R A K E N T A M I S O H J E E T LAHELANKANGAS II KORTTELIT 8029-8038

TUUSULAN KUNTA KAAVOITUS 28.5.2002 Ulla-Maija Upola, Riikka Nousiainen ja Ilari Ikävalko R A K E N T A M I S O H J E E T LAHELANKANGAS II KORTTELIT 8029-8038

LAHELANKANGAS II RAKENTAMISOHJEET Tämä ohjeisto sisältää Lahelankangas II asemakaava-alueen suunnittelua ja rakentamista ohjaavat tavoitteet hyvälle asuinympäristölle. Lahelankankaan asemakaavalla ja sitä täydentävillä rakentamisohjeilla tavoitellaan laadukasta, selkeää ja elämyksellistä asumis- ja liikkumisympäristöä. Tavoitteena on rakennusten luonteva sovittaminen maastoon ja kangasmetsään. Rakentamisohjeissa täydennetään kaavan yleisiä määräyksiä. Nämä ohjeet liitetään sitovina tontin luovutusasiakirjoihin. Rakentajan tai suunnittelijan, rakennustarkastajan ja tarvittaessa kaavoittajan väliset neuvottelut suunnittelun luonnosvaiheessa ovat rakennushankkeen joustavan läpiviemisen kannalta tärkeitä. Näin menetellen voidaan aikaisessa vaiheessa puuttua asioihin, jotka kaipaavat jatkokehittelyä tai ovat rakennusluvan myöntämisen esteenä. Erityisen hyviksi todettujen suunnitelmien kohdalla on mahdollista tulkita rakentamisohjeita joustavasti rakennustarkastajan ja kaavoittajan välisin neuvotteluin. SISÄLLYSLUETTELO 1 ALUEEN YLEISKUVAUS... 2 1.1 SIJAINTI JA NYKYTILANNE 1.2 SUUNNITTELUTAVOITE 2 TONTIN JA RAKENNUSTEN SUUNNITTELU... 3 2.1 TONTTI 2.1.1 Rakennukset ja pihajärjestelyt 2.1.2 Pohjaveden suojelu 2.1.3 Aidat 2.2 RAKENNUKSEN MUODOT JA MITTASUHTEET 2.3 MATERIAALIT JA VÄRITYS 3 KASVILLISUUS JA ISTUTUKSET... 7 3.1 TONTIN REUNA-ALUEET 3.1.1 Tontin liittyminen vapaa-alueisiin 3.1.2 Tontin liittyminen katualueisiin 3.2 MUUT ISTUTUKSET 3.3 KASVILLISUUDEN SUOJAAMINEN RAKENNUSAIKANA 4 LIITTEET... 9 1

1 ALUEEN YLEISKUVAUS 1.1 SIJAINTI JA NYKYTILANNE Lahelankangas II sijaitsee Lahelantien eteläpuolella Lahelanrinteen vanhan asuntomessualueen ja Lahelankangas I -alueen vieressä. Nykyisen Lahelantien eteläpuolella on puolukkatyypin kangasmetsää, jossa valtapuuna on mänty. Alueen keskivaiheilla on suoritettu laaja avohakkuu. Nykyisin hakkuualueella kasvaa nuoria koivuja ja joitakin pihlajia. Suurimpia mäntyjä on jätetty kaatamatta. Alueen eteläosissa on hieman kosteampaa, paikoitellen painanteissa esiintyy jopa vettä. Maasto laskee Lahelantieltä etelään päin mentäessä. Osa pohjoisreunan tonteista on lähes tasaisia, mutta jyrkimmillä tonteilla korkeuseroa on 3-4 metriä. 1.2 SUUNNITTELUTAVOITE Maisemallisena tavoitteena on säilyttää metsämäisyys sekä muodostaa asuinalueesta yhtenäinen ja luonteva kokonaisuus. Viheralueilla pyritään muodostamaan alueesta omaleimainen ja viihtyisä. Tonttien reuna-alueista pyritään saamaan yhtenäiset. Suositeltava aitatyyppi siellä missä aitaa tarvitaan on rakennetun aidan ja kasvillisuusaidan yhdistelmä. Rakentamattomilla tontin osilla, joita ei käytetä ajoväylinä tai oleskeluun, tulisi säilyttää olemassa olevaa puustoa tai täydentää sitä alueen tyypillisillä kasvilajeilla. Asemakaavan rakenne selkeine katuverkkoineen ja tonttijärjestelyineen edellyttää toteutukselta riittävää yhtenäisyyttä. Alueen kokoojakatu, Kulkijantaival, on keskeinen ilmeen antava sisääntulo alueelle; länsipuolelle rakentuu katua selkeästi rajaava yhtenäinen aita kasvillisuudella täydennettynä ja itäpuolelle luonnonmukainen puistoalue, jossa jalankulkijoille on mahdollista rakentaa polveileva polku olevaa puustoa säilyttäen. 2

2 TONTIN JA RAKENNUSTEN SUUNNITTELU 2.1 TONTTI 2.1.1 Rakennukset ja pihajärjestelyt Rakennusten harjan suunta sekä sijoittuminen tontille on kaavassa osoitettu alueellisen yhtenäisyyden vuoksi. Rakentaminen katualueen puoleiseen rakennusalan rajaan kiinni tonttikatujen eteläpuolelle sijoittuvilla tonteilla on rinteen vuoksi välttämätöntä, jotta kyseiset tontit voidaan viemäröidä. Rakennusalat on kaavassa osoitettu suhteellisen tarkasti. Liitteissä on periaatekuvia rakennusten sijoittelusta ja tonttien käytöstä (liite 3) sekä rakennusten ohjeellisista korkeusasemista (liite 8). Rakentamattomilla tontin osilla, joita ei käytetä kulkuväylinä tai oleskelualueina, tulee olevaa puustoa säilyttää mahdollisuuksien mukaan tai puustoa tulee täydentää havupuuistutuksin. Tonttien liittyminen ympäristöön tulee olla luontevaa; suuria täyttöjä ja leikkauksia on vältettävä. Tonttiliittymän leveys saa olla enintään 5 metriä. Auton säilytyspaikka ja sinne ajo olisi hyvä järjestää siten, että auton pystyy kääntämään tontilla ennen kadulle ajoa. Näin vältetään vaaratilanteita, joita helposti syntyy autotallista suoraan kadulle peruutettaessa. Kääntöpaikka toimii samalla myös vieraspaikkana. Esimerkkejä hyvistä autopaikkajärjestelyistä 2.1.2 Pohjaveden suojelu Alue on tärkeää pohjavesialuetta; asemakaavassa on koko kaava-aluetta koskevat pohjaveden suojelumääräykset. Tonteilla ei saa irrallaan säilyttää nestemäisiä polttoaineita eikä muita pohjavettä likaavia aineita. Alueella ei suositella käytettäväksi talokohtaista öljylämmitystä. Jos öljylämmitystä kuitenkin käytetään, öljysäiliö tulee sijoittaa rakennuksen sisätiloihin ja varustaa vesitiiviillä suoja-altaalla, jonka vapaa tilavuus on suurempi kuin itse öljysäiliön tilavuus. Öljysäiliön täyttöpaikka on päällystettävä vettä läpäisemättömällä pinnoitteella, varustettava riittävällä ylivuodon estolaitteella sekä sellaisella öljynkeräyslaitteella, josta mahdollisessa onnettomuustilanteessa voidaan öljy kerätä turvallisesti talteen. 3

Liikennöityjen piha-alueiden ja jäteastian sijoituspaikan valumavedet tulee johtaa sadevesiviemäriin. Tämä edellyttää vettä läpäisemätöntä pintamateriaalia tai rakennetta, joka sisältää pohjavesisuojauksen. 2.1.3 Aidat Jos tontin ja yleisen alueen rajalle halutaan rakentaa aita, sen sallittu enimmäiskorkeus maanpinnasta on 120 cm. Suositeltavaa on rakentaa aita, joka on ulkonäöltään kevyt. Täysin peittävää aitaa tulee välttää; aidan peittävyyttä voidaan täydentää kasvillisuuden avulla. Jäteastia tulee aidata ja jäteaitaus tulee sijoittaa joko kadunpuoleisen aidan tai autosuoja- tai talousrakennuksen yhteyteen. Jäteastian kohdalla aita voi ylittää sallitun enimmäiskorkeuden. Tonttien väliset aidat on sovittavissa naapureiden kesken; aita voi olla korkeampi kuin 120 cm, mutta enintään 170 cm maanpinnasta. Kokonaan peittävää aitaa tulisi välttää; aidan tulisi ainakin yläosastaan olla avonaisempi. Myös tonttien välisen aidan pitää sopia yhteen esitettyjen aitamallien kanssa. Liitteissä on esitetty kaksi aitamallia. Pääperiaatteina suunnitelmissa on ollut ohuehkon puuriman (esim. 50 x 50) käyttö, jotta aidasta tulisi kevyt ja ilmava. Lisäksi huomiota on kiinnitetty jaotukseen: aitaelementit erotetaan selvästi toisistaan, jotta ei synny monotonista seinämää. Matalan aidan tarkoituksena on osoittaa kulkijoille yksityisen alueen raja; istutuksilla täydennettynä se antaa riittävän suojan ja sulautuu ympäristöön korkeaa aitaa paremmin. Matalista aitavaihtoehdosta voidaan valita joko vaaka- tai pystyrima-aita. Korkeampaa vaihtoehtoa voi käyttää ainoastaan tonttien välisillä rajoilla. Tonteilla, jotka rajautuvat Kulkijantaipaleeseen, tulee Kulkijantaipaleen puoleinen sivu rajata aitamallin 1. matalammalla aitatyypillä. Aidalla pyritään muodostamaan Kulkijantaipaleelle yhtenäinen katutilan rajaus. Aita tulee sijoittaa tontin reunaan. Rivitalotonteilla asuntojen pihojen karsinointia tulee välttää. Suositeltavampaa on rajata asuntopihat ainakin osittain piharakennuksen ja kasvillisuuden avulla. Sikäli kuin aitoja käytetään, niiden tulee sopia yhteen esitettyjen aitamallien kanssa. Aitojen väri on määrätty värikartassa. 4

2.2 RAKENNUSTEN MUODOT JA MITTASUHTEET Yhtenäisen ilmeen luomiseksi alueelle ei suositella yksikerroksisia asuinrakennuksia. Asemakaava määrittelee suurimman sallitun kerrosluvun, joka on korttelista riippuen I b tai II. Rinnetonteilla on suositeltavaa rakentaa osittainen kerros pääkerroksen alapuolelle ylikorkeiden sokkelien välttämiseksi. Niillä tonteilla, joissa asemakaavan kerrosluku on II ja esitetty suunnitelma asettuu luontevasti maastoon ilman suuria maantäyttöjä tai leikkauksia, voidaan sallia kolmeenkin tasoon rakentaminen, kunhan yhteenlaskettu kerrosluku ei ylitä sallittua kahta kerrosta. Esimerkkejä korkeimmista sallituista rinneratkaisuista, kun kaavan kerrosluku on II Erillisen autotalli- ja/tai talousrakennuksen rakentaminen on suositeltavaa erityisesti katujen pohjoispuoleisilla tonteilla, joilla asuinrakennus tulee sijoittaa poikittain katulinjaan nähden, sillä talousrakennuksen avulla voi tehokkaasti rajata yksityistä oleskelupihaa. Piharakennuksen tulee olla alisteinen asuinrakennukseen nähden. Tonttikatujen pohjoispuoleisille omakotitonteille suositellaan suhteellisen kapearunkoisia taloja, joiden oleskelutilat avautuvat länteen oman pihan suuntaan. Oleskelutilojen suurten pääikkunoiden sijoittamista naapuritontin suuntaan tulee välttää, mikäli talo sijaitsee lähellä naapurin rajaa. Kattomuodon tulee olla harjakatto tai katkaistu pulpettikatto. Räystäiden tulee olla avoräystäitä, ei umpeen laudoitettuja. Pääasiallisen kattokaltevuuden tulee olla seuraava: harjakatto pulpettikatto 22... 38 astetta 15... 25 astetta Jos talon runkosyvyys on suuri, kattokulman pitäisi olla lähellä sallitun kaltevuuden alarajaa. Eli mitä leveämpi on talon pääty, sitä loivempaa kattokulmaa tulisi käyttää. Muutoin katosta tulee helposti liian korkea ja raskaan näköinen. Pääsääntönä tulisi olla, että rakennuksessa käytetään vain yhtä kattokaltevuutta. Vähäisissä lappeissa voidaan kaltevuusmääräyksistä poiketa. 5

2.3 MATERIAALIT JA VÄRITYS Värityssuunnitelmalla pyritään luomaan alueelle yksilöllisiä kortteleita ja yhtenäistä katukuvaa. Materiaalivalinnoissa on sallittu vapaus. Runsas värivalikoima mahdollistaa useamman rakentajan värihaaveen toteuttamisen; värien voimakkuudella pyritään hallitsemaan yhtenäisyyttä. Alue jakaantuu julkisivuiltaan vaaleisiin, keskitummiin ja tummiin kortteleihin. Rivitalokortteleissa sekä kaduilla Käenkaali ja Variksenmarja julkisivuväritys on tumma (korttelit 8029-8032). Kaduilla Isotalvikki ja Mesiangervo julkisivuväritys on keskitumma (korttelit 8033, 8035 ja 8037). Vaalea julkisivuväri on kaduilla Kevätpiippo ja Sananjalka (korttelit 8034, 8036 ja 8038). Alueellinen värityssuunnitelma ja eri alueiden värikartat on esitetty liitteissä 4 ja 5. Kattomateriaali on valinnainen. Katteen värivaihtoehdot on esitetty värikartoissa. Värimallit koskevat lähinnä maalattua tai pinnoitettua peltikattoa. Aivan vastaavia värisävyjä voi olla vaikea löytää huopakatteista tai kattotiilistä. Näiden materiaalien osalta hyväksytään värimalleja lähellä olevat sävyt. Koska huopa ja kattotiilet ovat maalattua kattoa huokoisempia, niiden musta vastaa maalattua grafiitinharmaata. Aidoilla pyritään yhtenäiseen ilmeeseen asuinalueella ja siksi rakenteellisten aitojen väri on määrätty tarkasti. Kunkin alueen aitaväri on esitetty värikartassa. Aitaväriä suositellaan käytettäväksi myös vuorilaudoissa ja muissa julkisivujen yksityiskohdissa. Ikkunoiden puitteiden tulee olla valkoiset. 6

3 KASVILLISUUS JA ISTUTUKSET 3.1 TONTIN REUNA-ALUEET 3.1.1 Tontin liittyminen vapaa-alueisiin Tonttien sivut, jotka rajautuvat yleisiin puisto- ja virkistysalueisiin olisi hyvä jättää aitaamatta, paitsi sellaisilla paikoilla jossa rajan korostaminen on tarpeellista esimerkiksi hyvin lähellä kulkevan polun takia. Tontin ja puistoalueen rajan tulisi olla liukuva, metsämäinen. Tällöin oleskelu ja leikki voi luontevasti jatkua vapaaalueelle. Tontin puiston puoleinen reuna-alue suositellaan siis rajattavaksi vapaasti sijoittuvin istutuksin (puut, vapaasti kasvavat pensaat rivissä tai ryhmissä). Alueella olisi hyvä käyttää lajeja, joita jo nykyiselläänkin alueella kasvaa: koivua, mäntyä, pihlajaa, leppää, katajaa ja vaahteraa. Matalampana kasvillisuutena voidaan käyttää esimerkiksi varpuja, puolukkaa, mustikkaa, sianpuolukkaa sekä maanpeitekasveja. Reuna-alue on hyvä jättää metsämäiseksi; nurmikon kylvämistä tulee välttää. Tontille jääneitä isoja kiviä voidaan käyttää pihan rakentamisessa ja esimerkiksi istuttaa ympärille kivikkokasveja. Kasviryhmärajauksista on kuva tontinkäyttöperiaateliitteissä. Kuvat ovat periaatepiirroksia eli rajauksen voi muotoilla haluamallaan tavalla. 3.1.2 Tontin liittyminen katualueisiin Tonttien kadun puoleinen sivu tulee rajata kasvillisuudella tai aitamallien mukaisen aidan ja kasvillisuuden yhdistelmällä. Nämä tonttien sivut on asemakaavassa osoitettu istutettaviksi tontin osiksi. Niille on istutettava puita, pensaita tai köynnöksiä. Koko aluetta ei tarvitse täyttää istutuksilla, mutta pelkkä nurmikko ei kuitenkaan riitä. Ajatuksena on, että istutettavat tonttien osat muodostavat katutilaa pehmeästi rajaavan kasvillisuusvyöhykkeen. Perinteisen orapihlaja-aidan tai vastaavan sijaan voi käyttää myös eri pensaiden tai puiden ja pensaiden vapaamuotoisempaa yhdistelmää. Pensas- tai kasvillisuusaidat ovat suositeltavampia kuin rakenteelliset aidat. Kasveilla saadaan monesti aikaan peittävämpi vaikutelma kuin rakennetulla aidalla. Jos tontti halutaan kuitenkin aidata rakennetulla aidalla, tulee sen kaveriksi istuttaa puita, pensaita tai köynnöksiä. Tontit, jotka rajoittuvat Kulkijantaipaleeseen, tulee aidata Kulkijantaipaleen puoleiselta sivulta. Aidan viereen tulee kadun länsipuolen tonteilla istuttaa koivuja riviin noin 7 metrin välein. Asemakaavassa näille tonteille on osoitettu muita leveämpi istutusvyöhyke ja istutettava puurivi. 7

3.2 MUUT ISTUTUKSET Tonteille istutettavista kasveista on hyvä muodostaa ryhmiä. Viihtyisiä tiloja saadaan piha-alueelle istuttamalla kasveja kasviryhmiin, ei niinkään yksittäin tonttialueelle; kasvitkin viihtyvät paremmin ryhmissä. Ensisijaisesti tulisi käyttää kotimaisia kasveja. Puiksi suositellaan käytettäväksi jo nykyiselläänkin alueella kasvavia lajeja: mäntyä, koivua, pihlajaa, katajia ja vaahteroita. Pensaiksi suositeltavia ovat aronia, katajat, tuomipihlaja, sirotuomipihlaja ja angervot. Tonttien välissä tulee suosia kasvillisuusaitaa. Pihan eri pinnoitteilla saadaan pihasta viihtyisämpi; leikkonurmea suositellaan kylvettäväksi vain osalle pihaa. Koska kyseessä on pohjavesialue, tulisi istutuksissa suosia vähän ravinteita tarvitsevia kasveja ja mahdollisuuksien mukaan välttää lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä. 3.3 KASVILLISUUDEN SUOJAAMINEN RAKENNUSAIKANA Tonteilla tulee säilyttää mahdollisimman paljon olemassa olevaa kasvillisuutta. Rakennusaikana puita ja pensaita tulee suojata siten, että kasvien maanpäälliset tai maanalaiset osat eivät vahingoitu. Jos säilytettävien puiden juuristoalueella on pakko liikkua koneilla tai pitää tilapäisrakennelmia, tulisi juuristo ja runko suojata. Kuvassa 1 on esitetty periaate puun juuriston ja rungon suojauksesta. Lankkujen puun ympärillä tulee ulottua puun alimpiin oksiin saakka. Puun rungon ja lankkujen väliin asennetaan pehmuste. Lankut eivät saa nojata puun juuriin. Kuvan mukaista eristyshiekkaa juuriston päällä käytetään pehmeällä maalla ja aina, kun juuristo on pinnassa. Muulloin voidaan sorakerros levittää suoraan maan pinnalle. Suojarakenteet poistetaan rakentamisen päätyttyä. Puunsuojaus rakennusaikana 8

4 LIITTEET 1. Asemakaavakartta määräyksineen 2. Havainnekuva alueesta 3. Tontinkäyttöluonnokset 4. Alueen värisuunnitelma 5. Värikartat 6. Aitamallit 7. Ohjeita radonhaitan torjumiseksi 8. Katusuunnitelma