Kuntien parhaat käytännöt

Kuntien parhaat käytännöt Muistio valtakunnallisista ja alueellisista julkisen ja yksityisen alan yhteistyöhankkeista Helsinki 10.03.2009 Pekka Lith Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith Projektering och Analys Pekka Lith

2 Alkusanat Kuinka turvataan hyvinvointipalvelut tulevaisuudessa? Kuka ja ketkä tekevät tuottavat laadukkaat ja kustannustehokkaat palvelut jatkossa? Yksi vastaus haasteisiin on siirtyminen kohti verkostomaisempaan toimintaan, jossa julkisen alan oman palvelutuotannon rinnalla hyödynnetään lisääntyvässä määrin palvelumarkkinoilla toimivia yksityisiä yrityksiä, yhteisöjä ja muita toimijoita. Työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman 1 puitteissa selvitystyön, jonka tavoitteena on kartoittaa tärkeimmät maassamme meneillään olevat valtakunnalliset ja alueelliset ohjelmat ja niiden puitteissa käynnistyneet erillisprojektit sekä yksittäisten kuntien, yritysten ja kolmannen alan järjestöjen yhteistyöhankkeet. Kiinnostuksen kohteena olevat yhteishankkeet ovat sellaisia, joissa arvioidaan syntyvän uusia innovaatioita ja toimintamalleja, joiden avulla voidaan parantaa kuntien järjestämisvastuulla olevien julkisten palvelujen saatavuutta, laatua ja kustannustehokkuutta sekä luoda yrityksille uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja uutta kasvupohjaa mahdollisesti myös kansainvälisillä markkinoilla. Selvityksessä on kartoitettu etupäässä seuraavia asioita: - Ketkä ovat hankkeisiin osallistuvat tärkeimmät toimijat ja mitkä ovat hankkeisiin sitoutuneet inhimilliset ja rahalliset voimavarat? - Mitkä ovat hankkeiden keskeiset tavoitteet; milloin tulokset ovat saatavilla tai odotettavissa (aikataulu) ja kuinka hankkeiden tuloksia voidaan hyödyntää kuntien palvelutuotannossa? - Onko hankkeiden yhteydessä mahdollisesti ilmennyt yritystoiminnan kannalta keskeisiä esteitä ja hidasteita, jotka voivat liittyä esimerkiksi vallitsevaan säädösympäristöön, yhteistyön organisointiin tai vastuukysymyksiin? Kartoitus on perustunut Suomen Kuntaliittoon, elinkeinoelämän etu- ja yrittäjäjärjestöihin, maakuntaliittoihin, alueellisiin osaamiskeskuksiin ja tutkimuslaitoksiin suunnattuihin kyselyihin, joissa on tiedustelu edellä mainittuja asioita. Kyselyjä on täydennetty asianomaisten tahojen verkkosivuilta kerätyillä tiedoilla. Kartoituksen on tehnyt tutkija Pekka Lith (Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith) 2 yhteistyössä ministeriön omien asiantuntijoiden kanssa. 1 Tietoja työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelmasta on nähtävissä työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilla (www.tem.fi). 2 Ks. www.lith.fi

3 Sisältö sivu Alkusanat 2 Yhteenveto 4 Hankekuvauksia: 1. Kuntaliitto, EK, MTK/Pienyritykset kuntapalvelujen tuottajina: PPP-toimintamalli maaseudun yritystoiminnan edistäjänä 12 2. TKK/Teknisen toimen seutukuntafoorumi Mikkelin seutukunnassa (Dynamo-projekti) 15 3. STM/Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (KASTE) 17 4. Sitra/Kuntaohjelma 22 5. Sitra/Terveydenhuollon ohjelma 25 6. Sitra/Energiaohjelma 27 7. STM/Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluinnovaatio hanke 29 8. Culminatum/Mobiilihoitajat II hanke 31 9. Culminatum/Innovatiiviset lastensuojeluohjelmat (ILO-hanke) 32 10. Culminatum/Kontulan uuden vanhustenkeskuksen innovaatiot 34 11. Uudenmaan liitto/helsingin metropolialueen kilpailukykystrategia hanke 35 12. Suomen Kuntaliitto/Innovatiiviset palvelukonseptit -ohjelma 37 13. Etelä-Pohjanmaan liitto/kehittyvät kuntapalvelut -hanke 39 14. Helsingin Yrittäjät ry/palveleva Helsinki -hanke 40 15. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto/itä-suomen innovatiiviset toimet -ohjelma 43 16. Savonia Ammattikorkeakoulu/Oppimistori hanke 45 17. Kuopion kaupunki/terve Kuopio -ohjelma 47 18. Savonia Ammattikorkeakoulu/Digitaalinen kohtauspaikka -hanke 48 19. Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri/kotona kuntouttaminen mobiilissa ympäristössä -hanke 49 20. Savonia Ammattikorkeakoulu/OmaHyvinvointi -hanke 50 21. Kuopion kaupunki/varhainen Mukaantulo ikäihmisen arjessa (VAMU) -hanke 51 22. Pohjanmaan liitto/yrittäjyyskasvatus 52 23. Jykes Oy/Jyväskylän seudun palvelusetelikokeilu 53 24. Miset Oy/Mikkelin seudun palveluseteli -hanke 55 25. Jyväskylän kaupunki/asiakas-tuottajamalli ASTU 57 26. Vantaa/Vaikeavammaisten palveluasuminen -hanke 58 27. Keski-Suomen liitto/educluster Finland 59 28. Juvan kunta/alueellinen vanhustyön toimintayksikkö 61 29. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL/Kilpailuttaminen, kumppanuus vai oma toiminta vanhuspalveluissa (KILPA-hanke) 62 30. Tekes/Serve Innovatiiviset palvelut ohjelma 64 31. Smartum Oy/Työsuhde-etujen hallintajärjestelmä -hanke 65 32. Tekes/FinnWell terveydenhuollon ohjelma 66 33. Tekes/Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä ohjelma 69 34. Forum Virium ohjelmat ja hankkeet 71 35. TEM/Hyvinvointihanke 73

4 Yhteenveto Kartoituksen lähtökohdat Selvitystyö perustui keskeisille julkista tutkimus- ja kehittämistoimintaa koordinoiville ja rahoittaville organisaatioille toimitettuun kyselyyn, jossa niitä pyydettiin vapaamuotoisesti toimittamaan tietoja merkittävistä valtakunnallisista ja alueellista hankkeista, joissa pyritään kuntien palvelutuotannon parantamiseen ja kehittämiseen, ja jotka on toteutettu julkishallinnon (kuntaorganisaatiot, tutkimuslaitokset, tutkimusten rahoittajat) ja yksityisen toiminnan yhteistyönä. Yksityisellä toiminnalla on tarkoitettu yrityksiä ja kolmannen alan yhteisöjä (jatkossa järjestöt). Julkisella rahoituksella tuetut yksityisen toiminnan ja kunta-alan yhteistyöhankkeet ovat kiinnostuksen kohteena siksi, että hankkeiden kautta on mahdollista saada julkiseen palvelutuotantoon uusia innovaatioita, joiden kehittämiseen yksittäisellä kunnalla tai yrityksellä yksinään ei ole yksin riittävästi voimavaroja. Periaatteessa kunnallisia palveluja voidaan parantaa kehittämällä jotain yksittäistä palveluelementtiä, lisäämällä vanhaan palveluun jokin uusi elementti, kokoamalla olemassa olevista peruspalveluista uusia elementtejä tai tuotteistamalla palvelu. Uusi palvelukonsepti voi olla idea palvelukokonaisuudesta, joka tarjoaa uuden tavan lähestyä ongelmaa, vaikka kysymys ei ole fyysisesti uudesta palvelusta tai tuotteesta. Palvelukonseptien luonti voi olla yritysten kehittämien teknologiatuotteiden ja kunnallisten hyvinvointipalvelujen yhdistämistä. Samalla yksityisille yrityksille avautuu uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia ja tilaisuus laajentaa markkina-aluettaan kansallisilla ja jopa kansainvälisillä markkinoilla. Yhteistyöhankkeiden kautta on mahdollista hyödyntää kuntaorganisaatioihin kertynyttä asiantuntemusta. Yhteistyöhankkeet voivat olla myös sellaisia, joissa useat kunnat tekevät seudullisesti yhteistyötä yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa. 3 Julkisen vallan rahoitustuki hankkeeseen on erityisen perusteltua silloin, kun esimerkiksi paikallisesta yhteistyöhankkeesta saatavia tuloksia voidaan soveltaa muualla maassa, mikä tehostaa ja parantaa kaikkien kuntien palvelutuotantoa, eikä hankkeesta koituva hyöty rajoitu vain siihen osallistuneisiin kuntiin ja yrityksiin tai työllistä pelkästään hankkeen toteuttamiseen osallistuneiden tutkimuslaitosten henkilöstöä. Kyselyt kuntien ja yksityisen alan yhteishankkeista toteutettiin pääosin tammikuussa 2009. Osa kyselyistä toimitettiin joulukuussa 2008. Keskeisiä kohderyhmiä olivat Teknologian kehittämiskeskus Tekes, uusi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, Suomen Itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitra ja Suomen Kuntaliitto. Muita kohderyhmiä olivat alueelliset osaamiskeskukset ja maakuntaliitot. 4 Maakuntaliitot ovat mukana siksi, 3 Myös hyvinvointipalvelujen loppukäyttäjät (kuntalaiset) voidaan ottaa mukaan hankkeisiin soveltuvin osin ja mahdollisuuksien mukaan. 4 Osaamiskeskusten tehtävänä on kansainvälisesti korkeatasoisen tiedon ja osaamisen hyödyntäminen yritystoiminnan, työpaikkojen luomisen ja aluekehityksen voimavarana. Tavoitteen saavuttamiseksi osaamiskeskukset a) hyödyntävät ja välittävät huippuosaamista osaamisklusterissa ja alueella b) luovat alueen tarpeista ja mahdollisuuksista lähtevän pitkän aikavälin innovaatiostrategian c) lisäävät yritysten, tutkimuksen, koulutuksen ja muiden julkisten toimijoiden yhteistyötä d) valmistelevat yhteistyössä eri osapuolien kanssa yrityslähtöisiä PPP -hankkeita e) edistävät luovien innovaatioympäristöjen syntymistä f) aktivoivat yrityksiä kasvuun ja kansainvälisyyteen.

5 että ne välittävät hankkeisiin EU-rahoitusta (EAKR-rahoitus, yms.) ja osallistuvat niihin omalla budjettirahoituksellaan. Esimerkkihankkeista kerättiin tietoja satunnaisten yhteydenottojen avulla (Helsingin Yrittäjät ry) ja keskeisten ministeriöiden verkkosivuilta (mm. sosiaali- ja terveysministeriö STM). Kyselyihin vastattiin vaihtelevasti ja vastausten laadussa oli huomattavia eroja, vaikka kysymyksiin olisi riittänyt varsin lyhyet vastaukset. 5 STM:n, Tekesin ja Sitran tapaisten suurten hankerahoittajien osalta ongelmia aiheuttavat se, että yksittäiset hankkeet ovat usein osa suurta ohjelmakokonaisuutta. Näissä tapauksissa lukuisten yksittäisten hankkeiden tulosten tiivistäminen ja kuvaus on työlästä. Millaisia hankkeita? Merkittävä osa kuvatuista hankkeista on koskenut sosiaali- ja terveyspalveluja, vaikka kiinnostuksen kohteena olevia hankkeita ei ole rajattu mihinkään määrättyyn toimialaan. Tämä johtuu siitä, että sosiaali- ja terveyshuollon peruspalvelut muodostavat huomattavan osan kuntien palvelutuotannosta ja noin puolet toimintamenoista. Sosiaali- ja terveydenhuolto on myös merkittävien haasteiden edessä, kun väestö ikääntyy ja palvelujen tarve lisääntyy. Samanaikaisesti palveluja on tuotettava entistä enemmän niukkenevilla rahallisilla ja inhimillisillä voimavaroilla. Sosiaali- ja terveyshuollossa toimii myös kasvava joukko yksityisiä yrityksiä. Sosiaalihuollossa yritykset ovat hyvin pitkälti riippuvaisia kuntien paikallisista hankinnoista tai julkisin varoin tuetuista ja valtakunnallisesti kohdennetuista maksuvälinejärjestelmistä (kotitalousvähennys, lasten yksityisen hoidon tuki). Yksityistä terveyshuoltoa koskevien muiden rahoituslähteiden 6 vuoksi alan yritykset eivät ole yhtä paljon riippuvaisia kuntien hankinnoista kuin sosiaalipalvelun yritykset, mutta ostopalvelujen merkitys on kasvanut kuntien perusterveydenhuollossa viime vuosina. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevia suuria julkisrahoitteisia, käynnissä olevia tai käynnistyviä ohjelmia ovat työ- ja elinkeinoministeriön hyvinvointihanke, sosiaali- ja terveysministeriön kansallinen kehittämisohjelma Kaste, Sitran terveydenhuollon ohjelma ja Tekesin FinnWell terveydenhuollon ohjelma ja sitä seurannut Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä ohjelma. Ohjelmiin kytkeytyy lukuisa joukko yksittäisiä hankkeita. Edellä mainitut ohjelmat osoittavat, kuinka laajalla rintamalla sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmiä halutaan kehittää. Palvelusetelit Osana sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä valokeilaan on noussut asiakkaan valintaan perustuva palvelujen tuotantotapa kunnallisten palvelusetelien muodossa. Palveluseteleitä käytetään tällä hetkellä noin sadassa kunnassa. Toiminta oli vuoteen 2007 kuitenkin asti kuitenkin vähäistä ja setelien käyttöalue oli kapea. Vuodesta 2008 lukien palvelupohjainen tuotantotapa on ollut voimakkaassa kasvussa. Suomessa on meneil- 5 Vastaamiseen olisi riittänyt periaatteessa hankesuunnitelma ja yhteenveto päättyneen tai käynnissä olevan hankkeen keskeisistä tuloksista. 6 Muita rahoituslähteitä ovat Kansaneläkelaitos Kelan maksamat hoitokorvaukset yksityisistä lääkärin ja hammaslääkäripalkkioista ja terveydenhuollon tutkimuksista sekä yksityiset vakuutukset, joilla kansalaiset ostavat yksityisiä terveydenhuollon palveluja.

6 lään ja suunnitteilla eräitä merkittäviä alueellisia kokeiluja. Esimerkkinä voidaan mainita Jyväskylän ja Mikkelin seutujen palvelusetelikokeillut. Erityisen innovatiivista toiminta palvelusetelien puolella on ollut Jyväskylän seudulla. Puhutaan ns. Jyväskylän mallista, jossa todettuja hyviä käytäntöjä halutaan levittää muualle maahan. Mm. Mikkelin seudun ja mahdollisesti myös Joensuun tuleva palvelusetelikokeilu perustuu Jyväskylän malliin. Uutta Jyväskylän mallissa on mm. ulkopuolisen maksuvälineoperaattorin käyttö. 7 Vastaavaa tapaa sovelletaan työnantajien myöntämissä palvelusetelityyppisissä henkilökuntaetuuksissa (lounasseteli, liikuntasetelit yms.). Kehitteillä on myös sähköisiä maksuvälineitä. 8 Seudullinen palvelusetelituotanto parantaa yritysten mahdollisuuksia osallistua palvelusetelituotantoon, sillä potentiaalinen markkina-alue muodostuu yksittäistä kuntaa suuremmaksi. Palvelusetelimalli on tavanomaista kunnan kilpailuttamaa palvelua markkinalähtöisempi. Kunta ei voi kuitenkaan taata asiakaskuntaa, vaan asiakkaat valitsevat sopivan palveluntuottajan. Toisaalta yksityinen tarjonta lisääntyy, mikä lisää sosiaalipalveluissa mm. naisten yrittäjyyttä. Palvelusetelituotanto on tärkeällä sijalla TEM:n hyvinvointihankkeessa, Sitran kuntaohjelmassa ja Tekesin ohjelmissa. 9 Julkiset hankinnat Julkisiin hankintoihin sekä kuntien ja pk-yritysten yhteistyön syventämiseen kuntapalvelujen tuotannossa on keskitetty Suomen Kuntaliiton, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:n ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n yhteishankkeessa (PPPtoimintamalli maaseudun yritystoiminnan edistäjänä -hanke 10 ) sekä Helsingin yrittäjät ry:n aloitteesta käynnistetyssä Palveleva Helsinki hankkeessa. PPP-hanke toteutetaan kuudella pilottialueella eri puolella Suomea, kun taas Palveleva Helsinki hanke on paikallinen yksityisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin keskittyvä projekti. Edellä mainittujen hankkeiden tavoitteina on saada yritykset tuottamaan enemmän verovaroin rahoitettuja kuntapalveluja. Hankkeissa etsitään ratkaisuja julkisissa hankinnoissa ja kilpailutuksissa esiintyviin ongelmakohtiin, panostetaan yritysten ja kuntien välisen keskusteluyhteyden tiivistämiseen sekä kannustetaan uusien innovaatioiden käyttöönottoon kuntien palvelutuotannossa. Hankkeiden tavoitteet ovat käytännönläheiset ja niiden tuloksia kannattaa odottaa mielenkiinnolla. Rahallisiin panostuksiin suhteutettuna hankkeilla voi olla suuri vaikuttavuus. 11 Lasten ja nuorten ennaltaehkäisevät palvelut STM:n Kaste-ohjelma on vasta käynnistynyt. Ensimmäiset osahankkeet ovat saaneet rahoituspäätöksensä ja hankkeiden tuloksista on saatavilla tietoa myöhemmässä vaiheessa. Uutta ensimmäisen vaiheen hankkeissa on painopistealueen asettaminen lasten 7 Ulkopuolisen operaattorin käyttöä kunnallisessa palvelusetelijärjestelmässä hidastaa se, että kunta menettää arvonlisäverottomista yksityisistä sosiaali- ja terveyspalveluista saatavan laskennallisen viiden prosentin piilevän arvonlisäveron palautuksen valtiolta. 8 Ks. Smartum Oy:n työsuhde-etujen hallintajärjestelmä hanke. 9 Ks. Innovaatio sosiaali- ja terveyspalvelut ohjelma. 10 Pienyritykset kuntapalvelujen tuottajina PPP-toimintamalli maaseudun yritystoiminnan edistäjänä hanke. 11 Julkisiin hankintoihin liittyviä ongelmakohtia on valotettu tässä raportissa mm. seuraavien hankkeiden osalta: Pienyritykset kuntapalvelujen tuottajina (PPP-hanke), Innovatiiviset lastensuojeluohjelmat (ILO-hanke), Kontulan uuden vanhustenkeskuksen innovaatiot ja Palveleva Helsinki hanke.

7 ja nuorten ennaltaehkäiseviin palveluihin. Taustalla ovat lapsiperheiden kasvavat haasteet, jotka näkyvät lasten ja nuorten laitoshuollon ja sijaisperhehoidon palvelujen kysynnän rajuna kasvuna sekä kasvatusvastuun siirtymisenä muutoinkin julkisiin palvelulaitoksiin, kuten kouluihin ja päiväkoteihin. Yhteiskunnan kannalta katsoen toteutunut kehitys on huolestuttavaa ja laitosmuotoinen hoito on rahallisesti kallista. Yhteiskunnan kokonaisedun mukaista olisi pyrkiä ongelmien ennaltaehkäisyyn mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Yhtenä tärkeänä ratkaisuna on lapsiperheille tarkoitettujen avohuollon palvelujen lisääminen, mikä voi tarkoittaa kasvatusneuvontaa ja arjen lasten- ja kodinhoitoapua. Etenkin viimeksi mainitun avun tarjoamisessa yksityisillä palveluntuottajilla olisi tärkeä asema, mikä ei kuitenkaan selkeästi ilmene Kaste-ohjelman hankekuvauksissa. 12 Terveydenhuollon teknologia Terveydenhuollossa on toteutettu viime vuosina useita hankkeita, joissa palvelujen tuotantoa on pyritty tehostamaan uusin teknologisin ratkaisuin. Yksityiset toimittajat ovat hankkeissa mukana uusien tietoteknisten ja muiden teknologisten sovellusten kehittäjinä. Esimerkkejä ovat Pohjois-Savon liiton Kotona kuntouttaminen mobiilissa ympäristössä hanke 13 ja Culminatum Oy:n Mobiilihoitajat 14 hanke. Tekesin FinnWell ohjelmasta on rahoitettu myös hyvinvointiteknologiaan liittyvät Laatua kotihoitoon hankkeet Lappeenrannassa ja Imatralla. 15 Terveydenhuollon palvelujen parantamiseen uusien teknologisten ratkaisujen avulla on pyritty myös Pohjois-Karjalan liiton hallinnoimassa Älykkäät oikopolut hankkeessa. Älykkäät oikopolut hankkeen ns. Kliinisen päätöksenteon tuki -osiossa on ollut tarkoitus tarjota kokeneiden erikoislääkäreiden Online-tukea julkisen avoterveydenhuollon lääkäreille. Terveydenhuoltoa sivuavia korkeaan teknologiaan perustuvia hankkeita ovat olleet myös FinnWell-ohjelmasta rahoitetut Sairaalan turvateknologia hanke ja Integroitu terveydenhuollon laboratoriosovellus hanke. Uusiin teknologisiin sovellutuksiin perustuvat terveydenhuollon hankkeita ja kokeiluja on kuvattu hankekuvauksissa myönteisesti. Esimerkiksi uudella laboratoriosovelluksella, jossa esimerkiksi näytteiden läpimenoa voidaan ohjata ja seurata laboratoriossa reaaliajassa, on asiantuntijoiden mukaan lupaavia vientimahdollisuuksia Suomen omien markkinoiden lisäksi. Sama koskee Miratel Oy:n kehittämää Internetiin perustuvaa uutta sairaalojen turvajärjestelmää, jonka osalta vientimarkkinoita on kartoitettu Finpron avustuksella muissa Pohjoismaissa ja Baltiassa. 12 Esimerkiksi kuntien kotipalveluissa lapsiperheasiakkaiden määrä on pudonnut vajaassa 20 vuodessa 50 000 perheestä noin 10 000 perheeseen vuodessa, sillä kuntien niukkoja voimavaroja on siirretty avohuollon palveluissa vanhustalouksiin. Ilman yksityisten palvelutuottajien mukaanottoa palvelutuotantoon kunnilla ei ole käytännön mahdollisuuksia lisätä omin voimin riittävästi avohuollon palveluja lapsiperheiden tarpeisiin. 13 Hankkeen tavoitteena on ollut rakentaa järjestelmä, jonka avulla kotona asuvien kuntoutettavien ja hoitavien tahojen välistä tiedonsiirtoa voidaan parantaa mobiilitekniikalla. Mobiilitekniikkaa on kokeiltu myös diabetespotilaiden verensokerin seurannassa. Hanke on saanut osarahoitusta Tekesin FinnWell ohjelmasta. 14 Mobiilihoitaja hanke on jatkoa Helsingin kaupungin kotihoidonpalvelujen kehittämisessä. Sen tarkoituksena on parantaa asiakas- ja hoitotyön tiedonkeruuta, tehostaa hoitajien ajankäyttöä sekä tuottaa tietoja kotihoidon palvelujen tuotteistamiseen, laskutukseen ja työajan suunnitteluun. Hankkeen tuloksista hyötyvät laite- ja järjestelmätoimittajat. 15 Laatua kotihoitoon hankkeet perustuvat siihen, että kotisairaanhoitajat voivat laajakaistayhteyksillä ja webkameroiden avulla saada konsultaatioyhteyden lääkäriin. Hankkeissa on kokeiltu myös verinäytteiden analysointia pikamittareilla kotikäyntien yhteydessä ja EKG:n sähköistä siirtoa lääkärille.

8 Kuinka hanketiedotusta voidaan parantaa? Alustavasta tarkastelusta ilmenee, että julkisrahoitteisten hankkeiden kenttä on varsin moninainen ja pirstaleinen. Osasyynä on, että hankkeita käynnistetään usean eri ministeriön ja niiden hallinnonalaisten tutkimuslaitosten ja yksiköiden kautta. Esimerkkinä voidaan mainita TEM:n sekä STM:n omat ohjelmat ja hankkeet sekä niiden alaisten laitosten, kuten Tekesin, THL:n ja STM:n alaisten sosiaalikeskusten käynnistämät hankkeet. Oman lukunsa muodostavat kansallisen osaamiskeskusohjelman (OSKE) rahoittamat hankkeet ja eduskunnan alaisen Sitran ohjelmat. Alueellisella tasolla esimerkiksi maakuntaliitot kanavoivat kansallista ja EU:n tutkimusrahoitusta (Euroopan aluekehitysrahasto EAKR, jne.) lukuisiin hankkeisiin sekä hoitavat hankkeiden hallinnointia. Ulkopuolisten tahojen tai edes valtion hallinnon sisällä ei tunneta tai tiedetä käynnistyneistä hankkeista tai niiden tuloksista, jos tiedonhakija ei kuulu hankkeiden sidosryhmään. Tutkimus- ja kehittämishankkeisiin liittyviä perustietoja voi yrittää etsiä niitä hallinnoivien tai rahoittavien eri organisaatioiden verkkosivuilta, joissa hankkeet on esitelty kuitenkin vaihtelevasti. Hankkeista esitellään tavallisesti lyhyt yhteenveto, sidosryhmät sekä mahdollinen tutkimusraportti, joka voidaan ladata verkkosivuilta omalle tietokoneelle. Tutkimusraportteja ei ole kuitenkaan aina saatavilla, vaikka hankkeet on julkisin varoin rahoitettuja. Tiivistelmät on tehty kiireellä eikä niistä saada kunnollisia perustietoja. Hankkeiden kustannuksista on harvoin kerrottu mitään. Niukan tiedonannon taustalla voi löytyä pelkästään välinpitämättömyyttä, sillä asiaa ei pidetä kovin tärkeänä tai halutaan pitää tutkimusraportit jossain määrin luottamuksellisina. Esimerkiksi kunnallisiin palveluihin liittyviä tutkimus- ja kehittämishankkeita on perusteltu niiden rahoituksenhaku- ja käynnistysvaiheessa siten, että niiden tuloksista hyötyvät kunnat tai kuntalaiset laadullisesti parempina palveluina ja säästyneinä kustannuksina. Alueellisia pilottihankkeita on usein kuvailtu siten, että niiden tuloksia voidaan soveltaa muualla maassa tai muissa vastaavissa palveluissa. Harvoin kukaan on kuitenkaan seurannut tai kontrolloinut, kuinka ja missä laajuudessa hankkeiden tuloksia tai niissä saavutettuja hyviä käytäntöjä on otettu käyttöön. Hanketeollisuuden laajuudesta, hankkeita koskevien perustietojen pirstaleisuudesta ja jälkiseurannan ja hyvien käytäntöjen markkinoinnin puutteesta voi seurata se, että samoja asioita keksitään hieman muunneltuina uudelleen eikä tutkimus- ja kehittämistuloksia osata hyödyntää tai ottaa käyttöön. 16 Esimerkkinä voidaan mainita kuntien julkisia hankintoja koskevat selvitykset ja erilaiset kohdennettuja maksuvälineitä kuten palveluseteleitä koskevat valtakunnalliset ja paikalliset kokeilut sekä kehittämishankkeet, joita on toteutettu useita kuluneiden runsaan kymmenen vuoden aikana. Julkisin varoin rahoitetuista hankkeista saatavien perustietojen saantia ja hankkeiden seurantaa voidaan parantaa nopeimmin siten, että hankkeiden rahoittajat ja hallinnoinnista vastaavat organisaatiot parantavat verkkosivuillaan olevaa esittelymateriaalia ja panostavat enemmän hankkeilla saavutettujen hyvien käytäntöjen käyttöönoton jälki- 16 Käytäntö on osoittanut, että kustannuksiltaan esimerkiksi 50 000 euron ja 200 000 euron hankkeiden vaikuttavuudessa ei löydy välttämättä mitään eroja. Niukat taloudelliset voimavarat vaatisivat rahoittajilta kuitenkin parempaa hankkeiden vaikuttavuuden seurantaan, kun on kysymys yhteisten verovarojen käytöstä.

9 seurantaan. Hankkeista tulisi antaa määrämuotoista tietoa niiden käynnistymisen yhteydessä ja hankkeiden valmistumisen jälkeen. Perustietoihin kuuluvat alkuvaiheessa hankkeen tarkoitus, toteuttajat, rahoittajat, aikataulu ja kokonaisbudjetti. 17 Hankkeen päättymisen jälkeen olisi raportoitava selkeästi saavutetut tulokset, hankkeen tuloksena mahdollisesti kehitetyt järjestelmät, tuotteet ja muut sovellutukset. Kun on kysymys kuntien palvelutuotantoa tehostavista ja parantavista hankkeista, olisi hankkeen päättymisen jälkeenkin seurattava tulosten käyttöönottoa ja raportoiva mahdollisista uusista kehittämistarpeista. Tarkempi raportointi koskisi ainakin kaikkia niitä määrätyn eurosumman ylittäviä hankkeita, jotka kattavat vähintään puolet kustannuksistaan valtion, EU:n tai muulla julkisella rahoituksella. Vapaaehtoisella ilmoitusmenettelyllä kerättävät tiedot siirrettäisiin lopuksi esimerkiksi Suomen Kuntaliiton verkkosivuille, joista eri organisaatioiden järjestämiä ja rahoittamia hankkeita voidaan tarkastella ja arvioida toimialakohtaisilla verkkosivuilla (opetus ja kulttuuri, sosiaali- ja terveys, yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö). Jo tällä hetkellä osa Kuntaliiton toimialojen asiantuntijoista on kerännyt vaihtelevasti tutkimustuloksista tietoa omille sivustoilleen. Lisäksi Kuntaliitossa on toiminut sähköinen Kuntien hyvät käytännöt -kohtaamispaikka tai sivusto. 18 Erityinen sosiaalihuoltoon liittyvä Hyvät käytännöt sivusto löytyy puolestaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n ylläpitämän ns. sosiaaliportin verkkosivuilta. Sosiaaliportti avattiin vuonna 2005, ja se toteutettiin osana STM:n rahoittamaa Sosiaalihuollon e-konsultaatiohanketta. Sosiaaliporttiin on koottu erilaista sosiaalialan verkkotietoa, joka palvelee mm. sosiaalityöntekijöitä, sosiaalijohtoa ja muita alan ammattilaisia. Sosiaaliportista löytyy myös hankerekisterilistaus, josta on linkkiyhteydet sosiaalihuollon hankkeita toteuttaneiden tahojen omille verkkosivuille. 19 Lopuksi Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että kuntien palvelutuotantoon liittyvistä kehittämishankkeista tulisi olla saatavilla nykyistä kattavammin määrämuotoista, riittävän tarkasti tiivistettyä ja sopivalla tavalla luokiteltua tietoa yhdestä tutusta sähköisestä osoitteesta. 20 Näin varmistetaan, että tulokset saavuttavat mahdollisimman monia käyttäjiä, sillä tällä hetkellä tiedon kerääminen eri organisaatioiden verkkosivuilta on työlästä ja 17 Hankkeita voisi luokitella kohteen toimialan ja hanketyypin mukaan. Käytettävissä on esimerkiksi julkisten hankintojen CPV-luokitus. Hanketyyppi puolestaan esimerkiksi kertoisi, onko kysymys puhtaasti kuntayhteisöjen keskinäisestä kehittämishankkeesta tai yksityisen alan ja kuntayhteisöjen yhteishankkeesta. 18 Hyvät käytännöt -sivusto tukee kuntien arjessa tapahtuvaa kehittämistä välittämällä ja kokoamalla kuntien hyviä käytäntöjä. Esittelemme sivustolla kehitystyön eri vaiheissa olevia eriasteisia hyviä käytäntöjä: mielenkiintoisia, lupaavia, hyviä ja kestäviä. Hyvien käytäntöjen kehitystyötä tukemaan sivustolle on koottu työkaluja hyvien käytäntöjen kehitystyöhön. Sivusto välittää myös tietoa Kuntaliiton eri verkostoista, joissa kehitetään ja levitetään kuntien hyviä käytäntöjä. 19 ks. www.sosiaaliportti.fi. Myös STM:n alaisilla sosiaalialan alueellisilla osaamiskeskuksilla on erilaatuisia hankerekistereitä tai linkkejä hankkeita toteuttaneiden tahojen omille verkkosivuille. 20 Asiakasystävällisellä hanketietokannalla ei tarkoiteta pelkästään hankelistausta, josta löytyy pelkkä linkkiyhteys seuraavalle verkkosivulle. Hanketietokanta palvelisi kuntien palvelutuotannosta vastaavia, ministeriöiden asiantuntijoita, eritason poliittisia päätöksentekijöitä, kuntapalveluja tuottavia yrityksiä ja järjestöjä, tutkijoita ja muita asianomaisten alojen asiantuntijoita, mutta myös uusista käytännöistä kiinnostuneet kuntien työntekijät ja tavalliset kuntalaiset (veronmaksajat) voisivat olla tiedonkäyttäjiä.

10 tiedon sisältö on laadultaan vaihtelevaa. Sivustoa ylläpitäisi se julkinen taho (Kuntaliitto), jonka oma tiedontarve on kattavuudeltaan kaikkein laajin. Suurilla julkisilla hankkeiden rahoittajilla ja toteuttajilla tulisi olla myös nykyistä suurempi vastuu hankkeiden tuloksena kehitettyjen ja kokeiltujen sekä hyväksi havaittujen tuotteiden, palvelujen, tuotantomenetelmien ja -teknologioiden yms. käyttöönoton jälkiseurannasta ja markkinoinnista. Jälkiseurannan vastuu korostuu erityisesti silloin, jos merkittävillä julkisilla panostuksilla rahoitetun kehittämishankkeen tuloksille on luvattu jo rahoituspäätöksessä laajat soveltamismahdollisuudet. Esimerkkinä voidaan mainita alueellisten pilottihankkeiden valtakunnallistamisen tavoite. Tässä selvityksessä esitellyt kuntien palvelutuotantoa koskevat julkisen ja yksityisen alan yhteistyöhankkeet muodostavat vain alustavan läpileikkauksen muutaman viime vuoden aikana toteutetuista projekteista. Jatkossa olisi perusteltua tutkia tarkemmin, kuinka ja missä laajuudessa määrätyissä esimerkkihankkeissa saavutetut tulokset on otettu oikeasti käyttöön julkisessa palvelutuotannossa. Käynnistyvien uusien pilottihankkeiden osalta olisi puolestaan panostettava jälkiseurantaan, ja siten varmistettava hankkeissa saavutettujen hyvien tulosten laaja-alainen käyttöönotto.

11 Ohjelma- ja hankekuvauksia 21 21 Hankekuvaus on esimerkinomainen, mutta ei tyhjentävä listaus kuntien ja yksityisten yritysten (ja järjestöjen) juuri loppuneista, käynnissä olevista tai käynnistyvistä yhteistyöhankkeista, joilla pyritään parantamaan kuntien järjestämisvastuulla olevien palvelujen laatua, ja jotka voivat tarjota yrityksille uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia. Saadut tiedot on kerätty suurelta osin hankkeiden rahoittajille tai toteuttajille kohdistetuilla vapaamuotoisilla kyselyillä. Osa tiedoista on saatu rahoittajien tai toteuttajien verkkosivuilta. Hankkeiden budjettitiedot ovat usein karkeita arvioita, jotka sisältävät yleensä julkisen tukirahoituksen osuuden ja hankekumppaneiden oman rahoitusosuuden. Jotkut hankekuvauksessa esitetyistä yksittäisistä projekteista voivat olla osa suurempaa julkisen rahoittajan ohjelmaa.

12 Ohjelma/hanke 1: Kuntaliitto, EK, MTK/Pienyritykset kuntapalvelujen tuottajina: PPP-toimintamalli maaseudun yritystoiminnan edistäjänä. Ohjelman/hankkeen tärkeimmät toimijat ja sitoutuneet voimavarat: Tärkeimpiä toimijoita ovat Suomen Kuntaliitto, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK. Toteuttajaorganisaatioiden lisäksi hankkeessa on rahoittajana myös Maa- ja metsätalousministeriö MMM. Hankkeen kokonaisbudjetti on 135 000 euroa olettaen, että hankkeen jatkorahoitus saadaan haetun suuruisena. Hankkeessa toimii Kuntaliiton projektipäällikkö Sanna Tihula ja tarvittaessa erityisasiantuntija Jarkko Huovinen. Ulkopuolisena edustajana projektin toteuttamiseen on osallistunut MTK:n järjestökouluttaja Tapani Laukkanen Hankkeen ohjausryhmään, joka kokoontuu kolme kertaa vuodessa, kuuluvat johtaja Keijo Sahrman (Kuntaliitto, ohjausryhmän pj.), Pk-johtaja Pekka Tsupari (EK), erityisasiantuntija Jarkko Huovinen (Kuntaliitto), johtaja Juha Ruippo (MTK), ylitarkastaja Reijo Martikainen (Maaseutuvirasto). Ohjelman/hankkeen keskeiset tavoitteet; milloin tulokset ovat saatavilla tai odotettavissa ja kuinka tuloksia voidaan hyödyntää kuntien palvelutuotannossa: Hankkeen toteuttamisaikataulu on 01/09/2008-30/04/2010. Hankkeen tarkoituksena on kehittää pk-yritysten edellytyksiä osallistua kuntien järjestämisvastuulla olevien tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen. Tavoitteena on luoda yhteistoimintamalli, jonka avulla kunnat ja alueen pienyritykset saavat aikaan toimivan keskusteluyhteyden, sekä välittää tietoa kuntien hankinnoista ja suunnitelmista ja yritysten osaamisesta ja tarjonnasta. Projektin tuloksista ja hyvistä käytännöistä tiedotetaan median avulla, projektin kotisivuilla, seminaareissa ja kuntia aktivoidaan niiden hyödyntämisessä. Tavoitteena on tukea kuntien yritysneuvojia järjestämällä koulutusta ja tuottamalla tukimateriaalia. Yrityksiä aktivoidaan keskinäisen yhteistyön, koulutuksen ja tukimateriaalin avulla kehittämään edellytyksiään kuntapalveluiden tuottamisessa. Erityistä koulutusta on järjestetty esimerkiksi hankintalaista ja kilpailuttamisesta. Hanketta koskevan tausta-aineiston keruu aloitetaan keväällä 2009 ja ensimmäisiä tuloksia on odotettavissa syksyllä 2009. Ylipäätään hankkeen tuloksista kuten keskeisistä ongelmakohdista on saatavilla tietoja myöhemmin. Hankkeen omia kotisivuja (www.kunnat.net/ppp-hanke) päivitetään sitä mukaa, kun tuloksia ja tietoja pilottialueilta on saatavilla. Pilottialueita hankkeessa on kuusi. Ne ovat Viitasaaren alue (Viitasaari, Pihtipudas ja Kinnula), Saarijärven alue (Saarijärvi ja Karstula), Koillis-Savo (Juankoski, Nilsiä, Kaavi, Rautavaara ja Tuusniemi), Länsi-Saimaan alue (Savitaipale, Suomenniemi, Luumäki ja Ylämaa), JJR-allianssi (Juva, Joroinen ja Rantasalmi) sekä Järvenpää. Järvenpäätä ei voida ajatella varsinaisesti maaseutuna, mutta se on ollut yhtenä aktiivisena alueena hankkeessa.

13 Hankkeesta on ilmestynyt tässä vaiheessa väliraportti, jossa on kerrottu toteutuneista toimenpiteistä, kuten projektin markkinoinnista, pilottien etenemisistä, yhteistyöstä alueiden ja toimijoiden kanssa sekä suunnitelluista toimenpiteistä. 22 Ohjelman/hankkeen yhteydessä ilmenneitä yritystoimintaan ja yms. kehitystyöhön liittyviä keskeisiä esteitä ja hidasteita: Hanke on vasta alkuvaiheessa, mutta muutamia käytännön ongelmakohtia on jo ilmaantunut tässä vaiheessa. Julkisten hankintojen osalta ratkottavia kysymyksiä ovat mm. 1) Toimijoiden välisen yhteistyön puuttuminen - yhteistyö on puutteellista kuntien, kunnan elinkeinotoimen ja yrittäjien välillä, yrittäjien kesken sekä muiden alueellisten toimijoiden (järjestöt, työpajat) kesken. 2) Tiedon puutteet - kunnat eivät tunne alueen yrityksiä, niiden tuotteita ja osaamista - yritykset eivät tunne tai ymmärrä kuntien toimintaa eikä yrityksillä ole tietoa kuntien hankinnoista ja suunnitelmista - kunnilla ei ole palvelustrategiaa - yritykset eivät tunne TEM:n julkisten hankintojen ilmoituskanava HILMAa ja sen käyttö koetaan vaikeaksi; kaikkia hankintoja ei ilmoiteta tai ne ilmoitetaan liian myöhään. 3) Osaamisen puute - yrittäjien puutteellinen markkinointi- ja tarjousosaaminen; heikko hankintalain tuntemus sekä huono kustannuslaskenta- ja hinnoitteluosaaminen ja toiminnan kannattavuuden arviointi - kuntien heikko hankintaosaaminen ja tarjouspyyntöjen vaikeaselkoisuus. 4) Kilpailutusongelmat - kuntien kilpailutusten kankeus ja varovaisuus valitusprosessien pelossa - tuotteistamisen ongelmat, sopimuskausien lyhyys ja hinnan liiallinen painoarvo kilpailutuksissa - vaihtoehtoisten tuottajien tai palvelutuottajien vähäinen määrä - kuntien suuret hankintaerät; osatarjousten tekeminen vaikeuttaa kuntien hallinnointia - tarjouskilpailu ei mahdollista uusien palvelujen tuottamistapoja - kuntien tukeutuminen liiaksi suuriin yrityksiin; suurten yritysten uhka, koska pienet yritykset eivät pysty kilpailemaan suurten kanssa. 5) Toimintaympäristön puutteet ja paikallisten markkinoiden rajallisuus - kysynnän määrä ei riitä kannattavaan tuote- tai palvelutuotantoon - kunnan palvelurakenteen heikentyminen tai asiakkaiden luonnollinen poistuma esim. vanhuspalvelussa suuri (palvelutarjoajan riippuvuus kunnan hankinnoista) - kunnan odotukset tai ostotarpeet eivät vastaa yksityisen alan tarjontaa 6) Muita ongelmia - ulkoistamiseen liittyvät kielteiset mielikuvat ja asenteet 22 Tihula, Sanna: Pienyritykset kuntapalveluiden tuottajina, PPP-toimintamalli maaseudun yritystoiminnan edistäjänä, projektin väliraportti 2, 29/12/2008.

14 - kuntien investointien jaksottuminen samanaikaisesti - palvelujen käyttäjien tarpeiden unohtaminen - kilpailu samoista työntekijöistä kuntien ja yritysten välillä - kunnan toimiminen markkinoilla samanaikaisesti asiakkaana ja kilpailijana. Hankkeen aikana alueellisissa työryhmissä on pohdittu kehittämisehdotuksia, joita ovat mm. 1) Yritysten tunnettavuuden sekä kunnan ja yritysten välinen yhteydenpidon lisääminen (yhteiset tilaisuudet, kuntien ja yritysten avainhenkilöiden säännöllinen yhteydenpito, yritysten osallistuminen kuntien palvelustrategioiden laadintaan, kuntien verkkosivuille tietoja yrityksistä, yms.) 2) Hankintayhteistyön lisääminen (kuntien hankintaseminaarit, neuvottelumenettelyn käyttö hankintamenettelynä, palvelusetelin käytön laajentaminen, maatilojen monipalveluyritysten ja osa-aikaisen työavun hyödyntäminen, yms.) 3) Sopimussisältöjen täsmentäminen (osatarjousten mahdollistaminen ja siitä ilmoittaminen tarjouspyynnöissä, pidempikestoiset sopimukset, uusien toteuttamistapojen tarjoamismahdollisuus, yms.) 4) Hankintojen ennakkovalmistelu ja -tiedottaminen (pidemmän aikavälin hankintastrategiat, kuntien hankinnoista ajoissa ilmoittaminen, alueellinen Internet-palvelu kuntien hankinnoista, ennakkoilmoitukset tulevista kilpailutuksista, kunnilta valmiita tarjouspohjia, yms.) 5) Tarjouskilpailujen arviointikriteerien määrittäminen (tilaajan reunaehtojen aukipurkaminen selkeästi, laatutekijöiden korostaminen ja laadun mittarien määrittely, pienyritysten osallistumista parantavat kriteerit kilpailutuksissa, yms.) 6) Yritysyhteistyön lisääminen ja liiketoiminnan kehittäminen (verkottuminen, yritysten yhteenliittymät, yhteistarjoukset hankintarenkaille, hallinnollisten toimialarajojen yli tapahtuva liiketoiminta, kustannuslaskenta- ja hinnoitteluapu yrittäjille, yms.)

15 Ohjelma/hanke 2: TKK/Teknisen toimen seutukuntafoorumi Mikkelin seutukunnassa (Dynamo-projekti) Ohjelman/hankkeen tärkeimmät toimijat ja sitoutuneet voimavarat: Hankkeeseen on osallistunut Teknillisen korkeakoulun TKK:n BIT Tutkimuskeskus, Mikkelin seudun kunnat, Coor Management Services. Rahoittajana hankkeessa on toiminut Tekes. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 200 000 euroa, josta Tekesin osuus on noin 80 prosenttia. BIT Tutkimuksen yhteyshenkilö on Pekka Malinen. Ohjelman/hankkeen keskeiset tavoitteet; milloin tulokset ovat saatavilla tai odotettavissa ja kuinka tuloksia voidaan hyödyntää kuntien palvelutuotannossa: Mikkelin seudun teknisen toimen kehittämisessä sovellettiin aiemmin Salon seudulla testattua Innolab-toimintamallia. Hankkeessa tutkittiin myös julkisen ja yksityisen puolen verkottumista ja siihen liittyviä toimintamalleja, joista yksi on kunnan teknisen toimen palvelujen ulkoistaminen yksityisille palveluntuottajille. Hanke toteutettiin vuosina 2007-08. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa perustettiin teknisen toimen seutukuntafoorumi (verkkoalusta), jossa seutukunnallisiin näkökohtiin haettiin laaja-alaista yhteisymmärrystä kuntien välillä. Foorumin tehtävänä oli koota yhteen eri kuntien teknisen toimen edustajat ja toimia alustana teknisen toimen seudullisessa kehittämisessä. Foorumi laati myös ehdotuksia, miten seutukunnallinen näkökulma toteutetaan teknisellä toimialalla. Foorumi ei ole päätöksiä tekevä elin, mutta sen piirissä voidaan keskustella esimerkiksi kaavoituksesta, yhteisestä rakennusvalvonnasta, vesilaitosten yhtiöittämisestä ja muista ajankohtaisista teknisen toimen asioista. Hankkeen toisessa vaiheessa on tarkasteltu mm. tilahallinnon ja rakennusten omistajuuden toiminnallista ja hallinnollista kehittämistä. Käytännössä esillä on ollut tilahallinnon yhtiöittäminen tai liikelaitoksen perustaminen, jolloin toimintaan saataisiin enemmän läpinäkyvyyttä ja ammattimaisuutta sekä voitaisiin lisätä kustannustietoisuutta, mikä helpottaisi poliittisten päätöksentekijöiden tekemien voimavarojen kohdentamispäätöksiä. Yhtiöitetyn/liikelaitostetun tilahallinnon tehtävänä olisi mm. - tilankäytön suunnittelu, ohjaus ja optimointi kullekin julkiselle palvelulle - tilojen rakentaminen, korjausrakentaminen ja muuntaminen uusiin käyttötarkoituksiin - kunnossapito, huolto- ja siivouspalvelujen hankkiminen kiinteistöille. Vaikka rakennusten ylläpito ja mahdollisesti omistajuus on keskitetty yhteen yksikköön, säilyy nykyisissä toimitiloissa tapahtuva palvelutuotanto ennallaan. Hankkeen aikana on saavutettu tuloksia esimerkiksi rakennusvalvonnassa, sillä tavoitteena on yhteinen seudullinen rakennusvalvonta. Alueella on tarkoitus yhtenäistää myös rakennusjärjestyksiä, ohjeistuksia, lomakkeita ja myöhemmin lisäksi tietojärjestelmiä. Ylipäätään osapuolten näkemykset ovat lähentyneet toisiaan, foorumi on ollut mainio uusi keskustelukanava. Luottamuksen lisääntyessä seudullisuus ja ymmärrys palvelujen jatkuvuudesta ja laadullisuudesta on kehittynyt aiemmin vallalla olleen pelkän kustannusajattelun sijasta. Samalla pienten kuntien pelko suurempaa Mikkeliä kohtaan on hälventynyt.

16 Ohjelman/hankkeen yhteydessä ilmenneitä yritystoimintaan ja yms. kehitystyöhön liittyviä keskeisiä esteitä ja hidasteita: Käytännön toimenpiteitä tarvittaisiin enemmän ja niiden etenemisvauhdin tulisi olla nykyistä nopeampaa. Vaikka teknisen toimen yhteistyössä on päästy Mikkelin seudulla hyvään alkuun, seudullisen kehityksen pitäisi tapahtua laajemmalla rintamalla.

17 Ohjelma/hanke 3: STM/Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma (KASTE) Ohjelman/hankkeen tärkeimmät toimijat ja niihin sitoutuneet voimavarat: Kaste-ohjelma on sosiaali- ja terveysministeriöministeriö STM:n lakisääteinen ohjausväline sosiaali- ja terveyspolitiikan johtamiseen. Valtioneuvoston vuoden 2008 alussa hyväksymässä ohjelmassa on määritelty Suomen vuosien 2008-11 sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet, kehittämistoiminnan ja valvonnan painopistealueet ja niiden toteuttaminen sekä niiden toteuttamista tukevat uudistus- ja lainsäädäntöhankkeet, ohjeet ja suositukset. Kaste-ohjelman toteuttamisesta vastaa kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana toimii peruspalveluministeri Paula Risikko ja varapuheenjohtajana valtiosihteeri Terttu Savolainen. Neuvottelukunta on jaettu kolmeen jaokseen, jotta ohjelmatyöhön on saatu monipuolinen edustus eri sidosryhmistä. Neuvottelukuntaa varten STM on asettanut viisi alueellista johtoryhmää, joihin osallistuu kuntien, järjestöjen, yritysten, sosiaalialan tutkimus- ja osaamiskeskusten, lääninhallitusten, maakuntaliittojen ja oppilaitosten edustajia. Kaste-ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi kuntien sosiaali- ja terveyshuollon valtionosuudet kasvavat ohjelmakaudella vuosittain 21,3 miljoonalla eurolla. Valtionavustusta kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeisiin on varattu valtion budjetista 24,8 miljoonaa euroa vuodeksi 2008 ja 25,8 miljoonaa euroa vuodeksi 2009. Vuosiksi 2010 ja 2011 valtionavustusta on varattu 26,8 miljoonaa euroa. Ensimmäiset valtion avustuspäätökset tehtiin lokakuussa 2008 ja määrärahaa (12,9 milj. euroa) jaettiin kuudelle erilliselle hankkeelle. Avustuspäätösten kriteereinä oli, että niitä suunnataan alueellisesti ja valtakunnallisesti merkittäviin kuntien ja kuntayhtymien kehittämishankkeisiin, joiden aikaansaamilla uudistuksilla on edellytyksiä levitä laajemminkin Suomessa. Vuonna 2008 avustuksia saavat hankkeet olivat - Vanhusten asumisen uudet ratkaisut ja asumisen varhainen tuki - Kaakkois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne - Lasten ja perheiden hyvinvointipalvelujen kehittäminen Keski- ja Itä-Suomessa - Yhteistyötä kroonisten kansansairauksien ehkäisyyn ja varhaiseen hoitoon - Tukeva hanke Pohjois-Suomessa (lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi) - Remontti-hanke Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa (lapset, nuoret ja perheet) Kaste-hankkeiden osalta silmiinpistävää oli tällä kertaa lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kehittäminen, sillä avustussummasta 6,3 miljoonaa euroa oli suunnattu kolmen eri hankkeen kautta näihin kohteisiin. Loppuosa 6,6 miljoonaa euroa on kohdistettu sosiaali- ja terveyspalvelujen muuhun kehittämiseen ja terveyden edistämiseen. Hankkeista kerrotaan enemmän jäljempänä lukuun ottamatta hanketta, joka liittyy kroonisten kansasairauksien ehkäisyyn, sillä hankkeella ei ole nähtävissä käytännön yhteyk-

18 siä julkisen ja yksityisen alan yhteistyöhön. 23 Muilla hankkeilla yhteyksiä voi olla. Konkreettisemmin asiaa tulee esille Vanhusten asumisen uudet ratkaisut ja asumisen varhainen tuki hankkeessa sekä Kaakkois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne hankkeessa. Ohjelman/hankkeen keskeiset tavoitteet; milloin tulokset ovat saatavilla tai odotettavissa ja kuinka tuloksia voidaan hyödyntää kuntien palvelutuotannossa: Kaste-ohjelman tavoitteiksi on kirjattu henkilöiden osallisuuden lisääminen ja syrjäytymisen vähentäminen; hyvinvoinnin ja terveyden lisääminen, yksilöiden välisten hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen; palvelujen laadun kehittäminen sekä niiden vaikuttavuuden ja saatavuuden parantaminen sekä maan alueellisten erojen supistaminen. Keskeisiä keinoja, joilla tavoitteet saavutetaan, ovat ongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen; henkilöstön riittävyyden ja osaamisen varmistaminen sekä eheiden palvelukokonaisuuksien luominen. Tuloksia yksittäisten hankkeiden tuloksista ei ole kuitenkaan vielä tässä vaiheessa saatavilla. Lasten ja perheiden palveluiden kehittäminen Keski- ja Itä-Suomessa Hanke on osa STM:n Kaste-ohjelmaa. Hankkeen toimijoita ovat mm. Jyväskylän kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelukeskus (yhteyshenkilönä kehittämispäällikkö Arja Aroheinä) ja Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus (yhteyshenkilönä johtaja Marja Heikkilä). Hankkeen kokonaiskustannukset ovat 3,1 miljoonaa euroa, josta valtionavustuksen osuus on 2,35 miljoonaa euroa. Valtion lisäksi hanketta rahoittavat alueen kunnat, kuntayhtymät ja sairaanhoitopiirit. Hankkeen tavoitteena on uudistaa lasten ja perheiden palveluja, jotta lapsiperheiden arki sujuisi aiempaa paremmin. Palveluja on parannettava, sillä nykymuotoinen palvelutarjonta on pirstaleista, eivätkä ammattihenkilöt toimi tehokkaasti yhteistyössä. Yhteistyö merkitsee entistä asiakaslähtöisempiä, kokonaisvaltaisempia ja vaikuttavampia palveluja. Neuvolapalvelut, lastensuojelu sekä lasten- ja nuorisopsykiatria ovat esimerkkejä kehitettävistä peruspalveluista samoin kuin peruspalvelussa työskentelevien mahdollisuudet saada neuvonta-apua erityispalvelujen asiantuntijoilta. Uusien toimintatapojen ja -muotojen kehittämisen toivotaan näkyvän käytännössä neuvoloiden perhetyössä (perhevalmennus), perhekouluissa, ns. vertaistuessa ja tehostetussa esiopetuksessa silloin, kun lapsi on ajautumassa syrjäytymispoluille. Hankkeessa kehitetään myös uusia teknologisia ratkaisuja. Hanketta koskevassa tiedotteessa todetaan, että hankkeessa rakennetaan uusia ja joustavia palvelumuotoja yhteistyössä perheiden, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Nimenomaisesti tiedotteessa ei mainita yrityksiä ja järjestöjä lapsiperheille suunnattujen palvelujen tuottajina. Tosin esimerkiksi hanketta hallinnoivassa Jyväskylässä on kehitteillä uuden sukupolven palveluja, joissa yksityisillä toimijoilla on tärkeä asema mm. palvelusetelijärjestelmän kautta. 23 Kuopion yliopistollisen sairaanhoitopiirin erityisvastuualueella alkaneelle hankkeelle myönnettiin valtionavustusta 1,27 miljoonaa euroa. Hankkeessa pyritään levittämään testatut ja hyväksi todetut toimintatavat kroonisten kansansairauksien varhaiseen tunnistamiseen, ehkäisyyn ja hoitoon.

19 Lasten ja perheiden palveluiden kehittäminen Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa (Remontti-hanke) Hanke on osa STM:n Kaste-ohjelmaa. Hankkeen toimijoita ovat alueen kunnat, mutta päävastuu hankkeen toteutuksesta on Turun kaupungilla. Lisäksi hankkeeseen osallistuu muita alueellisia toimijoita kuten sosiaalialan osaamiskeskus, lastensuojelun kehittämisyksiköt, sairaanhoitopiirien tulosalueet, lastensuojelujärjestöt ja korkeakoulut. Valtionavustus hankkeelle on noin 2,07 miljoonaa euroa. Painopiste hankkeessa on ongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Pirstaleisia lasten ja perheiden palveluja pyritään yhdistämään yli hallintokuntarajojen (opetus, sosiaali- ja terveystoimi, vapaa-ajan palvelut) sekä yli kuntarajojen. Hanketta koskevassa tiedotteessa ei ole mainintoja yksityisten yritysten ja järjestöjen kanssa tehtävästä yhteistyöstä, jos ei oteta huomioon mainintaa lastensuojelujärjestöistä, jolla voidaan tarkoittaa mm. Mannerheimin Lastensuojeluliitto MLL:ää. Lasten ja perheiden palveluiden kehittäminen Pohjois-Suomessa (Tukeva-hanke) Hanke on osa STM:n Kaste-ohjelmaa. Hankkeen toimijoita ovat mm. Kainuun maakunta, Oulun seudun 11 kuntaa, THL, lasten ja nuorten palveluja tuottavat järjestöt, Oulun yliopisto, Lapin yliopisto, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Pohjois-Suomen sairaanhoitopiiri ja sosiaalialan osaamiskeskus. Hankkeen kokonaisbudjetti on 2,5 miljoonaa euroa, josta valtionavustuksen osuus on 1,88 miljoonaa euroa. Tavoitteita hankkeessa ovat lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin, mielenterveyden ja sosiaalisen turvallisuuden edistämien sekä terveyserojen kaventaminen; kuntalaisten ja lapsiperheiden osallisuuden vahvistaminen yhteistyössä tutkimus- ja koulutuslaitosten, järjestöjen ja yritysten kanssa; uusia toimintatapoja lapsiperheiden tuen ja palvelujen tuottamiseen; ikäkausittaisten hyvinvointiarvioiden ja hyvinvoinnin seurantajärjestelmien kehittäminen ja testaus; lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman tuottaminen päätöksenteon ja johtamisen tueksi. Toimenpide-ehdotuksina ovat 1) ennaltaehkäisevien palvelujen uudistaminen; lasten ja nuorten varhaisen tukemisen vahvistaminen; työnjaon ja työparikäytäntöjen selkeyttäminen erityis- ja peruspalvelujen välillä 2) sähköisten palveluiden ja välineiden laajentaminen ns. omahoitopalvelun osalta (sähköinen hyvinvointikortti ja -profiili); kuntalaisten osallistuminen palvelujen kehittämiseen ja avointen kohtaamispaikkojen mallin levittäminen 3) hyvinvointiarvioiden ja hyvinvoinnin seurantajärjestelmien kehittäminen ja testaaminen 4) alueellisen lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelmatyöskentelyn luominen. Hankkeessa esitetyillä toimenpiteillä pyritään vähentämään mm. raskaampien hoitomuotojen (laitoshoito yms.) osuutta, pienentämään kiireellisiä sijoituksia ja nuorten hoitopäiviä psykiatrisessa osastohoidossa, vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin nykyistä aikaisemmin ja vaikuttavammin samalla kun erityis- ja peruspalvelujen välistä yhteistyötä selkeytetään. Tosin hanketta koskevasta tiedotteesta ei selkeästi ilmene, kuinka yksityistä palvelutuotantoa voidaan hyödyntää tavoitteiden toteuttamisessa.

20 Kaakkois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne (Kaakon sote-into hanke) Hanke on osa STM:n Kaste-ohjelmaa. Hankkeen toimijoita ovat Kaakkois-Suomen maakuntaliitot ja kunnat. STM:n osuus hankkeen rahoituksesta on 4,0 miljoonaa euroa. Hankkeessa hyödynnetään myös aikaisemman kehitystyön tuloksia ja hyviä käytäntöjä. Projektipäällikkönä toimii Tarja Myllärinen Lappeenrannan kaupungista. Tavoitteena on uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteita Kaakkois- Suomessa, mahdollistaa kehittämisen ja kumppanuuden rakenteita sekä edistetään hyvien käytäntöjen levittämistä. Lopputuloksena on palvelurakennemalli, joka vastaa ns. Paras-hankkeen mukaisia palvelurakenteita. Hanke jakautuu edelleen neljään osahankkeeseen, jotka koostuvat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin, uuden Kouvolan kaupungin, Etelä-Kymenlaakson yhteistoiminta-alueen sekä vanhus- ja vammaistyön pysyvien kehittämisrakenteiden osahankkeista. Osahankkeiden yhteisinä tavoitteina ovat kansalaisten itsenäisen suoriutumisen edistäminen, integroitujen palveluprosessien ja rakenteiden luominen, henkilöstön osaamisen parantaminen, osallisuuden ja johtamisen vahvistaminen sekä kustannusten hillintä. Yksityisen toiminnan asema voi nousta esille asiakkaiden valinnanvapauden lisääntyessä. Hankesuunnitelmassa yrityksiin ja järjestöihin viitataan silloin, kun puhutaan integroitujen palveluprosessien kehitystyöstä. Kustannuskehityksen hillitsemiseksi kehitetään myös tuotteistusta, palvelusopimuskäytäntöä, tehdään palvelu- ja hankintastrategioita ja laajennetaan palvelusetelin käyttöä, jossa yksityisillä palveluntuottajilla (yritykset ja järjestöt) on tärkeä asema. Vanhusten asumisen uudet ratkaisut ja asumisen varhainen tuki Hanke on osa STM:n rahoittamaa Kaste-ohjelmaa. Hanke toteutetaan Itä- ja Keski- Suomen alueella ja siihen osallistuu Pohjois-Karjalan ja Savon, Etelä-Savon ja Keski- Suomen alueen kuntia maakuntien keskuskaupunkien johdolla. Hanketta hallinnoi Joensuun kaupunki, jossa yhteyshenkilönä toimii sosiaali- ja terveystoimen kehittämispäällikkö Annamari Savela. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat 1,6 miljoonaa euroa, josta valtionosuus on 1,2 miljoonaa euroa. Hankkeessa korostetaan sitä, että vanhusten laitosasumista voidaan vähentää, mutta edellytyksenä on uusien perinteisen kodin ja laitoksen väliin sijoittuvien asumismuotojen kehittäminen (yhteisöasuminen, kimppa-asuminen ja pienkotiasuminen). Tässä tehtävässä esimerkiksi verkostomaisesti toimivien yritysten ja järjestöjen tukihenkilö- ja avustajatoiminnalla voi olla merkittävä asema. Myös käyttäjäläheiset hyvinvointiteknologiset ratkaisut voivat helpottaa ikääntyneiden elämää kotona. Esimerkiksi Lieksassa on saatu asumisen uusista ratkaisuista hyviä kokemuksia. Nyt rahoituksen saaneissa kunnissa näitä hyväksi koettuja iäkkäiden asumisen malleja levitetään ja käynnistetään uusilla paikkakunnilla.