AGGREDI. Toim. Tuula Kekki ja Petri Salakka

AGGREDI Toim. Tuula Kekki ja Petri Salakka

Aggredi Väkivalta ei ole mulle mikään ongelma Tekijät: Tuula Kekki ja Petri Salakka (toim.) Kuvat: Tapani Aulis ja Sami Keski-Nisula Kannen suunnittelu: Aggredin työryhmä ISBN 978-952-93-1758-5 (nid.) ISBN 978-952-93-1759-2 (PDF) Painopaikka: Kopijyvä Oy, 2012

Sisällys Esipuhe ja kiitokset...4 1. Johdanto...6 1.1 Väkivaltarikollisuus Suomessa... 8 2. Asiakasryhmät ja väkivallan moninaisuus...12 2.1 Impulsiivinen väkivalta...13 2.2 Välineellinen väkivalta...14 2.3 Järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvä väkivalta...14 2.4 Sisäisesti eristäytyneet henkilöt...15 2.5 Joukkosurmasta fantasioivat henkilöt...15 3. Aggredin toiminta- ja työskentelytavat...17 3.1 Työryhmä ja -tilat...17 3.2 Disidente-toiminta...19 3.3 Kokemusasiantuntijuus...20 4. Aggredin asiakastyö...21 4.1 Hoitoideologia: Konstruktionismi ja dialogisuus...22 4.2 Asiakastyön tavoitteet...24 4.3 Asiakkaiden tavoittaminen...25 4.4 Kiinnittäminen...28 4.5 Väkivaltatyön moniulotteisuus...31 4.6 Asiakkuuden päättyminen...35 5. Väkivaltarikoksia tehneet henkilöt Aggredin asiakastyössä...37 5.1 Asiakkaiden väkivaltakäsitykset...42 6. Tulokset...47 Liite 1: Asiakkaan tarina...51 Liite 2: Ne ymmärtää katujen todellisuutta. Kvartti 1/2012...53 Liite 3: Eettiset kysymykset...67 Lähteet...68

Esipuhe ja kiitokset Väkivallan tekijä ei saa osakseen ymmärrystä, ja syystä. Ihmisellä, joka ei piittaa toisten ihmisten koskemattomuudesta ei ole oikeutta eikä paikkaa yhteiskunnassa, vaan ainoastaan sen ulkopuolella. Olemme Suomessa tottuneet kohtuullisen turvalliseen elämään, johon järjettömät väkivallanteot aika ajoin tekevät säröjä. Empatiamme rikoksen uhreja kohtaan herää, koska tiedämme, että uhri voisi olla kuka tahansa - vaikka minä tai minun läheiseni. Uhriksi joutuminen ei ole aina kiinni omista valinnoista, vaan joskus huonosta tuurista. Tekijäksi ryhtyminen sen sijaan vaatii valintoja. Valintoja, joita suurin osa yhteiskuntamme jäsenistä ei tekisi. Miksi ihmisiä, jotka ajattelevat vain itseään tai tekevät valintoja, jotka vahingoittavat muita, pitäisikään ymmärtää? Miksi heillä pitäisi olla oikeuksia? Saunan takana on aina tilaa! Näissä ajatuksissa unohdamme joskus, että väkivaltarikollisiksi ei synnytä, vaan kasvetaan. Jos keskitymme ainoastaan uhreihin ja laitamme tekijät syrjään, kasvaa jossain uusi sukupolvi ja uudet mahdolliset väkivallantekijät. Täytyy muistaa, että väkivallan tekijöiden kanssa tehtävä työ on myös ennaltaehkäisevää uhrityötä. Aikalisä-projekti (myöhemmin Aggredi) käynnistettiin näistä asetelmista. Tosin yllä oleva teksti kirjoitettiin vasta pari vuotta myöhemmin. Vuonna 2006 olimme omasta mielestämme ammattilaisia, joilla oli kokemusta väkivaltatyöstä. Olimme nälkäisiä, meillä oli suunnitelma ja olimme varmoja suunnasta, johon hanketta kuljetamme. Työ opetti tekijäänsä ja mielikuvat muuttuivat täysin ensimmäisen toimintavuoden aikana. Varmuuden tilalle hiipi epävarmuus. Suunnitelmat menivät monesti uusiksi ja oletettujen onnistumisten rinnalle tulivat pettymykset. Niitä kohdattiin siihen tahtiin, että hankkeen motoksi muodostui selkä kyyryssä kohti uusia tappioita. Vaikka jo hankkeen hakemuksissa olimme korostaneet yhteistyön merkitystä, emme olleet kuitenkaan täysin ymmärtäneet sen painoarvoa. Huomasimme nopeasti, että emme pärjää yksin. Yksi oleellinen ongelma oli se, mistä saisimme asiakkaita. Eräs Helsingin kaupungin sosiaaliviraston työntekijä kävi Aikalisän ensimmäisissä palavereissa ja meitä hetken kuunneltuaan hän ystävällisesti ehdotti, että jospa ottaisitte yhteyttä Kriminaalihuoltoon. Niin, miksipä emme ottaisi? Sijaitsihan toimisto noin 100 metrin päässä toimipaikastamme. 4

Ensimmäisten asiakasprosessien aikana havaitsimme, että tietomme ja kokemuksemme saattavatkin olla puutteellisia. Tarvitsimme siis lisää tietoa, kokemusta, ohjausta ja ajoittain myös järjen ääntä. Aloimme kerätä ympärillemme laajaa ammattilaisten ja asiantuntijoiden verkostoa. Tarvitsimme näkökulmia viranomaisilta ja järjestöistä, niin perheväkivalta- kuin kriisityönkin puolelta, Helsingistä Ouluun ja aina Guatemalaan saakka. Jälkeenpäin ajatellen voi sanoa, että ilman sitä verkostoa emme olisi päässeet tähän pisteeseen. Hanke eteni, kokemus lisääntyi ja myös Aggredin työryhmä kasvoi. Uudet ammattilaiset toivat uutta näkemystä ja kokemusta työhön. Nyt seitsemän vuotta hankkeen käynnistymisen jälkeen, usean eri näkemyksen ja kokemuksen, pettymysten ja onnistumisten ansiosta väkivaltamaailma näyttäytyy paljon moniulotteisempana, omat ja työryhmämme vaikutusmahdollisuudet paljon suurempana ja asiakkaat paljon inhimillisimpinä mitä olisin ikinä vuonna 2005 uskonut. Omasta puolestani voin sanoa, että se on jo riittävän hyvä tulos. Kiitän Aggredin puolesta kaikkia työmuodon kehittämiseen osallistuneita asiantuntijoita, ammattilaisia ja asiakkaita sekä Raha-automaattiyhdistystä, jonka rahoitus mahdollisti toiminnan. Erityiskiitos taustaorganisaatio HelsinkiMissiolle ja Nuorten kriisityön entiselle johtajalle Olavi Sydänmaanlakalle, joka jaksoi luotsata toimintaa melko kärsivällisesti lähes loppuun saakka. Tämän julkaisun tarkoituksena on nostaa esille Aggredi -työmenetelmän ydin ja väkivaltatyön arkea. Hankkeen aikana syntyneiden kokemusten jäsentelyyn ja kiteyttämiseen ja itse kirjoitustyöhön ovat osallistunut koko Aggredin nykyinen työryhmä eli Kriko Huhta, Heli Ritvanen, Tapani Aulis, Sami Keski-Nisula ja Valtteri Aaltonen. Tuula Kekki ja Petri Salakka ovat toimittaneet julkaisuksi Aggredissa kuulemansa, näkemänsä ja kokemansa. Suurkiitokset tekstin oikolukijoille eli Ulla Ritvaselle, Sari Vapaavuorelle ja Katja Laamaselle. Petri Salakka Vastaava projektityöntekijä HelsinkiMissio / Aggredi 5

1. Johdanto Toistuvaa väkivaltakäyttäytymistä on verrattu päihderiippuvuuteen, sillä molempien kehittyminen ja hoitaminen edellyttävät pitkää prosessia. Väkivaltainen käytös ei ole yksinkertainen lineaarinen ongelma, johon voitaisiin kehittää hetkessä toimivia patenttiratkaisuja. (Törmä & Toukkola 2010, 62; Healy 2010.) Väkivaltarikoksiin syyllistyneillä on korkea riski uusia rikoksensa (Stoat & Häkkänen 2008, 46). Väkivaltainen käyttäytyminen yhdistetään tavallisesti päihteiden käyttöön, impulsiivisuuteen ja vääristyneeseen vallankäyttöön. Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että oma rikoskäyttäytyminen on yhteydessä väkivallan uhriksi joutumiseen, eli rikoksentekijöillä on muuta väestöä suurempi riski joutua itse myös rikoksen uhriksi (ks. Aaltonen 2010). Epäsuotuisten perheolosuhteiden, lapsuusiän traumakokemusten ja henkilön väkivaltakäyttäytymisen välillä on todettu useissa tutkimuksissa yhteys (ks. Häkkänen-Nyholm 2009). Verrattaessa eri rikoksentekijöiden persoonallisuuspiirteitä keskenään, väkivaltarikollisilla on todettu olevan kaoottisempi elämäntapa ja enemmän psykopaattisia, aggressiivisia ja impulsiivisia persoonallisuuspiirteitä kuin muilla rikoksentekijöillä (ks. Stoat & Häkkänen 2008, 15 16). Sosiaali- ja rikosseuraamustyössä on koettu usein hankalaksi vaikuttaa väkivaltarikoksista tuomittujen käyttäytymiseen tai ylipäätään luoda heihin asiakassuhde. Jouko Karjalaisen ja Olli Viljasen (2009, 41) mukaan lainrikkojien tilanteet ovat usein hyvin monisyisiä, ja heidän ongelmiensa ratkaisemiseen tarvitaan useiden alueiden asiantuntemusta. Palveluiden saannin jatkuvuus ei ole riittävästi turvattu rikoksentekijöille eikä millään taholla ole kokonaisvastuuta heidän sosiaalisesta tuestaan ja palveluohjauksestaan. Vankilatausta voi olla ilmeinen este niin sanottujen normaalipalveluiden piiriin pääsemiselle. On tosin todettu, että normaalit sosiaali- ja työvoimapalvelut eivät edes riitä lainrikkojien sosiaalisen aseman korjaamiseen. (Karjalainen & Viljanen 2009, 42, 44). Väkivaltaisten henkilöiden kohdalla on haasteellista löytää kunnallista palveluntarjoajaa, joka ottaisi vastuun hoidollisesta ja kuntouttavasta väkivaltatyöstä. Järjestöt ovat kehittäneet vapaaehtoisuuteen perustuvia palveluita pari- ja lähisuhdeväkivaltaan syyllistyneille ja vankilasta vapautuville henkilöille. Järjestöillä on tarjolla myös erilaista mies- ja naistyötä vaikeuksiin joutuneille henkilöille, ehkäisevää väkivaltatyötä nuorille sekä vertaistukea sellaisille henkilöille, joilla on vahva aikomus jättää rikollinen elämäntapa ja päihteiden käyttö taakseen. 1 6 1 Palveluita väkivallantekijöille tarjoavat mm. Jussi-työ, Lyömätön linja ja Non-Fighting Generation

Uusintarikollisuuden yleisyys ja yksittäiset julkisuudessa puhuttaneet väkivallan teot ovat osoittaneet sen, että väkivallan tekijät tarvitsevat psykososiaalisia palveluita rikoskierteen katkaisemiseksi. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa (SM/a 2012) ja väkivaltaisen ekstremismin vastaisessa toimenpideohjelmassa (SM/b 2012) todetaan, että kodin ulkopuoliseen väkivaltaan on tarjolla hyvin vähän hoidollisia palveluita. Nykyinen palvelujärjestelmä ei riittävän tehokkaasti tavoita niitä ihmisryhmiä, joilla on suurin riski päätyä toisaalta väkivaltarikoksen tekijäksi tai toisaalta rikoksen uhriksi eli nuoria miehiä, syrjäytyneitä ja päihteidenkäyttäjiä. Ohjelmassa suositetaan mentorointia ja muita matalan kynnyksen palveluja tarjottavaksi vakavaan väkivaltaan liittyvistä fantasioista ja muista väkivaltaongelmista kärsiville henkilöille. Lisäksi kannustetaan viranomaisia ja järjestöjä sopimaan yhdessä palveluohjausmenettelyistä. (SM 2012/a, 43 44; SM/b 19.) Väkivaltarikoksiin syyllistyneille henkilöille suunnattua toimintaa (mm. vihanhallintakurssit, Move- ja Oma ohjelmat 2 ) on rikosseuraamuslaitoksen alaisuudessa toimivissa vankiloissa sekä yhdyskuntaseuraamustoimistoissa. Toimintaa ei tosin resurssisyistä pystytä tarjoamaan kaikissa vankiloissa ja kaikille halukkaille vangeille. Suomesta ei ole aikaisemmin löytynyt tahoa, joka tarjoaisi palveluita kodin ulkopuoliseen väkivaltaan syyllistyneille aikuisille rikosoikeudellisen järjestelmän ulkopuolella tai jatkohoitona tuomion jälkeen. HelsinkiMission Aggredi-projekti (2006 2012) kehitti hoidollista työtä kodin ulkopuolisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneille henkilöille. Kohderyhmänä olivat vaikeasti tavoitettavat ja heikosti motivoituvat henkilöt, joita myös palvelujärjestelmä pallottelee. Kodin ulkopuolisella väkivallalla tarkoitetaan kaikkea muuta kuin lähisuhdeväkivaltaa ja seksuaalirikoksia. Käsite on siten laajempi kuin katuväkivalta, jolla tarkoitetaan julkisilla paikoilla tapahtunutta uhrille tuntemattoman tai korkeintaan puolitutun tekemiä väkivaltarikoksia (ks. Sirén et al. 2010, 11). Kodin ulkopuolisessa väkivallassa tekijä voi olla uhrille tuttu tai tuntematon, ja teko voi tapahtua julkisella tai yksityisellä paikalla. Hankkeen tarkoituksena oli luoda kumppanuuteen perustuva järjestelmä, joka mahdollistaa nopean ja tehokkaan puuttumisen väkivallan takia vaikeuksiin ajautuneen asiakkaan elämään rikos- ja syrjäytymiskierteen katkaisemiseksi. Tässä julkaisussa 2 Move! hankeen tarkoituksena on auttaa vankia tunnistamaan väkivaltaista käyttäytymistään parisuhteessa ja sen seurauksia, kannustaa häntä keskustelemaan siitä sekä hakeutumaan avun piiriin. Ohjelman taustalla on kognitiivisbehavioraalinen sosiaalisen oppimisen teoria. Perustana on ajatus siitä, että omaa väkivaltaista käyttäytymistään voi oppia hallitsemaan ja että väkivallantekijä on itse vastuussa käyttäytymisestään. (Rise 2004.) Omaehtoisen muutoksen (OMA) ohjelma (Cognitive Self Change Program) on vähintään keskikorkean riskitason väkivaltarikollisille suunnattu kognitiivis-behavioristisiin periaatteisiin perustuva kuntoutusohjelma. Ohjelman avulla pyritään vähentämään aikuisten väkivaltarikoksista tuomittujen vankien taipumusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen muuttamalla heidän ajatuksiaan, tunteitaan ja asenteitaan. (Konttila & Tyni 2011.) 7

kuvataan Aggredin työtapoja, hoitoideologiaa ja niitä kokemuksia, joita toiminnasta on kertynyt väkivaltarikoksiin syyllistyneiden henkilöiden kanssa tehtävästä työstä. Väkivaltatyön kehittäminen lähti Helsingissä liikkeelle keväällä 2004, kun poliisin, sosiaalityön ja HelsinkiMission nuorisopalveluiden edustajat pohtivat keinoja puuttua erääseen paikalliseen nuorisoryhmään, jonka jäsenet olivat syyllistyneet useisiin törkeisiin ryöstöihin ja pahoinpitelyihin. Asiakas- ja verkostotyön kokeiluvaiheiden ja kehittämistyön pohjalta HelsinkiMissiossa käynnistettiin Aikalisä-projekti (2006 2009). Tämän projektin tarkoituksena oli tuottaa väkivaltakokemusten läpikäyntiin ja prosessointiin apuvälineitä. Aikalisä-projektissa ryhmähaastattelut ja jengityö muutettiin yksilötyöskentelyksi ja rikoksentekijöiden lisäksi hoidollista työtä tehtiin myös rikosten uhrien parissa. Kohderyhmänä olivat vakaviin väkivaltarikoksiin syyllistyneet 18 22 -vuotiaat nuoret, sekä uhrityössä 18 26 -vuotiaat perheväkivallan uhrit ja silminnäkijät. Palveluiden tarve osoittautui Aikalisän aikana ennakoitua suuremmaksi ja asiakkaiden problematiikka monimuotoisemmaksi. Näiden kokemusten perusteella haettiin jatkohanketta, Aggredia, tarkoituksena edelleen kehittää väkivaltatyön menetelmiä vastaamaan paremmin asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden tarpeita. 1.1 Väkivaltarikollisuus Suomessa Valtaosa ilmitulevasta väkivallasta on luonteeltaan suhteellisen lievää. Vuonna 2011 Suomessa poliisin tietoon tuli 311 henkirikoksen yritystä, 39 855 pahoinpitelyrikosta ja 134 kuolemaan johtanutta väkivaltarikosta (SVT 2012). Pahoinpitelyiden määrä on ollut aaltoilevassa kasvussa viime vuosikymmenten aikana joitain poikkeuksia lukuun ottamatta. Väkivaltarikollisuuden laskua on selitetty taloudellisella laskusuhdanteella. Alkoholin kulutusta pidetään yhtenä pahoinpitelyrikollisuuden tasoon vaikuttavan tekijänä. Samoin väestön ilmoittamisalttius ja poliisin kirjaamiskynnys vaikuttavat tilastoidun väkivaltarikollisuuden määrään. Lisäksi väkivaltarikollisuuden kasvuun on vaikuttanut lainsäädännössä ja poliisin käytännöissä tapahtuneet muutokset: pari- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvät lievät pahoinpitelyt ovat muuttuneet virallisen syytteen alaisiksi ja poliisin uusilla ohjeistuksilla on pyritty tehostamaan tämän väkivaltarikollisuuden tunnistamista ja ilmoittamista. (Lehti et al. 2011, 55 56.) 8

Pahoinpitelyrikokset Suomessa ja Helsingissä 1980-2011 45 000 lkm 40 000 35 000 Kunnat yhteensä Helsinki 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 Kuvio 1: Pahoinpitelyiden määrän kehitys Helsingissä ja muissa kunnissa vuosina 1980 2011 Pahoinpitelyiden määrä on lisääntynyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana Suomessa. Pääkaupunkiseudun rikollisuustaso on maan korkein; esimerkiksi vuonna 2010 pääkaupunkiseudulla kirjattiin asukasta kohti kolmannes enemmän pahoinpitelyrikoksia kuin muissa kaupunkimaisissa kunnissa ja kaksinkertainen määrä muihin kuntatyyppeihin verrattuna. Vastaavasti ryöstörikollisuus on Suomessa keskittynyt pääkaupunkiseudulle, jossa tehdään vuosittain lähes puolet kaikista maassa tilastoitavista ryöstörikoksista. (Lehti et al. 2011, 66 67.) 450 400 350 300 250 200 150 Tapon, murhan tai surman yritys Henkirikokset 100 50 0 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2001 2005 2009 Kuvio 2: Henkirikokset ja niiden yritykset Suomessa 1980 2011 9

Noin puolet poliisin tietoon tulleista pahoinpitelyrikoksista tapahtuu yleisillä paikoilla ja joka kolmas yksityisasunnoissa. Viime vuosina poliisin tietoon tulleesta ei-kuolemaan johtaneesta väkivallasta 15 prosenttia on ollut parisuhdeväkivaltaa, noin 10 prosenttia muuta lähisuhdeväkivaltaa ja 45 prosenttia tuttavien välistä väkivaltaa. Puolisoiden tai perheenjäsenten välinen väkivalta on julkisuudessa usein esillä muun muassa tekojen dramaattisuuden vuoksi, mutta suurin osa (75 %) väkivaltarikollisuudesta on kuitenkin muuta kuin lähi- tai parisuhdeväkivaltaa (25 %). Väkivallan tekijä ja uhri tuntevat silti usein toisensa: noin 30 prosenttia kaikesta poliisin tietoon tulleesta väkivaltarikollisuudesta tapahtuu toisilleen tuntemattomien henkilöiden kesken. (Lehti et al. 2011, 70 76.) Henkirikoksissa tekijä ja uhri ovat vielä useammin tuttuja keskenään: yleisimmin uhri on tuttavan tai ystävän surmaama mies (46 % uhreista), parisuhdekumppanin surmaama nainen (18 %) tai uhrille ennalta tuntemattoman henkilön surmaama mies (10 %). (Lehti 2012). Uhritutkimuksissa on havaittu, että miehiin kohdistuva väkivalta tulee useammin poliisin tietoon kuin naisiin kohdistuva väkivalta. Tämä johtuu siitä, että miehet kokevat tyypillisimmin väkivaltaa julkisilla paikoilla, kuten ravintoloissa, baareissa ja huvipaikoilla tai kadulla. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta suurempi osuus on puolestaan yksityisasunnoissa tapahtuvaa lähi- ja parisuhdeväkivaltaa. (Sirén et al. 2010; Honkatukia 2011, 251 252; Piispa & Heiskanen 2011, 51.) Syrjäytyneiden nuorten elämänpiirissä väkivalta voi olla arkipäiväistä, ja näissä tapauksissa vain murto-osa tulee poliisin tietoon (Aaltonen 2010, 241). Piilorikollisuustutkimuksen perusteella tiedetään, että päihtyneenä tehdyistä väkivallanteoista tulee suurempi osa poliisin tietoon kuin selvänä tehdyistä teoista (Kivivuori 2005, 44 45). Toisin sanoen: selvänä tehty väkivalta jää herkemmin piiloon kuin päihtyneenä tehty väkivalta. Tämä johtaa siihen, että poliisitilaston alkoholitiedot todennäköisesti jonkin verran liioittelevat alkoholin osuutta ainakin lievässä väkivallassa. (Lehti & Sirén 2008.) Väkivalta ja päihteet liitetään julkisuudessa usein tiiviisti toisiinsa. Tämä pitää paikkansa henkirikollisuuden kohdalla, muttei pahoinpitelyiden osalta. Väkivallantekijä on noin 60 prosentissa tapauksista humalassa ja noin 40 prosentissa selvin päin syyllistyessään pahoinpitelyyn (Forsell ym. 2010, 113). Helsingissä lähes joka toinen väkivaltarikoksen tehnyt henkilö on ollut tekohetkellä selvin päin (STV 5.12.2012). Henkirikoksen tekijöistä 70 80 prosenttia on ollut päihteiden vaikutuksen alaisena (Lehti & Sirén 2008, 298). Henkirikosten pääosa liittyy keski-ikäisten työelämän ulkopuolella olevien miesten keskinäisiin alkoholinkäyttötilanteisiin, joissa vähintäänkin toinen osapuoli on tekohetkellä humalassa. Tämän ryhmän riski joutua väkivallan uhriksi on moninkertainen valtaväestöön nähden. (Lehti et al. 2011, 55 58.) Yli puolet henkirikoksiin syyl- 10

listyneistä miehistä on tuomittu tuomioistuimessa henki- tai pahoinpitelyrikoksesta viimeisten kymmenen vuoden aikana ainakin kerran, 37 prosenttia on ollut aikaisemmin vankilassa. (Lehti 2012; ks. Piispa & Heiskanen 2009.) Ilmi tulevasta ryöstörikollisuudesta 80 prosenttia kohdistuu yksityishenkilöihin. Toisaalta liikeryöstöissäkin on aina uhreina myös yksityishenkilöitä, henkilökuntaa tai asiakkaita. Ryöstörikoksista runsaat 80 prosenttia tehdään yleisillä paikoilla, kaduilla, toreilla, puistoissa ja julkisen liikenteen solmukohdissa. Katuryöstöt tapahtuvat enimmäkseen iltaisin tai yöaikaan. Rikoksiin liittyi suhteellisen usein fyysistä väkivaltaa. Poliisin tietoon tulevista ryöstörikoksista runsaassa 60 prosentissa uhriin on kajottu fyysisesti, ja lääkärin- tai sairaanhoitoa vaativia vammoja uhreista saa joka viides. Uhrin kuolemaan johtavat ryöstörikokset ovat sen sijaan suhteellisen harvinaisia, viime vuosina niitä on ollut vuosittain keskimäärin viisi. Valtaosassa ryöstörikoksia osapuolet eivät ennakolta tunne toisiaan. Ylivoimaisesti eniten ryöstöjä tekevät 15 19-vuotiaat pojat. Uhrit ovat tekijöitä jonkin verran vanhempia, mutta myös uhriutumisriski on suurin nuorilla, alle 25 -vuotiailla miehillä. (Lehti et al. 2011, 76 78.) Vuonna 2009 kaikista ryöstörikoksista 34 prosenttia tehtiin alkoholin, kaksi prosenttia huumausaineiden ja seitsemän prosenttia sekakäytön vaikutuksen alaisena (Forsell ym. 2010, 113). 11

2. Asiakasryhmät ja väkivallan moninaisuus Aggredin kohderyhmänä ovat kodin ulkopuolisiin väkivaltarikoksiin syyllistyneet ja väkivallalla oireilevat 18 39-vuotiaat henkilöt. Asiakkailla on tuomioita pahoinpitelyistä, ryöstöistä, tapoista ja murhista tai niiden yrityksistä. Palvelun ulkopuolelle jäävät pelkästään koti- ja lähisuhdeväkivaltaan tai seksuaalirikoksiin syyllistyneet henkilöt. Kohderyhmää on rajattu siksi, ettei palvelu ylikuormitu. Toiminnassa on haluttu myös panostaa etupäässä nuoriin aikuisiin, koska heille ei ole omia kohdennettuja palveluita toisin kuin alaikäisillä, jotka ovat lakisääteisten lastensuojelun tukitoimien vaikutuspiirissä. Tilastollisesti väkivallan huippu osuu Suomessa parikymppisiin nuoriin aikuisiin ja alkaa sen jälkeen tasaisesti laskea. Iän mukaan tarkasteltuna Helsingissä 22-vuotiaat tekevät eniten väkivaltarikoksia. Rikollisuuden määrä pysyy korkeana 30-vuotiaaksi asti ja alkaa vasta sitten laskea. Kohderyhmän valinnassa on pyritty tavoittamaan mahdollisimman laaja asiakaskunta: vuonna 2011 Helsingissä 18 39-vuotiaat vastasivat 61 prosentista pahoinpitelyistä, ryöstöistä, henkirikoksista ja henkirikosten yrityksistä. (SVT 2012.) Parisuhdeväkivaltaan syyllistyneille on omia erityispalveluita ja hoidollisessa työssä omia erityispiirteitä ja -painotuksia. Esimerkiksi parisuhdeväkivallassa osapuolten keskinäiset jännitteet, emotionaaliset siteet sekä vuorovaikutus- ja valtasuhteet rakentuvat eri tavalla kuin tuntemattomien välisessä katuväkivallassa tai tuttujen välisessä kodin ulkopuolisessa väkivallassa (ks. esim. Ihalainen et al. 2000, 7). Myös seksuaalirikollisten hoito- ja tukiohjelmat sekä tematiikka ovat erilliset kuin muilla väkivaltarikollisilla. Lisäksi Aggredin kohderyhmä mieltää seksuaalirikollisten edustavan niin kutsuttua yhteiskunnan pohjasakkaa. Esimerkiksi vankilaympäristössä jo pelkkä huhu seksuaalirikoksesta riittää leimaamaan ihmisen. Aggredi ei halua profiloitua seksuaalirikollisten tukipisteeksi tarjoamalla palveluita samoissa tiloissa, koska tällöin muiden väkivallantekijöiden kynnys hakeutua Aggrediin saattaisi nousta. Hoidollisessa väkivaltatyössä huomioidaan rikollisuuden moninaisuus sekä toimintaan vaikuttavat yksilölliset ja yhteisölliset asenteet, arvot ja motiivit. Asiakkaiden rikollinen käyttäytyminen on jaettu Aggredissa seuraaviin pääluokkiin: 1) impulsiivinen väkivalta, 2) välineellinen väkivalta, 3) järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvä väkivalta, 4) sisäisesti eristäytyneen henkilön suunnittelema tai toteuttama väkivalta sekä 5) fantasiapohjainen väkivalta. Pääasiallisen väkivaltatyypin ohella henkilöt voivat syyllistyä myös muunlaiseen väkivaltaan. Väkivaltaisuus voi muuttua iän ja elämäntilanteen mukaan ajan kuluessa tai paljastua asiakasprosessin kuluessa toisenlaiseksi kuin asiakas tai työntekijä on sen mieltänyt. 12

Väkivaltarikollisuuden moninaisuus vaikuttaa eri rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden hoitokäytäntöjen sisältöihin, vaikka käytännössä jokainen asiakasprosessi on erilainen sisällöltään riippuen muun muassa asiakkaan persoonasta ja elämäntilanteesta. Impulsiivisilla henkilöillä väkivaltaisuus saattaa liittyä tietynlaisiin tilanteisiin ja tunnetiloihin, kun taas välineellisessä väkivallassa kyse voi olla ympäristölle vahingollisista ongelmanratkaisutavoista. Esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden hierarkian mukanaan tuomat jännitteet, velvoitteet sekä yhteisön sisäiset normit vaikuttavat rikollisesta kulttuurista irtaantumiseen, kun taas yksittäisiin pahoinpitelyihin syyllistyneiden asiakkaiden muutokseen vaikuttavat enemmän henkilökohtaiset normit ja arvot sekä omaksutut toimintatavat. 2.1 Impulsiivinen väkivalta Tyypillistä impulsiivista asiakasta on vaikea kuvailla, koska impulsiivinen väkivalta voi olla hyvin monimuotoista. Asiakas voi olla perheenisä vailla aikaisempaa rikoshistoriaa tai asiakkaan taustalla voi olla jo paljonkin aikaisempia tuomioita väkivaltarikoksista. Henkilö voi olla luonteeltaan rauhallinen tai räiskyvä, temperamenttinen tai ujo. Väkivaltatyön eri osa-alueista alkoholi liittyy useimmin impulsiiviseen väkivaltaan. Alkoholi alentaa kontrollia, jolloin henkilö ei pysty hallitsemaan impulssejaan. Impulsiivisuudessa on ylipäätään kyse siitä, että henkilö ei välttämättä kykene tunnistamaan, hallitsemaan, hillitsemään tai ymmärtämään tunteitaan. Impulsiivinen väkivallanteko ei ole suunniteltu, vaan se tapahtuu hetken mielijohteesta ja pikaistuksissaan. Tällöin jokin tietynlainen tunnetila tai muu ärsyke saattaa laukaista väkivaltaisen käyttäytymisen. Tyypillisiä impulsiivisia väkivallantekoja ovat esimerkiksi grillikioskilla, ravintolassa tai yksityisasunnossa humalapäissään tehdyt pahoinpitelyt ja henkirikokset. Jotkut asiakkaat voivat käyttää impulsiivisuutta teon oikeutuksena. Tekoa selitetään siten, että "en mä ehtinyt miettiä, jotenkin se tilanne vaan meni siihen, että päässä pimeni ja löin sitä vasaralla päähän..." Henkilö saattaa olla sellaisessa mielentilassa, että hän hakee väkivaltaan oikeuttavaa konfliktia: snägärille on menty jo sillä ajatuksella, et josko sieltä löytyis painiseuraa. Joissain tapauksissa asiakkaat kuvaavat väkivaltaista käyttäytymistään "pimahtamiseksi" Tällaisessa tilanteessa henkilö ei välttämättä muista tilanteesta mitään, vaan hänelle on tullut "blackout". 13

2.2 Välineellinen väkivalta Välineellinen väkivalta on suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa. Tavoite voi olla aineellinen tai aineeton. Toiminnalla pyritään saavuttamaan taloudellista, sosiaalista tai psykologista hyötyä. Väkivalta ja sillä uhkailu ovat työkaluja saada muut käyttäytymään toivotulla tavalla. Tyypillisiä asiakkaita ovat ryöstörikoksilla omaa päihteiden käyttöään rahoittavat asiakkaat ja velanperijät. Oma lukunsa ovat väkivallantekijät, jotka käyttävät väkivaltaa kunnian tai maineen hankkimiseen tai puolustamiseen. Näissä tapauksissa henkilö kokee tulleensa loukatuksi ja hän purkaa turhautumisensa väkivallalla. Tällöin väkivalta on hyvin harkittua, eikä impulsiivista. Joskus väkivaltaan liittyy toimeksianto järjestäytyneeltä rikollisuudelta. Tämänkaltaisessa toimintamaastossa eläviä ihmisiä voi kutsua rikollismaailman freelancereiksi. Usein heitä määrittelee se, etteivät he ole valmiita liittymään esimerkiksi liivijengiin. Heidän kertomansa mukaan se vähentäisi heidän itsenäisyyttään, koska silloin he joutuisivat toimimaan ryhmän sääntöjen mukaisesti. Asiakastyössä haastavinta on asiakkaan taloudellisen toimeentulon turvaaminen laillisin keinoin. Jos asiakas on aikaisemmin ansainnut toimeentulonsa velanperinnällä tai huumausainekaupalla, hänen voi olla vaikea motivoitua tulotason laskuun normaalissa palkkatyössä. 2.3 Järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvä väkivalta Tyypillinen asiakas on mies, jolla on vahvoja linkityksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, kuten huumausainekauppaan, mutta joka ei itse ole minkään jengin jäsen. Hänellä on elämässään usein ainakin jotkin osa-alueet kunnossa (esim. sosiaaliset suhteet, talous tai terveys). Tähän ryhmään kuuluvat henkilöt lukeutuvat yleensä siviilielämältään Aggredin parhaiten pärjääviin asiakkaisiin. Heillä ei useimmiten ole päihdeongelmaa, he pysyvät päätöksissään ja ovat pitkäjänteisiä ja he ovat suorittaneet ammattitutkinnon tai ovat olleet pitkään työelämässä. Väkivaltaan vaikuttavat opittujen ratkaisumallien ja subjektiivisten motiivien lisäksi rikollismaailman säännöt. Usein tämän osa-alueen asiakkaat ovat toimineet järjestäytyneen rikollisuuden velanperijöinä tai he ovat perineet velkoja väkivaltaisesti sellaisilta asiakkailta, jotka ovat jääneet velkaa esimerkiksi huumeiden oston yhteydessä. Näillä asiakkailla on muita vahvempi tarve rikollismaailman normiston kunnioittamiseen, jolloin he ovat myös muita hanakampia kohdistamaan väkivaltaa sellaisiin henkilöihin, jotka näitä sääntöjä rikkovat. Väkivalta on usein 14

työkalu, jonka tarve loppuu tai vähenee huomattavasti asiakkaan irtaannuttua rikollismaailman vaikutuspiiristä. 2.4 Sisäisesti eristäytyneet henkilöt Sisäisesti eristäytyneillä henkilöillä tarkoitetaan sellaisia ihmisiä, jotka pyörittävät päässään pakonomaisesti väkivaltaisia ajatuksia pystymättä puhumaan niistä muille ihmisille. He eivät joko kykene jakamaan sisäistä maailmaansa tai heillä ei ole siihen sopivaa sosiaalista ympäristöä. Ajatukset purkautuvat lopulta siten, että henkilö käyttäytyy väkivaltaisesti. Sisäinen eristäytyminen on voinut kestää vuosikausia, jolloin jokin yksittäinen ja äkillinen tapahtuma saattaa laukaista väkivaltaisen käyttäytymisen. Väkivaltainen teko voi vaikuttaa ulkopuolisesta käsittämättömältä, kohtuuttomalta ja epäloogiselta toimintana sen takia, että siihen johtaneilla impulsseilla saattaa olla vuosia kestänyt historia ilman näkyvää yhteyttä tapahtuneeseen. Esimerkkitapauksena on sellainen ihminen, joka on kokenut vääryyttä, hautonut asiaa pitkään omassa mielessään ja lopulta kostaa niille, jotka ovat kohdelleet häntä kaltoin. 2.5 Joukkosurmasta fantasioivat henkilöt Sisäisesti eristäytyneellä ja väkivallasta fantasioivalla henkilöllä on samoja ominaispiirteitä ja ajatusrakenteita. Erona on se, että fantasiapohjaisessa väkivallassa tekijät haaveilevat joukkosurmasta. Heidän tavoitteenaan on tehdä itsestään ja teostaan näkyvä ja saada arvostusta. Erään asiakkaan ajatusta lainaten tavoitteena on, että muut saisivat tuntea saman tuskan kuin mitä tekijä itse on tuntenut. Asiakkaan tavoite ei siis ole vain toisten surmaaminen - en minä ihmistä aavikolla tappaisi, koska kukaan ei saisi tietää siitä. Potentiaaliset joukkosurmaajat eroavat muusta asiakaskunnasta ja ylipäätään nuorista väkivaltaan syyllistyneistä nuorista siinä, että heillä ei ole aiempaa väkivaltarikostaustaa. Henkilöt vetäytyvät pois ystäväpiiristä hyvissä ajoin ennen iskua tai ystäväpiiri on kaventunut pikkuhiljaa olemattomaksi. He ovat saattaneet peilata ajatuksiaan internetissä samanmielisten kanssa, mutta he eivät kykene jakamaan tunteitaan muiden ihmisten kanssa kasvokkain. He ovat saattaneet huomata olevansa erilaisia; jotkut pitävät itseään friikkeinä, mutta myös ympäristö pitää heitä vähintäänkin erikoisina. Aggredin asiakastyössä on havaittu, että näillä henkilöillä on poikkeavaa sosiaalista käyttäytymistä, johon liittyy muun muassa vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa, paneutumista erityisiin mielenkiinnon kohteisiin, nonverbaalisia kommunikaatio-ongelmia, motoristista kömpelyyttä, masennusta sekä rajoittu- 15

nutta tai stereotyyppistä käyttäytymistä. Nämä henkilöt myös mieltävät asioiden merkityksiä ja ympäristöä poikkeavalla tavalla. Näitä piirteitä löytyy, kun määritellään Aspergerin oireyhtymän omaavia henkilöitä. Kaikki Suomessa joukkosurman tehneet ja Aggrediin tulleet joukkosurmista fantasioivat henkilöt ovat hakeneet apua ahdistukseen tai masennukseen mielenterveyspalveluista. He eivät ole välttämättä tulleet kuulluiksi tai väkivaltaisten ajatustensa kanssa. Aggredin asiakastyössä on keskitytty siihen, miksi väkivaltafantasian toteuttamisesta tulee asiakkaalle pakkomielle ja mitkä tapahtumat tai luonteenpiirteet vahvistavat tätä prosessia. Kokemusten mukaan fantasiointi jää lähes ainoaksi todellisuudeksi, jos ihminen eristäytyy muista ihmisistä ja viettää aikaansa enimmäkseen yksin. Kun tähän sosiaaliseen eristäytymiseen yhdistyy katkeruutta ja vääryyden kokemuksia, väkivaltaiset ratkaisumallit näyttäytyvät ainoana ratkaisumallina, jolla henkilö pyrkii saamaan hyvitystä ja maineensa takaisin. Joukkosurmasta fantasioivan asiakkaan maailmankuva saattaa järkyttää työntekijää, joten siihen varautuminen ja sen tiedostaminen madaltaa kynnystä käynnistää keskustelu. Asiakkaan ajatuskulkuihin tulee kuitenkin suhtautua kunnioituksella ja vakavuudella. Hänellä voi olla vaikeuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja kommunikoinnissa, mikä saattaa hankaloittaa työskentelyä tai vähintäänkin hidastaa asiakasprosessin etenemistä. Näiden kohdalla on tärkeää luoda luottamuksellinen suhde yhteen tai korkeintaan kahteen työntekijään, joista tulee asiakkaan luottohenkilöitä mahdollisesti pitkäksi aikaa. Asiakkaan kanssa voi olla vaikea synnyttää keskustelua muiden tuntemista tunteista tai mielentiloista. Sen sijaan asiakas on otettu, jos työntekijä osoittaa kiinnostusta hänen asioistaan ja hän saattaa olla halukas puhumaan itseään koskevista asioista ja omista kiinnostuksenkohteistaan. Asiakkaille on tärkeää turvata rauhallinen tila, jossa on mahdollisuus intensiiviselle keskustelulle. Keskeytykset ja muut häiriöt voivat haitata tai jopa estää keskustelua etenemästä henkilökohtaisempiin ja arempiin aihealueisiin. 16

3. Aggredin toiminta- ja työskentelytavat 3.1 Työryhmä ja -tilat Työryhmä Aggredin työryhmässä on vahvuutena se, että työntekijöillä on erilainen työhistoria, koulutustausta ja persoonallisuus. Työntekijöillä ei tarvitse olla omakohtaista kokemusta väkivallasta tai vankilataustaa. Asiakastyössä, jossa ensivaikutelmalla on hyvin suuri merkitys, korostuvat ensisijaisesti työntekijöiden omat persoonat. Koulutus, teoreettinen viitekehys tai aikaisemman työhistorian aikana muodostunut ammatti-identiteetti toimivat työkaluna ja työskentelyn tukena, eivät lähtökohtana asiakkaiden kohtaamiselle. Edellytyksenä on, että työntekijä pystyy ymmärtämään väkivallan syitä ja erilaisia tilanteita, jotka ovat johtaneet väkivaltaan. Työntekijän tehtävänä ei ole tuomita asiakasta tai hänen käyttäytymistään. Työryhmän kesken on jaettu jokaiselle työntekijälle oma väkivaltatematiikan vastuualue, johon hän erityisesti perehtyy. Koska asiakkaat ovat pääosin miehiä, voi kahden tai kolmen miespuolisen työntekijän muodostama työryhmä joissain tapauksissa yksinkertaistaa tai ohittaa tiettyjä asioita keskusteluissa. Tämä johtuu yleensä siitä, että miehisessä kulttuurissa on monesti piirteitä, jotka miehet kokevat ymmärtävänsä sanomattakin. Tämänkaltainen ymmärrys saattaa kuitenkin viedä työntekijältä pois sen aidon uteliaisuuden, joka parhaassa tapauksessa avaa asiakkaan maailmaa ja sitä, miten tämä itse asiat ymmärtää. Naispuolinen työntekijä sen sijaan voi olla luontevasti utelias monia miehisyyteen liittyviä stereotypioita tai käyttäytymismalleja kohtaan. Ääneen lausumaton yhteisymmärrys on kuitenkin tarpeen jossain mitassa, joten kahden naisen muodostama työryhmä ei ole myöskään optimaalinen miesasiakkaille. Eri sukupuolten muodostama työpari on toiminut hyvin myös naisasiakkaiden kanssa, vaikkakin osa naisasiakkaista on halunnut keskustella ainoastaan naispuolisten työntekijöiden kanssa. Sijainti Aggredin toimitilat sijaitsivat Helsingin Sörnäisissä keskeisellä alueella. Sijainnin valinnassa huomioitiin se, että asiakkaiden liikkuminen on mahdollisimman helppoa. Joskus asiakkaiden kynnys saapua paikalle on jo itsessään korkea, eikä sitä ole tarpeen nostaa hankalien kulkuyhteyksien vuoksi. Keskeinen sijainti helpottaa myös kumppaneiden ja yhteistyötahojen asiointia toimitiloissa. 17

Tapaamistilat Aggredin työtapa perustuu työpari- ja työryhmätyöskentelyyn. Tämän vuoksi tilat poikkeavat useista perinteisistä terapiatyön, sosiaalityön tai viranomaistyön toimitiloista, joissa on erilliset huoneet asiakastapaamisia ja toimistotyöskentelyä varten. Tavallisesti asiakkaiden vastaanottohuoneet ovat varsin pieniä, ja asiakkaan ja työntekijän tilat on erotettu työpöydällä. Aggredissa on tarkoituksellisesti rikottu näitä asetelmia, koska asiakkailla on usein vahvoja asenteita perinteistä viranomaistyötä kohtaan. Aggredin tiloissa on tavoiteltu rentoa olohuonemaista tunnelmaa, joka mahdollistaa vapaan kommunikoinnin. Kuva 1: Avotoimiston aula ja yksi tapaamistiloista Avotoimisto Avotoimistolla ja yhteisellä työpöydällä haetaan työn laadukkuuden ja työssä jaksamisen maksimointia. Ne mahdollistavat aktiivisen keskustelun, asiakastapaamisen suunnittelun sekä tapaamisten purun luontevasti. Työn haastavin osa on asiakkaiden väkivaltamaailman ja raakojenkin väkivallantekojen ymmärtäminen. Tämänkaltainen työtapa voi olla erittäin kuormittavaa, ellei asioita pysty jakamaan. Yhteisen työpöydän keskeinen Kuva 2: Asiakastapaamistila Safari tarkoitus onkin jatkuva vertaistyönohjaus, jossa asiakastapaamisissa nousseet ajatukset ja tunteet on mahdollista purkaa välittömästi muiden työntekijöiden kanssa. Yhteisen työpöydän äärellä työntekijät tutustuvat toisiinsa sekä toistensa työskentely- ja kommunikointitapoihin, jotka ovat tärkeimpiä työkaluja itse asiakastyössä. 18

Omassa työhuoneessa piilee sinne sulkeutumisen riski, jolloin ajatus kollegan ovelle koputtamisesta tai yhteisten palaverien tai yksilötyöohjauksen odottamisesta voi muuttua ylivoimaiseksi. Tämä voi johtaa siihen, että työntekijä pikkuhiljaa ylikuormittuu ja uupuu niin, että siitä alkaa olla vakavaa haittaa työssä jaksamiselle. Yhteisen työpöydän äärellä työskentely luo omia haasteita - kuten keskittymiskykyä vaativat Kuva 3: Seitsemän työntekijän yhteinen työpöytä työtehtävät ja yksityisyyden puute - mutta sen tuomat edut ovat sen haittoja moninkertaisesti suuremmat. Tämänkaltaisella työtavalla on myös taloudellista merkitystä, kun samoihin neliömääriin saadaan sisällytettyä asiakastapaamistilojen lisäksi neuvottelu- ja sosiaalitilat. 3.2 Disidente-toiminta Aggredi on kehittänyt vertaistyön menetelmää, jossa väkivaltarikoksiin syyllistyneitä ja asiakasprosessissa mukana olleita asiakkaita otetaan mukaan hoidolliseen väkivaltatyöhön. Mallia on otettu Guatemalan jengityöstä, johon Aggredin työntekijät kävivät tutustumassa vuonna 2010. Asiakas voi olla Aggredissa työharjoittelussa tai suorittamassa yhdyskuntapalvelua. Aggredissa kyseisiä asiakkaita kutsutaan nimellä disidente (toisinajattelija). Asiakastapaamisissa disidenten rikoshistoriaa ei tuoda esiin, vaan hän toimii työntekijän tai harjoittelijan roolissa. Ajatuksena on asettaa hänet uuteen rooliin, jota ei ohjaa historian kautta syntynyt väkivaltarikollisidentiteetti. Vertaistyön tarkoituksena on ohjata disidente ajattelemaan yhteiskunnassa vallitsevia lainalaisuuksia normi-ihmisen näkökulmasta ilman negatiivisia asenteita viranomaisia kohtaan tai selityksiä väkivallan oikeutuksista. Vaikka asiakas ei tiedä disidenten olevan vertainen, hän kokee tilanteen niin, että hänen tekojaan ja tilannettaan kyetään ymmärtämään. Tämä sekä vahvistaa asiakkaan sitoutumista että avaa disidentelle uusia näkökulmia. Disidenten oma väkivallasta irtaantumisprosessi vahvistuu, kun hän suhteuttaa omaa etenemistään ja elämäntilannettaan uusien asiakkaiden usein varsin kaoottisiin tilanteisiin, vahvoihin viranomaisasenteisiin sekä väkivallantekojen perusteluihin. Asiakkaiden samankaltaiset ongelmat auttavat disidenteä jäsentelemään ja käsittelemään myös omia ongelmiaan, joita hän ei ole kyennyt tai halunnut tuoda yleiseen keskusteluun. 19

Disidente- ja vertaisryhmätoiminta noudattavat yhteistä periaatetta siinä mielessä, että ne perustuvat historialtaan samankaltaisten ihmisten kokemusten yhteiseen jakamiseen ja siitä syntyvälle voimaantumiselle. Aggredissa tämä tarkoittaa sitä, että asiakkaat voivat liikkua samankaltaisella tunnetasolla ja disidente taas jakaa yhteisiä kokemuksia ja ongelmia. Disidente ei ehkä näe enää itseään niin erityisenä ja väkivaltaan oikeutettuna huomatessaan, miten järjettömiltä asiakkaiden perustelut väkivaltakäyttäytymiselle saattavat kuulostaa. Jotkut työntekijät, joilla on oma rikollinen menneisyys, kokevat omasta rikoshistoriasta tai päihteiden käytöstä puhumisen niin sanotuksi kuivanappailuksi eli lämminmieliseksi muisteluksi kiehtovasta, mutta kielletystä elämäntavasta. He ovat itse sovinnossa menneisyytensä kanssa eivätkä halua prosessoida omaa elämäänsä muiden kanssa. Heillä ei ole tarvetta toimia elävänä esimerkkinä muille siitä, miten ihminen voi kääntää heikkoudet vahvuudeksi tai epäonnistumiset elämänkokemukseksi. Sen sijaan he voivat peilata omia elämänkokemuksiaan fiktiivisenä kertomuksena asiakkaan vastaavaan tilanteeseen ja tarjota asiakkaalle uusia toimintatapoja väkivaltaisen käyttäytymisen välttämiseksi. 3.3 Kokemusasiantuntijuus Aggredin kokemusasiantuntijatyöllä mahdollistetaan asiakasnäkökulman ja -kokemuksen hyödyntäminen työn kehittämisessä. Kokemusasiantuntijoiden kautta Aggredin työntekijät saavat näkemystä siitä, kuinka haastavaa ja pitkäkestoista on kiinnittyä takaisin toimivaksi osaksi yhteiskuntaa. Kokemusasiantuntija on työsuhteessa Aggrediin, ja tämä työkokemus toimii polkuna oppisopimukseen tai työllistymiseen. Kokemusasiantuntija saa arvokkaita kokemuksia työnteosta ja yhteiskuntaan integroitumisesta, kun häneen suhtaudutaan tasavertaisena työntekijänä eikä entisenä rikoksentekijänä. Kokemusasiantuntijat poikkeavat disidente-harjoittelijoista siinä, että heidän rikoshistoriansa on tiedossa sekä asiakkailla että kumppaneilla. Aggredin asiakastyö on osoittanut, että asiakasprosessi vaatii joidenkin asiakkaiden kohdalla rinnalleen vahvaa arjen organisointiin keskittyvää toimintaa. Kokemusasiantuntijat tiedostavat ammattilaisia paremmin, mitkä mekanismit rikostaustan omaavalla henkilöllä vaikeuttavat omien asioiden hoitoa. Rinnalla kulkeminen ja samankaltaisten ongelmien jakaminen auttaa asiakasta hahmottamaan arjen haasteiden lisäksi myös tulevaisuuden mahdollisuudet. Kokemusasiantuntijan omakohtaiset kokemukset ja kertomukset voivat toimia pelotteena sellaisille henkilöillä, joilla vankeuden uhka on todellinen, elleivät he irtaannu väkivaltaisesta käyttäytymisestä. 20