l, 90 %. UPM Kymmenen lupaehdot kuukausikeskiarvoina BOD 7 4,4 t O 2 /d (vuosikeskiarvona 3,6 t/d), COD Cr 70 t O 2 /d (60 t/d), fosfori 60 kg/d (55 kg/d) ja AOX 600 kg/ d (500 kg/d).

9 7 Jätevesien aiheuttamasta orgaanisesta kuormituksesta (COD, BOD) % ja fosforikuormituksesta 89 % tuli UPM:ltä ja loput kaupungin puhdistamolta. Typpikuormitus jakautui UPM:n (54 %), kaupungin (39 %) ja OSTP:n (7 %) kesken. Outokumpu Stainless Tubular Products Oy:n Pietarsaaren tehtailla valmistetaan teräslevyistä ja nauhoista ruostumattomia sekä haponkestäviä putkia ja putkenosia yhteensä noin tonnia vuodessa (kapasiteetti noin t/vuosi). Putket peitataan happoaltaassa, jossa on typpihappoa, fluorivetyhappoa ja rikkihappoa sekä vettä. Peittausprosessissa muodostuvat jätevedet käsitellään kaksivaiheisella NaOH-saostuksella sekä vuonna 2007 käyttöön otetussa prosessinmuutoksessa, jossa pääosa typpihaposta on korvattu rikkihapolla. Jätevesiä muodostuu noin m 3 /kk ja ne johdetaan mereen Lapakonlahden kautta samassa purkuputkessa kuin UPM Kymmenen jätevedet (Pekka Pynttäri s.posti 2010). OSTP:n typpikuormitus oli vuonna kg/a alittaen luvassa asetetun tavoitearvon ( kg/v). OSTP:n metallikuormitus on pienentynyt kuparia ja nikkeliä lukuun ottamatta ja ympäristöluvassa asetetut kuormitusrajat toteutuivat siten hyvin. Metalleille asetetut pitoisuusrajat alittuivat selvästi (taulukko 2). OSTP:n kuormituksen kehitys vuosina ja nykyisen luvan mukaiset kuormitusraja-/ tavoitearvot on esitetty liitteessä 11. Taulukko 2. Outokumpu Stainless Tubular Products Oy:n pitoisuus- ja kuormitusraja-arvot eri metalleille sekä vuoden 2009 toteutuneet pitoisuudet ja kuormitukset. Metalli Pitoisuusrajaarvo (mg/l) Toteutunut pitoisuus 1. vuosineljännes 2009 (mg/l) Toteutunut pitoisuus 2. vuosineljännes 2009 (mg/l) Toteutunut pitoisuus 3. vuosineljännes 2009 (mg/l) Toteutunut pitoisuus 4. vuosineljännes 2009 (mg/l) Kuormitus raja-arvo (kg/a) Toteutunut kuormitus 2009 (kg/a) Kromi 0,5 0,39 0,43 0,4 0, ,05 Nikkeli 0,5 0,01 0,01 0,01 0, ,21 Lyijy 0, ,0001 0, ,01 Kadmium 0,1 0,0097 0,0084 0,0035 0, ,1026 Kupari 0,2 0,007 0,04 0,01 0,01 ei raja-arvoa 0,26 Fluoridi ei raja-arvoa 13,22 15,5 6,45 13, ph ei raja-arvoa 11,2 10,9 11,2 11,27 ei raja-arvoa 11,14 kok-n ei raja-arvoa ei raja-arvoa Pietarsaaren sataman laitureiden ja satamakentän hulevedet johdetaan mereen neljän sade/hulevesikaivon kautta, jotka on varustettu hiekan- ja lietteenerottimilla sekä Laukko I:n linja lisäksi öljynerotuskaivolla. Vuonna 2007 tehtyjen hulevesianalyysien perusteella kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet olivat sangen korkeita varsinkin Buskön laiturin kaivossa. Hulevesikaivojen puhtaanapitoon kiinnitettiin vuonna 2009 erityistä huomiota ja kiintoaine- ja ravinnekuorman pääsyä kaivoihin pyrittiin rajoittamaan peittämällä kaivot suojamatoilla lastaus- ja purkutoiminnan ajaksi (Pietarsaaren Satama, vuosiyhteenveto 2009). Sataman saniteettivedet kerätään umpikaivoon ja tyhjennetään jätevedenpuhdistamolle, kunnes satama-alueelta rakennetaan viemäri jätevedenpuhdistamolle. Ruoppaustoimintaan liittyvä vesistö- ja kalataloustarkkailu tehtiin Laukon laiturin pohjoispään pidentämiseen liittyen ja siitä on raportoitu erikseen (Keränen 2009). 3.2 Lämpökuormitus Alholmens Kraft Oy:n voimalaitos on kiinteää polttoainetta käyttävä väliottolauhdelaitos, joka tuotti vuonna 2009 sähköä (1 135 GWh/v), kaukolämpöä (279 GWh/v) ja teollisuushöyryä (98 GWh/v) yhteensä GWh/v eli TJ/ v. Polttoaineiden energiasisältö oli noin TJ. Polttoaineina

10 8 käytettiin turvetta (26 %), hiiltä (25 %), puuta (37 %), yhdyskuntajätettä (REF, 10 %), peltomassaa ja 12 bar höyryä (yht n. 1 %) sekä öljyä (< 1 %) voimalaitoksen käynnistykseen. Hiilen osuus polttoaineesta lisääntyi huomattavasti edellisestä vuodesta ja turpeen ja puun osuudet vastaavasti pienentyivät. Voimalaitoksen (AK 1 ja AK 2) käyntitunteja oli vuonna tuntia. Vähenemä edellisestä vuodesta oli 4 %. Alholmens Kraftin jäähdytysvesien aiheuttama lämpökuorma mereen oli vuonna TJ eli 41 % polttoaineiden kokonaisenergiasisällöstä. Jäähdytysvettä käytettiin vuonna milj m 3 eli keskimäärin 6,1 m 3 / s (lupa 7,2 m 3 /s). Mereen johdetun jäähdytysveden lämpötila oli viikkokeskiarvoksi laskettuna lämpimintä elokuussa + 26,6 C (lupa + 33 C). Jäähdytysveden lämpötilanousu oli enimmäkseen 7 8 C ja suurimmillaan tammikuussa + 10,8 C vuorokausikeskiarvoksi laskettuna (lupa + 13 C). Alholmens Kraftin lisäksi mereen tulee lämpökuormaa myös UPM Kymmeneltä, Alhedan jätevedenpuhdistamolta ja Luodonjärvestä (kuva 6). UPM Kymmenen lämpökuorma oli vuonna TJ, Pietarsaaren jätevedenpuhdistamon arviolta 23 TJ ja Luodonjärvestä tuleva luonnonmukainen lämpökuorma 124 TJ (Keränen 2009). Kuva 6. Eri lähteistä mereen johdettu lämpökuorma Pietarsaaren edustalla Luodon-Öjanjärvi Luodon-Öjanjärvestä mereen kohdistuva ravinnekuormitus vaihtelee järven juoksutuksista riippuen (vrt. kuva 4). Järvestä tuleva kuormitus on saatu laskemalla yhteen Hästgrundetin ja Gertrudin tulvaluukuista sekä kalateistä tulevat ravinnevirtaamat. Vuoden kokonaiskuormitus oli selvästi edellisvuotista pienempi, mikä johtui sekä vähäsateisesta vuodesta ja sen myötä Luodonjärven vähäisistä juoksutuksista että UPM:n tavallista pienemmistä kiintoaine- ja fosforipäästöistä.

11 9 Kuva 7. Pietarsaaren edustan merialueen ravinnekuormitus vuosina Koko vuoden keskiarvoksi laskettuna järvestä tullut fosforikuormitus oli vuonna kg P/ d eli noin kolminkertainen ja typpikuormitus kg N/ d eli noin reilu kaksinkertainen jätevesien aiheuttamaan ravinnekuormitukseen verrattuna (taulukko 2). Taulukko 2. Pietarsaaren edustan merialueelle tuleva keskimääräinen kuormitus (kg/d). Muuttuja UPM OSTP Pietarsaari yht/tills. Järvestä Lähialue*) kg/ d (2009) Kymmene (Jaro) Jakobstad 2009 Från sjön Närområdet BOD COD Cr tot-p 19,6 2,5 22,1 67,5 9 tot-n vesimäärä m 3 /d , *) Lähivaluma-alue + isoimmat purot ja Pörkenäs lägergård (Aaltonen ym 1998) Jätevesikuormituksen osuus merialueen kokonaisravinnekuormituksesta vaihtelee vuodenajoittain ja riippuu Luodonjärvestä tulevan kuormituksen ajoittumisesta. Jätevesikuormituksen osuus oli vuonna 2009 fosforin osalta keskimäärin 25 % ja typen osalta keskimäärin 30 %. Jätevesikuormituksen osuus oli pienimmillään (5 %) tulva-aikana huhtikuussa. Kesä-elokuussa jätevesien osuus oli % ja vielä syyskuussakin 76 % kokonaiskuormituksesta. Kuva 8. Pietarsaaren edustan merialueelle tuleva ravinnekuormituksen (fosfori ja typpi) vaihtelu kuukausikeskiarvoina vuonna 2009.

12 10 4 Merialueen vedenlaatu 4.1 Veden laatu vuonna 2009 TALVI Jäte- ja jokivesien leviäminen jään alla on esitetty kuvassa 9 pintaveden (1 m) värin, happamuuden ja johtokyvyn sekä ravinteiden ja orgaanisen hiilen (TOC) pitoisuuksien perusteella. Jään alle muodostuu selvä kerrostuneisuus, jossa pintaveden laatu poikkeaa muun vesipatsaan vedenlaadusta juuri näiden tekijöiden suhteen. Pintaveden (1 m) ph-arvo, samoin kuin suolaisuus on alentunut, vesi on ruskeaa ja kokonaisravinteiden ja orgaanisen aineen (TOC) pitoisuudet ovat selvästi kohonneet. Jäteja järvivesien vaikutusalueet menevät osittain päällekkäin eikä niitä aina voida erottaa toisistaan. Kuva 9. Pintaveden (1 m) laadun perusteella arvioidut jäte- ja järvivesien leviämisalueet maaliskuussa 2009.

13 11 Talviajan juoksutukset painottuivat Hästgrundetiin osaltaan siksi, että jokivesien tuomat happamat vedet eivät leviäisi koko Luodon-Öjanjärveen. Gertrudsin ja Storströmmenin kalatiet olivat auki koko talven. Talvinäytteet otettiin Lähirannikolla ja saaristovyöhykkeellä oli kohtuullisesti jäätä, mutta uloimmilta havaintopaikoilta (P73 ja 75) ei saatu ahtojäiden vuoksi näytteitä. Järvi- ja jätevedet levisivät ohuena kerroksen jään alla ja niiden vaikutukset näkyivät pintavedessä Ådön- Hälsingön sisäpuolisessa saaristossa ja vielä Ådön länsirannalla (P 71), Nygrundetissa (P 64) ja Euranin sisäpuolella (P 65). Merialueen vedenlaatu oli ajankohtaan nähden normaali eli alueella vallitsi normaali talvitilanne. Jään alla virtasi ruskeahko ja rehevämpi makeavesi ja väli- ja alusvedessä puhtaampi ja suolaisempi merivesi. Kerrostuneisuus oli saaristopisteillä kaikkien muuttujien suhteen selvä, sillä vesi oli 5 m syvyydessä lähes merivettä. Luodonjärven vesi ei ollut talvella 2009 erityisen hapanta, joten happamuusvaikutukset merialueella jäivät myös hyvin vähäisiksi. Hygieniaindikaattoribakteereita oli Vanhansataman perukassa hulevesien vaikutusalueella (P 51) hieman enemmän kuin muilla havaintopaikoilla. Luodonjärven juoksutuksista johtuen pintaveden väriarvot sekä fosfori- ja typpipitoisuudet olivat korkeat aina Mässkäriin asti. Jäänalaisen vesikerroksen (1 m) happitilanne oli hyvä (kyllästysprosentti %) osalla alueella sekä pintavedessä että pohjanläheisessä kerroksessa. Pintaveden happitilanne oli tyydyttävä (kyllästysaste %) havaintopaikoilla P52, P53, P54, P55, P62, P66, P67, P78 ja P79, mutta näilläkin pisteillä hapen kyllästysprosentti oli syvemmällä hyvä. Heikoin happitilanne oli pisteellä P51 (kyll % 52), mihin lienee osasyynä huonon veden vaihtuvuuden lisäksi kaupungin läpi laskeva Kanaali, johon johdetaan mm. katualueiden hulevesiä. Havaintopaikalla mitatut korkeat sameus-, fosfori- ja rautapitoisuudet viittaavat myös Kanaalin vaikutuksiin. Länsi-Suomen ympäristökeskukselta ei ole vedenlaatutietoja maaliskuulta AVOVESIAIKA Laajat näytteenottokierrokset Toukokuun näytteenottokierroksella ( ) Luodonjärven tulvajuoksutuksista johtuen lähirannikolla koko vesipatsaan vesi oli ruskeaa tai hyvin ruskeaa ja ravinnepitoisuudet siksi keskimääräistä korkeammalla tasolla. Veden suolaisuus oli alentunut, vesi oli myös sangen sameaa ja TOCpitoisuudet olivat kohonneet. Vesipatsas oli tasalaatuinen ja merivettä vain kauimmaisella havaintopaikoilla (P 73), missä makeiden vesien vaikutuksia ei enää ollut havaittavissa. Luodonjärvestä juoksutettujen vesien ph-arvo oli 5,6-6,1 ja meren puolella tulvaluukkuja lähimpien havaintopaikkojen pintaveden ph-arvot olivat alle 7. Pintaveden lämpötila vaihteli rannikon lähipisteiden 8 10 C:sta uloimpien pisteiden noin 4 C:een. Lämpötilakerrostuneisuus oli ulkopisteilläkin sangen heikko, sillä veden lämpötila oli pohjan lähellä selvästi yli 3- asteista. Näkösyvyys oli alle 1 m (0,7 0,9 m) kaikilla Hästgrundetin ja Gertrudsin välisillä havaintopaikoilla (P53, P54, P55, P66, P67, P78 ja P79) ja suurimmillaan (4,5 m) ulkomeren havaintopaikalla P73. Nitraatti- ja ammoniumtyppeä oli kaikilla havaintopaikoilla mitattavia pitoisuuksia, eniten järvi- ja jätevesien vaikutusalueilla. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat rannikon lähellä kohonneet, ja laskivat vain aivan uloimmilla havaintopaikoilla alle määritysrajan (< 2 µg/l). Kevään levätuotanto oli nostanut klorofyllipitoisuudet muutamilla rannikon lähipisteillä yli 5 µg/l:aan, mutta suurimmalla osaa aluetta klorofyllipitoisuudet olivat tasolla 3-5 µg/l. Elokuun puolivälin ( ) näytteenottokierroksella merivesi oli poikkeuksellisen lämmintä. Selvä lämpötilakerrostuneisuus havaittiin vain uloimmilla havaintopaikoilla, jossa sielläkin alusve-

14 12 den lämpötila oli 9 10 ºC. Sisäsaaristossa ja lähirannikoilla koko vesimassa oli lähes tasalämpöistä pinnalta pohjalle lämpötilojen vaihdellessa noin ºC. Järvivettä ei ollut juoksutettu mereen koko kesänä muutamaa poikkeuspäivää tai -tuntia lukuun ottamatta ja siten merivesi oli elokuussa kirkasta ja kerrostuneisuus oli hyvin heikko. Jätevesien purku- ja vaikutusalueilla vesi oli kuitenkin selvästi ruskeaa ja ravinnepitoista. Hygieniaindikaattoribakteereita oli hyvin vähän. Pintaveden väri sekä ravinteiden, raudan ja orgaanisen hiilen (TOC) pitoisuudet olivat jätevesien vaikutusalueella kohonneet koko vesipatsaassa. Klorofyllipitoisuudet olivat rehevyyttä ilmentävällä tasolla (10-17 ug/l) ja ravinnepitoisuudet kohonneet (21-31 µgp/l) ja µgn/l). Vaikutukset rajoittuivat purkualueelle ja Vanhansatamanlahdelle. Pitoisuudet laimenivat nopeasti pohjoiseen päin (P 67 ja P66) ja vesi oli Kackurinlahdella (P79) poikkeuksellisen kirkasta ja vähäravinteista ja myös klorofyllipitoisuus oli alhainen. Uloimmilla havaintopaikoilla vesi oli koko vesipatsaassa tasalaatuista ja pitoisuudet alhaisia. Näkösyvyys oli parhaimmillaan ulkopisteillä 5 m, saaristossa 2-3 m ja lähialueilla 1 2 m. Klorofyllipitoisuus oli 1 3 ug/l ja ravinnepitoisuudet alhaisia (< 10 µgp/l) ja < 200 µgn/l). Fosfaattifosforin pitoisuus tarkkailualueella oli < 2 9 µg/l ja ammoniumtypen 8 92 µg/l. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen elokuun alussa ottamassa näytteessä (P64) fosfaattifosforipitoisuudet olivat 2 µg/l, kokonaisfosforipitoisuudet 7 8 µg/l ja klorofyllipitoisuudet 1,5 µg/l. Lokakuussa (6.10., ja ) vesipatsas oli jäähtynyt ja lähes tasalämpöinen (5 9 C). Kalateistä virtasi järvivettä mereen, mutta Hästgrundetin ja Gertrudsin tulvaluukut olivat edelleen suljettuina. Merivesi oli pinnasta pohjaan tasalaatuista, mutta suolaisuus oli rannan läheisillä havaintopaikoilla hieman alentunut, ja ravinne-, rauta- ja TOC-pitoisuudet olivat jonkin verran kohonneet. Fosforipitoisuudet olivat ulkopisteillä selvästi alle 10 µg/l. Myös klorofyllipitoisuudet olivat sangen pieniä, siten, että ulkopisteillä mitattiin 2 3 µg/l ja lähipisteillä 3 6 µg/l. Näkösyvyys oli lähialueilla 1 2 m ja ulkoalueilla enimmillään 4,5 m. Intensiivinäytteenotto (P 52, 54, 62, 64 ja 67) Kuvassa 10 on esitetty veden värin, kokonaisfosforipitoisuuden sekä kuvassa 11 veden kokonaistypen ja a-klorofyllipitoisuuksien vaihtelut toukokuusta lokakuuhun intensiiviseurannan pisteillä 52, 54, 62, 64 ja 67. Pitoisuuksien vaihteluihin vaikuttivat kesän mittaan järvi- ja jätevesien leviäminen, meriveden pinnanvaihtelut ja tuuliolosuhteet. UPM:n päästöt olivat selvästi edellisvuotta pienemmät ja vaikutukset ulottuivat tavallista pienemmälle alueelle, mikä näkyi ulko- ja lähialueiden välisten pitoisuuserojen suurenemisena. Meriveden laatu vaihteli kesällä 2009 voimakkaimmin jätevesien lähivaikutusalueella (P54 ja P52), kun taas vaikutukset pohjoisen suuntaan (P67) olivat vähäisemmät. Luodonjärvestä juoksutettiin kesällä 2009 niin vähän vettä, että järvivesien vaikutukset näkyvät vain touko-kesäkuussa kohonneina väriarvoina ja ravinnepitoisuuksina kaikilla intensiivitarkkailun havaintopaikoilla. Pitoisuusvaihtelut olivat alkukesän jälkeen vähäisempiä kuin normaalivuosina, mutta alueelliset erot olivat selvät. Klorofyllin maksimipitoisuudet nousivat purkupaikkojen lähipisteillä (P52 ja 54) µg/l:aan, mutta pysyttelivät ulkopisteillä tasolla 2-3 µg/l. Fosforipitoisuudet vaihtelivat sisäpisteiden yli 30 µg/l:sta ulkopisteiden alle 10 µg/l:aan ja typet vastaavasti yli 600 µg/l:sta 200 µg/l:aan.

15 13 Kuva 10. Pintaveden (0-2 m) väriarvot (mg Pt/l) ja kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) pisteillä P 52, 54, 62, 64 ja 67 avovesikaudella Kuva 11. Pintaveden (0 2 m) kokonaistypen ja a-klorofyllin pitoisuudet (µg/l) pisteellä P 52, 54, 62, 64 ja 67 avovesikaudella Rehevöitymisluokitus Avovesikauden 2009 rehevöitymisluokitus on esitetty kuvassa 12, johon on edellisvuosien tapaan merkitty kaikilta pisteiltä kolmen havaintokerran klorofyllipitoisuuksien keskiarvot, maksimiarvot ja keskiarvopitoisuuksien perusteella arvioidut rehevyysluokat (luokitus Aaltonen & Kyröläinen): Luokka a-klo (µg/l) Erittäin rehevä > 100 Hyvin rehevä Rehevä Lievästi rehevä 5-10 Rehevöitymässä 2-5 Karu < 2 Tarkkailualue jakaantui klorofyllikeskiarvojen perusteella kahteen rehevyysluokkaan siten että Vanha satamanlahti, purkualueet pohjoispuolisine saaristoalueineen ja Kackurinlahti sijoittuivat luokkaan lievästi rehevöitynyt (P51, 52, 54, 55, 67 ja 79). Koko muu alue sijoittui luokkaan rehevöitymässä. Lievästi rehevöitynyt alue oli hieman edellisvuotista suppeampi ja erot purkualueen ja uloimpien pisteiden välillä olivat edellisvuotista pienemmät. Karuksi luokiteltavaa aluetta ei vuoden 2009 aineiston perusteella ollut lainkaan

16 14 Kuva 12. a-klorofyllin maksimi- ja keskiarvopitoisuudet (µg/l) sekä keskiarvojen (n=3) perusteella arvioidut rehevöitymisvyöhykkeet kesällä Ylimpänä maksimipitoisuus, alla keskipitoisuus ja suluissa intensiiviseurannan havainnoista laskettu keskiarvo pisteillä (P 52, 54, 62, 64 ja 67; n = 11). Perifytontutkimuksen tulokset Perifytonin kasvatuskoe tehtiin 10 havaintopaikalla 2 viikon inkubointiajalla Kasvatus tehtiin rinnakkaisilla plexilasilevyillä, joista irrotettiin inkuboinnin jälkeen päällyskasvusto laboratoriossa. Päällyskasvustosta määritettiin klorofylli a (µg/m 2 ) ja kiintoaine (mg/m 2 ). Tuloksia on havainnollistettu kuvassa 13. Havaintopaikat, niiden koordinaatit ja tulokset ilmenevät liitteestä 4. Perifytonselvityksen perusteella leväkasvu oli UPM:n purkukanavan edustalla (UPM) monikymmenkertaista ja Alholmens Kraftin jäähdytysvesien purkualueella (AK) yli satakertaista suhteessa vertailualueisiin. Seuraavina erottuivat Pietarsaaren Sataman ja Pietarsaaren Veden (Kaupunki) jätevesien hieman kohonneet kiintoaine- ja klorofyllimäärät. Kaupungin jätevesien purkualueella päällyskasvustoa oli hieman enemmän kuin kesällä Puutteistaan huolimatta perifytonin kasvatuskoe antaa tarpeellista lisätietoa purkualueiden tilasta ja kuvastaa erityisen hyvin lämpökuorman todettuja vaikutuksia.

17 15 Kuva 13. Perifytonkasvatuskokeen tulokset kymmeneltä havaintopaikalta Pietarsaaren merialueella kesällä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen tulokset Länsi-Suomen ympäristökeskuksen ottamien näytteiden tulokset havaintopaikalta P64 elokuussa on taulukoitu liitteeseen 5. Havaintopaikka P62 ei enää vuonna 2009 kuulunut ympäristökeskuksen seurantaohjelmaan. 4.2 Veden laadun muutokset Pintaveden laadun (happi, väri, kok-p, klorofylli) muutokset jaksolla intensiiviseurannan pisteillä 54, 62, 64, 75 on esitetty kuvissa erikseen talven ja avovesiajan osalta. HAPPI (kuva 14) Jäänalaisessa happitilanteessa havaittiin selvä ja pysyvä muutos parempaan talvella 1986, jolloin UPM:n aktiivilietelaitos otettiin käyttöön. Tätä ennen happitilanne oli vaihdellut etenkin pisteillä 62 ja 64 huomattavasti ja kyllästysaste oli Mässkäriin asti alle 50 %. Nykytilanne on vakiintunut koko alueella siten, että pintaveden happitilanne on vähintään tyydyttävä, mutta enimmäkseen hyvä. Talvella 2009 hapen kyllästysasteen vaihteluväli pintavedessä oli koko tarkkailualueella % eli happitilanne oli paikoin tyydyttävä, mutta pääsääntöisesti hyvä.

18 16 Kuva 14. Hapen kyllästysasteen vaihtelut pisteillä P 54, 62, 64 ja 75 talvina (pisteen P 75 asemesta on käytetty talvella 1991, 2000, 2001, 2005 ja 2007 P 77, talvella 1993 P 76 ja talvina 1995, 1996,1997, talvella 1998 P 74 ja talvella 2009 P 71 tuloksia). VÄRI (kuva 15) Talven väriarvot vaihtelevat hyvin voimakkaasti, mikä johtuu jäte- ja järvivesien erilaisesta kulkeutumisesta eri talvien juoksutustilanteissa. Väriarvot olivat 1990-luvulla melko vakaat uloimmalla havaintopaikalla (P 75), mutta 2000-luvulla P75 on jouduttu korvaamaan monena talvena lähempien havaintopaikkojen tuloksilla ja vaihtelu on siten kasvanut. Luodonjärvestä juoksutetun järviveden vaikutus näkyi talvella 2009 tavallista selvemmin kaikilla intensiivitarkkailun paikoilla. Avovesiaikaan havaitaan veden värin suhteen selvä gradientti purkualueilta ulospäin mentäessä. Vaihtelut ovat suurimmat järvi- ja jätevesien purkupaikkojen välittömässä läheisyydessä (P 54), missä vesi on myös selvästi ruskeampaa (80-90 mg Pt/l) kuin muualla. Uloimmilla pisteillä (P 64 ja 75) väriarvot ovat toukokuuta lukuun ottamatta alhaiset (<20 mg Pt/l) ja vaihtelut vähäisiä. Kuva 15. Veden värin vaihtelut pisteillä P 54, 62, 64 ja 75 talvina (pisteen P 75 asemesta on käytetty talvella 1991, 2000, 2001, 2005 ja 2007 P 77, talvella 1993 P 76 ja talvina 1995, 1996,1997, talvella 1998 P 74 ja talvella 2009 P71 tuloksia).

19 17 FOSFORI (kuva 16) Talvella kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelevat väriarvojen tavoin järvivesien juoksutuksista riippuen eri tavoin eri vuosina. Pitoisuuksissa on laskeva suuntaus ja vaihteluväli on pienentynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen. Pitoisuudet ovat olleet melko tasaisen pienet vain uloimmalla havaintopaikalla (P 75). Juoksutukset Luodonjärvestä painottuivat talvella 2009 Hästgrundetiin ja fosforipitoisuudet olivat purkualuetta laajemmalla alueella (P62, P64 ja P71) tavallista korkeammat. Avovesikauden fosforipitoisuuksissa on laskeva suuntaus. Vaihtelut ovat vähäisempiä ja tilanne on huomattavasti vakaampi kuin talvella. Purkupaikkojen lähellä (P 54) fosforitaso erottuu selvästi muita korkeampana (noin 30 µg P/l). Fosforipitoisuus laskee ulospäin mentäessä alle 10 µg P/l:aan (P75). Kuva 16. Kokonaisfosforipitoisuuksien keskiarvojen vaihtelut pisteillä P 54, 62, 64 ja 75 talvella ja avovesiaikaan (pisteen P 75 asemesta on käytetty talvella 1991, 2000, 2001, 2005 ja 2007 P 77, talvella 1993 P 76 ja talvina 1995, 1996, 1997, talvella 1998 P 74 ja talvella 2009 P71 tuloksia). KLOROFYLLI (kuva 17) Rehevöitymistä kuvaavan a-klorofyllipitoisuuden perusteella rehevöityminen lisääntyi luvun puolivälistä lähtien kaikilla intensiiviseurannassa olevilla pisteillä ja samalla alueiden väliset erot pääsääntöisesti kasvoivat. Vuoden 1998 jälkeen erot lähi- ja ulkoalueiden välillä ovat edelleen lisääntyneet ja klorofyllipitoisuudet vaihtelevat erityisesti purkualueen lähimmillä havaintopaikoilla (P 54, 67). Yhtenä osatekijänä ovat Luodon-Öjanjärven juoksutusten suuret vaihtelut. Järvivesien juoksutus tulvaluukuista lopetettiin vuonna 2009 kesäkuun alkupuolella ja kalatiet olivat suljettuina heinä-elokuun ja siten vain jätevedet kuormittivat aluetta. Jätevesien vaikutusalue rajoittui lähelle purkupaikkoja. Pisteillä P54 ja P75 klorofyllipitoisuudet olivat kesällä 2009 hieman suuremmat ja pisteillä P62 ja P64 edellisvuotta pienemmät.

20 18 Kuva 17. Klorofyllipitoisuuksien keskiarvojen vaihtelut pisteillä P 54, 62, 64 ja 75 avovesiaikaan (intensiiviseurannan tulokset, n = 11-16/ vuosi). 5 Kalataloustarkkailu Vuosittainen tiedonkeruu Tiedot kalastajien ja pyydysten määristä sekä kalansaaliista saatiin tarkkailuohjelman mukaisesti kalastusalueelta (Norra svenska fiskeområdet), joka on koonnut ne Pietarsaaren ja Luodon kalastuskunnilta. Seuraavassa esitetään yhteenveto Vestersundsbyn, Kyrkobyn, Pörkenäsin, Larsmon ja Eugmon kalastuskunnilta kerätyistä tiedoista merialueen kalastuksesta vuonna 2009 (Wistbacka 2010, liite 6). Alueella kalastaneiden lukumäärä oli vuonna henkeä, joista Pohjanmaan TE-keskuksen tilastojen mukaan 37 oli ammatti- tai sivuammattikalastajia. Ammattikalastajia oli Larsmo fiskelagissa kuusi vähemmän ja Vestersundsbyssä seitsemän enemmän kuin edellisenä vuonna. Alueella oli vähemmän pyydyksiä kuin edellisinä vuosina, mutta saalista saatiin edellisvuotista enemmän. Pyydyksinä käytettiin eniten mm verkkoja. Lisäksi kalastettiin rysillä, siikaloukuilla, haukija madekoukuilla ja -saksilla sekä vapakalastusvälineillä ja katiskoilla. Vuonna 2009 oli käytössä koukkuja, saksia, verkkoja, siikaloukkuja ja rysiä vähemmän sekä katiskoja jonkin verran enemmän kuin edellisvuonna. Onkia ei tilastoitu vuonna 2009 lainkaan ja atrain oli pyydystaulukossa ensimmäistä kertaa (taulukko 4). Yleisin saalislaji vuonna 2009 oli lahna, jonka osuus kokonaissaaliista oli vajaa neljännes. Siikasaalis oli edelleen pienentynyt (7 %), mutta kaikkien muiden lajien, erityisesti mateen, ahvenen, hauen ja lahnan saaliit olivat kasvaneet vuodesta Saaliin kokonaismäärä oli vuonna 2009 noin kg eli noin kolmannes edellisvuotta enemmän (taulukko 5 ja kuva 18).

21 19 Taulukko 4. Pietarsaaren ja Luodon merialueella käytetyt pyydykset (Wistbacka ). Pyydykset/ Redskap verkko/nät rysä/ryssjor siikaloukku/sikfällor koukut & sakset/krokar & sax ajoverkko/flytnät nuotta/not pitkäsiima/långrävar heittovapa/kastspön >72 67 onki/mätspö >100 >100 >15 0 katiska/katsar atrain/ljuster 5 Taulukko 5. Pietarsaaren ja Luodon merialueen kalasaaliit (kg/ vuosi) (Wistbacka ). Särki ja säynävä sisältyvät vuoteen 2005 asti ryhmään muut. Saalis/ Fångst siika/sik lohi/lax taimen/öring silakka/strömm made/lake ahven/abborre hauki/gädda lahna/braxen kuha/gös säynävä/id särki/mört muut/övrigt Totalt Kuva 18. Eri kalalajien osuudet kokonaissaaliista Pietarsaaren ja Luodon merialueella (Wistbacka ).

22 6 Katsaus tarkkailualueen muihin selvityksiin vuonna Tarkkailualueen uimaranta- ja leväseurannan tulokset Pietarsaaren ja Luodon alueilla on seitsemän meren rannalla sijaitsevaa uimarantaa, joilla veden laatua seurataan säännöllisesti. Kittholmenin uimaranta Vanhassa satamassa sekä Fäbodan Pikkuhiekka ja Café-ranta ovat EU-rantoja, joita valvotaan tarkemmin kuin muita rantoja. Uimavesi täytti kesällä 2009 valvontakierroksilla kaikilla rannoilla voimassa olleet laatuvaatimukset (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 354/2008). Näytteenottojen yhteydessä EU-rannoilla ei havaittu sinilevää, öljyä, kelluvia partikkeleita, fenoleita eikä silmin havaittavia muutoksia veden värissä tai näkösyvyydessä. Yhteenveto Malmin terveydenhuoltoalueen terveystarkastajien suorittaman uimavesivalvonnan tuloksista on liitteenä 7. Suomen ympäristökeskuksen valtakunnallisessa levähavainto-ohjelmassa on havaintopaikka Ådön kalasatamassa. Pietarsaaren ympäristötoimiston henkilökunta tekee havainnot kerran viikossa. Paikalla ei ollut havaittavia leväesiintymiä kesällä Yhteenveto havainnoista on liitteenä Vuosittainen pohjaeläinseuranta Neljältä havaintoasemalta tehty jokavuotinen pohjaeläinselvitys on raportoitu erikseen ja alla esitetään tiivistelmä Nymanin (2010) raportoimista tuloksista Menetelmät Vuoden 2009 pohjaeläinnäytteet otettiin lokakuun puolivälissä pisteiden P 54, 62, 65 ja 78 ympäristöstä. Kultakin alueelta (noin 200 m x 200 m) otettiin satunnaisesti 10 nostoa Ekman-tyyppisellä noutimella. Kukin nosto seulottiin uuden tarkkailuohjelman mukaisesti kentällä 0,5 ja 1,0 mm kaksoisseulalla. Eläimet 1 mm seuloksesta poimittiin luupin avulla laboratoriossa elävinä vuorokauden sisällä näytteenotosta. 0,5 mm seulos säilöttiin etanolilla ja poimittiin myöhemmin stereomikroskoopin avulla ja säilöttiin etanoliin. Punnitus tehtiin lyhyen imupaperikuivatuksen jälkeen. Simpukat punnittiin kuorineen (Nyman 2010). Näytteenoton, määritykset ja raportoinnin on hoitanut biologi, FM Curt Nyman (Nyman 2009). Raportin liitteenä on nostokohtaiset primääritulokset. Raportoinnin yhteydessä yksilömäärien ja biomassojen laskuvirheet vuodesta 1998 lähtien on korjattu ja vuosien aineisto on tallennettu ympäristöhallinnon tietojärjestelmä Hertan pohjaeläinrekisteriin. Vuoden 2009 tulosyhteenveto on liitteessä 9. Korjatut tulokset jaksolta esitetään kuvassa Lajisto, yksilötiheydet ja biomassat Pohjaeläinlajisto oli pääpiirteissään samankaltainen kuin edellisinä vuosina. Kaikilta näytealueilta tavattiin viherlimamatoja (Cyanophthalma obscura; syn Prostoma obscurum), harvasukasmatoja (Oligochaeta), amerikansukasmatoja (Marenzelleria sp) ja surviaissääsken toukkia (Tanypodinae), joista Procladius-suvun toukat olivat selvästi yleisin ryhmä. Terveen pohjan indikaattoreina pidettäviä raakkuäyriäisiä (Ostracoda) tavattiin kolmella havaintoalueella ja yhdellä alueella (P 65) oli itämerensimpukoita (Macoma baltica). Sulkasääsken toukkia (Chaoborus flavicans) tavattiin joitakin yksilöitä ainoastaan asemalla P78. Kilkkiä (Saduria entomon) ja valkokatkaa (Monoporeia affinis) ei tavattu lainkaan vuonna Alueelle uutena lajina tavattiin merisukasmato (Manayunkia aestuarina) asemalla P65 Öuranin itäpuolella (Nyman 2010).

23 21 Pohjaeläinten yksilötiheydet olivat isompia ja biomassat pisteillä P62 ja P65 olivat pienempiä kuin edellisenä vuonna (kuva 19). Asemat P 54, 62 ja 78 olivat, kuten aikaisemminkin, keskenään melko samankaltaisia. Asema P65 poikkesi muista siten, että yksilömäärä oli pieni mutta itämerensimpukan esiintymisen takia biomassa oli suurin. Lajisto oli myös asemalla P65 monipuolisempi kuin muilla asemilla ja uutena lajina asemalla tavattiin merisukasmato. Harvasukasmatoja oli yksilömäärältään selvästi enemmän vuonna 2008 ja 2009 asemilla P 54, 62 ja 78 kuin edellisinä vuosina. (Nyman 2010). Kuva 19. Pohjaeläinten yksilötiheydet (kpl/m 2 ) ja biomassat (g/ m 2 ) asemilla P 54, 62, 65 ja 78 vuosina (jakson aineisto korjattu edellisvuotisista raporteista). 6.3 Lämpötilakartoitukset Alholmens Kraft Oy:n jäähdytysvesien vaikutusalueella tehtiin vuonna 2009 lämpötilakartoitukset maalis-, touko-, elo- ja lokakuussa, jotka on raportoitu erikseen (Keränen 2010). Vuoden 2009 kartoitustuloksia on verrattu vastaavien havaintopaikkojen lämpötiloihin (Pietarsaaren edustan yhteistarkkailu ) ennen Alholmens Kraftin voimalaitoksen käynnistymistä. Jäätilanne oli maaliskuussa 2009 keskimääräistä heikompi. Jäätä oli kuitenkin enemmän kuin edellisenä vuonna koko alueella. Jään paksuus oli useimmilla havaintopaikoilla cm välillä. Lämpövoimalan purkualueen tuntumassa jäätä oli noin 12 cm. Jäähdytysvesien vaikutukset näkyivät lievästi maaliskuussa purkukanavan suulla, sillä siellä veden lämpötila oli 5,9 C. Hieman kauempana sijaitsevassa Risöhällanissa veden lämpötila oli 3,5 C eli vain hieman korkeampi kuin vertailualueilla. Maaliskuussa meriveden maksimilämpötilat Pietarsaaren edustalla olivat tavanomaista lämpimämpiä. Jäähdytysvesien vaikutusalueen ulkopuolella veden maksimilämpötilat olivat noin 2,5 C eli vuosien maksimilämpötiloihin (0,6-0,9 C) verrattuina korkeita. Toukokuussa 2009 tarkkailualueen vesien lämpötilat olivat 9,1 14,0 C. Lämpimintä vesi oli purkupaikan lähellä. Toukokuussa vedet olivat purkualuetta lukuun ottamatta varsin tasalämpöisiä ja selvää jäähdytysvesien kulkeutumissuuntaa ei ollut havaittavissa. Jäähdytysvesien vaikutusvyöhyke ulottui pintaveden lämpötilojen perusteella Risöhällanista sataman edustalle eli noin 1 km 2 alalle. Elokuussa 2009 vedet olivat koko tarkkailualueella lähellä vuosien maksimikeskiarvoja. Havaintopisteiden vesien maksimilämpötilat vaihtelivat 15,0 21,2 C välillä. Korkeimmat lämpötilat mitattiin jäähdytysvesien purkualueen luota. Lokakuussa 2009 jäähdytysvesien vaikutusalue rajoittui lämpötilojen perusteella purkukanavan suulle ja sen lähiympäristöön. Purkualueella veden lämpötila oli 6,3 C ja siitä hieman Hästegrundetiin päin hieman korkeampi 7,9 C. Muualla tarkkailualueella vesien lämpötilat vaihtelivat vain vähän (3,3 5,6 C ).

24 Satamassa tehdyt selvitykset Laukon laiturin pidentämisen lisäksi Pietarsaaren satamassa rakennettiin vuonna 2008 Baltic Boat Yardille uusi satamakenttä ja uusi laituri vanhan matkustajalaiturin paikalle. Ruoppausmassat sijoitettiin Pietarsaaren sataman alueella sijaitsevaan merestä pengerrettyyn altaaseen. Hankkeen vaikutuksia vedenlaatuun ja kalatalouteen seurattiin vuosina Kalataloustarkkailuun sisältyi siian poikasnuottauksia. Ruoppaus- ja läjitystöistä aiheutui ajoittain veden lisääntynyttä sameutta ja ravinnepitoisuuksien lievää kasvua lähialueilla. Vesistövaikutukset arvioitiin vähäisiksi ja paikallisiksi. Ruoppauksilla ei siianpoikasten esiintymiseen alueella ollut vaikutusta, sillä siianpoikasia esiintyi läheisellä Märargrundetilla. Siian lisääntymistä tapahtuu suhteellisen lähellä satama-aluetta eli lisääntymisolosuhteet ovat ainakin kohtalaisessa kunnossa (Keränen 2009). Vuonna 2009 ilmestyi Norra svenska fiskeområdetin laatima raportti Baltic Boat Yardin satamakentän ja laituripaikan rakentamisen vaikutuksista Alholmsfjärdenin kaloihin vuonna Kalastuskysely lähetettiin 33 kalastajalle Alholmsfjärdenin alueella. Kyselyn tuloksia verrattiin vuoden 2006 ja 2007 vastaaviin tuloksiin (Wistbacka 2009). Merenkulkulaitos ja Pietarsaaren satama (2009) jättivät vuoden 2009 lopulla lupahakemuksen Länsi- Suomen ympäristölupavirastoon Pietarsaaren väylän ja satama-altaan syventämiseksi. 6.5 Mässkärin luontoasema Jätevedenpuhdistamo Mässkärin luontoaseman koko vuoden vedenkulutus vaihtelee välillä m 3 /v. Jätevedet käsitellään Green Rock pienpuhdistamossa, josta kuormitus mereen on luokkaa 0,5 1 kgp/ vuosi. Tulevasta ja lähtevästä jätevedestä otettiin yksi näyte syksyllä 2009 ( , liite 10.1). Puhdistamolle tuleva jätevesi oli erittäin väkevää ja pitoisuudet oli noin 10-kertaiset normaaliin asumisjäteveteen verrattuna. Lähtevä jätevesi sisälsi analyysitulosten perusteella runsaasti kiintoainetta, vaikka puhdistustulos verrattuna tulevaan jäteveteen oli 95 %. Orgaanisen aineen (BOD7) ja fosforin (kokp) poistumat olivat myös luokkaa %, mutta lähtevän jäteveden jäännöspitoisuudet jäivät korkeiksi. Puhdistamo toimi erityisen hyvin typen suhteen, jonka reduktio oli lähes 90 %. Liitteessä 10.2 on myös vuoden 2008 tarkkailutulokset, joiden mukaan Mässkärin puhdistamo toimi erittäin hyvin ja myös jäännöspitoisuudet lähtevässä vedessä olivat pienet. Mässkärin luontoaseman pienpuhdistamon vesistötarkkailunäytteet (Mä1) otettiin yhteistarkkailun yhteydessä ja tulokset sisältyvät maaliskuun ja elokuun tulostaulukoihin (liite 2.2 ja 2.6 ). Puhdistettujen jätevesien vaikutuksia ei ollut kummallakaan näytteenottokerralla havaittavissa. Pintavedessä näkyi talvella Luodonjärvestä juoksutettujen humuspitoisten vesien vaikutus. Muutoin happitilanne oli molemmilla kerroilla hyvä, vesi oli kirkasta ja väritöntä ja ravinnepitoisuudet alueelle ominaisella tasolla. Purkualueella myös hygieeninen tila oli hyvä. 6.6 Pörkenäsin leirikeskus Pörkenäsin ja Merilän leirikeskusten yhteisellä, Pörkenäs Lägergårdin jätevedenpuhdistamolla, jossa puhdistetaan Pörkenäsin ja Merilän leirikeskusten jätevedet, on oma velvoitetarkkailu. Tarkkailua suorittaa Etelä-Pohjanmaan Vesitutkijat Oy ja siitä laaditaan erillinen vuosiyhteenveto. Kesällä 2009 otettiin kahdet jätevesinäytteet, joiden tulosten perusteella puhdistamo toimi erittäin hyvin ja lähtevän veden jäännöspitoisuudet olivat pienet (E-PV, tutkimusselosteet). Puhdistamon mitoitus on noin kymmenkertainen verrattuna Mässkärin puhdistamoon ja kuormituskin siten isompi eli noin 2-3 kg/

25 23 vuosi. Puhdistetut jätevedet johdetaan 700 m pitkää putkea pitkin 2,5 m syvyyteen, eikä jätevesien vaikutuksia ole ollut havaittavissa. Merivesi on purkualueella matalalle rannikolle ominaisesti lievästi rehevällä tasolla. 7 Tiivistelmä Tähän yhteenvetoon on koottu Pietarsaaren edustan merialueen yhteistarkkailun tulokset vuodelta 2009, joka oli uuden tarkkailujakson ( ) toinen vuosi. Vedenlaatuohjelmasta on vähennetty ulkomeren neljä ulkomeren havaintopaikkaa (P 72, 74, 76 ja 78), ohjelmaan on lisätty perifytontutkimuksia ja pohjaeläinohjelmaan on lisätty kaksoisseulan käyttö. Erillisselvityksiä tehdään määrävuosin. Vuonna 2009 ei tehty erillisselvityksiä. Yhteistarkkailuun osallistuvat UPM Kymmene Oyj, Outokumpu Stainless Tubular Products Oy (OSTP, ent Jaro), Pietarsaaren Vesi, Pietarsaaren Satama ja Alholmens Kraft Oy:n biovoimalaitos (AK 1 ja AK 2). Pietarsaaren merialueen veden laatuun vaikuttavat massa- ja paperiteollisuuden (UPM Kymmene Oyj) sekä asutuksen (Pietarsaari lähiympäristöineen) jätevesikuormituksen ohella Alholmens Kraft Oy:n jäähdytysvedet sekä Luodon-Öjan makeavesialtaasta juoksutettavat humuspitoiset ja ajoittain happamat vedet. Kaupungin jätevedenpuhdistamo toimi vuonna 2009 lupaehtojen mukaisesti toisen vuosineljänneksen BOD 7 -ylitystä lukuun ottamatta. UPM Kymmenen, Alholmens Kraftin ja OSTP:n lupaehdot täyttyivät kaikilta osin vuonna Mereen johdetusta jätevesimäärästä 95 % ja orgaanisesta kuormituksesta (BOD ja COD) % tulee UPM Kymmeneltä ja loput kaupungin puhdistamolta. UPM Kymmenen osuus jätevesien ravinnekuormituksesta oli vuonna % fosforista ja 54 % typestä. Fosforikuormituksesta 11 % ja typpikuormituksesta 39 % tuli kaupungin puhdistamolta. Loput 7 % typpikuormituksesta tuli OSTP:ltä. Luodonjärvestä juoksutettiin vettä merialueelle ensimmäisellä vuosipuoliskolla normaalisti ja toisella vuosipuoliskolla hyvin niukasti. Tulvaluukut olivat pääsääntöisesti kiinni kesäkuusta syyslokakuuhun ja kalatietkin olivat suljettuina kesäkuusta syyskuun alkuun. Siten merialueelle tuli kesän aikana enimmäkseen vain jätevesikuormitusta. Koko vuotta tarkasteltaessa merialueen kuormitus oli tavanomaista pienempi ja järvivesien aiheuttama kuormitus oli noin kaksinkertainen jätevesien aiheuttamaan ravinnekuormitukseen verrattuna. Talvella, veden vaihtuvuuden ollessa huonoimmillaan, jäte- ja järvivedet kerääntyvät rannikolla ohueksi kerrokseksi lähelle pintaa. Jään alle muodostuu lähes kaikkien laatumuuttujien suhteen selvä kerrostuneisuus. Veden laadulle ovat talvella ominaisia voimakkaat alueelliset vaihtelut. Myös eri vuosien väliset erot ovat selvät. Jätevesien vaikutusalue ulottui talvella 2009 purkualueelta pohjoiseen ja länteen, koska Hästgrundetista juoksutettiin tammi-maaliskuussa järvivettä mereen. Gertrudsin kalatiestä juoksutetut järvivedet levisivät Kackurinlahdelta Luodon saariston pohjoisosiin. Avovesiaikana laimenemisolosuhteet ovat paremmat ja jätevedet sekoittuvat koko vesimassaan. Pintaveden pitoisuudet ovat talvea alhaisemmat ja eikä kerrostuneisuutta juurikaan muodostu. Järvi- ja jätevesien leviäminen merialueelle näkyi keväällä 2009 pintavedessä selvästi alentuneina johtokykyja näkösyvyysarvoina sekä veden ruskeana värinä ja kohonneina ravinnepitoisuuksina. Luodonjärven vettä ei kesäaikana juurikaan juoksutettu mereen, ja jätevesien vaikutukset rajoittuivat purkualueelle. Erot sisä- ja ulkopisteiden välillä olivat jonkin verran edellisvuotista vähäisemmät. Klorofyllipitoisuuksien perusteella Pietarsaaren edustan merialue jakautui rehevyydeltään kahteen rehevyysluokkaan. Purkupaikkojen lähialueet ja Kackurinlahti luokiteltiin lievästi reheväksi. Saaristoalue luokiteltiin uloimmille pisteille asti luokkaan rehevöitymässä. Karuja alueita ei havaittu vuonna Perifytonin klorofylli- ja kiintoainetulokset osoittivat jäähdytysvesien lämpökuorman lisäävän voimakkaasti päällyskasvustoja purkualueiden lähistöllä.