Mikko Värttö, Tampereen yliopisto. Setlementtiliikkeen lapsi- ja nuorisotyön kehittämispäivät deliberatiivisen demokratian toimintamallina

Mikko Värttö, Tampereen yliopisto Setlementtiliikkeen lapsi- ja nuorisotyön kehittämispäivät deliberatiivisen demokratian toimintamallina 8/2015

Kehittämispäivien arviointiraportti on toteutettu yhteistyössä Setlementtiliiton lapsi- ja nuorisotyön toimialan kanssa.

Tiivistelmä Arvioinnissa tarkastellaan Suomen Setlementtiliiton järjestämiä lapsi- ja nuorisotyön rakenneuudistusta käsitteleviä kehittämispäiviä. Kehittämispäivät pidettiin neljällä paikkakunnalla eri puolilla Suomea keväällä 2015. Kehittämispäivien tarkoituksena oli antaa alueella toimiville paikallisten setlementtien lapsi- ja nuorisotyöntoimijoille mahdollisuus vaikuttaa siihen, millä tavoin tuleva rakenneuudistus tullaan alueella toteuttamaan. Kehittämispäivien järjestämisessä hyödynnettiin deliberatiivisen demokratian toimintamalleja, jotka perustuvat avoimelle keskustelulle ja erilaisten näkökulmien kuuntelemiselle. Näin haluttiin luoda ratkaisuja, jotka kaikki osallistujat pystyivät hyväksymään. Jokaisen kehittämispäivän lopussa laadittiin yhteinen julkilausuma, joka sisälsi osallistujien toimenpide-ehdotukset tulevan rakenneuudistuksen osalta alueella. Osallistujien kokemuksia kehittämispäivistä kartoitettiin kehittämispäivän jälkeen täytettävän kyselylomakkeen avulla. Lisäksi kehittämispäivien toteuttamista seurattiin kehittämispäiviä havainnoimalla sekä erilaista kehittämispäiviä koskevaa dokumenttiaineistoa tarkastelemalla. Aineistoa analysoimalla arvioitiin sitä, kuinka hyvin kehittämispäivät ovat vastanneet deliberatiivisen demokratian ihanteesta johdettujen edustavuuden, laadukkaan keskustelun sekä vaikuttavuuden kriteerejä. Arvioinnin tavoitteena oli syventää käsitystä deliberaation vaikuttavuudesta organisaatiouudistuksen yhteydessä sekä tuottaa parannusehdotuksia kehittämispäivien mahdollista jatkototeutusta varten. Vaikka kehittämispäivän kireä aikataulu ja käsiteltyjen asioiden vaikeus tuottivat haasteita, kehittämispäivät vastasivat suhteellisen hyvin deliberatiivisen demokratian kriteerejä. Pääosa osallistujista oli tyytyväisiä kehittämispäivien toimintamalliin ja koki sen tarjonneen aidon vaikuttamismahdollisuuden. Kehittämispäivät tarjosivat osallistujille areenan, jossa he saivat lisää tietoa rakenneuudistuksesta sekä tapasivat muita alueen toimijoita. Näin kehittämispäivät edesauttoivat yhteisen näkökulman vahvistumista ja loivat pohjaa rakenneuudistuksen toteutumiselle. Arvioinnin tulokset tukevat käsitystä siitä, että deliberatiivisen demokratian toimintamallien hyödyntämisestä voi olla hyötyä erilaisissa organisaation muutostilanteissa. Arviointi syventää myös käsitystä deliberaation vaikuttavuudesta organisaatiomuutoksen yhteydessä. Lisäksi arvioinnin lopussa on kehittämissuosituksia kehittämispäiviä vastaavien toimintamallien mahdollista jatkototeutusta varten.

Sisällysluettelo 1. Johdanto... 3 1.1 Arvioinnin tavoitteet... 3 1.2 Kehittämispäivän taustaa... 4 1.3 Kehittämispäivien aikataulu... 7 2. Deliberatiivinen demokratia... 9 2.1 Deliberatiivisen demokratian ominaisuudet... 9 2.2 Deliberatiivisen demokratian kriteerit... 10 2.3 Vaikuttavuuden monitulkintaisuus... 11 3. Kehittämispäivien esittely... 13 3.1 Kehittämispäivät deliberatiivisen demokratian toimintamallina... 13 3.2 Kehittämispäivien ohjelma... 15 3.2.1. Eteläisen alueen kehittämispäivä... 17 3.2.2. Pohjoisen alueen kehittämispäivä... 17 3.2.3. Läntisen alueen kehittämispäivä... 18 3.2.4. Itäisen alueen kehittämispäivä... 19 4. Aineisto ja analyysimenetelmät... 20 4.1 Aineisto... 20 4.2 Aineiston analyysimenetelmät... 20 5. Arvioinnin tulokset... 23 5.1 Edustavuus... 23 5.2 Laadukas keskustelu... 26 5.2.1. Keskustelujen tietoperusta ja pienryhmäkeskustelut... 26 5.2.2. Loppukeskustelut ja julkilausuman kokoaminen... 28 5.3 Vaikuttavuus... 30 5.3.1. Kehittämispäivien instrumentaalinen arvo I: Aluetyöryhmät... 30 5.3.2. Kehittämispäivien instrumentaalinen arvo II: Julkilausumat... 31 5.3.3. Kehittämispäivien ekspressiivinen arvo... 33

6. Johtopäätökset... 35 6.1 Deliberatiivisen demokratian ihanteiden toteutuminen kehittämispäivien aikana... 35 6.2 Vaikuttavuus kehittämispäivien yhteydessä... 35 6.3 Kehittämissuositukset... 37 6.3.1. Edustavuus... 37 6.3.2. Laadukas keskustelu... 37 6.3.3. Vaikuttavuus... 38 Lähteet... 39 Liitteet... 41

Johdanto Suomen Setlementtiliiton liittokokous päätti marraskuussa 2013 käynnistää valmistelut lapsi- ja nuorisotyön rakenteen uudistamiseksi. Vuoden päästä marraskuussa 2014 liittokokouksessa päätettiin, että lapsi- ja nuorisotyön rakenne uudistetaan vuoden 2015 aikana. Rakenneuudistuksen myötä lapsi- ja nuorisotyön kenttä tulee jakautumaan neljään maantieteelliseen alueeseen. Jokaiselle alueelle tullaan palkkaamaan työntekijä, joka vastaa alueellisen lapsi- ja nuorisotyön kehittämisestä. Uusi rakenne otetaan käyttöön kaikilla neljällä alueella vuoden 2016 alusta lähtien. Mahdollistaakseen alueellisten toimijoiden osallistumisen rakenneuudistuksen toteuttamiseen, Setlementtiliitto kutsui kaikki paikallis- ja piiriyhdistykset kehittämispäiville, joissa paikalliset työntekijät ja luottamushenkilöt pääsivät keskustelemaan keskenään siitä, millä tavoin lapsi- ja nuorisotyö tulisi jatkossa järjestää paikallisesti. Kehittämispäivien toteuttamisessa hyödynnettiin vuosina 2011 2015 Uusi paikallisuus hankkeessa toteutettuja deliberatiivisen demokratian toimintamalleja, erityisesti kansalaisraati-menetelmää. Paikallisten toimijoiden osallistamisella voi olla monenlaisia hyötyjä rakenneuudistuksen toteuttamisessa. Kuuntelemalla kentän ääniä, saadaan käyttöön sellaista paikallista tietoa, jota ei ulkopuolisella tarkastelulla välttämättä ole mahdollista saavuttaa. Näin voidaan kartoittaa kunkin alueen yksilöllisiä tarpeita sekä säilyttää sellaisia käytäntöjä ja toimintamalleja, jotka ovat jo aikaisemmin osoittautuneet toimiviksi. Avoin keskustelu toimijoiden kesken saattaa muokata ymmärrystä käsiteltävistä asioista, levittää tietoa sekä vähentää organisaation muutoksia koskevia ennakkoluuloja. Keskustelun seurauksena työntekijöille voi lisäksi kehittyä parempi käsitys muutoksista sekä kokemus siitä, että heidän näkemyksensä on otettu huomioon. Tämä saattaa lisätä tehtävien päätösten hyväksyttävyyttä paikallisten setlementtien ja niiden työntekijöiden sekä luottamushenkilöiden kesken. 1.1 Arvioinnin tavoitteet Tässä arvioinnissa tarkastellaan deliberaation vaikutusta setlementtiliikkeen lapsi- ja nuorisotyön rakenneuudistuksen yhteydessä. Arvioinnin tavoitteena on tuottaa tietoa siitä, miten deliberatiivisen demokratian toimintamalleja voidaan hyödyntää organisaatiomuutoksen tilanteessa. 3

Näin arvioinnin tulokset tulevat antamaan lisätietoa vastaavien deliberatiivisen demokratian periaatteita hyödyntävien toimintamallien toteuttamista varten. Arvioinnin tavoitteena on ensinnäkin selvittää, kuinka hyvin kehittämispäivät täyttävät keskustelevan demokratian ihanteet. Tätä varten hyödynnetään deliberatiivisen demokratian ihanteeseen perustuvaa kriteeristöä, jonka kolme elementtiä ovat edustavuus, laadukas keskustelu ja vaikuttavuus. Toisessa vaiheessa keskitytään enemmän kehittämispäivien vaikuttavuuteen. Kehittämispäivien tapauksessa vaikuttavuutta verrataan teoreettisten päätelmiin sekä aikaisemmin toteutettujen tieteellisten tutkimusten havaintoihin deliberaation vaikutuksesta, sekä tarkastellaan, mitä vaikuttavuudella voidaan tarkoittaa organisaatiouudistuksen yhteydessä. Kolmannessa vaiheessa arvioidaan sitä, kuinka hyvin kehittämispäivät ovat kokonaisuutena onnistuneet, sekä pohditaan sitä, millaiset tekijät ovat vaikuttaneet alueellisten kehittämispäivien lopputulokseen. Tämän vaiheen tarkoituksena on antaa pohjaa parannusehdotuksille kehittämispäivien mahdollista jatkototeutusta varten erilaisissa muissa organisaatiomuutoksen tilanteissa. Arvioinnin tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin: 1. Kuinka onnistuneita kehittämispäivät ovat suhteessa deliberatiivisen demokratian ihanteeseen? 2. Millaisia vaikutuksia kehittämispäivien järjestämisellä on organisaation sisäisessä muutostilanteessa? 3. Millaisia ovat kehittämissuositukset kehittämispäivien mahdollista jatkototeutusta varten? 1.2 Kehittämispäivän taustaa Setlementtiliikkeen lapsi- ja nuorisotyö toimii sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Valtakunnallisesti lapsi- ja nuorisotyötä koordinoi Suomen Setlementtiliitto ja sen lapsi- ja nuorisotyön toimiala. Paikallisesta lapsi- ja nuorisotyöstä vastaavat eri paikkakunnilla toimivat setlementit 1 sekä seitsemän lapsi- ja nuorisotyön piiriyhdistystä, jotka kaikki ovat liiton jäsenyhdistyksiä. Setlementtiliikkeen lapsi- ja nuorisotyö saa vuosittaista avustusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Nykyisessä rakenteessa Setlementtiliitto jakaa osan vuosiavustuksesta seitsemälle piiriyhdistykselle. Vuoden 2016 alusta käyttöön otettava uusi valtakunnallinen lapsi- ja 1 Setlementillä tarkoitetaan kaikkia setlementtityötä tekeviä yhdistyksiä sisältäen niin Setlementtiliiton jäsenet kuin lapsija nuorisotyön piiriyhdistysten jäsenet, eli ne lapsi- ja nuorisoyhdistykset, jotka eivät ole liiton jäseniä vaan kuuluvat liittoon piirin kautta. 4

nuorisotyön rakenne jakautuu neljään alueeseen, joita ovat pohjoinen, länsi, itä ja etelä. Jatkossa opetus- ja kulttuuriministeriön vuosiavustus tullaan jakamaan seitsemän nykyisen piirin sijasta neljälle alueelle. Rakenneuudistuksen tavoitteena on yhdistää alueellinen ja valtakunnallinen lapsi- ja nuorisotyö entistä tiiviimmäksi kokonaisuudeksi ja selkeyttää toimialan rakennetta. Näin jokaisella paikallisella työntekijällä, vapaaehtoisella tai luottamushenkilöllä on parempi kokonaiskuva sekä paikallisesti että valtakunnallisesti tehtävästä lapsi- ja nuorisotyöstä. Toiseksi rakenneuudistuksen tavoitteena on mahdollistaa setlementtiliikkeen lapsi- ja nuorisotyön yhdenmukainen tulosohjaus, arviointi ja seuranta. Uuden rakenteen on määrä vahvistaa alueellista lapsi- ja nuorisotyötä sekä kehittää sitä vastaamaan entistä paremmin setlementtiliikkeen strategisia tavoitteita. Kolmanneksi rakenneuudistuksen tavoitteena on ohjata opetus- ja kulttuuriministeriöltä saatava vuosiavustus nykyistä tehokkaammin ja tasapuolisemmin alueellisen lapsi- ja nuorisotyön kehittämiseen siten, että se kohdentuu tasaisesti kaikkien alueella toimivien setlementtien hyödyksi. (Lapsi- ja nuorisotyön toimikunnan esitys setlementtiliikkeen nuorisotyön organisoimiseksi, toimikunnan kokous 13.10.2014.) Muita rakenneuudistukselle asetettuja tavoitteita ovat muun muassa uusien lapsi- ja nuorisotyön rahoitusmuotojen kehittäminen, hyvän hallinnon toteutuminen kaikissa rakenteen tasoissa sekä uudenlaisten palveluiden tarjoaminen alueen nuorille. Jatkossa lapsi- ja nuorisotyöhön halutaan liittää uudenlaisia palveluita, joissa nuorille annetaan enemmän mahdollisuuksia päästä toteuttamaan itseään omaehtoisissa projekteissa. Lisäksi nuorille halutaan tarjota enemmän vaikutusmahdollisuuksia liikkeen päättävissä elimissä niin, että nuorten ääni tulisi paremmin kuulluksi palveluita suunniteltaessa. (Lapsi- ja nuorisotyön toimikunnan esitys setlementtiliikkeen nuorisotyön organisoimiseksi, toimikunnan kokous 13.10.2014.) Tärkeänä tavoitteena lapsi- ja nuorisotyön rakenneuudistuksessa on myös toimialan roolin selkeyttäminen osana setlementtityötä. Ohjaavana ajatuksena koko uudessa rakenteessa tulee olemaan kansalaispolku -ajattelun juurruttaminen toimintaan, eli eri toimialojen yhteistyön vahvistaminen, niin että toimintaan osallistuvalla henkilöllä on mahdollisuus saada apua eri elämänvaiheissaan sekä -tilanteissaan. 5

Osana rakenneuudistuksen tavoitteiden toteuttamista jokaiselle neljälle alueelle palkataan aluetyöntekijä, jonka tehtävänä on vahvistaa alueen lapsi- ja nuorisotyötä, kehittää uusia toimintoja sekä etsiä niille rahoitusta. Lisäksi alueille tullaan muodostamaan aluetyöryhmä, jonka tehtävänä on valvoa ja ohjata tulevan aluetyöntekijän toimintaa. Aluetyöryhmien merkitys on suuri myös tulevan rakenneuudistuksen alkuvaiheessa, sillä niillä on valtaa määritellä, millä tavoin rakenneuudistusta lähdetään viemään eteenpäin alueella. Rakenneuudistukseen kuuluu, että kukin neljästä alueesta saa edelleen jatkossa päättää suhteellisen itsenäisesti, kuinka ne järjestävät lapsi- ja nuorisotyötä alueellaan. Vaatimuksena kuitenkin on, että alueellinen rakenne täyttää liittokokouksen määrittämät reunaehdot. Näiden mukaan lapsi- ja nuorisotyö jaetaan neljään maantieteelliseen alueeseen, joiden kesken valtionapu jaetaan. Lisäksi kullakin alueella tehtävän lapsi- ja nuorisotyön tulee vastata Setlementtiliiton asettamia lapsi- ja nuorisotyön strategisia linjauksia. Mahdollistaakseen paikallisten lapsi- ja nuorisotyön toimijoiden osallistumisen rakenneuudistuksen toteuttamiseen Setlementtiliitto päätti kehittämisyhteistyöstä liiton koordinoiman Uusi paikallisuus -hankkeen kanssa. Uusi paikallisuus -hanke on toteuttanut useita erilaisia deliberatiivisen demokratian toimintamalleja kolmella eri kohdealueellaan Vaasassa, Kemijärvellä ja Tampereella vuosien 2011 2015 aikana. Näistä kokeiluista saatujen myönteisten kokemusten johdosta, toimintamalleja haluttiin hyödyntää myös lapsi- ja nuorisotyön rakenneuudistuksen yhteydessä. Setlementtiliiton lapsi- ja nuorisotyön toimialan ja Uusi paikallisuus -hankkeen työntekijöistä koostuvan järjestelytoimikunnan tehtäväksi tuli toteuttaa neljä lapsi- ja nuorisotyön rakenneuudistusta käsittelevää tilaisuutta, joissa paikalliset toimijat keskustelevat yhdessä siitä, millä tavoin lapsi- ja nuorisotyö tulee paikallisesti järjestää. Tilaisuuksien tavoitteena oli mahdollistaa parhaimmalla tavalla tiedon jakamisen, osallistujien tasavertaisen keskustelun sekä yhteisymmärryksen löytämisen (Lemmetyinen 2014). Tästä syystä järjestelytoimikunta päätti hyödyntää paikallisten toimijoiden kuulemiseen kansalaisraati-mallia, jonka järjestämisestä oli kokemuksia Uusi paikallisuus -hankkeessa. Raatien sijaan tilaisuudet päätettiin nimetä kuitenkin kehittämispäiviksi, sillä sen katsottiin vastaavan paremmin tapahtuman luonnetta. 6

1.3 Kehittämispäivien aikataulu Kehittämispäivien suunnittelu alkoi vuoden 2014 lopussa. Varsinaiset järjestelyt aloitettiin vuoden 2015 tammikuussa. Kaikkien neljän alueen kehittämispäivät järjestettiin kevään 2015 aikana. Kehittämispäivien aikataulu ja tärkeät päivämäärät on listattu kokonaisuudessaan oheiseen taulukkoon (ks. taulukko 1). Aika Kehittämispäivien vaiheet Kevät 2015 Kehittämispäivät: Eteläinen alue: Setlementti Louhela, Järvenpää 4.2. Pohjoinen alue: Rovalan Setlementti, Rovaniemi 24.2. Läntinen alue: Vaasan Setlementtiyhdistys 10.3. Itäinen alue: Setlementti Puijola, Kuopio 25.3. Setlementtipäivät ja liittokokoustapahtuma Pikku-Syötteellä 23. 25.4. (lapsi- ja nuorisotyön verkostotapaaminen) Syksy 2015 Setlementtiliiton syksyn liittokokoustapahtuma Vaasassa 26. 28.11. Kevät 2016 Lapsi- ja nuorisotyön uusi rakenne otetaan käyttöön 1.1.2016. Taulukko 1. Kehittämispäivien aikataulu Kehittämispäivien jälkeen lapsi- ja nuorisotyön rakenneuudistus etenee etukäteen sovitun aikataulun mukaisesti. Kehittämispäivien jälkeen alueille kootaan aluetyöryhmät, joiden tehtävänä on sopia rakenneuudistuksen jatkotoimenpiteistä alueella. Uudistusprosessin ja aluetyöryhmien tilannekatsaukset esitellään setlementtiliikkeen valtakunnallisessa liittokokoustapahtumassa Syötteellä 23. 25.4.2015. Liittokokoustapahtuman yhteydessä järjestetään myös lapsi- ja nuorisotyön verkostotapaaminen, jonka aikana eri alueiden lapsi- ja nuorisotyön parissa työskentelevät toimijat pääsevät tapaamaan toisiaan ja keskustelemaan tulevasta rakenneuudistuksesta ja vielä avoinna olevista kysymyksistä. 7

Liittokokouksen jälkeen aluetyöryhmät jatkavat työskentelyään ja alueellisen rakenteen muodostamista. Tavoitteena on, että kunkin alueen tulevat rakenteet ovat selvillä 30.10.2015 mennessä. Tällöin aluetyöryhmät toimittavat esityksensä alueen tulevasta rakenteesta Setlementtiliiton lapsi- ja nuorisotyön toimikunnalle, joka puolestaan laatii liittohallitukselle esityksen setlementtiliikkeen lapsi- ja nuorisotyön valtakunnallisesta ja alueellisista rakenteista. Liittohallitus viimeistelee esityksen ja esittää sen liittokokoukselle. Esityksestä päätetään Setlementtiliiton syksyn liittokokoustapahtumassa Vaasassa 26. 28.11.2015. Tavoitteena on, että lapsi- ja nuorisotyön uusi rakenne otetaan käyttöön kaikilla neljällä alueella 1.1.2016. 8

2. Deliberatiivinen demokratia 2.1 Deliberatiivisen demokratian ominaisuudet Kehittämispäivien toteuttamisessa hyödynnetty toimintamalli perustuu deliberatiivisen demokratian periaatteille. Deliberatiivista demokratiaa on määritelty monin eri tavoin ja melkein jokaisella teoreetikolla on oma määritelmänsä. Deliberatiivisen demokratian määritelmä pohjautuu muun muassa Jürgen Habermasin (1986) kommunikatiiviseen rationaalisuuteen perustuvaan deliberatiiviseen demokratiateoriaan, jossa poliittiset päätökset perustuvat harkittuun ja tasapuoliseen keskusteluun eri näkökulmien edustajien kanssa. Deliberaatiossa päätökset tai ratkaisuvaihtoehdot perustuvat tasa-arvoisten ihmisten harkittuun keskusteluun (Hartz-Karp 2007). Deliberatiivisen demokratian etuna voidaan pitää ensinnäkin sitä, että se lisää päätösten legitimiteettiä. Oletuksena on tällöin, että kaikki osallistujat hyväksyvät lopputuloksen oikeudenmukaisena ja perusteltuna mahdollisista erimielisyyksistä huolimatta. Toiseksi deliberatiivinen demokratia mahdollistaa parempien päätöksien tekemisen, sillä sen avulla voidaan paremmin ottaa huomioon erilaisten ihmisten ja ryhmien todelliset tarpeet. (Button & Ryfe 2005, 27 28.) Deliberatiivista demokratiaa on katsottu tarvittavan erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa vaaleilla valituilla edustajillakin voi olla vaikeuksia tehdä järkeviä valintoja. Tällöin ongelmien taustalla voi olla muun muassa asiakysymysten monimutkaisuus, edustajien omat edut tai kysymyksiin liittyvien konfliktien syvyys. Erityisesti deliberaatiosta voi olla hyötyä tilanteissa, joissa ratkaisujen keksiminen voi olla erityisen vaikeaa. Tällaisia ovat niin kutsutut "ilkeät ongelmat", joilla tarkoitetaan vaikeasti määriteltäviä ja ratkaistavia ongelmia (Conklin 2005). Tällöin asioiden käsitteleminen eri näkökulmista ja monipuolisen tiedon varassa voi saada aikaan parempia lopputuloksia, kuin keskitettyjen ratkaisujen tekeminen. Deliberatiivisen demokratian tutkijat ja aktivistit ovat esittäneet erilaisia deliberatiivisen demokratian toimintamalleja. Tämä deliberatiivisen demokratian sovellusten joukko pitää sisällään muun muassa kansalaisraadit (citizen s jury), deliberatiiviset mielipidemittaukset (deliberative polling), konsensuskonferenssit (consensus conference) sekä 2000-luvun kuntakokoukset (21st century town meeting) (Raisio & Vartiainen 2011, 15 16). Uutena sovelluksena on viime vuosien 9

aikana noussut niin kutsuttu organisaatioraati, joka nimensä mukaisesti toimii kansalaisraati-mallin sovelluksena erilaisten organisaatioiden päätöksenteon yhteydessä. Organisaatioraadit tarjoavat vaihtoehdon perinteisimmille kuuntelumenettelyille. Ne voivat olla hyödyllisiä tilanteissa, joissa henkilöstöä ja muita sidosryhmiä halutaan osallistaa ottamaan osaa organisaation sisäisten ongelmakysymysten ratkaisemiseksi. Erityisesti organisaatioraadit mahdollistavat erilaisten näkökulmien kuuntelemisen tilanteessa, jossa ongelman ratkaisuprosessiin ei ole mahdollisuutta osallistaa kovin suurta osallistujajoukkoa. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi organisaatioissa, joissa koko henkilökuntaa voi olla vaikeaa saada yhtäaikaisesti kokoon. (Vartiainen et al. 2013, 118.) 2.2 Deliberatiivisen demokratian kriteerit Erilaiset deliberatiivisen demokratian toimintamallit eroavat toisistaan kestoltaan, osallistujajoukoltaan ja vaikutuksiltaan. Yhteistä niille on kuitenkin, että ne ovat vahvasti strukturoituja (Carson & Hartz-Karp 2005). Tämän tarkoituksena on, että toimintamallit vastaavat deliberatiivisen demokratian ideaalia. Deliberatiivisen demokratian toimintamallien ensimmäisenä tavoittena on, että osallistujien kokoonpano on mahdollisimman edustava suhteessa väestönosaan tai kohderyhmään, jota raadin on katsottu edustavan. Tämä mahdollistaa sen, että valittujen osallistujien näkemykset kattavat käsiteltävän asian kannalta keskeiset yhteiskunnalliset arvot ja mielipiteet (Raisio & Vartiainen 2011, 14). Toiseksi deliberatiivisen demokratian toimintamallien tavoitteena on keskustelujen laadukkuus. Osallistujilla on tällöin mahdollisuus käsitellä keskustelun kohteena olevia teemoja syvällisesti ja harkiten. Tästä syystä osallistujilla tulee olla sekä riittävä käsitys keskusteluiden kohteena olevista asiakysymyksistä, että mahdollisuus osallistua tasavertaisesti muiden kanssa käytäviin keskusteluihin. Tavoitteena on, että keskustelut etenevät erilaisia näkemyksiä tukevien argumenttien kautta kohti päätelmiä, jotka kaikki osallistujat pystyvät hyväksymään ja allekirjoittamaan. Tämän tuloksena osallistujat pystyvät irtautumaan omista kapeista intresseistään ja muuttamaan mielipiteitään vastaamaan paremmin näkemyksiä, jotka paremmin palvelevat yhteistä hyvää. (Herne & Setälä 2005; Carson & Hartz-Karp 2005, 122; Raisio & Vartiainen 2011, 14.) Kolmanneksi keskustelevan demokratian tulee olla myös vaikuttavaa ja sillä tulee olla todennettu vaikutus yhteiskunnalliseen päätöksentekoon (Carson & Hartz-Karp 2005, 122). Deliberaation 10

tuloksena osallistujilla tulee tällöin olla kokemus aidoista vaikuttamismahdollisuuksista suhteessa päätöksentekoon. Kaikki kolme edellä mainituista deliberatiivisen demokratian kriteereistä ovat yhteydessä toisiinsa ja kriittisiä toimintamallien kannalta (Carson & Hartz-Karp 2005, 123). Esimerkiksi poikkeama osallistujajoukon edustavuudessa saattaa johtaa koko deliberaatioprosessin ja sen lopputuloksen kyseenalaistamiseen. Muita poikkeamia voivat olla muun muassa johdatteleva informaatio käsiteltävästä asiasta, tietyn sidosryhmän korostunut rooli prosessin suunnittelussa ja ylipäätään prosessin manipulointi tavalla tai toisella (Raisio & Vartiainen 2011, 33). 2.3 Vaikuttavuuden monitulkintaisuus Deliberatiivisen demokratian toimintamalleja koskevaa tutkimuskirjallisuutta on julkaistu viime vuosien aikana suhteellisen paljon. Tutkimusten tulokset toimintamallien vaikutuksesta ovat kuitenkin vaihdelleet aidoista ja todennetuista vaikutuksista epäonnistuneisiin lopputuloksiin. Yhtenä ongelmana toimintamallien vaikuttavuuden mittaamisessa on se, että kansalaisraadin todellisia vaikutuksia voi olla hyvin haastava arvioida. Koska kyseessä ovat yhteiskunnalliset asiat, voi päätöksenteko kestää hyvinkin pitkään ja erilaisten vaikutusten selvittäminen voi olla vaikeaa (Raisio & Vartiainen 2011, 38). Toisena ongelmana deliberatiivisen toimintamallien vaikuttavuuden mittaamisessa on se, ettei edes käsitys vaikuttavuudesta ole tällä hetkellä kovin selkeä. Deliberatiivisen tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, millainen vaikuttavuus deliberaatiolla tulisi olla. Toiset korostavat deliberatiivisten tulosten sitovuutta ja toiset niiden neuvoa-antavaa merkitystä. Esimerkiksi Friedman (2011) korostaa vaikuttavuuden kultaista keskitietä, jossa vaikuttavuus suhteessa poliittiseen päätöksentekoon olisi enemmän kuin pelkkää näennäisvaikuttamista, mutta kuitenkin vähemmän, kuin suoraa vaikuttamista päätöksentekoon. Tämän kaltainen vaikuttavuus tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että päättäjätahot ottaisivat virallisesti kantaa deliberaation tulokseen. Sen lisäksi, että deliberaation avulla voidaan saada aikaan ratkaisuja konkreettisiin ongelmakysymyksiin, mikä viittaa menetelmien instrumentaaliseen eli välineelliseen arvoon, deliberaatiolla on myös ekspressiivinen, eli prosessiin liittyvä arvo, joka muodostuu itse deliberaatioprosessista (Gutmann & Thompson 2004). Deliberaation avulla on esimerkiksi 11

mahdollista vahvistaa kansalaisten demokratiataitoja ja demokraattista mielikuvitusta sekä rakentaa yhteisöllisyyttä ja vahvempaa sosiaalista pääomaa (ks. Friedman 2006). Deliberaation on myös nähty kasvattavan kansalaisten tietomäärää yhteisistä ongelmista ja samalla lisäävän heidän kykyään hahmottaa ja ratkaista näitä ongelmia (Herne & Setälä 2005, 179). Lisäksi deliberaation on todettu vaikuttavan poliittisen tietämyksen kehittymiseen, vahvistavan osallistujien käsitystä oman toimintansa vaikutuksesta päätöksentekoon sekä lisäävän valmiutta poliittiseen toimintaan (Grönlund, Setälä & Herne 2010). Sekä deliberatiivisen demokratian toimintamallien instrumentaalista, että ekspressiivistä arvoa, voidaan pitää toisiaan täydentävinä. Mikäli osallistujat kokevat deliberaation konkreettisen vaikutuksen jääneen heikoiksi, voi se esimerkiksi lisätä pettymystä osallistumista kohtaan ja luoda epäluottamusta päättäjiin (ks. Talpin 2012). Segell (2005) väittää, että mikäli osallistumisen päätarkoitus ei ole tiettyyn poliittiseen lopputulokseen tähtäävä, voi osallistumisen lisääminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Tästä syystä deliberatiivisen demokratian toimintamallien järjestäjien tulee aina pitää huolta siitä, että toimintamalleilla pyritään aitoihin vaikutuksiin suhteessa päätöksentekoon. Tavoitteena tulee olla, että vastuussa olevat päättäjät sitoutettaisiin aidosti ottamaan kantaa deliberaation tuloksiin, kuten kansalaisraadin julkilausumaan, vaikka heillä ei olisikaan mahdollisuutta kaikkien sen sisältämien ehdotusten toteuttamisen. 12

3. Kehittämispäivien esittely 3.1 Kehittämispäivät deliberatiivisen demokratian toimintamallina Deliberatiivisen demokratian toimintamallien vaikutusta organisaatiouudistuksen tilanteessa on tutkittu toistaiseksi vähän 2. Setlementtiliiton järjestämät kehittämispäivät tarjoavatkin hyvän tutkimuskohteen deliberatiivisen demokratian toimintamallin soveltamisen haasteista organisaatiouudistuksen yhteydessä. Kehittämispäivät perustuvat löyhästi kansalaisraati-mallille (Crosby & Nethercut 2005). Kansalaisraadissa 12 24 hengen kokoinen joukko ihmisiä keskustelee ennalta rajatusta asiakysymyksestä ensin pienryhmissä, sen jälkeen koko ryhmän keskusteluissa. Kansalaisraadin kokoontumisissa on läsnä puolueettomia keskustelun ohjaajia, joiden tehtävänä on huolehtia, että kaikkien osallistujien näkökannat tulevat tasapuolisesti huomioiduksi keskusteluissa. Lisäksi osana kansalaisraateja kuullaan eri alojen asiantuntijoita ja eri intressiryhmien edustajia, joiden tarkoituksena on antaa osallistujille etukäteen tietoa käsiteltävästä asiakysymyksestä. Kansalaisraadin tavoitteena on, että raadin lopuksi muodostetaan niin kutsuttu julkilausuma. Julkilausuman muoto voi vaihdella kunkin tapauksen mukaan. Julkilausuma voi olla essee tai visio käsiteltävän asian tulevaisuuden kehittämisestä tai kokoelma konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Julkilausuman kokoamisen tavoitteena on, että se ottaa huomioon kaikki raadissa käydyt keskustelut. Tavoitteena on, että osallistujille muodostuu yhteisymmärrys siitä, mitä asioita julkilausumaan kirjataan. Tästä syystä julkilausuman laadintaan tulee varata tarpeeksi aikaa, jotta osallistujilla on mahdollisuus keskustella julkilausuman sisällöstä. Mikäli raadin aikataulu on kireä ja osallistujilla on vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen, voidaan julkilausuman sisällöstä kuitenkin myös äänestää, jonka jälkeen äänestyksen tulokset kirjataan julkilausumaan. (Raisio & Vartiainen 2011, 57.) Aikataulullisista sekä taloudellisista syistä johtuen kehittämispäivät eivät täysin vastanneet kansalaisraati-mallia, vaan edustivat ennemmin sen kevennettyä versiota. Ensimmäisenä erona 2 Vaasan yliopiston tekemissä tutkimuksissa on tarkasteltu erilaisissa organisaatioissa järjestettyjä organisaatioraateja. Ensimmäinen järjestettiin syksyllä 2012 Vaasan yliopistossa nimellä Yliopistoraati (Lindell 2013). Toinen järjestettiin keväällä 2013 Vaasan keskussairaalan onkologian klinikalla nimellä Terveysdynamo (Jekunen et. al. 2013). 13

kansalaisraadin ja kehittämispäivien välillä oli, että erotuksena kansalaisraatiin, jossa raadit kokoontuvat yhteensä neljän päivän aikana, kehittämispäivillä osallistujat kokoontuivat vain kerran. Syynä tälle oli se, että alueen toimijoita olisi ollut vaikeaa saada irrotetuksi useammaksi päiväksi tavallisista työtehtävistään. Lisäksi monen päivän pituinen tapahtuma olisi vaatinut muun muassa erilaisten matka- ja majoituskulujen korvaamista kauempaa paikalle saapuneille osallistujille. Kehittämispäivien lyhyempi kesto pyrittiin kuitenkin ottamaan huomioon osallistujille lähetetyn ennakkoinformaation avulla. Näin osallistujilla oli mahdollisuus tutustua keskustelujen aiheisiin jo ennen kehittämispäivää. Osallistujilla oli myös mahdollisuus esittää kysymyksiä rakenneuudistuksesta. Järjestäjät pyrkivät vastaamaan osallistujien kysymyksiin ennen kehittämispäivää tai viimeistään sen aikana. Toiseksi, toisin kuin kansalaisraadissa, kehittämispäivillä osallistujamäärää ei ollut etukäteen rajattu. Järjestäjät olivat varautuneet siihen, että osallistujien lukumäärät voivat vaihdella alueellisesti suurestikin, jolloin päivien ohjelman tuli olla muokattavissa kunkin alueen tarpeiden mukaan. Tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että pienryhmäkeskustelujen ohjaajien määrä saattoi vaihdella paikkakunnittain osallistujien lukumäärän mukaan. Tällä haluttiin varmistaa, ettei pienryhmien osallistujamäärä kasvanut liian suureksi kaikkien osallistujien tasavertaisen huomioimisen takaamiseksi. Kolmanneksi kehittämispäiviin ei ollut kutsuttu ulkopuolisia asiantuntijoita, kuten kansalaisraadeissa. Syynä tälle oli se, että keskusteluiden teemat koskivat pääasiassa alueella tapahtuvan lapsi- ja nuorisotyön järjestämistapaa. Asiantuntijoiden kuulemisen sekä asiantuntijapaneelin sijaan kehittämispäiviin kuului kuitenkin alkupuheenvuoro, jonka tarkoituksena oli avata osallistujille rakenneuudistuksen taustaa ja sisältöä. Lisäksi Setlementtiliiton toimitusjohtaja oli paikalla kolmessa kehittämispäivässä ja yhdessä etäyhteyden kautta, joten osallistujilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä tarpeen mukaan. Vaikka kehittämispäivät monin tavoin erosi kansalaisraati-mallista, kehittämispäivien tavoitteena oli kuitenkin, että vastata mahdollisimman hyvin deliberatiivisen demokratian ihannetta. Tästä syystä edustavuuden, laadukkaan keskustelun ja vaikuttavuuden kriteerit pyrittiin ottamaan huomioon kaikissa kehittämispäivien vaiheissa (ks. taulukko 2). 14

Edustavuus Laadukas keskustelu Tavoitteet Kehittämispäivien osallistujat muodostavat edustavan otoksen alueen setlementeistä ja niiden lapsi- ja nuorisotyötä tekevistä toimijoista. Osallistujilla on riittävä käsitys rakenneuudistuksen taustasta sekä sisällöstä ennen keskusteluja. Kaikki osallistujat ovat tasa-arvoisia keskenään ja saavat tasavertaisen mahdollisuuden osallistua keskusteluihin. Osallistujilla on tarpeeksi aikaa käsitellä eri keskusteluaiheita ja ottaa huomioon eri näkökulmat keskusteluiden aikana. Keinot Yhteinen viesti koko valtakunnalliselle kentälle sekä alueelliset kutsut. Laaja ja toistuva markkinointi erilaisia viestintäkanavia käyttäen. Rakenneuudistusta koskevan tiedon välittäminen osallistujille ennakkomateriaalin sekä alustusten avulla. Osallistujien kysymyksiin vastaaminen sekä tarvittavan tiedon hankkiminen. Pienryhmäkeskustelujen sekä loppukeskustelujen ohjaaminen sekä kirjaaminen. Vaikuttavuus Keskustelujen tuloksena on konkreettisia toimenpide-ehdotuksia siitä, miten rakenneuudistus tullaan alueella toteuttamaan. Osallistujat ovat saaneet tietoa rakenneuudistuksesta sekä mahdollisuuden vaikuttaa sen lopputulokseen. Konkreettisten ja toteutettavissa olevien toimenpide-ehdotusten kokoaminen kehittämispäivän julkilausumaan. Julkilausuman toteutumisen edistäminen sekä seuraaminen. Osallistujien informointi julkilausuman toimenpide-ehdotusten toteutumisesta. Taulukko 2. Kehittämispäivien malli 3.2 Kehittämispäivien ohjelma Kehittämispäivien ohjelma vaihteli jonkin verran eri alueiden välillä, mutta pääpiirteissään ohjelma pysyi samana kaikkien neljän kehittämispäivän ajan (ks. liite 1). Kehittämispäivien aluksi osallistujat saivat lisää tietoa rakenneuudistuksesta. Etukäteen kaikille alueen lapsi- ja nuorisotyön toimijoille lähetettiin ennakkomateriaalia 3 rakenneuudistuksesta ja tulevan kehittämispäivän ohjelmasta sekä työskentelytavasta. Kehittämispäivien ilmoittautumiskaavakkeessa sekä Facebook-sivulla Setlementtien lapsi- ja nuorisotyön juttutupa osallistujilla oli myös mahdollisuus esittää kysymyksiä rakenneuudistusta sekä kehittämispäiviä koskien. 3 Rakenneuudistuksen ennakkomateriaali piti sisällään tulevan rakenteen organisaatiokaavion, rakenneuudistuksen aikataulun sekä pienryhmäkeskusteluiden kysymykset. 15

Alkupuheenvuorojen ja esittelyjen jälkeen osallistujat jakautuivat pienryhmiin keskustelemaan etukäteen päätetyistä aiheista. Pienryhmäkeskustelujen aihepiirejä ohjasivat järjestäjien laatimat kysymykset sekä pienryhmätehtävät, joiden tarkoituksena oli toimia keskustelun virittäjinä sekä auttaa ryhmää pysymään kehittämispäivän aikataulussa niin, että kaikki aihepiirit tulivat käsitellyiksi. Myös osallistujien kehittämispäivän aikana esiin nostamat kysymykset otettiin huomioon keskusteluissa. Keskustelujen etenemistä varten jokaisella paikkakunnalla oli mukana keskustelun ohjaajia, joiden tehtävänä oli vastata muun muassa siitä, että kaikki osallistujat pääsivät osallistumaan keskusteluihin tasavertaisesti, ja että keskustelijat pysyivät asiassa. Keskustelun ohjaajat olivat Uusi paikallisuus - hankkeen ja Setlementtiliiton muita työntekijöitä, jotka olivat saaneet aikaisemmin koulutusta keskustelun ohjaamiseen. Lisäksi jokaisessa ryhmässä oli oma kirjuri, joka kirjasi käydyt keskustelut. Kehittämispäivän lopuksi koottiin alueen yhteinen julkilausuma, joka sisälsi osallistujien toimenpideehdotukset tulevan lapsi- ja nuorisotyön rakenteen, aluetyöntekijän sekä aluetyöryhmän osalta. Kehittämispäivien jälkeen kirjurit kirjoittivat julkilausumat puhtaaksi ja valmiit julkilausumat julkaistiin Facebook-sivulla Setlementtien lapsi- ja nuorisotyön juttutupa sekä setlementtien sisäisessä nk. extranetissä. Tällä tavoin haluttiin lisätä prosessin avoimuutta ja antaa kaikille lapsi- ja nuorisotyöntoimijoille tietoa päivien tuloksista ja prosessin etenemisestä. Lisäksi muistio ja julkilausuma lähetettiin kyseisen kehittämispäivän osallistujille sähköpostitse, jolloin heillä oli mahdollisuus tarkastaa julkilausuman paikkansapitävyys. Samalla osallistujille lähetettiin tietoa prosessin etenemisestä. Kunkin kehittämispäivän jälkeen kehittämispäivien järjestäjät kokoontuivat koontitapaamiseen, jonka aikana osallistujat kertoivat omia huomioitaan siitä, mitkä asiat toimivat kehittämispäivän aikana ja mitkä kaipasivat kehittämistä. Koontitapaamisessa tehdyt huomiot toimivat pohjana seuraavien kehittämispäivien järjestämiselle. Näin haluttiin pitää huolta siitä, että mahdolliset ongelmat pystyttiin ottamaan huomioon seuraavien kehittämispäivien aikana ja kehittämispäivät vastasivat tavoitteitaan. 16

3.2.1. Eteläisen alueen kehittämispäivä Eteläisen alueen kehittämispäivä pidettiin 4.2.2015 Setlementti Louhelassa Järvenpäässä. Kehittämispäivässä oli yhteensä 14 osallistujaa, joista kaksi pystyi osallistumaan vain osaan päivästä. Kehittämispäivän ohjelma noudatti etukäteen sovittua aikataulua. Kehittämispäivä alkoi kaikkien osallistujien yhteisellä päivänavauksella, jonka aluksi lapsi- ja nuorisotyön va. kehittämispäällikkö Liisa Ojala toivotti kaikki tervetulleeksi tapahtumaan ja piti lyhyen esittelyn päivän aiheesta sekä ohjelmasta. Tämän jälkeen Setlementtiliiton toimitusjohtaja Pentti Lemmetyinen kertoi osallistujille tarkemmin rakenneuudistuksen taustasta ja sisällöstä. Esityksen lopuksi osallistujille näytettiin Setlementtiliiton tuoreen puheenjohtajan Pekka Haaviston videotervehdys. Alustuksen jälkeen osallistujilla oli mahdollisuus vielä esittää kysymyksiä rakenneuudistusta koskien. Tämän jälkeen osallistujat jakautuivat kahteen pienryhmään, jotka jatkoivat keskustelua rakenneuudistuksesta omissa ryhmissään. Ensimmäisellä keskustelukierroksella ryhmät tekivät SWOT-analyysin tulevan rakenneuudistuksen pohjalta (ks. liite 2). Toisen keskustelukierroksen pohjana toimi Ideariihi, jossa osallistujat keskustelivat siitä, mitä toiveita osallistujilla oli uuden lapsija nuorisotyön rakenteen, aluetyöntekijän sekä aluetyöryhmän osalta (ks. liite 3). Pienryhmäkeskustelujen jälkeen osallistujat kokoontuivat yhteen kokoamaan kehittämispäivän julkilausumaa. Julkilausuman kokoaminen tapahtui va. kehittämispäällikön Liisa Ojalan ja pienryhmäkeskustelujen ohjaajien sekä kirjureiden johdolla. Kokoamisen aluksi pienryhmien kirjurit esittelivät pienryhmien käymiä keskusteluja ja eri ryhmien jäsenillä oli mahdollisuus keskustella keskenään käsittelemistään asioista. Tämän jälkeen kehittämispäivän julkilausuma koottiin kirjaamalla yhteen sellaiset toimenpide-ehdotukset, jotka kaikki osallistujista pystyivät hyväksymään. Toimenpide-ehdotukset heijastettiin videoprojektorilla valkokankaalle, jolloin osallistujilla oli vielä mahdollisuus osallistua ehdotusten sisältöön ja muotoiluun. 3.2.2. Pohjoisen alueen kehittämispäivä Pohjoisen alueen kehittämispäivä pidettiin Rovalan Setlementissä Rovaniemellä 24.2.2015. Kehittämispäivään osallistui yhteensä 16 alueen lapsi- ja nuorisotyön toimijaa. 17

Kehittämispäivä noudatti pääosin eteläisen alueen kehittämispäivää. Erona oli kuitenkin se, että SWOT-analyysi jätettiin tällä kertaa pois ja sen sijaan osallistujille esitettiin kysymyksiä keskustelun herättämiseksi (ks. liite 4). Ensimmäinen pienryhmäkeskustelu lähti käyntiin yleisellä keskustelulla rakenneuudistuksesta. Toisena pienryhmäkeskustelun aiheena olivat tulevan aluetyöntekijän sekä aluetyöryhmän roolit ja tehtävät. Pienryhmäkeskusteluiden jälkeen osallistujat kokoontuivat jälleen yhteen kokoamaan kehittämispäivän julkilausumaa, jonka oli tarkoituksena sisältää osallistujien ehdotukset pohjoisen alueen lapsi- ja nuorisotyön uudistamiseksi. Toisin kuin eteläisen alueen kehittämispäivässä, julkilausumasta pyrittiin tällä kertaa luomaan kokoelma selkeämpiä toimenpiteitä lapsi- ja nuorisotyön uudistamiseksi. Tavoitteena oli koota listaan vain sellaiset lauselmat, jotka kaikki osallistujista pystyivät hyväksymään. Osa keskustelun aiheena olleista kysymyksistä sisälsi kuitenkin sellaisia yksityiskohtaisia kysymyksiä, joihin ei loppukeskustelun aikana löytynyt yksimielisyyttä. Nämä avoimeksi jääneet kysymykset kirjattiin mukaan kehittämispäivän muistioon ja niihin päätettiin etsiä vastauksia rakenneuudistuksen jatkokäsittelyn aikana. 3.2.3. Läntisen alueen kehittämispäivä Läntisen alueen kehittämispäivä pidettiin 10.3.2015 Vaasan Setlementissä. Paikalla oli yhdeksän osallistujaa alueen setlementeistä ja lisäksi yksi osallistuja osallistui loppukeskusteluihin ja julkilausuman kokoamiseen etäyhteyden välityksellä. Päivän ohjelma perustui aikaisempien kehittämispäivien ohjelmaan. Erona aikaisempiin kehittämispäiviin oli, että lännessä ryhmät nostivat itse esiin tärkeimmät pienryhmäkeskusteluissa esiin nousseet huomiot, pohdinnat ja ideat, jotka ryhmät halusivat ottaa mukaan kehittämispäivän julkilausumaan. Pienryhmäkeskustelujen aluksi ryhmät valitsivat joukostaan yhden jäsenen ryhmän reportteriksi. Reportterin tehtävänä oli kirjata ylös ryhmän keskusteluja ja esitellä niiden tiivistelmät muille ryhmille pienryhmäkeskusteluijen lopuksi. Kehittämispäivän julkilausuma koottiin pienryhmien kirjureiden sekä reporttereiden muistiinpanojen pohjalta. Julkilausuman kokoamista ohjasi tällä kertaa Setlementtiliiton kansalaistoiminnan tiedotus- ja projektisihteeri Pihla Ruuskanen, jolloin va. kehittämispäällikölle Liisa Ojalalle jäi enemmän mahdollisuuksia osallistua kokoamisvaiheessa syntyneeseen 18

keskusteluun. Ryhmien toimenpide-ehdotukset kirjattiin kehittämispäivän julkilausumaan niiltä osin, jotka saivat kaikkien osanottajien hyväksynnän. Osa ryhmien toimenpide-ehdotuksista, jotka eivät saaneet kaikkien osallistujien yksimielisyyttä, tai jotka kaipasivat osallistujien mielestä työstämistä, kirjattiin kehittämispäivän muistioon. 3.2.4. Itäisen alueen kehittämispäivä Itäisen alueen kehittämispäivä pidettiin Kuopion Setlementti Puijolassa ja siihen osallistui 21 henkilöä paikallisista setlementeistä. Osa osallistujista joutui poistumaan paikalta kesken kaiken. Loppukeskustelun aikana paikalla oli 17 osallistujaa. Päivän alussa käytiin läpi aikaisemmista kehittämispäivistä päivistä tuttu alustus lapsi- ja nuorisotyön rakenneuudistuksen taustasta ja sisällöstä. Setlementtiliiton toimitusjohtaja Pentti Lemmetyinen ei tällä kertaa päässyt osallistumaan tapahtumaan, mutta hän osallistui keskusteluihin ja vastasi osallistujien kysymyksiin etäyhteyden välityksellä. Hänen osuudestaan alustuksessa vastasivat Mona Särkelä-Kukko (seniori- ja vanhustyön projektijohtaja) ja Matti Cantell (monikulttuurisen työn toimialajohtaja). Osallistujien korkean lukumäärän takia järjestäjät jakoivat osallistujat kahden sijaan kolmeen pienryhmään. Kuten läntisen alueen kehittämispäivässä, myös Kuopiossa pienryhmäkeskustelujen aluksi ryhmät valitsivat joukostaan yhden jäsenen ryhmän reportteriksi. Reportterin tehtävänä oli kirjata ylös ryhmän keskusteluja ja esitellä niiden tiivistelmät muille ryhmille. Kehittämispäivän lopuksi julkilausuma ja kehittämispäivän muistio koottiin pienryhmien kirjureiden sekä reporttereiden muistiinpanojen pohjalta. 19

Aineisto ja analyysimenetelmät 4.1 Aineisto Arvioinnin aineisto koostuu kehittämispäiviä koskevasta dokumenttiaineistosta sekä kehittämispäivien aikana kerätystä kysely- ja havainnointiaineistosta. Jokaisen kehittämispäivän jälkeen osallistujilta kerättiin palautetta kehittämispäiviä varten laaditun kyselylomakkeen avulla (ks. liite 5). Ne osallistujat, jotka eivät ehtineet täyttää lomaketta kehittämispäivän yhteydessä, saivat mahdollisuuden täyttää kyselyn myöhemmin sähköisesti. Kaiken kaikkiaan paperiseen ja sähköiseen kyselyyn vastasi yhteensä 47 kehittämispäivien osallistujaa. Dokumenttiaineiston muodostavat kaikki saatavilla olleet lapsi- ja nuorisotyön rakenneuudistusta sekä kehittämispäiviä koskevat asiakirjat. Havainnointiaineisto koostuu alueellisten kehittämispäivien havainnoinnista tehdyistä muistiinpanoista, jotka on kirjattu tutkimuspäiväkirjaan. Lisäksi tutkimuspäiväkirjaan on koottu huomioita jokaisen kehittämispäivän jälkeen pidetyistä koontitapaamisista sekä järjestäjien kanssa käydyistä kasvokkaisista sekä sähköpostin välityksellä tapahtuneista keskusteluista. 4.2 Aineiston analyysimenetelmät Arvioinnin ensimmäisessä vaiheessa selvitetään, kuinka hyvin kehittämispäivät ovat vastanneet deliberatiivisen demokratian ihanteeseen kuuluvia edustavuuden, laadukkaan keskustelun sekä vaikuttavuuden kriteereitä. Kehittämispäivistä tehtyjä havaintoja sekä osallistujien kyselyssä antamia vastauksia ja kommentteja verrataan deliberatiivisen demokratian ihanteeseen perustuvaan arviointikriteeristöön (ks. taulukko 3) (vrt. Raisio & Lindell 2013). Koska kehittämispäivät järjestettiin organisaatiouudistuksen yhteydessä, tämä asettaa joitain vaatimuksia arviointikriteeristölle. Tästä syytä kolme deliberatiivisen demokratian kriteeriä on edelleen jaettu erilaisiin osatekijöihin. Esimerkiksi edustavuuden yhteydessä tämä tarkoittaa sitä, että osallistujien demografisen jakaantumisen yhteydessä kutakin kehittämispäivää arvioitiin myös sen suhteen, kuinka hyvin kehittämispäivän osallistujajoukko edusti kaikkia alueen paikallisia setlementtejä ja eri toimijoita. 20

Edustavuus Setlementtien edustus (dokumentit) Heikko Kohtalainen Hyvä Alueen setlementit huonosti edustettuina Alueen setlementit kohtalaisesti edustettuina Alueen setlementit hyvin edustettuina Demografinen jakauma (kysely) Ikä- ja sukupuoliryhmien jakauma epäedustava Ikä- ja sukupuoliryhmien jakauma kohtalaisen edustava Ikä- ja sukupuoliryhmien jakauma edustava Statuksellinen jakauma (kysely) Statukseltaan osallistujien joukko epäedustava Statukseltaan osallistujien joukko kohtalaisen edustava Statukseltaan osallistujien joukko edustava Laadukas keskustelu Tietoperusta (dokumentit, havainnointi, kysely) Tietoperusta rakenneuudistuksesta heikko Tietoperusta rakenneuudistuksesta kohtalainen Tietoperusta rakenneuudistuksesta hyvä Keskustelujen tasapuolisuus (havainnointi, kysely) Osallistuminen keskusteluihin epätasaista Osallistuminen keskusteluihin kohtalaisen tasaista Osallistuminen keskusteluihin tasaista Keskustelujen tasavertaisuus (havainnointi, kysely) Keskustelijat epätasavertaisia keskenään Keskustelijat kohtalaisen tasavertaisia keskenään Keskustelijat tasavertaisia keskenään Vaikuttavuus Instrumentaaliset arvot (dokumentit, kysely, havainnointi) Heikko vaikutus päätöksentekoon tai vaikutelma vaikuttamismahdollisuuksista Kohtalainen vaikutus päätöksentekoon tai vaikutelma vaikuttamismahdollisuuksista Hyvä vaikutus päätöksentekoon tai vaikutelma vaikuttamismahdollisuuksista Ekspressiiviset arvot (kysely, havainnointi) Heikko vaikutus tiedon lisääntymiseen, näkemysten muuttumiseen ja yhteisen käsityksen muodostumiseen Kohtalainen vaikutus tiedon lisääntymiseen, näkemysten muuttumiseen ja yhteisen käsityksen muodostumiseen Hyvä vaikutus tiedon lisääntymiseen, näkemysten muuttumiseen ja yhteisen käsityksen muodostumiseen Taulukko 3. Kehittämispäivien arviointikriteeristö Arvioinnille annettujen tavoitteiden mukaisesti arvioinnissa erityishuomiota annetaan kehittämispäivien vaikuttavuuteen. Koska arvioinnin teko rajautuu ajallisesti kevääseen 2015, toistaiseksi on vielä vaikea arvioida millainen todellinen vaikutus kehittämispäivien julkilausumilla on lapsi- ja nuorisotyön rakenneuudistukselle. Sen sijaan arvioinnissa selvitetään, millaisia odotuksia kehittämispäivien osallistujilla on julkilausumia kohtaan. Arvioinnin pohjana käytetään kehittämispäivän palautekyselyä. 21

Lisäksi kehittämispäivän instrumentaalisten arvojen sijaan arvioinnissa otetaan huomioon myös ekspressiiviset arvot (ks. luku 2.3). Tätä varten kehittämispäivien palautekyselyn vastauksia käsitellään sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysissä palautekyselystä etsitään arvioinnin kannalta oleelliset kommentit, jonka jälkeen kaikki toisiaan vastaavat kommentit ryhmitellään yhtenäisiksi luokiksi. (ks. Tuomi & Sarajärvi 2002.) Näin aineistoa pelkistetään ja siitä etsitään osallistujien jakamia kokemuksia kehittämispäivien vaikutuksista. Arvioinnin lopuksi esitetään parannusehdotuksia, joiden avulla kehittämispäivien prosessia ja tuloksia olisi mahdollisesti voitu kehittää. Parannusehdotukset perustuvat analyysin ensimmäisessä vaiheessa tehtyyn arvioon siitä, kuinka hyvin kehittämispäivät ovat vastanneet deliberatiivisen demokratian kriteereitä. Tämän tarkoituksena on antaa tietoa kehittämispäiviä vastaavien toimintamallien mahdollista jatkototeutusta varten muissa organisaatiouudistuksen tilanteissa. 22

Arvioinnin tulokset 5.1 Edustavuus Kehittämispäivien osallistujien lukumäärä eri paikkakunnilla vaihteli yhdeksän ja 21 välillä. Osallistujien kokonaislukumäärän arvio on osin viitteellinen, sillä pieni joukko osallistujista osallistui vain osaan kehittämispäivästä. Ilmoittautuminen lapsi- ja nuorisotyön kehittämispäiville tapahtui sähköisellä lomakkeella. Osallistujien tuli ilmoittautua viimeistään viikkoa ennen tilaisuutta, mutta koska ilmoittautujia oli suhteellisen vähän, myös sitä myöhemmin ilmoittautuneet saivat osallistua kehittämispäivään. Palautelomakkeessa osallistujilla oli mahdollisuus antaa arvionsa kehittämispäivien ennakkomarkkinoinnista. Lähes kaikilla paikkakunnilla vastaajat olivat pääasiassa täysin tai jokseenkin tyytyväisiä (37/47) kehittämispäivien mainontaan. Läntisen ja pohjoisen alueen vastaajien kommenteissa kuitenkin ihmeteltiin osallistujien alhaista lukumäärää. Vaasan palautekyselyn vastaajista kolme yhdeksästä oli sitä mieltä, että kehittämispäivän mainostaminen olisi voinut olla parempaa. Kehittämispäivän osallistujien vähäinen lukumäärä saattoi kertoa siitä, etteivät paikalliset toimijat täysin ymmärtäneet asian tärkeyttä. Myös kehittämispäivän markkinoinnissa saattoi olla vaikeuksia, mistä syystä tieto kehittämispäivistä ei saavuttanut kaikkia. Lännessä tämä saattoi osaksi johtua siitä, ettei järjestäjillä ollut ajanmukaista tietoa eri setlementtien työntekijöiden ja vapaaehtoisten yhteystiedoista. Kehittämispäivän aikana keskusteltiinkin siitä, että setlementeille tulisi saada käyttöön yhteinen sähköpostijärjestelmä, jonka kautta eri toimijat olisi jatkossa helpompi tavoittaa. (Tutkimuspäiväkirja.) Eri alueiden kehittämispäivien kyselylomakkeisiin vastanneiden osallistujien taustatietoja on listattu yllä olevaan taulukkoon (ks. taulukko 4). Perinteisesti deliberatiivisten demokratian toimintamallien edustavuutta on arvioitu vertaamalla osallistujien taustatietoja kohderyhmän, kuten esimerkiksi jonkin asuinalueen asukkaiden demografiseen jakaumaan (ks. Raisio & Vartiainen 2011, 51-52). Arvio osallistujien edustavuudesta suhteessa lapsi- ja nuorisotyötä tekevien toimijoiden demografiseen sekä statukselliseen jakaumaan perustuu pääasiassa järjestäjien arvioon, sillä 23

esimerkiksi kattavaa tietoa eri setlementtien vapaaehtoisten toimijoiden määrästä ja taustatiedoista ei ollut arvioinnin teon aikaan saatavilla. Etelä Pohjoinen Länsi Itä Ajankohta 4.2.2015 24.2.2015 10.3.2015 25.3.2015 Paikka Setlementti Louhela, Järvenpää Rovalan setlementti, Vaasan setlementti Setlementti Puijola, Kuopio Rovaniemi Osallistujia 14 16 9 (10) 4 21 Kyselylomakkeeseen 14 11 9 13 vastanneita Sukupuoli -miehiä 8 5 1 7 -naisia 6 6 8 6 Ikä -alle 18 vuotta - - - - -18 29 vuotta - 2 2 4-30 62 vuotta 13 8 7 8 -yli 62 vuotta 1 1 - - Aika setlementtiliikkeessä -alle vuoden 2 1-2 -1 3 vuotta 1 2 3 5-3 5 vuotta 2 1 3 1-5 10 vuotta 2 5-1 -yli 10 vuotta 7 2 3 4 Asema -työntekijä 12 8 9 13 -vapaaehtoinen 1 2 1 2 -muu, mikä? 1 puheenjohtaja 1 tyhjä 1 harjoittelija 1 puheenjohtaja Taulukko 4. Kehittämispäivien kokoonpano alueittain Mikään neljästä kehittämispäivästä ei yltänyt etukäteen asetettuun tavoitteeseen siitä, että kehittämispäivässä olisi ollut edustaja jokaiselta alueen setlementistä. Vaikka setlementteihin oltiin suoraan yhteydessä puhelimen ja sähköpostin välityksellä vielä ennen kehittämispäivää, kaikki alueiden setlementeistä eivät pystyneet lähettämään edustajaansa paikalle. Syynä tälle kerrottiin muun muassa henkilöstön muut kiireet sekä aikataulujen sopimattomuus (Tutkimuspäiväkirja). Tästä huolimatta lähes kaikki alueiden setlementit olivat edustettuina jokaisessa kehittämispäivässä, minkä suhteen kehittämispäiviä voidaan pitää suhteellisen edustavina. 4 Yksi osallistujista otti osaa kehittämispäivään etäyhteyden välityksellä. 24