Työssäoppiminen harjoittelujärjestelmien lippulaiva Tutkijatohtori Anne Virtanen Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto TYÖSSÄ OPPII! Työharjoittelu portti työelämään -projektin seminaari 17.9.2014 Helsinki
Työssäoppiminen Työssäoppiminen on vuosituhannen alussa maamme ammatilliseen peruskoulutukseen liitetty koulutuksen järjestämisen muoto, jonka myötä jokainen ammatillinen perustutkinto-opiskelija oppii vähintään kuudesosan tutkinnon tavoitteistaan työpaikoilla työssä oppien (Virtanen 2013, 11-12). Työssäoppiminen on tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua opiskelua työpaikalla.
Ainutlaatuinen työssäoppiminen Motivoiva järjestelmä Opiskelijoiden kokemuksina (mm. Lasonen 2001; Peltomäki & Silvennoinen 2003; Tynjälä ym. 2005; Väisänen 2003) Koulutusta kuvaavissa tilastoissa (mm. KOULUTA-tilasto 2013) Työelämäyhteistyön lisääjä (Koulutus ja tutkimus 2007-2012; Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2011-2016) Toteuttamisperiaateiltaan samanlainen läpi koko koulutusasteen Oppimisteoreettisesti tarkasteltuna tavoitteelliseen, ohjattuun ja arvioituun oppimiseen työpaikalla latautuu viimeaikaisen oppimisen tutkimuksen tähdentämät elementit (mm. Eraut 2004; Guile & Griffiths 2001; Tynjälä 2008).
Asiantuntijuuden kehittymisen mahdollistava pedagogiikka Pohja eksperttiystutkimuksissa (mm. Benner 1989; Chi 2006; Dreyfus & Dreyfus 1986; Ericsson 2006; Feltovich ym. 2006) Korkeatasoisessa asiantuntijuudessa tyypillistä on tiedon eri muotojen teoreettinen eli käsitteellinen tieto, käytännöllinen eli kokemuksellinen tieto ja itsesäätelytieto - vahva integroituminen ja läheinen vuorovaikutus (mm. Eteläpelto 1997, Eteläpelto & Light 1999; Tynjälä 1999; 2008). Asiantuntijuutta kehittääkin parhaiten opetus ja oppiminen, jossa näitä tiedon eri elementtejä kytketään toisiinsa (mm. Tynjälä 2008; 2010).
Integratiivisen pedagogiikan malli (mm. Tynjälä 2007; 2008; 2010)
Laaja-alaisempi yhteys koulun ja työelämän välillä: konnektiivinen malli Guile & Griffiths (2001) ovat analysoineet eurooppalaisia työkokemuksesta oppimisen malleja: niiden pohjalta he kehittivät ideaalimalliksi konnektiivisen mallin. Perusidea yhdistää; yhdistää formaalia ja informaalia oppimista, yhdistää vertikaalista ja horisontaalista oppimista Periaatteita: Yhdistämisen lähdettävä koulutuksen järjestäjän taholta. Kumppanuuksien kehittäminen työelämän kanssa opiskelijoille laadukkaita oppimisympäristöjä Yhdistämisajattelu kirjattava opetussuunnitelmiin, jotta se todentuisi toiminnassa.
Opiskelijoiden oppimista työssä tarkastelevan väitöskirjatutkimuksen tutkimuskysymykset (Virtanen 2013) 1) Mitä opiskelijat oppivat työssä? Taitojen oppimisena Ammatillisen identiteetin kehittymisenä 2) Miten opiskelijat oppivat työssä? Mitkä tekijät selittävät opiskelijoiden oppimista työssä? 3) Onko koulutusalojen välillä eroja siinä, mitä ja miten opiskelijat työssä oppivat? Virtanen, A. 2013. Opiskelijoiden oppiminen ammatillisen peruskoulutuksen työssäoppimisen järjestelmässä. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 473. Saatavilla muodossa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/41842/978-951-39-5270- 9_vaitos27062013.pdf?sequence=1
Moninaiset aineistot ja menetelmät tavoitteena kokonaisvaltainen kuva opiskelijoiden oppimisesta työssä Kaksi kyselylomakeaineistoa Helsingin aineisto: Helsingin kaupungin ammatillisten oppilaitosten viimeisen opintovuoden opiskelijat arvioivat työssäoppimistaan (N=1282; n=531) Keski-Suomen aineisto: Taitava Keski-Suomi - arviointitutkimuksen työssäoppimisen osuus viimeisen opintovuoden opiskelijat arvioivat työssäoppimistaan (N=1824; n=1072) Yhdistetty aineisto (N=3106; n=1603) Haastatteluaineisto Pilottiaineisto: Viimeisen opintovuoden opiskelijat (n=6) arvioivat työssäoppimista ja ammattiosaamisen näyttöjen toteutumista pilottivaiheessa
Artikkelimuotoinen väitöskirja 1) Virtanen, A., Tynjälä, P. & Collin, K. 2009. Characteristics of workplace learning among Finnish vocational students. Vocations and Learning 2 (3), 153 175. 2) Virtanen, A., Tynjälä, P. & Stenström, M.-L. 2008. Field-specific educational practices as a source for students vocational identity formation. Teoksessa S. Billett, C. Harteis & A. Eteläpelto (toim.) Emerging perspectives of workplace learning. Rotterdam: Sense Publishers, 19 34. 3) Virtanen, A. & Tynjälä, P. 2008. Students experiences of workplace learning in Finnish VET. European Journal of Vocational Training 44, 199 213. 4) Collin, K., Paloniemi, S., Virtanen, A. & Eteläpelto, A. 2008. Constraints and challenges on learning and construction of identities at work. Vocations and Learning 1 (3), 191 210. 5) Virtanen, A., Tynjälä, P. & Eteläpelto, A. 2014. Factors promoting vocational students learning at work: Study on student experiences. Journal of Education and Work 27 (1), 43 70.
Opiskelijoiden oppiminen työssä oppimistuloksina (Virtanen, Tynjälä & Collin 2009) 1) Itsenäistymisen kokemukset 3.99 2) Ammatilliset taidot 3.84 3) Oppimistaidot 3.82 4) Yhteistyötaidot 3.82 5) Itsearviointitaidot 3.68 6) Ajattelutaidot 3.22 7) Kommunikaatiotaidot 3.00 8) Negatiivisten asioiden oppiminen 2.13 (min. 1, maks. 5; N=3106, n=1550)
Työssä oppimisen piirteet työntekijöillä ja opiskelijoilla (Virtanen, Tynjälä & Collin 2009) TYÖNTEKIJÖIDEN TYÖSSÄ OPPIMISEN PIIRTEET OPISKELIJOIDEN TYÖSSÄ OPPIMISEN PIIRTEET 1) Satunnaista, informaalia 1) Oppimiseen tähtäävää toimintaa 2) Kokemuksellista 2) Kokemuksellista 3) Kontekstisidonnaista 3) Kontekstisidonnaista 4) Sosiaalista, jaettua 4) Ennemmin yksin kuin yhdessä muiden kanssa
Koulutusalakohtainen työssäoppiminen - oppimistulokset TEKNIIKAN JA LIIKENTEEN ALA KAUPAN JA HALLINNON ALA MARATA SOSIAALI- JA TERVEYSALA Taitojen oppimisena (Virtanen, Tynjälä & Collin 2009) -Vähiten itsenäistymisen kokemuksia -Vähiten oppimistaitoja -Vähiten yhteistyötaitoja -Vähiten ajattelutaitoja -Vähiten kommunikaatiotaitoja -Vähiten ammatillisia taitoja -Vähiten itsearviointitaitoja -Eniten kommunikaatiotaitoja -Eniten negatiivisia asioita -Eniten itsenäistymisen kokemuksia -Eniten ammatillisia taitoja -Eniten oppimistaitoja -Eniten yhteistyötaitoja -Eniten itsearviointitaitoja -Eniten ajattelutaitoja -Vähiten negatiivisia asioita Ammatillisen identiteetin kehittymisenä (Virtanen, Tynjälä & Stenström 2008) -Vähiten kriittisen reflektiota -Vähiten kehityksellistä orientaatiota -Eniten negatiivista asennetta työtä kohtaan - Vähiten ammatillisen identiteetin vahvistumista -Eniten ammatillisen identiteetin vahvistumista -Eniten kriittistä reflektiota -Eniten kehityksellistä orientaatiota -Vähiten negatiivista asennetta työtä kohtaan
Koulutusalat työssäoppimisen erilaisina ympäristöinä määrällisten aineistojen analyysit TEKNIIKAN JA LIIKENTEEN ALA KAUPAN JA HALLINNON ALA MARATA SOSIAALI- JA TERVEYSALA Tavoitteiden asettaminen tojaksolle (Virtanen 2014) - Vähiten asetettu tavoitteita työssäoppimisjaksoille - Eniten asetettu tavoitteita työssäoppimisjaksoille Ohjauksen ja arvioinnin muodot työssäoppimisjaksoilla (Virtanen 2014) -Vähiten oman työn arviointia -Vähiten keskustelua opettajan kanssa - Vähiten keskusteluja muiden työntekijöiden kanssa - Vähiten keskustelua työpaikkaohjaajan kanssa -Eniten keskustelua työpaikkaohjaajan kanssa -Eniten oman työn arviointia -Eniten keskusteluja muiden työntekijöiden kanssa -Eniten keskustelua opettajan kanssa Työyhteisökokemukset (Collin, Paloniemi, Virtanen & Eteläpelto 2008) - Vähiten aktiivisin työyhteisöjäsenyys - Aktiivisin työyhteisöjäsenyys - Vähiten sosiaalista ja vuorovaikutuksellista tukea - Eniten sosiaalista ja vuorovaikutuksellista tukea Koulutuksen ja työelämän rajapinta (Virtanen 2014) -Heikoin intergaatio kouluoppimisen ja työssä oppimisen välillä -Heikoin yhteys koulun ja työelämän välillä -Vahvin integraatio kouluoppimisen ja työssä oppimisen välillä -Vahvin yhteys koulun ja työelämän välillä
Koulutusalat työssäoppimisen erilaisina ympäristöinä laadullisten aineistojen analyysi työssäoppimisen toteuttamiseen liittyvistä käytännöistä Opiskelijat (Virtanen, Tynjälä & Stenström 2008) Opettajat ja työpaikkaohjaajat (Virtanen, Tynjälä & Stenström 2010; Virtanen, Stenström & Tynjälä 2012) TEKNIIKAN JA LIIKENTEEN ALA - Epäsystemaattisia, pirstaleisia, opettajajohtoisia -Pirstaleisia, opettajajohtoisia, perinteisiä (=alalle sosiaalistaminen) -Työssäoppimista pidetään hyvänä käytäntönä; työelämä ei ole kuitenkaan tosipaikan tullen valmis joustamaan opettaja puun ja kuoren välissä (työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näyttöjen vaatimukset vs. työelämän joustamattomuus=kiire, hektisyys) SOSIAALI- JA TERVEYSALA - Reflektiivisiä, kehittymistä korostavia -Systemaattisia, keskustelevia, jatkuvasti kehittyviä -Opettajilla ja työpaikkaohjaajilla on yhteinen näkemys ja tavoite: opiskelijan ammatillisen kasvun tukeminen
Yhteenveto (Virtanen 2013) Työssäoppiminen on tehokas ja monipuolinen käytäntö oppia ja kehittyä ammatillisesti. Ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistuvilla näyttää olevan myös valmiuksia oppia uutta ja kehittää itseään jatkuvasti tärkeitä taitoja tämän päivän työelämässä. MUTTA: Valtavat koulutusalaerot työssäoppimisen toteutumisessa ja toteuttamisessa! Työssäoppiminen rakentuu kunkin alan käytäntöjen, traditioiden ja kulttuurien varaan eri koulutusalojen opiskelijoilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia oppia ja kehittyä ammatillisesti työ(ssäoppimis)paikoilla. Onnistuneimpaan toteutustapaan sosiaali- ja terveysalan tapa toteuttaa työssäoppimista tukeutuen voidaan osoittaa tämän hetken onnistunein malli siitä, miten opiskelijoiden oppimista työpaikalla tulisi järjestää. Esimerkiksi työssäoppimiselle asetettuja vaatimuksia (tavoitteellisuus, ohjaus ja arviointi) toteutetaan muita aloja aktiivisemmin ja näitä käytäntöjä kehitetään jatkuvasti toimivimmiksi (Virtanen 2014).
Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden oppimista työssä selittävät tekijät (Virtanen, Tynjälä & Eteläpelto 2014; myös Virtanen 2011) Regressiomalli sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden työssä oppimista selittävistä tekijöistä Selittäjinä 1) opiskelijaan liittyvät yksilölliset tekijät (mm. työkokemus, motivationaaliset orientaatiot), 2) työpaikkaan liittyvät sosiaaliset ja rakenteelliset tekijät (mm. opiskelijoiden työyhteisökokemukset, työpaikan koko), 3) koulutukselliset käytännöt työssäoppimisen toteuttamiseen liittyen Sosiaali- ja terveysalan malli (selitysaste 50 %): 1) Yksilöllisen ohjauksen saatavuus 2) Kouluoppimisen ja työssä oppimisen integraatio 3) Aktiivinen työyhteisöjäsenyys 4) Keksimisorientaatio 5) Keskustelut työpaikkaohjaajan kanssa 6) Tavoitteiden asettaminen työssäoppimisjaksoille 7) Keskustelut opettajien kanssa
Opiskelijan oppimista ja ammatillista kehittymistä tukevan oppimisympäristön rakentuminen koulutuksen ja työelämän rajapinnalle (Virtanen 2013, 95)
Työssäoppimisessa muille malliksi otettavaa Pedagogisia huomioita Harjoittelujen integroiminen osaksi muita opintoja (ks. Penttilä 2010; myös Virtanen & Penttilä 2012) Tavoitteiden asettaminen harjoittelujaksolle Harjoittelua ohjaava opettaja / harjoittelua ohjaava työntekijä Keskustelun avulla tapahtuva ohjaus (mm. Tynjälä & Virtanen 2013) Harjoittelukokemusten konkreettinen integrointi osaksi muita opintoja/kursseja/opintojaksoja Harjoittelun organisointiin liittyviä huomioita Kuka harjoittelusta laitoksessa/yksikössä vastaa? Pedagoginen osaaminen / pätevyys? Oppiaineen / alan sisältöjen ja työelämän tuntija? Kokonaissuunnittelu ja -kehittäminen? Jatkuvuus? Opiskelijan kohtelu työ(ssäoppimis)paikalla TELI: Jos opiskelija osaa oikein hyvin reflektoida eikä saa sitä seinää syntymään, mestari sanoo, että saat mennä takaisin kouluun reflektoimaan. SOTE: Toiset opiskelijat vaativat enemmän ohjausta kuin toiset.
Muita työssäoppimiseen ja/tai harjoitteluun liittyviä lähteitä Tynjälä, P. & Virtanen, A. 2013. Vuorovaikutteinen opetus osana integratiivista pedagogiikkaa. Teoksessa P. Jääskelä, U. Klemola, M-K. Lerkkanen, A-M. Poikkeus, H. Rasku-Puttonen & A. Eteläpelto (toim.) Yhdessä parempaa pedagogiikkaa. Interaktiivisuus opetuksessa ja oppimisessa. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos, 89-99. Virtanen, A. 2011. Kohti tulevien asiantuntijoiden oppimisympäristöjen rakentamista. Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehti marras-joulukuu 2011. Saatavilla muodossa: http://www.kieliverkosto.fi/article/kohti-tulevienasiantuntijoiden-oppimisymparistojen-rakentamista/ Virtanen, A. 2011. Pedagogiikan avulla voidaan tukea oivaltamaan yliopistossa opitun käyttökelpoisuus työelämässä. Teoksessa L. Penttinen (toim.) Opinnoista (työ)elämään. Tutkimustietoa korkeakouluopiskelijoiden ohjauksen ja työelämätaitojen kehittämiseen. Ohjauksen ja työelämätaitojen kehittäminen korkea-asteella ESR-projekti 2008-2011, 16-19. Virtanen, A. 2014. Koulutusalat työssäoppimisen erilaisina oppimisympäristöinä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 16 (1), 10-27. Virtanen, A. 2014. Työssäoppiminen harjoittelujärjestelmien lippulaiva. Opiskelijatutkimuksen vuosikirja 2014. Otus ry. Arvioitavana oleva käsikirjoitus. Virtanen, A. & Penttilä, J. 2012. Harjoittelut kasvualustoina yliopistoopiskelijoiden osaamisen konkretisoitumiselle ja uusien taitojen oppimiselle. Kasvatus 43 (3), 268-278. Virtanen, A., Tynjälä, P. & Stenström, M-L. 2010. Koulutusalojen työelämäpedagogiset käytännöt opiskelijoiden ammatillisen identiteetin rakentumisen perustana. Teoksessa K. Collin, S. Paloniemi, H. Rasku-Puttonen & P. Tynjälä (toim.) Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Koulutuksen ja työelämän näkökulmia. Helsinki: WSOYpro, 97-117.
Yhteystiedot Tutkijatohtori, KT Anne Virtanen Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto Sähköposti: anne.virtanen@jyu.fi Kuva Ismo Hannula, Opettaja 39 / 2013: http://content.opettaja.fi/epaper/2013092 7/7/index.html