Kotiin maalle? Hämeenlinnan maaseudulle! Opas Sinulle, maaseudun tuleva tai nykyinen asukas

Kehittämiskeskus Oy Häme, Satu Huuhka Hämeenlinnan seudun kyläkaavoitushanke Kotiin maalle? Hämeenlinnan maaseudulle! Opas Sinulle, maaseudun tuleva tai nykyinen asukas Linnaseutu

Kehittämiskeskus Oy Häme Hämeenlinnan seudun kyläkaavoitushanke 2012 teksti, ulkoasu & taitto Satu Huuhka kannet Jenna Taajamo & Satu Huuhka kannen kuvat Kehittämiskeskus Oy Häme ISBN 978-952-6625-00-3 (painettu) ISBN 978-952-6625-01-0 (pdf) Kotiin maalle? Hämeenlinnan maaseudulle! on opas Sinua varten, kodin ostoa tai rakentamista pohtiva. Opas tehtiin osana EU:n maaseuturahaston rahoittamaa Kehittämiskeskus Oy Hämeen kyläkaavahanketta, joka toimi vuosina 2010-2012 seitsemällä maaseutukylällä Hattulassa, Hämeenlinnassa ja Janakkalassa. Työssäni kyläkaava-arkkitehtina kävi pian ilmi maaseudulle muuttamista harkitsevien ja yhtä lailla siellä jo asuvien suuri tiedontarve. Tietoa kaivattiin erityisesti palvelutarjonnasta, rakentamista säätelevästä kaavajärjestelmästä ja rakennuslupaprosessista. Kylillä liikkuessani tein itse havainnon, että monet uudet rakentajat olivat - ehkä vailla parempaa tietoaan - vieraantuneet maaseudun perinteisestä rakennustavasta, joka alkaa jo rakennuspaikan valinnasta ja pihapiirin muodostamisesta. Niinpä tämä vihkonen pyrkii tarjoamaan vastauksia yleisempiin kyläkaavahankkeessa säännöllisesti esiin nousseihin kysymyksiin vielä hankkeen päättymisenkin jälkeen. Oppaan on inspiroinut Kuopion kaupungin vastaava julkaisu Rakentaisinko kodin maalle?. Toivotan Sinulle mukavia ja hyödyllisiä lukuhetkiä oppaan parissa. Hämeenlinnassa 25.5.2012 Hanke ja julkaisu ovat saaneet rahoitusta EU:n maaseuturahastosta Linnaseutu ry:n kautta. Linnaseutu Satu Huuhka, kyläkaava-arkkitehti Kehittämiskeskus Oy Häme 2

Sisällys 1. Maaseutu asuinympäristönä 2 Maaseudun vetovoima 2 Hämeenlinnan erilaiset maaseudut 4 Palvelutarjonta 6 Liikenne 6 Koulut 8 Infrastuktuuri 8 Muut palvelut 10 Sosiaalinen ympäristö 11 Asumisen kustannukset 12 2. Kaavoitus maaseudulla 14 Yleiskaava 14 Asemakaava 16 Kaavasta poikkeaminen 16 Kyläkaava 16 3. Omakotitalon rakentaminen 18 Tontin hankkiminen 18 Suunnittelutarveratkaisu 18 Rakennuslupa 19 Liittymälupa yleiseen tiehen 19 Kunnan rakennusjärjestys 19 4. Perinteinen rakennustapa 24 Rakennuspaikan valinta 24 Pihapiirin muodostaminen 27 Rakennuksen muoto 27 Runko ja julkisivut 29 5. Yhteystiedot 30 Lupaviranomaiset 30 Kaavoitus 30 Rakennusvalvonta 31 Korjausneuvonta ja -avustukset 31 Yleisiin teihin liittyvät lupa-asiat 32 Infrapalvelut 32 Vesihuolto 32 Sähkö 32 Internet-liittymät 32 Jätehuolto 33 1

1 MaAseutu asuinympäristönä 2 Kuva MMM / Mavi, Yrjö Tuunanen Maaseudun vetovoima Maaseutua arvostetaan erityisesti oman rauhan, kauniiden maisemien ja luonnontilaisen ympäristön vuoksi. Maaseudulla asuminen tuntuu niin sosiaalisesti kuin fyysisestikin vapaammalta kuin elämä kaupunkien asemakaava-alueilla. Luontoon liittyvä, tilaa vievä tai ääntä tuottava harrastustoiminta esimerkiksi eläinten kanssa on maalla mahdollista aivan eri tavalla kuin kaupungissa. Toisia houkuttelee maalle vanhat talot - historiallinen rakennusperintö, jossa näkyy menneen ajan käsityötaito. Joskus maaseudun vetovoiman lähteeksi mainitaan myös edullinen rakennusmaa, joka kuitenkin lienee osin myyttiä. Edullisempaa neliöhintaa kompensoi rakennuspaikan koko, joka maaseudulla yleensä on suurempi kuin kaupungissa. Etäisyys naapuriin voi tilanteesta tai henkilöstä riippuen olla sekä vapauttavaa että pelottavaa. Maaseudun luonnonläheisyyteen kuuluu myös täydellinen pimeys, jollaista keinovalaistuissa kaupungeissa ei juuri enää saa kokea. Toisaalta maaseutuun liittyy ajatus yhdessä tekemisestä ja toisista huolehtimisesta, ja kylät pienine kouluineen vaikuttavat turvalliselta kasvuympäristöltä lapsille. Kaupungissa kaavoitus säätelee ympäristöä mutta toisaalta takaa kaupunkilaisille oikeuden osallistua keskusteluun tulevista muutoksista. Maalla taas kaivattu vapaus kuuluu kaikille, ja yksilön määräysvalta loppuu oman kiinteistön rajaan. Muut maaseudun asukkaat ja maanomistajat elävät ja tekevät työtä kuin ennenkin: hakkaavat metsää, viljelevät maata, kasvattavat eläimiä ja myyvät rakennuspaikkoja, ehkä läheltäkin omaa asumustasi. Metsiköt voivat muuttua hakkuuaukeiksi, pellot voidaan metsittää, lähelle voi nousta uusia taloja tai pelloille voidaan levittää lantaa, jonka tuoksu kantautuu läheisiin asuintaloihin.

3

Sesonkiaikoina peltotöitä tehdään aamuvarhaisesta iltamyöhään, ja traktorit pärisevät vielä iltakymmenen jälkeenkin. Maatalouselinkeinon harjoittaminen kuuluu mahdollisine haittoineenkin erottamattomasti maaseutuun. Juuri maatalous luo ja ylläpitää suomalaisille kollektiivisesti rakasta ja tuttua maalaismaisemaa. Entistä harvempi kuitenkaan enää saa toimeentuloaan maataloudesta. Maaseudulle ei ehkä muutetakaan elinkeinon perässä, vaan siitä huolimatta. Hyvä tieverkko, väestön vaurastuminen ja henkilöautoistuminen mahdollistavat työn ja asumisen erottamisen siten, että työ voi olla kaupungissa ja koti maalla. Muuttajia houkuttelee erityisesti kaupunkien läheinen maaseutu lievealue, jonka sisäinen ristiriita on, että se kasvavan rakentamisen myötä muuttuu hiljalleen maaseudusta kaupungin laidaksi. Tähän muutokseen on muuttajankin syytä varautua ainakin henkisesti. Maaseutuja on kuitenkin Hämeessäkin monenlaisia. Ns. ydinmaaseutu koostuu vanhoista viljelysseuduista, jotka vastaavat suomalaisten yleistä mielikuvaa maaseudusta. Ydinmaaseudun kulttuurimaisemassa asunee edelleen myös Suomi-filmi romantiikkaa, josta osa sen houkuttelevuudesta ehkä syntyykin. Harvaan asuttu, metsäinen maaseutu puolestaan vetoaa hiljaisuutta ja rauhaa etsivään. Maaseudun rauhaa? Työn äänet ja eläinten hajut kuuluvat maaseudun aistimaailmaan. (Ylempi kuva MMM / Mavi, Martina Motzbäuchel, alempi Kehittämiskeskus Oy Häme, Jorma Jämsén) 4 HHämeenlinnan erilaiset maaseudut Tosiasiassa Hämeessäkään ei ole olemassa vain yhtä maaseutua, vaan useita erilaisia maaseutuja. Hämeenlinnan seudun maaseudun rakenne muodostuu palvelutaajamista, kylistä, harvemmin asutusta haja-asutusalueesta ja vapaa-ajan ranta-asutuksesta. Palvelutaajamat ovat usein entisiä kuntakeskuksia ja edelleen alueensa kaupallisia ja hallinnollisia keskuksia. Niissä sijaitsevat ruoka- ja erikoiskaupat sekä kunnalliset palvelut, kuten koulut ja terveyskeskukset. Keskustojen yleisilme ei useinkaan ole yhtä huoliteltu kuin kaupungeissa. Taajamien omakotialueet eivät juuri poikkea kaupunkien vastaavista alueista, joskin niiden rakenne voi olla hieman väljempi. Taajamissa voi asua myös kerros- ja rivitaloissa sekä vuokra-asunnoissa. Varsinkin vanhemmat ihmiset arvostavat palveluiden läheisyyttä ja vaivatonta kerrostaloasumista rauhallisessa maaseututaajamassa. Kylät ovat taajamia pienempiä asutuskeskittymiä, ja niitä on rakenteeltaan hyvinkin erilaisia. Perinteiset hämäläiskylät ovat olleet vuosisatojen ajan ryhmäkyliä, joissa maatalot talousrakennuksineen sijaitsivat yhteisellä kylätontilla peltojen keskellä. Tällaisia ryhmäkyliä on edelleen olemassa Hämeenlinnan seudulla, ja ne ovat rakenteeltaan paljon tiiviimpiä kuin kaupunkimaisimmatkaan omakotitaloalueet. Niiden historiallinen rakennuskanta muodostaa omaleimaisen miljöön, ja tiiviyden vastapainona niitä ympäröivät upe-

at avarat pelto- tai järvimaisemat. Hämeessä vasta myöhemmin, esimerkiksi 1900-luvun alussa syntyneet tai maanjakotoimitusten myötä uudelleen rakennetut kylät voivat olla rakenteeltaan harvoja nauha- tai hajakyliä. Asumismuotona kylissä on lähinnä itse omistettu omakoti- tai maalaistalo. Vuokra-asuntoja tai esimerkiksi rivitaloja ei niissä yleensä sijaitse. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kylissä ei yleensä ole kouluja tai kauppojakaan. Kylien omilta osaajilta on kuitenkin usein ostettavissa monenlaisia palveluja, kuten polttopuita kotiovelle toimitettuna, kirvesmiehen töitä tai vaikkapa kampaamopalveluja. Ei ole yhtä maaseutua. Naapurikylät Uusikylä ja Oinaala Rengosta - yksi ryhmäkylä, toinen hajakylä. (Kuvat Kehittämiskeskus Oy Häme / Satu Huuhka) Vasemmalla: Hämeenlinnan seudulta löytyy maaseututaajamia, viljelysmaisemaan sijoittuvia perinteisiä kyliä sekä harvemmin asuttuja pienkyliä ja metsäistä haja-asutusaluetta. (Kartta Kehittämiskeskus Oy Häme / Sonja Hilska, aineisto SYKE/YKR) Palvelutarjonta Pohjakartta (c) Maanmittauslaitos 2012. Kopiointi ilman MML:n lupaa kielletty. Julkaisulupa MML/VIR/HÄME/611/08. 5

K16-65. Lakisääteisiä palveluita kylissä ja haja-asutusalueella ovat lasten koulukyydit ja vanhusten kotihoito. Muut palvelut järjestetään pääsääntöisesti taajamissa, jonne asukkaiden on itse hankkiuduttava. (Kuvat Kehittämiskeskus Oy Häme) 6 PPalvelutarjonta Maaseutuun erottamattomasti kuuluvan vapauden vastinparina on vastuu. Monet palvelut, jotka kaupungeissa tai taajamissa järjestää kunta, on maaseudun asukkaiden järjestettävä itse jos niitä edes kaipaa. Harva maaseudulle varsinaisesti palvelutarjonnan perässä muuttaakaan, mutta omatoimisuuden tarve voi silti joskus tulla yllätyksenä. Lakisääteisiä maaseudulle ulottuvia kunnan palveluita ovat peruskoululaisten ja vammaisten kuljetukset sekä vanhusten kotihoito. Jotkut kunnat tarjoavat näiden lisäksi vapaaehtoisesti ylimääräisiä palveluita, joten maaseudun palvelutaso saattaa vaihdella eri puolilla Suomea. Monet palvelut, esimerkiksi terveydenhoito, on kuitenkin yleensä haettava taajamasta. Myös yksityisyritysten tarjoamat kaupalliset palvelut sijaitsevat tätä nykyä lähinnä nykyisissä tai entisissä kuntakeskuksissa, ja joskus niissä saattaa tapahtua odottamattomia muutoksia hyvinkin lyhyellä aikataululla. Suuri osa maaseudun peruspalveluista on kuitenkin asukasyhteisöjen, esimerkiksi vesiosuuskuntien ja tienhoitokuntien, itse järjestämiä. Maaseudulla onkin perinteisesti totuttu olemaan omatoimisia ja antamaan omaa työpanosta yhteiseksi hyväksi, ja sitä saatetaan odottaa myös uusilta tulijoilta. LLiikenne Maaseudun yleisin yhteiskunnan tarjoama palvelu on tie, joka valitettavasti on myös tyypillinen asukkaissa tyytymättömyyttä aiheuttava seikka. Tieverkko koostuu valtion omistamista yleisistä maanteistä, kuntien hallinnoimista kaduista ja yksityisten ylläpitämistä yksityisteistä. Suuri osa maaseudun tieverkosta on valtion vastuulla. Näitä ovat kaikki valtatiet, kantatiet, seututiet, yhdystiet ja paikallistiet. Käytännössä valtion tiestön ylläpidosta ja kehittämisestä vastaa ELY-keskus, jonka määrärahat esimerkiksi paljon toivottujen valaistuksen ja kevyen liikenteen väylien rakentamiseen ovat viime vuosina olleet vähäiset. Valtio on määräyksin rajoittanut aivan yleisten teiden viereen rakentamista, ja kaikenlaisia ajoliittymiä varten tarvitaan ELY-keskuksen myöntämä liittymälupa. Kunnat puolestaan hoitavat ja rakentavat katuja vain asemakaava-alueilla eli käytännössä lähinnä nykyisissä tai entisissä kuntakeskuksissa ja joissakin suurimmissa kylissä. Kaikki muut tiet kuuluvat yksityisteinä asukkaiden omalle vastuulle, jolloin tienkäyttäjien muodostaman tienhoitokunnan on järjestettävä esimerkiksi tien auraus tai valaistus itse. Valtio myöntää kylläkin taloudellisia avustuksia yksityisteiden tienhoitokunnille. Erimielisyydet yksityisteiden järjestelyistä aiheuttavat herkästi riitaa kyläyhteisöissä.

Julkinen liikenne maaseudulla rakentuu lähinnä pääteitä pitkin liikkuvien pitkänmatkanbussien varaan. Matkaa kotiovelta lähimmälle bussipysäkille voi kertyä pitkästikin, ja vuoroväli voi olla hyvin harva, vain muutamia kertoja päivässä. Maaseudun asukkaat kokevat usein julkisen liikenteen palvelut huonoiksi, ja käyttävät mieluummin omaa henkilöautoa. Autoistuminen on puolestaan vähentänyt julkisen liikenteen tarjontaa entisestään. Kyseessä on itseään ruokkiva kierre. Monien linjojen ajaminen perustuukin nykyään siihen, että kunnat tukevat julkisen liikenteen järjestämistä rahallisesti. Syrjäisemmälle maaseudulle Hämeenlinnan seudun kunnat järjestävät lisäksi kerran tai kahdesti viikossa liikennöiviä palvelulinjoja, joiden tarkoitus on auttaa maaseudun autottomia vanhuksia hoitamaan tarpeellista asiointiaan lähimmässä taajamassa. Hämeenlinnassa palvelun nimi on Kyläpussi ja Janakkalassa Tassu-bussi. Hattulassa vastaavaa palvelua ei ole. Uutena kokeiluna aamuisin ja iltapäivisin Hämeenlinnan kylillä liikennöivät koulukuljetusvuorot ottavat koululaisten lisäksi myös muita asiakkaita kuljetettavakseen normaalin bussilipun hinnalla. Monen maaseudun asukkaan mielestä asuminen maalla ei ole tänä päivänä mahdollista ilman omaa henkilöautoa. Ajokortittomista vanhuksista tai teini-ikäisistä elämä voi tuntua rajoitetulta, jos on menemisissään toisista riippuvainen. Toisen puolison työskennellessä etäämpänä myös lapsia kotona hoitava puoliso voi syrjäseudulla tuntea olonsa turvattomaksi ilman pihassa seisovaa autoa, jolla tarvittaessa pääsee ihmisten ilmoille. Lähes kaikilla kylissä ja haja-asutusalueella asuvilla perheillä onkin vähintään kaksi autoa, mikä rasittaa paitsi luontoa, myös kukkaroa. Maaseudun taajamissa asuvat pärjäävät selkeästi useammin vain yhdellä autolla tai jopa kokonaan ilman autoa, kenties koska niissä on tarjolla enemmän palveluita, työpaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia kuin haja-alueella. Toisaalta, jos työ ja harrastukset sijaitsevat omassa kylässä tai jopa kodin pihapiirissä, voi liikkumistarve olla hyvinkin vähäistä. Sellainen vain ei ehkä ole nykypäivänä enää kovin yleistä. Kyläkauppa alkaa olla historiaa. Maaseudun kaupallisia ympäristöjä Hämeenlinnan itäosista: kauppakeskus Tuulonen 10- ja 12-teiden risteyksessä, Lammin kirkonkylä palveluineen sekä Alvettulan perinteinen kyläkauppa Hauhon länsiosassa. (Kuvat Kehittämiskeskus Oy Häme / Jorma Jämsén) 7

Piennarta pitkin. Haja-asutusalueilla ei ole kevyen liikenteen väyliä. Lapsella on oikeus linjaautokyytiin, jos koulumatka ylittää kolme tai viisi kilometriä. Kotoa on kuitenkin kuljettava koulubussin pysäkille. Monet vanhemmat kokevat turvattomuutta siitä, että lapset kävelevät tai pyöräilevät maanteiden varressa. (Kuva Kehittämiskeskus Oy Häme / Satu Huuhka) 8 Koulut Peruskoulun ala-aste on yleisin kyliltä löytyvä kunnallispalvelu. Myös kouluverkko on viime vuosina harventunut. Hämeenlinnan seudun maaseutukylissä ja kirkonkylillä toimii noin 25 ala-asteen koulua. Kyläympäristö ja kyläkoulut mielletään turvalliseksi kasvuympäristöksi, mutta kuitenkin monet vanhemmat kokevat lasten koulumatkat maantien piennarta pitkin turvattomiksi, sillä kevyen liikenteen väylät ovat harvassa. Perusopetuslain mukaan koulukuljetusraja on viisi kilometriä, jonka ylityttyä ala- ja yläasteen oppilaalla on oikeus maksuttomaan, kunnan järjestämään koulukuljetukseen. Kuljetusta varten koululaisen on itse kuljettava ensin kotoa koulubussin pysäkille käytännössä jonkun suuremman tien varteen. Hämeenlinnan ja Janakkalan kunnat ovat päättäneet tarjota kaikkein pienimmille koululaisille kuljetusta jo kolmen kilometrin ylittävästä matkasta: Janakkala 1.-3. -luokkalaisille ja Hämeenlinna 1.-2. -luokkalaisille. Hattulassa kuljetusraja on kaikille oppilaille lain mukainen viisi kilometriä. Vasta kun koulumatkoihin kuluva aika venyy lapsen iästä riippuen yli 2,5 3 tuntiin, tulee koulubussin sijasta harkittavaksi yksilöllisempi kuljetus. Yläkoulujen verkosto on selkeästi harvempi kuin alakoulujen. Yläasteet sijaitsevat vain suurimmissa taajamissa, eikä esimerkiksi Tuuloksen tai Rengon entisissä kuntakeskuksissa ole yläastetta ei ole koskaan ollutkaan, vaan oppilaat ovat aina kulkeneet yläasteelle Rengosta Hämeenlinnaan ja Tuuloksesta Lammille. Koululaisten päivät voivat näin ollen venyä kuljetuksineen yllättävän pitkiksi. Peruskoulun jälkeisiin keskiasteen oppilaitoksiin eli lukioihin ja ammattikouluihin opiskelijoiden perheiden on itse järjestettävä ja kustannettava nuorten kulkeminen joko julkista liikennettä käyttäen tai muulla tavoin. Myöskään pienten lasten päivähoitoon ei liity kunnan kuljetusvelvollisuutta. IInfrastruktuuri Kunnallisilla vesihuoltoyhtiöillä Hämeenlinnassa ja Hattulassa HS Vedellä, Janakkalassa Janakkalan vedellä on jonkin verran vesihuoltoverkostoa maaseudun taajamissa ja joissakin kylissä. Vesihuoltoyhtiön toimitusvelvollisuus ulottuu asemakaava-alueella kymmenen metrin ja haja-alueella sadan metrin päähän sille määritellyn toiminta-alueen rajasta. Vastaavasti toiminta-alueella olevilla kiinteistöillä on liittymisvelvoite. Ylivoimaisesti suurimmalla osalla maaseudun kiinteistöistä on kuitenkin oma, kiinteistökohtainen jätevesijärjestelmä ja oma puhtaan veden kaivo. Jäteveden käsittelyn määräykset ovat tiukentumassa vuonna 2011 hyväksytyn jätevesiasetuksen myötä, jonka siirtymäaika jatkuu vuoteen 2016 asti. Kaikkia aiemmin hyväksyttyjä jäteveden käsittelytapoja ei enää katsota

Lähi- vai kaukokoulu? Valkoisilla ja vaaleanharmailla alueilla lapset jaksavat kävellä itse kouluun. Tummanharmaan alueen koululaiset ovat linja-autokuljetuksen piirissä. (Kartta Kehittämiskeskus Oy Häme / Satu Huuhka) Pohjakartta (c) Maanmittauslaitos 2012. Kopiointi ilman MML:n lupaa kielletty. Julkaisulupa MML/VIR/HÄME/611/08. 9

Ekoenergiaa. Hauhon kaukolämpö tuotetaan paikallisesta puuhakkeesta. Verkostojen ulkopuolella voi tuottaa itse esimerkiksi aurinkoenergiaa. (Ylempi kuva MMM/Mavi, Martina Motzbäuchel, alempi kuva Wikimedia Commons / TUBS) 10 riittävän tehokkaiksi. Uusien kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien hankintakustannukset voivat olla varsin korkeita. Asuntokauppoja haja-asutusalueella tehdessään kannattaakin varmistua etukäteen, täyttääkö olemassa oleva jätevesijärjestelmä asetuksen vaatimukset. Joillakin kylillä on vesiosuuskuntia, jotka ovat rakentaneet ja ylläpitävät kylän yhteistä vesijohtoverkostoa ja joskus myös viemäriä. Paikallisesta polttoaineesta tuotettua kaukolämpöä on tarjolla lähinnä entisissä kuntakeskuksissa, ainakin Hauholla. Maatalousyrittäjät saattavat tuottaa lämpöä biomassasta, mutta sitä harvoin riittää ulos myytäväksi asti. Pääasiallisesti kiinteistöt vastaavatkin maaseudulla itse omasta lämmityksestään. Kiinteistökohtaiset ekologiset energiaratkaisut, kuten maalämpö, puulämmitys, aurinkosähkö ja tuulivoima, ovat maaseudulla helpommin toteutettavissa kuin kaupungissa. Valtio avustaa rahallisesti vanhojen kiinteistöjen siirtymistä uusiutuviin energianlähteisiin. Kiinteää laajakaistaa ei ole tarjolla kaikkialla maaseudulla, ja matkapuhelinverkossa toimivan langattoman mokkulan nopeus on joillakin alueilla sietämättömän huono. Valtio pyrkii kehittämään maaseudun tietoverkkoja, mutta käytännössä niiden takkuisuus voi toistaiseksi jopa estää etätyön tekemisen joillakin alueilla. Sijainti voi vaikuttaa palveluiden liittymishintaan. Esimerkiksi sähköliittymä saattaa olla harvaan asutulla alueella monta kertaa perusliittymää kalliimpi. Myös kunnalliseen vesihuoltoverkostoon liityttäessä saatetaan periä korotettua maksua, jos verkostoa laajennetaan maaseutualueelle eikä liittyjiä saada tarpeeksi kustannusten kattamiseksi normaalitaksalla. Tällöin korotettu maksu voi kuitenkin mahdollistaa verkoston rakentamisen. MMuut palvelut Useimmat niin julkiset kuin yksityisetkin palvelut sijaitsevat taajamien kiinteissä toimipisteissä, joihin asiakkaan on itse tultava. Esimerkiksi päivähoitoon vanhempien on itse tuotava lapsensa. Myöskään kiireettömään terveydenhuoltoon ei liity kunnan kuljetuspalveluita, vaan lähimmälle terveysasemalle tai hammashoitolaan on hankkiuduttava omin konstein. Myös näihin vanhempien täytyy itse järjestää lastensa kuljetus, mikä voi joskus olla hankalaa, jos työpaikka sijaitsee kaukana kotoa eikä esimerkiksi sukulaisten apua ole käytettävissä. Kunnallisiin palveluihin kehitetään uusia asiakkaiden luokse liikkuvia toimintamalleja, mutta käytännössä ne eivät ole vielä käytössä. Perinteisistä liikkuvista palveluista kirjastoautot kiertävät yhä maaseudulla, mutta kauppa-autot ovat käyneet harvinaisiksi. Kaupallisten palveluiden verkko on viime vuosina harventunut, mutta taajamissa palvelut

ovat kuitenkin säilyneet varsin kohtuullisella tasolla. Maaseudulla omalla ostoskäyttäytymisellä valitseeko lähimmän kyläkaupan vai kaupungin reunan suuren automarketin voi olla erityisen suuri merkitys palveluiden turvaamisessa. Kylissä paikalliset yrittäjät ja kyläyhdistykset järjestävät usein hämmästyttävän monipuolista palvelutarjontaa takkapuista teatterikerhoon, kukin oman osaamisalueensa mukaan. Maaseudulla asuu monitaitoista väkeä, ja oman kylän palveluiden suosiminen lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta kylässä. SSosiaalinen ympäristö Maalla tervehditään kaikkia, kyläillään ennakkoon ilmoittamatta eikä ovia usein vielä tänäkään päivänä pidetä lukossa. Kylää ei vain asuta vaan sitä eletään: asiat ovat yhteisiä niin hyvässä kuin pahassakin. Maalla vaalitaan perinteistä kulttuuria, johon kuuluu esimerkiksi yhteiseksi hyväksi tehtävä talkootyö. Sekä miesten että naisten toimeliaisuutta arvostetaan, mutta perinteiset sukupuoliroolit voivat näyttäytyä maaseudulla vahvempina kuin kaupungissa. Aikuisten on helppo ylläpitää sosiaalisia suhteitaan omaehtoisesti, mutta alueella asuvien lasten määrällä ja etäisyyksillä on suuri vaikutus lasten mahdollisuuksiin muodostaa ystävyyssuhteita ja tavata kavereita. Asiaa kannattaa pohtia myös lasten arjen näkökulmasta. Monet mainitsevat yhdeksi maalla asumisen parhaista puolista, että voi luottaa naapurin pitävän silmällä lapsia, vanhuksia ja vieraita kulkijoita. Kaikki tuntevat toisensa, eikä uusi muuttaja jää huomaamatta. Mene siis rohkeasti mukaan kyläyhteisön toimintaan ja tee itsesi tutuksi, mutta kunnioita yhteisön vanhoja toimintamalleja. Edelleenkään ei ole täysin harvinaista, että kantatiloilla asuu yhä sukua, joka on viljellyt samaa maata jo 1600-luvulta lähtien. Tällöin ei liene ihme, että side maahan on syvä, ja sitä kuvastaa hyvin haluttomuus myydä tonttimaata muille kuin sukulaisille tai muutoin luotetuille henkilöille. Ei ole myöskään poikkeuksellista, että kyläläiset eivät 30 vuoden asumisenkaan jälkeen uskalla sanoa tulevansa kyseiseltä kylältä, koska ovat syntyneet ja kasvaneet jossain muualla. Kaverit kaukana? Lapset ja nuoret eivät aina koe maaseudun rauhaa yhtä positiivisena kuin vanhempansa. (Kuva Kehittämiskeskus Oy Häme) Meidän kylä! Vahva paikallisidentiteetti yhdistää ihmisiä, mutta joskus - onneksi harvemmin - se voi olla myös erottava tekijä. (Kuvat Kehittämiskeskus Oy Häme / Laura Vuoma & Jorma Jämsén) 11

Ekoillen vai ökyillen maalla? Maaseudulla on mahdollisuus kaikkein kuluttavimpaan tai kaikkein säästäväisimpään elämäntapaan - sekä kukkaron että ympäristön kannalta. (Kuvat Kehittämiskeskus Oy Häme / Satu Huuhka) 12 Asumisen kustannukset Maan neliöhinta on maaseudulla edullisempi kuin kaupungissa, mutta käytännössä maaseudun rakennuspaikkojen suuremmat pinta-alat tasoittavat hinnaneron. Kunnat myyvät maaseudulla asemakaavoitettuja tontteja lähinnä taajamissa ja joissakin suurimissa kylissä. Kuntien myymien tonttien neliöhinnat ovat vuonna 2011 olleet luokkaa 2-15 / m² ja pinta-alat 1000-3000 m². Asemakaava-alueiden ulkopuolella tarjolla on yksityisten myymiä rakennuspaikkoja. Vuonna 2011 yksityisten myymien maaseuturakennuspaikkojen keskihinta oli Kanta-Hämeessä 15 000-30 000 euron luokkaa ja keskimääräinen pinta-ala 6000 m². Kaikkea maata ei haja-asutusalueella ole tarkoitettu rakennusmaaksi, ja pelto- ja metsämaiden neliöhinnat ovatkin huomattavasti alhaisempia kuin rakennusmaan. Tontin hinta on tietysti vain pieni osa vuosien mittaa syntyvistä asumisen kuluista. Jos työpaikka ja harrastukset sijaitsevat kaupungissa, jo 20 minuutin automatkan etäisyydellä asumisesta syntyy vuodessa yli 10 000 ajokilometriä, silloin kun matkaa taitetaan vain arkisin. Nykyisillä polttoaineen hinnoilla tämä merkitsee 1300 euroa vuodessa, jos autoja on yksi. Jos autoja onkin kaksi - mikä on varsin tavallista - summa tuplaantuu. Kahdella autolla pendelöinnistä syntyy esimerkkitapauksessa lähes 80 000 euron kustannukset 30 vuodessa nykyhinnoilla laskettuna. Maailman öljyvarantojen ehtyessä polttoaineen hinta on kuitenkin jatkuvassa nousussa. Tällä hetkellä liikkumiskustannukset eivät ehkä vielä näy asuntojen jälleenmyyntiarvossa, mutta onko tilanne tulevaisuudessa toinen? Talonrakentamisen kustannukset eivät tonttia lukuun ottamatta juuri riipu rakennuspaikan sijainnista. Myös teknisten palveluiden (esimerkiksi lämmitys, vesihuolto) osalta kustannukset ovat samansuuntaiset maaseudulla ja kaupungissa, ja suurin ero on ehkä niitä järjestävä taho ja vastuun jakautuminen: kaupungissa palveluiden järjestäjä on usein yhtiö, jolle verkostoon liittymisestä ja huollosta maksetaan - maaseudulla useassa tapauksessa asukkaan täytyy itse rakentaa ja ylläpitää järjestelmänsä. Siellä missä niitä on tarjolla, verkostoihin liittymisen kustannukset voivat maaseudulla olla korkeammat kuin kaupungissa. Rakennuksen jälleenmyyntiarvo määräytyy rakennuspaikan ja itse rakennuksen muodostamasta kokonaisuudesta. Rakennuspaikalla voi olla jälleenmyyntiarvoon paljon suurempi vaikutus kuin sen osuus hankintakustannuksista antaisi ymmärtää. Jälleenmyyntiarvo syrjäisellä ja varjoisalla rakennuspaikalla voi jäädä alle hankintakustannusten, kun se maisemallisella ja hyvien liikenneyhteyksien varrella sijaitsevalla paikalla voi ylittää ne. Myös kulutustrendien pitkän tähtäimen muutokset ekologisempaan suuntaan voivat tulevaisuudessa vaikuttaa maaseutukiinteistöjen haluttavuuteen ja arvoon.

Missä työ? Värilliset ruudut ilmaisevat työpaikkojen sijaintia. Väri määräytyy suurimman toimialan mukaan. Maatalous työllistää edelleen haja-alueilla. Muiden alojen työpaikat keskittyvät taajamiin. (Kartta Kehittämiskeskus Oy Häme / Satu Huuhka, tiedot YKR/SYKE) Pohjakartta (c) Maanmittauslaitos 2012. Kopiointi ilman MML:n lupaa kielletty. Julkaisulupa MML/VIR/HÄME/611/08. 13

2 KaAvoitus maaseudulla Suurinta osaa maaseudusta ei ole lainkaan kaavoitettu. Rannoilla tilanne on toinen, sillä Maankäyttö- ja rakennuslaki säätelee rantarakentamista tiukasti. Ennen rakennuspaikan tai talon ostamista on syytä tarkistaa kunnasta kaavatilanne ja rakentamiseen tarvittavat luvat. Yhteydenotto teknisen toimen tai maakäytön suunnittelun asiakaspalveluun ei maksa mitään, mutta voi säästää turhilta yllätyksiltä. Kaavoitus on rakentamisen säätelyä. Yllä ote Tuuloksen asemakaavasta ja oikealla sivulla osayleiskaavasta, johon asemakaavaotteen paikka on rajattu punaisella. (Kartat Hämeenlinnan kaupunki) 14 OOsayleiskaava / rantayleiskaava / kyläyleiskaava Yleiskaava on nimensä mukaan tarkoitettu yleispiirteiseen suunnitteluun, ja siinä osoitetaan suurehkoja alueita erilaisiin toimintoihin kuten kerros- tai pientaloasumiseen, teolliseen toimintaan tai vaikkapa virkistyskäyttöön. Rakentaminen edellyttää yleiskaavan lisäksi yleensä myös asemakaavaa, jonka laatimista yleiskaava ohjaa. Poikkeuksen tähän tekevät ranta- ja kyläyleiskaavat, joissa osoitetuille rakennuspaikoille saa hakea rakennuslupaa suoraan rakennusvalvonnasta samaan tapaan kuin jos alue olisi asemakaavoitettu. Ranta- ja kyläyleiskaavoja voisi karkeasti luonnehtia perinteisen yleiskaavan ja asemakaavan välimuodoksi. Ne tehdään rajatulle alueelle, jolloin ne ovat tarkempia kuin osayleiskaavat yleensä ja ohjaavat jo itsessään rakentamista riittävällä tavalla ilman asemakaavaakin. Rakennuspaikkoja ranta- tai osayleiskaavoihin osoitettaessa on tutkittu perusteellisesti mm. niiden tasapuolista jakautumista eri maanomistajille suhteessa kiinteistöjen pinta-aloihin ja jo rakennettuihin rakennuspaikkoihin. Tällöin uusia rakennuspaikkoja ei pääsääntöisesti saa, jos ne eivät ole kaavassa. Kun kyse ei ole ranta- tai kyläyleiskaavasta, tarvitaan yleiskaava-alueilla asemakaavan puuttuessa yleensä ns. suunnittelutarveratkaisu, jossa kaavoittaja tutkii suunnitellun

15

rakentamisen vaikutuksia samaan tapaan kuin kaavaa laadittaessa tutkittaisiin. Suunnittelutarveratkaisusta on kerrottu lisää seuraavassa luvussa 3, Omakotitalon rakentaminen. Tällöinkin rakentamisen täytyy olla yleiskaavan mukaista, eli yleiskaavassa esimerkiksi pientaloalueeksi osoitetulle alueelle ei saa rakentaa varastohallia ilman poikkeuslupaa. AAsemakaava / ranta-asemakaava Asemakaava on yksityiskohtainen, yleiskaavaa huomattavasti tarkempi suunnitteluväline taajaan rakennetuille alueille. Asemakaava on meistä useimmille kaavajärjestelmän tutuin osa, ja lähtökohtaisesti kaupunkimainen kaavoituksen muoto. Maaseudulla niin tarkkaan sääntelyyn ei yleensä ole tarvetta. Asemakaavoja onkin tehty maaseudulla lähinnä entisiin kuntakeskuksiin ja lisäksi joihinkin suurimpiin kyliin. Kaavamääräykset voivat olla hyvinkin yksityiskohtaisia säädellen rakennuksen sijoitusta, käyttötarkoitusta, ulkomuotoa aina kattomuodosta pintamateriaaleihin ja jopa velvoittaa pihan istuttamiseen tietyllä tavalla. Määräyksiin kannattaa tutustua huolellisesti etukäteen, sillä ne ovat sitovia. Ranta-asemakaava säätelee rakentamista rannalla samaan tapaan. Pääsääntö on, että asemakaavassa olevalle tontille saa rakennusluvan suoraan rakennusvalvonnasta, kunhan kiinteistölle on kulkuväylä ja kiinteistön rajat ovat maastossa samat kuin asemakaavakartassa. Yleensä näin onkin. Kuitenkin maaseututaajamissa on edelleen voimassa 1970- ja 1980-lukujen asemakaavoja, joiden laadinnassa tällaisiin muotoseikkoihin ei aikanaan kiinnitetty riittävästi huomiota. Jos asemakaavatonttia on ostamassa yksityiseltä myyjältä, varmistaa huolellinen rakentaja vielä kunnalta, että tontti todellakin on rakennettavissa. Esimerkiksi kadun puuttuessa rakentaja saattaa joutua järjestämään itse ajoyhteyden tontille. Mitä uudempi asemakaava on, sitä todennäköisemmin se on kelvollinen eikä edellytä rakentajalta mitään erityistoimenpiteitä. KKaavasta poikkeaminen Kaavan määräyksistä voidaan poiketa hakemalla poikkeuslupaa rakennuslupaprosessin yhteydessä. Poikkeamisen pitää olla erityisen hyvin perusteltua, eikä lupaa välttämättä myönnetä. Ranta-alueilla poikkeamisen päätösvalta on tietyissä tapauksissa ELY-keskuksella. Kaavoittajakin on ihminen. Kaavamääräysten hieroglyfit ja taikamerkit avautuvat keskustelussa kaavoittajan kanssa. (Kuva Kehittämiskeskus Oy K Häme / Jorma Jämsén) Kyläkaava Kyläkaava voi sanana viitata joko viralliseen kyläyleiskaavaan tai epäviralliseen rakennuspaikkaselvitykseen. Esimerkiksi tämän oppaankin laatineen Kyläkaavahankkeen puitteissa maaseutukylille tehdyt suunnitelmat ovat epävirallisia kyläkaavoja, jotka eivät velvoita 16 lupaviranomaisia.

Kaavoihin kangistumattomat. Suurin osa maaseutua on kaavoittamatonta, jolloin rakentamisen säätely on vapaampaa kuin kaava-alueilla.yleiskaavat (vihreä väri) kattavat maaseudulla etenkin ranta-alueet, sillä laki velvoittaa rantojen suunnitteluun. Asemakaava (sinien väri) soveltuu suunnitteluvälineeksi lähinnä taajamiin. (Kartta KehittämiskeskusOy Häme / Satu Huuhka) Pohjakartta (c) Maanmittauslaitos 2012. Kopiointi ilman MML:n lupaa kielletty. Julkaisulupa MML/VIR/HÄME/611/08. 17

3 Omakotitalon rakentaminen Kuvat Kehittämiskeskus Oy Häme 18 Varaa omakotitalon rakentamisprosessissa riittävästi aikaa tarvittavien lupien selvittämiseen, hakemiseen ja ennen kaikkea niiden käsittelyyn. Saatat tarvita rakennusluvan lisäksi muitakin lupia, esimerkiksi suunnittelutarveratkaisun tai liittymäluvan yleiseen tiehen. Valmistaudu keskustelemaan kaavoittajan ja rakennustarkastajan kanssa avoimin mielin maaseudulle sopivista suunnitteluratkaisuista. He ovat alansa ammattilaisia, jotka paitsi auttavat asiakasta, myös tuovat keskusteluun yleisen edun näkökulman, jonka ei tarvitse olla ristiriidassa asiakkaan toiveiden kanssa. Viranomaisen tehtävänä on huolehtia hyvän rakennetun ympäristön syntymisestä, mikä merkitsee mm. rakennuspaikan sopivuutta maisemaan. Sitoumuksia esimerkiksi talopakettikaupoista ei missään nimessä pidä tehdä ennen rakennusmahdollisuuksien ja -ehtojen varmistumista. Rakennuslupaprosessissa naapuritkin pääsevät aina sanomaan sanansa suunnitelmista, ja suunnitelmia täytyy olla valmis muuttamaan viranomaisten ohjauksen mukaan. Unelmiaan ei kannata lyödä lukkoon etukäteen, sillä suunnittelussa ei koskaan ole yhtä oikeaa vastausta - hyviä vaihtoehtoja on useita. Usein pienellä hionnalla päästään kaikkien kannalta parhaaseen lopputulokseen, missä riittävän aikaiseen ajoitettu kontakti lupaviranomaiseen on avainasemassa. Itse rakennusluvan käsittelyaika voi olla sisään jättämisestä jopa kahdeksan viikkoa, ja mahdolliset puutteet asiakkaan omissa dokumenteissa pidentävät aikaa. Nopeimmillaan luvan saattaa saada parissa viikossa. Asia riippuu rakennusvalvontatoimen kulloisistakin resursseista vireillä olevien lupahakemusten määrään nähden, mikä vaihtelee kunnan ja vuodenajan mukaan. Kevät on ruuhkaisinta aikaa, ja kesällä lomat pidentävät käsittelyaikoja. Pienempiin rakentamistoimiin riittää toimenpidelupa tai -ilmoitus, eikä aina tarvitaan lupaa lainkaan. Rakennusvalvonnan asiakaspalvelu neuvoo lupatarpeen arvioinnissa.