GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto M 06/2633/-91/1/10 Rovaniemen maalaiskunta Rosvohotu Seppo Rossi 29.11.1991 1 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS ROVANIEMEN MAALAISKUNNASSA VALTAUSALUEILLA ROSVOHOTU 1-2 KAIV.REK.NRO 4465 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA JOHDANTO Tutkimusalue ja sen sijainti Tutkimuksia suoritettiin kaikkiaan noin 5 km 2 :n laajuisella alueella. Tutkimusalue sijaitsee Rovaniemeltä lounaaseen Kemijoen varressa, Petäjäskosken voimalaitoksen säännöstelyaltaan itärannalla ja karttalehden 2633 08 pohjoisosassa (kuva 1 ja liite 1). Tutkimusalueelle Rovaniemeltä on matkaa noin 30 km. Tutkimusalueen jakaa kahteen suunnilleen yhtä suureen osaan Kemijoen itäpuolen Rovaniemi-Kemi-maantie. Maantien ja Kemijoen välinen osa tutkimusaluetta on valtaosin turpeen peittämää vesijättömaata, jossa liikkuminen kesällä on vaikeaa tai mahdotonta. Muutoin tutkimusalueen maapeite koostuu suojuottien toisistaan erottamista kumpareista. Kumpareet koostuvat kivikkoisesta moreenista ja moreenin alta pilkistävästä kalliosta.
2 Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti. Tutkimusten taustaa Geologian tutkimuskeskuksen (GTK:n) Pohjois-Suomen alueoimiston suorittamat Rosvohodun malmiaiheen tutkikset saivat alkunsa tutkimusassistentti Mikko Kvistin alkukesästä 1988 tekemistä lohkarelöydöistä. Lohkareiden löytöalue suojattiin 2 km 2 :n suuruisella valtausvarauksella (varausilmoitus nro 520/423/88). Kemijokeen laskevan Harakkaojan suistossa Harakkaojan ja siihen koillisesta laskevan puron yhtymäkohdassa (liite 1) maapeitteestä kohoaa osittain näkyviin useita isokokoisia, voimakkaasti ruosteisia ja särmiltään pyöristyneitä lohkareita. Niiden sisältämät malmimineraalit ovat magnetiitti, rikkikiisu, kuparikiisu ja magneettikiisu. Malmilohkareissa malmimineraalien isäntäkivenä on hydrotermisten muutosprosessien kohteeksi joutunut kvartsiitti.
3 Parhaissa malmilohkareissa malmimineraalit esiintyvät terävästi kvartsiittiin rajautuvissa biotiitista, kloriitista ja amfibolista koostuvissa juonissa. Juonien kontaktissa vaihtelevan asteisesti muuttunut, alkuperältään vielä kuitenkin kvartsiitiksi tunnistettava, kivi sisältää pirotteena etenkin magnetiittia ja rikkikiisua. Heikoimmissa malmilohkareissa on ainoastaan pirotemaista malminmuodostusta jonkin verran muuttuneessa kvartsiitissa. Analyyseillä todettiin parhaissa malmilohkareissa esiintyvän kohtalaisesti kuparia ja merkkejä kullasta. Harakkaojan suistosta löydettyjen malmilohkareiden ympäristössä esiintyvistä paljastumista tavatut kivilajit ovat kvartsiitti, diabaasi ja emäksinen vulkaniitti. Alueen nuorimman jäätikkövirtauksen suunnaksi uurteet osoittavat 260 o - 265 o. Geokemian osasto oli suorittanut Harakkaojalla kohteellisen maaperägeokemiallisen näytteenoton pohjois-eteläsuuntaisilta linjoilta vuosina 1982 ja 1983. Moreeninäyte oli saatu 112 pisteestä. Malmitutkimuksissa kohteellisen näytteenoton aluetta laajennettiin alkuvuonna 1989 jäätikkövirtauksen tulosuuntaan. Moreeninäyte saatiin 63 näytteenottopisteestä. Moreenin hienoaineksen (- 0.06 mm) Au-, Cu- ja Co-pitoisuuksien jakautuminen näytteenottoalueella on nähtävissä liitteessä 2. Kohteellisen, täydentävän moreenigeokemiallisen näytteenoton kanssa samanaikaisesti alkuvuonna 1989 alueella tehtiin 5 km 2 :n laajuinen geofysikaalinen maastomittaus magnetometrilla (liite 7) ja slingramilla (liittyy 5). Maastomittauksen linjoituksen sijainti nähdään liitteessä 1. Erillinen linjoituskartta on esitetty liitteessä 3. Slingram-mittauksen tuloksista oli tulkittavissa muutamia heikkoja johteita. Petäjäskosken voimalaitoksen säännöstelyaltaan rantaviivalle sijoittuvien kahden heikon johteen aiheuttajia arveltiin moreenin anomaalisten Au-, Cu- ja Co-pitoisuuksien syöttäjiksi. Sen vuoksi ne suojattiin 22.8.1989 voimaan tulleilla valtauksilla Rosvohotu 1-2 (liite 1).
4 Tutkimusten johto Rosvohodun alueen malmitutkimukset on tehty GTK:n Pohjois-Suomen malmitutkimusryhmän esimiehen geologi Olavi Aurasen johdolla. Suoritetuista tutkimuksista on vastannut malmitutkimusryhmän geologi Seppo Rossi. Kallioperäkartoitusta, lohkare-etsintää ja kairausten valvonnan suoritti tutkimusassistentti Mikko Kvist. Geofysikaalisten maastomittausten tulokset tulkitsi geofyysikko Eija Hyvönen. SUORITETUT TUTKIMUKSET Slingram-mittauksessa Kemijoen rantaviivalta todettujen ja moreenin anomaalisten Au-, Cu- ja Co-pitoisuuksien syöttäjiksi arveltujen kahden heikon johteen luonnetta selvitettiin VLF-mittauksella (liite 3). Mittaus suoritettiin kahdella erillisellä alueella joulukuussa 1989 ja tammikuussa 1990. Profiiliväli kummallakin alueella oli 50 m. Eteläisemmällä (pienemmällä) alueella mitattiin yhdeltätoista 500 m pitkältä profiililta ja pohjoisemmalla (suuremmalla) alueella viideltätoista 800 m pitkältä linjalta. Jokaiselta VLF-mittausprofiililta tehtiin pseudoleikkaustulkinta (liittyy 2). Tulkinnan tuloksia kontrolloitiin porakonekairauksella (jatkossa kairaus) eteläisemmältä VLF-mittausalueelta, jonka kohdalla maaperägeokemiallisen näytteenoton tulosten perusteella kallionpinnan tiedettiin olevan veden tai turpeen pinnasta 5-10 m:n syvyydessä ja mineraalimaasta valtaosan olevan silttiä. Kairauksen suoritti 22.3. - 6.4. 1990 Maastovesi Oy. Kairauskone oli Diamec 230. Yhteensä 7 pystyreikää (R501 - R507) kairattiin Petäjäskosken voimalaitoksen säännöstelyaltaan jäältä ja altaan rannan jäätyneeltä suolta
5 kahdelle eri profiilille (liitteet 1, 2 ja 4). Niiden yhteispituus on 145.80 m. Siitä maata on 69.20 m, joten kalliota kairattiin yhteensä 76.60 m. Kairauksen 5 ensimmäistä reikää kairattiin VLF-mittausprofiilin 3 pseudoleikkauksen terävästi ylös pintaan puhkeavaan anomaliakärkeen (liite 5). Anomliakärjen tarkka paikka profiililla määritettiin maastoon uudelleen suoritetulla VLF-mittauksella. Kohde sijoittui maastomittauksen magneettiseen minimiin (liite 6). Kairauksen 2 viimeistä reikää kairattiin VLF-mittausprofiiliin 11 pseudoleikkauksen yläosan lähes vaaka-asentoisiin anomaliakäyriin (liite 5). Reiät sijoittuivat maastomittauksen lievään magneettiseen anomaliaan (liite 6). Kairauksen päätavoitteena oli saada kivilajitietoa VLF-mittauksessa todetun sokean ja heikon johdevyöhykkeen kohdalta. Lisäksi pyrittiin selvittämään VLFanomalian ja moreenin anomaalisten Au-, Cu- ja Co-pitoisuuksien (liite 2) yhteyttä ja kuinka VLF-pseudoprofilien yläosien käyräsuunnat heijastelisivat kallioperän rakenteellisia piirteitä. TUTKIMUSTEN TULOKSET Eteläisemmän VLF-mittausalueen VLF-mittauksen profiilikartta on esitetty liitteessä 4. Sen kaikkien VLF-mittausprofiilien pseudoleikkauksissa rajautuu heikko johde (liittyy 2). Johde on pystyasentoinen ja yleensä sokea eli eroosiopintaan puhkeamaton. Sen sisällä kapea parhaan johtavuuden alue alkaa vasta useiden kymmenien metrien syvyydestä. Pseudoleikkaustulkinnat on tehty 100 m:n syvyyteen. Anomalia kuitenkin jatkuu sen alapuolelle.
6 Magneettiseen minimiin VLF-mittausprofiilille 3 kairatut reiät R501 - R505 (liitteet 5 ja 6) tavoittivat kaikki samanlaista kerrosrakenteista arkoosikvartsiittia (liittyy 3). Kerrosten leikkauskulma oli 45 o - 60 o. Arkoosikvartsiitille oli tyypillistä heikko ja suhteellisen tasainen rikkikiisupirote. Lievään magneettiseen anomaliaan VLF-mittausprofiilille 11 kairatut reiät R506 ja R507 (liitteet 5 ja 6) osuivat diabaasiin, joka oli keski- ja tasarakeista, ofiittista ja hieman tektonisoitunutta (liittyy 3). Tavoitteessa saada selvyyttä VLF-mittauksella todetun johteen aiheuttajasta epäonnistuttiin. Moreenin anomaalisten Au-, Cu- ja Co-pitoisuuksien lähteestä ei myöskään onnistuttu saamaan viitteitä. TULOSTEN ARVIOINTI JA JOHTOPÄÄTÖKSET Kairaus osoitti magneettisen anomalian yhteyden diabaasiin ja magneettisen minimin yhteyden kvartsiittiin. Kairaustieto toisaalta tukee VLF-mittauksella todetusta johteesta pseudoleikkaustulkinnan antamaa käsitystä johteen puhkeamattomuudesta kallionpintaan. Kohteellisen maaperägeokemiallisen näytteenoton eräissä moreeninäytteissä tavattiin silminnähtäviä omamuotoisia ja ehyitä rikkikiisukiteitä (liite 2). Kyseisissä näytteissä tai niiden lähinäytteissä esiintyy anomaalisia Au-pitoisuuksia. Rikkikiisukiteet ja kulta voisivat olla peräisin samasta lähteestä. Peräpohjan liuskealueelta on tavattu lohkareita, joiden lähes ainoat malmimineraalit ovat olleet omamuotoinen rikkikiisu ja sen yhteyteen liittyvä metallinen kulta (esim. Rossi 1989).
7 Mistä Rosvohodun malmiaiheen moreenin omamuotoiset, ehyet rikkikiisukiteet voisivat olla lähtöisin? Kairansydämissä tavattu kova, ehyt kivi ei voi olla niiden syöttäjä. Jotta jäätikön mekaaninen kulutus irrottaisi kalliosta kovan mutta hauraan rikkikiisun ehyenä moreeniin, täytyisi rikkikiisun isäntäkivien olla pehmeää ja mukautuvaa. Sellaista ilmeisesti olisi Harakkaojan suiston malmilohkareissa todettu kvartsiittiin tunkeutunut biotiittikloriittikivi. Sen tyyppistä kiveä ei kairausella kuitenkaan tavoitettu. Näin ollen jäi epäselväksi, liittyisikö moreenin omamuotoisten rikkikiisukiteiden, Au:n, Cu:n,ja Co:n syöttäjä paikannettuihin heikkoihin johteisiin vai ei. VLF-mittauksella tutkituista heikkoista johteista voitaisiin ehkä saada lisäselvyyttä SAMPO- ja IP-mittauksilla. Toisaalta VLF-pseudoleikkausten johteiden aiheuttajaa voitaisiin selvittää viistolla ja riittävän pitkällä syväkairausreiällä. Koska maasto-olosuhteet johteiden kohdalla ovat vaikeat ja niiden liittyminen malmiesiintymään on hyvin epävarmaa, päätettiin kohteen tutkimukset nyt lopettaa tähän. geologi Seppo Rossi
8 VIITE Rossi, S., 1989. Korttelivaaran kultalohkareaiheen tutkimukset Tervolan kunnan itäosassa syksystä 1986 kevääseen 1988. Julkaisematon raportti M 19/3522/- 89/1/10, Geologian tutkimuskeskus, 43 s. LIITTEET 1. Geofysikaalisen maastomittauksen linjoituksen, valtausalueiden Rosvohotu 1-2 ja porakonekairausreikien profiilin R501 - R505 sekä reikien R506 ja R507 sijaintikartta. Karttapohja on topografisen kartan kopio 1:20 000. 2. Moreenin hienoaineksen (- 0.06 mm) Au-, Cu- ja Co-pitoisuuksien symbolikartta, kohteellinen näytteenotto. Näytteenottopisteet ovat: 89 71101-71187 (yht. 87), 83 37001-37013 (yht. 13), 83 35620-35657 (yht. 38) ja 82 35217-35278 (yht. 62). Kuvaan on merkitty myös porakonekairausreikien profiilin R501 - R505 sekä reikien R506 ja R507 sijainti. 3. Geofysikaalisen mittauksen linjoituskartta 1:20 000. Karttaan on merkitty VLF-mittauksen alueet. 4. VLF-profiilikartta 1:4000, eteläisempi mittausalue. Karttaan on merkitty porakonekairausreikien sijainti ja siinä on annettu niiden koordinaatit. 5. VLF-pseudoleikkaukset linjoilta 3 ja 11.
9 6. Rosvohodun magneettisen mittauksen tulos. Kartta on musta-valkokopio värillisestä kartasta, jossa minimi on tumman sininen ja maksimi tumman sinipunainen. 7. Magneettinen profiilikartta Q22.23/2633/1989. Karttaan on merkitty slingrammittauksella todetut heikot johteet ja Petäjäskosken voimalaitoksen säännöstelyaltaan rantaviiva. LIITTYY 1. VLF-profiilikartta 1:4000, Q24.31/2633 08/1990/2 (liittyy valtausalueeseen Rosvohotu 2) 2. VLF-pseudoleikkaukset, VLF-tulkinta: Q 24.36/2633 08/1989 linjoilta 1 11 Q 24.36/2633 08/1990 linjoilta 1-15 3. Porakonekairausreikäraportit M52.5/2633/90/R501 - R507 4. Magneettinen profiilikartta 1:4000, Q22.23/2633 08/1989 5. Maxmin-profiilikartat 1:4000, kelaväli 100 m, taajuudet 3555, 1700 ja 888 KHZ, Q24.11/2633 08/1989