VAIKUTUSARVIOINTI 16X262496 29.10.2014 Upossarpiota (Alisma wahlenbergii) muun vesikasvillisuuden seassa OULUN KAUPUNKI Merialueen osayleiskaavaehdotus Vaikutukset luontodirektiivin liitteiden IV a ja b lajeihin
1 Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.
1 Sisältö 1 TEHTÄVÄN KUVAUS 2 2 UHEX-REKISTERITIEDOT 2 2.1 Suojelustatukset 2 3 UPOSSARPIO 4 3.1 Tietoa lajista 4 3.2 Esiintymät ja vaikutusarviointi 5 4 NELILEHTIVESIKUUSI 7 4.1 Tietoa lajista 7 4.2 Esiintymät ja vaikutusarviointi 7 5 RUIJANESIKKO 8 5.1 Tietoa lajista 8 5.2 Esiintymät ja vaikutusarviointi 9 6 VIITASAMMAKKO 10 6.1 Tietoa lajista 10 6.2 Esiintymät ja vaikutusarviointi 11 7 YHTEENVETO 12 8 LÄHTEET 13 LIITTEET VAIN VIRANOMAISKÄYTTÖÖN Liite 1 Huikun alueelta havaitut luontodirektiivin liitteiden IV a ja b lajien esiintymät Liite 2 Riutunkarin alueelta havaitut luontodirektiivin liitteiden IV a ja b lajien esiintymät Pöyry Finland Oy Sari Ylitulkkila, FM Ella Kilpeläinen, FM Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Tutkijantie 2 A 90590 OULU Kotipaikka Vantaa Y-tunnus 0625905-6 Tel. 010 33 33280 Fax 010 33 28250 www.poyry.fi
1
1 TEHTÄVÄN KUVAUS Tässä selvityksessä on arvioitu merialueen osayleiskaavoitukseen liittyen Huikun (Hailuoto) ja Riutunkarin (Oulunsalo) satama- ja matkailupalvelualueiden vaikutuksia tiukkaa suojelua vaativiin luontodirektiivin liitteiden IV a ja b lajeihin. Selvityksen sisällöstä on sovittu työneuvottelussa (16.10.2014) Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen luonnonsuojeluyksikön ja Tilaajan kanssa. Satama-alueilla tai muualla kaava-alueella tiedetään esiintyvän neljää luontodirektiivin liitteiden IV a ja b mukaista lajia (upossarpio, nelilehtivesikuusi, ruijanesikko ja viitasammakko). Vaikutusarviointi on laadittu olemassa oleviin tietoihin pohjautuen, eikä siihen ole kuulunut maastotöitä. 2 UHEX-REKISTERITIEDOT Valtion ympäristöhallinnon ylläpitämät uhanalaisrekisterin tiedot tarkistettiin Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskuksen tiedostoista (Jouni Näpänkangas 21.10.2014). Sekä Huikun että Riutunkarin alueilta on runsaasti esiintymätietoja uhanalaisten ja muutoin huomioitavien lajien esiintymistä. Tässä vaikutusarvioinnissa on huomioitu seuraavat tiukasti suojellut lajit (suojelustatukset - luku 2.1): laji dir IV (a) dir IV (b) rauh. erit. IUCN vastuu Alisma wahlenbergii upossarpio X X X EN X Hippuris tetraphylla nelilehtivesikuusi X X EN X Primula nutans subsp. finmarchica ruijanesikko X X VU X Rana arvalis viitasammakko X X LC 2 Lajiesiintymien sijainti on esitetty raportin liitekartoilla 1 ja 2. Epävarmat (mahdollisesti hävinneet) esiintymät on merkitty kartoille?-merkillä. 2.1 Suojelustatukset Luontodirektiivin liitteen IV lajit Luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteissä IV (a - eläimet) ja (b - kasvit) luetellut lajit ovat tiukasti suojeltuja. Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset löytyvät luonnonsuojelulaista (160/1997; 6:49 ). Luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Lisäksi em. eläinlajeihin ja liitteessä IV (b) tarkoitettuihin kasvilajeihin kuuluvan yksilön, sen osan tai johdannaisen hallussapito, kuljetus, myyminen ja vaihtaminen sekä tarjoaminen myytäväksi ja vaihdettavaksi on kielletty. Sama koskee lintudirektiivin artiklassa 1 tarkoitettuja lintuja (joitakin poikkeuksia). ELY-keskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa rauhoitusmääräyksistä. Poikkeaminen direktiivilajeja koskevista rauhoitussäännöksistä voidaan myöntää jos lajin suotuisa suojelun taso säilyy, vaihtoehtoista ratkaisua ei ole ja jokin luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan alakohtien 1-e perusteista täyttyy. Merialueen osayleiskaavan tapauksessa voisi tulla kyseeseen alakohta c) kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista
syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle. Kynnys poikkeamisluvan myöntämiseen on varsin korkealla, mikä kannattaa huomioida kaikissa suunnitelmia laadittaessa. 3 Rauhoitetut lajit Lajien rauhoituksesta on säädetty luonnonsuojelulaissa (1096/1996, 6:39 ja 6:42 ), rauhoitetut lajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksen (160/1997, 5:20 ) liitteissä 3a-3c. Rauhoitetun eläimen tahallinen tappaminen tai pyydystäminen on kiellettyä. Kiellettyä on myös pesien, munien ja yksilöiden muiden kehitysasteiden ottaminen haltuun, siirtäminen toiseen paikkaan tai muu tahallinen vahingoittaminen. Rauhoitettuja eläimiä ei saa tahallaan häiritä, etenkään niiden lisääntymisaikana ja tärkeillä muutonaikaisilla levähdysalueilla. Lisäksi luonto- ja lintudirektiivit säätelevät lajien hallussapitoa ja kauppaa. Lintujen pesäpuut ovat rauhoitettuja kun viranomainen on merkinnyt ne. Suurten petolintujen, kuten kotkien ja kalasääsken pesäpuu on aina rauhoitettu, mikäli pesä on säännöllisessä käytössä ja selvästi nähtävissä. Rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin rauhoitetun kasvilajin siemeniä. ELY-keskus voi myöntää luvan poiketa eläin- tai kasvilajin rauhoitussäännöksistä, jos lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Poikkeukset eivät kuitenkaan koske EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittuja eläimiä, liitteessä IV (b) mainittuja kasveja eivätkä lintudirektiivin artiklassa 1 mainittuja lintuja. Näiden lajien rauhoitusmääräyksistä voidaan poiketa vain luonto- ja lintudirektiiveissä mainituin perustein (Valtion ympäristöhallinto 2014). Erityisesti suojeltavat lajit Näiden uhanalaisten lajien häviämisuhka on ilmeinen. Statuksesta on säädetty luonnonsuojelulaissa (1096/1996, 6:47 ) ja suojeltavat lajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksen (160/1997, 5:22 ) liitteessä 4. Erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Kielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on rajannut esiintymän ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Tarvittaessa Ympäristöministeriö laatii ohjelman erityisesti suojeltavan lajin kannan elvyttämiseksi. Uhanalaiset lajit Lajeista, joiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut, on säädetty luonnonsuojelulaissa (1096/1996, 6:46 ). Uhanalaiset lajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksen (160/1997, 5:21 ) liitteessä 4.
4 Uhanalaisten lajien kansainvälinen IUCN-luokitus on seuraava: IUCN-luokka suomennos selite CR Critically Endangered äärimmäisen uhanalainen Lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka hävitä luonnosta EN Endangered erittäin uhanalainen Lajiin kohdistuu erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luonnosta VU Vulnerable vaarantunut Lajiin kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta NT Near Threatened silmälläpidettävä Taantuneita tai harvinaisia lajeja, jotka eivät aivan täytä uhanalaisen kriteerejä. Voivat olla myös huonosti tunnettuja lajeja. LC Least Concern elinvoimainen Laji hyvin tunnettu. Kanta runsas tai vakaa. Uhanalaisten lajien osalta ei luonnonsuojelulaissa ole esitetty suojeluvaateita. Lajiesiintymien säilyminen on pyrittävä varmistamaan maankäyttöä suunniteltaessa osana luonnon monimuotoisuutta. Suomen kansainväliset vastuulajit Vastuulajien Euroopan kannasta vähintään 15-20 % on maassamme. Näiden lajien säilymisessä Suomella voidaan katsoa olevan merkittävä kansainvälinen vastuu. Vastuulajistatuksella ei ole lainsäädännöllistä perustaa; maankäyttöä suunniteltaessa vastuulajiesiintymien säilyminen on pyrittävä varmistamaan osana luonnon monimuotoisuutta. 3 UPOSSARPIO 3.1 Tietoa lajista Upossarpio Alisma wahlenbergii on monivuotinen, 10-30 cm korkea ja ilmeisesti melko lyhytikäinen uposkasvi. Laji kasvaa matalassa (5-40 cm) murtovedessä pehmeällä siltti-, savi- tai hiekkapohjalla. Upossarpio suosii suojaisia rantoja, kaislikon aukkoja ja pieniä rantalampia. Pinnanmuodoista riippuen maankohoamisrannikon kasvupaikat säilyvät lajille soveliaina vaihtelevan pituisia aikoja. Maankohoamisrannikolla esiintymispaikat ovat tyypillisesti lyhytikäisiä, jopa vain joitakin kymmeniä vuosia. Upossarpio saattaa kadota laajaltakin ranta-alueelta luonnollisen rannan kehityksen seurauksena, toisaalta myös uusia kasvupaikkoja syntyy periaatteessa jatkuvasti. Upossarpion siemenellinen uudistuminen on tehokasta ja lajilla on ilmeisesti pitkäikäinen siemenvarasto (Ulvinen 1997b; Ilmonen ym. 2001). Upossarpiokasvustojen koko vaihtelee muutamista neliömetreistä tai aareista jopa kilometrien pituisiin rantoja myötäileviin, enemmän tai vähemmän yhtenäisiin esiintymisalueisiin. Erillisten populaatioiden yksilömäärät vaihtelevat muutamista yli tuhansiin, jopa satoihin tuhansiin. Esiintymien yksilömäärissä voi olla suurta vuotuista vaihtelua (Ulvinen 1997b; Ilmonen ym. 2001). Itämeren alueelle kotoperäisen lajin pääesiintymisalue on Perämeren itärannalla. Suomessa on valtaosa maailman upossarpiokannasta; lajin Euroopan kannasta n. 80 % on arvioitu olevan maassamme. Upossarpiolla on ollut Suomessa arviolta hieman yli sata esiintymää, joista on jäljellä noin 70. Laji on selvästi taantunut ja sen
levinneisyysalue on supistunut huomattavasti Perämeren eteläosien (Vaasa) ja Suomenlahden Pyhtään esiintymien hävittyä. (Ulvinen 1997b; Ilmonen ym. 2001). Upossarpion nykyesiintymät ovat keskittyneet Raahen ja Kemin välille. Vahvimmat kannat ovat Hailuodon ja Liminganlahden ympäristöissä. Suurimmat, yli tuhannen yksilön esiintymät sijaitsevat Kalajoen Vihaslahdella, Raahen Kultalanlahdella ja Pitkälläkarilla, Siikajoen Varesäikällä ja Karinkannassa, Liminganlahdella Lumijoen kunnan alueella, Hailuodossa Kaarannokalla, Petsamon-Ulkokarvon alueella, Hailuodon pohjoisrannalla sekä Iin Praavanlahdella. Lajilla on esiintymiä myös Oulussa (Ilmonen ym. 2001). Upossarpion elinympäristöjä uhkaavat rantarakentaminen ja vesiväylien perkaaminen sekä ennen kaikkea laidunnuksen loppumisen ja vesien rehevöitymisen myötä lisääntyvä ruovikoituminen. Myös merenpohjan liettyminen on lajille haitallista. Ilmastonmuutokseen liittyen uhkatekijöinä nähdään talvien leudontumisesta, mahdollisesta jääeroosion häviämisestä sekä merenpinnan noususta aiheutuva rantojen muuttuminen niin, ettei upossarpiolle välttämättömiä avoimia kasvupaikkoja ole saatavilla. Muutokset upossarpion kasvupaikoilla ja kasvustoissa voivat olla varsin nopeita ja merkittäviä; laji on heikko kilpailija (Ulvinen 1997b; Ilmonen ym. 2001; Suomen ympäristökeskus 2014). Upossarpion suojelutaso on arvioitu luokkaan epäsuotuisa riittämätön, paraneva. Lajin esiintymistä hieman yli puolet on suojeltu eikä aluerauhoituksia pidetä riittävinä. Natura 2000 verkosto on parantanut lajin suojelutasoa, mutta alueellisia puutteita on jäänyt erityisesti levinneisyysalueen ääripäihin. Ranta-alueiden kasvillisuuden, erityisesti ruovikoitumisen, sekä merenpohjan ja veden laadun seuranta ovat tarpeen, jotta upossarpion elinympäristöjen mahdolliseen heikentymiseen voidaan puuttua ajoissa (Ilmonen ym. 2001; Suomen ympäristökeskus 2014). 3.2 Esiintymät ja vaikutusarviointi Huikku Huikun rantavyöhykkeen edustalta on tehty runsaasti upossarpiohavaintoja. Lajin löydetyt esiintymät ovat erikokoisia ja esiintymätiedot ovat pääosin tuoreita. Upossarpion esiintymiä on havaittu varsinaisen rantavyöhykkeen lisäksi vuonna 2011 jopa lauttarannasta, muokatulta satama-alueelta, jolle on läjitetty mm. ruoppausmassoja. Kaavaehdotukseen rajatulla satama-alueella (LS) upossarpioesiintymiä on lisäksi rajauksen länsiosassa ranta-alueen edustalla. Satamatoimintojen alueelle suunnitellut toimet voivat aiheutua suoria vaikutuksia lajin esiintymiin, mikäli rakentaminen kohdistuu esiintymien alueelle tällöin esiintymiä voi jopa hävitä. Epäsuoria vaikutuksia voi aiheutua, mikäli esim. ruoppausalueelta leviää vesimassan mukana ruoppausainesta upossarpion esiintymispaikalle. Koska tarkempia suunnitelmia satamatoimintojen alueelle ei tässä vaiheessa ole, tuleekin vaikutusarviointi tiukasti suojelluille lajeille tehdä suunnitelmien tarkennuttua. Tällöin tulee kysymykseen myös mahdollisen poikkeusluvan hakemisen tarve. Kaavamääräyksiin LS-alueen osalta on syytä merkitä vaikutusarvioinnin tarve sekä mahdollisen poikkeusluvan hakeminen. Riutunkari Riutun edustalta uhanalaisrekisterissä on muutamia havaintoja erikokoisista upossarpioesiintymistä. Havainnot ovat tuoreita (vuosilta 2008-2011). Lisää 5
upossarpion esiintymiä tiedetään olevan etelän suunnassa Liminganlahden Naturaalueelle (FI1102200) kuuluvalla ranta-alueella. Kesällä 2014 tehdyissä inventoinneissa löydettiin Riutun etelärannan edustalta laajalta vyöhykkeeltä upossarpion esiintymiä (Ella Kilpeläinen, Pöyry Finland Oy). Näitä esiintymätietoja ei ole vielä merkitty ympäristöhallinnon ylläpitämään rekisteriin, havaintoalue on esitetty rasterilla liitekartalla 2. Ranta-alue on merkitty kaavaehdotukseen kaavamerkinnöillä V/s (Virkistysalue, jolla ympäristö säilytetään) sekä RM (Matkailupalvelujen alue). Matkailupalvelujen alueen vaikutukset upossarpioesiintymiin on syytä arvioida erikseen kun alueen suunnittelu tarkentuu. RM-alueen osalta tiukasti suojellun lajin esiintyminen alueen edustalla olisi syytä lisätä kaavamääräyksiin. Kaavaehdotukseen rajattuun Riutunkarin satama-alueeseen (LS) nähden lähimmät havaitut upossarpion esiintymät sijaitsevat noin 350 m etäisyydellä satamaaluerajauksen kaakkoispuolella. 6 Suomella on erityinen vastuu upossarpion säilyttämisessä maassamme on jopa 80 % uposkasvin Euroopan kannasta. Taantuneen lajin esiintymäpaikat maankohoamisrannikolla ovat tyypillisesti lyhytikäisiä. Upossarpion esiintymistä on selvitetty erityisen hyvin Hailuodossa, jossa on tehty paljon selvityksiä pitkällä aikavälillä. Esiintymien laajuus ja yksilömäärä vaihtelevat vuodesta toiseen yhden vuoden inventoinnit eivät riitä kertomaan esiintymän todellisesta tilasta. Lajille potentiaaliset paikat ja kokonaistilanne ovat kuitenkin tiedossa (Tupuna Kovanen 16.10.2014). Upossarpiosta on tehty useita esiintymähavaintoja molemmilta selvitysalueilta. Erityisen runsaana laji esiintyy Huikun edustalla, missä sitä esiintyy jopa lauttarannan muokatulla ja ruopatulla satama-alueella. Jotta satamatoimintojen sekä matkailupalvelu alueen vaikutuksia upossarpioesiintymiin olisi mahdollista arvioida tarkasti, tulisi mahdollisista hankkeista olla käytettävissä tarkempaa tietoa. Vaikutuksia tuleekin arvioitava myöhemmin tapauskohtaisesti. Vaikutusarviointi on laadittava, mikäli upossarpion tunnetuille esiintymispaikoille tai niiden lähiympäristöön kohdistetaan toimia kuten ruoppauksia tai muuta vesirakentamista. Hankkeista voi aiheutua suoria vaikutuksia lajin esiintymiin, mikäli rakentaminen kohdistuu esiintymien alueelle tällöin esiintymiä voi jopa hävitä. Epäsuoria vaikutuksia voi aiheutua, mikäli esim. ruoppausalueelta leviää vesimassan mukana ruoppausainesta upossarpion esiintymispaikalle. Hankkeita suunniteltaessa kannattaa huomioida, että kynnys poikkeuslupien myöntämiseen on korkealla.
7 4 NELILEHTIVESIKUUSI 4.1 Tietoa lajista Nelilehtivesikuusi (Hippuris tetraphylla) on ruijanesikkoryhmään kuuluva, monivuotinen vesikasvi. Laji risteytyy yleisen lamparevesikuusen (Hippuris vulgaris) sekä kantalajeista muodostuneen risteymän, rannikkovesikuusen (H. x lanceolata) kanssa (Suomen ympäristökeskus 2014). Nelilehtivesikuusen kasvupaikat ovat niukkasuolaisen murtoveden pehmeäpohjaisia ruovikon ja saraikon aukkopaikkoja sekä laidunnettujen rantaniittyjen matalavetisiä lampareita. Laji suosii suojaisia lahtia ja erityisesti laajoja, hienoaineksisia rantoja (Hämet-Ahti 1998; Ilmonen 2001). Suomessa on arvioitu olevan n. 30 % nelilehtivesikuusen Euroopan kannasta. Nelilehtivesikuusta on kasvanut aiemmin harvakseltaan lähes koko Suomen rannikolla. Viime vuosikymmeninä laji on taantunut voimakkaasti, nykyesiintymät sijaitsevat valtaosin Perämeren pohjukan rannikolla ja saarissa. Suurin osa lajin tunnetuista esiintymistä on suojeltu, 76 % lajin havaintopaikoista sijaitsee Natura-alueilla. Lajiin liittyvässä tietämyksessä on kuitenkin puutteita, lisäksi nelilehtivesikuusen vuosien väliset kannanvaihtelut ovat huomattavat (Ilmonen 2001; Suomen ympäristökeskus 2014; Valtion ympäristöhallinto 2014). Nelilehtivesikuusen suojelutaso on arvioitu luokkaan epäsuotuisa riittämätön, heikkenevä. Lajin uhkatekijöitä ovat rantaniittyjen perinteisen laidunnuskäytön loppuminen ja ruovikoituminen, rantojen rakentaminen, Itämeren rehevöityminen sekä kasvien välinen kilpailu ja risteytyminen; risteymä on nelilehtivesikuusta vahvempi sekä kilpailussa että leviämisessä. Yksittäisten esiintymien osalta myös talvehtiminen voi joinakin vuosina häiriintyä, jos merivesi laskee jään alla ja rantalieju pääsee jäätymään. Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen on arveltu muuttavan kasvupaikkojen jääolosuhteita. Uusia, laajoja nelilehtivesikuusiesiintymiä on löydetty harvakseltaan lähinnä ulompaa mereltä saarilta, joille maankohoaminen synnyttää uutta kasvualustaa (Ilmonen 2001; Uotila 1997; Suomen ympäristökeskus 2014). 4.2 Esiintymät ja vaikutusarviointi Huikku Nelilehtivesikuusta on havaittu vuonna 2013 Hailuodon lauttarantaan kulkevan tien läheisyydestä noin kahden aarin alueella. Kasvupaikka on rantaniittyä, jossa on halkaisijaltaan parin metrin kokoisia fladoja eli maankohoamisrannalle kuroutuvia lampareita. Esiintymä on kuvattu hyvinvoivaksi ja suhteellisen runsaaksi (n. 30 yksilöä/m 2 ). Runsaan linnuston on arvioitu lisäävän alueen ravinteikkuutta ja pitävän kasvillisuuden matalana. Nelilehtivesikuusiesiintymä sijaitsee noin 100 m kaavaehdotukseen rajatun satamaalueen luoteispuolella, noin 350 m etäisyydellä varsinaisesta satamasta. Sataman alueella tapahtuvista toimenpiteistä ei arvioida aiheutuvan suoria vaikutuksia satamaan vievän tien pohjoispuolella sijaitsevalle nelilehtivesikuusen esiintymälle. Myöskään epäsuoria vaikutuksia kuten esim. mahdollisiin ruoppauksiin liittyvää ruoppausmassojen leviämistä kasvupaikalle ei pidetä todennäköisenä, sillä esiintymä sijoittuu satamaalueen suhteen suojaan maantien vastakkaiselle puolelle.
Nelilehtivesikuusen esiintymäalueelle on kaavaehdotuksessa sijoitettu V/s-alue (Luonnonmukaisena säilytettävä virkistysalue), jonka kaavamerkinnässä luontoarvot on huomioitu. Noin 50 metriä esiintymisalueen eteläpuolelta kulkee kaavaankin merkitty moottorikelkkailureitti. Em. nelilehtivesikuusiesiintymän luoteispuolelta, samalta rantaniityltä on tehty vuonna 1998 havainto yhdestä nelilehtivesikuusen versosta. Esiintymää etsittiin tuloksetta v. 2013 ja on todennäköistä, että esiintymä on hävinnyt. Kasvupaikka on kuitenkin säilynyt lajille soveltuvana. Satama-alueella tapahtuvista toiminnoista ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia tälle kauempana rantaviivasta sijoittuvalle kasvupaikalle. Riutunkari Riutunkarin kaava-alueelta ei ole tehty havaintoja nelilehtivesikuusesta. Lähin uhanalaisrekisterissä oleva havainto sijoittuu Riutunkainaloon Liminganlahden Naturaalueelle (FI1102200), n. 1,2 km etäisyydelle satama-alueesta ja n. 600 m etäisyydelle matkailupalveluiden alueesta. Pitkän etäisyyden takia näiden alueiden toiminnoista ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia tälle nelilehtivesikuusen esiintymälle. 8 Nelilehtivesikuusi on viime vuosikymmeninä voimakkaasti taantunut. Lajilla on useita uhkatekijöitä, joista merkittävin on sopivien kasvupaikkojen umpeenkasvu. Nelilehtivesikuusella on tiedossa oleva esiintymä Huikun kaava-alueella (kaavamerkintä V/s). Satamatoiminnoista ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia rantaniityllä, satamaan vievän tien pohjoispuolella sijaitsevalle esiintymälle. Liminganlahden Natura-alueella sijaitsevalle nelilehtivesikuusiesiintymälle ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia Riutunkarin satama- ja matkailupalvelujen alueiden toiminnoista pitkästä etäisyydestä johtuen. On huomioitava, että nelilehtivesikuusen kasvupaikat ovat maankohoamisen vuoksi suhteellisen lyhytikäisiä - kasvi siirtyy siementen ja juurakon kappaleiden avulla etenevän rannan perässä uusiin lampareisiin (Uotila 1997). 5 RUIJANESIKKO 5.1 Tietoa lajista Ruijanesikko (Primula nutans subsp. finmarchica) on monivuotinen 6-20 cm korkea esikkokasvi (Kuva 1). Lajin kasvupaikat Perämeren maankohoamisrannikon matalakasvuisilla, hiesuisilla merenrantaniityillä peittyvät ajoittain kokonaan veden alle ja muuttuvat ajan mittaan sopimattomiksi maan kohotessa ja kasvillisuuden umpeutuessa. Karjanlaidunnus on aiemmin ylläpitänyt ruijanesikon tarvitsemia matalakasvuisia sukkessiovaiheita. Laji onkin kärsinyt rantalaidunnuksen vähenemisen aiheuttamasta rantaniittyjen ruovikoitumisesta ja pensoittumisesta. Umpeenkasvua kiihdyttää myös Itämeren rehevöityminen. Parhaiten ruijanesikon kasvupaikat näyttävät
säilyvän saarilla, joissa umpeenkasvu on vähäisempää (Ulvinen 1997a; Hämet-Ahti ym. 1998; Ilmonen ym. 2001). Monirotuisen ruijanesikon muunnos P. nutans var. jokelae kasvaa Pohjois-Venäjällä, Vienanmerellä ja Perämeren rannoilla sekä Ruotsin että Suomen puolella. Suomessa arvioidaan olevan n. 15-20 % ruijanesikon Euroopan kannasta. Noin neljäsosa ruijanesikon tunnetuista esiintymistä on hävinnyt 1900-luvulla ja taantumiskehitys on jatkunut myös 2000-luvun puolella. Rantojen umpeenkasvun lisäksi lajia uhkaa rantarakentaminen. Tulevaisuudessa myös ilmastonmuutokseen liittyvät merenpinnan ja jääolojen muutokset nähdään mahdollisina uhkatekijöinä (Ilmonen ym. 2001; Suomen ympäristökeskus 2014). Ruijanesikon suojelutaso on arvioitu luokkaan epäsuotuisa riittämätön, vakaa (Suomen ympäristökeskus 2014). Lähes puolet lajin esiintymistä on suojeltu. Suojelutarve keskittyy etenkin saariin, joissa lajin säilyminen on todennäköisempää. Erityisesti mannerrantojen esiintymispaikoilla on kiinnitettävä erityisestä huomiota elinympäristöjen hoitoon ja seurantaan (Ilmonen ym. 2001; Suomen ympäristökeskus 2014). 9 Kuva 1. Ruijanesikko. 5.2 Esiintymät ja vaikutusarviointi Huikku Huikun kaava-alueelta ei ole havaintotietoja ruijanesikon esiintymistä.
Riutunkari Riutunkarin kaava-alueelta uhanalaisrekisterissä on kaksi ruijanesikon esiintymätietoa. Lauttarantaan vievän tien läheisyydessä sijaitseva ruijanesikkoesiintymä (Riutunkainalo a) on todennäköisesti hävinnyt. Alueella on havaittu useita versoja vuonna 2000, mutta vuosina 2008 ja 2011 tehdyillä tarkastuskäynneillä lajia ei ole havaittu. Satamatoiminnoista ei aiheutuisi vaikutuksia tälle lauttarantaan vievän tien läheisyydessä sijaitsevalle esiintymispaikalle. Matkailupalvelujen alue sijaitsee esiintymän välittömässä läheisyydessä. Matkailupalvelujen alueen vaikutukset mahdolliseen esiintymään on syytä arvioida erikseen kun alueen suunnittelu tarkentuu. Kaava-alueen rajalla, Liminganlahden Natura-alueen (FI1102200) läheisyydessä sijaitseva ruijanesikon esiintymispaikka (Riutunkainalo b) on tarkistettu viimeksi vuonna 2009, jolloin paikalta löydettiin neljä kukkivaa ruijanesikkoa. Esiintymä sijaitsee 1,2 km satama-alueelta ja n. 500 m matkailupalvelujen alueelta kaakkoon. Pitkän etäisyyden takia näiden alueiden toiminnoista ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia tälle ruijanesikon esiintymälle. 10 Merenrantaniittyjen umpeenkasvun takia taantunut ruijanesikko hyötyisi merenranta-alueiden laiduntamisesta ja niitosta. Huikun kaava-alueelta ei ole tiedossa ruijanesikon esiintymiä. Riutun kaava-alueella, Liminganlahden Natura-alueen rajan läheisyydessä on tiedossa oleva ruijanesikon esiintymä. Pitkän etäisyyden takia satama-alueen toiminnoista ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia esiintymälle. Matkailupalvelujen alueen vaikutukset mahdolliseen esiintymään on syytä arvioida erikseen kun alueen suunnittelu tarkentuu. Maankohoamisen vuoksi ruijanesikon kasvupaikat merenrantaniityillä muuttuvat ajan kuluessa, laji leviää uusille kasvupaikoille sekä kasvullisesti että siementen avulla. 6 VIITASAMMAKKO 6.1 Tietoa lajista Viitasammakkoa (Rana arvalis) esiintyy lähes koko maassamme, lajin runsaus vaihtelee harvasta melko runsaaseen. Pohjois-Suomessa viitasammakko on harvalukuisempi kuin Keski-Suomessa, jossa se on monin paikoin jopa tavallista sammakkoa yleisempi. Viitasammakko elää kosteissa elinympäristöissä, etenkin rehevillä rannoilla ja soilla. Yleensä viitasammakon kutu alkaa Etelä-Suomessa noin 20. huhtikuuta ja pohjoiseen mentäessä myöhemmin (Terhivuo, Sierla ym. 2004 mukaan). Vuosina 2010-2014 Pöyry Finland Oy on selvittänyt kymmeniin hankkeisiin liittyen viitasammakkojen esiintymistä erilaisissa elinympäristöissä. Havaintojen mukaan lajin esiintymisen tärkein edellytys on sopivien luhtaisten rantojen olemassaolo elinalueella. Viitasammakko kutee monesti samoissa vesissä kuin sammakkokin, mutta se ei
kuitenkaan kude mataliin, helposti kuivuviin ojiin ja allikoihin. Toisaalta viitasammakko kutee merialueemme tulvalampareissa ja murtovesilahdissa. Viitasammakko talvehtii maassamme ilmeisesti yksinomaan vesien pohjissa, sekä makeassa että murtovedessä. Viitasammakko suosii talvehtimispaikkana suurempia lampia ja järviä. Viitasammakko on varsin paikkauskollinen, mutta yksilöt voivat vaeltaa jopa yhden kilometrin matkan lisääntymislammeltaan (Kovar ym. 2009). Suomen EU:n komissiolle toimittaman vuosien 2001 2006 tilannetta kuvaavan lajiraportin sekä valmisteilla olevan lajiraportin 2007 2012 mukaan viitasammakon suojelutason kokonaisarvio on suotuisa. Myös lajin levinneisyysalueen, kokonaispopulaatiotilanteen, elinympäristökehityksen sekä lajin tulevaisuuden näkymien arvioitiin olevan suotuisia (Suomen ympäristökeskus 2014). 6.2 Esiintymät ja vaikutusarviointi Huikku Huikun alueelta uhanalaisten lajien rekisteritiedoissa on yksi vuosituhannen vaihteessa tehty havainto lauttarannan tuntumassa, tien etelänpuoleisella ranta-alueella soidintaneista viitasammakoista. Ranta-alue sijaitsee satama-alueen edustalla, noin 500 m etäisyydellä varsinaisesta satamasta. Satama-alueelle kohdistuvista toiminnoista kuten mahdollisista ruoppauksista ja sataman käytöstä ei aiheudu suoria vaikutuksia havaitulle viitasammakon elinympäristölle. Havainto sijoittuu V/s-alue (Luonnonmukaisena säilytettävä virkistysalue), jonka kaavamerkinnässä luontoarvot on huomioitu. Riutunkari Riutunkarista uhanalaisrekisteriin on dokumentoitu yksi keväällä 2001 tien eteläpuolelta lampareiselta ruovikkoalueelta tehty havainto viitasammakon soidinääntelystä. Havainto sijoittuu V/s-alue (Luonnonmukaisena säilytettävä virkistysalue), jonka kaavamerkinnässä luontoarvot on huomioitu. Havaittu esiintymä sijoittuu n. 900 m satama-alueen kaakkoispuolelle, lauttarantaan vievän tien eteläpuolelle. Pitkän etäisyyden ja suojaisen sijainnin takia satamatoiminnoista ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia tälle viitasammakon havaitulle esiintymispaikalle. Matkailupalvelujen alue sijaitsee esiintymän välittömässä läheisyydessä. Matkailupalvelujen alueen vaikutukset esiintymään on syytä arvioida erikseen kun alueen suunnittelu tarkentuu. Vuodelta 2000 uhanalaisrekisterin tiedoissa on lisäksi yksi paikkatiedoltaan epätarkka viitasammakkohavainto, jonka arvellaan sijoittuvan Natura-alueeseen (Liminganlahti FI1102200) kuuluvan Pajulahden rannalle. Lähes kolmen kilometrin etäisyyden takia kaava-alueelle sijoittuvista toiminnoista ei aiheudu vaikutuksia Pajulahden alueelle. 11
12 UHEX-rekisteriin Huikun ja Riutunkarin alueilta kirjatut viitasammakkohavainnot ovat melko vanhoja satunnaishavaintoja. Molemmilla merenranta-alueilla on viitasammakolle potentiaalisia rantaniittyjen luhtaisia painanteita ja lampareita - lajin esiintyminen alueilla on todennäköistä. Tuoreiden ja täsmällisten esiintymistietojen selvittämiseksi alueilla suositellaan tehtävän viitasammakon soidinaikaan ajoitettu viitasammakkokartoitus. Huikun satama-alueen edustalla on viitasammakon elinympäristö. Satamaalueelle kohdistuvista toiminnoista kuten mahdollisista ruoppauksista ja sataman käytöstä ei aiheudu suoria vaikutuksia havaitulle viitasammakon elinympäristölle. Riutunkarin satama-alueilla tapahtuvista toiminnoista ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia etäällä rantavyöhykkeellä havaitulle viitasammakkojen elinympäristölle. Matkailupalvelujen alueen vaikutukset esiintymään on syytä arvioida erikseen kun alueen suunnittelu tarkentuu. 7 YHTEENVETO Selvityksessä arvioitiin olemassa oleviin tietoihin pohjautuen merialueen osayleiskaavan Huikun (Hailuoto) ja Riutunkarin (Oulunsalo) satama- ja matkailupalvelualueiden vaikutuksia tiukkaa suojelua vaativiin luontodirektiivin liitteiden IV a ja b lajeihin. Näillä alueella tiedetään esiintyvän neljää luontodirektiivin liitteiden IV a ja b mukaista lajia (upossarpio, nelilehtivesikuusi, ruijanesikko ja viitasammakko). Luontodirektiivin liitteiden IV a ja b lajit on tiukasti suojeltu. Yksilöitä eikä esiintymäpaikkaa saa hävittää tai heikentää. Rauhoitusmääräyksistä poikkeamiseen voidaan myöntää poikkeuslupa yksittäistapauksissa. Poikkeaminen direktiivilajeja koskevista rauhoitussäännöksistä voidaan myöntää jos lajin suotuisa suojelun taso säilyy ja vaihtoehtoista ratkaisua ei ole ja jokin luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan alakohtien 1-e perusteista täyttyy. Upossarpiota esiintyy sekä Huikun, että Riutunkarin alueilla. Erityisen runsaana laji esiintyy Huikun edustalla, missä sitä esiintyy jopa lauttarannan muokatulla ja ruopatulla satama-alueella. Jotta satamatoimintojen sekä matkailupalvelu alueen vaikutuksia upossarpioesiintymiin olisi mahdollista arvioida tarkasti, tulisi mahdollisista hankkeista olla käytettävissä tarkempaa tietoa. Vaikutuksia tuleekin arvioitava myöhemmin tapauskohtaisesti. Vaikutusarviointi on laadittava, mikäli upossarpion tunnetuille esiintymispaikoille tai niiden lähiympäristöön kohdistetaan toimia kuten ruoppauksia tai muuta vesirakentamista. Kaavamääräyksiin on Huikun LS-alueen osalta syytä merkitä vaikutusarvioinnin tarve sekä mahdollisen poikkeusluvan hakeminen. Riutunkarin RMalueen osalta tiukasti suojellun lajin esiintyminen alueen edustalla olisi syytä lisätä kaavamääräyksiin. Nelilehtivesikuusella on tiedossa oleva esiintymä Huikun kaava-alueella (kaavamerkintä V/s). Satamatoiminnoista ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia rantaniityllä, satamaan vievän tien pohjoispuolella sijaitsevalle esiintymälle.
8 LÄHTEET Liminganlahden Natura-alueella sijaitsevalle nelilehtivesikuusiesiintymälle ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia Riutunkarin satama- ja matkailupalvelujen alueiden toiminnoista pitkästä etäisyydestä johtuen. Ruijanesikolla ei ole tiedossa olevia esiintymiä Huikun kaava-alueelta. Riutun kaavaalueella, Liminganlahden Natura-alueen rajan läheisyydessä on tiedossa oleva ruijanesikon esiintymä. Pitkän etäisyyden takia satama-alueen toiminnoista ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia esiintymälle. Matkailupalvelujen alueen vaikutukset mahdolliseen esiintymään on syytä arvioida erikseen kun alueen suunnittelu tarkentuu. Tiedossa olevat viitasammakkohavainnot Huikun ja Riutunkarin alueilta ovat melko vanhoja satunnaishavaintoja. Huikun satama-alueen edustalla on viitasammakon elinympäristö. Satama-alueelle kohdistuvista toiminnoista kuten mahdollisista ruoppauksista ja sataman käytöstä ei aiheudu suoria vaikutuksia havaitulle viitasammakon elinympäristölle. Riutunkarin satama-alueilla tapahtuvista toiminnoista ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia etäällä rantavyöhykkeellä havaitulle viitasammakkojen elinympäristölle. Matkailupalvelujen alueen vaikutukset esiintymään on syytä arvioida erikseen kun alueen suunnittelu tarkentuu. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Ilmonen, J., Ryttäri, T. & Alanen, A. (2001): Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö. Luonto ja luonnonvarat 510. Kovar, R, Brabec, M, Vita, R, Bocek, R. 2009: Spring migration distances of some Central European amphibian species. Amphibia-Reptilia, Vol. 30, No. 3., pp. 367-378. Luonnonsuojelulaki 1096/1996. Luontodirektiivi 1992. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY; luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta; EYVL 1992 L 206. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla L., Lammi, E., Mannila, J. ja Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö sarja, nro 742. Ympäristöministeriö, Helsinki 2004. 113 s. Suomen ympäristökeskus 2014: www.ymparisto.fi/lajiesittelyt Nelilehtivesikuusi. Päivitetty 10.4.2014. Ruijanesikko. Päivitetty 11.4.2014 Upossarpio. Päivitetty 10.4.2014 Viitasammakko. Päivitetty 27.2.2014 Terhivuo T., henkilökohtainen tiedonanto. Teoksessa Sierla ym. (2004): Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö sarja, nro 742. Ympäristöministeriö, Helsinki 2004. 113 s. 13
Ulvinen 1997a: Ruijanesikko Strandviva. Teoksessa: Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.) 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Ulvinen 1997b: Upossarpio Småsvalting. Teoksessa: Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.) 1997: Uhanalaiset kasvimme. Suomen ympäristökeskus. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Uotila, P. 1997: Nelilehtivesikuusi Bred hästsvans. Valtion ympäristöhallinto 2014: Lajikohtaiset raportit. Suomen raportti EU:n komissiolle luontodirektiivin toimeenpanosta kaudelta 2001-2006. Valtion ympäristöhallinto 2014: Rauhoitetut lajit. Internet-osoitteessa: http://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/lajit/rauhoitetut_lajit 14