Suometsien puunkorjuu Suomen metsäkeskus 2014
1. Taustaa Etelä-Pohjanmaan metsätalouden maan ala, joka käsittää metsä- kitu- ja joutomaan on noin miljoona hehtaaria. Tästä määrästä noin kaksi viidesosaa on suota. Aikoinaan ojitettujen suometsien hakkuumäärät ovat kasvussa, ennusteiden mukaan Etelä- Pohjanmaan lähitulevaisuuden hakkuukertymästä jopa 40 prosenttia tulee suometsistä. Hakkuut on perinteisesti ajoitettu talvikauteen, jolloin routa lisää turvemaan kantavuutta ja lumikerros suojaa maanpintaa ja puuston juuria rikkoutumiselta. Hakkuupotentiaalin täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää myös kesäkorjuun lisäämistä. Lisää haasteita ovat tuoneet leudot sateiset talvet. Suometsien puunkorjuun tärkein vaihe on huolellinen, leimikkokohtainen, maastoarvioon perustuva ennakkosuunnittelu. Erityisen tärkeää on että tunnistetaan korjuukelpoisuuteen vaikuttavat tekijät ja ajoitetaan korjuun toteutus niiden mukaan. Ajouraverkoston suunnittelussa huomioidaan leimikon ominaisuudet ja suunnitellaan metsäkuljetus korjuuvaurioita minimoiden, erityisesti tulisi huomioida kuviolla mahdolliset pienialaisetkin märät painanteet, jotka vaikeuttavat korjuuta. Maanpinnan rikkoutuminen on korjuun kriittinen tekijä. 1
2. Suometsien puunkorjuun haasteita Maapohjan heikko kantavuus Ojien muodostamat esteet Pitkät metsäkuljetusmatkat Kasvatushakkuuvaltaisuus Runkojen pieni keskikoko Kertymän rakenne Hieskoivuvaltaisuus Hoitotöiden yhteensovittaminen 3. Puuston rakenne Etelä-Pohjanmaalla suometsät ovat suurelta osin nuoria mäntyvaltaisia rämeitä. Hakkuista valtaosa on kasvatushakkuita, jotka painottuvat ensiharvennuksiin. Näissä hakkuukertymän rakenne on vielä kuitupuuvaltainen. Ojitusalueiden puustot jakautuvat usein epätasaisesti, järeimmän puuston ollessa ojien varsilla, saattaa saran keskivaiheilla olla varsin vähän hakattavaa. Järeämmissä puustoissa tukkipuun laatu on heikompaa kuin kivennäismailla. Yleisimmät laatuun vaikuttavat tekijät liittyvät rungon mutkaisuuteen ja lenkouteen, joita esiintyy enemmän kuin kangasmailla. 4. Korjuukelpoisuuteen vaikuttavia tekijöitä 4.1. Leimikon ominaisuudet Leimikon ominaisuudet ennakoivat ajouriin kohdistuvaa rasitusta. Leimikon koko ja muoto, sekä puutavaran varastointimahdollisuudet ovat tarkasteltavia tekijöitä. Pitkulainen/monihaarainen kuvio, jossa kovan maan reuna-alueita ei pystytä hyödyntämään tuo raskaan kuormituksen ajouraverkostolle. Kuormitus on raskasta myös Laaja-alaisissa, yhtenäisissä suometsissä, joissa metsäkuljetusmatka muodostuu pitkäksi ja varastointi mahdollisuudet ovat heikot. Mikäli suometsässä metsäkuljetusmatka on yli 200 metriä, jätetään korjuu talvikauteen. 2
Mikäli varastopaikat voidaan tie- ja varasto-olosuhteiden puolesta sijoittaa hajautetusti, pienentää se ajouraverkoston rasitusta huomattavasti. 4.2. Puuston ja pintakasvillisuuden vaikutus Puuston määrä vaikuttaa kantavuuteen sekä suoraan että välillisesti. Suolla kasvavan puuston juuristo on lähempänä maanpintaa ja jakaantunut laajemmin kuin kivennäismailla. Puuston ja pintakasvillisuuden juuristot parantavat leimikon kantavuutta. Puusto on voinut kasvaa vain jos suon kasvuolosuhteet ovat olleet sopivat. Tämä tarkoittaa jo alun alkaen kuivempia oloja ja parempaa kantavuutta. Puuston määrä vaikuttaa myös pohjaveden pinnan tasoon, kun puustoa on tarpeeksi se haihduttaa enemmän vettä ja pitää pohjaveden syvemmällä. Hakkuussa on myös käytettävissä enemmän latvusmassaa ajourien vahvistamiseen runsaspuustoisilla kohteilla. Puuston määrän ylittäessä 100 m³/ha, kohteella voi olla edellytyksiä ympärivuotiselle puunkorjuulle. 3
4.3. Sääolot Suometsissä parhaat sulan maan aikaiset korjuuolosuhteet ovat yleensä loppukesällä, jolloin haihdutus on voimakkainta. Sateisina kesinä vaikeutuvat sekä metsä- että kaukokuljetus. Pohjaveden pinta nousee ja turve muuttuu upottavaksi, ojien ylitykset vaikeutuvat ja metsätiet voivat muuttua kuljetukseen liian pehmeiksi. 4.4. Hakkuutekniset tekijät Hakkuukoneen kanssa on harvemmin kantavuusongelmia, koska se kulkee ajouralla vain kerran. On kuitenkin suositeltavaa että hakkuukoneessa on suovarustus, etteivät sen renkaat ala rikkomaan kantavaa suonpintaa. Hakkuukoneesta käsin tehdään päätöksiä, joilla vaikutetaan suuresti leimikon korjuuolosuhteisiin. Hakkuu tulee toteuttaa metsäkuljetusta silmällä pitäen. Seuraavia seikkoja tulisi korostaa pehmeillä mailla toimittaessa: Raskaimmin kuormitetut kokoojaurat sijoitetaan leimikon kantavimpiin kohtiin. Ajourille hyvä havutus: Kaadettavat puut karsitaan raiteelle koneiden pyörien/telojen alle. 4
Ajourista tulee tehdä mahdollisimman suorat ja leveät, erityisesti on varottava s- mutkien tekoa. Ajourilla ei ajeta samaa jälkeä koko ajan. Raiteelle jäävät kannot tulee sahata mahdollisimman lyhyiksi. Mikäli leimikosta löytyy hakkuun aikana upottavia kohtia, ne tulee pyrkiä kiertämään tai vahvistamaan. Ääritapauksissa hakkuuta jatketaan talvikaudelle. Kevytsiltoja ja kuitupuuteloja käytetään tarvittaessa. Suometsien puunkorjuu voidaan toteuttaa tarvittaessa myös kaksivaiheisesti. Hakkuu suoritetaan sulan maan aikana, myöhään syksyllä tai alkutalvesta jolloin kohteelle suunnitellaan myös talvi/piennartiet ja metsäkuljetus tullaan tekemään talvella maan ollessa jäässä. Näin toimittaessa tulee huolehtia puutavaran oikeaoppisesta varastoinnista pilaantumisen ehkäisemiseksi. Piennartiet parantavat ojitusalueiden kulkuyhteyksiä. Niitä käytetään useimmiten talvitien pohjina. Hyvä piennartie lyhentää puutavaran kaukokuljetusmatkaa ja pienentää puunkorjuun kustannuksia. 5
Metsäkoneen kantavuuteen vaikuttaa se miten koneen ja kuorman yhteispaino kohdistuu maanpintaan. Tällöin puhutaan koneen muodostamasta pintapaineesta. Metsäteho ja VTT ovat laatineet laskurin, jolla metsäkoneen muodostaman pintapaineen voi laskea. Laskuri löytyy linkistä: http://www.metsateho.fi/sovellus Suometsiin soveltuvat metsäkoneet jaetaan kolmeen kantavuusluokkaan pintapaineen perusteella. Luokka 1 on heikoin ja luokka 3 kantavin: Luokka 1 parannettu maksimi pintapaine 50 kpa Luokka 2 kantava maksimi pintapaine 40 kpa Luokka 3 superkantava maksimi pintapaine 30 kpa Vakio varusteltujen metsäkoneiden pintapaineet nousevat yleisesti yli 50 kpa:n eivätkä ne sovellu suometsien sulan maanaikaiseen puunkorjuuseen. Kantavuusluokkien koneet ovat jollain tapaa erikoisvarusteltuja (vähintään tela-varusteltuja). Metsäkonevalmistajat ovat ratkaisseet heikosti kantavien maiden puunkorjuun ongelmia erinäisin teknisin ratkaisuin joiden tarkoituksena on suurentaa koneiden kantavaa alaa. Käytetyimmät menetelmät ovat: Eri levyiset tela varustukset 6
lisäpyörät leveämmät renkaat Metsäkoneen kantavuutta voidaan parantaa käyttämällä alhaisempia rengaspaineita heikosti kantavilla mailla 7
Suometsien haastaviin puunkorjuuolosuhteisiin on myös kehitetty erikoiskalustoa kuten Pro Silvan tela-alusteiset metsäkoneet. Jonkin verran on myös testattu kaivinkonealusteisiä hakkuukoneita. Näiden lisäksi markkinoilla on yhdistelmäkoneita, jotka toimivat sekä hakkuu- että korjuukoneena. 4.5. Turvemaiden harvennusten korjuukelpoisuusluokitus Metsäteho on kehittänyt turvemaiden harvennusten korjuukelpoisuusluokitus taulukon jota voidaan käyttää apuna kun mietitään suoleimikon kesäkorjuukelpoisuutta. Luokitusta voidaan soveltaa vain: Telavarusteisilla pyöräalustaisilla metsäkoneilla tehtävien turvemaaharvennusten luokitteluun. Päätehakkuilla vain sovelletusti. Energiapuuhakkuilla harkitusti. 8
Korjattavien kuvioiden kokonaispuusto, m 3 /ha Korjuukohteen varastojärjestelyjen, muodon ja koon perusteella arvioitu kuormitus ajouraverkostolle* ) pieni kohtalainen suuri kantavuusluokka** ) > 170 1 2 3 170 120 2 3 4 talvi < 120 3 4 talvi 5 talvi Korjaukset kantavuusluokkiin: Pohjaveden syvyys Kohteissa joissa pohjavesi on alle 25 cm:n syvyydellä suon pinnasta, käytetään yhtä luokkaa heikompaa kantavuutta. Jos korjuuta on edeltänyt yli 4 viikkoa kestänyt kuiva kausi, suunnittelutietojen kantavuus paranee toteutuksessa yhdellä luokalla. Turpeen paksuus Kohteella, jossa turvekerroksen paksuus on alle 75 cm, kantavuus paranee yhdellä luokalla. * ) Suuntaa-antava keskimääräinen metsäkuljetusmatka turvemaalla: pieni <100 m, kohtalainen 100 200 m, suuri >200 m. ** ) Edellytetään, että hakkuutähteet hakataan ajouralle, pienialaiset ja ajouraverkoston kriittiset kohdat vahvistetaan hakkuutähteillä tai muulla tavalla. Lähde: Högnäs, T., Kumpare, T., Kärhä, K. 2011 Turvemaaharvennusten korjuukelpoisuusluokitus. Metsätehon tuloskalvosarja 3/2011. 4.6. Keskimääräinen metsäkuljetusmatkan määrittäminen kartalta: Merkitse kartalle kaikki puutavaran varastot Ympyröi eri varastopaikkoja vastaavat keruualueet Merkitse keruualueille arvioitu, puumäärillä punnittu keskipiste. Mittaa todennäköisen ajoreitin pituus keskipisteestä varastopaikalle. Vähennä mahdollinen kangasmaan osuus. Laske eri keruualueiden ja varastopaikkojen puumäärällä painotettu keskiarvo. 9
5. Tulevaisuudennäkymät Suometsien ympärivuotisen puunkorjuun kehitystyö on jatkuvaa. Lähitulevaisuudessa puunkorjuun suunnittelijalla voi olla käytössään apuohjelma joka sijoittaa ajourat leimikon kantavimpaan kohtaan kaukokartoitusaineistosta saatua pintamallia hyödyntäen. Pintamallista saatu kantavuuskartta avustaa metsäkoneenkuljettajaa väistämään leimikon heikoimmat olosuhteet. Hakkuun ajoituksessa voidaan hyödyntää ajantasaisia säätilastoja. 6. Korjuujäljen kriteerit suometsien kasvatushakkuissa Hyvän metsänhoidon suositusten ja metsälain mukaisesti Korjuujäljellä tarkoitetaan metsikön puuston ja maaperän tilaa puunkorjuun jälkeen. Korjuujälkeä tarkasteltaessa keskitytään puustovaurioiden, ajourapainaumien, ajouravälin ja leveyden, harvennusvoimakkuuden ja puuvalinnan määrittelemiseen leimikolta. Harvennusvoimakkuus on harvennusmallien mukainen, ellei metsänomistajan kanssa sovita poikkeavasta harvennusvoimakkuudesta Runko- ja juurivaurioita on enintään 5 prosentissa kasvamaan jäävistä puista. (lakiraja on 15 prosenttia) Ajourapainaumia ajourien kokonaispituudesta: kuusivaltaisilla turvemailla enintään 5 prosenttia ja muilla turvemailla enintään 10 prosenttia. Ajourapainaumien lakiraja turvemailla on 25 prosenttia. Painaumaksi luetaan suometsissä yli metrin mittainen turpeeseen leikkautunut, yli 20 cm syvä painauma. Ajouraväli suometsissä vähintään 20 metriä. Ojaverkosto, mahdollinen kunnostusojitus ja lannoitus huomioidaan. Ajouraleveys suometsissä 4 5 metriä. 10
Lisätietoja: Ahti E., Kaunisto S., Moilanen M. ja Murtovaara I. (toim.). Suosta metsäksi. Suometsien ekologisesti ja taloudellisesti kestävä käyttö. Tutkimusohjelman loppuraportti. Metsäntutkimuslaitos 2005. Airavaara, H., Ala-Ilomäki, J., Högnäs, T., Sirèn, M.2008. Nykykalustolla turvemaiden puunkorjuuseen. Metlan työraportteja. Heikosti kantavan maan puunkorjuu sulan maan aikana.2008. Metsätehon tuloskalvosarja 11/2008. Högnäs, T., Kumpare, T., Kärhä, K., 2011. Turvemaaharvennusten korjuukelpoisuusluokitus. Metsätehon tuloskalvosarja 3/2011. Kärhä K. Suometsien puunkorjuu tänään. 2014. Esitys Suometsien puunkorjuu tilaisuudessa Jalasjärvellä 26.11.2014. Lindeman H. Suometsien puunkorjuututkimus. 2014. Esitys Suometsien puunkorjuu tilaisuudessa Jalasjärvellä 26.11.2014. Äijälä, O., Koistinen, A., Sved, J., Vanhatalo, K. & Väisänen, P., (toim.) 2014. Hyvän metsänhoidon suositukset metsänhoito. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. http://www.metsateho.fi/files/metsateho/opas/korjuun_suunnittelu_ja_toteutus_ver02.pdf Päivänen J., 2007. Suot ja suometsät Järkevän käytön perusteet. Metsäkustannus Oy 2007. Ruotsalainen, M. 2007. Hyvän metsänhoidon suositukset turvemaille. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Metsäntutkimuslaitoksen useita aihetta käsitteleviä tiedonantoja ja artikkeleita. Kuvat: J. Toivoniemi ja Metsäkeskuksen kuva-arkisto. 11