LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOS PALVELUTASOPÄÄTÖS 2014-2017 / LUONNOS LUONNOSVERSIO LAUSUNTOJA VARTEN Karlsson Tommi 19.9.2013 Palvelutasopäätöksen luonnosversio lausuntoja varten
1 PALVELUTASOPÄÄTÖS 2014-2017 / LUONNOS Sisällysluettelo 1. Yleistä... 3 1.1. Lainsäädäntö... 6 1.2. Palvelutasoprosessi... 7 2. Palvelutasopäätöksen perusteet... 8 2.1. Katsaus palvelutasopäätökseen vuosilta 2009-2013... 8 2.2. Uhkien ja riskien arviointi... 11 2.2.1. Riskiluokat... 12 2.2.2. Kansallisesti merkittävät riskit... 12 2.2.3. Kemikaalikohteet ja -kuljetukset... 13 2.2.4. Alueen erityisriskejä... 13 2.2.5. Toimintaympäristön riskit... 14 2.2.6. Asuinalueluokitus... 18 3. Onnettomuuksien ehkäisy... 19 3.1. Pelastustoimelle kuuluva ohjaus... 20 3.2. Turvallisuusviestintä... 22 3.3. Palontutkinta... 23 3.4. Valvontatehtävät... 24 3.4.1. Palotarkastukset... 25 3.4.2. Kemikaalivalvonta... 26 3.4.3. Muu valvonta... 28 3.5. Nuohous... 29 3.6. Viranomaisyhteistyö onnettomuuksien ehkäisyssä... 30 4. Pelastustoiminta... 31 4.1. Varautuminen päivittäisiin onnettomuuksiin ja suuronnettomuuksiin... 32 4.1.1 Pelastusmuodostelmat, niiden johtaminen ja toimintakyky... 32 4.1.2 Toimintavalmiusaika... 35 4.1.3 Vesipelastus... 39 4.1.4 Vaarallisten aineiden torjunta... 40 4.1.5 Maanalaiset tilat... 41 4.1.6 Korkeat rakennukset... 42 4.1.7 Jälkivahinkojen torjunta... 43 4.1.8 Kalusto ja varusteet... 43 4.2 Öljyvahinkojen torjunta... 45 4.3 Varautuminen häiriötilanteisiin... 46 4.3.1 Luonnononnettomuudet... 47 4.4. Poikkeusolot ja väestönsuojelu... 48 4.4.1. Poikkeusolot... 49
2 4.4.2. Väestönsuojelutilanteet... 50 5. Ensihoito... 51 6. Toimintakyvyn mahdollistaminen... 53 6.1. Jatkuvuuden turvaaminen... 53 6.2. Henkilöstö, osaaminen ja työhyvinvointi... 54 6.3. Toiminnan arviointi ja laadun parantaminen... 56 6.4. Kuntien toimintojen tukeminen... 56 6.5. Toimitilat... 58 6.6. Kunnossapito ja logistiset toiminnot... 59 6.7. Tietojärjestelmät ja tietoliikenneverkot... 60 6.8. Tilannekuvan ja viestijärjestelmien ylläpitäminen... 61 7. Toimintatapa ja johtaminen... 62 7.1. Pelastuslaitoksen suunnitelmat ja ohjeet... 62 7.2. Viestintä... 63 7.3. Kumppanuudet ja yhteistyö... 64 7.4. Prosessit... 65 8. Kehittämissuunnitelma... 66 8.1. Kustannusvaikutukset... 66 8.2. Palvelutasopäätöksen riskienhallinta... 68 Liite A... 69
3 1. Yleistä Strategian rakenne ja käsitteet Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen (myöhemmin pelastuslaitos) strategia määrittää kehittämisen suunnat lähivuosiksi. Strategian ytimenä ovat visio, perustehtävä ja arvot. Strategian ydin antaa suunnan ja linjat kaikelle toiminnalle. Alueen pelastustoimen palvelutasopäätös on pelastuslain 28 mukainen päätös alueen palvelutasosta ja suunnitelma sen kehittämisestä. Samalla se on pelastustoimen strategia palvelutasopäätöskaudelle, ja osana palvelutasopäätöstä on Espoon kaupungin strategiasta eli Espoo-tarinasta johdettu Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen tarina. Visio näyttää suunnan muuttuvassa toimintaympäristössä. Visio on kuva tulevaisuudesta johon halutaan kulkea sekä tahtotila, johon halutaan yhdessä panostaa. Perustehtävä tiivistää pelastuslaitoksen olemassaolon tarkoituksen. Arvot muodostavat organisaatiokulttuurin perustan ja ovat asioita, joita pelastustoimessa pidetään tärkeimpinä. Arvot ovat luonteeltaan pysyviä. Toiminnan päämääriä tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta, jotta päämäärät olisivat tasapainossa keskenään. Näkökulmina käytetään pelastuslaitoksen isäntäkuntana olevan Espoon kaupungin valtuuston strategiassa eli ns. Espoo-tarinassa valittuja näkökulmia. Näkökulmina ovat Asiakkaat ja palvelut, Elinvoima, kilpailukyky ja kestävä kehitys sekä Resurssit ja johtaminen. Samojen näkökulmien käyttö helpottaa pelastuslaitoksen strategian sitomista osaksi Espoon kaupungin strategiaa. Espoon lisäksi myös muiden osakaskuntien strategiat on otettu huomioon. Niitä on käytetty pohjana yhdessä toimintaympäristön arvion kanssa valittaessa palvelutasopäätöskauden päämääriä. Espoon strategia on ollut lähtökohtana henkilöstöä ja toimintatapoja koskevissa asioissa. Päämääriä on kuusi, kaksi kutakin näkökulmaa kohti. Päämäärät on asetettu palvelutasopäätöskaudeksi. Niitä ei voi suoraan mitata, vaan päämäärien toteutumista arvioidaan yksityiskohtaisempien tavoitteiden mittaamisen kautta. Päämäärien toteutumisella saavutetaan visio tai kuljetaan visiota kohti. Palvelutasopäätöskauden tavoitteet ovat mitattavissa olevia, konkreettisia tavoitteita jotka tukevat yhden tai useamman päämäärän ja samalla myös vision toteutumista. Tavoitteiden toimeenpano on jaksotettu tasaisesti koko palvelutasopäätöskaudelle. Vuosittaisissa talousja toimintasuunnitelmissa annetaan yleiskuvaus tulevan vuoden tavoitteista ja palvelutasosta. Suunnitelman hyväksyy Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos -liikelaitoksen johtokunta, ja se liitetään osaksi Espoon kaupungin talousarviota. Yksityiskohtainen luettelo seuraavan vuoden tavoitteista, vastuuhenkilöistä ja mittareista laaditaan pelastuslaitoksen sisäiseen käyttöön talous- ja toimintasuunnitelman hyväksymisen jälkeen.
4 Visio 2025 Länsi-Uudenmaan pelastustoimen alueella on hyvä turvallisuuskulttuuri sekä tehokas ja arvostettu pelastustoimi ja ensihoito. Alueella tarkoitetaan pelastustoimialueen kuntia ja kaupunkeja sekä kaikkia alueella asuvia, työskenteleviä tai vierailevia ihmisiä mukaan lukien alueen yritykset ja yhteisöt. Turvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan yhteiskuntaa, jossa jokainen ottaa vastuuta turvallisuudesta ja onnettomuuksia ehkäistään tehokkaasti ennalta. Tehokkuudella tarkoitetaan kustannustehokkaasti tuotettuja palveluja jotka vastaavat uhkia ja asiakkaiden tarpeita. Tämä edellyttää hyvää kumppanuusverkostoa. Arvostettu tarkoittaa motivoitunutta ja osaavaa henkilöstöä, pelastuslaitosta joka on avoimesti viestivä ja yhteistyöhakuinen. Pelastuslaitosta ja sen sopimuskumppaneita jotka toimivat aina perustehtäviensä ja arvojensa mukaisesti. Kaikessa otetaan huomioon asiakasnäkökulma. Perustehtävä Pelastuslaitoksen perustehtävänä on parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia sekä tuottaa ensihoitopalveluja. Onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua tehtävänä on pelastaa ihmiset, turvata tärkeät toiminnot ja rajoittaa onnettomuuden seurauksia. Arvot Ylin arvo pelastustoimessa on ihmishenkien pelastaminen. Sitä toteutetaan ensisijaisesti ehkäisemällä henkilövahinkoja jo ennakolta. Mahdollisen onnettomuuden tai tapaturman sattuessa pyritään kaikin käytettävissä olevin keinoin pelastamaan ihmishenkiä. Pelastuslaitoksen arvot ovat seuraavat: Ammatillisesti Ennakoivasti Inhimillisesti Luotettavasti Yhteistyöhakuisesti Arvoiksi valitut sanat kuvaavat sitä tapaa miten alueen pelastustoimi haluaa toimia. Ammatillisesti kuvaa muun muassa jatkuvaa ja laajenevaa osaamisen kehittämistä sekä oman ja toisen työn arvostusta. Ennakoivasti tarkoittaa sitä, että kaikessa toiminnassa asioiden ennakointi antaa mahdollisuuden suunnitella paremmin, vaikuttaa tapahtumiin ennakolta, toimia nopeammin ja saavuttaa parempia tuloksia sen sijaan että reagoisimme vasta sitten kun asia on jo tapahtunut. Inhimillisesti tarkoittaa muun muassa ihmisarvon kunnioitusta, tasapuolisuutta, moniarvoisuutta ja vastuuta ympäristöstä.
Luotettavasti -arvon taustalla on ajatus, että pelastustoimeen ja sen jokaiseen jäseneen voi luottaa. Yhteistyöhakuisesti muistuttaa siitä, että hyvä kumppanuusverkosto ja aktiivinen yhteistyön hakeminen mahdollistaa parhaan mahdollisen tuloksen ja resurssien tehokkaan käytön. Päämäärät Päämäärien alle on lueteltuna palvelutasopäätöskaudelle asetetut tavoitteet: Alueen suuronnettomuusvalmius on hyvä - Valmiutta mitataan harjoituksin - Tarvittavat suunnitelmat ja ohjeet ovat ajan tasalla Toimintojen jatkuvuus turvataan - Kriittisiin ICT-palveluihin kohdentuvat riskit on tunnistettu ja niihin on reagoitu - Pelastuslaitoksen henkilöstö, paloasemat ja kalusto ovat toimintakykyisiä myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa - Tilannekeskus mahdollistaa hyvän tilannetietoisuuden - Asiakkaiden jatkuvuussuunnittelua on ohjattu ja tuettu - Kuntien valmiutta tuetaan Asiakkaat osaavat omatoimisesti huolehtia turvallisuudestaan - Asiakkaiden osallistamista on lisätty - Turvallisuusviestinnän määrää lisätään ja laatua parannetaan - Monikulttuurisuus on otettu huomioon Palvelut tuotetaan kustannustehokkaasti ja laadukkaasti - Pelastuslaitos toimii kuvattujen prosessien mukaisesti - Onnettomuusvahingot on minimoitu - Pelastuslaitos tuottaa sovittuja lisäpalveluita osakaskunnille - Kehitetään sähköistä asiointia Varmistetaan henkilöstön osaaminen ja työhyvinvointi - Johtaminen ja esimiestyö toimivat - Henkilöstöllä on tehtävien edellyttämä osaaminen ja työkyky - Henkilöstön osaaminen on kartoitettu ja hyödynnetty Ensihoitopalvelu järjestetään koko alueella yhteistoimintamallisena - Länsi-Uudenmaan ja Lohjan sairaanhoitoalueiden kanssa on sovittu toiminnasta yhteistoimintamallisena 5
6 1.1. Lainsäädäntö Kunnat vastaavat pelastustoimesta yhteistoiminnassa valtioneuvoston päättämällä alueella (alueen pelastustoimi), siten kuin siitä säädetään pelastustoimen alueiden muodostamisesta annetun lain (1214/2001) 4. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos vastaa pelastustoimesta 15 kunnan alueella 3.12.2002 allekirjoitetun yhteistoimintasopimuksen mukaisesti. Kuntaliitoksista johtuen 1.1.2013 alkaen kuntia on 10 kappaletta. Pelastuslain 27 1. momentin mukaan alueen pelastustoimi vastaa pelastustoimen palvelutasosta, pelastuslaitoksen toiminnan ja nuohouspalvelujen asianmukaisesta järjestämisestä sekä muista tässä laissa sille säädetyistä tehtävistä. Pelastuslain 29 3. momentit mukaan palvelutasopäätös on toimitettava aluehallintovirastolle. Jos palvelutasopäätös on puutteellinen, aluehallintovirasto voi palauttaa asiakirjan täydennettäväksi. Länsi-Uudenmaan pelastustoimen palvelutasopäätöksellä määritellään pelastustoimen tuottamien palveluiden taso alueella. Palvelutasopäätöksellä päätetään tavoitteista, järjestelyistä ja kehittämistoimenpiteistä. Pelastustoimen palvelutason tulee vastata alueella esiintyviä onnettomuusuhkia ja pelastustoimi on suunniteltava ja toteutettava siten, että onnettomuuksien ehkäisy on järjestetty ja että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voidaan suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti.
7 Pelastustoimen riskienhallintamenetelmiä ovat onnettomuuksien ehkäisy ja pelastustoiminta. Näitä täydentää kuntalaisten, yritysten ja yhteisöjen omatoiminen varautuminen. Palvelutasoa määritettäessä on otettava huomioon myös toiminta poikkeusoloissa (PelastusL 64 ). Poikkeusolojen olosuhteiden sekä häiriötilojen varalta tehtävät järjestelyt on tarkemmin kuvattu pelastuslaitoksen valmiussuunnitelmassa. Pelastuslaitoksen johtokunta alueen pelastustoimen asianomaisena monijäsenisenä toimielimenä päättää alueen palvelutasosta kuntia kuultuaan. Päätöksessä on selvitettävä alueella esiintyvät uhat, käytettävät voimavarat ja määritettävä onnettomuuksien ehkäisyn, pelastustoiminnan ja väestönsuojelun palvelujen taso sekä suunnitelma niiden kehittämiseksi. Palvelutasopäätös on laadittava olemaan voimassa määräajan (PelastusL 29 ). Tässä pelastustoimen palvelutasopäätöksessä on selvitetty pelastustoimen nykyinen palvelutaso sekä määritelty tavoitetaso, joka on strateginen päätös toiminnan ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Lisäksi palvelutasopäätöksessä on selvitetty myös muut palvelut joista pelastuslaitos huolehtii lakisääteisten tehtäviensä lisäksi. Kokonaisuutena tämä asiakirja muodostaa pelastuslain 13 tarkoittaman päätöksen alueen palvelutasosta. 1.2. Palvelutasoprosessi Palvelutasoprosessi toimii yhtenä pelastuslaitoksen ohjausprosessina ja siten ohjaa pelastuslaitoksen jokapäiväistä toimintaa. Prosessi alkaa asiakkaan turvallisuustarpeesta. Prosessin päämääränä ei ole palvelutasopäätösasiakirja, vaan laadukkaasti ja kustannustehokkaasti asiakkaille tuotetut palvelut. Palvelutasoprosessin tarkoituksena on ohjata palveluiden suunnitelmallista toteuttamisesta sekä seurata ja kehittää niitä jatkuvasti. Palvelutasoa ryhdytään toteuttamaan prosessimallin mukaisesti 1.1.2014 alkaen jatkuvana prosessina. Prosessimaiseen toimintatapaan siirrytään, jotta palvelutason toteutus, seuranta ja arviointi olisivat jatkuva osa toimintaa. Palvelutasopäätös on yksi osa palvelutasoprosessia ja päätös palvelun tasosta tehdään aina neljäksi vuodeksi kerrallaan.
8 2. Palvelutasopäätöksen perusteet Palvelutasopäätöksen perusteena on uhkien ja riskien arviointi. Se muodostuu riskialuejaosta, kansallisesti merkittävistä riskeistä, kemikaalikohteista ja -kuljetuksista sekä alueen erityispiirteistä. Lisäksi perusteena ovat muutokset toimintaympäristössä ja arvio edellisen palvelutasopäätöskauden tavoitteiden toteutumisesta. 2.1. Katsaus palvelutasopäätökseen vuosilta 2009-2013 Toimintaympäristön muutokset Palvelutasopäätöskaudella 2009 2013 tapahtui monia toimintaympäristön muutoksia, joista osa vaikutti palvelutasoon ja sen ylläpitämiseen. Joitakin muutoksista ei osattu ennakoida palvelutasopäätöstä valmisteltaessa vuonna 2008.
Maailmanlaajuisesta finanssikriisistä johtuva taantuma alkoi vuoden 2008 lopulla, minkä seurauksena kuntatalous heikkeni. Taantumaa ei osattu ennakoida palvelutasopäätöksessä. Budjetin tiukkuus ja kesken vuotta tehdyt talousarvion sopeutukset vuosina 2009 ja 2010 heikensivät palvelutasoa ja estivät kehittämistoimenpiteitä. Palvelutasopäätöskaudella tapahtui kolme kuntaliitosta tai yhdistymistä: Karjaan ja Tammisaaren kaupunki sekä Pohjan kunta yhdistyivät Raaseporin kaupungiksi 2009, Sammatin kunta liitettiin Lohjan kaupunkiin 2009 sekä Karjalohjan ja Nummi-Pusulan kunnat liitettiin Lohjan kaupunkiin 2013. Muutoksilla ei ollut vaikutusta pelastustoimen palvelutasoon. Alueella käynnistyi isoja rakennushankkeita, joista suurin oli Länsimetron rakentamisen aloittaminen marraskuussa 2009. Valtatie yhden (Turun moottoritie) viimeinenkin osa avattiin liikenteelle 2009. Moottoritien avaamisen jälkeen henkilövahinkoihin johtaneet onnettomuudet ovat vähentyneet keskimäärin puolella ja kuolemaan johtaneet onnettomuudet yli 60 prosenttia. Säästä johtuvia ennakoimattomia tapahtumia olivat Tapaninpäivänä 2011 ollut myrsky ja sen aiheuttamat pitkät sähkökatkot, sateinen kesä 2012 mikä vaikutti maastopalojen vähentymiseen sekä runsaslumiset talvet vuosina 2010 2011 ja 2011 2012. Lumi hidasti joissain yksittäistapauksissa pelastustoiminnan aloittamista auraamattomien teiden vuoksi sekä aiheutti kattolumien pudottajien putoamistapaturmia. Uusi pelastuslaki tuli voimaan 2011. Uusi laki mm. mahdollisti uusien valvontamenetelmien käyttöön ottamisen, erheellisistä paloilmoituksista aiheutuneiden hälytysten laskuttamisen ja palotarkastusten maksullisuudesta päättämisen. Uusi terveydenhuoltolaki tuli voimaan 2011. Laissa ensihoitopalvelujen järjestämisvastuu siirrettiin kunnilta sairaanhoitopiireille. Samalla mahdollistettiin ensihoitopalvelujen järjestäminen alueen pelastustoimen kanssa yhteistoiminnassa, ilman kilpailutusta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) ensihoito jaettiin seitsemään ensihoitoalueeseen, jossa kussakin päätettiin järjestämistavasta itsenäisesti. HUS Jorvin eli Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen alueella ensihoitopalvelujen järjestäminen sovittiin pelastuslaitoksen tehtäväksi. Näistä Kirkkonummi oli lisäystä pelastuslaitoksen aiemmin hoitamaan palveluun. Ensivastesopimukset kuntien kanssa purettiin ja vastaavat sopimukset tehtiin HUS Jorvin, Lohjan ja Länsi-Uudenmaan sairaanhoitoalueiden kanssa. HUS Jorvin alueella sairaanhoitopiirin linjauksella osa aiemmin ensivastetoimintaa tehneistä sopimuspalokunnista jäi toiminnan ulkopuolelle. Suomen 22 alueellisen pelastuslaitoksen kumppanuusverkosto perustettiin 2008 2009 aikana. Siitä syntyi itsenäisten pelastuslaitosten vahva verkko, jossa asioita suunnitellaan, valmistellaan ja linjataan yhdessä siten, että kukin itsenäinen pelastuslaitos voi 9
10 mahdollisimman paljon hyödyntää yhdessä tuotettua materiaalia. Kumppanuusverkoston kautta valmisteltiin mm. runko lakisääteiselle valvontasuunnitelmalle, materiaaleja turvallisuusviestintään ja useita yhteisiä lausuntoja. Espoon kaupunginvaltuuston päätöksellä Espoon organisaatioon muodostettiin 1.1.2011 alkaen neljäs toimiala, palveluliiketoimen toimiala, jota johtaa liiketoimintajohtaja. Pelastuslaitos siirrettiin teknisen ja ympäristötoimen toimialalta palveluliiketoimen toimialalle. Siirrolla ei ollut vaikutusta pelastustoimen palvelutasoon. Palvelutasopäätöksen tavoitteisiin pääseminen Arvio palvelutasopäätöskauden 2009 2013 tavoitteisiin pääsemisestä perustuu palvelutasopäätökseen kirjattujen tavoitteiden toteutumiseen sekä eri vastuuhenkilöiden itsearviointiin. Samalla on osa-alueittain arvioitu lisäpanostustarvetta uudella palvelutasopäätöskaudella. Arvioiden mukaan asetetut tavoitteet ylitettiin ainakin seuraavissa (termit viittaavat palvelutasopäätöksen otsikoihin): valistus ja neuvonta (turvallisuusviestintä), suuret yleisötilaisuudet. Palvelutasopäätöksen tavoitteet saavutettiin ainakin seuraavissa: vesipelastustoiminta, väestön suojaaminen, liikenneonnettomuudet, päällystön päivystys- ja varallaolojärjestelyt, yhteistoiminta muiden pelastustoimen alueiden kanssa, ensihoitopalvelut sekä kalusto ja varusteet. Tavoitteita jäi saavuttamatta ainakin seuraavissa: riskianalyysi ja uhkien arviointi, kaavoitus ja rakentaminen, omatoimisen varautumisen tukeminen, päivittäisonnettomuudet, pelastustoiminta ylikorkeissa rakennuksissa ja maanalaisissa tiloissa, ilmaliikenneonnettomuudet, pelastustoiminta poikkeusoloissa, tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä henkilöstöresurssit. Samalla arvioitiin palvelutasopäätöskaudella 2014 2017 tarvittavan lisäpanostusta ainakin seuraaviin: riskianalyysi ja uhkien arviointi, kaavoitus ja rakentaminen, turvallisuusviestintä, onnettomuuksien tutkinta, päivittäisonnettomuudet, suuronnettomuudet, pelastustoimen tieto- ja viestijärjestelmät, johtaminen ja toimintatapa sekä henkilöstö. Vähemmän panostusta arvioitiin tarvittavan ainakin seuraaviin: nuohous, omatoimisen varautumisen suunnittelu, omatoimisen varautumisen henkilöstön tukeminen, pelastustoiminta poikkeusoloissa sekä väestönsuojelun resurssit.
11 2.2. Uhkien ja riskien arviointi Pelastuslain (379/2011) tavoitteena on parantaa ihmisten turvallisuutta ja vähentää onnettomuuksia. Lain tavoitteena on myös, että onnettomuuden uhatessa tai tapahduttua ihmiset pelastetaan, tärkeät toiminnot turvataan ja onnettomuuden seurauksia rajoitetaan tehokkaasti. Pelastuslain mukaisesti yhteiskuntaan pyritään luomaan sellaiset puitteet, että yksittäiset ihmiset, yhteisöt ja viranomaiset voivat elinympäristössään ja toiminnassaan ehkäistä onnettomuuksia sekä varautua rajoittamaan ja torjumaan onnettomuuksista aiheutuvia vahinkoja ja seurauksia. Pelastustoimen järjestelmän on vastattava toimintaympäristön haasteita ja onnettomuusuhkia, sekä asiakkaiden turvallisuustarpeita. Pelastustoimeen kuuluvat riskien arviointi ja analysointi, onnettomuuksien ehkäisy ja pelastustoiminta sekä pelastustoimen järjestelmän suunnittelu ja mitoittaminen toimintaympäristön riskien mukaan. Riskien määrittelyssä pelastuslaitos tarkastelee toimintaympäristöään yhdessä kuntien, muiden viranomaisten ja tarvittavassa laajuudessa alueen muiden toimijoiden kanssa. Uhkien arviointia tehdään jatkuvasti. Onnettomuusuhkien määrittelyssä arvioidaan alueen uhkatekijöitä, niiden todennäköisyyttä ja vaikutuksia. Työssä hyödynnetään onnettomuuksien syiden arvioinnissa ja selvittämisessä saatuja tietoja. Pelastustoiminnan voimavarat mitoitetaan siten, että niillä pystytään toimimaan tehokkaasti onnettomuustilanteissa. Uhkien arviointi sovitetaan yhteen valvontasuunnitelman kanssa soveltuvin osin. Uhkien arviointi muodostuu kolmesta osasta: - Pelastustoiminnan toimintavalmiuden määrittämiseksi pelastustoimen alueet jaetaan riskiluokkiin käyttäen regressiomallia ja riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia. - Tunnistetaan sellaiset onnettomuustyypit sekä yksittäiset riskikohteet, tapahtumat ja yleisötilaisuudet, joiden varalta tarvitaan erityisiä järjestelyjä. - Seurataan onnettomuusuhkien, onnettomuuksien lukumäärän ja syiden kehitystä sekä tehdään sen perusteella johtopäätöksiä tarvittavista toimenpiteistä. Riskialueiden määrittely on tehty sisäasianministeriön pelastusosaston (2012) antaman Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaisesti. Pelastustoimen poikkeusolojen uhkien arviointi Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen osalta on tehty vuonna 2007. Toimintaympäristön arvioinnissa on käytetty paloturvallisuusseurannan kehittäminen - hankkeessa kehitettyä työkalua, jolla arvioidaan toimintaympäristöön vaikuttavia tilastollisia tekijöitä (http://paloturvallisuusseuranta.fi). Tavoite Riskien arvioinnille ja hallinnalle on luotu jatkuva prosessi. Paloriskiä on kyetty arvioimaan asuinalueluokituksen perusteella.
12 Vaarallisten kemikaalien käsittelyn, varastoinnin ja kuljetusten vaikutus alueen riskitasoon on arvioitu. Toteuttamissuunnitelma Pelastustoiminnan voimavarat mitoitetaan siten, että niillä pystytään toimimaan tehokkaasti onnettomuustilanteissa. Uhkien arviointi sovitetaan yhteen valvontasuunnitelman kanssa soveltuvin osin. Asuinalueluokittelu tehdään koko pelastuslaitoksen alueelle ja sen tulokset huomioidaan valvontasuunnitelmassa. Vaarallisia kemikaaleja käsittelevät ja varastoivat laitokset otetaan huomioon riskialuejakoa laadittaessa sekä kaluston sijoittelussa ja hankinnassa Pyritään selvittämään kemikaalikuljetusten määrät alueella ja arvioimaan niiden vaikutus alueen riskitasoon. 2.2.1. Riskiluokat Pelastustoimen riskialuejako on laadittu sisäasiainministeriön toimintavalmiuden suunnitteluohjeen 21/2012 mukaisesti. Riskialuejako on viimeksi päivitetty ja vahvistettu käytettäväksi 9.12.2012. Riskianalyysi on jatkuva prosessi joka seuraa toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia ja onnettomuustilastoja. Riskiluokkien määritysperusteena käytetään regressiomallilla määritettyä riskitasoa. Pelastuslaitoksen alue on jaettu neljään riskiluokkaan I -IV, joista I on korkeariskisin. Riskialueita voidaan sanallisesti kuvailla seuraavasti: - I-riskiluokan alueet ovat tiheään rakennettuja ja tiheästi asuttuja taajamia sekä vilkkaasti liikennöityjä tiealueita, joissa onnettomuuden todennäköisyys on suuri ja joissa onnettomuudet vaarantavat erityisen suuren ihmismäärän tai uhkaavat erityisen suuria omaisuus-, ympäristö- ja kulttuuriarvoja. - II-riskiluokan alueet ovat alueita, joissa suuren määrän ihmishenkiä vaarantavat tai suuria omaisuus-, ympäristö- tai kulttuuriarvoja uhkaavat onnettomuudet ovat mahdollisia. - III-riskiluokan alueet ovat asuttuja alueita, joissa on yksittäisiä asumuksia laajempia kylätaajamia tai asuntokokonaisuuksia sekä vilkkaasti liikennöityjä väyliä. - IV-riskiluokan alueet ovat asumattomia tai niillä on yksittäisiä asumuksia harvassa. Riskiluokan alueet tarkastettiin myös toteutuneiden onnettomuuksien pohjalta. Tämän tarkastelun pohjalta muodostetut riskiruudut on esitetty liitteessä A. Tarkastelun pohjalta voidaan päätellä että pelastustoimen alueella pelastusyksiköiden toimintavalmius ja saavutettavuus eri riskiluokan alueilla on tyydyttävä. 2.2.2. Kansallisesti merkittävät riskit Euroopan Unionin Neuvosto on päätelmissään 30.11.2009 todennut, että jäsenmaiden tulee määritellä kansallisesti merkittävät onnettomuusuhat. Kansallisesti merkittäviksi onnettomuusuhkiksi katsotaan onnettomuusuhat, jotka toteutuessaan aiheuttavat vakavat
tai erittäin vakavat seuraukset ihmisille, ympäristölle tai omaisuudelle. Länsi-Uudenmaan pelastustoimen alueella (myöhemmin alue) on 10 kohdetta, joiden arvioidaan muodostavan kansallisesti merkittävän riskin sekä lisäksi vakavan öljyonnettomuuden riski merialueella. Kuuden minuutin saavutettavuusajan ulkopuolella näistä kohteista sijaitsee kuusi. Näissä on omatoimisen varautumisen keinoin pyrittävä varmistamaan toiminnan turvallisuus. 13 2.2.3. Kemikaalikohteet ja -kuljetukset Alueella sijaitsee useita vaarallisten kemikaalien laajamittaista teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavaa laitosta. Kohteita on Kemu-rekisterin mukaan seuraavasti: Turvallisuusselvityslaitokset: 6 kpl Toimintaperiaateasiakirjalaitokset: 15 kpl Lupalaitokset: 26 kpl Lisäksi Otaniemessä sijaitsee tutkimuskäytössä oleva ydinreaktori. Turvallisuusselvityslaitosten osalta on laadittu ulkoiset pelastussuunnitelmat ja kaikki laajamittaista toimintaa harjoittavat kemikaalikohteet ovat kemikaalivalvontasuunnitelman ja valvontasuunnitelman mukaisesti pelastuslaitoksen valvontatoiminnan piirissä. Lisäksi laitosten kanssa on tehty yhteistoimintaharjoituksia ja osallistuttu Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (TUKES) tarkastuksiin. Yksittäisten kohteiden vaikutusta sijaintipaikan riskiruutuaineistoon on tarkasteltu. Lisäksi alueella on runsaasti vähäistä kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia harjoittavia toimijoita, joiden valvonta kuuluu pelastusviranomaiselle. Vaarallisten aineiden torjuntakalustoa on sijoitettu alueelle riskiarvioperusteisesti. Kemikaalikuljetukset keskittyvät alueen valtateille ja kemikaalikohteille johtaville tieosuuksille sekä Hanko-Hyvinkää radalle. Valtaosa tiekuljetuksista on palavien nesteiden kuljetuksia. Kemikaalien varastointi ja kuljetukset aiheuttavat vaaraa kohteiden lähistön henkilöille, ympäristölle ja rakennuksille. Tilastojen mukaan valtaosa vaarallisten aineiden onnettomuuksista sattuu niitä käsittelevissä tai varastoivissa laitoksissa, ei niinkään maanteillä. Riskeihin pyritään vaikuttamaan valvonnalla, suunnitelmilla ja yhteistyöllä. 2.2.4. Alueen erityisriskejä Uuden haasteen erityisriskien muodossa alueelle tuo Länsimetron rakentaminen ja käyttöönotto tämän palvelutasopäätöskauden aikana. Korkeat rakennukset, suuret rakennuskompleksit ja maanalainen rakentaminen lisää rakenteellisen palonehkäisyn osaamistarvetta, samalla pelastustehtävät muuttuvat haasteellisemmiksi. Rakennuskannasta on pyritty tunnistamaan onnettomuustilanteissa haasteelliset rakennukset. Esimerkiksi korkeisiin rakennuksiin suunnataan valvontatoimintaa tiheämmin kuin muihin vastaavan käyttötarkoituksen rakennuksiin. Esimerkiksi Espoon alueella rakennukset tulevat pääasiassa olemaan kerrostaloja (noin 70 %). Lisäksi Länsimetron rakentaminen vaati pitkien tunneleiden rakentamista, kun metro
14 kulkee Espoossa koko matkan maan alla ja asemia tulee olemaan vähintään kymmenen (10) kappaletta (Otaniemi, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu, Matinkylä, Finnoo, Kaitaa, Soukka, Espoonlahti ja Kivenlahti). Kauppojen määrä vähenee, mutta kauppojen koko suurenee ja parkkitilojen (maanalaiset tilat) tarve kasvaa. 2.2.5. Toimintaympäristön riskit Tulipalo Pelastustehtävien määrä alueella on ollut viime vuosina suhteellisen vakaa, noin 6000 7 000 pelastustehtävää vuosittain ja ensivastetehtäviä vuosittain noin 1300. Suurimmat vaihtelut tehtävien määrässä johtuvat lähinnä säätyyppien vaihteluista (kuivat kesät, myrskyt, tulvat ym.). Tulipalojen määrät ovat laskeneet verrokkiryhmän tasolle (Helsingin, Keski-Uudenmaan, Länsi-Uudenmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen pelastustoimen alueet) sekä huomattavasti valtakunnallisen tason alle. Samaan aikaan tahallisten tulipalojen osuus on kuitenkin kasvanut merkittävästi ja on yli kaikkien vertailutasojen. Tahallisesti sytytettyjä tulipaloja on suhteellisesti enemmän kuin valtakunnallisesti. Taloudelliset vahingot ovat nousseet hieman vuosista 2008 2010, mutta ovat yhä valtakunnallisesti matalalla tasolla. Vahingot ovat 30 % korkeammat suhteessa verrokkiryhmän muihin pelastuslaitoksiin. Taloudellisiin vahinkoihin vaikuttaa yleensä suurpalot ja tiettyjen rakennusten (teollisuus-, maatalous-, suuret kokoontumis- ja oppilaitosrakennukset) palot. Alueella sattuu paljon vakavia henkilövahinkoja asuinrakennuspalojen tai lievien loukkaantumisten määrään suhteutettuna. Tämä voi johtua siitä, että tulipaloissa osallisena olevilla henkilöillä on syystä tai toisesta alentunut toimintakyky. Ruoanvalmistuksesta aiheutuneet palot olivat syttymissyynä vertailutasoja vähäisempi. Ruoanvalmistuksesta aiheutuu kerrostaloissa valtakunnallisesti noin puolet paloista. Tulityöpalot ovat merkittävästi valtakunnallisen tason alapuolella. Savukepalot ovat laskussa, mutta yli vertailutasojen. Ne ovat merkittävin yksittäinen syy palokuolemien taustalla valtakunnallisesti, joten näihin vaikuttamalla pystytään yleensä vaikuttamaan myös palokuolemiin. Kone-, laite- tai prosessipalot eli kotitalouksien ja teollisuuden sähkölaite- ja muut konepalot ovat merkittävin yksittäinen syttymissyyluokka. Määrä on pysynyt edellisten vuosien tasolla, ja on verrokkiryhmän tasolla. Valtakunnalliseen tasoon nähden merkittävästi pienempi luku voi johtua ainakin osin elinkeinorakenteiden eroista. Tulisijapalojen määrä on kasvanut, mutta ovat yhä valtakunnalliseen tasoon nähden erinomaisella tasolla muun verrokkiryhmän kanssa. Nokipalot ovat puolittuneet aiemmista
15 vuosista ja ovat alle verrokkiryhmän tason ja noin puolet valtakunnallisesta tasosta. Ne olivat suhteellisen pieni syttymissyy valtakunnallisestikin. Nämä kaksi muodostavat valtakunnallisesti merkittävän osan pientalopaloista, joten niitä torjutaan parhaiten pientaloihin kohdistettavilla onnettomuuksien ehkäisyn keinoilla kuten valvonnalla. Roskien poltosta aiheutuneiden palojen määrä on merkittävästi vähentynyt viime vuosina, mutta taso on verrokkiryhmän vastaavaa hieman korkeampi. Syttymissyynä roskien poltto ei ole täysin merkityksetön. Nuotio- ja grillipalot ovat niin ikään puolittuneet ja ovat nyt jo lähellä vertailukohtien tasoa. Kulotus ja kuuman esineen, tuhkan tai kipinän aiheuttamat palot ovat Alueella kaikkiin vertailutasoihin vähäisiä ja laskeneet aiemmista vuosista merkittävästi. Rakennuskanta Vanhaa rakennuskantaa on alueella vähän, mikä on paloturvallisuuden kannalta hyvä asia. Tämä koskee niin asuin- kuin muitakin rakennuksia. Pelastustoimen alueista vain Keski- Uudellamaalla on suhteessa vähemmän ennen vuotta 1960 rakennettuja kerrosneliöitä. Vuokra-asujia on suhteessa saman verran kuin valtakunnallisesti ja huomattavasti enemmän kuin mediaanikunnassa. Tämä voi johtua suhteellisen suuresta määrästä opiskelijoita ja kalliista omistusasumisesta. Liikenne Pelastustoimen alueen liikenneonnettomuusriskit on kartoitettu vuosien 2008 2011 aikana. Tehtyjen selvitysten perusteella liikenneonnettomuudet ovat olleet yksi suurimmista tehtävämäärien nostajista vuosittain. Liikenneonnettomuudet edustavat alueella keskimäärin noin 15 % kaikista pelastustoimelle välitetyistä tehtävistä. Liikenneturvallisuussuunnitelmat ovat elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskusten (ELYkeskus) ja kuntien yhteistyössä laatimia selvityksiä kunnan alueella tapahtuneista liikenneonnettomuuksista, infrastruktuurin tilasta ja liikenteen tilastoista. Selvityksissä kartoitetaan yleensä myös kyselyllä kuntalaisten havaintoja vaarallisista liikennepaikoista sekä laaditaan aikataulu- ja prioriteettilistat erilaisista toimenpiteistä ja parannusehdotuksista. Poikkeukselliset sääilmiöt. Mahdollisen ilmastonmuutoksen tuomat tai muuten poikkeukselliset sääolot lisääntyvät (voimakkaat myrskyt, kuivuus, kylmyys, tulvat jne.).
16 Ympäristöonnettomuus Jatkuva liikenteen kasvu eri väylillä kasvattaa mahdollisuutta vaarallisten aineiden kuljetusonnettomuuksiin ja kemikaalien käyttö lisääntyy. Väestön määrä lisääntyminen ja keskittyminen On arvioitu, että alueella väestömäärä lisääntyy vuosina 2011 2020 merkittävästi. Ikärakenteen muutoksesta ja kaupungistumisesta johtuva rakentaminen keskittyy kasvukeskuksiin. Seurauksena saattaa olla, että riittävää palvelutasoa ei pystytä ylläpitämään koko pelastuslaitoksen alueella, jos toimintaa keskitetään vain kasvukeskuksiin. Alueella on tasaisesti kaupunkimaisia, taajaan asuttuja ja maaseutumaisia kuntia, joskin alue on kokonaisuudessaan kuitenkin moniin muihin alueisiin verrattuna urbaani. Alueella on kaikista pelastustoimen alueista neljänneksi eniten asukkaita. Väestöstä yli 58 % asuu Espoossa, mikä tekee Espoosta väestöllisellä osuudella mitattuna voimakkaimman isäntäkunnan verrattuna mihinkään muuhun pelastustoimen alueeseen (Helsinki erikoispoikkeuksena). Monella pelastustoimen alueella suurimman isäntäkunnan väestöllinen osuus on kuitenkin noin 50 %, joten tilanne ei ole täysin poikkeuksellinen. Toimintaympäristönä maaseutumaiset kunnat ovat haastavimpia pelastustoiminnan palvelujen turvaamisen kannalta. Toisaalta maaseudulla lähinkään naapuri ei ehdi pelastaa henkilöä syttymistilasta ja pientaloihin liittyy enemmän ja erilaisia potentiaalisia vaaranaiheuttajia (esim. öljylämmitys, tulisijat, työkalut) kuin kerrostaloissa. Tämä vaatii erityistä huomiota omatoimisen varautumisen tukemiseen. Syrjäytyminen Syrjäytymisen mittareista lasten huostaanotot tai nuorten toimeentulotuen varaan jääminen eivät ole alueella vertailukohtiin nähden vakavia ongelmia. Samoin asunnottomuus on ilmiönä vähäisempi kuin verrokkiryhmässä tai valtakunnallisesti. Huomionarvoisinta on se, että alueen nuorista kaikkiin vertailukohtiin nähden suurempi osa jää koulutuksen ulkopuolelle. Toisaalta Länsi-Uudellamaalla työttömyyteen liittyy pitkäaikaisuutta useammin kuin mediaanikunnassa ja lähes yhtä usein kuin valtakunnallisesti. Pienituloisuutta on alueella vähemmän kuin millään muulla pelastustoimen alueella. Sosioekonomisesti Länsi-Uudellamaalla menee paremmin kuin muualla Suomessa. Kokonaisuutena syrjäytyminen on Länsi-Uudellamaalla kaikkia vertailukohtia vähäisempi ongelma.
17 Alkoholi Alkoholin myynti on valtakunnallista ja verrokkiryhmän tasoa vähäisempää. Osa alueen alkoholinkulutuksesta voi kuitenkin siirtyä Helsingin myyntilukuihin, jos ja kun ympäryskunnista käydään Helsingin ravitsemusliikkeissä ja palataan kotiin yöksi. Tällöin päihteet ja niihin liittyvät paloturvallisuusriskit eivät näy alueen myyntiluvuissa, vaikka niitä onkin. Väestön keski-iän kasvaminen, vanhusväestön määrän kasvu Vanhusten asuttaminen kodinoloisiin tiloihin lisää erityiskohteiden määrää ja asuntojen paloturvallisuuteen liittyvien laitteiden tekninen vaatimustaso nousee. Tällä hetkellä ei ole riittävää yhteistyötä esim. sosiaali- ja terveyshuollon ja pelastustoimen välillä kotona asuvien vanhusten turvallisuustilanteen (pelastuslaitoksen näkökulmasta) kartoittamiseksi. Vanhusten koti- ja laitoshoito ovat vertailutasoja vähäisempiä Länsi-Uudellamaalla. Väestön ikääntyminen ei ole Länsi-Uudellamaalla yhtä vakava ongelma kuin valtakunnallisesti, verrokkiryhmässä tai mediaanikunnassa. Alueella on kaikista pelastustoimen alueista toiseksi vähiten ikääntyneitä Keski-Uudenmaan jälkeen. Keski-Uudenmaan väestöpyramidi muistuttaa paljon valtakunnallista, mutta ikääntyneitä on vähemmän 55 ikävuodesta alkaen. Myös nuoria aikuisia (20-29 -v.) on vähemmän kuin lapsia, nuoria ja heidän vanhempien ikäisiä ihmisiä. Helsingissä tilanne on päinvastainen, mikä kertoo lapsiperheiden hakeutumisesta ympäryskuntiin ja opiskeluikäisten keskittymisestä pääkaupunkiin. Yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä arvioidaan nousevan nykyisestä 18 prosentista 26 prosenttiin vuoteen 2030 ja 28 prosenttiin vuoteen 2060 mennessä (Tilastokeskus). Omatoimisen varautumisen merkitys kasvaa ja tarvitaan lisää turvallisuuskoulutusta. Henkilöstön työkyky Poistuma kasvaa ja työssä jaksamisen merkitys korostuu. Tärkeä osa työkykyä on myös työpaikalla vallitseva henki (työilmapiiri) ja työpaikan yleinen viihtyvyys (työ- ja sosiaalitilat). Pelastuslaitoksen tulee tehostaa henkilöstön urasuunnittelua ja resurssien suuntaamista toimintakyvyn edellyttämiin tehtäviin (opastus- ja valistustehtävät sekä turvallisuusviestintä). Sekä pelastuslaitoksen että sopimuspalokuntien henkilöstö vanhenee, eikä enää kykene pelastustoimintaan. Seurauksena on pelastustoimintaan kykenevien henkilöstön vaje. Henkilöstön rekrytointi Pelastuslaitoksen on oltava houkutteleva (palkkaus) ja kilpailukykyinen työantaja kilpailtaessa ammattitaitoisesta henkilöstöstä. Asumisen kalleudella pääkaupunkiseudulla on osa vaikutus myös alueen rekrytoinnin haasteisiin. Rekrytoitaessa henkilöstöä on huomioitava alueen monikielisyys ja eri uskontokunnat sekä pelastuslaitoksen toimiminen
18 liikelaitoksena (liiketaloudellinen osaaminen). Myös sopimuspalokuntien henkilöstön rekrytoinnissa on ongelmia etenkin harvaan asutuilla alueilla. Toimintojen haavoittuvuus Toimintojen teknistyessä myös niiden häiriöalttius lisääntyy. Nykyajan johtamis- ja toimintojen hallintajärjestelmät ovat riippuvaisia sähkön saannista ja osaavasta henkilöstöstä. Tekninen kehitys Järjestelmät ja laitteiden tekninen kehitys on nopeaa ja laitteiden käyttö sekä huolto ilman erillistä koulutusta ja perehdytystä ei enää ole mahdollista. Toimintojen teknistyessä, myös investointeihin tarvittavat resurssit kasvavat. Ammattitaitoisen ja tiettyihin osa-alueisiin keskittyvän henkilöstön tarve tulee lisääntymään. Pelastuslaitoksen kyky reagoida muutoksiin (poliittinen, lainsäädäntö, uhkamallit) Nyky-yhteiskunnassa muutokset tapahtuvat nopeasti ja toimintaympäristössä saattaa tapahtua merkittäviäkin muutoksia lyhyellä aika välillä. Pelastuslaitoksen kyky ja mahdollisuudet reagoida muutoksiin nopeasti ovat rajalliset. Asukasmielipiteen vaikutus pelastustoimen toimintaan ja olemassaoloon Ihmisten muodostama mielikuva pelastuslaitoksesta voi vaikuttaa poliittisiin päättäjiin ja näin myös rahoituskehykseen joko positiivisella tai negatiivisella tavalla. Positiiviset mielikuvat vahvistavat pelastuslaitoksen roolia osana alueen turvallisuutta ja negatiiviset mielikuvat vaikeuttavat pelastustoimen kykyä toimia ja pelastustoimi joutuu perustelemaan olemassaan oloaan jatkuvasti. Positiivisen imagon ylläpitäminen ja sen parantaminen vaatii jatkuvaa vuorovaikutusta asukkaiden kanssa ja heidän mielipiteiden kuuntelemista. Pelastuslaitoksen kokonaisvaltaisen tehtäväkentän tekeminen tutuksi alueen väestölle ja asukkaiden aktivointi rakentavaan palautteen antoon ovat haasteellisia. Aktiivinen sosiaalinen vaikuttaminen edellyttää ammattitaitoista henkilöstöä. 2.2.6. Asuinalueluokitus Sisäasiainministeriön hanke tuotti pelastuslaitosten käyttöön asuinalueluokitusaineiston, jota voidaan hyödyntää paloriskien arvioinnissa asuinalueittain. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa asuinrakennuksissa tapahtuviin onnettomuuksiin sekä tahallisiin muihin tulipaloihin liittyvien tekijöiden riippuvuuksia asuinalueiden ominaispiirteistä analysoimalla onnettomuustietoihin yhdistettyä asuinalueaineistoa.
Aineisto koostuu Mosaic-profiloinnin ja pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietokannan (PRONTO) onnettomuustietojen yhdistelmästä, joka voidaan tuoda karttapohjalle 250 x 250 m riskiruutuina. Aineisto saatiin käyttöön 2012 ja sitä kokeiltiin Espoon aineistolla yhden teeman osalta. Aineistosta ei voida tunnistaa yksittäistä asuntoa, vaan suuremman alueen trendejä. Aineistoa voidaan käyttää valvonnan suuntaamiseen riskialueille. 19 3. Onnettomuuksien ehkäisy Onnettomuuksien ehkäisy ja hyvän turvallisuuskulttuurin edistäminen on pelastustoimen keskeinen tavoite. Onnettomuuksien ehkäisyn tavoitteena on, että onnettomuudet ja niiden seuraukset vähenevät suhteessa väkilukuun alueella. Pelastustoimen vision 2025 mukaan Suomessa on hyvä turvallisuuskulttuuri ja Euroopan tehokkain pelastustoimi. Tämä tarkoittaa muun muassa yhteiskuntaa, jossa jokainen ottaa vastuuta turvallisuudesta ja onnettomuuksia ehkäistään tehokkaasti ennalta. Pelastustoimen strategiassa on strategiseksi päämääräksi asetettu: Onnettomuuksia ehkäistään tehokkaasti ennalta yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Onnettomuuksien ja vahinkojen määrä vähenee olennaisesti. Pelastustoimi voi lisätä yhteiskunnallista vaikuttavuuttaan erityisesti onnettomuuksien ehkäisyn keinoin. Toimintaympäristön muutoksiin sisältyy tekijöitä, jotka lisäävät onnettomuusriskejä. Onnettomuuksien syyt ovat moninaisia ja liittyvät suureksi osaksi ihmisten käyttäytymiseen. Niihin voidaan tehokkaasti vaikuttaa vain laajalla ja pitkäjänteisellä yhteistyöllä. Yksityisten ihmisten ja yhteisöjen vastuuta ja valmiuksia turvallisuusasioissa lisätään. Sisäisen turvallisuuden ohjelma III Turvallisempi huominen (2012) esittää toimenpiteitä arjen turvallisuutta heikentävien ongelmien ratkaisemiseksi ja niiden ennalta ehkäisemiseksi. Osa toimenpiteistä koskettaa pelastuslaitoksen onnettomuuksien ennaltaehkäisyä. Toiminnassa huomioitavia asioita ovat: - Maahanmuuttajien turvallisuusviestintä: kehitetään turvallisuusviestintää selkokieliseksi turvallisuuspalveluiden saatavuuden varmistamiseksi. - Oppilaitosturvallisuus: Pelastuslaitokset tehostavat koulujen omatoimisen varautumisen ohjausta ja varmistavat, että SM julkaisussa 40/2009 esitetyt suositukset on toteutettu kattavasti. Tavoitteena on, että pelastuslaitokset seuraavat alueen oppilaitosten harjoitusten toteuttamista vaaratilanteiden varalle ja lähettävät tarvittaessa oppilaitoksille muistutuksen, jos harjoitusten väli kasvaa liian pitkäksi. Pelastuslaitokset raportoivat säännöllisesti harjoitusten toteuttamisen tilanteesta ja kattavuudesta alueen kunnille ja opetus- ja kulttuuriministeriölle sekä sisäasiainministeriölle. - Kauppakeskusturvallisuus: Otetaan käyttöön käytännössä hyviksi osoittautuneita, eri toimijoiden yhteistyöhön perustuvia toimintamalleja kauppakeskusten ja vastaavien
tilojen turvallisuuden ja asioinnin turvallisuuden parantamiseksi sekä viihtyisyyden ja turvallisuuden tunteen ylläpitämiseksi. - Rakennetun ympäristön turvallisuus: Vahvistetaan turvallisen rakennetun ympäristön suunnittelua, toteutusta ja hoitoa poikkihallinnollisesti. - Kotonaan asuvien iäkkäiden ihmisten turvallisuus: Hyvinvointia edistävillä kotikäynneillä kiinnitetään erityistä huomiota turvallisuuteen ja tehdään yhteistyötä alueellisen pelastustoimen kanssa. - Hoitolaitosturvallisuus: Jatketaan edellisessä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa päätettyjä toimenpiteitä hoiva- ja huoltolaitosten suojaamiseksi tarvittaessa automaattisella sammutusjärjestelmällä. - Yritysturvallisuus: Selvitetään yrityksiin kohdistuvien suurpalojen tutkintaan liittyvä viranomaisten ja muiden toimijoiden välinen yhteistyö siten, että tutkintaprosessien tulokset kehittyvät ja päällekkäiset toiminnot minimoidaan. Lisäksi selvitetään mahdollisuudet laajentaa PRONTO-järjestelmästä saatavien tietojen julkisuutta siten, että se on nykyistä paremmin omiaan edistämään palojen ja onnettomuuksien torjuntaa. Laaditaan yhteistyön laajentamisesta sekä tietojärjestelmän julkisuudesta tarvittavat säädösmuutokset. - Asumisen turvallisuus: Seurataan asuinrakennuksissa sattuneiden tulipalojen määrää. 20 3.1. Pelastustoimelle kuuluva ohjaus Pelastuslain 27 :n mukaan pelastuslaitoksen tulee huolehtia alueellaan pelastustoimelle kuuluvasta ohjauksesta, jonka tavoitteena on tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäiseminen ja varautuminen onnettomuuksien torjuntaan sekä asianmukainen toiminta onnettomuus- ja vaaratilanteissa ja onnettomuuksien seurausten rajoittamisessa. Pelastustoimen ohjauksella tarkoitetaan toimia, joilla pelastuslaitos edistää, tukee ja seuraa pelastuslain velvoitteiden toteutumista. Ohjausvelvoite sisältää ihmisten, yritysten sekä muiden toimijoiden ohjaamisen pelastuslaissa säädettyjen velvoitteiden täyttämisessä. Nykytila Yritysten, laitosten ja yhteisöjen ohjausta onnettomuuksien ehkäisemiseksi on suoritettu palotarkastusten yhteydessä. Palotarkastuksissa on tarkastettu pelastussuunnitelma ja poistumisturvallisuusselvitys niissä kohteissa, jotka ovat velvollisia ne laatimaan sekä lisäksi on annettu neuvoja ja ohjausta paloturvallisuusasioissa. Palotarkastusten yhteydessä on neuvottu ja opastettu paloteknisten laitteistojen kunnossapidon suhteen ja erheellisiä paloilmoituksia aiheuttaneisiin kohteisiin on kohdennettu ohjausta ja määräyksiä. Kuntalaisten ja yritysten, laitosten ja yhteisöjen ohjaus- ja neuvontapalveluita varten pelastuslaitoksella on päivystävä palotarkastaja, joka vastaa puheluihin koko pelastuslaitoksen alueelta. Palotarkastajat antavat rakenteellisen paloturvallisuuden ohjaus- ja neuvontapalveluita suunnittelijoille sekä rakennushankkeisiin ryhtyville. Ohjaus- ja neuvontapalveluita annetaan
myös väestönsuojien rakentamiseen liittyvissä asioissa. Lisäksi onnettomuuspaikalla ja onnettomuuden jälkeen on annettu neuvontaa ja ohjeita asianosaisille jatkotoimien suhteen. Onnettomuuspaikalla tapahtuvaa neuvontaa varten on pelastuslaitoksella käytössään tiedote jaettavaksi onnettomuudessa osallisille. Ohjaus- ja neuvontatyön kysyntä on suurten rakennushankkeiden ja alan kehittymissuunnan myötä kasvussa ja ohjauksen sekä neuvonnan merkitys on kasvanut onnettomuuksien ehkäisyssä. Suuret rakennushankkeet, kuten maanalainen rakentaminen, korkea rakentaminen sekä tiivis ja matala rakentaminen asettavat pelastuslaitokselle erityisiä vaatimuksia onnettomuuksien ehkäisyssä sekä pelastustoiminnassa. Suuntaus rakentamisessa on, että suurten rakennusten palo- ja poistumisturvallisuus rakennetaan aktiivisten teknisten järjestelmien, kuten pelastustoimen laitelain mukaisten laitteiden varaan. 21 Tavoite Virka-aikana on käytettävissä onnettomuuksien ehkäisyn neuvontapalvelu ja tämän lisäksi tilannekeskus ja vuorossa oleva päällystö pystyy ohjaamaan asiakkaita kaikkina vuorokauden aikoina. Pelastuslaitoksen antamat ohjeet ja lausunnot ovat samansisältöisiä antajasta riippumatta. Maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa on otettu huomioon paloturvallisuus ja pelastuslaitoksen toimintaedellytykset. Toteuttamissuunnitelma Henkilöstön osaamisessa kiinnitetään huomiota työn yhteydessä asiakkaille kohdistuvaan ohjaukseen ja neuvontaan. Päivystävän palotarkastajan palvelun toteuman ja asiakaskontaktien määrän seuraamiseksi kehitetään järjestelmä. Suunnataan tarjottavia palveluita entistä enemmän niihin maankäytön suunnitteluun ja rakentamiseen liittyviin asioihin, joissa tarvitaan pelastusviranomaisen erityistä asiantuntemusta. Jatketaan ohjaus- ja neuvontapalveluiden toimintamallien sekä lausuntosisältöjen kehittämistä tasalaatuiseksi.
3.2. Turvallisuusviestintä Turvallisuusviestinnällä tarkoitetaan pelastuslain 27 mukaisia valistuksen, neuvonnan ja osittain myös ohjauksen tehtäviä. Turvallisuusviestinnän tavoitteena on onnettomuuksien ehkäiseminen, omatoimisen varautumisen kehittäminen sekä kansalaisten toimintavalmiuksien parantaminen siten, että he osaavat toimia oikein onnettomuustilanteissa ja vähentää toimillaan onnettomuuksien seurauksia. Turvallisuusviestintää ovat muun muassa turvallisuusneuvonta, turvallisuuskoulutus sekä erilaisissa yleisötilaisuuksissa tai joukkoviestimissä toteutettava edellä mainittuja tavoitteita palveleva viestintä. Turvallisuusviestintätyö pelastuslaitoksissa perustuu pelastuslain ohella pelastustoimen strategiaan, sisäisen turvallisuuden ohjelmaan, valtakunnalliseen pelastustoimen turvallisuusviestinnän strategiaan sekä pelastustoimen toiminta- ja taloussuunnitelmaan. Myös hallitusohjelma sekä aluehallintoviranomaisten peruspalveluiden arvioinnit osaltaan ohjaavat pelastustoimen turvallisuusviestintätyötä. Nykytila Vuosittain turvallisuuskoulutuksissa ja yleisötilaisuuksissa on tavoitettu vuodesta 2011 lähtien yli 10 % alueen väestöstä. Määrällistä tavoitetta on nostettu vuodesta 2009 lähtien joka vuosi yhdellä prosentilla niin, että vuonna 2013 oli tavoitteena saavuttaa 10 % alueen asukkaista. Turvallisuusviestintää toteutetaan erilaisten koulutusten, opasmateriaalien ja neuvonnan keinoin. Lisäksi turvallisuusviestintää tehdään joukkoviestintävälineiden ja sosiaalisen median välityksellä. Turvallisuusviestintään kuuluu myös erilaisia yleisötilaisuuksia ja kampanjoita. Pelastuslaitoksen turvallisuusviestinnän kohderyhmiä vuosina 2009 2013 ovat olleet päiväkoti-ikäiset lapset hoitajineen, oppilaitoksien oppilaat ja henkilökunta, maahanmuuttajat sekä kotihoitajat ja hoitolaitoksien henkilökunta. Turvallisuusviestinnän koordinointia ja resursseja on kehitetty. Turvallisuusviestintää koordinoi johtava palotarkastaja ja yksi turvallisuuskouluttajan virka on täytetty. Turvallisuuskouluttajien virkojen täyttämisessä huomioidaan pelastushenkilöstön urapolkusuunnitelmat. Suhtautuminen turvallisuusviestinnän tehtäviin on muuttunut entistä myönteisemmäksi, mutta asenneilmapiirin kehittyminen vaatii vielä ainakin prosessien selkeyttämistä sekä henkilöstön sisäistä kouluttamista. Muun muassa resurssien jakautumisesta johtuen turvallisuusviestinnän toteutus ei ole pelastustoimen alueella täysin yhtenäistä. Pelastuslaitoksen koko henkilökunta suorittaa turvallisuusviestintää omissa työtehtävissään. Turvallisuusviestintää tehdään yhteistyössä alueen sopimuspalokuntien, pelastusalan 22
23 liittojen sekä pelastuslaitosten kumppanuusverkoston turvallisuusviestijöiden kanssa. Yhteistyö on aktiivista myös Uudenmaan alueen pelastuslaitosten kesken. Omatoimisen varautumisen kursseja pelastustoimen alueella toteutetaan yhteistyössä Uudenmaan Pelastusliitton ja Finlands svenska brand- och räddningsförbund kanssa. Tavoitteet Asiakkaat osaavat tunnistaa riskejä ja ehkäistä niitä kotona, töissä ja vapaa-ajalla. Lisäksi asiakkaat osaavat toimia oikein onnettomuus- tai vaaratilanteissa ja vähentää onnettomuuksien vaikutuksia. Turvallisuusviestintää on toteutettu turvallisuusviestintäsuunnitelman mukaisesti samoilla periaatteilla ja sisällöillä koko pelastuslaitoksen alueella. Toteuttamissuunnitelma Turvallisuuskoulutuksella ja yleisötilaisuuksissa tavoitettujen ihmisten määrällistä tavoitetta kasvatetaan vuosittain kahdella prosenttiyksiköllä, siten että vuonna 2018 saavutetaan 20 % alueen väestöstä. Turvallisuusviestintää kohdennetaan erityisesti erilaisille riskiryhmille ja heidän läheisilleen sekä sidosryhmien edustajille. Turvallisuusviestintään käytettäviä resursseja kehitetään määrällisen ja laadullisen tavoitteen kasvaessa. Turvallisuusviestintäsuunnitelmaan perustuen annetaan sisäistä koulutusta, jotta turvallisuusviestinnän tehtävät selkeytyvät, toteutus yhdenmukaistuu ja vaikuttavuus paranee. Turvallisuusviestinnän vaikuttavuutta pyritään arvioimaan ja kehittämään entisestään. Turvallisuusviestinnän vuosittain vaihtuvat kohderyhmät määritetään tarkemmin riskien arviointiin, valvontatoiminnan havaintoihin sekä onnettomuustutkintaan perustuen. Haja-asutusalueiden omatoimista varautumista tehostetaan yhdistämällä valvonnan ja turvallisuusviestinnän menetelmiä ja välineitä. 3.3. Palontutkinta Pelastuslain 41 :n mukaan pelastuslaitoksen on suoritettava palontutkinta. Palontutkinnan tavoitteena on vastaavien onnettomuuksien ehkäisy ja vahinkojen rajoittaminen sekä pelastustoiminnan ja toimintavalmiuksien kehittäminen.