GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Pohjois-Suomen aluetoimisto M 19/2633/-92/1/10 Rovaniemen maalaiskunta Rosvohotu ja Sukulanrakka Seppo Rossi 7.4.

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto M 19/2633/-92/1/10 Rovaniemen maalaiskunta Rosvohotu ja Sukulanrakka Seppo Rossi ALUEELLISTEN MOREENIGEOKEMIALLISTEN KARTOITUSTEN KULTAVIITTEIDEN MALMITUTKIMUKSIA PETÄJÄSKOSKEN POHJOISPUOLELLA ROVANIEMEN MAALAISKUNNASSA VUOSINA , PÄÄKOHTEINA ROSVOHOTU JA SUKULANRAKKA

2 2 TIIVISTELMÄ Moreenin kultaviitteiden malmitutkimuksia suoritettiin Kemijoen varressa karttalehdillä , 08 ja 09. Ne olivat luontevaa jatketta vuoden 1986 Malmimania-kansannäytekilpailun Peräpohjan liuskealueen itäpään eteläreunaan tuottamille malmitutkimuksille. Huomion tutkimusalueeseen ohjasivat Pohjoiskalottiprojektin moreeninäytteistä (Pohjoiskalottiprojekti 1986) analysoitujen kullan ja telluurin anomaaliset pitoisuudet Kemijoen itäpuolella karttalehdillä ja 09. Mielenkiintoa tutkimusalueeseen vahvistivat geologian tutkimuskeskuksen Pohjois-Suomen geokemian kartoitusohjelman mukaisesti 1980-luvun alussa kerättyjen moreeninäytteiden kultapitoisuudet. Tutkimusalueen kallioperä koostuu kvartsiitista ja sitä leikkaavista diabaaseista. Diabaasit ovat ryhmittyneet tutkimusaluetta koillis-lounassuunnassa leikkaavaan vyöhykkeeseen. Se näkyy aeromagneettisilla kartoilla selkeästi ympäristöstään rajautuvana magneettisena anomaliana. Tutkimusalueen on ylittänyt kaksi jäätikkövirtausta. Niistä vanhempi on virrannut pohjoisluoteesta ja nuorempi lännen ja lounaan väliltä. Rosvohodun alueelle, karttalehden pohjoisreunaan, malmitutkimukset kohdisti Harakkaojan suistosta kesäkuussa 1988 löytyneet malmilohkareet. Ne ovat kivilajiltaan hydrotermisessa muuttumisessa amfiboli-, kloriitti-, biotiitti-, muskoviitti- ja skapoliittilisän saanutta kvartsiittia. Lohkareiden malmimineraalit ovat rikkikiisu, magneettikiisu, kuparikiisu ja magnetiitti. Lohkareista löytyi myös merkkejä kullasta. Rosvohodussa suoritettiin magneettinen ja sähköinen maastomittaus. Sähköisellä mittauksella Kemijoen itärannalta todettuja heikkoja johteita tutkittiin kohteellisilla VLF-mittauksilla. Geokemian kartoitusohjelmaan oleellisesti kuuluneen kohteellisen näytteenoton moreeninäytteistä Harakkaojan eteläpuolelta saatiin anomaalisia kupari-, koboltti- ja kultapitoisuuksia. Niiden muodostamat nuorimman, läntisen jäätikkövirtauksen muokkaamat anomaliakuviot rajautuvat pohjoiseen ja etelään. Näytteenottoa täydennettiin kevättalvella 1989 nuorimman jäätikkövirtauksen tulosuuntaan. Anomalia näytti yhä jatkuvan länteen. Harakkaojan suistosta tavatun tyyppiset malmilohkareet muodostivat leveän, nuorimman jäätikkövirtauksen suuntaisen viuhkan. Lohkareet ovat pyöristyneitä ja mahdollisesti hyvinkin pitkämatkaisia. Lohkareiden lähtöpaikka on rajattavissa vain yleisesti niiden kivilajin ja magneettisuuden sekä jäätikön virtaussuunnan perusteella. Kohteellisen moreenigeokemiallisen näytteenoton Cu- Co-Au-anomalian välittömään läheisyyteen, jäätikkövirtauksen tulosuuntaan, sijoittuu heikko johde. Sen aiheuttaja arvioitiin moreenin Cu-Co-Au-anomalian syöttäjäksi. Tästä syystä kyseiseen johteeseen kairattiin kahteen profiiliin yhteensä 7 lyhyttä ja pystyä syväkairausreikää. Ne lävistivät arkoosikvartsiittia ja diabaasia. Selitystä moreenin metallipitoisuuksille ei kuitenkaan saatu. Tunnustelevaa lohkare-etsintää suoritettiin tutkimusalueella useassa vaiheessa. Sen tuloksena Sukulanrakan itäpuolelta löytyi kordieriittia ja antofylliittiä sisältävä lohkare, jonka näytteestä tavattiin anomaalisesti kultaa ja palladiumia. Lohkareen lähtöpaikaksi osoittautui paikallisen diabaasin metasomaattisesti muuttunut vyöhyke. Lohkareen lisänäytteistä ja useiden sen läheisyydessä esiintyvien samanlaisten lohkareiden näytteistä ei enää tavattu malmiviitteitä. Sukulanrakan alueella suoritettu magneettinen ja sähköinen geofysikaalinen maastomittaus antoi tietoa lähinnä kivilajien jatkuvuudesta. Tunnustelevassa lohkare-etsinnässä Rosvohodussa löytyi huomattavan anomaalisesti kuparia ja kultaa sisältävinä lohkareina kvartsiraitaiseksi amfiboligneissiksi muuttunutta diabaasia. Lohkareiden sijainti keskellä kohteellisen moreenigeokemiallisen näytteenoton Cu-Co-Au-anomaliaa viittaisi niiden alkuperään samasta lähteestä kuin moreenin metallianomalia. Lohkareiden syöttäjää ei suoritetuissa tutkimuksissa saatu paikallistettua.

3 3 SISÄLLYS JOHDANTO 4 Yleistä.4 Aikaisemmat tutkimukset Tutkimushenkilöstö ja menetelmät 7 TUTKIMUSTEN TAUSTA.8 SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET..12 Lohkare-etsintä ja kallioperäkartoitus.12 Moreenigeokemia 15 Geofysikaaliset maastomittaukset...18 Syväkairaus..19 TUTKIMUSALUEEN GEOLOGIA.21 Maapeite 21 Kallioperä..21 MALMITUTKIMUSTEN TULOKSET 23 Lohkare-etsinnän tulokset..23 Harakkaojan suiston tyyppiset lohkareet 23 Tunnusteleva alueellinen lohkare-etsintä 26 Sukulanrakan alueen lohkaretutkimukset 28 Moreenigeokemiallisten tutkimusten tulokset 31 Alueellinen näytteenotto..31 Kohteellinen näytteenotto 32 Geofysikaalisen maastomittauksen tulokset 35 Rosvohotu 35 Sukulanrakka 36 Syväkairauksen tulokset 37 Kairausprofiili R501 - R Kairausprofiili R506 - R YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET.38 LIITTEET.42 LIITTYY..43 LÄHDEVIITTEET..43

4 JOHDANTO 4 Yleistä Tutkimusalue sijaitsee Kemijoen varressa Rovaniemeltä lounaaseen. Malmitutkimuksia tehtiin karttalehtien , 08 ja 09 alueilla. Tutkimusten painopiste oli Petäjäskosken voimalaitoksen säännöstelyaltaan itäpuolella kohteissa Rosvohotu ja Sukulanrakka. Tutkimusalueen ja erilliskohteiden sijainti on nähtävissä kuvassa 1. Rosvohotu sijoittuu karttalehden pohjoisosaan 30 km:n päähän Rovaniemeltä. Siellä tutkimukset kohdistuivat Kuva 1. Tutkimusalueen ja malmitutkimusten erilliskohteiden sijainti.

5 Kemijoen itärannalle Rovaniemen Kemin maantien molemmille puolille. Sukulanrakka sijaitsee karttalehden pohjoisosassa. Matka sieltä Rovaniemelle on 20 km. Hirvaan tunnetut hiidenkirnut ovat Sukulanrakan kallioissa. Rosvohodun ja Sukulanrakan kohteelliset malmitutkimukset tehtiin muutamien neliökilometrien alueilla. 5 Tutkimusalueella on kohtalaisen hyvä tieverkosto. Rosvohodun tutkimuskohteeseen on suora yhteys sitä leikkaavalta entiseltä Rovaniemen ja Kemin väliseltä päätieltä. Sukulanrakan alueelle on kaksi tieyhteyttä. Sen länsiosaan vie hiidenkirnuille johtava turisteille viitoitettu metsäautotie. Sukulanrakan alueen itäosaan pääsee Valajaskosken läheltä Rovaniemen KTK:n soranottopaikan eteläreunaan vievältä tieltä haarautuvaa metsäautotietä. Tutkimusalueen metsäisessä maisemassa topografialtaan loivapiirteiset suoja kangasmaat vuorottelevat moreenista ja kallioista koostuvien kumpareikkoalueitten kanssa. Rosvohodun ja Sukulanrakan malmitutkimuskohteiden maastot ovat toistensa kaltaiset. Molemmissa esiintyy laajoja, hyvin louhikkoisia ja topografialtaan voimakkaasti vaihtelevia kalliokkoalueita. Kohteiden moreenille on tyypillistä kivikkoisuus ja huomattavan suurikokoisten lohkareiden esiintyminen. Moreeni muodostaa paikoin jyrkkärinteisiä kumpareita. Moreeni- ja kalliokumpareiden välejä luonnehtivat yleensä kosteat, vaihtelevan laajuiset suoalueet. Kohteessa Rosvohotu tehtiin kesäkuussa 1988 valtausvaraus 2 km 2 :n laajuisella alueella (GTK-nro 520/423/88). Siitä rajattiin kesällä 1989 valtausalueet Rosvohotu 1 ja 2, kaivosrekisterinumero 4465/1-2. Valtausalueitten sijainti on nähtävissä liitteessä 1. Valtausalueilla suoritetuista malmitutkimuksista on kirjoitettu erillinen tutkimustyöselostus (Rossi 1991b).

6 6 Aikaisemmat tutkimukset Tutkimusalueen kallioperän yleispiirteet on esitetty Suomen geologisen yleiskartan Rovaniemen lehdellä C6 (Hackman 1910) ja sen selityksessä (Hackman 1918) sekä Pohjoiskalottiprojektin (1987) kallioperäkartalla. Maapeitteen stratigrafiaa ja jäätikkökuljetuksen suuntia on Korpela (1969) selvittänyt koko Kemijoen laakson alueelta. Kallioperätutkimusryhmän geologin Vesa Perttusen vuonna 1978 aloittaman karttalehden 2633 kallioperäkartoituksen vielä julkistamattoman kartoitusaineiston havainnot on piirretty muovikalvoille mittakaavassa 1 : Rautaruukki Oy:n Fe-Cu-malmitutkimuksissa on kartoitettu Petäjäskosken länsipuolelta tutkimusalueen lounaisosan kallio- ja maaperää (Peuraniemi 1982). Tutkimusalueen pohjoisosan diabaasien metasomaattisesta muuttumisesta on tehty erillistutkimus (Härme ja Perttunen 1971). Geologian tutkimuskeskuksen Pohjois-Suomen geokemiallisen kartoitusohjelman mukainen maaperän geokemiallinen kartoitus suoritettiin vuosina karttalehtien 2544, 2633, 3522 ja 3611 muodostamalla yhtenäisellä alueella. Kartoituksen esitutkimuksista on kirjoitettu erilliset raportit (Manner ja Koivisto 1981, Koivisto 1982 ja Koivisto ja Manner 1983) kaikilta muilta karttalehdiltä paitsi karttalehdeltä Esitutkimusvaiheessa geokmialliset kartoitusnäytteet kerättiin iskuporalla vierekkäisten 2 km x 2 km suuruisten ruutujen keskivaiheille sijoittuvien näytteenottopisteiden verkostosta. Jokaisesta pisteestä maaperänäyte otettiin metrin syvyysvälein niin syvälle kuin mahdollista. Esitutkimusvaiheeseen kuului lisäksi alueellinen maaperägeologinen tutkimuskuoppaohjelma.

7 Geokemiallisen kartoituksen esitutkimuksen maastotyöt karttalehdellä 2633 saatiin valmiiksi syksyllä 1981 (Manner ja Koivisto 1981). Esitutkimuksen jatkeena suoritettiin geokemiallisia tarkistustutkimuksia Petäjävaara nimisessä kohteessa karttalehden pohjoisosassa vuosina 1982 ja 1983 (Koivisto 1984). Tarkistustutkimusten kohde Petäjävaara tarkoitta samaa paikkaa kuin tämän raportin tutkimuskohde Rosvohotu. 7 Karttalehti 2633 sisältyy Pohjoiskalottiprojektin maaperägeokemiallisen kartoituksen alueeseen, jolta näytteenotto suoritettiin vuosina Kartoituksen tulokset on esitetty alkuainepitoisuuksien symbolikarttoina (Pohjoiskalottiprojekti 1986). Tutkimushenkilöstö ja -menetelmät Tutkimukset suoritettiin Pohjois-Suomen aluetoimiston malmitutkimusryhmän esimiehen geologi Olavi Aurasen johdolla. Tutkimusten käytännön toteutuksesta vastasi geologi Seppo Rossi. Tutkimusassistentti Mikko Kvist suoritti kallioperäkartoituksen ja lohkareetsinnän. Lohkare-etsinnässä hänellä oli ajoittain apuna koiranohjaaja Pekka Puhakka malmikoira Heron kanssa. Lisäksi Kvist valvoi moreenigeokemiallista näytteenottoa ja syväkairausta. Tutkimusalueen geofysikaalisista maastomittauksista pääosan suoritti Pohjois-Suomen aluetoimiston oma mittausryhmä geofyysikko Eija Hyvösen johdolla ja osan geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallinen mittausryhmä. Syväkairauksen suoritti Maastovesi Oy ja moreenigeokemiallisen näytteenoton malmitutkimusryhmän henkilöstöön kuuluvat koiranohjaaja Pekka Puhakka ja tutkimustyöntekijä Pertti Telkkälä.

8 TUTKIMUSTEN TAUSTA 8 Geologian tutkimuskeskuksen (GTK:n) satavuotisjuhlavuotta juhlistamaan vuonna 1986 järjestettiin Malmimania-kansannäytekilpailu. Se tuotti Peräpohjan liuskealueen itäpään eteläreunan tuntumasta neljä mielenkiintoista malmilohkarelöydöstä, joista kolmeen liittyi jalometalleja (kuva 2). GTK:n Peräpohjan liuskealueen malmipotentiaalitutkimuset vuonna 1987 keskittyivät Malmimanian lohkareaiheitten selvittämiseen (Rossi 1988a, 1988b ja Rossi 1989). Tutkimukset tuottivat malminetsinnän kannalta viitteellisiä tuloksia. Jalometalleja sisältäneet kansannäytelohkareet todettiin pitkämatkaisiksi, jopa kymmeniä kilometrejä kulkeutuneiksi. Tästä johtuen Korttelivaaran Au-lohkareen ja Piittisjärven pohjoispuolen Cu-Ag-Au-lohkareen alkuperäksi oli rajattavissa vain yleisesti Peräpohjan liuskealue. Pohjoiskalottiprojektin geokemiallisen kartoituksen (Pohjoiskalottiprojekti 1986) Peräpohjan liuskealueen moreeninäytteistä tehtiin lisämäärityksiä lohkaretutkimusten yhteydessä syyskesällä Näytteitä kertyi kolmeltatoista yhtenäisen alueen muodostavalta karttalehdeltä yhteensä 332 kpl. Niistä määritettiin Au, Pd ja Te uudella, Rovaniemellä kehitetyllä menetelmällä 519A (Kontas, E., Niskavaara, H. ja Virtasalo, J., 1988a ja 1988b). Symbolikarttoina esitetyissä analyysituloksissa erityistä huomiota kiinnittivät anomaalisten Au- ja Te-pitoisuuksien esiintyminen pitkin Kemijoen itärantaa karttalehtien 2633 itäreunalla. Kultapitoisuuksien symbolikartta on esitetty kuvassa 3. Koiranohjaaja Puhakka (PP) suoritti lokakuussa 1987 kahden viikon ajan tunnustelevaa lohkare-etsintää karttalehtien ja rajamailla (PP-87-[L82 - L108], anal.nro 39824). Tavoitteena oli selvittää

9

10

11 11 Pohjoiskalottiprojektin geokemiallisen kartoituksen moreeninäytteiden uusintaanalyysissa kesällä 1987 todettujen Au-viitteiden mahdollista ilmenemistä myös lohkareissa. Joitakin viitteellisiä Au- ja Cu-pitoisuuksia sisältäneitä lohkareita löytyi tutkimusalueen itäpuolelta Ropsajoesta (kuva 4) pohjoiseen.geokemiallisen kartoituksen moreeninäytteiden uusinta-analyysissa kesällä 1987 todettujen Au-viitteiden mahdollista ilmenemistä myös lohkareissa. Joitakin viitteellisiä Au- ja Cu-pitoisuuksia sisältäneitä lohkareita löytyi tutkimusalueen itäpuolelta Ropsajoesta (kuva 4) pohjoiseen. Karttalehden 2633 itäreunan kartoille 07, 08 ja 09 sijoittuu GTK:n maaperän geokemiallisen kartoituksen (Manner ja Koivisto 1981) näytteenottopisteitä yhteensä 54 kpl ( , , , , ). Näistä profiilipisteistä oli otettu yhteensä 241 näytettä. Pisteiden yhdistetyistä näytteistä analysoitiin joulukuussa 1987 edellä esitetyllä menetelmällä Au, Pd ja Te (anal.nro 39085). Tuloksena oli parhaimpien Au-pitoisuuksien painottuminen karttalehtien ja 09 näytteenottopisteisiin. Perttusen kallioperähavaintoihin on Kemijoen itärannan läheisyyteen ja lähelle Harakkaojan suuta karttalehden pohjoisreunaan merkitty emäksisten kivien yhteyteen kaistale hapanta vulkaniittia (liite 7). Kvist lähti siihen tutustumaan kesäkuun 1988 alussa. Matkalla hän törmäsi Harakkaojan suistossa useisiin, suurikokoisiin, särmiltään pyöristyneisiin, ruosteisiin ja kiisuuntuneisiin todellisen malmikiven näköisiin lohkareisiin. Lohkarelöydös antoi aiheen malmitutkimusten kohdentamiseen tälle Petäjäskosken voimalaitoksen säännöstelyaltaan lahden nimen mukaan Rosvohoduksi nimetylle alueelle.

12 SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET 12 Lohkare-etsintä ja kallioperäkartoitus Malmitutkimusten aluksi Kvist (MIK) kartoitti kesäkuun 1988 alussa Rosvohodun alueella Kemijokeen idästä laskevan Harakkaojan suiston malmilohkareet (MIK-88-[L11 - L21], kuva 8). Lohkareiden näytepaloista analysoitiin GTK:n kemian laboratoriossa Rovaniemellä Ni, Co, Cu, Pb, Zn, Ag ja Mo menetelmällä 511A sekä Au ja Pd menetelmällä 519A (anal.nro39991). Myös kaikki jatkossa esitettävät analysoinnit on tehty GTK:n kemian laboratoriossa Rovaniemellä. Alkuaineet Au, Pd ja Te kivi- ja maaperänäytteistä on analysoitu menetelmillä 519A tai 519U ja kaikki muut esitetyt alkuaineet menetelmällä 511A. Analyysiin kivinäytteistä toimitettiin pulverimaisen hienojakoinen jauhe ja maaperänäytteistä hienolajite ( mm). Puhakka jatkoi kesäkuussa 1988 edellisenä syksynä aloittamaansa tunnustelevaa lohkare-etsintää. Tutkimusalueen läpi käymiseen varattiin aikaa 3 viikkoa. Havainnoitujen lohkareiden (PP-88-[L12 - L54]) näytteistä analysoitiin Au ja Pd (anal..nro 39869). Elokuussa 1988 Kvist kohteellisella lohkare-etsinnällä kartoitti Harakkaojan suiston malmilohkareiden tyyppisten lohkareiden levinneisyyttä. Havaintoja kertyi noin 1 km 2 :n alueelta 35 lohkareesta (MIK-88-[L36 - L70], kuva 8). Jokaisen lohkareen näytteestä analysoitiin Ni, Co, Cu, Pb, Zn ja Au sekä lisäksi osasta näytteitä Mn, Ag, Pd ja Te (anal.nro:t ja 39913). Kohteellisen lohkare-etsinnän jatkeeksi Kvist tutustui maastossa elo-syyskuussa Ropsanulkin ja Petäjävaaran välisellä alueella (kuva 4) Perttusen kallioperähavaintoihin ja teki niistä omat muistiinpanot (MIK-88-[71-99], [ ]).

13

14 14 Sukulanrakan alueelta löytyneestä lohkareesta PP-88-L34 otettiin tammikuussa 1989 räjäyttämällä 13 lisänäytettä (PP-88-L ). Niistä kaikista analysoitiin Au ja Pd sekä osasta näytteitä lisäksi Ni, Co, Cu, Mn, Pb, Zn ja Te (anal.nro:t 39913, 37614). Lohkareesta PP-88-L34 tavatut Au-pitoisuudet ohjasivat kohteellisia malmitutkimuksia kesällä 1989 Rosvohodun lisäksi myös Sukulanrakan alueelle (kuva 4). Siellä kallioperä on valikoidusti hyvin paljastunutta lohkareen löytöpaikasta länteen. Hyvin paljastuneelta alueelta Härme ja Perttunen (1971) ovat laatineet kivilajikartan (kuva 7). Sukulanrakan alueen malmitutkimusen aluksi Kvist laajensi kallioperäkartoitusta heikosti paljastuneille hiidenkirnujen eteläpuolisille alueille (MIK-89-[1-19]). Kalliokkoisen alueen kivilajeihin tutustuttiin lähemmin kartoitusprofiililla AB (kuva 7) hiidenkirnujen länsipuolisten kallioitten yli (MIK-89-[20-29]). Kallioperään tutustumisen jälkeisessä lohkare-etsinnässä paikallistettiin lohkareen PP-88-L34 tyyppisiä lohkareita kaikkiaan 33 kpl (MIK-89-[L30 - L59, L99 - L101], kuva 10). Niistä otettiin Minidrill-näytteitä yhteensä 55 kpl, joista analysoitiin Au ja Pd (anal.nro 37721). Puhakka suoritti tutkimusalueella alueellista lohkare-etsintää kesällä 1989 kahdessa vaiheessa yhteensä 4 viikon ajan. Lohkare-etsinnän painopistealue oli karttalehdillä ja 08. Puhakan havainnoimien lohkareiden (PP-89-[L42 - L45, L49 - L51, L55 - L66, L72 - L79] näytteiden valtaosasta analysoitiin Ni, Co, Cu, Pb, Zn ja Au (anal.nro 37713) ja lopuista Au ja Pd (anal.nro 37721). Kesällä 1990 Puhakka teki tutkimusalueella vielä yksitäisiä lohkareetsintäkäyntejä. Ne eivät enää tuottaneet uutta tietoa.

15 Moreenigeokemia 15 Malmitutkimusten tueksi tehtiin heti alkuvaiheessa lisämäärityksiä GTK:n suorittaman maaperän geokemiallisen kartoituksen esitutkimuksen näytteistä. Karttalehtien , 08 ja 09 kaikkien 54 profiilipisteen yhteensä 241 näytteestä analysoitiin Au, Pd ja Te (anal.nro 39988). Näytejoukko sisältää 136 moreeninäytettä, jotka jakautuvat 51 profiilipisteeseen. Niiden moreeninäytteiden maksimi Au-pitoisuuksien symbolikartta on esitetty kuvassa 5. Maaperän geokemiallisen kartoituksen esitutkimuksen tuloksissa on Rosvohodun alueella moreenissa laajahko Cu-Co-anomalia (Koivista 1984). Sen länsiosassa GTK suoritti osana esitutkimusalueen tarkistustutkimuksia vuosina 1982 ja 1983 kohteellisen ja tihennetyn 113 pisteen näytteenoton. Jokaisesta pisteestä oli pyritty saamaan 2 näytettä eri syvyyksiltä. Ensimmäinen näyte oli pinnasta 1-2 m:n syvyydestä ja toinen mahdollisimman läheltä kallion pintaa. Näytteistä oli analysoitu Ni, Co, Cr, Cu, Mn, Pb, Zn, As, Au, Pd. Tarkistustutkimuksen näytteenottoa täydennettiin malmitutkimuksen tarpeisiin nuorimman jäätikkövirtauksen tulosuuntaan vuoden 1989 tammi-helmikuussa 87 pisteen näytteenotolla. Tavoitteena oli saada moreeninäyte mahdollisimman syvältä. Näytteistä analysoitiin Ni, Co, Cu, Mn, Pb, Zn, As, Au, Pd ja Te (anal..nro 37613). Tarkistusnäytteenoton ja sitä täydentävän näytteenoton näytteenottopisteiden tunnukset on kuvassa 6 esitetty taulukkona ja moreeninäytteen sisältäneet näytteenottopisteet pistenumerokarttana. Moreenin pistekohtaisten maksimi Au-, Cu- ja Co-pitoisuuksien symbolikartat ovat nähtävissä kuvissa 11 ja 12.

16

17

18 Geofysikaaliset maastomittaukset 18 Geofysikaalinen matalalentomittaus tutkimusalueelta suoritettiin kesällä 1990 ja sen tulokset saatiin karttoina vasta tutkimusten päätyttyä keväällä Tästä johtuen geofysikaalinen tieto tutkimusalueelta oli hyvin yleisluontoista. Korkealentomittauksen magneettinen informaatio kuitenkin osoitti hajanaisen magneettisen koillis-lounaisuuntaisen vyöhykkeen leikkaavan tutkimusalueen Petäjäskosken voimalaitoksen pohjoispuolelta. Magneettisen vyöhykkeen kaakkoisreuna sivusi Rosvohodun tutkimuskohdetta ja sen luoteisreuna Sukulanrakan tutkimuskohdetta. Rosvohodun malmitutkimuskohteesta hankittiin täsmällisempää geofysikaalista tietoa kevättalvella 1989 protonimagnetometrilla ja maxmin-slingramilla suoritetuilla mittauksilla. Mittausalue sijaitsee Kemijoen rantaviivalla (liite 1) ja sisältää malmitutkimusten kannalta tärkeimmät alueet kuten Harakkaojan suiston ja kohteellisen maaperägeokemiallisen näytteenoton alueen. Suorakaiteen muotoisen ja 5 km 2 :n laajuisen mittausalueen pituussuunta kohdistettiin kohtisuoraan korkealentomagneettista anomaliavyöhykettä vasten, mistä johtuen mittausalue on linjoitettu kl-koordinaattien mukaisesti. Mittaus tapahtui mittausalueen pituussuunnassa 100 m:n linjavälein 20 m:n pistevälillä. Slingram-mittauksessa käytettiin 100 m:n kelaväliä ja seuraavia taajuuksia (khz): 222, 444, 888, 1700 ja Slingram-mittauksen tuloksista tulkittuja heikkoja johteita Kemijoen rantaviivan tuntumasta (liite 1) tutkittiin kahdella erillisellä VLF-mittauksella (liite 2). Eteläisempi, pienempi alue mitattiin joulukuussa 1989 ja pohjoisempi, suurempi alue tammikuussa Kummallakin alueella profiiliväli oli 50 m ja pisteväli 10 m. Eteläisemmälle alueelle kertyi 500 m pitkiä profiileja 11 kpl ja pohjoisemmalle alueelle 800 m pitkiä profiileja 15 kpl. Jokaiselta VLF-mittausprofiililta tehtiin pseudoleikkaustulkinta 100 m:n syvyyteen.

19 19 Geologisten rakenteiden selvittämiseksi myös Sukulanrakan alueen geofysikaalinen maastomittaus katsottiin tarpeelliseksi syyskuussa Mittaus protonimagnetometrilla ja maxmin-slingramilla toteutui GTK:n valtakunnallisen ryhmän suorittamana kuitenkin vasta elokuussa Slingram-mittauksen kelaväli oli 60 m ja taajuus 14 khz. Mittausalueen koko on 2 km x 1.5 km. Se sijoittuu Sukulanrakan alueen itäosaan (kuva 7) ja on pituudeltaan pohjois-eteläsuuntainen. Mittaus tapahtui mittausalueen pituussuunnassa 100 m:n linjavälillä 20 m:n pistevälein. Useissa paikoissa mittauksen linjaväliä jouduttiin kuitenkin tihentämään 50 m:n linjaväliin. Syväkairaus Slingram-mittauksella oli Petäjäskosken voimalaitoksen säännöstelyaltaan rantaviivan tuntumasta todettu kolme heikkoa johdetta, joita myöhemmin oli täsmennetty VLF-mittauksilla. Niistä eteläisin valittiin syväkairauksen kohteeksi (liite 1), koska sen aiheuttajaa pidettiin mahdollisena kohteellisessa maaperägeokemiallisessa näytteenotossa moreenista tavattujen anomaalisten Cu-, Co- ja Au-pitoisuuksien syöttäjänä. Kairaus toteutettiin lyhyinä pystyreikinä porakonekairauksen omaisesti maalis-huhtikuun vaihteessa Se oli tunnustelevaa näytteenottoa kallion pinnasta johteen aiheuttajan selvittämiseksi ja kivilajitiedon saamiseksi. Kairauksen kohteeksi valittu johde muodostaa Petäjäskosken voimalaitoksen säännöstelyaltaan rantaviivaa koillis-lounaissuunnassa leikkaavan vyöhykkeen. Siitä valtaosa on altaan vedenpinnan alla. Johdevyöhykkeen rannan puoleista päätä peittää veden kyllästämä suo, jossa kesällä ei pysty liikkumaan. Moreeninäytteenoton perusteella oli tiedossa, että johdevyöhykkeen kohdalla olisi kallionpinta veden tai turpeen pinnasta 5-10m:n syvyydessä ja mineraalimaasta valtaosa silttiä.

20 20 Kairauksen suoritti rovaniemeläinen Maastovesi Oy. Kairauskone oli Diamec 230, jolla kairattiin 7 reikää (R501 - R507). Niiden yhteispituus oli m, josta maata on m. Kalliota lävistettiin yhteensä m. Kairaus suoritettiin kahdelta VLF-mittauksen linjalta. Kairanreikien paikat mittauslinjoilla ja reikien koordinaatit on esitetty liitteessä 3, jossa kairauskohteen VLF-mittauksen linjat on lounaasta koilliseen merkitty numeroin Reiät R501 - R505 kairattiin Petäjäskosken voimalaitoksen säännöstelyaltaan jäältä VLF-mittauslinjalle 3. Ne kohdistettiin pseudoleikkauksen terävästi ylös pintaan puhkeavaan anomaliakärkeen (liite 4). Sen tarkka paikka linjalla maastossa vielä varmistettiin ennen kairausta uudella VLF-mittauksella. Maastomittauksen magneettisella kartalla kohde sijoittuu minimiin (liite 6). Reiät R506 - R507 kairattiin vesijättömaalta VLF-mitausprofiilille 11. Ne suunnattiin pseudoleikkauksen yläosan lähes vaaka-asentoisiin anomaliakäyriin (liite 5). Reiät sijoittuivat maastomittauksen lievään magneettiseen anomaliaan (liite 6). Kairanreikien sijoittelulla haluttiin jo edellä todettujen seikkojen lisäksi selvittää pseudoleikkausten käyräsuutien yhteyttä kairansydämistä mahdollisesti tunnistettaviin kallioperän rakenteellisiin piirteisiin.

21 TUTKIMUSALUEEN GEOLOGIA 21 Maapeite Maapeite tutkimusalueella koostuu pääasiassa moreenista ja sen painanteisiin kerrostuneesta turpeesta. Kemijoki lajittuneine pohjasedimentteineen jakaa tutkimusalueen kahtia. Kivikkoiset moreenikummut ja -harjanteet ovat tyypillisiä tutkimusalueen eteläosalle. Petäjäskosken länsipuolella, tutkimusalueella eteläisimpänä esiintyy pohjois-luoteeseen suuntautuneita rogenmoreeniharjanteita ja niiden pohjoispuolella koilliseen suuntautuneita drumliineja (Peuraniemi 1982, s. 58). Kemijoen itäpuolelta moreenin kumparemuotojen tarkempaa luonnetta ei ole määritetty. Tutkimusalueeseen on kohdistunut kaksi jäätikkövirtausta. Niistä vanhempi virtasi luoteesta ja nuorempi lännestä (Manner ja Tervo 1988, s. 58). Uurresuunnat kalliosta osoittavat nuo-remman jäätikkövirtauksen suunnaksi Kemijoen itäpuolella, Rosvohodussa ja Sukulanrakan eteläpuolella 240. Petäjäskosken länsipuolella nuoremman jäätikkövirtauksen suunta on kääntynyt lounaiseksi (Peuraniemi 1982, s. 58). Kallioperä Tutkimusalueen pääkivilajit ovat kvartsiitti ja sitä leikkaavat diabaasijuonet (Pohjoiskalottiprojekti 1987). Huomattavan magneettiset diabaasijuonet muodostavat selkeän magneettisen kontrastin epämagneettiseen kvartsiittiin nähden. Siten diabaasit oli tutkimusalueella mahdollista paikallistaa magneettisen lentomittauksen tuloksista. Niiden mukaan diabaasit ryhmittyvät siellä koillis-lounaissuuntaiseen, hieman hajanaiseen vyöhykkeeseen. Vyöhyke leikkaa Kemijoen Petäjäskosken pohjoispuolelta Petäjäskoskea sivuten.

22 Perttusen vielä julkaisematonta karttalehden 2633 kallioperä-karttaa varten kerätyt kallioperähavainnot osoittavat diabaasien yhteyteen liittyvän paikoin emäksistä vulkaniittia ja satunnaisesti hapanta vulkaniittia. Perttusen kallioperähavainnot Rosvohodun alueelta on esitetty liitteessä 7. Tutkimusalueen erityispiirteenä Sukulanrakan diabaaseissa esiintyy laajasti Härmeen ja Perttusen (1971) tutkimaa magnesiummetasomaattista muuttumista (kuva7). Heidän mukaansa pisimmälle metasomaattisesti muuttunut diabaasi koostuu pääasiassa kvartsista, kordieriitista, kloriitista ja amfibolista ja vähäisemmästä määrästä plagioklaasia ja biotiittia. 22 Kuva 7. Härmeen ja Perttusen (1974) laatima yleispiirteinen kivilajikartta Sukulanrakan alueelta. Kallioperäkartoitusprofiilin AB paljastumahavainnot on esitetty kuvassa 9. Lohkareen PP-88-L34 löytöpaikka on kartalla osoitettu merkillä x. Geofysikaalinen maastomittaus suoritettiin koordinaattiviivojen x = 7367 ja 7369 välistä rajatulla suorakaiteen muotoisella alueella.

23 MALMITUTKIMUSTEN TULOKSET Lohkare-etsinnän tulokset 23 Harakkaojan suiston tyyppiset lohkareet Tutkimusten paikallistumisen Rosvohodun alueelle aiheutti ulkoisesti todellisten malmikivien näköisten lohkareiden löytyminen Harakkaojan suistosta. Kaikki sieltä havainnoidut 11 malmilohkaretta osoittautuivat malmityypiltään samanlaisiksi. Kooltaan ne vaihtelevat runsaasta m 3 :stä muutaman kymmenen senttimetrin läpimittaiseen. Lohkareet ovat pyöreäsärmäisiä. Niistä pienimmät ovat kokonaan näkyvissä mutta suurimmat puoliksi maahan hautautuneita. Niissä malminmuodostus liittyy hydrotermisen toiminnan kvartsiittiin aiheuttamaan muuttumiseen. Muuttumisen kohteena olleen kvartsiitin asu lohkareissa vaihtelee keski- ja tasarakeisesta konglomeraattimaisiin piirteisiin. Harakkaojan suiston malmilohkareiden hydrotermisesti täydellisesti muuttuneiden osueiden päämineraaleina esiintyvät vihreä amfiboli, kloriitti, biotiitti, muskoviitti, marialiittinen skapoliitti ja opaakki. Luetellut silikaattimineraalit ovat vaihtelevasti päämineraaleina yleensä kaksi kerrallaan ja amfiboli joskus yksin. Samanaikaisesti muut silikaattimineraalit ovat aksessorisia. Opaakki on poikkeuksetta aina päämineraalina. Opaakin muodostavat magnetiitti, rikkikiisu, magneettikiisu ja kuparikiisu. Yksinomaan aksessorisina mineraaleina on tavattu turmaliinia, kordieriittia ja zirkonia. Malmilohkareiden hydrotermisesti täydellisti muuttuneet osueet esiintyvät juonimaisesti ja rajautuvat terävästi vain osittain muuttuneeseen kvartsiittiin. Siinä primaari kvartsi on yhtenä päämineraalina. Kvartsiitin rakennetta on saattanut säilyä täysin muuttuneen osueen rajapintaan asti. Siitä ulospäin metasomaattinen muutos kvartsiitissa asteittain heikkenee. Malmilohkareet ovat yleensä ainakin heikosti kauttaaltaan suuntautuneet. Suuntautuminen saattaa osittain muuttuneessa kvartsiitissa ilmetä liuskeisuutena.

24 Hydrotermisen (metasomaattisen) muuttumisen tuloksena syntyneiden silikaattimineraalien raekoko on = tai < 3 mm. Opakin raekoon vaihteluväli on noin 1-10 mm. Täysin muuttuneiden osien silikaattimineraalien keskimääräinen raekoko on hiukan suurempi kuin osittain muuttuneissa osissa. Opaakin raekokoon muuttumisen aste ei näytä vaikuttaneen. Magnetiitti ja rikkikiisu esiintyvät pirotteena omamuotoisina kiteinä. Magnetiittia esiintyy aina, kun muuttumista on hiemankin havaittavissa. Rikkikiisun esiintyminen on epäyhtenäisempää. Magneettikiisu ja rikkikiisu yleensä rajautuvat voimakkaimmin muuttuneisiin osiin. 24 Harakkaojan suiston tyyppisiä malmilohkareita on tavattu vajaan 1 km 2 :n alueelta Kemijoen ja Rovaniemen - Kemin maantien välistä (kuva 8). Vaikka lohkareet ovat hajallaan, niiden voidaan tulkita asettuneen lännen ja länsilounaan välistä tapahtuneen nuorimman jäätikkövirtauksen suuntaiseen leveään viuhkaan. Viuhkan leveys merkinnee laajaa lohkareiden syöttäjäaluetta. Harakkaojan suistosta nuorimman jäätikkövirtauksen suuntaan lohkareissa esiintyy asteittaista koon pienenemistä ja muuttumisen heikentymistä. Malmilohkareista otettujen näytteiden analyysitulokset olivat pienoinen pettymys. Ulkoiselta olemukseltaan todellisilta malmikiviltä vaikuttaneista lohkareistakin tavattiin vain anomaalisia kuparipitoisuuksia ja merkkejä kullasta. Parhaimpien malmilohkareiden analyysitulokset on esitetty taulukossa 1.

25

26 26 Taulukko 1. Analyysituloksia Harakkaojan suiston kohteellisen lohkare-etsinnän parhaiden malmilohkareiden näytteistä karttalehdeltä Analyysissä olivat näytteet lohkareista: MIK-88-[L11 - L21, L36 - L70] (MIK = Mikko Kvist). Taulukon lohkareiden löytöpaikat on esitetty kuvassa 4. Anal. Ni Co Cu Mn Pb Zn Au Pd Te Ag Mo til.nro ppm ppm ppm ppm ppm ppm ppb ppb ppb ppm ppm L < "- L L L < "- L < Tunnusteleva alueellinen lohkare-etsintä Tunnustelevalla alueellisella lohkare-etsinnällä saatiin tietoa malminetsinnällisesti kiinnostavien lohkareiden yleisyydestä ja alueellisesta jakautumisesta tutkimusalueella. Kaikista löydetyistä malmimineraalja sisältäneistä lohkareista tehtiin havainto. Niiden malmiutuneesta osasta otettiin näyte tai näytteitä analysoitaviksi. Havainnoitujen lohkareiden yleisin kivilaji oli diabaasi. Muita kivilajeja olivat emäksisestä kivilajista voimakkaasti tektoni-soitunut ja/tai metasomaattisesti muuttunut kivi ja juonikvartsi. Diabaasilohkareita havainnoitiin tasaisesti koko tutkimusalueelta. Niissä mal-mimineraalit, yleensä värilliset kiisut, keskittyivät pääasiassa kvartsijuoniin ja sijoittuivat harvemmin muualle diabaasiin. Yksittäiset kiisuja sisältäneet juonikvartsilohkareet miellettiin diabaasien kvartsijuonista lohjenneiksi. Vähäiset kultapitoisuuden merkit osoittautuivat tyypillisiksi diabaasilohkareiden kiisuuntumien ja kiisupitoisten juonikvartsilohkareiden näytteiden analyysituloksissa. Näistä tyyppiesimerkkeinä ovat taulukon 2 näytteet 1-2 ja 9-11, joiden isäntälohkareiden löytöpaikat ovat nähtävissä kuvassa 4.

27 27 Taulukko 2. Analyysituloksia koiranohjastaja Pekka Puhakan (PP) alueellisessa lohkareetsinnässä vuosina karttalehdiltä , 08 ja 09 löytämien parhaiden malmilohkareiden näytteistä. Analyysissä olivat seuraavien lohkareiden näytteet: PP-87-[L82 - L92, L101], PP-88-[L12 -L54], PP-89-[L42 - L45, L49 - L51, L55 - L66, L72 - L80]. Taulukon lohkareiden löytöpaikat on esitetty kuvassa 4.

28 Tunnustelevan lohkare-etsinnän alkuvaiheessa kesäkuussa 1988 havainnoitiin Sukulanrakan alueelta kivilajiltaan erikoinen lohkare PP-88-L34 (kuva 4). Erityistä mielenkiintoa herättivät siitä analyysiin otetun näytteen ulkoiset piirteet. Ne olivat hieman samantyyppiset kuin Korttelivaaran kultatutkimukset (Rossi 1989) aiheuttaneessa kultalohkareessa K/ Lopullisesti huomion lohkareeseen kiinnittivät sen näytteestä syksyllä 1988 tehdyssä analyysissa todetut anomaalinen kulta- ja kohonnut palladiumpitoisuus (taulukko 2, näyte 3). Tämän lohkarelöydön virittämien kohteellisten tutkimusten tuloksia on käsitelty luvussa Sukulanrakan alueen lohkaretutkimukset. 28 Tunnustelevassa lohkare-etsinnässä tehtiin lokakuussa 1989 uusi mielenkiintoinen malmilohkarelöytö Rosvohodun alueen itäosasta. Rovaniemen - Kemin maantien itäpuolelta noin hehtaarin alueelta tavattiin kivikkoisten moreenikumpareitten suurehkojen ja särmikkäitten lohka-reitten joukosta useita uudentyyppisiä malmilohkareita (PP-89-[L58 - L66], kuva 8). Ne koostuvat voimakkaasti tektonisoituneesta ja suuntautuneesta kvartsiraitaisesta amfiboligneissistä. Niistä joissakin esiintyy lisäksi karbonaatti- ja karsiraitoja. Lohkareissa määrältään vaihtelevat malmimineraalit - rikkikiisu, kuparikiisu ja magnetiitti - asettuvat aina pirotemaisesti raitaisuutta synnyttäviin tasoihin ja levittäytyvät läpi kiven. Lohkareiden kiisuuntuneet osat sisältävät usein erittäin anomaalisesti kuparia ja kultaa (taulukko 2, näytteet 12-19). Sukulanrakan alueen lohkaretutkimukset Sukulanrakan alueelta tavattu kultaa sisältänyt lohkare PP-88- L34 (taulukko 2, näyte 3 sekä kuvat 4 ja 7) oli runsaan 1 m 3 :n kokoinen. Sen rapautumispinta oli nystyräinen ja kuoppainen. Lohkareesta räjäyttämällä otetuista lisänäytteistä tehtyjen analyysien tulokset tuottivat pettymyksen. Esimerkkejä näytteiden analyysituloksista on nähtävissä taulukossa 2 (näytteet 4-8).

29 29 Lohkare PP-88-L34 todettiin mineraalikoostumukseltaan huomattavasti kvartsia, kordieriittia ja antofylliittiä sisältäväksi kiveksi. Samanlaista kiveä ovat Härme ja Perttunen (1971) kuvanneet Sukulanrakan kallioista laajalta alueelta diabaasin metasomaattisen muuttumisen tuotteena. Lohkareen PP-88-L34 litologinen yhteys metasomaattisesti muuttuneeseen diabaasiin vahvistettiin kallioperäkartoitusprofiililla AB Sukulanrakan kallioiden metasomaattisesti muuttuneen diabaasin yli (kuva 9). Sukulanrakan alueelta kohteellisessa lohkare-etsinnässä löytneet uudet kivilajiltaan lohkareen PP-88-L34 tyyppiset 33 lohkaretta ovat kaikki kookkaita. Niiden halkaisija vaihtelee 1 m:n molemmin puolin. Näiden lohkareiden Minidrill-näytteistä analysoidut Au- ja Pd-pitoisuudet jäivät muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuunottamatta määritysrajaan tai sen alle. Korkeimmatkin pitoisuudet olivat vain muutaman sadan ppb:n luokkaa. Sukulanrakan alueen metasomaattisesti muuttuneesta diabaasista koostuvat lohkareet ovat paikallisia. Ne ovat nuorimman jäätikkövir-tauksen mukana kulkeutuneet lähtöpaikastaan idän ja koillisen väliseen sektoriin. Ne ryhmittyvät kahteen erilliseen ryhmään, joista toinen on lohkareen PP-88-L34 ympärillä ja toinen siitä länteen Sukulanrakan itäpuolella (kuva 10). Kummallakin lohkareryhmällä on oma toisistaan erillinen syöttäjä. Läntinen lohkareryhmä on peräisin Sukulanrakan hiidenkirnujen alueelta ja itäinen lohkareryhmä Sukulanrakan itäpuolelta erillisestä diabaasin muuttumisvyöhykkeestä (ks. kuva 7).

30

31

32 32 Pohjoiskalottiprojektin moreeninäytteiden Au-pitoisuuksiin, joiden maksimi on 19.1 ppb, minimi 0.1 ppb, mediaani 0.8 ppb, keskiarvo 1.4 ppb ja summafrekvenssi 90 % 2.3 ppb. Esitutkimuksen 51 profiilipisteen moreeni-näytteiden maksimi Au-pitoisuus 16 pisteessä on korkeampi kuin 6 ppb ja ainoastaan 18 pisteessä se on yhtäsuuri tai pienempi kuin 2 ppb. Lisäksi korkeimmat Au-pitoisuudet ovat jakautuneet suhteellisen tasaisesti kaikkien kolmen karttalehden alueelle. Kohteellinen näytteenotto Rosvohodun alueella geokemiallisen kartoituksen esitutkimuksessa todetun moreenin laajahkon Cu-Co-anomalian kohteellisessa 200 pisteen tarkistusnäytteenotossa moreeninäyte saatiin 165 pisteestä (kuva 6). Läntisimmiltä näytteenottolinjoilta Kemijoen rannasta tavattiin moreenia vain ohuena kerroksena kalliota vasten useiden metrien paksuisen silttikerrostuman alta. Tästä moreenista saatujen näytteiden lohkarelajitteen (> 2 mm) kivilajit ovat lähes yksinomaan diabaasi ja kvartsiitti. Viimeisessä näytteenottovaiheessa kalliosta 10 pisteestä ( , , , , , , , , , ) saadut rapakallio- tai palanäytteet olivat kivilajiltaan diabaasia. Sitä edeltäneessä näytteenotossa rapakallioksi tulkittuja näytteitä oli saatu ainoastaan sen kahdelta läntisimmältä linjalta. Niitä ei kuitenkaan oltu ajanpuutteen vuoksi tutkittu (Koivisto 1984). Kohteellisen näytteenoton näytteenottopisteiden moreenin maksimi Cu-, Co- ja Au-pitoisuudet muodostavat laajat päällekkäiset anomaliakuviot (kuvat 11 ja 12). Ne kattavat noin puolet näytteenottoalueesta.

33

34 34 Kuva 12. Profiilipisteiden moreenin maksimi kobolttipitoisuuksien symbolikartta, Rosvohodun kohteellinen maaperägeokemiallinen näytteenotto. Kupari- ja kobolttipitoisuuksien anomaliakuviot rajautuvan täysin pohjoisessa ja ainakin osittain etelässä. Niissä Cu- ja Co-pitoisuudet ovat lähes kauttaal-taan korkeita. Kulta-anomalia on edellisiä huomattavasti epäyhtenäisempi ja sen korkeat pitoisuudet jakautuvat hajanaisemmin. Näytteenoton tulos ei rajaa anomalioitten jatkuvuutta länteen. Anomaliakuvioitten piirteet viittaavat niiden syntyyn nuorimman, lännen ja lounaan välisen jäätikkövirtauksen tuotteina.

35 35 Kohteellisen näyteenoton viimeisen vaiheen eräistä moreeninäytteistä tavattiin omamuotoisia rikkikiisukiteitä (kuva 11). Merkillepantavaa on diabaasin esiintyminen näiden näytteiden lohkarelajitteen ainoana kivilajina. Lisäksi rikkikiisukiteillä näyttäisi olevan yhteys moreenin huomattavan anomaalisiin Au-pitoisuuksiin. Tämä on mielenkiintoinen havainto sen vuoksi, että tutkimusalueen eteläpuolelta Korttelivaaran malmitutkimuksista (Rossi 1991a, s. 4 ja 14-15) ja Vammavaaran etelärinteeltä tunnetaan kultalohkareita, joissa pääasiallinen paljain silmin näkyvä malmimineraali on omamuotoinen rikkikiisu. Kohteellisen näytteenoton tulosta täydensivät huomattavan anomaalisesti kuparia ja kultaa sisältäneet kvartsiraitaiset amfiboligneissilohkareet (kuva 8 ja taulukko 2, näytteet 12-19). Ne sijoittuvat heti koordinaattiviivan y = 2564 länsipuolelle, koordinaattiviivojen x = 7358 ja x = 7359 puoliväliin ja keskelle moreenin Cu-, Co- ja Au-anomaliaa. Geofysikaalisen maastomittauksen tulokset Rosvohotu Magneettisesti Rosvohodun maastomittausalue jakautuu pituussuunnassa kahteen erilaiseen osaan (liitteet 6 ja 8). Sen kaakkoispäässä magneettisuus on tasaisen alhaista. Mittausalueen luoteispää on puolestaan magneettisten anomaliajaksojen raidoittamaa. Magneettisten anomaliaraitojen yleissuuntaus on kohtisuoraan mittausalueen pituussuuntaan. Vierekkäisiä anomaliaraitoja yhdistävät poikittaiset anomaliakaaret ovat kuitenkin tyypillisiä. Kaarimuodot todennäköisesti ilmentävät poimurakenteita.

36 36 Slingram-mittauksen tuloksista oli tulkittavissa muutama pitkulainen heikko johde (liitteet 1 ja 8). Niistä mielenkiintoisimmiksi arvioitiin kolme Kemijoen rantaviivan tuntumassa esiintyvää. Näistä johteista pohjoisin osoittautui VLF-mittausprofiilien pseudoleikkaustulkinnoissa uiton laitteisiin liittyvien vaijerien ja rautakiinnikkeiden aiheuttamaksi. Kemijoen rannan kaksi kulttuurijohteen eteläpuolista heikkoa johdetta vaikuttavat VLF-pseudoleikkaustulkinnan mukaan sokeilta eli pintaan puhkeamattomilta. Niiden pseudoleikkauskuviot jokaisella mittausprofiililla ovat pystyasentoiset. Pseudoleikkaustulkinta 100 m:n syvyyteen tavoittaa vain johteiden yläosaa (liittyy 1). Näistä kahdesta eteläisemmän johteen pseudoleikkausten tulkintakuviot ovat tiiviimmät ja rajaavat selkeämmän anomaliahuipun. Sen pseudoleikkausten yläosan tulkintakäyrät esiintyvät yleensä vaaka-asentoisina ja loivasti kaareutuvina (liite 5). Ne saattavat kuitenkin paikallisesti muodostaa kapea-alaisen jyrkästi ylös pintaan leikkautuvan anomaliakärjen (liite 4). Sukulanrakka Peruskarttaan mittausalueelta merkityt paljastumat ovat pääsääntöisesti diabaasia. Magneettinen anomalia sitoutuu niihin orjallisesti ja yhdistää ne länteen avautuvaksi kaareksi. Paljastumien jakautumista myötäillen magneettisen anomalian pohjoinen haara muodostaa leveän kentän ja eteläinen haara kapean jakson. Vakaa ja muuttumaton magneettisuuden taso magneettisen anomaliakaaren sisäpuolella erottaa sen selvästi epävakaasta magneettisuudesta kaaren ulkopuolella. Magneettisen mittauksen profiilikartta on esitetty liitteessä 9.

37 37 Slingram-mittauksella todettiin magneettisen anomaliakaaren sisältä kapea johdevyöhyke. Se alkaa mittausalueen länsireunasta ja suuntautuu itäkoilliseen kohti magneettisen anomaliakaaren kehää. Johde on kohtalaisen voimakas mittausalueen länsireunalla. Se kuitenkin siitä itäkoilliseen asteittain heikkenee ja vaimenee kokonaan ennen magneettisen anomaliakaaren kehää. Syväkairauksen tulokset Kairausprofiili R501 - R505 Kairanreiät R501 - R505 lävistivät arkoosikvartsiittia, joka oli kaikissa rei'issä tyypiltään samanlaista. Sen väri vaihtelee punertavasta harmaaseen. Myös mineraalikoostumus vaihtelee. Määräsuhteiltaan vaihtelevien kvartsin ja maasälvän lisäksi esiintyy paikoin vaihtelevasti biotiittia ja muskoviittia. Mineraalikoostumuksen vaihtelut arkoosikvartsiitissa ilmenevät yleensä kerroksellisuutena. Muusta mineraalikoostumuksesta eniten poikkeavia kerroksia muodostavat kiillekvartsiitti, biotiittiliuske ja muskoviittiliuske. Kerrosrajat ovat asteittaisia tai teräviä. Kerroksellisuus arkoosikvartsiitissa ilmenee myös pigmenttiraitoina ja raekoon vaihteluina. Karkearakeisissa välikerroksissa mineraalijvästen läpimitta on suurimmillaan noin 1 cm. Kerrosten leikkauskulma kairansydämissä on 45º- 60º. Arkoosikvartsiitille on tyypillistä heikko mutta suhteellisen tasainen rikkikiisupirote. Kvartsiitissa ei ollut kuitenkaan havaittavissa metasomaattista muuttumista kuten Harakkaojan suiston rikkikiisupirotteisissa kvartsiittilohkareissa. Muutoin kairansydänten

38 38 arkoosikvartsiitti on Harakkaojan suiston lohkareiden kvartsiitin kanssa hyvin saman tyyppistä. Kairansydämiä ei analysoitu. Säteilyä niistä kyllä mitattiin. Sitä ei kuitenkaan tavattu. Reikäraportit on esitetty liitteessä 10. Arkoosikvartsiitti selittää kairanreikäprofiilin sijainnin magneettisessa minimissä. Heikolle johteelle ei löytynyt selitystä. Rikkikiisupirote ei siihen riitä. Kerroksellisuudella ja pseudoleikkauksen tulkintaviivojen suunnalla voisi olla yhteys. Sitä ei kuitenkaan pystytty vahvistamaan. Kairausprofiili R506 - R507 Syväkairausreiät R506 ja R507 lävistivät diabaasia. Se on keski- ja tasarakeista, ofiittista sekä hieman tektonisoitunutta. Mitään malminmuodostukseen viittaavaa ei kairansydämistä havaittu. Diabaasi selittää hyvin kairareikäprofiilin sijainnin lievässä magneettisessa anomaliassa. Reikäraportit on esitetty liitteessä 10. YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Outokumpu Oyltä oli saatu lainaksi Tervolan Kivimaan kupari-kulta-karbonaattijuoniesiintymää (Rouhunkoski ja Isokangas 1974) lävistäneiden kairanreikien sydämiä. Niissä karbonaattijuonen ja sivukiven välinen muuttumisvyöhyke todettiin mineraalikoostumukseltaan samankaltaiseksi kuin Harakkaojan malmilohkareissa juonimaisesti kvartsiittia leikkaavat täysin muuttuneet osat. Muuttuminen Kivimaassa eroaa Harakkaojan lohkareista siinä, että Kivimaassa se on kohdistunut diabaasiin.

39 39 Harakkaojan suiston malmilohkareiden lähtöpaikan selvittämiseksi ei saatu täsmällistä viitettä. Lohkareiden pyöristynyt muoto viittasi mieluummin pitkään kuin lyhyeen kuljetukseen. Lähtöpaikkaa rajaaviksi tekijöiksi jäivät ainoastaan jäätikkökuljetuksen suunta sekä lohkareiden kivilaji ja magneettisuus. Moreenin kupari-koboltti-kultapitoisuudet Harakkaojan suiston malmilohkareviuhkan eteläpuolella vaikuttivat paikallisilta. Niiden lähteeksi näytti hyvin sijaintinsa puolesta soveltuvan syväkairauksen kohteena ollut heikko johde. Tätä päätelmää syväkairauksen lävistykset muuttumattomista arkoosikvartsiitista ja diabaasista eivät kuitenkaan tukeneet. Rikkikiisukiteet moreeninäytteissä läheltä kallion pintaa moreenin anomaalisten Au-pitoisuuksien yhteydestä eivät liene pitkämatkaisia (kuva 11). Niiden ei kuitenkaan voi kuvitella ehyinä ja irrallisina olevan peräisin terveestä kvartsiitti- tai diabaasikalliosta. Rapautumalla pehmentyneessä silikaatti ympäristössä olisi myös rikkikiisu hajonnut. Harakkaojan suiston malmilohkareista tavattu kloriitti- ja biotiittivaltainen kivi rikkikiisukiteiden isäntäkivenä olisi ratkaisu pulmaan. Sen tyyppisestä kivilajista kovat mutta hauraat rikkikiisukiteet voisivat ehyinä ja itsenäisinä rakeina irtaatua moreeniin. Rikkikiisukiteitä sisältäneissä näytteissä lohkarelajitteen (> 2 mm) ainoa kivilaji poikkeuksetta oli diabaasi. Lisäksi kyseisten näytteiden näytteenottopisteet sijoittuvat magneettisiin anomalioihin. Nämä seikat yhdessä viittaisivat rikkikiisukiteiden alkuperään näytteenottopisteitä hyvin lähellä olevista diabaasin muuttumisvyöhykkeistä.

40 40 Rosvohodun alueen tutkimuksissa huomio keskittyi Kemijoen rannan kahteen heikkoon johteeseen potentiaalisena moreenin metallipitoisuuksien alkuperän selittäjinä. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, ettei johteilla ja maapeitteen malmiviitteillä olisikaan yhteyttä toisiinsa. Johteiden aiheuttaja on siten vielä selvittämättä. Vastaavanlaisia VLF-pseudoleikkaustulkinnalla hahmoteltuja syvälle sijoittuvia johteita on tavattu Sodankylän Pahtavaaran kultatutkimuksissa. Siellä niihin syväkairauksella on aina saatu selitys (geofyysikko Erkki Lanne, suullinen tieto). Petäjäskosken länsipuolelta tunnustelevalla kartoituskäynnillä löytyi myöhään syksyllä 1991 paljastumana laaja diabaasia leikkaava kvartsijuoni, jossa on ollut kvartsilouhos (kuva 4). Paikan tekee mielenkiintoiseksi diabaasin muuttuminen kvartsijuonen kontaktissa samanlaiseksi kiveksi kuin Rosvohodun kuparia ja kultaa sisältävät kvartsiraitaiset amfiboligneissilohkareet (kuva 8). Kalliosta otetut näytteet ovat parhaillaan analysoitavina. Aluetta tutkitaan tarkemmin kesällä Kallioperähavainto Petäjäskosken länsipuolelta osoitti Rosvohodun kvartsiraitaisten amfiboligneissilohkareitten yhteyden diabaasiin. Lohkareiden sijainti keskellä kohteellisen moreenigeokemiallisen näytteenoton Cu-Co-Au-anomaliaa viittaisi niiden alkuperään samasta lähteestä kuin moreenin metallipitoisuudet. Hieman ristiriitaista kuitenkin on lohkareista puuttuva yhtymäkohta moreenin anomaalisiin kobolttipitoisuuksiin. Sukulanrakan alueen kohteelliset lohkaretutkimukset saatiin lopulliseen päätökseen. Tutkimukset aiheuttaneet anomaaliset kulta- ja palladiumpitoisuudet lohkareen PP-88-L34 ensimmäisessä näytteessä osoittautuivat satunnaisiksi. Kivilajiltaan samanlaisia lohkareita löytyi sen ympäriltä useita. Toinen samanlaisten lohkareiden rypäs löytyi hieman lännempää. Näistä metasomaattisesti muuttuneesta diabaasista

41 41 koostuvista lohkareista ei tavattu erityisiä kulta- ja palladiumpitoisuuksia. Lohkareet olivat suhteellisen paikallisia, vain m kulkeutuneita. Tutkimusalueen malmitutkimukset perustuivat hyvin pitkälle maaperästä saatuihin malmiviitteisiin. Moreenin yleinen kulkeutumissuunta nuorimman jäätikkövirtauksen mukana oli tiedossa. Puutteena oli moreenin syntyyn liittyvän tiedon vaillinaisuus. Jäätikkövirtauksen kallion pintaa kuluttavien ja moreenia kasaavien voimien yhdenmukaisuudesta tai vaihteluista tutkimusalueella ei ollut riittävästi tietoa. Näihin puutteisiin pyrkii tutkimushanke "Tervolan alueen malmipotentiaalin arviointi" saamaan korjausta vuoden 1992 aikana tutkimusalueen sisältävältä kohdealueelta. Hankkeen tehtävänä on maaperätutkimuksen ja kallioperäkartoituksen keinoin selvittää moreenigeokemian ja lohkareiden tuottamien malmiviitteiden merkitystä. Tässä raportissa kuvatuissa tutkimuksissa ei vielä saatu paikallistettua uutta malmimineralisoitumaa kalliosta. Rosvohodun alueelta tehtiin kuitenkin malminetsinnällisesti mielenkiintoisia havaintoja jatkotutkimusten pohjaksi. geologi Seppo Rossi

42 LIITTEET Geofysikaalisen maastomittauksen linjoituksen, valtausalueiden Rosvohotu 1-2 ja porakonekairausreikien profiilin R501 - R505 sekä reikien R506 ja R507 sijaintikartta. Karttapohja on topografisen kartan kopio 1: VLF-mittauksen alueet, geofysikaalisen mittauksen linjotuskartta 1: VLF-profiilikartta 1:4000, eteläisempi mittausalue. Karttaan on merkitty syväkairausreikien sijainti ja siinä on annettu niiden koordinaatit. Mittausprofiilit on merkitty numeroin VLF-pseudoleikkaus, eteläisemmän mittausalueen linja VLF-pseudoleikkaus, eteläisemmän mittausalueen linja Rosvohodun magneettisen maastomittauksen väripintakartan mustavalkokopio. Värillisessä kartassa minimi on tumman sininen ja maksimi tumman sinipunainen. 7. Paljastumakartta karttalehden luoteiskulmauksesta. Karttaan on merkitty geologi Vesa Perttusen valmisteilla olevan kivilajikartan 2633 kartoituksessa havainnoidut paljastumat ja niiden kivilajit. 8. Rosvohodun magneettinen profiilikartta Q22.23/2633/1989. Karttaan on merkitty slingram-mittauksella todetut heikot johteet ja Petäjäskosken voimalaitoksen säännöstelyaltaan rantaviiva. 9. Sukulanrakan magneettinen profiilikartta Q22.23/ D/1990/ Syväkairausreikäraportit M52.5/2633/90/R501 - R507

43 LIITTYY VLF-mittauksen tuloksista tulkitut pseudoleikkauskuvat: Q 24.36/ /1989, linjat 1-11 Q 24.36/ /1990, linjat Magneettinen profiilikartta 1:4000, Rosvohotu, Q 22.23/ / Maxmin-profiilikartat 1:4000, Rosvohotu, kelaväli 100 m, taajuudet 222, 444, 888, 1700 ja 3555 khz, Q 24.11/ / Magneettinen profiilikartta 1:4000, Rovaniemi, Takavaara (Sukulanrakka), Q 22.23/ D/90/1 5. Slingram-profiilikartta 1:4000, Rovaniemi, Takavaara (Sukulanrakka), kelaväli 60 m, taajuus 14 khz, Q 24.11/ D/1990/1 LÄHDEVIITTEET Hackman, V., Kivilajikartta, lehti C6, Rovaniemi, Suomen geologinen yleiskartta 1 : Hackman, V., Kivilajikartan selitys, lehdet C6-B5-B6, Rovaniemi-Tornio- Ylitornio. Suomen geologinen yleiskartta 1 : , 80 s. Härme, M. and Perttunen, V., Magnesia metasomatism at Hirvas, nothern Finland. Geolgical Survey of Finland, Bulletin 250, 28 s. Koivisto, T., Esitutkimusraportti. Karttalehti 3611, Inginkivalo. Julkaisematon raportti S/42/3611/1/1982. Geologinen tutkimuslaitos, geokemian osasto, Rovaniemi.

44 44 Koivisto, T., Geokemialliset tarkistustutkimukset Peräpohjan liuskealueella: Kupari-koboltti-kulta-anomalian tarkistukset Metsolan ja Leipeen - Petäjäskosken (kl ) sekä Petäjävaaran (kl ) alueilla. Tutkimusraportti nro II, Geologian tutkimuskeskus, Geokemia, Rovaniemi. Julkaisemamaton raportti, 24 s. ja 32 erillistä kuvasivua. Koivisto, T. ja Manner, R., Esitutkimusraportti karttalehden 2544 Runkaus alueelta. Geologinen tutkimuslaitos, geokemian osasto, Rovaniemi. Kontas, E., Niskavaara, H. and Virtasalo J., 1988a. Determination of gold, palladium and tellurium by GFAAS and their contents in till fine fraction in Finnish Lapland. Julkaisussa 18. Nordiske Geologiske Vintermode, Kobenhavn Abstracts. Denmarks Geologiske Undersogelse. Kontas, E., Niskavaara, H. and Virtasalo J., 1988b. Telluuri, todella harvinainen alkuaine maaperässä - vai onko? Julkaisussa Tutkimuksia geologian alalta. Toim. V. Lappalainen ja H. Papunen. Turun yliopiston julkaisuja, Ser. C., Tom. 67, s Korpela, K., Die Weichsel-Eiszeit und ihr Interstadial in Peräpohjola (nördliches Nordfinnland) im Licht von submoränen Sedimenten. Ann. Acad. Sci. Fenn. AIII s. Manner, R. ja Koivisto, T., Esitutkimusraportti karttalehden 2633 (Koivu) alueelta. Julkaisematon raportti S/42/2633/1/1981. Geologinen tutkimuslaitos, Geokemian osasto, Rovaniemi, 22 s. Manner, R. ja Tervo, T., Lapin geologiaa, hiekkarannoista tuntureiksi, tulivuorista tasangoiksi, mannerjäätiköstä maaperäksi. Lapin Maakuntaliitto ry - Lapin lääninhallitus, Rovaniemi. Peuraniemi, V., Geochemistry of till and mode of occurrence of metals in some moreine types in Finland. Geological Survey of Finland, Bulletin 322, 75 s.

45 45 Pohjoiskalottiprojekti, Geochemical atlas of Northern Fennoscandia, 1 : Geological Surveys of Finland, Norway and Sweden, Finland. Pohjoiskalottiprojekti, Geological map, Northern Fennoscandia, 1 : Geological Surveys of Finland, Norway and Sweden, Helsinki. Rossi, S., 1988a. Mätäsjärven platina-palladium-kultalohkareaiheen Joululampien molybdeenilohkareaiheen malmitutkimukset Ranuan kunnan pohjoisosassa vuosina 1986 ja Julkaisematon raportti M 19/3613/-88/1- /10. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. Rossi, S., 1988b. Kulta-kupari-hopealohkareaiheen tutkimukset Namalikkokivalossa Rovaniemen maalaiskunnan kaakkoisosassa vuonna Julkaisematon raportti M 19/3613/-88/2/10. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. Rossi, S., Korttelivaaran kultalohkareaiheen malmitutkimukset Tervolan kunnan itäosassa syksystä 1986 kevääseen Julkaisematon raportti M 19/3522/-89/1/10. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. Rossi, S.,1991a. Korttelivaaran kultalohkareaiheen (M 19/3522/-89/1/10) jatkotutkimuksina vuosina suoritetut maaperägeokemialliset (S/41/2544/1/1990) ja moreenin kulkeutumista selvittäneet (P ) tutkimukset Tervolan Vähäjoella ja suunnitelma jatkotoimenpiteiksi. Julkaisematon raportti M 19/2544/-91/ 1/10, koskee: Geologian tutkimuskeskuksen arkisto. Rossi, S., 1991b. Tutkimustyöselostus Rovaniemen maaliskunnassa valtausalueilla Rosvohotu 1-2 kaiv.rek.nro 4465 suoritetuista malmitutkimuksista. Julkaisematon raportti M 06/2633/-91/1/10. Geologian tutkimuskeskuksen arkisto.

46 46 Rouhunkoski, P. and Isokangas, P., The copper-gold vein deposit of Kivimaa at Tervola, N-Finland. Bull.Geol.Soc.Finland 46: Simonen, A., Suomen kallioperä 1: Ylipainos: Suomen kartasto 1960, kartta 3, Suomen Maantieteellinen Seura. Maanmittaushallituksen karttapaino Simonen, A., Suomen kallioperä 1: Geologinen tutkimuslaitos

47

48

49

50

51

52

53