Käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa suoritettavien tohtorin tutkintojen rakenne KÄYTT 20.3.2012/liite 1 22 Tiedekunnassa on keskusteltu laajasti tohtoritutkintojen rakenteesta. Helsingin yliopistossa toteutettavasta tutkijakoulumallista riippumatta on syytä päättää käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa suoritettavien tohtoritutkintojen yleisestä tutkintorakenteesta. Tämän jälkeen voidaan valmistaa jatko-opiskelijoiden valinnan sähköiseen asiakirjahallintaan liittyvä ja ohjaustoimintaa tukeva opintosuunnitelmalomake sekä edetä tohtorin tutkintojen tueksi järjestettävän opetuksen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Tohtorin tutkinnon tavoitteet Tutkintotavoitteet perustuvat lakiin ja asetuksiin ja Helsingin yliopiston säädöksiin ja tiedekunnan määräyksiin. Tiedekunnan päätösten kehyksenä toimivat myös tutkijakoulutusta koskevat periaatteelliset ja strategiset linjaukset: - Yliopistolaki 558/2009 - Valtioneuvoston asetus yliopistoista (770/2009) - Valtioneuvostona asetus yliopistojen tutkinnoista (794/2004) - HY:n konsistorin päätös (8.6.2006) jatkotutkintolinjauksista, jotka sisältävät tohtorikoulutusta ohjaavat yliopistotason periaatteet - HY:n strategia ja toimenpideohjelma vuosille 2010 2012 - Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan jatkotutkintoja koskevat pysyväismääräykset (10.3.2009) ja niitä muuttaneet tiedekuntaneuvoston päätökset (18.11.2011 19 sekä 17.1.2012 20) sekä Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan toimeenpanosuunnitelma 2010-2012 - Suomen Akatemian tukiryhmän ilmaisemat tarpeet tutkijakoulutuksen kehittämiselle (29.1.2010) - Rehtorin linjaukset tutkijakouluista (24.2.2010 sekä 28.9.2011) - Helsingin yliopiston tohtorikoulutustoimikunnan kuvaus tohtorikoulutuksen organisoinnista12.11.2010 - HY:n tutkinto- ja oikeusturvajohtosääntö (tuli voimaan 1.8.2011) Tieteellisestä ja taiteellisesta jatkokoulutuksesta on säädetty valtioneuvoston asetuksessa yliopistotutkinnoista (19.8.2004). Asetus tuli voimaan 1.8.2005. Asetuksen 21 :n mukaan: "Jatkokoulutuksen tavoitteena on, että opiskelija: 1) perehtyy syvällisesti omaan tutkimusalaansa ja sen yhteiskunnalliseen merkitykseen sekä saavuttaa valmiudet tutkimusalansa piirissä itsenäisesti ja kriittisesti soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja luoda uutta tieteellistä tietoa; 2) perehtyy hyvin oman alansa kehitykseen, perusongelmiin ja tutkimusmenetelmiin; sekä 3) saavuttaa sellaisen yleisen tieteenteorian ja tutkimusalaansa liittyvien muiden tieteenalojen tuntemuksen, joka mahdollistaa niiden kehityksen seuraamisen." Tutkintoasetuksen 22 :ssä säädetään tohtorin tutkinnon suorittamisesta seuraavasti: "Tohtorin tutkinnon suorittamiseksi jatkokoulutukseen otetun opiskelijan tulee: 1) suorittaa jatkokoulutuksen opinnot; 2) osoittaa tutkimusalallaan itsenäistä ja kriittistä ajattelua; sekä 3) laatia väitöskirja ja puolustaa sitä julkisesti. Kuvataidealalla, musiikin alalla, taideteollisella alalla ja teatteri- ja tanssialalla jatkokoulutukseen otettu opiskelija voi väitöskirjan laatimisen sijaan antaa yliopiston määräämät julkiset opin ja taidonnäytteet. Väitöskirjaksi voidaan hyväksyä myös yliopiston riittäväksi katsoma määrä samaa ongelmakokonaisuutta käsitteleviä tieteellisiä julkaisuja tai julkaistaviksi hyväksyttyjä käsikirjoituksia ja niistä laadittu yhteenveto taikka muu vastaavat tieteelliset kriteerit täyttävä työ. Julkaisuihin voi kuulua myös yhteisjulkaisuja, jos tekijän itsenäinen osuus on niissä osoitettavissa." Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan taideaineiden didaktiikan alalla julkiset taidonnäytteet eivät voi korvata väitöskirjaa. Tiedekuntaneuvostossa (TN 17.5.2011, 7.6.2011 ja 6.9.2011) linjatun tutkijakoulutuksen järjestelyjen tavoitteena on turvata hyvät käytännöt, joilla tiedekunnassa suoritettavia jatkotutkinto-oikeuksia myönnetään harkitusti siten, että voimme työskennellä mahdollisimman korkeatasoisten tohtoriopiskelijoiden kanssa ja kykenemme asettamaan oppiaine- ja laitoskohtaiset tutkintotavoitteet mahdollisimman hyvin ennustettavalla tavalla siten, että tutkimuksen painoalojen (TN 17.5.2011) suuntaama tutkimushenkilöstön uusiutuminen on turvattu. Tavoitteena on lisätä kansainvälisten tohtoriopiskelijoiden määrää laadusta tinkimättä. Tätä
tavoitetta tukee pyrkimys edistää tutkintovaatimusten ja opetussuunnitelman rakenteiden selkeyttä. Tutkijakoulutuksen järjestelyjen keskeinen tavoite on turvata laadukas väitöstutkimustyön ohjaus sekä sitä metodologisesti ja sisällöllisesti mahdollisimman hyvin tukeva pedagogisesti korkeatasoinen opetus. Tavoitteena on asteittain lisätä englanninkielisen opetustarjonnan osuutta kurssisisällöissä ja siten edistää tutkijakoulutuksen kansainvälistymistä. Tätä englanninkielistä opetusta voitaisiin tarjota osin myös maisterin tutkintoa suorittaville, mikä lisäisi kansainvälistä kiinnostusta tiedekuntaamme kohtaan. Tiedekunta varmistaa tohtoriopiskelijalle luovan, innostavan ja vuoropuheluun perustuvan opiskelu- ja oppimisympäristön, jossa hän tieteellistä jatkotutkintoa valmistellessaan voi perehtyä syvällisesti omaan tutkimusaiheeseensa ja tuottaa tieteenalansa ja oppiaineensa kannalta merkityksellisen kontribuution. Tutkijakoulutuksen järjestelyt tarjoavat väitöskirjan valmistelijalle relevantin viiteryhmän, jossa hänen on mahdollista laajemminkin koetella työnsä yhteiskunnallista merkitystä sekä saavuttaa valmiudet soveltaa itsenäisesti ja kriittisesti tutkimusmenetelmiä ja luoda uutta tieteellistä tietoa. Tutkijakoulutuksen järjestelyt tarjoavat opiskelijalle mahdollisuuden perehtyä hyvin oman tieteenalansa kehitykseen, perusongelmiin ja tutkimusmenetelmiin. Tohtorikoulutettavan on mahdollista saavuttaa sellainen yleisen tieteenteorian ja erityisen tutkimusalan ymmärrys, joka aiempaa paremmin tukee tohtoriopiskelijan tieteellistä uraa. Tutkintorakenteen puitteissa on myös mahdollista saavuttaa sellainen lähitieteenalojen tuntemus, joka mahdollistaa niiden kehityksen seuraamisen ja poikkitieteellisten avausten syntymisen (vrt. Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista 794/2004; 3rd Cycle Degrees: Competences and Researcher Career, CIMO, 2008). Tavoitteena on tukea käyttäytymistieteiden tohtori-opiskelijaa rakentamaan tieteellistä asiantuntijuutta, jonka avulla hän kykenee hahmottamaan oman alansa käytännöistä, yhteiskunnallisista ilmiöistä ja tieteenalansa teoreettisesta ymmärryksestä nousevia tutkimusteemoja ja muokkaamaan näistä ajankohtaiseen kansalliseen ja kansainväliseen tutkimuskeskusteluun ankkuroituvia tieteellisiä kontribuutioita, uusia tutkimuskysymyksiä ja asiantuntevia kannanottoja. Tohtoriopiskelijaa kannustetaan kommunikoimaan tutkimusteemansa puitteissa vertaisryhmässä, laajemmissa tutkimusyhteisöissä, lähitieteenalojen asiantuntijoiden kanssa (vrt. tiedekunnan painoalat, poikkitieteelliset avaukset) sekä yhteiskunnallisesti. Tätä kautta tuetaan tulevan tohtorin asiantuntijuuden rakentumista. Jatko-opiskelijaa ohjataan pohtimaan akateemisia ja ammatillisia uramahdollisuuksia sekä monia tohtorin tutkinnon suorittamisen myötä avautuvia työelämän vaihtoehtoja (vrt. VOKKE Kasvatusalan tohtorikoulutuksen kehittäminen, 2006). Käytännöistä nousevien tutkimustarpeiden tunnistamisesta sekä tieteenalan kehityshaasteista nousevien tutkimuskysymysten käsitteellistämisen tulisi kytkeytyä oman tieteenalan yhteiskunnallisen merkityksen ymmärtämiseen. Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan tavoitteena on rakentaa tohtoriopiskelijoiden ymmärrystä käyttäytymistieteiden erityisluonteesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta sekä tulevaisuudesta ja kehittymishaasteista. Tiedekunnasta valmistuneelta tohtorilta odotetaan kykyä eettisesti kestävään, kriittisesti problematisoivaan sekä tieteellisesti argumentoivaan toimintaan (vrt. VOKKE Kasvatusalan tohtorikoulutuksen kehittäminen, 2006; 3rd Cycle Degrees: Competences and Researcher Career, CIMO, 2008). Tohtorin tutkinnon rakenne Käyttäytymistieteellisen tiedekunnassa suoritettavien filosofian tohtorin FT, kasvatustieteen tohtorin KT ja Psykologian tohtorin PsT tutkintojen ja opintojen rakenne on esitelty kuviossa 1. Rakenne on muokattu laitosten tutkimustoimikuntien sekä tiedekunnan vastuullisten tutkijoiden kanssa käytyjen keskustelujen tuella. Tohtorin tutkinnon kokonaislaajuus on suomalaisissa yliopistoissa verrokkialoilla yleensä 240 opintopistettä. Tutkimuksen ja väitöskirjan valmistelun osuus tohtorin tutkinnosta on noin 75 %. Opintojen osuus on pääsääntöisesti 60 opintopistettä (= yhden vuoden eli 1600 tunnin työmäärä) ja niiden tarkoituksena on tukea jatko-opiskelijan väitöskirjatutkimusta sekä tieteellisen asiantuntijuuden rakentumista väitöskirjaprosessin aikana. Jos edeltävään maisterin tutkintoon ei sisälly riittäväksi katsottavaa määrää sen tohtorin tutkinnon pääaineen opintoja, on vaadittujen opintojen osuus kuitenkin 80 opintopistettä painottaen tohtorin tutkinnon pääaineen opintoja (esim. 20 op maisterintutkinnon aine-/syventäviä opintoja). Psykologian tohtorin tutkinnon PsT voi suorittaa pääaineena psykologia, mikäli on suorittanut psykologian maisterin tutkintoon kuuluvat syventävät opinnot. Kasvatustieteen tohtorin KT tutkinnon voi suorittaa pääaineena kasvatustiede, aikuiskasvatustiede, pedagogik, vuxenpedagogik, erityispedagogiikka, kasvatuspsykologia, koti-
taloustiede ja käsityötiede, mikäli aiempiin opintoihin tai jatkotutkintoon sisältyy syventävät opinnot kasvatustieteissä. Filosofian tohtorin FT tutkinnon voi suorittaa pääaineena kasvatustiede, aikuiskasvatustiede, pedagogik, vuxenpedagogik, erityispedagogiikka, kasvatuspsykologia, kotitaloustiede, käsityötiede, kognitiotiede, psykologia, logopedia ja fonetiikka. Tohtorin tutkintoihin tulee aina sisältyä sisältö- ja menetelmäopintoja sekä tutkimusetiikan opintojakso. Tohtorin tutkintoon sisältyvien opintojen suoritustapaa ei määritellä, vaan olennaista on, että jatko-opiskelija saavuttaa tohtorin tutkinnolle asetetut tavoitteet (ks. aik. Valtioneuvoston asetus yliopistotutkinnoista). Jatkoopiskelija voi suorittaa tohtorin tutkintoon sisältyvät opinnot osallistumalla tiedekunnan järjestämään tai koordinoimaan tutkijakoulutukseen ja laitosten oppiaineiden järjestämään opetukseen, HY:n eri tiedekunnissa tarjottavaan opetukseen, nykyisten valtakunnallisten tohtoriohjelmien opetukseen, kansainvälisille kursseille tai opiskelemalla itsenäisesti vastuuohjaajan kanssa sovitulla tavalla. Opinnot muodostuvat sisältöopinnoista (40 op; em. erityistapauksissa 60 op) ja yleisistä opinnoista (20 op). Sisältöopinnot tukevat väitöskirjaprojektia ja liittyvät tiedekunnan tutkimuksen painoaloihin (Aivotoiminta, kognitio ja kommunikaatio; Psyykkinen kehitys ja hyvinvointi; Ihminen, innovaatiot ja teknologia; Oppiminen ja vuorovaikutus; Kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri) sekä siihen oppiaineeseen johon väitöskirjaa tehdään. Sisältöopinnot ovat aine- ja syventävien opintojen tasoisia opintoja. Yleiset opinnot sisältävät väitöskirjan tekemistä yleisesti tukevia opintoja ja ne muodostuvat kolmesta laajasta kokonaisuudesta (Tutkimusja ohjausprosessin hallinta; Tieteellisen tiedon rakentaminen; Tieteellinen viestintä ja julkaiseminen). VÄITÖSKIRJATUTKIMUS JA VÄITÖSKIRJAN VALMISTELU (noin 75 %) VK:n tekijä, ohjaajat ja tutkimusryhmät ja -yhteisöt Ohjattua tutkimustyötä (yksin, seminaarissa tai ryhmässä), joka tähtää väitöskirjan valmistumiseen. SISÄLTÖOPINNOT (40-60 op) Opetuksen tarjoavat tiedekunnan oppiaineet HY:n tiedekunnat, valtakunnalliset tohtoriohjelmat KV-kurssit jne. S1 Aivotoiminta, kognitio ja kommunikaatio S2 Psyykkinen kehitys ja hyvinvointi S3 Ihminen, innovaatiot ja teknologia S4 Oppiminen ja vuorovaikutus S5 Kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri S6 Muut sisältöopinnot YLEISET OPINNOT(20 op) TDK, muut tdk:t, vk-ohjelmat, jne. Y1 Tutkimus- ja ohjausprosessin hallinta Y2 Tieteellisen tiedon rakentaminen Y3 Tieteellinen viestintä ja julkaiseminen Kuvio 1. Käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa suoritettavan tohtorin tutkinnon rakenne. Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan tohtoritutkintoon sisältyvät opinnot (60-80 op) Tohtorin tutkinnon sisältöopinnot (40 60 op) Sisältöopintojen tavoitteena on jatko-opiskelijan tieteenalakohtaisten tietojen ja taitojen oppimisen sekä sisällöllisen asiantuntijuuden rakentumisen tukeminen. Väitöskirjatutkimuksen aihepiirin ja tutkimusalan
ajankohtainen sisällöllinen tuntemus ja menetelmällinen osaaminen on keskeistä (vrt. Tiedekunnan vastuullisten tutkijoiden foorumi 30.11.2011). Sisältöopinnot jakautuvat kuuteen osa-alueeseen tiedekunnan viiden painoalan mukaisesti sekä uudet nousevat alat ja sisällöt mahdollistaen: S1) Aivotoiminta, kognitio ja kommunikaatio, S2) Psyykkinen kehitys ja hyvinvointi, S3) Oppiminen ja vuorovaikutus, S4) Ihminen, innovaatiot ja teknologia, S5) Kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri. Painoalojen lisäksi sisältöopintoja voidaan suorittaa muiltakin väitösprojektin kannalta tarkoituksenmukaisilta aloilta (S6) eli muut sisältöopinnot - tiedekunnan uudet nousevat alat ja sisällöt huomioiden. Tutkintoon hyväksyttävien opintojaksojen tavoitteiden, vaatimusten ja sisältöjen yksityiskohdat ja suoritustavat jäävät tiedekunnan tutkimus- ja jatkokoulutusasioiden koordinaation, väitösprojektin ohjaajien (ennen muuta oppiainetta edustavan ohjaajan), painoaloja edustavien vastuullisten tutkijoiden ja laitosten tutkimustoimikuntien laadunvalvonnan vastuulle. Tiedekunnan painoaloihin kytkeytyviä tai muita väitösprojektinsa kannalta tarkoituksenmukaiseksi katsottuja sisältöopintoja suoritettuaan tohtoriopiskelija - tuntee oman tieteenalansa ja siihen kytkeytyvien lähitieteenalojen ajankohtaisia tutkimusteemoja, menetelmiä ja haasteita - omaa valmiudet tarkastella omaa tutkimusaihettaan suhteessa lähitieteenaloihin - omaa valmiudet toimiakäyttäytymistieteellistä asiantuntijuutta edellyttävissä tehtävissä S1 Aivotoiminta, kognitio ja kommunikaatio Tutkimuskohteita: kognitiiviset toiminnot ja niihin liittyvä aivotoiminta; puhe ja puheen aivomekanismit; kielen käyttö ja kasvokkaisvuorovaikutus; musiikin havaitseminen ja tuotto; kognitiivisten toimintojen kehitys häiriöt ja arviointi; oppiminen ja aivotoimintojen muotoutuvuus; aivotoiminnan häiriöt ja kuntoutuminen S2 Psyykkinen kehitys ja hyvinvointi Tutkimuskohteita: perimän ja ympäristön vuorovaikutus psyykkisessä kehityksessä; sikiöaikainen ohjelmoituminen; persoonallisuuden kehitys, rakenne ja mittaaminen; hyvinvoinnin edellytykset ja terveyden riskitekijät; työterveys ja hyvinvointi; syrjäytymisen psyykkiset ja sosiaaliset selittäjät S3 Oppiminen ja vuorovaikutus Tutkimuskohteita: oppiminen ja opettaminen koulutuksen eri ikävaiheissa, tasoilla ja konteksteissa; oppimaan oppiminen ja opiskelutaitojen kehittyminen; vuorovaikutus oppimis- ja opetustilanteissa sekä erilaisissa yhteisöissä; innovatiiviset oppimis- ja opetusmenetelmät; asiantuntijuus ja tiedonalalähtöinen oppiminen; yhteisöjen oppiminen ja jaettu asiantuntijuus S4 Ihminen, innovaatiot ja teknologia Tutkimuskohteita: ihmiskeskeinen teknologia; teknologian käyttäjälähtöinen kehittäminen; teknologian omaksuminen; teknillisten tieteiden koulutus; oppiminen ja yhteistyö teknologian tuella; innovaatiot; tutkimusmenetelmä- ja teknologiakehitys; teknologia ja design S5 Kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri Tutkimuskohteita: suomalainen koulu ja koulutuspolitiikka; kasvatus ja koulutus varhaiskasvatuksesta aikuisuuteen; koulutus eri tasoilla ja konteksteissa; työ, organisaatiot ja työn kehittäminen; koulutus ja yhteiskunnan kehitys; toiminta, toimijuus ja osallisuus yhteiskunnassa; tasa-arvo, sukupuoli, globaali vastuu ja monikulttuurisuus kasvatuksessa ja koulutuksessa; taidot, design ja taide muuttuvina kulttuurisina muotoina
S6 Muut sisältöopinnot Muut sisältöopinnot voivat koostua myös tiedekunnan tutkimuspainoalojen ulkopuolisista opinnoista tai painoalarajat ylittävistä kokonaisuuksista, jotka voivat olla hyvin moninaisia. Näiden tarkoituksenmukaisuutta arvioidaan ohjaussuhteissa ja väitöskirjaprojektin näkökulmasta. Tohtorin tutkinnon yleiset opinnot (20 op) Yleistenopintojentavoitteenaonjatko-opiskelijanväitöskirjaprosessinerivaiheissatarvittavienyleistentietojenjataitojen,ns.geneeristentaitojenoppimisentukeminen.Käyttäytymistieteellisentiedekunnanyleisetopinnotjakautuvatkolmeenosa-alueeseen:Y1)Tutkimus-jaohjausprosessinhallinta, Y2) Tieteellisen tiedon rakentaminen ja Y3) Tieteellinen viestintä ja julkaiseminen. Ne kohdentuvat tieteellisenasiantuntijanperustaitojenjaosaamisenrakentamiseen.kyseonmyöstutkijoidentieteellisen yleissivistyksen turvaamisesta. Opintojaksojen tavoitteiden, vaatimusten ja sisältöjen yksityiskohdat sekä suoritustavat jäävät tiedekunnan tutkimus- ja jatkokoulutusasioiden koordinaation, väitösprojektin ohjaajien (ennen muuta oppiainetta edustavan ohjaajan), painoaloja edustavien vastuullisten tutkijoiden ja laitosten tutkimustoimikuntien laadunvalvonnan vastuulle. Yleiset opinnot suoritettuaan tohtoriopiskelija - omaa perusvalmiudet suunnitella ja toteuttaa tieteellistä tutkimusta - ymmärtää tieteen ja tutkimuksen etiikan peruskysymyksiä - pystyy tekemään tutkimusta yhteistyössä muiden tutkijoiden kanssa - omaa yliopistopedagogista osaamista ja kykenee tutkimusperustaiseen pedagogiseen toimintaan - hallitsee yliopistopedagogiikan peruskäsitteet ja teorioita ja soveltaa niitä omassa opetustyössään - omaa valmiuksia opetuksen suunnitteluun, toteuttamiseen sekä kehittämiseen - omaa valmiudet toimia oman tutkimusaiheensa asiantuntijana tieteellisissä suunnittelu-, opetus- ja kehittämistehtävissä Y1 Tutkimus- ja ohjausprosessin hallinta Tutkimus- ja ohjausprosessin hallinta -opintojen myötä tohtoriopiskelija saa välineitä tutkimusprosessin ja tohtoriopintojen eri vaiheiden suunnitteluun ja toteuttamiseen, tutkimusprosessin resursseista huolehtimiseen sekä asiantuntijuutensa hyödyntämiseen opetus- ja kehittämistehtävissä. Y2 Tieteellisen tiedon rakentaminen Tieteellisen tiedon rakentaminen -opintojen myötä tohtoriopiskelija ymmärtää tieteellisen teorian muodostuksen yleisiä lähtökohtia, ymmärtää käyttäytymistieteiden luonteen ja tuntee niiden tieteenhistoriallista kehitystä, hallitsee käyttäytymistieteiden metodologiaa sekä omaa joidenkin kvantitatiivisten tai kvalitatiivisten menetelmien erityisosaamista. Y3 Tieteellinen viestintä ja julkaiseminen Jatko-opintoihin kuuluvien tieteellisen viestinnän opintojen jälkeen tohtoriopiskelija kykenee kirjalliseen, suulliseen ja verkossa tapahtuvaan tieteelliseen viestintään sekä suomeksi että kansainvälisesti.