MONIKULTTUURINEN VARHAISKASVATUS MONIKU-OPAS 2015

MONIKULTTUURINEN VARHAISKASVATUS MONIKU-OPAS 2015 Hyvinkään Varhaiskasvatuspalvelut 1.4.2015

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 2 2 MONIKULTTUURISUUTTA OHJAAVAT ASIAKIRJAT 3 3 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ 5 4 MONIKULTTUURINEN PERHE 9 Perheiden kohtaaminen Varhaiskasvatuspalvelujen asiakkuuteen Hyvinkäällä Tilastoinnista Hyvinkäällä (ja Effica-merkinnät) 5 MONIKULTTUURISUUS VARHAISKASVATUKSESSA 14 Monikulttuurisuuskasvatuksen lähtökohta ja tavoite Monikulttuurinen toimintaympäristö Kasvatuskumppanuus monikulttuuristen perheiden kanssa Monikielisyys 6 SUOMI TOISENA KIELENÄ OPPIMINEN 18 Lähtökohtia S2-opetuksessa ja oppimisen mahdollistamisessa S2-arviointi Vieraskieliset lapset esiopetuksesta ja perusopetukseen Hyvinkäällä 7 TULKKIPALVELUT 23 8 TULEVAISUUDEN HAASTEEET 25 Monikulttuurisessa varhaiskasvatuksessa huomioitavia asioita Kehittämisestä ja visioista lähitulevaisuudessa Hyvinkäällä Liitteet Linkkejä ja vinkkejä 1

1 JOHDANTO Monikulttuurinen varhaiskasvatus - Hyvinkään Moniku opas on vuodelta 2011. Tämän vuonna 2015 päivitetyn Moniku-oppaan sisältöä on muokattu muuttuvan toimintaympäristön mukaiseksi poistaen täysin vanhentuneita tietoja. Todettakoon, että päivitettävää jäi etenkin uusimpien lähteiden, linkkien ja vinkkien suhteen. Oppaassa linjataan monikulttuurista varhaiskasvatusta ja sisällytetään joitakin periaatteita ja toimintamalleja arkeen. Jotkut käytänteet ovat jo vakiintumassa varhaiskasvatuksen kentällä, mutta moni asia kaipaa päivitystä tai jopa sopimusta yhdenmukaisista periaatteista. Uudet raamitukset ja mahdollisuudet tuo lisäksi Hyvinkään varhaiskasvatuspalveluissa vuoden 2015 aikana aloittava S2-lto (=suomi toisena kielenä lastentarhanopettaja). Tulevaisuuden haasteet liittyvät konkreettisiin kehittämiskohteisiin ja rakenteisiin, mutta myös visioihin varhaiskasvatuksen kehittämiseen monikulttuurisuuden mahdollisuuksien näkökulmasta. Monikulttuurisuuden määritteleminen on haasteellista, koska käsite kehittyy ja muuntuu kaiken aikaa. Se perustuu aina henkilökohtaiseen kokemusmaailmaan ja historiaan ja koostuu monista osa-alueista. Monikulttuurisuus on eri kulttuurien tasa-arvoista rinnakkaiseloa, joka syntyy kulttuurien kohtaamisista ja molemminpuolisista oppimisista. Erilaisten perheiden kirjo ja moninaisuus sekä eri kulttuurien välinen rinnakkaiselo kuvaavat varhaiskasvatuksen asiakkuuksia. Monikulttuuristen perheiden taustat ovat erilaisia, mutta yhteistä on se, että lapsi elää kasvuympäristössään myös muun kuin suomalaisen kielen ja kulttuurin piirissä. Lapsen näkökulmasta varhaiskasvatuksen toteuttamisessa on olennaista hyväksyvä ja arvostava ilmapiiri, sillä jokaisella lapsella on oikeus tuntea olonsa turvalliseksi, kokea kiintymystä ja olla arvostettu. Varhaiskasvatuspalveluissa tuetaan lapsen oman äidinkielen ja kulttuuri-identiteetin kehittymistä yhteistyössä vanhempien kanssa, kun lapsi elää perhepiirissään myös muun kuin suomalaisen kulttuurin ja kielen piirissä. Vieraskielisten lasten suomi toisena kielenä -opetus nivotaan vuorovaikutus- ja sosiaalisiin tilanteisiin; suunniteltuun arkeen, leikkeihin ja toiminnallisiin pienryhmiin. Se on tietoista suomen kielen omaksumisen ja vahvistamisen suunnittelua ja järjestämistä päivähoidon arjessa. Maahanmuuttajataustaisen lapsen ja perheen kohdalla voidaan auttaa myös kotoutumista. Maahanmuuttajien kontaktit suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin tapahtuvat useimmiten siellä missä he asuvat ja ovat peruspalvelujen käyttäjinä. Varhaiskasvatuspalvelut ovat tärkeä osa perheiden kotouttamisen tukemista etenkin pakolaisstatuksen omaavien maahanmuuttajien kohdalla. Hyvinkään varhaiskasvatuksen toiminta-ajatus kiteytetään monipuolisiin palveluihin, joita tarjotaan perheiden erilaisiin tarpeisiin. Hyvinkään varhaiskasvatuspalvelut tekee yhteistyötä monikulttuurisuuden huomioimisen kehittämiseksi kaupungin eri palvelualojen kanssa kesken lasten ja perheiden asiakkuuksissa sekä maahanmuuttajien kotouttamisohjelmaan liittyvissä asioissa. Yhteistyötä tehdään myös yli kuntarajojen mm. Kuumakunnat +Hyvinkää alueella ja Keski-Uudenmaan radanvarsikuntien maahanmuuttajaopetuksen kehittämistyöryhmän (vakakoulu) kautta. 2

2 MONIKULTTUURISUUTTA OHJAAVAT ASIAKIRJAT Varhaiskasvatuspalvelujen järjestämistä ja toimintaa ohjaavat lait, asetukset ja valtakunnalliset linjaukset sekä kunnalliset varhaiskasvatusta linjaavat asiakirjat ja suunnitelmat. Tässä opasversiossa niistä on poimittu erityisesti monikulttuurisuuteen liittyviä asioita, jotka kasvattajien tulee ottaa huomioon toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa lapsen hyvinvoinnin, kasvun ja oppimisen edistämiseksi. VARHAISKASVATUKSEN SUUNNITELMAN PERUSTEISTA JA HYVINKÄÄN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMASTA Varhaiskasvatuksen tulee tarjota lapsille yhtäläiset mahdollisuudet omien edellytystensä mukaiseen kehitykseen syrjinnän ehkäiseminen ja tasavertaiset mahdollisuudet. Suunnittelussa ja toteutuksessa huolehditaan etnisen ja sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisesta. Tärkeä on tukea myös lapsen mahdollisuutta ilmentää omaa kulttuuritaustaansa ja vahvistaa omaa identiteettiään. Varhaiskasvatuksessa lapsella on myös mahdollisuus oppia suomea/ruotsia toisena kielenä muiden lasten ja kasvattajien kanssa luonnollisissa tilanteissa ja järjestelmällisessä ohjauksessa. Myös lapsen kielen ja kulttuurin tukemisesta sovitaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa. Varhaiskasvattaja voi kehittää omaa kulttuurista ymmärrystään, lapsen kulttuurisen taustan ja äidinkielen huomioon ottamista sekä tasavertaista yhteistyötä vanhempien kanssa. Ensisijainen vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on vanhemmilla. Vanhemmille kerrotaan lapsen oman äidinkielen merkityksestä ja kannustetaan ylläpitämään lapsen omaa äidinkieltä. Monikulttuurisille/maahanmuuttajataustaisille vanhemmille on erityisen tärkeää tiedottaa ja keskustella suomalaisen varhaiskasvatuksen tavoitteista ja periaatteista. Maahanmuuttajalasten ja -perheiden kotoutumisprosessissa varhaiskasvatuksen osuus on merkittävä, koska yhteistyö on säännöllistä ja kohtaamiset tapahtuvat arkipäivän vuorovaikutustilanteissa. Perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä korostetaan yksilöllisyyttä ja stereotypioiden välttämistä sekä lapsen arkeen vaikuttavien kulttuurierojen yhteensovittamista. Yhteisen kielen puuttuessa on oltava mahdollisuus tulkin käyttöön. Kotoutumisella tarkoitetaan maahanmuuttajan yksilöllistä kehitystä osallistua suomalaisen yhteiskunnan toimintaan samalla omaa kieltään ja kulttuuriaan säilyttäen. Lapsilla ja nuorilla on oikeus omaan yksilölliseen kotoutumissuunnitelmaan. Kotikielen opetus ja etniset työntekijät todetaan olevan tasokaan monikulttuurisen varhaiskasvatuksen ominaisuuksia. Suomi toisena kielenä -opetus nivotaan varhaiskasvauksen sosiaalisiin ja vuorovaikutustilanteisiin; suunniteltuun arkeen, leikkeihin ja toiminnallisiin pienryhmiin. Se on tietoista suomen kielen omaksumisen ja vahvistamisen suunnittelua ja järjestämistä päivähoidon arjessa. VARHAISERITYISKASVATUKSEN OHJELMA VUOSILLE 2012-2017. Eri kieli- tai kulttuuritaustaisuus ei automaattisesti tarkoita erityispäivähoidon asiakkuutta vaan lapsen yksilöllisiin tarpeisiin voidaan vastata pitkälti varhaiskasvatuksellisin keinoin päivähoidossa (Lapsen Vasu, S2-seuranta ja suunnitelma). Lapsen yksilöllinen ja varhainen tuki liittyvät tavallisesti suomen kieleen ja oppimisvalmiuksiin sekä mahdollisten erityisvaikeuksien kartoittamiseen. Vieraskielisille lapsille arvioidaan yksilöllisen tai erityisen tuen tarve kiertävän erityislastentarhanopettajan havainnointikäynnin ja keskustelujen perusteella. Jokainen lapsi on oikeutettu saamaan kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen tukea. 3

SUOMI TOISENA KIELENÄ OPETUSSUUNNITELMA, 2011 Hyvinkää. Suomi toisena kielenä opetussuunnitelma (S2-ops) on laadittu yhteistyössä radanvarsikuntien kanssa. Opetussuunnitelmassa on käytännönläheisiä ohjeita ja vinkkejä arkeen. Siinä on myös suomen kielen oppimisen seurantalomake ja -suunnitelmapohja, jota voi hyödyntää lapsen vasuun liittyen (liite). Hyvinkäällä on sovittu, että S2-seurantalomakkeen tietoja hyödynnetään myös 4v laajennetussa neuvolatarkistuksessa ja kouluun siirryttäessä. VALTAKUNNALLISESTA ESIOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEISTA JA HYVINKÄÄN ESIOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMASTA Valtakunnallinen esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on hyväksytty 22.12.2014. Hyvinkään esiopetuksen opetussuunnitelmaa ollaan uusimassa ja otetaan käyttöön 2016-17. Alla edellisestä/nykyisestä asiakirjoista poimittuja periaatteita, jotka yhteneviä alle esiopetusikäisten kohdalla. Esiopetuksessa toteutetaan yleisiä kasvatus- ja oppimistavoitteita ottaen huomioon lasten taustat. Eri kieli- ja kulttuuriryhmien esiopetuksella on kuitenkin tavoitteita, joihin pyritään paikallisten resurssien ja erilaisten ratkaisumallien rajoissa. Opetuksen tulee tukea suomen/ruotsin kielen kehitystä ja mikäli mahdollista myös lapsen äidinkielen kehittymistä sekä mahdollisuutta kasvaa kahteen kulttuuriin. Monikulttuurisuus syntyy kulttuurien kohtaamisissa, jolloin osapuolet kasvavat ennakkoluulojen purkamisessa ja erilaisuuden hyväksymisessä. Periaatteen säilyvät osin samoina; painotusalueet liittyvät ruotsin/suomen kielen oppimiseen ja suomalaisen kulttuuriin kotoutumiseen sekä lapsen omaan äidinkielen ja kulttuurin vahvistamiseen. Suomen kielen opetus tarjoaa lapselle mahdollisuuden käyttää suomea luontevasti erilaisissa tilanteissa. Opetus nivoutuu pääosin esiopetuksen suunniteltuun arkeen ja toiminnallisten opetusmenetelmien käyttöön pienryhmissä sekä luonnollisiin vuorovaikutustilanteisiin kuten leikkiin. Lapsen edistyessä tavoitteena on ymmärtävä ja aktiivinen suomen kielen käyttö sekä suomen kielen rakenteiden harjoittelu. Toimivan suomenkielen hallinnan keskeisiä edellytyksiä ovat oman äidinkielen hallinta ja tavoitteinen oppiminen. Oman äidinkielen opetus tukee lapsen kielenkäyttö- ja ajattelutaitojen kehittymistä sekä koko persoonallisuuden ehyttä kasvua. Kulttuurisen katsomuskasvatuksen tavoitteena on tukea lasten maailmankuvan ja ajattelun kehittymistä sekä opettaa lapsi arvostamaan erilaisia katsomuksia ja kulttuurisia painotuksia. HYVINKÄÄN KOTOUTTAMISOHJELMAN LINJAUKSET Hyvinkään kaupunki on linjannut kotoutumista edistävät toimenpiteet ja nimennyt vastuutahot. Maahanmuuttajalapsille ja nuorille järjestetään tarvetta vastaavasti kotoutumisen tukea. Kahdensuuntaista kotoutumista edistetään vuorovaikutteisena monialaisena verkostoyhteistyönä. (ossi/tiedostot/sosiaalihuolto/aikuissosiaalityö/toimintaohjeet/muuttajien kotouttamisohjelma) 4

3 KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELYÄ Monikulttuurisuuteen liittyvä käsitteistö voidaan määritellä useammalla eri tavalla. Seuraavat käsitteet ovat yleisemmin käytössä olevia Työministeriön tai muiden virallisten tahojen määritelmiä. KULTTUURI: Kulttuuri on inhimillisen toiminnan tuote ja väline. Kulttuuriset maailmat rakentuvat yksilöllisesti ja kollektiivisesti. Sama sosiaalinen tilanne nähdään, koetaan ja tulkitaan eri näkökulmista omien kokemusten pohjalta. Myös mielialat, ajatukset ja toiveet ovat kulttuurisesti muotoutuneet. Osa kulttuurista on näkyvää, ulkoisesti rakentunutta kuten kieli, pukeutuminen, ruokailutottumukset, uskonto ja perinteeseen liittyvät tavat. Osa kulttuurista on sisäisesti opittua ja osin tiedostamatonta sekä lausumattomia käytöstapoja. Sisäistä kulttuuria on esim. tietoisuus siitä, kuinka paljon voi olla myöhässä sovitusta tapaamisesta, mistä ja miten kovalla äänellä voit puhua, millä tavoin on sopivaa ilmaista kipua tai henkistä pahoinvointia. Sosiaalisissa tilanteissa näkymättömän kulttuurin erilaisuus jää useimmiten tunnistamatta, mikä voi johtaa vääriin tulkintoihin ja johtopäätöksiin tilanteessa vaikuttavista tekijöistä ja syistä. Monissa yhteiskunnassa kulttuuriset rakenteet ja yhteisöt jaetaan enemmistöön ja vähemmistöihin. Usein enemmistöllä on johtava kulttuurinen identiteetti ja valtakulttuurin asema. KULTTUURIEN MONINAISUUS (cultural diversity) Viitataan valtakulttuurin, perinteisten vähemmistöjen ja maahanmuuton tuottamaan etniseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Se on (kulttuuri)elämää, joka ylittää sosiaalisia ja maantieteellisiä rajoja. Moninaisuuden vahvistamiseen esim. organisaatiossa liittyvät menettelytavat, joiden avulla voidaan ehkäistä syrjintää sekä saada esille edut ja hyödyt eri kulttuureihin kuuluvien ihmisten (työ)yhteisöstä. KULTTUURIENVÄLINEN KOHTAAMINEN, DIALOGI JA KOMPETENSSI: voi toteutua monella eri tavalla. Se voi olla yksilöllistä, kun eri väestöryhmiin kuuluvat ihmiset tapaavat toisensa. Se voi tapahtua kollektiivisesti, kun suurempi joukko ihmisiä erilaisista taustoista kokoontuu yhteen, toimii sekä jakaa ajatuksia ja mielipiteitä. Kulttuurienvälinen kompetenssi on kyvykkyyttä/pätevyyttä, jonka osatekijöitä ovat kunnioitus ja uteliaisuus ympäröivien kulttuurien moninaisuutta kohtaan, halua hakeutua kestäviin ja luoviin kohtaamisten prosesseihin ja tapahtumiin. Kantavana voimana on oletus, että moninaisuus ja vuorovaikutus rikastuttavat ihmisten elämää. Kulttuuriseen lukutaitoon tai tulkkaukseen liittyy kyky lukea, ymmärtää ja löytää erilaisten kulttuurien merkityksiä ja siten arvioida ja verrata eri kulttuureita, jotka ovat kietoutuneet toisiinsa tietyssä paikassa. MONIKULTTUURISUUS (multicultural): Monikultuurisuus-käsite kehittyy ja muuntuu kaiken aikaa. Se voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita; se on useaan kulttuuriin liittyvää tai kulttuuripiirteiltään eroavien ryhmien vuorovaikutusta. Monikulttuurisuus voi kuvata olemassa olevaa asiantilaa kuten, että maassa asuu useisiin kansoihin kuuluvia ihmisiä erilaisine kulttuureineen. Monikulttuurisuus voi tarkoittaa myös tavoitteellista asiantilaa, johon pyritään. Se sisältää eritasoisia ilmiöitä lähtien yksittäisten ihmisten käyttäytymisestä ja asenteista, päätyen valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen politiikkaan ja niiden solmimiin sopimuksiin. Monikulttuurisuus voi olla parhaimmillaan kulttuurien tasa-arvoista rinnakkaiseloa ja vuorovaikutusta. Kulttuurin osat, tekijät ja symbolit voivat muuttua tai saada uusia merkityksiä kohdatessaan eri kulttuureja ja etnisiä ryhmiä. Toisaalta yhteiskunnassa on ihmisiä, joiden käsitys etnisestä yhteenkuuluvuudesta ja kulttuurisista piirteistä ja ominaisuuksista poikkeavat toisistaan ja että yhteiskuntaan muodostuu näiden erojen varaan rakentuvia yhteisöjä. Poliittisena käytäntönä monikulttuurisuus tarkoittaa sellaisia linjauksia, lainsäädäntöä ja muita toimenpitei- 5

tä, jotka sekä tuottavat että ylläpitävät kulttuurisia yhteisöjä. Yksilötasolla monikulttuurisuuskäsitteeseen liitetään keskustelu ennakkoluuloista, rasismista ja suvaitsevaisuudesta. MONIKULTTUURINEN VARHAISKASVATUS: Monikulttuurisuutta rakennetaan, kun kulttuurit kohtaavat varhaiskasvatuksen arjessa. Se on aktiivista vuorovaikutusta, yhteistyötä ja toinen toisilta oppimista. Monikulttuurinen kasvatus on kaikille lapsille tarkoitettua; eri näkökulmista lähtevää hoitoa, kasvatusta ja opetusta. Pedagogisissa ratkaisuissa, toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon kokonaisvaltaisesti lapsen yksilölliset tarpeet sekä kieli- ja kulttuuritausta. Varhaiskasvattajan ammatillisuus sisältää laajentuneen itseymmärryksen, kriittisen suhtautumisen työhön, empatian sekä erilaisten todellisuuksien ja elämänmuotojen hahmottamisen. Se edellyttää oman ja työyhteisön ajattelun ja toiminnan arviointia. MONIKULTTUURINEN PERHE: Monikulttuurisiin perheisiin voidaan katsoa kuuluvaksi sekä maahanmuuttajataustaiset lapset että kahden kulttuurin lapset (esim.toinen vanhemmista on suomalaissyntyinen). Lapset kasvavat monikulttuurisessa ympäristössä ja perheessä puhutaan kahta tai useampaa kieltä. Lapsi on voinut oppia kaksikieliseksi jo kotona, syntymästä lähtien. Tällöin puhutaan natiivikaksikielisyydestä. Toisaalta kaksikielistyminen voi alkaa vasta lapsen tullessa päiväkotiin. Monikulttuurisen lapsen ensimmäinen kieli on muu kuin jokin muu suomi/ruotsi/saame TAI hänen taustakulttuurinsa poikkeaa enemmistökulttuurista (esim. romanit). Hän voi olla syntynyt Suomessa ja hänellä voi olla suomen kansalaisuus, vieraan valtion kansalaisuus tai kaksoiskansalaisuus. Oleellista kuitenkin se, että lapsi elää perhepiirissään myös muun kuin suomalaisen kulttuurin ja kielen piirissä. IDENTITEETTI: Identiteetti voidaan ymmärtää käsityksenä itsestä: samana säilymisenä ajan kulumisesta huolimatta, eroista suhteessa muihin ja yhtenäisyydestä eroista huolimatta. Identiteetti on sisäinen kokonaisuus ihmisten ajatuksista, käsityksistä ja kokemuksista minusta, meistä ja muista. Se rakentuu ja muuttuu sosiaalisesti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa. (Hall 1999) ÄIDINKIELI: Äidinkieli on kieli, jonka yksilö on oppinut ensiksi ja johon hän samaistaa itsensä ensikieli. Lapsi on voinut oppia moni/kaksikieliseksi jo kotona, syntymästä lähtien. Suomessa väestörekisteriin kirjataan vain yksi äidinkieli, vaikka lapsella olisi toinenkin ensikieli rinnakkain. Monikielisyys on maailmanlaajuisesti yleistä. KOTIKIELI /-KIELET: Perheen käyttämät kielet koti/lähiympäristössä. Lapsen virallisen äidinkielen lisäksi lapsella voi olla toinenkin tunnekieli ja/tai perheessä on käytössä useampi kotikieli Lapsella voi olla virallisen äidinkielensä lisäksi kotikieliä, joita käyttää perheenjäsentensä kanssa (esim. vanhempien äidinkielet tai muu yhteinen kieli). TOINEN KIELI: Äidinkielen jälkeen kohdekielisessä ympäristössä opittu kieli. Uusi kieli hahmottuu ensin äidinkielen merkitysten kautta. Kun uusi todellisuus vakiintuu, alkaa yksilö ajatella toisella kielellään. Suomi toisena kielenä oppiminen on ajankohtaista, kun lapsi asuu pysyvästi Suomessa. Vieras kieli: Äidinkielen jälkeen muualla kuin kohdekielisessä ympäristössä opittu kieli. Suomessa käytännössä muu kuin suomi, ruotsi, saame tai viittomakieli ja vieras kieli opitaan useimmiten koulussa. 6

KOTOUTUMINEN: Kotoutuminen on yksilöllinen prosessi, jossa maahanmuuttaja osallistuu Suomessa yhteiskunnan taloudelliseen, poliittiseen ja sosiaaliseen elämään ja toimintaan samalla omaa kieltä ja kulttuuriaan säilyttäen. Kotoutuminen edellyttää myös sopeutumista ja suhteiden syventymistä sekä vähemmistöltä että valtaväestöltä (kahdensuuntainen kotoutuminen). KOTOUTTAMINEN: Kotouttamisella tarkoitetaan viranomaisten järjestämiä kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja voimavaroja (Esim. Hyvinkään kotouttamisohjelma ja yksilölliset kotouttamissuunnitelmat). Kotouttamista tukevien toimenpiteiden piiriin voi kuulua Suomeen muuttanut henkilö, jolla on kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta Suomessa. SUVAITSEVAISUUS: Suvaitsevaisuus on ennakkoluulottomuutta ja avoimuutta yhdistyneenä terveeseen itsetuntoon ja oman kulttuurin tuntemukseen. Se on myös muiden mielipiteiden ja tapojen kunnioittamista. Suvaitsevaisuus on kykyä samanaikaisesti omaksua uutta ja vierasta sekä suhtautua siihen myös kriittisesti. SYRJÄYTYMINEN: Syrjäytyminen on huono-osaisuuden kasaantumista. Maahanmuuttajan syrjäytyminen on integroitumisen vastakohta ja tarkoittaa maahanmuuttajan vieraantumista omasta kulttuuristaan ja jäämistä valtayhteisön ulkopuolelle. RASISMI: Rasismi on ideologia, jossa kielteiseksi määritellyt ominaisuudet kohdistetaan tiettyyn rotuun tai tiettyyn ryhmään ihmisiä. Ilmenemismuodot ovat moninaiset. MAAHANMUUTTAJA: Yleiskäsite, jota käytetään kuvaamaan kaikkia maahan muuttaneita henkilöitä. ULKOMAALAINEN on henkilö, jolla ei ole Suomen kansalaisuutta esim. turisti, liikemies, siirtolainen, pakolainen tai turvapaikanhakija. PAKOLAINEN on ulkomaalainen, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai (poliittisen) mielipiteen vuoksi. Pakolaisaseman saa henkilö, jolle jokin valtio antaa turvapaikan tai jonka UNHCRS (YK) toteaa olevan pakolainen. Suomessa pakolaisstatuksen myöntää ulkomaalaisvirasto. KIINTIÖPAKOLAINEN on henkilö, jolle on myönnetty maahantulolupa valtion budjetissa vahvistetun pakolaiskiintiön puitteissa. UNHC on myöntänyt henkilölle pakolaisstatuksen. Suomi on sitoutunut erilaisin kansainvälisin sopimuksin antamaan suojelua sitä tarvitseville pakolaisille. Pakolaisia tulee Suomeen ns. kiintiöpakolaisina (750 hlö/v), myönteisen oleskeluluvan saaneena turvapaikanhakijoina ja perheenyhdistämisohjelmien kautta. Pakolaisten osalta valtio korvaa kunnalle aiheutuvat kustannukset kolmen vuoden ajalta sekä erityiskustannukset 10 vuoden ajalta. Valtio korvaa kunnalle myös tulkkipalveluista aiheutuvat kulut täysimääräisinä niin kauan kuin pakolainen elää Suomessa eikä ole Suomen kansalainen. TURVAPAIKANHAKIJA: Turvapaikanhakija on henkilö, joka pyytää suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta maasta jättämällä turvapaikkahakemuksen. Myönteisen turvapaikkapäätöksen saanut henkilö saa pakolaisstatuksen. 7

PALUUMUUTTAJA: Paluumuuttaja on ulkosuomalainen, joka on asunut maamme rajojen ulkopuolella ja palaa takaisin Suomeen esim. ruotsinsuomalaiset, inkeriläiset paluumuuttajat, Viron ja entisen Neuvostoliiton suomalaiset. MAAHANMUUTTAJA: Maahanmuuttaja on Suomeen muuttanut henkilö, joka oleskelee maassa muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten myönneyllä luvalla, tai jonka oleskeluoikeus on rekisteröity tai jolle on myönnetty oleskelukortti. MAAHANMUUTTAJATAUSTAISET LAPSET: Maahanmuuttajataustaiset lapset voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään: Suomeen muuttaneet lapset ja Suomessa syntyneet lapset, joiden vanhemmat tai isovanhemmat ovat maahanmuuttajia. Maahanmuuttajataustaiset lapset eroavat toisistaan myös kansalaisuuden suhteen, sillä lapsella voi olla muun maan kansalaisuus, Suomen kansalaisuus tai kaksoiskansalaisuus. (Suomalainen lapsi 2007.Tilastokeskus) Maahanmuuttajataustaisen lapsen ensikieli on muu kuin suomi, ruotsi, saame, romani tai viittomakieli tai lapsi käyttää muuta tai muita kuin edellä mainittuja kieliä perhepiirissään ja jonka molemmat vanhemmat (huoltajat) tai toinen vanhemmista (huoltajista) on maahanmuuttaja. UUSSUOMALAINEN, SUOMENMAALAINEN: Maahanmuuttaja(taustainen)-termin käyttöä on jouduttu arvioimaan uudelleen, sillä toisen tai kolmannen polven maahanmuuttajat saattavat tuntea itsensä suomalaisiksi eikä maahanmuuttajiksi. Eri maissa on etsitty erilaisia vaihtoehtoja kuvata ihmisiä, jotka ovat muuttaneet maahan, asuvat siinä enemmän tai vähemmän pysyvästi, mutta jotka etnisen taustansa, kielensä, uskontonsa tai tapakulttuurinsa puolesta poikkeavat kantaväestöstä tai valtakulttuurista. kantasuomalainen >< uussuomalainen, suomenmaalainen. KANSALAISUUS: Kansalaisuus on valtion ja yksityisen henkilön välinen laillinen suhde, joka sisältää molemmanpuolisia oikeuksia ja velvollisuuksia. Suomen kansalaisuuden (kansalaisuuslaki 359/2003) voi saada syntymässä (suomalaisen äidin lapsi/ suomalaisen isän lapsi kun isyys on vahvistettu, alle 12v ottolapsi), ilmoitusmenettelyllä (yli 12v ottolapsi, eräät erityisryhmät) tai hakemuksesta (vähintään 6v asunut nuhteeton ulkomaalainen, jolla on turvattu toimeentulo). Yksilön kansalaisuusasemasta päättää Maahanmuuttovirasto. Hyvinkäällä on yli 1200 ulkomaalaista, muun maan kuin Suomen kansalaista (2011). 8

4 MONIKULTTUURINEN PERHE Monikulttuurisiin perheiden kirjo on moninainen. Perheiden kieli- ja kulttuuritaustat, kokemukset ja elämäntavat ovat hyvin erilaisia. Oleellista kuitenkin se, että lapsi elää perhepiirissään myös muun kuin suomalaisen kulttuurin ja kielen piirissä. Hän voi olla syntynyt Suomessa ja hänellä voi olla suomen kansalaisuus, vieraan valtion kansalaisuus tai kaksoiskansalaisuus. Monikulttuuriset lapset elävät usean kulttuurin välimaastossa. Monikulttuurinen varhaiskasvatus tukee myös monikulttuurista lasta ja lapsen perhettä kasvamaan kahden kulttuurin kansalaisiksi, tukee monikulttuurisen lapsen kasvua kaksikieliseksi, sekä vahvistaa kaikkien lasten kasvua erilaisuuden kunnioittamiseen ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Monikulttuurinen varhaiskasvatus on myös osa perheiden kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Henkilöstö on lapsen kasvun tukena ja opettaa lapselle suomen kieltä ja kulttuuria yhteistyössä vanhempien kanssa. Kielellä on keskeinen merkitys, kun lapsi oppii kulttuurisia ja sosiaalisia tapoja sekä viestintämalleja. Maahanmuuttajaperheillä voi olla yhdistävänä tekijänä vain se, että perheellä on yhden tai kummankin vanhemman maahanmuuton ja kotoutumisen kokemus sekä tämän kokemuksen mahdolliset vaikutukset perheen elämään. Maahanmuuttoon liittyy olennaisesti kokemus elämästä uudessa sosiaalisessa ympäristössä sekä erilaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa kuin mihin yksilö on tottunut. Uudessa yhteiskunnassa ihmisten eri roolimallit joutuvat uudelleen arvioitaviksi Erottavia tekijöitä sen sijaan on paljon kuten lähtömaa, maahantulon syy (vapaaehtoinen/ pakon sanelema), äidinkieli, uskonto, koulutus- ja ammattitausta sekä persoonallisuuteen liittyvät ominaisuudet. Perheiden joukossa on erikokoisia perheitä, yksinhuoltajaperheitä, uusperheitä, ns. kahden kulttuurin liittoja, joista toinen puoliso on suomalainen sekä niitä, joissa molemmat vanhemmat ovat eri kulttuureista Suomen ulkopuolelta. Luottamuksellisen suhteen rakentamista edistää vuorovaikutteinen keskustelu. Perheeltä voi aina kysyä ja ottaa epäselvät asiat puheeksi. PERHEIDEN KOHTAAMINEN Perheiden kohtaaminen on aina vuorovaikutusta. Uuden asiakasperheen tavatessa lähdetään rakentamaan luottamusta ja varhaiskasvattajalla on tässä merkittävä vastuu. Alla muutamia seikkoja, jotka olisi hyvä huomioida etenkin maahanmuuttajaperheiden kanssa. Heidän lähtötilanne, olosuhteet ja kulttuurinsa saattavat poiketa hyvinkin paljon siitä mihin ovat tulleet. Viestiminen: Suomalaiset ovat tottuneet menemään suoraan asiaan, mikä saattaa hämmentää monikulttuurista keskustelukumppania, joka on tottunut ensin vaihtamaan kuulumisia tms. Suora puhe ja silmiin katsominen voi aasialaisista tuntua epäkohteliaalta. Kättely on Suomessa kohteliasta käytöstä, mutta esimerkiksi muslimimiehet eivät välttämättä kättele naishenkilöä, jos tämä ei ole sukulainen. Tietyt asiat on mielekästä hoitaa virallisen tulkin kautta, ellei sujuvaa yhteistä kieltä ole olemassa. Lapsia ei käytetä tulkkina. Kielitaitokaan ei aina takaa yhteistä ymmärrystä (tulkinnat ja merkitykset, kulttuuritulkkaus). Suomea hyvinkin taitavien perheiden kanssa kannatta tukeutua selkeään ilmaisuun tai selkokieleen. Selkokieli on kieliopillisesti oikeaa, mutta pitkiä ja vaikeita sanoja välttävää peruskieltä, jonka puhetempo on rauhallinen. Myös kaikki kirjalliset viestit, esim. tiedotteet retkistä, juhlista ja lomista, on syytä tehdä selkokielellä ja esimerkiksi piirroksia ja kuvia hyödyntäen. On hyvä muistaa, että sujuvaakin suomea puhuva henkilö ei ehkä ymmärrä pelkästään kirjallisesti annettuja ohjeita tai tiedotteita. 9

Selkokielen puhuminen ja liittäminen toimintaan on myös lapsen kanssa tärkeää, vaikka lapsi ei ehkä aluksi sanaakaan ymmärtäisi. Äänensävyt ja aikuisen rauhallinen olemus ovat merkityksellisiä päivähoitoon/ esiopetukseen, uuteen kieleen ja ympäristöön orientoitumisessa. Seuraavassa on yleisempiä seikkoja, jotka on hyvä tiedostaa mutta ei yleistää. Maahanmuuttajan kulttuurishokki: Maahanmuuttajat käyvät läpi omalla tavallaan erilaisia sopeutumisprosesseja kotiutuessaan Suomeen ja erilaiseen ympäristöön. Usein puhutaan ns. kulttuurishokista. Sitä on kuvattu vaiheittain etenevänä, jolloin jokaiseen vaiheeseen kuuluvat omat tunnistettavat ilmenemismuotonsa. Se on prosessi, joka etenee kuherruskuukaudesta torjunnan ja inhoreaktion kautta hitaaseen toipumiseen kielitaidon ja sosiaalisten taitojen kartuttua. Kuherruskuukausivaiheessa henkilö innostuu kaikista uusista asioista ja uusiympäristö tuntuu ylivertaiselta vanhaan kulttuuriin nähden, tosin hänellä on tietoisuus erilaisista sosiaalista kanssakäymistä rajoittavista kulttuurieroista. Torjuntavaiheessa kohdistetaan vihamielisyyttä ja turhautumista uuteen kulttuuriin, jolloin turvaa haetaan omasta kulttuurista ja vahvistetaan omaksi koettuja eli lähtökulttuurin arvoja. Oma kulttuuri vaikuttaa kaikin puolin paremmalta. Tasapainoa hakiessa jännitystila laskee. Rakennetaan useamman kulttuurin hallintaa. Henkilö omaksuu kahden kulttuurin kielen, arvot, tavat ja osaa tasapainottaa elämänsä kahden kulttuurin välillä. Ihminen voi myös tuntea olevansa ulkopuolinen tuntemissaan kulttuureissa, uusi voi etäännyttää vanhasta. Kulttuurishokki eri vaiheineen on henkilökohtainen ja eri ihmiset kokevat sen hyvin eri tavoin. Monet ulkomailla asuvat kokevat kulttuurisokkinsa yhä uudelleen matkustaessaan uuden ja vanhan kotimaansa välillä. Ennakkoluulot: Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on ns. kotikenttäetu, mutta ennakkoluulot ja pelot ovat varsin inhimillistä puolin ja toisin vieraan asian/ henkilön/ toiseuden kohdatessa. Uuteen maahan muuttanut henkilö saattaa kokea kielteisen (kielteiseksi kokemansa) huomion hyvin voimakkaana ja ahdistavana tunteena, jopa eräänlaisena syytöksenä itseään kohtaan. Pienikin epäluulo valtaväestön keskuudesta voi synnyttää maahan muuttaneelle tunteen syrjinnästä tai jopa rasismista. Maahanmuuttajan kokemia ennakkoluuloja ja niiden vaikutuksia ei ole syytä vähätellä. Vieraan ja tuntemattoman kohtaamiseen liittyy epävarmuuden tunteita, jotka puolestaan usein vahvistavat ennakkoluuloja. Kunnioitus: Maahanmuuttajien omassa maassaan saama asema, omaisuus tai elintaso ei välttämättä siirry hänen mukanaan uuteen maahan, vaan hän joutuu aloittamaan lähes kaiken alusta. Jos maahanmuutto ei ole ollut vapaaehtoista, menetettyjen asioiden määrä, joista on joutunut luopumaan, on suurempi. Omassa maassa saatu koulutus ei välttämättä vastaa uuden maan vaatimuksia, joten koulutustaan vastaavaa työtä on vaikea saada. Vanhan tutun ja siksi myös turvallisen menettäminen voi olla henkilökohtainen katastrofi. Toisaalta maahanmuuttaja voi olla voimaantunut ja kyvykäs ja muuttaa uuteen maahan jäsentynein tulevaisuuden suunnitelmin. Monikulttuurisuutta rakennetaan, kun kulttuurit kohtaavat varhaiskasvatuksen arjessa. Se on aktiivista vuorovaikutusta, yhteistyötä ja toinen toisilta oppimista. 10

MONIKULTTUURINEN PERHE ASIAKKAANA HYVINKÄÄLLÄ Hyvinkäällä varhaiskasvatuksen aloitus etenee kaikissa päivähoitoyksikössä Varhaiskasvatussuunnitelma-prosessin käytäntein myös monikulttuuristen perheiden kohdalla. Tosin prosessin aikana on syytä varautua asioiden ja käsitteiden tarkempaan avaamiseen, jos varhaiskasvatusjärjestelmä yleensäkin on perheelle täysin vieras. Prosessin aikana saatetaan tarvita myös tulkkia, jonka tilaamiseen tulee varautua. Kaikkien perheiden kanssa edetään LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA PRO- SESSIN mukaan. Tarvittaessa keskusteluissa käytetään virallista tulkkia, jotta kaikki tulevat ymmärretyiksi. Näin ei jää epäselvyyksiä, jotka vaikeuttavat yhteistyötä. Päiväkodin johtaja ja perhe laativat VARHAISKASVATUSSOPIMUKSEN (huom.effica-merkinnät). Varhaiskasvattaja pitää perheen kanssa ALOITUSKESKUSTELUN, jonka liepeille rakennetaan yksilöllinen tutustumisjakso. Lisäksi voi hyödyntää keskustelurunkoa (liite 2). Yhteistyössä perheen kanssa laaditaan LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA, johon sisällytetään 3-vuotta täyttäneen vieraskielisen lapsen suomi toisena kielenä kehityksen ja oppimisen seuranta- lomake sekä S2-oppimisen suunnitelma. Tarkemmin ks. Hyvinkään S2- opetussuunnitelma varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen 2011. Lapsen suomen kielen kehityksen seuranta lomakkeesta toimitetaan myös kopio neuvolaan 4v-tarkastauksen yhteydessä. Lapsen kokonaisvaltaista kehitystä havainnoidaan ja arvioidaan yhteistyössä vanhempien kanssa. Mahdolliset yksilöllisen erityisen tuen tarpeet kirjataan VARHAISKASVATUKSEN KUNTOUTUSSUUNNITELMAAN, jolloin kelto on prosessissa mukana. Vastaavasti esiopetuksessa laaditaan LAPSEN ESIOPETUSSUUNNITELMA. Monikulttuuristen ja maahanmuuttajataustaisen esioppilaiden kohdalla OPPIMISSUUNNITELMAAN voi rakentaa tarvittavaa tukea ja käytänteitä liittyen lapsen kulttuuri-identiteetin vahvistamiseen ja suomen kielen oppimiseen (S2-opetus). Mahdollisiin tuen tarpeisiin voidaan vastata myös esiopetuksen tehostetulla tuella. Nivelvaiheessa on myös tiettyjä suomen kielen tason arviointiin liittyviä käytänteitä. Esiopetuksen vahvan tehostetun tarve arvioidaan yhteistyössä kelton kanssa, jolloin on myös mahdollista resussoida tukikerroin. Esiopetuksen erityisen tuen tarve arvioidaan yhteistyössä kelton kanssa. Lapsella on silloin kokonaisvaltaista tuen tarvetta ja lapsesta tehdään silloin päätös erityisopetukseen ottamisesta ja laaditaan HENKILÖKOHTAINEN OPETUKSEN JÄR- JESTÄMISTÄ KOSKEVA SUUNNITELMA (HOJKS). Eri kieli- tai kulttuuritaustaisuus ei automaattisesti tarkoita varhaiserityiskasvatuksen/erityispäivähoidon asiakkuutta vaan lapsen yksilöllisiin tarpeisiin voidaan vastata pitkälti varhaiskasvatuksellisin keinoin varhaiskasvatuspalveluissa (Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma/ esiopetussuunnitelma; S2-suunnitelma). S2-lastentarhanopettaja voi olla tässä työssä mukana. Lapsen yksilöllinen ja varhainen tuki liittyvät tavallisesti suomen kieleen ja oppimisvalmiuksiin sekä mahdollisten erityisvaikeuksien kartoittamiseen. Vieraskielisille lapsille arvioidaan yksilöllisen/erityisen tuen tarve kiertävän erityislastentarhanopettajan havainnointikäynnin ja keskustelujen perusteella. Eri kieli- tai kulttuuritaustaisuus ei automaattisesti tarkoita varhaiserityiskasvatuksen/erityispäivähoidon asiakkuutta vaan lapsen yksilöllisiin tarpeisiin voidaan vastata pitkälti varhaiskasvatuksellisin keinoin varhaiskasvatuspalveluissa (Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma/ esiopetussuunnitelma; S2-suunnitelma). Lapsen yksilöllinen ja varhainen tuki liittyvät tavallisesti suomen kieleen ja oppimisvalmiuksiin sekä mahdollisten erityisvaikeuksien kartoittamiseen. Vieraskielisille lapsille arvioidaan yksilöllisen/erityisen tuen tarve kiertävän erityislastentarhanopettajan havainnointikäynnin ja keskustelujen perusteella. 11

TILASTOINNISTA MONIKULTTUURISET PERHEET EFFICASSA. Varhaiskasvatus-/ esiopetussopimus tehdään perheen ja päiväkodinjohtajan kesken, jonka pohjalta Efficaan kirjataan tarvittavat asiat. On sovittu, että jokainen esimies tarkistaa yksikkönsä tiedot ajan tasalle marraskuun aikana. Efficassa monikulttuurisiin lapsiin liittyvät asiat löytyvät Lisätiedot-painikkeen alta. Näytölle avautuvat kohdat, jonne tarvittavat tiedot tallennetaan; muut kielet, toimenpiteet, hoidon ajankohta ja lisätiedot. Lapsen mahdollinen muuttopäivä: lisätiedot-kohtaan maahanmuuttajan tulopäivä ; kirjaa milloin lapsi itse on saapunut Suomeen. Lapsen äidinkieli tulee automaattisesti väestörekisteristä (1kpl), tähän ei voi vaikuttaa. Lapsen kotikielet tallennetaan muut kielet kohtaan. Vieraskieliset lapset (= äidinkieli jokin muu kuin suomi/ruotsi/saame): kirjataan se vieras äidinkieli ja mahdolliset muut kotikielet muut kielet kohtaan. * Esim. lapsen äidinkieli albania > kotikielet albania ja turkki > albania ja turkki tallennus * Esim. lapsen äidinkieli kiina > ei muita kotikieliä (huoltajien äidinkieli kiina) > kiina * Esim. lapsen äidinkieli englanti > kotikielet englanti ja suomi (toisen vanhemman äidinkieli) > englanti, suomi Vieraskieliset/kaksikieliset tilastoinnin kannalta on siis hyvä lisätä myös lapsen äidinkieli muut kielet kohtaan, JOS lapsella on kotikielinä muitakin kieliä kuin virallinen äidinkielensä (tavallisesti vanhempiensa äidinkieliä). Huom. Kun lapsen virallinen äidinkieli on suomi eikä muita kotikieliä ole (vanhempien äidinkieli suomi) niin silloin suomea EI kotikielenä tietenkään merkitä muut kielet kohtaan. Suomi toisena kielenä (S2) tallennetaan toimenpiteet-kohtaan: Lapset ovat oikeutettu S2- arviointiin ja suunnitelmaan täytettyään 3-vuotta, jos äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame (varhaiskasvatuksessa myös heikosti suomen kieltä taitavat). Suunnitelma ja sen toteutus liittyvät lapsen vasuun. Vieraskieliset lapset varhaiskasvatuspalveluissa, joulukuu 2014: Aamutuulen päivähoito Anttilantalon ph Hakalantalon ph Hangonsillan ph Hiidenkiukaan ph Kaupunkisillan ph Kruununmaan ph Martin ph + perhepäivähoito Martinkaaren ph Martintalon ph Paavolan ph Punaojan ph Tanssikalloin ph Vehkojan ph Viertolan ph Mustanmännistön ph 1 1 7 5 6 4 1 7 1 3 31 8 3 1 8 1 12

Yksityiset ja ostopalvelu 5 Leikkitoiminta 7 Yhteensä S2 100 Varhaiskasvatuspalveluissa olevilla vieraskielisillä lapsilla on 17 eri kieltä virallisena äidinkielenään. Eniten on äidinkielenään viroa (24), albaniaa (15) ja venäjää (14) puhuvia lapsia. Hyvinkäällä asuu ihmisiä yhteensä 78 eri kansallisuudesta. 13

5 MONIKULTTUURISUUS VARHAISKASVATUKSESSA MONIKULTTUURISUUSKASVATUKSEN LÄHTÖKOHTA Monikulttuurinen kasvatus on kaikille lapsille tarkoitettua, eri näkökulmista lähtevää hoitoa, kasvatusta ja opetusta. Monikulttuurisen ympäristön ideana on tukea kokonaisvaltaisesti myös supisuomalaisten lasten identiteetin rakentumista. Pedagogisissa ratkaisuissa, toiminnan sisällöissä, suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan huomioon kokonaisvaltaisesti lapsen yksilölliset tarpeet sekä kieli- ja kulttuuritausta toiminnan sisällöissä, toteuttamisessa ja kasvattajalapsi-suhteessa. Oman kulttuurinsa tuntemuksen lisäksi varhaiskasvattajilla on hyvä olla valmiudet ottaa selkoa uskonnoista, erilaisista katsomuksista ja kulttuuriperinteestä, vaikka yleistyksiä ja stereotypioita tuleekin välttää. Varhaiskasvattajien pohdinnat ja keskustelut omista asenteistaan ja ennakkokäsityksistään monikulttuurisuutta kohtaan ovat käytännön perustana. Myös lasten kysymysten pohtiminen sekä suvaitsevaisuuteen ja erilaisten katsomusten kunnioittamiseen ohjaaminen käy luonnikkaammin, mikä tukee osaltaan monikulttuurisen lapsen vahvan identiteetin kehittymistä. Vanha totuus, että aikuiset siirtävät omia asenteitaan ja toimintamallejaan lapsille pitänee tässäkin asiassa paikkansa. Varhaiskasvattajat voivat pyrkiä hahmottamaan erilaisten elämänmuotojen ja ajattelutapojen ominaispiirteitä ja niiden vaikutusta kasvuun ja kasvatukseen, vaikka niitä kaikkia ei voisi itse hyväksyäkään. Samalla tehtävänä on laajentaa pedagogista näkemystä omasta kulttuurista vieraisiin kulttuureihin ja elämäntapoihin. Asiaan liittyy myös kantaväestön kulttuurikirjo sekä kaikkien perheiden elämäntavat ja oma kulttuuri. Suhtautuminen toiseen ihmiseen asettaa haasteita monikulttuurisessa yhteisössä toimimiselle. Varhaiskasvatuksen henkilöstöltä edellytetään vuorovaikutustaitoja sekä lapsen ja vanhempien kieli- ja kulttuuritaustan huomioon ottamista. Koulutuksen ja (työssä)oppimisen kautta voidaan vaikuttaa sellaisiin kulttuurien kohtaamisissa tarvittaviin asenteisiin, tietoihin ja taitoihin, joita kasvattaja tarvitsee monikulttuurisessa yhteisössä. Varhaiskasvatuspalvelujen lähtökohtana on, että perheet ja lapset saavat peruspalvelut lähipalveluperiaatteen mukaisesti läheltä kotia. Kokemusten perusteella lapsiryhmien toimivuuden ja kielen oppimisen kannalta yksikössä tai lapsiryhmässä vieraskielisten lasten lukumäärä on suositeltavaa pitää enintään 30%:ssa. Sen rinnalla on hyviä kokemuksia siitä, kun samaan lapsiryhmään sijoitetaan saman kieli- ja kulttuuritaustan omaavia lapsia; he voivat käyttää luontevasti omaa äidinkieltään ja samanaikaisesti oppia myös suomea päivähoitopäivän aikana. MONIKULTTUURISESTA TOIMINTAYMPÄRISTÖSTÄ Monikulttuurisuus näkyy ja tuntuu arjen kohtaamisissa. Se näkyy myös aikuisen roolissa mm. lasten ystävyyssuhteiden tukemisessa sekä toiminnan, tilan, ajan ja paikan rakentamisessa (strukturointi). Toiminnallisuus, konkretia ja kuvien käyttö niin toiminnan jäsentämisessä kuin kommunikaation vahvistajana ovat monelle lapselle oleellisia, jotta he voivat liittyä vertaisryhmään ja kokea itsensä osallisiksi. Päiväkoti on myös ihanteellinen kielenoppimisympästö, jos fyysiset tilat ja sosiaalinen toiminta suunnitellaan myös kielistä taitoa kehittäviksi ja vuorovaikutusta tukevaksi. Sovellettavia vinkkejä: 14

* hyödyntämällä pedagogiikkaa kaikkeen päiväkodin perinteiseen toimintaa (pukemistilanteista leikkeihin) painottaen kieltä ja vuorovaikutusta sekä lapsen osallisuutta * kaikessa toiminnassa lapsen ei tarvitse olla aktiivinen kielen käyttäjä vaan lapsi voi osallistua tekemällä esim. musiikki, liikunta, retket ja kokemalla (moniaistisuus). * lasten valokuvat ja nimet (myös omalla kielellä, jos kirjaimet erilaiset) esim. naulakkopaikalla * tekemisen sanoittaminen/ kielellistäminen, nimeäminen * Suomen kartta, maailmankartta, josta näkyy lapsen/perheen kotimaa/ lähtömaa * äidinkielistä materiaalia esillä (laulut ja leikit, kirjat, kuvat, kulttuuriarkut) * tutustutaan eri kulttuureiden musiikkiin, ruokiin, tarinoihin, tapoihin, fraaseihin jne. * kotitehtäviä, esim. Aamu-kirjasta kopioidaan kuvia, joita on käyty läpi S2-hetkellä ja kotona niitä voidaan käydä läpi omalla äidinkielellä * vanhemmat kirjojen lukijoina, laulujen opettajina, toimintaan osallistujina tai tutustujina jne. * toiminnallisemmat vanhempainillat ja tilaisuudet sekä perheiden tapaamiset. KASVATUSKUMPPANUUS MONIKULTTUURISTEN PERHEIDEN KANSSA Varhaiskasvatus auttaa monikulttuurisia lapsia ja perheitä tutustumaan suomalaiseen kantaväestöön, kulttuuriin ja yhteiskunnan kasvatus- ja perhekäsityksiin ja samalla tukee heidän kotoutumistaan. Henkilökunta keskustelee perheen kanssa varhaiskasvatuksen tavoitteista, suomalaisista kasvatusarvoista sekä lapsen oman kulttuurin merkityksestä lapsen kasvussa. Henkilökunta tutustuu lapseen ja lapsen perheeseen ja rohkaisee vanhempia vaalimaan lapsen kulttuuria ja äidinkieltä kotona. Suomalaisen varhaiskasvatuksen yleisesti hyväksytyt arvot voivat olla erilaiset kuin vanhempien arvot. Kasvatuskumppanuus monikulttuuristen perheiden kanssa on perheen ja henkilöstön luottamuksellista ja vastavuoroista yhteistyötä, jossa osapuolien välillä vallitsee keskinäinen kunnioitus. Toimivassa kumppanuudessa yhteistyö on säännöllistä ja syvenee vaiheittain. Se rakentuu sen pohjalta millä tavoin osapuolet ovat valmiita kumppanuuteen. Kahden kulttuurin piirissä kasvavan lapsen tulee voida luottaa siihen, että eri kasvuympäristöjen aikuiset kunnioittavat toisiaan. Kulttuurissa vallitsevat kasvatuskäsitykset muodostavat rajapinnan, jossa kohtaavat perheen lasta, lapsuutta ja kasvatusta koskevat käytännöt ja näkemykset. Monella maahanmuuttajalla voi olla kantaväestöön verrattuna erilainen käsitys vanhempien välisestä vastuun- tai työnjaosta perheessä, lasten ja vanhempien välisistä suhteista, ongelmien ratkaisumalleista ja tavoista sekä ammattikasvattajien ja vanhempien välisistä rooleista. Vanhemmilla on pääasiallinen kasvatusvastuu lapsistaan, joten on tärkeää kunnioittaa vanhemmuutta sekä vanhemman asemaa suhteessa lapseensa. Lapset odottavat, että vanhemmat menestyvät uudessa kotimaassa. Roolit saattavat muuttua, jos vanhempien arvovaltaa horjutetaan esim. käyttämällä lapsia tulkkina ja sananviejänä. Vanhempien merkitys lapsensa kulttuuri-identiteetin ja kielen kehitykseen on merkittävä. Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on vastuu korostaa maahanmuuttajataustaiselle vanhemmalle oman äidinkielen merkitystä perheen tunnekielenä. Äidinkielenään eri kieltä puhuvien vanhempien olisi hyvä puhua omaa kieltään johdonmukaisesti tukeakseen lastaan myös kaksi- tai monikielisyyteen. Monikielinen ja kulttuurinen lapsi elää maailmassa, jossa hän ottaa ja saa vaikutteita erilaisista kulttuureista. Tämä merkitsee voimavaraa, mutta myös haastetta oman elämän hallintaan ja jatkuvaa valintaa, jopa ristiriitaa. Yhteistyö monikulttuuristen perheiden kanssa vaatii asioihin perehtymistä ja keskustelua, koska kulttuurit tai perheen ratkaisut saattavat poiketa suurestikin toisistaan. Kunkin perheen kanssa edetään avoimesti kyselemällä ja keskustelemalla, vaikka yleistyksistä ja odotusarvoista voikin lähteä liikkeelle. Mahdolliset ongelmat eivät aina suinkaan johdu uskonnosta, 15

vaan tavoista ja käytännön asioista, kuten aikatauluista ja lasten asianmukaisesta vaatetuksesta. Kaikissa kulttuureissa ei ole tapana mennä ulos, kun on kylmä tai sataa ja siksi vanhempien on vaikea ymmärtää miksi lapsilla Suomessa tulisi olla mukana päivähoidossa sadevaatteet tai lämpimät talvivaatteet. Perheillä saattaa olla erilainen aikakäsitys; sovitut hoitoajat eivät toteudu tai tapaamiset saattavat peruuntua ilman että niistä ilmoitetaan etukäteen. Suomen kieltä puutteellisesti taitavat vanhemmat saisivat paremman käsityksen varhaiskasvatuspalvelujen sisällöstä ja heidän lapsensa toimimisesta ryhmässä, jos he näkisivät valokuvia, videofilmin tms. päiväkodin arjesta ja lapsen päivästä. Hyviä kokemuksia on myös vanhempien tutustumisaamupäivistä, jolloin vanhemmat osallistuvan päiväkodin toimintaan. Sen jälkeen on voitu keskustella näkemästä tai/ja hoitaa lapsen vasu-keskustelu (tulkki). Hienoa olisi, että tulkki/tulkit olisivat käytettävissä joissakin illalla tapahtuvissa tieto- tai keskustelupainotteisissa vanhempainilloissa. Nykyisin tulkin käyttöön virka-ajan jälkeen on rajoituksia (kustannusten suhteen), joten etenkin siksi välillä tulisi järjestää perheiden yhteisiä tilaisuuksia, joissa kieli ei ole pääosassa. Tällaisia ovat erilaiset toiminnalliset illat ja juhlat (esim. tehtävä- tai aistirata luonnossa, isänpäivän kynttiläjuhla esityksin ja yhteisin toiminnoin). MONIKIELISYYS Monikulttuurisessa varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen kasvamista kaksi-monikieliseksi. Monikielinen lapsi osaa ilmaista itseään monipuolisesti sekä äidinkielellään/kotikielillään että suomeksi vaihtelevissa tilanteissa lasten ja aikuisten kanssa. Monikielisyys on avain lapsen itseilmaisun, oppimisen ja identiteetin rakentumisessa. Kielen avulla lapsi myös solmii suhteita muihin lapsiin. Päiväkodissa tätä prosessia tuetaan ja mahdollistetaan suomi toisena kielenä oppimista suunnittelemalla sosiaaliset toiminta- ja oppimistilanteet kielellisiä taitoja kehittäviksi ja aktiivista vuorovaikutusta tukevaksi. Monikielisellä perheellä tarkoitetaan perhettä, jossa puhutaan kahta tai useampaa kieltä ja jossa lapset kasvavat monikulttuurisessa ympäristössä. Tällaisessa kasvuympäristössä lapset joutuvat pienestä pitäen kosketuksiin eri kielten kanssa. Lapsi on voinut oppia kaksikieliseksi jo kotona syntymästä lähtien, jolloin puhutaan natiivi-kaksikielisyydestä. Toisaalta kaksikielistyminen voi alkaa vasta lapsen tullessa päiväkotiin. Vieraskielisen lapsen ensimmäinen kieli on jokin muu kuin suomi/ruotsi/saame. Suomessa väestörekisteriin merkitään vain yksi äidinkieli. Äidinkieli on lapsen ensimmäinen kieli, jonka kautta hän yleensä samaistaa itsensä osaksi syntymäkulttuuriaan. Osa lapsista on oppinut kotonaan samanaikaisesti useampaakin kieltä, etenkin kun vanhemmat ovat puhuneet ja ovat olleet lapsensa kanssa vuorovaikutuksessa olilla äidinkielillään. Vanhemmat välittävät samalla lapselle laajemmin oman kulttuurinsa perinteet ja arvot. Äidinkielen opettaminen on yleensä vanhempien vastuulla. Perheiden kanssa korostetaan lapsen äidinkielen merkitystä. Lapsen äidinkiele(t) hallinta on hyvä pohja myös muiden kielten oppimiselle. Kun leikki-ikäinen opettelee uutta kieltä, on ensikielen taidolla ratkaiseva merkitys. Pystyykö lapsi käyttämään äidinkieltään ongelman ratkaisua edellyttävissä tilanteissa sekä omien ajatustensa ja tunteittensa tulkkina. Hallitseeko lapsi äidinkielellään keskeiset suhdekäsitteet, joiden avulla ajattelua jäsennetään ja toimintaa ohjataan? Jos näihin kysymyksiin voidaan vastata myönteisesti, on tulevaisuuden ennuste uuden kielen oppimisen suhteen positiivinen. Lapsen kielenkehityksen tukeminen liittyy lapsen äidinkielen kehityksen jatkumisen varmistaminen ja suomen kielen oppimisen mahdollistaminen. Toisen kielen (S2) oppimiseen ja opetukseen kuuluu aina myös laajempi kulttuuriin ja sen tapoihin liittyvä kokonaisuus. Monikielisyys on maailmanlaajuisesti yleistä. 16

Uusimmissa tutkimuksissa on myös tuotu esille lapsen kyky oppia samanaikaisesti useampiakin kieliä (3 (5)). Toki tähän lapsen kykyyn vaikuttavat monet asiat. Kaksikielisyys voidaan luokitella kolmeen eri tasoon (Arnberg,1987): passiivinen kaksikielisyys aktiivinen kaksikielisyys absoluuttinen kaksikielisyys lapsi ymmärtää suomea, vaikka ei puhuisikaan sitä lapsi ymmärtää suomea ja puhuu sitä melko sujuvasti lapsi puhuu molempia kieliä täydellisesti tai melkein täydellisesti 1. taso saavutetaan noin kahdessa vuodessa 2. taso saavutetaan noin viidessä vuodessa 3. taso 17

6 SUOMI TOISENA KIELENÄ -OPPIMINEN Suomi toisena kielenä oppiminen on ajankohtaista, kun (vieraskielinen) lapsi asuu pysyvästi Suomessa. Hyvinkäällä jokaisessa varhaiskasvatuksen yksikössä tulisi olla Päivähoidon ja esiopetuksen suomi toisena kielenä (S2) -opetussuunnitelma (2011), joka antaa kokonaiskuvan opetuksen järjestämisestä, tavoitteista, sisällöstä ja arvioinnista. Viimeisin versio on myös Ossissa. Tarkoituksena on suunnitelmallisesti ohjata maahanmuuttajataustaisten lasten suomi toisena kielenä -oppimista ja opettamista. S2-kehityksen seuranta ja suunnitelma tehdään 3vtäyttäneille vieraskielisille lapsille. Lapsen S-2 oppimisen mahdollistaminen sekä opetus, toteutus ja arviointi ovat osa varhaiskasvatushenkilöstön perustehtävää. Tuetaan lasten mahdollisuutta oppia suomea luonnollisissa tilanteissa toisten lasten ja kasvattajien kanssa. Lapsi tarvitsee myös opastusta kielen omaksumisessa ja käytössä. Tätä kasvatustehtävää tukemassa on jatkossa S2-lto. Oppimisvaikeuksia tai kielellistä erityisvaikeutta epäiltäessä konsultoidaan keltoa. LÄHTÖKOHTIA S2-OPETUKSESSA JA OPPIMISEN MAHDOLLISTAMISESSA Varhaiskasvatussuunnitelma (vasu) sisältää suunnitelman lapsen kulttuuri-identiteetin vahvistamiseen ja suomen kielen oppimiseen. Vieraskieliselle lapselle laaditaan suunnitelma S2- oppimisen mahdollistamiseksi. Se kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan tai esiopetussuunnitelmaan/ oppimissuunnitelmaan. S2-suunnitelmassa, toteutuksessa ja arvioinnissa hyödynnetään SUOMI TOISENA KIELENÄ OPPIMISEN SEURANTA LOMAKETTA (liite 1) ja kielen osa-alueita, jotka linkittyvät S2-opetussuunnitelmien ns. eurooppalaiseen viitekehyksenkielen taitovaiheisiin. Seurantalomakkeen pohjalta laaditaan myös S2-SUUNNITELMA. (tarkemmin S2-ops). Tässä prosessissa kasvattajat voivat tehdä yhteistyötä S2- lastentarhanopettajan kanssa. KIELEN OSA-ALUEITA (ks. liite 1, 3): * kielen kuuntelu ja ymmärtäminen * puhuminen * suullinen vuorovaikutus * lukemisen ja kirjoittamisen valmiudet * kielen rakenne. Toisen kielen oppiminen muistuttaa vaiheiltaan yleensä äidinkielen oppimista, vaikka kielet sinänsä olisivat hyvinkin erilaiset. Lapsen suomen kielen oppimista ja kielellistä kehitystä seurataan ja arvioidaan sekä havainnoidaan kokonaisvaltaisesti lapsen olemista ja toimimista. Suomen kielen kehittymisen jatkumoa kirjataan lomakkeelle Suomi toisena kielenä seuranta päiväkodissa (liite 1). Lomake jäsentää myös harjaannuttamisen kohteita ja tieto kulkee lapsen mukana myös toiseen ryhmään tai päiväkotiin. Varhaiskasvattajan varmistaa suomi toisena kielenä oppimisen suunnittelemalla sosiaaliset toiminta- ja oppimistilanteet kielellisiä taitoja kehittäviksi ja aktiivista vuorovaikutusta tukeviksi. S2-opetus toteutuu varhaiskasvatuksessa luontevammin osana normaalia päivittäistä toimintaa, mutta se edellyttää, että kasvattaja on sisäistänyt ja tiedostanut asian ja osaa hyödyntää arjen tilanteet oppimisen edistämisessä. Varsinainen S2-opetus voidaan järjestää erilaisissa arjen vuorovaikutustilanteissa, pienryhmissä tai koko ryhmän toiminnan rinnalla, jolloin aikuinen toimii suomen kieltä opettelevan lapsen tukena. Opetustilanteet voidaan rakentaa siten, että niissä harjoitellaan erilaisia kielenkäyttötapoja kuten nimeämistä, kysymistä, pyytämistä ja tunteiden ilmaisua. Varsinkin aikuisen 18

tulee mukauttaa kieltään (selkeys, toisto, hitaus, havainnollisuus) ja usein toisetkin lapset oppivat mukauttamaan omaa kieltään puhuessaan vieraskieliselle lapselle. Lapsen kielivirheitä ei varsinaisesti korjata, mutta hänelle annetaan oikea malli ja lausetta/sanastoa laajennetaan. Osa vieraskielisistä lapsista pitää kielen opettelun alussa pidemmänkin kuuntelujakson, jonka aikana he eivät kovinkaan paljoa tuota puhetta. Yleisiä lähtökohtia S2-oppimiselle: * elävä, sisäistetty kieli syntyy vuorovaikutuksessa aikuisten ja toisten lasten kanssa leikkimällä ja toimimalla * arjen tilanteden ja tapahtumien sanoittaminen yhdessä aikuisten ja lasten kanssa * eri tilanteisiin liittyvien sanojen opettelu ja toistaminen; sanojen oppimiseen tarvitaan riittävästi toistoja (ainakin 50-60 toistoa/sana) * sanojen, kuvien ja esineiden monipuolinen yhdistely sekä eri aistien aktivoiminen * sanojen merkitysten selittäminen ja mahdollisuuksien mukaan omakohtaistaminen lapselle (sanan merkitykseen vaikuttaa myös kulttuurinen tausta) Opetusta suunniteltaessa on hyvä huomioida kielen rakenteesta ja osittain omaperäisestä sanastostamme johtuvat seikat. Suomen kieleen liittyy tiettyjä erityispiirteitä: * vokaalivaltaisuus * äänteiden kestoasteet (taka; takaa; takka; takkaa; taakat; taakka; taakkaa) * pitkäsanaisuus (yksitavuisia sanoja hyvin vähän) * sanojen pituutta lisäävät sanavartaloihin liitettävät päätteet (talo-i-ssa-mme-kin) * kielen läpinäkyvyys (sanat äännetään kuten kirjoitetaan) * astevaihtelu (nomineissa ja verbeissä sanan rakenne muuttuu sanaa taivutettaessa) * kongruenssi (esim. yhde-lle piene-lle tytö-lle) * jokaisella substantiivilla noin 2000 muotoa, jokaisella adjektiivilla noin 6000 muotoa, jokaisella verbillä noin 12000-18000 muotoa Harjoitukset ja materiaalit: Vieraskielisten lasten kanssa voidaan käyttää samoja harjoitteita ja materiaaleja kuin kaikkien lasten kanssa osin soveltaen tai hyödyntäen nuoremmille lapsille tai erityisopetukseen suunnattuja leikki-, toiminta- ja oppimismateriaaleja. Musiikkiin ja liikkumiseen liittyvä rytmi ja toisto vahvistavat kielen oppimista. Avainsana on moniaistisuus. Varsinaisia alle kouluikäisten S2-materiaaleja on toistaiseksi hyvin vähän saatavana valmiina. S2- ARVIOINTI Terve lapsi oppii uuden kielen sujuvan puhekielisen tason 1-2 vuoden aikana. Tämä sosiaalinen kielitaito opitaan kieltä käyttämällä vuorovaikutustilanteissa. Ajattelun kielen ja kulttuurisen kielen hallintaan kuluu huomattavasti pitempi aika (ns.kognitiivinen kielitaito). Huomioi nämä asiat kieltä arvioidessasi. Esitellyt lomakkeet ovat kartoittavia ja suuntaa antavia mittareita; oleellista on havainnoida monipuolisesti miten suomen kielen osa-alueet kehittyvät. Ja miten lapsi kommunikoi ja miten puhumalla tapahtuva sosiaalinen vuorovaikutus ja ilmaisu toimivat. Kielen syvällinen oppiminen on keskimäärin 5-7v kestävä prosessi. Lapset ovat oikeutettu S2-arviointiin ja suunnitelmaan täytettyään 3-vuotta Säännöllinen ja monipuolinen havainnointi ja dokumentointi ovat perustana myös S2-opetukselle.Havainnointi tapahtuu arjessa ja tarkoittaa lapsen toiminnan ja kokonaisvaltaisen kehityksen seurantaa sekä huomioita suomen kielen oppimisessa. Apuvälineenä käytetään kirjaamista SUOMI TOI- SENA KIELENÄ OPPIMISEN SEURANTA LOMAKKESEEN. Sen lisäksi voi hyödyntää valmiita arviointivälineitä kuten Kettu-testiä (ajankohta: lapsi ollut säännöllisesti vähintään vuoden liittyneenä suomenkieliseen toimintaympäristöön). 19