Suometsien kasvatushakkuiden vesiensuojelu

Transkriptio

1 Suometsien kasvatushakkuiden vesiensuojelu Suomen metsäkeskus 2014

2 Suometsien kasvatushakkuiden vesiensuojelu Etelä-Pohjanmaan maakunnan metsätalousmaan ala on hieman yli miljoona hehtaaria, tästä noin kaksi viidesosaa on suometsää. Suometsien puuston kehitysluokkajakauma painottuu tällä hetkellä nuoriin kasvatusmetsiin. Tutkimustulokset osoittavat että yhä suurempi osa lähitulevaisuuden hakkuukertymästä tulee suometsien hakkuista. Jo nyt näillä kohteilla on paljon hakkuurästejä, etenkin ensiharvennusten osalta. Metsätalouden toimenpiteissä on aina otettava huomioon myös vesiensuojelulliset näkökohdat. Nämä korostuvat toimittaessa vesistöjen lähiympäristössä, pohjavesialueilla ja suometsissä. Kasvatushakkuiksi lasketaan ylispuu- ja harvennushakkuut sekä poiminta- ja pienaukkohakkuut. Ylispuuhakkuun tarkoitus on poistaa vakiintuneen taimiaineksen päältä siemen- tai suojuspuut. Harvennushakkuun tarkoituksena on keskittää kasvu hyvälaatuisiin runkoihin ja siten lisätä käyttöpuun tuotosta ja lyhentää kiertoaikaa. Poiminta- ja pienaukkohakkuut tähtäävät metsän eri-ikäisrakenteisena kasvattamiseen, ilman varsinaisia kehitysluokkia. Turv la kasvatushakkuisiin liittyy usein myös ojalinjahakkuita. Energiapuuta kerätään nuoren metsänhoidon, ensiharvennusten tai ylispuuhakkuiden yhteydessä, sekä uudistushakkuualoilta kantoina ja hakkuutähteinä. Suuri osa suometsien hakkuukertymästä tulee toistaiseksi harvennushakkuista. Etelä- Pohjanmaan alueelle laadittujen ennusteiden mukaan lähitulevaisuudessa hakkuukertymästä noin 40 prosenttia tulee suometsien hakkuista, tämä luku sisältää kaikki hakkuutavat. Turvemaiden maapohjan heikko kantavuus ja ojien muodostamat esteet luovat haasteita jotka huomioidaan jo puunkorjuun suunnitteluvaiheessa. Suurin osa suometsien hakkuista tehdään talvella, mutta olemassa olevat tekniset ratkaisut ja innovaatiot mahdollistavat ja tulevat lisäämään ympärivuotista puunkorjuuta. Vesistövaikutukset Hakkuun seurauksena metsäkuvion pohjaveden pinta nousee jonkin verran ja pintavalunta lisääntyy. Puunkorjuusta mahdollisesti aiheutuneet maastovauriot altistuvat lisääntyneeseen pintavaluntaan joka voi aiheuttaa ravinteiden sekä kiintoaineksen huuhtoutumista ojiin ja sitä kautta vesistöihin. Hakkuutähteet sisältävät nopealiukoisia 1

3 ravinteita, jotka voivat aiheuttaa vesistöjen rehevöitymistä. Myös korjuukalustossa tapahtuvat öljyvahingot yms. voivat etenkin pohjavesialueilla toimittaessa olla vaikutuksiltaan merkittäviä. Kasvatushakkuiden vesistövaikutuksista ei ole kattavia tutkimustuloksia, niiden on kuitenkin arvioitu olevan samansuuntaisia, mutta vaikutuksiltaan vähäisempiä kuin avohakkuiden. Kuormitus on suurinta hakkuuta seuraavina parina kolmena vuotena, jonka jälkeen kasvamaan jäävä puusto sitoo vapautuvia ravinteita ja kohteen kuormitus palautuu luontaiselle tasolle. Suometsien hakkuut lisäävät humuksen ja kaliumin huuhtoutumista sekä valumaveden happamuutta. Karujen rahkaturvevaltaisten suometsien hakkuutähteistä huuhtoutuu helposti vesiliukoista fosforia. Runsasravinteisista suometsistä huuhtoutuu ammonium- ja nitraattityppeä. Sulan maan aikainen hakkuu lisää kiintoaineen huuhtoumaa. Ennakkosuunnittelu ja toteutus huolellisesti. Ajouraverkoston hyvällä ennakkosuunnittelulla ehkäistään myös vesistövaikutuksia. Leimikkojen kokoojaurat ovat raskaimmin kuormitettuja ja ne tulee tehdä leimikon kantavampiin osiin. Puutavara tulisi mahdollisuuksien mukaan ajattaa useammalle varastopaikalle jolloin leimikoille tulee useampia kokoojauria ja ajokerrat yhtä uraa kohden vähenevät. Mikäli puita varastoidaan ojien päällä, tulee ojat puhdistaa ja jättää ne toimintakuntoon puunkorjuun päätyttyä. Kokopuunkorjuuna kerätyn energiapuun varastointia ojien päällä tulisi välttää. Ajourien sijoittelu tulee tehdä niin että ojien tarpeettomalta ylittämiseltä vältytään. Ojat ylitetään kohtisuoraan ojaan nähden. Ylityspaikat suojataan kevytsillalla tms. ja ojat jätetään puunkorjuun jälkeen toimintakuntoon poistamalla niistä vahvistukseen käytetty materiaali mahdollisimman tarkoin. 2

4 3

5 Ajourat tehdään riittävän leveiksi, suometsissä 4-5 metriä. Ajourille ei tehdä jyrkkiä mutkia jotka voivat aiheuttaa raiteistumista. Myös korkeiden kantojen jättämistä ajourille vältetään. Hakkuukone karsii puut ajouralle. Havutus parantaa kantavuutta ja suojaa maanpintaa. Mikäli leimikko rajautuu vesistöön, jätetään sen varteen riittävän leveä suojakaista. Vesiensuojelun vaatiman suojakaistan leveys riippuu vesistön tai pienveden tyypistä ja luonnontilaisuudesta, maanpinnan kaltevuudesta, pintaveden määrästä ja liikkumisesta. Suojakaistalta voi hakata ainespuuta, mikäli se voidaan tehdä kaistan ulkopuolelta maanpintaa rikkomatta. Suojakaistalle ei jätetä hakkuutähteitä, eikä kaistaa käytetä kokoojaurana. Maastovaurioita voidaan ehkäistä myös koneisiin ja työskentelyyn liittyvillä seikoilla. Painumista voidaan estää mm. säätämällä kuorman kokoa, koneiden rengaskokoja ja rengaspaineita sekä käyttämällä suoteloja. 4

6 Telojen käytössä tulisi edelleen huomioida että niiden rakenne ei ala leikkaamaan turpeen pintaa eli telalappujen päiden tulisi olla pyöristetyt. Pehmeille maille on myös kehitetty erikoiskalustoa mm. tela-alustaisia koneita sekä hakkuuseen että metsäkuljetukseen. 5

7 Koneista aiheutuvia öljyvahinkoja ennaltaehkäistään huoltamalla koneet säännöllisesti. Mahdolliseen öljyvahinkoon varaudutaan pitämällä ensitorjuntakalusto työmaalla. Mikäli öljyvahinko tapahtuu, on siitä ilmoitettava hätäkeskukseen. 6

8 Lisätietoja: Joensuu, S., Hynninen, P., Heikkinen, K., Tenhola, T., Saari, P., Kauppila, M., Leinonen, A., Ripatti, H., Jämsen, J., Nilsson, S., Vuollekoski, M Metsätalouden vesiensuojelu kouluttajan opas. Taso hankkeen julkaisuja. Joensuu, S., Kauppila, M., Linden, M., Tenhola, T Hyvän metsänhoidon suositukset -Vesiensuojelu. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Ruotsalainen, M Hyvän metsänhoidon suositukset turv le. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Saaristo, L., Kuusinen, M., Nieminen, M Talousmetsien luonnonhoito Metsäammattilaisen käsikirja. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisuja. Kuvat: J. Toivoniemi ja Metsäkeskuksen kuva-arkisto. 7

9