Pegmatiittitutkimukset Kajaanin mlk :ssa ja Vuolijoen kunnan koillisosassa

A K1STOKA M19 Koskee : 3431 3432 Kajaani mlk R. Alviola 23. 2. -71 Pegmatiittitutkimukset Kajaanin mlk :ssa ja Vuolijoen kunnan koillisosassa 1.6. - 27.7. 1970 Kesällä 1970 Kajaanin mlk :ssa ja Vuolijoella suoritetut pegmatiittitutkimukset ovat jatkoa niille tutkimuksille, jotka aloitettiin valtiongeologi E. Aurolan määräyksestä kesällä 1969 Kajaanin mlk :n Koutaniemessä (raportti M17/ Kaj mlk-69/1/85). Tutkimuskohteena on ollut Kajaanin kaupungin lounais - ja eteläpuolella sijaitseva postkarjalainen (ikämääritys, O. Kouvo, Geologi 21964) graniittialue, johon liittyy berylli- ja kolumbiittipitoisia pegmatiitte - ja sekä muskoviittirikkaita albiittijuonia. Vuosina 1969-1970 tutkittu alue, noin 18x25 km on suunnilleen kolmasosa Kajaanin lounais- ja eteläpuolella sijaitsevasta graniittialueesta (kuva 2, sivu 2). Kesällä 1970 tutki Kajaanin graniittialuetta geologi R. Alviolan ja kesäharjoittelija M. Oksaman muodostama työryhmä. Heidän tutkimansa alueet jakaantuvat seuraavasti : Kuva 1. Kesällä 1970 tutkittu alue 01 Oulu --04- rvi 1 O i7 -- 10.:Kouta Kartoittanut R.A lviola v.1970 03 ~~ 1 Fak~_ i/ KAJAA Kartoittanut M. Oksama v.1970 Kartoittaneet R.Atviola ja M.Oksama yhdessä v.1970 ~ r vm00 OTANMÅKI \T t\, ~, 1 01 04 07 i i 10

2 Kuva 2. Vuosina 1969 ja 1970 tutkitut osat Kajaanin graniittialueesta / f J I I J f J. t I + + I f ~t + J,1 + I 1 + + f f + + UOLIJOKI + + + R OTANMÄKP +* Ii+ + + + ~~ + ~'+ + + + -; -_ J * JAA i Vuore i * * SR --*- -,k,k ; k * *. * h* / 1 Mom~ia * * * * +,-- 0 ~s 1 J 'l * *Murto / eki k h s of ---* * O * * * ~c~ / *~ --', - S S i (~ / * J f s r J J O r ` J I~ ~~* * f * * * * S *k ; 141 Nuosjärvi ' '.'... ~......1 \... Mustotanm f I, j \. f f Ko/mlsö I f S \ f f. ~) 'I r S \.. r J J f I S - * * * S I J S JQ vs S f S S JI 5 S.,\ * * : * k? ~Sukevo s ; 'f S S f J ti S S s J S Lao ajärvi S 5 ~~y~ Kattioperä W.W.Wilkmonin kivilajikartasto yksinkertaistaen 1 l* *I Nuorempi graniitti.... Emäksisiä kivilajeja 2 + + I Vanhempi graniitti 6 Granii tigneissiä Kiitteliuske,-gneissi ja fylliitti v.1969 kartoitettu alue Kvartsiitti v.1970 kartoitettu alue 1 2 4 5km Kenttäkarttoina käytettiin topografikarttojen keskeneräisiä, 1 :10 000 mittakaavaisia työkopioita (lehdet 3431 05, 06, 08 ja 3432 10) ja valmiita perus - karttoja, joiden mittakaava on 1 :20 000 (lehdet 3431 11 ja 12). Aikaisemmat tutkimukset W. W. Wilkman käsittelee Kajaanin graniittialuetta varsin yksityiskohtaisesti Suomen geologisen yleiskartan (l :400 000) lehti Kajaani, vuonna 1931 ilmestyneessä selityksessä. Julkaisussaan Geologische und Petrographische Untersuchungen im Kainuugebiete, vuodelta 1928 (Bull. Comm. geol. Finlande 78) Heikki Väyrynen tarkastelee lähinnä Kajaanin pohjoispuoleisen

3 alueen liuskemuodostumia. Veikko Pääkkönen käsittelee julkaisussaan Otanmäki the Ilmenite -Magnetite Ore Field in Finland (Bull. Comm. geol. Finlande 171) vuodelta 1956 myös Kajaanin graniittialuetta, mutta vain alueen luoteisinta nurkkausta. W. W. Wilkmanin mukaan Kajaanin graniittialue kuuluu postkalevalaisiin graniitteihin, jotka muodostavat laajoja massiiveja Oulujärven etelä-, pohjois- ja luoteispuolella. Näitä liuskemuodostumia lävistäviä postkalevalaisia eli postkarjalaisia graniitteja esiintyy koko karjalaisen poimutusvyöhykkeen alueella. Ne kuuluvat intrusiivisarjaan, joka alkaa ultraemäksisistä kivilajeista ja ulottuu kaikkien välivaiheiden kautta alkalirikkaisiin graniitteihin saakka (Heikki Väyrynen, 1954, Suomen kallioperä, sivu 181). Tutkimusalueen länsiosa, Vuoreslahden ja Vuottolahden välinen alue (liite 1) on W. W. Wilkmanin mukaan punaista mikrokliinigraniittia, jonka raekoko vaihtelee apliittimaisen ja pegmatiittimaisen välillä. Tutkimusalueen luoteis - nurkka, Varpaniemi ympäristöineen on W. W. Wilkmanin mukaan postkalevalaista graniittia vanhempaa graniittia, samanikäistä kuin Otanmäen ympäristön graniitti (vrt. kuva 2, sivu 2). Lisäksi hän on merkinnyt Suomen geologiselle yleiskartalle (1 :400000) lehti Kajaani, Kajaanin graniittialueen kohdalle yhden graniittigneissisulkeuman, useita sulkeumia kalevalaista gneis - siä ja yhden sulkeuman kalevalaista metabasiittia. Tutkimusalueen kivilajit Gneissit Kajaanin graniittialueella tavataan yleisesti gneissisulkeumia, paikoin varsin runsaastikin kuten esim, alueen länsiosassa, Maunuksenmäen alueella (paljastumakartta, liite 1). Vallitseva gneissityyppi tutkimusalueella on har - maa kiillegneis si. Vaalean tai tumman harmaata kiillegneis siä, paikoin kiilleliusketta esiintyy graniittialueen koillis- ja pohjoispuolella sekä graniittialueen länsiosassa. Graniittialueen länsiosan harmaassa kiillegneississä on yleisesti tummia sarvivälkepitoisia tai amfiboliittisia välikerroksia. Kirkkoniemen ja Lapinniemen eteläosan rantapaljastumilla nähdään, miten tummat välikerrokset ovat poimuttuneet kauniiksi pystypoimuiksi, joiden

4 amplitudi vaihtelee 20 cm :stä noin yhteen metriin. Graniittipaljastumilla nähdään usein, miten gneissisulkeumaa ympäröivä punainen graniitti on suuntautunut, jopa liuskeutunut. Näin syntyneen graniittigneissin, "kontaktigneissin" liuskeisuus on sama kuin sulkeuman gneissinkin. Tutkimusalueen luoteisosassa sijaitsevan Isokankaan paljastumat ovat pääasiassa vaalean punertavaa, selvästi liuskeista gneissiä. Gneissi on hienorakeista ja kvartsiittimaista. Tummat mineraalit puuttuvat lähes kokonaan. Sen sijaan kivessä on harvakseltaan tummia, sarvivälke - ja epidoot - tipitoisia juovia. Tutkimusalueen itäosassa, Olliskanvaaran alueella gneissi on harmaata, juovaista, heikosti liuskeista sarvivälkegneissiä. Kva rt s Iitti Liitteenä olevan paljastumakartan alueelta on tavattu kvartsiitteja neljästä eri kohdasta : - Maunuksenmäen lounais puolelta (useita paljastumia) - Paljakankallioilta Koutaniemestä (kolme paljastumaa) - Kattilajärven lounaispuolelta Koutaniemestä (kolme paljastumaa) - Huuhkajanvaaralta, alueen itäreunasta (kaksi paljastumaa) Kvartsiitti on väriltään harmaata-punertavan harmaata. Värin vaihtelu johtuu lähinnä maasälpäpitoisuuden vaihtelusta. Kvartsiitti on selvästi liuskeista ja kerroksellista. Lähes puhtaat kvartsikerrokset, joissa on maasälpää ehkä 5 % vuorottelevat maasälpärikkaiden kerrosten kanssa, joissa on maasälpää lähes 50 %. Maasälpä on pääasiassa kalimaasälpää. Maunuksenmäen lounaispuoleisilla paljastumilla nähdään pegmatiittigraniitin leikkaavan kvartsiitin kerroksellisuuden ja liuskeisuuden kulkua. Esimerkiksi Vuolijoen ja Kajaanin mlk :n rajalla sijaitsevalla paljastumalla on kvartsiitin ja pegmatiittigraniitin kontakti hyvin nähtävissä. Kontaktia lähestyttäessä pienenee pegmatiittigraniitin raekoko noin 20 cm :n matkalla 10 mm: stä noin 1 mm :iin, Kvartsiitti muuttuu kontaktin kohdalla hyvin hienorakei-

5 seksi ja lasimaiseksi. Samalta paljastumalta löytyneessä irtolohkareessa nähdään osittain sulaneita kvartsiittikappaleita pegmatiittigraniitissa. Ultraemäksiset kivet Tutkimusalueelta on tavattu ultraemäksisiä kiviä kolmelta eri paljastumalta : Ounaksen kylän koillispuolelta ja kaakkoispuolelta sekä Maunuksensuon länsireunasta. Lisäksi on löydetty kaksi ultrae.mäksisen kiven irtolohkaretta, jotka eivät todennäköisesti ole peräisin em. paljastumilta. Toinen irtolohkareista on löytynyt Koutaniemen Paljakankallioilta ja toinen noin 1 km Maunuksenmäestä länteen. Kajaanin graniittialueella sulkeumina esiintyvät ultraemäksiset kivet ovat enimmäkseen serpentiinikiviä. Ohuthieessä nähdään, että serpentiinin joukossa on relikteinä oliiviini- ja tremoliittikiteiden fragmentteja. Toinen päätyyppi on tremoliittiserpentiinikivi, jossa on serpentiinin lisäksi tremoliittia ja talkkia. Tremoliitin serpentiiniytyminen ja talkkiutuminen on ilmeisesti jäänyt puolitiehen. Tremoliittiserpentiinikivi on paikoin rapautunut noin yhden senttimetrin syvyyteen. Tässä rapautumiskuoressa on pehmeäkuituista tremoliittiasbestia. Sekä serpentiinikivessä että vähemmän serpentiiniytyneessä tremoliittiserpentiinikivessä on ohuthieessä mustana tai punertavan ruskeana näkyvää malmimineraalia. Ounaksen kaakkoispuolella sijaitsevilla serpentiniittipaljastumilla nähdään myös tumman vihreää kloriittikiveä, jossa on runsaasti 1-3 mm :n läpimittaisia, omamuotoisia magnetiittikiteitä. Kaikki kolme serpentiniittipaljastuma-aluetta sattuvat aeromagneettisella kartalla joko positiiviseen anomaliaan ta anomalian reunalle. Kiven magnetiittipitoisuuden huomioonottaen on luonnollista, että sen kohdalla on positiivinen magneettinen anomalia. Graniitti Kesällä 1969 Koutaniemessä suoritettujen pegmatiittitutkimusten jälkeen näytti siltä, että pegmatiittigraniittia esiintyy lähellä kiillegneissin ja

6 graniittialueen kontaktia. Kontaktista etelään päin eli kohti graniittialueen keskusta raekoko pienenee. Kesällä 1970 suoritettujen tutkimusten jälkeen voidaan todeta, että edellä sanottu pitää paikkansa paitsi Koutaniemen myös Koutaniemen itäpuolella sijaitsevan Parkinniemen suhteen. Sen sijaan tutkimusalueen länsiosassa ei tällaista säännönmukaista raekoon muutosta ole havaittavissa. Liitteenä olevalla paljastumakartalla esiintyy graniitteja pääasiassa kahdella alueella : - Kontiosuon ympäristössä, johon kuuluvat Koutaniemen ja Parkinniemen eteläosa, Olliskanvaara, Huuhkajanvaara, Mustankangas, Teerivaara ja sen kaakkois- sekä eteläpuolella olevat paljastumat. Kontiosuon graniitista käytetään nimeä Koutaniemen graniitti. - Varpaniemen - Itärannan alueella. Tästä graniittityypistä käytetään nimeä Varpaniemen graniitti. Kontio suon ympäristön graniitti eli Koutaniemen graniitti on punainen, hie - norakeinen graniitti, jonka raekoko vaihtelee 1-10 mm :iin, mutta on yleensä 1-3 mm. Hienorakeisessa graniitissa on aina lisäksi karkearakeisempia pegmatiittigraniittiosueita ja siellä täällä jopa 10cm :n läpimittaisia kirjomaasälpäkiteitä. Koutaniemen graniitille on luonteenomaista kaksikiilteisyys ja lisäksi kiilteen vähyys. Biotiitti on miltei poikkeuksetta pääkiille, mutta yleensä graniitissa on myös vähän muskoviittia. Kuitenkin kiille on miltei aksessorinen mineraali Koutaniemen graniitissa. Koutaniemen graniitti ei ole yleensä suuntautunutta paitsi gneissisulkeumien ympäristössä. Tällöin graniitti voi olla jopa liuskeista. Liuskeisuuden kulku ja kaade ovat samat kuin sulkeumien gneissin. Koutaniemen eteläosassa graniitissa on hyvin kehittynyt vaakarakoilu. Usein ovat muutkin rakoilusuunnat siinä määrin kehittyneet, että graniitista on lohkeillut suoraluuimaisia paasia kuten esim. Purovaaran ja sen ympäristön palja stumilla.

7 Koutaniemen graniitissa esiintyvät seuraavat mineraalit : - punainen kalimaasälpä - vaaleampi plagioklaasi An 5-10 - vaalean ruskea kvartsi - biotiitti ja vähemmän muskoviittia - satunnaisesti punaista granaattia ja magnetiittia Muskoviitti esiintyy paitsi tavalliseen tapaan kiillepinkkoina myös tähkämäisinä kimppuina eli ns. sädemuskoviittina kuten Pohjanmaan pegmatiittialue illakin. Muskoviittirikkaassa graniitissa on runsaammin granaattia kuin biotiittivaltaisessa graniitissa. Varpaniemen -Itärannan alueen graniitti eli Varpaniemen graniitti on tummahkon punainen, hienorakeinen graniitti, jonka raekoko vaihtelee 1-5 mm : iin, mutta on yleensä 1-2 mm. Varpaniemen graniitti on raekooltaan homogeenisempi kuin Koutaniemen graniitti. Karkearakeisempia osueita, joissa raekoko on noin 5 mm tavataan vain satunnaisesti. Niiden yhteydessä on siellä täällä joitakin 1-2 cm :n läpimittaisia maasälpärakeita. Varpaniemen graniitille on luonteenomaista yksikiilteisyys ja kiilteen runsaus verrattuna kiilteen määrään Koutaniemen graniitissa. Kiilteenä on biotiitti, joka antaa graniitille tummahkon punaisen värin. Varpaniemen graniitti on heikosti suuntautunut, pilsteinen. Biotiittisuomut ovat asettuneet suurin piirtein yhdensuuntaisesti. Varpaniemen graniitista on tavattu seuraavat mineraalit : - punainen kalimaasälpä - vaaleampi plagioklaasi An5-25 - vaalean ruskea kvartsi - biotiitti - vähän magnetiittia Ohuthieessä voidaan nähdä mustanruskean biotiitin lisäksi satunnaisesti vihreää

8 biotiittia. Biotiitti on yleisesti muuttunut reunoiltaan muskoviitiksi ja kloriitikisi, joskus epidootiksi. Plagioklaasi on serisiittiytynyttä. Epidoottia voi nähdä Varpaniemen graniitissa paljain silminkin. Varpaniemen Palokankaan eteläisimmällä paljastumalla graniitissa on 10-15 cm leveitä ruhjevyöhykkeitä, joissa nähdään vaalean vihertävää, massamaista epidoottia. Pegmatiittigraniitti Edelläselostettujen graniittialueiden ympärillä on varsin epähomogeeninen, karkearakeisempi graniittinen vyöhyke, pegmatiittigraniittivyöhyke. Epähomogeenisuutta aiheuttavat ensinnäkin pegmatiittigraniittialueella tavattavat lukuisat sulkeumat ja toiseksi vaihtelut pegmatiittigraniitin värissä, raekoossa ja koostumuksessa. Pegmatiittigraniitti on väriltään yleensä vaalean punaista - punaista, harvoin valkeata tai siniharmaata. Sen raekoko on tavallisesti 1-3 cm, mutta saattaa olla satunnaisesti suurempikin, jopa lähes 10 cm. Lisäksi pegmatiittigraniitissa on yleisesti 1-2 m2 :n kokoisia kirjomaasälpäosueita, joissa raekoko on 10-20 cm. Toisaalta lähes jokaisella pegmatiittigraniittipaljastumalla on myös hienorakeisia, graniittisia osueita. Pegmatiittigraniitti on tavallisesti kaksikiilteistä ja biotiitti on pääkiille. Sarvivaaran ja Pirunvaaran ympäristön pegmatiittigraniiteissa muskoviitti on poikkeuksellisesti pääkiille. Tutkimusalueella on lähes jokaisella havaintoalueella suoritettu yksi tai useampia värjäyskokeita. Allekirjoittaneen kenttäkäyttöön soveltaman värjäysmenetelmän avulla (R.Alviola, Geologi 81970) on tutkittu kalimaasälvän esiintymistä Kajaanin graniittialueen kivilajeissa. Lukuisien pegmatiittigraniittipaljastumilla suoritettujen värjäyskokeiden perusteella on voitu todeta, että pegmatiittigraniitissa K :Na vaihtelee suuresti. Paikoin pegmatiittigraniitissa on kalimaasälpää enemmän kuin plagioklaasia, paikoin on vain vähän kalimaasälpää plagioklaasin joukossa. Kun värjätyt alueet ovat olleet yleensä 1-2 dm 2 :n suuruisia on kokonaiskuvan muodostaminen vaikeata. Koutaniemen alueelta vuonna 1969 koottujen pegmatiittigra-

9 niittinäytteiden alkalianalyysin mukaan (K 2 0 :Na 20=2,45 :6,61) pegmatiittigraniitti on plagioklaasivaltaista. Tutkimusalueen länsiosassa on pegmatiittigraniitissa runsaasti gneissi- ja kvartsiittisulkeumia. Pegmatiittigraniitti ei ole kuitenkaan suuntautunut näiden sulkeumain yhteydessä, vaan kuten edellä on selostettu leikkaa, jopa breksioi niitä. Tutkimusalueen koillisosassa, Parkinniemellä kontaktisuhteet ovat erilaiset. Täällä pegmatiittigraniitti on selvästi suuntautunut gneissisulkeumien yhteydessä. Pegmatiittigraniitista on todettu seuraavat mineraalit : - vaalean punainen, harvemmin väritön tai valkea plagioklaasi An 15-20 - punainen tai vaalean punainen, harvoin valkea tai siniharmaa kalimaasälpä - vaalean ruskea tai harmaa kvartsi - biotiitti, joka on tavallisesti pääkiille, mutta muskoviittiakin on vähän. Kuitenkin Koutaniemen ja Parkinniemen alueella muskoviitti on pääkiille kuten edellä on mainittu. - pegmatiittigraniitin hienorakeisimmissa ja muskoviittirikkaammissa tyypeissä on usein vähän punaista granaattia - biotiittivaltaisissa tyypeissä on satunnaisesti vähän magnetiittia. Tutkimusalueen länsiosassa, Ounaksen kylän itäpuoleisilla pegmatiittigraniittipaljastumilla on biotiitin asemesta tummina mineraaleina kloriittia ja magnetiittia. Teollisuus mine raalie siintymät Vuonna 1970 suoritetuissa kenttätutkimuksissa ei Kajaanin graniittialueelta tavattu kompleksipegmatiittisia osueita eikä muskoviittirikkaita juonia. Kun Kajaanin graniittialueesta on tutkittu suunnilleen kolmasosa voidaan todeta, että kompleksipegmatiittisia osueita ja muskoviittirikkaita juonia on tavattu ainoastaan läheltä kiillegneissin ja graniittialueen kontaktia. Tähän mennessä tällaisia osueita ja juonia on löydetty vain Kajaanin mlk :n

Koutaniemestä, Paljakankallioilta (vuonna 1969), noin 1/2 km gneissin ja graniitin kontaktista. graniittialueelle päin. Kesällä 1970 suoritetuissa kenttätutkimuksissa pyrittiin myös selvittämään, onko tutkimusalueella laaja-alaisia kalimaasälpärikkaita graniitti- tai pegmatiittigraniittityyppejä eli ekonomisia maasälpäesiintymiä. Tässä mielessä Kajaanin graniittialueella tehtiin lukuisia kalimaasälvän värjäyskokeita. Kokeet osoittivat, kuten edellä on selostettu, pegmatiittigraniittien kaliumnatriumsuhteen vaihtelevan suuresti. Tutkimusalueen graniitit olivat tässä suhteessa homogeenisempia kuin pegmatiittigraniitit. Pelkästään värjäyskokeiden avulla ei maasälpäesiintymän kalium-natriumsuhdetta voi todeta. Värjätyt alueet ovat liian pieniä verrattuna koko esiintymän pinta-alaan, jotta voitaisiin muodostaa luotettava kuva maasälpäesiintymän kalium-natriumsuhteesta. Sitä paitsi pertiittinen kalimaasälpä sisältää aina huomattavia määriä albiittia pääasiassa pertiittijuovina, mutta myös kiinteänä liuoksena. Albiitin määrä pertiittisessä kalimaasälvässä vaihtelee graniittiluokan kivissä 20-30 % :iin. Kalimaasälvän albiittipitoisuutta ei voi määrittää värjäyskokeilla. Luotettavimman kuvan albiitin määrästä antaa kalimaasälvän kemiallinen analyysi. Samaten maasälvän rautapitoisuus on edelleen määrättävä kemiallisella analyysillä. Kuitenkin värjäyskokeiden perusteella voidaan jo kentällä arvioida kalimaasälvän määrää tutkittavassa maasälpäe siintymäs sä. Kesällä 1970 tutkitulta Kajaaningraniittialueen osalta valittiin kolme näytettä kaliumin, natriumin ja rautapitoisuuden määrittämistä varten. Yksi näytteistä on pegmatiittigraniittia tutkimusalueen länsiosasta, Myllykallion alueelta (10/RA/70) ja muut kaksi graniittinäytteitä. Toinen graniittinäyte on Koutaniemen graniittityyppiä (37/RA/70), näyte on otettu Teerivaaran kaakkoispuoleisilta graniittipaljastumilta. Toinen graniittinäyte edustaa Varpaniemen graniittia (53/RA/70) ja näyte on otettu Varpaniemen Palokankaan paljastumilta.

Taulukko 1. Analyysejä Kajaanin graniittialueelta. Analysoinut R. Saikkonen 24.2.1971 K20 Na 20 K2O :Na20 Fe 20 3 tot. 10/RA./70 9,44 % 2, 26% 4, 2 :1 0, 33 % 37/RA/70 4,37 " 4,22 11 1, 0 :1 0,31 " 53/RA/70 4, 84 " 3,54 11 1, 4 :1 1,92 " Pegmatiittigraniittinäytteessä (10/RA/70) ja Koutaniemen graniittityyppiä olevassa graniittinäytteessä (37/RA/70) on rautapitoisuus samaa suuruusluokkaa kuin Koutaniemen alueelta vuonna 1969 analysoiduissa graniitti- ja pegmatiittigraniittinäytteissä (raportti M17/Kaj mlk -69/1/84, sivu 13). Sen sijaan Varpaniemen graniitin rautapitoisuus on huomattavan korkea, mikä johtunee sen suuremmasta biotiitti- ja magnetiittipitoisuudesta (vrt sivu 7 ). Nyt analysoitujen graniittinäytteiden K :Na on samaa suuruusluokkaa analyysitarkkuuden ( + 5 %) puitteissa kuin vuonna 1969 analysoidussa Koutaniemen graniittinäytteessä nro 1, joka sisälsi näytteitä kuudelta eri graniittipaljastumalta Koutaniemessä. Analysoidussa pegmatiittigraniittinäytteessä K 2O :Na 2 0 on poikkeuksellisen korkea 4, 2 :1. Kaliumin ja natriumin määrä ja runsaussuhde sekä rautapitoisuus ovat analysoidussa näytteessä samaa suuruusluokkaa kuin parhailla tunnetuilla pegmatiittigraniittialueilla esimerkiksi Alajärvellä. Vaikka analyysitulos onkin erittäin lupaava on muistettava, että se edustaa vain yhtä pistettä Myllykallion alueen pegmatiittigraniittipaljastumilla ja kuten edellä on mainittu, Kajaanin alueen pegmatiittigraniitit ovat epähomogeenisia. Näinollen Myllykallion alueella olisi siirryttävä detaljiluontoiseen tutkimukseen ; kartoituksineen, näytteenottoineen, ja analyyseineen. Tähän mennessä Kajaanin graniittialueella suoritettujen tutkimusten mukaan näyttää siltä, että ekonomisia maasälpäesiintymiä etsittäessä päähuomio olisi kiinnitettävä alueen pegmatiittigraniitteihin. Tosin pegmatiittigraniitit ovat

epähomogeenisia ts. K :Na vaihtelee niissä suuresti, mutta samalla niihin näyttää kuuluvan myös erittäin kaliumrikkaita tyyppejä, joiden alueellisesta laajuudesta ei kuitenkaan tutkimusten tässä vaiheessa voida sanoa mitään varmaa. Vaikka Kajaanin graniittialueen graniit set kivilajit ovat ainakin tähänastisten tutkimusten mukaan homogeenisempia kuin pegmatiittigraniitit ne ovat myös kaliumköyhempiä. K 2O :Na 20 on niissä 1 :1 tai vähemmän. Sitäpaitsi Varpaniemen graniitin rautapitoisuus on huomattavan korkea verrattuna tutkimusalueen muihin graniittityyppeihin. Otaniemessä maaliskuun 1 p :nä 1971 Geologi Reijo Alviola