Ruutu ja rakenne - Espoon ja Helsingin seudun kuvaus (1985, 1995, 2005) yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) tietojen avulla

Transkriptio

1 Ruutu ja rakenne - Espoon ja Helsingin seudun kuvaus (1985, 1995, 2005) yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) tietojen avulla Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä B93 : 2009

2 Julkaisua voi tilata osoitteesta: Espoon kaupunki Kaupunkisuunnittelukeskus PL ESPOON KAUPUNKI Lisätietoa: asiakaspalvelu puh. (09) , yleiskaavayksikkö puh. (09) Julkaisu verkossa: Tekijät: Ritva Helminen-Halkola tutkimuspäällikkö Seija Lonka yleiskaavasuunnittelija Laura Malm-Grönroos tutkija Taitto: Arja Streng suunnitteluavustaja Valokuvat: Kaupunkisuunnittelukeskus Anssi Krooks Espoon Kaupungin Painatuskeskus 2009

3 Sisällysluettelo Esipuhe Johdanto...4 Seurannan tietojärjestelmä Kaupunkirakenne Kaupunkirakenteen vyöhyketarkastelu Taajamat... 7 Rakenne tiivistyy pääkaupunkiseudulla Kylät, pienkylät ja harva maaseutuasutus Matkat päivittäistavarakauppaan ovat pidentyneet...13 Päivittäistavarakauppa ja väestötiheys Palvelupisteet harvenevat...14 Asuntokuntien autot...15 Autot Helsingin seudun ja pks:n kunnissa...15 Autoileva Espoo Väestö Työpaikat, toimisto- ja myymälärakennukset...35 Toimistorakennukset Helsingin seudulla Myymälärakennukset siirtyvät Helsingin keskustasta väylien varsille Työ ja työmatka Aineistojen tarkastelu Helsinginseutu ja pääkaupunkiseutu Työmatkat pääkaupunkiseudulla Kuinka pitkiä työmatkoja Espoolaiset tekevät?...38 Ovatko Espoolaisten työmatkat liian pitkiä?...38 Työmatkojen pituudet vaihtelevat suuralueittain Missä Espoolaiset käyvät töissä? Ketkä käyvät Espoossa töissä? Viheralueet Lopuksi...43 Helsingin seutu ja pääkaupunkiseutu...18 Missä ovat lapsiperheet ja missä ovat vanhukset?...19 Espoon Väestö...20 Vieraskielisyys Asunnot ja asuntokunnat...22 Pääasiallinen asuntotyyppi Helsingin seudulla...22 Asutaanko ahtaasti?...30 Asuntokunnat Helsinginseudulla...32 Pienten asuntokuntien osuus kasvaa

4 2

5 Esipuhe Espoon kaupunkisuunnittelukeskus hankki vuonna 2007 käyttöönsä ympäristöhallinnon kehittämän paikkatietopohjaisen yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR). Se on tarkoitettu yhdyskuntarakenteessa pitkällä aikavälillä tapahtuvien muutosten seurantaan ja analysointiin. Aineisto rakentuu 250x250 m2 ruututiedoista, joiden keskeinen tietosisältö on väestö, rakennukset, asunnot, asuntokunnat, asuntokuntien autonomistus, lomarakennukset, työlliset, alueella asuva työllinen työvoima ja alueella työssäkäyvät vuodesta 1980 lähtien viisivuotisjaksoissa. Raportissa pääasiassa käytetyt tiedot ovat vuosien 1985, 1995 ja 2005 tietoja, maankäyttö - ja maanpeitetieto on vuodelta Suomen ympäristökeskuksen ja Tilastokeskuksen aineistoja on raportissa paikoin yhdistetty Espoon omiin Xcityn rekisteritietoihin, seutucd:n tietoihin tai A.C. Nielsen Finland Oy:n päivittäistavarakaupan tietoihin. Muutamissa kartoissa on myös koekäytetty Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa laadittua pääkaupunkiseudun vyöhykejakoa (jalankulkukaupunki, joukkoliikennekaupunki ja autokaupunki). Suomen ympäristökeskuksen vastaava vyöhykejako on valmistumassa (jalankulkuvyöhyke, monipuolinen jalankulun reunavyöhyke, alakeskukset, intensiivinen joukkoliikennevyöhyke, joukkoliikennevyöhyke ja autovyöhyke). Näiden käyttöä jatkotarkasteluissa tulee edelleen kehittää. Seudullisen yhteistyön merkitys on kasvanut ja kasvamassa, joten mahdollisuus käyttää seudullisia tietoja on erityisen tärkeää. Kaupunkisuunnittelukeskuksen yleiskaavayksikössä on koottu aineistosta kuvaus Helsingin seudun kuntien kehityssuunnista ja Espoosta osana sitä. Kuvauksen tavoitteena on ollut ennemmin aineiston antamien mahdollisuuksien esille nostaminen kuin analyysin laatiminen seudusta ja sen rakenteesta. Raportin ovat laatineet tutkimuspäällikkö Ritva Helminen-Halkola, yleiskaavasuunnittelija Seija Lonka ja tutkija Laura Malm-Grönroos. 3

6 1 Johdanto Yhdyskuntarakenteen seurannan tietojärjestelmä (YKR) Yhdyskuntarakenteen seurannan tietojärjestelmä (YKR) on ruutuaineisto, joka sisältää Tilastokeskuksen tilastoaineistot ja Suomen ympäristökeskuksen kehittämät hallinnollisista rajoista riippumattomat yhdyskuntarakenteen aluejaot kuten taajamat, kylät, pienkylät ja harvaan asuttu maaseutu. Tilastokeskuksen tiedot ovat koordinaattipohjaisia paikkatietoja 250mx250m ruuduissa. Aineistot mahdollistavat pitkän aikavälin kehityssuuntien esittämisen. Espoota kuvataan osana pääkaupunkiseutua ja myös osana 14 kunnan muodostamaa Helsingin seutua. Aineistoina käytetään vuosien 1985, 1995 ja 2005 tietoja. YKR-aineistojen avulla kuvataan kaupunkirakenteen muutosta. Tietoja esitetään väestön, asuntojen ja asuntokuntien sekä rakennusten ominaisuuksista Espoosta ja seudulta 20 vuoden jaksolta. Työssäkäynnistä ja työmatkoista esitetään tietoa suuralueittain ja kunnittain. Aineiston avulla kuvataan myös asuntokuntien autonomistusta ja siinä tapahtuneita muutoksia. Samoin tarkastellaan päivittäistavarakauppaa Espoossa sekä toimistorakennusten sijoittumista seudulla. Espoon omiin paikkatietojärjestelmiin ei ole sisältynyt työmatkatietoja tai asuntokuntien autonomistustietoja, joten nyt esitetyt tiedot ovat uusia. Samoin yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän mukaisten taajamien, kylien, pienkylien ja maaseudun tarkastelu on tullut mahdolliseksi ja nämäkin aineistot täydentävät Espoon omia paikkatietoja. Helsingin seudun kuntiin kuuluu väestömäärältään ja pinta-alaltaan sekä pieniä että suuria kuntia. Seudun yhteistyö perustuu vuonna 2005 tehtyyn seudun 14 kunnan yhteistyösopimukseen. Vuoden 2009 alusta Helsinkiin liitettyjä Sipoon ja Vantaan alueita ei ole vielä huomioitu. Kuva. Helsingin seudun 14 kuntaa ennen vuoden 2009 kuntaliitoksia. 4

7 Taulukko 1. Perustietoja Helsingin seudun 14 kunnasta. Espoon kaupunkirakenteen tarkastelu Numero kunta Asukkaat, Maapinta-ala, km2 Asunnot Asumisväljyys Autoja/1000 asukasta v Espoo Helsinki Vantaa Hyvinkää Järvenpää Kauniainen Kerava Kirkkonummi Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Sipoo Tuusula Vihti Tilastokeskus, AKE Kuva. Helsingin seudun väestö 2007 Kuva. Espoon väestö

8 2. Kaupunkirakenne Kaupunkirakenteella tarkoitetaan asuinalueiden, työpaikka-alueiden, palveluiden ja virkistysalueiden muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta, niitä yhdistäviä teitä ja ratoja sekä niiden tarvitsemia yhdyskuntateknisiä alueita ja linjoja. Kaupunkirakenteen vyöhyketarkastelu Kaupunkirakenteen hahmottamista vyöhykkeiden avulla on tutkittu Suomen ympäristökeskuksessa ja valmisteilla on koko Suomea koskeva vyöhykejako. Pääkaupunkiseudulla vyöhykkeet jakaantuvat kuuteen paikkatietoanalyysien avulla määriteltyyn vyöhykkeeseen, muualla Suomessa perusvyöhykkeitä on neljä. Samoin myös arkkitehti Leo Kosonen pyrkinyt jäsentämään kaupunkirakennetta jakamalla sen kolmeen osaan: jalankulkukaupunkiin, joukkoliikennekaupunkiin ja autokaupunkiin (Jalankulku-, joukkoliikenne- ja autokaupunki, Leo Kosonen 2007). Jalankulkukaupungissa työ- ja asiointimatkat voi suorittaa kävellen tai pyöräillen. Joukkoliikennekaupungissa on hyvä joukkoliikenteen palvelutaso. Pääkaupunkiseudulla korkea joukkoliikenteen palvelutaso tarkoittaa, että matka bussipysäkille on 400 metriä ja vuoroväli arkiliikenteessä ruuhka-aikaan vähintään 24 vuoroa tunnissa molempiin suuntiin. Lähijunien etäisyyskriteeri 800 metriä eli matka junaasemalle on enintään 800 metriä. Autokaupungissa liikkuminen perustuu henkilöautoon. Kuvassa on pääkaupunkiseudun korkeatasoinen joukkoliikennekaupungin vyöhyke em. kriteereillä. Raideliikenteen asemat, säde 800 m Joukkoliikennevyöhyke, arkisin ruuhka-aikaan vähintään 24 vuoroa molempiin suuntiin, säde 400 m Kuva. Pääkaupunkiseudun nykyinen korkeatasoinen joukkoliikenteen vyöhyke (bussi- ja raideliikenne). 6

9 Taajamat Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmässä taaja-asutuksen rajauksena käytetään YKR-taajamarajausta. YKR-taajama on vähintään 200 asukkaan alue, jossa rakennusten tiheys, kerrosala ja ryhmittyminen muodostaa taaja-asutusta. Rajaus on hieman tiukempi kuin esim. pohjoismainen tai Tilastokeskuksen taajamarajaus (vähintään 200 asukasta ja rakennusten välinen etäisyys alle 200 metriä.) Tilastokeskuksen taajaman ja YKR-taajaman välinen ero on mm. se, että Tilastokeskuksen taajaman reunoilla olevat pitkät harvaan asutut taajamanauhat eivät ole YKRtaajamaa, koska niiden kerrosala jää liian vähäiseksi. Taajaman reunoilla sijaitsevat kerrosalaltaan isot yksittäiset rakennukset eivät taas ole Tilastokeskuksen taajama-alueessa, mikäli rakennusten etäisyys ylittää 200 m. YKR-taajamaan ne kuuluvat, jos rakennuksen tai rakennusryhmän kerrosala on vähintään 1500 k-m2. Helsingin seudun taajama-alueen laajentumista havainnollistaa seuraava kuvasarja. Kymmenen vuoden ajanjaksolla vuodesta 1985 vuoteen 1995 Espoon taajamaasutus täydentyi olemassaolevan taajaman jatkeeksi, uutta taajamaa muodostui Lahnukseen ja Bodomiin. Vuodesta 1995 vuoteen 2005 uutta taajamaa on rakentunut Kunnarlantien ja Bodomintien varteen. Lahnuksentien varteen on kasvanut Kurkijärven ja Ketunkorven taajama-alueet. Helsingin seudulla uudet taajamaalueet ovat 20 vuoden ajanjaksolla vuodesta 1985 vuoteen 2005 rakentuneet Kehä III:n pohjoispuoleisille alueille ja kehyskuntiin. Vuosina pääkaupunkiseudun taajamat ovat laajentuneet noin 2 % samaan aikaan kun 10 ympäröivän kunnan taajamien pinta-ala kasvoi 16 %. Taajama 1985 Taajama 1995 Helsingin seutu Taajama 1995 Taajama 2005 Helsingin seutu Kuva. Helsingin seudun taajamarajat vuonna 1985 ja vuonna Kuva. Helsingin seudun taajamarajat vuonna 1995 ja vuonna

10 Taajama 1985 Taajama 2005 Helsingin seutu Helsingin seudulla taajamissa asuvan väestön osuus koko väestöstä on kasvanut 20 vuodessa samoin kuin Espoossa. Työpaikoista suurin osa sijoittuu taajamiin. Taajama 1985 Taajama 1995 Taajama 2005 Kuva. Helsingin seudun taajamarajat vuonna 1985 ja Kuva. Espoon taajamat vuonna 1985, 1995 ja

11 Taulukko. Väestö ja työpaikat yhteensä Helsingin seudulla vuosina 1985, 1995 ja 2005; taajamaan sijoittuvien asukkaiden ja työpaikkojen osuudet. Väestö ja työpaikat yhteensä Helsingin seudulla vuosina 1985, 1995 ja 2005; taajamaan sijoittuvien asukkaiden ja työpaikkojen osuudet Väestö taajamassa Työpaikat taajamassa Väestö yhteensä Työpaikat yhteensä Taajamaväestön osuus % Taajamatyöpaikkkojen osuus % YKR 85 taajama Helsingin seutu ,24 96,24 Espoo ,90 98,77 YKR 95 taajama Helsingin seutu ,21 98,37 Espoo ,68 99,16 YKR 05 taajama Helsingin seutu ,19 98,68 Espoo ,23 99,79 Lähde: YKR/SYKE ja TK 2007, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Asukastiheys Helsingin seudun taajamissa on pienentynyt. Väljenemiseen vaikuttavat ainakin pienten asuntokuntien osuuden kasvu, asumisväljyyden kasvu ja ikärakenteen muutokset. Taulukko. Asukastiheyden muutos vuosina Helsingin seudun taajamaalueella. Helsingin seutu (14 kuntaa) Taajamien maapinta-ala (km2) 592,3 717,4 849,7 Väestö taajamissa Asukastiheys (as/maa-alakm2) Rakenne tiivistyy pääkaupunkiseudulla Väestötiheyttä kuvataan usein myös väestön määrällä hehtaaria kohti. Espoon, PKS:n ja Helsingin seudun väestökehitystä ja asumisen laajenemista kuvaavat seuraavat taulukot. Espoossa asuttu alue on laajentunut, mutta väestönkasvun vuoksi väestötiheys on kasvanut asuttujen alueiden kasvua enemmän. Helsingin seudulla väestötiheyden keskiarvo on noin 10 asukasta hehtaaria kohti ja asutun maapinta-alan osuus on vain noin 15 %. Espoossa noin puolet maapinta-alasta on asuttu ja koko pääkaupunkiseudulla yli puolet. Taulukot: Asuttujen ruutujen osuus ja väestötiheys Espoossa, PKS:lla ja Helsingin seudulla. Espoon ruudut ja väestötiheys Espoon maapinta-ala, ha Espoo-ruudut Asuttujen maapinta-ala, ha Asuttujen maapinta-alan osuus 44,4 45,8 48,3 Asutut ruudut Asuttujen ruutujen osuus 32,5 33,5 35,4 Väestö Väestötiheys, as/ha 11,1 13,2 15,1 YKR/SYKE ja TK 2007, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus PKS:n ruudut ja väestötiheys PKS:n maapinta-ala, ha PKS-ruudut Asuttujen maapinta-ala, ha Asuttujen maapinta-alan osuus 49,9 51,5 52,8 Asutut ruudut Asuttujen ruutujen osuus 33,7 34,7 35,7 Väestö Väestötiheys, as/ha 21,0 22,7 24,5 YKR/SYKE ja TK 2007, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 9

12 Helsingin seudun ruudut ja väestötiheys Helsingin seudun maapinta-ala, ha Seutu-ruudut Asuttujen maapinta-ala, ha Asuttujen maapinta-alan osuus 13,3 14,4 15,5 Asutut ruudut Asuttujen ruutujen osuus 13,3 14,4 15,5 Väestö Väestötiheys, as/ha 9,4 9,7 10,1 YKR/SYKE ja TK 2007, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Helsingin seudun kunnat eroavat toisistaan tarkasteltaessa vuosien asuntorakentamista taajama-alueiden ulkopuolelle. Pääkaupunkiseudun kunnissa sekä Keravalla, Hyvinkäällä ja Järvenpäässä alle 5 % asunnoista valmistui taajama-alueiden ulkopuolelle. Sitävastoin Sipoossa, Mäntsälässä ja Pornaisissa neljäsosa asuntorakentamisesta rakennetaan haja-asutusalueelle. Taulukko. Haja-asutusalueen asuntorakentaminen Kylät, pienkylät ja harva maaseutuasutus Taajamien ulkopuoliset asutut alueet jaetaan yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmässä kolmeen luokkaan: kylät, pienkylät ja harva maaseutuasutus. Alue on kylä, jos asukkaita on yli 39, pienkylä, jos asukkaita on Muu asuttu alue on harvaa maaseutuasutusta. Pääkaupunkiseudulla kylien maapinta-ala kutistuu ja väestö vähenee, mutta pääkaupunkiseutua ympäröivissä kunnissa kyläasutuksen ala ja asukasmäärä ovat kasvaneet. Kaikkiaan noin asukasta asui Helsingin seudulla taajama-alueen ulkopuolella vuonna 2005 (4 % alueen väestöstä). Kylämäistä yhdyskuntarakennetta kuvaavat alueet on muodostettu siten, että taajama-alueen ulkopuolisen ruudun ja sitä ympäröivien kahdeksan ruudun rakennusten (ei loma-asunnot) yhteenlaskettu lukumäärä on vähintään kuusi. Lisäksi alueella asuu vähintään 40 asukasta. Kylämäisen yhdyskuntarakenteen aluejaon tavoitteena on kuvata taajamien ulkopuolisen haja-asutusalueen vakituiseen asutukseen perustuvat rakennus- ja asutustihentymät eli kylät. Kuvat. Taajamat ja kylät 1985, Taajamat ja kylät 1995, Taajamat ja kylät 2005 YKR-taajama YKR-kylä (asukkaita >40) 1985 Kunta Haja-asutusalueille 5 v. aikana valmistuneiden asuntojen määrä [lkm] Haja-asutusalueille 5 v. aikana valmistuneiden asuntojen määrän osuus valmistuneiden asuntojen määrästä [%] YKR-pienkylä (asukkaita 20-39) YKR-maaseutu Espoo 60 0,4 Helsinki 5 0 Vantaa 28 0,3 Hyvinkää 56 4,1 Järvenpää 4 0,2 Kauniainen 0 0 Kerava 0 0 Kirkkonummi 127 8,7 Mäntsälä ,1 Nurmijärvi ,9 Pornainen 94 36,7 Sipoo ,8 Tuusula 87 5,2 Vihti ,1 * tässä haja-asutusalue on YKR-taajamien ulkopuolinen alue YKR/SYKE ja TK 2007, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus 10

13 Kuva. Espoon maaseutu, pienkylät, kylät ja taajamat vuosina 1985, 1995 ja

14 Taulukot: Kyläväestö, pienkyläväestö ja harva maaseutuväestö 1985, 1995, Kyläväestö Alue Kyläalueet maa-ala km Väestö yhteensä 1985 Kyläalueet maa-ala km Väestö y hte e n s ä 1995 Kyläalueet maa-ala km Väestö yhteensä 2005 Muutos abs [lkm] Muutos suht [%] Muutos vuosi [%] Espoo 28, , , ,4-2,5 Helsinki 0, Vantaa 20, , , ,1-4,1 Helsingin seutu 429, , , ,2-0,4 Pienkyläväestö Alue Pienkylä alueet maa-ala km Väestö yhteensä 1985 Pienkylä alueet maa-ala km Väestö y hte e n s ä 1995 Pienkylä alueet maa-ala km Väestö yhteensä 2005 Muutos abs [lkm] Muutos suht [%] Muutos vuosi [%] Espoo 4, , , ,7-2,5 Helsinki 0, Vantaa 2, , , ,6-0,4 Helsingin seutu 53, , , ,0 0,3 Lähderanta Harva maaseutuväestö Alue Harva maaseutu maa-ala km Väestö yhteensä 1985 Harva maaseutu maa-ala km Väestö y hte e n s ä 1995 Harva maaseutu maa-ala km Väestö yhteensä 2005 Muutos abs [lkm] Muutos suht [%] Muutos vuosi [%] Espoo 140, , , ,7-1,5 Helsinki 43, , , ,0-2,3 Vantaa 107, , , ,1-0,9 Kauniainen 0,81 8 0,76 0 0, Helsingin seutu 2402, , , ,7-1,3 YKR/SYKE ja TK 2007 Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Matinkylän keskus 12

15 Matkat päivittäistavarakauppaan ovat pidentyneet Vuonna 1995 Espoossa oli 74 päivittäistavarakauppaa. Espoon asukasluku oli noin , joten asukkaita kauppaa kohden oli noin Vuoden 2005 alussa kauppoja oli myös 74 (kaupoista osa lopetti toimintansa, mutta uusia avattiin) ja asukkaita noin , joten asukkaita kauppaa kohden oli nyt noin Päivittäistavarakaupan myyntipinta-ala kasvoi 48 % vuodesta 1995 vuoteen 2005 (44000 my-m ja my-m ). Päivittäistavarakaupat ovat taajamissa ja sijaitsevat joukkoliikennevyöhykkeellä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Suvisaariston kauppa ja Lakiston kauppa palvelevat asukkaita joukkoliikennevyöhykkeen ulkopuolella. Päivittäistavarakauppa Päivittäistavarakauppa YKR-taajama 2005 Joukkoliikenteen vyöhyke, etäisyys pysäkille 400 m ja vuoroväli väh.24 vuoroa/t ruuhka-aikaan molempiin suuntiin Raideliikenteen vyöhyke, etäisyys asemalle 800 m Asukkaiden matka päivittäistavarakauppaan on kasvanut. Vuonna 1995 yli 27 % asukkaista asui 300 metrin etäisyydellä päivittäistavarakaupasta, mutta vuonna 2005 noin 23 % asukkaista. Myös 500 metrin tai 700 metrin säteellä asuvien osuus on vähentynyt vuodesta 1995 vuoteen Yli 75-vuotiaista 58 %:lla kauppamatkan pituus oli alle 500 metriä vuonna Taulukko. Asukkaat 300 m, 500 m ja 700 m etäisyydellä päivittäistavarakaupasta. Kuva; Päivittäistavarakaupat vuosina 1995 ja 2005 Asukkaat 300 m, 500m ja 700 m etäisyydellä päivittäistavarakaupasta. Vuosi Asukkaita yhteensä Asukkaita 300 m Asukkaita 300 m % Asukkaita 500 m Asukkaita 500 m % Asukkaita 700 m Asukkaita 700 m % , , , , , ,9 Kuva. Päivittäistavarakaupat 1995 ja

16 Päivittäistavarakauppa ja väestötiheys Päivittäistavarakaupan myyntipinta-alaa on eniten kaupunkikeskustoissa, joissa asukastiheys on myös suurin. Poikkeus on supermarket Mankkaalla. Palvelupisteet harvenevat - poikkeuksena vähittäiskaupan palvelut Palvelut ovat osa toimivaa kaupunkirakennetta. Vuodesta 1985 vuoteen 2005 väestö on kasvanut yli asukkaalla. Palvelurakenteessa on tapahtunut muutoksia ja uusia muutoksia on tulossa, kun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen seurauksena palveluja tuotetaan yhteistoiminta-alueilla tai niitä tuottaa yhteinen toimielin. Espoossa peruskoulujen (alakoulu, yläkoulu, yhtenäinen peruskoulu ja erityiskoulut) määrä on kasvanut, mutta koulujen määrä 1000 asukasta kohden on hivenen laskenut. Pankkien ja postitoimipaikkojen määrä on vähentynyt samalla kun niiden toiminnassa on tapahtunut suuria muutoksia luvun pankkikriisiä seurasi konttoreiden väheneminen. Pankkitoimintaan on vaikuttanut myös verkkopankkiasiointi ja korttiasiointi käteisen sijasta. Postin (nykyinen Itella) toimipaikat ovat vähentyneet, tilalle on tullut kuitenkin asiamiestoimipaikkoja. Taulukko. Espoon palvelupisteiden lukumäärä 1985, 1995 ja Espoon palvelupisteiden lukumäärä 1985, 1995 ja Peruskouluja Kirjastot Elokuvateattereita Pankin konttorit * Postitoimipaikat * Päivittäistavarakauppoja * Vähittäiskaupan * toimipaikat venepaikkoja Kuva. Helsingin seudun väestötiheys ja Espoon päivittäistavarakaupan myyntipinta-ala * tieto puuttuu pankin konttorit vuodelta -97 ja -05 postitoimipaikat vuodelta -97 ja -05 Lähde: Espoon tilastolliset vuosikirjat, Tilastokeskus ja seutucd 14

17 Kaupunkirakenne ja asuntokuntien autot Käytetyssä aineistossa on mukana vain asuntokuntien omistamat autot. Työsuhdeautot eivät ole mukana luvuissa. Arvioiden mukaan noin 10 prosenttia koko maan autokannasta on työsuhdeautoja. Pääkaupunkiseudulla on huomattavasti enemmän työsuhdeautoja kuin muualla. Espoossa ja Kauniaisissa on suhteessa enemmän työsuhdeautoja kuin Vantaalla ja Helsingissä. Autot Helsingin seudun ja pääkaupunkiseudun kunnissa Pääkaupunkiseutu eroaa muusta Helsingin seudusta selvästi erityisesti autottomien asuntokuntien ja kahden auton asuntokuntien määrässä. Helsingissä kahden auton asuntokuntien määrä on selvästi muita kuntia pienempi. Tähän vaikuttaa se, että Helsingissä on toimiva joukkoliikenne, jota asukkaat osaavat hyödyntää. Tämän lisäksi Helsingissä pienten asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista on selkeästi suurempi kuin muissa kunnissa. 100 % 16 % 8 % 16 % 80 % 37 % 24 % 60 % 48 % 49 % 49 % 40 % 20 % 36 % 55 % 35 % 28 % 0 % Espoo Helsinki Vantaa Kauniainen ei autoa yksi auto kaksi tai enmmän YKR/SYKE ja TK 2007 Kuva. Autot asuntokunnissa pääkaupunkiseudulla % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % Helsinki Espoo YKR/SYKE ja TK Vantaa Hyvinkää Järvenpää Kauniainen Kerava Kirkkonummi Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen ei autoa yksiauto kaksi tai enemmän Kuva. Autot asuntokunnissa Helsingin seudulla v Sipoo Tuusula Pääkaupunkiseudulla on suhteessa enemmän autottomia asuntokuntia kuin muissa Helsingin seudun kunnissa. Pääkaupunkiseudun osin joukkoliikennepainotteinen kaupunkirakenne antaa mahdollisuuden autottomaan elämäntapaan. Vihti Kuva. Autottomien asuntokuntien osuus pääkaupunkiseudulla

18 Autoileva Espoo Tarkasteltaessa Espoosta vuosina 1995, 2000 ja 2005 huomataan, että autottomien asuntokuntien, yhden auton asuntokuntien sekä kahden tai useamman auton asuntokuntien suhteet ovat pysyneet Espoossa lähes samoina kymmenen vuotta. Taulukko. Autoja Espoon asuntokunnissa (ei työsuhdeautoja). 100 % 13 % 15 % 16 % 80 % 60 % 48 % 48 % 48 % 40 % 20 % 39 % 37 % 36 % 0 % ei autoa yksi auto kaksi tai enemmän YKR/SYKE ja TK 2007 Taulukko. Rekisteröityjä henkilöautoja Espoossa rekisteröityjä henkilöautoja Espoossa Vuonna 2005 Espoossa oli asuntokuntaa, joista pienten (yhden ja kahden henkilön) asuntokuntien osuus oli 67 %. Espoon Asuntokunnista 64 prosentilla oli vuonna 2005 vähintään yksi auto ja 36 prosentilla asuntokunnista ei ollut autoa. Pääkaupunkiseudulla autottomat asuntokunnat sijoittuvat hyvien joukkoliikenneyhteyksien alueille. Espoossa asuntokuntien autojen määrä vaihtelee merkittävästi suuralueittain. Espoon eteläosien joukkoliikennemyönteinen kaupunkirakenne osaltaan vaikuttaa asuntokuntien autojen määrään. Harvaanasuttu ja pientalovaltainen Pohjois-Espoon suuralue on autollisten asuntokuntien aluetta. Anssi Krooks Kuva. Autottomien asuntokuntien osuus Espoossa

19 Anssi Krooks Kuva. Autot Espoon suuralueilla v (ei sisällä työsuhdeautoja). 17

20 3. Väestö Helsingin seutu ja pääkaupunkiseutu Kaikissa Helsingin seudun 14 kunnassa väkiluku on kasvanut vauhdikkaasti viimeisen 20 vuoden aikana ja monessa kunnassa kasvuennusteet tuleville vuosille ovat korkealla. Vuodesta 1985 vuoteen 2005 Helsingin seudun väkiluku kasvoi 26 prosenttia, mikä tarkoittaa yli asukasta. Pääkaupunkiseudun kunnat saivat tuosta väkimäärästä 72 prosenttia. Samassa ajassa koko Suomen väkiluku kasvoi noin Eniten uusia asukkaita sai Helsinki, jonka väkiluku kasvoi noin 14 prosenttia 20 vuoden aikana. Väestötiheyden muutos asukasta/hehtaari Taulukko. Väestön kasvu Pääkaupunkiseudulla ja Helsingin seudulla ESPOO HELSINKI VANTAA YKR/SYKE ja TK Taulukko. Väestön muutos Helsingin seudun kunnissa HYVINKÄÄ JÄRVENPÄÄ KAUNIAINEN YKR/SYKE ja TK 2008 KERAVA KIRKKONUMMI MÄNTSÄLÄ NURMIJÄRVI PORNAINEN SIPOO TUUSULA VIHTI Kuva. Väestön muutos Helsingin seudulla

21 Missä ovat lapsiperheet ja missä ovat vanhukset? Moni lapsiperhe on muuttanut pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin isomman asunnon perässä. Pääkaupunkiseudulla on vähiten lapsia alueilla, joissa on paljon pieniä asuntoja. Väestö vanhenee ja yli 75 vuotiaiden osuus on suurin pääkaupunkiseudun vanhoilla asuinalueilla, joissa on myös paljon pieniä asuntoja. Kuva. 0-6 vuotiaiden osuus väestöstä Helsingin seudulla vuonna Kuva. Yli 75 vuotiaiden osuus väestöstä Helsingin seudulla vuonna

22 Espoon Väestö Espoon väkiluku kasvoi lähes 50 % vuodesta 1985 vuoteen Vuoden 2009 alussa Espoolaisia oli Espoossa väestö on keskittynyt viiteen kaupunkikeskukseen. Viimeisen 20 vuoden aikana väestön määrä on kasvanut eniten Espoon eteläosissa, jossa on rakennettu paljon uusia asuntoja erityisesti Leppävaaran ja Matinkylän suuralueille. Väestötiheyden muutos asukasta/hehtaari Kuva. 0-6 vuotiaiden osuus väestöstä Espoossa Kuva. Väestötiheyden muutos Espoossa Kuva. Yli 75 vuotiaiden osuus väestöstä Espoossa 2005

23 Taulukko. Espoon asuntokuntien koko Taulukko. Väestön ikärakenne Espoossa % 20,4 % 15,0 % 12,8 % 80 % 16,2 % 14,1 % 60 % 20,7 % 40 % 30,4 % 32,4 % 27,3 % 20 % 24,1 % 31,2 % 34,5 % 0 % % 9,9 14,2 11,3 9,9 7,4 6,9 7, ,4 17,1 15,6 80 % 17,3 19,3 21,2 20, % 34,8 32,4 34,4 31,1 26,8 29,1 31, % 13,6 10,9 18,3 17,4 19,0 17,8 12, ,2 18,8 20 % 13,5 15,6 14,7 13,0 12,2 9,9 7,7 8,4 9,9 13,6 11,5 13, % LEPPÄVAARA TAPIOLA MATINKYLÄ ESPOONLAHTI KAUKLAHTI VANHA-ESPOO POHJOIS-ESPOO 0-6 Espoon vieraskielinen väestö on keskittynyt Espoon eteläosiin. Eniten viraskielisiä on Espoon suurimmissa kaupunkikeskuksissa Leppävaarassa, Matinkylässä, Espoonlahdessa ja Espoon keskuksessa. Vieraskielinen väestö Espoossa syyskuu 2008 Espoossa väestön ikärakenteessa on joitakin eroja eri suuralueiden välillä. Kauklahden ja Pohjois-Espoon pientalovaltaisilla alueilla on enemmän lapsia ja Tapiolan alueella on vanhempaa väestöä enemmän kuin muilla suuralueilla. Vieraskielisyys Ulkomaalaisten osuus on kasvanut Suomessa merkittävästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Vuoden 2007 lopussa Suomessa asui ulkomailla syntynyttä. Maahanmuuton lisääntyessä myös vieraskielisten määrä erityisesti pääkaupunkiseudulla on kasvanut. Espoossa asui vuonna 2007 yli vierasta kieltä ( muuta kuin suomea tai ruotsia) äidinkielenään puhuvaa henkilöä. Näistä noin oli ulkomaan kansalaisia. Vieraskielisen väestön määrä oli vuonna 2007 noin enemmän kuin vuonna Taulukko. Espoolaisten äidinkieli 100 % 10,8 3,9 6,2 7,3 10,1 9,3 8,6 8,4 75 % Muu 50 % 87,9 87,3 86,7 85,2 84,3 Ruotsi 25 % 0 % Suomi Kuva. Vieraskielinen väestö Espoossa

24 4. Asunnot ja asuntokunnat Pääasiallinen asuntotyyppi Helsingin seudulla Pääasiallinen asuntotyyppi määräytyy tarkastelun kohteena olleessa ruutuaineistossa sen mukaan mitä asuntotyyppiä kerrosalaltaan (erillispientalo, rivitalo, kerrostalo) on ruudussa yli 50 %. Jos mitään asuntotyyppiä ei ole yli 50 %, on ruutu määritelty monipuoliseksi asuntotyypiksi. Kerrostalovaltainen asuminen on keskittynyt kaupunkikeskuksiin ja raideliikenteen läheisyyteen. Espoossa kerrostalovaltaista asumista on myös Länsiväylän varrella. Rivitalovaltaista asumista on erityisesti kerrostalovaltaisen asumisen välittömässä läheisyydessä. Vuosien aikana kerrostalo- ja rivitalovaltaiset alueet ovat kasvaneet pääasiassa raideliikenteen läheisyydessä. Pääasiallisen asuntotyypin muutokset Espoossa Vuodesta 1985 vuoteen 1995 mennessä suurimmat uudet kerrostalovaltaiset alueet oli rakennettu Saarniraivioon ja Eestinlaaksoon. Uusia rivitalovaltaisia alueita muodostui Kauklahteen, Latokaskeen ja Hannukseen. Uusia erillispientalovaltaisia alueita syntyi Suvisaaristoon. Vanhat rivitalo ja kerrostalovaltaiset alueet levittäytyivät erillispientalovaltaisille alueille. Vuodesta 1995 vuoteen 2005 mennessä merkittävimmät uudet kerrostalovaltaiset alueet oli rakennettu Länsiväylän varteen Piispansiltaan, Etelä-Leppävaaraan ja Saunalahteen. Aiemmin lähes kokonaan erillispientalovaltaisille alueille Niipperiin, Gumböleen, Muuralaan ja Vanttilaan muodostui uusia rivitalo-, kerrostalo- ja monipuolisen asumisen alueita. Merkkien selostus seuraaviin kuviin: Erilliset pientalot Rivi- ja ketjutalot Asuinkerrostalot Monipuolinen asuntotyyppi Kuva. Pääasiallinen asuntotyyppi kerrosalan mukaan v

25 Kuva. Pääasiallinen asuntotyyppi kerrosalan mukaan v Kuva. Pääasiallinen asuntotyyppi kerrosalan mukaan v

26 Kuva. Pääasiallinen asuntotyyppi kerrosalan mukaan Espoossa v Kuva. Pääasiallinen asuntotyyppi kerrosalan mukaan Espoossa v

27 Reilu puolet Helsingin seudun asuntojen kerrosalasta on asuinkerrostaloissa, noin 10 % rivitaloissa ja kolmannes erillispientaloissa. Kerrostalovaltaista asumista on pääkaupunkiseudulla (Kauniainen lukuunottamatta) sekä Keravalla, Järvenpäässä ja Hyvinkäällä. Asuinrakennustyyppien kerrosalojen suhde kaupungittain/kunnittain v kuntaa 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen Kirkkonummi Vihti Nurmijärvi Tuusula Kerava Sipoo Pornainen Järvenpää Mäntsälä Hyvinkää erillispientalot rivitalot asuinkerrostalot Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä/syke ja TK 2007 Kuva. Asuinrakennustyyppien kerrosalojen suhde kaupungittain/kunnittain v Muutos asumisväljyydessä pääkaupunkiseudulla Vuodesta 1985 vuoteen 2005 mennessä asumisväljyys on kasvanut pääkaupunkiseudulla. Alle 10 % asumisväljyydenkasvua on tapahtunut reilussa kolmanneksessa ruuduista. Myös % prosentin kasvua on havaittavissa reilussa kolmanneksessa. Viidesosassa ruuduista asumisväljyys on puolestaan vähentynyt. Espoossa asumisväljyys on pienentynyt mm. Latokaskessa, Nöykkiössä, Järveperässä ja Otaniemessä. Asumisväljyys on kasvanut erityisesti Suvisaaristossa ja Pohjois-Espoossa. Kuva. Pääasiallinen asuntotyyppi kerrosalan mukaan Espoossa v

28 Talotyyppien tehokkuusluku (ea) pääkaupunkiseudulla Suurimmat asumisväljyydessä tapahtuneet muutokset osittain selittyvät sillä, että kyseisiin ruutuihin on juuri vuodenvaihteessa valmistunut iso asuinrakennuskohde, mutta asukkaat eivät ole vielä tarkasteluajankohtana muuttaneet ko. asuinrakennuskohteeseen asumaan. Tämän seurauksena vuodenvaihteessa valmistunut asuirakennuskohde antaa ruudulle suuren positiivisen asumisväljyysluvun. Samoin vuodenvaihteessa valmistunut rakennuskohde antaa tarkasteluvuodelle 1985 suuren positiivisen luvun, joka täten asumisväljyyden muutosta tarkasteltaessa muuttuu suureksi negatiiviseksi luvuksi. Näitä ääripäiden asumisväljyysruutuja on kartalla yhteensä alle 10 kappaletta. YKR-aineistosta on talotyypeittäin laskettu aluetehokkuusluku. Yhden ruudun koko on 250mx250m. Yksi ruutu voi sisältää useaa eri talotyyppiä, joten näissä ruuduissa aluetehokkuusluku koskee vain käsiteltävää talotyyppiä. Täten ruudun kokonaisaluetehokkuus on todellisuudessa suurempi. Aluetehokkuus lähes puolessa erillispientaloruuduissa on alle 0,01. Vajaassa 40 % aluetehokkuus on 0,02-0,1 mikä tarkoittaa noin 30 asukasta/hehtaari. Tiiveimmät erillispientalovaltaiset alueet Espoossa ovat Mankissa, Laaksolahdessa, Latokaskessa, Nöykkiössä ja Laurinlahdessa. Yli puolien rivitaloruutujen aluetehokkuus on alle 0,03. Vain kahdella prosentilla alueista aluetehokkuus on yli 0,15. Rivitalojen aluetehokkuusluku on yleensä 0,3, joka tarkoittaa noin 75 asukasta/hehtaari. Tehokkuusluvusta voidaan päätellä, että samoissa ruuduissa rivitalojen kanssa on myös niin asuinkerrostaloja kuin erillispientaloja. Espoossa rivitalovaltaisia alueita on Olarissa ja Haukilahdessa. Noin 2/3 asuinkerrostaloruuduissa aluetehokkuus on alle 0,2. Tämä voidaan tulkita, että samoissa ruuduissa on myös muita talotyyppejä (niin asuin- kuin työpaikkarakennuksia) edustettuna tai kerrostaloalue on rakennettu väljästi. Vain 15 % ruuduissa on aluetehokkuus yli 0,4. Aluetehokkuus 0,4 tarkoittaa noin 100 asukasta/hehtaari. Tiiveimmät kerrostaloalueet Espoossa on Olarissa, Matinkylässä ja Espoonlahdessa. tehokkuus rakennustavan mukaan ea=aluetehokkuus erilliset pientalot ea = 0,04-0,10 n. 30 as./ha kytketyt pientalot ea = n.0,20 n. 50 as./ha rivitalot ea = 0,30 n. 75 as./ha kerrostalot (max 7krs) ea = 0,40 n. 100 as./ha Lähde: Asuntoalueen mitoitus-tunnuslukuja. Kuva. Muutos asumisväljyydessä v

29 Kuva. Kerrostalojen aluetehokkuus (ea) v Kuva. Rivitalojen aluetehokkuusluku (ea)

30 Tarkasteltaessa asuintalojen lukumääräisiä muutoksia vuosien välisenä aikana havaitaan erityisesti asuinkerrostalojen ja rivitalojen lisääntymisen keskittyminen tietyille alueille. Kuten myös erillispientalojen väheneminen muiden asuinrakennustyyppien tieltä. Varsinkin asuinkerrostalojen negatiivisissa muutoksissa voidaan olettaa, että ruudussa olevat talot on jo purettu tai niiden käyttötarkoitus on muuttunut tarkasteluajanjaksona. Myös virheellinen luokittelu jommassa kummassa tarkasteluvuodessa on mahdollinen. Espoossa erillispientalot ovat lisääntyneet tasaisesti koko Espoon aluelle. Eniten erillispientaloja on rakennettu Suvisaaristoon, Luoteis- ja Pohjois-Espooseen. Erillispientalojen määrä on vähentynyt erityisesti Tuomarilassa ja Länsiväylän varrelta Kehä II:n kohdalta. Tuomarilassa tilalle on tullut rivitaloja ja Länsiväylän varrelle lähinnä asuinkerrostaloja. Asuinkerrostalojen ja rivitalojen rakentaminen on Espoossa keskittynyt Kehä III:n eteläpuolelle. Lukumääräisesti tarkasteltuna suurimmat rivitalokeskittymät on rakennettu Saarniraivioon, Tuomarilaan ja Kaitaalle. Tarkasteluajanjaksona rakennettujen asuinkerrostalojen suurimmat keskittymät ovat puolestaan Leppävaarassa ja Matinkylässä. Kuva. Pientalojen aluetehokkuusluku (ea) Muutokset asuintalojen lukumäärässä vuosina Anssi Krooks 28

31 Kuva. Muutos erillispientalojen lukumäärässä Kuva. Muutos rivitalojen lukumäärässä

32 Pääkaupunkiseudulla isot asunnot ovat keskittyneet ranta-alueille. Espoossa isojen asuntojen keskittymiä on merenranta-alueiden lisäksi myös väljillä pientaloalueilla Espoon pohjoisosissa. Kuva. Muutos kerrostalojen lukumäärässä Asutaanko ahtaasti? Espoossa asumisväljyys on tällä hetkellä 35 m² asukasta kohden. Tällä tarkoitetaan huoneisto- eli asuinneliöitä. Asumisväljyyttä pyritään nostamaan 50 kerrosala m²:iin, joka tarkoittaa 40 asuin m². Kuva. Asuntojen keskimääräinen koko pääkaupunkiseudulla

33 Kuva. Asumisväljyys pääkaupunkiseudulla 2007 Anssi Krooks 31

34 Asuntokunnat Helsingin seudulla 90 % Pääkaupunkiseudulla on suhteessa enemmän pieniä asuntokuntia kuin muissa Helsingin seudun kunnissa. Suurten asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnnista on suurempi Pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Lapsiperheitä on suhteessa eniten Pääkaupunkiseudun kehyskunnissa. Eniten neljän hengen ja viiden hengen talouksia on Kirkkonummella, Pornaisissa, Nurmijärvellä, Sipoossa ja Tuusulassa Pienten asuntokuntien osuus kasvaa Taulukko. Asuntokuntien koko Helsingin seudun kunnissa % 80 % % % % Espoo Helsinki Vantaa Hyvinkää Järvenpää Kauniainen Kerava Kirkkonummi Kuva. Pienten asuntokuntien osuus kaikista asuntokunnista Helsingin seudulla vuosina 1985, 1995 ja Asuntokunnat, joissa on lapsia, ovat vähentyneet muissa seudun kunnissa paitsi Pornaisissa. Asuntokuntia, joissa oli alle 18-vuotiaita lapsia, oli 15 % vuonna 1985 ja 13,5 % vuonna Keravalla ja Vantaalla lapsiperheiden vähentyminen on ollut suurinta. Helsingissä asuntokuntia, joissa on lapsia, on jo pitkään ollut vähemmän kuin naapurikunnissa. Osuus on vuosina 1985, 1995 ja 2005 laskenut 11 %:sta 10 %:iin. Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Siuntio Tuusula Vihti 0 % ESPOO HELSINKI YKR/SYKE ja TK 2008 VANTAA HYVINKÄÄ JÄRVENPÄÄ KAUNIAINEN KERAVA KIRKKONUMMI MÄNTSÄLÄ NURMIJÄRVI PORNAINEN SIPOO TUUSULA VIHTI % Pienten asuntokuntien (1-2 henkilöä) osuus on kasvanut kaikissa 14 kunnassa. Vuonna 1985 puolet asuntokunnista kuului ns. pieniin asuntokuntiin, mutta vuonna 2005 pieniin asuntokuntiin kuului kaksi asuntokuntaa kolmesta. Asuntokunnan keskikoko on pienentynyt eniten Keravalla ja Vantaalla Espoo Helsinki Vantaa Hyvinkää Järvenpää Kauniainen Kerava Kirkkonummi Mäntsälä Nurmijärvi Pornainen Siuntio Tuusula Vihti Kuva. Helsingin seudun kuntien asuntokuntien osuus, joilla on alle 18-vuotiaita lapsia vuosina 1985, 1995 ja

35 Pienten asuntokuntien osuus Helsingissä oli jo vuonna 1985 paljon suurempi kuin ympäröivissä kunnissa, Espoossa ja Vantaalla. Ruutuja, joissa enemmistö ruudun asuntokunnista oli yhden tai kahden hengen asuntokuntia, oli tuolloin kaksi ruutua kolmesta. Vuonna 2005 näitä ruutuja, joissa enemmistö ruudun asuntokunnista oli yhden tai kahden hengen asuntokuntia, oli jo lähes yhdeksän ruutua kymmenestä. Kuva. Yhden tai kahden hengen asuntokuntien osuus (%) asuntokunnista Helsingin seudulla Kuva. Yhden tai kahden hengen asuntokuntien osuus asuntokunnista seudulla Espoon pienten asuntokuntien osuus oli vielä vuonna 2005 pienempi kuin Helsingin pienten asuntokuntien osuus vuonna Helsingin asuntokannassa on pienten asuntojen osuus suurempi kuin muissa kunnissa, mutta ilmiöön liittyy enemmän kuin pelkästään pienten asuntojen osuus luvun Helsingissä pieniä asuntoja oli jo paljon, mutta pieniä asuntokuntia oli vain yksi kymmenestä. 33

36 Kuva. Yhden tai kahden hengen asuntokuntien osuus (%) asuntokunnista Helsingin seudulla Kuva. Espoon pienet asuntokunnat v

37 5. Työpaikat, toimisto- ja myymälärakennukset Työpaikkojen määrä Espoossa on kasvanut noin työpaikkaa 20 vuodessa. Lamavuodet 1990-luvulla vähensivät työpaikkoja, mutta laman jälkeen työpaikkamäärän kasvu on ollut nopeaa. Espoon yritystoiminnan työpaikoista suurin osa on kaupan, liike-elämän palvelujen tai teollisuuden toimialoilla. Espoon keskeiset yritysalueet ovat Länsiväylän, Turunväylän ja kehäteiden tuntumassa. Espoon osuus pääkaupunkiseudun työpaikoista oli 14 % vuonna 1985 ja Helsingin seudun työpaikoista 12 %. Vuonna 2005 osuus pääkaupunkiseudun työpaikoista oli jo 19 % ja Helsingin seudun työpaikoista 16 %. Yritystoiminnan kasvun lisäksi työpaikkojen toimialarakenne on muuttunut. Alkutuotannon työpaikat ovat hävinneet lähes kokonaan ja työpaikat liike-elämän palvelujen piirissä ovat lisääntyneet. Taulukko. Työikäiset ja työpaikat Espoossa 1985, 1995, 2005 Työikäiset ja työpaikat Espoossa 1985, 1995 ja Vuosi Väestö Työikäiset (15-74 v.) Työpaikat Työvoima henkeä % Espoossa yht. työllinen työtön , , , Tilastokeskus, Espoon kaupunkisuunnittelukeskus Kuva. Pääkaupunkiseudun toimipaikat vuonna Toimistorakennukset Helsingin seudulla Suurimmat toimistorakentamisen keskittymät ovat Helsingissä: Helsingin keskusta, Katajanokka, Siltasaari, Merihaka, Pasila, Valimo, Ilmala ja Pitäjänmäki. Espoon osuus Helsingin seudun toimistorakennuksista on kasvanut koko seuratun 20 vuoden ajan. Vuonna 1985 Espoossa oli 10 % seudun toimistokerrosalasta, vuonna 2005 Espoon osuus oli 18 % seudun toimistokerrosalasta. Helsinki on menettänyt osuuttaan toimistorakennuksista 79 %:sta 68 %:iin, mikä näkyy naapurikuntien suurten liikenneväylien varsilla. Espoon vanhimmat toimistokeskittymät ovat Nihtisillassa, Tapiolassa ja Espoon keskuksessa. Uudempia toimistovaltaisia alueita on Mankkaalla, Keilaniemessä ja Leppävaarassa. Toimistovaltaiset alueet Helsingin seudulla sijaitsevat useimmiten hyvän joukkoliikennevyöhykkeen vyöhykkeellä. Poikkeuksena esim. Kehä III:n varren ja Tuusulantien varren toimistorakennukset, jotka sijaitsevat autovyöhykkeellä. 35

38 Toimistorakennusten kerrosalan muutos Muutos myymälärakennusten lukumäärässä Toimistorakennusten kerrosalassa ei muutosta Ei muutosta myymälärakennusten lukumäärässä Kuva. Toimistorakennusten kerrosala, muutos vuosina Kuva. Myymälärakennusten lukumäärän muutos vuosina Myymälärakennukset siirtyvät Helsingin keskustasta väylien varsille Kaikissa muissa Helsingin seudun 14 kunnassa myymälärakennusten lukumäärät ja pinta-alat ovat kasvaneet vuodesta 1980 vuoteen 1995, paitsi Helsingissä. Helsingin myymälätilat ovat vähentyneet. Lukumääräisesti myymälärakennuksia on vielä Helsingissä reilusti enemmän kuin muissa 13 kunnassa yhteensä, mutta pinta-alaa muiden kuntien myymälärakennuksissa on lähes yhtä paljon kuin yksin Helsingissä. 36

39 6. Työ ja työmatka Aineistojen tarkastelu Työmatkojen pituuksia tarkasteltaessa on otettu huomioon vain alle 200 kilometrin työmatkat. Aineistossa yli 200 kilometrin työmatkoista suurin osa on sellaisia, joissa joko työpaikan tai kodin koordinaattitieto puuttuu. Kuntakohtaisessa työmatkojen tarkastelussa on huomioitu kaikki työmatkat pituudesta riippumatta. Työmatkat kunnista pääkaupunkiseudulle 2005 (%) Työmatkat omaan kuntaan 2005 (%) Helsinginseutu ja pääkaupunkiseutu Pääkaupunkiseutu ei eroa merkittävästi Helsingin seudun kunnista lyhyiden (alle 5 kilometriä) työmatkojen osalta. Pääkaupunkiseudulla asuvien työmatkoista yli 90 % on enintään 20 kilometrin matkoja. Kehyskunnista tehdään paljon kilometrin työmatkoja. Kehyskunnista kuljetaan paljon pääkaupunkiseudun suurille työpaikka-alueille. Pääkaupunkiseudulla on paljon työpaikkoja, mutta kalliit asumiskustannukset. Pääkaupunkiseudun kunnista on viime vuosina muutettu kehyskuntiin erityisesti halvempien ja isompien asuntojen perässä. Taulukko. Työmatkat Helsingin seudulla % % % % % % ESPOO HELSINKI YKR/SYKE ja TK 2008 VANTAA HYVINKÄÄ JÄRVENPÄÄ KAUNIAINEN KERAVA KIRKKONUMMI MÄNTSÄLÄ NURMIJÄRVI PORNAINEN SIPOO TUUSULA alle 2km 2-5 km 5-10km km km km VIHTI Kuva. Helsinginseudun kunnista Kuva. Helsingin seudun kuntein työmatkat pääkaupunkiseudulle töihin (2005). omaan kuntaan (2005). Työmatkat pääkaupunkiseudulla Pääkaupunkiseudulla on paljon työpaikkoja suhteessa työikäiseen väestöön. Vuonna 2005 pääkaupunkiseudulla oli yli puoli miljoonaa työpaikkaa ja suurin osa pääkaupunkiseudun työmatkoista on alle 20 kilometriä yhteen suuntaan. Espoossa ja Helsingissä asuvien työmatkoista yli 70 prosenttia on alle 10 kilometriä. Lyhyitä, alle viiden kilometrin, työmatkoja tehdään eniten kaupunkien keskusta-alueilla, joissa asuminen ja työpaikat ovat lähekkäin. Pääkaupunkiseudulla asuvien työmatkat ovat suhteessa lyhyempiä kuin muualla maassa, mutta lyhyeen työmatkaan saatta kulua paljon aikaa jos työmatkat tehdään ruuhka-aikoina. 37

40 Taulukko. Pääkaupunkiseudulla asuvien työmatkojen pituudet linnuntietä yhteensuuntaan vuonna työmatkan pituus yhteen suuntaan Espoo Helsinki Vantaa Kauniainen alle 2 km 9 % 19 % 13 % 19 % 2-5 km 41 % 25 % 16 % 10 % 5-10 km 22 % 33 % 24 % 23 % km 23 % 19 % 40 % 43 % km 3 % 2 % 7 % 3 % km 1 % 2 % 1 % 2 % Osuus työmatkoista (%) Kuinka pitkiä työmatkoja Espoolaiset tekevät? Ovatko Espoolaisten työmatkat liian pitkiä? Espoolaisten työmatkat eivät ole merkittävästi pidentyneet viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Samassa ajassa Espoon työpaikkaomavaraisuus on kasvanut yli kymmenellä prosentilla. Espoossa suurin osa asunnoista ja työpaikoista sijaitsee taajamissa. Taulukko. Espoolaisten työmatkojen pituudet km km km 5-10 km 2-5 km alle 2 km YKR/SYKE ja TK Taulukko. Espoolaisten työmatkojen jakautuminen Kuva. Alle 5 kilometrin työmatkojen osuus työmatkoista vuonna YKR/SYKE ja TK alle 2 km 12,5 % 11,7 % 12,6 % 2-5 km 16,4 % 17,5 % 17,0 % 5-10 km 32,2 % 32,3 % 31,6 % km 36,1 % 33,9 % 32,6 % km 2,3 % 3,3 % 4,8 % km 0,5 % 1,3 % 1,4 % 38

41 Työmatkojen pituudet vaihtelevat suuralueittain Espoossa työmatkojen pituudet vaihtelevat merkittävästi alueittain. Vuonna 2005 Tapiolan suuralueen kaikista työmatkoista oli 73 prosenttia alle kymmenen kilometriä kun taas Pohjois-Espoon suuralueella vain 44 prosenttia työmatkoista oli näin lyhyitä. Harvaan asutuilla pientaloalueilla työmatkat ovat muita suuralueita pidempiä. Taulukot. Työmatkojen pituudet eri suuralueilla 1985, 1995 ja % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % POHJOIS-ESPOO 7,4 6,2 5,5 45,6 51,6 49,6 16,3 9,2 21,7 24,0 21,1 7,2 8,3 12,5 11, % 80 % LEPPÄVAARA 29,4 26,1 22,8 100 % 80 % TAPIOLA 12,6 15,2 14,7 60 % 40 % 20 % 0 % 36,2 37,9 39,1 21,5 22,0 22,4 11,2 10,9 12, % 40 % 20 % 0 % 50,3 44,2 42,9 18,0 21,1 21,2 17,1 15,7 17, % MATINKYLÄ 100 % ESPOONLAHTI 4,0 6,2 7,4 80 % 60 % 42,6 38,2 35,9 80 % 60 % 56,8 48,4 47,7 40 % 20 % 0 % 24,8 26,9 28,0 18,9 19,0 17,2 11,3 10,9 13, % 20 % 0 % 20,7 24,3 23,2 9,5 11,5 11,4 8,5 8,2 9, % KAUKLAHTI 11,2 12,0 14,1 100 % VANHA ESPOO 5,0 6,3 7,6 80 % 60 % 44,2 40,0 42,6 80 % 60 % 46,8 40,5 40,5 40 % 20 % 0 % 21,1 22,0 21,4 11,5 16,7 11,9 11,8 8,4 9, % 20 % 0 % 22,0 24,9 24,3 13,6 13,4 13,3 12,2 13,6 13,

42 6.3 Missä Espoolaiset käyvät töissä? Vuonna 2005 Espoosta tehtiin eniten työmatkoja omaan kuntaan. Kaksikymmentä vuotta aikaisemmin Espoolaiset kävivät eniten töissä Helsingissä. Nyt Espoolaisista noin 95 prosenttia käy töissä pääkaupunkiseudulla ja lopuista suurin osa käy töissä lähikunnissa. Espoolaisten työmatkoista vuonna 2005 noin 38 % suuntautui Helsinkiin. Espoossa ei ole suuria eroja työmatkakunnissa tarkasteltaessa eri suuralueiden työmatkoja. Luonnollisesti eniten väkeä Helsinkiin kulkee Leppävaaran ja Tapiolan suualueilta sekä alueilta, joilta on hyvät joukkoliikenneyhteydet Helsingin suuntaan. Pohjois-Espoon suuralueelta kuljetaan suhteessa enemmän Vantaalle ja Espoonlahden suuralueelta suhteessa enemmän Kirkkonummen suuntaan. Taulukko 10. Espoolaisten työssäkäynti kunnat vuonna 2005 Espoolaisten työssäkäyntikunnat 2005 (kaikki työmatkat) Espoo 49,3 % Vihti 0,2 % 240 Helsinki 38,4 % Tampere 0,2 % 220 Vantaa 6,3 % Kerava 0,2 % 210 Kirkkonummi 1,3 % Turku 0,2 % 190 Kauniainen 0,7 % 880 Hyvinkää 0,2 % 190 Lohja 0,3 % 350 Porvoo 0,1 % 170 Nurmijärvi 0,2 % 290 Järvenpää 0,1 % 150 Tuusula 0,2 % 250 muut kunnat 2,0 % yht Kuva. Espoolaisten työmatkat vuonna Ketkä käyvät Espoossa töissä? Vuonna 2005 Espooseen suuntautuvista työmatkoista 80 % tehtiin pääkaupunkiseudun kunnista, josta 53 prosenttia Espoosta. Pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi Espooseen kulkee paljon väkeä naapurikunnista alueilta, joista hyvät liikenneyhteydet Espooseen. Työmatkoja tehdään Espooseen paljon junaradan varrelta, josta tulee Espooseen töihin väkeä kauempaakin. Helsingin, Vantaan ja Nurmijärven työmatkoista alle kymmenen prosenttia oli Espooseen. Vihdin ja Kirkkonummen työmatkoista suuri osa tulee Espoon suuntaan. Vihtiläisten työmatkoista yli 17 prosenttia on Espooseen. 40

43 Taulukko. Vuonna 2005 työmatkat Espooseen kunnittain. asuinkunta työmatkat Espooseen osuus kunnan työmatkoista Espoo ,3 % Helsinki ,9 % Vantaa ,3 % Hyvinkää 696 3,5 % Järvenpää 658 3,5 % Kauniainen ,5 % Kerava 686 4,2 % Kirkkonummi ,2 % Mäntsälä 163 1,9 % Nurmijärvi ,0 % Pornainen 50 2,3 % Sipoo 338 3,8 % Tuusula 757 4,5 % Vihti ,3 % muut kunnat työmatkoja Espooseen YKR/SYKE ja TK 2008 Kuva. Espooseen töihin vuonna

44 7. Viheralueet Pääkaupunkiseudun metsä- ja maatalousalueet painottuvat Kehä III:n pohjoispuolelle. Espoossa suurimmat yhtenäiset metsäalueet löytyvät Espoon pohjoisosista, jossa Nuuksion kansallispuiston alue on myös seudullisesti tärkeä virkistyskohde. Espoon puolella kansallispuistoa on noin 16 km2. Anssi Krooks Kuva. Metsä- ja maatalousalueet vuonna Nuuksio

45 8 Lopuksi Espoon kaupunkirakenteen tarkastelu Mitä esitetyt tiedot kertovat Espoon kaupunkirakenteen kehityksestä? Espoon kaupunkirakenteessa ei ole viimeisen 20 vuoden aikana tapahtunut yhtä suuria muutoksia kuin Helsingin seudun kehyskunnissa. Espoossa väestötiheys mitattuna asukasmäärällä hehtaaria kohden on hieman kasvanut. Samalla aikavälillä Espoon taajamaväestön osuus on kuitenkin hieman vähentynyt - pääsyy tähän on asumisväljyyden kasvu. Uusia pientaloalueita suunnitellaan erityisesti Pohjois-Espooseen. Espoossa haetaan myös paljon pientalojen suunnittelutarveratkaisuja. Vuosina on haettu suunnittelutarveratkaisua 526 rakennuspaikalle (Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta). Vuosina Espoossa rakennettiin 60 asuntoa hajaasutusalueelle eli YKR-taajamien ulkopuolisille alueille. Helsingin seudun kunnista Vihdissä, Sipoossa, Mäntsälässä ja Pornaisissa yli viidennes vuosina kuntaan valmistuneista asunnoista rakennettiin haja-asutusalueille. Espoossa väljästi rakentuneet pientaloalueet ovat 20 vuoden aikana selvästi tiivistyneet. Monilla vanhoilla alueilla käynnissä oleva sukupolven vaihdos pienentää tonttikokoa. Kuva. Pientaloja Suvelasta. Kuva. Tiivistyvää pientaloaluetta Lintuvaarassa. 43