Keinumetafora osallisuudesta Ensimmäiset keinukokemukset lapset saavat yleensä aikuisten sylissä. Osallisuudenkin ensimmäiset kokemukset syntyvät siitä, kun lapsi kokee olevansa merkityksellinen, siihen hän tarvitsee aikuisen tukea. Aikuisen sylistä lapsi siirtyy keinumaan turvakeinuun, jolle aikuinen antaa hellästi vauhtia ja ainakin aluksi on hyvin sensitiivisessä kontaktissa pienokaiseen. Vähitellen lapsi pääsee perinteiseen keinuun, mutta siinäkin vauhti on aluksi varovainen. Hiljalleen hän hihkuu yhä kovempia vauhteja ja lopulta oppii itse ottamaan vauhtia. Lapsi kokisi loukkaavana, jos aikuinen tarjoaisi hänelle tässä vaiheessa turvakeinua. Tämän jälkeen lapset usein haluaisivat keinua seisaallaan tai hypätä keinun kyydistä. Siinä vaiheessa aikuinen yleensä tulee rajoittamaan toimintaa estääkseen vahinkojen tapahtumisen. Samalla tavoin aikuinen tukee lasta tämän kasvaessaan osallisuuteen omassa toiminnassaan. Aikuinen kulkee vierellä tukien ja auttaen sekä huolehtien siitä, ettei lapsi jää oman onnensa nojaan. Aikuisen haasteellisena tehtävänä on hellittää omasta ohjauksestaan juuri sopivassa määrin, aivan kuin määritellessään keinun vauhtia kullekin lapselle sopivaksi. Jos lasta ei päästetä keinuun, hän turhautuu ja kokee tilanteen epäoikeudenmukaisena siitäkin huolimatta, että aikuinen tekisi sen vain taatakseen hänen turvallisuutensa. Samoin, jos toiminta päiväkodissa on tiukasti aikuisjohtoista, lapsi saattaa menettää monia mahdollisuuksia siitä, miten voisi oppia turvallisissa olosuhteissa vastaamaan itsestään.
YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimus 1989 Protection: oikeus suojaan ja turvaan Provision: oikeus saada tasa-arvoinen osa yhteiskunnan voimavaroista Participation: oikeus ilmaista itseään ja olla osallinen itseä koskevassa päätöksenteossa
lapsen osallisuus (Venninen, Leinonen & Ojala, 2010) Oikeus iloita itsestään Lapsella on oikeus iloita itsestään ja kokea, että muutkin nauttivat hänen läheisyydestään. TARPEIDEN TÄYTTYMINEN Lasten osallisuus kasvaa ympäristössä, jossa hänen tarpeensa huomioidaan. oppiminen aikuisen turvassa Lapsi saa aikuisilta turvaa ja lohtua, mutta myös mahdollisuuksia oppia uutta. vaikuttamiskokemukset Lapsi saa kokea, että hänen rohkeutensa ilmaista itseään saa aikaan asioita, joista sekä hän itse, että muut hyötyvät. omatoimisuuden harjoittelu Osallisuus on myös omatoimisuutta, joka mahdollistetaan sillä, että lapsi saa riittävästi aikaa harjoitella. vastuuseen kasvaminen Osallisuus on lapselle valintojen tekoa, vastuun ottamista ja päätöksiin osallistumista. maailman yhteinen tulkitseminen Lapsi on osa kotia ja kaveriporukkaa sekä ympäröivää yhteiskuntaa ja sen ajankohtaisia tapahtumia. lapsella on oikeus olla sellaisten aikuisten kasvatettavana, jotka kunnioittavat ja kuuntelevat häntä ja Kiinnostuvat lapsen maailmasta yhä uudelleen.
Osallisuus ei ole: Lasten anarkiaa (AIKUISELLA säilyy aina vastuu lapsesta ja tilanteista!) Jokainen saa tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa (RYHMÄSSÄ toimitaan yhdessä ja otetaan kaikki huomioon!) Rutiineista luopumista (Mutta vaatii rutiinien JATKUVAA tarkastelua, arvioimista!) Samanlaisena näyttäytyvää (ryhmän rakenne - ikä, lkm, temperamentit, aikuiset jne. vaikuttavat) Samana pysyvää (Osallisuuden tavoitteita MUOVATTAVA jatkuvasti lasten kehityksen ja oppimisen mukaan!)
Osallisuuden polut (Shier 2001) 1. Lapset tulevat kuulluksi Oletko valmis kuulemaan lapsia? Työskenteletkö niin, että se mahdollistaa kuulemisen? Onko tiimisi yleisenä toimintatapana se, että lapsia kuullaan? 2. Lapsia tuetaan ilmaisemaan mielipiteitään Oletko valmis tukemaan lapsia mielipiteiden ilmaisussa? Työskenteletkö niin, että se mahdollistaa tukemisen? Onko tiimisi yleisenä toimintatapana se, että lapsia tuetaan ilmaisemaan mielipiteitään?
3. Lasten mielipiteet otetaan huomioon Oletko valmis huomioiman lasten mielipiteitä? Työskenteletkö niin, että se mahdollistaa lasten mielipiteiden huomioimisen? Onko tiimisi yleisenä toimintatapana se, että lasten mielipiteet otetaan huomioon? YK:n lastenoikeuksien yleissopimuksen mukainen lasten osallisuus toteutuu tällä tasolla
4. Lapset ovat mukana päätöksentekoprosessissa Oletko valmis ottamaan lapset mukaan päätöksiä tekemään? Työskenteletkö niin, että se mahdollistaa lasten ottamisen mukaan päätöksentekoon? Onko tiimisi yleisenä toimintatapana se, että lapset ovat mukana tekemässä päätöksiä? 5. Lapset jakavat valtaa ja vastuuta päätöksenteossa Oletko valmis jakamaan perinteisesti aikuiselle kuuluvaa valtaa lasten kanssa? Onko työssäsi käytäntöjä, jotka mahdollistavat lasten ja aikuisten välisen vallan jakamisen ja vastuun ottamisen päätöksiä tehtäessä? Onko tiimissäsi yleisenä toimintatapana se, että lapset jakavat aikuisten kanssa valtaa ja vastuuta?