Rakenteellinen työttömyys Porissa Tutkija Jussi Pyykkönen, Nommoc Seugolaid osk Yliaktuaari Topias Pyykkönen, Tilastokeskus
1 Johdanto Tämän selvityksen pääasiallisena tarkoituksena on kuvata rakenteellista työttömyyttä Porissa v. 2007-2014. Selvityksen aineistona toimii Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto 1, joka on noin 40 rekisterin tietoja yhdistämällä koottu laaja tietokokonaisuus, joka sisältää tietoja muun muassa opiskelusta, eläkkeistä, työssäkäynnistä ja työttömyydestä. Selvityksen lukuun 2 olemme kuvanneet yleistä työllisyyskehitystä Suomessa ja Porissa. Luvussa 3 avaamme rakenteellisen työttömyyden käsitettä sekä analyysin viitekehystä. Luvussa 4 esitämme arvion rakenteellisen työttömyyden tasosta Porissa vuonna 2014. Syvennämme rakenteellista työttömyyden analyysia käytettävien aikasarjatietojen (2007 2014 2 ) pohjalta sekä vertaamalla Porin työttömyystilannetta 15 suurimpaan kaupungin rakenteellisen työttömyyden tasoon. Luvussa 5 analysoimme siirtymiä työttömyydestä työlliseksi ja työvoiman ulkopuolelle. Luvussa 6 teemme yhteenvedon havainnoistamme. 2 Työllisyyskehitys Suomalainen yhteiskunta on haasteen edessä. Onko Suomessa riittävä määrä väestöstä töissä, jotta voisimme rahoittaa ikääntyvän kansan kasvavat palvelutarpeet? EVA:n (2015) taannoisesta raportista nousi esille se tosiasia, että Suomen väestö on kasvanut 25 vuoden aikana noin puolella miljoonalla, mutta työllisten määrä ei ole noussut lainkaan. Mitä tekijöitä tämän löydöksen taustalta löytyy? 1980-luvun lopulla elettiin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan huippuvuosia. Työllisyysaste (18-64v) nousi noin 75 %:n ja työllisten osuus väestöstä oli korkealla tasolla. Täystyöllisyydeksi tulkittavassa tilanteessa (Kiander 2002) työttömyys painottui todennäköisesti lähinnä työpaikkojen 1 1 Työssäkäyntitilaston työllisyyttä ja työttömyyttä koskevat tiedot on kerätty rekistereistä, joten ne poikkeavat kyselytutkimuksella toteutetun työvoimatutkimuksen luvuista. Työssäkäyntitilaston käyttäminen rajaa työllisyysaste -tarkastelun täysi-ikäisiin sillä alaikäisten työssäkäyntiä ei voida luotettavasti tilastoida rekistereiden perusteella. 2 Vuoden 2014 tiedot ovat ennakollisia pääasiallisen toiminnan (työtön/työllinen/eläkeläinen yms.) osalta.
välisiin siirtymiin, ollen määritelmällisesti kitkatyöttömyyttä 3. 1990-luvun lama heikensi työllisyystilannetta merkittävästi. Työllisten määrä romahti 400 000 työllisellä. Suhdannetyöttömyys 4 nousi ennätyksellisen korkeaksi: Työttömyys kasvoi kolmessa vuodessa (1990 1993) viidestä prosentista yli kahteenkymmeneen prosenttiin. Kuviosta 1 nähdään suhdanneshokin vaikutus työttömyyteen sekä työllisyyteen Suomessa sekä Porissa. Työttömyysshokki näyttää olleen yhtä syvä Porissa ja koko maassa. Työllisyyden osalta lasku on ollut Porissa koko Suomea vastaava sillä poikkeuksella, että työllisten määrä Porissa ei ole koskaan palautunut vuoden 1987 tasolle. Keskeinen syy tälle on Porin väestön väheneminen ja ikääntyminen. Ajanjaksolla Porin väestö on vähentynyt noin 800 hengellä ja työikäisen väestön määrä 5600 hengellä. Väestö on kasvanut vuodesta 2006 eteenpäin, mutta työikäisen väestön määrä on vähentynyt koko ajanjakson. Koko maassa työikäisen väestön määrä alkoi vähentyä vasta viimeisen kolmen vuoden aikana. Kuviosta 2 nähdään kuinka työttömyys laski Suomessa aina vuosituhannen vaihteeseen asti. Porin työttömyysaste on käyttäytynyt kokonaiskehitystä vastaavalla tavalla sillä erotuksella, että Porin työttömyysaste on ollut koko tarkastelujakson koko maata korkeammalla tasolla. Koko maan ja Porin työttömyysasteiden ero oli vuosituhannen vaihteessa peräti 7 prosenttiyksikköä, mutta viimeisten vuosien aikana ero on kaventunut 3 prosenttiyksikköön. Yhteistä Suomelle ja Porille on kuitenkin se, että n. 2000- luvun alusta lähtien työttömyys ei ole taittunut aiempien vuosien tahtiin. Heikon kehityksen syyksi on esitetty rakenteellista työttömyyttä. 3 Käsite viittaa tilanteeseen, jossa työpaikkaa vaihdettaessa syntyy työttömyysjakso ennen uuden työn aloittamista. Kitkatyöttömyyden taso on sidoksissa työmarkkinoiden tehokkaaseen toimivuuteen, eli siihen kuinka kitkattomasti (ts. ilman pitkiä työttömyysjaksoja) ammatillista liikkuvuutta tapahtuu. Suomessa ammattien välisten siirtymien määrä on ollut kasvussa (Pyykkönen 2011), mikä viittaa siihen, että työmarkkinoista on tullut kitkattomampia. 4 Yksinkertaisin selitys työttömyydelle on työvoiman tarjonnan ja kysynnän vaihtelu. Koska työvoiman kysyntä vaihtelee tarjontaa nopeammin, työmarkkinoille voi syntyä laskusuhdanteen seurauksena kysynnän ja tarjonnan epäsuhta, joka ilmenee käytännössä laskusuhdanteesta seuranneena työttömyytenä
1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014* 500000 400000 300000 200000 100000 0-100000 -200000-300000 -400000-500000 8000 6000 4000 2000 0-2000 -4000-6000 -8000-10000 Työlliset, Suomi Työttömät, Suomi Työlliset, Pori Työttömät, Pori Kuvio 1 Työllisten ja työttömien määrän kehitys Suomessa ja Porissa 1987 2014 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0% Työttömyysaste, Pori Työttömyysaste, Suomi Kuvio 2 Työttömyysaste Suomessa ja Porissa 1987-2014
3 Rakenteellinen työttömyys Rakenteellisen työttömyyden käsitteellä viitataan työttömyyteen, joka johtuu työvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä esiintyvistä kohtaanto-ongelmista. Kohtaanto-ongelmia voi löytyä esim. alueen tai osaamisen suhteen. Rakenteellista työttömyyttä koskevat analyysit perustuvat tyypillisesti (ks. Obstbaumin & Tuomalan (2015) katsaus) taloustieteellisestä lähtökohdista tehtyihin tarkasteluihin (NAIRU-arviot) tai TEM:n määritelmän mukaiseen rakennetyöttömyyden analyysiin, jossa tarkastellaan pitkäaikaistyöttömiä sekä työvoimapoliittisista palveluista työttömäksi jääneitä ja/tai jatkopalveluihin sijoitettuja. Nähdäksemme pelkästään työttömyyden kestoon perustuvia analyyseja monipuolisemman kuvan rakenteellisesta työttömyydestä saa tarkastelemalla työllistymistodennäköisyyksiä heikentävien indikaattoreiden määrää sekä päällekkäisyyttä. Ajattelemme rakennetyöttömän olevan henkilö, jolla on taustalla yksi tai useampi työllistymistä vaikeuttava rakenteellinen tekijä. Rakenteelliset tekijät ovat tyypillisesti koulutukseen, ammattiin, toimialaan tai muihin inhimilliseen pääomaan liittyviä tekijöitä. Lisäksi on tunnettua, että pitkittynyt työttömyys ruokkii työttömyyttä ja toisaalta työhistoriattomuus estää työnsaantia. Lisäksi työllistymistä voivat heikentää sellaiset tekijät kuten työttömyys- ja sosiaaliturva sekä palkkojen joustavuus yhdistettynä verotukseen. Tässä artikkelissa tarkastelemme rakenteellista työttömyyttä inhimillisen pääoman sekä työhistorian kautta. Analyysimme perustuu kaupunkikohtaiseen tarkasteluun ja siksi alueellinen kohtaamattomuus on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Ammattia koskevat tiedot on jätetty ulkopuolelle, koska ammattiluokituksen muutokset tekevät eri ajanjaksojen vertailusta epäluotettavia. Taulukkoon 1 on koottu ne rakenteelliset tekijät, joiden perusteella toteutimme analyysin. Tarkastelussamme yhdellä henkilöllä voi olla yhdestä neljään 5 työnhakua hankaloittavaa tekijää. Emme ajattele rakennetyöttömyyden olevan 5 Yksikään henkilö ei voi saada viittä pistettä johtuen siitä, ettei henkilö ole samanaikaisesti voinut olla poissa töistä kymmentä vuotta ja jäänyt työttömäksi viimeisen kymmenen vuoden aikana taantuvalta toimialalta
joko tai -tyyppinen tila, vaan kyse on liukuvasta asteikosta. Työnhaku on sitä hankalampaa, mitä enemmän tekijöitä yhden henkilön taustalla on. Kuvio 3 Rakenteellisen työttömyyden ulottuvuudet Taulukko 1 Rakenteellisen työttömyyden taustatekijät ja indikaattorit Tekijä Selite Indikaattori Koulutustaso Korkea ikä Pitkä työttömyys Ei työhistoriaa Taantuva toimiala Työttömyysaste pienenee koulutustason kasvaessa. Työmarkkinoilla kovin kilpailu on perusasteen töistä (Myrskylä 2013) Paluu työmarkkinoille hankaloituu iän myötä (työssäkäyntitilasto) Paluu työmarkkinoille on sitä hankalampaa, mitä kauemmin henkilön työttömyys kestää (Myrskylä 2010) Työmarkkinoille pääsyä ja kiinnittymistä haittaa puutteellinen työkokemus Taantuvalta alalta oleva työkokemus heikentää työllistymismahdollisuuksia Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Täyttänyt 55 vuotta Yli puolet vuodesta työttömänä peräkkäisinä vuosina Ei työhistoriaa Työkokemus taantuvaksi määritellyltä toimialalta
4 Rakenteellinen työttömyys 2007 2014 Tarkastelumme kohteena ovat henkilöt, jotka olivat vuosina 2007-2014 työssäkäyntitilaston mukaan työttömiä. Tieto työttömyydestä perustuu työ- ja elinkeinoministeriön työnhakijarekisteriin. Henkilö on luokiteltu työttömäksi, mikäli hän on ollut työtön työnhakija vuoden viimeisen viikon aikana. Rajaamme tarkastelun työttömiin, vaikka työvoiman tarjonnan kannalta myös muut työvoiman ulkopuolella ovat kiinnostava joukko. Käytössämme olevista tiedoista ei kuitenkaan selviä, miksi yksittäinen henkilö, joka ei ole esimerkiksi työllinen, opiskelija tai eläkeläinen, ei ole ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi. Taulukossa 2 (koko maa) ja 3 (Pori) on esitetty työttömät rakennetyöttömyysindikaattoreiden, sukupuolen ja iän mukaan. Taulukoista piirtyvä kuva työttömyydestä Porissa ja koko maassa on keskeisiltä osin samankaltainen. Odotusten mukaisesti työttömät ovat esimerkiksi muuta väestöä matalammin koulutettuja. Toinen huomionarvoinen seikka on sukupuoli. Kaikista työttömistä miehiä on 58 prosenttia (Porissa 59 %). Ero Porin ja muun Suomen työttömyyden välillä löytyy iän (Porissa hieman ikääntyneemmät työttömät), pitkittyneen työttömyyden (Porissa 3 % enemmän) sekä toimialaan liittyvän kokemuksen (Porissa 3 % vähemmän) tekijöistä. Taulukko 2. Työttömät rakennetyöttömyysindikaattorien, sukupuolen ja keski-iän mukaan 2014 Suomessa N Osuus % Miesten Keski-ikä osuus, % Yhteensä 362 627 100 % 58,2 41,8 Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 89 843 25 % 60,6 42,3 Täyttänyt 55 vuotta 89 322 25 % 55,7 59,3 Yli puolet vuodesta työttömänä peräkkäisinä 121 891 34 % 59,9 47,6 vuosina Ei työhistoriaa 76 795 21 % 58,4 33,5 Työkokemus taantuvalta toimialalta 36 730 10 % 71,8 46,0
Taulukko 3. Työttömät rakennetyöttömyysindikaattorien, sukupuolen ja keski-iän mukaan 2014 Porissa N Osuus % Miesten Keski-ikä osuus, % Yhteensä 6 715 100 % 58,9 42,4 Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 1 680 25 % 62,7 43,5 Täyttänyt 55 vuotta 1 965 29 % 54,8 59,9 Yli puolet vuodesta työttömänä peräkkäisinä 2 483 37 % 58,0 49,6 vuosina Ei työhistoriaa 1 401 21 % 60,0 32,0 Työkokemus taantuvalta toimialalta 485 7 % 74,6 46,6 Taulukkoon 4 (Suomi) ja 5 (Pori) on laskettu indikaattoreittain eri rakenteellisten tekijöiden summa siten, että jokaisesta työllistymistä haittaavasta tekijästä henkilö saa yhden pisteen. Koko Suomessa n. 110 000 ja Porissa n. 2 000 työttömällä ei ole yhtään rakenteellista tekijää rasitteena. Voidaankin ajatella, että nämä työttömät kärsivät suhdanne- tai kitkatyöttömyydestä, kun muiden kohdalla kyse voi olla enemmän tai vähemmän rakenteellisesta työttömyydestä. Taulukko 4. Työttömät indikaattoripisteiden ja rakennetyöttömyysindikaattorien mukaan 2014 Suomessa Ehtojen summa 0 1 2 3 4 Yhteensä Yhteensä 110 502 129 047 88 261 30 256 4 561 362 627 Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 0 22 251 40 775 22 256 4 561 89 843 Täyttänyt 55 vuotta 0 25 407 38 826 20 528 4 561 89 322 Yli puolet vuodesta työttömänä 0 36 315 53 734 27 281 4 561 121 891 peräkkäisinä vuosina Ei työhistoriaa 0 29 653 30 934 13 573 2 635 76 795 Työkokemus taantuvalta toimialalta 0 15 421 12 253 7 130 1 926 36 730
Taulukko 5. Työttömät indikaattoripisteiden ja rakennetyöttömyysindikaattorien mukaan 2014 Porissa 0 1 2 3 4 Yhteensä Yhteensä 1 995 2 241 1 754 635 90 6 715 Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa 0 376 735 479 90 1 680 Täyttänyt 55 vuotta 0 508 888 479 90 1 965 Yli puolet vuodesta työttömänä 0 603 1 194 596 90 2 483 peräkkäisinä vuosina Ei työhistoriaa 0 594 525 238 44 1 401 Työkokemus taantuvalta toimialalta 0 160 166 113 46 485 Lähdemme siitä, että mitä vähemmän indikaattoripisteitä, sitä suurempi todennäköisyys työllistyä. Taulukkoon 6 (Suomi) ja 7 (Pori) on kuvattu aikasarjana rakennetekijöiden kasautuminen (indikaattoripisteiden) v. 2007-2014 välillä. Kuvioon 4 (Suomi) ja 5 (Pori) on kuvattu aikasarjana indikaattoripisteiden jakautuminen v. 2007-2014. Taulukoista ja kuvioista näemme vuonna 2007 alkaneen finanssikriisin seuraukset vuosien 2008 ja erityisesti 2009 työttömyysluvuissa. Ulkoisesta shokista seurasi se, että työttömyys kasvoi erityisesti nolla tekijää ryhmässä (sellaisten ihmiset, joilla ei ole taustallaan työllistämistä heikentäviä rakenteellisia tekijöitä) v. 2007 2009 aikana. Äkillisen shokin jälkeen työttömyys laski vuonna 2010 ja 2011 hetkellisesti, kääntyen kuitenkin v. 2012 alkaen uudestaan nousuun. Viimeisen neljän vuoden aikana työttömyys on kasvanut sekä nolla tekijää että yksi tai kaksi tekijää ryhmissä, jonka perusteella voisi ajatella, että kyseessä on osittain suhdanneluontoisesta ongelmasta ja osittain rakenteellisesta työttömyysongelmasta. Lukuja tarkastellessa on muistettava, että suhdannetyöttömyyden ja rakenteellisen työttömyyden raja on veteen piirretty viiva. Heikosta suhdanteesta kärsivät erityisesti ne, joilla on taustalla työllistymistä heikentäviä tekijöitä. Koko maan tietojen osalta on huomioitava, että analyysistä puuttuu yksi rakenteellisen työttömyyden keskeisimmistä tekijöistä - alueellinen kohtaamattomuus, ja siten arvio rakenteellisen työttömyyden tasosta koko maassa on puutteellinen.
Taulukko 6. Työttömät indikaattoripisteiden mukaan 2007 2014 Suomessa Vuosi Työttömiä Nolla tekijää Yksi tekijä Kaksi tekijää Kolme tekijää Neljä tekijää 2007 218 673 61 904 72 570 55 896 24 319 3 984 2008 233 487 73 531 81 397 54 219 20 780 3 560 2009 299 863 105 036 109 230 61 959 20 458 3 180 2010 268 235 77 929 98 111 65 158 23 264 3 773 2011 256 742 70 613 90 655 65 890 25 312 4 272 2012 281 408 81 920 99 453 68 805 26 578 4 652 2013 328 371 101 818 116 890 76 859 28 193 4 611 2014 362 627 110 502 129 047 88 261 30 256 4 561 Taulukko 7. Työttömät indikaattoripisteiden mukaan 2007 2014 Porissa Vuosi Työttömiä Nolla tekijää Yksi tekijä Kaksi tekijää Kolme tekijää Neljä tekijää 2007 4 825 1 294 1 604 1 278 568 81 2008 4 645 1 407 1 566 1 128 473 71 2009 5 525 1 881 2 032 1 175 380 57 2010 5 369 1 607 1 968 1 268 459 67 2011 4 934 1 361 1 725 1 263 509 76 2012 5 417 1 483 1 913 1 372 561 88 2013 6 095 1 760 2 074 1 584 594 83 2014 6 715 1 995 2 241 1 754 635 90
2 1,8 1,6 1,4 1,2 1 0,8 0,6 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Kuvio 4. Rakennetyöttömyyttä kuvaavien indikaattoripisteiden kehitys vuodesta 2007 koko maassa, 2007=1 Työttömiä Nolla tekijää Yksi tekijä Kaksi tekijää Kolme tekijää Neljä tekijää 1,6 1,5 1,4 1,3 1,2 1,1 1 0,9 0,8 0,7 0,6 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Työttömiä Nolla tekijää Yksi tekijä Kaksi tekijää Kolme tekijää Neljä tekijää Kuvio 5. Rakennetyöttömyyttä kuvaavien indikaattoripisteiden kehitys vuodesta 2007 Porissa, 2007=1
Kuvioista 4 ja 5 nähdään kuinka hankalimmin työllistyvien määrä laski samalla kun työttömien kokonaismäärä nousi vuosina 2007 2009. Tätä selittää se, että hankalasti työllistyvien ryhmästä siirrytään pääosin työvoiman ulkopuolelle (käytännössä eläkkeelle). Ryhmän kutistuminen liittyy siis jo ennen finanssikriisiä työttömänä olleiden henkilöin siirtymiseen kokonaan pois työmarkkinoilta. Kuvioista nähdään, että sekä Porissa että koko maassa kolmen/neljän tekijän -ryhmä on ylittänyt vuoden 2007 tason koko maan tasolla hieman Poria aiemmin. Ryhmän kasvun voi tulkita kertovan uudesta hankalasti työllistyvien ryhmästä, joka on syntynyt pitkittyneen taantuman vuoksi. Kuvioon 6 on kuvattu rakenteellisen työttömyyden taso 15 suurimmassa kaupungissa kahden eri mittarin kautta. Yhtenä vaihtoehtona on katsoa työttömyyttä kaikista vaikeimmin työllistyviä (Vähintään 3 työllistymistä heikentävää rakennetekijää, oikea akseli) kautta. Lisäksi voidaan katsoa niiden henkilöiden osuutta työttömistä, joilla ei ole taustallaan ollenkaan työllistymistä heikentäviä rakenteellisia tekijöitä (0 rakennetekijää, vasen akseli). Kuviosta nähdään, että Oulussa, Vaasassa ja Kuopiossa rakenteellisen työttömyyden mittarit on ns. positiivisimmat. Voidaan ajatella, että näissä kaupungeissa suhdanteiden parantuminen näkyy todennäköisesti työllisyyden vahvana kasvuna. Vastaavasti Lahdessa, Vantaalla ja Kouvolassa suhdanteiden parantuminen ei välttämättä johda työllisyyden merkittävään kasvuun verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin. Pori sijoittuu tässä vertailussa alempaan keskikastiin, helposti työllistyvien osuuden ollessa n. 30 % kaikista työttömistä.
40,0 % 35,0 % 30,0 % 25,0 % 20,0 % 15,0 % 10,0 % 5,0 % 0,0 % 14,0 % 12,0 % 10,0 % 8,0 % 6,0 % 4,0 % 2,0 % 0,0 % 0 rakennetekijää Vähintään 3 rakennetekijää Kuvio 6. Rakenteellinen työttömyys (0 rakennetekijää / vähintään 3 rakennetekijää) 15 suurimmassa kaupungissa vuonna 2014 Kuvioon 7 on kuvattu kuusikkokuntien, 15 suurimman kaupungin, Porin sekä koko maan osalta niiden henkilöiden osuutta työttömistä, joilla ei ole taustallaan ollenkaan työllistymistä heikentäviä rakenteellisia tekijöitä (0 rakennetekijää), vuosina 2007-2014. Kuviosta nähdään, että ns. helpoimmin työllistettävien osuus painottuu suurimpiin kaupunkeihin. Näin ollen voidaan olettaa, että suhdanteiden kääntyessä työllisyyskehitys olisi voimakkainta suurimmissa kaupungeissa, koska helposti työllistyvien työttömien osuus on kasvanut muuta maata nopeammin. Porin osalta kasvupotentiaalia heikentävät erityisesti ikärakenne sekä pitkittynyt työttömyys (ks. taulukko 3.)
2,4 2,2 2 1,8 1,6 1,4 1,2 1 0,8 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Nolla tekijää, koko maa Nolla tekijää, Kuusikkokunnat Nolla tekijää, 15 suurinta kaupunkia Nolla tekijää, Pori Kuvio 7. Työttömien, joilla ei ole taustallaan ollenkaan työllistymistä heikentäviä rakenteellisia tekijöitä (0 rakennetekijää), 2007=1 5 Virta-analyysi siirtymistä työttömyydestä työlliseksi ja työvoiman ulkopuolelle Työttömien työllistymistodennäköisyys 6 on kytköksissä työmarkkinatilanteeseen. 2000-luvulla keskimäärin noin joka viides työtön oli työllinen työttömyyttä seuraavana vuonna. Osuus kuitenkin vaihtelee suhdanteiden mukaan: vuonna 2008 työttömänä olleista alle 20 prosenttia työllistyi, kun taas vuoden 2009 työttömistä yli 25 prosenttia työllistyi. Yksinkertaistaen tämä tarkoittaisi, että työllistyneiden osuus laskee, kun työttömyysaste nousee ja toisinpäin. Tämä ei kuitenkaan aikasarjojen valossa pidä aivan paikkaansa, vaan taustalla vaikuttaa myös työttömien joukon rakenne. Työttömistä työllistyneiden osuudet vaihtelevat kuitenkin enemmän työttömien taustojen välillä kuin suhdannekäänteiden välillä. Vuoden 2007 6 Virtatilastoinnissa työllistyneeksi on katsottu vain avoimille työmarkkinoille työllistyneet. Ns. tukityöllistetyt ei siis ole laskettu työllisiin.
työttömistä, joilla ei ole taustalla ainuttakaan työllistymistä heikentävää tekijää, työllistyi ensimmäisenä vuonna 37 prosenttia ja vuoteen 2014 mennessä 47 prosenttia. Sen sijaan työttömistä, joilla oli taustallaan vähintään kolme työllistymistä heikentävää tekijää, työllistyi ensimmäisenä vuonna kolme prosenttia. Pitkällä aikavälillä työllistyneiden osuus ei kasvanut. Suhdanteet vaikuttavat työllistymistodennäköisyyksiin erityisesti niiden työttömien kohdalla, joilla on taustallaan yksi tai ei ainuttakaan tekijää. Kuvio 8. Työttömistä työllistyneiden osuus taustatekijöiden ja työttömyysvuoden mukaan Toiseksi, työttömien työllistymistodennäköisyydet vaihtelevat enemmän taustatekijöiden välillä kuin eri alueiden välillä. Erot alueiden välillä lasketaan pääsääntöisesti prosenttiyksiköiden kymmenyksissä, kun taas erot eri tekijöiden välillä voivat olla useita kymmeniä prosenttiyksiköitä. Verrattuna kuusikkokuntiin on Pori pärjännyt hieman paremmin helposti työllistettävien
kohdalla. Pitkällä aikavälillä puolet niistä Porilaisista työttömistä, joilla ei ole taustalla yhtään heikentävää tekijää työllistyi. Kuusikkokuntien vastaava luku on 4,4 prosenttiyksikköä pienempi. Hankalammassa työmarkkina-asemassa olevien kohdalla Porin luvut ovat hieman heikommat kuin kuusikkokunnissa, mutta käytännössä samalla tasolla. Taulukko 8. Vuoden 2007 työttömistä työllistyneiden osuus 2008 2014 Alue Tekijöiden 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 summa Koko maa 0 37,4 38,6 43,9 47,8 48,4 47,4 46,8 1 20,7 21,5 25,0 27,5 28,0 27,4 26,7 2 8,9 9,3 10,7 12,0 12,0 11,5 10,9 3 3,0 3,5 3,8 4,2 3,9 3,6 3,2 Pori 0 37,2 39,0 43,5 47,7 50,5 49,0 50,0 1 20,4 20,6 24,5 26,8 27,6 27,3 27,4 2 7,8 9,3 9,9 10,7 11,7 10,4 11,0 3 2,6 3,9 4,2 3,5 3,5 3,5 3,5 15 suurinta kaupunkia 0 37,8 39,3 44,1 47,7 48,4 47,1 46,5 1 20,2 21,1 24,2 26,9 27,7 27,0 26,5 2 8,3 8,8 10,4 12,0 12,0 11,7 11,3 3 2,8 3,4 3,6 4,1 4,0 3,8 3,6 Kuusikkokunnat 0 39,2 40,3 44,3 47,7 47,7 46,3 45,6 1 20,5 21,4 24,0 26,5 26,8 25,9 25,3 2 8,8 9,5 11,1 12,8 12,5 12,2 11,8 3 2,9 3,6 3,8 4,5 4,2 4,0 3,7 Vaikka alueet eivät juurikaan eroa toisistaan työttömien työllistymisen perusteella, on alueiden välillä eroja sen suhteen miten työttömät pysyvät työvoimassa. Tämä käy ilmi, kun tarkastellaan kuinka suuri osuus vuoden 2007 työttömistä kuuluu työvoimaan vuosina 2008 2014. Niistä työttömistä, joilla ei ole taustallaan yhtään työttömyyttä heikentävää tekijää, pysyy työvoimassa pääsääntöisesti yli 80 prosenttia koko tarkastelujakson. Erot alueiden välillä jäävät alle neljän prosenttiyksikön: Porissa helpointen työllistyvistä oli työvoimassa 84 prosenttia vuonna 2014, kun kuusikkokunnissa vastaava osuus jäi 80 prosenttiin.
Alueiden väliset erot tulevat esiin, kun tarkastellaan työttömiä, joilla on taustallaan enemmän työllistymistä heikentäviä tekijöitä. Karkea havainto on, että mitä suuremmasta kaupungista on kyse, sitä kauemmin työttömät pysyvät työvoimassa. Kuusikkokuntien vuoden 2007 työttömistä oli työvoimassa joka neljäs työtön, jolla oli taustallaan vähintään kolme työllistymistä heikentävää tekijää. Muiden kuin 15 suurimman kaupungin työttömien kohdalla vastaava osuus oli 17 %. Tästä huolimatta työttömien pysyminen työvoimassa näyttää olevan ennen kaikkea kiinni taustatekijöistä. Työttömistä suurimmalla osalla työttömyys pitkittyy, mutta osa työttömistä siirtyy myös työvoiman ulkopuolelle. Virrat työvoiman ulkopuolelle kohdistuvat eläkkeelle, opiskelemaan, pois väestöstä ja tuntemattomien kategoriaan. Tuntemattomien kategoriaan kuuluu mm. henkilöt, joiden toimeentulo kostuu esimerkiksi pelkästään toimeentulotuesta tai muista etuuksista. Kaikista vuoden 2007 työttömistä (yhteensä 219 000 henkeä) noin 19 prosenttia oli siirtynyt eläkkeelle vuoteen 2014 mennessä. Porin kohdalla vastaava osuus on 21 prosenttia. Eläkkeelle siirtyneiden korkeaa osuttaa selittää ikärakenne: kaikista 219 000 työttömästä 25 prosenttia oli täyttänyt 55 vuotta. Taulukossa 9 onkin tästä syystä tarkasteltu alle 55 vuotiaiden työttömien sijoittumista työvoiman ulkopuolelle. Taulukko 9. Vuoden 2007 alle 55-vuotiaista työttömistä työvoiman ulkopuolelle siirtyneet 2008, 2011, 2014 Tekijöitä Pääasiallinen toiminta 2008 2011 2014 Koko maa, alle 55-v. 0. tekijä: 61904 Opiskelija 7 5 3 työttömiä: Eläkkeellä 1 4 6 162306 Tuntematon / ei väestössä 8 9 10 1. tekijä: 60333 Opiskelija 8 6 4 Eläkkeellä 1 6 8 Tuntematon / ei väestössä 13 15 15 Väh. 2 tekijää:40069 Opiskelija 8 5 4 Eläkkeellä 1 8 13 Tuntematon / ei väestössä 20 23 23 Pori, alle 54-v. 0. tekijä: 1294 Opiskelija 7 5 3 työttömiä: Eläkkeellä 1 4 5 3469 Tuntematon / ei väestössä 7 9 7 1. tekijä: 1318 Opiskelija 8 6 3 Eläkkeellä 1 6 9
Tuntematon / ei väestössä 12 10 12 Väh. 2 tekijää: 857 Opiskelija 6 6 4 Eläkkeellä 2 9 13 Tuntematon / ei väestössä 17 18 17 Taulukosta nähdään, että siirtyminen työvoiman ulkopuolelle on yhteydessä työllistymistä heikentävien tekijöiden määrään. Kaikista alle 55-vuotiaista työttömistä, joilla oli taustallaan vähintään kaksi työllistymistä heikentävää tekijää, noin 13 prosenttia siirtyi eläkkeelle vuoteen 2014 mennessä. Nolla työllistymistä heikentävää tekijää omaavilla vastaava osuus jäi kuuteen prosenttiin. Verrattuna koko maan lukuihin pärjää Pori paremmin helposti työllistettävien kohdalla. Koko maan tasolla työttömien on todennäköisempää poistua pelkästään muiden etuuksien piiriin tai kokonaan väestöstä (ulkomaille tai menehtyy) kuin Porissa. Hankalasti työllistyvien kohdalla Porin jää hieman jälkeen esimerkiksi opiskelevien osuudessa, mutta toisaalta tuntemattomien ja väestöstä poistuvien osuus jää muuta maata matalammaksi hankalasti työllistyvien kohdalla (vähintään 2 työllistymistä haittaavaa tekijää). Jos oletetaan, että virta-analyysin tulokset ennustaisivat tarkalleen tulevaa kehitystä, siirtyisi Porin nykyisistä (6 700 henkilöä vuonna 2014) työttömistä vuoteen 2020 mennessä noin 1 800 henkilöä työllisiin, 2 100 olisi edelleen työttömän ja 2800 henkeä olisi siirtynyt työvoiman ulkopuolelle. On epätodennäköistä, että oletus pitäisi paikkansa, mutta se antaa osviittaa siitä miten työvoiman tarjonta voisi tulevaisuudessa kehittyä. Samalla ajanjaksolla Porin työikäinen (18 64) väestö vähenee väestöennusteen mukaan noin 2000 hengellä. 6 Yhteenveto rakenteellisesta työttömyydestä Porissa Porin kaupunki ei poikkea muista suurista ja keskikokoisista kaupungeista työttömyyden kehityksen suhteen. Finanssikriisiin asti jatkunut myönteinen kehitys laski työttömyysasteen lähelle kymmentä prosenttiyksikköä. Kriisi käänsi ensiksi suhdannetyöttömyyden kasvuun, jota on hiljalleen seurannut rakennetyöttömien määrän kääntyminen kasvuun.
Taantuman pitkittyessä osa tällä hetkellä helposti työllistyvistä siirtyy hankalammin työllistyvien joukkoon työttömyysjaksojen pitkittyessä. Suhdannetyöttömyys alkaa kääntyä rakenteelliseksi tästä kertoo se, että työttömien absoluuttiset määrät ovat kasvaneet enemmän hankalasti työllistyvien joukossa, vaikka kyseinen joukko on helposti työllistyviä pienempi. Suurimmalla osalla työttömistä on taustallaan korkeintaan yksi työllistymistä heikentävä tekijä. Verrattuna muuhun Suomeen, Porissa on hieman ikääntyneemmät työttömät, enemmän pitkittynyttä työttömyyttä mutta vähemmän toimialaan taantuvalta toimialalta kokemusta omaavia. 15 suurimpaan kaupunkiin verrattuna Pori sijoittuu alempaan keskikastiin, kun vertaillaan helposti työllistyvien osuutta työttömistä. Helposti työllistyvien osuuden ollessa Porissa n. 30 % kaikista työttömistä. Oulussa, Vaasassa ja Kuopiossa helposti työllistyviä on suhteellisesti eniten. Sen sijaan Lahdessa, Vantaalla ja Kouvolassa painottuu rakenteellinen työttömyys. Pori ei poikkea merkittävästi muista suurista kaupungeista työllistymismahdollisuuksiensuhteen. Verrattuna koko maan lukuihin Porin luvut ovat hieman paremmat suhdannetyöttömyyden kuin rakenteellisen työttömyyden kanssa. Tätä selittää osin Porin työttömien korkeampi keski-ikä. Kun tarkastellaan alle 55 vuotiaita, tasoittuvat erot.
Lähdeluettelo: Kiander, Jaakko (2012) Onko paluu täystyöllisyyteen mahdollinen? Yhteiskuntapolitiikka 67 (2002):4 Myrskylä, Pekka (2010) Taantuma ja työttömyys. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 52/2010. Myrskylä, Pekka (2012) Alueellisten työmarkkinoiden muutos. Työ- ja elinkeino ministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 1/2012. Myrskylä, Pekka (2013) Kovin kilpailu perusasteen töistä, Tieto&trendit 4 5/2013 Obstbaum & Tuomala (2015) Rakenteellisen työttömyyden riski kasvaa. VATT Policy Brief 2-2015 http://www.vatt.fi/policy-brief/rakenteellisentyottomyyden-riski-kasvaa Pyykkönen, Jussi (2011) Ammattisiirtymät Suomessa 1995-2008. Ammatillinen liikkuvuus koulutustarpeiden ennakoinnin näkökulmasta. Pro gradu. Turun Yliopisto. Pyykkönen, Topias & Pyykkönen, Jussi (2014) Rakennetyöttömyys ei haihdu nousukauteen. Tieto & trendit http://tietotrendit.stat.fi/mag/article/86/ Pyykkönen Topias & Myrskylä Pekka (2015) Kuka Suomessa tekee työt? EVA:n raportteja http://www.eva.fi/blog/2015/01/29/eva-fakta-kuka-suomessa-tekeetyot/ Työssäkäyntitilasto (2013) Työttömien taustat 2013. Helsinki: Tilastokeskus. Sutela, Hanna & Larja, Liisa (2015). Ulkomaalaistaustaisessa väestössä paljon korkeasti ja paljon matalasti koulutettuja. 2.11.2015. Helsinki: Tilastokeskus Viitattu: 22.12.2015. http://www.stat.fi/tup/maahanmuutto/art_2015-11- 02_002.html Lähde:http://www.stat.fi/til/tyokay/2013/02/tyokay_2013_02_2014-06- 05_tie_001_fi Viitattu 29.8.2014.
Liite 1. Miten indikaattorit on laskettu? 1. Ei tutkintoa: Ei perusasteen jälkeistä tutkintoa Tilastokeskuksen tutkintorekisterin mukaan. Tutkintorekisteri ei ole täysin kattava maahanmuuttajien kohdalla. Ulkomailla suoritettuja tutkintoja ei välttämättä ole rekisteröity. Kyselytutkimusten perusteella on arvioitu, että esimerkiksi toisen asteen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneita on lähes kaksinkertainen määrä rekisteritietoon verrattuna (Sutela & Larja, 2015). 2. Iältään yli 54-vuotias. 3. Pitkä työttömyys: Tilastovuonna ja sitä edeltävänä vuonna ollut työttömänä yli puolet vuodesta eli vähintään 182 päivää 362:sta. Emme siis edellytä yhtäjaksoista puoli vuotta kestävää työttömyyttä. 4. Ei työhistoriaa: Tilaston mukaan ei ole ollut työllinen kymmenenä työttömyyttä edeltäneenä vuonna. Saattanut siis olla töissä muuna kuin viiteajankohtana. Tärkeää huomata, ettei tämä tarkoita 10 vuoden työttömyysjaksoa, vaan kyseessä saattaa olla esimerkiksi vastavalmistunut henkilö, joka ei ole vielä siirtynyt työelämään. 5. Työkokemus taantuvalta toimialalta:laskimme 2-numerotasolla työllisten määrän toimialoittain vuosina 2007 2013 ja erikseen vuosina 2000 2006 (johtuen toimialaluokituksen muutoksesta 2007). Toimiala luokiteltiin taantuvaksi mikäli sen vuosimuutoksen liukuva keskiarvo (kahdella jaksolla) oli negatiivinen joko 2000-2006 tai 2007-2013. Mikäli henkilön viimeisin työkokemus oli vuosilta 2000-2006, käytettiin vuosien 2000-2006 laskelmia ja mikäli työkokemus oli vuosilta 2007-2013 käytettiin ko. ajanjakson laskelmia. Koska käytössä on pidempi aikasarja kuin aiemmassa selvityksessämme (Pyykkönen T. & Pyykkönen J.,2014), on toimialan taantuvuuden kriteeri vaativampi. Osittain johtuen tästä johtuen työttömiä, joiden toimiala on taantuva, on vähemmän kuin viimeksi.