Näkökulmista käytäntöön Hoitosuhteen perusteiden tarkastelua Lars Lindholm 4.11.2008, Ähtäri
Hoitosuhteen rakenne Asiantuntijuus Työn ilo? Empatia Kohtaaminen Ilman näitä ei voi olla hoitoa. Seuraavat seikat määrittävät suhdetta Tieto-taito Potilaan autonomia Hoitojärjestelmän mahdollisuudet
Hyöty Vastaanotosta pitää olla potilaalle hyötyä. Vrt. hyöty kuulijoille tästä esityksestä. Ellei kuulijoille jää tästä mitään käteen, niin esitys on ollut hyödytön. Hyöty = kohti tarkoituksen ja/tai tavoitteen toteutumista Vrt. hyödytön vastaanotto turhauttava molemmille. Potilaalle vastaanotto on (lähes) aina tapahtuma, joka muistetaan. Vastaanotolle ei tulla, ellei ole jokin tarve, syy, johon tarvitaan apua.
Hyöty, jatkuu Mistä tiedän tai miten voin varmistaa, että vastaanotosta on hyötyä potilaalle? Kysy vast.oton alussa: Mitä toivot tältä vastaanotolta? tai Miten voin olla sinulle hyödyksi? Hoitavan henkilön ja potilaan näkemys hyödystä voivat olla erilaiset. Vasta, kun potilas on saanut tilaa omalle tavoitteelleen, hän paremmin avautuu kuulemaan työntekijän tärkeiksi näkemiä tavoitteita (vrt. seuraavan dian animaatio). Vasta sitten potilaan ja työntekijät tavoitteet pääsevät lähentymään toisiaan, jos ne eivät heti ole yhtenevät.
Hyöty, jatkuu
Kolme näkökulmaa Empatia Onko empatia vain ominaisuus vai voiko sen osoittamista oppia? Kuulluksi tulemisen tarve Kumppanuus Autonomian tukeminen
Empatia Tärkein! Oleellista on potilaan kokemus. Empatian osoittamisen taito ei itsestäänselvyys. Hoitavan henkilön empatian tunne ei välttämättä johda siihen, että potilas kokee saaneensa empatiaa osakseen! Käyttäytyminen hyvät tavat, kohteliaisuus Omien tunteiden hallinta Oman toiminnan reflektointi/tarkastelu 1. Oman toiminnan hiljainen itsearviointi 2. Avoimesti potilaan kanssa kokemus osallisuudesta Empatian osoittamista voi oppia!
Kuulluksi tulemisen tarve Ihmisen sosiaalisia perustarpeita on kuulluksi tulemisen tarve. Kuulluksi tuleminen vahvistaa itsearvostusta, autonomiaa, vastuunottamista, empatian kokemista. Mitä on kuulluksi tuleminen? Miten me voimme tarjota sitä potilaillemme?
Kohtaaminen Hyväksyntä sekä asia- että tunnetasolla Uteliaisuus enemmän kuin yleinen kiinnostus Tuo kokemuksen, että asia on tärkeä Ei oleteta, mitä potilas tarkoittaa, vaan pyydetään tarkentamaan, kunnes asia on varmasti selvä. Kiinnitetään huomiota sivuhuomautuksiin ym. Käytetään samoja sanoja ja lauseita kuin potilaskin. Niistä rakennetaan uusia kysymyksiä ( Sanoit, että...voitko tarkentaa? Onko hyvä vai huono asia? Miksi on hyvä/huono asia? ) Vahvistaa kokemusta, että tulee kuulluksi
Autonomian tukeminen Tasavertaisuus Asia säilyy potilaan omistuksessa. Palvelukseen asettautuminen Vrt. esim. taitava vaatemyyjä (tulet kuulluksi ja saat sopivan vaatteen siihen kauppaan menet toistekin!) Vastaaoton aloitus on kriittinen, esim. mitä toivot tältä vastaanotolta? Osataan vastata siihen, mikä on potilaalle tärkeää. Potilas avautuu ottamaan vastaan myös hoitavan tahon tärkeiksi näkemiä seikkoja. Vastuun palauttaminen potilaalle siltä osin, kuin hän kykenee sen kantamaan.
Autonomian tukeminen, jatkuu Ei-tietämisen asenne Ihmiset itse tietävät paljon omista asioitaan, kunhan heille annetaan tilaa tuoda tietonsa esille. Diagnoosista usein jopa 90 % perustuu esitietoihin. Asiantuntijan tiedon alue potilaan tiedon alue Ei tiedetä potilaan puolesta hänen asioitaan. Kunnioitetaan potilaan omaa tietoa ja liitetään asiantuntijan tieto potilaan omaan tietoon. Kipu ja kärsimys ovat aina kokemuksellisesti totta. Käsitys ja/tai tieto syistä voi olla oikea tai väärä tai vaikeasti saavutettavissa. Jos potilaan tieto on väärää tietoa, sitä pyritään korjaamaan hienovaraisesti.
Mitä pitäisi sitten tapahtua? Potilas on tyytyväisempi Hänen mielipidettään kuultiin ja sitä kunnioitettiin. Hänen itsenäisyytensä sai vahvistusta. Hoitavan henkilön stressitaso laskee Enemmän vastuuta jää potilaalle. Potilas itse tuottaa aiempaa enemmän tietoa ja mahdollisuuksia. Päästään aiempaa nopeammin asian ytimeen. Aikaa ei kulu välttämättä yhtään enempää. Enemmän tehoja, vähemmän stressiä? Onko tämä vain haave vai voisiko se toimia?
Lähteet Trisha Greenhalgh and John Launer 2002: Narrative-based Primary Care: A Practical Guide. London: Radgliffe Medical Press. Scot Cooper: Yhden kerran konsultaatio.ratkes-seminaari 12. 13.11.2007, Helsinki.. Luentomoniste. John Henden: Umpisolmuista avaumiin asiakas- ja terapiatyössä. Ratkes-seminaari14. 15.4.2008. Helsinki. Luentomoniste. Sirpa Lindroos: Vuorovaikutustaidot yleislääkärin työssä, Ähtäri 24.10. ja Kauhajoki 16.11.2007. Koulutusmuistiinpanot