Sosiaalisten vaikutusten arviointi Espoon eteläosien yleiskaavan rakennemalleista

ESPOON ETELÄOSIEN YLEISKAAVA Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä B 58:22 Sosiaalisten vaikutusten arviointi Espoon eteläosien yleiskaavan rakennemalleista KAUPUNKISUUNNITTELUKESKUS

JULKAISUA VOI TILATA OSOITTEESTA Espoon kaupunki Kaupunkisuunnittelukeskus Kirkkojärventie 6 B 277 Espoo asiakaspalvelu, p. 8162 431 tai 8162 4312 faksi 8162 4317 ksk.asiakaspalvelu@espoo.fi Julkaisu siirretään verkkoon. Osoite on www.espoo.fi/ksk Espoon eteläosien yleiskaava Lisätietoa: Yleiskaavayksikkö, p. 8162 433 tai vaihde 81621 Ulla-Maija Koskinen Kannen valokuva: Irmeli Harmaajärvi (Olari, Espoo) Kartat: Maanmittauslaitoksen lupa 16/UUMA/2 2

Sosiaalisten vaikutusten arviointi Espoon eteläosien yleiskaavan rakennemalleista Irmeli Harmaajärvi ja Timo Halme VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka 3

4

Esipuhe Espoossa on ollut käynnissä kaupungin eteläosien yleiskaavatyö, jossa on muodostettu kolme alustavaa rakennemallia, joissa maankäytön kehittämisen painopiste on erilainen. Rakennemallien taustalla ovat erilaiset olettamukset liikennejärjestelmien suhteen. Alustavat rakennemallit ovat olleet osallisten arvioitavina kevään ja kesän 22 aikana. Samanaikaisesti on käynnistetty useita lisäselvityksiä ja vaikutusten arviointeja, mm. Espoon liikennejärjestelmävertailu, vähittäiskaupan palveluverkon kehitystarkastelu ja oheinen sosiaalisten vaikutusten arviointi. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Sosiaalisia vaikutuksia voidaan tarkastella sosiaalisiin ja taloudellisiin oloihin, terveyteen, viihtyvyyteen ja hyvinvointiin kohdistuvina muutoksina. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen yleiskaavayksikkö on tilannut VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikalta sosiaalisten vaikutusten arviointia koskevan selvityksen Espoon eteläosien yleiskaavan rakennemallivaihtoehdoista. Arviointi on suoritettu yleisellä tasolla koskien rakennemalleja A, B ja C. Työ on käynnistynyt elokuussa 22 ja valmistunut lokakuussa 22. Lyhyt selvitysaika, mikä on määräytynyt yleiskaavasuunnittelun aikataulusta, on vaikuttanut selvityksen laajuuteen. Tausta-aineistona konsultilla on ollut käytettävissä kaupunkisuunnittelukeskuksen toimittamaa kuva- ja tilastoaineistoa. Tarkastelu on pyritty tekemään samalla tarkkuudella ja käyttäen samaa aineistoa kuin mitä osallisilla on ollut käytettävissä Espoon tulevasta kehityksestä koskien kehittämisvyöhykkeitä ja eräitä aluekohteita. Liikennejärjestelmä- ja kaupan palveluverkko-selvitysten vaikutusarvioinnit ovat olleet käytettävissä. Erityistä painoa on haluttu antaa asukastyöryhmiltä saadulle palautteelle. Taustaaineistona, mihin tulevia muutoksia on peilattu, on pyritty hyödyntämään nykytilannetta kuvaavaa VTT:n laajaa aineistoa väestöstä, asumisesta ja työssäkäynnistä. Samalla tarkastelut valottavat Espoon seudullista asemaa. Julkisia palveluja koskeva aineisto on kaupunkisuunnittelukeskuksen toimittamaa. Työn ovat tehneet VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikassa erikoistutkijat Irmeli Harmaajärvi (projektin vetäjä) ja Timo Halme. Työhön ovat osallistuneet lisäksi tutkija Saija Niskanen ja johtava tutkija Pekka Lahti. Sosiaalisten vaikutusten asiantuntijana työtä on kommentoinut lisäksi ryhmäpäällikkö Marja Kurenniemi Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksesta STAKESista. Työtä ovat ohjanneet yleiskaavapäällikkö Irma Karjalainen, tutkimuspäällikkö Ulla-Maija Koskinen ja apulaisyleiskaavapäällikkö Vuokko Rouhiainen. Selvitystä on käsitelty työryhmässä, johon ovat osallistuneet vaihtelevalla kokoonpanolla asiantuntijoina sosiaali- ja terveystoimesta suunnittelupäällikkö Ritva Kuikka, opetus- ja kulttuuritoimesta projekti-insinööri Harri Rinne ja liikuntajohtaja Alexander Holthoer, asuntopolitiikan ja rahoituksen yksiköstä asunto-ohjelmapäällikkö Seppo Kallio ja suunnittelija Ritva Helminen-Halkola sekä yleiskaavayksikön suunnittelijoita ja tutkijoita. Espoo 5.11.22 Irma Karjalainen Yleiskaavapäällikkö 5

Tiivistelmä Sosiaalisia vaikutuksia voidaan tarkastella sosiaalisiin ja taloudellisiin oloihin, terveyteen, viihtyvyyteen ja hyvinvointiin kohdistuvina muutoksina sekä yhteiskunnallisesta että ihmisen näkökulmasta. Espoon eteläosien yleiskaavatyössä sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa on pyritty kuvaamaan sitä, miten elinympäristö ja olosuhteet muuttuvat eri alueilla nykyiseen nähden ja miten rakennemallit eroavat toisistaan erilaisten vaikutusten osalta sekä mitkä ovat ne keskeiset syyt ja tekijät, joista erot aiheutuvat eli joihin vaikuttamalla voidaan ohjata olosuhteita toivottavaan suuntaan. Työn tavoitteena on ollut arvioida rakennemallien keskeiset sosiaaliset vaikutukset ja erot niiden välillä. Tavoitteena on ollut myös määritellä keskeiset näkökohdat, jotka tulisi ottaa huomioon yleiskaavatyön edetessä. Vaikutuksia on käsitelty teemoittain, jotka on jaettu seuraaviin pääryhmiin: 1. Asuminen, asuinympäristö ja asumistarpeet 2. Asuntoalueiden sosiaalinen rakenne 3. Palvelurakenne 4. Liikkuminen 5. Turvallisuus, terveellisyys ja viihtyisyys 6. Työpaikat ja työmatkat 7. Ristiriidat ja ongelmat Ihmisen asumistarpeet ovat erilaisia elämän eri vaiheissa. Lapsiperheet tarvitsevat riittävän tilavia asuntoja, joissa on turvallinen piha. Vanhukset tarvitsevat yhdessä tasossa olevia asuntoja hyvän peruspalvelutason alueilla. Ikärakenteen muuttuessa vanhusten osuus väestöstä kasvaa voimakkaasti. Nuoret tarvitsevat asuntoja hyvän julkisen liikenteen alueilta. Asuntokuntien koko on vuosien mittaan pienentynyt ja myös pienten asuntojen tarve kasvanut. Espoolaisten asumistoiveet vaihtelevat eri ikäryhmien välillä hyvin paljon. Omakotiasuminen on suosituin asumismuoto, mutta myös muuta halutaan. Asuinympäristön laadulla on suuri merkitys. Toiveena on myös kehittää joukkoliikenneyhteyksiä ja parantaa palveluja. Monipuolinen asunto- ja talotyyppirakenne vastaa eri väestöryhmien tarpeita ja antaa mahdollisuuden asua samalla alueella elämän eri vaiheissa. Asuntoalueen sosiaalista rakennetta monipuolistaa myös hallintasuhteiltaan monipuolinen jakauma. Monipuolista asunto- ja talotyyppirakennetta voidaan edistää sekä olemassa olevien alueiden täydentämisessä että uusien alueiden muodostamisessa. Täydennysrakentamisella voidaan hyödyntää olemassa olevat rakenteet ja palvelut ja eheyttää ympäristöä sekä edistää monipuolista asuntojakaumaa ja väestön tasapainoista ja kestävää sosiaalista rakennetta. Tavoitteena on olemassa olevan rakenteen vahvistaminen, uuden rakentamisen sopiminen ympäristöön ja kaupunkikuvaan ja yksipuolisten asuinalueiden monipuolistaminen. Talotyyppien jako jyrkästi pien- ja kerrostaloihin on häviämässä uusien matalan ja tiiviin rakentamisen ratkaisujen myötä. Ne soveltuvat useiden asukasryhmien tarpeisiin. Matala ja tiivis rakentaminen tukee sekä pientaloasumisen tavoitteita että hyvän palvelutason ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien muodostumista. Se mahdollistaa hintatasoltaan kohtuullisen pientaloasumisen myös muille kuin hyvätuloisille. Kaikissa rakennemalleissa matalan ja tiiviin rakentamisen ratkaisut ovat mahdollisia, joskin toteuttamistavat voivat olla eri tyyppisillä alueilla erilaisia. 6

Rakentamisen ja asuinympäristön laatuun tulisi kiinnittää huomiota kaikilla alueilla, sekä uusilla että täydentyvillä alueilla. Kaikissa rakennemalleissa voidaan muodostaa hyvää ympäristöä. Ihmisellä pitäisi olla valinnan mahdollisuuksia sekä asuntoalueen että liikkumistavan suhteen. Mahdollisuus autottomaan elämäntapaan on tärkeää. Lapsilla, vanhuksilla, nuorilla ja usein naisilla ei ole mahdollisuutta oman auton käyttöön. Monet myös haluavat olla riippumattomia auton käytöstä jokapäiväisessä elämässä. Hyvät julkisen liikenteen yhteydet mahdollistavat arkielämän ilman autoa. Autottoman elämäntavan mahdollisuudet ovat parhaimmat mallissa B. Asuinympäristön turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyy olennaisesti liikenne. Se vaikuttaa myös viihtyisyyteen. Rakennemallien käsittelyyn osallistuneiden palautteessa eniten kannatusta sai malli A sen muita malleja suuremman pientalovaltaisuuden ja Espoon eteläosiin sijoittuvan pienemmän rakentamismäärän vuoksi. Mallien B ja C etuina pidettiin hyviä liikenneyhteyksiä ja palvelutasoa. erikoispalvelujen sekä ihmisten sosiaalisten verkostojen kannalta. Seudulliset yhteydet ovat parhaimmat malleissa B ja C. Espoo kehittyy voimakkaasti. Kaikissa rakennemalleissa esitetään tapahtuvaksi suuria muutoksia asukas- ja työpaikkamäärissä. Kullakin mallilla on lisäksi omat erityispiirteensä. Rakennemallissa A uusia pientaloalueita sijoittuu liikenteellisesti ja palvelujen kannalta osittain syrjäisesti. Mallissa joudutaan rakentamaan eniten uusia julkisia palveluja sekä kunnallistekniikkaa. Autoriippuvuus sekä ajoneuvoliikenteen määrä ja siitä aiheutuvat terveys- ja ympäristöhaitat ovat suuremmat kuin muissa malleissa. Rakennemallissa B korostuvat hyvät seudulliset liikenneyhteydet. Kevyen liikenteen osuus on suurin ja ajoneuvoliikenteen haitat pienimmät. Autottoman elämäntavan edellytykset ovat parhaat. Malli hyödyntää parhaiten olemassa olevia palveluja ja monipuolistaa ikärakennetta. Rakennemallissa C korostuvat hyvät seudulliset yhteydet erityisesti metron ja pikaraitiotien yhdistelmässä ja Espoon sisäiset yhteydet pikaraitiotievaihtoehdossa. Mallia A kannattaneiden palautteissa ilmenee huolta asutuksen tiivistymisestä vaihtoehdoissa B ja C. Espoo on kuitenkin nykyisin väljästi rakennettu ja suunnitelmien mukaan kaikissa rakennemalleissa myös pysyy edelleen suhteellisen väljänä. Talotyyppierot eivät myöskään ole suuret vaihtoehtojen välillä. Asukkaiden huolta voidaan vähentää ja ongelmatilanteita välttää asiallisella tiedonvälityksellä ja avoimella keskustelulla sekä vuorovaikutteisella suunnittelulla. Espoo on osa pääkaupunkiseutua. Asukkaiden kannalta erityisen tärkeitä ovat toimivat ja hyvät yhteydet seudun sisällä. Yhteydet ovat tärkeät perheenjäsenten työn ja opiskelun, kulttuuripalvelujen ja muiden 7

Sisältö Esipuhe 5 Tiivistelmä 6 Sisältö 8 5. Vertailutaulukko 56 6. Epävarmuustekijät 58 7. Suositukset 59 Lähteet 6 1. Johdanto 9 2. Rakennemallit 1 2.1 Keski-Espoo malli A 1 2.2 Ranta-Espoo malli B 11 2.3 Kaakkois-Espoo malli C 12 2.4 Väestö- ja työpaikkamäärät rakennemalleissa 13 3. Teemojen kuvauksia ja vaikutusten arviointia 16 3.1 Tarkasteltavat teemat 16 3.2 Espoo osana Helsingin seutua 17 3.3 Asuminen, asuinympäristö ja asumistarpeet 21 3.4 Asuntoalueiden sosiaalinen rakenne 29 3.5 Palvelurakenne 36 3.6 Liikkuminen 37 3.7 Turvallisuus, terveellisyys ja viihtyisyys 39 3.8 Työpaikat ja työmatkat 47 4. Ristiriidat ja teemoja jatkotyöhön 54 4.1 Ristiriidat ja ongelmat 54 4.2 Teemoja jatkotyöhön 55 8

1. Johdanto Yleiskaavan sosiaalisten vaikutusten arviointia edellytetään maankäyttö- ja rakennuslaissa ja asetuksessa. Vaikutusten arviointi kannattaa kytkeä suunnitteluprosessiin jo aikaisessa vaiheessa. Espoon eteläosien yleiskaavaan liittyvien rakennemallien keskeisten vaikutusten arviointi on siten perusteltua ja hyödyksi yleiskaavaa laadittaessa. Sosiaalisia vaikutuksia voidaan tarkastella sosiaalisiin ja taloudellisiin oloihin, terveyteen, viihtyvyyteen ja hyvinvointiin kohdistuvina muutoksina sekä yhteiskunnallisesta että ihmisen näkökulmasta. Espoon eteläosien yleiskaavatyössä sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa on pyritty kuvaamaan sitä, miten elinympäristö ja olosuhteet muuttuvat eri alueilla nykyiseen nähden ja miten rakennemallit eroavat toisistaan erilaisten vaikutusten osalta sekä mitkä ovat ne keskeiset syyt ja tekijät, joista erot aiheutuvat eli joihin vaikuttamalla voidaan ohjata olosuhteita toivottavaan suuntaan. Tavoitteena on ollut myös määritellä keskeiset näkökohdat, jotka tulisi ottaa huomioon yleiskaavatyön edetessä. Vaikutuksia on käsitelty teemoittain. tulisi selvittää myöhemmin yleiskaavatyön edetessä. Aineistoa voivat hyödyntää päätöksentekijät ja asukkaat. Työ on perustunut Espoon kaupungin laatimiin selvityksiin, tilastoaineistoihin sekä aikaisempaan tutkimustietoon. Sosiaalisia vaikutuksia on tarkasteltu myös muiden selvitysten yhteydessä (liikennejärjestelmää, vähittäiskaupan palveluverkkoa, yritysten toimintaympäristöä, kaupunkirakenteen kehitystä sekä osallistuneiden palautetta koskevat selvitykset). Tässä selvityksessä ei ole sen vuoksi käsitelty yksityiskohtaisesti kaikkia vaikutuksia, ja osa esitetyistä arvioista perustuu suoraan näihin aineistoihin. Rakennemallien käsittelyyn osallistuneiden palautteesta on koottu yhteenvetoja muussa yhteydessä, joten tässä ei ole käsitelty niitä kattavasti. Asukastyöryhmien palaute on kuitenkin otettu arviossa huomioon. Espoon kaupunki on järjestänyt laajamittaisen osallistumismahdollisuuden rakennemallien käsittelyyn. Osallistuneita on ollut kaikkiaan yli 1 25 henkilöä. Espoon kaupungin tuleva kehitys koskee kuitenkin 22 nykyisin kaupungissa asuvaa henkilöä, joten myös muiden osallisten olosuhteet tulisi ottaa huomioon. Tehty arvio ei perustu pelkästään palautteeseen, vaan siinä on pyritty laajempaan asiantuntija-arvioon. Tarkastelun näkökulmina ovat pääasiassa asukkaan ja työntekijän olosuhteet ja lisäksi jossain määrin elinkeinoelämän edellytykset ja julkisyhteisön toimintaympäristö. Tavoitteena on ollut koota, jäsentää ja analysoida sekä tehdä johtopäätökset Espoon kaupungin aikaisemmin laatimasta ja työn kuluessa valmistuneesta aineistosta siten, että luottamushenkilöt saavat selkeän ja havainnollisen kuvan Espoon eteläosien yleiskaavan rakennemallien keskeisistä sosiaalisista vaikutuksista ja eroista sekä niiden syistä. Tavoitteena on myös tuoda esiin tärkeimmät teemat ja näkökohdat, joita 9

2. Rakennemallit 2.1 Keski-Espoo malli A Väestömuutos 2-23 A 5 9 2 95 59-59 -2 95-5 9 Malli painottaa Leppävaaran, Vanhan-Espoon ja Kauklahden alueita kaupunkiradan ja Turunväylän ympäristössä. Pohjois- ja Luoteis-Espoo painottuvat voimakkaimmin sinne sijoittuvien laajojen ja hajanaisten pientaloalueiden rakentumisen vuoksi. Malli korostaa kaupallisteollisten vyöhykkeiden kehittämistä Keski- ja Pohjois-Espoossa. Liike- ja toimistorakentaminen ei ole yhtä voimakasta kuin muissa malleissa. Asukasmäärän muutos 21 23 mallissa A pienalueittain. Työpaikkamäärän muutos 21-23 A 4 9 2 45 49-49 -2 45-4 9 Väestö 21 Asukaslisäys 21-23 Työpaikat 21 Työpaikkalisäys 2-23 91 5 asukasta 44 5 asukasta 39 5 työpaikkaa 23 työpaikkaa Työpaikkamäärän muutos 2 23 mallissa A pienalueittain. 1

2.2 Ranta-Espoo malli B Väestömuustos 2-23 B 5 9 2 95 59-59 -2 95-5 9 Malli painottaa Tapiolan, Matinkylän ja Espoonlahden suuralueita sekä Länsiväylän vyöhykettä aina Kirkkonummen suuntaan. Vaihtoehdossa uusien asuntoalueiden rakenne on kaupunkimaisin ja monipuolisin. Rakennemallissa painottuvat Tapiolan ja Matinkylän suuralueet, huipputeknologian ja osaamisen vyöhyke. Tiivistävä maankäyttö on kaupunkirakenteen sisällä ja rakenne vahvistaa elinkeinoelämän ja palvelujen syntymistä ja toimintaedellytyksiä. Asukasmäärän muutos 21 23 mallissa B pienalueittain. Työpaikkamäärän muutos 21-23 B 4 9 2 45 49-49 -2 45-4 9 Väestö 21 Asukaslisäys 21-23 Työpaikat 21 Työpaikkalisäys 2-23 115 asukasta 33 5 asukasta 52 5 työpaikkaa 3 työpaikkaa Työpaikkamäärän muutos 2 23 mallissa B pienalueittain. 11

2.3 Kaakkois-Espoo malli C Väestömuutos 2-23 C 5 9 2 95 59-59 -2 95-5 9 Malli painottaa sekoittunutta kaupunkivyöhykettä Leppävaaran, Tapiolan ja Matinkylän suuralueilla ja Kehä I:n ja Kehä II:n vyöhykkeitä. Uusia asuntoalueita sijoittuu eniten Leppävaaran alueille, missä asukasmäärän lisäys olisi lähes 2 henkeä sisältäen Uusmäen ja Laajalahden alueet. Asukasmäärän muutos 21 23 mallissa C pienalueittain. Työpaikkamäärän muutos 21-22 C 4 9 2 45 49-49 -2 45-4 9 Uusi työpaikkarakentaminen vahvistaa kaupunkimaista huipputekniikan ja osaamisen vyöhykettä ja luo uutta kontaktipintaa kaupunkirakenteen sisälle. Väestö 21 Asukaslisäys 21-23 Työpaikat 21 Työpaikkalisäys 2-23 125 asukasta 31 5 asukasta 66 työpaikkaa 34 5 työpaikkaa Työpaikkamäärän muutos 2 23 mallissa C pienalueittain. 12

2.4 Väestö- ja työpaikkamäärät rakennemalleissa Vaihtoehdossa A uusia asukkaita sijoittuu eniten Leppävaaraan, Espoonlahteen ja Kauklahteen. Uusia työpaikkoja sijoittuu eniten Leppävaaraan, Tapiolaan ja Matinkylään. Etelä-Espoon yleiskaava-alueelle sijoittuu vähemmän asukkaita ja työpaikkoja kuin muissa vaihtoehdoissa. Pohjois-Espoon yleiskaava-alueelle sijoittuu 7 asukasta ja 3 työpaikkaa enemmän kuin muissa vaihtoehdoissa. Pohjois-Espoon yleiskaavan alue ei kuulu varsinaisesti tähän arvioon, mutta koska se vaikuttaa vaihtoehdon A ominaisuuksiin, sitäkin käsitellään joiltakin osin. Vaihtoehdossa B uusia asukkaita sijoittuu eniten Espoonlahteen, Leppävaaraan ja Matinkylään. Työpaikkoja sijoittuu eniten Tapiolaan, Matinkylään ja Leppävaaraan. Etelä-Espoon yleiskaava-alueelle sijoittuu 7 asukasta ja 3 työpaikkaa enemmän kuin vaihtoehdossa A. Vaihtoehdossa on tarkastelualueella eniten asukkaita. Vaihtoehdossa C uusia asukkaita sijoittuu eniten Leppävaaraan, Espoonlahteen ja Matinkylään. Työpaikkoja sijoittuu eniten Leppävaaraan, Tapiolaan ja Matinkylään. Etelä-Espoon yleiskaava-alueelle sijoittuu 6 asukasta ja 4 työpaikkaa enemmän kuin vaihtoehdossa A. Vaihtoehdossa on tarkastelualueella eniten työpaikkoja. Asukas- ja työpaikkamäärien muutokset vuoteen 23 mennessä ovat eri rakennemalleissa osa-alueittain seuraavat: Asukasmäärän muutos 21 23 suuralueittain Malli A Malli B Malli C Muutos Muutos Muutos As. % As. % As. % Suur-Leppävaara 15 23 12 18 18 27 Suur-Tapiola 8 2 6 15 4 1 Suur-Matinkylä 6 17 9 26 8 23 Suur-Espoonlahti 13 25 19 37 14 27 Suur-Kauklahti 11 183 7 117 7 117 Etelä-Espoon yk. 45 23 52 26 51 26 Pohjois-Espoon yk 22 49 15 33 15 33 Espoo yhteensä 67 27 67 27 67 27 Työpaikkamäärän muutos 2 23 suuralueittain Malli A Malli B Malli C Muutos Muutos Muutos Tp. % Tp. % Tp. % Suur-Leppävaara 14 58 9 38 13 54 Suur-Tapiola 9 26 15 43 12 34 Suur-Matinkylä 7 88 1 125 9 113 Suur-Espoonlahti 3 3 5 5 5 5 Suur-Kauklahti 2 1 1 5 1 5 Etelä-Espoon yk. 37 47 4 51 41 53 Pohjois-Espoon yk 7 44 4 25 4 25 Espoo yhteensä 44 44 44 45 45 45 13

Uudet asukkaat malli A ja Keskimääräinen työssäkäyntietäisyys (v.1999) 12 6 1 2 Uudet asukkaat malli B ja Keskimääräinen työssäkäyntietäisyys (v.1999). 12 6 1 2 Työmatkaetäisyys v. 1999-8 km:n työmatkat 195 m 1475 m 1125 m 8.2 km 8.2 km 75 m 5.9 km 5.9 km m 14 km 11 km 6.5 km 4.9 km 14 km 11 km 6.5 km 4.9 km 1 km 1 km Uudet asukkaat malli C ja Keskimääräinen työssäkäyntietäisyys (v.1999) 12 6 1 2 Uusi asutus eri malleissa ja nykyiset (v. 1999) työssäkäyntietäisyydet eri alueilla asunnon sijainnin mukaan. Karttaan on merkitty muutamille alueille esimerkkietäisyyksiä. 8.2 km 5.9 km 14 km 11 km 6.5 km 4.9 km 1 km 14

Uudet työpaikat malli A ja Keskimääräinen työssäkäytnietäisyys (v.1999) 7 4 3 7 74 Uudet työpaikat malli B ja Keskimääräinen työssäkäyntietäisyys (v. 1999) 7 4 3 7 74 Työmatkaetäisyys v. 1999-8 km:n työmatkat 195 m 1475 m 1125 m 8.2 km 8.2 km 75 m 5.9 km 5.9 km m 14 km 11 km 6.5 km 4.9 km 14 km 11 km 6.5 km 4.9 km 1 km 1 km Uudet työpaikat malli C ja Keskimääräinen työssäkäyntietäisyys (v. 1999) 7 4 3 7 74 Uudet työpaikat eri malleissa ja nykyiset (v. 1999) työssäkäyntietäisyydet eri alueilla asunnon sijainnin mukaan. Karttaan on merkitty muutamille alueille esimerkkietäisyyksiä. 8.2 km 5.9 km 14 km 11 km 6.5 km 4.9 km 1 km 15

3. Teemojen kuvauksia ja vaikutusten arviointia 3.1 Tarkasteltavat teemat Sosiaalisten vaikutusten arviointitapa riippuu aina tilanteesta. Tässä työssä vaikutuksia on arvioitu teemojen kautta. Tarkasteltavat teemat on määritelty alun perin yleiskaavayksikössä laaditussa työohjelmassa, ja niitä on työn kuluessa muokattu. Teemat ovat seuraavat: 1. Asuminen, asuinympäristö ja asumistarpeet Asumisväljyyden paraneminen Asumistarpeiden mukainen rakentaminen Uusien asukkaiden olosuhteet Täydennysrakentamistarpeet ja mahdollisuudet Omistuspohjaltaan monipuolisen asuntotuotannon rakentamismahdollisuudet Asuntojen hintakehitys 2. Asuntoalueiden sosiaalinen rakenne Asukaspohjan monipuolistamismahdollisuudet (ikärakenne) Asukaspohjan monipuolistamismahdollisuudet (sosioekonominen rakenne) Autoriippuvaisten talouksien määrä 3. Palvelurakenne Uusien alueiden sijainti ja palvelujen saavutettavuus nykyisen palveluverkon suhteen Olemassa olevien julkisten palvelujen hyödyntäminen Julkisten palvelujen lisärakentamistarve Julkisten ja kaupallisten palvelujen saavutettavuus Julkisten ja kaupallisten palvelujen yhdistelymahdollisuus 16 Nykyisen kauppaverkon kehitysedellytykset Lähipalvelujen asema Kulttuuripalvelut 4. Liikkuminen Liikkumistarpeet eri ikäryhmien näkökulmasta Autottoman elämäntavan mahdollisuus Liikenteen toimivuus jalan ja pyörällä Liikenteen toimivuus autolla Liikenteen toimivuus julkisilla kulkuvälineillä Matkojen yhdistelymahdollisuus Yhteydet seudulla Ikääntyneiden, liikuntarajoitteisten ja lasten liikkumismahdollisuudet Liikenneverkon selkeys 5. Turvallisuus, terveellisyys ja viihtyisyys Turvallisuus Terveellisyys Puistojen ja viheralueiden saavutettavuus Asuntoalueiden viihtyisyys 6. Työpaikat ja työmatkat Työssäkäyntietäisyydet Päivittäisiin työmatkoihin kuluva aika Yritysten toimintaedellytykset Työvoiman saatavuus Yritysten sijoittumismahdollisuudet asumisen yhteyteen Etätyön mahdollisuudet Vaikutukset elinkeinorakenteeseen Työpaikkaomavaraisuus

3.2 Espoo osana Helsingin seutua Seudullisissa selvityksissä ja visioissa painotetaan pääkaupunkiseutua Suomen edelläkävijänä globalisoituvassa maailmassa. Helsingin seutu kasvaa tasapainoisesti ja on sekä vetovoimainen että kilpailukykyinen Itämeren keskus. Seudun elinoloissa, ympäristössä ja taloudessa on monia kestäviä menestystekijöitä. Seudun yhdyskuntarakenteen kehittämistavoitteet perustuvat alueen historiaan, luontoon ja rakennettuun ympäristöön. Seuturakenne verkottuu ja keskusten väliset yhteydet ja kehitysvyöhykkeet voimistuvat. Väestön ja työpaikkojen kasvu sekä asunto-olojen parantaminen edellyttävät runsaasti uutta rakentamista. Espoossa asuu noin 22 prosenttia pääkaupunkiseudun väestöstä ja vuoteen 225 mennessä osuuden arvioidaan seudullisissa suunnitelmissa kasvavan 26 prosenttiin. Espoon osuus seudun työpaikoista oli 18 prosenttia vuonna 2 ja sen arvioidaan kasvavan 21 prosenttiin. Seudullisissa arvioissa Espoossa olisi 3 asukasta ja 145 työpaikkaa vuonna 225. Työssäkäynti toisen kunnan alueella on seudulla voimakasta ja kasvanut. Vuonna 2 noin 41 espoolaista kävi Helsingissä työssä ja vastaavasti noin 21 helsinkiläistä Espoossa. Espoon työpaikkaomavaraisuus on kuitenkin korkea, 93 prosenttia, ja noin 51 % espoolaisista työntekijöistä käy työssä omassa kotikaupungissaan. (Kehityskuvaluonnos 23) Osana seudullista kehitystä lähtökohtana on kaikissa rakennemalleissa se, että Espooseen rakennetaan huomattava määrä uusia asuntoja, palveluja ja toimitiloja. Rakentaminen kohdistuu eri tavoin eri alueille. Osalle asukkaista uusi rakenne tarjoaa mahdollisuuksia ja toivottua kehityskulkua. Osa asukkaista kokee jotkut kehitysmallit tai lähialueen muutokset uhkaaviksi joko ylipäätään tai omalle lähiympäristölleen. Suuri osa tulevasta rakentamisesta ja alueiden muuttumisesta tapahtuu kaikissa rakennemalleissa. Osa muutoksista kohdistuu eri tavoin eri mallien toteutuessa. Vaikutusten arviointi perustuu Espoon kaupungissa tai kaupungin toimeksiannosta laadittuun aineistoon, asiantuntija-arvioihin ja aikaisempaan tutkimustietoon sekä rakennemallien käsittelyyn osallistuneiden, erityisesti asukastyöryhmien palautteeseen. 17

Asuinrakennusten kerrosala 4 metrin laskentasäteellä 15. - 5. k-m2 (n..3-.11) 5.-1. k-m2 (n..11-.22) 1.-15 k-m2(n..22-.32) 15.-2. k-m2 (n..32-.43) 2.-25- k-m2 (n..43-.54) 25. - 3. k-m2 (n..54-.65) yli 3. k-m2 (yli.65) 1 km Rakennustehokkuus pääkaupunkiseudulla vuonna 21. Yleistetty 4 metrin laskentasäteellä. Suurin tehokkuus on kantakaupungissa Helsingissä ja kerrostalolähiöissä. Aineisto: Rakennus- ja huoneistorekisteri 21. 18

Asuntokuntakoko (21) alle 1.5 asukasta 1.5-2 asuk asta 2-2.5 asuk asta y li 2.5 asukasta 1 km Asuntokuntakoko pääkaupunkiseudulla vuonna 21. Yleistetty 4 metrin laskentasäteellä. Asuntokuntakoko noudattelee talotyyppijakaumaa. Myös asuinalueen ikä näkyy asuntokuntakoossa. Aineisto: Seutu-CD 21. 19

Huoneistoala/asukas v. 21 pienalueittain 4 - h-m2 (16) 38-5,6 (12) 36-38 (13) 34-36 (1) 32-34 (19) 3-32 (8) 26-3 (6) Huoneistoala / asukas 125 x 125 ruuduilla (v. 21) 4 - h-m2 (2996) 38-4 (478) 36-38 (563) 34-36 (621) 32-34 (671) 3-32 (622) alle 3 (1675) Asuntojen huoneistoala asukasta kohti v. 21 Espoon keskiarvo asuintaloissa 34,5 h-m2 - kerrostalot 32,9 h-m2 - rivitalot 32,8 h-m2 - omakoti- ja paritalot 37,6 h-m2 (Lähde: Seutu-CD) 5 km 5 km Huomioita: - eniten asuinpinta-alaa asukasta kohti on hyvätuloisimmilla alueilla - pientaloalueilla on yleensä enemmän tilaa asukasta kohti kuin kerrostaloalueilla - uusilla pientalo- ja kerrostaloalueilla, joilla on paljon lapsiperheitä, asumisväljyys on pienempi kuin vanhoilla alueilla - sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa on otettava huomioon, että käytännössä rivi- ja omakotitalojen omat piha-alueet lisäävät merkittävästi asuntokuntien käytössä olevaa tilaresurssia. Kerrostaloissa asuntojen parveketilat ovat luettavissa asuntokuntien tilaresursseiksi. Rivi- ja kerrostaloissa on myös asukkaiden yhteisiä sisä- ja pihatiloja. 2

3.3 Asuminen, asuinympäristö ja asumistarpeet Asumisväljyyden paraneminen Asumisväljyys kasvaa kaikissa vaihtoehdoissa, keskimäärin 8 kerrosneliömetriä asukasta kohden. Vaihtoehtojen välillä ei ole oleellisia eroja. Vaihtoehdossa A asumisväljyys on jonkin verran muita suurempi, koska asuntotuotannosta suurempi osa sijoittuu pientaloihin. Asumistarpeiden mukainen rakentaminen Erot eri talotyyppien määrissä vaihtoehtojen välillä ovat pienet, noin 5-1 prosenttia. Uudesta kerrosalasta noin 7-75 prosenttia sijoittuu pientaloihin (omakotitalot, kytketyt ja rivitalot) ja noin 25-3 prosenttia kerrostaloihin. Vaihtoehdossa A pientalojen osuus ja vaihtoehdossa B kerrostalojen osuus on muita vaihtoehtoja hieman suurempi. Espoolaisten asumistoiveet -tutkimuksen mukaan pientalovaltaisilla alueilla asuvat olivat muita useammin tyytyväisiä asumiseensa. Asumistoiveita esittäneillä oli vähemmän asuintilaa käytettävissään kuin asumiseensa tyytyväisillä. Toiveita esittäneistä 51 prosentilla toiveasuntona oli omakotitalo, 11 prosentilla paritalo, 2 prosentilla rivitalo ja 17 prosentilla kerrostalo. Toiveita esittäneistä noin 7 prosentilla toiveasunto sijaitsi Espoossa. Monipuolinen asuntokanta on toivottavaa, jotta samalla alueella voisi asua elämän eri vaiheissa. Eri väestöryhmien tarpeet ja myös asumistoiveet vaihtelevat elämänvaiheen mukaan. Erityisesti tulisi ottaa huomioon vanheneva väestö. Espoossa on 65-vuotiaita ja tätä vanhempia ikäluokkia noin 4 21 henkeä nykyistä enemmän vuonna 23. Kun asukasmäärä kasvaa tänä aikana kaikkiaan 67 asukkaalla, väestön keski-ikä nousee huomattavasti nykyisestä. Vanhukset tarvitsevat yhdessä tasossa olevia asuntoja hyvän peruspalvelutason alueilla. Iän ja yleiskunnon heikentymisen myötä helpommat asumisratkaisut tulevat ajankohtaisiksi. Toimintakyvyltään heikentyneille vanhuksille omakotitalot ovat usein jo liian työläitä hoitaa. Näiden asukasryhmien tarpeita vastaavat esimerkiksi hissilliset kerrostalot ja uudet tiiviin ja matalan rakentamisen ratkaisut (joissa asunto on maantasossa tai varustettu porrashissillä). Asumistoiveet -tutkimuksen mukaan toiveita esittäneistä eläkeläisistä noin 24 prosentilla toiveasunto oli omakotitalo, 4 prosentilla paritalo, 22 prosentilla rivitalo ja 29 prosentilla kerrostalo. 4 prosentilla oli muu toiveasunto ja 18 prosentilla ei ollut talotyyppiin liittyvää toivetta. Lapsiperheet tarvitsevat riittävän isoja asuntoja, joissa on turvallinen piha. Pientalot ja uudet tiiviin ja matalan rakentamisen ratkaisut vastaavat näitä tarpeita Asumistoiveet -tutkimuksen mukaan toiveita esittäneistä lapsiperheistä noin 58 prosentilla toiveasuntona oli omakotitalo, 12 prosentilla paritalo, 17 prosentilla rivitalo ja 11 prosentilla kerrostalo. Asuntokuntien pienentyessä lisääntyy tarve pieniin asuntoihin. Tarvetta vastaavat kerrostalot ja tiiviin ja matalan rakentamisen yhdistelmäratkaisut hyvien joukkoliikenneyhteyksien alueilla. Uudet tiiviit ja matalat ratkaisut voivatkin tarjota myös pienasuntokunnille nykyisin usein puuttuvan taloudellisesti toteutettavissa olevan asumismuotomahdollisuuden, varsinkin kun valtaosa yksin asuvistakin haluaisi Asumistoiveet tutkimuksen mukaan asua pientalossa. Yksinasuvista toiveasuntona oli 4 prosentilla omakotitalo, 5 prosentilla paritalo, 26 prosentilla rivitalo ja 27 prosentilla kerrostalo. Lapsettomista pareista toiveasuntona oli 55 prosentilla omakotitalo, 12 prosentilla paritalo, 2 prosentilla rivitalo ja 15 prosentilla kerrostalo.

Uudet tiiviin ja matalan rakentamisen ratkaisut soveltuvat useiden asukasryhmien tarpeisiin. Tiivis rakentaminen tukee hyvän palvelutason ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien muodostumista. Espoon asuinalueiden aluetehokkuus (kerrosalan suhde maa-alaan) vaihtelee e a =,2 -,5 eli on suhteellisen väljä mahdollistaen tiiviin ja matalan rakentamisen yhdistelmät erillisistä ja kytketyistä kaupunkipientaloista pienkerrostaloihin. Eräillä metrovarauksen lähialueilla aluetehokkuus voi olla suurempi, jopa 1,. Vaihtoehdossa B on eniten mahdollisuuksia merelliseen rakentamiseen. Suomalaisten asumistoive on ollut jo kymmeniä vuosia sitten omakotitalo keskellä kaupunkia meren tai järven rannalla - mihin vain varakkaimmilla on mahdollisuus. Nämä toiveet näkyvät myös asuntojen hinnassa, johon vaikuttavat muun muassa talotyyppi, sijainti palveluihin ja liikenneyhteyksiin nähden sekä rannan läheisyys ja alueen imago. Matalaa ja tiiviistä rakentamista koskevan selvityksen mukaan (Lahti 22) matalia alueita ovat sellaiset, joilla rakennukset ovat joko pientaloja (omakotitaloja, kytkettyjä tai rivitaloja) tai enintään kaksikerroksisia kerrostaloja. Tiiviitä alueita ovat ne, joiden aluetehokkuus on vähintään,25. Espoossa on paljon matalia alueita, ja osa näistä on myös tiiviitä (esimerkiksi osa Laurinlahdesta ja Olarista sekä Säterinmetsä). Eräänä esimerkkinä uudesta tiiviin ja matalan rakentamisen alueesta Espoossa on Säterinmetsä, jossa periaatteita ovat mm. sisäänkäynti kadulta suoraan asuntoon; selvät yksityiset pihat; pyrkimykset luoda tiloja, joissa asukkaat kohtaavat toisensa jalankulkijoina; korttelikohtaiset yhteistilat; julkinen, puolijulkinen ja yksityinen tila on viimeistelty ja asukkaiden havaittavissa ja käytettävissä; toimintojen sekoittaminen siten, että esimerkiksi toimistoja tai työhuoneita sijoitetaan asuintaloihin. Tiiviin ja matalan suotuisin sijoittuminen olisi hyvien liikenneyhteyksien tuntumassa. Uusien asukkaiden olosuhteet Vaihtoehtojen välillä ei ole suuria eroja. Vaihtoehdossa A on eniten pientaloja. Näihin sijoittuu suurempia asuntokuntia eli lapsiperheitä enemmän kuin muissa vaihtoehdoissa. Vaihtoehdossa B on eniten kerrostaloja. Pienemmän asuntokoon vuoksi näihin sijoittuu pienasuntokuntia enemmän kuin muissa vaihtoehdoissa. Kaikissa vaihtoehdoissa on mahdollista toteuttaa uusia tiiviin ja matalan rakentamisen ratkaisuja. Näissä yhdistellään perinteisiä omakoti-, rivi- ja kerrostaloratkaisuja. Täydennysrakentamistarpeet ja -mahdollisuudet Kaikissa vaihtoehdoissa on täydennysrakentamistarpeita ja - mahdollisuuksia. Vaihtoehdossa A on muita vaihtoehtoja enemmän uusia alueita. Täydennysrakentamisella voidaan hyödyntää ja tukea olemassa olevia rakenteita ja palveluja, parantaa ympäristön laatua sekä edistää monipuolista asuntojakaumaa. Täydennysrakentaminen tuo myös taloudellisia hyötyjä vähentäessään uusien palvelujen ja kunnallistekniikan rakentamistarvetta. Täydennysrakentaminen vaatii huolellista suunnittelua, yksityiskohtaisempaa asukkaiden mielipiteiden huomioimista ja asuntoalueiden omaleimaisten piirteiden tuntemista ja kunnioittamista. Tavoitteena on olemassa olevan rakenteen vahvistaminen, uuden rakentamisen sopeuttaminen ympäristöön ja kaupunkikuvaan ja yksipuolisten, erityisesti segregaatiouhkan alaisten asuinalueiden monipuolistaminen. Myös kaupunkikuvaa voidaan eheyttää ja parantaa uudisrakentamisella. 22

Yksinasujien osuus asuntokunnista 4 7 2 35 47 Yksin asuvat muut asuntokunnat Yksinasujat yli / alle kunnan keskiarvon(31.6%) Kerrostalohuoneistoalan osuus kokonaishuoneistoalasta 8-1 % (1283) 6-8 (146) 4-6 (93) 2-4 (62) - 2 (642) yli 31.6 % (3) alle 31.6 % (56) Yksinasujataloudet v. 2 Kaupunginosat, joilla yksinasujien suhteellinen osuus on korkea ja alue on myös määrällisesti suuri keskittymä: Espoon keskus, Kauklahti, Viherlaakso, Leppävaara, Tapiola, Matinkylä, Haukilahti, Kuitinmäki, Espoonlahti, Soukka Aineisto: Espoon kaupunki 5 km Kerrostalohuoneistoalan osuus asuinrakennusten kokonaishuoneistoalasta (%) (asuinaluetyyppi 125 x 125 m ruuduilla). Kuvasta erottuvat selvästi kerrostalo- ja pientalopainotteiset alueet. 23

12 1 8 Omakoti- ja paritalot Espoo: koko asuntokanta - asukkaiden ikäjakauma ja asuntokuntakoko talotyypeittäin - sininen viiva: kaikkien asuntojen keskiarvo % 6 4 2 Asuntokuntakoko on suuri pientaloissa (omakoti- ja rivitalot), joissa asuu runsaasti lapsiperheitä. Kerrostaloissa asuu paljon yhden tai kahden hengen asuntokuntia. Lähde: RHR 2-4 v 5-9 v 1-14 v 15-19 v 2-24 v 25-29 v 3-34 v 35-39 v 4-44 v 45-49 v 5-54 v 55-59 v 6-64 v 65-69 v 7-74 v 75-79 v 8-84 v yli 85 v 12 Rivitalot Asukasta 3.5 Asuntokuntakoko talotyypeittäin 1 3 % 8 6 4 2 2.5 2 1.5 1.5 Ok-talot Rivitalot Kerrostalot Kerrostalot 12 1 8 % 6 4 2 24

Asukkaiden ikä asunnon rakennusvuoden mukaan: ESPOO - Kerrostalot Asukkaiden ikä asunnon rakennusvuoden mukaan: ESPOO - Rivitalot 1, 1, 8, 8, 6, 4, 2,, 1955 1958 1961 1964 1967 197 1973 1976 1979 1982 1985 1988 1991 1994 1997 2 asukkaat % 6, 4, 2,, 1955 1958 1961 1964 1967 asukkaat % 197 1973 1976 1979 1982 1985 1988 1991 1994 1997 2 rakennusvuosi rakennusvuosi -6 -vuotiaat 7-12 -vuotiaat 13-15 -vuotiaat 16-64 -vuotiaat yli 64 -vuotiaat -6 -vuotiaat 7-12 -vuotiaat 13-15 -vuotiaat 16-64 -vuotiaat yli 64 -vuotiaat Asukkaiden ikä asunnon rakennusvuoden mukaan: ESPOO - Omakotitalot Asuntokuntakoko: Espoo asukkaat % 1. 8. 6. 4. 2.. 1955 1958 1961 1964 1967 197 1973 1976 1979 1982 1985 1988 1991 1994 1997 2 rakennusvuosi -6 -vuotiaat 7-12 -vuotiaat 13-15 -vuotiaat 16-64 -vuotiaat yli 64 -vuotiaat asukasta/asunto 4 3 2 1 1955 1959 1963 1967 1971 1975 1979 1983 1987 rakennuksen rakennusvuosi Espoo: asukkaiden ikäjakauma ja asuntokuntakoko rakennuksen rakennusvuoden mukaan - kerrostalot, rivitalot ja omakoti/paritalot - rakennusvuodet 1955-2 - Huom! Espoossa on vai muutamia 195-luvun rivitaloja 1991 1995 1999 Kerrost. Rivit. Omakoti/parit. Uusissa rivi- ja omakotitaloissa yli 4 prosenttia asukkaista on alle 16- vuotiaita. Kerrostaloissa vastaava osuus on noin 2-3 prosenttia. Yli 64 -vuotiaiden osuus on 2 prosentin tuntumassa vanhimmissa rakennuksissa kaikissa talotyypeissä 25

.15 Ullanmäki TUOMARILA DOMSBY.16 ESPO O.19 Mikkelä Mickels Espoon keskus Esbo centrum Ullasbacka ESBO Suvela Södrik.8.6.7.42 Kiltakallio Gillesberget.11.25.39 Furubacka.21 Saarniraivio.1 Äskrödjan.11 Ymmersta.9.17.16.12.11.17.15.17 Kilo.15 Lansa.14 Friisinmäki Frisbacka.4.23.22.15.22.9 Sepänkylä Peuramäki.18.14 Smedsby.1.41 Renbacka sta.9.9.11.13 Nuijala Klobbskog.35 Nihtisilta.6 Knektbro.27.12.15.17.33.8.7 Klovi Klovis Laajalahti Bredvik.25.2 Taavila.12 Dåvits.13 Nissinmäki Nissbacken.21.24.18 Latokaski Ladusved.21.15 Henttaa Hemtans 8.9.15.46.3.12.12.2.22.15.11 Kokinkylä Kockby.12 Kattilalaakso Kitteldalen.8.12.11.12.1 Eestinmalmi Estmalmen.49.46 Espoonlahti Esboviken.14.21.16 Laurinlahti.24 Larsvik.32.28.29.12.48.16 Soukka Sökö.49.14 Iivisnäs.24 Iivisniemi 1.1.11 Rilax.15.15 omenoja nno.18.24 Hyljelahti.25.23 Sälviken Kaitans.12 Kaitaa.2.12.2 Riilahti.24.59 Hannusjärvi Hannusträsk.9.2 Friisilä Frisans.15.15.13.12.31 Martinmäki Mårtensbacka.34 Malmen.13.11 Kivenlahti Stensvik Kaitbacken.25 Kaitamäki.17.13.16.16.35Mankkaa.25.15 Mankans.14.23.23.24.17.22.14.25 Seilimäki Söilibacka Visamäki Masurbacken.19.24.42.23.37 Lukupuro.34 Lukubäcken Koivu-Mankkaa.17.18.37.54 Björkmankans Olarinluoma Olarsbäcken.58.31.42 Kuitinmäki.19 Kvisbacka.21 Piispankylä.7 Biskopsby.53.8.8.24.6 Suom Finno Hannus.21.37.21.15.5 Matinkylä Mattby.23.27.32.1 Niittykumpu Ängskulla.24.24.39 Suvikumpu Solhöjden Hakalehto Hagalid.19.39.19.23.19 Aluetehokkuus.24 Haukilahti Gäddvik.45.35.34.45 Iirislahti Irisvik.19.42.25 Westend.24.74...1.17.2.34.33.1...2.17.2...3.61.43.18 1 kilometriä Tiistilä Distby.35.18 Nuottaniemi 11.3...4.28.26.33.28.19 Nuottalahti.29 Notviken.3.2.11 Tapiola Tontunmäki Tomtekulla.45 Lystimäki Lustikulla.34 Nöykkiö Nöykis.8.32 Olari Olars.27.14.13.12 11.12.12.13 Eestinlaakso.39.24 Estdalen.11 Saunalahti Bastvik.11.16.15.38.23.14.19.17.12.4.12 Kuckubacka.4.1 Tillinmäki.11 Tillisbacken.12 11 1 Puolarmaari Bolomaren Kukkumäki.16.15 Pisa Puolarmetsä Bolarskog Bisa.36.13.22 mäki.16 Malminmäki Malmbacka.6.6.18 tty n.6.19.12 Sinimäki Blåbacka.16 8.1.43.24.28.23.28.9 Leppävaa Alberga KERA 8.11.8.33.11.14.7.35.11.26 Kuurinniitty Kurängen.1.9 Karamalmi Karamalmen.28.15.36.7.8.4.36.11.17 Tuomarila Domsby.29 Suna.12.17 Krokudden Koukkuniemi.4...5.5 kilometriä 1.5...6.6... Matalia asuntoalueita Espoossa. Ruskealla, punaisella ja sinisellä merkityt ovat myös tiiviitä (Laurinlahti, Olari, Säterinmetsä) (Lahti, Pekka 22) 26

Kt-kaksioiden hinta (1996 I, II, III ja IV nelj.) kuusi yhtä suurta ryhmää 8 1-1 59 mk (13) 6 84-8 1 mk (14) 6 14-6 84 mk (14) 5 51-6 14 mk (16) 4 91-5 51 mk (15) 3 33-4 91 mk (15) Asuntojen hinta vuonna 1996 (I - IV nelj.) ja 21 (III- IV), 22 (I-II) vuosineljänneksillä - kauppahinta kuudessa luokassa (ryhmässä yhtä monta postinumeroaluetta) Aineistorajoitukset: - mukana vain kerrostalokaksiot - mukana vain ne postinumeroalueet, joissa oli tehty neljä tai useampia kauppoja molempina tarkasteluvuosina - asuntojen kauppahinnat ovat nimellishintoja 1 km Huom! Asuntojen hintakartat ovat vain suuntaa antavia, koska asuntojen hintaan selvästi vaikuttavia tekijöitä (mm. asunnon ikä, asunnon kunto, varustetaso) ei ole vakioitu. Hintaluokitus vaikuttaa varsinkin matalissa hintatasoissa voimakkaasti karttatarkasteluun. Lisäksi joidenkin alueiden kauppahinnoissa on suuria hintaeroja mm. Kivenlahti. Lähde: asuntohinta-aineisto Muutos v. 1996-22 Espoo: - noussut alimmasta luokasta (Karakallio) - pudonnut alimpaa luokkaan (Suvela) 1 km Helsinki: - noussut ylimpään luokkaan (Lauttasaari, Ruskeasuo, Kallio) Espoo Kt-kaksioiden hinta (21 III ja IV nelj. ja 22 I ja II nelj.) kuusi yhtä suurta ryhm. 14-19 8 mk (14) 11 5-14 mk (14) 1 5-11 5 mk (15) 9 4-1 5 mk (14) 8 4-9 4 mk (14) 7 1-8 4 mk (14) Vantaa: - noussut alimmasta luokasta (Hiekkaharju, Vaarala) - pudonnut alimpaa luokkaan (Pähkinärinne) 1 km 27

Väljiä omakotialueita voidaan tiivistää esimerkiksi kannustamalla asukkaita suurten tonttien jakamiseen. Näille alueille soveltuvat omakotitalot ja tiiviin ja matalan rakentamisen ratkaisut. Myös sivuasuntojen rakentaminen tonteille edistää alueiden täydentymistä. Kerrostaloalueiden täydentämiseen soveltuvat myös tiiviin ja matalan rakentamisen ratkaisut, jotka sopivat lähialueen luonteeseen (esimerkiksi pienkerrostalot). Omistuspohjaltaan monipuolisen asuntotuotannon rakentamismahdollisuudet Kaikissa vaihtoehdoissa omistuspohjaltaan monipuolinen asuntotuotanto on mahdollista. Erityisesti kaupungin vuokra-asuntojen sijoittamisessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon ongelmallisen alueellisen erilaistumisen eli segregaation riski. Valtaosa kaupungin vuokra-asunnoissa asuvista on aivan tavallisia asukkaita, ja ongelmat liittyvätkin yleensä pieneen asukasjoukkoon. Hankalaksi tilanne saattaa kehittyä, jos samalle alueelle keskittyy paljon moniongelmaisia ihmisiä. Segregaatiokehitystä voi vielä pahentaa epäviihtyisä ja vieraaksi koettu asuinympäristö. Riskejä on nähtävissä ns. segregaatiomuuttujien perusteella joissakin yksittäisissä kortteleissa tai kortteliryhmissä Kauklahden, Matinkylän ja Espoonlahden keskusten sekä Espoon keskuksen alueella (joka ei kuulu tässä tarkasteltavaan yleiskaava-alueeseen). Asuntojen hintakehitys Asuntojen hintaan vaikuttavat muun muassa asuntotyyppi ja -koko, ikä, sijainti liikenneyhteyksiin, palveluihin ja virkistysalueisiin nähden, merellisyys ja alueen imago. Neliöhinta on muuten samanlaisissa olosuhteissa tyypillisesti suurin yksiöissä ja pienissä asunnoissa ja toisaalta pientaloissa suurempi kuin kerrostaloissa. Yleisesti ottaen lisääntyvä kysyntä nostaa ja lisääntyvä tarjonta laskee asuntojen hintoja. 28 Kaikissa vaihtoehdoissa työpaikkojen lisääntyminen sekä Espoossa että koko seudulla lisää asuntojen kysyntää ja voi siten nostaa hintoja. Mikäli tarjonta vastaa lisääntyvään kysyntään, hintojen kehitys voi olla maltillista. A-vaihtoehdossa pientalojen hintakehitys voi olla maltillista Espoon läntisillä ja pohjoisilla alueilla tarjonnan lisääntyessä muita vaihtoehtoja enemmän. B- ja C-vaihtoehdoissa korostuvat hyvän palvelutason ja joukkoliikenteen palvelutason vaikutus kysyntään ja hintatasoon. Kerrostaloasuntojen ja pien- ja kerrostalojen yhdistelmien hintakehitys voi olla maltillista tarjonnan lisääntyessä joillakin alueilla. Tiiviiden ja matalien alueiden rakentaminen on edullisempaa kuin väljien omakotitaloalueiden. Tiiviin ja matalan rakentamisen avulla ja asuntolainoitusta kehittämällä voidaan pyrkiä parantamaan pientalomaisen asumisen edellytyksiä myös keski- ja pienituloisissa asuntokunnissa. Matalia taloja matalapalkkaisille. Kaikissa malleissa asuntojen hintakehitys on vahvasti sidoksissa talouden yleiseen kehitykseen ja aluerakenteen muutoksiin, joka näkyy muuttoliikkeenä ja asuntojen kysyntänä seudulla. Yleisesti kuvaten pääkaupunkiseudun hintataso on ollut pysyvästi lähes kaksinkertainen muuhun Suomeen verrattuna. Lisäksi asuntomarkkinat toimivat seudullisesti, jolloin osa muutoin Espooseen kohdistuvasta kysynnästä suuntautuu Espoon ulkopuolelle, mikäli riittämättömän tarjonnan vaikutuksesta asuntojen hintataso nousee liiaksi. Asuntojen hinnan lisäksi ihmisten elinkustannuksiin vaikuttavat keskeisesti liikkumisesta aiheutuvat kustannukset. Pääkaupunkiseudun rakentamisalueita koskeva tutkimus osoitti, että vaikka tontin hinta on halvempi etäisen sijainnin vuoksi, matkakustannukset nostavat ajan myötä asukkaalle aiheutuvat kokonaiskustannukset korkeammiksi kuin keskeisesti sijaitsevalla alueella, jossa maan hinta on korkeampi (Lahti

& Koski 1993). Samaan tulokseen on päädytty useissa muissa tutkimuksissa, joissa on verrattu eri tavoin sijaitsevia asuntoalueita (esim. Harmaajärvi & Lyytikkä 1999). Toisaalta asuntokuntien taloudelliset mahdollisuudet suureen investointiin voivat olla varsin rajalliset asunnon hankintavaiheessa. 3.3 Asuntoalueiden sosiaalinen rakenne Asukaspohjan monipuolistamismahdollisuudet (ikärakenne) Vanhojen pientaloalueiden ikärakenne monipuolistuu yleensä täydentävän rakentamisen myötä, kun alueille muuttaa lapsiperheitä. Joillekin Espoon pientaloalueille on rakennettu uusia asuntoja erittäin runsaasti 199-luvulla, esimerkiksi Lintuvaaraan, Laaksolahteen, Mankkaalle, Nuottaniemeen, Nöykkiöön ja Laurinlahteen. Kerrostaloalueiden asukkaiden ikäjakaumaan uudet asunnot tuovat valtaosaltaan nuoria pienasuntokuntia ja jonkin verran vanhoihin ikäluokkiin kuuluvia. Määrällisesti näihin kohteisiin sijoittuu myös paljon lapsia. Kerrostalojen asuntokoon kasvattaminen monipuolistaa asukasrakennetta, joskin hintasyistä kysyntää on nykyisin ollut enemmän pienistä asunnoista. Myös tiiviin ja matalan rakentamisen yhdistelmäratkaisut voivat edistää monipuolista asukasrakennetta. Täydennysrakentamisella voidaan pyrkiä edistämään asukaspohjan sosioekonomista monipuolisuutta kaikissa vaihtoehdoissa. Vuokra-asuntojen sijoittaminen alueille, joilla ei ole segregoitumisriskiä, voi tasapainottaa alueiden välisiä eroja. Vaihtoehdoissa B ja C Tapiolan ja Matinkylän lisärakentaminen voi tasapainottaa väestörakennetta. Erityisen suuri tarve asukaspohjan monipuolistamiseen olisi alueilla, joilla on ongelmallisen erilaistumisen riski (muutamia kortteleita tai kortteliryhmiä Kauklahdessa, Espoon keskuksessa, Matinkylässä ja Espoonlahdessa). Ongelmallisten alueiden monipuolistaminen voi kuitenkin olla vaikea toteuttaa näillä imagoltaan muita heikommilla alueilla, sillä monipuolistaminen edellyttäisi vapaarahoitteisen asuntotuotannon kysynnän lisääntymistä. Autoriippuvaisten talouksien määrä Autoriippuvuus on suurin vaihtoehdossa A, erityisesti Espoon läntisillä alueilla ja pohjoisosien yleiskaavan alueilla, jossa etäisyydet työpaikkoihin ja palveluihin ovat pidemmät ja joukkoliikenteen palvelutaso on muita alueita heikompi. Muilla alueilla autoriippuvuus on sidoksissa joukkoliikenneratkaisuihin ja palveluverkon kehittymiseen. Tapiolan lisärakentaminen, erityisesti seniori- ja vuokra-asuntojen, monipuolistaa vanhenevaa ikärakennetta, kun ikääntyvältä väestöltä vapautuu tilavia asuntoja nuoremmille sukupolville. Tämä koskee erityisesti mallia B. Asukaspohjan monipuolistamismahdollisuudet ja segregoitumisen riski (sosioekonominen rakenne) 29

3 1 km -15-vuotiaiden lukumäärä v. 21 (1 x 1 km:n ruuduissa) 2 9 1 45 29 1 km Yli 64-vuotiaiden lukumäärä v. 21 (1 x 1 km:n ruuduissa) 2 9 1 45 29 1 km - 15 -vuotiaiden osuus asukkaista v. 21 1 x 1 km:n ruuduilla yli 32 % (95) 28-32 (79) 24-28 (136) 19-24 (167) 14-19 (126) 9-14 (63) alle 9 % (21) Pääkaupunkiseutu Asukkaiden ikärakenne v. 21 1 x 1 km:n ruuduilla (ei yleistystä) - yli 64 - vuotiaiden määrä - - 15 -vuotiaiden määrä - - 15 - vuotiaiden osuus ruudun asukkaista Espoossa - 15 -vuotiaita on suhteellisesti eniten uusilla ja täydentyneillä pientaloalueilla. Määrällisesti ikäluokkaan kuuluvia on paljon myös muutamissa lähiöissä. Yli 64 -vuotiaita asuu runsaasti mm. Tapiolassa, Olarissa ja Espoonlahdessa. Lähde: Seutu-CD 1 km Espoo Espoo Espoo Espoo Espoo Espoo Espoo Espoo Espoo

Yksinhuoljaperheet 41 kpl 25 41 Yksinhuoltajaperheiden osuus lapsiperheistä (%) 25 - % (15) 2-25 (12) 15-2 (22) 1-15 (18) 5-1 (11) - 5 (8) Vieraskieliset kpl 83 415 83 Vieraskielisten osuus asukkaista 8-12.4 % (2) 6-8 (7) 4-6 (8) 2-4 (33) alle 2 (3) Yksinhuoltajaperheet v. 2 Alueet, joilla suhteellinen osuus on korkea ja alue on myös määrällisesti suuri keskittymä: Espoon keskus, Kauklahti, Leppävaara, Matinkylä, Kuitinmäki, Espoonlahti Alueet, joilla osuus on matala: mm. Latokaski, Kattilalaakso, Westend Aineisto: Espoon kaupunki Vieraskieliset asukkaat v. 2 (muut kuin suomen- ja ruotsinkieliset) Alueet, joilla suhteellinen osuus on korkea ja alue on myös määrällisesti suuri keskittymä: Espoon keskus, Kilo-Karakallio, Matinkylä, Espoonlahti Aineisto: Espoon kaupunki 31

Korkeasti koulutettujen lkm 2 7 1 35 27 Korkeakoulutusaste Kesmimääräiset tulot/tulonsaajat 175-325 mk (1) 15 to 175 (22) 125 to 15 (32) 1 to 125 (19) to 1 (3) yli 6 % (2) 5 to 6 (7) 4 to 5 (27) 3 to 4 (26) 2 to 3 (21) to 2 (3) Koulutusaste (korkeasti koulutetut) v. 2 Alueet, joilla korkeasti koulutettujen suhteellinen osuus on matala: Espoon keskus, Kauklahti, Espoonlahti Alueet, joilla suhteellinen osuus on korkea: mm. Westend, Mankkaa, Haukilahti, Olarinmäki, Nuottaniemi Keskimääräiset tulot/tulonsaaja v. 1999 Alueet, joilla tulotaso on matala: Espoon keskus, Kauklahti, Karakallio, Etelä-Leppävaara, osia Matinkylästä, Espoonlahden keskus, Kivenlahti Alueet, joilla tulotaso on korkea: mm. Westend, Mankkaa, Laajalahti, Jupperi Aineisto: Espoon kaupunki Aineisto: Espoon kaupunki 32

Työttömyysaste 12-18.2 % (4) 9-12 (9) 6-9 (35) 3-6 (33) alle 3 (4) Työttömyysaste 1999 Alueet, joilla suhteellinen osuus on korkea: Espoon keskus, Kauklahti, Matinkylä, Espoonlahti Alueet, joilla suhteellinen osuus on matala: mm. Tuomarila, Tapiola, Westend, Mankkaa, Lintuvaara, Friisilä Aineisto: Espoon kaupunki 33

Vuokra-asunnot (kiint. yh.) v. 1999 2 4 kpl 1 2 24 Vuokra-asunnot (kiint.yh.) vuonna 1999 4-87.2 % (19) 3-4 (27) 2-3 (39) 1-2 (53) alle 1 (114) Seutukuvaus Vuokra-asunnot v. 1999 - Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Helsinki - rakennuskantaan perustuvassa luokittelussa vuokra-asuntoihin on luettu vain kiinteistöyhtiö -luokkaan kuuluvat asuinrakennukset - kuntien käyttämissä luokitteluissa on eroja kuntien välillä (mm. asumisoikeusasunnot) Alueet, joilla suhteellinen osuus on korkea ja joilla on myös määrällisesti suuri keskittymä: painottuneet Itä-Helsinkiin, myös pääradan sekä Martinlaakson radan varren lähiöt nousevat esiin, Espoossa Kauklahti, Espoon keskus, Tiistilä, Espoonlahden keskus Lähde: SeutuCD Yhteenveto Espoo: Kauklahti, Espoon keskus, Matinkylä ja Espoonlahti sijoittuivat useilla sosiaalista rakennetta kuvaavilla muuttujilla mitattuna rakenteeltaan heikkoon ryhmään. Joidenkin muuttujien kohdalla myös Karakallio-Kilo, Viherlaakso, Etelä-Leppävaara ja Eestinmalmi sijoittuivat heikosti vertailussa, mutta toisaalta nämä alueet olivat joidenkin muuttujia (mm. työttömyys) suhteen vähintään tyydyttävällä tasolla. Koko pääkaupunkiseudun tasolla tarkasteltuna tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten tuloksia (vrt. Mm. Kortteinen&Vaattovaara 21). - huono-osaisuus ja syrjäytymisriski on painottunut seudun itäisimpiin osiin - huono-osaisuuden keskittymät ovat pistemäisiä ja ne eivät yleensä koske koko kaupunginosaa (vertailussa huonosti ja hyvin menestyneitä alueita oli vierekkäin: mm. Kaupunginkallio-Suvela, Nuottaniemi-Tiistilä, Pakila-Maunula (Helsinki)... (tilastoaluejako on karkea aineisto ko. tarkasteluun) 34

3.4 Palvelurakenne Uusien alueiden sijainti ja palvelujen saavutettavuus nykyisen palveluverkon suhteen Vaihtoehdossa A uusia alueita sijoittuu muita enemmän myös Espoon pohjoisosien yleiskaavan alueelle. Näillä alueilla palvelujen saavutettavuus on muita vaihtoehtoja heikompi. Mallissa A Kauklahden nykyisen keskuksen kehittyminen on selvintä. Olemassa olevien julkisten palvelujen hyödyntäminen Vaihtoehdoissa B ja C olemassa olevia palveluja voidaan hyödyntää vaihtoehtoa A paremmin, koska niissä asutus sijoittuu palvelujen kannalta keskeisemmille alueille. Julkisten palvelujen lisärakentamistarve Kaikissa vaihtoehdoissa joudutaan rakentamaan huomattavasti uutta lähi- ja paikallispalvelukapasiteettia. Vaihtoehdossa A on eniten julkisten palvelujen lisärakentamistarvetta. Asukkaiden kannalta keskeistä on palvelujen saavutettavuus, laatu ja riittävyys. Ongelmia palvelujen suhteen syntyy yleensä nopeasti rakentuvilla alueilla, joita sisältynee käytännössä kaikkiin rakennemalleihin. Lisäksi palveluiden tilatarpeet muuttuvat ajan myötä (esimerkiksi koulujen luokkatilojen tarve). Julkisten ja kaupallisten palvelujen saavutettavuus Saavutettavuus riippuu kaikissa malleissa palveluverkon kehittymisestä ja kehittämisperiaatteista sekä kaupungin taloudellisista mahdollisuuksista toteuttaa julkisia palveluja. Vaihtoehdoissa B ja C on parempi palvelujen saavutettavuus kävellen, pyöräillen ja julkisilla kulkuneuvoilla kuin vaihtoehdossa A. Palvelujen saavutettavuus henkilöautolla riippuu keskusverkon kehittymisestä. Päivittäistavaroiden ostosmatkoista suuri osa tehdään autolla, eikä ostoksilla käydä aina lähimmässä kaupassa. Liikennejärjestelmistä metro tukee erityisesti Tapiolan ja Matinkylän kaupallisten keskusten toimintaedellytyksiä. Yhdistelmävaihtoehto tukee erityisesti Tapiolan ja Leppävaaran kaupallisten keskittymien toimintaedellytyksiä. Vaihtoehdoissa B ja C (metro) on vaihtoehtoa A parempi koulutuspalvelujen ja erikoispalvelujen saavutettavuus (Helsinki, Espoossa Otaniemi). Metro parantaa Helsingin palveluiden saavutettavuutta ja liikkumista Helsingin sisällä joukkoliikenteellä. Julkisten ja kaupallisten palvelujen yhdistelymahdollisuus (Ison Omenan malli) Palvelujen keskittymiselle ja yhdistelylle kaupunkikeskukset ja liikenteen solmukohdat ovat edullisia. Vaihtoehdoissa B ja C syntyy enemmän palvelujen yhdistelylle edullisia alueita. Nykyisen kauppaverkon kehitysedellytykset Päivittäistavarakauppa ja kaupalliset palvelut keskittyvät eniten malleissa B ja C, jossa liikenteen solmukohtien ja kaupunkikeskusten kehitys on voimakkainta. (Vähittäiskaupan palveluverkko 23) Vaihtoehdossa A kaupunkikeskuksista voimakkain kehitys on Leppävaarassa ja Espoon keskuksessa, myös Kauklahti vahvistuu. Uusia pienempiä keskuksia ovat Suurpelto ja Uusmäki. Vaihtoehdossa B kaupunkikeskuksista voimakkainta kehitys on Tapiolassa, Matinkylässä ja Espoonlahdessa. Uusia keskuksia ovat Hannus ja Suurpelto. Vaihtoehdossa C kaupunkikeskuksista voimakkainta kehitys on Leppävaarassa, Tapiolassa ja Matinkylässä. Uutena pienempänä keskuksena on Suurpelto. 36