410070P Kasvatussosiologia: Yhteiskunta, kasvatusinstituutiot ja sosiaalinen vuorovaikutus (4op) KT Veli-Matti Ulvinen - Osa IV - Kuka tarvitsee syrjintää, erotteluja? Syrjäyttämistä, syrjäytymistä? Mitä on syrjäytyminen? Negatiivinen muutos elämäntilanteessa? è pysyvä tila? (esim. vanhempien avioero tai työttömyys) + Ulosajautuminen tai ulosjääminen keskeisiltä yhteiskunnan foorumeilta? (esim. koulutuksesta ja harrastuksista) + Ongelmien kasautuminen ja pitkittyminen? è ongelmana ongelmien hallinta? (esim. opintojen jatkaminen vaikeutuu) + Elämänhallinnan kadottaminen ja vieraantuneisuus? (esim. sosiaalisten suhteiden solmiminen käy vaikeaksi) + Lapsen/nuoren ja yhteisön/yhteiskunnan normijärjestelmän välinen kriisi? (esim. epäsosiaalinen käyttäytyminen muodostuu nuoren tavaksi kieltää tavalliset, normaaleina pidetyt tavat toimia)
è Syrjäytyminen on sosiaalinen prosessi- ja suhdekäsite Suomessa vuosittain ikäluokasta (n. 60.000) keskeyttää peruskoulun n. 2 3% oppilaista ammattikoulun n. 7,5% oppilaista Koulutusura keskeytyy peruskoulun jälkeen n. 9%:llä oppilaista è Noin 10% ikäluokasta koulutuksellisessa syrjäytymisvaarassa
Mikä on näkökulma? Mitä on elämänhallinta? Elämänhallinta kuvaa ihmisen toimintamahdollisuuksia ja vaikutuskeinoja omaan elämään Ulkoinen elämänhallinta Sosiaalisen yhteisön tuki ja intimiteetin säilyminen eri elämänvaiheissa Elämänhallintaa rakentavat nuoren mahdollisimman ehyt sosiaalinen tausta, lähinnä perhe, koulunkäynnistä selviäminen ja onnistunut työmarkkinoille sijoittuminen, jotka tukevat nuoren tunnetta omista kyvyistään vaikuttaa elämänsä olosuhteisiin
Ulkoista elämänhallintaa heikentävät perhe-elämän vaikeudet, vaikeudet koulussa ja työhön sijoittumisessa, jolloin myös usein ulkoiset pakot ja kontrolli lisääntyvät nuoren elämässä Sisäinen elämänhallinta Kyky sopeutua uusiin olosuhteisiin ja elämäntilanteisiin Kuvauskäsitteinä minäkäsitys ja itsetunto Elämänhallintaa rakentavat myönteinen minäkäsitys ja hyvä itsetunto, jotka tukevat ja varmentavat nuoren uskoa omaan onnistumiseensa è nuoren kyvyt käyttää omia voimavarojaan lisääntyvät Elämänhallintaa heikentää kielteinen minäkäsitys, joka tukee epäonnistumisia, jotka toistuvina johtavat yhdessä huonon itsetunnon kanssa epäonnistumiskierteeseen
Sosiaalisen kontrollin tarve Sosiaalisen kontrollin tarve syntyy aina silloin, kun sosiaalisessa yhteisössä syntyy ongelmia ja kun yhteisön pelisääntöjä rikotaan. Poikkeavuuden ilmeneminen yhteiskunnassa aiheuttaa siis sosiaalisia häiriöitä. Näitä häiriöitä on Lindblomin (1990) tutkimuksessa tarkasteltu suhteessa sosiaalisiin ongelmiin ja niiden taustalla vaikuttaviin erilaisiin tekijöihin. Yksilön ongelmia tarkasteltiin suhteessa yksilön voimavaroihin yhteiskunnan eri tasoilla. Nämä tasot ovat makro- eli yhteiskuntataso, meso- eli ryhmätaso ja mikro- eli yksilötaso. (Lindblom 1990, 9-13.) I YHTEISKUNTA- eli makrotasolla yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat rajallisia ja siksi tällä tasolla koetut sosiaaliset ongelmat muodostuvat kestämättömiksi, mikä usein aiheuttaa poikkeavaa käyttäytymistä. Näitä ovat: prosessiongelmat (teollistuminen, muuttoliike) rakenneongelmat (työttömyys, sosiaalinen syrjäytyminen yhteisössä) resurssiongelmat (asuntopula, riittämättömät terveys-, opetus- ja kulttuuripalvelut)
II YHTEISÖ- eli mesotasolla on yksilön kiinteä pienryhmä (perhe, tms). Makrotason ongelmat heijastuvat tälle tasolle voimakkaina ja vaikeuttavat ryhmän normaalia arkielämää ja vuorovaikutussuhteita. III YKSILÖ- eli mikrotason voimavarat ovat yksilöllisiä (fyysiset, psyykkiset, tiedolliset) sosiaalisia (sosiaalisen verkon laajuus ja suhteiden kiinteys) materiaalisia (taloudelliset, työhön, asumiseen ja elämiseen liittyvät tekijät) ympäristöön liittyviä (asuin-, työ- ja virkistysympäristö) (Lindblom 1990, 15-30.) Sosiaalisen kontrollin seurauksia Kaikki ratkaisut, joita yhteiskunnassamme tehdään, vaikuttavat joko suoraan tai epäsuorasti kaikkiin yhteiskuntamme jäseniin. Poikkeavaa käyttäytymistä aiheuttavien ongelmien painopiste on osin säilynyt ulkoisen elämänhallinnan ongelmissa, vaikka sisäisen elämänhallinnan ongelmat ovat yhä enenevässä määrin sosiaalisten ongelmien aiheuttajia. Tätä kuvaa myöskin sosiaalisen syrjäytymisen käsite, joka merkitsee uhkaa ja pelkoa siitä, että yksilö joutuu sivuun sosiaalisen elämän valtavirrasta.
Sosiaalisten poikkeamien syntyyn vaikuttaa pääasiassa se, missä määrin syrjäytymisen eri muodot, kuten huonoosaisuus ja erilaiset ongelmat kasautuvat joihinkin yksilöryhmiin. Tästä johtuu myös osoitteleva jaottelu esimerkiksi nuorten kohdalla pelkistetysti työssä oleviin ja työttömiin sekä "tavallisiin nuoriin" ja nuoriin, jotka ovat "liian syrjäytyneitä sopeutuakseen yhteisön jäseniksi" (alkoholismi tai psyykkinen sairaus). (Lindblom 1990, 30.) Lindblom M (1990) Lasten ja nuorten palvelujärjestelmän rakenne. Taustaselvitys ongelmaisten nuorten palvelujen ja hoidon seurantaprojektia varten. Turun ja Porin lääninhallitus. Julkaisu 27. Kolme näkökulmaa syrjäytymisen uhkiin ja niiden vähentämiseen koulussa NÄKÖKULMAT: Yksilö - strategiat - selviytyminen è toiminta? Yhteisö - yhteenkuuluvuus - elämänhallinta è pysyvyys? Yhteiskunta - rakenteelliset tekijät -normatiiviset oletukset è vakiintuneet toimintatavat? SYRJÄYTYMISEN UHKAT: Opettaja-oppilassuhde - oppilaantuntemus - pienet ja hiljaiset unohdetaan - opettajan empaattisuus? Kouluyhteisö - suuret luokkakoot - tasapäistäminen - koulun rakenne - luokkajako / ryhmäjako - leimautuminen ja erityisopetus? Ilmapiiri, asenteet ja arvot - suorituskeskeisyys - arviointi - kilpailuttaminen? UHKIEN VÄHENTÄMINEN: Oppilas - voimavarakeskeisyys - valinnaisuus - kiinnostavuus? Luokka / Koulu - pienet opetusryhmät - yhteinen suunnittelu ja sopimus, yhteinen toiminta ja arviointi - luokattomuus - johdonmukaisuus? Koululaitos - toimintatapojen muuttaminen?
Lapsen ja nuoren koulu-urapohdintoja Ihmiset toimivat osin tietoisesti valiten, mutta myös yhteiskunnan rakenteellisten tekijöiden ja kulttuurin ohjaamina. Nämä toiminnan periaatteet eivät sulje pois toisiaan, vaan ne vaikuttavat eri tavoin ihmisten toimintaan. Ihmiset tekevät ratkaisunsa koulu-uransa "strategisissa valikoitumispisteissä" erilaisten periaatteiden pohjalta. Peruskoulun päättöluokkalaiset? Toisilla valinnassa on enemmän rationaalisia aspekteja. Toiset tukeutuivat enemmän perheeseen ja kulttuuriin. Toisille kyse on lisäajan hakemisesta ja oman tien löytämisen vaikeudesta.
Lapsen ja nuoren työurapohdintoja Lama on lisännyt työn arvostusta? materiaaliset arvot ovat lisänneet suosiotaan arvot ovat koventuneet työpaikan turvallisuuteen ja työttömyysriskiin liittyvät merkitykset korostuvat asuinpaikan kulttuurit korostuvat mahdollisen syrjäytymisen riskitekijät Työmarkkinoiden murros aikuisväestössä: väliinputoajat (13 % työvoimasta) kiertolaiset (17 % työvoimasta) uskolliset (40 % työvoimasta) etenijät (30 % työvoimasta) è a/b/c-kansalaiset: etenijät/menestyjät, pärjääjät / selviytyjät ja putoajat/syrjäytyjät
Koulutusjärjestelmä valikoi yksilöt suoritusyhteiskunnan portaiden eri tasoille, millä perusteella? osaaminen ja osoitettu kyvykkyys kulttuuripääoma (=koulutus) on yhä keskeisempi keskiluokan uusintamisessa è laaja-alainen ammattitaito