1 Älykkyydestä (2005) Keskustelijat Heikki Mäntylä Agnes Airola Kauko Piri Kullervo Rainio 15.2.2005 Heikki Mäntylä Hyvät luonnonfilosofit, Harmaana talvipäivänä koetin saada sähköpostikirjeenvaihtoamme jonkinlaiseen järjestykseen. Juutuin kuitenkin miettimään Tieteen Päivillä kuulemaani alustusta älykkyydestä, lehtikirjoittelua Tatu Vanhasen tutkimuksista ja johtopäätöksistä, sekä aina silloin tällöin seurassamme leimahtanutta keskinäistä debattiamme koneälystä. Seuraavassa koottuja kotikutoisia mietteitäni, jotka päätyvät jonkinlaiseen sisäiseen oivallukseen. Sitä sopii kritisoida. Onko älykkyys mitattava suure? Ihmisellä on synnynnäinen tarve verrata asioita ja ilmiöitä toisiinsa. Yksinkertaisimmillaan riittää kriteeriksi erilaisuuden toteaminen. Jokin tapahtuma, esine tai ilmiö on erilainen kuin toinen. Tähän huomioon ei vertaileva mielemme tietenkään useimmiten halua tyytyä. Erityisesti, kun on kyse samantyyppisistä vertailukohteista haluamme yleensä asettaa ne vähintään jonkinlaiseen kvalitatiiviseen järjestykseen suurempi/pienempi, painavampi kevyempi, parempi/huonompi, kauniimpi/rumempi. Haastatteluissa on tullut tavaksi pyytää haastatellulta arviota siitä mikä on ollut aiheeseen liittyvä jännittävin, pelottavin tai hauskin tapahtuma. Ei riitä, että on ollut keskimäärin hauskaa tai tylsää. On pyrittävä laadulliseen osatekijöitten arviointiin. Konkreettisemmaksi ja teknisemmäksi asia muuttuu, kun koetetaan kvalitatiivisten ominaisuuksien lisäksi kvantifioida havaittuja eroja. Tällöin on valittava mittalaite ja mitta, jolla erot havaitaan ja mitataan. Jos on kyse selkeästi määritetyistä fysikaalisista ominaisuuksista, ei tämä yleensä tuota periaatteellisia vaikeuksia. Pituudet, massat, nopeudet, jne. ovat mitattavia suureita, eikä erimielisyyksiä tulosten oikeellisuudesta synny. Mittaustapa sekä mittalaitteiden toimintaperiaate ja - tarkkuus voivat kuitenkin kätkeä sisäänsä yllättäviä ja huomaamattomia virhelähteitä, ja siten joskus viedä johtopäätökset väärille urille. Ääritapauksissa, suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan mittakaavassa, on mittausmetodeihin ja tulosten tarkkuuksiin opittu suhtautumaan aiempaa kriittisemmin. Virhetulkintojen vaara lisääntyy, kun siirrytään etäämmäksi selkeästä fysikaalisten ja materiaalisten kohteiden arvioinnista ja mittaamisesta. Ihmisen henkisten ominaisuuksien tutkiminen on osoittautunut erääksi vaikeimmista ja eniten kiistoja herättäneistä tutkimusaloista. Se ei ole hämmästyttävää koska perusongelma on luonnollisesti siinä, että tutkiva instrumentti on samanlainen kuin tutkittava kohde. Yleisen teknisen prinsiipin mukaan tällöin ei voida saada luotettavia tuloksia. Tämä ei kuitenkaan ole lannistanut
2 luontaista uteliaisuuttamme ja tarvettamme yrittää selvittää, sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti, kanssaihmisissä havaitsemiamme erilaisuuksia. Ihmisen menestymisen sekä ekosysteemissä että ihmisyksilöiden välisessä keskinäisessä kilpailussa uskotaan perustuvan älykkyyteen. Niinpä on luonnollista yrittää selvittää tämän erinomaisen ominaisuuden olemusta ja eri yksilöiden älykkyyseroja. Elollisten olentojen ryhmässä katsoo ihminen olevansa kiistatta älykkäin. Tarkasteltaessa ihmiskunnan saavutuksia se tuntuu itsestään selvältä. (Kyynikot tosin tyrmäävät tämän väitteen.) Erilaisia näkökantoja esiintyy siitä onko eläinten ominaisuuksiin sopivaa liittää äly- käsite, vai tulisiko eläimiä pitää vain biologisina, vaistonvaraisesti toimivina koneina. Älyn kieltäminen eläimiltä johtaa kuitenkin ilmeiseen ristiriitaan havaintoihin perustuvien loogisten johtopäätösten ja toisaalta asenteisiin nojaavien uskomusten välillä. Ei voi välttyä epäilyltä, että eläinten vaistonvaraisuutta painottavan ihmisen asennetta ohjaa vastentahtoisuus niin sanotun inhimillisen ominaisuuden osittaisestakin myöntämisestä eläimille. Tarve älykkyyden määrittelemiseen ja mittaamiseen on saanut uuden ulottuvuuden ja noussut erityisen ajankohtaiseksi informaatioteknologian vallankumouksen ja tietokoneiden nopean kehityksen aikakaudella. Keinotekoisen koneälyn kehittelyyn panostetaan yliopistoissa ja korkeakouluissa. On alettu puhua älykkäistä koneista, älykodeista ja jopa älyvaatteista. Monet kavahtavat näitä ilmaisuja, mutta ainakin yhtä monet näyttävät olevan ihastuneita tarjottuun uuteen mielikuvaan. Ilmiön luonteeseen kuuluu sekä suuri innostus että närkästys, ja asian ympärillä velloo eräänlainen juupas- eipäs väittely. Huomaamatta helposti jää, että osapuolet hukkaavat energiaansa hedelmättömään inttämiseen, koska voittajaa ei voida julistaa yhteisesti hyväksytyn älyn määritelmän puuttuessa. Voidaanko tällaiselle abstraktille mutta samalla olemassaolomme ja toimintojemme kannalta ilmeisen tärkeälle käsitteelle antaa sellainen määritelmä, että se tyydyttää kaikkia? Yritetty on, mutta laihoin tuloksin. Erikoista ongelman ratkaisuyrityksissä on, että vaikka itse käsite on jäänyt määrittelemättä tai ainakin hämäräksi, on sen mittaamiseen pureuduttu erilaisin metodein ja testein varsin innokkaasti. Koetulokset luonnollisesti vaihtelevat koemetodien muuttuessa. Eihän niistä ole mahdollista vetää lopullisia ja yleisiä johtopäätöksiä älykkyydestä, kun tutkimuskohde on epämääräinen. Muita johtopäätöksiä toki voidaan tehdä, ja koehenkilöt voidaan tulosten perusteella asettaa erilaisiin keskinäisiin järjestyksiin. Kertovatko lasketut numeroarvot älykkyyden määrästä tai edes testattujen henkilöiden älykkyyksien keskinäisistä suhteista, on syytä kyseenalaistaa. Niin kauan kuin älykkyys ominaisuutena on määrittelemättä intersubjektiivisesti, ei ole perusteltua väittää testien mittaavan käsitettä edes kvalitatiivisesti saati kvantitatiivisesti. Laajimmin levinneet älykkyystestit mittaavat ns. älykkyysosamäärää (ÄO tai IQ). Niiden tulosten pohjalta on koehenkilöitä arvioitu laajasti ja perustettu jopa erikoisälykkäiden yhdistyksiä. Luonnollisesti testit ovat saanut myös kritiikkiä, ja monien mielestä eräs niiden puutteista on mm. kulttuurisidonnaisuus. Onhan monet niistä varsin selvästi räätälöity länsimaiselle ihmiselle tietoineen, taitoineen ja valmiuksineen. Testejä on myös syytetty liiallisesta teknis- matemaattisesta orientoituneisuudesta. Rinnalle on koetettu kehitellä muunlaisia älykkyyksiä mittaavia testejä, jotka mittaisivat esimerkiksi niin sanottua, mutta niin ikään indefiniittisesti määriteltyä, tunneälyä. Mielenkiintoista on, että testit kehittyvät ja elävät omaa elämäänsä tuottaen tarkkoja numeraalisia tuloksia epämääräisesti määritellystä ominaisuudesta.
3 Ehkäpä ongelmaa pitäisi lähestyä kokonaan toisesta näkökulmasta. Onhan käsitemaailmamme täynnä käsitteitä ja ominaisuuksia, joita emme yritä ahtaa tiukan määritelmän pakkopaitaan. Tyytykäämme sijoittamaan, tai oikeammin, vapauttakaamme älykkyys sille kuuluvaan kategoriaan eli näiden määrittelemättömien ja kvantifioimattomien käsitteiden joukkoon. Emme yleensä kysy määritelmää vihreälle (vaikka se olisi aallonpituuksin fysikaalisesti jopa mahdollista). Sen sijaan vihreä voi olla männynvihreä, ruohonvihreä, myrkynvihreä, merenvihreä, jne. Ne ovat erilaisia vihreitä, ja niihin sisältyy erilaisia tunteita, mielikuvia ja mieltymyksiä, arvostuksia tai vastenmielisyyksiä. Ymmärrämme myös, että erilaiset vihreät sopivat eri ympäristöihin ja tarkoituksiin. Mitään vihreää ei ole tarve julistaa parhaaksi vihreäksi eikä sammaleenvihreän paremmuudesta tarvitse taittaa peistä merenvihreää vastaan. Pystymme valitsemaan spontaanisti tai ainakin pienellä harjoituksella tarkoitukseensa soveliaimman vihreän. Jollemme pysty, tai tunnemme itsemme epävarmaksi, voimme turvautua luottamustamme nauttiviin asiantuntijoihin (taiteilijoihin, arkkitehteihin). Viimekädessä voivat tietysti erilaiset käyttötarkoitukseen räätälöidyt testitkin auttaa valinnassa. Ei ole mitään erityistä tarvetta perustaa smaragdinvihreiden erikoisryhmää, mutta jos joku kokee sen tarpeelliseksi tai hauskaksi, ei siihen ole estettäkään. Yhtä lailla voidaan perustaa vaikka torakanvihreiden klubi. Sijoittamalla edelliseen kappaleeseen vihreä- sanan tilalle älykkyys ja sille soveltuvin osien erilaisia etuliitteitä tai atribuutteja, käy tarkoitukseni selväksi. Älykkyys ei ole käsite, jota tulisi edes yrittää määritellä yleismääritelmällä. Niinpä sitä ei myöskään voida mitata millään yleistestillä. Erilaisia älykkyyksiä sekä niiden vivahteita ja muunnoksia on vapaus keksiä loputtomasti. Kiistelty koneälykin asettuu näin oikeaan kontekstiinsa. Kukin saa kunnioittaa ja ihailla arvostamaansa älykkyyttä ja pyrkiä kehittämään sitä - vaikka itselleenkin. Heikki Mäntylä 15.2.2005 Viljo Martikainen Moi Heikki ja muut! Vastausehdotuksena Heikin ansiokkaalle kysymysasettelulle muutama sana. Väitöstyössäni, Consepts and Mind as Dynamic Memory System Structuring the HUman Mental (2004), esittämäni ihmisen RA- mallin mukaan ihmisen ajattelua. kielellisiä ilmaisuja muta myös kaikkea motoriikkaa ohjaavat muistira- kenteissa tallennettu informaatio ja/tai erilaiset suoritusvalmiudet. Älykkyystestit ovat tavallisesti ajattelutoimintaa vaativia ongelman asetteluja ja niiden ratkaisujen ja tulosten kirjaamista valintaruudukon tai lyhyen kirjal- lisen ilmaisun avulla. Älykkyys voisi siten ehkä olla kykyä palauttaa työmuistiin toiminnan ohjauksen perustaksi tarpeellinen joukko tilannerelevantteja muisti- representaatioita ja käyttää niitä ko. aktuellin toiminnan ohjaukseen.
4 Älykkääksi voidaan siis sanoa toimintaa, joka perustuu tilannerelevantisti työmuistiin ja siis tietoiseen käyttöön palautettuihin muistirepresen- taatioihin. Tavallisesti tällainen toiminta johtaa myös tavoiteltuun tulokseen. Jos älykkyyskokeen kysymykset edellyttävät muistivarastoja,joita testattavan kulttuuripiirissä ei koskaan ole muodostunut, testit tuskin antavat vertailu- kelpoisia tuloksia. Viljo Martikainen 15.2.2005 Agnes Airola Tervehdys Järvenpään AgA:lta ja kiitos! Sinulle, Heikki, tekee aina mieli heti vastata, koska tuntee kuuluvansa "joukkoon". Niin nytkin. Uusi (vuodelta 1980!) sivistyssanakirja sanoo näin: "intelligentti (lat. inte lligens), älykäs, viisas, henkevä". Hiljattain luin tai kuulin jostakin, että "nopea tieto on informaatio, hidas tieto on viisaus". No, tuossa on sitten tuo t i e t o! Se edellyttää sitä t i e t o i - s u u t t a ja siitähän sitä kirjoittelua ja keskustelua riittääkin. Olisihan hienoa olla intel- ligentti eli älykäs, viisas, henkevä. Ja joku älykkäämpi, viisaampi, henkevämpi pystyisi jotenkin sen mittaamaan ja todistamaan mittaustuloksen "mustaa valkoisella". Fantastis- ta!!! Taidanpa jäädä odottamaan LFS:n seuraavaa esitelmää. homo sapiens- lajiin kuuluva "tavis" eli AgA 17.2.2005 Kauko Piri Hei kaikille! Ym asioita tarvitaan, vaikka ei aina osatakaan määritellä käyttötarvetta vastaavalla tarkkuudella, tässä kollegat ovat tehneet hatunnoston arvoista työtä! Tämä on vain eräs pieni visio, siinäkin on paljon teiltä lainattua - - - Älyä ja viisautta Älykäs selviää pulmista, joihin viisas ei joudu. Ihmiskunta on älykäs kun ratkaissut paljon pulmia.
5 Lisää viisautta tarvitaan nyt estääksemme tulevien sukupolvien kauhuja ihmisen yli integroituna, pitää estää saastumista, liikakansoitusta ja epätasa- arvoa - josta paljon kumpuaa. Toki älykäs teoriassa ymmärtää jatkumon menneen, tulevan ja nykyhetken välillä kauko piri 16.2.2005 Kullervo Rainio Hyvä Heikki, kun en mitenkään nyt ennätä puuttua mielenkiintoiseen viestiisi laajemmalti, lähetän vain yhden viitteen. Tutustupa teokseen Ahmavaara, Yrjö: Henkisten kykyjemme rakenne. Ilmestynyt joskus 1950- luvulla (ja nyt tietysti autaasti unohdettu). Kirjastosta saat sen varmasti. Se voi sinua kiinnostaa jo senkin puolesta, että se on eksaktia psykologiaa. - Tuus Kullervo R. 19.2.2005 Heikki Mäntylä Tervehdys, Kiitos kommenteista. Varmaan viisauden ja älyn eron voi määritellä noinkin. Tällaisia puolileikillisiä tai puolitosia määritelmiä on lukuisia sovellettuna eri tilanteisiin. Pari esimerkkiä: - Ilmailupiireissä kyseltiin usein millainen on taitava lentäjä. Vastaus oli, että taitava lentäjä selviää mitä mahdottomammista ja vaikeimmista tilanteista kunnialla, joihin hyvä lentäjä ei koskaan joudu. - Yrityselämässä määritettiin hyvän ja huonon businesjohtajan ero seuraavasti: Hyvä johtaja on sellainen, joka havaittuaan uhkan, analysoi siitä ratkaistavan ongelmana, jo lopulta vääntää tästä ongelmasta mahdollisuuden. Huono sen sijaan toimii päin vastoin. Mahdollisuudesta hän kehittelee ongelman, josta lopulta uhkan. Tämä ei kuitenkaan ollut varsinainen asiani. Minulla on Sinulta kaksi syviä ajatuksia sisältävää mappia: Kaleidoskooppi ja Rajapintoja. Olen ne lukenut ja osin Sinulle kommentoinutkin, mutta nyt ne seisovat hyllyssäni. Mitä toivot minun niille tekevän? Kevättalven terveisin, Heikki Mäntylä
6 21.2.2005 Kauko Piri Kiitos kommenteista, Heikki voidaan varmaan jonakin torstaina tässä lähiaikoina nähdä Viinin piirissä! Ilmoittelen sulle etukäteen kun olen tulossa, katsotaan jos satutaan samaan iltaan. Luultavasti en tule vielä tällä viikolla kun on niin paljon kaikenlaisia kotitehtäviä opiskeluissa ja työssä, itsellä ja perheenjäsenillä. Hyvää ja aurinkoista viikkoa! Kauko