Margarita Susi Agrippina Vaganova - venäjän baletin ikoni. Valitsin essen teemaksi A.Vaganovan ja hänen metodinsa, koska se on vaikuttanut baletin historiaan. Myös minun elämään Vaganovan Baletti Akateemia ja metodi on ollut erittän merkityksellinen, sen takia sunnittelelen tulevaisuudessa opettavani nimenomaan Vaganovan metodia. Olen sisäistänyt samoja arvoja, ajatuksia baletista ja sen opettamisesta kuin Vaganova. Hänen metodinsa ei ole pelkästään menneisyyttä. Vaganova toi balettiin ja balettiopetukseen muutoksen, joka on vaikuttanut ja vaikuttaa tulevaisuudessakin. Agrippina Vaganova on syntynyt 14 kesäkuuta vuonna 1879 Pietarissa. Vuonna 1888 Agrippina pääsi Keisarilliseen teatterikouluun (nyk. Vaganovan Baletti Akateemia). Hänen opettajina olivat E.Sokolova, A.Oblakov, A.Iogansson, P.Gerdt, E.VAzem ja L.Ivanov. «Grusha» (kutsumanimi) oli erinomainen oppilas, ja sai 11/12
pistettä valmistuessaan. Vuonna 1897 hänet otettiin Mariinksi Teatteriin tanssijaksi. Myöhemmin tämä oli suuri pettymys hänelle. Agrippina jäi corps-de-baletiin moneksi vuodeksi, koska hänen ulkonäkö ei sovinnut sen ajan «muodiksi». Hänessä näkyy persian juuret, hän ei ollut «nuken» näköinen ja jopa maskit eivät pystyneet muokkamaan hänen kasvonsa romantisen näköiseksi. Hänellä oli liiän lihaksikas keho, liiän leveät olkapäät, eikä hänen tanssityyli ollut elegannti ja pehmeä. Hän oli liiän «erikoisen näköinen». Mutta Agrippiina ei halunut hyväksyä tällästä uraa, hän oli paras oppilas koulussa Grusha oli erittäin ahkera ja treenasi tosi paljon teaterissa. Hän tiesi hänen tekniisiä heikouksia. Hän on oppinut tekemään teknisesti erittäin vaikeita hyppyja ja pirueteja, mutta ryhmän johtaja ei halunnut huomata hänen taitoansa. Hän aina kävi solistien harjoituksissä ja oli usein heitetty ulos, mutta hän aina tuli takaisin ja treenasi kaikki solististisia rooleja itse nurkassa. Myöhemmin M.Petipa (silloin ryhmän johtaja) vihdoin huomaasi että «kauhukakaralla rouvalla» on erinomainen tekniikka. Hiljalleen hän sai pieniä coryphee rooleja baleteissa (sylfiidi, varjo, perhonen). Myöhemmin häntä kutsuttiin «variatioiden kuningatareksi». Huhitkuussa 1903 kahdeksan tunnin kestoisen harjoituksen jälkeen Vaganova saa kohtauksen, koska hän on raskaana. Tämä oli suuri shokki hänelle: «tanssijalla ei ole aikaa, hänen uransa on liian lyhyt, synnyttämiselle». Mutta myöhemmin hän tekee päätöksen, että hän synnytää. Hän palautuu takaisin teatteriin ja saa heti «coryphee» nimikkeen, myöhemmin «toinen solisti». «Mutta milloinhän minä saan «solisti» nimiken»- ihmitteli Vaganova. «Olen synytynyt balettiin!». Joka päivä hän viettää teatterissa aamusta iltamyöhään. Yksi päivä Chopiniana (Les Sylphides) - baletin aikana, solisti T.Karsavina nyrjäyttää nilkansa ja Vaganova pääsee sijaistamaan häntä. Yleisö räjähti aplodeihin! Vain muutama kertaa elämässä Vaganova sai toistaa tämän saavutuksen. Taitavana tanssijana hän sai lempinimen "variaatioiden kuningatar", mutta hänen uransa jäi kuitenkin johtavien ballerinojen kuten Anna Pavlovan ja Tamara Karsavinan varjoon. Hän sai ballerinan arvonimen vasta vuotta ennen jäähyväisesiintymistään ja 1916 hän jätti näyttämön syvästi pettyneenä. Ongelmiensa syytä pohtiessaan itsekriittinen ja itseltään paljon vaativa Vaganova totesi tanssitekniikassaan puutteita ja kehittymisensä siinä pysähtyneen. Hän oli tyytymätön sekä itseensä että myös vanhaan opetustapaan. Hän otti tavoitteekseen ymmärtää sen puutteita ja etsiä
parannusta - sekä toisten tanssijoiden työskentelyä seuraamalla että yrittämällä itse hakea uutta lähestymistapaa opettamiseen. Vaganovan mielestä traditionaalinen ranskalaismallinen tanssitunti viljeli pehmeitä ja sulokkaita, mutta tarpeettoman koristeellisia ja keinotekoisia liikkeitä.hän arvosteli tyylin roikkuvia kyynärpäitä ja "elegantisti" levitettyjä sormia. Opetus ei hyödyntänyt vartalon ja käsivarsien energiaa, tunnit olivat liian rauhallisia ja kevyitä. Virtuoosista tekniikkaa ei näillä keinoin saatu syntymään. Italialainen tyyli oli Vaganova mielestä liiän kulmikas ja terävä, eikä siitä kuitenkaan vielä ollut muodostunut kiinteää opetuskäytäntöä. Sellaisen luomisesta ja tehokkaiden harjoituskeinojen löytämisestä tanssijoiden kouluttamiseksi tuli Vaganovan elämäntehtävä. Vaganovan uran toinen vaihe, pedagogina vaikuttaminen, alkoi heti vallankumouksen jälkeen, kun hän 1918 alkoi opettaa ensin yksityisessä koulussa ja kolmen vuoden kuluttua valtion balettikoulussa. Ensimmäisillä opetustunneilla «hän ymmärsi kaiken. Hän olis syntynyt opettajaksi, eikä tanssijaksi», toteaa E.Glovina. Hänen opetusmetodinsa muotoutui 1920-luvulla, joka oli neuvostobaletille vaikeaa aikaa. Vaganovan systeemi on sekoitus eri koulukuntien ja yksittäisten opettajien vaikutteista, joita hän jatkuvasti täydensi ja uudisti omien kokemustensa ja uusien balettikoreografioiden vaatimusten pohjalta. Hänen balettituntinsa on entistä monipuolisempi ja sisältää useampia harjoituksia, mutta ne seuraavat edelleen jo Blasis'ilta tuttua kaavaa. Dévéloppéet ovat merkittävä lisäys tankoharjoitteluun ja jalannostojen korkeus ja kontrolloitu suorittaminen onkin 1900-luvun treenauksessa yhä painotetumpaa. Myös allegron eli hyppyjen painottaminen on tärkeä muutos. Koordinaatio ja liikkeen virtaavuus korostuvat. Keskivartalon voima ja asentojen fysiologisesti oikeat linjat ovat liikkumisen perusta ja keskivartalosta lähtevä liike siirtyy hengittävästi vartalon ääreisosiin. Käsivarsilla ja käsillä on sekä tärkeä ilmaisullinen että liikesuorituksia avustava tehtävä. Niihin yhdistyvät ylävartalon ja pään vapaat liikkeet, joiden vaihtelevuus ovat Vaganovan tyylille leimaa-antavaa. Alaluokilla Vaganova painotti liikkeiden toistoa, jotta saavutettaisiin tarvittava liikepuhtaus ja voima, yläluokilla tärkeää oli vaihtelevuus ja haastavuus. Hän kehitti harjoittelun etenemisen logiikkaa, jossa liikkeestä harjoiteltiin ensin kaikki sen vaatimat taidot erillisinä valmistavina harjoitruksina ennen lopullista muotoa. Jatkuva
kehittäminen oli Vaganovalle olennaisen tärkeää, eikä hän käsittänytkään metodiaan muuttumattomien sääntöjen kokoelmaksi. Tekniikkaharjoittelun ja tanssijoiden koulutuksen pitää hänen mukaansa uudistua pystyäkseen vastaamaan uusiin taiteellisiin haasteisiin. Vaganova kehitti systeemiään kiinteässä yhteydessä näyttämöllä tehtyyn työhön. Jo nuoren koreografiaa uudistaneen Mikhail Fokinin teoksia hän oli tutkinut tarkasti ja seurasi edelleen koreografian kehityssuuntia. Teosten uudet liikeideat hän otti heti käyttöön opetukseensa.uusissa neuvostobaleteissa alkoikin näkyä vahvistunut ja puhdistunut esiintymistyyli. Leningradin balettiryhmälle syntyi taiteellisesti yhtenäinen linja, jonka tunnusmerkkejä olivat liikkeen harmonisuus, käsien ilmaisullisuus, teräksenvahva vartalon kannatus ja luonteva pään asento. Nämä kaikki olivat juuri Vaganovan opetuksen tuotteita. Hän halusi oppilailtaan ilmaisullisuutta, muodon tarkkuutta ja tanssin energisyyttä, joka sopi uusien teosten (Pariisin liekit, Bahtšisarain suihkulähde) suurten ajatusten, lyyrisyyden ja sankarillisuuden ilmaisemiseen. Myös miesten tanssitekniikka sai vaikutteita Vaganovalta, vaikkei hän koskaan miehiä suoraan opettanutkaan. Vahva vartalo ja käsien käyttö hyppyjen ja piruettien apuna siirtyi heille Vaganovan opeista kiinnostuneiden opettajien välityksellä. Lopulta Vagnovan kirjan Basic Principles of Classical Ballet julkaiseminen levitti metodin koko neuvostobaletin maailmaan.tämä oli maailman ensimmäinen järjestelmällinen baletti opetuskirja. Metodin merkittäviä piirteitä olivat perusteellinen opetusprosessin suunnittelu, harjoitusten huomattava monimutkaisuus virtuoosisen taidon tuottamiseksi ja erityisesti pyrkimys opettaa tanssijoita lähestymään jokaista liikettä hyvin tietoisesti. Heidän tuli liikkeen suorituksen hallinnan lisäksi pystyä selittämään, mikä on sen oikea suoritustapa ja mitä sen tekemisellä tavoitellaan. Heidän piti osata etsiä epäonnistuneeseen suoritukseen johtaneet syyt ja näin kehittää liikkeiden oikeaa koordinaatiota. Keskivartalon hallinnan harjoittaminen oli Vaganovan mukaan pääedellytys esteettömälle tanssiliikkeelle ja vaikeampien liikeosien, hyppyjen ja piruettien, onnistumiselle. Käsiliikkeiden huolellista harjoittamista hän piti yhtä tärkeänä kuin jalkojen ojennuksien ja aukikierron kehittämistä. Käsien tuli ilmaisullisuuden ja taiteellisen vaikutelman viimeistelemisen lisäksi olla aktiivisena apuna hypyissä ja käännöksissä. Tämä johti erityisesti pyörimistekniikan kehittymiseen Vaganova-metodissa. Hänen oppilaidensa piti "tanssia koko
kehollaan", saavuttaa liikkeiden harmonia ja suuri ilmaisullinen laajuus. Opettajan tuli huolellisesti suunnitella tuntinsa etukäteen, improvisointiin Vaganova ei uskonut. Hän ei koskaan jäänyt tyytyväisenä toistamaan saavutuksiaan, vaan yritti jatkuvasti kehittää opetustaan edelleen. «Hän oli erinomainen opettaja», sanovat hänen oppilaansa, ja oppilaiden oppilaat (G.Ulanova, N. Ciskaridze, I. Kolpakova, M. Plisetskaya) «Yhden harjoituksen Vaganovan kanssa jälkeen, tanssija muuttui täysin», sanoo Plisetskaya. «Hän opetti tarkasti: miten katsot, miten liikut kulmakarva, miten suljet silmät» sanoo Marina Semenova. «Kaikki unelmoivat päästä harjoittelemaan hänen kanssa», Kolpakova. Hänen metodiaa kutsutaan Baletin aapiseksi. Baletin estettiikka muuttui täysin. Vaganovan metodia oli progressivinen. «Hän huomaasi maailmaa ympärillään. Hän huomasi myös muutoksia»- N.Ciskaridze. Metodiaa kehittää oppilaan loogisia syy ja seuraussuhteita. Chistyakovan (2015,14) mukaan Vaganova opetti huolellista ja loogista lähestymistapaa, jossa liiken merkitystä opittavaan asiaan ymmäretään tulevaisuudessa. «Oppilaani ovat kehittyneet paljon, vaikka eivät ole käyneet tunneillani vuosiin.» (Vaganova 2015, 12) «Vaganovalla oli erinomainen talanti nähdä osaako tanssija vai ei. Ainut heikkous tanssijalla, Vaganovan mielestä oli personnallisuuden puutte»- I. Kolpakova. Vaganova merkitys Venäjän baletissa on erinomainen. Vallankumouksen jälkeen monet tanssijat muutivat Europpaan ja Amerikaan, mutta Vaganova ei voinut jäädä Pietarin balettia. Hän todisti viranomaisille että, «baletti ei ole vaan hovilelu. Venäläinen baletti on kansallisaare, eikä sitä kannata kieltää», sanoo N. Ciskaridze. Kirovin baletin johtajana, hän perusti «solistien paranuskurssia». Hän nosti Venäläistä balettia suurelle tasolle ja kehitti sitä. Hänen metodiansa käytetään yhä ympäri maailmaa. Agrippina Vaganova saavutti unelmansa solistiurasta hänen oppilaissa. Kaikki hänen oppilaat olivat huippuja solisteja Pieterin ja Moskovan teattereissa: mm. G.Ulanova, M.Semjonova, L.Goncharova, N.Dudinskaya, A.Osipenko, I.Kolpakova, N.Kurgapkina, V.Mei, E.Kokorina, A.Shelest.
Kun nykyisin puhutaan baletinopetuksen venäläisestä koulusta, tarkoitetaan juuri Vaganovan metodia, jota Neuvostoliitossa ja edelleen Venäjällä on muokattu hänen kuolemansa jälkeen. 1957 A.Vaganovan kuolemaan jälkeen Leningradin balettikoulu saa Vaganova Baletti Akatemiaan nimen ja vuonna 1995 listataan Venäjän kultuuriperintökohteeksi. Lähde luettelo : Vaganova, A. 2000, Klassisen tanssin perusteet. Pietari: Lan. Golovina, E., Agrippina Vaganova : syntynyt balettiin, viitattu 1.5.2015, «Karavan istorij» Tikhonov, N., Agrippina Vaganova.Suuri ja Kauhea, viitattu 2009, http://tvkultura.ru/ brand/show/brand_id/22905 Ahokainen, P., Agrippina Vaganova, viitattu 10.1.2014, http://spacebimbom.com/ kategoriat/matkailu/agrippina-vaganovan.php