Pohjavesialueiden pohjavedestä riippuvaiset maa- ja pintavesiekosysteemit

Tutkimusraportti Pohjavesialueiden pohjavedestä riippuvaiset maa- ja pintavesiekosysteemit Kouvola Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2019

Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 1 1.1 E-luokan pohjavesialueen ekosysteemin kriteerit ja keskeiset käsitteet... 1 1.2 Pohjavesivaikutteisten luontokohteiden luokittelu ja yleispiirteet... 3 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 6 2.1 Esikartoitus... 6 2.2 Maastokartoitus... 7 2.3 Maastokartoituksen menetelmät ja arvioinnin linjaukset... 8 2.3.1 Ekosysteemin keskeisten piirteiden tarkastelu... 8 2.3.2 Ekosysteemin riippuvuus pohjavedestä... 9 2.3.3 Ekosysteemin luonnontila ja suojeluperuste... 10 2.3.4 Ekosysteemin merkittävyys... 11 3 TULOKSET... 13 3.1 Kouvola... 13 KIRJALLISUUS... 15 LIITE 1. MAASTOSSA KARTOITETTUJEN KOHTEIDEN SIJOITTUMINEN KOUVOLA KUNNAN ALUEELLA... 18 LIITE 2. E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVIEN EKOSYSTEEMIEN KUVAUKSET... 25 LIITE 3. VALOKUVIA E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVILTA EKOSYSTEEMEILTÄ KOUVOLASTA... 74 LIITE 4. VALOKUVIA KOHTEILTA, JOTKA EIVÄT TÄYTTÄNEET E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVAN EKOSYSTEEMIN KRITEEREJÄ KOUVOLASSA... 83 Raportti: Pyry Mäkelä, ympäristöasiantuntija, Kaakkois-Suomen ELY-keskus

1 1 JOHDANTO 1.1 E-luokan pohjavesialueen ekosysteemin kriteerit ja keskeiset käsitteet Pohjavesialue, jonka pohjavedestä maa- tai pintavesiekosysteemi on suoraan riippuvainen, luokitellaan E-luokan pohjavesialueeksi 1. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevan ekosysteemin tulee lisäksi olla muun lainsäädännön nojalla suojeltu, luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen sekä merkittävä 2. E-luokan pohjavesialueen vaikutuspiirissä voi olla yksi tai useampi kriteerit täyttävä ekosysteemi 3. Ekosysteemin suora pohjavesiriippuvuus tarkoittaa pintavesiekosysteemin kohdalla sitä, että siihen purkautuvalla pohjavedellä on merkitystä kyseisen ekosysteemin suojelulle ja säilymiselle. Maaekosysteemi taas on pohjavedestä suoraan riippuvainen silloin kun pohjavesi ylläpitää luontotyypin ominaispiirteitä sekä vaikuttaa sen suojeluun ja säilymiseen 2. E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteereihin 2 kuuluva vaatimus ekosysteemin lainsäädäntöön perustuvasta suojelusta tarkoittaa sitä, että ekosysteemin tulee olla suojeltu vesilain (587/2011), metsälain (1093/1996) tai luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla, jotta se voi olla perusteena E-luokan pohjavesialueelle 3. Koska lainsäädäntöön perustuva suojelu ei kuitenkaan ole E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin ainoa kriteeri, myös muiden kuin E-luokan pohjavesialueiden vaikutuspiirissä voi olla lakisääteisesti suojeltuja luontokohteita. Pohjavesialueiden luokitus ja siihen liittyvä ekosysteemien arvioiminen ei itsessään muuta tarkasteltujen kohteiden suojelua, joka perustuu kaikissa tapauksissa suojeluperusteena olevien lakien pykäliin ja niiden nojalla annettuihin säädöksiin 3. Tiivistäen voi todeta, että vesilain suojelemien luontotyyppien luonnontilan vaarantaminen on kielletty 4, ja metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelyssä on säilytettävä elinympäristöjen ominaispiirteet 5. Luonnonsuojelulain nojalla perustettujen luonnonsuojelualueiden käytöstä säädetään 1 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/2004 10 b 2 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c 3 Britschgi ym. 2018 4 Vesilaki 587/2011 2:11 5 Metsälaki 1093/1996 10, 10a, 10b

2 lailla ja kunkin kohteen rauhoitusmääräyksillä 6 ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevien luontoarvojen merkittävä heikentäminen on kielletty 7. Ekosysteemin merkittävyyttä voidaan tarkastella pohjavesialueluokitusta tarkentavan valtioneuvoston asetuksen perustelumuistion mukaan muun muassa uhanalaisen lajiston esiintymisellä, lajiston edustavuudella, purkautuvan pohjaveden määrällä ja suojellun alueen laajuudella. Myös pohjavedestä riippuvaisten ekosysteemien esiintyminen alueellisesti voi vaikuttaa ekosysteemin merkittävyyteen 8. Ekosysteemi on E-luokan pohjavesialueiden yhteydessä usein toistuva käsite. Yleisesti käytetyn määritelmän mukaan ekosysteemillä tarkoitetaan ympäristöolosuhteiltaan suhteellisen yhtenäistä aluetta ja tällä alueella keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevia kasveja, eläimiä, sieniä ja mikro-organismeja 9. Yleisemmin sanottuna ekosysteemi on tietyssä paikassa olevan eliöyhteisön ja elottoman ympäristön muodostama toiminnallinen kokonaisuus 10, 11. Ekosysteemiksi voidaan katsoa esimerkiksi yksi suoalue. Tällöin ekosysteemin muodostavat muun muassa suon turve, suolla mahdollisesti virtaava noro, suon sammalet, sienet, kuolleet ja elävät kasvit ja puut sekä kaikki suolla elävät eläimet. Toisaalta, tarkastelumittakaavasta riippuen, myös esimerkiksi suon noroa voidaan pitää yksin omana ekosysteeminään. Pohjavedestä riippuvaisena ekosysteeminä voidaan pitää luontokohdetta, jonka toimintaan ja eliöyhteisöön pohjavesi elottomana ympäristötekijänä vaikuttaa. Pohjavesialueluokitusta tarkentavassa valtioneuvoston asetuksessa mainittu käsite luontotyyppi on määritelty Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvityksessä seuraavasti: "Luontotyyppi määrittelee rajattavissa olevia maa- ja vesialueita, joilla vallitsevat samankaltaiset ympäristötekijät ja eliöstö ja jotka eroavat näiden ominaisuuksien perusteella muista luontotyypeistä" 12. Pohjavedestä riippuvaisia luontotyyppejä ovat esimerkiksi lähteiköt ja lähdekorvet 13, 14, 15, 16. 6 Luonnonsuojelulaki 1096/1996 3 ja 4 luku 7 Luonnonsuojelulaki 1096/1996 64a 8 Gustafsson 2016 9 Kotiaho & Moilanen 2015 10 Tirri ym. 2001 11 Campbell ym. 2008 12 Kontula ym. 2008 13 HE 101/2014 vp 14 Leka ym. 2008 15 Kaakinen ym. 2008 16 Laine ym. 2012

3 1.2 Pohjavesivaikutteisten luontokohteiden luokittelu ja yleispiirteet E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit esiintyvät yleisimmin paikoissa, joissa pohjavesi on lähellä maanpintaa ja joissa pohjavesi voi paikoin myös nousta maanpinnan tason yläpuolelle. Paikkaa, jossa pohjavesi purkautuu maan sisästä, kutsutaan lähteeksi 17. Lähteet voidaan jakaa pohjaveden purkautumistavan perusteella allikkolähteiksi, purolähteiksi ja hetteikkölähteiksi. Allikkolähteessä pohjavesi purkautuu altaaseen, eli kyse on tutummin avolähteestä. Purolähteessä pohjavesi purkautuu suoraan noroon tai puroon, eikä muodosta erillistä allasta. Hetteikkölähteessä vesi tihkuu hajanaisesti maanpinnan läpi ja muodostaa joko kovia tai upottavia tihkupintoja ja hetteikköjä. On tavallista, että pohjaveden purkautumispaikalle muodostuu eri lähdetyyppejä sisältävä lähteikkö, mutta myös yhtä purkautumistyyppiä edustavat lähdealueet ovat mahdollisia. Erityisen monimuotoisia tai laajoja lähteikköjä voidaan kutsua lähteikkökomplekseiksi. Lähteen purkautumistapaan perustuva luokittelu kattaa vain maanpinnalla olevat lähteet. Pohjavettä voi kuitenkin purkautua maan sisästä myös järven tai lammen pohjassa ja tällöin puhutaan lähdelammesta tai -järvestä 18, 19. Pohjaveden purkautumistavan lisäksi lähteitä luokitellaan myös biologisin perustein lähteissä esiintyvän kasvillisuuden mukaan. Eri kasvilajeilla on erilaiset elinympäristövaatimukset ja tällöin niiden esiintymisen perusteella voidaan arvioida lähteen trofia- eli ravinteisuustaso. Luokittelu oligo-mesotrofisiin-, mesotrofisiin-, meso-eutrofisiin-, eutrofisiin- ja huurresammallähteisiin ja -lähteikköihin perustuu ennen kaikkea sammallajistoon, mutta trofiatasolla on vaikutusta myös putkilokasviyhteisön lajikoostumukseen. Raja eri trofiatasoja edustavien lähteiden välillä ei ole tarkka, vaan kyse on yhtenäisestä jatkumosta 18, 19. Lähteiköt ovat yleensä pienialaisia ja niiden keskikoko on noin yksi aari. Luonnollinen vaihtelu on kuitenkin suurta: yhdestä neliömetristä useisiin hehtaareihin. Myös lähteiköiltä purkautuvan veden määrä vaihtelee paljon. Tihkupinnoilta ei välttämättä purkaudu vettä juuri yhtään, mutta toisaalta Suomessa tunnetaan lähteitä, jotka purkavat pohjavettä tuhansia kuutiometrejä vuorokaudessa 18. Pohjavesivaikutteiset alueet ovat tyypillisesti ympäristöään rehevämpiä ja niillä esiintyvä lajisto on usein vaateliasta. Tämä johtuu siitä, että purkautuva pohjavesi tuo jatkuvasti kasvien käyttöön lisää ravinteita, ennen kaikkea kalsium- ja magnesiumkarbonaattia. Pohjavesi on myös läpi vuoden tasaisen kylmää, mikä saa aikaan lähteille omaleimaisen ja vakaan pienilmaston 17 Kuusisto ym. 1998 18 Leka ym. 2008 19 Eurola ym. 2015

4 sekä muut kasvupaikkaolosuhteet 20, 21. Joukko putkilokasvi- ja sammallajeja on erikoistunut kasvamaa nimenomaan pohjavesivaikutteisilla paikoilla 20, 21, 22, 23. Mikäli tiedetään, että jokin laji on sopeutunut juuri pohjavesivaikutteiseen elinympäristöön, lajia voidaan käyttää pohjavesivaikutuksen indikaattorilajina 24. Lähteet eroavat kasvupaikkaolosuhteiltaan ja tyypilliseltä lajistoltaan muista luontokohteista siinä määrin, että lähteet muodostavat oman luontotyyppinsä. Tätä lähdeluontotyyppiä voi edelleen tarkentaa halutun tarkkuustason mukaisesti pohjaveden purkautumistavan tai lähteen trofiatason mukaan 21. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvityksessä 20 on käytössä luontodirektiiviä 25 mukaillen kaksi lähdeluontotyyppiä: lähteiköt ja huurresammallähteiköt. Lähteiköt-luontotyyppi kattaa pohjaveden purkautumistavasta riippumatta kaikki maanpinnalla olevat lähteet, joissa ei esiinny erityisen vaateliaita huurresammalia. Tähän luontotyyppiin luetaan mukaan myös näiden lähteiden lähiympäristöjen lähdekasvillisuus. Huurresammallähteiköt-luontotyyppi taas sisältää kaikkein ravinteikkaimmat lähteet ja lähteiköt, joilla esiintyy luontotyypin nimen mukaisesti huurresammalia. Molemmat lähdeluontotyypit on arvioitu Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi 26. Lähdelammet muodostavat oman luontotyyppinsä, joka on arvioitu Etelä-Suomessa vaarantuneeksi luontotyypiksi 26. Pohjavesivaikutteiset luontotyypit eivät rajoitu vain lähteikköihin ja lähdelampiin, sillä joistakin suotyypeistä on mahdollista rajata omia, erityisesti pohjavesivaikutusta ilmentäviä luontotyyppejä. Lähdekorpi ja lähdelehtokorpi ovat selvimmät pohjavesivaikutteiset suoluontotyypit, mutta myös esimerkiksi lähdeletto-luontotyyppi on selvästi pohjavesivaikutteinen 20, 21. Lisäksi kosteat lehtokasvillisuustyypit voivat olla lähteen purkamasta pohjavedestä riippuvaisia ja ilmentää pohjavesivaikutusta. Pohjavesivaikutteisille luontotyypeille on ominaista, ettei niiden välillä ole selvää rajaa ja eri luontotyypit sekoittuvat ja esiintyvät ikään kuin päällekkäin. Raja ei-pohjavesivaikutteisiin luontotyyppeihin voi niin ikään olla liukuva, mutta myös hyvin jyrkkä ja selvä 20. Luontotyyppien tapaan maa- ja pintavesiekosysteemitkään eivät luonnossa esiinny aina selvärajaisina. Kun esimerkiksi lähdenoro kiemurtelee lähdekorvessa, niin ettei noron uoma ole aina edes havait- 20 Leka ym. 2008 21 Eurola ym. 2015 22 Laine ym. 2016 23 Hämet-Ahti ym. 1998 24 Britschgi ym. 2018 25 Direktiivi 92/43/ETY 26 Ilmonen ym. 2008

5 tavissa, on raja maa- ja vesiekosysteemin välillä vähintäänkin epäselvä. Lähdelammet ja pohjavesivaikutteiset järvet ovatkin selvärajaisimpia pohjavesialueluokituksen pintavesiekosysteemejä.

6 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Esikartoitus E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivien ekosysteemien esikartoitus toteutettiin Kaakkois-Suomen ELY-keskuksessa karttatarkasteluna useiden tietolähteiden avulla. Keskeisimpiä tietolähteitä olivat muun muassa maastotietokannan lähdetiedot sekä Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmän tiedot mahdollisesti pohjavesivaikutteisista metsälakikohteista (Taulukko 1). Näiden lisäksi hyödynnettiin mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi kaavavalmistelujen luontoselvityksiä, pohjavesialueiden hydrogeologisia kuvauksia sekä alueen luonnontuntijoiden paikallistietämystä. Myös maastokartan (Maanmittauslaitos), laserkeilausaineistoon perustuvien korkeusmallien (Maanmittauslaitos, SYKE) sekä maaperäkartan (Geologian tutkimuskeskus) antamia tietoja hyödynnettiin esikartoituksessa. Taulukko 1. E-luokan pohjavesialueiden perusteeksi sopivien ekosysteemien paikkatietotarkastelun keskeisimmät aineistot. Aineisto Maastotietokannan lähteet Metsälain mukaiset lähde- ja pienvesikohteet Seurattavien lajien havainto- ja havaintopaikkatiedot Natura 2000 -verkoston kohdetiedot Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaan (METSO-ohjelmaan) tarjottujen kohteiden inventointitiedot Yksityisten suojelualueiden kuviotiedot Luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelualueiden perustamispäätökset Toteutettujen luonnonsuojeluohjelmien kohdetiedot Soidensuojelun täydennysohjelman kohdeja inventointitiedot Kymen läänin pienvesien tila -selvityksen arvokkaiksi todetut pienvedet Lähde Maastotietokanta, Maanmittauslaitos. Tiedot poimittu 10.5.2016 Metsäkeskus, tiedot poimittu Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä 16.2.2016 Eliölajit-tietojärjestelmä, SYKE, Metsähallitus, ELY-keskukset. Tiedot poimittu 7.6.2016 ja 9.2.2017 Ympäristöministeriö, SYKE, Kaakkois-Suomen ELY-keskus Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Tiedot poimittu 2.5.2016 ja 10.2.2017 Metsähallitus Metsähallitus Kaakkois-Suomen ELY-keskus Kaakkois-Suomen ELY-keskus, SYKE Kaakkois-Suomen ELY-keskus Jokinen, S. ja Mäkelä, H. 1994. Kymen läänin pienvesien tila. Kymen vesi- ja ympäristöpiiri. Kouvola.

7 Aineistoista etsittiin mahdollisia pohjavesivaikutteisia ekosysteemejä luokitelluilta sekä aikaisemmin luokituksesta poistetuilta pohjavesialueilta sekä niiden lähiympäristöstä enintään 200 metrin etäisyydeltä pohjavesialueen reunasta. Tarkastelussa käytettiin pohjavesialueina tarkasteluhetkellä voimassa olleita pohjavesialuerajauksia. Esikartoituksessa löydetyistä mahdollisista pohjavesivaikutteisista kohteista poimittiin maastokartoitukseen kaikki maastotietokannan lähteet sekä Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmän lähde- ja pienvesikohteet. Poikkeuksen tähän muodostivat vain ne kohteet, jotka eivät karttatarkastelun perusteella olleet maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta tarkasteltavan pohjavesialueen vaikutuspiirissä. Muista aineistoista nousseiden kohteiden osalta pyrittiin ensin selvittämään käytettävissä olevien tietojen perusteella kohteen mahdollinen pohjavesivaikutteisuus ja luonnontila. Kohteet otettiin mukaan maastokartoitukseen, mikäli niistä ei ollut saatavilla riittäviä tietoja tai mikäli tiedot eivät osoittaneet kohteen olevan selvästi ei-pohjavesivaikutteinen tai luonnontilaltaan muuttunut. Mikäli tarkasteltavan pohjavesimuodostuman ei esitietojen perusteella havaittu täyttävän pohjavesialueen kriteerejä, ei sen oletetun vaikutuspiirin alueella olevia kohteita sisällytetty maastokartoitukseen valittuihin kohteisiin. Vaikka esikartoituksessa hyödynnettiin kattavasti useita eri aineistoja, ei esikartoituksessa voida olettaa löydetyn kaikkia mahdollisia luontokohteita. Maastokartoituksen aikana löytyikin sattumalta muutamia pohjavesivaikutteisia kohteita, joista ei esikartoitusaineistoissa ollut tietoa. Maastossa löytyneet uudet kohteet otettiin toki mukaan tarkasteluun, mutta samalla tällaisten kohteiden löytyminen on myös osoitus siitä, että pohjavesialueiden vaikutusalueille on kattavista esitiedoista huolimatta jäänyt vielä löytymättömiä luontokohteita, jotka voivat olla esimerkiksi vesilain suojelemia. Tämä on hyvä huomioida kartoituksen tietoja hyödynnettäessä. 2.2 Maastokartoitus Maastotyöskentelyvaiheessa jokainen esikartoituksen myötä maastokartoitukseen valikoitunut kohde kartoitettiin kunkin kohteen vaatimalla tarkkuudella ja tavalla. Kohteilla ei tehty systemaattista luontoinventointia, vaan liikkuminen kohteella oli adaptiivista ja kohteen luonteen määrittämää. Kartoituksen kattavuutta seurattiin GPS-laitteen avulla, jonka tallentamaa jälkeä hyödynnettiin myös kohteen laajuuden arvioimisessa. Tarvittaessa Kaakkois-Suomen ELYkeskuksessa säilytettävien GPS-laitteen tallentamien paikkatietojen avulla voidaan selvittää kullakin kohteella käytetty aika ja kohteella kuljettu reitti.

8 Kohteella tehdyt havainnot kirjattiin maastolomakkeelle ja lisäksi kartoitettavalta alueelta otettiin valokuvia sekä tallennettiin havaintoja kohdentavia sijaintitietoja. Kaikkien sammallajien kohdalla luotettava tunnistaminen ei ole maasto-olosuhteissa mahdollista ja tästä syystä osalla kohteista kerättiin myös yksittäisiä kasvinäytteitä toimistossa tapahtuvaa tunnistamista varten. Maastotyöt toteutettiin pääosin touko- syyskuun välisenä aikana. Kartoituksen aikana havaittavissa oleviin seikkoihin on voinut vaikuttaa muun muassa kasvukauden vaihe tai pohjaveden pinnankorkeuden taso. Tämä on huomioitu maastotyöskentelyssä, eikä kokonaisarviota ole tehty tilanteessa, jossa ei voitu olla riittävän varmoja havaintojen luotettavuudesta. Pääsääntöisesti maastokartoitukseen valikoituneilla kohteilla käytiin yhden kerran, mutta tarvittaessa kohteelle palattiin uudestaan, mikäli ensimmäinen käyntikerran havainnot eivät riittäneet kohteen luotettavaan arvioimiseen. Maastotyöskentelyn jälkeen kohteen tietoja tarkennettiin vielä tarvittaessa esimerkiksi lajistomääritysten tai mahdolliseen suojeluperusteeseen vaikuttavien kaavamerkintöjen osalta, sekä selvitettiin kohteeseen mahdollisesti vaikuttavan pohjavesimuodostuman uuden pohjavesialueluokituksen mukainen asema. Lopuksi arvioitiin, sisältääkö maastossa tarkastettu kohde yhden tai useamman pohjavesialueen pohjavedestä suoraan riippuvaisen ekosysteemin, joka täyttää kaikki E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivalle ekosysteemille asetetut kriteerit. 2.3 Maastokartoituksen menetelmät ja arvioinnin linjaukset 2.3.1 Ekosysteemin keskeisten piirteiden tarkastelu E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin tulee olla suoraan pohjavedestä riippuvainen, lainsäädännön nojalla suojeltu, luonnontilainen tai sen kaltainen sekä merkittävä 27. Näiden kriteereiden täyttymistä selvitettiin maastokartoituksen aikana eri lähestymistavoilla, joista keskeisin oli kohteen sisältämien luontotyyppien tunnistaminen sekä niiden edustavuuden arviointi. Kohteilla tehty luontotyypitys toteutettiin yleisesti käytössä olevien tyyppikuvausten mm. 28, 29 pohjalta. Luontotyyppien edustavuutta tarkasteltiin ennen kaikkea niiden tyyppilajiston esiintymisen perusteella, mutta arvioon vaikutti myös luontotyypin huomionarvoisten, eli esimerkiksi uhanalaisten tai erityisen vaateliaiden, lajien esiintyminen. Maastotyöskentelyssä ei huomioitu kartoituksen yhdenmukaisuuden ja luotettavuuden takaamiseksi eläinlajistoa, mikä onkin hyvä huomioida yhtenä arvioinnin epävarmuustekijänä. 27 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c 28 Eurola ym. 2015 29 Raunio ym. 2008a

9 Luontotyypin lisäksi huomiota kiinnitettiin kartoitettavan alueen vesitalouteen sekä biologisiinja rakenteellisiin ominaispiirteisiin. Myös kohteen sijoittumisesta laajempaan ympäristöön tehtiin havaintoja. Yhdeksi suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi ekosysteemiksi katsottiin maantieteellisesti yhtenäinen alue, joka pohjaveden purkautumisesta tai sen läheisyydestä seuraavien ympäristötekijöiden myötä eroaa laajemmasta ympäristöstä luontotyypin, kasvillisuuden tai muun havaittavan pohjavesivaikutusta ilmentävän seikan perusteella. Ekosysteemejä ei jaettu erikseen maa- ja pintavesiekosysteemeihin, ellei tälle ollut erityistä tarvetta kohteesta tehtävien johtopäätösten kannalta. Havaittuja E-luokan pohjavesialueiden perusteeksi sopivia ekosysteemejä ei varsinaisesti rajattu maastokartoituksen aikana, vaikka niiden laajuudesta ja sijoittumisesta maastoon tehtiinkin havaintoja. Kohteen sijaintitiedoissa (Liite 2) esitettävä pistemäinen koordinaattitieto osoittaa kohteen keskeisten elementtien likimääräisen sijainnin, eikä sen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä koko kohteen laajuudesta tai maantieteellisestä sijoittumisesta. 2.3.2 Ekosysteemin riippuvuus pohjavedestä Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä antaa selvän ohjeen siitä, millä perusteella ekosysteemin suoraa riippuvuutta pohjavedestä arvioidaan. Tiivistäen ekosysteemi on suoraan pohjavedestä riippuvainen kun pohjavesi ylläpitää luontotyypin ominaispiirteitä ja vaikuttaa kohteen säilymiseen 30. Ympäristöhallinnon luokitustyötä ohjaava opas tarkentaa määritelmää toteamalla, ettei suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi katsota kohdetta, "johon pohjavesi välillisesti jonkin uoman tai puron kautta virtaa" 31. Maastotyöskentelyssä kohteiden pohjavesiyhteyden selvittäminen perustui valtaosin näkyvän veden lämpötilan mittaamiseen lämpökameran ja vesilämpömittarin avulla. Maan sisästä purkautuva pohjavesi on tasaisen kylmää ja eroaa lämpötilaltaan etenkin kesällä puhtaasti pintavesivaikutteisten purojen ja vesikuoppien vesien lämpötilasta. Suurimmillaan havaittu lämpötilaero pinta- ja pohjavesien välillä oli yli 15 C. Lämpötilahavainnoinnin lisäksi pohjavesiyhteyttä tarkasteltiin veden värin, mahdollisten silminnähtävien pohjaveden purkautumispaikkojen sekä rautasaostuman esiintymisen perusteella. Pohjavesivaikutteisilla soilla ei aina ollut havaittavissa vettä, jonka lämpötilaa olisi ollut mahdollista luotettavasti mitata. Lisäksi tihkupinnoilla, niukasti pohjavettä purkavilla lähteillä tai pintaveden sekoittuessa lähdenoroon veden lämpötila havaittiin usein tuoreita pohjavesiä lämpimämmäksi, mutta kartoitusajankohdan tyypillisiin pintavesiin verrattuna kylmemmäksi. Näissä 30 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c 31 Britschgi ym. 2018

10 tilanteissa varmistusta kohteen pohjavesiyhteydestä haettiin pohjavesivaikutusta ilmentävien indikaattorilajien esiintymisen perusteella. Aina kohteen pohjavesiyhteyttä ei käytettävissä olleiden havainnointitapojen perusteella voinut luotettavasti vahvistaa kumpaankaan suuntaan ja myös tämä hyväksyttiin arvion lopputulokseksi. Maastokartoituksessa ekosysteemien suoraa pohjavesiriippuvuutta arvioitiin tekemällä havaintoja kohteen vesitaloudesta, luontotyypeistä sekä pohjavedestä riippuvaisten tai sitä voimakkaasti suosivien kasvilajien esiintymisestä. Mikäli alue, jolla oli havaittava pohjavesiyhteys, erosi laajemmasta ympäristöstä ja kasvillisuus ja luontotyyppi ilmensivät pohjavesivaikutusta, ekosysteemi katsottiin suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi. Vastaavasti, mikäli pohjavesi oli ainakin paikallisen ekosysteemi vesitalouden perusta ja alueella esiintyvä luontotyyppi vaatii kyseisen vesitalouden säilyäkseen kohteella, ekosysteemi katsottiin suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi. Mikäli taas kohteen vesitalous oli ensisijaisesti pintaveden varassa tai pohjavesivaikutteinen alue ei eronnut laajemmasta ympäristöstä, katsottiin, ettei ekosysteemi ole suoraan pohjavedestä riippuvainen. Näin toimittiin myös kohteilla, joilla pohjavesiyhteyttä ei voitu luotettavasti todentaa. Näissä tilanteissa arvion taustalla on oletus siitä, että muutos pohjaveden virtauksessa ei heikentäisi alueen ekosysteemiä merkittävästi. Tällainen arvio oli mahdollinen myös tilanteessa, jossa kohteella havaittiin mahdollisesti hento pohjavesivaikutus, mutta ekosysteemi rakentui ennen kaikkea muiden ympäristötekijöiden varaan. 2.3.3 Ekosysteemin luonnontila ja suojeluperuste Maastokartoituksessa pyrittiin huomioimaan laajasti ja monipuolisesti kohteen luonnontilaa muuttavat tekijät sekä niiden vaikutus mahdolliselle pohjavesivaikutteiselle ekosysteemille. Luonnontilaa arvioitiin ekosysteemin luontotyypeille ominaisten biologisten ominaispiirteiden kautta, eikä kohteen esteettisillä ominaisuuksilla ollut tässä yhteydessä merkitystä. Arviossa huomioitiin myös, että ekosysteemin luonnontila on voinut aikaisempien muutosten jälkeen palautua luonnollisen ennallistumisen tai ihmisen tekemien ennallistamistoimien myötä. Arviossa liikuttiin kolmiportaisella asteikolla: luonnontilainen luonnontilaisen kaltainen ei luonnontilainen. Kohteen luonnontilan, paikalla havaittujen luontotyyppien sekä alueen luonnonympäristön keskeisten piirteiden perusteella oli mahdollista arvioida kohteen mahdollinen metsälakiin tai vesilakiin perustuva suojelu. Arvio näihin lakeihin perustuvasta suojelusta on kaikissa tapauksissa Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen maastokartoittajan maastossa tekemiin havaintoihin pohjautuva perusteltu näkemys, joka perustuu kohteiden luonnontieteelliseen arviontiin sekä

11 kyseisten lakien pykäliin 32, 33, metsälain nojalla säädettyyn asetukseen 34, näistä laeista annettuihin hallituksen esityksiin 35, 36, 37, lakien tulkintaa ohjaaviin oppaisiin mm. 38, 39, 40, kysymystä sivuaviin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin mm. 41 sekä aihetta sivuaviin muihin julkaisuihin mm. 42. Luonnonsuojelulakiin ja Natura 2000 -verkostoon pohjautuvat suojeluperusteet tarkistettiin näiden alueiden perustamispäätöksistä tai kohdetiedoista. 2.3.4 Ekosysteemin merkittävyys Ekosysteemin merkittävyyttä tarkasteltiin luontotyypin mukaisen kasvilajiston edustavuuden, uhanalaisten lajien esiintymisen ja pohjavedestä riippuvaisten luontotyyppien alueellisen uhanalaisuuden perusteella. Myös paikallista biologista monimuotoisuutta erityisellä tavalla lisäävä pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi saatettiin harkinnanvaraisesti katsoa merkittäväksi. Purkautuvan veden määrää tai suojellun alueen laajuutta ei suoraan käytetty merkittävyyden mittareina, sillä niiden osalta luonnollinen vaihtelu on suurta 43. Osaltaan nämä kuitenkin vaikuttivat arvioon merkittävyydestä esimerkiksi lajiston edustavuuden kautta 44, 45. Käytetyt luontotyyppien uhanalaisuusarviot perustuvat Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvitykseen 46. Kasvilajien uhanalaisuustiedot on tarkastettu Suomen lajien uhanalaisuus -selvityksestä 47 sekä eri lajiryhmien selvityksistä 48, 49. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen linjausten perusteella uhanalaista lajistoa sisältävä ekosysteemi katsottiin aina merkittäväksi. Myös alueellisesti uhanalaisen ja lajistoltaan edustavan luontotyypin esiintyminen oli aina peruste katsoa kohde merkittäväksi. Mikäli havaittu edustava luontotyyppi ei ollut uhanalainen, vaan esimerkiksi silmällä pidettävä, merkittävyyttä arvioitiin tapauskohtaisesti kyseisen luontotyypin alueen biologiseen monimuotoisuuteen tuoman lisäarvon kautta. Huomionarvoista on, että luontotyypin edustavuutta tarkasteltiin aina suhteessa 32 Metsälaki 1093/1996 10 33 Vesilaki 587/2011 2:11 34 Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä 1234/2010 4 luku 35 HE 75/2013 vp 36 HE 277/2009 vp 37 HE 63/1996 vp 38 Ympäristöministeriö 2012 39 Raunio ym. 2013 40 Yrjönen 2004 41 KHO 2006:37 42 Päivänen 2001 43 Leka ym. 2008 44 Juutinen 2007 45 Juutinen & Kotiaho 2009 46 Raunio ym. 2008b 47 Rassi ym. 2010 48 Ryttäri ym. 2012 49 Sammaltyöryhmä 2017

12 kohteen lähdetyyppiin ja ravinteisuustasoon, ja näin pyrittiin tietoisesti välttämään runsasravinteisimpien kohteiden ylikorostuminen arvioinnissa. Käytetyt merkittävyyden kriteerit johtivat siihen, että lähde tai muu pohjavesivaikutteinen kohde ei ollut täysin luonnontilaisenakaan itsessään merkittävä, ellei alueen kasviyhteisöä voinut pitää edustavana. Ekosysteemin merkittävyydessä ja luonnontilaisuudessa esiintyi ristiriita myös toiseen suuntaan: Tutkimusten mukaan mm. 50, 51, 52, 53 lähteikön rakenteellisen luonnontilan heikkenemisestä ei automaattisesti seuraa lajiston heikentymistä ja luonnontilaltaan muuttuneet kohteet voivat olla lajistoltaan yhtä edustavia tai edustavampia kuin luonnontilaiset kohteet 51. Toisin sanoen esimerkiksi suoraksi kaivetun ojan pohjalle on luontaisesti voinut muodostua edustava ja myös uhanalaista lajistoa sisältävä lähteikkö, jonka perusteella kohteen pohjavesivaikutteinen ekosysteemi katsotaan merkittäväksi. Huomionarvoista kuitenkin on, ettei kohteen merkittävyys yksin määritä ekosysteemin sopivuutta E-luokan pohjavesialueen perusteeksi, sillä tällaisen ekosysteemin tulee olla aina yhtä aikaa vähintään luonnontilaisen kaltainen ja muun lainsäädännön nojalla suojeltu 54, 55. 50 Juutinen & Kotiaho 2009 51 Juutinen 2010 52 Juutinen ym. 2010 53 Juutinen & Ilmonen 2013 54 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/2004 10 b 55 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c

13 3 TULOKSET 3.1 Kouvola Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen koko toimialueelta maastokartoitukseen valikoitui esikartoituksessa yhteensä noin 500 kohdetta. Näistä 123 sijaitsi Kouvolan kaupungin alueella. Näistä yksi sijoittui karttatarkastelun perusteella Iitin kunnan pohjavesialueen vaikutuspiiriin, ja se tarkasteltiin Iitin kunnan kohteiden joukossa. Vastaavasti Savitaipaleen kunnan puolella sijaitsi karttatarkastelun perusteella kaksi kohdetta, jotka ovat Kouvolan pohjavesialueen vaikutuspiirissä ja näin ollen ne käsiteltiin osana Kouvolan kohteita. Toisin sanoen Kouvolan pohjavesialueiden mahdollisessa vaikutuspiiristä esikartoituksessa löytyi kaikkiaan 124 kohdetta. Nämä sijoittuivat 52 eri pohjavesialueen alueelle tai lähiympäristöön (Taulukko 2). Näistä pohjavesialueista 25 kappaletta oli aikaisemmin luokituksesta poistettuja pohjavesialueita. Lukumäärällisesti eniten maastokartoitukseen valikoituneita kohteita sijaitsi pohjavesialueen Selänpää, 0590901 B, alueella tai sen lähiympäristössä. Kartoitetusta 124 kohteesta yhteensä 27 täyttää E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteerit (Taulukko 2, Liite 1, Liite 2, Liite 3). Nämä ekosysteemit sijoittuvat 13 eri pohjavesialueen vaikutusalueelle, joista viisi on aikaisemmin luokituksesta poistettuja pohjavesialueita. Valtaosa kohteista katsottiin suojelluiksi vesilain ja metsälain nojalla, mutta joukossa on myös luonnonsuojelualueilla ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla alueilla olevia kohteita (Liite 2). 124 kohteesta 97 ei täyttänyt E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteereitä Kouvolassa (Liite 4). Näiden joukkoon lukeutuvat myös kohteet, jotka maantieteellisesti sijaitse Savitaipaleen alueella. E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopimattomista kohteista noin yksi kolmasosa oli tuhoutunut ojituksen myötä. Lähes yhtä yleinen syy oli kaivon tai muiden rakenteiden rakentaminen lähteeseen. Lisäksi maa-, metsä- ja turvetalous olivat muuttaneet usean kohteen luonnontilaa. Osa maastokartoitukseen valikoituneista kohteista eivät havaintojen mukaan olleet pohjavesivaikutteisia. Näiden kaikkien lisäksi mukaan mahtuu myös kohteita, jotka osoittautuivat pohjavesivaikutteisiksi ja suojelluiksi, mutta joiden merkittävyys tai kohteeseen vaikuttava pohjavesimuodostuma eivät täyttäneet E-luokan pohjavesialueen tai sen perusteena olevan ekosysteemin vaadittuja kriteereitä.

14 Taulukko 2. Esikartoituksessa maastokartoitukseen valikoituneiden kohteiden ja arvioinnin jälkeen E-luokan pohjavesialueen perusteeksi todettujen ekosysteemien lukumäärät pohjavesialueittain Kouvolassa. Pohjavesialue Maastokartoitukseen valikoituneet kohteet Kappaletta E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivat ekosysteemit 0504404, Harjunmäki-Korkiaharju 2 0 0504405, Nappa 1 0 0504407, Mettälä 4 0 0504408 A, Värälä 1 0 0504408 B, Värälä 2 0 0516301, Ruhmaanharju 3 0 0516302, Virtasenharju 2 1 0575401, Kaipiainen 1 1 0575404, Takamaa 1 0 0575408, Ahvio 1 0 0575409, Saaramaa 1 0 0575416 A, Teirisuonkangas 1 0 0575452, Selkäharju-Pajari 2 1 0590901 A, Selänpää 13 5 0590901 B, Selänpää 17 7 0590902, Vekaranjärvi 4 1 0590903, Tuohikotti 2 0 0590904, Valkeala kirkonkylä 1 0 0590905, Jokela 2 0 0590906, Utti 14 5 0590908, Multamäki 4 0 0590909, Korkiakangas 2 0 0590913, Yölamminkangas 3 0 0590914, Vahtimäki 1 0 0590941, Kuoppakangas 3 0 0590952 A, Kivistönmäki 1 1 0590953, Kaurioharju 2 0 Luokituksesta aiemmin poistetut pohjavesialueet (25 kpl) 33 5 Yhteensä 124 27

15 KIRJALLISUUS Britschgi, R., Rintala, J. & Puharinen, S-T. 2018. Pohjavesialueet opas määrittämiseen, luokitukseen ja suojelusuunnitelmien laadintaan. Ympäristöministeriö. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2018. Saatavissa: http://urn.fi/urn:isbn:978-952-11-4818-7 Campbell, N., Reece, J., Urry, L., Clain, M., Wasserman, S., Minorsky, P. & Jackson, R. 2008. Biology (8. p.). Pearson/Benjamin Cummings. Direktiivi 92/43/ETY. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. EYVL L206, 22.7.1992. Eurola, S., Huttunen, A., Kaakinen, E., Saari, V. & Salonen, V. 2015. Sata suotyyppiä: Opas Suomen suokasvillisuuden tuntemiseen. Oulun yliopisto, Thule-instituutti. Gustafsson, J. 2016. Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. Muistio. Ympäristöministeriö. HE 101/2014 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta. HE 75/2013 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi metsälain ja rikoslain 48 a luvun 3 :n muuttamisesta. HE 277/2009 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi. HE 63/1996 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle metsälaiksi sekä laeiksi kestävän metsätalouden rahoituksesta ja rikoslain 48 luvun 1 :n 3 momentin muuttamisesta. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998. Retkeilykasvio (4. täysin uud. p.). Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo. Ilmonen, J., Leka, J., Kokko, A., Lammi, A., Lampolahti, J., Muotka, T., Rintanen, T., Sojakka, P., Teppo, A., Toivonen, H., Urho, L., Vuori, K-M. & Vuoristo, H. 2008. Sisävedet ja rannat. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Juutinen, R. 2007. Lähteikköjen luonnontilan ja sammallajiston muutokset Salpausselällä 1953-2006. Jyväskylä. Juutinen, R. & Kotiaho, J. S. 2009. Lähteikköjen luonnontilan ja sammallajiston pitkäaikaismuutokset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 19/2009. Juutinen, R. (toim.) 2010. Lähteikköjen ennallistamistarve hyönteislajiston tarkastelu ja koko hankkeen yhteenveto. Metsähallitus. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 193. Juutinen, R., Haapaniemi, U. & Kotiaho, J. S. 2010. Lähteikköjen ennallistamistarve kasviyhteisöjen ja ympäristön rakenteen tarkastelu. Metsähallitus. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 192. Juutinen, R. & Ilmonen, J. 2013. Lähteikköjen ennallistaminen. Teoksessa: Aapala, K., Similä, M., Penttinen, J. (toim.) 2013. Ojitettujen soiden ennallistamisopas. Metsähallitus. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 188. Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala, K., Kalpio, S., Eurola, S., Haapalehto, T., Heikkilä, R., Hotanen, J.-P., Kondelin, H., Nousiainen, H., Ruuhijärvi, R., Salminen, P., Tuominen, S., Vasander, H. & Virtanen, K. 2008. Suot. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. KHO 2006:37.

16 Kontula, T., Raunio, A. & Schulman. 2008. Uhanalaisuusarvioinnin periaatteet. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Kotiaho, J. S. & Moilanen, A. 2015. Elinympäristöjen tilan edistämisen käsitteellinen perusta, työryhmän linjaukset ja priorisoinnin kriteerit. Teoksessa: Kotiaho, J. S., Kuusela, S. Nieminen, E., & Päivinen J. (toim.) 2015. Elinympäristöjen tilan edistäminen Suomessa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 8/2015. Kuusisto, E., Toivonen, H., Lepistö, E. & Lappalainen, I. 1998. Järvien ja jokien runsautta. Teoksessa: Lappalainen, I. (toim.) 1998. Suomen luonnon monimuotoisuus. Suomen ympäristökeskus, Edita. Laine, J., Sallantaus, T., Syrjänen, K. & Nousiainen, H. 2016. Sammalten kirjo. Metsäkustannus. Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J., Nousiainen, H., Saarinen, M. & Penttilä, T. 2012. Suotyypit ja turvekankaat: Opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metsäkustannus. Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 30.12.2004/1299. Leka, J., Ilmonen, J., Kokko, A., Lammi, A., Lampolahti, J., Muotka, T., Rintanen, T., Sojakka, P., Teppo, A., Toivonen, H., Urho, L., Vuori, K-M. & Vuoristo, H. 2008. Sisävedet ja rannat. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Luonnonsuojelulaki 20.21.1996/1096. Metsälaki 12.12.1996/1093. Päivänen, J. 2001. Metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttäminen - metsälain tarkoittamien kohteiden tunnistaminen. Metsätieteen aikakauskirja 4/2001: 651 655. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus. Raunio, A, Anttila, S., Kokko, A. & Mäkelä, K. 2013. Luontotyyppisuojelun nykytilanne ja kehittämistarpeet lakisääteiset turvaamiskeinot. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 5/2013. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Saatavissa: http://hdl.handle.net/10138/37932 Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Saatavissa: http://hdl.handle.net/10138/37930 Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen R. (toim.). 2012. Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi. Sammaltyöryhmä. 2017. Suomen sammalien levinneisyys metsäkasvillisuusvyöhykkeissä ja ELY-keskuksissa. Suomen ympäristökeskus. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Lajit/Lajiensuojelutyo/Eliotyoryhmat/Sammaltyoryhma/Suomen_sammalet Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P. 2001. Biologian sanakirja (Uud. laitos, 1. p.). Otava. Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä 1234/2010. Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 30.11.2006/1040. Vesilaki 27.5.2011/587.

17 Ympäristöministeriö. 2012. Uudistunut vesilaki 2011. Keskeinen sisältö ja tärkeimmät muutokset. Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön raportteja 1/2012. Yrjönen, K. 2004. Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt. Kartoitus yksityismetsissä 1998-2004. Loppuraportti. Maa- ja metsätalousministeriö. MMM:n julkaisuja 9/2004.

18 LIITE 1. MAASTOSSA KARTOITETTUJEN KOHTEIDEN SIJOITTUMINEN KOUVOLA KUNNAN ALUEELLA Kuva 1. Yleiskartta E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivista ekosysteemeistä ja kohteista, jotka eivät maastokartoituksen perusteella täyttäneet E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteerejä Kouvolassa. Kohdekartan rajaukset A, B, C, D, E ja F viittaavat kuviin 2, 3, 4, 5, 6 ja 7. Pohjavesialueiden rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista.

Kuva 2. Kohdekartta A. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit. Ekosysteemien tunnukset (esim. KOU_001) ovat yhtenevät Liitteessä 2 olevien kohdekuvausten kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 19

Kuva 3. Kohdekartta B. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit. Ekosysteemin tunnus (KOU_005) on yhtenevä Liitteessä 2 olevan kohdekuvausten kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 20

Kuva 4. Kohdekartta C. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit. Ekosysteemin tunnus (KOU_023) on yhtenevä Liitteessä 2 olevan kohdekuvausten kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 21

Kuva 5. Kohdekartta D. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit. Ekosysteemien tunnukset (esim. KOU_009) ovat yhtenevät Liitteessä 2 esitettyjen kohdekuvausten kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 22

Kuva 6. Kohdekartta E. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit. Ekosysteemien tunnukset (esim. KOU_020) ovat yhtenevät Liitteessä 2 esitettyjen kohdekuvausten kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 23

Kuva 7. Kohdekartta F. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit. Ekosysteemin tunnus (KOU_022) ovat yhtenevä Liitteessä 2 esitettyjen kohdekuvausten kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 24

25 LIITE 2. E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVIEN EKOSYSTEEMIEN KUVAUKSET Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue kuvaa tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. KOU_001, Husunmäen lähdelehtokorpi Sijainti: Pajari, Husunmäki. 511759:6751852 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0575452, Selkäharju-Pajari Maastokäynti: 11.9.2017 ja 14.8.2018 Suojeluperuste: Vesilaki (587/2011) 2:11, Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 24 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet I Salpausselän eteläreunan rinteen yläosassa kartallakin näkyvän tekolammen pohjoispuolella on noin 25 aarin alalle levittäytyvä laajasti pohjavesivaikutteinen lähdelehtokorven (LäLhK), tihkupintojen, norolähteiden sekä monipuolisten lähteikköjen (Me(-Eu)LäKö) mosaiikki. Liki suoraan tekolammen pohjoisreunalta 30 metriä pohjoiseen on yksittäinen lähteeseen asennettu vanha betonikaivo, joka ympäriltä purkautuu pohjavettä. Kaivo on tässä yhteydessä lähinnä esteettinen haitta, eikä se havaittavasti vaikuta sen alapuolisen (luonnontilaisen) lähdenoron vesitalouteen tai muuten ympäristöönsä. Kaivon alapuolisen noron lähiympäristössä tavataan laajasti harsomalta (Trichocolea tomentella). Tämän lähdenoron ympäristö on laajasti pohjavesivaikutteista lehtokorpea, joka kuitenkin vaihettuu itä- ja länsisuuntiin kannasmaisiin tuoreen kankaan (MT) alueisiin. Idänpuoleisimman ei-pohjavesivaikutteisen kannaksen takana on toinen, täysin luonnontilainen lähteikkö-lähdenorokompleksi, joka sisältää norolähteitä, tihkupintaa sekä pienialaisesti hetteikköä. Myös tällä alueella harsosammal on yleinen. Keskimmäisestä lähdenorosta länteen päin on laaja rinteeseen levittäytyvä tihkupinta-lähdelehtokorpikompleksi, jonka alueella on runsaasti runkopuisia tervaleppiä. Tämän alueen lounaisosassa on avolähteitä, hetteikköä ja norolähteitä sisältävä lähteikkö-

26 alue. Tekolammen pohjoisreunalla on lähes koko matkalla pieniä norolähteitä, joiden vesi virtaa muutamien metrien matkan lampeen. Lammen kaakoisreunalla on selvästi rakennettu patovalli. Padon alapuolelta alkaa lammesta padon yli valuvan veden muodostama noro, jota on selvästi kaivettu sen alkupäästä. Pian noro kuitenkin muuttuu vähintään hyvin luonnontilaisen kaltaiseksi, eikä siinä ole enää nähtävissä muokkaamisen jälkiä. Noro mutkittelee loivassa rinteessä etelä-kaakkoon suuntaan maakaasulinjalle asti, jonka reunaan noron vedet levittäytyvät. Noron itäpuolella notkelman rinteessä on yksi pistemäinen lähde. Lähteestä lähtee hento noro, joka kulkee osin epämääräisenä juottina notkelman pohjalla olevaan päänoroon. Muita selvästi pohjavettä purkavia paikkoja ei lammen eteläpuolelta löytynyt, mutta notkelman pohja lammen kaakkoispuolella on laajasti tihkupintainen. Tämä alue on luontotyypiltään lähdelehtokorpea ja alueella kasvaa runsaana useita pohjavesivaikutusta ilmentäviä lajeja, muun muassa harsosammalta. Lähdelehtokorpinen alue poikkeaa selvästi notkelman itäpuolella olevasta tuoreesta kankaasta (MT) sekä länsipuolelle levittäytyvästä kosteasta lehdosta (AthOT). Maakaasulinja pohjoisreuna on luhtainen. Kohteen luonnontila Tekolampi ilmestyy vanhoihin peruskarttoihin vuosien 1970 ja 1986 välissä. Lammen patoaminen on muuttanut aluetta, mutta toisaalta muutokset näyttävät rajoittuneen vain itse lammen alle jääneisiin alueisiin. Vähäisistä muutoksista alueen kokonaisvesitalouteen kertoo esimerkiksi se, että lammen alapuolisen noron koon perusteella alueelta näyttää purkautuva hyvin pitkään ja tasaisesti nykyistä purkaumaa vastaava vesimäärä. Lammella ei myöskään ole havaittavaa vaikutusta sen pohjoispuolelle jääviin alueisiin. Alueen lukuisat norot ovat täysin luonnontilaisia kahta poikkeusta lukuun ottamatta: lammen pohjoispuolella yhden lähdenoron yläpäähän on istutettu betonirengaskaivo, jolla ei kuitenkaan ole havaittavaa vaikutusta lähdenoron toiminnalliseen luonnontilaan. Huomattavaa on myös, ettei tätä noroa ole kaivosta huolimatta perattu, tai sitten mahdolliset vanhat muutostyöt ovat ennallistuneet niin hyvin, ettei niistä ole enää jälkiä näkyvissä. Lammen kaakkoispuolella olevaa lammen purkunoroa on selvästi kaivettu sen alkupäästä, mutta nämä muokkausjäljet päättyvät noin 10 metrin jälkeen. Tästä eteenpäin noro virtaa hyvin luonnontilaisen kaltaisena, ellei jopa täysin luonnontilaisena noin 50 metrin matkan alapuoliselle maakaasulinjalle, joka katkaisee noron. Koko alueella näkyy vanhoja kantoja, jotka kertovat alueen olleen ihmiskäytössä. Tästä huolimatta puusto koko alueella on monipuolista, erirakenteista ja

27 luontotyyppien mukaista. Kohteen itäpuolella oleva tuore kangas on tasarakenteista talousmetsää. Länsipuolella oleva kostea lehtoa taas näyttää kuivahtaneen ja muuttuneen, eikä sitä voi pitää luonnontilaisena. Kohteen pohjoispuolella taas on tuore avohakkuu, mutta lähteisen alueen ja hakkuun väliin on jätetty asianmukainen suojavyöhyke. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Alueella on lukusia norolähteitä ja hetteikköjä, joiden veden lämpötila ja kirkkaus kertovat niiden purkavan selvästi pohjavettä. Lisäksi lammen pohjoispuolella on tihkuisia alueita ja allikoita, joiden veden lämpötila on hivenen lämmin tuoreeksi pohjavedeksi, mutta joiden selvästi pohjavesivaikutusta ilmentävä kasvillisuus kertoo näillekin alueille tihkuvan pohjavettä. Varsinaisten lähteiden lisäksi alueella tavataan laajasti lähdelehtokorpea, jonka suora pohjavesiyhteys on helposti tunnistettavissa paikalla esiintyvien lukuisten laajemmasta ympäristöstä puuttuvien pohjavesivaikutusta indikoivien putkilokasvi- ja sammallajien perusteella. Tekolammen suora pohjavesiyhteys ei havaintojen perusteella varmistunut, mutta on mahdollista, että sen pohjaa purkautuu hieman pohjavettä. Merkittäviltä osin altaan vesi näyttää kuitenkin olevan peräisin sen pohjoispuoleisilta lähteiltä. Lammen tai sen ranta-alueiden kasvillisuus eivät kuitenkaan itsessään ilmennä pohjavesivaikutusta. Alueen pohjavesivaikutuksen piirissä olevat alueet poikkeavat kasvillisuudeltaan ja luototyypiltään laajemmasta ympäristö ja pohjavesivaikutteista lajistoa ja luontotyyppejä voi pitää edustavina. Alueella tavataan laajasti harsosammalta (VU), ja lisäksi varsin laajasti erittäin uhanalaista lähdelehtokorpea. Alueella on kiistatta merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi.

28 KOU_002, Kaipiaisten lähdelehto Sijainti: Kaipiainen, Selkäpäänmäki. 505823:6752534 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0575401, Kaipiainen Maastokäynti: 21.4.2016, 18.9.2017 Suojeluperuste: Vesilaki (587/2011) 2:11, Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 24 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet I Salpausselän pohjoispuolen rinteen alaosaan levittäytyy laajasti ja monipuolisesti pohjavesivaikutteinen alue. Kohteella on edustavaa lähteisiä korpea (LäLhK) ja lähteikköjä (MeLäKö, Me-EuLäKö), jotka vuorottelevat mosaiikkimaisesti maaston muotoja mukaille ei-pohjavesivaikutteisten luontotyyppien (OMT, OMaT, (MT)) kanssa. Määrällisesti eniten alueelle purkautuu pohjavettä paikalla olevan luonnonsuojelualueen etelälaidalta, jossa on ainakin 120 metrin matkalla lukuisia pieniä norolähteitä. Näistä purkautuva pohjavesi valuu noroina ja kosteina juotteina alarinteeseen. Alueen länsiosassa pohjavettä purkautuu vastaavalla tavalla myös alempana rinteessä. Lisäksi koko alueella on laajasti erilaisia ja eri kokoisia allasmaisia lähteikköjä, joissa vuorottelee hete- ja tihkupinta. Pohjavesivaikutus näkyy laajasti myös lähteikköjen ja selvien norolähteiden ulkopuolella pohjavesivaikutusta ilmentävänä kasvillisuutena, joka muodostaa edustavan lähdelehtokorpi-luontotyypin. Alueen sammalisto on kauttaaltaan edustava ja vaatelias, ja paikalla tavataan muun muassa harsosammalta (Trichocolea tomentella) ja poimulehväsammalta (Plagiomnium undulatum). Kaikissa alueen näkyvissä vesialtaissa ei ole suoraa pohjavesiyhteyttä, vaan etenkin alueen itäosassa rinteen alaosaan on muodostunut yläpuolisilta lähteiköltä valuneesta vedestä lätäköitä. Nämä alueet ovat kuitenkin vähemmistössä koko aluetta ajatellen. Alueella on vanhoja ojia, jotka näkyvät peruskartalla oikein ja kattavasti. Alue kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan ja paikalla on yksityinen suojelualue. Osa alueesta on valtion omistuksessa ja osoitettu luonnonsuojelutarkoitukseen.

29 Kohteen luonnontila Lähteisen alueen länsiosan eteläpuolella on Kaipiaisten vedenottamo ja tälle johtava tie. Vedenottamolta laskee alueelle kaksi ylivuotoputkea: toinen suoraan alapuoliseen ojaan ja toinen hieman alemmas rinteeseen. Kartoitushetkellä näistä vain ojaan johtavasta putkesta virtasi selvästi pohjavettä. Ojat keräävät osan alueelle luonnontilaisestikin purkautuvista vesistä, mutta tästä huolimatta aivan ojienkin lähettyvillä näyttää olevan vesitaloudeltaan hyvin luonnontilaisen kaltaisia lähteikköjä. Toisaalta paikoin ojiin purkautuu suoraan pohjavettä, mikä ei toki vastaa luonnontilaista tilannetta. Lähteinen alue on kuitenkin laaja, eikä sitä ole kauttaaltaan ojitettu. Alueella onkin useita (kymmeniä) luonnontilaisia norolähteitä ja lähteikköjä, jotka ovat vesilain suojelemia. Ennen alueen suojelua alueella on selvästikin harjoitettu metsätaloutta, mikä on nähtävissä muun muassa alueen puulajisuhteissa: länsipuoleisella kuviolla valtapuuna on kuusi, mutta itäpuoleisella kuviolla valtapuuna ovat lepät, eikä tällä alueella ole juuri ainuttakaan järeää kuusta vanhojen hakkuiden jäljiltä. Metsätaloustoimien seurauksena itäosan lähdelehtokorpi ei ole länsiosaa vastaavalla tavalla luonnontilainen, joka puolestaan on puustoltaan erirakenteista ja myös melko paljon lahopuuta sisältävää. Yhteenvetona voi todeta, että alue on ollut pitkään monimuotoisen ihmisvaikutuksen alainen, ja etenkin ojitukset sekä metsätalous ovat jättäneet jälkensä luonnontilaan. Laajalla alueella on kuitenkin erotettavissa muuttuneiden paikkojen lisäksi laajojakin hyvin luonnontilaisen kaltaisia lähdelehtokorpialueita, sekä useita vähintään luonnontilaisen kaltaisia lähteitä. Osa lähteisyydestä sijaitsee luonnonsuojelualueen ulkopuolella pohjoissuunnassa. Nämä alueet täyttävät vaivattomasti metsälain erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit, mutta koska alue on valtion omistuksessa ja osoitettu luonnonsuojelutarkoitukseen, ei alueella sovelleta metsälakia. Myöskään alueella jo olevilla suojelualueilla ei sovelleta metsälakia. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Alueella on useita pohjaveden selviä purkauspaikkoja, joista pohjavesi pulppuaa maan pinnalle pienenä norona. Lisäksi alueella on monimuotoisia lähteikköjä ja tihkupintoja, jotka on helppo tunnistaa pohjavesivaikutteisiksi lämpötilahavaintojen sekä pohjavesivaikutusta ilmentävän ja muusta ympäristöstä poikkeavan kasvillisuuden perusteella. Lähteikköluontotyyppien lisäksi alueella tavataan lähdelehtokorpea, joka itsessään on suoraan pohjavedestä riippuvainen ja ilmentää

30 esiintymisellään pohjavesivaikusta. Kontrastia pohjavesivaikutteisille paikoille antaa alueella mosaiikkimaisesti maaston muotojen mukaan esiintyvät ei-pohjavesivaikutteiset luontotyypit, jotka eroavat lähteisestä ympäristöstä selvästi. Lähteikköjen ja lähteisen lehtokorven kasvillisuus on edustavaa sekä putkilokasvien että sammallajien osalta. Alueella esiintyy myös harsosammal (VU) ja poimulehväsammal (RT). Kohteella on hyvin selvä suoraan pohjavedestä riippuvainen merkittävä ekosysteemi. KOU_003, Valkealan Suuretlähteet Sijainti: Kaipiainen, Suurenlähteensuon itäreuna. 502050:6753205 (ETRS- TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590952 A, Kivistönmäki Maastokäynti: 27.7.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Kohteen laaja lähteikkökompleksi koostuu kahdesta suuresta avolähteestä (halkaisijat noin 30 ja 15 metriä) sekä pienemmän avolähteen etelä- ja kaakkoispuolelle levittäytyvästä lähteiköstä. Avolähteistä suurempaan on kaivettu sen pohjoisreunaan oja, joka on kuitenkin jo varsin luonnontilaistunut. Ojassa virtaa selvästi vettä kohti pohjoispuolen muita ojia. Lähdealtaassa kasvaa joitakin pohjavesivaikutteisia sammalia, mutta pääosin lähdekasvillisuus lähdealtaassa on niukkaa. Lähdealtaan ulkopuolella pohjavesivaikutus ei näy ja reuna-alueet ovat pääosin korpirämettä (KR). Pienempi lähdeallas sijaitsee suuremman lähteen kaakkoispuolella ja lähteiden välillä on vetinen kannas. Pienemmästä lähteestä ei lähde varsinaista lasku-uomaa ja sen purkama vesi valuukin oletettavasti turpeen läpi suurempaan lähdealtaaseen sekä lähdettä pohjoissuunnassa reunustavalle suolle (KR). Pienemmän lähteen kaakkoisnurkkaan laskee norojuotti avolähteen yläpuolella olevalta lähteiköltä ja tällä kohtaa lähdealtaan kasvillisuus on runsasta. Kohteen lähteikkö levittäytyy noin 5 aarin alueelle ja on erityisen lajirikas ja edustava, etenkin lähellä pienempää avolähdettä. Lähteikkö on mosaiikkimainen ja sen luontotyyppi vaihtelee meso-eutrofisesta lähteiköstä, mesotrofisen lähteikön

31 kautta lähdekorpeen (Me-EuLäKö, MeLäKö, LäK). Lähteikkö sijoittuu luoteeseen viettävän rinteen alaosaan ja siinä on havaittavissa useita pohjaveden purkuaukkoja. Lähteikkö on pääosin hetteikköinen, eikä kaikilta osin kestä astumista. Lähteikön mätäspinnoilla kasvaa nuorta puustoa samoin kuin lähteikön vaihdettuessa kivennäismaahan (MT) sen kaakkoisreunalla. Lähteiköllä kasvaa laajasti harsosammalta (Trichocolea tomentella) (VU) sekä poimulehväsammalta (Plagiomnium undulatum) (RT). Kohteen luonnontila Suurempi avolähteistä ei ole luonnontilainen siihen kiinni kaivettu oja takia. Vaikka lähde silmämääräisesti vaikuttaakin hyvin luonnontilaisen kaltaiselta, oja vaikuttaa keskeisesti lähteen vesitalouteen ja sen vedenkorkeuteen. Avolähteen länsireunalla on näytteenottoputki. Pienenpää avolähdettä ei ole ojitettu ja sitä voi pitää altaaltaan ja vesitaloudeltaan luonnontilaisena. Lähdealtaiden ympäristön puusto on melko erirakenteista ja monilajista, mutta kuitenkin varsin tavallista talousmetsää. Kohteen lähteikön alue on saatavilla olevien tietojen mukaan ollut vielä vuonna 2006 varsin avoin paikalla tehdyn korpikuusikon hakkuun jäljiltä. Puusto alueella on edelleen nuorta ja paikalla voikin olettaa olleen hakkuu noin 20 vuotta sitten. Nykytilanteessa lähteikön varjostus on kuitenkin jo melko hyvä, eikä menneitä metsätaloustoimia voi lähteikön kunnon perusteella arvata tapahtuneen. Lähteikön vesitalous on havaintojen perusteella täysin luonnontilainen. Kohteelle johtaa hyvä polku, joten oletettavasti paikalla käy jonkin verran ihmisiä. Varsinaisen lähteikön alueella ei kuitenkaan ollut jälkiä eroosioista. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Molempiin avolähteisiin sekä kohteen lähteikölle purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Suurimman lähteen altaan ulkopuolella ei ole havaittavaa pohjavesivaikutusta, eikä lähdealtaankaan kasvillisuus ole erityisen ilmeikäs. Pienemän avolähteen kaakkoisnurkan kasvillisuus on luontotyypin mukaisesti edustavaa. Kohteen lähteikkö on lajistoltaan rikas, edustava ja vaatelias ja lähteikön luontotyypit sekä kasvillisuus indikoivat selvästi pohjavesivaikutusta. Alueella on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi, jonka keskeiset osat ovat alueen pienempi avolähde sekä sen yläpuolelle levittäytyvä lähteikkö.

32 KOU_004, Mietunsuon avolähde Sijainti: Mankki, Mietunsuon eteläreuna. 498788:6752399 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590906, Utti Maastokäynti: 21.4.2016, 18.9.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Paikalla on avolähde, josta lähtee noin 30 metrin pituinen luonnontilainen norojuotti lähteen pohjoispuolella olevaan ojaan. Lähteen eteläpuolella ja kohteen laajemmassa ympäristössä on vasta hakattu tuore kangas (MT), mutta lähteen pohjoislaidalla ja norojuotin yläosassa maasto edustaa lähdekorpea (LäK). Noron alaosassa pohjavesivaikutuksen hiipuessa lähdekorpi vaihettuu edelleen ruohokorpeen (RhK). Lähdettä kuvaava peruskartan lähdekarttamerkki sijaitsee noin 30 metriä liikaa lounaassa (2017). Kohteen luonnontila Avolähteen allas ja siitä lähtevä norouoma ja sen lähiympäristö ovat havaintojen perusteella kaikin puolin luonnontilaisia, eikä niissä näy merkkejä suorasta ihmistoiminnasta. Lähteen eteläreunalla ja osin myös sen altaan päällä on rakennettu puinen tasanne, mutta tämän vaikutus lähteeseen on ainoastaan esteettinen. Lähteen vesitalous on luonnontilainen, eikä paikalla ole ympäristön ojituksesta huolimatta merkkejä lähteen vedenpinnan laskusta tai norojuotin kuivumisesta. Lähteen yläpuolella (eteläpuolella) olevaan ojaan ei havaintojen mukaan purkaudu pohjavettä. Kohteen ympäristö on vasta avohakattu ja lähteen ja sen purkunoron ympärille on jätetty muodollinen suojavyöhyke. Paikka on kuitenkin varsin avoin ja merkittävän reunavaikutuksen alainen. Lähdealtaassa on myös jonkin verran hakkuutähteitä. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähteeseen purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä ja tämä on myös nähtävissä lähteen pohjan pulppuamisena. Lähdealtaassa ei ole varsi-

33 naista kasvillisuutta ja altaan eteläreuna on laajemman ympäristön kanssa yhtenevää tuoretta kangasta. Kuitenkin lähteen pohjoispuolen reunalla ja norojuotin yläosassa on havaittavissa ympäristöstä poikkeavaa ja pohjavesivaikutusta ilmentävää putkilokasvi- ja sammallajistoa. Myös luontotyyppi tältä osin poikkeaa laajemmasta ympäristöstä ja ilmentää pohjavesivaikutusta. Lähdealtaan ympäristö on oletettavasti pienilmaston ja varjostusolosuhteiden muutosten myötä taantunut, eikä se kartoitushetkellä ollut luonnonilmeeltään erityisen edustava. Paikalla on joka tapauksessa edelleen tunnistettavissa uhanalaiseksi arvioitu pohjavesivaikutteinen luontotyyppi, joka tulevaisuudessa tulee todennäköisesti jälleen elpymään luonnontilaisen vesitalouden turvin ja näin ollen alueen ekosysteemi katsottiin nykytilassaankin riittävän edustavaksi ja luonnontilaiseksi nostamaan kohde E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivaksi merkittäväksi ekosysteemiksi. KOU_005, Mietunsuon lähteikkö Sijainti: Mankki, Mietunsuon eteläreuna. 498683:6752356 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590906, Utti Maastokäynti: 21.4.2016, 18.9.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Koordinaattipisteen paikalta alkaa länteen päin liki 100 metrin matkalla levittäytyvä lähteikkö-lähdekorpi -mosaiikki (MeLäKö, LäK, (LäLhK)), jonka laajasti tihkupintaisen pohjakerroksen yhtenä valtalajina on harsosammal (Trichocolea tomentella) (VU). Lähteikköisen vyöhykkeen alapuolella (pohjoispuolella) kulkee vanha oja, joka on ennallistunut toiminnallisesti vastaamaan luonnontilaisen kaltaista noroa. Uoma kerää sen yläpuoliselta lähteiköltä valuvan pohjaveden, mutta myös suoraan uomaan purkautuu pohjavettä. Noromainen oja virtaa länteen, ja peruskartan lähdekarttamerkin länsipuolella osa sen vesistä jakautuu poikkiojan risteyksessä virtaamaan koilliseen. Ennen ojien risteystä lähteikön alapuolisesta noro-ojasta lähtee sivu-uoma kohti peruskarttamerkin paikalla olevaa avolähdettä. Tälle alu-

34 eella on muodostunut vetinen allikko, jonka pohjoispuolella on oletettavasti peruskarttamerkin tarkoittama avolähde (noin 2 x 3 m), johon myös havaittavasti purkautuu pohjavettä. Lähteen ja oja virtaussuunta on kääntynyt tahallisesti tai tahattomasti niin, että lähteikön vettä kuljettavasta ojasta vesi valuu ensin allikolle ja tästä edelleen avolähteeseen. Avolähteen pohjoisreunalla lähteeseen purkautuva sekä siihen valuva vesi suotautuvat maan sisään, eikä lähteestä näin ollen ole varsinaisesti havaittavaa ulosvirtaamaa. Rinteeseen länsi - itä -suuntaan levittäytyvä lähteikkö-lähdekorpi jatkuu edelleen jokin matkaa rinteen suuntaisen ojan eteläpuolella myös lähdekarttamerkin ja sen länsipuolella olevan ojien risteyksen länsipuolelle. Lähteistä aluetta ympäröi joka suunnasta tuore kangas (MT). Kohteen luonnontila Alueen ojitus ja metsätaloustoimet ovat muuttaneet kohdetta. Viimeisimpänä muutoksena on ollut lähteikön itäosan jääminen avohakkuun alle sekä lähteikön pohjoispuolen harventaminen. Lähteikön alapuolella oleva vanha oja on ollut olemassa jo vähintään 1960-luvulta lähtien. Tässä ajassa se on kasvanut lähes umpeen ja ennallistunut toiminnallisesti luonnontilaisen kaltaiseksi noroksi. Koska paikalla ei kuitenkaan ilman ihmisvaikutusta olisi vastaavaa uomaa, ei tätä osaa kohteesta kuitenkaan voi pitää luonnontilaisen kaltaisena. Ojan eteläpuolella oleva rinteen notkelman alapuolelle levittäytyvä lähteikköinen lähdekorpivyöhyke on ojan vaikutuksesta oletettavasti muuttunut alkuperäisestä luonnontilastaan, mutta se on kuitenkin edelleen vähintään luonnontilaisen kaltainen. Oja ennallistuminen huomioiden ei ojalla ole ollut merkittävää kuivattavaa vaikutusta enää pitkään aikaan, mikä osaltaan selittää lähteikön vesitalouden lähes yllättävän luonnontilaista tasoa. Lähteiköllä on myös muutamia selviä pistemäisiä norolähteitä, joita voi pitää täysin luonnontilaisina ja näin vesilailla suojeltuina. Suurimmalla osalla lähteistä aluetta ei ole tehty viime aikoina metsätaloustöitä, mikä johtunee siitä, että alue on vetisyydestään johtuen luonnollisesti melko avoin. Lähteikön pohjoispuolen puustoa on harvennettu, mutta lähteikön varjostua on säilynyt pääosin hyvänä. Kohteen luonnontilaa arvioitaessa on hyvä huomioida lähteisen alueen laaja koko: vaikka itäpuoli onkin alueella harjoitetun metsätalouden jäljiltä avoin ja vain heikosti luonnontilainen, laajan kohteen länsiosa on varjostukseltaan ja luonnonilmeeltään hyvin luonnontilaisen kaltainen. Lähteikön alapuolella olevassa avolähteessä ei näy suoranaisia kaivamisen merkkejä, mutta koska lähdealtaaseen laskee osa sen eteläpuolella olevan lähdeojan vedestä, ei lähteen vesitaloutta voi pitää luonnontilaisena.

35 Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteen avolähteeseen purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä, mutta lähdealtaan tai sen lähiympäristön kasvilajisto ei erityisesti erotu laajemmasta ympäristöstä, eikä ilmennä pohjavesivaikutusta edustavasti. Avolähteen eteläpuolelle levittäytyvään noromaiseen ojaan ja edelleen sen eteläpuoleiselle mosaiikkimaiselle lähteikölle purkautuu paikoin selvästi veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Näiden yksittäisten selvien purkauspaikkojen lisäksi alueella on karkeasti arvioiden vähintään neljän aarin alalla suoraan pohjavesivaikutteista tihkupintaa ja lähdekorpea, jotka erottuvat laajemmasta ympäristöstä voimakkaasti pohjavesivaikutusta ilmentävien putkilokasvi- ja sammallajien esiintymisen myötä. Tämän alueen kasvillisuus on kokonaisuutena arvioiden vaateliasta ja edustavaa, eikä paikallisilla ihmistoiminnan myötä muuttuneilla alueilla ole kokonaisuuteen suhteutettuna vaikutusta tähän kokonaisarvioon. Toisin sanoen alueella on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi. KOU_006, Ranta-Utin lähteikkö Sijainti: Ranta-Utti. 494794:6751699 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590906, Utti Maastokäynti: 1.8.2017 Suojeluperuste: Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Kohteen keskiössä on laajahko ja näyttävästi pohjavettä pohjan hietakerroksen läpi purkava avolähde. Paikalla on myös pienialaisesti hetteikkölähdettä ja tihkupintaa (MeLäKö), jotka liittyvät kiinteästi avolähteeseen sen eteläpuolella. Avolähteestä vesi purkautuu altaan luoteisreunalta alkavana norona. Lähteen reuna-alueita voi pitää lähdekorpena (LäK), mutta laajemmin ympäristö etenkin lähteen pohjoispuolella on kosteaa lehtoa (kult. OFiT). Etelä-, itä- ja länsisuunnassa lähdealuetta reunustaa tie, joka lähimmillään kulkee noin 10 metrin etäisyydeltä lähteen reunasta. Länsi- ja eteläsuunnassa tien takana on viljelyskäytössä oleva pelto.

36 Kohteen luonnontila Kohteen avolähde on havaintojen mukaan altaaltaan ja vesitaloudeltaan luonnontilainen. Lähteen purku-uoma ei vaikuta kaivetulta ja ainakin se on toiminnallisesti hyvin luonnontilaisen kaltainen. Noin kolme metriä lähteen alapuolella uoma muuttuu selvästi kaivetuksi, mikä antaa hyvän vertailukohdan yläosan oletetulle luonnontilaisuudelle. Purku-uoman alaosan perkaaminen ei nähtävästi vaikuta lähteeseen, ja näin ollen lähde on vesilain suojelema. Myöskään kohteen hetteiköalueella ei ole nähtävissä merkkejä suorasta ihmisvaikutuksesta. Kohteella ei tule kysymykseen metsälain mukainen suojelu, sillä kohteen ympäristö ei ole metsäluonnon osalta luonnontilaista: Lähteen pohjoispuolella olevassa lehdossa näkyy pitkäaikainen kulttuurivaikutus, eikä aluetta voi pitää luonnontilaisena. Lähteen ja pellon välissä oleva kapeahko puustoinen vyöhyke on selvästi hoidettu ja alueella näkyy tuoreita kantoja. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähteeseen purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä ja tämä on myös selvästi silmin nähtävissä. Avolähteen altaassa ei ole erityistä kasvillisuutta, mutta kohteen hetteikkö ja tihkupinta ilmentävät kasvillisuudellaan pohjavesivaikutusta ja paikalla tavataan muusta ympäristöstä poikkeavaa lajistoa. Pohjavesivaikutus on nähtävissä myös avolähdettä ympäröivällä lähdekorpisella vyöhykkeellä, vaikka se ei ympäröivästä kulttuurivaikutuksesta johtuen olekaan erityisen edustava. Kohteella on siis pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi, mutta merkittävyyden suhteen kyseessä on rajatapaus: Vesilain suojelema lähteikkö ei ole kasvi- tai sammallajistoltaan erityisen edustavia, mutta kuitenkin lähteikköluontotyypin mukainen. Arvio kallistui kokonaisharkinnan jälkeen johtopäätökseen siitä, että tämä kohteen pohjavesivaikutteisen ekosysteemin perustana oleva uhanalainen luontotyyppi on riittävän edustava ollakseen käytettyjen kriteereiden perusteella merkittävä. Näin ollen kohteen lähteikkö on E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopiva ekosysteemi.

37 KOU_007, Lepolan lähteikkö Sijainti: Hyyppälä, Lepolan hautausmaan kaakkoispuoli. 493148:6749753 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590906, Utti Maastokäynti: 1.8.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Loivaan etelään viettävään rinteeseen sijoittuvan kohteen pohjoisosassa ylinnä on avolähde ja sen alapuolella lähteen vettä purkava luonnontilainen noro. Noron pohjalla on pistemäisiä lähteitä, joista pulppuaa noroon lisää pohjavettä. Lähdenoron (MeLäKö) palteilla kasvaa muun muassa harsosammalta (Trichocolea tomentella). Noron ja avolähteen länsi- lounaispuolella tavataan lähdekorpea (LäK) ja pienialaisesti lähdelehtokorpea (LäLhK), sekä näiden alueella olevaa tihkupintaisuutta. Ylemmästä avolähteestä alkunsa saava noro virtaa noin 20 metrin matkan, ennen kuin se laskee kohteen toiseen avolähteeseen. Tämä avolähde on hieman edellistä laajempi ja sen ympäristö on pääosin tuoretta kangasta (MT). Alempaan avolähteeseen on kaivettu kiinni oja, joka johtaa veden vanhahkon patorakennelman läpi lähteen itäpuolella olevan maantien ojaan. Lähteen eteläpuolen alarinteessä on havaittavissa vanha kuivunut norouoma, joka lienee ollut lähteen alkuperäinen purku-uoma. Ylimmästä avolähteestä noin 60 metriä etelään on pääosin hetepintainen lähteikkö ja siihen liittynyt tihkupintainen ympäristö (Me- EuLäKö), joka vaihettuu edelleen etelään kuljettaessa rämeeksi (IR). Kohteen luonnontila Kohteen molempia avolähdealtaita on kaivaen muokattu. Alemman lähteen kohdalla tämä on selvästi nähtävissä ja sen vesitalous on oleellisesti muuttunut luonnontilasta siihen kiinni kaivetun ojan ja patoviritelmän myötä. Ylempi lähde sen sijaan näyttää ensisilmäyksellä luonnontilaiselta, mutta sen pohjoispuolella havaittavissa olevat maaläjitykset viittaavat siihen, että lähdeallasta on alemman lähteen tapaan kaivettu. Ylemmän lähteen vesitalous on kuitenkin hyvin luonnontilaisen kaltainen, sillä lähteen purkunoro vaikuttaa kaikin puolin luonnontilaiselta.

38 Lähteen purkunoron pohjalla näkyvät pohjaveden pistemäiset purkauspaikat ovat luonnontilaisia. Lähdealtaiden ympäristöt ovat muuttunut maaläjitysten myötä, mikä näkyy muun muassa metsän pohjan vaillinaisuutena ja kuivumisena. Paikoin on kuitenkin havaittavissa edustavia lähdekorpisia alueita ja niihin liittyviä tihkupintoja, joita voi pitää luonnontilaisen kaltaisina. Kohteen alaosan lähteikkö on luonnontilainen, vaikka sen eteläpuolella näkyykin melko tuoreita metsätalouden jälkiä. Muuten alueen puusto on erirakenteista ja monilajista, mutta kuitenkin selvästi vanhaa talousmetsää. Kokonaisuutena tarkastellen alueella on nähtävissä ihmisvaikutuksen jäljet, mutta tästä huolimatta alueella on mahdollista tunnistaa vesitaloudeltaan ja kasvillisuudeltaan luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia kohteita. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteen molempiin avolähteisiin ja niiden välissä olevan noroon, sekä kohteen eteläosan lähteikölle purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Noron pohjalla veden purkautuminen on myös silmin nähtävissä. Avolähteillä pohjavesivaikutus ei juuri näy kasvillisuudessa tai luontotyypissä, mutta lähdenoron varren kasvillisuus on selvästi pohjavesivaikutusta ilmentävää ja edustavaa. Paikalla kasvaa myös harsosammalta (VU). Ylemmän lähdealtaan länsi- ja luonaispuolen lähdekorpisilla ja lähdelehtokorpisilla alueilla ja niihin liittyvillä tihkupinnoilla ei ole havaittavissa pohjaveden purkautumista, mutta muusta ympäristöstä poikkeava ja pohjavesivaikutusta ilmentävä kasvillisuus ja luontotyyppi kertovat näiden alueiden olevan pohjavesivaikutteisia. Nämä edustavat alueet ovat ympäristön ihmisvaikutuksesta johtuen pienialaisia, mutta kuitenkin ilmeikkäitä. Alueen eteläosan lähteikön alue on lähdelajistoltaan vaatelias ja sitä voi hyvin pitää luontotyypin mukaisesti edustavana. Vaikka alueella onkin nähtävissä ihmistoiminnan muuttaneita alueita, kohteen lähteikkö, lähdenoro ja lähteiset korpilaikut tihkupintoineen muodostavat alueelle edustavan ja merkittävän suoraan pohjavedestä riippuvaisen ekosysteemin.

39 KOU_008, Häkämäen lähde Sijainti: Häkämäki, Kotosuon itäreuna. 491780:6750629 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590906, Utti Maastokäynti: 1.8.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Kohteella on avolähde ja siitä alkunsa saava noro. Lähteen purkama pohjavesi valuu paikoin epämääräisenä ja maastoon leviävänä norona luoteeseen noin 40 metrin matkan, kunnes vesi painuu noron pohjalla maan sisään. Kuiva norouoma näkyy maastossa myös tämän jälkeen ja se johtaa kuivumispaikasta noin 25 metrin etäisyydellä olevaan ojaan. Noron varrella on pieniä lampareita, jotka näyttävät lähteiltä, mutta joilla ei havaintojen mukaan ole suoraa pohjavesiyhteyttä. Maasto lähdealtaan ympäristössä on tuoretta kangasta (MT), joka vaihtuu pian luoteissuunnassa mustikkakorpeen (MK). Avolähteen luoteispuoli ja lähdenoron varsi ovat lähdekorpea (LäK). Kohteen luonnontila Kohteen lähdeallas ja sen alapuolinen noro ovat luonnontilaisia eikä niissä näy merkkejä kaivamisesta tai muusta ihmisvaikutuksesta. Myös niiden vesitalous on havaintojen mukaan täysin luonnontilainen. Lähteen alapuolinen oja luoteissuunnassa on laskenut pohjaveden pinnan lähialueellaan ja lähdenoro painuu tämän seurauksena maan sisään noin 40 metriä lähteen alapuolelle. Tällä ei kuitenkaan ole havaittavaa vaikutusta noron vesitalouteen kuivumispaikan yläpuolella. Puusto kohteen ympärillä on erirakenteista ja monilajista, ja myös kuolleita pystyja maapuita alueella on jonkin verran. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähde purkaa veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Pohjavesivaikutus ei näy lähdealtaassa tai sen reunapalteilla erityisen merkittävänä, mutta heti lähteen alapuolella lähdenoron ympäristö on selvästi pohjavesivaikutteinen ja eroaa

40 niin kasvillisuuden kuin luontotyypinkin osalta muusta ympäristöstä. Kohteen kasvillisuutta ja luontotyyppiä voi pitää edustavana ja näin ollen paikalla on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi. KOU_009, Kääpälän lähteikkö Sijainti: Kääpälä, Onnonsensuon kaakkoispuoli. 497410:6773395 (ETRS- TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590902, Vekaranjärvi Maastokäynti: 10.8.2017 Suojeluperuste: Vesilaki (587/2011) 2:11, Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 24, 64 a Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Suojelualueen länsireunan pohjoisosa on kauttaaltaan lähteikköinen. Paikalla on tihku- ja hetepintoja, purolähteitä sekä ainakin kaksi avolähdettä. Länsireunan lähteiköiltä purkautuu melko vähän pohjavettä, mutta kohteen luoteisnurkassa olevalta pieneltä avolähteeltä virtaa pieni lähdenoro. Muuten paikalta purkautuvat vedet valuvat alarinteeseen pääosin kosteina juotteina. Lähteikköihin liittyy usein vahvasi lähdekorpea, jonka myötä pohjavesivaikutteiset alueet vaihettuvat ei-pohjavesivaikutteisiin luontotyyppeihin (OMT, MT, MKgK). Koko suojelualueen länsireunan pohjoisosan alueella tavataan runsaasti harsosammalta (Trichocolea tomentella). Alue länsilaidan lähteikköjen itäpuolella on pääosin kuivahtanutta korpea, mutta suojelualueen koskiosassa on kohteen etelä- ja pohjoisosaan halkaisevan ojan pohjoispuolella laajahko tihkupinta, jolla kasvaa muun muassa harsosammalta. Luonnonsuojelualueen pohjoisreunan keskivaiheilla on laaja avovesipintainen lähde. Tällä paikalla ei kuitenkaan havaittu kartoitushetkellä pohjaveden purkautumista ja lähteen lämpötila oli alueen mitatuista lähdelämpötiloista korkein. Alueen erittäin runsaat harsosammalkasvustot sekä muut pohjavesivaikutusta ilmentävät lajit osoittavat kuitenkin paikalla olevan ainakin pääsääntöisesti pohjavesiyhteys. Kohteen koillisnurkassa olevaan lähdekarttamerkin paikalla olevaan lähteeseen on aikanaan kaivettu oja, mutta tämä on nykyään osin padolla tukittu. Paikalla on laaja ja vetinen lähteikkö, joka purkaa selvästi pohjavettä. Myös

41 tällä lähteiköillä tavataan harsosammalta, sekä muuta edustavaa lähdekasvillisuutta. Alueen toinen lähdekarttamerkillä huomioitu lähde sijaitsee kohteen pääojan itäpäädyssä ja tämän lähteen alapuolella pääojaan on rakennettu pohjapato. Lähteikkö vastaa ilmeeltään alueen toista peruskarttaan merkittyä lähdettä ja on yhtä lailla kasvillisuudeltaan rehevä. Viimeinen havaittu lähteikkö alueelta löytyi pääojan eteläpuolelta noin 40 metriä alueen länsireunasta. Paikalla on laaja, noin 1 aarin laajuinen lähteikkö ja tihkupinta sekä niihin liittyvä lähdekorpi. Lähteikkö ei ole suorassa yhteydessä ojaan, ja tämänkin lähteikön kasvillisuus on edustavaa. Erityisenä lajina lähteiköllä tavattiin useita kymmeniä versoja erittäin uhanalaista metsälitukkaa (Cardamine flexuosa), jota vanhempien havaintojen mukaan tavataan myös muualla alueella. Kohteen lähteiköt ovat mesotrofisia (MeLäKö) ja niihin liittyy lähes säännönmukaisesti rehevää lähdekorpea (LäK). Ei-pohjavesivaikutteiset alueet taas ovat pääosin muuttunutta korpea (MKgK, KoMu) sekä tuoretta ja lehtomaista kangasta (MT, OMT). Alueella on yksityinen suojelualue, ja kohde muodostaa Natura 2000 -alueen Hevosoja-Kääpälän letto, FI0424008 sekä samannimisen soidensuojeluohjelmaan kuuluvan alueen. Kohteen luonnontila Koko alue on vahvasti ojitettu ja vain osa alueen vanhoista ojista näkyy peruskartalla. Kohteen pääojaa lukuun ottamatta nämä muut ojat ovat kuitenkin luontaisesti ennallistuneet lähes luonnontilaisen kaltaisiksi noroiksi. Kohteen pääoja ja sen kaksi haaraa kohteen peruskarttaan merkityille lähteille on aikakaan kaivettu ilmeisen syviksi. Ojia on ennallistamistoimina paikoin padottu, mutta näistä toimista huolimatta oja virtaa selvästi vanhassa uomassaan ja sen kuivattava vaikutus on sen varrella edelleen nähtävissä. Vaikka alueen itäosan lähteiköt ovatkin aikanaan ojitettu, ennallistamispadoilla niiden vesitalous on saatu palautettua lähelle luonnontilaa, ja näin ollen näitäkin lähteitä voi pitää vesilain tarkoittamalla tavalla luonnontilaisina tai sen kaltaisina. Alueen lukuisat muut lähteiköt alueen keski- ja länsiosassa olivat havaintojen mukaan vesitalouksiltaan ja altailtaan täysin luonnontilaisia, eikä niissä näy merkkejä vanhoistakaan muokkaustoimista. Tämä ei tarkoita, etteikö näitäkin alueita olisi aikanaan voitu paikoin kevyesti muokata, mutta luonnollisen ennallistumisen myötä sekä runsaan lähteisyyden avulla nämä kohteet ovat saavuttaneet mahdollisten muokkaustoimien jälkeen jälleen luonnontilaisen tason. Alueen puusto on pääosin tasaikäistä ja -rakenteista, eikä

42 näin luonnontilaisen kaltaista. Kohteen länsireunalla on kuitenkin melko mukavasti myös lahopuuta. Alue rajautuu länsiosasta vanhaan peltoon ja melko tuoreeseen hakkuuseen, joten alue on paikoin avoin ja reunavaikutukselle altis. Tällä ei kuitenkaan ole havaittavaa vaikutusta länsiosan lähteikköjen luonnontilaan. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Alueella purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä useasta eri kohdasta ja tämän lisäksi moni alue on tunnistettavissa pohjavesivaikutteiseksi ilmentävän luontotyypin ja kasvillisuuden perusteella. Pohjavesivaikutteiset paikat erottuvat ympäristöstään niin luontotyypin kuin edustavan ja vaateliaan kasvillisuuden myötä. Alueelle ei laske havaittavasti pintavesiä, joten purkautuvan pohjaveden voi myös olettaa olevan koko alueen vesitalouden perusta. Alueella kasvaa laajasti harsosammalta (VU) ja alue on rauhoitetun ja pohjavesivaikutuksesta hyötyvän metsälitukan (EN) ainoita kasvupaikkoja Kaakkois-Suomessa. Alue on siis merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi. KOU_010, Lautakorven lähteikkö a Sijainti: Näkkimistö, Lautakorven koillisnurkka. 493884:6771231 (ETRS- TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590901 B, Selänpää Maastokäynti: 23.8.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Paikalla on kaksi avolähdettä noin 25 metrin etäisyydellä toisistaan. Etelänpuoleinen avolähde sijaitsee lähellä kaivettua ojaa, johon lähteen vesi valuu vetisenä juottina. Pohjoisenpuoleinen avolähde on hieman kauempana ojasta, eikä lähteestä näytä suoraan lähtevän purku-uomaa. Kuitenkin joitakin metrejä lähteen alapuolella maan sisästä ilmestyy piilonoro, jonka alkuperä on veden lämpötilan perusteella lähteessä. Noroa pitkin vesi valuu lähteiseen ojaan. Lähteen pohjoispuolelle levittäytyy noin 10 20 neliömetrin laajuinen tihkupinta (MeLäKö). Mo-

43 lempien lähteiden reunapalteilla kasvaa runsaasti harsosammalta (Trichocolea tomentella). Lähteiden ympäristö laajemmin on selvästi kuivunutta turvekangasta (RhtKg, MtKg). Kohteen luonnontila Etelänpuoleisen avolähteen vedenpinta on laskenut selvästi luonnontilasta ja sen reunapalteiden perusteella paikalla on ollut aikaisemmin nykyistä laajempi lähde. Tämä havainto käy hyvin yksiin lähteen ympäristön kanssa, joka on selvästi kuivunutta ja painunutta turvekangasta. Alueen puusto yleisesti on hyvin tasarakenteista ja yksipuolista, eikä sisällä luontoarvoja. Kohteen pohjoisenpuoleinen avolähde ei ole etelänpuoleisen tavoin kuivunut, eikä sen vedenpinta ole reunapalteiden perusteella laskenut ainakaan merkittävästi. Kuitenkin myös tämän lähteen etelä- ja länsipuolella on havaittavissa maaston lievää painumista, joten täysin luonnontilainen ei tämäkään avolähde oletettavasti ole. Kummassakaan avolähteessä ei näy suoria kaivamisen merkkejä, eikä niiden purku-uomia oletettavasti ole muokattu. Pohjoisenpuoleisen avolähteen yläpuolelle levittäytyvä tihkupinta on hyvin luonnontilaisen oloinen, eikä sen alueella ole jälkiä maaston kuivumisesta tai painumisesta. Kohteen suojeluperusteet eivät ole aivan yksiselitteiset: ensinnäkin kohteen puusto ei laajalti osin ole luonnontilaista. Kohteen tihkupinnan ympäristössä on kuitenkin havaittavissa erirakenteisuutta ja paikalla on myös lehtisekapuustoa ja tältä osin metsälakiin pohjautuvan suojelun on perusteltavissa. Kohteen etelänpuoleinen lähde on niin selvästi kuivunut läheisen ojan vaikutuksesta, ettei sitä voi pitää vesilain tarkoittamalla tavalla luonnontilaisena. Myös pohjoisenpuoleisen avolähteen vedenpinta saattaa olla hieman laskenut oletetusta luonnontilasta, mutta se on kuitenkin yhä ominaispiirteiltään hyvin luonnontilaisen kaltainen ja sen kohdalla myös vesilakiin perustuva suojelu tulee kysymykseen. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Etelänpuoleisen lähteen vesi on kirkasta ja pohjoisenpuoleisen aavistuksen rusehtavaa, mutta veden lämpötilan perusteella molempiin lähteisiin purkautuu selvästi pohjavettä. Tämä myös näkyy molempien lähdealtaiden kasvillisuudessa, jossa harsosammal (VU) on valtalajina. Pohjoisenpuoleisen lähteen yläpuolella oleva tihkupinta ei suoranaisesti pura pohjavettä, mutta sen muusta ympäristöstä poikkeava ja pohjavesivaikutusta ilmentävä kasvillisuus antaa vahvan tuen pitää tihkupintaa suoraan pohjavesivaikutteisena. Alueen avolähteiden kasvillisuus on

44 melko yksipuolista, vaikkakin harsosammalen myötä itsessään merkittävää. Tihkupintainen alue puolestaan on pienialaisuudestaan huolimatta kaikin puolin edustava. Yhteenvetona voi todeta, että molempia lähteitä voi pitää merkittävinä pohjavedestä suoraan riippuvaisina ekosysteemeinä, mutta ainoastaan pohjoisenpuoleinen avolähde ja siihen liittyvä tihkupinta täyttävät E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteerit myös suojeluperusteen ja luonnontilaisuuden osalta. KOU_011, Lautakorven lähdelehtokorpi Sijainti: Näkkimistö, Lautakorven koillisnurkka. 493837:6771251 (ETRS- TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590901 B, Selänpää Maastokäynti: 23.8.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Paikalla on noin 5 aarin laajuinen lähdelehtokorpi (LäLhK) II Salpausselän eteläreunan alaosan notkelmassa. Lähdelehtokorven alueella on laajasti tihkupintoja ja näiden hiljalleen purkama vesi on jäänyt paikoin maaston painanteisiin muodostaen vesikuoppia. Varsinaista veden virtaamista alueella ei ole havaittavissa. Alueen kasvillisuus on vaateliasta ja monipuolista. Etenkin sammallajisto on rikas ja yhtenä alueen valtalajina on harsosammal (Trichocolea tomentella) (VU). Myös putkilokasvilajisto on edustava ja merkittävä, ja siihen kuuluu muun muassa soikkokaksikko (Listera ovata) (RT). Alueen puusto on harvaa, mutta järeää. Puuston harvuus on yksinomaan luonnollista ja johtunee pitkälti maaston märkyydestä. Lehtokorpilaikun eteläpuolella on kaivettu oja, jonka välitön lähiympäristö on osin kuivahtanut. Muuten alue vaihettuu reunoiltaan tuoreeseen kankaaseen (MT) ja kangaskorpeen (MKgK). Kohteen luonnontila Kohde on kaikin puolin vähintään luonnontilaisen kaltainen. Alapuolinen ojitus on kuivattanut sen lähiympäristöä, mutta tämä vaikutus on paikallinen. Vaikka alueen

45 pohjaveden pinnan korkeudessa lieneekin tapahtunut muutoksia alueen ojituksen myötä, ainakin kohteen yläosan vesitalous näyttäytyy edelleen hyvin luonnontilaisena. Kohteen puusto on erirakenteista ja paikalla on myös hieman lehtipuustoa. Myös eri lahoasteista ja monen kokoluokan lahopuuta alueella esiintyy melko paljon. Merkittäviä tihkupintoja voi vesilain vakiintuneen tulkinnan mukaan pitää vesilain mukaisina lähteinä. Alueen lähdelehtokorven tihkupinnat voisivat siis olla vesilailla suojeltuja, mutta koska maastokartoituksen aikana yleisesti pohjavesivaikutteisen, rehevän ja märän lehtokorven pohjakerroksesta ei voinut yksiselitteisesti rajata muusta ympäristöstä merkittävällä tavalla poikkeavia tihkupintoja, ei alueella arvioitu olevan vesilain mukaista suojelua. Tarvittaessa tämä asia on kuitenkin hyvä tarkistaa maastossa uudestaan, sillä esimerkiksi luontainen pohjavedenpinnan tason vaihtelu voi muuttaa tätä tulkintaa. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Alue on laajalti märkä ja ilmeeltään voimakkaasti pohjavesivaikutteinen. Lisäksi alueella on useita vesilampareita, joiden vesi on kirkasta ja joiden kasvillisuus ilmentää pohjavesivaikutusta, mutta joiden lämpötila on tuoreeksi pohjavedeksi lämmintä (9 C). Kartoitusajankohdan puhtaat pintavedet olivat kuitenkin tätä lämpimämpiä, jolloin kohteella havaittujen vesien voi olettaa olevan pohjavettä, joka tihkuu laajalle alueella hitaasti ja lämpenee samalla lämpimän ilman vaikutuksesta. Tätä tulkintaa tukee vahvasti se, että alueen kasvillisuus on laajasti ja selvästi pohjavesivaikutusta ilmentävää, samoin kuin alueen laajemmasta ympäristöstä erottuva luontotyyppikin. Paikalle ei havaittavasti valu pintavesiä, joten alueelle tihkuvan pohjaveden voi katsoa olevan alueen vesitalouden perusta. Kohteen kasvillisuus on kaikin puolin edustavaa ja vaateliasta, ja lajistossa on myös itsessään merkittäviä lajeja. Kohteella on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi.

46 KOU_012, Lautakorven lähteikkö b Sijainti: Näkkimistö, Lautakorven keskialue. 493590:6771052 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590901 B, Selänpää Maastokäynti: 22.8.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Kohteella on loivaan etelään viettävään rinteeseen muodostunut kahde aarin alueelle levittäytyvä mesotrofinen lähteikkökompleksi (MeLäKö). Lähteikkö purkaa pohjavettä etenkin sen pohjoisreunalta ja purkautuva vesi valuu lähteikön alareunaan pieninä noroina. Pääosa lähteiköstä on hyllyvää hetepintaa, mutta lähteiköllä on myös tihkupintaisuutta sekä pieniä avovesialueita. Kohteen pohjakerroksen valtalaji on harsosammal (Trichocolea tomentella). Lähteikön reuna-alueilla ja pienialaisesti hetteikön yläpuolelle nousevilla mätäspinnoilla esiintyy lähdekorpea (LäK). Lähteikköistä aluetta ympäröi eteläosassa ruohoturvekangas (RhtKg) ja pohjoisosassa tuore kangas (MT). Joitakin metrejä lähteikön eteläpuolella on syvähkö kaivettu oja. Huomionarvoista on, että ojan kaivuumassoja on läjitetty ojan ja lähteikön väliin, mikä näyttäytyy lähteikön kannalta positiivisena asiana. Lähteiköltä valuvat vedet ovat puhkaisseet läjitysmassoihin muutaman pienen aukon, joiden kautta vesi pääsee valumaan ojaan. Kohteen luonnontila Lähteikkö näyttäytyy kaikin puolin luonnontilaisena, eikä sen alueella näy suoria jälkiä ihmistoiminnasta. Lähteikön alapuolelle on kuitenkin kaivettu oja, jonne lähteikön vedet lopulta valuvat. Läheisellä ojalla voisi olla huomattava kuivattava vaikutus, mutta tällä kohteella ei ole havaittavissa jälkiä kuivumisesta ja muutoksista vesitaloudessa. Ojan kaivuumassat sijaitsevat pääosin lähteen ja ojan välissä, mikä on olettavasti vähentänyt ojan suoraa vaikutusta lähteeseen. Läjitysmassoilla ei myöskään ole havaittavissa patoavaa vaikutusta, sillä lähteiköltä valuva vesi on puhkaissut niihin muutaman luonnolliselta vaikuttavan uoman. Ojan takia lähdettä ei voitane kuitenkaan pitää täysin luonnontilaisena, mutta koska lähteen vesitalous ja biologiset ominaispiirteet ovat hyvin luonnontilaisen kaltaisia, kohde

47 arvioitiin maastokartoituksen perusteella vesilailla suojelluksi. Tätä tulkintaa tukee esimerkiksi se, että mikäli lähdettä lähestyisi pohjoissuunnasta, ei alapuolisen ojan olemassaoloa arvaisi ilman ennakkotietoa asiasta. Lähteikön ympäristön puusto on melko nuorta ja alueella on vanhoja kantoja. Kyse on siis talousmetsästä, joka kuitenkin lähteikön välittömässä läheisyydessä on melko monilajista ja hyvää vauhtia kehittymässä kohti erirakenteisuutta. Lisäksi lähteikön ympäristö eroaa luonnonilmeeltään laajemmasta ympäristöstä ja näin ollen kohteella tulee kysymykseen myös metsälakiin perustuva suojelu. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähteikölle purkautuu laajasti veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä, joka näyttäytyy myös kohteen vesitalouden perustana. Pohjavesivaikutuksen piirissä olevat alueet erottuvat selvästi muusta ympäristöstä kasvillisuuden ja luontotyypin perusteella. Lähteikön kasvillisuus ja etenkin sen sammallajisto on monipuolista ja ilmentää hienosti pohjavesivaikutusta. Kaiken kaikkiaan paikalla on edustava mesotrofinen lähteikkö, jonka myötä kohde on myös merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi. KOU_013, Lautakorven lähteikkö c Sijainti: Näkkimistö, Lautakorven keskialue. 493486:6771052 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590901 B, Selänpää Maastokäynti: 22.8.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Loivaan kaakkoon viettävään rinteen notkelmaan sijoittunut noin yhden aarin laajuinen lähteikkökompleksi (MeLäKö), johon sisältyy matalaa avovesipintaa, hetteikköä sekä tihkupintaa. Lähteikköön purkautuu pohjavettä laajalle alueella ja purkautuva vesi valuu pieninä noroina lähteikön poikki kaakonsuuntaan. Peruskartasta poiketen lähteiköstä ei lähde minkäänlaista ojaa tai uomaa länteen päin. Sen sijaan lähteiköstä on puhkaistu pieni uoma lähteikön itäpuolella olevaan ojaan, jonne lähteikön vedet lopulta virtaavat. Lähteikön laitamilla tavataan muun

48 muassa harsosammalta (Trichocolea tomentella). Lähteikkö vaihettuu pääosin ympäristön tuoreeseen kankaaseen (MT). Länsisuunnassa, lähellä kyseessä olevaa lähteikköä, on toinen lähteikkö (KOU_014, Lautakorven lähteikkö d), mutta näiden välissä on lähteikköjen yläpuolelle nouseva maakannas, joka erottaa kohteet täydellisesti toisistaan. Kohteen luonnontila Lähteikkö on kokonaisuudessaan hyvin luonnontilaisen kaltainen. Lähteikön kaakkoisreunaan on kuitenkin selvästi puhkaistu aukko läheiseen ojaan, jota pitkin lähteikön vedet valuvat pois paikalta. Tämä ainakin osin keinotekoinen purkuuoma on pitkälle ennallistunut, ja lähteen vesitalous näyttäytyy purku-uomasta huolimatta kokonaisuudessaan luonnontilaisen kaltaisena. Paikalla ei esimerkiksi näy merkkejä vedenpinnan alenemisesta tai kuivumisesta oletettuun alkuperäiseen luonnontilaan verrattuna. Purkuaukkoa lukuun ottamatta lähdeallas näyttää täysin koskemattomalta. Vesilain suojeluperusteen osalta kyseessä on rajatapaus: toisaalta lähteen biologiset ominaispiirteet kohteen luontotyyppi huomioiden ovat erittäin luonnontilaisen kaltaisia, mutta esteettisesti purku-uoman muokkauksesta ei voi erehtyä. Maastokäynnin perusteella paikalla arvioitiin olevan vesilain suojelema lähde nimenomaan lähteikön luonnontilaa vastaavien ominaispiirteiden perusteella. Lähteikön ympäristön puusto on monilajista ja paikalla esiintyy myös järeitä tervaleppiä sekä kuolleita maa- ja pystypuita. Myös puuston erirakenteisuutta on havaittavissa, mutta alueen vanhat kannot kertovat alueella harjoitetusta metsätaloudesta. Kokonaisuutena lähteikön lähiympäristö on kuitenkin niin luonnontilaisen kaltainen, että kyseeseen tulee epäilyksettä metsälakiin perustuva suojelua. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähteikköön purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Pohjavesivaikutteinen alue eroaa selvästi muusta ympäristöstä pohjavesivaikutusta ilmentävän vaateliaan ja edustavan kasvillisuuden ja luontotyypin perusteella. Alueelle ei havaittavasti purkaudu pintavesiä, joten pohjaveden voi katsoa olevan kohteen vesitalouden perusta. Paikalla on siis merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi.

49 KOU_014, Lautakorven lähteikkö d Sijainti: Näkkimistö, Lautakorven keskialue. 493459:6771066 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590901 B, Selänpää Maastokäynti: 22.8.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Paikalla on noin 7 aarin laajuinen lähdekompleksi (35 x 20 m), joka kävisi oppikirjaesimerkiksi meso-eutrofisesta lähteiköstä. Lähteikön sammallajiosto on huomattavan edustavaa ja vaateliasta etenkin lähteikön pohjois- ja itäosassa, jossa lähteiköille myös silminnähden purkautuu pohjavettä. Lähteikön eteläreunalla taas kasvaa huomionarvoisena lajina röyhysaraa (Carex appropinquata) (VU). Lähteikön laitamilla olevilla tihkupinnoilla pohjois- ja länsireunoilla tavataan pienialaisesti harsosammalta (Trichocolea tomentella) (VU). Lähteikkö on pääasiassa vain vaivoin kantavaa, hyllyvää hetteikköä ja paikoin alueella on myös matalia avovesipintoja. Lähteikön keskellä on pieni puusaareke. Lähteikön purkama pohjavesi valuu pohjois, itä - ja eteläreunoilta kohti lähteikön keskustaa, jossa vesi muodostaa länteen päin virtaavan luonnontilaisen noron. Noron vesimäärä kasvaa koko lähteikön alalla ja lopulta se poistuu lähteiköltä sen länsilaidassa. (Alueen uomasto näyttäytyy peruskartalla (2017) virheellisenä: lähteikön alueelle piirretty länsi-itä -suuntainen oja kuvannee lähteikön luonnontilaista noroa, mutta tällöin se on piirretty liikaa etelään. Lisäksi noro ei ala lähteikön itäpuolella olevalta lähteiköltä (KOU_013, Lautakorven lähteikkö c.) Lähteikkö vaihettuu pohjois-, itä- ja eteläreunalla melko jyrkkäpiirteisesti ei-pohjavesivaikutteisiin luontotyyppeihin (MT, OMT), mutta länsiosassa lähteikön reunamat ovat ennen kaikkea lähdekorpea (LäK). Kohde on kasvillisuudeltaan ja luontotyypiltään yllättävä poikkeus koko Lautakorven alueella ja eroaa alueen muista lähteiköistä. Lisäksi se on yksi Kymenlaakson edustavimmista meso-eutrofisista lähteiköistä.

50 Kohteen luonnontila Kohde on vesitaloudelta ja muilta ominaispiirteiltään täysin luonnontilainen. Lähteikköaltaassa ei näy merkkejä kaivamisesta tai muusta ihmisvaikutuksesta ja lähteikön poikki virtaava noro on täysin luonnonuomainen. Lähteikön alapuolella länsisuunnassa noroa on perattu ja suoristettu, mutta näillä toimilla ei ole minkäänlaista havaittavaa vaikutusta itse lähteen vesitalouteen. Näin ollen lähteikkö on vesilain suojelema. Lähteikön alueella ja sen lähiympäristössä oleva puusto on erirakenteista ja monilajista ja alueella on myös kohtalaisesti lahopuuta. Näin myös metsälain suojeluperusteet alueella täyttyvät. Lähteikön ympäristö laajemmin on metsätalouskäytössä, josta lähteikkö ja sen lähiympäristö eroaa selvästi. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähteikölle purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella runsaasti pohjavettä ja paikoin pohjaveden virtaaminen maan sisästä on selvästi nähtävissä. Paikalle ei valu pintavesiä ja lähteen poikki virtaava noro on lämpötilan perusteella puhdasta pohjavettä. Kohteen kasvillisuus ja luontotyyppi ilmentävät selvästi pohjavesivaikutusta ja ovat siitä riippuvaisia. Lisäksi kohde myös erottuu selvästi ympäristön ei-pohjavesivaikutteisista alueista ja alueen kasvillisuuteen kuuluu myös huomionarvoista lajistoa. Kaiken kaikkiaan kohteella on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi. KOU_015, Lautakorven lähteikkö e Sijainti: Näkkimistö, Lautakorven keskialue. 493401:6771064 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590901 B, Selänpää Maastokäynti: 17.8.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Paikalla on noin 3 4 aarin laajuinen lähteikkökompleksi (MeLäKö). Lähteikkö on pääosin hyllyvää hetteikköpintaa, joka kestää kulkemista vain paikoin. Lähteikköaltaan luoteis- ja länsilaidalla on myös avovesipintoja, joihin purkautuu selvästi

51 pohjavettä. Näiden purkauspaikkojen lisäksi koko lähteikköaltaan alalla on lämpökameralla havaittavia kylmiä pisteitä, jotka kertovat purkautuvasta pohjavedestä. Alueen lajisto on monipuolinen ja edustava, ja siihen kuuluu muun muassa harsosammal (Trichocolea tomentella). Lähteikön poikki virtaa pohjois-etelä -suuntainen luonnonuomainen noro, jota kohti lähteikköallas länsi- ja itäsivuilta viettää. Tähän noroon liittyy lähteikön reuna-alueilta purkautuva pohjavesi hentoina pikkunoroina. Lähteikön leikaavan noron ylä- ja alaosa on kaivettu suoraksi ojaksi, mutta näitä kaivuutöitä ei ole ulotettu lähteikön alueelle. Lähteikkö vaihtuu jyrkkäpiirteisesti ennen kaikkea turvekankaaseen (MtKg). Kohteen luonnontila Lähde näyttäytyy hyvin luonnontilaisena niin vesitaloudeltaan kuin yleisesti luonnonilmeeltäänkin. Lähteikössä ei ole jälkiä kaivamisesta tai muusta muokkauksesta. Tosiasia kuitenkin on, että lähteikön ylä- ja alapuolinen ojitus on oletettavasti muuttanut lähteen luonnontilaa: yläpuolinen oja tuo lähteen leikkaavaan noroon vettä muun muassa lähteikön pohjoispuolella olevalta lähteeltä. Sinänsä tämä on luonnollista ja lähteiden välillä voi ajatella olleen alkuperäisessäkin luonnontilassa noro, eikä ojan tuoma vesimäärä vaikuta erityisesti muuttaneen lähteikön vesitaloutta. Alapuolinen oja on melko syvä ja se alkaa nopeasti lähteikön alapuolella, mutta tästä huolimatta sen aiheuttama kuivattava vaikutus näyttäytyy vähäisenä. Alueen ojituksella ei näytä olleen merkitystä myöskään lähteikölle purkautuvan pohjaveden määrään, sillä vedenpinnan taso näyttää kaikin puolin luonnolliselta. Yksi syy tähän on oletettavasti se, että pohjavettä näyttää purkautuvan lähteikköalteeseen ennen kaikkea sen luoteisosassa, missä suunnassa oleva oja on matala ja lähes umpeenkasvanut. Myös lähteikön luonnollinen kaltevuus kohti keskinoroa on estänyt vesien sekoittumisen sekä rajoittanut ojituksen vaikutusta entisestään. Yhteenvetona lähteen luonnontilaisuudesta voi tiivistää, että lähde on luonnontilaisen kaltainen ja etenkin luoteisreuna näyttäytyy kaikin puolin luonnontilaisena. Läheisillä ojilla on varmasti vaikutusta, mutta tämä ei näyttäydy lähteikön biologisten ominaispiirteiden kannalta merkittävänä ja näin ollen lähdettä voi pitää vesilain tarkoittamalla tavalla luonnontilaisena. Lähteen ympäristön puusto on välttävästi luonnontilaisen kaltaista, ja kyseeseen voi tällöin tulla myös metsälakiin perustuva suojelua.

52 Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähteikölle purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä ja tämä muodostaa lähteikön reuna-alueiden vesitalouden perustan. Lähteikköön laskee vesiä myös sen yläpuoliselta lähteeltä, mutta lähteen luontaisesta kaltevuudesta kohti keskinoroa johtuen nämä vedet eivät pääse sekoittumaan lähteikön omaan pohjaveteen kuin pienialaisesti. Lähteikön kasvillisuus on ilmeikästä ja edustavaa ja se poikkeaa selvästi muusta ympäristöstä. Jyrkkä raja ei-pohjavesivaikutteisiin luontotyyppeihin vahvistaa entisestään kuvaa kohteen asemasta suoraan pohjavedestä riippuvaisena ekosysteeminä. Kohdetta voi myös pitää merkittävänä lähteikön edustavuuden ja harsosammalen (VU) esiintymisen perusteella. KOU_016, Lautakorven lähteikkö f Sijainti: Näkkimistö, Lautakorven keskialue. 493363:6771019 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590901 B, Selänpää Maastokäynti: 17.8.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Kohteella on noin neljän aarin laajuinen lähteikkökompleksi (MeLäKö), joka sisältää ennen kaikkea märkää ja hyllyvää hetteikköpintaa, mutta myös pieniä lähdenoroja sekä tihkupintaa. Lähteikön koko alalla tavataan harsosammalta (Trichocolea tomentella). Lähteiköstä ei lähde yhtä selvää purku-uomaa, vaan vesi valuu epämääräisinä noroina ja juotteina lähdettä itä-, etelä- ja länsisuunnista reunustaviin ojiin. Ojia ei ole kaivettu suoraan kiinni lähteikköön ja ojan ja lähteikön välissä on kaistale turvekangasta tai korpea (LhtKg, RhtKg LäKMu). Kohteen luonnontila Kohteen lähteikkö on erittäin luonnontilaisen kaltainen, muistuttaa laajasti jopa luonnontilaista lähteikköä. Tämä on suorastaan hämmentävää, kun ottaa huomioon lähteikön ympäristön ojat. Joka tapauksessa lähteikön vedenpinnan taso näyttää olevan lähes kauttaaltaan luonnontilaisella tasolla, eikä lähteikön alueella

53 ole havaittavissa jälkiä kuivumisesta. Syy luonnontilan säilymiseen on todennäköisesti se, että pohjavesi virtaa lähteikölle pohjoissuunnasta, jossa ei ole lähellä ojia ja kauempanakin pohjoissuunnassa oleva lounas-koillinen -suuntainen oja on kuiva ja matala. Lisäksi lähteikön ja ympäröivien ojien väliin on jätetty kaistale metsämaata, joka toimii lähteikön puskurina ojiin. Nämä kaistaleet ovat kylläkin kuivuneet ojien läheisyydestä. Metsäkaistaleiden jättäminen ojien ja hyllyvän lähteikön väliin on säilyttänyt myös lähteikön luonnollisen vaihettumisen muihin luontotyyppeihin. Pienialaisesti on varmasti kuitenkin osoitettavissa kohtia, joissa läheinen oja on muuttanut lähteikön luonnontilaa tai vähintäänkin aiheuttanut esteettistä haittaa, mutta kokonaisuutena koko laaja lähteikköalue on hyvin luonnontilaisen kaltainen, eikä kalpene biologisilta ominaispiirteiltään luonnontilaiselle lähteiköllä. Näin ollen lähteen voi katsoa olevan vesilain suojelema. Lähteikön ympäristön puusto monilajista ja osin erirakenteista. Tällöin myös metsälain mukainen suojelu tullee kysymykseen. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähteikölle purkautuu useaan kohteen veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Pohjavesivaikutteinen alue erottuu selvästi ympäristöstään pohjavesivaikutusta ilmentävän luontotyypin ja kasvillisuuden perusteella. Kohteen lajisto on luontotyyppi huomioiden edustava ja alueella kasvaa laajasti harsosammalta (VU). Paikalla ei laske havaittavasti pintavesiä, joten pohjaveden voi olettaa olevan alueen vesitalouden perusta. Kaiken kaikkiaan paikalla on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi.

54 KOU_017, Silta-ahonsuon lähteikkö Sijainti: Näkkimistö, Silta-ahonsuon pohjoisosa. 490890:6769733 (ETRS- TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590901 A, Selänpää Maastokäynti: 16.8.2017, 23.8.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Silta-ahonsuon pohjoisosassa kahden likimain etelään viettävän ojan väliin jää laaja, vähintään kymmenen aarin laajuinen pohjavesivaikutteinen alue. Paikalla on ainakin kuusi allikko- tai hetteikkölähdettä, sekä useita tihkupintoja. Kohteen pohjoissuunnassa ylimmälle lähteikölle purkautuu silminnähden pohjavettä ja paikalla kasvaa muun muassa poimulehväsammalta (Plagiomnium undulatum). Lähteestä ei lähde varsinaista purku-uomaa, vaan kostea lähdekorpinen (LäK) juotti loivaan alarinteeseen. Alueen loput lähteet ovat enemmän avovesipintaisia, eikä niissä havaittu yhtä voimakasta pohjaveden purkautumista. Kuitenkin myös niiden alapuolella on kosteita ja paikoin myös noromaisia juotteja. Alueen laajat tihkupinnat sekä lähteiden ympäristöt ovat laajasti harsosammalen (Trichocolea tomentella) peittämiä. Lähteiköt rajautuvat paikoin melko suoraviivaisesti ympäröivään ei-pohjavesivaikutteiseen ympäristöön (OMT, RhtKg), paikoin vaihettuminen tapahtuu lähdekorven kautta. Lähteiden lisäksi paikalla on joitakin, etupäässä vanhan metsäkoneuran painaumiin syntyneitä lätäköitä, jotka ovat helposti tunnistettavissa pintavesivaikutteisiksi veden lämpötilan ja kasvillisuuden perusteella. Aluetta reunustavat ojat ovat kuivattaneet aluetta etenkin paikoilta, joissa ei ole lähettyvillä pohjavesiyhteyttä ja nämä alueet ovat nyt ruohoturvekangasta (RhtKg). Kohteen luonnontila Kohteen ylimmän lähteikön yläpuolella on vanha ja matala sarkaojalta vaikuttava kaivanto, joka on ollut ilmeisesti kuiva hyvin pitkään. Tällä ei ole muuten luonnontilaisen lähteikön luonnontilaan havaittavaa vaikutusta. Alueen muut löydetyt läh-

55 teet ovat altailtaan ja vesitaloudeltaan luonnontilaisia. Myös suurin osa tihkupinnoista on luonnontilaisia, mutta paikallisesti kohteen itäosassa kulkeva vanha metsäkoneura on kulkenut alueella olevien tihkupintojen päältä. Kohteen puusto on välttävästi luonnontilaisen kaltaista, lievästi erirakenteista ja osin sekapuustoista, mutta vanhat kannot kertovat paljastavat alueella harjoitetun metsätalouden. Pohjavesivaikutteista aluetta reunustavat ojat ovat kuivattaneet lähiympäristöään ja näiltä osin kohde on voimakkaasti muuttunut pois luonnontilasta. Pohjavesivaikutteisiin alueisiin ojilla ei kuitenkaan ole havaittavaa vaikutusta. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteen lähteisiin purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä, ja tämä on myös silmin nähtävissä. Pienet vaihtelut mitatuissa vesien lämpötiloissa lähteiden välillä heijastavat pohjaveden purkautumisen voimakkuutta. Alueen pintavesivaikutteiset lätäköt eroavat lämpötilaltaan selvästi alueen lähteistä. Lähteiden lisäksi alueella on ympäristöstään erottuvia tihkupintoja, jotka tunnistaa pohjavesivaikutteisiksi ennen kaikkea voimakkaasti pohjavesivaikutusta ilmentävän kasvillisuuden perusteella. Pohjavesivaikutteiset paikat eroavat selvästi muusta ympäristöstä etenkin lähteiköillä ja tihkupinnoilla, mutta kohtalaisesti myös avolähteiden ympäristössä. Ero näkyy niin pohjavesivaikutusta ilmentävässä kasvillisuudessa kuin luontotyypeissäkin. Alueen pohjavesivaikutteinen kasvillisuus on monipuolista ja edustavaa. Toisin sanoen kohteella on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi. Kohteen merkittävyyttä lisää harsosammalen (VU) poikkeuksellisen runsas esiintyminen sekä vaateliaan poimulehväsammalen (RT) kasvaminen alueella.

56 KOU_018, Kuoppaniityn lähteikkö Sijainti: Suur-Selänpää, Selänpäänkankaan eteläreuna Kuoppaniityn kaakkoispuolella. 488606: 6768786 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590901 A, Selänpää Maastokäynti: 16.8.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Loivahkoon etelälounaaseen viettävään rinteeseen sijoittunut monipuolisesti pohjavesivaikutteinen noin kuuden aarin laajuinen alue, jolla tavattaan niin eri lähteikkötyyppejä sekä lähdevaikutteista korpea ja lettoa. Kohteella ylinnä on avolähde, johon purkautuu hieman pohjavettä. Lähteestä ei lähde varsinaista purku-uomaa, vaan vesi valuu märkänä juottina pian lähteen alapuolella alkavalle hyllyvälle lähteikölle (Me-EuLäKö). Avolähteen ja lähteikön länsipuolella rinteen yläosassa on lähteistä korpea (LäLhK, LäK), jossa on paikoin tihkupintoja ja lähdejuotteja. Yhdessä tällaisessa juotissa kasvoi myös pienialaisesti harsosammalta (Trichocolea tomentella). Paikoin alueella on havaittavissa myös kosteaa lehtoa (AthOT). Kohteen ylä- ja keskiosasta purkautuvat vedet valuvat hiljalleen juotteinen ja pieninä noroina kohteen alaosassa olevaan itä-länsi -suuntaiseen ojaan. Sitä ennen on kuitenkin erotettavissa kohteen toinen hyllyvä lähteikkö (EuLäKö), jonka vaihettuu edelleen lähteiseksi lettokorveksi (LK), joka levittäytyy koko ojan pohjoispuolen reunakaistaleella. Paikalla kasvaa useita vaateliaita putkilokasvi- ja sammallajeja, muun muassa röyhysaraa (Carex appropinquata). Ojan eteläpuolella maasto on edelleen märkää, mutta luonnonilmeeltään selvästi pohjoispuolesta poiketen luhtaista, eikä enää pohjavesivaikutteista. Kohteen luonnontila Kohteen avolähde, lähteiköt, tihkupinnat sekä näistä lähtevät norot ovat luonnontilaisia, eikä niissä näy merkkejä ihmistoiminnasta. Näiden alapuolella oleva oja kerää vedet, mutta sen kuivattava vaikutus ulottuu vain aivan oja reunan läheisyyteen. Kohteen puusto on luontotyypin mukaista ja monipuolista. Myös lahopuuta

57 esiintyy jonkin verran. Ainoastaan järeiden ylispuiden puuttuminen osoittaa alueen olleen aikanaan metsätalouskäytössä. Kohde rajautuu joka suunnasta melko tuoreeseen avohakkuuseen tai sen jälkeen syntyneeseen taimikkoon. Tämä näkyy alueella reunavaikutuksena, joka on paikallisesti muuttanut kohteen pienilmastoa. Merkittävästä haitasta ei kuitenkaan liene kyse. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteen lukuisista ja laajoista lähteikköluontotyypin alueista huolimatta alueelta ei purkaudu erityisen paljon pohjavettä, vaan kyse on lähinnä tihkumisesta. Alueen vedet ovat kirkkaita, mutta lämpötilaltaan noin kaksi astetta lämpimämpi kuin muualla havaitut selvästi virtaavat pohjavedet. Joka tapauksessa alueen vedet olivat selvästi kylmempiä kuin ajankohdan puhtaat pintavedet, mikä yhdessä laajemmasta ympäristöstä erottuvan ja selvästi pohjavesivaikutusta ilmentävän kasvillisuuden ja luontotyyppien perusteella antaa vahvan tuen pitää aluetta selvästi pohjavesivaikutteisena. Alueen kasvillisuus on monipuolista, edustavaa ja vaateliasta ja paikalla tavataan useita pohjavedestä riippuvaisia luontotyyppejä. Myös alueella tavattavat röyhysara (VU), lettovilla (Eriophorum latifolium) (RT) ja harsosammal (VU) ovat itsessään lajeina merkittäviä. Yhteenveto on helppo todeta, että paikalla on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi. KOU_019, Perttulinvierun itäinen lähteikkö Sijainti: Kauriosuon etelälaita, Perttulinvieru. 491241:6772178 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590901 A, Selänpää Maastokäynti: 8.8.2017 Suojeluperuste: Vesilaki (587/2011) 2:11, Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 24, 64 a Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Kohteen keskiössä on noin 3 aarin laajuinen hyvin vetinen alue, hetteikkö, jolla esiintyy mosaiikkimaisesti lähteikköä (Me-EuLäKö), lähdekorpea (LäK) ja lettoista lähdesuota (Me-EuLäS). Sen länsi- ja eteläpuolella kiinteämmän maan puolella

58 on useita pieniä pohjaveden purkautumispaikkoja, joihin on muodostunut lähteikköjä sekä tihkupintoja. Näillä alueilla kasvaa runsaasti muun muassa harsosammalta (Trichocolea tomentella). Lähteiden purkama vesi valuu noroina ja juotteina kohteen keskushetteikölle, jonka luoteisosassa vedet lopulta kerääntyvät melko selvärajaiseksi noroksi. Hetteikön eteläpuolella kivennäismaan rajalla on kaivettu oja, joka kaartuu luoteeseen hetteikön itäpuolelta. Oja ei kuitenkaan sivua lähteikköä kuin aivan sen kaakkoiskärjessä. Tähän ojaan purkautuu myös pohjavettä ja sen kasvillisuus ilmentää lähteisyyttä. Ojan itäpuolella maasto ei ole enää ainakaan erityisen näkyvällä tavalla pohjavesivaikutteista. Lähteisen alueen ympäristö on lähdekorpimuuttumaa (LäKMu) sekä tuoretta- ja lehtomaista kangasta (MT, OMT). Alueella on tavattu viimeksi vuonna 2013 röyhysara (Carex appropinquata) (VU). Lajia ei havaittu maastokartoituksella, mutta koska sen erityiseen etsimiseen ei juuri käytetty aikaa, ei tätä 0-havaintoa voi pitää luotettavana. Kohteella on yksityinen suojelualue ja alue on osa Natura 2000 -aluetta (Selänpään-, Anttilan- ja Hevosojankangas, FI0424002). Lisäksi kohde on osa soidensuojeluohjelmaan kuuluvaa Kauriosuon aluetta. Kohteen luonnontila Laajan kohteen luonnontilaisuutta on mahdoton arvioida kokonaisuutena, sillä alueen ojitus sekä muu ihmisvaikutus ovat vaikuttanut eri tavoin kohteen eri osiin. Ensinnäkin kohteen yläpuolella (eteläpuolella) olevaan ojaan purkautuu pohjavettä, jonka voi ajatella olevan pois lähteikköihin purkautuvasta vedestä. Alueen pohjavesivaikutus on kuitenkin ilmeisen runsas, sillä lähimmillään noin kymmenen metriä ojasta tavataan ensimmäiset hetteikön reunaan sijoittuvat niin vesitaloudeltaan kuin altailtaankin luonnontilaiset lähteiköt, jotka eivät näytä kuivahtaneen ojituksen myötä lainkaan. Toisaalta kohteen länsiosassa maasto ja osa alueen tihkupinnoista näyttää kuivahtaneen myös yli kymmenen metrin etäisyydellä ojasta (korpimuuttuma). Tällä länsiosalla on myös toteutettu varsin voimakas puuston harvennus muutaman viime vuoden sisällä ja tämä näyttää osaltaan heikentäneen tämän alueen tihkupintoja ja lähdekasvillisuutta. Kohteen keskushetteikön lähettyvillä kulkee oja sen etelä- ja itäpuolella, ja tämä oja on oletettavasti muuttanut alueen vesitaloutta. Myös tältä osin kohde on kuitenkin edelleen hyvin luonnontilaisen kaltainen, eikä ojituksella näytä olevan vähäistä suurempaa merkitystä kohteen vesitaloudelle. Syy tähän lienee ojan umpeenkasvun lisäksi kohteen voimakas lähteisyys, joka estää aluetta kuivumasta. Myös lähteikön purku-

59 noro on luonnontilainen, mikä osaltaan on varmasti auttanut säilyttämään lähdesuon vesitalouden luonnontilaisen kaltaisena. Yhteenvetona voi todeta, että ihmisvaikutus on muuttanut kohdetta metsätalouden ja ojituksen kautta, ja paikoin tämä on selvästi heikentänyt pohjavesivaikutteisia luontotyyppejä ja -kasvilajeja. Toisaalta kohteelta löytyy edelleen useita hyvin luonnontilaisen kaltaisia lähteikköjä ja tihkupintoja, joilla tavataan vaateliasta lajistoa. Kohteen laajempi ympäristö on ei-luonnontilaista talousmetsää. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteelle purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä niin alueen ojiin kuin myös luonnontilaisille lähteiköille. Alueella myös tihkupintoja, joiden pohjavesiyhteyden todentaa niiden ympäristöstä poikkeava pohjavesivaikutusta ilmentävä kasvillisuus. Alueelle ei havaittavasti laske pintavesiä, joten kohteen vesien voi olettaa olevan hyvin pitkälti peräisin purkautuvasta pohjavedestä, mikä on näin ollen myös alueen vesitalouden perusta. Alue on muuttunut ihmisvaikutuksen seurauksena, mutta luonnontilaisilla tai sen kaltaisilla paikoilla esiintyvä vaatelias, edustava ja muusta ympäristöstä poikkeava pohjavesivaikutusta ilmentävä kasvillisuus nostaa kohteen nykytilassaankin merkittäväksi suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi merkittäväksi ekosysteemiksi. KOU_020, Perttulinvierun läntinen lähteikkö Sijainti: Kauriosuon etelälaita, Perttulinvieru. 491109:6772082 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590901 A, Selänpää Maastokäynti: 8.8.2017 Suojeluperuste: Vesilaki (587/2011) 2:11, Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 64 a Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Kohteella on laaja ja monipuolinen lähteikkökompleksi, joka vaihettuu paikoin lähdeleton (LäL) kautta lettokorpeen (LK). Paikalle purkautuu pohjavettä ennen kaikkea kohteen eteläreunalla jyrkähkön rinnetöyrään alapuolella. Koordinaattipisteessä on yksi rinteen reunan useista pienistä lähteiköistä (Me-EuLäKö), ja tästä

60 kohtaa lähteisyys jatkuu rinteen reunassa noin 45 metriä itään ja 85 metriä länteen. Reuna-alue ei ole kauttaaltaan lähteikköinen, mutta pieniä lähteikköjä ja tihkupintoja on paikalla huomattavan runsaasti. Lähteikköjen purkama vesi valuu hentoina puroina tai epäselvinä juotteina alapuoliselle suoalueelle (lettokorpi). Lähteikköjen ja lettokorven väliin on paikoin syntynyt edustava lähdelettokaistale. Kohteen keskiosassa, noin 50 metriä koordinaattipisteestä luoteeseen varsinaisen lettokorpialueen länsipuolella on avolähde, jonka eteläpuolelle levittäytyy lähes 6 aarin laajuinen hyllyvä ja pääosin hetepintainen lähteikkö (Me-EuLäKö) ja siihen liittyvä lähdesuo (Me-EuLäs), joka ulottuu lähes kohteen eteläosan rinnetöyrään alapuolelle asti. Avolähteen ja siihen liittyvän lähteikön purkama pohjavesi sekä myös vedet kohteen muilta lähteiköiltä kerääntyvän luonnonuomaiseksi noroksi, joka virtaa pohjoiseen. Lähteikköjä ja lettoa reunustaa etenkin kohteen eteläosissa lähdekorpi (LäK), mutta kuivemmilla paikoilla lähteikkö ja letto vaihettuu puolukkakangaskorpeen (PKgK). Lisäksi alueella tavataan ei-pohjavesivaikutteisena luontotyyppinä tuoretta kangasta (MT, MKgK). Kohteen kasvillisuus on kauttaaltaan edustavaa, vaateliasta ja monipuolista ja siihen kuuluu muun muassa harsosammal (Trichocolea tomentella) (VU) ja poimulehväsammal (Plagiomnium undulatum) (RT). Lisäksi alueella on tavattu viimeksi vuonna 2013 röyhysara (Carex appropinquata) (VU). Lajia ei havaittu maastokartoituksella, mutta koska sen erityiseen etsimiseen ei juuri käytetty aikaa, ei tätä 0-havaintoa voi pitää luotettavana. Kohteen eteläosa kuuluu Natura 2000 -alueeseen Selänpään-, Anttilan- ja Hevosojankangas, FI0424002. Lisäksi kohde on osa soidensuojeluohjelmaan kuuluvaa Kauriosuon aluetta. Koko alue on valtion omistuksessa ja osoitettu luonnonsuojelutarkoitukseen. Kohteen luonnontila Kohteen itäreunassa on vanha oja, jonka lähiympäristö on osin kuivunut. Tämä vaikutus on kuitenkin paikallinen, eikä ojaan vaikuta purkautuvan suoraan pohjavettä. Alueen muut osat ovat kaikin puolin luonnontilaisia, eikä kohteen lähteiköillä näy merkkejä ihmisvaikutuksesta. Puusto alueella on puolukkakangaskorven alueella nuorehkoa ja melko tasaikäistä, mikä viittaa alueella historiaan metsätalouskäytössä. Kohteen lähteikköjen ja niiden lähialueiden puusto on luonnontilaista ja luontotyypin mukaisesti myös melko vähäistä. Märempien alueiden reunamilla esiintyvä puusto on erirakenteista ja sekapuustoista ja alueella on myös jonkin verran kuollutta puuainesta. Etelänpuoleinen rinne on talousmetsää, mutta tällä ei

61 ole havaittavaa vaikutusta lähteiköille. Kokonaisuutena alue on todella luonnontilainen. Alueella ei sovelleta metsälakia, sillä kohde sijoittuu Metsähallituksen luonnonsuojelutarkoitukseen osoitetulle kiinteistölle. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteen avolähteelle ja etelälaidan lähteiköille purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä ja se on selvästikin koko alueen vesitalouden perusta. (Alueen laskunoron lämpötila oli yli 100 metriä ylimpien lähteikköjen alapuolella edelleen 9 C, kun puhtaat pintaveden olivat lämpötilaltaan samana päivänä noin 17 C) Alueen lähteiköt, lähdekorvet ja avolähde ilmentävät pohjavesivaikutusta monipuolisella ja vaateliaalla kasvillisuudella, johon kuuluu myös uhanalaista lajistoa. Myös alueen lähdeletto on selvästi suoraan pohjavesivaikutteinen alue ja sellaisena erittäin merkittävä. Kohteen lettokorpiset osat ovat mitä todennäköisimmin riippuvaisia niille lähteiköiltä valuvasta pohjavedestä, mutta letolla itsellään ei havaittu suoraa pohjaveden purkautumista, eikä alue näin ole primääristi pohjavedestä riippuvainen. Yhteenvetona voi todeta, että alueen keskeisimmät kohteet on suojeltu vesilailla ja suurimmaksi osaksi myös luonnonsuojelulailla ja nämä alueet muodostavat erittäin selvästi suoraan pohjavedestä riippuvaisen merkittävän ekosysteemin. KOU_021, Riihiahon lähteikkö Sijainti: Kauriosuon etelälaita, Riihiaho. 489900:6771923 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590901 A, Selänpää Maastokäynti: 8.8.2017 Suojeluperuste: Vesilaki (587/2011) 2:11, Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 64 a Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Koilliseen suuntaan viettävän raviinin yläosassa on avolähde, jonka ympäristö on pääosin kangaskorpea (MKgK). Avolähteestä purkautuu silminnähden pohjavettä,

62 joka valuu alarinteeseen hentona norona. Noin 10 metriä lähteen alapuolella maasto muuttuu selvästä lähteikköiseksi. Tästä noin 120 metrin matkalla alarinteeseen noron varressa on useita tihkupintoja ja hetteikkölähteitä, joiden purkama vesi valuu mutkittelevaan ja maastoon leviävään päänoroon pieninä noroina ja juotteina. Lopulta kohteen päänoro kerääntyy selvään uomaan ja pohjavesivaikutus häviää näkyvistä. Raviinin pohjan lähteiköt ovat mesotrofisia ja ne vaihettuvat edelleen reheväksi lähdekorveksi (LäK) ja paikoin myös lähdelehtokorveksi (LäLhK). Ei-pohjavesivaikutteiset alueet raviinin reunoilla tai muuten kuivemmilla paikoilla ovat kangaskorpea tai tuoretta kangasta (RhKgK, MT). Raviini pohjan tihkupinnoilla ja lähteiköillä kasvaa runsaasti harsosammalta (Trichocolea tomentella) (VU). Kohteen eteläosa kuuluu Natura 2000 -alueeseen Selänpään-, Anttilan- ja Hevosojankangas, FI0424002. Lisäksi kohde on osa soidensuojeluohjelmaan kuuluvaa Kauriosuon aluetta. Koko alue on valtion omistuksessa ja osoitettu luonnonsuojelutarkoitukseen. Kohteen luonnontila Kohteen avolähde, lähteiköt, tihkupinnat sekä noro ovat vesitaloudeltaan luonnontilaisia, eikä niissä näy merkkejä ihmistoiminnasta. Tältä osin kohde on siis täysin luonnontilainen ja myös ilmeikäs kasvillisuus tukee tätä havaintoa. Raviinin puusto lähteikköjen ulkopuolella on melko tasaikäistä, mutta lahopuuta alueella on kuitenkin melko paljon. Puuston osalta kohdetta voisi luonnehtia luonnontilaisen kaltaiseksi, vaikka matkaa kohti hyvää luonnontilaa vielä onkin. Raviini reunametsät ovat metsätalouden piirissä, eivätkä ole luonnontilaisia. Alueella ei sovelleta metsälakia, sillä kohde sijoittuu Metsähallituksen luonnonsuojelutarkoitukseen osoitetulle kiinteistölle. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteella ylinnä olevasta avolähteestä purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä, ja pohjaveden purkautuminen lähteen pohjasta on myös silminnähtävissä. Pohjavesivaikutus ei juurikaan näy avolähteen ympäristössä, eikä paikka erityisesti erotu esimerkiksi raviini yläosista vesielementtiä lukuun ottamatta. Noin kymmenen metriä lähteen alapuolella maasto muuttuu selvästi ja voimakkaasti pohjavesivaikutusta ilmentäväksi ja tämä on havaittavissa sekä vaate-

63 liaassa ja monipuolisessa lähteisyyttä indikoivassa putkilokasvi- ja sammallajistossa sekä pohjavesivaikutteisissa luontotyypeissä, joita voi pitää hyvin edustavina. Useat noron varren lähteiköt purkavat selvästi pohjavettä, mutta paikoin pohjavesivaikutus on tunnistettavissa vain tihkupinnan ympäristöstä erottuvan ja pohjavesivaikutusta ilmentävän kasvillisuuden avulla. Päänoron vesimäärä noin viisinkertaistuu kohteen yläosaan verrattuna ennen kuin noro muodostaa selvärajaisen uoman noin 120 metriä avolähteen alapuolella ja lämpötilahavaintojen mukaan vesimäärän lisäys on lähes yksinomaan peräisin lähteiköiltä purkautuvasta pohjavedestä. Kaiken kaikkiaan alueella on suoraan pohjavedestä riippuvainen merkittävä ekosysteemi. KOU_022, Ritin lähteikkö Sijainti: Sokerimäki, Myllyportinmäen koillisrinne. 475644:6768984 (ETRS- TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0516302, Virtasenharju Maastokäynti: 13.9.2017 Suojeluperuste: Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Paikalla on selvästi koilliseen viettävään rinteeseen muodostunut noin 5 x 5 metriä oleva lähteikkökompleksi (MeLäKö), joka on valtaosaltaan tihkupintaa. Paikalla on kuitenkin myös selvästi märkää hetettä sekä yksi pistemäinen norolähde. Lähteestä purkautuu selvästi pohjavettä, joka valuu hentona norona lähteikön alaosan poikki alarinteeseen. Aivan lähteikön alapuolella on matala kaivettu oja, joka on kuitenkin ennallistamistyönä tukittu. Lisäksi ojan pohjoisreunan penkkaan lähteen kohdalle on kaivettu aukko, jota pitkin lähteiköltä valuvat vedet pääsevät valumaan vapaasta alarinteeseen. Poikkiojaan purkautuu sen kaakkoisosissa myös suoraan hieman pohjavettä, joka sekoittuu lähteen alapuolella lähteiköltä purkautuvaan veteen. Lähteikkö on viime vuosina oletettavasti laajentunut suuren kuusen kaaduttua juurineen aivan lähteikön eteläreunalta. Lähteikön ehdoton valtalaji

64 on harsosammal (Trichocolea tomentella), joka peittää lähes koko lähteikön pohjakerroksen. Lähteikön ympärillä on pienialaisesti lähdelehtokorpea (LäLhK), joka vaihettuu edelleen tervaleppävaltaiseen lehtokorpeen (LhK). Kohde on osa lehtojensuojeluohjelmaan kuuluvaa Ritin lehtokorpi -aluetta. Alue on valtion omistuksessa ja osoitettu luonnonsuojelutarkoitukseen. Kohteen luonnontila Alueen lähteikkö on ennallistamistoimien jälkeen hyvin luonnontilaisen kaltainen. Lähteikköä ei ole suoraan kaivettu kiinni ojitukseen ja alapuolinen oja on matala, padottu ja sen reunan puhkaiseminen mahdollistaa veden likimain luonnontilaisen virtaamisen. Koska ojaan purkautuu pohjavettä myös suoraan, ei sitä voi pitää kuitenkaan täysin vaikutuksettomana. Lähteikön alueelta on kaatunut suuri kuusi muutaman viime vuoden sisällä ja tämä on muuttanut lähteikön allasta. Tämä muutos on kuitenkin puhtaasti luonnollinen muutos, ja lisäksi se on saattanut olla lähteikköluontotyypille jopa hyödyksi. Alueella on myös muuta lahopuuta varsin mukavasti ja puusto muutenkin on paikalla erirakenteista ja sekapuustoista. Alueella ei sovelleta metsälakia, sillä kohde sijoittuu Metsähallituksen luonnonsuojelutarkoitukseen osoitetulle kiinteistölle. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähteiköllä olevaan norolähteeseen purkautuu selvästi veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Lisäksi sitä ympäröivä alue on selvästi tihkuvaikutteista ja muusta ympäristöstä poikkeavana selvästi suoraan pohjavesivaikutuksen piirissä. Lähteikkö vaihettuu edelleen lähdelehtokorpeen, joka eroaa etenkin pohjakerroksen osalta ympäristön lehtokorvesta ja ilmentää näin pohjavesivaikutusta. Lähteikön kasvillisuus on etenkin sammallajiston osalta edustavaa ja vaatelista. Paikalla on siis merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi, joka on suojeltu lähteikön osalta vesilailla.

65 KOU_023, Lauttavalkaman lähteikkö Sijainti: Simolanmäki, Lauttavalkama. 478235:6748024 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0530609, Simolanmäki ja 0530610, Rapakonmäki Maastokäynti: 28.8.2017 Suojeluperuste: Vesilaki (587/2011) 2:11, Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 64 a Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Kohde sijoittuu Kymijoen rannasta nousevaan jyrkkään kaakkoon viettävään rinteeseen, jossa korkeusero rinteen ylä- ja alatason välillä on lähes 25 metriä. Rinne ei vietä tasaisesti, vaan sitä halkovat monimuotoiset raviinit ja notkelmat luovat rinteeseen tasaisempia ja jyrkempiä kohtia. Rinteen alaosa on kohteella kauttaaltaan lähteinen ja paikalla purkautuu pohjavettä useasta eri kohdasta. Valtaosa purkauspaikoista sijaitsee vyöhykkeellä, jonka korkeus on noin + 42 44 m (N2000) (Kymijoen pinta paikalla on noin + 40). Suurin osa purkaumapaikoista on pieniä norolähteitä, joissa pohjavesi pulppuaa maan sisästä ja valuu jyrkkää rinnettä pienenä norona suoraan Kymijoen rantakaistaleelle. Osaan pohjaveden purkaumapaikoista taas on muodostunut hetteikkölähde (Me(-Eu)LäKö) ja osa tihkuisista alueista näyttäytyy lähdekorpena (LäK) ja lähdelehtokorpena (LäLhK). Paikalla on myös kaksi betonista kaivoa, joista toinen purkaa ylivuotovetenä hieman pohjavettä. Rinteen alaosa on kauttaaltaan lehtoa (AthOT, OMaT), joka vaihettuu rinteen yläosan lehtomaiseksi kankaaksi (OMT). Kohteen luonnontila Kohteella on kaksi betonikaivoa, mutta muuten kaikki kohteen pohjaveden purkautumispaikat vaikuttavat kaikin puolin luonnontilaisilta. Toinen kaivoista purkaa hieman pohjavettä, mutta tämä vastaa vain pientä osaa paikalla kaikkiaan purkautuvasta pohjavedestä. Alue on kauttaaltaan hyvin luonnontilainen: puusto on hyvin monilajista ja luontotyypille tapaan ryteikköistä. Myös silmiinpistävän järeitä puuyksilöitä esiintyy alueella. Lahopuuta alueella on myös paljon. Alueen poikki kulkee pieni polku, mutta tämä ei heikennä alueen luonnontilaa.

66 Alue valtion omistuksessa ja osoitettu luonnonsuojelutarkoitukseen, sillä tällöin sovelleta metsälakia. Alue on osa Natura 2000 -aluetta Keltin ja Ahkojan rantalehdot (FI0410001). Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Alueella purkautuu laajasti pohjavettä ja nämä pohjavesivaikutuksen piirissä olevat alueet poikkeavat muusta ympäristöstä pohjavesivaikutusta ilmentävien sammal- ja putkilokasvilajien kautta. Näkyvä vaikutus kuitenkin vaihtelee pohjaveden purkautumispaikan ja -tavan mukaan: norolähteillä vaikutus näkyy lähinnä sammalistossa, kun taas lähteiköissä myös putkilokasvit ilmentävät pohjavesivaikutusta. Alue on lähes kauttaaltaan rehevää lehtoa, mikä osaltaan hieman vaikeuttaa pohjavesivaikutteista alueiden tunnistamista, sillä osa alueen vaateliaasta lajistosta esiintyy niin lähteiköllä kuin rehevässä lehdossakin. Tästä huolimatta paikalta on kuitenkin selvästi erotettavissa pohjavesivaikutteisia luontotyyppejä, jotka poikkeava muusta ympäristöstä kokonaisuutena. Alueen havaitut vedet ovat kauttaaltaan tasaisen kylmiä, eikä paikalle näin näytä valuvan ympäristön pintavesiä. Kohteen pohjavesivaikutteiset luontotyypit ovat edustavia, ja näin ollen alueella on suoraan pohjavedestä riippuvainen merkittävä ekosysteemi. KOU_024, Ruokosuon lähteikkö Sijainti: Ruokosuo, Lepänkydönmäen itäpuoli. TM35FIN) 495030:6760834 (ETRS- Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590910, Kangaslamminkangas Maastokäynti: 20.6.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Loivaan kaakkoon viettävään rinteeseen sijoittuvassa monipuolisessa lähteikkökokonaisuudessa ylinnä on pieni avolähde, johon on kaivettu vanha metallitynnyri. Lähde purkaa pohjavettä, joka valuu rinnettä alaspäin luonnonuomaisena norona. Joitakin metrejä ylimmän tynnyrilähteen alapuolella noron läheisyydessä on kaksi

67 avolähdettä (noin 3 x 3 metriä), joista lähtee niin ikään luonnontilainen noro kohteen päänoroon. Kohteen päänoro leviää laajalti pois uomastaan ja sen ympäristössä on tihkupintaisuutta ja lähteikkyyttä. Lähteiden ja etenkin noron ympäristö on edustavaa lähdekorpea (LäK), joka vaihettuu metsäkortekorven (MkK) kautta kangaskorveksi (MKgK). Noron vartta alaspäin kuljettaessa luontotyyppi vaihettuu ruohokorpeen (RhK). Kohteen luonnontila Kohde on hyvin luonnontilaisen kaltainen. Kohteen ainoa selvä ihmisvaikutus on yhteen pohjaveden purkautumispaikkaan asennettu tynnyrikaivo. Kohteella on kuitenkin kaksi luonnontilaista avolähdettä sekä lähteikkyyttä, eikä yhden lähteen muuttamisella näin ollen ole merkittävää vaikutusta alueen vesitalouden luonnontilaisuuteen. Kohteen puusto on erirakenteista ja luontotyypille ominaista. Myös eri lahoasteista kuollutta puuainesta esiintyy kohteella jonkin verran. Tarkastellulla alueella noro on luonnontilainen, mutta karttatarkastelun perusteella se yhtyy noin 50 metriä lähteiden alapuolella kaivettuun ojaan. Noin 20 metriä kohteen pohjoiseen on oja (ei kartassa), jolla ei kuitenkaan ole havaittavaa vaikutusta lähteiselle alueelle. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähteistä purkautuva vesi on veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Paikalle ei laske havaittavasti pintavesiä, joten purkautuvan pohjaveden voi katsoa olevan alueen vesitalouden perusta. Myös alueen edustava kasvillisuus sekä luontotyyppi ilmentävät pohjavesivaikutusta ja pohjaveden vaikutuspiirissä olevat alueet eroavat selvästi muusta ympäristöstä. Toisin sanoen kohteella on suoraan pohjavedestä riippuvainen merkittävä ekosysteemi.

68 KOU_025, Haaranmäen lähteikkö Sijainti: Haaramäki, Harvian eteläpuoli. 497148:6755649 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590918, Haaramäki-Lamminkangas Maastokäynti: 2.8.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Kohteella on pohjoiseen viettävän rinteen kaartuvassa notkelmassa oleva laaja, noin 50 metrin matkalla levittäytyvä lähteikkökompleksi (Me-EuLäKö), jossa on ainakin yksi avolähde, muutama hyllyvä ja vain vaivoin astumista kestävä hetteikkölähde sekä runsaasti tihkupintaa. Pohjavettä purkautuu alueella havaittavasti useasta kohdasta ja alueella virtaa pieniä lähdenoroja kohti pohjoissuunnassa olevaa ojaa. Lähteikkö vaihettuu itäsuunnassa metsäkortekorpeen (MkK), pohjoissuunnassa olevan ojan varressa ruohokorpeen (RhK), eteläsuunnassa kapeaan ruohokangaskorpivyöhykkeeseen (RhKgK), jonka yläpuolella (eteläpuolella) on tuoretta kangasta (MT). Paikoin lähteikköisellä alueella on erotettavissa lähteikköluontotyyppien lisäksi myös lähdelehtokorpea (LäLhK). Kohteen luonnontila Kohteen kaikki lähteikköosat ovat täysin luonnontilaisia, eikä niissä näy merkkejä ihmisvaikutuksesta. Lähteikön alapuolinen ojitus ei näytä vaikuttaneen lähteikön vesitalouteen tai luonnonilmeeseen millään tavoin. Lähteikön länsiosassa mäentöyrään alapuolella on pienialaisesti roskaisuutta, joka kuitenkin lähteikköekosysteemin kannalta on vain esteettinen haitta. Lähteen eteläpuolella oleva tuore kangas on hakattu joitakin vuosia sitten, mutta lähteikköön on jätetty asianmukainen suojavyöhyke. Kohteen puusto on monilajista ja erirakenteista, mutta alueella ei esiinny erityisesti lahopuuta, mikä paljastaa alueella aikoinaan vaikuttaneen ihmisvaikutuksen. Kaiken kaikkiaan kohde on hyvin luonnontilaisen kaltainen, lähteikköjen osalta jopa täysin luonnontilainen.

69 Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteelle purkautuu useasta eri kohdasta veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Paikoin pohjaveden purkautuminen on myös silmin nähtävissä. Pohjavesivaikutus näkyy vaateliaassa ja selvästi pohjavesivaikutusta ilmentävässä kasvillisuudessa, joka erottuu selvästi laajemmasta ympäristöstä. Myös alueen luontotyypit pohjavesivaikutuksen piirissä eroavat alueen muista luontotyypeistä ja ilmentävät pohjavesivaikutusta. Kohteella on siis suoraan pohjavedestä riippuvainen merkittävä ekosysteemi. KOU_026, Sammalsuon lähteikkö Sijainti: Kullasvaara, Hietamäki. 489507:6749660 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0528651, Tykkimäki Maastokäynti: 19.11.2018 Suojeluperuste: Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Sammalsuon pohjoisosassa on noin viiden aarin laajuinen lähteikkö, joka koostuu norolähteistä, lähdenorosta, hetteiköstä ja tihkupinnoista. Alueen keskiössä on lähdenoro (ei kartalla), joka virtaa lähteikölle lounaasta ja kääntyy lähteikön itäpuolella kaakkoon. Noro saa alkunsa oletettavasti vanhalta lähteiköltä kaatopaikan itäreunalta (Hertta-eliölajit rekisterissä on tieto alueella olleesta lähteiköstä ja sen jäämisestä kaatopaikan alle). Kaatopaikan suodosvedet eivät päädy kyseiseen uomaan, joka olikin tarkasteluhetkellä tällä alueella kuivana. Lähteikön länsipuolella norouomaa on kevyesti perattu, mutta toisaalta sen yli on myös ajettu metsäkoneella ja näin padotettu uoma. Tällä alueella noron ympäristö on lehtomaista- tai tuoretta kangasta (OMT, MT). Noin 30 metriä ennen noron laskemista lähteikölle noroon alkaa purkautua pohjavettä, joka muodostaa selvän virran. Likimain koordinaattipisteen paikasta alkaen noron ympärille alkaa muodostua lähteikkö (MeLäKö), joka sisältää hyllyvää hetettä, tihkupintaa, sekä pieniä norolähteitä. Noro kulkee lähteikköalueen poikki sen eteläosassa ja kerää lähteiköltä purkautuvat vedet. Lähteikön alueella ja noron varressa kasvaa laajasti ja useassa

70 eri paikassa harsosammalta (Trichocolea tomentella) (VU). Lähteikön pohjoispuolella on pellolle kulkeva traktoriura ja eteläpuolella talousmetsä (OMT, MT). Lähteikköisen alueen itäpuolella noro virtaa kohti pellon reunaojaa luonnontilaisessa uomassa. Tällä alueella pohjavesivaikutteisuus hiipuu selvästi ja noron ympäristö näyttäytyy jälleen kangasmetsänä. Kohteen itäpuolella olevan pellon reunaojaan purkautuu selvästi myös suoraan pohjavettä likimain lähteikön kanssa samalla tasolla. Kohteella käytiin poikkeuksellisesti marraskuussa, joka on maastokartoituksen ajankohdaksi hyvin poikkeuksellinen. Maassa ei kuitenkaan ollut lunta, ja sammalet olivat pääosin hyvin havainnoitavissa. Lisäksi osa putkilokasvilajeista oli yhä tunnistettavissa, mutta ilman muuta myöhäissyksyyn sijoittunut arviointi ei vastannut tarkkuudessaan optimaaliseen aikaan toteutettua kartoitusta. Tästä syystä arvioinnissa on huomioitu myös alueelta tehdyt luontoselvitykset (Kouvolan Kullasvaaran RRT-alueen luontoselvityksen päivitys, Luontoselvitys Kotkansiipi, Petri Parkko, 8.9.2016 ja Kouvola, Kullasvaara RRT-alueen pohjavesiselvitys, Ramboll, 21.9.2017), joiden tiedot vastasivat pienin poikkeuksin maastokartoituksen myötä alueesta syntynyttä käsitystä varsin hyvin. Ylläolevan kuvauksen tiedot perustuvat kuitenkin yksinomaan maastokäyntiin paikalla. Kohteen luonnontila Kohteen lähteiköllä ei näkynyt jälkiä sen luonnontilaan vaikuttavasta suorasta ihmistoiminnasta ja sen vesitalous vaikutta olevan hyvin luonnontilaisen kaltaisella tasolla. Myös norouoma tällä alueella vaikutti täysin luonnontilaiselta, eikä samaisen uoman yläosassa aikanaan tehdyllä perkauksessa ollut havaittavaa vaikutusta alueen luonnontilaan. Lähteikön alue on liki kulttuurivaikutusta, ja lähteikön pohjoispuolella oleva kulku-ura on tästä hyvä esimerkki. Tämä ura ei kuitenkaan ole vaikuttanut lähteen vesitalouteen, eikä se sijoitu varsinaisen lähteikön alueelle. Kohteen itäpuolella olevan pellon reunaoja on syvä ja siihen purkautuu myös suoraan pohjavettä, mutta lähteikön vesitalouden perusteella ojaan suoraan purkautuva pohjavesi ei ole pois lähteikön luontaisesta vesimäärästä. Oja ei myöskään muuten kuivata lähteikön aluetta. Alueella on vanhoja kantoja, ja alueelta onkin selvästi kaadettu sen suurimmat puut joitakin vuosia sitten. Nähtävästi tämä on tehty käsityönä, sillä lähteikön lähistöllä ei ole nähtävissä metsäkoneen jättämiä uria (toisin kuin alueen länsipuolella). Puiden kaatamisen seurauksena lähteen lähiympäristöä ei voi pitää metsälain edellyttämällä tavalla luonnontilaisen kaltaisena, mutta itse lähteikön toimintaan puiden osittaisella kaatamisella ei nähtävästi

71 ole ollut erityisen haitallista vaikutusta. Kohteen luonnontilainen lähteikkö, sen purkunoro, ja myös sen yläpuolinen luonnontilaisen kaltainen lähdenoro ovat vesilain nojalla suojeltuja. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Norouomaan ja lähteikölle purkautuu selvästi pohjavettä useasta eri paikasta, mikä on helposti havaittavissa lämpökameran avulla. Lähteikön alueella etenkin sen itäpuolen laskunorossa on runsaasti rautasaostumaa, mutta itse lähteikön alueella vedet ovat pääosin kirkkaita. Pohjavesivaikutuksen alueella kasvillisuus ja luontotyyppi erottuvat selvästi laajemmasta ympäristöstä ja ilmentävät pohjavesivaikutusta. Loppusyksyyn sijoittuneen maastokartoituksen takia kohteen kasvillisuuden edustavuutta ei voi täysin määritellä, mutta jo havaittujen lajien perusteella kyse on riittävän edustavasta kohteesta ollakseen merkittävä lähteikkö. Tätä arviota tukee harsosammalen runsas esiintyminen alueella. Alueella on siis käytettyjen kriteereiden mukaisesti merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi. KOU_027, Hasulan lähteikkö Sijainti: Hasula, Saanjärven eteläpuoli. 483275:6769010 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0590934, Hasula Maastokäynti: 24.8.2017 Suojeluperuste: Luonnonsuojelulaki (1096/1996) 24, Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Paikalla on loiva, pohjoiseen viettävä rinne ennen Saanjärven Hasunlahden rantaluhtaa. Rinteessä ylinnä on avolähde, jossa on selvästi vanhoja puurakenteita. Lähde purkaa hieman pohjavettä, joka valuu sen alapuolelle aukeavaan rinteeseen hentona norona. Rinteessä varsinaisen avolähteen alapuolella on laaja lähteikkö, jossa on useita pistemäisiä pohjaveden purkautumispaikkoja. Avolähteen ja lähteikön vedet valuvat ensin laajana pintavaluntana ja myöhemmin kahtena

72 norona rantakaistaleelle (norot peruskartalla likimain oikein). Lähteikön alapuolelle rinteen alareunaan on muodostunut pohjaveden kastelema lettosirppisammalvaltainen (Scorpidium cossonii) letto (CaL), johon lähteikön voi katsoa vaihettuvan lähdeleton (LäL) kautta. Kohteen lähteikkö ei ole lainkaan hyllyvä toisin kuin lähteikön yleensä, vaan lähteikkö on muodostunut kovalle sorapohjalle. Lähteikön pohjoisreunat ovat pienialaisesti lähdekorpea (LäK), jonka kautta lähteikkö vaihettuu pohjoisosassa kuivahkoon kankaaseen (VT). Länsi- ja itäsuuntaan lähteikkö taas vaihettuu mesotrofiseen sarakorpeen (MeSK). Kohteen kaksi luonnonsuojelualuetta on perustettu siniyökönlehtiesiintymän (Pinguicula vulgaris) turvaksi. Kyseistä lajia ei kuitenkaan maastokartoituksen yhteydessä havaittu, mutta tämä 0- havainto ei ole luotettava osin jo syksyisestä havainnointiajankohdasta johtuen. Kohteen luonnontila Kohteen avolähteessä on vanhoja puurakenteita, jotka kuitenkin ovat lahonneet siinä määrin, ettei niillä ole enää lähteen vesitalouteen vaikutusta. Lähdettä on todennäköisesti puurakenteiden asentamisen aikaan myös kaivettu, mistä kertoo lähteen pohjoispuolelle läjitetyt kaivuumassat. Muuten alue on kaikin puolin luonnontilainen, eikä lähteikön tai letto alueella ole havaittavia jälkiä vanhastakaan ihmisvaikutuksesta. Näin ollen lähteikkö kokonaisuudessaan on vesilain suojelema. Alueella on kaksi erillistä luonnonsuojelualuerajausta, joista toinen on perustettu 1988 ja toinen 1963. Nämä kattavat alueen lähes kokonaan, mutta osa lähteiköstä jää näiden alueiden ulkopuolelle. Tämä alue on 21.5.2007 hyväksytyssä Valkealan pohjoisosan rantayleiskaavassa osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi. Näin ollen alueella sovelletaan metsälakia, joten luonnonsuojelualueen ulkopuoliset osat on suojeltu metsälain 10 :n perusteella. Lähteikön länsi- ja itäpuolella maasto on edelleen vähintään luonnontilaisen kaltaista, mutta lähteikön pohjoispuolella suojelualuerajausten takana alkaa hoidettu metsätalousalue. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Paikalle purkautuu runsaasti veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Valtaosa tästä purkautuu laajalta alueelta avolähteen alapuolisella lähteiköllä ja vain vähäisesti itse avolähteestä. Vesien lämpötilan perusteella paikalla ei valu pintavesiä, joten pohjaveden voi katsoa olevan alueen vesitalouden perusta. Lähteikkö on hyvin omaleimainen niin kasvillisuudeltaan kuin yleisilmeeltäänkin, ja ilmeinen syy tähän on lähteikön kova sorapohja. Osin tästä syystä lähteikön kasvillisuus ei ole erityisen runsasta, mutta kuitenkin selvästi muusta ympäristöstä poikkeavaa

73 ja pohjavesivaikutusta ilmentävää. Vaateliaimmat putkilokasvit esiintyvät lähteikön pohjoisreunalla, jossa sorakerroksen päällä näyttää olevan ainakin jonkinlainen maannos. Lähteikön alapuolisen leton lajisto on vaateliasta, vaikka ei suoranaisesti pohjavedestä (muuten kuin vesitalousmielessä) riippuvaista. Kaiken kaikkiaan paikalla on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi (lähteikkö), sekä sekundaarisesti pohjavedestä riippuvainen merkittävä ekosysteemi (letto).

74 LIITE 3. VALOKUVIA E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVILTA EKOSYSTEEMEILTÄ KOUVOLASTA Kuva 1. Luonnontilainen lähteikkö, jonka keskiössä on laaja avolähde. Kasvillisuus avolähteessä ei ole edustavaa, mutta lähteikön hete- ja tihkupinnoilla kasvillisuus ilmentää pohjavesivaikutusta. Kuva otettu Ranta-Utin lähteiköltä (KOU_006). Kuva 2. Lämpökamerakuva, joka paljastaa pohjaveden purkautumispaikan. Kuva otettu Kääpälän lähteiköltä (KOU_009).

75 Kuva 3. Vasen yläkulma: Luonnontilainen meso-eutrofinen lähteikkö. Kuvassa runsaana esiintyvä ojakellukka (Geum rivale) ei ole pohjavesivaikutuksesta riippuvainen laji, mutta viihtyy yleisesti rehevien lähteikköjen välipinnoilla. Kuva otettu Valkealan suuriltalähteiltä (KOU_003). Oikea yläkulma: Luonnontilainen tai hyvin luonnontilaisen kaltainen mesotrofinen lähteikkö, joka vaihettuu lähdekorveksi. Kuva otettu Lautakorven lähteikkö b:ltä (KOU_012). Vasen alakulma: Luonnontilainen norolähde. Pohjavesi purkautuu maan pinnalle ja muodostaa pienen juottimaisen noron. Kuva otettu Husunmäen lähdelehtokorven alueelta (KOU_001).

76 Kuva 4. Lähdenoron varteen muodostuneen lähdekorven rehevää kasvillisuutta. Kuva otetta Häkämäen lähteeltä (KOU_008). Kuva 5. Allasmainen ja kasvillisuudeltaan edustava lähteikkö, joka vaihettuu jyrkkäpiirteisesti ympäristön kangasmetsään. Kuvan etualalla näkyvää leskenlehteä (Tussilago farfara) tavataan usein rehevien lähteikköjen välija rimpipinnoilla. Kuva otettu Kääpälän lähteiköltä (KOU_009). Kuva 6. Lähdekorven ja lähteikön mosaiikki. Kuva otettu Kuoppaniityn lähteiköltä (KOU_018).

77 Kuva 7. Syksyinen kuva mesotrofiselta tihkupinnalta. Kuvan ruskeiksi lakastuneet suokeltot (Crepis paludosa) ovat lajille ominaisten sepivien varsilehtien avulla yhä helposti tunnistettavissa. Kuva otettu Kaipiaisten lähdelehdosta (KOU_002). Kuva 8. Pienialainen mesotrofinen tihkupinta. Putkilokasvilajisto ei paikalla juuri poikkea ympäristöstä, ja pelkästään niitä tarkastelemalla tihkupinta saattaisi jäädä huomaamatta. Pohjakerroksen vaateliaat sammalet ilmentävät kuitenkin voimakkaasti pohjavesivaikutusta. Kuva otettu Mietunsuon lähteiköltä (KOU_005). Kuva 9. Lähteikkö, joka on valtaosaksi tihkupintaa. Lähdelajisto on levinnyt lähteikön reunalta kaatuneen kuusen jättämään aukkoon. Kuva otettu Ritin lähteiköltä (KOU_022).

78 Kuva 10. Erilaisia lähteikköjä, joilla tavataan yhtäaikaisesti eri lähdetyyppejä. Kohteen monipuolisuus lisää paikan erilaisten kasvupaikkojen lukumäärää, mikä puolestaan näkyy yleensä lajiston runsaslukuisuutena. Kuvat otettu kohteilta KOU_005, KOU_013, KOU_014, KOU_015, KOU_017, KOU_019 ja KOU_016 (ylhäältä alaspäin aloittaen vasemmasta yläkulmasta).

79 Kuva 11. Avolähde, jonka lähiympäristö ei juurikaan ilmennä pohjavesivaikutusta. Pelkän avolähteen perusteella kohdetta ei voisi pitää merkittävänä, mutta avolähteen alapuolella raviini muuttuu laajasti lähteiseksi ja myös kasvillisuudeltaan edustavaksi. Kuva otettu Riihiahon lähteiköltä (KOU_021). Kuva 12. Avolähde ja siihen liittyvä tihkupinta kuvan etuosassa. Avolähteen kasvillisuus on melko yksipuolista, vaikkakin itsessään merkittävää. Sen sijaan tihkupinnan kasvillisuus on monipuolista ja selvästi ympäristöstään erottuvaa. Kuva otettu Lautakorven lähteikkö a:lta (KOU_010). Kuva 13. Kuusen vasemmalla puolella oleva vesipainanne näyttää ulkoisesti lähteeltä, mutta lämpötilahavaintojen mukaan kyse oli ainakin kartoitushetkellä vesikuopasta, jolla ei ollut suoraa pohjavesiyhteyttä. Alue on kuitenkin laajasti tihkuvaikutteinen ja alueen luontotyyppi ilmentää itsessään pohjavesivaikutusta. Kuva otettu Lautakorven lähdelehtokorvesta (KOU_011).

80 Kuva 14. Luonnontilainen avolähde, jonka vesipinta peittää tiiviisti muun muassa hetekuirisammal (Calliergon giganteum). Kuva otettu Perttulinvierun läntiseltä lähteiköltä (KOU_020). Kuva 15. Puustoisen alueen etureunassa on vesilailla suojeltu avolähde, jonka lähiympäristö on suojeltu metsälailla. Kohteen ympäristön avohakkuu on muuttanut paikan pienilmaston ja lähdevaikutteinen kasvillisuus on taantunut. Koska paikalla on kuitenkin yhä tunnistettavissa suoraan pohjavedestä riippuvainen uhanalainen luontotyyppi, kohteen katsottiin soveltuvan E- luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivaksi ekosysteemiksi. Kuva otettu Mietunsuon avolähteeltä (KOU_004).

81 Kuva 16. Husulan lähteiköllä (KOU_027) pohjavesi purkautuu maan sisästä loivaan rinteeseen. Kuva 17. Avolähteessä kasvava hetesirppisammal (Sarmentypnum exannulatum) on mesotrofisten lähteiden sammal. Kuva otettu Ruokosuon lähteiköltä (KOU_025). Kuva 18. (Sorea)hiirenporras (Athyrium filix-femina) on tavallisin suursaniainen lähteiköillä. Kuva otettu Haaranmäen lähteiköltä (KOU_025).

82 Kuva 19. Harsosammal (Trichocolea tomentella) muodostaa yleensä yhtenäisiä kasvustoja, mutta se voi esiintyä myös yksittäisinä versoina muiden lähdesammalten joukossa. Ikivihreinä sammalet ovat hyvin havainnoitavissa läpi lumettoman ajan. Kuva otettu Sammalsuon lähteiköltä (KOU_026). Kuva 20. Pohjavesivaikutteisilla rinnemailla viihtyvää kangaskortetta (Equisetum hyemale) tavataan etenkin Salpausselkien lähteiköillä. Laji on esiintyessään usein huomattavan runsas. Kuva otettu Lauttavalkaman lähteiköltä (KOU_023).

83 LIITE 4. VALOKUVIA KOHTEILTA, JOTKA EIVÄT TÄYTTÄNEET E- LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVAN EKOSYSTEEMIN KRITEEREJÄ KOUVOLASSA Kuva 1. Taimikon ympäröimä tihkupinta. Kohde on muuttunut voimakkaasti metsätaloustoimien seurauksena, ja paikalta on hävinnyt siellä aikaisemmin esiintynyt harsosammal (Trichocolea tomentella) (VU). Kuva 2. Tuoreen avohakkuun ympäröimä avolähde. Vaikka lähde ei olekaan kasvillisuudeltaan edustava tai ympäristöltään luonnontilainen, vesilaki suojelee altaaltaan ja vesitaloudeltaan luonnontilasta lähdettä.

84 Kuva 3. Maastotietokantaan merkittyä lähdettä on kaivaen muokattu ja sen lasku-uoma on padottu hakkuualueelle johtavalla kannaksella. Lähteeseen purkautuva pohjavesi valuu altaasta pois salaojaputkea pitkin. Kuva 4. Maastotietokantaan merkitty lähde viljelyskäytössä olevan pellon saarekkeessa. Lähteeseen purkautuva pohjavesi ohjataan salaojaputkella läheiseen ojaan. Kuva 5. Maastotietokantaan merkitty lähde pellolla. Paikalla on maahan kaivettu kaivonrengas, johon on liitetty salaojaputki.

85 Kuva 6. Vasen yläkulma: Avolähde, johon on kaivettu kiinni oja. Lähteen vedenpinta on laskenut luonnontilasta huomattavasti, eikä lähdettä voi pitää luonnontilaisena. Oikea yläkulma: Lähde metsäojan pohjalla. Vasen alakulma: Lähde metsäojan pohjalla. Oikea alakulma: Lähde metsäoja pohjalla.

86 Kuva 7, 8 ja 9. Lähteeseen rakennettu kaivo.

87 Kuva 10. Luonnontilaisen kaltainen lähteikkö, jolle purkautuu pohjavettä. Kohde on suojeltu vesi- ja metsälailla, mutta sen kasvillisuus arvioitiin lähteikkö-luontotyypin näkökulmasta epäedustavaksi, eikä kohdetta näin ollen katsottu merkittäväksi. Kuva 11. Luonnontilainen avolähde, joka on suojeltu vesilailla. Vaikka paikalle purkautuu pohjavettä, lähdealtaan tai sen lähiympäristön kasvillisuus ei ilmennä pohjavesivaikutusta, eikä kohde eroa vesielementtiä lukuun ottamatta laajemmasta ympäristöstä.