8 KAAVOISSA SUOJELTAVAKSI ESITETYT KOHTEET

43 8 KAAVOISSA SUOJELTAVAKSI ESITETYT KOHTEET Kaupungin alueella on lukuisia muita merkittäviä luontokohteita, joista osa on osoitettu suojelukohteiksi eriasteisissa kaavoissa. Mikäli kohteet on kuvattu jo edellä suojelualueina, Natura 2000 verkoston kohteina tai muina kohteina, ei niitä luetella enää tässä osiossa. Pirkanmaan 1. maakuntakaava Maakuntakaavassa suojelualueiksi on osoitettu kaikki Natura 2000 verkoston alueet ja olemassa olevat suojelualueet. Niiden lisäksi kaavassa on suojelualueena esitetty neljä kohdetta: Vuorentaustassa sijaitseva Pohjajärvenletto, Siivikkalan Ilmarinjärvi, Hämeenkyrön rajalla sijaitseva Lintuharju sekä Ylöjärven harjun Julkujärven harju, joka on harjun ydinalueesta vielä suojelematta. Ilmarinjärvi (20 ha) on merkittävä lintujärvi ja sitä täydentävät ympäröivät pellot ja niityt. Pesivinä järvellä tavataan mm. vaarantuneisiin lajeihin luokiteltavaa punasotkaa ja silmällä pidettäviin kuuluvaa punajalkavikloa. Pohjoisen puolen aukealla tavataan lisäksi vaarantunutta kivitaskua. Järven ja lähiympäristön lajistoon kuuluvat myös mm. pensastasku, kottarainen, taivaanvuohi ja lapasorsa. Pesimälinnuston ohella järven arvoa nostaa sen ja lähipeltojen suuri merkitys levähdyspaikkana, sillä alueella tavataan vuosittain lukuisia uhanalaisia lajeja muuttojen aikana. Linnustolle häiriötä aiheuttavat lähes avoimesti näkyvä liikenne, pienpedot ja lemmikit sekä ihmisen toiminta. Linnuston monipuolistaminen edellyttäisi häiriötekijöiden vähentämistä ja kunnostustoimenpiteitä. Yhdessä lähiympäristön kanssa järvestä voisi kehittyä entistä parempi lintujärvi. Kuva. Ilmarinjärven linnustoa voi tarkkailla katoksesta. Maakuntakaavassa on lähes koko harjun ydinalue osoitettu luonnonsuojelualueeksi ja rauhoittamatta on enää laaja Julkujärven-Synkkänotkon (n. 50 ha) välinen alue. Arvokkaimmat kohdat alueella ovat Pikku Julkujärven alue, sen läheiset suot harjun notkelmassa sekä melko luonnontilaiset harjumänniköt ja pohjoisrinteen kuusikot. Lajistosta mainittakoon metsälehmus, kangasajuruoho, nuokkukohokki ja metsänätkelmä. Pikku Julkujärven eteläpuolella sijaitsevalla, jos SL-alueen ulkopuolisella paisterinteellä on tavattu myös ar-

44 vokasta kasvilajistoa kuten hietaorvokkia (Viola rupestris), nuokkukohokkia, kissankäpälää, keltatalvikkia (Pyrola chlorantha) ja kangasajuruohoa. Umpeenkasvu on jo köyhdyttänyt lajistoa. Kuvat. Julkujärven monimuotoista luontoa: Pikku Julkujärvi, suota ja harjumännikköä. Lintuharjun ydinharju (n. 50 ha, Ylöjärven puolella n. 18 ha) on osoitettu maakuntakaavassa SL-alueena, kun muu osa harjusta on MU-alueena. Lintuharju kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin harjukohteisiin ja siitä on kuvaus osiossa Luonnonsuojeluohjelmien mukaiset kohteet. Suurin suojeluarvo kohteella on geologisen merkittävyyden vuoksi, sillä kasvillisuus on melko tavanomaista kuivahkoa ja tuoretta kangasta. Pohjajärvenletto (n. 60 ha) Vuorentaustassa on laajimpia, suhteellisen luonnontilaisia suoalueita Ylöjärven eteläosissa. Isoa nevaa täydentää suon koillisosan tervaleppäkorpi, jotka luonnontilaisina luokitellaan luonnonsuojelulaissa suojeltaviin luontotyyppeihin. Luonnontilaisuutta heikentää reunamien ojat, joissa vesi kuitenkin seisoo ja pääosin korpi on luonnontilainen välipintoineen sekä rehevän kasvillisuutensa ja maa- ja pystykelojen vuoksi. Kasvilajeista mainittakoon nevaimarre (Tehlypteris palustris) ja liereäsara (Carex diandra). Suoalueen linnusto on hieno, sillä alueella pesii mm. vaarantuneisiin luokiteltava mustakurkku-uikku, jota ei juuri tavata enää Ylöjärveltä. Viime vuosina suolla on tavattu myös silmällä pidettäviin luokiteltavia naurulokkia ja niittykirvistä sekä mm. kurkea, joutsenta ja rantapökkelöissä pikkutikkaa. Suo sopii sijaintinsa puolesta hyvin myös opetuskohteeksi. Suoaluekokonaisuutta täydentää lähialueiden vanhat kuusimetsät, missä tavataan kääväkkäistä mm. rusokääpää (Pycnoporellus fulgens) ja silmällä pidettäviin luokiteltavaa korkkikerroskääpää (Perenniporia subacida).

45 Kuvat. Pohjajärvenleton rehevää tervaleppäkorpea ja avointa nevaa. Yleiskaavat Myös osayleiskaavoissa suojelualueiksi on osoitettu lähinnä olemassa olevat luonnonsuojelualueet ja Natura 2000 verkoston kohteet. Näiden lisäksi on muutamia muita SL-alueiksi osoitettuja kohteita, kun taas sl-1 tmv. merkinnällä on osoitettu lajisuojelun kohteita kuten liito-oravan tai muiden erityisesti suojelua edellyttävien lajien lisääntymispaikkoja. Kurun rantaosayleiskaavassa on useita, lähinnä metsä-/vesilain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä tai perinneympäristöjä osoitettu luo- tai slmerkinnöillä. Varsinaisia uusi suojelualueita ei osayleiskaavassa ole osoitettu. Hautalammi (5 ha) valtatie-3 vierellä on pieni, lähes luonnontilainen harjun suppalampi, joka on osayleiskaavassa osoitettu SL-alueeksi. Kasvillisuus on tavanomaista, joskin rinteessä on myös lehtomaisuutta vähäisessä määrin. Kuva. Harjun keskellä oleva nevareunainen Hautalammi. Iso- ja Pikku-Vehkoslammi (n. 23 ha) Itä-Aureessa on hieno kahden lammen ja niitä ympäröivän suoluonnon muodostama kokonaisuus. Lammet ovat erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja kokonaisuus maisemallisesti arvokas. Tupasvillan runsaus kukinta-aikaan on näyttävää. Rantaosayleiskaavassa kohde on osoitettu MY-1/sl-alueeksi, mutta alueen sisällä on myös rakennuspaikka. Losulammi (n. 6,5 ha) Ruoveden rajalla on niin ikään erämainen metsä/suolampi näyttävän Haukkajoen kupeessa. Kurun rantaosayleiskaavassa kohde on osoitettu MY/sl-alueena.

46 Mastosvuoren-Pihkaperän alueella on useita lehtomaisia puronvarsia (1-4 ha, yht. n. 10 ha) ja kalliolakeja, jotka ovat erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja arvokkaita lajistonsa puolesta. Taajamien osayleiskaavassa sekä Naurisvuoren että Mastosvuoren eteläpuoliset puronvarret sekä Mastosjärven eteläpuolen ja kaakkois- ja lounaispuolen puronvarret on osoitettu SL-alueiksi. Lajistosta mainittakoon näsiä, kuusama, mustakonnanmarja ja lehtoleinikki. Naurisvuoren puronvarrella on näyttävä keltavuokkoesiintymä. Läheinen ja merkittävään kallioaluekokonaisuuteen kuuluva Lehtisalon puronvarsilehto on osoitettu SL-alueena kylien osayleiskaavassa. Kuva. Mastosvuoren lakialue (vas.) ja Pihlajistonkorpea. Mustalammen-Pihlajistonkorven alueesta Nokian rajalla on rauhoitettu Mustalammin alue. Sen lisäksi osayleiskaavoissa on suojelualueiksi (S) merkitty Mustalammin ja Haukijärven välinen alue (6,5 ha) sekä osia Leppiojan pohjoispuolisista alueista (SL-1 n. 4 ha) Koukkujärventien itäpuolella. Pihlajistonkorven alue Leppiojan varrella on monipuolinen luontokohde. Itse Leppiojan varsi on luhtaista puron yläjuoksulla ja sitä reunustaa komeat tervalepät. Puronvarrelta löytyy niin ruoho- ja heinäkorpea kuin saniaiskorpeakin. Puron tuntumassa olevat vanhan metsän kohteet täydentävät jo olemassa olevaan Mustalammin suojelualuetta ja Nokian puoleisia Natura-kohteita. Pihlajistonkorven metsissä tavataan liito-oravan lisäksi vanhan metsän lajistosta ainakin raidankeuhkojäkälää, kuusenkääpää (Phellinus shrysoloma), ketunkääpää (Inocutis rheades), riukukääpää (Phellinus viticola), ruostekääpää (Phellinus ferrugineofuscus) ja pikireunakääpää (Phellinus lundellii). Puronvarsimetsiköissä pesii myös mm. palokärki ja varpuspöllö. Pihlajistonkorven arvoa nostaa se, että Leppiojan varrella Tampereen puolella tavataan luontodirektiivin liitteeseen II kuuluvaa hajuheinää ja Tampereen kaupunki on valmistelemassa alueen rauhoitusta luonnonsuojelulailla. Paha-Kauranen (n. 5 ha) on pieni suolampi aivan Ylöjärven keskustan tuntumassa ulkoilupolun varrella ja on osayleiskaavan SL-kohde. Suotyyppeinä rannoilla on isovarpurämettä ja tupasvillanevaa. Lampi on erityisesti maisemallisesti kaunis.

47 Kuvat. Paha-Kauranen ja Ruuppalampi. Ruuppalampi (n. 8 ha) on edustava pohjoisosistaan jyrkkiin kallioseinämiin rajautuva lampi Iso Tervalammen pohjoispuolella Itä-Aureessa. Lampi on Tervajoen kautta yhteydessä Iso Tervalampeen ja lampi ja purokokonaisuus ovat metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja rantaosayleiskaavassa osoitettu M/sl-alueena. Lammella asusteli vuonna 2012 myös majava. Soppeenharjun suolammet (n. 1 ha) koostuu kahdesta pienestä lammesta kahden harjuselänteen välisessä notkelmassa. Ajoittain lampien vesi on ollut hyvin alhaalla. Kohde on sijaintinsa takia rauhaisa ja harjuluontoa monipuolistava alue, vaikka ympäristö on voimakkaassa virkistyskäytössä. Kohde on osayleiskaavassa osoitettu SL-merkinnällä. Veittijärven ympäristöstä (yht. n. 3,5 ha) on osayleiskaavassa SL-1 alueena osoitettu rantaluhta ja niemi sekä Kuruntien varren puronvarsilehto. Järven pohjoisrannalla on melko luonnontilaista kosteikkoa ja lehtokorpimaisuutta, kun taas puronvarrelta löytyvät tyypilliset lehtolajit kuten konnanmarja, lehto-orvokki ja lehtokuusama. Järven rannoilla saalistaa myös monet lepakot. Myös Veittolan ympäristössä Veittijärven rantamaisemissa on useita arvokkaita luontokohteita, mutta ne eivät kuulu SL-alueisiin. Kokonaisuudessaan tilakeskus ympäristöineen on edustava kartanomainen tila, jonka ympäristössä on entisiä metsälaitumia ja hakamaita. Joukossa on erittäin vanhoja ja komeita puuyksilöitä. Arvokkaimmista lajeista mainittakoon ketonoidanlukko ja pussikämmekkä (Dactylorhiza viridis). Lähimetsissä tavataan yleisesti myös metsälehmusta ja lehtomaisen kankaan lajistoa. Kuva. Veittijärven rantaluhtaa ja Vähä Löyttyjärven metsälampi.

Vähä Löyttyjärvi (n. 5 ha) ympäristöineen on melko luonnontilainen järvi- /suokokonaisuus Kaidankylän eteläosissa. Lampi ympäristöineen on erityisen tärkeä elinympäristö ja luonnontilaisuus antaa alueelle erämaisen luonteen. Rantaosayleiskaavassa kohde on osoitettu M/sl-alueena. 48

49 9 MUUT ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 9.1 Valtion erityisalueet Haukkamaan ympäristöarvometsä (2 660 ha, Ylöjärven puolella 830 ha) kuuluu osana Aure-Haukkamaan alue-ekologiseen suunnittelualueeseen. Metsähallituksen kohde rajoittuu Kuru-Virrat tiehen ja idässä Helvetinjärven kansallispuistoon Ruovedellä. Kohteen sisällä on Ilvesmäki-Läämännevan Natura-alue. Ympäristöarvometsän tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden tukeminen, mutta toisaalta talousmetsäkäyttö jatkuu alueilla. Alue-ekologista suunnitelmaa on täydennetty myöhemmin METSO 10000 ohjelman puitteissa, jossa on mukana kaikki Metsähallituksen alueet. Ohjelman mukaan on esitetty mm. puskurialueet nykyisten alle 1000 ha suojelualueiden ympärille. Vyöhykkeiden tarkoituksena on lisätä alueiden monimuotoisuutta mm. Petäjäjärvellä, Pitkäkankaalla, Pikku-Suolijärvellä ja Pitämävuorilla. Natura-alueen lisäksi Haukkamaan ympäristöarvometsän arvokkaimpia kohteita ja säilytettäviä luontokohteita ovat Ylöjärven puolella ojittamaton Lapioneva, Hakojärven ympäristön karukkokalliot ja Hirsineva, Jänisjärven laskupuro ja läheinen Kämppäjärven suo- ja kallioalue, Losulammin ympäristö ja läheinen puroalue, Haukkaviidan karukkokallio, Rahkanevan länsipuolisen suo- /metsäalue sekä Jouttenuslampien ja Kortelammin välinen alue, joka kuuluu pääosin ennallistettaviin kohteisiin. Myös Kurun rantaosayleiskaavassa joitakin alueen puronvarsia ja pienten lampien/järvien ympäristöjä on osoitettu luomerkinnällä, mutta pääosin MY- tai MY-1 merkinnöillä. Kuva. Lapioneva (vas.) on Ylöjärven suurimpia luonnontilaisia soita, Kurunlahden rannat ja Iso Huhtisaari (kesk.) sekä Rautavuori (oik.) ovat Kurun keskustan luontokohteita. Kurunlahden rantametsät ja lähisaaret (20 ha) ovat entisiä Metsähallituksen päätöksellä rauhoitettuja luonnonhoitometsiä ja kuuluvat nykyisellään alueekologisen suunnittelun luonto- ja maisemakohteisiin. Aluekokonaisuuteen kuuluvat mm. Varasniemi ja Iso Huhtisaari, jotka ovat helposti saavutettavissa Kurun keskustastakin. Rantaosayleiskaavassa Varasniemi on osoitettu MYmerkinnällä.

50 Rautavuori (1,6 ha) Kurun keskustan tuntumassa on Metsähallituksen vanhoja havaintometsiä ja kuuluu nykyisin alue-ekologisen suunnittelun kohteisiin. Metsähallitus on rajannut päätöksellään vanhan mäntymetsäkohteen metsätalouskäytön ulkopuolella. Luonnontilaisuutta häiritsevät kallioalueen rakenteet. Riuttaskorven virkistysmetsä (1 638 ha) Seitsemisen ja Helvetinjärven välissä on Metsähallituksen laaja ja monipuolinen retkeilyalue laajan polkuverkoston ja muun retkeilyvarustuksen ansiosta. Alueella on niin kulttuurihistoriallisia kohteita kuin upeita maisemakohteita koskista erämaisiin järviin ja näköalapaikkoihin. Alueen metsät ovat pääosin talouskäytössä, mutta alueelle laaditussa toimintasuunnitelmissa on esitetty myös metsänkäsittelyltä rauhoitettuja alueita. Alueeseen kuuluvat mm. Pitkäkankaan Natura-alue ja siihen liitetty suojelumetsä Pitkäjärven itäpuolella sekä Kalliojärven vanhoja rantametsiä. Alueella on myös monia kulttuurihistoriallisia luontokohteita kuten entiset myllykosket Suutarilankoski ja Pitkäkoski sekä retkeilypalveluja. Erämaisella alueella viihtyy myös moni uhanalainen tai muutoin huomionarvoinen laji kuten liito-orava, koskikara, metso, teeri ja majava. Alue on seutukaavassa osoitettu luontomatkailun kehittämiskohdealueena ja alue kuuluu Metsähallituksen Aure-Haukkamaa alue-ekologisen suunnitelman piiriin, jota on täydennetty METSO 10000 ohjelman puitteissa. Rantaosayleiskaavassa rantametsät on osoitettu pääosin VR-alueina ja osin MY-alueina. Kuva. Suutarilankoski (vas.), keväinen Haukijärvi ja Talvisillan koski Riuttaskorven virkistysmetsässä. Suovanalainen (48,5 ha) kuului aikaisemmin Metsähallituksen havaintometsiin ja on nykyisellään Metsähallituksen alue-ekologista suunnitelman kohde, joka on Metsähallituksen päätöksellä rauhoitettu kokonaan metsätalouskäytön ulkopuolelle. Lähes luonnontilainen alue on lähinnä karua nevaa ja rämettä. Alueen merkittävyyttä korostaa sijoittuminen Seitsemisen kansallispuiston ja Petäjäjärven Natura-alueen väliin.

51 9.2 Harjualueita Pirkanmaan liiton (entinen Tampereen seutukaavaliitto) harjuselvityksissä on valtakunnallisten ja maakunnallisesti arvokkaiden harjujen lisäksi huomioitu lukuisia paikallisesti merkittäviä harjuja. Näitä ovat Pinsiönkangas, Kotkannokka / Kuhaluoto-Leponokka, Lammasniemi (16 ha), Pitkäkangas (18 ha), Mullikummunmaa (97 ha), Matinharju (19 ha), Paattiharju (9 ha), Vilpeenharju, Kolikangas, Hangasjärvenkangas, Kourinharju, Pikku- Ahvenistonharju ja Julkujärven harju. Näistä Pikku-Ahvenistonharju, Lammasniemi ja osin Julkujärven harju on kuvattu osiossa yksityiset luonnonsuojelualueet ja Julkujärven harjun loppuosa osiossa kaavoissa suojeltavaksi esitetyt kohteet. Mullikummunmaa kuuluu puolestaan Seitsemisen kansallispuistoon. Hangasjärvenkangas (60 ha) koostuu loivamuotoisesta selännelaajentumasta, harjukankaista ja keskellä sijaitsevasta Hangasjärvestä. Alue luokitellaan jokseenkin merkittäväksi monikäytön ja maisemallisten arvojen osalta. (Lähde 42, yksityinen) Kolikangas (68 ha) on Hämeenkyrön rajan lähettyvillä sijaitseva Sisä- Suomen reunamuodostumaan kuuluva harjualue. Peräkkäiset harjuselänteet koostuvat pääosin moreenista ja vain paikoin lajittuneista maalajeista. Kasvillisuudessa on lehtomaisuuttakin. (Lähde 42, yksityinen) Kotkannokka-Kuhaluoto-Leponokka (n. 48 ha) on Parmaniemen ja Länsi- Teiskon Näsijärvessä oleva reunamuodostuman osa, joka jatkuu Tappikankaan kautta aina Hämeenkyrön puolelle. Kapea Kuhaluoto on erityisen arvokas maisemallisesti, mutta luonnoltaankin vaikuttava vanhoine puineen ja variksenmarjakasvustoineen. Kotkannokka on niin ikään kuivaa kanervatyypin harjukangasta, mutta aluskasvillisuus on hieman kulunut virkistyskäytön takia. Rantojen käytön osayleiskaavassa Kuhaluoto-Leponokan alue on osoitettu suojelualueeksi ja Kuhaluoto ja läheinen Haapasaaren kapea niemenkärki ovat myös ranta-asemakaavan SL-alueita. Kotkanhieta on kuvattu osiossa arvokkaat rantamuodostumat. (Lähteet 41, 42 ja 43, yksityinen) Niemenkangas (35 ha, osin Hämeenkyrön puolella) Sauninjärven eteläpuolella on osa Sisä-Suomen reunamuodostumaa. Kuivahkoista kangasmetsistä koostuva kohde on maisemallisesti kaunis. (Lähde 42, yksityinen) Niemenmäki (50 ha, osin Hämeenkyrön puolella) Ylöjärventien varrella Hämeenkyrön rajalla on edustava Sisä-Suomen reunamuodostumaan kuuluva kohde. Alueen keskiosissa on poikkeuksellisen komea, teräväharjainen reunaselänne, joka koostuu huuhtoutuneesta moreenista ja osittain hiekasta. Harju on soranoton piirissä. (Lähde 42, yksityinen)

52 Paattiharju (3 ha) kaupungin pohjoisosissa Puntasjärven koillispuolella on erikoinen pieni harjumuodostuma soiden keskellä. Kapea ja jyrkkärinteinen harju erottuu hyvin ympäröivästä maastosta. Kasvillisuus on kuivahkojen kankaiden tyyppilajistoa. Harjulla on suoritettu metsänhoitotoimia. Alue rajoittuu etelässä laajaan luonnontilaiseen Lamminnevan suoalueeseen. (Lähteet 41 ja 42, yksityinen) Pinsiönkangas (91 ha, osin Hämeenkyrön puolella) on keskeisiltä osin luonnonsuojelualuetta ja suojelualueesta on kuvaus osiossa yksityiset luonnonsuojelualueet. Pinsiönharjulla on olemassa olevan luonnonsuojelualueen lähettyvillä lisäksi useita arvokkaita kohteita, jotka täydentäisivät suojelualuetta. Nykyisen palosirkan esiintymisalueen länsi- ja koillispuolen avonaisia soranottoalueen rinteitä on jätetty avonaisiksi lämpimän paisterinteen aikaan saamiseksi alueelle. Nykyisestä suojelualueesta länteen Hämeenkyrön rajalle päin on edustava paisterinne muinaisrantoineen. Paikoin kasvillisuudessa on kuivan lehdon piirteitä. Harjurinteellä on tehty myös hakkuita ja läheiset soranotot ovat laskeneet maisema-arvoa. (Lähde 42, yksityinen) Kuvat: Pinsiönharjun muinaisrantaa ja kuivaa lehtoa. Myös Julkujärven kohdalla olevaan vanhaan soramonttuun tehty tieluiska on arvokas erityisesti hyönteislajiston suhteen. Siellä on tavattu ainakin kaksi uhanalaista lajia arohietayökkönen ja kirjomaayökkönen. Sen lisäksi rinteellä on silmällä pidettävistä lajeista tavattu ainakin ajuruohosulkasta ja täpläantikaista (Anthicus bimaculatus). Lajiston säilyminen edellyttää rinteen pysymistä avoimena. (Lähde 35, valtio) Vilpeenharju (68 ha) Hämeenkyrön rajalla Kyrösjärven rantamaisemassa on maisemallisesti ja monikäytön kannalta merkittävä harjualue. Se kuuluu Sisä- Suomen reunamuodostuman ja Hämeenkankaan saumamuodostuman välisen vaihettumisvyöhykkeeseen. Harjualue on voimakkaassa ulkoilukäytössä. (Lähde 42, kaupunki/yksityinen)

53 9.3 Perinneympäristöjä Perinnemaisemia on valtakunnallisen inventoinnin lisäksi inventoitu kylä- ja maisemanhoitosuunnitelmissa mm. Karhe-Perämaan sekä Parkkuu- Poikeluksen alueilla. Seuraavat kohteet on poimittu pääosin valtakunnallisen selvityksen paikallisesti merkittävistä kohteista sekä em. suunnitelmista, joten tiedot voivat olla jo vanhentuneita. Ala-Poikeluksen saareke (0,06 ha) Keskinen Poikeluksen pohjoispuolella on pieni kumpare, missä kasvaa mm. ketoneilikkaa. Maisemallista arvoa nostaa vanha puusto. Kohde edellyttäisi hoitotoimia. (Lähde 44, yksityinen) Asuntilan keto (1,7 ha) Keijärven pohjoispuolella on näyttävä hyväkuntoisine katajineen. Myös kasvilajiston on monipuolinen ja arvokas: mäkitervakko, keltamaksaruoho, kalliokielo, ketoneilikka, tuoksusimake ja ukontulikukka. Ketoja niittyaluetta on hoidettu lähes vuosittain jo 10 vuoden ajan. Kaavassa kohde on osoitettu VL-1 alueeksi. (Lähteet 16, 43 ja 48f, yksityinen) Kuvat. Lehtimäen niittyä (vas.) sekä Asuntilan keto. Hepo-ojan niitty Perämaalla on arvokas erityisesti siellä kasvavan uhanalaisen kirkiruohon vuoksi. Muusta lajistosta alueella on tavattu mm. mustaapilaa, ketonoidanlukkoa ja isolaukkua. Kohde sijoittuu Hepo-ojan varteen. (Lähteet 1, 16 ja 19, yksityinen) Joensuun puronvarsilaidun (1,7 ha) Poikeluksen Joensuunperällä on metsälaitumista ja niityistä koostuva kohde, missä on tavattu mm. jäkkiä ja nurmitatarta. (Lähteet 16 ja 44, yksityinen) Järvenpään rantalaidun (0,6 ha) Keihäsjärven rannalla on ollut laidunnuksen piirissä ainakin 1990-luvun loppupuolelle. Rannan niityillä on säilynyt huomionarvoista jäkkiä, vaikka rehevöitymistä on tapahtunut. Kohde on rantaosayleiskaavassa osoitettu luo-alueena. (Lähde 16, yksityinen) Koivulahden hakasaarekkeet (0,6 ha) ovat olleet laidunnuksen piirissä. Niityillä on monipuolinen kasvilajisto, sillä sieltä löytyy mm. mäkitervakkoa, kissankäpälää, tuoksusimaketta ja kesämaksaruohoa. (Lähde 16, yksityinen)

54 Kuuselan peltoniitty (0,15 ha) Parkusjärven pohjoispuolella on ollut hoidon piirissä. Niityllä kasvaa mm. ketoneilikkaa. (Lähde 44, yksityinen) Lammin puronvarsi (1,2 ha) Poikeluksen Joensuunperällä kaipaa luonto- ja maisema-arvojen lisäämiseksi hoitotoimia. Puronvarrella esiintyy mm. silmällä pidettäviin lajeihin lukeutuvaa musta-apilaa ja pohjoisemmalla hakamaisella osuudella mesimarjaa. (Lähde 44, yksityinen) Lehtimäen niitty (0,3 ha) Kyrönlahdessa on pienialainen niitty, joka on umpeenkasvamassa laidunnuksen loputtua. Isot katajat sinnittelevät lehtipuiden joukossa ja pääosan kasvillisuudesta muodostavat kastikat ja muut heinäkasvit. Tien vierellä on vielä puolikuivaa niittyä, missä tavataan mm. päivänkakkaraa, pukinjuurta, poimulehteä ja jäkkiä. Kohde edellyttäisi hoitotoimia. (Lähde 43b, yksityinen) Lepojärven keto (0,2 ha) Takamaalla on pienialainen kallioketo, jota on hoidettu kymmenisen vuotta niittämällä. Alue on vanha laitumien lypsypaikka. Alueella kasvaa mm. ketoneilikka, keto-orvokki ja pukinjuuri. (Lähteet 48f ja 48g, yksityinen) Leppästentien keto (0,2 ha) Siivikkalassa on kapea, Leppästentien varrelle sijoittuva niittyalue, jota on hoidettu niittämällä jo lähes 10 vuoden ajan. Lajistosta huomion arvoisia ovat huopakeltano, pukinparta, päivänkakkara ja ahoorvokki. (Lähde 48f, yksityinen) Lettoniemen aittasaareke ja laitumet (yht. n. 5 ha) Sikkilänjoen varrella Vähä-Jakaman tuntumassa ovat laidunnuksen päättymisen jälkeen hoidon tarpeessa. Perinnebiotoopilla kasvaa mm. ketoneilikkaa, nurmitatarta ja kissankäpälää. Kohde on rantaosayleiskaavassa osoitettu luo-alueena. (Lähteet 16 ja 44, yksityinen) Myllylän metsäsaarekkeet (2,4 ha) Poikeluksessa ovat erityisen arvokkaita kasvilajiston puolesta, sillä niillä kasvaa uhanalaisiksi luokiteltavia hirvenkelloa ja kirkiruohoa. Myös muu lajisto on edustavaa, mm. nurmitatar ja kissankäpälä. Saarekkeet ovat olleet osin hoidon piirissä. (Lähde 44, yksityinen) Myllymaan niitty (0,19 ha) sijaitsee lähellä Myllylän metsäsaarekkeita Poikeluksen Joensuunperällä. Entinen laidunalue on jo rehevöitynyt, mutta edelleen niityltä löytyvät mm. ketoneilikka, jäkki ja nurmitatar. Lähellä Myllymaan metsänreunalla on näyttäviä katajia ja kivimuuri. (Lähteet 16, 19 ja 44, yksityinen) Parkkuunkosken kulttuurimaisema-alueella on myös luonnonsuojelullisia arvoja. Alueelle sijoittuvat mm. Tienarin hakamaa, Laurilan metsäsaareke ja latosaareke sekä Taipaleen tulvaniitty, rantaniitty ja hakasaareke. Lajistosta löytyvät mm. ketoneilikka, kissankäpälä, rantanätkelmä ja nurmitatar. (Lähde 44, yksityinen)

55 Pikku-Ahveniston kulttuuriympäristö on merkittävä sekä kulttuurihistorian että perinnemaiseman kannalta. Päärakennuksen viereinen umpeenkasvanut niitty raivattiin talkoilla 2000-luvun puolivälissä ja niitystä tehtiin hevoslaidun. Laidun on toiminut laitumena lähes vuosittain. Aluetta reunustaa matala kiviaita niityn itäreunassa. Pikku-Ahveniston ympäristössä viihtyy myös mm. vaskitsa (Anguis fragilis) ja pihapiirin tuntumassa kasvaa ketonoidanlukkoa. Pikku-Ahvenisto on myös tunnettu lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikka. Pikku-Ahvenisto järven länsipäässä sijaitsevaa kuivaa niittyä on hoidettu talkoilla yli 10 vuoden ajan. Niityn kasvi- ja perhoslajisto on arvokas ja siihen kuuluvat mm. ketokaunokki, ketoneilikka, ahdekaunokki, peurankello, mäkitervakko, pölkkyruoho, nuokkukohokki, pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas), pihlajaperhonen (Aporia crataegi), suokeltaperhonen (Colias palaeno), mansikkakirjosiipi (Pyrcus malvae) ja piippopaksupää (Ochlodes sylvanus). Kuivan niityn ohella aluetta on raivattu ja niitetty harvakseltaan. (Lähteet 16, 48f, kaupunki) Kuvat. Ahveniston umpeenkasvaneen niityn hoitotalkoot syksyllä 2003, nykyinen hevoslaidun ja hoitotoimia odottavaa Pyynperän niittyä (oik.). Pyynperän niityt Kyrönlahden Pyynperällä eivät kuuluneet aikanaan perinnemaisemainventointien kohteisiin ja alueen lajistoon on tutustuttu vasta viime vuosina. Kaitalantien varrella sijaitsee useita niittyjä, ketoja ja entisiä laitumia, joilla kasvaa arvokasta ja uhanalaista lajistoa ja kohdetta voidaan pitää valtakunnallisesti arvokkaana. Uhanalaisia kirkiruohoa, ahosilmäruohoa ja ketokatkeroa kasvaa useilla niityillä. Muuta arvokasta lajistoa ovat mm. ketoneilikka, simake (Anthoxanthum odoratum), kissankello (Campanula rotundifolia) ja ketosilmäruoho (Euphrasia stricta). Kohdetta uhkaa umpeenkasvu ja Tampereen ammattioppilaitoksen Eräopaskoulutus alkaa hoitaa kohdetta vuoden 2012 aikana. (Lähteet 1, 15, 18 ja 19, yksityinen) Riihimäen rinneniitty (1 ha) Parkusjärven rannalla on rehevöitynyt, mutta komea puusto ja itäreunan komeat katajat tekevät kohteesta erityisesti maisemallisesti arvokkaan. Lajistosta löytyy mm. ketoneilikkaa. Kohde vaatisi hoitotoimia. (6, 44, yksityinen)

56 Riihteenperän haka (1,7 ha) Parkkuunlahden pohjoispuolella on lammaslaitumena aikanaan toiminut koivuhaka, jonka erikoisuutena ovat visakoivut. Hakamalla kasvaa mm. ketoneilikkaa. Tämäkin kohde olisi hoidon tarpeessa. (Lähde 44, yksityinen) Ristaniemen kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa merkittävässä ympäristössä Parkkuussa on myös luonnon kannalta arvokasta lajistoa kuten silmällä pidettäviin lajeihin kuuluvaa musta-apilaa. Lounaassa sijaitsee myös Valkeajärven lehtoalue. (Lähde 44, yksityinen) Salmin peltosaarekkeella ja rantaniityllä (yht. 1,5 ha) Poikeluksen Pitkäjärven rannalla on maisemallisen arvon lisäksi myös luonnonsuojelullista merkitystä. Pienellä peltosaarekkeella esiintyy mm. ketoneilikkaa ja laidunnuksen piirissä olevalla rantaniityllä mm. peurankelloa. (Lähde 44, yksityinen) Talvisillan niitty (0,3 ha) Luoteenkylässä on pieni rinneniitty, joka on ollut aiemmin laidunnuksen piirissä. Tuoreella niityllä kasvaa vielä mm. jäkkiä, mutta muuten lajisto on jo köyhtynyt. Kohde on rantaosayleiskaavassa osoitettu luoalueena. (Lähde 16, yksityinen) Toikon rantaniityllä ja metsänreunalla (yht. 2,5 ha) Parkkuun Näsijärven rannalla on maisema-arvojen lisäksi merkitystä myös kasvilajiston kannalta, sillä alueella kasvaa mm. ketoneilikkaa. Koivuhakamaista rantaniittyä reunustava kivimuuri on myös näyttävä. Aluetta on hoidettu ainakin osin. (Lähde 44, yksityinen) Vanhankylän haka (1,5 ha) Parkkuussa on perinnebiotooppiarvojen lisäksi maisemallisesti erittäin arvokas ja luokiteltiin aikanaan valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi. Kohde on ollut hoidon piirissä ja alueelta on tavattu komeiden katajien lisäksi mm. ketonoidanlukkoa, peurankelloa, ketoneilikkaa, nurmitatarta ja pölkkyruohoa. Kohteen pohjoispuolella on niin ikään arvokkaaseen maisema-alueeseen kuuluva metsänreuna, missä on myös perinnebiotooppilajistoa, mm. nurmitatarta. Kohde on rantaosayleiskaavassa osoitettu luo-alueena. (Lähteet 6, 16, 41 ja 44, yksityinen) Vikelän tuulimyllyn alue Valkaman tilalla on hyvin hoidettu vanha lammaslaidunalue. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla alueella sijaitseva kallioinen mäki on arvokas myös kasvilajiston suhteen, sillä siellä tavataan mm. koiruohoa (Artemisia absinthium), ketoneilikkaa, isomaksaruohoa, suolaheiniä ja siankärsämöä (Achillea millefolium). (Lähde 48f, yksityinen) Yläkosken hakamaat (2,3 ha) Sikkilänjoen Lamminlammin rantamailla Parkkuussa on ollut laidunnuksen ja hoidon piirissä. Kohde on maisemallisesti näyttävä ja siellä kasvaa mm. ketoneilikkaa ja keltamaksaruohoa. (Lähde 44, yksityinen)

Äijänsaaren keto Otavallassa on ollut laidunnuksen piirissä. Kallio- ja laidunkedolta on inventoitu 1990-luvulla runsas lajisto, mm. mäkiarho (Arenaria sepyllifolia), ruotsinpitkäpalko (Arabidopsis suecica), lituruoho (Arabidopsis thaliana), hiirenhäntä (Myosurus minimus), ketoneilikka ja kalliomaksaruoho. (Lähde 13, yksityinen) 57

58 9.4 Linnustokohteita Linnustokohteet on poimittu pääosin arvokkaat luontokohteet selvityksestä sekä eriasteisista kaavoihin liittyvistä linnustoselvityksistä. Tiedot ovat puutteellisia ja osin vanhentuneita, sillä muutokset linnustossa ovat olleet nopeita viime vuosikymmeninä, mikä näkyy mm. uhanalaisluokituksen muutoksina. Hankalan Iso- ja Pikkulammi (18 ha) Poikeluksen Hankalassa on kahden, lähes umpeen kasvaneen lammen kokonaisuus, joka on maisemallisesti arvokas. Alueen linnusto on monipuolinen, mutta sitä ei ole tarkemmin selvitetty. Järvialue on osoitettu rantaosayleiskaavassa linnustollisesti arvokkaaksi alueeksi. (Lähteet 6 ja 41, yksityinen) Himoistenjärven eteläpää (5 ha) Ikaalisten rajalla on umpeenkasvanut, rehevä lahdenpohjukka. Alue on tunnettu linnustostaan, mutta tarkempia laskentoja ei ole suoritettu. Kosteikosta löytyvät kaikki luhtien ja nevojen tyypilliset kasvilajit. (Lähde 41, yksityinen) Koto-Petaa-Lepo-Särki-Liivantajärven (n. 44 ha) järvikokonaisuus pitää sisällään pienten järvien lisäksi monipuolisia rantasoita, mm. luhtia ja luhtanevaa. Osa pienistä järvistä on jo lähes umpeen kasvaneita. Kurki ja luhtahuitti edustavat järvien lintulajistoa. Rantojen käytön osayleiskaavassa järvikokonaisuus on suojelukohteena. (Lähde 43, yksityinen) Myllypuron-Nuoralahden-Ryydynpohjan alue (n. 20 ha) Siivikkalassa muodostuu Myllypuron puron varren ja ruovikkoisten Nuoralahden ja Ryydynlahden alueista. Alueella näkyy ihmiskäden jälki, mutta pääosin alue on luonnontilaisen kaltainen. Myllypuron lehmukset, tervalepät ja suuret lahopuut monipuolistavat luontoa. Puronvarren muusta kasvilajistosta mainittakoon lehtopalsami, punakoiso ja sudenmarja. Linnusto on arvokkain Nuoralahden- Ryydynlahden alueella, missä tavataan mm. vaarantuneeksi luokiteltava liejukana sekä mm. naurulokki, pikkutikka ja kaulushaikara. Pesimälinnuston ohella lahti on tärkeä muutonaikaisena levähdyspaikkana. Nuoralahden alue on pienuutensa takia arka vesiliikenteelle, mikä estää monien lajien pitempiaikaisen levähdyksen ja pesinnän alueella. (Lähteet 22, 23b, yksityinen) Onkimus-Pikku-Onkimus (24 ha) on rehevä, lähes umpeenkasvanut järvialue Nisunperällä. Leveät saraikot reunustavat järviä. Aikanaan järvellä on tavattu mm. uhanalaisiin luettavia heinätavia ja mustakurkku-uikkua sekä mm. naurulokkia ja harmaahaikaraa. Linnuston nykytilasta ei ole tietoa. (Lähde 41, yksityinen) Pohjanlahti (11 ha) Kyrösjärven rannalla Harhalassa on umpeenkasvanut järven lahti. Lahdella on pesinyt runsaasti kahlaajia, mutta sieltä on tavattu

59 myös uhanalaista liejukanaa. Lintulajiston nykytilaa ei ole arvioitu. (Lähde 41, yksityinen) Suojastenlahti (2 ha) oli vielä vuosituhannen alussa hyvä lintuvesi, mutta pian tämän jälkeen yli 100 parin naurulokkiyhdyskunta hävisi alueelta voimakkaan rakentamisen alettua. Pieni lokkiyhdyskunta palasi alueelle vasta vuonna 2012, mutta linnustoalue on kuivunut ja suojapuusto on poistunut rakentamisen myötä. Yleensä naurulokki ei häiriinny ihmistoiminnasta, mutta muutakaan syytä yhdyskunnan poissaoloon ei ole tiedossa. Suojastenlahdella on nykyisin enemmän arvoa laajana kosteikkoalueena kuin lintuvetenä. (Lähde 23a, yksityinen/kaupunki) Kuva. Suojastenlahden naurulokkiyhdyskunta v. 2004 (kuva Harri Luojus) ja lahti v. 2012 sekä Nuoralahteen laskeva puronvarsi. Säynäsaaret (11 ha) Näsijärven Pengonpohjassa muodostuu kolmen saaren ryhmästä, jotka ovat maisemallisesti merkittäviä, vaikka saarilla on myös kesäasuntoja. Saarten eteläpuoliset karit ovat tärkeitä tiirojen pesimäpaikkoina. Kulku luodoilla erityisesti pesintäaikaan häiritsee pesintää. Yhdessä Lammisaarten kanssa saaret on mainittu linnustollisesti arvokkaiksi alueiksi rantaosayleiskaavassa. (Lähteet 6 ja 41, yksityinen) Vanhankylänjärvi (17 ha) Parkkuussa on maisema-arvon lisäksi merkittävä lintujärvenä. Naurulokit ja tiirat ovat pesineet järvellä ja kokonaisuudessaan kasvi-, hyönteis- ja lintulajisto tekevät siitä monipuolisen luontokokonaisuuden. (Lähde 6, yksityinen) Vasamajärvi (11 ha) Siivikkalassa on pieni matala lintujärvi. Rannoilla on näyttävä rantaluhtaa. Lajistoon kuuluu vaarantuneeksi luokiteltava tukkasotka sekä mm. pikkutikka ja satakieli. Aikanaan järvellä on pesinyt myös mm. mustakurkku-uikku ja keltavästäräkki. Järven lajistoon kuuluu myös viitasammakko, joka kuuluu luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin. (Lähde 43, yksityinen) Vähä-Vahantajärvi (12 ha) Takamaalla on ollut hyvä lintuvesi ja siellä on pesinyt uhanalainen tukkasotka sekä muista lajeista mm. kalatiira, nauruloki ja silkkiuikku. Nykyisestä linnustosta ei ole inventointia, mutta umpeenkasvu lienee vähentänyt lajistoa. Järvellä on viritelty kunnostustoimia. (Lähteet 43, 48g, yksityinen)

Edellä esitettyjen kohteiden lisäksi Kurun rantaosayleiskaavassa on linnustollisesti arvokkaiksi alueiksi osoitettu Kuusjärven Pilpusniemen ympäristö, Keihäsjärven saarialueet sekä Aurejärvestä Lehti- ja Korkeasaarten sekä Kartiska- ja Multasaarten ympäristöt. 60

61 9.5 Metsä- ja suoalueita Myös arvokkaat metsä- ja suoalueet on poimittu pääosin arvokkaat luontokohteet selvityksistä sekä kaavoihin liittyvistä luontoselvityksistä. Näiden lisäksi keskeisiä ovat Metsähallituksen selvitykset, erityisesti Aure-Haukkamaan alue-ekologinen suunnitelma vuodelta 2001, Haukkamaan ympäristöarvonmetsän hoito- ja käyttösuunnitelma vuodelta 2007 sekä turvetuotannon maakuntakaavaan liittynyt vuoden 2009 julkaisu Pirkanmaan suoluonnon tila. Monimuotoisuuden kannalta monet pienet luontotyypit kuten rehevät suotyypit ja lehtolaikut sekä toisaalta puuntuotannollisesti vähäarvoiset karukkokankaat, rantaluhdat, vähäpuustoiset suot ja louhikot sekä pienten lampien ja lähteiden ympäristöt ovat metsälain 10 :n tarkoittamia erityisen arvokkaita elinympäristöjä, joiden monimuotoisuus tulee säilyttää metsän hoidon ja käsittelyn yhteydessä. Niiden säilyminen on siten pääosin turvattu ilman erityisiä toimia. Alkkunaneva Kalliokylässä lähellä Virtaintietä on noin 40 hehtaarin suokokonaisuus, missä on sekä nevaa, rämettä (isovarpuräme ja tupasvillaräme) että lyhytkorsinevaa. Reunoja on ojitettu, mutta muutoin alue on luonnontilaisen kaltainen. Suoalueen linnusto on edustavaa, sillä alueella on tavattu mm. riekkoa, kapustarintaa, niittykirvistä, metsoa, teertä ja kalasääskeä. Kohde kuuluu Metsähallituksen alue-ekologisen suunnitelman mukaisiin säästettäviin luontokohteisiin. (Lähteet 9b, 17 ja 29b, Metsähallitus) Ansonmäen alue Viljakkalan taajamassa on suosittu ulkoilualue. Mäen reunustalla tavataan myös arvokasta lehtolajistoa ja siellä sijaitsee kolme pientä luonnonsuojelukohdetta (osio luonnonsuojelualueet yksityisillä mailla). Lehtomaisuus on vähentynyt metsien käsittelyn ja/tai umpeenkasvun vuoksi. Myös aikaisemmin tunnetut hienot lähteiset ympäristöt mäen pohjoisrinteellä ovat menettäneet luontoarvoaan hakkuiden tuloksena. Oikein suunnatuilla hoitotoimilla alueesta kehittyisi entistä monipuolisempi luontokohdekin. Alueella on merkitystä myös lepakoiden ja liito-oravan kannalta. (Lähde 48e, yksityinen/kaupunki) Haaraneva on Kalliokylässä Alkkunanevan länsipuolella sijaitseva yli 20 ha suo ja suotyyppeinä ovat mm. tupasvillaräme, isovarpuräme ja korpiräme. Suoalueen reunoja on ojitettu aikanaan. (Lähde 29b, yksityinen) Haukkalammi (4 ha) Parkkuussa on pieni maisemallisesti arvokas, suorantainen metsälampi, jonka erikoisuutena on rannasta pystysuorana nouseva kalliojyrkänne. (Lähde 29b, kaupunki) Hakojärvi on lähellä Virtaintietä sijaitseva kapea karukkokallioiden välissä sijaitseva järvi, jota ympäröivät karukkokalliot kuuluvat Metsähallituksen alueekologisen suunnitelmassa säästettäviin luontokohteisiin. Järven lähellä on

62 myös luonnontilainen Hirsineva ja kaikkiaan lähistöllä on luontokohteiksi osoitettu noin 20 ha. (Lähde 9b, Metsähallitus) Haukkaviidan karukkokalliot (n. 4 ha) sijaitsevat lähellä Ruoveden rajaa ja kohde kuuluu Metsähallituksen Haukkamaan ympäristöarvometsän säästettäviin luontokohteisiin. Lähelle sijoittuu myös Pikkuhuhdan luontokohde. (Lähde 9b, Metsähallitus) Horhan rinne (1,1 ha) entisellä laskettelurinteellä Vuorentaustassa on säilynyt avoimena paahderinteenä ja se on luokiteltu hoitoa ja seurantaa vaativiin kohteisiin Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa. Alueella kasvaa runsaasti kangasajuruohoa, jota käyttää ravintokasvinaan mm. uhanalainen timjamijäytäjäkoi sekä silmällä pidettäviin luokiteltava ajuruohosulkanen. Muusta lajistosta mainittakoon Ylöjärven nimikkokasvi harjumasmalo sekä perhosista vielä helmikkähitukoi. (Lähde 40, Tampereen kaupunki) Iso-Majajärven tervaleppämetsä (1,5 ha) on jätetty hakkuiden ulkopuolelle aikanaan ja se on säästynyt edustavana tervalepikkona Paappasenlahden pohjoispuolella. Metsiköstä löytyy mm. kotkansiipeä, sudenmarjaa ja punaherukkaa ja uhkana on lähinnä kuusettuminen. Luonnontilaiset tervaleppäkorvet ovat luonnonsuojelulain tarkoittamia suojeltavia luontotyyppejä vain luhtaisina tai lähteisinä, mitkä ominaisuudet puuttuvat kohteesta. Metsälain mukainen erityisen arvokas elinympäristö kohde kuitenkin on. (Lähde 41, yksityinen) Kuva. Iso Majajärven laskupuron varren tervaleppämetsää ja Lehminiitynlahden tervaleppäkorpea. Iso Silmäkesuo (n. 13 ha) Petäjäjärven suojelualueen luoteispuolella kuuluu Metsähallituksen alue-ekologisen suunnitelman säästettäviin luontokohteisiin. Suoalueen reunoja on aikanaan ojitettu. (Lähde 9b, Metsähallitus) Isosuo (9 ha) Liivalamminkulmalla Sauninjärven eteläpuolella on luonnontilaisena säilynyt räme. Pääosin suo on isovarpurämettä ja kasvillisuudessa valtalajeina ovat vaivaiskoivu, juolukka ja suopursu. (Lähteet 29b ja 41, yksityinen)

63 Joutsijärvi on pieni (0,1 ha) suolampi ja siten metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö Länsi-Teiskossa. Lampea ympäröi laaja sara- ja rahkaneva, mikä tekee alueesta maisemallisesti kauniin. (Lähde 6, yksityinen) Jouttenuslampien eteläpuolinen korpi aina Kortelammille saakka on rehevää ja osin ojitettua korpea. Kohde sijoittuu kaupungin koillisosaan lähelle Ruoveden rajaa. Alue kuuluu Metsähallituksen alue-ekologisen suunnitelman säästettäviin luontokohteisiin ja aluetta on jo ennallistettu korpimaisuuden palauttamiseksi. (Lähteet 9, 9b ja 29b, Metsähallitus) Karhejärven eteläpuolinen suoalue (18 ha) järven ja radan välissä kostuu isovarpurämeistä ja lyhytkorsinevasta. Alueella sijaitsee myös kaksi pientä suolampea, Einolanlammi ja Tynnyrilammi. Kohde on maisemallisesti näyttävä ja sopii hyvin opetuskohteeksi sijaintinsa puolesta. Soilla tavataan mm. tupasvilla, tupasluikkaa, valkopiirtoheinää ja leväkköä. (Lähteet 41 ja 48, yksityinen) Kuvat. Tynnyrilammi Karhella Kolunkukku (80 ha, pääosin Ikaalisten puolella) on Ikaalisten rajalla sijaitseva jyrkkäpiirteinen kallioalue, joka on luokiteltu paikallisesti merkittäväksi kallioalueeksi. Jopa yli 20 metriset seinämät ovat maisemallisesti hienoja ja luonnonarvoltaan arvokkaimmat osat ovat karukkomänniköt ja rinteiden rehevämmät kasvupaikat. (Lähde 24, yksityinen) Kuivaniemi (9 ha) on Viljakkalanselkään pistävä rakentamaton niemi Hirvilahden länsipuolella. Metsä muuttuu niemen kärkeä kohden mäntyvaltaiseksi, mutta on pellon reunalla ja Natura-alueeseen kuuluvalla niemen länsireunalla vielä kuusivaltaista lehtomaista kangasta. Metsässä ja erityisesti niemen itäreunalla on runsaasti haapaa ja sieltä löytyy myös liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalue. Kun Kuivaniemen länsireuna kuuluu myös Alholahden- Lippaanlahden Natura-alueeseen, on koko Kuivaniemi sekä maisemallisesti että luonnonsuojelullisesti arvokas. (Lähde 48e, yksityinen/kaupunki) Kyntöjärven lehmusmetsikkö (0,5 ha) Nisunperällä on lähes satarunkoinen jalopuumetsikkö Kyntöjärven rantamaisemassa. Vaikka viljely ja aikanaan myös metsän avohakkuu ovat heikentäneet metsää, on se edelleen Pirkanmaan suurimpia lehmusmetsiä. Aluskasvillisuus on lehdoille tyypillinen imikköineen, vuokkoineen ja kevätlinnunherneineen. Jalopuumetsät ovat luonnon-

64 suojelulain tarkoittamia suojeltavia luontotyyppejä, mutta kohde on ELYkeskuksen mukaan liian tasaikäinen suojeltavaksi luontotyypiksi. (Lähde 41, yksityinen) Kuvat. Kyntöjärven lehmusmetsikkö on Ylöjärven puhtain jalopuumetsikkö. Lamminneva-Rajaneva Riuttasissa Puntasjärven itäpuolella on noin 70 hehtaarien kokoinen, lähes luonnontilainen suokokonaisuus. Suotyypeistä löytyy myös korpea. Suon eteläosissa on myös Pihlajalammi, joka on luonnontilainen pieni metsälampi ja siten erityisen arvokas elinympäristö. Pohjoispuolella on puolestaan erikoinen Paattiharju, joka on kapea ja jyrkkärinteinen harjumuodostuma. Rajaneva ja Paattiharju kuuluvat Metsähallituksen alue-ekologisen suunnitelman mukaisiin säästettäviin luontokohteisiin Metsähallituksen omistamien maiden osalta. (Lähde 9b, 29b, yksityinen/metsähallitus) Lapioneva on noin 60 hehtaarien kokoinen, lähes luonnontilainen suoalue kaupungin koilliskulmassa. Suotyyppeinä ovat mm. räme ja lyhytkorsineva. Suoalueen pohjoisosassa on myös Lapiolammi (0,1 ha), joka on metsälain mukainen erityisen arvokas kohde. Vesipintaa ei juuri enää ole näkyvillä hyllyvien nevareunusten keskellä. Erityisen arvokas suoalue on linnustollisesti, sillä siellä on tavattu mm. riekkoa, kurkea, metsävikloa, niittykirvistä, liroa, kapustarintaa ja isolepinkäistä. Kohde kuuluu Metsähallituksen alue-ekologisen suunnitelman säästettäviin luotokohteisiin. (Lähteet 9, 9b ja 29b, Metsähallitus) Lehminiitynlahden korpi (0,3 ha) Siivikkalan Näsijärven rannan tuntumassa on hyvin pieni, mutta edustava korpi komeine tervaleppineen, välikköpintoineen ja lahopuineen. Alueella ruokailee myös pikkutikka. (Lähde 48b, yksityinen) Lelluneva (7,5 ha) Kalliokylässä on ojittamaton, pääasiassa erilaisista nevoista koostuva suo. Maisema-arvoa nostaa suon keskellä oleva kalliosaareke. Kasvillisuuden muodostavat pääosin sarat, tupasvilla ja muut nevojen tyyppilajit ja linnuista mainittakoon kurki. (Lähde 41, yksityinen) Letto (4 ha) Karjulan Vähä Särkijärven eteläpuolella on pieni lammen umpeenkasvusta syntynyt luhtainen suursaraneva, joka on näyttävä tupasvillan kukinnan aikaan. Nevan tyyppilajit kuten karpalo, kihokki, raate ja leväkkö ovat pullosaran ohella runsaina. (Lähde 41, yksityinen)

65 Lumivuori (39 ha) lähellä Ruoveden rajaa on käkkäräistä ikimäntyä ja jäkäliä kasvava kallioalue Lumijärven eteläpuolella. Kohde on maisemallisesti edustava avarine silokalliomaisemineen. Luonnontilainen karukkokangas on erityisen tärkeä elinympäristö. Kallioalue on luokiteltu paikallisesti merkittäväksi. Lumivuori ja suurin osa Lumijärven rannoista kuuluu Metsähallituksen alueekologisen suunnitelman säästettäviin luontokohteisiin. Lumijärvellä esiintyy myös majavaa. (Lähteet 9, 9b, 24 ja 41, Metsähallitus) Mikkolankorven metsäalue sijaitsee Nokian rajalla Iso-Ahvenisto järven länsipuolella. Alueen suojelusta on keskusteltu jo vuosikymmenen ajan. Alueen suojelemista on esittänyt mm. luontoyhdistykset. Kaupungin metsätyöryhmä päätyi esittämään Mikkolankorven osalta sen länsiosien (15 ha) jättämistä hakkuiden ulkopuolelle. Mikkolankorvessa on vanhoja, korpimaisia metsiä, jotka on aikanaan tosin ojitettu. Alueen länsiosassa on myös luonnontilaisen kaltainen puro, joka laskee Natura-kohteeseen Pinsiön-Matalusjokeen. Vanhan metsän lajistosta siellä viihtyvät mm. metso, pohjantikka ja tiltaltti sekä sienistä mm. oravuotikka ja riukukääpä. (Lähde 10, kaupunki) Mörtinvuori (n. 6 ha) Työtönjärven eteläpuolella lähellä Kurun keskustaa on maisemallisesti hieno karukkokallioalue, joka kuuluu Metsähallituksen alueekologisen suunnitelman säilytettäviin luontokohteisiin. (9b, Metsähallitus) Naalunevan ja Naalulammin suoaluekokonaisuus (n. 10 ha) Jouttijärven lounaispuolella lähellä Virtojen rajaa on ojitettu vähäisiltä osin. Purojen ja ojien kautta alue yhdistyy Rajaneva-Lamminneva suoalueeseen. (Lähde 9b, Metsähallitus) Niinimäen lehmukset (0,2 ha) koostuu yli 20 lehmuksen ryhmästä komealla mäenrinteellä Niinimäen tilalla Kalliokylässä. Viljelysten keskellä säilynyt lehmusryhmä on erityisesti maisemallisesti näyttävä. Luonnontilaiset jalopuumetsiköt ovat myös luonnonsuojelulain tarkoittamia suojeltavia jalopuumetsiköitä. (Lähde 41, yksityinen) Kuvat. Niinimäen pieni lehmusmetsikkö ja Pahkanevan Pahkalähde Ylöjärven, Kihniön ja Virtojen rajalla.

66 Pahkaneva (+Virrat, Kihniö) sijaitsee kaupungin pohjoisimmassa kolkassa Itä- Aureessa. Suotyypeistä löytyy mm. nevaa, rämettä ja lähteisyyttäkin. Suoalue on erityisen arvokas lintulajistoltaan, sillä siellä on tavattu mm. riekkoa, kapustarintaa, niittykirvistä, pensastaskua, keltavästäräkkiä (VU), teertä, metsoa, metsähanhea ja nuolihaukkaa. Alueella on tavattu myös vaarantunutta perhoslajia, luumittaria (Aspitates gilvaria). Ylöjärven puoli suoalueesta on osin ojitettu. (Lähde 29b, yksityinen/metsähallitus) Pallineva Itä-Aureentien varrella ja Putkineva Itä-Aureen Putkilammen ympärillä ovat erityyppisistä rämeistä koostuvia suoalueita, jotka on ojitusten takia jo osin muuntunut turvekankaiksi. Näilläkin suoalueilla on tavattu Pirkanmaalla harvinaista riekkoa. (Lähde 29b, yksityinen/metsähallitus) Piikainvuori (24 ha) Alainenjärven itärannalla on luokiteltu paikallisesti merkittäväksi kallioalueeksi. Jyrkkärinteinen kallioalue on paitsi maisemallisesti ja geologisesti arvokas myös kasvillisuudeltaan arvokas kalliorinteineen ja karukkokallioineen. (Lähde 24, yksityinen) Pirunvuori (9 ha) Lempiäniemessä on säilynyt hakkuilta ja on edustava vanhan metsän kohde. Kalliolaki ja rinne ovat vanhaa, käkkyräistä mäntyä kasvavaa, kun taas eteläosan vanha kuusikko lehtomaista kangasta. Alueella on myös joitakin isoja raitoja ja haapoja. Myrskyt ovat kaataneet kuusia maapuiksi, missä on runsas kääpäkasvusto. (Lähteet 24, 43, yksityinen) Kuvat. Pirunvuoren eteläpuolen vanhaa kuusimetsää ja kalliorinnettä. Rautaneva (16 ha) Kitarinjärven pohjoispuolella Karhella on suursaranevasta, lyhytkorsinevasta ja rämeestä koostuva, eteläosistaan ojittamaton suo. Suon lajistoon ovat kuuluneet kurki ja silmällä pidettäviin luokiteltava niittykirvinen. Suo on harvoja lähes luonnontilaisia soita kaupungin eteläosissa. (Lähde 41, yksityinen) Ristijärvenneva Puntasjärven lounaispuolella Riuttasissa on pääosin nevaa. Suoalue ja läheisten pienten järvien ympäristöt on ojitettu. Suon lajistoon kuuluvat mm. silmällä pidettävät teeri ja riekko. (Lähde 29b, Metsähallitus)

67 Sahanvuori ja Sahankoski (15 ha) Karjulanjoen yläjuoksulla on näyttävä maisemallisesti hienon koskiluonnon ja muodoltaan pyöreän ja jyrkkärinteisen Sahanvuoren takia. Vuoren karukkukangas on näyttävä. (Lähde 41, yksityinen) Suosaarensuo (17 ha) Mutalan pohjoisosissa on lähes luonnontilainen suo, jonka suotyyppeinä ovat mm. tupasvillaräme, isovarpuräme ja suomuurainkorpi. Suoalue on maisemallisesti kaunis ja siellä on nähtävissä vanhoja tupreen kuivatus- ja säilytyspaikkoja. (Lähde 43, yksityinen) Tappisuo (19 ha) Mutalan Liivalamminkulmalla on hieno, lähes luonnontilainen suoalue Tappikankaalla. Vieressä sijaitsee Taaborinvuoren Natura-alue ja valtio on ostanut myös Tappisuon eteläpuolisen alueen luonnonsuojelutarkoituksiin. Tappisuon puusto on noin 120-vuotiasta ja suotyyppeinä alueella tavataan ainakin tupasvillarämettä, isovarpurämettä, korpirämettä ja mustikkakorpea. Myös Tappisuon koillispuoliset männiköt ovat vanhoja ja edustavia. (Lähde 43, kaupunki/valtio/yksityinen) Vattuvuori-Leponiemenvuori (95 ha) on merkittävä retkeilykohde, koska se sijaitsee Kurun Keihäsjärven lounaispuolella järven ja Parkanontien välissä. Kallioalue on luokiteltu paikallisesti merkittäväksi ja luonnonarvoista merkittävimmät ovat melko luonnontilainen puro sekä Leponiemenvuoren silokalliot. Myös Vattuvuorelta avautuvat näköalat ovat hienot. Osa alueesta kuuluu Metsähallituksen alue-ekologisen suunnitelman säästettäviin luontokohteisiin. (Lähteet 24 ja 9b, Metsähallitus/yksityinen) Voionmaan opiston eteläpuolinen niemi on laajin rakentamaton Näsijärven ranta-alue Ylisen alueella. Varsinkin kallioista niemenkärkeä käytetään runsaasti myös retkeilyyn. Niemenkärjessä metsä on harvaa, vanhaa männikköä ja sisemmällä metsä muuttuu tuoreeksi kankaaksi. Kalliokielekkeellä kasvaa mm. pukinpartaa. Aivan rannalla kasvaa myös muutama tervaleppä ja vesikasvillisuuden muodostaa järvikorte-/saravyöhyke. (Lähde 48c, yksityinen) Kuva. Voionmaan opiston niemi on suosittu retkeilykohde ja Vähäjärven rantaluhta sijaitsee Peltomäen retkeilyalueen rantapolun varrella.

68 Vähä Petäjäjärven eteläpuolella Parkanon rajan tuntumassa on pieni vanhan metsän alue. Lehtomaisella kankaalla viihtyvät mm. sudenmarja, mustakonnanmarja ja käenkaali. (Lähde 6, yksityinen) Vähäjärven rantaluhta Peltomäen retkeilyalueella Ylisellä on lähes luonnontilainen rantaluhta, joka voidaan luokitella erityisen tärkeäksi elinympäristöksi. Luonnontilaisuutta häiritsee vain järveä ympäröivän polun rakentaminen. Puustossa on vanhaa koivua ja jopa keloja. Aluskasvillisuudesta löytyvät mm. monitähkävilla, kurjenjalka, järvikorte, vehka ja suoputki. (Lähde 48c, Tampereen kaupunki)

69 9.6 Puronvarsia ja pienvesiä Metsä- ja vesilain mukaan mm. luonnontilaiset ja niiden kaltaiset puronvarret, lähteet, alle yhden hehtaarin lammet ovat erityisen tärkeitä elinympäristöjä, joiden monimuotoisuus tulee säilyttää metsän hoidon ja käsittelyn yhteydessä. Näitä kohteita lienee satoja. Esiteltävät kohteet on poimittu pääosin eri kaavaselvityksistä, joista keskeisin on Kurun rantojen käytön osayleiskaava. Tässä esitellään vain tärkeimpiä kohteita, joilla on laajempaakin merkitystä, koska pienet kohteet on turvattu sekä metsä- että vesilailla suurilta muutoksilta. Metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä tulee hoitaa ja käyttää siten, että edellytykset monimuotoisuudelle turvataan. Erityisen tärkeän elinympäristön määrittelee metsäkeskus. Iso ja Pikku Vuohilammi (alle 0,2 ha) Ikaalisten rajalla Petäjäjärven itäpuolella ovat metsälain tarkoittamia erityisen arvokkaita elinympäristöjä. Myös ympäröivä suoalue nevoineen ja rämeineen on maisemallisesti kaunis. (Lähde 29b, yksityinen) Jakopuron varsi on Itä-Aureen Vähä-Mustajärveen laskeva puro, jonka varrella on lukuisia metsälain tarkoittamia elinympäristöjä. Puro on sinällään näyttävä monin paikoin ja puron varrella tavataan myös ruohoista heinäkorpea, joka on metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinpiiri. Akkalammi on alle puolen hehtaarin kokoinen luonnontilainen suolampi. Puustossa on mm. tervaleppää ja vaikka hakkuita on ollut lähimaastossa, on lampi näyttävä ympäröivine soineen. Hirsilammi ja läheiset lammet ovat niin ikään alle 0,2 ha suolampia ja siten erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Muutoin tavanomaiseen kasvillisuuteen kuuluu myös tervaleppä ja lehtokuusama. Suo- ja lampikokonaisuus on maisemallisestikin näyttävä. (Lähteet 6 ja 29b, Metsähallitus/yksityinen) Jordaninoja (n. 3,5 ha) Nokian rajalla on edustava, lähes luonnontilainen puronvarsikohde, joka laskee Natura-kohteeseen Pinsiön-Matalusjokeen. Puronvarsi on pääosin luhtamaista, mutta paikoin lehtomainen kangas yltää aivan puron varteen saakka. Puronvarrella sijaitsee myös liito-oravan reviiri, minkä vuoksi kohde on osoitettu kaavassa sl-1 alueena. (Lähde 48a, yksityinen) Jylhänkoski laskee mutkitellen Näsijärveen Kyrönlahdessa. Kivikkoisen puron kasvillisuus on lehtomaista ja paikoin lähdevaikutteista: lähdetähtimö, lehmus, mustaherukka. (Lähde 43, yksityinen) Karjulanjoen alajuoksu (16 ha) Karjulassa on Näsijärveen laskeva runsasvetinen loppuosa, joka sisältää useita koskiosuuksia. Loppuosa joesta, Haukkaojansuu on puolestaan hitaasti virtaavaa ja länsirannaltaan niittymäistä. Paikoin rantakasvillisuudessa on lehtomaisuuden merkkejä. Romusaarennokan maisemallisesti hienoa retkeilykohdetta ollaan parhaillaan kunnostamassa.