(/b0b1/$1.$ 352-(.7,1 /23385$32577, SIPOON KUNTA 2005

(/b0b1/$1.$352-(.7,1 /23385$32577, SIPOON KUNTA 2005

/23385$32577, 6LVlOO\VOXHWWHOR -2+'$172 1.1. Tausta... 1 1.2. Päämäärät... 2 1.3. Kohderyhmä... 2 1.4. Tavoitteet... 3 1.4.1. Tavoitteet pitkällä aikavälillä... 3 1.4.2. Tavoitteet lyhyellä aikavälillä... 3 1.5. Aikataulu... 3 1.6. Visio... 3 352-(.7,1727(8786 2.1. Projektin johtaja... 3 2.2. Projektin ohjausryhmä... 4 2.3. Projektin työntekijät... 4 2.4. Yhteistyökumppanit... 4 2.5. Tilat... 5 3(5+(7<g 3.1. Perhetyö käytännössä... 7 3.2. Perhetyön työmenetelmät... 9 3.2.1. Kuuntelemisen taito... 9 3.2.2. Verkostokartta... 9 3.2.3. Vanhemmuuden roolikartta... 9 3.2.4. Parisuhteen roolikartta ja parisuhdetehtävät... 10 3.2.5. Kellot... 10 3.2.6. Videoavusteinen työ... 10 3.2.7. Kodin säännöt ja erilaiset listat... 11 3.2.8. Lapsen oma työkirja... 11 3.3. Perhetyön asiakaskysely... 12 021,$00$7,//,1(1<+7(,67<g 4.1. Yhteistyö kunnan sisällä... 13 4.1.1. Terveydenhoitajat... 13 4.1.2. Sosiaalityöntekijät... 13 4.1.3. Päivähoitohenkilökunta... 14 4.1.4. Terveyskeskuspsykologi... 14 4.1.5. Oppilashuoltoryhmä... 14 4.1.6. Lääkärit... 14 4.1.7. Nuorisotoimi... 15 4.2. Muu yhteistyö... 15 4.2.1. Seurakunnat... 15 4.2.2. Psykiatrian poliklinikka... 15 4.2.3. Lastensuojelupäivystys ja turvakoti Nuttu... 16 4.2.4. Finlands svenska kompetenscentret... 16 4.2.5. Itä-Uudenmaan perhetyöntekijät... 16

23,172.b<11,7 5<+0b72,0,17$ 6.1. Poikaryhmät... 17 6.2. Tyttöryhmät... 18 6.3. Naisryhmä... 18 6.4. Vanhempainryhmä... 18 6.5. Käsikynkkä- ryhmät... 18.28/8786 7.1. Projektin järjestämä koulutus... 20 7.2. Projektityöntekijöiden osallistuminen koulutukseen... 20 7<g12+-$86 8.1. Projektityönohjaus... 21 8.2. Työnohjaus perhetyöntekijöille... 22 78/2.6(7 9.1. Taloudelliset tulokset... 22 9.2. Muut tulokset... 23 9.3. Asiakirjat... 23 9.4. Markkinointi... 24 7,,9,67(/0b-$-2+723bb7g.6(7 10.1. Yleisarviointi projektista... 24 10.2. Toiminnan vakiinnuttaminen kuntaan... 25 10.3. Merkityksellisiä osatekijöitä jatkossa... 25 Kirjallisuusluettelo Liitteet

-2+'$172 Viime vuosina on keskusteltu paljon siitä miten huonosti perheet ja lapset Suomessa voivat. On puhuttu kuntien keinoista auttaa perheitä riittävän varhaisessa vaiheessa suurempien ongelmien välttämiseksi. Yhteiskunta rakentuu tulevien sukupolvien varaan ja yhteiskunta on riippuvainen siitä kuinka vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet ja heistä huolehtineet. Vanhemmat ovat suuressa kasvatusvastuussa, mutta kaikki eivät tästä yksin selviä. Perheet asuvat usein kaukana juuristaan ja sukulaisten avun ulottumattomissa. Uusia verkostoja ei nykyajan vanhemmille synny enää helposti kun yhteisöllisyys on usein pelkkä sana vailla todellisuutta. Nyky-yhteiskunnassa vallitsevat uudet ongelmat joihin ei aina ole valmiita ratkaisuvaihtoehtoja. Elämää vaikeuttaa sen pirstaleisuus ja ennalta arvaamattomuus jotka tuottavat uusia ongelmia. Elämänhallinnan osittainen menettäminen voi johtua epävarmuustekijöistä joita kohtaamme elämässämme. Nämä ongelmat näkyvät työelämässä ja heijastuvat myös perhesuhteisiin ja muihin elämän osa-alueisiin. Nykyvanhempien haasteet elämässä ovat erilaiset kuin isovanhemmillaan. Työelämä vaatii usein muutoskykyä ja jatkuvaa kouluttautumista eikä tämä perheelliselle ole aina niin yksinkertaista. Jatkuvasti kasvavat ja lisääntyvät vaatimukset saattavat olla työelämässä olevalle joskus liikaa. Toisaalta työttömyys on vakava huolenaihe niille joilla töitä ei ole. Viime vuosikymmenen lama, tulevaisuuden näköalattomuus ja aikuisten turvattomuus söivät voimavaroja vanhemmuudelta. Työmarkkinat ovat ikään kuin jakaantuneet kahteen leiriin. Perheet ovat myös muuttuneet viime vuosikymmeninä eikä yhteiskunnan tukijärjestelmien ole ollut helppoa pysyä muutostahdissa mukana. Yksilöiden sosiaaliset suhteet muuttuvat nopeasti ja henkilökohtaisista ongelmista voi syntyä koko perhesysteemiä koetteleva tapahtuma. Perherakenteet ovat tänä päivänä pirstoutuneet ja muuttuneet. Perheet ovat usein kovin yksinäisiä ja kulttuuri on muuttunut niistä ajoista kun kylään pistäydyttiin ohimennen iltasella. Naapuriapua ei ole enää niin luonnollista pyytää. Ihmisten sosiaaliset verkostot ovat usein olemattomat, vanhemmilla ei ole aina suvun ja yhteisön antamaa tukea kasvatustyölleen. On paljon yksinhuoltajaperheitä jossa yksi aikuinen joutuu kantamaan vastuun lasten kasvatuksesta. Uusperheissä aikuisten roolit voivat olla usein jäsentymättömiä ja aukipuhumattomia. ( Johansson, 65 66.) 7DXVWD Sipoon kunnan väestönkasvu on viime vuosina ollut voimakasta (kuva 1). Suuri osa väestöstä koostuu lapsiperheistä (liite 1) jotka ovat muuttaneet Sipooseen. Näitä perheitä yhdistää elämän eri vaiheissa ja kriiseissä tarpeellisten luonnollisten verkostojen puuttuminen. Kasvaviksi haasteiksi kunnalle ja kunnan työntekijöille ovat viime vuosina myös muodostuneet nuoret perheet ja perheet joissa vanhemmuus on heikosti kehittynyt. 1

Kuva 1 Kunnallisten palveluiden puuttuminen useimmilla asuntoalueilla oli tosiasia. Kunnan suuret investoinnit päivähoidon-, terveyden- ja sairaanhoidon- ja sivistyssektoreilla olivat johtaneet peruspalvelutason sekä määrälliseen että laadulliseen heikentymiseen. Ennaltaehkäisevä työ oli joutunut väistymään luonteeltaan korjaavien toimenpiteiden tieltä. Lastensuojeluasiakkaiden määrä nousi 2000- luvun alussa osittain siksi että ongelmat havaittiin liian myöhään. Vuonna 2002 tehtiin seitsemän huostaanottoa, joista kaikki olivat akuutteja. Perhetyö kunnassa oli riittämätöntä. Vuonna 2002 oli perustettu yksi perhetyöntekijän virka kotihoidon (vanhustenhuollon) yhteyteen. Käytännössä henkilöstöpula vanhustenhuollon puolella vaikeutti perhetyöntekijän mahdollisuuksia toimia lastensuojelupiirin tukena. 6\QW.XROO.XQWDDQ.XQQDVWD 6LVlLQHQ.RUMDXV 9lHVW QNDVYX PXXWWR PXXWWR PXXWWR vuosi henkilöä % 1994 172 104 816 755 679 18 111 0,7 1996 191 141 973 726 786 3 300 1,9 1997 202 135 979 702 792 4 348 2,2 1998 198 117 1 156 690 888 5 542 3,4 1999 202 124 1 179 801 942 17 473 2,8 2000 244 153 1 071 838 841 7 317 1,8 2001 231 121 1 081 898 1 009 10 283 1,6 2002 229 135 1 213 888 877 2 417 2,3 2003 236 141 1 069 942 885 2 220 1,2 2004 218 141 956 991 954 5 47 0,3 Väestön muuttoliike Sipoossa vuosina 1994 2004 (kunnan tilasto) 3llPllUlW Projektin päämäärinä olivat: - nostaa ennaltaehkäisevä työ keskeiseksi osaksi työntekijöiden työpanosta - ongelmien havaitseminen ajoissa yhteistyössä monien alojen ammattilaisten käyttämien menetelmien avulla - avata perhetyön yksikkö päiväkodin yhteyteen - kehittää yhteistyötä perhetyön ja päivähoidon välillä - erilaisten nuoria tukevien toimintamuotojen kehittäminen - henkilökunnan koulutus.rkghu\kpl - perheet, joissa alle 12-vuotiaita lapsia - lastensuojeluperheet 2

7DYRLWWHHW Tavoitteet jaettiin pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteisiin. 7DYRLWWHHWSLWNlOOlDLNDYlOLOOl - helposti saatavilla olevien tukitoimenpiteiden luominen avohoidossa - palveluiden helposti saatavuuden parantaminen - ongelmien havaitseminen ajoissa, ongelmista puhuminen ajoissa, ongelmiin puuttuminen ajoissa, puuttuminen oikealla tavalla, jotta voidaan välttää isompia ongelmia - henkilökunnan tiedon lisääminen 7DYRLWWHHWO\K\HOOlDLNDYlOLOOl - yhteisten päämäärien ja toimintatapojen avulla parantunut yhteistyö ja verkostotyö sekä päällekkäisyyksien välttäminen - osallisuuden lisääntyminen - työntekijöiden motivointi uusien työmenetelmien kehittämiseksi $LNDWDXOX Projekti toteutettiin lokakuu 2003 - joulukuu 2005 välisenä aikana 9LVLR Tavoitteena oli projektin aikana näyttää, mitä ennaltaehkäisevän työn kehittämisellä voidaan saada aikaan; lastensuojeluun mahdollisesti säästöjä sekä motivoida henkilökuntaa tukemaan perheiden omia voimavaroja ja näin lisätä tyytyväisyyttä perheiden arkeen. 352-(.7,1727(8786 Projektin parissa työskenteli ohjausryhmä, yksi vastuuhenkilö, yksi yhteyshenkilö, kaksi projektikoordinaattoria osa-aikatyössä ja kolme perhetyöntekijää. 3URMHNWLQMRKWDMD Projektin johtajana aloitti sosiaalityön päällikkö Marina Sundström. Työtehtävien uudelleenjärjestelyt johtivat siihen, että uusi sosiaalityön päällikkö Päivi Parkkinen toimi projektin johtajana 1.12.2004-31.8.2005 välisenä aikana. Nina Nyberg ja Marjo Karppinen nimitettiin 1.9.2005 toimimaan Elämänlanka - projektin vastuuhenkilöinä projektin päättymiseen asti. Projektin johtajan työtehtäviin kuului ennalta sovitun aikataulun mukaisesti toimittaa väliraportit Lääninhallitukselle. Johtaja toimi myös muiden projektityöntekijöiden esimiehenä ja oli vastuussa talousarviosta sekä projektin talouden seuraamisesta. 3

3URMHNWLQRKMDXVU\KPl Sosiaali- ja terveysjohtaja sai tehtäväkseen nimetä ohjausryhmän Elämänlankaprojektille. Ohjausryhmän jäseniksi nimitettiin Marina Sundström (sosiaalityön päällikkö), Christel Ekman (lastensuojelun sosiaalityöntekijä), Nina Nyberg (terveydenhoitaja), Marjo Karppinen (vt. terveydenhoitaja) ja Maj Ingman (lähikasvattaja/perhetyöntekijä). Ingmanin varajäseneksi nimitettiin Anne Lattu, nykyään Nuutinen (lähihoitaja/perhetyöntekijä) sekä perhetyöntekijä Satu Pulkkinen 1.10.2204 alkaen. Sipoon terveyskeskuksen johtava hoitaja Carola Klawér päätettiin projektin alkuvaiheessa kutsua mukaan ohjausryhmään. Hän toimi ohjausryhmän jäsenenä koko projektin ajan. Ohjausryhmää täydennettiin vielä yhdellä jäsenellä kun päivähoidon päällikkö Anne Rosqvist-Räty nimitettiin jäseneksi. Sosiaalityöntekijä Christel Ekman siirtyi toisiin tehtäviin ja hänen tilalleen ohjausryhmän jäseneksi nimitettiin uusi lastensuojelun sosiaalityöntekijä Marina Wickström. Ohjausryhmän työtehtäviin kuului projektityöntekijöiden ja vastuuhenkilöiden tukeminen sekä ideoiden ja palautteen kerääminen kunnan työntekijöiltä sekä asiakkailta. Ohjausryhmän työtehtäviin kuului myös projektin seuranta ja raportointi, hallinnollisten asioiden hoito sekä auttaminen perhetyön rakenteiden luomisessa. Ohjausryhmä kokoontui noin kerran kuukaudessa. Kokouksista kirjoitettiin pöytäkirjat, jotka lähetettiin myös sosiaali- ja terveysjohtajalle. Ohjausryhmällä on käytännössä ollut hyvin tärkeä tehtävä. Se on toiminut perustavana tekijänä terveyden- ja sairaanhoidon, päivähoidon, sosiaalityön ja perhetyön kontaktiverkossa. Ohjausryhmä on kriittisesti arvioinut projektin parissa tehtyä työtä. Projektinaikainen taloudenseuranta on kuulunut myös ohjausryhmän tehtäviin. 3URMHNWLQW\ QWHNLMlW Perhetyöntekijät Maj Ingman ja Anne Nuutinen palkattiin Elämänlanka projektiin 1.1.2004. Samaan aikaan nimitettiin Nina Nyberg ja Marjo Karppinen osa-aikaisiksi projektikoordinaattoreiksi. Kolmas perhetyöntekijä, Satu Pulkkinen, palkattiin 1.10.2004 alkaen. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä on myös palkattu osaaikaiseksi projektin kautta lokakuusta 2003 alkaen. <KWHLVW\ NXPSSDQLW Projektin yhtenä keskeisimpänä tavoitteena oli eri sektoreiden välisen yhteistyön kehittäminen ja lisääminen. Sosiaalityöntekijät, terveydenhoitajat, päivähoito, oppilashuolto, terveyskeskuspsykologi, lääkärit ja nuorisotoimi ovat toimineet tärkeinä kunnan sisäisinä yhteistyökumppaneina. Kunnallisten palveluiden ulkopuolelta yhteistyö on ollut tiivistä HUS psykiatrisen poliklinikan, seurakuntien, poliisin, lastensuojelun päivystyksen, turvakoti Nutun ja Porvoon-seudun perheasiain neuvottelukeskuksen kanssa. 4

7LODW Projektin suunnitteluvaiheessa ajateltiin, että perhetyön yksikkö sijoitettaisiin Mäntymäen päiväkodin yhteyteen. Päiväkodin sijainnin takia päätettiin kuitenkin, että tämä vaihtoehto ei ollut toiminnan kannalta tarkoituksenmukainen. Projektityöntekijät aloittivat työnsä tammikuussa 2004 oppilashuollon tiloissa Nikkilän koulukeskuksessa. Kahden perhetyöntekijän ja kahden koordinaattorin toimistona toimi alussa kahdeksan neliömetrin kokoinen työhuone. Uusiin tiloihin päästiin muuttamaan 1.3.2004 alkaen. Silloin ryhmä sai käyttöönsä terveyskeskuksen kirjastona toimineen tilan ja työhuoneen koko oli tällöin 14 neliötä. 15.4.2004 päästiin vihdoin muuttamaan isoihin, hankkeelle sopiviin tiloihin Jussaksentie 3:een. Neliöt kasvoivat kymmenkertaiseksi. Tilat olivat suuret ja käytännölliset ja sopivat hyvin myös pienryhmätyöskentelyyn. Samaan tilaan muuttivat myös kiertävä erikoislastentarhanopettaja, hallinnollinen päiväkodinjohtaja sekä sosiaalitoimen työntekijä. Projektin tiimi jatkoi työskentelyä näissä tiloissa hankkeen loppumiseen asti. 3(5+(7<g Perhetyöntekijät ovat uusi ammattiryhmä, jolla ei ole vielä täsmällistä työnkuvausta eikä tehtävänmääritystä. Perhetyöntekijöiden koulutustausta voi olla hyvinkin vaihteleva. Perhetyötä ei ole säädetty kunnissakaan (STM Lastenneuvola lapsiperheiden tukena 2004, 35 36) jatyökäytännöt ovat muokkautuneet kuntien tarpeiden mukaan (toim. Reijonen 2005, 7). Projektin aikana perhetyö Sipoossa on kehittynyt. Lähtökohtana on ollut alusta alkaen, että perhetyö on ennaltaehkäisevää terveyden- ja sairaanhoidon, päivähoidon, koulun ja sosiaalitoimiston palveluiden täydennystoimintaa ja sosiaalityön alainen avohuollon tukitoimi. Liitteessä 2 näkyy kaikki perhetyön kotikäynnit vuodelta 2004. 5

Kuva 2 70 60 50 40 30 20 10 0 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu perheitä 15 17 17 21 25 23 kotikäyntejä 43 41 41 50 59 59 Kuvassa 2 kuvataan kolmen perhetyöntekijän asiakasperheiden ja kotikäyntien lukumäärää puolen vuoden ajalta. Keskimäärin yhdellä perhetyöntekijällä oli samanaikaisesti viidestä seitsemään perhettä. Kuva 3 Lasten ikäjakauma perhetyössä 1.1.-30.6.2005 12 10 8 6 4 2 0 0-1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 yli 12 lukum 7 5 4 10 8 5 7 4 5 4 7 5 4 Kuvassa 3 nähdään perhetyön asiakasperheiden lasten ikäjakauma. Tähän on tilastoitu asiakasperheiden kaikki lapset. 6

Kuva 4 9 54 Ennaltaehkäisevän perhetyön perheet Korjaavan perhetyön perheet Kuvassa 4 näkyy ennaltaehkäisevän perhetyön osuus suhteessa korjaavaan perhetyöhön. 3HUKHW\ Nl\WlQQ VVl Perhetyö on pääasiassa kotikäynnein tapahtuvaa perheiden ohjausta ja neuvontaa. Yhteistyö muiden viranomaisten kanssa on usean perheen kohdalla tarpeen ja tuo toisaalta perhetyöhön arvokasta tietoa puolin ja toisin. Perhetyöntekijät vetävät myös erilaisia ryhmiä ja toimivat koollekutsujina verkostopalavereissa. Dokumentointi ja tilastointi ovat myös tärkeä osa työtä ja niiden kehittäminen on jatkuva prosessi. Uuden työmuodon ollessa kyseessä on työn tunnetuksi tekeminen ollut välttämätöntä. Perhetyöntekijät ovat kunnan sisällä kiertäneet päiväkoteja ja olleet lääkäreiden ja terveydenhoitajien kokouksissa esittelemässä työtään. Perhetyön tarkoitus oli olla asiakkaille helposti saatavilla oleva tuki ja kynnys sen aloittamiselle matala. Perhetyötä tarjoavan tahon tuli tuntea perhetyön sisältöä, jotta se pystyi esittelemään perheelle tätä tukimuotoa. Projektin alkaessa projektikoordinaattorit ja perhetyöntekijät kiersivät kunnan sisällä kertomassa projektista ja perhetyöstä ja tämä työn esiin nostaminen jatkui koko projektin ajan. Perhetyö alkoi yleensä niin, että tukimuotoa suositteleva viranomainen otti yhteyttä projektiin ja tiedusteli perhetyön mahdollisuuksista. Joskus perheet ottivat myös itse yhteyttä projektin työntekijöihin. Ensitapaaminen pyrittiin aina järjestämään 1-2 viikon sisällä yhteydenotosta. Ensimmäisen kotikäynnin tarkoituksena oli tutustua perheeseen ja heidän elämäntilanteeseensa sekä kertoa perhetyöstä. Usein alkukartoitusvaiheeseen tarvittiin useampi käynti. Perhetyön suunnitelma-lomakkeen avulla kartoitettiin lasten, vanhempien ja koko perheen tilannetta. Lomakkeen valmiiden kysymysten avulla perhe arvioi itse perhetilanteensa huolen määrää asteikolla 1-5 (esim. lasten kehitys ja mieliala, äidin/isän jaksaminen, pärjääminen lasten kasvatuksessa, väkivallan uhka, 7

päihteet, yhteinen aika). Samalla kirjattiin ylös perheen kanssa työskentelevät eri viranomaistahot sekä perheen oma sosiaalinen verkosto (sukulaiset ja ystävät). Perhetyössä ensimmäisen kotikäynnin merkitys on suuri. Se antaa perustaa luottamukselliselle ja tasavertaiselle yhteistyölle. Perhetyö oli aina suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa. Perhe asetti itse, usein perhetyöntekijän avustuksella, perhetyölle tavoitteet. Perhetyö tähtäsi myönteiseen muutokseen perheen toiminnoissa ja vaati perheeltä motivaatiota ja sitoutumista työskentelyyn. Työskentely pohjautui perheen jo olemassa oleviin voimavaroihin ja niiden vahvistamiseen erilaisin työmenetelmin. Perheen kanssa tehtiin perhetyön suunnitelma, jossa sovittiin perhetyön aloittamisesta, kotikäyntien tiheydestä ja työskentelyn alustavasta kestosta. Perhetyöskentelyn tiheys määriteltiin perheen tilanteen mukaan, mutta pääsääntöisesti perheitä tavattiin alkuvaiheessa kerran viikossa. Työskentelyn edetessä ja perheen ongelmien selvitessä käyntejä usein harvennettiin. Suunnitelman allekirjoittivat vanhemmat/ vanhempi sekä perhetyöntekijä. Perhetyön sisältöä ja työmenetelmiä arvioitiin työskentelyn aikana perheen kanssa. Perhetyön loppuarvioinnissa perhe arvioi uudelleen perhetilanteensa huolen määrää aiemmin tehtyä Perhetyön suunnitelma- lomaketta apuna käyttäen. Näin perhetyön vaikuttavuutta perheen tilanteeseen pystyttiin arvioimaan perhelähtöisesti. Loppuarvioinnissa mietittiin myös suunnitelmaa perheen tukemiseksi perhetyön jälkeen. Perhetyössä eivät työn vaikutukset ole aina heti tunnistettavissa tai niitä voi olla vaikeaa mitata ja määritellä. Perhetyön loputtua perheen kanssa sovittiin vielä yhdestä kotikäynnistä noin kahden kk:n päähän. Sen tarkoituksena oli saada arvio perhetyön tuomien muutosten pysyvyydestä. Perhetyössä pyrittiin avoimeen keskusteluun kaikkien perheen kanssa tekemisissä olevien viranomaisten kesken. Perheeltä pyydettiin kirjallinen lupa olla tarvittaessa yhteydessä muihin viranomaisiin. Joskus verkostopalaveri, johon myös perhe osallistui, auttoi saamaan selkeän kuvan perhettä auttavista tahoista ja heidän suunnitelmistaan työskennellä perheen kanssa. Näin pystyttiin välttämään myös avun päällekkäisyyttä. Perhetyöntekijän oli pystyttävä tunnistamaan omat taitonsa ja voimansa sekä rajaamaan työtään. Esimerkiksi vaikeissa parisuhdeongelmissa ja perheväkivaltatilanteissa perhe ohjattiin hakemaan apua niihin perehtyneiltä asiantuntijoilta. Perhetyö pystyi toki jatkumaan perheen tukena tässä prosessissa. Lastensuojeluperheissä perhetyön aloitus ja suunnitelma tehtiin yhdessä perheen, perhetyöntekijän ja sosiaalityöntekijän kanssa. Sosiaalityöntekijä oli perhetyöntekijän työparina. Käytännössä perhetyöntekijä kävi kotikäynneillä pääsääntöisesti yksin, mutta sosiaalityöntekijä osallistui perhetyön arviointeihin. Perhetyötä tehtiin myös parityöskentelynä toisen perhetyöntekijän kanssa. Tämä mahdollisti laajemman havainnoinnin perhetilanteesta sekä ajan jakamisen tasaisemmin perheenjäsenten välillä. Parityöskentely antoi myös mahdollisuuden heti kotikäynnin jälkeen vaihtaa ajatuksia ja arvioida perhetyön etenemistä. 8

3HUKHW\ QW\ PHQHWHOPlW Asiakastyöhön löysimme menetelmiä tutkimalla aikaisempia kehittämishankkeita, tekemällä opintokäyntejä naapurikuntiin, osallistumalla koulutuksiin ja etsimällä aktiivisesti tietoa lukemalla. Asiakastyön menetelmät vaihtelivat perheiden tarpeiden ja heiltä nousevien tavoitteiden mukaan. Seuraavissa kappaleissa esitellään lyhyesti muutamia perhetyössä käytettyjä työmenetelmiä..xxqwhohplvhqwdlwr Vuorovaikutustaito ja kuuntelutaito ovat perhetyössä tärkeimpiä. Etzellin ym.(1998, 109) mukaan ymmärtääksemme toista meidän on todella kuunneltava mitä hän sanoo. Saatamme joskus odottaa, että asiakas lopettaa sanoaksemme oman mielipiteemme. Asiakasta ei kuitenkaan kiinnosta meidän mielipiteemme, hänelle on tärkeätä se, että ymmärrämme hänen ajatuksensa, tunteensa ja kokemuksensa. Aktiivisella kuuntelulla tarkoitetaan oikeastaan sitä että kuunnellaan oikein tarkasti toisen sanomaa. Kun puhuja lopettaa, kuuntelija kertoo omin sanoin kuulemansa. Perhetyössä aktiivisen kuuntelun tavoitteena on auttaa asiakasta selkiyttämään omia ajatuksiaan. Aktiivisen kuuntelun taito ei kehity itsestään, vaan se vaatii paljon itsetutkiskelun avulla tapahtuvaa harjoitusta. 9HUNRVWRNDUWWD Verkostokartan avulla voidaan havainnollistaa asiakkaan sosiaalista tukiverkostoa ja keskustella asiakkaan ihmissuhteista ja sen hetkisestä tuen tarpeesta. Perhetyössä olemme kartoittaneet perheen ystävät, tuttavat, työkaverit ja viranomaiset. Perhe itse on kartan keskellä ja kirjoittaa lähimmäksi itseään ne ihmiset, jotka ovat tärkeimpiä ja ulommaksi karttaa ne, joihin suhde ei ole niin tiivis. Verkostokartta on sen hetkinen elämäntilanne ja se muuttuu perheen tilanteen mukaan. Verkostokartta voidaan tehdä perhetyön asiakkuuden alussa ja uudestaan sen loppuessa. Näin nähdään onko muutosta tänä aikana tapahtunut ja miksi sitä on tapahtunut. 9DQKHPPXXGHQURROLNDUWWD Vanhemmuuden roolikartan ovat kehittäneet Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymän perhetukikeskuksen henkilökunta ja sen tarkoituksena on jäsentää vanhemmuuden sisältöä ja konkretisoida sitä mitä jokainen lapsi riippumatta elettävästä aikakaudesta kulloinkin tarvitsee. Roolikartta on saanut suuren suosion ja on levinnyt yleisesti lasten ja vanhemmuuden parissa työskentelevien ihmisten keskuudessa. Roolikarttaa käytetään yleisesti esimerkiksi perhetyön, toimintaterapeuttien ja päivähoidon työntekijöiden apuna. Vanhemmuuden roolikartta auttaa vanhempia ymmärtämään sen, että vanhemmuus on elämän pituinen rooli. Rooli on aina vuorovaikutteinen ja vanhemmuus kehittyy lapsen kanssa. Vanhemmuus syntyy suhteessa lapseen, mutta jokainen vanhempi on saanut eväät vanhemmuuteensa omasta lapsuuden perheestään ja kasvuympäristöstään. (Rautianen, 2001, 3.) Vanhemmuuden roolikartta on perhetyössä ollut yksi keskeisimmistä työkaluista perheiden kanssa keskusteltaessa. Sen avulla vanhemmat ovat kokeneet 9

löytäneensä positiivisia asioita vanhemmuudestaan ja näin löytäneet niistä voimavaroja arkeen. 3DULVXKWHHQURROLNDUWWDMDSDULVXKGHWHKWlYlW Parisuhteen roolikartta on jatkoa Varsinais-Suomen lastensuojelukuntayhtymän kehittämälle vanhemmuuden roolikartalle. Roolikartan kehittäjät huomasivat koulutustilaisuuksien keskusteluissa että parisuhteessa on usein vakavia ongelmia jotka jo sinänsä muodostavat esteen vanhemmuuden tukemiselle ja että vanhemmat tarvitsevat tukea myös parisuhteeseensa. Hyvin toimiva parisuhde luo edellytyksiä hyvälle vanhemmuudelle. (Airikka, 2003, 5.) Parisuhteen roolikarttaa perhetyössä käytettiin usein siten että pari sai roolikartan ennakkotehtäväksi. Pari arvioi ensin itse tilannetta ja kävi sen sitten läpi työntekijän kanssa. Itsearviointi on perusteltua silloin kun pari on motivoitunut selvittelemään parisuhdettaan eivätkä ratkottavat ongelmat aiheuta vielä tunteenpurkauksia. Itsearviointi on myös käyttökelpoinen menetelmä työskenneltäessä esimerkiksi ennaltaehkäisevästi parisuhteen hoitamiseksi ja huoltamiseksi. Parisuhteen kriisien ratkomisessa työntekijän rooli muuttui aktiivisemmaksi ja hän toimi tilanteen vetäjänä. Ensimmäiseksi oli tärkeää luoda luottamuksellinen ja puolueeton ilmapiiri ja kysyä molemmilta mitä nämä odottavat tältä istunnolta ja minkälaista lopputulosta he odottavat. Työntekijänä piti olla tietoinen näistä pyrkimyksistä. Pareille roolikartan käyttö selkiytti tilannetta ja auttoi huomaamaan suhteen positiiviset asiat. Kartan käyttö auttoi myös keskustelun avaamisessa sellaisista asioista joista ei ehkä aikaisemmin ollut lainkaan puhuttu. Joskus asioiden kyseenalaistaminen saattoi tarjota uusia näkökulmia juuttuneihin roolimalleihin..hoorw Kellon piirtäminen ja läpikäyminen yhdessä perheen kanssa olivat hyviä keinoja kartoittaa perheen arkea ja siinä olevia mahdollisia solmukohtia. Perheelle itselleen arkirytmin kirjoittaminen kellotaululle konkretisoi yhteisen ajan käytön. Kelloon merkittiin eri väreillä eri perheenjäsenten kotona viettämä aika ja mitä kukin perheessä tekee. Kuka herättää lapset? Kuka tekee aamiaisen? Kuka lukee iltasadun? Monelta ulkoillaan tai mennään nukkumaan? Näin nähtiin myös esimerkiksi se nukkuvatko lapset tarpeeksi tai onko perheessä lapselle tärkeitä rutiineja. Perheet itse pitivät tästä tehtävästä ja usein hämmästyivät sitä, kuinka vähän oikeastaan yhteistä aikaa arkisin onkaan. Usein yhdessä löydetyillä pienillä muutoksilla rutiineihin voitiin saada suuri muutos perheen arkeen ja hyvinvointiin. 9LGHRDYXVWHLQHQW\ Videointi on varsinkin pikkuvauvaperheessä hieno menetelmä tukea lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta. Vanhempaa ja lasta kuvataan muutaman minuutin ajan silloin kun lapsi on tyytyväinen sekä syönyt ja levännyt. Yhdessä vanhemman kanssa video katsotaan myöhemmin ja kuva pysäytetään esimerkiksi katsekontaktin ja vastavuoroisen hymyn aikana. Näin vanhempi saa suoraa positiivista palautetta vanhemmuuteensa ja onnistumisen iloa. 10

Videoinnin tarkoituksena oli siis positiivisten asioiden esiin nostaminen, mutta vanhempaa myös autettiin ottamaan lapsensa kontaktialoitteet vastaan. Vanhempien voimakas tahto pitää yllä hyviä suhteita lapsiinsa on menetelmän tärkeä perusta. Vanhemmilta ei puutu motivaatiota, vaan mahdollisesti tietoa ja taitoa, jota voidaan lisätä videoavusteisen perhetyön avulla. Video-ohjaus ei ole ongelmakeskeistä vaan rakentavalle ajattelulle nojaavaa myös ongelmatilanteessa. Isomman lapsen kohdalla voitiin videoida leikkitilanteita tai perheen normaaleja arkiaskareita. Videolta vanhempi näki seikat jotka toimivat hyvin ja näistä työntekijä antoikin välitöntä kannustavaa ja positiivista palautetta. Vanhempi näki myös ne toimimattomat toimintamallit, joita hän saattaa toistaa huomaamatta niitä itse. Videolta itsensä katseleminen auttaa huomaamaan tällaiset seikat ja niihin on helpompi keksiä uusi keino seuraavaksi kerraksi..rglqvllqq WMDHULODLVHWOLVWDW Kodin säännöt ovat usein perhekokouksen tulosta. Perheestä voi puuttua kokonaan pelisäännöt joiden mukaan toimitaan tai sitten säännöt voivat olla epäjohdonmukaisia tai epätasa-arvoisia. Perhekokouksessa työntekijän rooli oli olla puolueeton keskustelua ohjaava ja puheenvuoroja jakava henkilö sekä usein toimia kokouksen sihteerinä. Jokainen perheenjäsen allekirjoitti säännöt lopuksi ja näin ilmaisivat halunsa sitoutua niihin. Kokouksen tuloksia ovat olleet esimerkiksi lasten tai nuorten kotiintuloajat, pelaamisen rajoittaminen pelipäivin tai kellonajoin tai kotitöiden jakamisesta sopiminen. Arvolistojen kirjoittamisen tavoitteena oli tutustua läheistensä arvomaailmaan. Arvojen ääneen lukemisella saadaan usein kuulla asioita joita toinen usein pitää niin itsestään selvinä ettei niitä ole tullut sanoneeksi ääneen. Keskustelun virittäjänä tämäkin tehtävä toimii erinomaisesti. Tehtävä, joka ei aina ollut helppo, mutta kuitenkin usein hauska tehdä, oli positiivisten asioiden lista. Siinä jokainen perheenjäsen kirjoitti toisestaan 10 positiivista asiaa. Mistä asioista pidän sinussa tai minusta on kivaa kun sinä teet näin jne. Joskus perheet kokivat, että on vaikeaa löytää niin monta positiivista asiaa toisesta, mutta kun työntekijä neuvoi kirjoittamaan ihan pienetkin asiat jotka tuntuvat kivalta, niin usein niitä löytyi se kymmenen. Tämän tehtävän tavoitteena on konkretisoida sitä, että usein ne pienet ja itsestä merkityksettömiltä tuntuvat asiat ovat kuitenkin ihmissuhteissa niitä kaikkein tärkeimpiä. Sellainen voi olla vaikka halaus töistä tultua tai hiusten silittäminen ohimennen. /DSVHQRPDW\ NLUMD Lapsen työkirja on toteutettu sosiaalipedagogisen perhetyön erikoistumisopintojen kehittämishankkeena Stadian ammattikorkeakoulussa vuoden 2002 aikana. Työkirjan pohjana on teoreettinen tutkimus jossa tutkittiin miten perhetyössä voidaan tukea 7-12 vuotiaan lapsen kasvua, kehitystä, selviytymistaitoja sekä realistista kuvaa omasta itsestä. Keskeisenä ajatuksena oli lapsen äänen kuuleminen ja esille tuominen. Lapsen työkirjaa voidaan käyttää perhetyön työvälineenä perheissä joissa on kouluikäisiä lapsia. Lapsilla voi olla taustalla jokin vaikea perhetilanne mutta kirjaa voidaan käyttää vaikka lapsella ei ole mitään ongelmaa tai vaikeaa perhetilannetta. Ennen kirjan käyttöönottoa kirja esitellään 11

aina ensin vanhemmille ja pyydetään lupa sen käyttöön. Samalla kerrotaan kirjan tarkoituksesta. Perhetyöntekijä täyttää kirjaa yhdessä lapsen kanssa ja lapsen suostumuksella sivuja näytetään myös vanhemmille. Jotkut kirjan sivuista täytetään yhdessä vanhemman ja lapsen kanssa. Lapsen työkirjan kehittäjät ovat antaneet luvan muokata kirjaa eteenpäin. Lapsen työkirja jää aina lapselle muistoksi työskentelyn päätyttyä.(tuhkanen & Ryynänen 2002, 1, 7-8) Lähdimme käyttämään työkirjaa projektissa ja muokkasimme kirjan Sipooseen sopivaksi. Käytännön työssä huomasimme että hiljaisten ja yksinäisten 9-12 vuotiaiden lasten kanssa kirjaa käytettiin eniten ja jokaisen lapsen kohdalla kirja koottiin yksilöllisesti. Lapset pitivät yleensä työskentelystä. Kiinnostavaa oli havaita että työskentelyn edetessä lapset osasivat sanoittaa tunteitaan helpommin ja usein käsitys omasta itsestä muuttui positiivisempaan suuntaan. 3HUKHW\ QDVLDNDVN\VHO\ Perhetyön kehittämiseen haluttiin tietoa perhetyön asiakasperheiltä. Perhetyöntekijät päättivät toukokuussa 2005 lähettää asiakaskyselylomakkeen 18:lle projektin aikana perhetyössä mukana olleille perheille. Kyselylomake oli suomenkielinen mutta asiakkaat saivat käyttää omaa äidinkieltään vastatessaan. Yksitoista perhettä palautti kyselylomakkeen. Kyselylomakkeessa perheiltä kysyttiin perhetyön hyödyllisyydestä, perhetyön aloittamisesta, lopettamisesta ja kestosta. Kyselyn avulla pyrittiin saamaan myös tietoa perheen perhetyölle asettamien odotuksien toteutumisesta ja perheen tarpeisiin vastaamisesta. Perheet saivat antaa perhetyölle yleisarvosanan. Vapaalle palautteelle ja kommenteille oli myös mahdollisuus. Kyselylomakkeen tulokset ovat raportin liitteenä (liite 3). 021,$00$7,//,1(1<+7(,67<g YK:n sopimus lapsen oikeuksista linjaa maailmanlaajuisesti lapsen asemaa ja oikeuksia. Tavoitteena on tehdä maailmasta sopiva paikka lapsille. Yhteiset valtakunnalliset ohjelmat antavat yhteisen arvoperustan moniammatilliselle yhteistyölle. Suomessa keskeisiä 2000- luvun valtakunnallisia ohjelmia ovat Terveys 2015- kansanterveysohjelma, Sosiaalinen kehittämishanke, Suomen kuntaliiton lapsipoliittinen ohjelma sekä valtioneuvoston periaatepäätös varhaiskasvatuksen valtakunnallisista linjauksista. Myös mielenterveyspalveluiden ja kouluterveydenhuollon esitetyt periaatteet tähtäävät kuntalaisten laaja-alaiseen hyvinvointiin. Monissa kunnissa on laadittu omia lapsipoliittisia ohjelmia. (STM, Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. 2004:14, 27 31.) Lähtökohtana Elämänlanka-hankkeelle oli moniammatillinen yhteistyö. Kunnan eri alojen edustajat päättivät anoa valtionavustusta Etelä-Suomen lääninhallitukselta. Projektin ohjausryhmä koostui myös eri alojen edustajista ja tämä loi luonnollisen väylän yhteistyölle ja tiedonkululle. 12

<KWHLVW\ NXQQDQVLVlOOl Moniammatillinen työ, tiimi tai verkosto, eivät toteudu itsestään. Siihen tarvitaan motivaatiota, tietoa, yhteistyömenetelmiä ja pitkäjänteistä harjaantumista. Työntekijöiden erilaiset lähtökohdat, toimintakulttuuri ja ammattikieli luovat helposti jännitteitä. Vaitiolovelvollisuus voi myös hankaloittaa yhteistyötä. (STM, Lastenneuvola lapsiperheiden tukena 2004,29.) Yhteistyö kunnan eri ammattiryhmien välillä on projektin aikana lisääntynyt yhteisten koulutustilaisuuksien, työryhmätoiminnan ja kokousten myötä. Yhteistyö ei ole aina tuntunut luontevalta. Tämä johtunee siitä, että työtapa on useimmille uusi. Yhteistyö eri ammattiryhmien välillä on ollut luontevaa silloin kun fokuksessa on ollut yhteinen asiakasperhe. Moniammatillisen yhteistyön tilasto (liite 4) kuvaa kolmen perhetyöntekijän yhteistyötä eri toimijoiden kanssa puolen vuoden aikana. Tilasto kertoo myös erinomaisesti perhetyön luonteesta; perhetyössä tarvitaan muiden ammattiryhmien asiantuntemusta ja toisaalta muut ammattiryhmät saavat perhetyöstä uutta tietoa. Yhteistyöllä tarkoitetaan tässä sovitusti perheen asioissa tapahtuneita konsultaatioita sekä verkostopalavereita (= perhe on mukana palaverissa). Työntekijöiltä yhteistyö eri ammattiryhmien välillä vaatii rajojen ylittämisen ja kunnioittavan kohtaamisen taitoja. Verkostopalaveriin osallistuneissa pitäisi syntyä uteliaisuutta erilaisten näkökulmien ja ajatusten kautta. Se auttaa myös näkemään vaihtoehtoisia toimintatapoja tilanteeseen. (toim. Reijonen. 2005, 83-85). Perhetyössä pyrittiin luomaan sellaisia palaverikäytäntöjä moniammatilliseen yhteistyöhön, jossa asiakkaat tulivat kuulluiksi. Keväällä 2005 tehtiin kartoitus yhteistyötahojen kokemuksista yhteistyöstä Elämänlanka-projektin kanssa. Vastaajat saivat vapaasti kirjoittaa mielipiteitään. Liitteessä 5 on nähtävissä yhteenveto vastauksista. 7HUYH\GHQKRLWDMDW Projektin aikana yhteistyö terveydenhoitajien kanssa muuttui tiiviimmäksi. Molemmat projektikoordinaattorit työskentelivät puolipäiväisesti terveydenhoitajina; toinen lastenneuvolassa ja toinen kouluterveydenhuollossa. Terveydenhoitajien työkuva on hyvin itsenäinen. Moniammatillisen tiimityöskentelyn tarvetta ei ole koettu erityisen suureksi. Projektin aikana terveydenhoitajat ottivat aktiivisesti yhteyttä perhetyöhön ja yhteistyö lisääntyi. Projektin työntekijät kehittivät yhdessä terveydenhoitajien kanssa projektin aikana uusia yhteisiä työtapoja, esimerkiksi perhevalmennusta. Johtava hoitaja Carola Klawér kuului projektin ohjausryhmään ja informaatio projektin vaiheista on näin luontevalla tavalla kulkenut terveydenhoitajille. 6RVLDDOLW\ QWHNLMlW Elämänlanka-projekti palkkasi lokakuussa 2003 sosiaalityöntekijän puolipäiväiseen työsuhteeseen. Näin luotiin ketju sosiaalityöhön. Sipoon kunnan sosiaalityöntekijät ottivat perhetyön hyvin vastaan. Avohuoltoa ja koko perheen kanssa työskentelyä alettiin projektin alkaessa kehittää yhteistyössä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Perhetyöntekijät ja sosiaalityöntekijät pitivät omia kuukausittaisia suunnittelukokouksiaan, jotka painottuivat yleisiin asioihin, meneillään oleviin 13

tapahtumiin ja ilmiöihin sekä yhteistyön suunnitteluun. Asiakaskohtaiset suunnittelutapaamiset hoidettiin erikseen niiden työntekijöiden kesken jotka asiaa hoitivat. Perhetyöntekijät saivat työlleen tueksi sosiaalityöntekijöiden tiedot, taidot ja arviointikyvyn ja sosiaalityöntekijät saivat puolestaan perhetyöstä perheille tukimuodon, jolla oli aikaa perheelle. Keväällä 2005 käynnistettiin yhteistyössä sosiaalityöntekijöiden kanssa tukiperheiden hakuprosessi. Perhetyöntekijät tiedustelivat ensin naapurikuntien tukiperheiden hakumallia, jonka jälkeen laadittiin Sipooseen sopiva malli, tukiperheisiksi haluavien perheiden haastattelulomake sekä mainokset lehtiin. Sovittiin että perhetyöntekijät voivat toimia yhteyshenkilöinä yhteyden otoissa sekä sosiaalityöntekijöiden työparina perheitä tavatessa. 3lLYlKRLWRKHQNLO NXQWD Päivähoitosektorin kanssa syntyi luonnollinen yhteistyölinkki projektin ohjausryhmään kuuluvan päivähoidon johtajan Anne Rosqvist-Rädyn kautta. Tiedot projektista kulkivat sujuvasti päiväkotien johtajien tietoon. Päivähoidolla on suuri merkitys ennaltaehkäisevässä työssä. Se tarjosi v. 2004 päivähoitopalveluita noin 65%:lle sipoolaisista lapsista. (Kunnan tilasto 2004.) Yhteistyö päivähoitohenkilökunnan kanssa aloitettiin projektin varhaisessa vaiheessa maaliskuussa 2004 projektikoordinaattoreiden tiedottaessa päiväkodinjohtajille perhetyöstä. Perhetyöntekijät vuorostaan kävivät projektin aikana 14:ssa päiväkodissa esittäytymässä ja miettimässä yhteistyömuotoja. Käsikynkkä- ryhmätoiminta on yksi päivähoidon kanssa yhteistyössä käyttöön otettu työmenetelmä (kts. luku 6.5). Päivähoitohenkilökunnalla oli mahdollisuus konsultoida perhetyöntekijöitä ja monet olivat projektityöntekijöiden kanssa yhteistyössä. 7HUYH\VNHVNXVSV\NRORJL Sipoon kunnan terveyskeskuspsykologi työskentelee lapsiperheiden kanssa ja siten hän oli yksi tärkeä yhteistyökumppani perheiden kanssa työskenneltäessä. Terveyskeskuspsykologi oli konsultaatioapuna ja toimi myös ensimmäisen Käsikynkkä-ryhmän työnohjaajana. Yhteistyö perhetyön ja psykologin välillä oli sujuvaa ja molemmat osapuolet kokivat yhteistyön täydentävänä toimintana. 2SSLODVKXROWRU\KPl Sipoossa oppilashuoltoryhmään kuuluu yleensä kouluterveydenhoitaja, koululääkäri, koulupsykologi, koulukuraattori, luokanopettaja, erityisopettaja ja rehtori. Tämä moniammatillinen työryhmä tekee suoraa yhteistyötä keskenään. Projektityöntekijät ja oppilashuoltoon kuuluvat työskentelivät aktiivisesti uusien työmenetelmien, kuten esimerkiksi ryhmätoiminnan, kehittämiseksi. /llnlulw Lääkärit suhtautuivat alusta alkaen positiivisesti perhetyöhön. He konsultoivat ja käyttivät ahkerasti perhetyön palveluja. 14

1XRULVRWRLPL Projektin aikana yhteistyö nuorisotoimen kanssa oli vähäistä. Elämänlanka-projekti oli nuorisotoimen kanssa mukana jakamassa poikaryhmän Elämyskerho toiminnan kustannuksia. 0XX\KWHLVW\ Hanketta suunniteltaessa todettiin, että yhteistyötä kuntasektorin ulkopuolelle voisi tehostaa. Projektiryhmä otti aktiivisesti yhteyttä ulkopuolisiin yhteistyökumppaneihin ja pyysi heitä mukaan yhteistyöhön. 6HXUDNXQQDW Projektin työntekijät olivat aktiivisesti yhteistyössä sekä suomenkielisen että ruotsinkielisen seurakunnan kanssa. Yhteistyö oli puolin ja toisin toimintaa rikastuttavaa ja täydentävää. Suomalaisen seurakunnan kanssa projektiryhmä teki aloitteen naisryhmän perustamiseksi ja osallistui myös siitä koituviin kustannuksiin. Toinen projektikoordinaattoreista osallistui Nuorisokumppanuus-ryhmään. Ryhmään kuuluu suomenkielisen koulutoimen, sosiaalitoimiston, poliisin, nuorisotoimen sekä suomalaisen seurakunnan edustajia. Suomalaisen seurakunnan diakoni Anu Peltomäki on toiminut ryhmän koollekutsujana ja ryhmä on kokoontunut noin kaksi kertaa lukukauden aikana. Ryhmässä keskustellaan ajankohtaisista asioista liittyen sipoolaisten nuorten tilanteeseen. Ryhmä on myös tehnyt aloitteita toiminnan aikaansaamiseksi. Katupartiointiryhmä Puukenkä on tästä oiva esimerkki. Perhetyöntekijät saivat seurakunnan työntekijöiltä hyödyllistä tietoa jaettavaksi eteenpäin asiakkaille, esimerkiksi ruoka-avustuksista ja perheleireistä. Yhteistyössä ruotsalaisen seurakunnan kanssa syntyi kuudes ja seitsemäsluokkalaisille tytöille suunnattu tyttöryhmä. Ryhmän tavoitteena oli vahvistaa tyttöjen sosiaalisia taitoja. Ruotsalainen seurakunta lahjoitti varoja ruotsinkielisen poikaryhmän toimintaan. Projektin perhetyöntekijä toimi ohjaajana ruotsalaisen seurakunnan, Hero ry:n ja Folkhälsanin järjestämällä erityislasten leirillä. Ruotsalaisen seurakunnan edustaja kappalainen Heidi Jäntti osallistui työryhmään, johon kuului myös kouluterveydenhoitaja, opettajia, koulupsykologi sekä perhetyöntekijä. Työryhmän tavoitteena oli oppilaiden välisen yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistaminen sekä koulukiusaamisen ennaltaehkäisy. 3V\NLDWULDQSROLNOLQLNND Perhetyö ja psykiatrian poliklinikka tekivät yhteistyötä yhteisten asiakasperheiden hyväksi. Psykiatrian poliklinikan henkilökunnan mielestä perhetyö täydensi heidän työtään perheiden kanssa ja että perhetyöllä oli usein ratkaiseva merkitys lasten kuntoutumisessa. 15

/DVWHQVXRMHOXSlLY\VW\VMDWXUYDNRWL1XWWX Yhteistyö projektityöntekijöiden, lastensuojelupäivystyksen ja Turvakoti Nutun kanssa koostui yhteisistä tapaamisista. Projektityöntekijät vierailivat turvakoti Nutussa 6.4. 2005. Projektiryhmä järjesti kunnan työntekijöille koulutustilaisuuden, missä Turvakoti Nutun ja lastensuojelupäivystyksen edustajat kertoivat toiminnastaan. )LQODQGVVYHQVNDNRPSHWHQVFHQWUHW Finlands svenska kompetenscenter, FSK, teki aloitteita Uudenmaan hankkeiden välisen yhteistyön lisäämiseksi ja järjesti perhetyöntekijöiden yhteistapaamisia. Se tarjosi myös konsultaatiomahdollisuuden ja koulutuksia.,wl8xghqpddqshukhw\ QWHNLMlW Perhetyöntekijät tapasivat yhteistyökokouksen merkeissä kaksi kertaa vuodessa Itä-Uudellamaalla toimivia kollegoitaan. Tapaamisissa keskusteltiin ajankohtaisista asioista, koulutuksista, hankkeiden edistymisestä sekä suunniteltiin yhteisiä opintokäyntejä. Perhetyöntekijät ovat verrattain pieni ammattiryhmä ja siksi ylikunnallinen yhteistyö on koettu tärkeäksi. 23,172.b<11,7 Projektityön alussa, tammikuussa 2004 oli tärkeää muodostaa oma käsitys nyt kehitettävän perhetyön mallista ja sisällöstä. Opintokäynneillä tutustuttiin lähikuntien perhetyöhön. Projektiryhmä vieraili Vantaalla Hakunilan ennaltaehkäisevän työn yksikössä ja Tikkurilan sosiaalitoimiston alaisuudessa toimivassa perhetyön yksikössä. Perhetyöntekijät vierailivat Keravan sosiaalitoimen perhetyön yksikössä. Asiakkaiden ohjaaminen eteenpäin helpottui, kun yhteistyökumppaneiden toiminta tuli tutuksi. Porvoon psykiatrisen lasten- ja nuortenklinikan toimintaan tutustuttiin tammikuussa 2004. Projektiryhmä tutustui Perhelinjan toimintaan Helsingissä syyskuussa 2004 ja turvakoti Nutussa sekä lastensuojelupäivystyksessä Porvoossa vierailtiin huhtikuussa 2005. Porvoon nuorisoasemalle suuntautui opintokäynti kesäkuussa 2005 ja saman vuoden syyskuussa vierailtiin Porvoon perheasiain neuvottelukeskuksessa. Koko projektityöryhmä teki yhdessä ohjausryhmän kanssa opintokäynnin Ruotsiin 30.5. 2.6. 2005. Ensin osallistuimme pohjoismaiseen perhekeskuskonferenssiin Göteborgin ulkopuolella sijaitsevassa Stenungssundissa. Siellä saimme osallistua inspiroiviin keskusteluihin pohjoismaisten kollegojen kanssa. Tämän jälkeen vuorossa oli vierailu Sipoon ystävyyskuntaan Kumlaan. Siellä on vuodesta 1998 yhteistyössä perushoidon, kirkon, perheneuvonnan, sosiaalihallinnon sekä lasten- ja koulutushallinnon kanssa toiminut prosessisuuntautunut kehittämishanke vanhemmuuden tukemiseksi. Edellä mainittujen tahojen edustajat muodostavat neuvotteluvaltuuskunnan. Eri tahojen edustajat ovat sopineet yhteisistä suunnitelmista ja linjauksista vanhemmuuden tukemistyön kehittämiseksi. Yhteisiä koulutustilaisuuksia on järjestetty. 16

Samanaikaisesti Kumlan sosiaalihallinto on suunnitellut luovansa jonkinlaisia avohoitoresursseja hyödyntävää vanhemmuutta tukevaa toimintaa lähiympäristössä. Kumlassa käytetään yhteisvaikutustoimintaa vallitsevana työskentelymuotona sekä paikallisella että alueellisella tasolla. Yhteistyön avulla pystytään saavuttamaan monia etuja; ajansäästöä ja työn tehostumista. Syrjäytymisuhan alla olevien lasten löytäminen aikaisemmin, paremmat auttamismahdollisuudet, lisääntynyt tieto ja taito, työn helpottuminen sekä työn tuottaman psyykkisen rasituksen vähentyminen ovat myös mainittavia etuja. Yhteistyön tehostamiseksi eri tahojen edustajat osallistuvat säännöllisesti kokoontuviin verkostoryhmiin. Vierailu oli hyvin antoisa ja ajatuksia herättävä sekä vahvisti yhteenkuuluvuuden tunnetta projektiryhmän sisällä. 5<+0b72,0,17$ Projektin yhtenä tavoitteena oli järjestää ennaltaehkäisevää ryhmätoimintaa. Ryhmän yleisiä tunnusmerkkejä ovat vuorovaikutus, säännöt, tarkoitus, tietty koko, työnjako, roolit ja johtavuus.( Niemistö 2004). Ryhmätyöskentelyn tuloksia ovat ryhmäkokemus, terapeuttisuus, oppimiskokemus, tuloksellisuus, tuottavuus, jäsenten hyvinvointi ja työtyytyväisyys.( Helkama et al 1998) 3RLNDU\KPlW Elämyskerho- ryhmä tarjoaa ennaltaehkäisevää tukitoimintaa syrjäytymisuhan alla oleville, sosiaaliseen riskiryhmään kuuluville suomenkielisille nuorille. Ryhmään kuuluu noin 15 nuorta ikähaarukassa 10 17 vuotta. Ryhmänohjaajina ovat toimineet Kari Jurvanen, Jyri Lamberg ja Hannu Suorsa. Toimintaan kuuluu erilaisten aktiviteettien järjestäminen nuorille, painopisteen ollessa erilaisten elämysten keräämisessä. Elämysten kautta jokainen voi tuntea itsensä merkitykselliseksi osaksi yhteiskuntaa ja täten oppia siitä välittämään. Ryhmät toimivat jo ennen Elämänlanka-projektin alkamista, mutta projektin alusta sosiaalitoimen osuus toiminnasta aiheutuneista kuluista maksettiin projektin varoista. Toimintaa on rahoitettu yhdessä nuorisotoimen ja suomalaisen seurakunnan kanssa. Ruotsinkielisen poikaryhmän kohderyhmä oli pojat iältään 11 12 vuotta. Pojat valittiin ryhmään yhteistyössä oppilashuollon kanssa. Tavoitteena oli itsetunnon kohottaminen ja poikien itseluottamuksen tukeminen. Ryhmään kuului noin seitsemän poikaa ja ryhmänohjaajina toimivat Sebastian Nordström, Otto Björkestam, Guy Enqvist ja Patrik Lindahl. Toimintaan kuului mm. leikit, poikien harjaantuminen sosiaalisissa taidoissa sekä elämykset. Elämyksen saattoi tarjota vaikkapa jääkiekko-ottelu. Elämänlanka-projekti rahoitti yhdessä ruotsalaisen seurakunnan kanssa ryhmän toimintaa. 17