EUROOPAN PARLAMENTTI 2004 ««««««««««««2009 Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta VÄLIAIKAINEN 2004/2210(INI) 12.1.2005 MIETINTÖLUONNOS sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta uusissa jäsenvaltioissa (2004/2210(INI)) Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta Esittelijä: Csaba Őry PR\555905.doc PE 350.072v02-00
PR_INI SISÄLTÖ Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...3 PERUSTELUT...6 PE 350.072v02-00 2/8 PR\555905.doc
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta uusissa jäsenvaltioissa (2004/2210(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon komission henkilöstön työasiakirjan sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta uusissa jäsenvaltioissa 1, ottaa huomioon Euroopan perustuslaista tehdyn sopimuksen I-3 ja III-117 artiklan, ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan, ottaa huomioon työllisyys- ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja... lausunnon (A6-0000/2005), A. ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvoston kokouksissa Lissabonissa, Nizzassa ja Tukholmassa jäsenvaltiot sopivat työllisyyden edistämisestä ja kehittämisestä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaaran vähentämiseksi sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi avointa koordinaatiomenetelmää käyttämällä, B. ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien ongelmien yksilöimisessä ja niistä kansalaisille tiedottamisessa laatimalla tiedotusohjelmia ja panemalla ne tehokkaasti täytäntöön, C. ottaa huomioon, että uusissa jäsenvaltioissa siirtyminen markkinatalouteen toi työmarkkinoille merkittäviä rakennemuutoksia, joiden seurauksena työttömyydestä tuli yksi vakavimmista sosiaalisen yhteenkuuluvuuden esteistä, D. ottaa huomioon, että ilman EU:n tason tietoihin ja harmonisointiin perustuvien indikaattorien vertailua ei olisi mahdollista arvioida sosiaalisen syrjäytymisen ongelmaa 25-jäsenisessä Euroopan unionissa, mutta kymmenen uuden jäsenvaltion tiedot eivät ole vielä saatavilla, E. ottaa huomioon, että komission kertomuksessa todetaan uusien jäsenvaltioiden sosiaalisen yhteenkuuluvuuden suhteen, että suurimpia ongelmia ovat työllisyyden alhainen taso, terveydenhoitopalvelujen puutteellisuus ja riittämättömyys sekä syrjinnän kohteeksi joutuvien vähemmistöjen ja etenkin romanien ongelmien ratkaisukeinojen puutteellisuus, F. ottaa huomioon, että työttömyyden lisäksi yksi merkittävimmistä ongelmista uusissa jäsenvaltioissa on perheiden hajoaminen ja siihen liittyvä köyhtyminen, joka johtaa uuteen sosiaaliseen syrjäytymiseen, 1 EUVL C... PR\555905.doc 3/8 PE 350.072v02-00
G. katsoo, että romanien kaltaiset vähemmistöt ovat yhä alttiimpia sosiaaliselle syrjäytymiselle ja että tämä liittyy siihen, ettei heidän koulutustaan ja ammattikoulutustaan vieläkään tueta riittävällä tavalla, H. ottaa huomioon, että laaja-alaiset taloudelliset muutokset aiheuttavat uusissa jäsenvaltioissa suurimman vaaran ikääntyneiden henkilöiden ja etenkin naisten sosiaalisen syrjäytymisen kannalta, I. ottaa huomioon, että uusissa jäsenvaltioissa paikallishallintojärjestelmän rahoitus aiheuttaa yhä suurempia vaikeuksia, jotka pitkällä aikavälillä vaarantavat järjestelmän tehokkuuden, J. ottaa huomioon, että uusien jäsenvaltioiden hallitukset siirtävät yhä enemmän velvollisuuksia paikallishallinnolle, mutta eivät useinkaan anna tarvittavia lisätalousarviovaroja velvollisuuksien toteuttamiseen, K. ottaa huomioon, että useimmissa uusissa jäsenvaltioissa ei ole poliittista tahtoa turvautua päättäväisiin ja laajoihin epäsuoriin taloudellisiin kannustimiin (kuten esimerkiksi valinnaiset verohelpotukset ja sosiaaliturvan rahoitusosuudet), joiden avulla sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsiviä ryhmiä voitaisiin auttaa pääsemään jaloilleen ja takaisin työmarkkinoille, 1. katsoo, että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden prosessia uusissa jäsenvaltioissa on kiihdytettävä ja että saatavilla olevien välineiden valikoimaa on monipuolistettava, jotta naisten, työmarkkinoiden ensikertalaisten, ikääntyneiden ja hädänalaisten lasten sekä vähemmistöjen, kuten romanien, vammaisten, pakolaisten, alkoholistien, huumeidenkäyttäjien ja kodittomien tilannetta voidaan perusteellisesti parantaa; 2. kehottaa uusia jäsenvaltioita parantamaan koulutuksen tasoa, torjumaan lukutaidottomuutta (koskee varsinaisen lukutaidottomuuden lisäksi myös toiminnallista lukutaidottomuutta) ottaen huomioon erityisesti vähemmistöjen, kuten romanien, vaatimukset sekä poistamaan muista erillään tapahtuvan koulutuksen; 3. kehottaa uusia jäsenvaltioita lisäämään perheille tarjottavien palvelujen valikoimaa yksinhuoltajien ja hoitoa tarvitsevien vanhusten aseman parantamiseksi; 4. kehottaa jäsenvaltioita mobilisoimaan työmarkkinaosapuolia, etenkin ammatillisia järjestöjä ja kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinoiden järjestöjä köyhyyden torjumiseksi, ja siten täydentämään yksityisen ja julkisen sektorin toteuttamia toimia; 5. vaatii komissiota saattamaan päätökseen köyhyystilastojen harmonisoinnin mahdollisimman pikaisesti, jotta sosiaalista syrjäytymistä voidaan vertailla kaikissa EU:n 25 jäsenvaltiossa yhteiseltä pohjalta 15 EU-valtion kanssa; 6. kehottaa neuvostoa pohtimaan niitä vaaroja, joita aiheutuu paikallisten hallintoelinten liiallisesta velkaantumisesta uusissa jäsenvaltioissa; 7. kehottaa uusia jäsenvaltioita laatimaan pitkän aikavälin strategian, joka mahdollistaa paikallisten hallintoelinten rahoitustilanteen näkyvän parantamisen; PE 350.072v02-00 4/8 PR\555905.doc
8. kehottaa uusia jäsenvaltioita nykyistä enemmän rahoittamaan paikallisten hallintoelinten velvollisuuksia, jotka liittyvät sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen; 9. kehottaa uusia jäsenvaltioita toimimaan nykyistä tarmokkaammin asunto-ongelman ratkaisemiseksi ja uusien julkisesti rahoitettavien asuntojen rakentamiseksi; 10. kehottaa jäsenvaltioita edistämään nykyistä tehokkaammin vähemmistöjen sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja romanien koulutusolojen parantamista laatimalla täydentäviä tukijärjestelmiä vähäosaisille lapsille sekä asianmukaisia sosiaalisen integraation ohjelmia; 11. kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan uudelleen talouspolitiikkaansa yritystoiminnan kautta tapahtuvan työpaikkojen luomisen tehostamiseksi ja köyhyyden vastaisten toimien onnistumisen lisäämiseksi; 12. vaatii komissiota arvioimaan säännöllisesti Amsterdamin sopimuksen 13 artiklaan perustuvien syrjinnän vastaisten oikeudellisten säännösten soveltamisalaa; vaatii komissiota soveltamaan asianmukaisia seuraamuksia niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät siirrä asiaa koskevia direktiivejä kansalliseen lainsäädäntöönsä tai sovella niitä vaaditulla tavalla tai vaaditussa ajassa; 13. kehottaa komissiota kohdentamaan tähänastista enemmän rahoitusta uusille jäsenvaltioille kansallisten toimintasuunnitelmien rahoittamiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtamista uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välillä; 14. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille. PR\555905.doc 5/8 PE 350.072v02-00
PERUSTELUT Johdanto Työttömyys on ollut tuntuva ongelma Euroopan unionissa jo 1990-luvun alusta lähtien. Sillä on ollut monia sivuvaikutuksia, eikä tilanne ole muuttunut kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisen myötä. Työllisyystilanteen parantaminen on keskeinen elementti Lissabonin strategiassa, joka samanaikaisesti kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä lisäämällä voisi osittain ratkaista myös sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Sosiaalista syrjäytymistä parantava sosiaalinen yhteenkuuluvuus on kytketty tiiviisti Lissabonin tavoitteisiin, koska köyhempien sosiaaliryhmien elintasoa voidaan nostaa lähinnä heidän työllisyysastettaan lisäämällä. Sosiaalisen syrjäytymisen torjunta liittyy siis kiinteästi Lissabonin strategiaan ja on eräällä tavalla ennakkoehtona sille, että Euroopan unioni voi todellakin saavuttaa Lissabonin tavoitteet. Tietoon perustuvan talouden ja maailman kilpailukykyisimmän alueen luominen on mahdollista vain soveltamalla sellaisia taloudellisia malleja, joissa otetaan huomioon ja noudatetaan Euroopan sosiaalisen mallin erityispiirteitä ja lievitetään paljon vahinkoa aiheuttavaa sosiaalista syrjäytymistä mahdollisimman tehokkaasti. Jos uusien jäsenvaltioiden sosiaalisen yhteenkuuluvuuden prosessia ei kiihdytetä ja sen rahoitusta lisätä, meillä ei ole mitään mahdollisuuksia saavuttaa Lissabonin tavoitteita vuoteen 2010 mennessä. Tässä yhteydessä yksi suurimmista vaikeuksista on se, että uusien jäsenvaltioiden on pyrittävä onnistumaan talouden rakenneuudistuksessa jopa vakavien sosiaalisten heilahtelujen kustannuksella, ja paikallisviranomaiset toteuttavat merkittävän osan sosiaalisesti vähäosaisten integroimiseen tähtäävistä tehtävistä (koulutus- ja ammattikoulutusolojen parantaminen, ammatinvalinta, asumistuki, liikkuvuuden edistäminen, rikosten torjunta jne.), mutta yleensä paikallisviranomaiset eivät saa kansallisesta talousarviosta riittävästi varoja näiden tehtävien onnistuneeseen toteuttamiseen. Toisaalta paikallistasolla ei kyetä rahoittamaan niitä itse. Akuutti rahapula on yleinen piirre uusien jäsenvaltioiden paikallishallinnon tasolla, ja useimmilla jäsenvaltioilla ei ole strategiaa tämän ongelman ratkaisemiseksi. Yksi mahdollinen tapa olisi kasvattaa paikallishallintojen talousarvioita. Toinen keino olisi uudistaa perinpohjaisesti koko paikallishallintojärjestelmä tehokkuuden lisäämiseksi. Nykyinen tilanne Uusissa jäsenvaltioissa voidaan sanoa olevan seuraavia ongelmia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden saavuttamisessa: heikko työllisyystilanne, terveydenhoitojärjestelmän puutteet ja vähemmistöjen sosiaalinen syrjäytyminen. Uusien jäsenvaltioiden työllisyys on keskimäärin 8 prosenttia alemmalla tasolla kuin vanhoissa jäsenvaltioissa, ja alueellisten erojen suuruus vaikeuttaa tilannetta entisestään. EU:n tutkimukset osoittavat, että työllisyystilanteen parantaminen uusissa jäsenvaltioissa loisi pohjan merkittävälle edistykselle köyhyyden torjunnan suhteen, mutta työvoimapolitiikka sinällään ei voi poistaa köyhyyttä. Köyhyyden torjunta on kuitenkin suurempi ongelma juuri uusille jäsenvaltioille. PE 350.072v02-00 6/8 PR\555905.doc
Puutteet ja toteuttamattomat toimet millä alalla edistyminen on tärkeintä? Puutteista puhuttaessa huomio kiinnittyy ensimmäisenä siihen, että uusissa jäsenvaltioissa ei ole juurikaan käytetty taloudellisia kannustimia, jotka epäsuorasti edistävät työpaikkojen luomista. Vaikka kyse on eittämättä tehokkaista talouspolitiikan välineistä, niitä ei sovelleta riittävästi nykyään. Erityisesti pk-yritysten suhteen voidaan todeta, että vaikka tällä liike-elämän alueella on huomattavia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen, taloudellisten kannustimien puute estää tällä hetkellä näiden mahdollisuuksien hyödyntämisen. Jos pk-yritysten palveluksessa olevien henkilöiden määrä lisääntyisi, se auttaisi Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa ja ratkaisisi osittain sosiaalisesta syrjäytymisestä kärsivien ryhmien ongelmia. Tällä alalla tarvitaan merkittävää edistystä useimmissa uusissa jäsenvaltioissa. Poliittisin keinoin olisi mahdollista lisätä elinkeinoelämän kiinnostusta sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, mutta se edellyttäisi asianmukaisten talouspolitiikan välineiden käyttämistä (helpotukset veroista ja sosiaaliturvamaksuista, kohdennetut kannustimet jne.). Eräissä jäsenvaltioissa käytetään jo epäsuoria kannustimia, joita voidaan pitää onnistuneina, mutta tähän mennessä kyse on lähinnä poikkeustapauksista. Onnistuneista epäsuorista taloudellisista kannustimista voidaan mainita säännös, jonka nojalla työnantajan ei tarvitse maksaa työnantajamaksua ja henkilökohtaista tuloveroa, jos se palkkaa akateemisen työttömän (Slovenia). Toinen esimerkki oikean suuntaisesta toimesta on vuodesta 2005 voimaan tuleva säännös, jonka nojalla ensi kertaa työmarkkinoille tulevan nuoren tai GYES- tai GYET-korvauksen (lasten tai omaisten hoitoa varten maksettava korvaus) jälkeen työmarkkinoille palaavan henkilön palkkaaminen säästää työnantajalle 50 prosenttia sosiaaliturvamaksuista. Jos työnantaja puolestaan palkkaa pitkäaikaistyöttömän yli 50-vuotiaan henkilön, sen ei tarvitse maksaa lainkaan pakollisia sairausvakuutusmaksuja. Työnantaja on oikeutettu samaan etuuteen, jos se palkkaa GYES- tai GYET-korvausta vastaanottavan henkilön (ja jos kyseessä on osa-aikainen työntekijä)(unkari). Yleensä ottaen on todettava, että uusien jäsenvaltioiden olisi omaksuttava rohkeampi linja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävien epäsuorien taloudellisten kannustimien suhteen. Heikommassa asemassa olevien sosiaaliryhmien suhteen on korostettava jälleen, että työnsaanti on suurin ongelma. Varman tulon takaava työpaikka parantaisi eniten vammaisten, ammattitaidottomien, ikääntyvien, romanien ja pakolaisten tilannetta. Tosin on syytä puuttua myös vuokratukien, terveydenhoidon tai koulutuksen kaltaisiin täsmällisempiin huolenaiheisiin. Yhteisten muistioiden (Joint Inclusion Memorandums, JIM) hyväksymisen jälkeen saatujen kokemusten perusteella voidaan jo vertailla kymmenen uuden jäsenvaltion käyttämien toimintaperiaatteiden, ohjelmien ja tukivälineiden tehokkuutta heikommassa asemassa olevien ryhmien tukemisessa. EU:n kannustimia olisi tarjottava, jotta toiset jäsenvaltiot omaksuisivat menestyksekkäiksi osoittautuneita ohjelmia ja jotta vähemmän onnistuneet ohjelmat korvattaisiin paremmilla. PR\555905.doc 7/8 PE 350.072v02-00
Vähemmistöjen tilanne edellyttää huomion kiinnittämistä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden suhteen. Ennen kaikkea on mainittava romanien ongelmat, sillä heidän tapauksessaan köyhyyteen liittyvät ongelmat ovat pahempia kuin yhteiskunnan muissa osissa. Kun otetaan huomioon romanien erityinen sosiaalinen tilanne, on syytä pitää mielessä se valitettava seikka, että tällä hetkellä uudet jäsenvaltiot eivät käytä riittävästi yhteisiä tukivälineitä romaniyhteisön elämänlaadun parantamiseksi (esim. yhteispesulat ja hygieniakeskukset Slovakiassa). Kokemusten jakaminen ja tulosten yhteinen hyväksikäyttö uusissa jäsenvaltioissa On valitettava tosiasia, että tiettyjen ongelmien suhteen kehityksen kärjessä olevien jäsenvaltioiden innovatiivisia, tehokkaita ja onnistuneita menetelmiä, tekniikoita ja ideoita ei ole voitu soveltaa laajemmin. Sen vuoksi tuloksia ei ole kyetty hyödyntämään kaikissa kymmenessä uudessa jäsenvaltiossa. Hyvä esimerkki innovatiivisesta ja edistyksellisestä lähestymistavasta on Tšekin tasavallassa laajalti toteutettu ohjelma rikosten ehkäisemiseksi. Siinä käytetään useita eri tekniikoita, mukaan luettuna paikallisten viranomaisten palkkaamat 'katutason asiantuntijat', jotka toteuttavat rikosten ensi vaiheen ehkäisyhankkeita. Slovakiassa puolestaan on perustettu nollaluokka, jossa lapsia valmistellaan siirtymään ensimmäiselle luokalle, ja 'kouluavustajan' viran perustaminen auttamaan tehokkaammin romanilapsia (myös Slovakiassa). Sloveniassa valtio maksaa 50 80 prosentin suuruista vuokratukea ja yli 55-vuotiaat työntekijät on vapautettu kokonaan sosiaaliturvamaksuista. Kaikki nämä ovat innovatiivisia ja esimerkillisiä menetelmiä, joiden käyttö alueellisella tasolla olisi EU:n etujen mukaista, mutta jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon rajoittuneisuus estää tämän vielä nykyisin. Lopuksi on todettava, että vaikka monissa jäsenvaltioissa on käytössä täsmällisesti muotoiltua politiikkaa ja onnistuneita toimia, muissa jäsenvaltioissa ei yleensä kyetä kopioimaan niitä eikä hyötymään niiden tuloksista. Juuri tästä syystä olisi äärimmäisen hyödyllistä kannustaa kokemusten vaihtamiseen 25 jäsenvaltion välillä, mitä myös komissio pitää päällimmäisenä tavoitteenaan. PE 350.072v02-00 8/8 PR\555905.doc