KOHDUNPOISTON VAIKUTUS NAISEEN JA NAISEUTEEN

KOHDUNPOISTON VAIKUTUS NAISEEN JA NAISEUTEEN Susanna Alminoja Opinnäytetyö Kevät 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu Porin yksikkö

PÄÄTTÖTYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATIKORKEAKOULU / PORIN YKSIKKÖ Susanna Alminoja Kohdunpoiston vaikutus naiseen ja naiseuteen Spring 2002 39 sivua Liitteet 2kpl, 10 liitesivua Kohdunpoisto on keisarinleikkauksen ohella yleisin naiselle tehty leikkaus. Suomessa tehdään vuosittain noin 11 000-12 000 kohdunpoistoa. Yli puolet niistä tehdään hyvänlaatuisten lihaskasvainten eli myoomien takia. Muita syitä voivat olla mm. vuotoongelmat, lantion alueen krooniset kivut, endometrioosi, laskeumat sekä syöpä. Syövän osuus kaikista tehdyistä kohdunpoistoista vuodessa on kuitenkin alle 10 %. Keskimääräinen leikkausikä suomessa on 45 vuotta. Kohdunpoistoon on vuosikymmeniä liitetty suuri psyykkisten ja seksuaalisten häiriöiden vaara. Leikkauksen yleisyydestä huolimatta on tehty vain muutamia tutkimuksia, joissa selvitetty kohdunpoistopotilaan psyykkistä ja seksuaalista tilaa ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Näkökulma on usein ollut lääketieteellinen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kohdunpoisto vaikuttaa naisen elämään ja naiseuteen. Tavoitteena oli saada tietoa kohdunpoiston vaikutuksista, jotta voitaisiin kehittää kohdunpoistopotilaan hoitotyötä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Aineistoa kerättiin lähettämällä kyselylomake 50 naiselle, jolle oli tehty kohdunpoisto joko vatsanpeitteiden läpi (abdominaalisesti), emättimen kautta (vaginaalisesti) tai tähystyksellä (laparoskooppisesti). Tutkimukseen vastasi 38 naista. Avoimien kysymysten vastaukset tulkittiin käyttämällä sisällön analyysiä. Positiivisuus oli keskeisin piirre sekä ennen, että jälkeen kohdunpoiston. Keskeistä oli myös aktiivinen tiedon kerääminen. Tärkeää oli pohtia itse leikkausta ja miettiä miltä se tuntuu ja mitä siltä odottaa. Ennakkoon odotettiin, että elämänlaatu paranee, kun elämää vaivanneet kivut ja vuodot olisivat poissa. Tämän odotettiin vaikuttavan suotuisasti myös seksuaalielämään. Puolison antama tuki ja kannustus nähtiin yhtenä keskeisimmistä voimavaroista. Myös ystävien ja työtovereiden antama tuki korostui. Leikkauksen jälkeen koettiin iloa ja helpotusta siitä, että toiveet parantumisesta ja elämänlaadun kohoamisesta olivat toteutuneet. Asiasanat: KOHDUNPOISTO, NAISELLISUUS, SEKSUAALISUUS, NAISEUS Säilytyspaikka: DIAK / Porin yksikön kirjasto

ABSTRACT THE DIACONIA POLYTECHNIC / PORI TRAINING UNIT Susanna Alminoja. How the hysterectomy affect on the woman and womanhood Spring 2002 39 pages. 2 appendixes (10 pages) Hysterectomy and a cesarean section are the most done operations in Finland. About 11 000 12 000 hysterectomies are done yearly. Over half of those are done because of benign tumors, in other words myomas. Other causes can be, for example, bleeding problems, chronical pains of the hip area, endometriosis, proplapse and cancer. Ten per cent of all the hysterectomies are done because of cancer. Operated patients` average age is 45 years. For many decades hysterectomy has been associated with big danger of psychical and sexual dysfunctions. Despite of generality of operations, have been done just a few researches, which have surveyed patients` psychical and sexual states before and after the operations. The perspective has often been medical. The aim of this research was to find out how hysterectomy affected woman s life and womanhood. The aim was to find out the inpacts of hysterectomy, so that the nursing of an opereted woman could be developed as holistically as possible. The questionaries were mailed to 50 women, who had had either abdominal, vaginal or laparoscopy hysterectomy. In all 38 women responded. Positivity was an essential aspect before and after the hysterectomy. Patients also acquire information actively. It was also important to think the operation over, how it feels and what to expect from the operation. The participants expected in advance that the quality of life would get better when all the the pain and bleeding would end. In addition they also expected their sexual lives to become better. The main issue was the spouses support and encouragement; friends and colleaques` support was important as well. After the operations the women were happy and relieved because all the hopes about getting better came true. HYSTERECTOMY, FEMININITY, SEXUALITY, WOMANHOOD Deposited in the Pori Trainig Unit Library

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO...1 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT...3 2.1 Naisellisuus ja naiseus...6 2.2 Psyykkinen kokemus kohdunpoistoleikkauksesta...10 2.3 Seksuaalisuus ja seksuaalinen kokemus kohdunpoistosta...11 2.4 Tuen tarpeen kokeminen...14 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT...16 4 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN...17 4.1 Tutkimukseen osallistujat...17 4.2 Tutkimusmenetelmä...18 4.3 Tutkimusaineiston keruu ja analyysi...19 5 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS...22 6 TUTKIMUSTULOKSET KOHDUNPOISTOSTA...24 6.1 Kokemuksen kuvaamiseen liittyvät tekijät ennen kohdunpoistoa... 24 6.2 Kokemus kohdunpoistosta leikkauksen jälkeen... 27 6.3 Kokemus seksuaalisuudesta kohdunpoistoleikkauksen jälkeen... 30 7 YHTEENVETO TULOKSISTA...32 8 JOHTOPÄÄTÖKSET...34 LÄHTEET...37 LIITTEET. 39

1 JOHDANTO Kohdunpoisto on keisarinleikkauksen ohella yleisin naiselle tehty leikkaus. Suomessa tehdään vuosittain noin 11 000-12 000 kohdunpoistoa (Juha Mäkinen 2000, 158). Yli puolet kohdunpoistoista tehdään hyvänlaatuisten lihaskasvainten eli myoomien takia. Muita syitä voivat olla mm. vuoto-ongelmat, lantion alueen krooniset kivut, endometrioosi, laskeumat sekä syöpä. Syövän osuus kaikista tehdyistä kohdunpoistoista vuodessa on kuitenkin alle 10 %. (Eskola & Hytönen 1997.508) Keskimääräinen leikkausikä suomessa on 45 vuotta. (Rutanen & Luoto 1996, 11-14.) Perinteiset kohdunpoistomenetelmät ovat vatsanpeitteiden läpi tehtävä (abdominaalinen) ja emättimen kautta tehtävä (vaginaalinen) kohdunpoisto (hysterektomia). Suuren suosion on saavuttanut myös tähystyksen avulla tehtävä kohdunpoisto (laparoskooppinen hysterektomia), joka on viime vuosien aikana yleistynyt huomattavasti. Kohdunpoistoleikkaukseen liittyvä välitön kuolleisuus on erittäin pieni ja leikkauskomplikaatiot ovat harvinaisia. Aikaisemmat käsitykset siitä, että kohdunpoisto vaikuttaisi haitallisesti seksuaalielämään tai aiheuttaisi alempien virtsaelinten toimintahäiriöitä on osoitettu vääräksi. (Kiilholma & Paavonen 1996, 146-149; Rutanen & Luoto 1996, 11-14.) Kohdunpoistoleikkauksessa olleiden naisten kokemus omasta terveydentilastaan ei eroa muiden naisten koetusta terveydentilasta. (Luoto, Hemminki, Topo, Uutela & Kangas 1992, 104-112.) Laparoskooppisen leikkaustavan yleistyminen lyhentää sairaalassaoloaikaa ja asettaa näin uusia haasteita hoitotyölle. Potilaan ohjaukseen ja opetukseen käytettävä aika vähenee. (Tammilehto 1998,3) Toisaalta tähystysleikkauksesta on naiselle paljon etuja. Hoitoaika ja sairasloma ovat lyhyitä, haavakipua on vähän ja fyysinen toipuminen on nopeampaa kuin avoleikkauksesta. Tiedon ja taidon kasvaessa leikkausajat lyhenevät ja löydetään uusia, säästäviä keinoja hoitaa gynekologisia ongelmia. Kohdunpoisto merkitsee naiselle usein enemmänkin kuin pelkkää kirurgista toimenpidettä. Nainen voi pohtia vaikuttaako elämä ilman kohtua naiseuden tunteeseen tai tunnenko itseni vielä naiseksi senkin jälkeen kun olen luopunut kohdusta. Potilas voi myös pohtia onko olemassa muita hoitomuotoja, tarvitaanko muita lääketieteellisiä

2 toimenpiteitä ja onko varmaa, että leikkaus ratkaisee ongelmat sekä voiko kohdunpoiston välttää. Tavallisimpia kysymyksiä joita kohdunpoistopotilas miettii, ovat leikkauksen jälkeisen seksuaalielämän laatu ja pelot masentumisesta, lihomisesta, vanhenemisesta sekä muutokset naiseuden kokemisessa. (Rikala 1995, 18.) Tämän tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa kohdunpoiston vaikutuksista naisen elämään ja naiseuteen kohdunpoiston jälkeen. Tavoitteena on saada tietoa kohdunpoiston kokemuksesta, kun leikkauksesta on kulunut jo jonkin aikaa.

3 2 TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT Tutkimuksia kohdunpoistoon liittyvistä kokemuksista on olemassa melko vähän ja niissä on yleisesti ottaen lääketieteellinen näkökulma. Esimerkiksi Kilkku työryhmineen (1983) vertaili totaalikohdunpoistoa ja kohdun amputaatiota tullen tulokseen, että kohdun amputaatiopotilailla (poistettu kohdun runko-osa) esiintyi vähemmän tiheä virtsaisuutta (pollakisuriaa), virtsan pidätyskyvyttömyyttä (inkontinenssia) ja sukupuolielämän muutoksia kuin totaalikohdunpoistopotilailla (poistettu kohtu ja kohdunkaula). Nykyisen käsityksen mukaan kuitenkin vatsapeitteiden läpi suoritetulla kohdunpoistolla ei ole em. vaikutuksia, vaan kohdunpoisto saattaa jopa parantaa kyseisiä vaivoja. (Lepistö, Kilpi & Scheinin 1996, 5.) Lepistö ym. (1996) on tutkimuksessaan perehtynyt Dylaney n työryhmän tutkimukseen. Dulaney`n työryhmä (1990) kiinnitti huomiota kohdunpoistopotilaiden psyykkiseen hyvinvointiin perustamalla pre- ja postoperatiivisia keskusteluryhmiä, jotta naiset pääsisivät helposti yli kohdunpoiston tuomista rasitteista. Kohdunpoistopotilaiden ongelmina on todettu olevan informaation ja tuen puuttuminen sekä erheellinen tieto kohdunpoistoon liittyvistä asioista. Naisia saattavat askarruttaa mm. kuukautisiin, hormonitoimintaan, painonnousuun ja seksuaalielämään liittyvät kysymykset. Usein naiset kokevat vaikeana kysyä näistä asioista jopa omalta gynekologilta. (Lepistö, Kilpi & Scheinin 1996, 5.) Kohdunpoistoleikkauksen syitä ovat hyvänlaatuiset lihaskasvaimet eli myoomat, epänormaalit verenvuodot, endometrioosi, pahanlaatuiset kasvaimet ja niiden esiasteet, kohdun- ja emättimen laskeumat, virtsanpidätyskyvynhäiriöt, kivut, sekä sekalaiset syyt esim. synnytyskomplikaatiot (Rikala 1995, 31). Yleisimpiä syitä Suomessa ovat myoomat, endometrioosi ja epänormaalit vuotohäiriöt, etenkin runsas anemisoiva vuoto (Kiilholma & Paavonen 1996, 146; Rikala 1996, 32). Kohdunpoistossa voidaan poistaa kohtu ja kohdunkaula tai vaihtoehtoisesti vain kohdun runko-osa, jolloin kohdunkaula jää paikoilleen. Viimeksi mainittua leikkaustapaa käytetään vain silloin, kun kyseessä on myooma tai joku muu hyvänlaatuinen syy. (Heinonen & Punnonen 1995, 291; Rikala 1996, 33.) Kohtu voidaan poistaa joko

4 vatsanpeitteiden läpi tehtävällä leikkauksella (abdominaalisesti) tai emättimen kautta (vaginaalisesti). Kohtu voidaan poistaa myös vatsaontelon tähystyksen (laparoskopian) avulla, jolloin se lopuksi tiputetaan emättimen kautta pois. (Hartikainen, Tuomivaara, Puistola & Lang 1995, 59-61; Rikala 1996,34; Tiitinen 1995, 29.) Valtaosa kohduista on viime vuosiin saakka Suomessa poistettu vatsanpeitteiden läpi tehtävällä leikkauksella (laparotomiateitse), ja kohdunlaskeuma on ollut ainoa syy emättimen kautta tehtävään kohdunpoistoon (Kiilholma ym. 1996, 146-147; Rutanen & Luot 1996, 13). Nykyään ollaan kuitenkin siirrytty yhä enemmän emättimen kautta sekä tähystyksen avulla suoritettavaan kohdunpoistoon, sillä näiden katsotaan olevan säästävämpiä niin naiselle kuin yhteiskunnallekin. Näissä leikkaustavoissa vältytään laparotomiahaavalta, jolloin esimerkiksi toipuminen nopeutuu ja sairaalassaoloaika sekä sairasloma lyhenee. (Kiilholma & Paavonen 1996, 146-147; Laatikainen, Sjöberg, Mäkinen, Heinonen, Kauko & Tómas 1996, 27, 29; Rutanen ym. 1996, 13.) Kirurgiset potilaat tarvitsevat enemmän informaatiota ja henkilökunnan tukea kuin muut potilaat. Suomalaisissa tutkimuksissa on todettu kirurgisilla potilailla olevan suuri tarve koko leikkausprosessista kertovaan informaatioon. Kirjallisuuden perusteella kohdunpoistopotilaiden tarpeet ovat yksilöllisiä ja saattavat poiketa muista potilaista. (Lepistö, Leino-Kilpi & Scheinin 1996,6) Kohdunpoisto poikkeaa monista muista leikkauksista siinä, että siihen saattaa liittyä leikkauksenjälkeistä masennusta ja mielialamuutoksia. Esimerkiksi sappileikkaukseen verrattuna niitä esiintyy ainakin kaksi kertaa useammin. Kohdunpoisto saattaa tuoda naiselle tunteen menettämisestä ja luopumisesta, mitkä tunteet taas heijastuvat sukupuolielämääkin vaimentavasti. Valtaosa naisista kokee kuitenkin leikkauksen hyödyllisenä ja vapauttavana.(erkkola 1993,398.) Kohdunpoiston yhteydessä voidaan usein tehdä myös munasarjojen poisto, riippuen tietenkin potilaan iästä ja diagnoosista. Se eroaa toimenpiteenä kohdunpoistosta siten, että se johtaa elimistön naishormonipitoisuuden nopeaan laskuun. Englannissa tehdyssä tutkimuksessa 40 % naisista oli ilmoittanut sukupuolielämänsä laadun huonontuneen munasarjojen poiston jälkeen.

5 Suomalaisessa tehdyssä tutkimuksessa (N=79) 20% leikatuista arvioi sukupuolielämänsä parantuneen, 10% arvioi sen huonommaksi ja 70 prosentilla ei esiintynyt muutoksia. Ero englantilaiseen tutkimustulokseen oli huomattava. (Erkkola 1993, 398-399.) Todennäköinen syy munasarjojen poistoon liittyviin seksuaalisiin vaikeuksiin ja muihin oireisiin on naishormonitason lasku. Tänä päivänä on tehokkaita korvaushoitojärjestelmiä, joita suomessa käytetään varsin yleisesti. Yleensä hoitava lääkäri tiedustelee hoidon tarvetta aktiivisesti munasarjojen poiston jälkeen, sillä estrogeenitason lasku on niin epänormaalin nopea, että vaihdevuodet saattavat olla vaikeat. Vaihdevuodet alkavat suomalaisella naisella keskimäärin 50-52 vuoden iässä. Vaihdevuosista ja niiden aikaisista ongelmista, hormonikorvaushoidosta sekä sen haitoista on keskusteltu paljon viime vuosina ja se tulee jatkumaan. On hyvin vakuuttavasti osoitettu, että estrogeenihoidolla voidaan estää tai hidastaa vaihdevuosien aikana alkavaa luustokatoa, verisuonten kalkkeutumista ja verisuonisairauksien ja sydänveritulpan kehittymistä. Useat naiset kertovat estrogeenien vaikuttavan myönteisesti mielialaan, muistiin ja aloitekykyyn. (Erkkola 1993, 399-400.) Kohdun ja munasarjojen poiston merkitystä naisen elämän eri alueilla sekä leikkausten sopeutumiseen liittyviä tekijöitä on selvittänyt Kinnunen (1990) työssään. Tutkimuksessa on haastateltu 63 hyvänlaatuisesta syystä leikattavaa naista, jotka ovat iältään 33-57-vuotiaita. Tutkimuksessa kävi ilmi, että naiset ovat pitäneet leikkausta merkittävänä tapahtumana elämässään, erityisesti oman terveydentilan osalta. Tulokset kertoivat myös, että oman hormonitoiminnan säilyminen leikkauksen jälkeen on vaikuttanut myönteisesti naisten kokemuksiin leikkauksesta sekä heidän seksuaalielämäänsä. Tuloksista kävi myös ilmi, että naisten tiedot omasta leikkauksestaan ovat usein riittämättömiä. (Kinnunen 1990, 58.) Kohdunpoiston yleistyessä on alettu kiinnittää huomiota ennen kaikkea potilaan leikkauksen jälkeiseen psyykkiseen tilaan. Kohdunpoistoon on vuosikymmeniä liitetty suuri psyykkisten häiriöiden vaara. (Rikala 1996, 22.) Tällaista stereotyyppistä kuvaa kohdunpoiston kokeneesta naisesta on sekä hoitotieteellisessä että lääketieteellisessä tutkimuksessa.

6 Näissä julkaisuissa nainen kuvataan masentuneena, hänen minäkuvansa on huono ja hänen seksuaalielämänsä on huonontunut. Vaikka psykologisia komplikaatioita saattaa esiintyä, yhä useammat viime vuosien tutkimukset osoittavat, että enemmistö kohdunpoiston kokeneista naisista ei koe näitä sivuvaikutuksia. (Tammilehto 1998, 5-6.) Potilaalle kohdunpoisto merkitsee usein enemmän kuin pelkkää kirurgista toimenpidettä. Potilas voi miettiä itsekseen haluaako hän tulla raskaaksi, onko raskaaksi tuleminen naiseuden edellytys, onko olemassa muita hoitokeinoja, tarvitaanko muita lääketieteellisiä toimenpiteitä, onko varmaa, että leikkaus parantaa vaivat (kivut, vuoto-ongelmat ym.) ja voiko kohdunpoistoa mitenkään välttää. Tavallisempia kysymyksiä joita kohdunpoistopotilas miettii, ovat leikkauksen jälkeisen seksuaalielämän laatu ja pelot ulkoisen olemuksen muuttumisesta sekä muutokset naiseuden kokemisessa. (Rikala 1995, 18.) Kohdun merkitys on naiselle tärkeä ja sen poistaminen voikin tuntua hyvin vaikealta. Tietämättömyys tai tiedostamattomat, vanhat uskomukset saattavat aiheuttaa kuvitelmia naisellisuuden menettämisestä, sukupuolielämän loppumisesta tai vaikeiden vaihdevuosien alkamisesta. Tämän vuoksi lääkärin ja hoitohenkilökunnan tuleekin antaa potilaalle riittävästi tietoa sekä leikkauksesta että sen mahdollisista jälkivaikutuksista. (Eskola, Hytönen & Komulainen 1993, 221.) Kohdunpoisto merkitsee menetystä, muutosta ja muutokseen sopeutumisprosessia. Ihminen luo uutta suruprosessin kautta, missä erotetaan mm. järkytyksen, surun tunteen, yksinäisyyden ja korjaavan sopeutumisen vaiheet. (Rikala 1995, 65.) Leikkaukseen tuleva ja leikkauksessa ollut ihminen tarvitsee usein tukea selvitäkseen kriisistään. 2.1 Naisellisuus ja naiseus Naisellisuus on hyvin syvällistä tajua itsestä naissukupuoleen kuuluvana olentona. Opimme tuntemaan itsemme maailmassa joko feminiinisinä tai maskuliinisina ja sukupuoli on ensisijainen rakenteellinen osa meidän persoonallisuudestamme, meidän

7 psykologiassamme. (Junkkari 1992, 45.) Naisen tapaan elää ja toteuttaa elämänsä mahdollisuuksia vaikuttaa hänen piilotajuinen kuvansa naiseudesta. Jollei tämä kuva ole tehty tietoiseksi, se vaikuttaa tiedostamattomasti. (Junkkari 1992, 45.) Naiseus merkitsee Mckinnonin mukaan samaa kuin naisellisuus, mikä tarkoittaa miehen viehättämistä, mikä taas tarkoittaa seksuaalista viehättävyyttä. Tätä taustaa vasten naisen voimattomuus oman identiteetin etsinnän suhteen voidaan selittää sillä, että naisellisuus merkitsee sekä identiteettiä naiselle ja haluttavuutta miehelle. Naisen aseman saavuttaminen ja naiseen samastuminen ei tapahdu niinkään fyysisen kypsymisen eikä soveliaan roolikäyttäytymisen oppimisen kautta vaan seksuaalisuuden kokemisen perusteella. Naiseus muodostuu silloin hienovaraisesta ja monimutkaisesta fyysisyyden, tunteiden, identiteetin ja naisen aseman tajuamisen yhdistelmästä. (Wager 1988, 30.) Kohtua on pidetty elämän keskuksena jo vuosituhansia ekr. Tällöin kohdunsuu ja vagina on kuvattu kehitysriitin ensimmäisenä porttina, synnytystapahtuma on ollut elävä, arvostettu osa olemassa olevaa kulttuuria. Myös kohdun merkitystä ja sen vaikutusta naisen sielunelämään on pohdittu vuosituhansia. Näkökulma on ollut miehinen, sillä mm. Hippokrates ja Freud ovat pitäneet kohtua hysterian syynä tai sen osatekijänä. Muinaisessa Kreikassa kohtua on pidetty sairauksia aiheuttavana ja hysteerisesti käyttäytyvänä elimenä. Historiallisesta näkökulmasta sekä naisnäkökulmasta kohdun ja kohdunpoiston historia on naisen ja naiseen asennoitumisen historiaa, uskomuksia ja myyttejä. (Rikala 1996, 22.) Naiseuden myytit ovat siirtyneet uskonnosta toiseen siten, että myytin perusajatus on säilynyt, vain nimet ja vivahteet ovat muuttuneet. Varhaisissa uskonnoissa on palvottu suurta Jumalatarta tai Äiti maata. Yleinen kulttikuva on ollut hedelmällinen, synnyttävä ja uutta luova sekä seksuaalinen nainen. Länsimaisessa kristillisessä kulttuurissa myytti naiseudesta on jaettu Neitsyt Mariaan, oikean, puhtaan rakkauden kohteena olevaan naiseen sekä Maria Magdaleenaan, rakasteltavaan, seksuaaliseen, syntiseen naiseen. (Koivunen 1995a, 11; Koivunen 1995b, 10, 18, 20-22.)

8 Naisilta vaaditaan ihmisinä niitä positiivisia ominaisuuksia, joita kussakin kulttuurissa liittyy naiseen myyttikuvana ja symbolina. Varsin yleismaailmallinen naisihanne on ollut rakastava, perhettään palveleva ja ravitseva mutta muuten toiminnallisesti passiivinen, uhrautuva ja mukautuva nainen. Nämä naiskuvan peruspiirteet ovat imeytyneet mitä erilaisimmille kulttuurin aloille. Ne voidaan löytää kielestä, uskonnosta, tavoista jne. Kaikki nämä ominaisuudet ja erityispiirteet vaikuttavat naisten identiteettiin ja kulttuurissa vallitsevaan naiskuvaan sekä uudistavat niitä. (Korte 1988, 107-108.) Monet naiset ovat jo varhaisessa vaiheessa sisäistäneet naisellisiksi leimautuneita ominaisuuksia, jotka ovat usein myös voimakkaasti luonteenomaisia. Näitä ovat esimerkiksi voimakas tarve pitää koossa perhettä, kotia, sukua ja jopa yhteisöä sekä pysyä koossa ihmisenä ja koota asioita yhteen niin, että syntyy kokonaisuuksia. Naisen luonteenomaisia ominaisuuksia ovat myös tarve vaalia, hoivata, kasvattaa ja rakastaa. Tämä ilmenee naisten kouluttautumisessa hoitoaloille sekä opetus- ja kasvatustehtäviin. (Junkkari 1992, 11.) Hallitseva näkemys naisellisuudesta liitetään usein heidän ruumiiseensa. Naisen voi olla tällöin vaikea selvitä kaikesta kulttuurin tuomasta naiskuvien paineesta ja hyväksyä oman ruumiinsa ja itsensä sellaisena kuin se on. Nainen saa ponnistella jokaisessa elämänsä vaiheessa luodakseen omasta ruumistaan mielessään sellaisen ruumiinkuvan, jonka hän ja muut voisivat hyväksyä. (Niemelä 1995, 84.) Naisen identiteetin perusongelmia onkin se, että nainen samaistetaan liikaa ruumiiseensa. Naisellisuuden normit tukahduttavat jo nuoren tytön ruumiissa piileviä mahdollisuuksia ja opettavat hänet pitämään ruumistaan passiivisena, kyvyttömänä ja haavoittuvaisena. (Wager 1988, 29.) Tämän päivän miehisessä kulttuurissa nainen määritellään ensisijaisesti seksuaalisuutensa kautta ja naisen ruumis nähdään muutenkin seksuaalisuudella kyllästettynä. Naista määritellään yhteiskunnassa myös muidenkin asioiden kautta kuin seksuaalisuuden, esimerkiksi perheroolinsa kautta. Hän on aina jonkun äiti, vaimo tai tytär, ei itsenäinen yksilö. (Ollila 1990, 263.)

9 Kohdun olemassaolo merkitsee naiselle sitä, että hän on äiti tai, että hänellä on ainakin teoreettinen mahdollisuus tulla äidiksi. Riippumatta siitä, onko naisella lapsia tai ei, aikooko hän synnyttää tai jäädä lapsettomaksi, pyörii kaikki jollakin tavalla naisen tahtomattakin kohdun ympärillä. Naiselle kohtu antaa uuden elämän luomisen mahdollisuuden ja ennen kaikkea sisäisen tietoisuuden siitä. (Numminen 1980, 13.) Kohdun poistaminen taas merkitsee ennen kaikkea sitä, että hänen on hyväksyttävä ajatus siitä, ettei hän voi enää koskaan saada lapsia. Jotkut naiset pitävät tätä asiaa tervetulleena, koska se poistaa ehkäisytarpeen ja pelon raskaudesta. Toiset taas ajattelevat, että kohtu joutaakin jo pois, koska se on jo tehtävänsä tehnyt. Kaikki naiset eivät kuitenkaan pysty reagoimaan näin myönteisesti kohdunpoistoon. Vaikka heillä olisi jo niin monta lasta kuin he ovat halunneetkin, eivätkä he olisi enää suunnitelleetkaan lapsen hankkimista, kohdun menettäminen voi herättää heissä järkyttävän lopullisuuden tunteen. Nämä naiset usein tuntevat, että he ovat menettäneet jonkin olemuksensa olennaisen puolen, jonkin joka liittyy naisellisuuden ytimeen. (Kitzinger 1984, 299.) Äitiyden ja hoivaamisen odotetaan tänäkin päivänä edelleen saavan naisen elämässä etusijan. Monille naisille perhe ja koti ovat elämän keskeinen sisältö ja kaikkein tärkeintä, josta saadaan voimavaroja ja iloa. Kaikki naiset eivät kuitenkaan halua omaksua perinteisiä käsityksiä perheestä, äitiydestä ja naisen roolista kotona. Jotkut naiset kokevat ne usein painostaviksi ja vieraiksi, jopa käytännössä mahdottomiksi. (Aapola & Kangas 1994, 107-108.) Naisten aseman vahvistuminen yhteiskunnassa ja työelämässä on vaikuttanut siihen, että he yhä useammin ovat itse halunneet osallistua naisellisuuden määrittelemiseen (Immonen 1990, 8). Yksi naiseus käsitteen ongelmista on siinä, että käsite on sanan nainen suora johdannainen. Sen vuoksi on helppo ymmärtää naiseuden olevan sitä, mitä naiset ovat. Koska naiset ovat erilaisia sosiaalisessa ja kulttuurisessa mielessä, naiseutta on vaikea ellei suorastaan mahdoton ilmaista naisiin kiinnittyvien ominaisuuksien perusteella. Naiseus viittaa mitä ilmeisimmin kaikkeen muuhun kuin siihen, minkälaista naisten elämä on tai minkälaisia naiset ovat. (Jallinoja 1987, 39-40.)

10 2.2 Psyykkinen kokemus kohdunpoistoleikkauksesta Kohdunpoiston psyykkisiä vaikutuksia on tutkittu jonkin verran viime vuosien aikana, mutta useimmissa niissä on ollut lääketieteellinen näkökulma. Tutkijoina on ollut psykologeja tai gynekologeja ja samassa tutkimuksessa on usein tutkittu sekä psykologista että seksuaalista selviytymistä kuten esimerkiksi Rikalan (1995) tutkimuksessa. Rikalan tutkimuksessa tutkittiin kohdunpoistopotilaan mahdollisia psyykkisiä ja seksuaalisia toimintahäiriöitä ja niiden vaihteluita ennen leikkausta ja sen jälkeen. Siinä tutkittavina oli 98 hyvänlaatuisesta syystä leikattavaa, alle 45-vuotiasta potilasta. Potilailla oli enemmän psyykkistä oireilua lähellä leikkausajankohtaa: ennen leikkausta ja heti leikkauksen jälkeen, osastohoidon aikana. Tuolloin keskimäärin kolmella potilaalla kymmenestä oli todettavissa neuroottistasoista käyttäytymistä. Yleisimpiä häiriöitä olivat ahdistus ja masennus joita esiintyi eniten lähellä leikkausajankohtaa. (Rikala 1995, 90.) Tutkimuksessa todettiin myös, että leikkaukseen valmistautumistunnelma ja asenne leikkausta kohtaan korreloivat psyykkisiin oireisiin. Potilailla, jotka kokivat kohdunpoiston uhkana naisellisuudelleen, oli myös keskimäärin enemmän psyykkisiä ongelmia. Myönteinen asenne heijastui positiiviseen statukseen. Potilaat, jotka eivät kokeneet sairauttaan uhkana naiseudelleen, olivat psyykkisesti vähemmän oireilevia. Siviilisäädyllä ja psyykkisillä ongelmilla oli erittäin merkitsevä riippuvuus. Naimisissa olevat potilaat oireilivat huomattavasti vähemmän kuin eronneet. Positiivinen kommunikaatio puolison tai partnerin kanssa vaikutti psyykkiseen statukseen. Potilaat, jotka eivät olleet selvillä puolisonsa tai partnerinsa asenteesta leikkaukseen, tunsivat tilanteensa vaikeammaksi. (Rikala 1996, 81.) Rikalan tutkimuksessa (1995), keskimäärin joka viides kohdunpoistopotilas arvioi psyykkisen ja seksuaalisen tilansa paremmaksi leikkauksen jälkeen. Suomalaisen naisen psyykkinen vointi kohdunpoistoleikkauksen jälkeen ei merkitsevästi poikkea muun samanikäisen naisväestön psyykkisestä hyvinvoinnista. Kohdunpoisto ei selitä tutkimusotoksen psyykkistä oirehtimista. Psyykkinen oireilu oli pitkäaikaisempaa ja ennen leikkausajankohtaa esiintynyttä. Leikkausta edeltävä psyykkinen terveys ennustaa leikkauksenjälkeistä psyykkistä tilaa. (Rikala 1995, 91.)

11 Tammilehto (1998) on omassa tutkimuksessaan perehtynyt Kinnickin ja Lenersin (1995) tutkimukseen. Tutkimukseen osallistui kuusi naista. Ennen leikkausta naiset itse kuvasivat vointiaan kurjaksi ja surkeaksi (miserable). Kurjuus oli yksi viidestä pääteemasta tutkimuksessa. Muita teemoja olivat: asiasta keskusteleminen (talked to others), ei tiedä mitä tuleman pitää (not knowing to expect), muodon muutos (outcomes) ja autetuksi tuleminen (caring support). Kurja olo johtui tutkittavien mukaan tulvimisesta (gush), joka pakotti vaihtamaan vaatteita useita kertoja päivässä. Lisäksi naiset olivat täynnä itseään (bloating) sekä valittivat (bitchy). Heillä oli jatkuvaa epämukavuutta kuten kipua, selkäsärkyä, lihasheikkoutta ja lihaskramppeja. Näistä vaivoista osan tutkittavat tunnistivat vasta leikkauksen jälkeen, kun ne olivat poissa. (Tammilehto 1998, 9.) 2.3 Seksuaalisuus ja seksuaalinen kokemus kohdunpoistosta Seksuaalisuus voidaan nähdä yksilön tunteena omasta olemisestaan miehenä tai naisena. Se sisältää tyytyväisyyden tunteen omaa ruumista tai sukupuolta kohtaan. Tämä vaikuttaa yksilön persoonallisuuteen ja sosiaaliseen käyttäytymiseen, näkemykseen itsestään. Seksuaalisuus on suhteessa ihmisen kokonaistoimintaan miehenä tai naisen, suhteessa siihen, miten hänen tietoisuutensa muotoilee päivittäiset elämänkokemukset, myös muut kuin seksuaaliset. Itsekäsitys, riittämättömyyden pelko, syyllisyys tai jopa syrjintä ovat yhteydessä seksuaaliseen käyttäytymiseen. (Niemi, 1994,8.) Seksuaalisen eheyden tunnusmerkkejä ovat luontevuus omissa rooleissa, aidot ja hyvät ihmissuhteet, oman seksuaalisuutensa arvostaminen ja seksuaalisuutensa hallinta, kun tunnetaan omat arvot ja niiden vaikutus seksuaalisuuteen. Minäkuva, kommunikaatio ja ympäristö ovat seksuaalisen eheyden keskeiset tekijät. ( Niemi 1994, 9.) Seksuaalisuus merkitsee naiselle hyvin erilaisia kokemuksia. Se saa eri muotoja elämänkulun aikana: lapsuudessa ja puberteetissa, kuukautiskierron eri vaiheissa ja raskauden, synnytyksen, vaihdevuosien ja vanhenemisen erilaisissa kokemuksissa.

12 Olennaista seksuaalisuudessa ovat tunteet, joita kokemukset herättävät, identiteetti ihmisenä, ihmissuhteet ja ne tavat, millä nainen antaa ja vastaanottaa rakkautta. Seksi on yhteydessä ihmisen itsetuntoon, identiteettiin ja omanarvontunteeseen. (Eskola & Hytönen 1997, 111.) Seksuaalisuudessaan nainen on aina varsin kokonaisvaltainen. Kaikkien asioiden tulisi olla hyvin, ennen kuin nainen pystyy nauttimaan seksuaalisuuden ja seksin suomista mahdollisuuksista. Jos koti- tai työasioissa on ristiriitoja, lapsilla, tai omilla vanhemmilla on ongelmia, tai perheenjäsenen sairaus huolestuttaa, naisen mahdollisuudet tyydyttävään yhdessäoloon huononevat selkeästi. (Kivelä & Salmi 1995, 72.) Seksuaalista identiteettiä ei voida hahmottaa erilleen ihmisen minuudesta ja sisäisestä kokemusmaailmasta. Vaikka seksuaalisuus on monessa suhteessa psyyken ja elimistön välistä yhteistyötä, seksuaalisen identiteetin muodostuminen psyyken tasolla hahmottuvaksi osaksi minä kokemusta on edellytys ihmisen seksuaalisuudelle ja seksuaalisille toiminnoille. Seksuaalinen identiteetti vakiintuu vasta nuoruuden päättyessä. Seksuaalinen identiteetti ja seksuaalisuus ovat kuitenkin läpi elämän voimakkaasti alttiina mielen sisäisille(viettipaine, estot) vuorovaikutuksille (puoliso, partnerit, leskeys) sosiokulturaalisille (sukupuolierot, moralistiset normit) tekijöille. Onnistuneet ratkaisut ovat edellytys tyydyttävälle sukupuolielämälle läpi elämän. (Rikala 1995, 26.) Epäonnistuneet ratkaisut voivat vaurioittaa seksuaalista identiteettiä vuorovaikutussuhteiden kehittyessä tavalla, joka vaikuttaa ihmisen seksuaalikäyttäytymiseen koko elämän ajan. Seksuaalinen identiteetti on yksi herkimmin haavoittuvia ja haavoitettavissa olevia alueita ihmisen minuudessa ja minä kokemisessa (Rikala 1995, 26). Kohdunpoisto merkitsee naiselle paljon enemmän, kuin pelkkää kirurgista toimenpidettä. Se saattaa tuoda naiselle tunteen menettämisestä ja luopumisesta, mitkä tunteet taas heijastuvat sukupuolielämääkin vaimentavasti. Valtaosa naisista kuitenkin kokee leikkauksen hyödyllisenä ja vapauttavana.(kontula O. & Haavio-Mannila E.