Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015

Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015

SISÄLLYSLUETTELO KANE:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015 1 Esitys Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen kokonaisuudeksi hallitusohjelmassa 2011-2015 2 Taustamuistio 4 Liite 1: Kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen perustaminen Jyväskylän yliopistoon 13 Liite 2: Yhteiskunnallisen yrityksen liiketoimintamallin kehittäminen 16 Liite 3: Kansalaisyhteiskuntasitoumus. 18

1 KANE:n hallitusohjelmatavoitteet 2011-2015 Taustaa tavoitteiden valmistelulle Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE on vuonna 2007 ensimmäiselle nelivuotiskaudelleen asetettu neuvottelukunta, jonka tehtävänä on julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutuksen parantaminen ja kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten vahvistaminen. KANE:n hallitusohjelmavalmistelussa keskeiseksi havainnoksi on noussut, että kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia tulisi tarkastella kokonaisvaltaisesti kun usein kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen rooli nousee esiin hyvin kapeasta näkökulmasta, esimerkiksi yhtenä palvelujen tuottamisen muotona. KANE:n järjestämässä puolueiden paneelikeskustelussa 15.9.2010 kaikkien eduskuntapuolueiden varapuheenjohtajat olivat valmiita sitoutumaan siihen, hallitusohjelmassa vuosille 2011-2015 olisi oma kokonaisuutensa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten ja kansalaisvaikuttamisen edistämisestä. KANE:n päätavoitteet hallitusohjelmaan 2011-2015 1. Hallitusohjelmaan sisällytetään oma kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja kansalaisvaikuttamisen edistämistä koskeva kokonaisuutensa. 2. Kansalaisyhteiskunnan ja julkisen vallan vuorovaikutusta ja kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä vahvistetaan. Asetetaan Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE toimikaudelle 2011-2015 3. Vahvistetaan kansalaisyhteiskunnan tietopohjaa osoittamalla Jyväskylän yliopistolle kansalaisyhteiskunnallisen tutkimuksen valtakunnallinen tehtävä. 4. Valmistellaan demokratia- ja kansalaisyhteiskuntaselonteko. Osana selontekoa seurataan hallituskaudella valmisteltavan kansalaisyhteiskuntasitoumuksen toteutumista ja vaikutuksia. 5. Valmistellaan julkisen vallan laaja kansalaisyhteiskuntasitoumus. 1/19

2 6. Opetussuunnitelmia uudistettaessa kehitetään koulujen demokratiakasvatusta tukemaan nykyistä paremmin nuorten osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta sekä politiikan lukutaitoa. Esitys Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien vahvistaminen kokonaisuudeksi hallitusohjelmassa 2011-2015 Kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuudella ja osallisuudella on suuri merkitys suomalaiselle demokratialle ja hyvinvoinnille. Järjestöjen toimintaan kohdistuvassa valtionhallinnon kehittämistyössä keskeisenä tavoitteena tulee olla järjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen ja vahvistaminen. Valmistelutyössä, jolla on vaikutuksia järjestöihin ja niiden toimintaan, on huolehdittava, ettei toteutettavilla toimenpiteillä perusteettomasti heikennetä järjestöjen toimintaedellytyksiä. Hallituskauden aikana valmistellaan laaja kansalaisyhteiskuntasitoumus, jossa järjestöt, ministeriöt ja puolueet yhdessä toteavat kansalaisyhteiskunnan merkityksen ja autonomisen roolin suomalaisessa yhteiskunnassa, kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon kumppanuuden eri muodot sekä keinot, joilla kansalaisyhteiskunnan osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet turvataan. Valmistelua koordinoi Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE. Hallituskauden aika ryhdytään myös valmistelemaan eduskunnalle seuraavan vaalikauden alussa annettavaa demokratia- ja kansalaisyhteiskuntaselontekoa, jonka pohjana toimii kansainvälisesti vertailukelpoinen Suomen demokratia-arviointi. Osana selontekoa seurataan hallituskaudella valmisteltavan kansalaisyhteiskuntasitoumuksen toteutumista ja vaikutuksia. Käynnistetään systemaattinen ja pitkäjänteinen demokratian ja kansalaisyhteiskunnan kehityksen seuranta. Kansalaisyhteiskuntaa koskevaa tietopohjaa vahvistetaan osoittamalla Jyväskylän yliopistolle kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen valtakunnallinen tehtävä. Julkisen vallan avustuskäytäntöjä kehitetään järjestöjen toimintaedellytyksien vahvistamiseksi. Osana tätä kehitystyötä toteutetaan järjestöille ja kansalaisille suunnatut neuvonta- ja tukipalvelut kansallisissa ja EU-rahoitukseen liittyvissä avustuskysymyksissä. Kansalaisyhteiskunnan autonomian ja innovatiivisuuden turvaamiseksi avustustoiminnan lähtökohtana ovat ennen kaikkea yleisavustukset, joita projektiavustukset täydentävät. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotusta kehitetään ja selkeytetään vahvistamaan järjestöjen toimintaedellytyksiä. Arvioidaan mahdollisuudet muuttaa järjestöille tehdyt lahjoitukset ja kansalaisjärjestöjen jäsenmaksut verovähennyskelpoisiksi. 2/19

3 Rahapelien yksinoikeusjärjestelmän turvaaminen Suomessa tulevaisuudessakin on välttämätöntä pelitoimintaan liittyvien haittojen ja ongelmien ehkäisemiseksi. Rahapelituotoilla on myös tärkeä merkitys kansalaisjärjestötoiminnan taloudellisten toimintaedellytysten kannalta. Rahapelimonopolien tuotot käytetään kokonaisuudessa yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Järjestöjen palvelutoiminnalla on huomattava merkitys palvelujen saatavuudelle ja perusoikeuksien toteutumiselle Suomessa. Hallitus turvaa järjestöjen toimintamahdollisuudet erityisesti kaupallisesti vähämerkityksellisillä palvelualueilla. Myös yhteiskunnallisen yrittäjyyden toimintamallin käyttöönotolla voidaan vahvistaa järjestöjen palvelutuotantoa. Sisämarkkinasääntelyyn sisältyvä kansallinen mahdollisuus tiettyjen palvelujen määrittelemiseksi yleistä taloudellista etua oleviksi palveluiksi (ns. SGEI- palveluiksi) hyödynnetään. Samoin käytetään hyväksi mahdollisuus julkisen palvelun velvoitteen antamiseen erikseen määriteltäville palvelun tuottajille. Myös uusimuotoisen verkostoituvan kansalaistoiminnan arjen toimintaedellytyksiä on vahvistettava. Yhdistyslainsäädäntöä uudistetaan tunnistamaan myös verkossa organisoituva kansalaistoiminta. Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua käynnissä olevaan valmisteluun ja päätöksentekoon lisätään, ja hallinnon kansalaisyhteiskunnan tuntemusta ja kuulemisvalmiuksia vahvistetaan. Hallituskauden puolivälissä toteutetaan kansalaisten laaja tulevaisuuskeskustelu, jonka esille nostamien kehittämiskohteiden toteuttamiseen varaudutaan ministeriöiden toiminnansuunnittelussa. Valmisteluasiakirjojen saatavuutta verkossa parannetaan sekä mahdollistetaan verkon välityksellä tapahtuva osallistuminen ja vaikuttaminen päätöksentekoon. Vahvistetaan nuorten, heikommassa asemassa olevien ja maahanmuuttajien osallisuutta yhteiskunnassa. Opetussuunnitelmia uudistettaessa demokratiakasvatusta vahvistetaan tukemaan nuorten osallisuutta yhteiskunnassa. Nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia lisätään alentamalla äänioikeusikäraja 16 vuoteen kunnallisvaaleissa. 3/19

4 Taustamuistio Vahva kansalaisyhteiskunta ja kansalaisjärjestöt sen ytimessä ovat tärkeitä tekijöitä osallistuvassa demokratiassa. Kansalaisjärjestöt tarjoavat areenan kansalaisten vaikuttamiselle ja osallistumiselle myös vaalien välisenä aikana. Yksi järjestöjen keskeinen tehtävä on yhteiskunnallinen vaikuttaminen, jäsenten tarpeiden ja asiantuntemuksen välittäminen valmisteluun ja päätöksentekoon. Toisaalta monelle väestöryhmälle tärkeät palvelut tuotetaan yksinomaan järjestöjen kautta, usein vapaaehtoisvoimin. Yhdistyksillä on suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa ja sitä kautta suomalaisessa yhteiskunnassa erittäin suuri merkitys, mahdollisesti jopa suurempi kuin missään muualla, sillä suomalaisten sosiaalista pääomaa ja luottamusta rakentavat yhteydet ja verkostot ovat rakentuneet nimenomaan yhdistystoiminnan kautta. Vahva kansalaisyhteiskunta luo edellytyksiä sosiaalisen pääoman ja luottamuksen rakentumiselle ja sitä kautta myös yhteiskuntarauhalle. Toimimalla vaikkapa harrastusjärjestöissä ja vapaaehtoistyössä lapset, nuoret ja aikuiset samalla yleisemminkin valmiuksia yhteisten asioiden hoitamiseen, osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Signaalit hiipuvasta kiinnostuksesta perinteiseen kansalaisjärjestötoimintaan sekä järjestöjen kokemat niiden toimintaedellytyksiin vaikuttavat toimintaympäristön muutokset herättävät huolta suomalaisen kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuudesta. Yksi järjestöjen kokemista muutossuunnista liittyy julkisen vallan, elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin rooleihin ja keskinäiseen asemaan. Kansalaisjärjestöjen toiminta nivoutuu yhä tiiviimmin julkiseen palvelutoimintaan ja rinnastuu toisaalta yritysten voittoa tavoittelevaan toimintaan, mikä merkitsee, että kansalaisyhteiskunta yhä useammin joutuu sovittamaan toimintaansa näiden yhteiskunnan muiden osa-alueiden toimintalogiikkaan ja pelisääntöihin. Valmistelutyössä usein esimerkiksi kilpailuneutraalisuuden vaatimus nousee esille ylikorostuneesti suhteessa muihin valmistelulle asetettuihin tavoitteisiin, kuten kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten vahvistamiseen. Kilpailuneutraalisuuden tavoitteen korostuminen on ainakin osittain seurausta EU-lainsäädännöstä. Usein kysymys on kuitenkin EU-lainsäädännön kansallisesta tulkinnasta ja olemassa olevan liikkumavaran hyödyntämisestä. Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE onkin pitänyt tärkeänä, että järjestöjä koskevassa valmistelutyössä kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset nähdään yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi. 4/19

5 Esitys hallitusohjelmakirjaukseksi: Järjestöjen toimintaan kohdistuvassa valtionhallinnon kehittämistyössä keskeisenä tavoitteena tulee olla järjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen ja vahvistaminen. Valmistelutyössä, jolla on vaikutuksia järjestöihin ja niiden toimintaan, on huolehdittava, ettei toteutettavilla toimenpiteillä perusteettomasti heikennetä järjestöjen toimintaedellytyksiä. On tärkeää, että kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja kansalaisvaikuttamisen tilaa Suomessa tarkastellaan kokonaisvaltaisesti. Valtioneuvosto asetti Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE:n ensimmäiselle toimikaudelleen syksyllä 2007. Toimikausi päättyy lokakuussa 2011. KANE on ensimmäisellä toimikaudellaan vakiinnuttanut asemansa julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutuksen ja yhteistyön foorumina. Neuvottelukunta on tehnyt toimikautensa aikana itsearviota toiminnastaan. Yhtenä johtopäätöksenä on ollut, että KANE:n kaltainen neuvottelukunta on tarpeellinen myös tulevalla vaalikaudella turvaamassa osaltaan, että tavoite kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten turvaamisesta säilyy hallinnon kehittämistyön tavoitteissa ja valmistelussa vahvasti mukana Euroopassa on viimeisen vuosikymmenen aikana laadittu lukuisia kansallisia ns. kansalaisyhteiskuntasitoumuksia, jossa määritellään keinoja kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuuden turvaamiseen (mm. Viro, Ruotsi, Iso-Britannia). Osa näistä sitoumuksia on luonteeltaan ennen kaikkia julistuksia, joissa julkinen valta toteaa kansalaisyhteiskunnan arvon ja autonomisen aseman yhteiskunnassa ja sitoutuu luomaan edellytyksiä kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuudelle. Osa puolestaan kiinnittyy hyvinkin tiukasti esimerkiksi jonkin tietyn sektorin palvelutuotantoon ja sisältää myös rahoitusulottuvuuden. Osa sitoumuksista on yksipuolisia tahdonilmauksia, osa luonteeltaan sopimuksenomaisia. Periaatepäätöksessään demokratian edistämisestä Suomessa valtioneuvosto linjasi vuonna 2010, että myös Suomessa valmisteltaisiin hallinnon laaja kansalaisyhteiskuntasitoumus. KA- NE:n näkemys on ollut, että suomalaisen kansalaisyhteiskuntasitoumuksen tulisi olla ennen kaikkea hallinnon, puolueiden ja kansalaisjärjestöjen yhteinen sopimus ja tahdonilmaus keinoista, joilla kansalaisten osallisuus ja kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset Suomessa turvataan. Vaalikausilla 2003-2007 ja 2007-2011 kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä on tarkasteltu ennen kaikkea hallinnon ja kansalaisjärjestöjen näkökulmasta. Kansalaisyhteiskuntasitoumusta valmisteltaessa olisi tärkeää, että myös poliittiset puolueet ja eduskunta olisivat vahvasti valmistelutyössä mukana. (Liite 3.) 5/19

6 Esitys hallitusohjelmakirjaukseksi: Hallituskauden aikana valmistellaan hallinnon laaja kansalaisyhteiskuntasitoumus, jossa järjestöt, ministeriöt ja puolueet yhdessä toteavat kansalaisyhteiskunnan merkityksen ja autonomisen roolin suomalaisessa yhteiskunnassa, kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon kumppanuuden eri muodot sekä keinot, joilla kansalaisyhteiskunnan osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet turvataan. Valmistelua koordinoi Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE. Tutkimus Periaatepäätöksessään demokratian edistämisestä valtioneuvosto korostaa myös tarvetta demokratian tilan pitkäjänteiseen tutkimukseen ja seurantaan. Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, ei Suomessa ole toistaiseksi toteutettu laaja-alaisia demokratian tilaa ja tulevaisuutta arvioivia tutkimushankkeita. Demokratiaan ja kansalaisyhteiskuntaan liittyvä tutkimus on hajanaista eikä selkeätä kokonaiskuvaa kansalaisten yhteiskunnallisesta osallistumisesta, kansalaisten ja hallinnon vuorovaikutuksesta tai kansalaisyhteiskunnan toiminnasta ole helppoa muodostaa. Olemassa oleva tutkimustieto ei myöskään kanavoidu hallinnon tai kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kehittämistyön tueksi. Suomalaisen demokratian kehityssuuntia ja suomalaisen demokratian toimivuutta tulee jatkossa järjestelmällisesti seurata ja arvioida. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa 2003-2007 hahmotettu demokratiaindikaattorikokonaisuus muodostaa toimivan pohjanpitkäjänteiselle demokratiaseurannalle. Sen toimeenpanossa ei kuitenkaan ole edetty. Indikaattoriseurantaa voidaan täydentää keskeisiin ongelmakohtiin keskittyvällä syventävällä tutkimuksella. Jyväskylän yliopistoon perustettiin Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman yhteydessä kansalaisyhteiskunnan lahjoitusprofessuuri ja maisteriohjelma. Tavoitteena on ollut saada aikaan kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämiskeskus tuottamaan ja kokoamaan kansalaisyhteiskuntaa koskevaa tutkimustietoa sekä järjestämään kansalaisyhteiskuntaa koskevaa ja kansalaisyhteiskunnan toimijoille suunnattua koulutusta. Tutkimus- ja kehittämiskeskuksen muodostumiselle voidaan luoda edellytyksiä osoittamalla Jyväskylän yliopistolle kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen valtakunnallinen tehtävä. Valtakunnalliset tehtävät määritellään seuraavan kerran vuonna 2012. (Liite 1) Pitkäjänteisen seurantatyön pohjaksi on perusteltua toteuttaa suomalaisen demokratian toimivuuden monipuolinen arviointi. Tähän on kehitetty lukuisia erilaisia kansainvälisesti käytettyjä mittareita, joista kansainvälisen demokratiainstituutti IDEA:n menetelmä on tarkoitettu sekä kehittyvien että kehittyneiden demokratioiden arviointiin. Menetelmä ottaa huo- 6/19

7 mioon arvioitavan maan kansalliset erityispiirteet. Suomalaisen demokratian toimivuuden arviointi ja systemaattisen demokratiaseurannan käynnistäminen luovat edellytyksiä ensimmäisen demokratia- ja kansalaisyhteiskuntaselonteon antamiseen eduskunnalle vuosikymmenen puolivälissä. Esitys hallitusohjelmakirjaukseksi: Hallituskauden aika ryhdytään myös valmistelemaan eduskunnalle seuraavan vaalikauden alussa annettavaa demokratia- ja kansalaisyhteiskuntaselontekoa, jonka pohjana toimii kansainvälisesti vertailukelpoinen Suomen demokratia-arviointi. Osana selontekoa seurataan hallituskaudella valmisteltavan kansalaisyhteiskuntasitoumuksen toteutumista ja vaikutuksia. Käynnistetään systemaattinen ja pitkäjänteinen demokratian ja kansalaisyhteiskunnan kehityksen seuranta. Kansalaisyhteiskuntaa koskevaa tietopohjaa vahvistetaan osoittamalla Jyväskylän yliopistolle kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen valtakunnallinen tehtävä. Järjestöjen toimintaedellytykset Kansalaisyhteiskunnan aseman kehittämisen näkökulmasta yhdeksi keskeiseksi kehittämiskohteeksi nousee kysymys hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan kumppanuusmalleista, joissa yhteistyö hyödyttää sekä hallintoa että kansalaisyhteiskuntaa. Kumppanuus nousee kehittämishaasteeksi yhtälailla palvelutuotannossa kuin esimerkiksi demokraattisen osallistumisen edistämisessä. Samalla kun kumppanuudella haetaan molemminpuolista etua, on myös huomattava, että kumppanuutta kehitettäessä on kansalaisyhteiskunnan itsenäisyys säilytettävä. Esimerkiksi järjestöjen avustustoiminnassa lähtökohtana on perusteltua pitää yleisavustuksia, joita voidaan täydentää hanke- ja projektiavustuksin. Mitä pidemmälle kansalaisyhteiskunnan toiminta perustuu yhteistyö- ja hankintasopimuksiin, sen enemmän hallinto rahoituspäätöksillään ohjaa kansalaisyhteiskunnan toimintaa. Linjaus sisältyy myös valtioneuvoston periaatepäätökseen demokratian edistämisestä Suomessa. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa 2003-2007 kartoitettiin monin tavoin kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten ongelmakohtia. Vaalikaudella 2007-2011 järjestöjen taloudellisten toimintaedellytysten vahvistamisessa on edetty hitaasti. Järjestöjen verotuksen kehittämistarpeita on tarkasteltu sekä KANE:n valmistelutyössä että valtiovarainministeriön työryhmässä. Verohallinnon toteuttamia keskittämistoimia lukuun ottamatta valmistelutyö ei ole juuri johtanut konkreettisiin toimenpiteisiin. KANE pitääkin tärkeä- 7/19

8 nä, että työtä järjestöjen verotuksen kehittämiseksi jatketaan tulevalla hallituskaudella. Verohallitus on KANE:n valmistelussa tuonut esiin, että järjestöjen verotusta tulisi kehittää ennen kaikkea lainsäädäntöteitse, kun taas järjestöt ovat korostaneet, että osittain ongelmana on ollut myös verohallinnon tulkintojen kiristyminen ilman, että lainsäädäntö taustalla on muuttunut. Myös järjestöjen avustuksiin liittyviä ongelmakohtia on tarkasteltu vaalikaudella. Vuonna 2010 asetettiin selvityshenkilöpari laatimaan esitystä järjestötoiminnan rahoituksen ongelmakohdista. Selvitystyö valmistuu vuoden 2010 loppuun mennessä. Selvitystoimeksiannossa on nostettu esille mm. tarve järjestöjen neuvonta- ja tukipalveluihin kansallisen ja EU-rahoituksen kysymyksissä, puskurirahastoihin sekä julkisen hallinnon avustuskäytäntöjen kehittämiseen. Oikeusministeriön asettaman selvitystyön rahoittavat KANE:ssa edustettuina olevat ministeriöt ja selvitystyötä ohjaa KANE. Rahapelien yksinoikeusjärjestelmällä on Suomessa suuri merkitys myös järjestöjen yleishyödyllisen toiminnan rahoittamisessa. Järjestöt ovat kantaneet huolta yksinoikeusjärjestelmän tulevaisuudesta sekä tästä että pelihaittojen ehkäisemisen näkökulmasta. Samoin huolta ovat herättäneet pyrkimykset käyttää voittovaroja myös valtion budjetista rahoitettavien palveluiden ja toimintojen kustannusten kattamiseen. Järjestöt ovat muistuttaneet, että rahapeliyhtiöiden tarkoituksena on nimenomaan jakaa voittovarat järjestöjen yleishyödylliseen toimintaan. Perinteisten osallistumismuotojen rinnalle on noussut uudenlaista verkostoituvaa ja usein verkossa paikallisesti, kansallisesti tai kansainvälisesti organisoituvaa kansalaistoimintaa. Voidaan arvioida, että yhä suurempi osa kansalaisyhteiskunnan toiminnasta ei jatkossa rakennu perinteisen yhdistystoiminnan muotoon. Samalla kun on tärkeää turvata kansalaisyhteiskunnan ytimen, kansalaisjärjestöjen, toimintaedellytykset, on myös luotava edellytyksiä uusien sukupolvien epämuodolliselle osallistumiselle ja vaikuttamiselle. Jos uusia osallistumisen ja vaikuttamisen areenoita ei tunnisteta tai ne sivuutetaan merkityksettöminä, vahvistetaan erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten lisääntyvää kokemusta siitä, ettei heitä haluta yhteiskunnassa kuulla. Siksi sekä hallinnon toimintatapoja että yhdistyslainsäädäntöä tulee tarkastella kriittisesti myös uusimuotoisen kansalaistoiminnan näkökulmasta. Hallitusohjelmaesitys: Julkisen vallan avustuskäytäntöjä kehitetään järjestöjen toimintaedellytyksien vahvistamiseksi. Osana tätä kehitystyötä toteutetaan järjestöille ja kansalaisille suunnatut neuvonta- ja tukipalvelut kansallisissa ja EU-rahoitukseen liittyvissä avustuskysymyksissä. Kansalaisyhteiskunnan autonomian ja innovatiivisuuden turvaamiseksi avustustoiminnan lähtökohtana ovat ennen kaikkea yleisavustukset, joita projektiavustukset täydentävät. Yleishyödyllisten yhteisöjen verotusta kehitetään ja selkeytetään vahvistamaan järjestöjen toimintaedellytyksiä. Arvioidaan mahdollisuudet muuttaa järjestöille tehdyt lahjoitukset ja kansalaisjärjestöjen jäsenmaksut verovähennyskelpoisiksi. 8/19

9 Rahapelien yksinoikeusjärjestelmän turvaaminen Suomessa tulevaisuudessakin on välttämätöntä pelitoimintaan liittyvien haittojen ja ongelmien ehkäisemiseksi. Rahapelituotoilla on myös tärkeä merkitys kansalaisjärjestötoiminnan taloudellisten toimintaedellytysten kannalta. Rahapelimonopolien tuotot käytetään kokonaisuudessa yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Myös uusimuotoisen verkostoituvan kansalaistoiminnan arjen toimintaedellytyksiä on vahvistettava. Yhdistyslainsäädäntöä uudistetaan tunnistamaan myös verkossa organisoituva kansalaistoiminta. Monet kansalaisjärjestöt toimivat tehtävissä, joissa ne turvaavat toimintansa kautta tietyn ihmisryhmän perusoikeuksia. Sisämarkkinasääntelyn näkökulmasta järjestöillä ei ole erityisasemaa, vaan kaikkia toimijoita kohdellaan samalla tavoin niiden juridisesta asemasta riippumatta. Toimintaympäristön muutoksiin, erityisesti sisämarkkinasääntelyyn ja sen pohjalta tehtyihin kansallisiin linjauksiin, liittyen järjestöjen toimintaedellytykset ja niiden toiminnan kohtelu on muuttunut epäselväksi ja epävarmaksi. Kyse on ennen kaikkea yleishyödyllisen toiminnan ja elinkeinotoiminnan rajankäynnistä. Järjestöjen tuottamien palvelujen aseman selkiyttäminen ja epävarmuuden poistaminen on niin järjestöjen palvelutuotannon varassa olevien ihmisten, järjestöjen kuin alalla toimivien yrittäjienkin edun mukaista. Valtioneuvoston vuonna 2007 tekemässä periaatepäätöksessä valtioneuvosto linjasi, että yleishyödylliseen taloudelliseen toimintaan sovelletaan Suomessa täysmääräisesti perustamissopimuksen 16 ja 86 artiklan mukaiset kansalliset mahdollisuudet yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi. EU:n Lissabonin sopimus on astunut voimaan 1.12.2009. Sopimus vahvistaa nk. yleishyödyllisten palvelujen roolia korostamalla niiden järjestämisessä käyttäjien tarpeiden ja oikeuksien edistämistä, yleistä saatavuutta, laatua, kohtuuhintaisuutta sekä yhdenvertaista kohtelua. Valtioneuvosto 2007 periaatepäätöksessä kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämisestä nostettiin esille muiden muassa kysymys rajoitetun voitonjaon yhteisön mallin (vrt. yhteiskunnallinen yritys) käyttöönotosta Suomessa etenkin kansalaisjärjestöjen palvelun tuottamismenetelmänä. (Liite 2.) Hallitusohjelmaesitys: Hallitus turvaa järjestöjen toimintamahdollisuudet erityisesti kaupallisesti vähämerkityksellisillä palvelualueilla. Myös yhteiskunnallisen yrittäjyyden toimintamallin käyttöönotolla voidaan vahvistaa järjestöjen palvelutuotantoa. 9/19

10 Sisämarkkinasääntelyyn sisältyvä kansallinen mahdollisuus tiettyjen palvelujen määrittelemiseksi yleistä taloudellista etua oleviksi palveluiksi (ns. SGEI- palveluiksi) hyödynnetään. Samoin käytetään hyväksi mahdollisuus julkisen palvelun velvoitteen antamiseen erikseen määriteltäville palvelun tuottajille. Kuuleminen ja osallisuus Perustuslaki velvoittaa julkista valtaa edistämään yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon. Demokratian toteutumisen keskeinen edellytys on julkinen kansalaiskeskustelu, jossa keskustelijat tuovat esille omia mielipiteitään ja kokemuksiaan ja muodostavat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa yhteisiä näkemyksiä. Tavoitteena tulee olla deliberatiivisuuden eli julkisen harkinnan ja puntaroinnin vahvistuminen valmistelussa ja päätöksenteossa. Kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistamiseksi on tärkeää kehittää valmisteluprosesseja ja -kulttuuria siten, että nykyistä vahvempi vuorovaikutus kansalaisten, valmistelijoiden ja päätöksentekijöiden välillä voi toteutua. Hankekohtaisen valmistelun ohella puntaroivaa avointa kansalaiskeskustelua voidaan rohkaista myös esimerkiksi hallitusohjelmavalmistelun yhteydessä tai hallituskauden puolivälissä toteutettavana tulevaisuuskeskusteluna. Valmistelukulttuurin kehittäminen edellyttää muiden muassa osaamisen vahvistamista hallinnossa sekä osallisuuden ja kuulemisen arvioinnin ja seurannan kehittämistä. Esitys hallitusohjelmakirjaukseksi: Kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua käynnissä olevaan valmisteluun ja päätöksentekoon lisätään, ja hallinnon kansalaisyhteiskunnan tuntemusta ja kuulemisvalmiuksia vahvistetaan. Hallituskauden puolivälissä toteutetaan kansalaisten laaja tulevaisuuskeskustelu, jonka esille nostamien kehittämiskohteiden toteuttamiseen varaudutaan ministeriöiden toiminnansuunnittelussa. Valmisteluasiakirjojen saatavuutta verkossa parannetaan sekä mahdollistetaan verkon välityksellä tapahtuva osallistuminen ja vaikuttaminen päätöksentekoon. Osallistumiserot, ja sitä kautta eriarvoisuus eri väestöryhmien välillä, ovat kasvaneet. Äänestäminen ja järjestöosallistuminen ovat perinteisesti olleet osa suomalaisten laajaa kansanvaltaista 10/19

11 osallistumista. Osallistuminen on kuitenkin ollut vahvasti polarisoitumassa. Hyvinkoulutetut, hyvätuloiset ja varttuneemmat suomalaiset äänestävät ja osallistuvat edelleen aktiivisesti esimerkiksi järjestötoimintaan, kun taas nuoret, heikommin koulutetut ja heikommassa asemassa olevat syrjäytyvät osallistuvasta kansalaisuudesta. Vaikka nuorista osa on hyvinkin aktiivisia, on arvioitu, että noin puolelle aikuistuvista nuorista ei lainkaan rakennu osallistuvan kansalaisen identiteettiä. Tutkimustulokset nuorten yhteiskunnallisesta kiinnostuksesta ovat osittain ristiriitaisia, mutta vaikuttaa siltä, ettei suomalaisnuorilla ole yleisesti ottaen suurta paloa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Iän ohella myös koulutuksella on suuri merkitys. Tuoreet tutkimustulokset kertovat, että lukiolaiset ovat selvästi kiinnostuneempia politiikasta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä kuin ammatillisessa koulutuksessa opiskelevat, ja myös tietävät näistä asioista enemmän. Demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus voidaan nähdä suomalaisen demokratian keskeisenä haasteena sekä tulevaisuuden mahdollisuutena. On tärkeää, että yhteiskunnassa on rakennettu erilaisia osallistumiskanavia ja kuulemisjärjestelmiä, joiden kautta lapsilla ja nuorilla on jo ennen äänestysikää mahdollisuus tulla kuulluiksi ja vaikuttaa. On myös tärkeää pohtia, miten nuorten osallisuutta esimerkiksi järjestötoiminnassa tai erilaisissa verkostoissa voidaan vahvistaa. Erilaiset osallistumiskokeilut ja uudet kanavat tavoittavat kuitenkin vain osan nuorista ikäluokista. Ensiarvoisen tärkeä kysymys onkin, mitkä valmiudet koko ikäluokka saa aktiiviselle kansalaisuudelleen peruskoulun, lukion ja ammatillisen koulutuksen aikana. Valmiuksien kehittäminen yhteiseen ja yhdessä tekemiseen, toisen huomioon ottamiseen sekä vuorovaikutustaitojen ja osallisuuden edistämiseen tulee ottaa huomioon jo varhaiskasvatuksessa. Demokratiakasvatuksen tulee pitää sisällään sekä aitoja osallistumisen ja vaikuttamisen kokemuksia, että osallistumisessa tarvittavaa tietosisältöä. Esimerkiksi koulujen oppilaskunnat tarjoavat yhden foorumin lasten ja nuorten osallistumiselle. Väestön ikääntyessä nuorten suhteellinen osuus äänioikeutetuista pienentyy. Yhdessä nuorten alhaisen äänestysaktiivisuuden kanssa tämä merkitsee, että nuorten ääni kuuluu vaaleissa yhä heikommin. Euroopan neuvosto on kannustanut jäsenmaita kokeilemaan äänestysiän alentamista kunnallisvaaleissa 16 vuoteen. Tutkimuksista käy ilmi, että mitä myöhemmin mahdollisuus äänestämiseen nuorelle tarjoutuu, sen todennäköisemmin mahdollisuus jätetään käyttämättä. Toisaalta muutamissa ensimmäisissä vaaleissa omaksuttu äänestäminen jää yleensä pysyväksi ratkaisuksi. Suomessa äänestysikärajan laskusta laadittu arviomuistio tuo esiin, että äänioikeusikärajan alentaminen voisi vahvistaa nuorten osallisuutta ja toisaalta voisi tarjota mahdollisuuden kodeille ja kouluille tukea nuoria nykyistä paremmin äänestämään ensimmäistä kertaa. Tukitoimet nousevat tässä tärkeään asemaan. Jos tämän tuen antamisessa epäonnistutaan, äänestysikään vain varttuu entistä nuorempia, jotka kasvavat pysyvästi äänestämättömyyteen. Nuorten ohella esimerkiksi maahanmuuttajien osallistuminen yhteiskunnan toimintaan on monelta osin kantaväestöä heikompaa. Osallisuutta vahvistavia toimenpiteitä suunniteltaessa on myös huomioitava sukupuolinäkökulma: esimerkiksi maahanmuuttajanaisten osallisuuden vah- 11/19

12 vistaminen nousee omaksi tärkeäksi kysymyksekseen. Myös ikääntyneiden, köyhien, vammaisten, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen sekä etnisten ryhmien osallisuuden vahvistamiseen on tarpeen suunnata erityistoimia. Esitys hallitusohjelmakirjaukseksi: Vahvistetaan nuorten, heikommassa asemassa olevien ja maahanmuuttajien osallisuutta yhteiskunnassa. Opetussuunnitelmia uudistettaessa demokratiakasvatusta vahvistetaan tukemaan nuorten osallisuutta yhteiskunnassa. Nuorten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia lisätään alentamalla äänioikeusikäraja 16 vuoteen kunnallisvaaleissa. 12/19

13 Liite 1 KANSALAISYHTEISKUNNAN TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISKESKUKSEN PERUSTAMINEN JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOON Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE:n keskeisiä tavoitteita hallitusohjelmavaikuttamisessa on kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen vahvistaminen osoittamalla Jyväskylän yliopistolle kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen valtakunnallinen tehtävä. Tämä loisi edellytyksiä kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen rakentumiselle Jyväskylään. Yliopistojen valtakunnalliset tehtävät määritellään seuraavan kerran vuonna 2012. 1 Tausta Valtioneuvosto teki 4. helmikuuta 2010 periaatepäätöksen demokratian edistämisestä Suomessa. Periaatepäätöksessä korostetaan muiden muassa tarvetta demokratian ja kansalaisyhteiskunnan tietopohjan vahvistamiseen. Periaatepäätöksen linjauksiin kuuluu mm. edellytysten luominen kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen perustamiselle. Kansalaistoiminnan tutkimus ja opetustoiminnan kehitys olivat keskeisiä teemoja jo kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa 2003-2007. Politiikkaohjelmassa valmistuneen selvityksen perusteella kansalaistoiminnan opetusta ja tutkimusta tulisi koota selkeämmin hahmotettaviksi ja toisiaan tukeviksi kokonaisuuksiksi. Näin voitaisiin helpommin muodostaa käsitys kansalaisyhteiskunnan kentästä ja sen kehityksestä, sekä löytää keinoja kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten ja elinvoimaisuuden turvaamiseen. Elinvoimainen kansalaisyhteiskunta on elinvoimaisen demokratian edellytys, minkä lisäksi kansalaisyhteiskunnalla on suuri merkitys sekä yksilötasoiselle että koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. Kansalaisyhteiskunta ja kansalaisjärjestöt sen ytimessä rakentavat hyvinvointia, luottamusta, sosiaalista pääomaa, yhteisöllisyyttä, innovaatioita ja yhteiskuntarauhaa. Kansalaisyhteiskunnan tilaan ja kansalaistoimintaan ovat viime vuosikymmenten aikana vaikuttaneet voimakkaasti identiteettien ja osallisuuden yleinen muutos yhteiskunnassa, kansainvälistyminen, uusien viestintäteknologioiden kehitys sekä järjestöjen kasvanut rooli palvelujentuottajina. Olemassa oleva kotimainen ja kansainvälinen tutkimustieto kertoo, että kansalaisyhteiskunnassa ja osallistumisesta on käynnissä muutossuuntia, jotka näkyvät myös järjestöjen arjessa. Käytettävissä olevat tutkimustieto ei kuitenkaan tarjoa kokonaiskuvaa perustavanlaatuisiin kysy- 13/19

14 myksiin siitä, millaisia muutoksia kansalaisten järjestöosallistumisessa on tapahtunut ja mihin suuntaan esimerkiksi nuorten järjestöosallistuminen on kehittymässä. Tutkimuksen ja tietopohjan aukkoja on käsitelty yksityiskohtaisemmin muiden muassa Demokratiapolitiikan suuntaviivat keskustelujulkaisussa, jonka pohjalta valtioneuvosto teki periaatepäätöksensä demokratian edistämisestä Suomessa. Tarve kansalaisyhteiskuntaan ja järjestökenttään tutkimukselle ja asiantuntijoille on ilmeinen. Kansalaisyhteiskuntaa ja kansalaistoimintaa koskeva tutkimus edistää kolmannen sektorin arviointi- ja kehittämistarpeita ja lisää kansalaisyhteiskunnan tunnettuutta. Samalla tarvitaan parempi tietopohja kansalaisyhteiskuntaan liittyvien kehittämistoimenpiteiden pitkäjänteistä valmisteluun. Myös järjestökenttä tarvitsee tehtävien monimuotoistuessa yhä enemmän asiantuntijoita palvelukseensa. Kansalaistoiminnan opetus ja tutkimus Suomessa on selvitysten perusteella melko vilkasta, mutta samalla hyvin sirpaleista. Selkeitä opetuksellisia tai tutkimuksellisia keskittymiä ei ole, minkä vuoksi kokonaiskuvaa kansalaisyhteiskunnasta ja sen merkityksestä Suomessa on vaikea muodostaa. 2 Jyväskylän yliopiston rooli kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen koordinoijana Jyväskylän yliopistossa on jo pitkään tehty arvostettua kansalaisyhteiskunnan tutkimusta ja yliopistolla on olemassa myös kansainväliset verkostot tällä alueella. Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman 2003-2007 yhteydessä yliopistoon perustettiin Kansalaisyhteiskunnan maisteriohjelma ja lahjoitusprofessuuri, jotka voidaan nähdä aihioksi laajamittaisemmalle kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämistoiminnalle. Kansalaisyhteiskunnan asiantuntijuuden maisteriohjelma on alallaan ainoa Suomessa ja tuottaa valtakunnallisesti kansalaisyhteiskunnan asiantuntijoita. Yhteiskuntatieteellisesti painottunut monitieteinen ohjelma antaa tieteelliset perustiedot kansalaisyhteiskunnasta, monimuotoisesta kansalaistoiminnasta, sen ajankohtaisista ilmiöistä ja keskeisistä toimijoista. Ohjelma kouluttaa kansalaistoimintaan ja kansalaisyhteiskuntatematiikkaan erikoistuneita asiantuntijoita. Valmistuneet opiskelijat sijoittuvat tehtäviin, joissa edellytetään kansalaisyhteiskunnan ilmiöiden ja järjestökentän hyvää asiantuntemusta. Maisteriohjelman yhteydessä ylläpidettävä kansalaisyhteiskuntaportaali ja valtakunnalliset kansalaisyhteiskunnan tutkimuspäivät luovat tärkeät puitteet myös kansalaisjärjestöjen keskinäiselle vuorovaikutukselle. Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE pitää tärkeänä, että valtioneuvoston 2.4.2010 periaatepäätöksen kirjausta kansalaisyhteiskunnan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen aikaansaamisesta konkretisoidaan hallitusohjelmavalmistelun 2011-2015 yhteydessä. 14/19

15 Tutkimus- ja kehittämiskeskukseen kohdistettuja odotuksia ovat mm.: kansalaisyhteiskunnan tieteellinen perustutkimus soveltava tutkimustieto kansalaisyhteiskuntaa koskevan tutkimustiedon ja -toiminnan koordinointi systemaattisen ja pitkäjänteisen demokratiaindikaattoriseurannan luominen ja ylläpito kansainvälisen verkostoituminen, pohjoismainen ja EU-/OECD -tietojenvaihto ja hankkeet järjestöjohdon ja asiantuntijoiden kouluttaminen ja jatkokoulutus, hallinnon kansalaisyhteiskunnan koulutus yliopistojen-, ammattikorkeakoulujen ja/tai järjestöjen yhteiset tutkimus- ja kehittämishankkeet Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan mielestä Jyväskylän yliopiston kansalaisyhteiskuntaa koskeva tutkimus-, koulutus-, ja kehittämistoiminta sekä kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö luovat hyvän perustan kansalaisyhteiskuntaa koskevan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen perustamiselle. Yliopistolle on jo osoitettu soveltavan kielitutkimuksen ja hiukkastutkimuksen valtakunnalliset tehtävät. KANE pitää tärkeänä, että kansalaisyhteiskunnan tutkimukselle luodaan edellytyksiä osoittamalla yliopistolle myös kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen valtakunnallinen tehtävä kun näitä tehtäviä vuonna 2012 seuraavan kerran määritellään. 15/19

16 Liite 2 YHTEISKUNNALLISEN YRITYKSEN LIIKETOIMINTAMALLIN KEHITTÄMINEN Valtioneuvosto teki vuonna 2007 periaatepäätöksen kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten edistämisestä. Periaatepäätöksessä nostetaan esille muiden muassa kysymys rajoitetun voitonjaon yhteisön mallin (vrt. yhteiskunnallinen yritys) käyttöönotosta Suomessa etenkin kansalaisjärjestöjen palvelun tuottamismenetelmänä. KANE on ollut vahvasti mukana työ- ja elinkeinoministeriön johtamassa yhteiskunnallisen yrityksen liiketoimintamallin tuomista Suomeen pohtivassa työryhmässä. Työryhmän yhden jaoston toimeksiantona on tehdä työryhmälle esitys siitä, minkälaisilla edellytyksillä järjestöjen palvelutuotanto olisi organisoitavissa yhteiskunnallisen yrityksen liiketoimintamallin kautta. Jaoston puheenjohtajana toimii KANEn puheenjohtaja Riitta Särkelä ja sihteerinä KANE:n sihteeri Saila Tykkyläinen. KANE ja TEM:n yhteiskunnallisen yrittäjyyden työryhmän järjestöjaosto ovat todenneet, että palveluiden tasa-arvoisen saatavuuden turvaaminen ja niiden laadun parantaminen kannalta on välttämätöntä, että järjestöillä on mahdollisuus tuottaa ja kehittää näitä palveluita sekä toimia yhteiskunnallisina innovaattoreina. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden liiketoimintamalli voisi tuoda lisäarvoa jo olemassa oleviin malleihin sekä tarjota järjestöille pehmeämmän ja houkuttelevamman väylän yksityiselle sektorille siirtymiseen. Järjestöt tuottavat palveluja jo nyt tavoilla, jotka täyttävät TEM:n käyttämän yhteiskunnallisen yrittäjyyden tunnusmerkit: järjestöjen palvelutuotanto tapahtuu yhteiseksi hyväksi ja mahdollinen ylijäämä palautuu järjestön yleishyödyllisen toiminnan kehittämiseen. Yhteiskunnallisen yrittäjyyden tuottamaa yhteistä hyötyä ei ole kuitenkaan vielä tunnistettu ja tunnustettu Suomessa, eikä liiketoimintamalliin kytkeydy mitään tämäntyyppisille yrityksille suunnattuja etuja. KANE on valmistelutyössä korostanut, että yhteiskunnallisen yrittäjyyden liiketoimintamallin kehittämisen lähtökohtana tulee olla: - palvelujen tasa-arvoinen saatavuus ja monipuolisen palvelurakenteen säilyttäminen - järjestöjen mahdollisuus toimia ja tuottaa palveluita jatkossakin yleishyödyllisinä toimijoina, joutumatta yhtiöittämään palvelujaan. Kilpailuneutraalisuus on viime vuosina noussut erittäin korostuneeksi tavoitteeksi järjestöihin ja niiden toimintaan kohdistuvassa valmistelussa (esim. yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksen kehittäminen). Myös yhteiskunnallisen yrittäjyyden toimintamallin valmistelussa kilpailuneutraalisuuden turvaaminen on ollut vahvasti mukana toimeksiannossa. KANE on kuitenkin korostanut, 16/19

17 että liiketoimintamallia valmisteltaessa kilpailuneutraliteetin rinnalla tasavertaisina näkökulmina tulee olla järjestöjen toimintaedellytysten edistäminen, erityisryhmien palvelujen saatavuus ja sosiaalisten tavoitteiden huomioon ottaminen. Jos yhteiskunnallinen yritystoiminta halutaan tehdä aidoksi vaihtoehdoksi, sen sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset on tunnistettava ja sille on luotava rahoitus- ja tukimuotoja. Julkisen sektorin hankinnoissa tulisi myös olla mahdollista ottaa entistä enemmän huomioon palveluntuottajien luomat kokonaistaloudelliset hyödyt. Lisäksi yhteiskunnallisten yritysten tulisi hyödyttää sekä paikallisyhteisöjä että erilaisia erityisryhmiä. Yhteiskunnallisten yrityksen tunnistamiseksi niille tulisi luoda oma merkki, joka mahdollistaa yhteiskunnallisen hyvän tuottamisen muuttamisen kilpailueduksi. Jotta yhteiskunnalliset yritykset voivat täyttää niille asetetut toiveet, on liiketoimintamallin erottauduttava jo olemassa olevista yrityksistä. Yhteiskunnallisten yritysten kehittämisessä pitäisi olla kyse todella uudenlaisen mallin etsimisestä yhteiskunnallisen hyvän tuottamiseen, eikä niinkään hiukan toisenlaisen näkökulman omaksumisesta perinteiseen liiketoimintaan. 17/19

18 Liite 3. KANSALAISYHTEISKUNTASITOUMUS Euroopassa on viimeisen vuosikymmenen ajan laadittu lukuisia ns. kansalaisyhteiskuntasitoumuksia, joissa määritellään keinoja kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuuden turvaamiseen. Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta asetti 14.4.2010 kansalaisyhteiskuntasitoumustyöryhmän, jonka toimeksiantona oli valmistella alustava esitys siitä, mitä suomalaisen yhteiskunnan erityispiirteet huomioivan kansalaisyhteiskuntasitoumuksen tulisi pitää sisällään. Toimeksianto perustuu Valtioneuvoston 4.2.2010 hyväksymään periaatepäätöksen demokratian edistämiseksi. Periaatepäätöksessä linjataan, että kullakin ministeriöillä tulee olla voimassa oleva kansalaisyhteiskuntastrategia, ja myös kuntia rohkaistaan strategioiden laatimiseen. Kansalaisyhteiskuntasitoumus luo pohjan kansalaisyhteiskuntastrategioille ja niiden päivittämiselle. Samalla edistetään järjestöjen ja hallinnon kumppanuusmalleja muun muassa järjestöjen ja kuntien välillä sekä eri sektoreiden vuorovaikutusta demokratian ja osallisuuden vahvistamiseksi. Kansalaisyhteiskuntasitoumuksen valmistelu olisi johdonmukainen askel jo vuonna 2003-2007 Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmassa käynnistyneessä julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutuksen kehittämistyössä. Jotta sitoumus saavuttaisi sille asetetut tavoitteet, myös poliittisten toimijoiden sitouttaminen sen valmisteluun ja toimeenpanoon nähdään tärkeäksi. Esimerkiksi Virossa sitoumuksen valmistelussa oli parlamentilla hyvin keskeinen rooli. Eurooppalaiset kansalaisyhteiskuntasitoumukset tarjoavat monimuotoisia malleja julkishallinnon, poliittisten toimijoitten ja kansalaisyhteiskunnan suhteiden rakentamiselle. Joissakin maissa sitoumus on ennen kaikkea kansalaisyhteiskunnan yhteiskunnallisen aseman ja arvon tunnustava poliittinen julistus. Toisissa sitoumuksissa puolestaan rakennetaan väyliä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden poliittiselle osallistumiselle tai edistetään vuorovaikutusta eri sektoreiden välillä. KANEn työryhmä esittää, että suomalaisen kansalaisyhteiskuntasitoumuksen tulisi koostua tunnustus-, sopimus- ja toimeenpano-osista: Ensimmäisessä osassa tunnustetaan kansalaisyhteiskunnan ja sen toimijoiden erityinen asema yhteiskunnan hyvinvoinnin ja arvopohjan luojina. Toisessa osassa määritellään kansalaisyhteiskunnan, julkishallinnon ja poliittisten toimijoiden yhteiset tavoitteet ja kolmannessa, toimeenpano-osuudessa, yksilöidään eri tahojen velvollisuudet sekä sitoumuksen toimeenpanosuunnitelma. 18/19

19 Kriittisiksi vaiheiksi sitoumuksen suunnittelussa ja toimeenpanossa on tunnistettu laadukas ja laaja valmisteluprosessi sekä kuntatason mukaan saaminen. Sitoumuksessa identifioitujen tavoitteiden ja toimenpiteiden tuloksena entistä useammat ihmiset tulisi saada kiinnittymään yhteiskuntaan ja kiinnostumaan vaikuttamisesta. Työryhmä näkeekin sitoumuksen välineenä edistää muun muassa seuraavia suomalaista yhteiskuntaa vahvistavia ja kehittäviä piirteitä: - Järjestöjen ja julkishallinnon suhteiden kehittäminen sekä niiden välisen vuorovaikutuksen institutionalisoiminen - Horisontaalinen yhteistyö niin kansalaisyhteiskunnan ja julkisen sektorin sisällä kuin niiden välilläkin. - Laajapohjaisen ja yhdenvertaisen hyvinvoinnin ylläpitäminen KANE:n valmistelussa esityksenä on ollut, että sitoumusta seurattaisiin soana eduskunnalle annettavaa demokratia- ja kansalaisyhteiskuntaselontekoa. Linjaus noin 10 vuoden välein eduskunnalle annettavasta demokratiaselonteosta sisältyy valtioneuvoston 2010 tekemään periaatepäätökseen demokratian edistämisestä Suomessa. 19/19