GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (40) Pohjois-Suomen aluetoimisto M 19/4611/-90/1/10 Koskee: 3633 Posio, Kuusamo Noukavaara Seppo Rossi 14.9.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (40) Pohjois-Suomen aluetoimisto M 19/4611/-90/1/10 Koskee: 3633 Posio, Kuusamo Noukavaara Seppo Rossi 14.9.1990 LOHKAREISTA TODETTUJEN KUPARI-, VOLFRAMI-, KOBOLTTI- JA KULTA- VIITTEIDEN SELVITTELYÄ NOUKAVAARAN JA RIISITUNTURIN YMPÄRIS- TÖSSÄ, KUUSAMON LIUSKEJAKSON LÄNSIOSASSA POSION JA KUUSAMON KUNTIEN ALUEILLA VUOSINA 1980-1984

2 YHTEENVETO Malmitutkimukset suoritettiin vuosina 1980-1984. Ne aloitettiin Geologian tutkimuskeskuksen (GTK:n, 31.12. 1983 asti Geologinen tutkimuslaitos) Pohjois- Suomen aluetoimiston päällikön Ahti Silvennoisen aloitteesta. Perusteena tutkimusten aloittamiselle olivat Silvennoisen toimeksiannosta suoritetun alueellisen orgaanisen purosedimenttinäytteenoton ja yksittäisten muutaman pisteen moreeninäytteenottolinjojen näytteiden analyysitulosten lievät malmiviitteet. Tutkimukset alkoivat vuoden 1980 syksyllä tunnustelevalla lohkare-etsinnällä Riisitunturin ympäristössä. Tunnustelevan lohkare-etsinnän tulosten rohkaisemina kesällä 1981 tutkimuksia jatkettiin profiilityyppisellä kallioperäkartoituksella ja saman aikaisella lohkare-etsinällä tutkimusaluetta hieman laajentaen. Näiden tulokset johtivat noin 7 km 2 laajuisen detaljikartoituksen suorittamiseen kesällä 1982. Malmiviitteiden esiintymisalueen laajuutta selvitettiin lohkare-etsinnällä saman aikaisesti. Erillinen kansannäytteenä saatu Co-aihe tarkistettiin myös kesällä 1982. Detaljikartoitetun kohteen geologista asemaa selvitettiin systemaattisella tutkimusalueen kattavalla kartoituksella kesällä 1983. Kartoitusta hieman revidoitiin alkukesällä 1984. Tutkimusalueelta löydettiin lohkareista ja kalliopaljastumista vähäisiä pitoisuuksia kuparia, volframia, kobolttia, molybdeenia ja kultaa. Kuusamon liuskejakson itäosan Au-Co-mineralisaatioden tyyppiseen viittaavaa ei tavattu. Kallioperäkartoituksen tuloksiin perustuen on tutkimusalueen geologisesta asemasta esitetty tulkinta. Tutkimusalue todettiin malminetsinnällisesti köyhäksi, joten malmitutkimukset päätettiin lopettaa.

3 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO... 5 1.1. Yleistä... 5 1.2. Tutkimusten raportointi... 7 1.3. Aikaisemmat tutkimukset... 8 2. TUTKIMUSTEN TAUSTA... 9 3. SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET... 11 3.1. Lohkare-etsintä... 11 3.1.1. Alueet ja havainnot... 11 3.1.2. Lohkarenäytteet ja niiden analysointi... 12 3.2. Kansannäyteaiheen selvitys... 13 3.2.1. Kenttätutkimus... 13 3.2.2. Näytteenotto ja analysointi... 13 3.3. Kallioperäkartoitus... 15 3.3.1. Tavoitteet, kartoitetut alueet ja tehdyt havainnot... 15 3.3.2. Kartoitusnäytteiden analysointi... 17 4.3. Geokemialliset malmiviitetutkimukset... 17 4.3.1. Näytteenotto ja analysointi... 17 5. NOUKAVAARAN-RIISITUNTURIN ALUEEN KALLIOPERÄ... 20 5.1. Yleistä... 20 5.2. Kivilajit... 20 5.2.1. Huomioita joidenkin kivilajien erityispiirteistä ja metamorfoosista... 22 Kvartsiitti... 22 Fylliitti, kiilleliuske ja granaatti-sillimaniitti-kiillegneissi... 23 Karsikivi... 24 Amfiboliitti... 25 Kvartsi-maasälpä-kiillegneissi ja graniittigneissi... 25 5.3. Stratigrafia ja tektoniikka...26 6. LOHKARE-ETSINNÄN TUOTTAMAT MALMIVIITTEET... 28

4 6.1. Yleistä... 28 6.2. Riisitunturi... 28 6.3. Noukavaara... 30 6.4. Korpiselkä - Lavavaara...30 7. GEOKEMIALLISTEN MALMIVIITETUTKIMUSTEN TULOKSET... 31 8. KANSANNÄYTEAIHEEN MERKITYS... 32 9. MALMIAIHEEN ARVIOINTI... 36 10. KIRJALLISUUSVIITTEET... 38 11. LIITTEET... 38 12. LIITTYY... 39

5 1. JOHDANTO 1.1. Yleistä Tutkimusalue sijaitsee Posion ja Kuusamon kuntien alueilla noin 20 km Posion kuntakeskuksesta, Aholan kylästä koilliseen. Tutkimusalueen yhtenäinen pääosa sijoittuu Kitkajärvien länsipuolelle karttalehdille 3633 07, 08 ja 4611 04, 05, 08 sekä yksittäinen erilliskohde Ala-Kitkan itärannalle karttalehdelle 4611 11 (kuva 1). Kitkajärvien länsipuolella niiden pituussuuntaa myötäilevä noin 10 km leveä vaaravyöhyke kattaa tutkimusalueen pääosan kokonaan. Vaarojen pituussuunnat sen eteläosassa ovat lounaasta koilliseen. Alueen pohjoisosassa vaarojen suuntaus kääntyy jyrkästi kaakko-luoteiseksi. Merkittävimmät vaarat alueella ovat Pohkeavaara, Noukavaara, Riisitunturi ja Lavavaara. Tutkimusten aikana Noukavaaran, Riisitunturin ja Lavavaaran muodostaman kolmion alue oli luonnonhoitometsää. Tutkimusten jälkeen samasta alueesta on muodostettu Riisitunturin kansallispuisto. Kulkuyhteydet Noukavaaran-Riisitunturin alueelle ovat kohtalaisen hyvät. Noukavaaran pohjoisrinteen kautta alueen poikki menee metsäautotie, joka yhdistää Yli- Kitkan länsipuolisen rantamaantien ja maantien Aholasta Maaninkavaaraan. Näiltä maanteiltä lähtee lisäksi alueen kummallekin puolelle useita metsäautopistoteitä. Malmitutkimukset suoritettiin Pohjois-Suomen malmitutkimusryhmän esimiehen geologi Olavi Aurasen johdolla. Tutkimusten suorittamisesta vastasi geologi Seppo Rossi.

6 Kuva 1. Tutkimusalueitten ja detaljikartoitetun kohteen sijainti. Vuosina 1980-1982 lohkare-etsintöjä suorittivat tutkimusassistentti Veikko Helppi (VJH) ja koiranohjaaja Pekka Puhakka (PP). Kesällä 1981 tunnustelevasta kallioperäkartoituksesta vastasivat geologian opiskelijat Seija Junnila (SAJ) ja Paavo Härmä (PAH). Kesällä 1982 laaja-alaisen detaljikartoituksen hoiti geologian opiskelija Jaana Kalliomäki (JHK, nykyisin Veki) apunaan geologian opiskelija Kaisa Männikkö (KHM). Samana kesänä Rossi (SIR) suoritti Ala- Kitkajärven itäpuolisen erilliskohteen tutkimukset. Kitkajärvien länsipuolisen

7 tutkimusalueen normaali kallioperäkartoitus kesällä 1983 jaettiin Kalliomäen, Männikön ja Rossin kesken. Samat henkilöt suorittivat kartoituksen täydentämistä ja revidointia alkukesällä 1984. 1.2. Tutkimusten raportointi Jaana Kalliomäki on tehnyt Noukavaaran alueen malmitutkimuksissa kertyneestä aineistosta Helsingin yliopiston geologian laitoksella joulukuussa 1985 valmistuneen pro gradu -tutkielman "Posion Riisitunturin-Noukavaaran alueen geologiasta Kuusamon liuskejakson länsiosassa". Tutkielmassa on pääpaino detaljikartoitetun alueen kivilajien tarkassa petrograafisessa kuvauksessa ja niiden geokemiallisen luonteen selvittelyssä. Erityisesti hän on keskittynyt selvittämään detaljikartoitusalueen ultramafisten kivien olemusta. Lisäksi Kalliomäki tutkielmassaan kuvaa detaljikartoitusalueen ympäristön kivilajien yleispiirteitä sekä esittää malmitutkimuksellisessa mielessä tehtyjen kemiallisten analyysien tulokset, käsityksensä tutkimusalueen kallioperän rakenteesta ja stratigrafiasta sekä arvionsa sen metamorfoosiasteesta. Kaisa Männikkö on tehnyt Pohkeavaaran (karttalehti 4611 05) hyvin paljastuneella laella vuosina 1983 ja 1984 suorittamiensa kallioperäkartoitusten tuloksista 18.11.1984 päivätyn selostuksen "Raportti Posion Pohkeavaaran rakennegeologisista tutkimuksista kesällä 1984". Männikön (em.) raporttia säilytetään GTK:n Pohjois-Suomen aluetoimiston malmitutkimusryhmän arkistossa Rovaniemellä. Tässä raportissa kootaan Noukavaaran alueen malmitutkimusten suoritteet. Kalliomäen (1985) pro gradu -tutkielmassa on esitetty Kitkajärvien länsipuolella suoritettujen tutkimusten kaikki oleelliset tulokset. Niitä ei enää sellaisenaan kuvata uudelleen, vaan niistä tehdään yhteenveto. Kalliomäen (em.) kuvausta tutkimusalueen stratigrafiasta hieman täsmennetään ja alueen metamorfoosista annetaan joitakin lisäpiirteitä.

8 1.3. Aikaisemmat tutkimukset Kalliomäki (1985) on pro gradu -tutkielmassaan esittänyt täydellisen listan Kuusamon liuskejaksolla suoritetuista tutkimuksista ilmestyneistä julkaisuista ja opinnäytteistä. Tässä otan niistä esille lähinnä joitakin suoritetun malmitutkimuksen kannalta tärkeimmiksi kokemiani. Uutena tutkimuksena on valmistunut Pankan (1989) lisensiaattitutkimus Kuusamon liuskealueen epigeneettisistä Au- Co-U-malmiesiintymistä. Aivan ensimmäiseksi on todettava sama, minkä Kalliomäki (em.) on jo huomioinut, että Kuusamon liuskejaksolta Kitkajärvien länsipuolelta ei ole ilmestynyt kallioperäkarttaa Hackmanin ja Wilkmanin vuonna 1925 ilmestyneen kallioperäkartan jälkeen. Toisaalta tiedossani ei ole yhtään julkaistua maastotutkimusta malmitutkimusten kohteena olleelta alueelta karttalehdiltä 3633 07 ja 08 sekä 4611 04, 05 ja 08 (ks. kuva 1). Kaikki suoriin kallioperähavaintoihin perustuneet tutkimukset ovat kohdistuneet Kitkajärvien itä- tai eteläpuolelle paitsi Juhavan (1969) geologisia rakenteita selvittelevä tutkimus, jonka tutkimusalue on tässä käsiteltävän alueen eteläpuolella Riisitunturin ja Hyväniemen välissä. Malmitutkimuksia aloitettaessa oli GTK:n toimesta karttalehden 4611 alueella suoritettu kallioperäkartoitusta kallioperäkartan laatimisen pohjaksi. Sen paljastumahavainnot olivat käytettävissämme. Karttalehden 4611 alueelta oli suoritettu myös aerogeofysikaalinen matalalentomittaus. Sen tuloksista käytössämme olivat magneettiset samanarvokäyräkartta ja harmaasävykartta sekä sähköiset profiilikartat. Muulta osalta tutkimusaluetta olivat olemassa aeromagneettiset korkealentokartat.

9 Simonen (1980a ja 1980b) katsoo Kuusamon liuskejakson kvartsiittikerrostuman ja sen länsipuolisten graniitin migmatisoimien kiillegneissien kuuluvan svekokarjalaisen orogenian tuotteisiin ja olevan osa karjalaista liuskevyöhykettä. Kvartsiitit emäksisine vulkaniittikerroksineen kuuluvat hänen mukaansa jatuliseen ryhmään ja migmatiittiset kiillegneissit sen päälle kerrostuneeseen kalevaiseen ryhmään (Simonen 1980a). Silvennoisen ja muiden (1980) sekä Silvennoisen (1985) tulkinta Kuusamon liuskejakson länsiosan litostratigrafiasta poikkeaa täysin Simosen (em.) esittämästä. Ensinnäkään he eivät ollenkaan huomioi kvartsiittikerrostuman länsipuolisia migmatiittisia gneissejä. Lisäksi heidän mukaansa kvartsiittikerrostuman länsireunan kvartsiitit olisivat jatulia vanhempia ja kuuluisivat lapponisiin kiviin. Heidän mukaansa siis kvartsiittikerrostuman länsireuna siihen liittyvine vulkaanisine kivineen ja kalkkisedimenteistä syntyneine karsikivineen olisi Kuusamon liuskejakson pohjimmaisia osia. 2. TUTKIMUSTEN TAUSTA Geologian tutkimuskeskuksen (GTK:n, 31.12.1983 asti Geologinen tutkimuslaitos) Pohjois-Suomen aluetoimiston päällikkö Ahti Silvennoinen pyysi syksyllä 1980 malmitutkimusryhmältä lohkare-etsintää Kitkajärvien länsipuolelle Noukavaaran ja Riisitunturin alueelle. Pyynnön taustana oli hänen toimeksiannostaan Kitkajärvien länsipuolella suoritetun alueellisen orgaanisen purosedimenttinäytteenoton ja yksittäisten muutaman pisteen moreeninäytteenottolinjojen näytteiden analyysitulosten lievät malmiviitteet.

10 Syys- ja lokakuun vaihteessa 1980 tutkimusassistentti Veikko Helppi (VJH) ja koiranohjaava Pekka Puhakka (PP) suorittivat tunnustelevaa lohkare-etsintää Silvennoisen osoittamalla alueella karttalehdillä 4611 04 ja 05 kahden viikon ajan. Koska Kuusamon liuskejakson kallioperä Kitkajärvien länsipuolelta tunnettiin vain yleispiirteiltään, tunnustelevaa lohkare-etsintää suoritettiin tasaisesti koko laajalla kohdealueella. Helppi ja Puhakka tekivät yhteensä 32 havaintoa [VJH-80- (11-38), PP-80-(34-37)]. Kerätyistä näytteistä neljässä oli hieman kohonnut pitoisuus kuparia, volframia, molybdeenia tai kultaa. Kyseisten neljän näytteen analyysitulokset on esitetty taulukossa I ja näytteenottopaikat liitteen 1 kallioperäkartassa. Ala-Kitkan itärannan erillisen kohteen selvitykset karttalehdellä 4611 11 saivat alkunsa A. Määtältä kesällä 1980 saaduista useista Virranlahden pohjukasta peräisin olevista kansannäytteistä (K/30528 ja K/30537 - K/30542). Kansannäytteet olivat paloja rantalohkareista. Rikkikiisupirotteiset anomaalisesti kobolttia ja hiukan kuparia sisältäneet näytteet olivat diabaasista ja kvartsi-karbonaattikivestä. Näytteiden analyysitulokset on esitetty taulukossa II ja niiden näytteenottopaikat kuvassa 2.

11 Taulukko I. Tunnustelevassa lohkare-etsinnässä syksyllä 1980 otettujen viitteellisiä määriä volframia, molybdeenia, kultaa tai kuparia sisältäneiden näytteiden analyysitulokset. Analysoitujen näytteiden näytteenottopaikat on merkitty liitteen 1 kivilajikarttaan. Näytteet on analysoitu GTK:n kemian laboratoriossa Otaniemessä. 1 2 3 4 Cu % AAS 0.08 0.91 1.04 Ni % AAS 0.02 0.0 0.01 Co % AAs 0.01 0.0 0.0 Zn % AAS 0.01 0.0 0.0 Pb % AAS 0.0 0.0 0.0 S % LECO 8.23 1.10 1.44 W % KOL 0.19 0.01 Mo % XRF 0.0 0.17 0.0 0.0 Pt ppm OES < 0.02 < 0.02 < 0.02 Pd ppm OES < 0.02 < 0.02 < 0.02 Au ppm OES 0.01 0.21 0.10 Ag ppm AAS 3 2 1 1 = VJH-80-23.1, Ra 831/81, RF 715/81, karsi 2 = VJH-80-20.1, Ra 830/81, RF 257/81, graniitti 3 = PP-80-35.1, Ra 833/81, RF 717/81, amfiboliitti 4 = PP-80-37.1, Ra 834/81, RF 718/81, metadiabaasi 3. SUORITETUT MALMITUTKIMUKSET 3.1. Lohkare-etsintä 3.1.1. Alueet ja havainnot Syksyn 1980 tunnustelevan lohkare-etsinnän tulosten rohkaisemina aloitettiin systemaattinen lohkare-etsintä seuraavana kesänä 1981. Helppi ja Puhakka täydensivät edellisenä syksynä aloittamaansa lohkare-etsintää ja laajensivat

12 etsintäaluetta länteen Lavavaaran ja Korpivaaran alueille karttalehdille 3633 07 ja 08. Kesän tutkimuksissa heille kertyi yhteensä 36 havaintoa [VJH-81-(1-22) ja PP-81-(1-11) - (57-59)]. Taulukko II. Ala-Kitkan Virranlahden rannalta Kuusamosta kesällä 1980 saatujen kansannäytteiden analyysitulokset. Näytteet on analysoitu GTK:n kemian laboratoriossa Otaniemessä. Näytteiden näytteenottopaikat ovat nähtävissä kuvan 2 kartassa. Cu Ni Co Zn Mo S Pt Pd Au Ag % % % % % % ppm ppm ppm ppm AAS AAS AAS AAS XRF LECO OES OES OES AAS 1 0.0 0.01 0.11 0.0 16.9 <0.02 0.0 0.6 2 0.74 0.07 0.10 <0.02 <0.02 <0.02 5 3 0.24 0.09 0.0 1.34 <0.02 <0.02 0.0 2 4 0.07 0.09 0.0 3.39 <0.02 <0.02 0.0 3 5 0.09 0.09 0.0 5.60 <0.02 <0.02 0.0 0.4 6 0.01 0.09 0.0 1.63 <0.02 <0.02 0.0 2 7 0.03 0.14 0.0 8.02 <0.02 <0.02 0.0 2 1 = K/30528, Ra 1807/80, karbonaatti-kvartsijuoni 2 = K/30537, Ra 2397/80, metagabro 3 = K/30538, Ra 2398/80, vaalea metagabro 4 = K/30539, Ra 2399/80, graniitti 5 = K/30540, Ra 2400/80, kvartsijuoni 6 = K/30541, Ra 2401/80, kvartsi-karbonaattijuoni 7 = K/30542, Ra 2402/80, kvartsijuoni Kesäkuussa 1982 Helppi ja Puhakka jatkoivat lohkare-etsintää Lavavaaran ja Korpivaaran muodostamasta vyöhykkeestä luoteeseen karttalehdellä 3633 08 ja pohjoiseen karttalehdille 3633 09 ja 4611 06. Tavoitteena oli malminetsinnällisesti kiinnostavien lohkareviitteiden esiintymisalueen laajuuden selvittäminen. Uusia havaintoja kertyi yhteensä 10 kpl [VJH-82-(1-5), PP-82-(7-9, 11-12)]. 3.1.2. Lohkarenäytteet ja niiden analysointi

13 Kaikista vuosien 1981 ja 1982 lohkaretutkimuksen 46 havainnoista oli otettu palanäyte. Niistä kuudesta (taulukko III) määritettiin seuraavat alkuaineet: Cu, Ni, Co, Zn, Pb, Mo W, F, Au, Ag. Määritykset tehtiin GTK:n kemian laboratoriossa Otaniemessä. 3.2. Kansannäyteaiheen selvitys 3.2.1. Kenttätutkimus Kesällä 1982 tein tunnustelevan käynnin A. Määtän kansannäytteiden alkuperäpaikalle. Mielenkiintoiset määrät kobolttia sisältävät näytteet (taulukko II) olivat Virranlahden pohjukasta rantaviivalta läheltä Kiveskoskea (kuva 2). Rikkikiisupirotteiset näytteet oli lohkaistu paikallisista diabaasilohkareista ja niitä lävistävistä kvartsi-karbonaattijuonista. Paakkolan (1964) tutkimusten perusteella tiedettiin, että kallioperä Ala-Kitkan itärannalla Virranlahden alueella muodostuu leveästä diabaasista. Syksyllä 1982 tutkittiin Ala-Kitkan itärannan rantakivikot ja -kalliot diabaasin alueelta. Tavoitteena oli selvittää kiisuuntumien esiintymistä diabaasissa ja niiden kobolttipitoisuutta. 3.2.2. Näytteenotto ja analysointi Kansannäyteselvityksessä Ala-Kitkan itärannalla kerättiin neljästä lohkare- ja paljastumahavaintokohteesta analyysia varten yhteensä 12 palanäytettä (taulukko V). Näytteistä yksi oli diabaasia leikkaavasta rikkikiisupirotteisesta karbonaattijuonesta. Kaikki muut näytteet olivat rikkikiisupirotteisesta yleensä maasälpävaltaisesta diabaasista. Näytteistä analysoitiin Co, S, Cu ja Ni GTK:n kemian laboratoriossa Otaniemessä.

Kuva 2. Kartta kansannäytelohkareaiheelta. Karttaan on hahmoteltu kallioperän yleispiirteet Paakkolan (1964) mukaan ja rajattu tutkimusalue. Siinä on esitetty kansannäytelohkareiden sijainti ja tutkimuksissa tehdyt paljastuma- ja lohkarehavainnot. 14

15 3.3. Kallioperäkartoitus 3.3.1. Tavoitteet, kartoitetut alueet ja tehdyt havainnot Kesällä 1981 systemaattisen lohkare-etsinnän kanssa saman aikaisesti suoritettiin tunnustelevaa kallioperäkartoitusta. Sen tavoitteena oli tutkimusalueen kivilajivaihteluiden yleispiirteiden selvittäminen. Tunnusteleva kartoitus pyrittiin toteuttamaan profiilityyppisenä kivilajien kulkusuunnan poikki. Sen kaksi pää-profiilia olivat Lavavaaralta Riisitunturin eteläpuolitse Tolvanniemen tyveen ulottuva profiili ja Noukavaaran pohjoispuolista metsäautotietä myötäilevä profiili. Kartoitetut alueet olivat karttalehdillä 3633 07, 08 ja 4611 04, 05. Tunnustelevan kallioperäkartoituksen suorittivat mittakaavassa 1:20 000 Paavo Härmä [PAH-81-(1-107)] ja Seija Junnila [SAJ-81-(1-91)]. Lohkarelöytöjen ja tunnustelevan kallioperäkartoituksen viitteiden perusteella malmiutumisen merkit tutkimusalueella näyttivät liittyvän Kuusamon liuskejakson kvartsiittimuodostuman länsireunaa reunustavaan ja kvartsiittimuodostuman sisällä pitkinä kapeina jaksoina esiintyvään omaleimaiseen kivilajiseurueeseen. Sitä tavattiin hyvin paljastuneena ja tektonisoitumiselta suhteellisen hyvin säästyneenä kvartsiittimuodostuman reunasta Lavavaaran ja Korpivaaran luoteeseen viettävältä rinteeltä. Alue sijoittuu karttalehtien 3633 07 ja 08 rajalle, on rinteen suuntainen ja noin 4 km pitkä. Se päätettiin detaljikartoittaa kesällä 1982 kivilajiseurueen yksityiskohtien selvittämiseksi.

16 Detaljikartoituksessa paikanmäärityksen helpottamiseksi ja myöhemmin suoritettavaa mittausta varten GTK:n geofysiikan osasto linjoitti detaljikartoitusalueen malmitutkimusryhmän pyynnöstä keväällä 1982. Linjoitus oli LK-koordinaatiston mukainen. Kohdetta detaljikartoitettiin 7 km 2 kesällä 1982. Detaljikartoituksen suoritti Jaana Kalliomäki (JHK) mittakaavassa 1:4000 [JHK-82-(1-201)]. Häntä avusti Kaisa Männikkö. Detaljikartoitusalueen paljastuma- ja kivilajikartta on esitetty mittakaavassa 1:10 000 liitteessä 2. Detaljikartoitetun kivilajiseurueen asemaa Kuusamon liuskejakson kvartsiittimuodostumassa ryhdyttiin selvittämään kesällä 1983. Erityistavoitteena oli hankkia kallioperätietoa kvartsiittivyöhykkeen ja gneissialueen kontaktin luonteesta niiden keskinäisen litostratigrafisen aseman määrittämiseksi. Kitkajärvien länsipuolisen tutkimusalueen (kuva 1) kallioperää kartoitettiin mitta 1:20 000. Kartoituksen painopiste oli karttalehdillä 4611 05 ja 08, mutta kartoitus ulotettiin myös karttalehtien 4611 04 ja 3633 07 pohjoisreunaan sekä karttalehden 3633 08 itäosaan. Kartoitettava alue jaettiin kolmeen osaan Jaana Kalliomäen, Kaisa Männikön ja Seppo Rossin kesken siten, että Männikkö kartoitti alueen länsiosan [KHM-83-(1-161)], Kalliomäki keskiosan [JHK-83-(1-178)] ja Rossi itäosan [SIR-83-(1-135)]. Kartoitusten tuloksena syntynyt kivilajikartta on esitetty liitteessä 1 mittakaavassa 1:40 000. Kesäkuun 1984 alussa noin kaksi viikkoa käytettiin aikaisemman kartoituksen revidointiin ja täydentämiseen. Kalliomäki ei tehnyt uusia havaintoja. Männikkö kartoitti uudelleen Pohkeavaaran hyvin paljastunutta lakea ja keskittyi erityisesti tektonisten havaintojen tekoon [KHM-84-(1-12)]. Rossi täydensi aikaisempaa kartoitustaan [SIR-84-(1-23)].

17 3.3.2. Kartoitusnäytteiden analysointi Kallioperäkartoituksen yhteydessä Kitkajärvien länsipuolelta paljastumista kerätyistä 61 palanäytteestä on tehty XRF-menetelmällä silikaattianalyysi (RF 3491/83 - RF 3504/83, RF 95/84 - RF 132/84, RF 131/85 - RF 136/85, RF 248/85 - RF 250/85) GTK:n kemian laboratoriossa Otaniemessä (liite 3). Samoista näytteistä on samalla menetelmällä ja samassa paikassa määritetty Cr, Ni, Rb, Zr ja Ba (liite 4). Osasta silikaattianalyysissä olleista kalliopalanäytteistä analysoitiin GTK:n kemian laboratoriossa Rovaniemellä AAS:llä Co, Cu, Mn, Ni, Pb ja Zn (liite 5). Kallioperäkartoituksen analysoiduista palanäytteistä 52 kpl on detaljikartoitusalueelta kesän 1982 havainnoista ja loput 9 näytettä on otettu detaljikartoitusalueesta koilliseen kesän 1983 kartoituksissa. Näytteenottopaikkojen sijainti detaljikartoitusalueella on nähtävissä liitteessä 2 ja detaljikartoitusalueen ulkopuolella liitteessä 1. 4.3. Geokemialliset malmiviitetutkimukset 4.3.1. Näytteenotto ja analysointi Detaljikartoitusalueelta Korpivaaran rinteeltä oli tavattu useita erilaisia malmiviitteitä. Niiden innoittamana otettiin rinteeltä iskuporalla kalliosta soijanäytteitä kahdesta lähekkäisestä kohteesta. Yleistiedon hankkimiseksi rinnettä alas virtaavaa puroa myöten suoritettiin profiilinäytteenotto (liite 1), koska puron pohjalla olivat paljastuneena lähes kaikki detaljikartoitusalueen kivilajityypit. Profiiliin näytteenottopisteitä kertyi 146 kpl (81-12027 - 81-12172) ja ne sijoittuvat havaintoihin JHK-82-136 - JHK-82-141 (kuva 3). Näytteistä analysoitiin Au grafiittiuu-

18 ni-aas:llä ja Co, Cr, Cu, Mn, Ni, Pb ja Zn liekki-aas:llä (liite 6) GTK:n kemian laboratoriossa Rovaniemellä. Toinen soijanäytteenoton kohde Korpivaaran rinteellä oli molybdeenihohdesuomuja sisältävä ultramafiittipaljastuma VJH-81-21/JHK-82-121 (liite 1 ja kuva 4). Siinä molybdeenihohde esiintyy 1-4 cm laajuisina läiskinä. Paljastumasta otettiin iskuporalla 28 soijanäytettä (81/12173-81/12200). Näytteistä analysoitiin ainoastaan Mo GTK:n kemian laboratoriossa Otaniemessä (Ra 498/82 - Ra 525/ 82). Kallioperäkartoituksessa tutkimusalueelta oli tavattu samanlaista granaattikiillegneissiä (-karsikiveä) kuin Kuusamosta Yli-Kitkajärven länsipuolelta Kouvervaaran Co-Cu-Au-mineralisaatiosta. Kouvervaarassa granaattikiillegneissiin liittyi kultaa (Pankka ja Vanhanen 1984). Kullan esiintymisen selvittämiseksi tämän tutkimuksen alueella otettiin Au-analyysiä varten granaattikiillegneissistä detaljikartoitusalueelta palanäytteet JHK-82-116.3 ja JHK-82-125.2 sekä Noukavaaran pohjoisrinteeltä granaattikiillegneissihavainnosta JHK-83-19/EJV-83-7 kahdeksan palanäytettä (JHK-83-19.1 ja EJV-83-7.1-7, EJV = Erkki Vanhanen). Kulta analysoitiin GTK:n kemian laboratoriossa Rovaniemellä grafiittiuuni-aas:llä. Lisäksi näytteistä analysoitiin liekki-aas:llä Co, Cu, Ni, Pb ja Zn. Palanäytteiden näytteenottokohteet on merkitty liitteeseen 1.

Kuva 3. Kallionäytteenoton profiili Korpivaaran rinteellä. Profiili sijoittuu rinnettä alas virtaavaan puroon. Sen alkupää on rinteen yläosassa. Kuvassa näytteenottopisteiden rinnalla on esitetty kalliopaljastumien rajaus, kivilaji ja havaintotunnus. 19

20 5. NOUKAVAARAN-RIISITUNTURIN ALUEEN KALLIOPERÄ 5.1. Yleistä Kalliomäki (1985) on pro gradu -tutkielmassaan kuvannut malmitutkimuksissa kartoitetun alueen kallioperän yleispiirteet ja tehnyt detaljikartoitusalueen kivilajeista yksityiskohtaisen selvityksen. Kalliomäki (em.) on lisäksi tutkinut alueen kivilajien geokemiaa ja käsitellyt niiden metamorfoosia. Sen vuoksi tässä yhteydessä esitänkin kartoitetun alueen kivilajeista vain koosteen. Samalla kuitenkin tuon esille muutamia omia täydentäviä huomioitani kivilajien petrografiasta, keskinäisistä suhteista ja metamorfoosista. Kivilajien geokemiasta esitän ainoastaan näytteiden analyysitulokset liitteissä 3-5. 5.2. Kivilajit Malmitutkimuksissa kartoitetun alueen valtakivilaji on kvartsiitti. Se kattaa yhtenäisenä muodostumana kartoituskohteen itä- ja eteläosan. Tämän merenrannan ja matalan veden sedimentaatio-olosuhteissa kerrostuneista sedimenteistä syntyneen kvartsiittimuodostuman alueella ja sitä reunustavana esiintyy savi- ja kalkkisedimenteistä sekä emäksisestä vulkaniitista ja ultramafisesta magmakivestä syntynyt kivilajiseurue. Sen jäseniä ovat amfibolia ja pyrokseenia päämineraalina sisältävä karsikivi, amfiboliitti, liuskekivi ja ultramafiitti. Liuskekivi on kartoitusalueen koilliskulmauksessa Ahvenvaaran ympäristössä vaalea-tummaraitaista fylliittiä. Ahvenvaarasta lounaaseen ja osin länteen mentäessä liuskekivi on ensin kiilleliusketta ja etäämpänä granaattia ja sillimaniittia porfyroblasteina sisältävää kiillegneissiä. Karsikivi-amfiboliitti-liuske-ultramafiittikivilajiseurueen kivistä amfiboliitti ja liuskekivi sisältävät yleensä magnetiittia, joten kivilajiseurueen

21 esiintymistä voidaan kvartsiittialueella seurata magneettisella harmaasävykartalla. Kvartsiittialueelta on edellä kuvatusta kivilajiseurueesta koostuvan muodostuman yhteydestä tavattu Ahvenvaaran ympäristöstä kartoitusalueelle poikkeuksellisena kivilajina ja suppea-alaisina esiintyminä konglomeraattia. Kartoitusalueen luoteiskulmaus koostuu pääosin gneisseistä. Niistä vallitsevin on alkuaan merenpohjaan kvartsiittialueen kerrostumisalustaa syvemmälle ja kauemmaksi rannasta kerrostuneista sedimenteistä syntynyt kvartsi-maasälpä-kiillegneissi. Siinä laajana välikerroksena esiintyy vulkaanissyntyiseksi tulkittu ja magnetiittipirotteinen graniittigneissi. Muita kvartsi-maasälpä-kiillegneississä välikerroksina tavattuja kivilajeja ovat amfiboliitti ja kvartsiitti. Tämä kvartsiitti poikkeaa tyypiltään kartoitusalueella vallitsevana esiintyvästä kvartsiitista. Keski- ja tasarakeinen graniitti sekä pegmatiittinen graniitti ovat yleisiä gneissien yhteydessä. Graniitit migmatisoivat ja leikkaavat juonina tai laajoina intruusioina gneissejä. Laajoilla graniittivaltaisilla alueilla graniittien isäntäkivistä on usein nähtävissä vain vähäisiä jäänteitä joko haamumaisina piirteinä tai murtokappaleina. Kartoitusalueella vallitsevassa kvartsiitissa graniitin esiintyminen on huomattavasti harvinaisempaa. Toisaalta diabaasi esiintyy pelkästään kvartsiittialueelle rajoittuvina yleensä kerrosmyötäisinä juonina.

22 5.2.1. Huomioita joidenkin kivilajien erityispiirteistä ja metamorfoosista Kvartsiitti Kvartsiittimuodostumassa kvartsiitti on sisäiseltä rakenteeltaan blastoklastista ja koostumukseltaan pääasiallisesti serisiittikvartsiittia, minkä vuoksi nimitän muodostumaa jatkossa serisiittikvartsiittimuodostumaksi. Siinä esiintyy satunnaisesti lasimaisia ortokvartsiittiosueita. Fuksiitista serisiittikvartsiittimuodostumassa on tehty lukuisia havaintoja (liite 1). Fuksiitti esiintyy yleisimmin vihertävinä läiskinä kallion pinnalla ilman mitään näkyvää kontrollia tai juonimaisesti kapeiden rakojen täytteenä. Vain yksittäisissä havainnoissa fuksiittia on tavattu kerroksellisuutta myötäilevinä raitoina. Mielenkiintoista on se seikka, että fuksiitti rajautuu poikkeuksetta serisiittikvartsiittimuodostuman alueella esiintyvän ja sitä reunustavan karsikivi-amfiboliitti- liuskekivilajiseurueen välittömään läheisyyteen. Fuksiitin esiintymisalueella serisiittikvartsiittiin ilmaantuu usein huomattava maasälpälisä, mikä muuttaa sen arkoosikvartsiitiksi. Kartoitusalueella esiintyy vielä edellä serisiittikvartsiittimuodostumasta kuvatuista poikkeavaa kvartsiittia. Se on sävyltään sinertävää, juonimaista ja täysin uudelleen kiteytynyttä suhteellisen karkeaan raekokoon. Tätä kvartsiittia on tavattu kapeina kerrosraitoina serisiittikvartsiitissa ja huomattavan laajoina välikerroksina kvartsimaasälpä-kiillegneississä. Kontakti gneissiin on juonimaisen terävä tai asteittaisesti vaihettuva. Tässä kvartsiitissa on yleensä havaittavissa kerrosjuovaisuutta ja sitä paikoin samentavat biotiitti- ja amfibolikiteet.

23 Metamorfoosin vaihtelua kvartsiiteissa ei juuri ole havaittavissa. Eräät havainnot serisiittikvartsiitin kvartsijyvästen ja muskoviittisuomujen paikallisesta karkeutumisesta ovat tulkittavissa kohonneen metamorfoosin aiheuttamiksi. Detaljikartoitusalueelta kvartsiitista tavattu sillimaniitti ilmentää suhteellisen korkeaa metamorfoosiastetta. Fylliitti, kiilleliuske ja granaatti-sillimaniitti-kiillegneissi Savivaltaisesta sedimentistä on aivan kartoitusalueen koilliskulmauksessa muodostunut fylliittiä. Sitä on havainnoitu lisäksi useiden kilometrien matkalla länteen kartoitusalueen ulkopuolella. Fylliitti on tumma-vaaleakerrosraitaista ja yleensä muskoviittivaltaista. Biotiitti esiintyy usein suurehkoina porfyroblasteina. Tummat kerrosraidat saavat värinsä hienojakoisesta magnetiitista. Fylliitin yhteyteen liittyy kiilleköyhää, hienojakoista ja tavallisesti punertavaa kvartsimaasälpäliusketta. Sama sedimentti, joka on fylliitin aineksena, on kartoitusalueen koilliskulmauksesta lounaaseen päin mentäessä muuttunut lyhyellä matkalla ensin kiilleliuskeeksi ja sitten granaatti- ja sillimaniittiporfyroblasteja sisältäväksi kiillegneissiksi. Kartoitusalueen koilliskulmauksen vaiheilta lounaaseen näyttää siten metamorfoosiaste jyrkästi kohonneen huomattavan korkealle tasolle. Kiillegneissille on tyypillistä magnetiittipirote. Granaatti- ja sillimaniittiporfyroblastit esiintyvät kiillegneississä vain harvoin yhtäaikaa. Granaattiporfyroblastit näyttäisivät keskittyneen biotiittivaltaiseen ja sillimaniittiporfyroblastit muskoviittivaltaiseen kiillegneissiin. Kartoitusalueen pohjoisosassa Salmijärven Välivaaran ja Noukavaaran välisellä alueella kiillegneissi on usein anatektisesti syntyneiden graniittisuonten migmatisoimaa. Nämä suonigneissit rajautuvat terävästi killegneissin ja kvartsiitin kontaktiin. Graniittisuonet eivät ole edenneet

24 kvartsiitin puolelle. Liitteen 1 kallioperäkartalla granaattikarsiksi nimitetyt kivet ovat amfibolia ja kloriittia sisältäviä granaattikiillegneissejä. Karsikivi Karsikiven tyypillisimmät päämineraalit ovat hailakanvihreä amfiboli ja tummanvihreä diopsidi. Karsikivipaljastumien pinnoilla yleisesti esiintyvät pistemäiset, täplämäiset tai pitkulaiset syöpymät johtuvat karsikiven sisältämän skapoliitin rapautumisesta. Kalimaasälpä ja plagioklaasi ovat tavallisia karsikiven aksessorisia mineraaleja. Todettakoon vielä, että amfiboli-diopsidikivessä aivan kartoitusalueen pohjoisreunalla esiintyy huomattavasti prehniittiä ja röntgendifraktiolla tunnistettua klinozoisiittia (SIR-83-111). Karsikivelle on ominaista kiinteä yhteys fylliitin, kiilleliuskeen tai kiillegneissin kanssa. Karsikivi ja liuske esiintyvät joko selvästi rajattavina vuorokerroksina, joiden leveys kapeimmillaan on senttimetrien luokkaa, tai niiden ainekset ovat sekoittuneet keskenään. Esimerkiksi liitteen 1 kallioperäkartan pohjoisosaan merkityt karsikivivälikerrokset kvartsiitissa sisältävät poikkeuksetta liusketta. Lisäksi karsikivi kartoitusalueella säännöllisesti rajautuu toiselta puoleltaan fuksiittia sisältävään ja yleensä arkoottiseen serisiittikvartsiittiin. Karsikiven ja kvartsiitin raja on joko terävä tai vaihettuminen tapahtuu asteittain.

25 Amfiboliitti Amfiboliitti on tyypillinen kerrosmyötäinen kivilaji karsikiven ja liuskeen kanssa serisiittikvartsiittimuodostuman yhteydessä. Lisäksi sitä esiintyy jonkin verran gneissialueen sisällä, esimerkiksi Pohkeavaaran laella. Amfiboliitti on paljastumissa yleensä massamaista ja harvakseltaan virtausrakenteeseen viittaavia juovia sisältävää. Siihen saattaa paikoin liittyä huomattavasti granaattia. Kuitenkin myös vahvasti kerrosrakenteista amfiboliittia on tavattu useiden metrien vahvuisina kerrospinkkoina. Niissä amfiboliitti on selkeästi tuffi- tai tuffiittisyntyistä. Kvartsi-maasälpä-kiillegneissi ja graniittigneissi Kartoitusalueen luoteiskulmauksen gneissialueen valtakivilaji on harmaa kvartsimaasälpä-kiillegneissi. Valtaosassa paljastumia se on suhteellisen kiilleköyhää. Siinä esiintyy kiillerikkaita välikerroksia, mutta laajemmat yhtenäiset kiillegneissiosueet ovat harvinaisia. Kvartsi-maasälpä-kiillegneissi on lähes poikkeuksetta pienten graniittisuonten migmatisoimaa. Vahvasti suonigneisseiksi migmatisoituneet gneissit ovat kuitenkin harvinaisia. Pohkeavaarassa kvartsimaasälpä-kiillegeissistä on tavattu pieniä sillimaniittikiteitä. Kvartsi-maasälpä-kiillegneississä esiintyy leveänä välikerroksena punertavaa magnetiittipirotteista ja tasarakeista graniittigneissiä. Sille puolestaan ovat tyypillisiä kapeat yksittäiset amfiboliittivälikerrokset. Poikkeuksellisesti graniittigneissi ja amfiboliitti Pohkeavaaran koillispuolella muutamassa paljastumassa vuorottelevat lähes tasalevyisinä kapeahkoina kerroksina.

26 5.3. Stratigrafia ja tektoniikka Serisiittikvartsiittimuodostuma on sähköisesti ja magneettisesti neutraali. Sen alueella karsikivi-amfiboliitti-liuskekivilajiseurue tulee hyvin magneettisesti esille. Serisiittikvartsiittimuodostumassa karsikivi-amfiboliitti-liuskekivilajiseurue esiintyy sekä pitkinä nauhamaisina usein taipuilleina tai haarautuvina vyöhykkeinä että vaihtelevan muotoisina silmäkkeinä. Lisäksi karsikivi-amfiboliitti-liuskekivilajiseurue reunustaa lännessä serisiittikvartsiittimuodostumaa. Näiden kahden muodostuman keskinäinen suhde muodostui ratkaisevaksi kartoitusalueen stratigrafian ja tektoniikan selvittämisessä. Karsikivi-amfiboliitti-liuskekivilajiseurueen piirteet serisiittikvartsiittimuodostuman alueella olivat ratkaisun avaimena (liite 1). Stratigrafia ja tektoniikka ovat kiinteässä vuorovaikutussuhteessa toisiinsa. Kun toisessa tapahtuu muutos, se heti vaikuttaa toiseen. Serisiittikvartsiittimuodostuman alueella stratigrafisen ja tektonisen tulkinnan täytyi siten yhdessä toteuttaa havaitut kallioperän piirteet. Poimutus kartoitusalueella on samanlaista kuin Silvennoisen (1972) ja Simosen (1980a) Kuusamon liuskejaksosta Kitkajärvien itäpuolelta kuvaama. Tässä poimutuksessa karsikivi-amfiboliitti-liuskekivilajiseurueen esiintymistyyli serisiittikvartsiittimuodostuman yhteydessä selittyy vain, jos serisiittikvartsiittimuodostuma on karsikivi-amfiboliitti-liuskekivilajiseurueen kerrostumisalusta. Siten karsikivi-amfiboliitti-liuskekivilajiseurue nykyisessä eroosiotasossa on nähtävissä poimuttuneen serisiittikvartsiittimuodostuman painanteissa. Tämän tulkinnan kanssa yhteen sopivat myös kivilajien säännönmukaiset erityispiirteet näiden kahden muodostuman rajalla. Siinä serisiittikvartsiitin kanssa kontaktiin ilmaantuu karsikivi ja serisiittikvartsiitti saa kontaktin läheisyydessä fuksiitti- ja maasälpälisän.

27 Geologi Eero Hanski (henkilökohtainen tiedonanto) on Peräpohjan liuskealueelta karttalehden 3614 kallioperäkartoituksessa kalevan metasedimenteistä läheltä jatulin kontaktia tavannut vuorottelevista graniittiskoostumuksisesta kerroksesta ja amfiboliittikerroksesta koostuvan johtohorisontin. Mielestäni kyseessä on sama ja samassa stratigrafisessa asemassa oleva kivilajiseurue kuin graniittigneissi amfiboliittivälikerroksineen tämän työn kartoitusalueella. Näin gneissialueen kivien on luontevasti ajateltavissa kerrostuneen karsikivi-amfiboliitti-liuskekivilajiseurueen päälle tai sen jatkoksi. Kartoitushavainnot eivät myöskään mitenkään tue sitä mahdollisuutta, että gneissialue olisi ollut serisiittikvartsiittimuodostuman kerrostumisalustana. Kartoitusalueen koillisnurkkauksesta karsikivi-amfiboliitti-liuskekivilajiseurueen yhteydestä on tavattu konglomeraatti. Sen mukulat koostuvat serisiittikvartsiittimuodostuman alueen kivilajeista. Konglomeraattiin alueellisesti liittyy serisiittikvartsiittimuodostuman puolelle sijoittuva grauvakkamaisarkoottinen liuske. Sillä ja konglomeraatilla on todennäköisesti geneettinen yhteys. Konglomeraatti ja grauvakkamaisarkoottinen liuske rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat ilmeisesti muodostuman sisäisiä tuotteita. Niiden syntytapahtumia on vaikea täsmällisesti hahmottaa ja stratigrafista asemaa tarkasti rajata. Yhdessä paikassa konglomeraatti vaikuttaisi sijoittuvan serisiittikvartsiittimuodostuman ja karsikiviamfiboliitti-liuskekivilajiseurueen rajalle. Toisaalla konglomeraatin esiintymisalue leikkaa näiden kahden kivilajimuodustuman kontaktia. Tällöin konglomeraatin iskos ja mukulat näyttäisivät saaneen aineksensa havaintopaikkoja ympäröivistä kivilajeista. Mahdollisesti konglomeraatti ja grauvakkamaisarkoottinen liuske kertovat serisiittikvartsiittimuodostuman ja karsikivi-amfiboliittiliuskekivilajiseurueen rajapinnan vyöhykkeen jo iskostuneiden sedimenttien paikallisissa liikunnoissa kohonneen vaihtelevan korkuisesti eroosiolle alttiiksi.

28 Edellä esitettyjen havaintojen perusteella kartoitusalueen luoteiskulmauksen gneissit ovat litostratigrafiassa sijoitettavissa kalevaan. Tällöin serisiittikvartsiittimuodostuma kuuluu Silvennoisen (1972) Rukatunturin alueen stratigrafiakaaviossa Rukatunturin kvartsiittimuodostumaan. Karsikivi-amfiboliittiliuskekivilajiseurue on liitettävissä Silvennoisen (em.) stratigrafiakaavion dolomiitti- ja amfiboliliuskemuodostumiin. 6. LOHKARE-ETSINNÄN TUOTTAMAT MALMIVIITTEET 6.1. Yleistä Lohkare-etsintä tuotti malmiviitelöydöksiä kolmelta erilliseltä alueelta. Niitä olivat Riisitunturin ympäristö siitä länteen karttalehtien 3633 07 ja 4611 04 rajalla ja etelään Tavivaaran länsipuoli, Noukavaaran kohdalla metsäautotien varsi ja Korpivaaran-Lavavaaran luoteisrinne. Havainnoiduille malmimineraaleja sisältäneille lohkareille oli luonteenomaista voimakas pyöristyneisyys. Lohkareiden lisäksi malmimineraalihavaintoja tehtiin myös kalliopaljastumista. Lohkareetsinässä kerätyistä näytteistä muutamista tehtiin malmianalyysi. Niiden tulokset on esitetty taulukossa III.

29 Taulukko III. Kesän 1981 lohkare-etsinnässä kerätyistä näytteistä tehtyjen analyysien tulokset. Näytteet 1-5 ovat kalliopaljastumista. Niistä 4 ja 5 ovat satunnaisesti molybdeenihohdeläiskiä sisältävistä paljastumista. Näytteen 5 näytteenottopaikka on merkitty liitteen 1 kallioperäkarttaan. 1 2 3 4 5 6 Cu % AAS 0.13 0.10 0.05 0.02 0.0 0.07 Ni % AAS 0.0 0.01 0.0 0.04 0.02 0.04 Co % AAS 0.01 0.01 0.0 0.01 0.01 0.01 Zn % AAS 0.0 0.0 0.0 0.01 0.0 0.0 Pb % AAS 0.0 0.01 0.0 0.0 0.0 0.01 Mo % XRF 0.0 0.0 0.0 0.04 0.01 0.0 W % KOL 0.01 0.01 0.01 0.01 0.01 0.01 F % I 0.03 0.02 0.03 0.04 0.05 0.01 Ag ppm 2 7 0 1 2 2 Au ppm 0.0 0.0 0.0 0.0 0.0 0.0 1 = VJH-81-12.1, Ra 5110/81, RF 3066/81, kiillegneissi, 3633 08, x = 7351.12, y = 564.02 2 = VJH-81-16.1, Ra 5111/81, RF 3067/81, karsi 3633 08, x = 7351.04, y = 564.13 3 = VJH-81-18.1, Ra 5113/81, RF 3069/81, amfiboliitti, 3633 08, x = 7351.36, y = 564.47 4 = VJH-81-19.1, Ra 5333/81, RF 3288/81, ultramafiitti, 3633 08, x = 7351.12, y = 563.99 5 = VJH-81-21.1, Ra 5114/81, RF 3070/81, ultramafiitti, 3633 08, x = 7351.16, y = 564.11 6 = PP-81-L59.1, Ra 5118/81, RF 3074/81, gabro, 3633 07, x = 7349.68, y = 561.60 Alue Lavavaarasta ja Korpivaarasta luoteeseen osoittautui malminetsinnällisesti tyhjäksi. Vaikka alueella on runsaasti lohkareikkoja, yhtään malmimineraaliviitettä ei tavattu. Lohkareiden kivilaji on suhteellisen monotonista graniitin migmatisoimaa kvartsi-maasälpä-kiillegneissiä. Kitkajärvien länsipuolisen tutkimusalueen (kuva 1) pohjoispuolelta löytyi yksittäisiä kuparikiisua, rikkikiisua ja magneettikiisua sisältäneitä karsikivi-, amfiboliitti-ja gabrolohkareita. Ne eivät kuitenkaan antaneet aihetta jatkoselvityksiin.

30 6.2. Riisitunturi Sen länsi- ja eteläpuolelta löytyi kuparikiisua, magneettikiisua ja rikkikiisua sisältäviä karsikivilohkareita ja pari molybdeenihohdetta sisältävää graniittilohkaretta. Nämä täydensivät hyvin tunnustelevassa lohkare-etsintävaiheessa syksyllä 1980 tehtyjä havaintoja. 6.3. Noukavaara Alueelta tavattiin merkkejä kuparikiisusta ja kuparihomeesta. Noukavaaran pohjoisrinteen alaosasta Helppi löysi kuparikiisua sisältävän kiillerikkaasta granaattikarsikivestä koostuvan paljastuman (VJH-81-2). Siitä tekivät myöhemmin paljastumahavainnot Kalliomäki (JHK-83-19) ja Vanhanen (EJV-83-7, ks. luku 4.3. Geokemialliset malmiviitetutkimukset). Paljastuman läheltä Puhakka löysi yli metrin halkaisijaltaan olevan kuparikiisupitoisen karkearakeisesta diopsidiamfibolikarsikivestä koostuvan lohkareen (PP-81-L3). Siinä kuparikiisu esiintyi pesäkkeinä kvartsi-karbonaattijuonten ja -pahkujen yhteydessä. 6.4. Korpiselkä - Lavavaara Tunnustelevan kallioperäkartoituksen (ks. luku 3.3. Kallioperäkartoitus) antamien kivilaji- ja paljastuneisuusviitteiden ohjaamana Korpiselän-Lavavaaran luoteisrinteelle kohdistunut lohkare-etsintä tuotti useita havaintoja heikoista rikkikiisu- ja magneettikiisupitoisuuksista kiillegneississä, karsikivessä ja serisiittikvartsiitissa.

31 Mielenkiintoisimmat havainnot olivat Helpin löytämä laaja molybdeenihohdepesäkkeitä hajanaisesti sisältävä ultramafiittipaljastuma (VJH-81-21 = JHK-82-121) ja Puhakan löytämä halkaisijaltaan noin 30 cm ollut scheeliittiä ja rikkikiisua kasaumina sisältänyt diopsidi-amfibolikarsikivilohkare (PP-81-L8). Kummankin havainnon paikat on merkitty liitteen 1 karttaan. Scheeliittiä sisältänyt diopsidi-amfibolikarsikivilohkare PP-81-8 löytyi paikallisesta amfiboliittilohkareikosta. Se oli särmiltään voimakkaasti pyöristynyt. Muita vastaavia lohkareita ei läheisyydestä löytynyt. Pyynnöstäni maaperäosaston geologi Raimo Sutinen muiden töittensä ohella selvitti lohkareen kulkeutumista. Maapeitteestä lohkareen läheisyydestä ei löytynyt minkäänlaisia viitteitä volframista. Sutisen arvion mukaan lohkare on hyvin pitkämatkainen ja kulkeutunut lännestä päin. 7. GEOKEMIALLISTEN MALMIVIITETUTKIMUSTEN TULOKSET Korpivaaran puroprofiilin 81-12027 - 81-12172 (JHK-82-136 - JHK-82-141) soijanäytteiden analyysitulokset on esitetty liitteessä 6. Korkeimmat Aupitoisuudet, 360 ja 260 ppb, saatiin profiilin yläosasta apliittigraniittijuonesta. Lieviä Au-pitoisuuksia tavattiin raitaisesta amfibolikarsikivestä ja satunnaisesti kvartsiitista. Puroprofiililta Au:n lisäksi analysoitujen muiden alkuaineiden pitoisuudet olivat vähäisiä ja yleensä satunnaisesti hieman vaihtelevia. Kohonneet Ni-pitoisuudet kuitenkin selvästi rajaavat ultraemäksisen kiven. Kohonneet Cu-pitoisuudet puolestaan keskittyvät raitaisen amfibolikarsikiven ja ultramafiitin alueille.

32 Molybdeenihohdekasaumia sisältäneen ultramafiittipaljastuman soijanäytteiden näytteenottopisteet ja näytteiden Mo-pitoisuudet on esitetty kuvassa 4. Otetuista 28 soijanäytteestä 23 näytteen Mo-pitoisuus oli alle 10 ppm. Kaksi parasta Mopitoisuutta olivat 240 ja 215 ppm. Molybdeeniä voidaan todeta paljastumassa esiintyvän satunnaisesti ja vähäisiä määriä. Granaattikiillegneissistä (-karsikivestä) otettujen palanäytteiden analyysitulokset on esitetty taulukossa IV. Kultaa tavattiin vain kolmessa näytteessä. Niiden Au-pitoisuudet olivat 110, 20 ja 8 ppb. Parhaimman Au-pitoisuuden yhteydessä ovat näytteiden korkeimmat Cu- ja Co-pitoisuudet (Cu 2900 ppm, Co 300 ppm). Samanlaisessa kivessä Yli-Kitkajärven itäpuolella albiittiutuneen kvartsiitin yhteydessä Kouvervaaran Co-Cu-Au-mineralisaatiossa esiintyy metallista kultaa (Erkki Vanhanen, henkilökohtainen tiedonanto 1983). Noukavaaran-Riisitunturin alueelta ei ole havaittu Kouvervaarasta tavatun kaltaista hydrotermisten muutosten aiheuttamaa kvartsiitin albiittiutumista. Ehkä siinä on syy, miksi Noukavaaran-Riisitunturin alueella ei myöskään granaattikiillegneississä esiinny kultaa. 8. KANSANNÄYTEAIHEEN MERKITYS Ala-Kitkan itäranta heti Virranniemen eteläpuolelta on verraten hyvin paljastunut ja lohkareikkoinen. Useat paljastumista ja lohkareikoista koostuvat gabromaisesta plagioklaasivaltaisesta diabaasista (kuva 2). Diabaasihavainnot edustanevat ainakin jonkin verran differentioituneen kerrosjuonen yläosaa.

Kuva 4. Havaintokohde JHK-82-121. Kuvassa on esitetty kalliopaljastuman rajaus, sen kivilajit ja soijanäytteiden näytteenottopisteet. Kuvassa kalliopaljastuman alapuolella on esitetty soijanäytteiden molybdeenianalyysin tulokset. Kuva on Kalliomäen (1985) pro gradu -tutkielmasta. 33

34 Taulukko IV. Granaattikiillegneissinäytteiden (-karsikivinäytteiden) analyysitulokset. Näytteet koostuvat isokokoisista granaattiporfyroblasteista (0.5-4 cm) sekä iskosmaisesti esiintyvistä biotiitista, kloriitista, tremoliitista ja kvartsista. Näytteet JHK-83-19.1 ja EJV-83-7.1-7 ovat samasta paljastumasta (1 m x 10 m) tasaisin välein koko paljastuman alueelta. Näytteenottokohteen sijainti on esitetty liitteessä 1. Co Cu Ni Pb Zn Au ppm ppm ppm ppm ppm ppb JHK-82-116.3 13 134 37 6 5 8 JHK-82-125.2 54 28 106 16 65 0 JHK-83-19.1 26 350 64 15 8 0 EJV-83-7.1 12 260 32 7 3 0 EJV-83-7.2 20 160 34 8 10 0 EJV-83-7.3 16 110 49 8 13 20 EJV-83-7.4 300 2900 36 2 1 110 EJV-83-7.5 13 34 49 8 2 0 EJV-83-7.6 19 70 80 8 4 0 EJV-83-7.7 14 3 44 8 2 0 Tehdyissä diabaasihavainnoissa pirotemaisesti tai kasaumina esiintyvä rikkikiisu on tyypillinen. Rikkikiisukiteet ovat omamuotoisia. Hyvin kapeat, harvakseen esiintyvät kvartsi-karbonaatti- ja karbonaattijuonet ovat diabaasille ominaisia. Mitään silmin näkyvää muuttumista ei diabaasihavainnoissa todettu. Kaksitoista rikkikiisupitoista diabaasinäytettä analysoitiin. Niiden rikkipitoisuus vaihteli välillä 2.87 % - 10.3 %. Rikkipitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin kansannäytteissä (taulukko II). Kansannäytteiden kobolttipitoisuudet vaihtelivat hieman 1000 ppm:n molemmin puolin. Tämän tutkimuksen yhteydessä kerätyissä näytteissä paras kobolttipitoisuus oli vain 560 ppm ja heikoimmillaan kobolttipitoisuudet olivat alle 100 ppm:n (taulukko V). Vaikka diabaasipaljastuma sisältää huomattavasti rikkikiisua tasaisena pirotteena, ei kiveen välttämättä liittynyt juuri ollenkaan kobolttia. Kansannäyteaihe ei näin ollen osoittautunut malminetsinnällisesti merkittäväksi.

35 Taulukko V. Ala-Kitkan itärannan kansannäyteaiheen tutkimuksissa kerättyjen palanäytteiden analyysitulokset. Co S Cu Ni ppm % ppm ppm AAS LEKO AAS AAS 1 560 10.3 390 57 2 120 3.16 520 43 3 180 2.95 24 23 4 220 3.41 23 24 5 220 2.99 16 32 6 120 2.87 170 25 7 81 3.56 89 72 8 63 9.27 40 15 9 35 9.03 41 13 10 27 7.85 62 18 11 24 4.84 230 17 12 49 4.07 340 16 1 = SIR-82-L40.1, Ra 2766/82, leukogabro 2 = SIR-82-L40.2, Ra 2767/82, leukogabro 3 = SIR-82-L40.3, Ra 2768/82, leukogabro 4 = SIR-82-L40.4, Ra 2769/82, leukogabro 5 = SIR-82-L40.5, Ra 2770/82, leukogabro 6 = SIR-82-L40.6, Ra 2771/82, gabro 7 = SIR-82-L43.1, Ra 2772/82, gabro 8 = SIR-82-44.1, Ra 2773/82, leukogabro 9 = SIR-82-44.2, Ra 2774/82, leukogabro 10 = SIR-82-44.3, Ra 2775/82, leukogabro 11 = SIR-82-45.1, Ra 2776/82, leukogabro 12 = SIR-82-45.2, Ra 2777/82, karbonaattijuoni

36 9. MALMIAIHEEN ARVIOINTI Tutkimusalueen kallioperä on yleispiirteiltään samanlaista kuin Kitkajärvien itäpuolella. Sieltä on tutkittu useita kultaa, kobolttia ja kuparia sisältäviä mineralisaatioita (Pankka ja Vanhanen 1984, Pankka 1989). Ne liittyvät hydrotermisesti muuttuneisiin (albiittiutuneisiin ja serisiittiytyneisiin) kiviin ja ovat yleensä havaittavissa aerogeofysikaalisilta sähköisiltä matalalentokartoilta. Eräissä niistä kullan pitoisuus ja määrä alkaa olla malmin luokkaa. Tutkimusalueelta kyllä löydettiin lohkareista ja kalliopaljastumista vähäisiä viitteitä kuparin, volframin, koboltin, molybdeenin ja kullan esiintymisestä. Mitään Kitkajärvien itäpuolelta havaitun kaltaista hydrotermistä muuttumista ei kuitenkaan tavattu. Myöskään ei mitään aerogeofysikaalisia viitteitä mineralisoitumista todettu käytettävissä olevasta matalalentoaineistosta. Geologi Kari Pääkkösen (henkilökohtainen tiedonanto) mukaan tässä työssä tutkitulta alueelta on Kemi Oy:n tutkimuksissa 1970-luvun lopulla todettu uraanimineralisaatiota pegmatiittigraniittijuonista ja migmatiitista. Uraanimineralisaatioista Suovajärven eteläpuolelta Noukavaarasta noin 3 km itäkoilliseen tavattuja Erkki Vanhanen (1981) on kuvannut pro gradu -tutkielmassaan. Muutoin käytettyjen tutkimusmenetelmien tulosten perusteella tutkimusalue vaikuttaa malminetsinnällisesti neutraalilta. Sen vuoksi malmitutkimukset siellä päätettiin lopettaa. geologi Seppo Rossi

37 10. KIRJALLISUUSVIITTEET Hackman, V. ja Wilkman, W. W., 1925, Suomen geologinen yleiskartta 1:400 000. Vuorilajikartta, lehti D-6, Kuolajärvi. Geologinen toimisto. Juhava, R., 1969. Kuusamon liuskejakson rakenteesta Posion Hyväniemen-Riisitunturin alueella. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, geologian laitos. Paakkola, J., 1964, Kuusamon pitäjän Virranniemen-Vallioniemen alueen kallioperä. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopisto, geologian laitos. Pankka, H., 1989. Epigeneettiset Au-Co-U-malmiesiintymät Kuusamon liuskealueella. Lisensiaattitutkimus. Turun yliopisto, geologian laitos. Pankka, H. ja Vanhanen, E., 1984. Kuusamon liuskealueen kultakobolttitutkimuksista. Geologi 8, 36 vsk., 125-130. Silvennoinen, A., 1972. On the stratigraphic and structural geology of the Rukatunturi area, Northeastern Finland. Geological Survey of Finland, Bull. 257. 48 p. Silvennoinen, A., 1985. On the Proterozoic stratgraphy of Northern Finland. Julkaisussa Proterozoic exogenic processes and related metallogeny. Proceedings of the symposium held in Oulu, Finland, August 15-16, 1983. Toim. K. Laajoki ja J. Paakkola, Geological Survey of Finland, Bull. 331, 107-116. Silvennoinen, A., Honkamo, M., Juopperi, H., Lehtonen,M., Mielikäinen, P., Perttunen, V., Rastas, P., Räsänen, J. ja Väänänen, J., 1980. Main features of the stratigraphy of North Finland. Julkaisussa Jatulian geology in the eastern part of the Baltic Shield. Proceedings of a

38 Finnish-Soviet Symposium held in Finland 21st - 26th August 1979. Toim. A. Silvennoinen, The Committee for Scientific and Technical Co-operation bitween Finland and Soviet Union, Rovaniemi, 1980, 153-162. Simonen, A., 1980a. The Precambrian in Finland. Geological Survey of Finland, Bulletin 304, 58 s. Simonen, A., 1980b. Suomen kallioperä 1:1 000 000. Geologinen tutkimuslaitos. Vanhanen, E., 1981. Kuusamon Simonkorven kallioperä ja siihen liittyvät uraanimineralisaatiot. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopiston geologian laitos. 11. LIITTEET 1. Riisitunturin-Noukavaaran alueen kallioperäkartta 1:40 000, M 11.7/3633 + 4611/-90/1. 2. Korpivaaran-Lavavaaran detaljikartoitusalueen kallioperäkartta 1:10 000. 3. Kallioperäkartoituksen 61 palanäytteen XRF-silikaattianalyysien tulokset (%). 4. Silikaattianalyysissä olleiden 61 näytteen XRF:llä määritetet Cr-, Ni-, Rb-, Sr-, Zr- ja Ba-pitoisuudet (%). Näytteiden numerointi on sama kuin liitteessä

39 3. 5. Silikaattianalyysissä olleista näytteistä 52 näytteen AAS:llä määritetyt Co-, Cu-, Mn-, Ni-, Pb- ja Zn-pitoisuudet (ppm). Näytteiden numerointi on sama kuin liitteessä 3. 6. Korpivaaran puroprofiilin 81-12027 - 81-12172 (JHK-82-136 - JHK-82-141) soijanäytteistä AAS:llä määritetyt Au-pitoisuudet (ppb) sekä Co-, Cr-, Cu-, Mn-, Ni-, Pb- ja Zn-pitoisuudet (ppm). 12. LIITTYY 1. Kalliomäki, J., 1985. Posion Riisitunturin-Noukavaaran alueen geologiasta Kuusamon liuskejakson länsiosissa. Geologian ja mineralogian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, geologian laitos, 88 s. 2. Männikkö, K., 1984. Raportti Posion Pohkeavaaran rakennegeologisista tutkimuksista kesällä 1984. Käsikirjoitus. Geologian tutkimuskeskus, Pohjois-Suomen aluetoimisto, malmitutkimus, 6 s. 3. Maastohavainnot vuosilta 1980-1984: 1. Helppi, V. (VJH); VJH-80-(11-38), VJH-81-(1-22), VJH-82-(1-5) 2. Puhakka, P. (PP); PP-80-(34-37), PP-81-[(1-11) - (57-59)], PP- 82-(7-9, 11-12)