UUDENKAUPUNGIN KAUPUNGIN JA LAITILAN KAUPUNGIN KUNTARAKENNESELVITYS

UUDENKAUPUNGIN KAUPUNGIN JA LAITILAN KAUPUNGIN KUNTARAKENNESELVITYS KUNTALIITTO Antti Kuopila FCG KONSULTOINTI OY Mikko Kenni, Anna Laiho

Sisällys 1 Johdanto... 4 2 Selvitys... 5 2.1 Selvitystyön tausta ja tavoite... 5 2.2 Kuntarakennelain asettamat lähtökohdat... 6 2.3 Selvitystyön toteutus... 7 2.4 Uutta kuntaa koskevat näkemykset ja odotukset... 9 3 Selvitysalue... 11 3.1 Yleiskuvaus... 11 3.2 Väestö... 11 4 Kilpailukyky, elinkeinot ja elinvoima... 17 4.1 Kilpailukyvyn kehitys... 17 4.2 Elinkeinot ja työllisyys... 18 4.2.1 Alueen elinkeinojen kehitysnäkymät... 21 4.3 Elinvoima... 21 5 Yhdyskuntarakenne ja asuinympäristö... 23 5.1 Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö... 23 5.2 Työssäkäynti, asiointi ja liikkuminen... 23 5.3 Muuttoliike... 23 5.4 Suuntautuminen ja talousalueet... 23 6 Palvelut ja asiakkaat... 24 6.1 Sosiaali- ja terveystoimen palvelut... 24 6.1.1 Nykytila... 24 6.1.2 Uuden kunnan malli... 26 6.1.3 Yhteenveto ja johtopäätökset... 27 6.2 Opetus-, kulttuuri- ja liikuntapalvelut... 28 6.2.1 Nykytila... 28 6.2.2 Uuden kunnan malli... 31 6.2.3 Yhteenveto ja johtopäätökset... 33 6.3 Teknisen ja ympäristötoimen palvelut... 34 6.3.1 Nykytila... 34 6.3.2 Uuden kunnan malli... 35 6.3.3 Yhteenveto ja johtopäätökset... 36 6.4 Hallinto- ja tukipalvelut sekä elinkeinopalvelut... 36 6.4.1 Nykytila... 36 6.4.2 Uuden kunnan malli... 39 6.4.3 Yhteenveto ja johtopäätökset... 41 6.5 Johtopäätökset palvelujen järjestämisestä kuntaliitoksen SWOT-analyysi... 41 7 Talous... 42 7.1 Yleinen kuntatalouden tila Suomessa ja selvitysalueella... 42 7.2 Kuntien veropaineet ja poistot... 50 7.3 Johtopäätökset... 52 2

8 Henkilöstö... 53 8.1 Henkilöstörakenteet ja käytännöt... 53 8.2 Henkilöstön eläköityminen ja rekrytointitarpeen muutos... 57 9 Demokratia ja johtaminen... 60 9.1 Poliittinen johtaminen... 60 9.2 Organisaatio ja konsernirakenteet... 61 10 Päätelmät... 64 11 Kuntarakennelaissa esitettyjen kuntajaon muutosten edellytysten täyttyminen... 66 3

1 Johdanto Uudenkaupungin-Laitilan kuntarakenneselvitysalue käsittää Uudenkaupungin ja Laitilan kaupungit. Ne kuuluvat Varsinais-Suomen maakuntaan ja Vakka-Suomen seutukuntaan. Kuntien toimintaympäristön muuttuminen yhä monimutkaisemmaksi ja haasteellisemmaksi on lisännyt painetta uudistaa toimintatapoja ja organisaatiota kunnissa. Usein muutokset ovat yhä vaikeammin ennakoitavissa ja reagointiaika niihin on lyhentynyt. Globaalitalous, väestön ikääntyminen, valtakunnalliset ja kansainväliset säädökset sekä aluerakenteessa tapahtuvat muutokset pakottavat kuntia pohtimaan tulevaisuuttaan yhä tarkemmin. Elinvoimaisen kuntarakenteen kunnissa kiinnitetään huomiota aivan erityisesti elinkeinoihin ja työllisyyteen, talouteen ja henkilöstöön, yhdyskuntaan ja ympäristöön, palveluihin ja asiakkaisiin sekä demokratiaan ja kunnan johtamiseen. Toimintaympäristössä tapahtuvista muutoksista huolimatta kuntien tulee jatkossakin pystyä vastamaan kuntalaisten tarpeisiin. Kuntalaiset tarvitsevat koulutusta, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä kuntien ylläpitämää infrastruktuuria. On löydettävä uusia keinoja turvata näitä palveluja, etenkin supistuvan väestön kunnissa. Näennäiset muutokset oman organisaation kehittämiseksi ja sisäisen tehokkuuden parantamiseksi eivät enää riitä. Tarvitaan riittävän rohkeita ratkaisuja, jotta kuntien on mahdollista tulevaisuudessakin taata hyvinvointipalvelut kuntalaisille. 4

2 Selvitys 2.1 Selvitystyön tausta ja tavoite Kunnallishallinnon rakenne työryhmä esitti helmikuussa 2012 julkaistussa selvityksessään, että Varsinais-Suomeen asetettaisiin viisi erityistä kuntajakoselvitystä, joista yhden muodostaisivat Uusikaupunki, Laitila, Kustavi, Taivassalo ja Vehmaa sekä mahdollisesti Pyhärannan eteläiset osat. Toissijaisesti työryhmä esitti, että Uusikaupunki ja Laitila muodostaisivat yhdessä Rauman, Eurajoen, Euran ja Pyhärannan kanssa erityisen kuntajakoselvitysalueen. Vakka-Suomen ja Rauman seudun kuntarakenneselvitykset käynnistettiin kaikkien kuntien yhteisillä kokouksilla Rauman kaupungintalolla 8.4.2014. Mukana oli Rauman, Uudenkaupungin, Laitilan, Eurajoen, Euran ja Pyhärannan ylin poliittinen ja ammatillinen johto. Valtuustojen päätösten mukaisesti alueella käynnistettiin viisi erillistä kuntarakenneselvitystä, joista yksi on Uudenkaupungin ja Laitilan välinen selvitys. Kunnat päättivät toteuttaa kuntarakennelain mukaisen kuntarakenneselvityksen, jossa tarkastellaan uuden kunnan mahdollisuutta. Kahdesta selvityskunnasta kuntaliitoksia on aiemmin toteutettu Uudessakaupungissa. Uuteenkaupunkiin ovat liittyneet vuonna 1969 Uudenkaupungin maalaiskunta, vuonna 1974 Pyhämaa, vuonna 1981 Lokalahti ja vuonna 1993 Kalanti. Käsillä olevan selvityksen tavoitteena on toteuttaa kuntarakenneselvitys sekä antaa kunnille tarvittavat tiedot kuntarakennemuutoksia koskevan päätöksenteon tueksi. FCG Konsultointi Oy:n (jäljempänä FCG) konsultit tukevat strategista arviointiprosessia kuntarakennevaihtoehdoista kunnissa ja vastaavat päätöksentekomateriaalin tuottamisesta yhteistyössä kuntien edustajien kanssa. Konsulttien tehtävänä on niin ikään valmistella kuntarakenneselvitys yhteistyössä kuntien edustajien kanssa sekä yhdistymissopimusluonnos ja/tai yhteistyösopimus kuntien hallitusten ja valtuustojen käsittelyyn. Kuntajaon muutoksen vaikutuksia tarkastellaan elinvoimaisen ja toimintakykyisen kunnan näkökulmista. Tarkastelutapa perustuu Kuntaliiton ja FCG:n yhdessä asiakkaidensa kanssa kehittämään jäsennykseen. Kuntien palvelujen ja talouden nykytilaa arvioidaan kuntien viime vuosien taloudellisen ja toiminnallisen kehityksen perusteella. Elinvoimaisen ja toimintakykyisen kunnan tarkastelukehikko jakautuu viiteen alakokonaisuuteen. Kuvio 1. Kuntarakenneselvityksen tarkastelukehikko Alueen kuntien keskinäistä riippuvuutta on mahdollista kuvata kuntien välisillä jo olemassa olevilla yhteistyörakenteilla. Uusikaupunki ja Laitila tekevät yhteistyötä mm. Varsinais-Suomen liiton, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja Varsinais-Suomen erityishuoltopiiriin puitteissa. 5

2.2 Kuntarakennelain asettamat lähtökohdat Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa (22.6.2011) on linjattu, että hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti vaativia sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta. Vahva peruskunta kykenee tulokselliseen elinkeinopolitiikkaan ja kehittämistyöhön sekä voi tehokkaasti vastata yhdyskuntarakenteiden hajautumiskehitykseen. Kuntien selvitysvelvollisuuden sisältänyt kuntarakennelaki (478/2013) astui voimaan 1.7.2013, ja kuntien selvitysvelvollisuus alkoi heti lain tultua voimaan. Lakiin lisättiin kuntarakenneuudistuksen toteuttamiseksi säännökset kuntien selvitysvelvollisuudesta, selvitysperusteista, selvitysalueen määräytymisestä ja niistä poikkeamisesta sekä kuntien yhdistymisen taloudellisesta tuesta. Lain (478/2013) mukaan kuntajaon kehittämisen tavoitteena on elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne, joka vahvistaa kunnan asukkaiden itsehallinnon edellytyksiä. Tavoitteena on myös, että kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata kunnan asukkaiden palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta sekä riittävästä omasta palvelutuotannosta. Lain (478/2013) mukaan kuntajakoa voidaan muuttaa, jos muutos edistää edellä tarkoitettuja kuntajaon kehittämisen tavoitteita sekä parantaa 1) kunnan toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta tai muuten edistää kunnan toimintakykyä; 2) alueen asukkaiden palveluja tai elinolosuhteita; 3) alueen elinkeinojen toimintamahdollisuuksia; tai 4) alueen yhdyskuntarakenteen toimivuutta. Valtiovarainministeriön linjauksen mukaan selvityksen tulee aina sisältää vähintään seuraavat asiat (vaikka kunnat eivät päätyisi tekemään yhdistymisesitystä): suunnitelma hallinnon ja palvelujen järjestämisestä sekä palvelujen tuottamisesta selvitysalueella selvitys yhdistymisen vaikutuksista kuntien yhteistoimintaan selvitys taloudellisesta tilanteesta arvio asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien sekä lähidemokratian toteutumisesta yksityiskohtainen arvio kuntien yhdistymisen eduista ja haitoista arvio kielellisten oikeuksien toteutumisesta Kuntarakenneselvitykseen sisältyy lain mukaan yhdistymissopimusluonnos. Sopimusluonnokseen kirjataan selvityksen aikana nousevia paikallisesti tärkeitä asioita. Sopimuksen tavoitteena on kuvata riittävällä tasolla sopimuskauden keskeisiä asioita samalla taataan yhdistyneen kunnan toimintakyky välttämällä liian yksityiskohtaisia kirjauksia. Oikea taso määritellään paikallisesti selvitysprosessin aikana. Palvelujärjestelmien yhteensovittamisen periaatteet, kunnan taloudenhoidon yleiset periaatteet sekä lähidemokratia ovat kuntarakenneselvityksessä keskeisesti avattavia ja kuntien välillä neuvoteltavia kokonaisuuksia. 6

2.3 Selvitystyön toteutus Selvityksen vaiheet Uudenkaupungin-Laitilan kuntarakenneselvityksessä on ollut useita vaiheita. Seuraavassa kuviossa on havainnollistettu selvitystyön kulun ja etenemisen keskeiset vaiheet. Kuvio 2. Selvitysprosessi Organisointi ja toimijat Selvitystä varten perustettiin työvaliokunta, ohjausryhmä sekä teemapohjaisia valmistelevia työryhmiä. Seuraavassa kuviossa on esitetty selvityshankkeen valmistelun organisointi. 7

Kuvio 3. Kuntarakenneselvityksen valmisteluorganisaatio Selvityshankkeessa valmisteluelimillä ja sidosryhmillä on ollut erilaisia rooleja. Kuntarakenneselvitysalueen kuntien valtuustojen tehtävänä on ollut päättää selvitysalueesta ja antaa näkemyksensä valmisteluun valtuustoseminaareissa. Valtuustot päättävät kuntien mahdollisesta yhdistymisestä. Selvityshankkeen ohjausryhmä on koostunut kuntien valitsemista neuvottelijoista. Ohjausryhmä on johtanut selvitystyötä ja tehnyt tarvittavat linjaukset ja esitykset yhdistymistä valmisteleviin asiakirjoihin. Ohjausryhmä on myös nimennyt hankkeen yhteyshenkilön sekä tarvittavat työryhmät valmistelemaan selvitystä ja neuvotteluja. Selvityshankkeen työvaliokunta on koostunut kuntajohtajista ja kuntien keskeisistä viranhaltijoista. Työvaliokunta on valmistellut ja tukenut ohjausryhmän työtä sekä tehnyt ohjausryhmälle esitykset yhdistymistä valmisteleviin asiakirjoihin. Valmistelevat työryhmät ovat vastanneet tarvittavien taustaselvitysten tekemisestä ja valmistelusta. Työryhmiä on ollut yhteensä neljä (sote, sivistys, tekniikka, keskushallinto), joiden lisäksi myös työvaliokunnalla oli toimeksiantona pohtia mm. elinvoimakysymyksiä. Työryhmien toimeksiantoon on sisältynyt nykytilan kuvaus sekä uuden kunnan palvelujen järjestäminen, organisointi ja kehittäminen. Hankkeen selvityshenkilöt ovat tuoneet oman asiantuntemuksensa kuntien käyttöön. He ovat vastanneet selvityksen ja esityksen tekemisestä. Selvityshenkilöt ovat toimineet asiantuntijoina sekä tukeneet prosessin johtamisessa ja hallinnassa. He ovat valmistelleet työssä tehtäviä linjauksia ja asiakirjoja. Selvityshenkilöt ovat ohjeistaneet työssä nimettävien valmistelevien alatyöryhmien työtä. He ovat osallistuneet ohjausryhmän, työvaliokunnan ja valtuustojen tilaisuuksiin. Selvityshenkilönä ja projektipäällikkönä FCG:ssä on toiminut johtava konsultti Mikko Kenni. Hän on toiminut myös hankkeen yhteyshenkilönä FCG:ssä. Kennin lisäksi työhön on osallistunut Kuntaliiton erityisasiantuntija Antti Kuopila sekä FCG:n asiantuntija Anna Laiho. Selvitystyötä on FCG:ssä tukenut myös tutkimuspäällikkö Heikki Miettinen tilastoanalyysien osalta. 8

Viestintä Avoin ja vuorovaikutukseen perustuva viestintä on ollut selvityshankkeen keskeinen periaate ja tavoite. Tiedottamisesta ja viestinnästä on laadittu erillinen viestintä- ja tiedotussuunnitelma. Selvitysalueen kaupungissa. kuntien asukkaille on järjestetty kuntalaistilaisuuksia, yksi kummassakin Kuntalaistilaisuudet ovat olleet avoimia tilaisuuksia kaikille. Tilaisuuksissa kuntalaisilla on ollut mahdollisuus kommentoida ja tuoda esille näkemyksiään. Kuntalaistilaisuuksista on koottu yhteenvedot ja niistä on raportoitu selvityshankkeen ohjausryhmälle. Tilaisuuksista on tiedotettu kuntalaisille eri kanavien kautta etukäteen. Kunnat ovat voineet halutessaan järjestää myös muita tilaisuuksia. Selvitykselle ollaan perustamassa oma internetsivusto, jonne kaikki kuntarakenneselvityksessä syntynyt materiaali on tarkoitus koota. Selvitystyön kuluessa on julkaistu tiedotteita, joissa on kerrottu selvityksen etenemisestä. Esimerkiksi jokaisen ohjausryhmän, kuntalaistilaisuuden, valtuustokäynnin tai yhteisseminaarin pohjalta on tehty mediatiedotteet. Selvitysalueen kuntien henkilöstö on ollut selvityksessä tiiviisti mukana. Selvityksen ohjausryhmässä on mukana henkilöstön edustaja. Lisäksi kummankin kunnan henkilöstölle järjestettiin omat infotilaisuudet, joissa oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja tuoda esiin selvityksen kannalta keskeisiä asioita. Henkilöstölle on järjestetty myös infotilaisuuksia selvityksen etenemisestä normaalin yt-menettelyn mukaisesti. Lisäksi henkilöstölle on tiedotettu selvityksen etenemisestä kunkin kunnan omilla menetelmillä ja välineillä. Henkilöstön informoiminen ja viestintä on ollut jokaisen kunnan omalla vastuulla. Kuntien pääluottamusmiehet ovat olleet kutsuttuja myös kuntien valtuustokäynteihin ja valtuustojen yhteisseminaareihin. Kuntien poliittisen johdon (hallitus, valtuustot) informoimisesta ovat vastanneet kuntajohtajat. 2.4 Uutta kuntaa koskevat näkemykset ja odotukset Valtuustoryhmien näkemykset ja odotukset Kuntarakenneselvityksessä mukana olevien kuntien valtuustoryhmille tehtiin kysely huhtitoukokuussa 2014. Kyselyllä kartoitettiin valtuustoryhmien odotuksia. Uudenkaupungin ja Laitilan valtuustoryhmät toivoivat selvitykseltä ennen muuta kaupunkien taloudellisen tilanteen ja liitoksen taloudellisten sekä palveluihin liittyvien vaikutusten selvittämistä. Selvityksessä toivottiin tuotettavan puolueetonta tietoa ja kartoitettavan kuntaliitoksen edut ja haitat sekä uusia yhteistyömahdollisuuksia kaupunkien välille. Osassa vastauksista ilmaistiin, että sote-uudistuksesta ja sen etenemisaikataulusta tulisi saada suurempi selvyys ennen kuntaliitosprosessin aloittamista. Tärkeimpiä säilytettäviä ja turvattavia asioita kuntarakenteen muuttuessa olivat valtuustoryhmien mielestä ennen kaikkea peruspalvelut, joiden haluttiin säilyvän lähipalveluina. Vastauksissa korostuivat sosiaali-, terveys- ja vanhuspalvelut, ja osa nosti esille Vakka-Suomen aluesairaalan säilyttämisen, sekä koulutuspalvelut, joissa keskeisenä nähtiin kattavan kouluverkon turvaaminen sekä lukion ja ammatillisen koulutuksen säilyminen nykyisen oman kunnan alueella. Myös tasapuolisen elinkeinopolitiikan turvaaminen nähtiin tärkeänä. Kysyttäessä asioista ja palveluista, joita tulisi kehittää kuntarakenteen muuttuessa, valtuustoryhmien vastauksissa nostettiin esiin palvelujen yleinen uudelleen organisoinnin ja tehostamisen tarve. Erikseen mainittiin esim. hallinnon keventäminen kaupunginvaltuutettujen ja esimiesten määrää vähentämällä ja organisaatiota uudistamalla. Joissakin vastauksissa ilmaistiin halu luopua kuntatyöntekijöiden viiden vuoden siirtymäajasta kuntaliitostilanteissa. Myös joukkoliikennettä syrjäkyliltä kuntakeskukseen, koulutuspalveluja sekä sosiaali-, terveys- ja vanhuspalveluja koettiin tarpeelliseksi kehittää. Palvelut ja toiminnot, joissa valtuustoryhmät erityisesti katsoivat tarvittavan lisää kuntien välistä yhteistyötä, olivat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä opetuspalvelut, joissa keinoiksi mainittiin lukioiden yhdistäminen ja lukioiden sekä lukioiden ja ammattioppilaitosten välinen yhteistyö. Myös virkojen ja työtehtävien yhdistäminen, kuntien välinen yhteistyö hankkeissa ja investoinneissa sekä määräysten ja säännösten yhtenäistäminen mainittiin vastauksissa. 9

Kyselyssä tiedusteltiin myös valtuustoryhmien tahtotilaa ja suhtautumista selvitykseen ja sitä, kuinka realistisena ne näkevät kuntarakennemuutoksen. Laitilassa suhtautuminen selvitystyöhön oli yleisesti ottaen myönteistä, mutta kuntaliitokselle ei nähty olevan realistisia mahdollisuuksia. Uudessakaupungissa asenteet kuntaliitoksia kohtaan jakautuvat, ja siellä liitosta toivottiin ennemmin Vakka-Suomen kuin Rauman seudun kuntien kanssa. Kuntalaisten näkemykset ja odotukset Kuntalaisten näkemyksiä selvityksestä kartoitettiin kuntalaistilaisuuksissa, jotka pidettiin Laitilassa 28.10. ja Uudessakaupungissa 30.10. Tilaisuuksissa edustettuina oli kunkin kunnan kunnanjohtaja, luottamushenkilöitä sekä asukkaita. Laitilan kuntalaistilaisuuteen osallistui noin 40 henkilöä ja Uudenkaupungin tilaisuuteen noin 30 henkilöä. Meneillään oleva sote-uudistus ja sen vaikutus selvitykseen sekä palveluihin puhututti paikalle saapuneita kuntalaisia. Myös lähi- ja peruspalveluiden saatavuuden ja laadun sekä palveluihin liittyvien vaikutusmahdollisuuksien turvaamisesta tulevaisuudessa kannettiin huolta. Laitilalaisten keskuudessa synnyttivät keskustelua kaupungin suuntautumisvaihtoehdot Rauma ja Uusikaupunki ja niitä vertailtiin liitoskumppaneina mm. talouden, elinkeinoelämän ja hallinnon kannalta. Osa näki useamman kunnan yhdistymisen parempana vaihtoehtona kuin kahden kunnan fuusion, tällöin olisi paremmat mahdollisuudet saada uudistuksia aikaan ja kunnan vetovoimaisuus olisi parempi. Painelaskelmiin kohdistui kritiikkiä: katsottiin, että Uudenkaupungin verokertymään tulisi lisätä autotehtaan kasvun aiheuttama lisäys. Myös mahdollisen liitoksen vaikutukset kuntahenkilöstöön, kuntien väliseen yhteistyöhön ja palveluiden ulkoistuksiin askarruttivat tilaisuuksiin osallistuneita kuntalaisia. Avoimen tiedottamisen tärkeyttä kuntalaisille ja näiden mukaan ottamista selvitystyöhön painotettiin. Kuntalaisten katsottiin mahdollisesti olevan valmiimpia liitokseen kuin päättäjien. Henkilöstön näkemykset ja odotukset Kuntien henkilöstöinfot järjestettiin Laitilassa 28.10. ja Uudessakaupungissa 30.10. Kummassakin kaupungissa järjestettiin kaksi henkilöstötilaisuutta, joihin osallistui Laitilassa yhteensä noin 80 henkilöä ja Uudessakaupungissa noin 65 henkilöä. Tilaisuuksiin saapuneita henkilöstön edustajia kiinnostivat kuntiensa tulevat talousnäkymät, itsenäisinä kuntina säilymisen edellytykset sekä kuntaliitosten taloudelliset vaikutukset, niin rasitteet kuin säästöpotentiaalikin. Jotkut kyseenalaistivat talousennusteiden pitävyyden ja todenmukaisuuden. Lähipalveluiden heikkenemisestä mahdollisen kuntaliitoksen myötä kannettiin huolta, ja tiedusteltiin myös, johtaako kuntien yhdistyminen palveluiden ulkoistamiseen. Kuntien työntekijöiden asema kuntaliitoksessa ja työpaikkojen säilyminen erityisesti viiden vuoden suoja-ajan jälkeen askarruttivat osallistujia. Myös sote-uudistus herätti kysymyksiä. Laitilassa synnyttivät keskustelua kaupungin suuntautumisvaihtoehdot Rauma ja Uusikaupunki ja niitä vertailtiin liitoskumppaneina mm. talouden, elinkeinoelämän ja hallinnon kannalta. Osa henkilöstön edustajista olisi halunnut selvittää kuntien yhdistymistä laajemmalla maantieteellisellä alueella kuin nykyisillä selvitysalueilla. 10

3 Selvitysalue 3.1 Yleiskuvaus Selvitysalueen kaupungit Uusikaupunki ja Laitila sijaitsevat Varsinais-Suomen luoteisosassa, Laitila Satakunnan rajalla ja Uusikaupunki rannikolla. Pyhäranta ja Vehmaa ovat kaupunkien yhteiset rajanaapurit. Uusikaupunki ja Laitila kuuluvat Vakka-Suomen seutukuntaan, jonka muita kuntia ovat Kustavi, Pyhäranta, Taivassalo ja Vehmaa. 3.2 Väestö Uudessakaupungissa ja Laitilassa oli vuoden 2013 lopussa yhteensä 23 950 asukasta (Tilastokeskus). Kummankin kaupungin väestö on laskenut 2000-luvun aikana, erityisen nopeasti Uudenkaupungin, jonka väkiluku on vuosien 2000 ja 2013 välillä vähentynyt yli 1 500 henkilöllä eli noin kymmenellä prosentilla. Laitilan väestönvähennys samalla aikavälillä on ollut 334 henkilöä eli noin neljä prosenttia. Väestönlasku on johtunut erityisesti muuttotappioista maan sisäisessä muuttoliikkeessä. Viimeisen kahden tarkasteluvuoden aikana Laitilan väestönkehitys on kääntynyt hienoiseen nousuun, mutta Uudenkaupungin väkiluku on jatkanut vähenemistään. Kumpikin kaupunki on 2000-luvulla kärsinyt runsasta muuttotappiota muihin kuntiin. Myös luonnollinen väestönlisäys on molemmissa kaupungeissa ollut negatiivista. Siirtolaisuudesta Uusikaupunki ja Laitila ovat saaneet muuttovoittoa, joka on kiihtynyt 2010-luvulla. Taulukossa 1 on esitetty keskeisiä tunnuslukuja selvitysalueen kaupunkien väestön nykytilasta. Taulukko 1. Keskeisiä tunnuslukuja selvitysalueen kaupungeista (Tilastokeskus ja Maanmittauslaitos) Laitila Uusikaupunki Yhteensä Väkiluku 31.12.2013 8 487 15 463 23 950 Väkiluvun muutos, % 2012 2013 0,3-0,2 Asukastiheys, asukkaita per maa-km2 16 31 Maapinta-ala, km2 532 502 Taajama-aste, % 1.1.2012 67,5 75,4 0-14 -vuotiaiden osuus väestöstä, % 17,5 14,1 31.12.2013 15-64 -vuotiaiden osuus väestöstä, % 60,1 60,9 31.12.2013 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä, % 31.12.2013 22,4 25,0 Kuviossa 4 on esitetty ennuste väestönkehityksestä selvitysalueella, Varsinais-Suomen maakunnassa ja koko maassa vuoteen 2029 saakka (ennustevuodet on asetettu valtuustokausittain). Ennusteen mukaan selvitysalueen väestö laskee viidellä prosentilla eli noin 1 200 henkilöllä vuoteen 2029 mennessä. Varsinais-Suomen maakunnassa väestön ennustetaan kasvavan kuudella prosentilla samaan ajankohtaan mennessä. 11

110 Uusikaupunki-Laitila Varsinais-Suomi Koko maa 105 100 95 2012=100. 90 85 80 75 70 Uusikaupunki- Laitila Varsinais-Suomi Koko maa 2 012 2 017 2 021 2 025 2 029 Lähde:Tilastokeskus 2 012 2 017 2 021 2 025 2 029 Asukkaita 23 959 23 487 23 210 22 979 22 752 2012=100 100 98 97 96 95 Asukkaita 469 166 478 919 485 947 492 623 498 602 2012=100 100 102 104 105 106 Asukkaita 5 429 655 5 555 550 5 655 551 5 748 548 5 829 616 2012=100 100 102 104 106 107 Kuvio 4. Ennustettu väestönkehitys selvitysalueella vuosina 2012 2029 Eri ikäryhmien osuuksissa tapahtuu lähivuosikymmeninä merkittäviä muutoksia. Kuviossa 5 kuvataan ikäluokkien koon suhteellisia muutoksia Uudenkaupungin-Laitilan alueella 2030-luvun taitteeseen asti. Vanhusväestön määrä kasvaa selvitysalueella reilusti, kun taas työikäisten ja alle 18-vuotiaiden määrä vähenee. Uusikaupunki-Laitila 2012=100 Lähde:Tilastokeskus 200 190 180 170 160 150 140 130 120 110 100 90 80 70 2 012 2 017 2 021 2 025 2 029 1-6-vuotiaat 100 98 93 89 86 7-18-vuotiaat 100 96 96 94 91 Työikäiset (17-64 v) 100 91 85 82 78 65-74-vuotiaat 100 120 123 113 109 Vanhusväestö* 100 114 135 164 185 Väestö 100 98 97 96 95 2 012 2 017 2 021 2 025 2 029 alle 1 -vuotiaat 241 216 202 194 189 1-6-vuotiaat 1 425 1 401 1 321 1 264 1 222 7-18-vuotiaat 3 035 2 920 2 912 2 856 2 775 Työikäiset (17-64 v) 14 278 12 948 12 159 11 661 11 204 65-74-vuotiaat 3 123 3 761 3 835 3 515 3 392 Vanhusväestö* 2 415 2 750 3 270 3 965 4 456 Kaikki 23 959 23 487 23 210 22 979 22 752 *yli 75-vuotiaat Kuvio 5. Ennustettu väestönkehitys ikäluokittain selvitysalueella vuosina 2012 2029 12

Taulukossa 2 on edelleen eritelty ikäluokkien koon muutoksia kaupungeittain. Kustakin ikäryhmästä on lisäksi laskettu tarkastelujaksolla tapahtuva määrällinen muutos. Sekä Uudessakaupungissa että Laitilassa kaksi vanhinta ikäryhmää kasvavat ja muut ikäryhmät pienenevät. Asukaslukuun suhteutettuna Uudenkaupungin väestö vähenee Laitilan väestöä ripeämmin. Uudessakaupungissa yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa suhteessa yli kaksinkertaisesti enemmän kuin Laitilassa. Uudessakaupungissa vähenee suhteessa eniten työikäisten määrä, joka hupenee vuoteen 2029 mennessä selvästi enemmän kuin Laitilassa. Laitilassa sen sijaan ikäryhmän kokoon nähden suurin vähennys tapahtuu alle 1-vuotiaiden ryhmässä, joka pienenee huomattavasti enemmän kuin Uudessakaupungissa. Uusikaupunki menettää 1-6 vuotiaita ja 7-18 vuotiaita väkilukuun nähden Laitilaa enemmän. 7-18 vuotiaiden määrä pysyy Laitilassa ennusteen mukaan miltei ennallaan. Vanhusväestön merkittävä kasvu johtaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeen kasvuun. Taulukko 2. Selvitysalueen kaupunkien ennustettu väestönkehitys ikäluokittain vuosina 2012 2029 UUSIKAUPUNKI 2012 2017 2021 2025 2029 Muutos 2012 2029 Lkm % Koko väestö 15 499 15 212 15 005 14 838 14 674-825 -5,3 Alle 1-vuotiaat 136 131 123 117 114-22 -16,2 1 6 -vuotiaat 850 833 786 752 724-126 -14,8 7 18 -vuotiaat 1 879 1 741 1 727 1 671 1 621-258 -13,7 17 64 -vuotiaat 9 321 8 382 7 779 7 424 7 076-2 245-24,1 65 74 -vuotiaat 2 150 2 642 2 711 2 419 2 306 +156 +7,3 Yli 75 -vuotiaat 1 522 1 797 2 188 2 739 3 121 +1 599 +105,1 LAITILA 2012 2017 2021 2025 2029 Muutos 2012 2029 Lkm % Koko väestö 8 460 8 275 8 205 8 141 8 078-382 -4,5 Alle 1 -vuotiaat 105 85 79 77 75-30 -28,6 1 6 -vuotiaat 575 568 535 512 498-77 -13,4 7 18 -vuotiaat 1 156 1 179 1 185 1 185 1 154-2 -0,2 17 64 -vuotiaat 4 957 4 566 4 380 4 237 4 128-829 -16,7 65 74 -vuotiaat 973 1 119 1 124 1 096 1 086 +113 +11,6 Yli 75 -vuotiaat 893 953 1 082 1 226 1 335 +442 +49,5 Taulukossa 3 on esitetty kaupunkikohtaiset väestöennusteet kymmenvuotisvälein vuoteen 2040 asti. Väestö vähenee molemmissa kaupungeissa jokaisella vuosikymmenellä. Taulukko 3. Selvitysalueen kaupunkien väestöennusteet kymmenvuotisvälein (Tilastokeskus) Uusikaupunki Laitila Väestöennuste 2020 15 049 8 221 Väestöennuste 2030 14 628 8 062 Väestöennuste 2040 14 128 7 920 Ennusteen mukaan työikäisten määrä vähenee alueella yli viidenneksellä vuoteen 2029 mennessä. Vähennys on selvästi suurempi kuin Varsinais-Suomessa keskimäärin. Huomionarvoista tulevan kehityksen kannalta on yhtäältä työikäisten nettomuutto ja toisaalta työssäkäyntiasteen nostaminen. 13

Kuvio 6. Työikäisten määrän kehitys selvitysalueella vuosina 2012 2029 Väestöllinen huoltosuhde kuvaa ei-työikäisten määrää suhteessa työikäisten määrään. Selvitysalueen väestöllinen huoltosuhde heikkenee selvästi voimakkaammin kuin maakunnassa keskimäärin. Varsinais-Suomen huoltosuhde heikkenee samaan tahtiin kuin koko maassa. Kuvio 7. Väestöllisen huoltosuhteen kehitys selvitysalueella vuosina 2012 2029 14

Taloudellinen huoltosuhde kuvaa alueen väestörakennetta työllisten sekä työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien välisenä suhteena. Mitä suurempia arvoja suhdeluku saa, sitä heikompi on tilanne. Vuonna 2012 Laitilassa oli jokaista sataa työssäkäyvää kohden 139 ja Uudessakaupungissa 149 ei-työssäkäyvää. Koko maan luku oli samanaikaisesti 132. Selvitysalueen kaupunkien taloudellinen huoltosuhde oli näin ollen valtakunnallista keskiarvoa heikompi. Uudenkaupungin huoltosuhde heikkenee tulevaisuudessa voimakkaammin kuin Laitilan. Laitila Uusikaupunki 250 200 150 Heikkenee 100 50 0 2012 2014 2016 2018 2020 2022 2024 2026 2028 Kuvio 8. Taloudellinen huoltosuhde selvitysalueen kunnissa (Tilastokeskus) Alle 30-vuotiaiden määrä vähenee selvitysalueella vuoteen 2029 mennessä suhteellisesti paljon enemmän kuin maakunnallisella tasolla. Koko maassa nuorten määrä pysyy ennallaan. 15

Nuoriso Muutos 2012-2029: -15% 0-29 -vuotiaat 105 100 95 Uusikaupunki-Laitila Varsinais-Suomi Koko maa 2012=100. 90 85 80 75 70 65 2 012 2 017 2 021 2 025 2 029 Lähde:Tilastokeskus Uusikaupunki-Laitila Varsinais-Suomi Koko maa 2 012 2 017 2 021 2 025 2 029 0-29 -vuotiaat 7 162 6 684 6 444 6 244 6 111 2012=100 100 93 90 87 85 0-29 -vuotiaat 159 841 159 569 158 264 156 758 156 812 2012=100 100 100 99 98 98 0-29 -vuotiaat 1 893 666 1 898 520 1 896 077 1 890 226 1 902 302 2012=100 100 100 100 100 100 Kuvio 9. Nuorison määrän kehitys selvitysalueella vuosina 2012 2029 Yli 75-vuotiaiden määrä lisääntyy selvitysalueella merkittävästi ja on vuoteen 2029 mennessä 85 prosenttia suurempi kuin vuonna 2012. Muutos on suurempi kuin Varsinais-Suomessa ja valtakunnallisella tasolla keskimäärin. Vuonna 2029 joka viides selvitysalueen asukas on yli 75-vuotias. Vanhusväestön osuus kasvaa nopeammin kuin maakunnassa ja koko maassa. Iäkkäiden määrän lisääntyessä huomioon otettavia seikkoja ovat muun muassa palvelurakenne ja vanhusten toimintakyky. Yli 75-vuotiaat Muutos 2012-2029: +85% 200 Uusikaupunki-Laitila Varsinais-Suomi Koko maa 180 2012=100. 160 140 120 100 80 2 012 2 017 2 021 2 025 2 029 Lähde:Tilastokeskus 2 012 2 017 2 021 2 025 2 029 Uusikaupunki- Vanhusväestö* 2 415 2 750 3 270 3 965 4 456 2012=100 100 114 135 164 185 Varsinais-Suomi Vanhusväestö* 42 306 46 593 54 457 65 521 73 619 2012=100 100 110 129 155 174 Koko maa Vanhusväestö* 453 145 507 092 589 657 710 055 799 948 2012=100 100 112 130 157 177 *yli 75-vuotiaat Kuvio 10. Vanhusväestön määrän kehitys selvitysalueella vuosina 2012 2029 16

4 Kilpailukyky, elinkeinot ja elinvoima 4.1 Kilpailukyvyn kehitys Vakka-Suomen seutukunta oli vuonna 2012 Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön tekemässä Suomen seutukuntien kilpailukykyvertailussa 35. sijalla 70 seutukunnasta. Vertailussa otettiin huomioon kuusi muuttujaa, jotka olivat työn tuottavuus, työllisyysaste, innovatiivisuus, koulutustaso, yritysdynamiikka ja teollisuusvaltaisuus. Seudun sijoitus vertailussa oli sama kuin vuotta aiemmin. Timo Aro (2014) on verrannut lounaisrannikon seutukuntien eli Turun, Porin, Rauman ja Vakka- Suomen seutujen aluetalous- ja yritysdynamiikkaa suuriin ja keskisuuriin eli yli 100 000 asukkaan kaupunkiseutuihin. Vakka-Suomen seutukunnan bruttokansantuote asukasta kohden oli koko maan keskiarvon alapuolella vuonna 2012, ja seutukunnan tilanne koko maahan nähden heikentyi vuosien 2000 ja 2011 välillä. Seudun kunnallisverot olivat vuonna 2012 7. korkeimmat vertailujoukosta ja nousivat vertailujoukosta määrällisesti toiseksi eniten aikavälillä 2000 2012. Vakka-Suomen kuntalainat olivat koko maan keskiarvon alapuolella vuonna 2012. Taulukko 4. Asukaskohtaisen bruttokansantuotteen kehitys lounaisrannikon seutukunnissa verrattuna suuriin ja keskisuuriin kaupunkiseutuihin vuosina 2000 2011 (Aro 2014) Manner-Suomen seutukuntien yritysdynamiikkavertailussa, joka sijoittui aikavälille 2008 2012, Vakka-Suomi sijoittui toiseen viidennekseen aloittaneiden yritysten määrässä suhteessa keskiväkilukuun. Yrityskanta suhteessa keskiväkilukuun oli Vakka-Suomessa maan 8. paras, seutu sijoittui siis ensimmäiseen viidennekseen. Yritysperustannan osuudessa yrityskannasta Vakka-Suomi oli toisessa viidenneksessä. LOURA-alueen sekä suurten ja keskisuurten kaupunkiseutujen vertailussa Vakka-Suomen yritysperustanta oli keskitason yläpuolella vuosina 2001 2006 ja keskitasoa vuosina 2007 2011. Yrityskannan ns. luovan tuhon (aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten suhde yrityskantaan) osalta Rauman seutu oli aikavälillä 2008 2012 kolmannessa ja Vakka-Suomi heikoimmassa viidenneksessä. Yrityskannan muutosprosentin suhteen vuosina 2000 2012 Vakka-Suomi sijoittui parhaaseen viidennekseen, 11. sijalle Manner-Suomen seutukunnista. Osaamisintensiivisten (toimialaluokitukset K, M ja N) yritysten osuudella kaikista aloittaneista yrityksistä mitattuna Vakka-Suomi oli neljännessä viidenneksessä. Kaiken kaikkiaan Vakka-Suomi sijoittui yritysdynamiikan osalta Suomen seutukuntien joukossa toiseksi parhaimpaan viidennekseen. 17

Taulukko 5. Yritysperustanta lounaisrannikon seutukunnissa verrattuna suuriin ja keskisuuriin kaupunkiseutuihin vuosina 2001 2006 ja 2007 2011 (Aro 2014) Laitilan 15 vuotta täyttäneestä väestöstä 62 prosenttia ja Uudenkaupungin väestöstä 65 prosenttia oli suorittanut peruskoulun jälkeisen tutkinnon vuonna 2011. Koko maassa tutkinnon suorittaneiden osuus oli 68 prosenttia. Tutkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut Laitilassa suurin piirtein samaan tahtiin ja Uudessakaupungissa hitaammin kuin koko maassa. 4.2 Elinkeinot ja työllisyys Selvitysalueella oli vuonna 2011 10 443 työpaikkaa. Alueen työpaikkojen määrä väheni 892:lla vuosien 2000 ja 2011 välillä. Kummassakin kaupungissa työpaikkojen määrä väheni, erityisesti Uudessakaupungissa, jossa työpaikkojen määrä hupeni kymmeneksellä. Laitilassa vähennys oli noin 4 prosentin suuruinen. Selvitysalueen työpaikkojen määrän kehitys kääntyi laskuun vuonna 2008 eikä työpaikkojen määrä ollut vuoteen 2011 mennessä palannut entiselle tasolle. Koko maassa työpaikkojen määrä kasvoi noin 6 prosentilla vuodesta 2000 vuoteen 2011. 18

Kuvio 11. Työpaikkojen määrän kehitys selvitysalueella Selvitysalueen työpaikoista 61 prosenttia oli yksityisellä sektorilla vuonna 2011. Yksityisen sektorin työpaikkojen osuus oli koko maan keskiarvoa (58 %) korkeampi. Runsas viidennes (22 %) alueen työpaikoista oli kuntasektorilla ja 15 prosenttia oli yrittäjäsektorin työpaikkoja. Valtion ja valtioenemmistöisten osakeyhtiöiden työpaikkojen osuudet olivat kumpikin yhden prosentin suuruisia. Vuosien 2000 ja 2011 välillä yksityisen sektorin työpaikkojen osuus kasvoi alueella 4 prosentilla. Kuntatyöpaikkojen ja yrittäjäsektorin työpaikkojen osuudet pysyivät ennallaan. Valtioenemmistöisten osakeyhtiöiden työpaikkojen osuus kaikista työpaikoista sen sijaan pieneni 4 prosenttia ja valtion työpaikkojen osuus prosenttiyksikön verran. Vuonna 2011 selvitysalueella oli eniten työpaikkoja teollisuudessa (3 500), terveys- ja sosiaalipalveluissa (1 598) sekä tukku- ja vähittäiskaupassa (879). Aikavälillä 2007 2011 selvitysalueen työpaikat vähenivät 161:llä. Selvitysalueen kaupungeissa työpaikkakehitys on mennyt eri suuntiin: Laitilan työpaikat vähenivät ajanjaksolla 287:llä, kun taas Uudenkaupungin työpaikat lisääntyivät 126:lla. Selvitysalueelta vähenivät eniten maa-, metsä- ja kalatalouden, koulutuksen sekä julkisen hallinnon, maanpuolustuksen ja pakollisen sosiaalivakuutuksen työpaikat. Eniten työpaikat ovat lisääntyneet terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminnassa. Laitilassa työpaikkavähennys on kohdistunut voimakkaimmin koulutukseen, teollisuuteen ja tukkuja vähittäiskauppaan. Eniten työpaikkoja on syntynyt majoitus- ja ravitsemisalalle sekä hallinto- ja tukipalvelutoimintaan. Uudessakaupungissa on puolestaan tullut eniten uusia työpaikkoja terveys- ja sosiaalipalveluihin, teollisuuteen sekä hallinto- ja tukipalvelutoimintaan ja eniten työpaikkoja on hävinnyt julkisesta hallinnosta ja maanpuolustuksesta, maa-, metsä- ja kalataloudesta sekä kuljetuksesta ja varastoinnista. 19

Taulukko 6. Työpaikkojen muutos selvitysalueella aikavälillä 2007 2011 toimialan mukaan Työpaikat (=työssäkäyvät) toimialan mukaan, muutos 2007-2011 A Maatalous, metsätalous ja kalatalous B Kaivostoiminta ja louhinta C Teollisuus D Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytysliiketoiminta E Vesihuolto, viemäri- ja jätevesihuolto, jätehuolto ja muu ympäristön puhtaanapito F Rakentaminen G Tukku- ja vähittäiskauppa; moott.ajoneuvojen korjaus H Kuljetus ja varastointi I Majoitus- ja ravitsemistoiminta Laitila-Uusikaupunki -103 10 7 2-1 -63-43 -60 41 2 13-4 3 103-80 -83 118-24 -28 1 0 28-161 Laitila -54 5-82 7 4-55 -71-12 29-3 -9 5 5 24 11-90 13-1 -20 0 0 7-287 Uusikaupunki -49 5 89-5 -5-8 28-48 12 5 22-9 -2 79-91 7 105-23 -8 1 0 21 126 J Informaatio ja viestintä K Rahoitus- ja vakuutustoiminta L Kiinteistöalan toiminta M Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta O Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus P Koulutus Q Terveys- ja sosiaalipalvelut R Taiteet, viihde ja virkistys S Muu palvelutoiminta T Kotitalouksien toiminta työnantajina U Kansainvälisten org. toiminta X Toimiala tuntematon Työpaikat yhteensä Työllisten määrä on selvitysalueella laskenut 9 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2011. Koko maassa työllisten määrä on samalla ajanjaksolla kasvanut noin 6 prosenttia. Uudessakaupungissa työllisyys on heikentynyt selvästi voimakkaammin kuin Laitilassa. Työllisten määrä kääntyi selvitysalueella laskuun vuonna 2008, eikä ole sen jälkeen palannut entiselle tasolle, vaikka työllisten määrä kasvoikin kahtena viimeisenä tarkasteluvuonna. Kuvio 12. Työllisyyden kehitys selvitysalueella Selvitysalueen työpaikkaomavaraisuus oli 101 prosenttia vuonna 2011. Aikavälillä 2000 2011 se nousi prosenttiyksiköllä. Kummankin kaupungin työpaikkaomavaraisuus kasvoi kahdella prosentilla ensimmäisen ja viimeisen tarkasteluvuoden välillä. Selvitysalueen työttömyysaste oli 8,8 prosenttia kesäkuussa 2014. Se oli selvästi koko maan työttömyysastetta (12,9 %) alempi. Laitilassa (7,1 %) työttömyys oli vähäisempää kuin Uudessakaupungissa (9,8 %). Pitkäaikaistyöttömien osuus (2,0 %) selvitysalueella oli kesäkuussa 2014 pienempi kuin koko maassa (3,5 %). Pitkäaikaistyöttömyys oli korkeampaa Uudessakaupungissa (2,6 %) kuin Laitilassa (1,0 %). 20

4.2.1 Alueen elinkeinojen kehitysnäkymät Työ- ja elinkeinoministeriön Alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2014 julkaisussa, joka on ELYkeskusten yhdessä muiden aluekehittäjien kanssa muodostama näkemys ELY-keskusalueiden ja seutukuntien nykytilasta ja lähiajan näkymistä, arvioidaan alueiden elinkeinoelämää ja yritystoimintaa sekä työttömyyden määrää ja rakennetta. Katsausten arviot on tuotettu elokuussa 2014. Vakka-Suomen elinkeinoelämä on kehittynyt positiivisesti verrattuna muuhun Varsinais-Suomeen; seudun kokonaisliikevaihto on kasvanut vahvasti. Tämä selittyy seudullisesti suurten yritysten nousujohteisella tuotantokehityksellä ja muutenkin vilk aalla investointiaktiivisuudella. Autotehtaan tuotanto on kasvussa Uudessakaupungissa. Tehdas työllistää tällä hetkellä 1 000 autonrakentajaa ja 300 toimihenkilöä. Alkuvuonna 2014 tehtaalle palkattiin noin 300 työntekijää, joista puolet vuokratyövoimana. Kesä-heinäkuussa rekrytoitiin 150 työntekijää lisää ja tällä hetkellä on käynnissä uusi 150 työntekijää koskeva kampanja. Daimler AG:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Uudessakaupungissa valmistetaan yli 100 000 A-sarjan henkilöautoa vuosina 2013 2016. Myös muussa teollisuudessa, kuten esim. kulkuneuvoille laseja valmistavassa teollisuudessa, menee tällä hetkellä hyvin Vakka-Suomessa. Vakka-Suomi on merkittävää maatalousaluetta, ja laitilalainen kananmunapakkaamo Munax on rekrytoimassa lisää osaajia. Tuottajahintojen suhdannelaskun lisäksi maataloudessa on vuoteen 2020 saakka ulottuva haaste: tuotannon aleneva kansallinen tuki. Vakka-Suomessa on käynnissä tai käynnistymässä joitakin huomattavia investointeja. Uudessakaupungissa sijaitseva lannoitetehdas Yara aloittaa kuluvana vuonna kaksivuotisen tuotannon laajennusinvestoinnin, jonka kustannusarvio on noin 50 miljoonaa euroa. Uudenkaupungin sataman väyliä on ruopattu vastaamaan lannoitetehtaan, soijatehtaan ja autotehtaan kasvaneita liikennemääriä. Myös autotehtaan (Valmet Automotive) tuotannon ylösajoa voidaan pitää huomattavana investointina. Työvoiman kysynnän näkymät ovat sekä Laitilassa että Uudessakaupungissa hyvät. Uudessakaupungissa ilmenee jo merkkejä ylikuumenneesta tilanteesta työvoiman kysynnän suhteen. Ylipäätään Vakka-Suomessa on Varsinais-Suomen myönteisimmät työllisyysnäkymät. 4.3 Elinvoima Kuntien elinvoiman voidaan nähdä kattavan laajemmin eri elementtejä kuin perinteisen elinkeinopoliittisen näkökulman. Elinvoima-näkökulmassa jäsennetään tekijöitä, joista elinvoima koostuu ja syntyy, ja jotka määrittävät kuntien mahdollisuuksia vaikuttaa elinvoimaisuuden kehittymiseen. Tiivistettynä voidaankin todeta, että elinvoimainen kunta on synonyymi elinvoimaiselle paikallistaloudelle. Tällöin kunta toimii aktiivisesti kehittäjänä, toimintaympäristön rakentajana, asiakkaana, viranomaisena ja palveluiden järjestäjänä/tuottajana. Kuntarakenneselvitykseen liittyen työvaliokunnalle annettiin tehtäväksi elinvoimakysymyksen pohtiminen uuden kunnan näkökulmasta. Toimeksiannon mukaisesti työvaliokunnan oli määrä pohtia alueen kehittymispotentiaalia tulevaisuudessa eli millaisilla rakenteilla ja toimenpiteillä tuetaan kasvua elinkeinotoiminnassa sekä näin vahvistetaan alueen tulopohjaa. Työvaliokunta tarkasteli elinvoimapolitiikan ulottuvuuksia Eero Holstilan kehittämän tarkastelukehikon kautta. Kehikon tavoitteena oli korostaa tekijöitä, jotka (1) vaikuttavat eniten kunnan taloudelliseen menestykseen ja (2) joihin kunta voi aidosti omilla toimillaan vaikuttaa. Uuden kunnan elinvoiman tarkastelukehikko on esitetty taulukossa 7. 21

Taulukko 7. Uuden kunnan elinvoiman tarkastelukehikko Kohde 1 Saavutettavuuden varmistaminen 2 Sijaintietujen hyödyntäminen Uusi kunta (+) (-) Logistinen asema monipuolistuu (8-tie, satama yms.) Lähikunnat lähentyvät, koska uudella kunnalla on nykyistä enemmän rajapintoja muiden kuntien kanssa Strateginen asema vahvistuu etenkin maakunnallisesti mutta osin myös valtakunnallisesti Laitilan ja Uudenkaupungin seutukeskusasema vahvistuu 3 Houkutteleva kunta (vetovoimasta, lähipalveluista ja viihtyvyydestä huolehtiminen, ilmapiiri, asukasrakenne) 4 Osaava työvoima (koulutus ja rekrytointi, avainhenkilöt) 5 Yritysten uusiutumisen ja innovaatiokyvyn tukeminen Tontti- ja asuntotarjonta monipuolistuvat Yrittämisen ja vapaa-ajan mahdollisuudet paranevat Nykyisiä rakenteita voidaan kehittää entistä paremmin erikoistuviksi ja päällekkäisiä toimintoja voidaan purkaa Kuntatyövoiman saanti paranee Poistaa riskejä menettää koulutuspalveluja alueelta Poistaa riskejä menettää TE-palveluja alueelta Yritysten rekrytointi helpottuu Kohdassa 4 (osaava työvoima) esitetyt edut vahvistavat ja tukevat yritysten uusiutumista ja innovaatiokykyä Uhkana on, että vanhat toimintakulttuurit ja -mallit säilyvät Uudenkaupungin ja Laitilan kaupunkien talouden painelaskelmat eivät suoranaisesti tue kuntaliitosta ja/tai siitä saataviksi tarkoitettuja hyötyjä. Paineet talouteen kasvavat erityisesti, jos palvelujen tuotantomalleja ja palveluverkkoa ei pystytä uudistamaan merkittävien kustannussäästöjen saamiseksi 6 Kuntien oman toiminnan uudistaminen ja hankinnat elinkeinopolitiikan vipuna Palvelutoimintojen ja rakenteiden uudistaminen (asiantuntijuuden lisääntyminen) ja skaalaetujen saanti hankinnoissa (tavarat, palvelut) 7 Yrittäjyyden edistäminen (yrittäjäkasvatus, sukupolvenvaihdokset, yleinen yrittäjäaktiivisuus) 8 Edunvalvonta 9 Seudun elinkeinostrategian painopisteet ja toteuttaminen Ei vaikutusta Lisää resursseja edunvalvontaan Näkyvyys paranee Uusi koko: kunta noteerataan paremmin eri yhteyksissä Verkostojen määrä kasvaa Mahdollisuuksia tulee lisää ja vahvuuksia on mahdollista vahvistaa Riskinä on päätöksenteon dynaamisuuden puute/väheneminen Riskinä on yhteisten näkemysten puute ja ristiriitaiset intressit 10 Seudun elinkeinopolitiikan toteuttaminen Laitila ja Uusikaupunki ovat yhdessä vahvempi seudullinen toimija 11 Kansainvälisten kumppanuuksien hyödyntäminen 12 Organisoituminen Ei merkittäviä vaikutuksia Parempi mahdollisuus osaamisen ja erikoistumisen hyödyntämiseen valmistelussa, päätöksenteossa ja palvelujen tuottamisessa Tehokkaammat prosessit Lähialuetarkastelu heikkenee 22

5 Yhdyskuntarakenne ja asuinympäristö 5.1 Yhdyskuntarakenne ja maankäyttö Uusikaupunki ja Laitila muodostavat yhdessä yhden Varsinais-Suomen neljästä seutukuntakeskuksesta. Yksi maakunnan kolmesta liikenneväyliin tukeutuvasta aluerakenteen kehittämiskäytävästä suuntautuu Uudenkaupungin ja Laitilan kautta länsirannikolle Satakuntaan valtatiehen 8 tukeutuen. Valtakunnallisessa aluerakenteessa Varsinais-Suomella on erityinen merkitys sillanpääasemana Ruotsiin ja muualle Eurooppaan. Uudessakaupungissa on meriliikennettä palveleva satama. Uuteenkaupunkiin johtaa Turusta myös tavarakuljetusten käytössä oleva rautatie. Uusikaupunki ja Laitila muodostavat yhtenäisen alueen. 5.2 Työssäkäynti, asiointi ja liikkuminen Uudenkaupungin työssäkäyntialueeseen kuuluvat Laitila ja Pyhäranta. Sekä Laitilan (11 %) että Pyhärannan (10 %) työssäkäyvästä väestöstä joka kymmenes pendelöi Uuteenkaupunkiin. Lisäksi laitilalaisista 7 prosenttia pendelöi Raumalle ja uusikaupunkilaisista 6 prosenttia Laitilaan. Pyhärannan työssäkäyvästä väestöstä lähes kymmenes (9 %) työskentelee Laitilassa. Laitilan työllisistä asukkaista vajaa kolmannes (30,9 %) ja uusikaupunkilaisista viidennes (21,4 %) pendelöi muihin kuntiin. 5.3 Muuttoliike Sekä Uusikaupunki että Laitila ovat kärsineet muuttotappiota 2000-luvun aikana. Kumpikin kaupunki on saanut muuttotappiota maan sisäisestä muuttoliikkeestä, mutta muuttovoittoa siirtolaisuudesta. Sekä absoluuttisesti että keskiväkilukuun suhteutettuna Uudenkaupungin muuttotappiot muihin kuntiin ovat olleet suuremmat kuin Laitilan. Uudenkaupungin absoluuttiset ja suhteelliset muuttovoitot siirtolaisuudesta ovat niin ikään olleet Laitilaa vaatimattomammat. Uudenkaupungin suurimmat muuttotappiot maan sisälle ajoittuvat vuosiin 2003 ja 2012 ja Laitilan vuosiin 2001 2003. Vuonna 2012 Laitila sai pientä muuttovoittoa muista kunnista. Uusikaupunki ja Laitila ovat saaneet muuttovoittoa siirtolaisuudesta erityisesti kuluvan vuosikymmenen aikana: vuosina 2010 2013 Uusikaupunki on saanut yhtä paljon ja Laitila 40 prosenttia enemmän muuttovoittoa ulkomailta kuin koko edeltävän vuosikymmenen aikana. Taulukko 8. Selvitysalueen absoluuttinen ja suhteellinen (promilleina keskiväkiluvun tuhatta asukasta kohden) muuttoliike vuosina 2000 2013 Kuntien välinen nettomuutto abs. Kuntien välinen nettomuutto suht. Nettosiirtolaisuus abs. Nettosiirtolaisuus suht. Yhteensä abs. Yhteensä suht. Uusikaupunki -1 705-7,6 143 0,6-1 562-6,9 Laitila -578-4,8 202 1,7-376 -3,1 Selvitysalue yhteensä -2 283-6,6 345 1,0-1 938-5,6 5.4 Suuntautuminen ja talousalueet Uusikaupunki ja Laitila kuuluvat Turun päämarkkina- ja paikallismarkkina-alueeseen. Vuoden 2011 erikoiskaupan asiointitietojen mukaan sekä Uudessakaupungissa että Laitilassa oma kunta on yleisin erikoiskaupan asiointikunta. Uudessakaupungissa yli puolet (58 %) erikoiskaupan asioinnista suuntautuu omaan kuntaan. Uudenkaupungin asiointialueeseen kuuluu vain oma kunta. Laitilan toissijaisina asiointisuuntina oman kunnan jälkeen ovat tasavahvasti Rauma (12 %) ja Turku (11 %) 23

6 Palvelut ja asiakkaat 6.1 Sosiaali- ja terveystoimen palvelut 6.1.1 Nykytila Kuntarakenneselvityksessä viranhaltijoille annettiin kaksiosainen valmistelutehtävä. Toimeksiannossa edellytettiin, että I-osio sisältää nykytilan kuvauksen, joka sisältää seuraavat osiot: Palvelujen järjestämistapa Palveluverkko ja palvelut toimipisteittäin, keskeiset huomiot palveluverkosta ja palveluista Väestönmuutosennakoinnit ja palvelutarpeet tulevaisuudelle Keskeiset huomiot kuntien palveluiden yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista Sosiaali- ja terveyspalveluiden työryhmä (Sote-työryhmä) kokoontui kolme kertaa: 21.5.2014, 9.6.2014 ja 19.6.2014. Uudenkaupungin sosiaali- ja terveyskeskus vastaa asukkaiden tarvitsemien sosiaalipalvelujen, perusterveydenhuollon ja sairaanhoitopalvelujen järjestämisestä sekä riittävästä toimeentuloturvasta. Tavoitteena on edistää ja ylläpitää väestön fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveydentilaa sekä väestön ja yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä. Tärkeä osa toimintaa on palveluketjujen prosessitarkastelu ja prosessien jatkuva parantaminen. Sosiaali- ja terveyskeskus tuottaa perusterveydenhuollon ja siihen läheisesti liittyvät sosiaalihuollon palvelut yhteistoiminta-alueen eli Kustavin, Pyhärannan, Taivassalon, Uudenkaupungin ja Vehmaan kuntien asukkaille, Uudenkaupungin toimiessa vastuukuntana. Tässä selvityksessä on kuvattu Uudenkaupungin palvelutuotanto. Uudessakaupungissa sijaitsee Tyks Vakka-Suomen sairaala, eli ns. Uudenkaupungin aluesairaala. Uudenkaupungin pääterveysasema sijaitsee Vakka-Suomen sairaalan yhteydessä. Laitilan sosiaali- ja terveystoimessa painopisteenä on asukkaiden hyvinvointia tukevien palveluiden organisointi, koordinointi ja kehittäminen. Lasten psykososiaalisissa palveluissa sijaishuollon kustannusten kasvuun pyritään vastaamaan työsuhteiden onnistuneilla rekrytoinnilla. Toimeentulotuen painopisteenä on pitkäaikaisasiakkaiden määrän vähentäminen yhteistyössä TEtoimiston kanssa. Perusterveydenhuollon tavoitteena on lääkärien vastaanottotoiminnan laajentaminen palvelemaan myös psykiatrisia asiakkaita ja psykiatrian erityisosaamisen laajentaminen perustasolle entistä tehokkaammin. Sairaanhoitolaitoksissa on painopisteenä erityisesti hoitoketjun toimivuus erikoissairaanhoidosta perusterveydenhoitoon ja sosiaalitoimeen. Toimintarajoitteisten tehtävän painopistealueena on asiakkaiden palvelujen oikean kohdentamisen kautta kustannusten vähentäminen. Iäkkäiden palveluiden yhtenä painopistealueena on vanhusten neuvontapalvelupisteen käynnistäminen vuoden 2014 aikana. Laitila järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalvelut itse. Molempien kaupunkien erikoissairaanhoidon tuotannon päävastuu on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirillä. Kaupunkien sosiaali- ja terveystoimien organisaatioiden vertailua vaikeuttaa Uudenkaupungin kuuluminen yhteistoiminta-alueeseen, kun taas Laitila hoitaa palvelut itse. Tämä eroavaisuus palveluiden järjestämisessä näkyy myös luottamushenkilöorganisaatiossa, jossa Laitilalla on yhteinen sosiaali- ja terveyslautakunta kun taas Uudellakaupungilla sosiaali- ja terveysasioista vastaavat erilliset lautakunnat. 24

Taulukko 9. Sote-henkilöstöt kunnittain. HUOM. Terveyspalvelujen henkilöstömäärä on taulukossa koko yhteistoiminta-alueen (Uusikaupunki, Pyhäranta, Taivassalo, Vehmaa, Kustavi) henkilöstömäärä, Uudenkaupungin osuus on noin puolet eli noin 100. UUSIKAUPUNKI LAITILA Tulosalue Vakanssit (lkm) Tulosalue Vakanssit (lkm) Hallinto ja ympäristöterveydenhuolto 15 Sosiaalitoimen hallinto 5 Vanhuspalvelut 151 Lapsiperheiden psykososiaaliset palvelut 9 Terveyspalvelut 209 Toimeentuloturva 1 Sosiaalipalvelut 42 Kansanterveystyö 76 Toimintarajoitteisten palvelut (sis. VPL, EHP) 8 Iäkkäiden palvelut 94 Yhteensä 417 192 Kuten kunta-alalla laajemminkin, niin myös Uudenkaupungin ja Laitilan haasteina ovat väestön ikääntymisestä seuraava palvelutarpeen kasvun sekä samanaikainen eläköitymisen aiheuttama työvoiman saatavuuden turvaaminen. Esimerkiksi Uudessakaupungissa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöistä arvellaan lähivuosina eläköityvän noin 45 henkeä ja Laitilassa noin 30 henkeä. Kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannustasot vaihtelevat, Uudessakaupungissa kustannusten ollessa suuremmat kuin Laitilassa. Valtakunnallisestikin Laitilan kustannustaso on hieman keskimääräistä pienempi, kun taas Uudessakaupungissa kustannukset ovat keskimääräistä suuremmat. Tarvevakioituja menoja tarkastellessa Laitilan indeksi on 96 ja Uudenkaupungin 105, kun maan keskiarvo on 100. Taulukko 10. Sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannukset kunnittain, tilinpäätös 2013 Uusikaupunki Tulosalue Toimintatuotot Toimintakulut Toimintakate Sosiaali- ja terveyskeskuksen hallinto 3 000-310 000-307 000 Sosiaalityö 1 377 000-13 163 000-11 787 000 Vanhusten palvelut 2 483 000-13 586 000-11 103 000 Terveyspalvelut 11 029 000-20 325 000-9 296 000 Erikoissairaanhoito -21 897 000-21 897 000 Seudullinen ympäristöterveydenhuolto 729 000-904 000-175 000 Yhteensä 15 621 000-70 185 000-54 565 000 Laitila Tulosalue Toimintatuotot Toimintakulut Toimintakate Sosiaalitoimen hallinto 13 997-692 062-678 065 Lapsiperheiden psykososiaaliset palvelut 567 949-5 396 502-4 828 553 Toimeentuloturva 216 342-597 711-381 369 Kansanterveystyö 1 877 219-7 174 163-5 296 944 Sairaanhoitolaitokset 0-10 642 742-10 642 742 Toimintarajoitteisten palvelut (sis. VPL, EHP) 634 893-3 137 557-2 502 667 Iäkkäiden palvelut 2287059-7 983 170-5 696 111 Yhteensä 5 597 459-35 623 907-30 026 451 25