ONKO OPE ROOLISSA? Pohdiskelua heittäytymisestä ja kohtaamisesta Näkökulmia oppimisvuorovaikutukseen Jyväskylän yliopisto 4.6. 2013 Antti Niskanen Teatterikuraattori, KM Jyväskylän kaupunginteatteri
Miltä pohjalta ponnistaen TEATTERIKURAATTORI Yleisötyön kehittäminen Koulu- ja oppilaitosyhteistyö, teatterikasvatus NÄYTTELIJÄ, Seinäjoen ja Jyväskylän kt LUOKANOPETTAJA, Huhtasuon koulu Uusperheen ISÄ, AVIOMIES Kaksi omaa lasta, asuvat Porissa Vaimon kolme lasta, joista yksi asuu vielä kotona Koira ja kissa
Esityksen sisältö Tarkastelen roolin ottamista ja näyttelijäntyötä Kuvaan näyttelijän toimintaympäristöä ja vuorovaikutukseen vaikuttavia tekijöitä Hyvän vuorovaikutuksen esteet Millainen vuorovaikutus mahdollistaa luovuuden improvisaation näkökulma Lopuksi pohdimme yhdessä, tuleeko opella olla rooli
Aivan, mutta siinä missä koulutyö ja oppilaan kohtaaminen ovat aina aitoa ja autenttista, teatteri on keinotekoista toimintaa fiktiivisesti luodussa ympäristössä. Piste.
Roolin ottamisen reunaehtoja Näyttelijällä on useimmiten muilta tahoilta annettu rooli Rooli asettuu osaksi teosta ja sillä on oma tehtävänsä näytelmän henkilögalleriassa Näyttelijä tavoittelee rooliinsa henkilökohtaista totuutta ja kosketuspintaa uskoen, että vain siten roolityö voi koskettaa katsojaa
Työkaluina Omat ajatukset muistot ja kokemukset Henkilökohtaisuus oman tunnerakenteen valjastamisen roolin käyttöön Tuottaa ilmaisullisia tekoja, joita jalostetaan Kohtaamista tässä ja nyt yhteisöllinen taidemuoto, toistamisen taide Matkailua epämukavuusalueille rajojen rikkomista
Näytteleminen on ajattelemista Analysoinnin ja pohtimisen, mutta ennen kaikkea kokeilemisen kautta syntyvää ROOLIHENKILÖN AJATTELUN JA TUNTEIDEN NÄKYVÄKSI TEKEMISTÄ
Luovan prosessin aloitus Pelottavaa, kun ei ole mitään konkreettista kuvaa vain intuitio siitä, millainen rooli mahdollisesti on. Yhtäaikaisesti: Ei mitään konkreettista, mutta silti lähes rajattomasti mahdollisuuksia
Työtilanteessa vaikuttavat tekijät Lähtökohtateksti/rooli sen osana Ohjaajan ajattelu ja persoona Näyttelijän persoona näyttelijän laatu Muut työryhmän jäsenet Työryhmän sisäiset jännitteet
Millaisen vuorovaikutuksen kautta luovuus on mahdollista? Hyvän vuorovaikutuksen pahin este on kasvojensa menettämisen ja mokaamisen pelko Kammottavia ajatuksia: Jos en muista (repliikkejä) Jos minua ei hyväksytä (yleisö ei reagoi) Jos olen taitamattomampi kuin muut (paljastun huijaukseksi)
Miten pelko vaikuttaa? Ilmaisu jumittuu, koska onnistumisen pakko sumentaa ajattelun ja harkintakyvyn (epäselvät lauseet/black out) vaikuttaa lamauttavasti kehon toimintaan (jäätyminen/kipsi) spontaanius ja tilanteessa toimiminen häiriintyy (toiminta epäjohdonmukaista) KOSKA AJATTELU KOHDISTUU VÄÄRÄÄN ASIAAN
Ensihätään härkäpäinen tuuttaaminen ja ilmaisun puskeminen (V) otetaan esiin Einsteinin lasit, kaikkitietävän osaajan rooli (V) Katoaminen tilanteesta väistö (V) vähättely ja selittely (V) KUN PITÄISI KEVENTÄÄ JA LÖYSÄTÄ
IMPROVISAATION keinoja toimivan vuorovaikutuksen tukemiseksi ja pelon hallitsemiseksi KUUNTELEMINEN tietoinen keskittyminen siirretään pois itsestä ja annetaan tilaa toiselle KONTAKTI avoin vuorovaikutuksen tila, johon molemmilla on mahdollisuus tasa-arvoisesti vaikuttaa KOHTAAMINEN läsnäolo, sinä ja minä, tässä ja nyt
HYVÄKSYMINEN sen sijasta, että osoittaisimme omaa erinomaisuuttamme, annamme kumppanille mahdollisuuden onnistua REAGOINTI niihin impulsseihin, mitä yhteinen tilanne synnyttää HEITTÄYTYMINEN omalla panoksella viedään juttua eteenpäin ja rikastutetaan jo syntynyttä, käynnissä olevaa tapahtumaa kohti yhteistä tavoitetta. EPÄONNISTUMISEN mahdollisuus avaa uusia, ennen kulkemattomia polkuja
Lopputulema Jotta vuorovaikutus toimisi ja syntyisi suotuisa ilmasto TÄYTYY HEITTÄÄ NAAMARIT NURKKAAN, OLLA HENKILÖKOHTAINEN JA IHAN AITO! Päälle liimattu rooli kahlitsee ja epää hyvän vuorovaikutuksen, koska ajatus on koko ajan roolin kannattelussa
Yhteinen keskustelu Onko ope roolissa ja millainen se rooli mahdollisesti on?