Kuusamon Juomasuon kulta-kobolttiesiintymien lähiympäristön kultamalmitutkimukset vuosina

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto M19/4613/-92/1/10 Kuusamo Hangaslampi, Hangaspuro, Sakarinkaivulamminsuo, Hangasvaara, Pohjaslampi, Isoaho, Hanhilampi, Rytisuo, Ukonmurto, Lehdonahot, Kotikorvet Erkki Vanhanen 28.04.1992 Kuusamon Juomasuon kulta-kobolttiesiintymien lähiympäristön kultamalmitutkimukset vuosina 1986-1991

2 YHTEENVETO Vuonna 1985 Geologian tutkimuskeskus (GTK) paikansi Juomasuon kultaesiintymät geofysikaalisten matalalentojen perusteella. Esiintymät sijaitsevat noin 50 km Kuusamon kirkonkylästä pohjoiseen. Maastotutkimukset tehtiin vuosina 1985-1989. Tieteellinen tutkimus jatkuu edelleen. Vuonna 1990 Outokumpu Oy osti Juomasuon esiintymät ja on sen jälkeen tehnyt siellä lisätutkimuksia kaivostoimintaa ajatellen. Koska Juomasuon esiintymät havaittiin kullan ja koboltin suhteen hyvin lupaaviksi taloudellista hyödyntämistä ajatellen, aloitettiin esiintymien lähiympäristön tutkiminen lisäesiintymien paikantamiseksi. Juomasuon ympäristön tutkimus käsittää noin 20 km 2 :n suuruisen alueen, jolla on tehty sähköiset slingram-, VLF-R- ja IP-mittaukset sekä magneettiset mittaukset. Syväkairausreikiä on kairattu 49 kpl, yhteensä 4943,2 m. Lyhyitä POKA-reikiä (poraus-kairaus) on kairattu Hangaslammin esiintymään 15 kpl, yhteensä 332,65 m. Ohuiden maapeitteiden alueella kaivinkonemontutus yhdessä geologisen detaljikartoituksen kanssa on ollut hyvin tärkeä tutkimusmenetelmä. Tutkimusojia on kaivettu kaikkiaan 82 kpl, yhteispituudeltaan noin 5800 m. Tämän tutkimuksen tuloksena on paikannettu 9 kultaesiintymää, joissa kultapitoisuus ylittää 1 g/tn. Lisäksi Outokumpu Oy on paikantanut 1970-luvulla kaksi kultaesiintymää, joiden kultapitoisuus ylittää tämän rajan. Paikannetuista esiintymistä Hangaslammin esiintymä on tärkein sisältäen noin 250 000 tn kultapitoista kiveä, jonka kultapitoisuus on 5.3 g/tn. Tämän lisäksi Hangaslammin alueelta on paikannettu pieni esiintymä, jonka kokoa ei ole kuitenkaan arvioitu. Toinen merkittävä esiintymä on noin puoli kilometriä Hangaslammin esiintymästä itään oleva Pohjasvaaran esiintymä, jonka tutkimukset ovat kuitenkin vielä kesken. Juomasuon pohjoispuolelta, Sakarinkaivulamminsuolta on paikannettu kolme kultaesiintymää, joiden kokoa ei ole lopullisesti määritetty. Kertyneen tutkimusaineiston perusteella lisäesiintymien paikantaminen täältä on todennäköistä.

Hangaspuron esiintymä sijaitsee Juomasuon länsipuolella. Esiintymää ei ole rajattu ja todennäköisyys, että lisää kultapitoista kiveä löytyy on suuri. 3 Pohjaslammen itä- ja eteläpuolelta on paikannettu Outokumpu Oy:n löytämien esiintymien (Pohjaslampi 1 ja Isoaho 1) lisäksi Isoaho 2 ja Hanhilampi 2 esiintymät, joissa kultapitoisuus ylittää reilusti 1 g/tn rajan. Esiintymien tarkkaa kokoa ei ole tutkittu. Mainittujen esiintymien lisäksi on tutkittu kahdeksan kohdetta (Pohjaslampi 2 ja 3, Hanhilampi 1, Hangasvaara, Ukonmurto, Rytisuo, Lehdonahot ja Kotikorvet), joissa kultapitoisuudet ovat alhaisia tai niissä ei ole todettu kultaa lainkaan. Kultaesiintymät sijaitsevat hyvin voimakkaasti hydrotermisesti muuttuneissa kivissä, joista tärkeimpiä ovat kvartsi-serisiitti-, kloriitti-serisiitti- ja kloriitti-biotiitti-kivet. Hydrotermiset kivet ovat syntyneet sedimentogeeniseen serisiitti-kvartsiittimuodostumaan, vulkanogeeniseen vihreäkivi II muodostumaan tai silttikivimuodostuman alaosiin. Kultaesiintymien synnyn kannalta erityisen otollinen on kontaktivyöhyke serisiitti-kvartsiittimuodostuman ja vihreäkivi II muodostuman välillä. Tämä tutkimus osoittaa, että Juomasuon ympäristö on erittäin kultamalmipotentiaalinen. Mahdollisuudet löytää alueelta taloudellisesti hyödynnettäviä kultaesiintymiä ovat hyvät

4 SISÄLLYS 1. JOHDANTO 7 2. TUTKIMUSTEN TAUSTA 9 3. ALUEELLISET TUTKIMUKSET 9 3.1. Geofysikaaliset tutkimukset 9 3.2. Geokemialliset tutkimukset 10 3.3. Geologinen kartoitus 11 4. TUTKIMUSALUEEN GEOLOGIASTA 11 5. KOHTEELLISET TUTKIMUKSET 13 5.1. Hangaslampi 13 5.1.1. Geofysikaaliset tutkimukset 13 5.1.2. Syväkairaus ja tutkimusojat 13 5.1.3. Kemialliset analyysit. 14 5.1.4. Petrografiset tutkimukset 15 5.1.5. Geologia 15 5.1.5.1. Vihreäkivi 15 5.1.5.2. Albiitti-biotiitti- ja albiittikivet 17 5.1.5.3. Biotiittiserisiittiliuske ja kvartsiitti 18 5.1.5.4. Kvartsi-kloriitti-biotiittikivi 18 5.1.5.5. Kvartsi-serisiittikivi 18 5.1.6. Malmimineralogia 19 5.1.7. Tutkimustulokset 20 5.2. Hangaspuro 23 5.2.1. Tutkimukset 23 5.2.2. Geologiasta 24 5.2.3. Tutkimustulokset 25

5 5.3. Sakarinkaivulamminsuo 26 5.3.1. Tutkimukset 26 5.3.2. Geologiasta 27 5.3.3. Tutkimustulokset 27 5.3.3.1. Sakarinkaivulamminsuo 1 27 5.3.32. Sakarinkaivulamminsuo 2 28 5.3.33. Sakarinkaivulamminsuo 3 28 5.3.3.4. Sakarinkaivulamminsuo 4 28 5.4. Hangasvaara 29 5.4.1. Tutkimukset 29 5.4.2. Geologiasta 29 5.4.3. Tutkimustulokset 30 5.5. Pohjaslampi ja Isoaho 30 5.5.1. Tutkimukset 31 5.5.2. Geologiasta 31 5.5.3. Tutkimustulokset 32 5.5.3.1. Pohjaslampi 1 32 5.5.3.2. Pohjaslampi 2 33 5.5.3.3. Pohjaslampi 3 33 5.5.3.4. Isoaho 1 34 5.5.3.5. Isoaho 2 34 5.6. Hanhilammit 35 5.6.1. Tutkimukset 35 5.6.2. Geologiasta 36 5.6.3. Tutkimustulokset 36 5.6.3.1. Hanhilampi 1 36 5.6.3.2. Hanhilampi 2 37 5.7. Ukonmurto 38 5.7.1. Tutkimukset 38 5.7.2. Tutkimustulokset 39

6 5.8. Rytisuo 39 5.8.1. Tutkimukset 39 5.8.2. Tutkimustulokset 40 5.9. Lehdonahot 40 5.9.1. Tutkimukset 40 5.9.2. Tutkimustulokset 40 5.10. Kotikorvet 41 5.10.1. Tutkimukset 41 5.10.2. Tutkimustulokset 41 6. ALUEEN JA ESIINTYMIEN ARVIOINTI 42 KIRJALLISUUS- JA RAPORTTIVIITTEET 45 LIITTEET 46 LIITTYY 46

7 1. JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) paikansi Juomasuon kulta-kobolttiesiintymät vuonna 1985. Malmitutkimukset tehtiin vuosina 1985-1989 (Pankka 1989). Esiintymät sijaitsevat varsin suppealla alueella karttalehdellä (1:20000) 4613 02B lähellä Käylän kylää, noin 45-50 km Kuusamon kirkonkylästä Sallan suuntaan (kuva 1). Koska Juomasuon esiintymät osoittautuivat varsinkin kullan suhteen hyvin malmipotentiaalisiksi, tehtiin niiden lähiympäristössä kultamalmitutkimuksia vastaavan tyyppisten esiintymien paikantamiseksi. Tutkimusten seurauksena on paikannettu kultapitoisia esiintymiä (kuva 1) Pohjasvaaran (Hangaslampi ja Pohjasvaara), Pohjaslammin (Pohjaslampi ja Isoaho), Hanhilampien, Sakarinkaivulammin, Hangaspuron ja Hangasvaaran alueilla. Lisäksi on tutkittu joitakin kultapotentiaalisia, mutta kultapitoisuuksiltaan heikompia esiintymiä Rytisuon, Ukonmurron, Lehdonahon ja Kotikorpien alueilla. Tutkitut esiintymät sijaitsevat Kotikorpia lukuun ottamatta noin 3 km:n säteellä Juomasuolta (kuva 2, liite 1). Pinnanmuodoltaan alue on vaihtelevaa koostuen suurimmaksi osaksi loivapiirteisistä vaaroista, drumliineista ja ablaatiomoreeni- ja kalliokumpareista sekä näitä kiertävistä soista, lammista ja järvistä. Pohjoisessa tutkittu alue rajoittuu Kitkajokeen. Koska malmitutkimukset ovat alueella edelleen aktiivisesti käynnissä, kuvataan tässä raportissa vain tähän mennessä tehdyt tutkimukset ja saavutetut tulokset. Kaikkia esiintymiä ei ole välttämättä vielä tutkittu loppuun. Esimerkkinä on Pohjasvaaran esiintymä, jossa malmitutkimukset ovat niin kesken, että esiintymää ei käsitellä tässä yhteydessä lainkaan. Paikannettujen kultaesiintymien lisäksi uusien kultaesiintymien löytäminen alueelta on hyvin todennäköistä.

8 Kuva 1. Tutkimusalueen sijainti

9 2. TUTKIMUSTEN TAUSTA GTK on tehnyt malmitutkimuksia Kuusamon alueella vuodesta 1979 lähtien. Vuoteen 1982 asti tutkimukset olivat pääasiassa uraanitutkimuksia. Vuonna 1982 löydettiin Kouvervaaran Co-Au-esiintymä (Vanhanen 1988a). Tämän jälkeen vuoteen 1985 asti malmitutkimukset kohdistuivat pääasiassa kobolttiesiintymien paikantamiseen. Vuodesta 1985 lähtien malmitutkimukset ovat keskittyneet lähes yksinomaan kultaan ja sen esiintymiseen Kuusamon liuskealueen kallioperässä. Tutkimuksissa on ilmennyt, että ainakin toistaiseksi parhaimmat paikannetut kultaesiintymät liittyvät 20-25 km pitkään ja 3-5 km leveään ns. Käylä-Konttiaho-antikliinivyöhykkeeseen, jonka lounaisosassa sijaitsevat Konttiahon ja Sivakkaharjun malmiesiintymät (Vanhanen 1988b, 1991). Juomasuon alue puolestaan on tämän vyöhykkeen koillisosassa (Pankka 1989a ja b). Juomasuon kultaesiintymät saadaan erottumaan geofysikaalisissa maastomittauksissa ympäristöstään sangen helposti. Koska lukuisia vastaavantyyppisiä (tosin kooltaan pienempiä) geofysikaalisia anomalioita tuli esille Juomasuon ympäristön geofysikaalisissa maastomittauksissa, aloitettiin alueen malmitutkimukset tarkoituksena paikantaa Juomasuo-tyyppisiä malmiesiintymiä. 3. ALUEELLISET TUTKIMUKSET 3.1. Geofysikaaliset tutkimukset Malmitutkimusten yksi tärkein osa-alue on ollut geofysikaaliset tutkimukset. Juomasuon koko lähiympäristön alue on katettu osaa Kotikorpien aluetta lukuun ottamatta slingram-, IP-, VLF-R- ja magneettisin mittauksen. Gravimetrista mittausta on tehty noin 6,9 km 2 :n alueella. Slingram-, IP-, magneettisissa ja gravimetrisissa mittauksissa linjaväli on ollut 100 m ja pisteväli 20 m. Anomaliapaikoissa linjaväliä on tihennetty 50 metriin. Kaikkia geofysikaalisia mittaustuloksia ei ollut vielä tätä raporttia laadittaessa tulostettu karttamuotoon, VLF-R-mittauksissa linjaväli oli 50 m ja pisteväli 10 m. Samassa yhteydessä myös magneettinen mittaus tihennettiin samaan pistetiheyteen VLF-R-mittausten kanssa.

10 3.2. Geokemialliset tutkimukset Koko em. Käylä-Konttiahon alueella on tehty pedogeokemiallinen näytteenotto noin 120 km 2 :n alueella. Näytteitä on otettu lähes tasavälisellä 250 m:n ruudukolla noin 16 kpl/km 2. Näytteenotossa on pyritty saamaan näyte alimman moreenipatjan alaosassa. Tämä näytteenotto kattaa koko tutkimusalueen. Sakarinkaivulamminsuon ja Juomasuon ympäristöstä on otettu pintamoreenista näytteitä noin 6 km 2 :n alueelta (kuva 3) metrin syvyydestä 100 m:n ruudukolla Näytteenoton jälkeen jokaisesta näytteestä on erotettu noin neljännes, joka on sitten sekoitettu kolmen muun samassa ruudussa olevan näytteen neljänneksen kanssa. Näin saatu näyte on sitten analysoitu. Analysoituja näytteitä kertyi kaikkiaan 197 kpl. Hangaslammin ja Pohjasvaaran esiintymien lähiympäristöstä (liite 3) on tehty 50 m:n ruudukolla pedogeokemiallinen näytteenotto irtomaapeitteen pohjaosista tai rapautuneen kallion yläosista noin 0.9 km 2 :n alueelta. Näytteitä on otettu kaikkiaan 540 kpl 487 pisteestä. Mainittujen esiintymien kohdalla näytepisteiden etäisyys on tihennetty 10 metriin profiilivälin pysyessä 50 metrinä. Saman alueen sisällä otettiin kulta-anomalioiden tarkistamiseksi yhdellä linjalla 10 m:n välein 31 pedogeokemiallista näytettä Pohjasvaaran koilliskulmalta (liite 3). Lisäksi näytteitä on otettu viidellä 0.8-4.8 km:n pituisella pedogeokemiallisella näytteenottolinjalla, joista pisin kulkee Isoahon kautta Pohjaslammin eteläpuolitse (liite 3) ulottuen aina Kuusamo-Salla maantielle asti. Pisteväli on ollut 50-100 m. Näytteitä on otettu kaikkiaan 252 kpl. Näytteissä ilmenneitten kulta-anomaalisuuksien vuoksi näytteenottoa täydennettiin myöhemmin Pyöreälammin etelä- ja lounaispuolella kolmella 0.5-0.9 km:n pituisella, toisistaan 100 m:n päässä olevalla pedogeokemiallisella linjalla (liite 3), joissa pistetiheys oli 10-20 m. Näytemäärä oli 120. Pedogeokemiallisten näytteiden hienofraktiosta on GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa määritetty grafiittiuuni/aas:llä yhden gramman punnitusta käyttäen: Ni-, Co-, Cu-, Pb-, Zn-, Ag- ja Mo- ja Au-pitoisuus kaikista näytteistä. Lisäksi on määritetty As- ja W-pitoisuudet 243:sta näytteestä ja Te-pitoisuudet 540 näytteestä.

11 Litogeokemiallisia tutkimuksia varten GTK:n kemian laboratoriossa Otaniemessä on tehty kokokivianalyysit (XRF-tulostus) 128 näytteestä. Analyyseissä on määritelty SiO 2, TiO 2, Al 2 O 3 Fe 2 O 3, MnO, MgO, CaO, Na 2 O, K 2 O, P 2 O 5, C(tot), As, Ba, Bi, Ce, Cl, Cr, Cu, Ga, La, Mo, Nb, Ni, Pb, Rb, S, Sb, Sn, Sr, Th, U, V, Y, Zn ja Zr. 3.3. Geologinen kartoitus Koko Juomasuon lähiympäristö on pyritty kartoittamaan malmigeologisesti mahdollisimman tarkkaan pitäen silmällä hydrotermisiä muutos- ja malmiutumisilmiöitä. Varsinaisen geologisen kartoituksen ja yhteenvedon on tehnyt Jyrki Korteniemi, joka tulostaa lähiaikoina kiteytetyn tulkinnan alueen geologiasta, hydrotermisistä muutoksista ja malminmuodostuksesta pro gradu-työssään. Luonnon paljastumien lisäksi geologisessa kartoituksessa on ollut ensiarvoisen tärkeää kaivinkonemontutus ja kairaus, joita kuvataan tarkemmin esiintymien kohteellisten kuvausten yhteydessä. 4. TUTKIMUSALUEEN GEOLOGIASTA Suurin osa alueen esiintymistä sijoittuvan Silvennoisen (1972) kerrosjärjestysluokittelussa vihreäkivi I ja vihreäkivi II muodostumien välissä olevaan serisiitti-kvartsiitti-muodostumaan. Erityisesti kontaktivyöhyke vihreäkivi II muodostuman ja serisiitti-kvartsiitti-muodostuman välillä on ollut hyvin otollinen malminmuodostusprosesseille. Kuvassa 2 on esitetty osasta tutkimusaluetta geologinen kartta Korteniemen (1991, toistaiseksi julkaisematon) mukaan. Tutkimusalueen ja sen ympäristön geologiasta on ilmestynyt hiljakkoin kallioperäkartan selostus ja yhteenveto (Silvennoinen 1991). Lisäksi J. Korteniemi käsittelee opinnäytetyössään alueen geologiaa hyvinkin yksityiskohtaisesti. Sen vuoksi ei tässä yhteydessä alueen geologian yksityiskohtaiseen tarkasteluun ryhdytä.

12 Kuva 2. Juomasuon lähiympäristön geologinen kartta (Korteniemi 1991) ja esiintymien sijainti: 1. Juomasuo, 2. Hangaslampi 1, 3. Hangaslampi 2, 4. Hangaspuro, 5. Sakarinkaivulamminsuo 1, 6. Sakarinkaivulamminsuo 2, 7. Sakarinkaivulamminsuo 3,8. Sakarinkaivulamminsuo 4, 9. Pohjaslampi 1, 10. Pohjaslampi 2, 11. Pohjaslampi 3, 12. Isoaho 1, 13. Isoaho 2, 14. Hanhilampi 1, 15. Hanhilampi 2, 16. Ukonmurto, 17. Rytisuo, 18. Lehdonahot, 19. Pohjasvaara.

13 5. KOHTEELLISET TUTKIMUKSET 5.1. Hangaslampi Hangaslammin kultaesiintymä paikannettiin systemaattisilla geofysikaalisilla mittauksilla, joissa se erottuu ympäristöstään heikkona sähköisenä ja magneettisena anomaliana. Matalalennoissa esiintymä erottuu ainoastaan heikkona magneettisena anomaliana, sillä se jää pohjois-eteläsuuntaisten lentolinjojen väliin. Hangaslammin kultaesiintymä on kullan taloudellista tuotantoa ajatellen lupaavin tässä yhteydessä raportoitavista esiintymistä. Siksi sen tutkimiseen on myös panostettu eniten. 5.1.1. Geofysikaaliset tutkimukset Alueellisten mittausten lisäksi Hangaslammin esiintymien kohdalla ja lähiympäristössä on tehty VLF-R- ja magneettiset mittaukset 25 m:n linjavälillä ja 10 m:n pistevälillä noin 0.225 km 2 :n alalla. Edelleen tämän alueen sisällä, rajautuen täysin suuremman esiintymän (Hangaslampi 1) kohdalle on samat mittaukset tehty 10 m:n profiili- ja 5 m:n pistevälillä 200 x 300 m 2 :n suuruisella alalla. Kaikissa näissä mittauksissa mittaussuunta on ollut itä-läntinen. Avoinna pysyneistä kairanrei'istä on mitattu suskeptibiliteetti, ominaisvastus ja radioaktiivisuus. Lisäksi rei'istä on tehty latauspotentiaalimittauksia. Keskeisimmistä kairasydämistä on mitattu tiheys, suskeptibiliteetti ja remanenssi noin metrin välein. 5.1.2 Syväkairaus ja tutkimusojat Syväkairauksissa on käytetty tankokokoa T-56. Reikiä on kairattu kaikkiaan 28 kpl, yhteensä 2618.30 m (liite 2). Näistä rei'istä yksi reikä (18,60 m) on Kalajoen Timanttikairaus Ky:n itselleen kairaama vedenottoreikä. Kaksi reikää (R391 ja R395) on kairausputkien kiinnijuuttumisen ja katkeamisen vuoksi pitänyt aloittaa uudelleen noin metrin päästä alkuperäisestä paikasta. (Uudet kairatut reiät ovat R392 ja R396). Reikiin on jätetty

14 suojaputket. Seuraavista rei'istä suojaputki kuitenkin puuttuu tai reiät ovat olleet luotausvaiheessa muutoin tukossa: R355, R365, R367, R369, R384, R389, R390, R390, R391, R395, R396 ja R398. Syväkairausreikien lisäksi on kairattu 15 porauskairausreikää (POKA-reikää) (kuva 3), yhteensä 332,65 m. Nämä kaikki reiät ovat pystyjä. Tankokoko on T-46. Tutkimusojia on kaivettu kaikkiaan 16 kpl. Niiden yhteispituus on noin 885 m. 5.1.3. Kemialliset analyysit GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa on tehty malmianalyysejä (grafiittiuuni/aas, 20 g:n punnitus) kaikkiaan 459:stä kairasydännäytteestä. Analyyseillä on määritetty Ni-, Co-, Cu-, Pb- Zn-, Ag- ja Mo-pitoisuus 454:stä näytteestä, Au-pitoisuus 459:stä ja Te-pitoisuus 206:sta näytteestä. POKA-näytteistä (120 kpl) on analysoitu samat alkuaineet kuin syväkairausnäytteistäkin lukuun ottamatta Te:a. Lisäksi Au:n osalta on tehty tarkistusanalyysit 212 näytteestä GTK:n Otaniemen kemian laboratoriossa (fire assay, 25 g:n punnitus). Näitä analyysejä varten kairasydänmurskeista on tehty myös uusi jauhatus. Tästä jauhatuksesta on analysoitu ICP:llä myös Ag, Al, As, B, Ba, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, K, La, Li, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, P, Pb, S, Sb, Sc, Si, Sr, Th, Ti, V, Y ja Zn 219:sta näytteestä GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa. Kairasydännäytteiden analyysipituudet vaihtelevat 0.5-2 m. Tavallisin pituus on kuitenkin yksi metri. Satunnaisesti analyysipituus on voinut olla kolme metriä. POKA-näytteiden analyysipituus on yksi metri. Tutkimusojista otetuista 49:stä pala- ja uranäytteestä on määritetty Ni-, Co-, Cu-, Pb-, Zn-, Ag-, Mo- ja Au-pitoisuus. Määritykset on tehty Rovaniemen kemian laboratoriossa (grafiittiuuni/aas, 1 g:n punnitus).

15 5.1.4. Petrografiset tutkimukset Petrografisia tutkimuksia varten on valmistettu 73 kiillotettua ohuthiettä GTK:n hielaboratoriossa Rovaniemellä. Allekirjoittanut ja J. Korteniemi ovat tehneet niistä petrografisia ja malmimineralogisia tutkimuksia Rovaniemellä ja Tutussa. 5.1.5. Geologia Hangaslammin kultaesiintymä sijoittuu antiformirakenteeseen vihreäkiven ja erilaisten albiittikivien sekä vaihtelevasti albiittiutuneiden sedimenttisten kivien kontaktiin (kuvat 3 ja 4). Tyypillistä kaikille kiville on, että ne ovat erittäin voimakkaasti hydrotermisesti muuttuneet. Täysin muuttumatonta kiveä ei tavata ollenkaan. Myös primäärisiä rakennepiirteitä on sen vuoksi harvoin nähtävissä. Tärkeimpiä hydrotermisiä muutoksia ovat biotiittiutuminen, kloriittiutuminen ja serisiittiytyminen yhdessä siihen liittyvän kvartsiutumisen kanssa. Lisäksi kivet ovat vaihtelevasti karbonaattiutuneet, erityisesti Au-pitoisen alueen ulkopuolella. Koska hydrotermisiä muutosprosesseja on kuvattu Kuusamon alueelta useammassakin eri yhteydessä (Pankka 1989b, Pankka et al. 1991, Vanhanen 1988), ei niitä tässä yhteydessä tarkemmin selosteta. Ne sivuutetaan ainoastaan maininnalla myös myöhemmissä kivilajikuvauksissa. Seuraavassa esitetty Hangaslammin kivilajijaottelu on hyvin karkeapiirteinen, sillä yksityiskohdissaan kivet ovat erittäin vaihtelevia hydrotermisestä muuttumisesta johtuen. 5.1.5.1. Vihreäkivi Hangaslammin alueella oleva vihreäkivi on poikkeuksellisen näköinen muualla Kuusamon alueilla esiintyviin vihreäkiviin nähden. Kivi on hyvin voimakkaasti breksioitunut, jolloin hienorakeista, mikroskooppisessa mittakaavassa porfyyristä (hajarakeina plagioklaasi) kiveä breksioi biotiitista ja karbonaatista sekä vähemmässä määrin amfibolista koostuva hydroterminen aines.

16 Kuva 3. Hangaslammin kultaesiintymän geologinen kattta. Kuva 4. Hangaslammin kultaesiintymän poikkileikkaus.

Breksiakappaleet (0.5-5 cm) ovat teräväsärmäisiä, koostuen pääasiassa albiittisesta 17 plagioklaasista ja amfibolista. Näiden mineraalien paljoussuhteet vaihtelevat huomattavasti. Vaikka primäärisiä rakennepiirteitä ei voida havaita, on alueellisen analogian ja rakenteen perusteella tulkittu vihreäkiven edustavan vihreäkivi II muodostumaa, joka on ylin täten kivilajiyksikkö Hangaslammin kultaesiintymän kohdalla. 5.1.5.2. Albiitti-biotiitti- ja albiittikivet Välittömästi vihreäkiven alapuolella on albiittibiotiittikivi (kuvat 3 ja 4), josta on monessa yhteydessä käytetty myös nimeä Hangaslampi-tyyppinen albiittikivi. Kivi on hienorakeinen ja väriltään tummanharmaa tai lähes musta. Se koostuu pääasiassa hienorakeisesta granoblastisesta albiitista, jota useimmiten suuntautumattomat biotiittirakeet kiertävät. Biotiitin määrä vaihtelee, joskus se puuttuu lähes kokonaan. Silti kiven väri on hyvin tumma. Tämä puolestaan johtunee paikoin hyvinkin tasaisesta ilmeniittipirotteesta. Kivi saattaa olla alunperin vulkanogeenistä alkuperää, tuffia tai tuffiittia. Sen kontakti vihreäkiveen on paikoin hyvinkin liukuva. Kontaktia hämärtää tietenkin myös hydroterminen muuttuminen (kloriittiutuminen ja biotiittiutuminen), joka on sitä intensiivisempää mitä lähemmäs itse malmiesiintymää mennään. Kontaktia albiitti-biotiittikiven ja albiittikiven välillä on lähes mahdoton selvästi hahmottaa. Erona näillä kivillä on kuitenkin se, että albiittikivi on ulkoasultaan selvästi vaaleata, yleensä vaaleanpunertavaa. Väri johtuu hienorakeisesta rutiilipirotteesta. Kivi onkin yleisempi malmiutuneessa ympäristössä. Paikoin hyvinkin voimakas breksioiva kloriittiutuminen on kivelle tyypillistä. Lisäksi kivi on vaihtelevasti karbonaattiutunut ja paikoin kvartsiutunut. Todennäköisesti albiittikiven todellinen alkuperä on lähempänä sedimentogeenistä kuin vulkanogeenistä.

18 5.1.5.3. Biotiittiserisiittiliuske ja kvartsiitti Näiden kivien (kuva 3) on tulkittu edustavan sedinmentogeenisiä kiviä serisiitti-kvartsiittimuodostuman yläosassa. Kvartsiitti on kerrosjärjestyksessä todennäköisesti alin kivi Hangaslammin kultaesiintymän kohdalla. Myös näitä kiviä leimaa hyvin voimakas hydroterminen muuttuminen (albiittiutuminen, kloriittiutuminen, serisiittiytyminen). 5.1.5.4. Kvartsi-kloriitti-biotiittikivi Tämän kivilajin alle on sisällytetty kivet tummasta, lähes mustasta biotiittikivestä aina jonkin verran serisiittiä sisältävään kloriittikiveen. Kivi tai oikeammin kivilajisarja on täysin hydrotermistä alkuperää. Muuttunutta isäntäkiveä ei voi enää makro- eikä mikroskooppisesti tunnistaa. Otsikossa mainittujen mineraalien lisäksi kivi sisältää paikoin vaihtelevasti albiittia ja jonkin verran karbonaattia. Kivilajisarja on toinen kultamalmin isäntäkivistä. Sulfidipitoisuus on tässä kivilajissa korkein. Yleisin sulfidi on magneettikiisu, joka esiintyy breksioivina juonina tai intensiivisenä, liuskeisuuden mukaan suuntautuneena pirotteena. Vaihtelevasti esiintyy myös pirotemaista rikkikiisua, joka on yleinen biotiittirikkaassa päässä. Kultapitoisuus on kuitenkin alhainen biotiittikivissä. Korkein kultapitoisuus on kloriittikivissä, varsinkin jos se sisältää jonkin verran serisiittiä. Kloriittirikkaat osat kivestä sisältävät myös paikoin huomattavan paljon magnetiittia, joten nämä kivet erottuvat varsin hyvin myös magneettisissa mittauksissa. 5.1.5.5. Kvartsi-serisiittikivi Tämä kivi on myös korkeitten kultapitoisuuksien isäntäkivi. "Puhtaimmillaan" kivi koostuu lähes yksinomaan serisiitistä ja kvartsista. Serisiittiytymistä on havaittu ainakin kahden ikäistä, joten on mahdollista, että muuttuneena isäntäkivenä on ollut serisiittikvartsiitti. Korkeimmat kultapitoisuudet tuntuvat kuitenkin liittyvän kiven kloriittipitoisiin osiin. Niinpä muuttumisvyöhyke kvartsi-kloriittikivien ja kvartsi-serisiittikivien välillä on ollut erikoisen otollinen kullan saostumiselle.

Sulfidimineraalit koostuvat lähes yksinomaan rikkikiisusta, joten nämä kivet näkyvät 19 kyllä geofysikaalisissa mittauksissa sähköisinä johteina, mutta magneettinen efekti puuttuu. 5.1.6. Malmimineralogia Hangaslammin mineralisoituman malmimineralogiaa ei ole täysin perusteellisesti selvitetty. Sulfidimineraaleista ylivoimaisesti yleisin on pyriitti, joka esiintyy poikkeuksetta vaihtelevan raekoon ja määrän omaavana pirotteena. Magneettikiisu esiintyy monesti juonimaisena breksiana, mutta myös venyneinä pirotteisina rakeina. Muita sulfidimineraaleja ovat molybdeenihohde, kuparikiisu ja kobolttipentlandiitti. Todennäköisesti Co-rikkaissa osueissa on myös jonkin verran kobolttihohdetta, mutta näistä kohdista ei ole valmistettu ohuthieitä. Rikki- ja magneettikiisun Co-pitoisuutta ei ole tutkittu. Oksidisia mineraaleja ovat magnetiitti, ilmeniitti, hematiitti ja uraniniitti. Uraniniitti on Kuusamon esiintymille tyypillisesti melko karkeina rakeina (1-5 mm). Uraniniitilla on positiivinen korrelaatio kullan esiintymisen kanssa samoin kuin scheeliitilläkin, jota esiintyy heikkona pirotteena kultapitoisissa osissa. Magnetiitin määrä voi paikoin olla hyvin runsas, jolloin se voi esiintyä paikoin lähes kompakteina osueina yhdessä magneettikiisun ja rikkikiisun kanssa. Sulfidien määrä vaihtelee melkoisesti magnetiittirikkaissa osissa. Paikoin määrä voi olla melko vähäinen. Kulta esiintyy metallisena, yleensä hyvin hienorakeisena (1-5 mikronia), tavallisimmin kvartsi-, kloriitti- ja serisiittirakeiden välitiloissa. Ilmeisesti hienorakeisuudesta johtuen kultaa tavataan harvoin ohuthieissä. Makroskooppisesti kultaa on tavattu ainoastaan reiästä R388. Malmimineraalit liittyvät täysin hydrotermisiin kvartsi-kloriitti-biotiitti- ja kvartsiserisiittikiviin, jotka edustavat kuvissa 3 ja 4 myös karkeasti ottaen kullan rikastumisen rajoja.

20 5.1.7. Tutkimustulokset Hangaslammin alueelta on paikannettu kaksi kultaesiintymää. Suurempi esiintymä (kuva 2: Hangaslampi 1) tulee esille geofysikaalisissa maanpintamittauksissa noin -8 %:n slingram-häiriönä ja 1000-2500 nt:n magneettisena häiriönä. Pienempi esiintymä (kuva 2: Hangaslampi 2) tulee esille hyvin voimakkaana magneettisena anomaliana (n. 4500 nt) ainoastaan yhdellä mittauspisteellä. Esiintymien aiheuttamat geokemialliset anomaliat ovat hyvin vaatimattomia. Hangaslampi 2 sijaitsee noin 400 m suuremmasta esiintymästä etelälounaaseen (kuva 2). Sen kokoa ei ole rajattu. Tutkimusojasta otettujen uranäytteiden paras kultapitoisuus on kolmen rinnakkaisen analyysin perusteella 3-14 ppm noin puolen metrin pituisessa analyysinäytteessä. Hangaslampi 1 (varsinainen Hangaslammin esiintymä) on lähes pystyasentoinen, pohjois-eteläsuuntainen ja yli 200 m pitkä. Eteläpäästä sitä ei ole rajattu, pohjoispäästä todennäköisesti on. Syvyyssuunnassa esiintymä ei näytä jatkuvan 70 metriä syvemmälle. Pohjois- ja keskiosassa kultapitoiset kivet jakautuvat kahteen, toisistaan noin 10-15:n päässä olevaan, lähes yhdensuuntaiseen osaan, jotka konnektiomittausten tulkintojen mukaan eivät yhdy toisiinsa, mutta ulottuvat kallion pintaan (kuva 3). Läntisempi osa (paksuimmillaan noin 20 m) on itäiseen verrattuna paksumpi ja pitempi. Esiintymä on leveimmillään reiän R388 etupuolella (kuva 4), josta se sitten kapenee pohjois- ja eteläsuuntaan. Eteläpäässä se painuu syvemmälle eikä ulotu enää pintaan. Esiintymä on helposti hyödynnettävissä avolouhinnalla. Hangaslammin kultaesiintymälle on laskettu useita eri in-situ malmiarvioita mikrotietokoneeseen soveltuvalla PC-XPLOR-ohjelmalla käyttäen sen polygonimenetelmää (Vanhanen 1991). Näiden laskelmien mukaan esiintymä sisältää noin 280 000 tonnia kultapitoista kiveä, jonka kultapitoisuus on 3,4 ppm 1 ppm:n cut offilla ja 12.5 m:n vaikutussäteellä. Vastaava tonnimäärä ja pitoisuus 2 ppm:n cut offilla on noin 197 500 tn/4.3 ppm Au.

21 Kullan suhteen esiintymän paras osa sijoittuu sen keskipaikkeille ja pohjoisosaan välille x = 7354.450-7354.550 (kuva 3). Polygonimenetelmällä laskettuna keskiosaan saadaan 12.5 m:n vaikutussäteellä ja i ppm:n cut offilla noin 250 000 tn kultapitoista kiveä kultapitoisuudella 3.5 ppm. Vastaava tonnimäärä ja pitoisuus 2 ppm:n cut offilla on noin 183 000 m/4.3 ppm Au ja 4 ppm:n cut offilla 75 200 m/6.3 ppm (Vanhanen 1991). Näihin laskelmiin on otettu mukaan 13 syväkairausreikää (R355, R363 - R365, R368 - R369, R376 ja R383 - R388) ja 12 POKA-reikää (R402 - R413). Alhaisesta kairaustiheydestä johtuen polygonimenetelmällä pystytään lähinnä haarukoimaan mihin puitteisiin malmimäärä rajoittuu. Tonnimäärät tällä menetelmällä saadaan melko tarkasti selville. Kairaustiheyden ollessa riittämätön esiintymän kokonaispitoisuus jää kuitenkin liian alas, sillä menetelmä laskee nolla-arvon sellaisille alueille, mihin malmilävistysten analyysitiedon vaikutus ei ulotu, esimerkiksi kahden samassa profiilissa riittävän etäällä toisistaan olevien reikien malmilävistysten välille. Tästä johtuen on laskettu myös toinen malmiarvio esiintymän keskiosaan (välille x = 7354.450-7354.550, kuva 3) käyttäen samojen reikien malmilävistyksiä kuin polygonimenetelmässäkin. Tässä arviossa on käytetty PC-XPLOR-ohjelman kanssa yhteentoimivaa GEOMODEL-ohjelmaa, jossa malmin rajat digitoidaan geologisin perustein jokaisessa kairausprofiilissa erikseen. Tämän jälkeen ohjelma laskee malmin pinta-alan kussakin profiilissa, konnektoi profiilit toisiinsa, laskee malmin tilavuuden ja tiheyden avulla massan sekä lopuksi malmipitoisuuden GEOMODEL-ohjelmalla laskettuna Hangaslammin kultaesiintymän keskiosa sisältää seuraavia määriä kultapitoista kiveä: 1 ppm:n cut offilla 280 000 tn/4.8 ppm Au, 2 ppm:n cut offilla 248 000 tn/5.3 ppm Au. 3 ppm:n cut offilla 224 500 tn/5.6 ppm Au ja 4 ppm:n cut offilla 123 000 tn/7.0 ppm Au. Edellä selostettujen malmiarvioiden laskemiseen on käytetty fire assay -analyysejä, joissa 20 ppm:n ylittävät kultapitoisuudet on pyöristetty 20 ppm:aan. Kuvassa 5 on esitetty kultapitoisuuksien jakaumia sekä fire assay- että grafiittiuuni/aas-analyyseille.

22 Kuva 5. Hangaslammin kultaesiintymän kultapitoisuuksien jakaumadiagrammit grafiittiuuni/aas- ja fire assay -analyyseille. Mukaan on otettu vain kultapitoisuudet, jotka ylittävät 0,5 ppm. Esiintymän kobolttipitoisuudet ovat hyvin vaihtelevia. Yleensä pitoisuudet ovat alhaisia, mutta esiintymän pohjoispuoliskon pintaosissa yksittäiset pitoisuudet saattavat kohota 0,8 %:iin. Paras lävistys on POKA-reiässä R412: n. 0,25 % Co/26 m. Koko esiintymän Co-pitoisuus 500 ppm:n cut offilla on noin 1060 ppm ja 1000 ppm:n cut offilla noin 1990 ppm. Näitä pitoisuuksia vastaavat tonnimäärät ovat 211 000 ja 59 000. Kuparipitoisuudet ovat alhaisia. Jonkinlainen arvio saatiin laskettua vasta 100 ppm:n cut offilla. Tällöin Cu-pitoisuudeksi saatiin 188 ppm ja pitoisuutta vastaavaksi tonnimääräksi 212 700. Co:n ja Cu:n laskelmissa polygonin vaikutussäde on 12,5 m. Esiintymän kultapitoisissa osissa arseenipitoisuus vaihtelee 20-7220 ppm ja rikkipitoisuus 0,5 19 %. Yli 1000 ppm:n As-pitoisuuksia tavataan vain Co-rikkaissa osissa samoin kuin korkeita S-pitoisuuksiakin. Keskimääräinen S-pitoisuus on noin viiden prosentin tienoilla.

23 5.2. Hangaspuro Tässä raportissa kuvatuista kulta-aiheista Hangaspuro sijoittuu lähimmäksi Juomasuon kultaesiintymiä (kuva 2). Kulta-aihe saatiin esille geofysikaalisissa maanpintamittauksissa, missä se ilmenee -4 - -15 %:n anomaliana slingram-mittausten reaalikomponentilla ja noin 2000 nt:n magneettisena häiriönä. Anomalian pituus on hieman yli 100 m ja leveys 30-50 m. 5.2.1. Tutkimukset Alueellisten slingram-, IP-, VLF-R- ja magneettisten mittausten lisäksi Hangaspuron kohteella on tehty yksityiskohtaiset VLF-R- ja magneettiset mittaukset noin 0,17 km 2 :n alalla. Mittaussuunta oli noin 55, profiiliväli 25 m ja pisteväli 10 m. Kohteeseen on kairattu kuusi syväkairausreikää tankokoolla T-56, yhteensä 906,3 m (liite 2). Tutkimusojia on kaivettu 7 kpl, yhteensä noin 650 m. Tutkimusojat on detaljikartoitettu ja niistä on tehty yksityiskohtaiset radioaktiivisuusmittaukset. Pedogeokemiallisia näytteitä on otettu 170 kpl 156:sta pisteestä. Näytteiden hienofraktiosta on analysoitu GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa Ni-, Co-, Cu-, Pb-, Zn-, Ag-, Mo- ja Au-pitoisuus. GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa on analysoitu Ni-, Co-, Cu-, Pb-, Zn-, Ag-, Mo- ja Au-pitoisuus. (grafiittiuuni/aas 1 g:n punnitus) 202:sta syväkairausnäytteistä (analyysipituus 1-3 m, tavallisin pituus kuitenkin 1 m). Edellä mainittujen metallien lisäksi on määritelty myös Te 35:stä palanäytteestä. Petrografisia tutkimuksia varten on valmistettu 109 kiillotettua ohuthiettä GTK:n hielaboratoriossa Rovaniemellä. J. Korteniemi on tehnyt niistä petrografisia ja malmimineralogisia tutkimuksia Turun yliopistossa.

24 5.2.2. Geologiasta Hangaspuron tutkimuskohteen geologia on hyvin voimakkaasta hydrotermisestä muuttumisesta johtuen yksityiskohdissaan hyvinkin monimutkainen ja kivilajit ovat hyvin vaikeasti korreloitavissa eri reikien ja tutkimusojien välillä. Kuitenkin esiintymä sijoittuu lähelle leveän, liki pohjois-eteläsuuntaisen albiittidiabaasin itäpuolista kontaktia (kuva 2). Esiintymän kohdalla olevat kivet ovat alunperin olleet vihreäkiviä, kapeita albiittidiabaasijuonia, albiittikiviä ja kvartsiittisia kiviä. Lisäksi joissakin kairanrei'issä on lävistetty talkki-kloriittikiveä, joka lienee sama emäksinen vastine, mitä Pankka (1989) on kuvannut Juomasuon esiintymistä. Vaikka selviä geologisia todisteita ei olekaan saatu, on todennäköistä, että esiintymä sijaitsee vihreäkivi II ja serisiitti-kvartsiittimuodostuman kontaktivyöhykkeessä. Voimakas hydroterminen muuttuminen ja tektonisoituminen on hävittänyt kivien primäärirakenteita ja kontakteja eri kivilajien välillä. Voimakkaimpia hydrotermisiä muuttumistyyppejä ovat voimakas karbonaattiutuminen sekä kloriittiutuminen. Myös biotiittiutuminen ja kvartsiutuminen esiintyvät yhdessä edellä mainittujen kanssa. Serisiittiytyminen on vähäistä. Esiintymän eteläpäässä tavataan amfiboliutumista ja sen aikaansaamia amfibolikarsia. Hydrotermisiä muuttumisia vastaavia kiviä, joiden koostumukseen isäntäkivilläkin on varmasti ollut vaikutusta, ovat albiitti-karbonaatti-, albiitti-kloriitti-karbonaatti-, albiittikloriitti-, albiitti-kloriitti-biotiitti-, kloriitti-karbonaatti ja kloriitti-biotiittikivet, jotka voivat sisältää vaihtelevasti talkkia ja kvartsia. Yleisimmät sulfidimineraalit ovat rikki- ja magneettikiisu, joita tavataan huomattavasti enemmän syvemmällä kairausrei'issä kuin tutkimusojien pintapuhkeamissa. Yli 150 m pitkä ja paikoin kymmeniä metrejä leveä eteläkaakosta pohjoisluoteeseen menevä sulfidoitunut vyöhyke on molemmista päistään rajaamatta. Muita malmimineraaleja ovat kuparikiisu, molybdeenihohde, uraniniitti ja branneriitti. Kultaa tai kultamineraaleja ei ole makro- tai mikroskooppisesti tavattu.

25 5.2.3. Tutkimustulokset Tutkimuksissa havaitut kultapitoisuudet jäivät varsin alhaisiksi. Paras kultapitoisuus oli reiässä R357, jossa oli kultaa 3 m:n matkalla noin 4 ppm. Kivi, jossa kulta esiintyy on hydroterminen amfibolikarsi. Tätä lävistystä lukuun ottamatta kultapitoisuudet jäivät lähinnä anomaalisiksi. Merkille pantavaa on esiintymän paikoin melko korkeat molybdeenipitoisuudet. Paras pitoisuus metrin matkalla on 0,95 % Mo (R354). Kobolttipitoisuudet ovat yleensä melko alhaisia ja hajanaisia, jääden yleensä alle 1000 ppm:n. Paras yksittäinen pitoisuus on metrin matkalla 0,34 % Co ja paras lävistys 0,14 % Co 14 m:n matkalla (R357). Co-lävistys osuu samaan paikkaan Au-lävistyksen kanssa. Kuparipitoisuudet ovat alhaisia. Paras yksittäinen pitoisuus on reiässä R357, jossa metrin matkalla on 1.9 % Cu. Vaikka Hangaspuron esiintymästä ei korkeita kultapitoisuuksia tavattukaan, omaa esiintymän lähiympäristö suuren kultamalmipotentiaalin, sillä malmipotentiaalista vyöhykettä ei ole rajattu. Varsinkin tutkitun alueen eteläpuolinen osa on kullan suhteen hyvin lupaava, sillä Au- ja Co-pitoisuudet kasvavat etelään päin mentäessä. Samoin malminmuodostuksen kannalta potentiaalinen hydroterminen muuttuminen: kloriittiutuminen, biotiittiutuminen ja jossain määrin serisiittiytyminen lisääntyy eteläpään kairanreikien syvällä olevissa lävistyksissä. Onkin mahdollista, että tutkitun alueen eteläpuolella irtomaapeitteiden alla on Au-pitoinen pintapuhkeama. Tätä tukevat myös geofysikaalisten mittausten tulokset.

26 5.3. Sakarinkaivulamminsuo Sakarinkaivulamminsuo ei ole yksittäinen tutkimuskohde, vaan hieman yli kilometrin pituinen, 200-500 m leveä, lähes itä-länsisuuntainen tutkimusalue Juomasuon esiintymien pohjoispuolella (kuva 2, liite 1). Alueelta on paikannettu neljä eri sulfideja sisältävää mineralisoitumaa. Mineralisoitumat on nimetty seuraavasti Sakarinkaivulamminsuo 1, 2, 3, ja 4 (kuva 2). 5.3.1. Tutkimukset Alueelliset geofysikaaliset slingram-, VLF-R-, IP- ja magneettiset mittaukset kattavat koko Sakarinkaivulamminsuon alueen lukuun ottamatta IP-mittauksissa olevaa noin 200 x 400 m 2 :n aukkoa kuivatun Sakarinkaivulammin kohdalla, joka vaikeakulkuisuutensa vuoksi jäi mittaamatta. Noin 0,325 km 2 :n alueella VLF-R- ja magneettiset mittausten profiiliväli on tihennetty 25 metriin. Alueelle on kairattu kaikkiaan 8 syväkairausreikää (tankokoko T-56), yhteensä 740,6 m (liite 2). Tutkimusojia ja -monttuja on kaivettu kaikkiaan 9 kpl, yhteensä noin 610 m (liite 1). Petrografisia tutkimuksia varten on GTK:n Rovaniemen hielaboratoriossa valmistettu 60 kiillotettua ohuthiettä. Pedogeokemiallisia näytteitä on otettu kaikkiaan 653 kpl 570:stä näytepisteestä. Näytteiden hienofraktioista on analysoitu GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa Ni-, Co-, Cu-, Pb-, Zn-, Ag-, Mo- ja Au-pitoisuus. Lisäksi 45:stä näytteestä on analysoitu Te. Kairasydännäytteiden analyysipituudet vaihtelevat 0,5-2 m. Tavallisin pituus on 1 m. Näytteistä (183 kpl) on analysoitu GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa Ni-, Co-, Cu-, Pb-, Zn-, Ag-, Mo-, Au- ja Te-pitoisuus (grafiittiuuni /AAS, 1 g:n punnitus). Tutkimusojien 60:stä palanäytteestä on analysoitu samat alkuaineet lukuun ottamatta Te:a.

27 5.3.2. Geologiasta Suurin osa Sakarinkaivulamminsuon tutkimusaluetta sijoittuu serisiittikvartsiittimuodostuman yläosaan ja vihreäkivi II muodostumaan (kuva 2). Alueen pohjoisosassa tavataan lisäksi silttikivimuodostumaan kuuluvia albiittikarbonaattikiviä ja voimakkaasti magneettisesti anomaalisia albiittidiabaaseja. Sakarinkaivulamminsuonkin alueella kiviä leimaa voimakas hydroterminen muuttuminen. Tavallisimpia muuttumisia ovat albiittiutuminen, karbonaattiutuminen, kloriittiutuminen, serisiitiytyminen ja biotiittiutuminen. Tyypillistä on myös laaja-alainen sulfidoituminen, joka näkyy selvästi esimerkiksi IP-mittauksilla. 5.3.3. Tutkimustulokset Sakarinkaivulamminsuon tutkimusalueelta on paikannettu sähköisillä mittauksilla neljä sulfidimineralisoitumaa (Sakarinkaivulamminsuo 1, 2, 3 ja 4, kuva 2), joista kolme sisältää kultaa. Lisäksi alueelta on tavattu kiisuuntumista näiden mineralisoitumien ulkopuoleltakin, mutta kultapitoisuudet ovat olleet alhaisia. 5.3.3.1. Sakarinkaivulamminsuo 1 Tämä mineralisoituma sijoittuu välittömästi vihreäkivi II muodostuman ja albiittikivien kontaktivyöhykkeeseen albiittikivien puolelle (kuva 2). Kontaktissa tavataan myös albiittidiabaaseja. Mineralisoituman isäntäkivenä on hienorakeinen punertava albiittikivi, joka on vaihtelevasti hydrotennisesti kloriittiutunut ja biotiittiutunut. Kultaa esiintyy yhdessä reiässä (R351) metrin analyysipätkässä 5.2 ppm. Kobolttipitoisuus on noin 0.13 % yhdeksän metrin matkalla. Kuparipitoisuudet ovat alhaisia yleensä alle 0.1 %. Sulfidimineraaleja ovat magneetti-, rikki- ja kupari". Kullan esiintymistä ei ole tutkittu. Paikoin tavataan sulfidoituneissa osissa heikkoa anomaalista radioaktiivista säteilyä.

28 5.3.3.2. Sakarinkaivulamminsuo 2 Mineralisoituman isäntäkivenä on sedimentogeeninen serisiittiliuske. Kultaa tavataan yhdessä kairanreiässä (R352) kolmen metrin matkalla noin 2 ppm. Kulta liittyy lähes kompaktiin 5,5 m:n pituiseen magneettikiisulävistykseen, joka lisäksi sisältää kuparikiisua ja hiukan rikkikiisua. Kobolttipitoisuus on alhainen, yleensä alle 500 ppm. Kuparipitoisuus on noin 0,45 % 5,5 m:n matkalla. 5.3.3.3. Sakarinkaivulamminsuo 3 Mineralisoituma ei sisällä kultaa edes anomaalisesti. Isäntäkivenä on vihreäkivi, jota breksioi hydrotermiset kvartsi- ja karbonaattipitoiset kloriitti-amfibolijuonet. Sulfidoituminen liittyy näihin juoniin. Sulfidimineraaleja ovat magneetti-, kupari- ja rikkikiisu. Kupari- ja kobolttipitoisuudet ovat kuitenkin alhaisia, kobolttipitoisuus korkeimmillaan vain noin 500 ppm ja kuparipitoisuuskin vain noin 0,4 % kahden metrin matkalla. 5.3.3.4. Sakarinkaivulamminsuo 4 Tähän mineralisoitumaan on kairattu yksi syväkairausreikä (R374) voimakkaan IP-anomalian selvittämiseksi. Kairauksessa lävistettiin rikkikiisuvaltaista kiveä lähes sadan metrin matkalla. Rikkikiisupirotetta oli yleensä hyvin runsaasti, paikoin lähes kompaktina. Isäntäkivenä on kvartsipitoinen albiittikarbonaattikivi, joka on vaihtelevasti kloriittiutunut. Reiän loppupäässä kivi muuttuu vähitellen albiittiutuneeksi kvartsiitiksi. Kultaa esiintyy 16 m:n matkalla (väli 111.70-127.70 m) noin 0.65 ppm. Korkein Aupitoisuus 2 m:n analyysipätkässä on 1.8 ppm. Muita sulfidimineraaleja kuin rikkikiisua ei juuri tavata. Kullan suhteen tähän mineralisoitumaan liittyy suuri malmipotentiaali, sillä kyseinen IP-johde on useiden satojen metrien mittainen. Lisäksi pedogeokemiallisessa näytteenotossa, noin 200 m kairauspaikasta koilliseen, on voimakkaita Co- ja Mo-anomalioita (maks. Co-pit. 0.42 % ja maks. Mo-pit. 714 ppm), joihin liittyy myös selvä kullan anomaalisuus.

29 5.4. Hangasvaara Hangasvaaran tutkimusalue sijaitsee välittömästi kultapitoisuudeltaan alhaisen Juomasuon rautasulfidiesiintymän (Pankka 1989) itä- ja eteläpuolella (liite 1, kuva 2). Hangasvaaran alueella on tehty yksityiskohtaisia malmitutkimuksia noin 0,18 km 2 :n alueella. Syy tutkimuksiin olivat alueen heikot IP-, VLF-R- ja magneettiset anomaliat. 5.4.1. Tutkimukset Tekniset tutkimukset on tehty pääosin kaivinkonemontutuksin. Alueelle on kaivettu kaikkiaan 12 tutkimusojaa, joiden yhteispituus on noin 1170 m. Maapeitteet alueella ovat melko ohkaisia, noin 0,5-2 m. Tutkimusojista otetuista 192:sta palanäytteestä on GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa määritetty Ni-, Co-, Cu-, Pb-, Zn-, Ag-, Mo-, Au- ja Te-pitoisuus (grafiittiuuni/aas, 1 g:n punnitus). Pedogeokemiallisia näytteitä on otettu 113 kpl yhtä monesta näytepisteestä. Näytteiden hienofraktioista on määritetty GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa Ni-, Co-, Cu-, Pb-, Zn-, Ag-, Mo-, Au- ja Te-pitoisuus (grafiittiuuni /AAS). Petrografisia tutkimuksia varten GTK:n hielaboratoriossa valmistettu 9 kiillotettua ohuthiettä. 5.4.2. Geologiasta Hangasvaaran alueen kivet koostuvat vihreäkivistä, albiitti-karbonaatti-, albiittikivistä, albiittiutuneista kvartsiiteista ja albiittidiabaaseista (kuva 2). Hangasvaaran pohjoisreunalla kivet (lähinnä vihreäkivet) ovat hyvin voimakkaasti tektonisoituneet länsiluode-itäkaakkosuuntaisissa siirrosvyöhykkeissä. Albiittidiabaasit ovat hydrotermisesti muuttuneet, minkä vuoksi niiden magnetiitti on pääasiassa häipynyt, joten ne näkyvät vain heikkoina magneettisina anomalioina. Yleensäkin kiviä leimaa hydroterminen muuttuminen, joka

30 yhdessä tektonisoitumisen kanssa tekee kivilajien keskinäisen aseman tulkitsemisen vaikeaksi. Tavallisimpia hydrotermisiä muuttumisia ovat kloriittiutuminen, biotiittiutuminen ja karbonaattiutuminen. 5.4.3. Tutkimustulokset Hangasvaarasta on paikannettu yksi hydroterminen soikeahko muuttumispiippu (kuvassa 2 Hangasvaaran esiintymä), joka on halkaisijaltaan 15-20 m. Piippu on melko voimakkaasti sulfidoitunut ja sen radioaktiivinen säteily on 10-15 kertainen taustasäteilyyn verrattuna. Hydroterminen muuttuminen on pääasiassa biotiittiutuntista. Jonkin verran tavataan myös karbonaattiutumista. Piipulla on melko selkeät rajat isäntäkiveensä, joka on albiittiutunutta kvartsiittista kiveä. Sulfidimineraalit ovat pääasiassa magneettikiisua. Jonkin verran tavataan myös rikki- ja kuparikiisua. Valitettavasti kultapitoisuudet ovat hyvin alhaisia (maks. 0.13 ppm). Kobolttipitoisuudet ovat parhaimmissa osissa 0,1-0,4 %. Kuparipitoisuudet ovat yleensä 100-500 ppm. Hydrotermisen piipun ympäristöstä on paikannettu jonkin verran myös pirote- ja juonimaisia sulfideja (magneetti-, rikki- ja kuparikiisu). Näiden kulta- ja muut arvometallipitoisuudet ovat kuitenkin alhaisia. 5.5. Pohjaslampi ja Isoaho Pohjaslammin ja Isoahon tutkimusalue sijoittuu välittömästi Pohjaslammin kaakkois- ja itäpuolelle (liite 1). Pinta-alaltaan alue käsittää noin 1,5 km 2. Alueella on Outokummun Oy:n malminetsintä (OKME) suorittanut jo 1970luvulla hyvinkin yksityiskohtaisia malminetsintätöitä, mm. kairaten 11 syväkairausreikää. Tässä yhteydessä raportoitavat tutkimukset ovatkin osaltaan vain OKME:n tutkimuksia täydentäviä.

31 5.5.1. Tutkimukset Suurin osa tutkimuksista on tehty detaljisin geologisin kartoituksin, joiden tukena ja täydentäjinä ovat olleet geofysikaaliset maastomittaukset ja kaivinkonemontutukset. Alueellisten geofysikaalisten maastomittausten lisäksi Isoahon alueella on tehty kohteellisia VLF-R- ja IP-mittauksia noin 0,16 ja 0,2 km 2 :n alueilla. Tutkimusojia on kaivettu kaikkiaan 21 kpl, yhteensä noin 1560 m. Pohjaslammin rantaan on kairattu kaksi syväkairausreikää (R379 ja R380, tankokoko T-56), joiden yhteispituus on 242,60 m. Pedogeokemiallisia näytteitä on otettu 75 kpl yhtä monesta pisteestä. Pedogeokemiallisista näytteistä ja 58:sta syväkairausnäytteestä (analyysipituus 1-2 m) on GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa määritelty Ni-, Co-, Cu-, Pb-, Zn-, Ag-, Mo- ja Au-pitoisuus (grafiittiuuni/aas, syväkairausnäytteillä 20 g:n punnitus). Detaljikartoituksissa kalliosta otetuista ura- ja palanäytteistä on tehty näiden alkuaineiden määritys 120:stä näytteestä sekä lisäksi Te-määritys 113:sta näytteestä. Lisäksi on 65:stä irtolohkarenäytteestä määritelty edellisten alkuaineitten lisäksi As, Pd, Sb ja W. Petrografisia tutkimuksia varten GTK:n hielaboratoriossa valmistettu 44 kiillotettua ohuthiettä 5.5.2. Geologiasta Alue koostuu pääosin vihreäkivi II muodostumasta ja serisiittikvartsiittimuodostuman yläosan kivistä: serisiittikvartsiiteista ja -liuskeista (kuva 2). Kivien kerroksellisuus on lähes vaaka-asentoinen, jolloin vihreäkivi on "kakkuna" em. liuskeiden päällä. Lisäksi tavataan paikoitellen kapeita albiittidiabaasijuonia. Tälläkin alueella kiviä leimaa paikoin hyvinkin voimakas hydroterminen muuttuminen. Tärkeimpiä muuttumistyyppejä ovat serisiittiytyminen, kloriittiutuminen ja biotiittiutuminen. Alueelta paikannetut mineralisoitumat keskittyvät vihreäkiven ja liuskeiden kontaktivyöhykkeeseen.

32 5.5.3. Tutkimustulokset Alueelta on paikannettu neljä kultapitoista mineralisoitumaa sekä yksi sulfidimineralisoituma. Näistä on OKME paikantanut kaksi kultamineralisoitumaa (Pohjaslampi 1 ja Isoaho 1) sekä sulfidimineralisoituman (Pohjaslampi 3). GTK:n tutkimuksissa paikantui kaksi kultapitoista mineralisoitumaa (Isoaho 2 ja Pohjaslampi 2). 5.5.3.1. Pohjaslampi 1 Suurin tutkimusalueelta paikannetuista esiintymistä on Pohjaslampi 1 (kuva 2). OKME on kaivanut esiintymän kohdalle yhden tutkimusojan ja kairannut kolme syväkairausreikää, joissa kaikissa on esiintynyt kultapitoisuuksia. Esiintymä sijoittuu aivan lähelle Pohjaslammin rantaa, jatkuen ilmeisesti lammen alle. GTK on kairannut kohteeseen yhden syväkairausreiän (R379), jolla tutkittiin esiintymän syvyysulottuvuutta. Lisäksi eteläpäähän on kaivettu yksi tutkimusoja sekä otettu jatkuvat uranäytteet OKME:n tutkimusojasta. Sekä OKME:n että GTK:n tutkimukset osoittavat, että Pohjaslampi 1 esiintymän kohdalla on kyse yli sata metriä pitkästä ja ainakin 80 m:n syvyyteen ulottuvasta kultapitoisesta vyöhykkeestä. Vyöhyke on lähes pohjois-eteläsuuntainen ja kaatuu länteen 70-80 asteen kulmalla. Vyöhyke on etelä- ja pohjoispäästä rajaamatta, samoin alaspäin. Tutkimusojasta otetuissa uranäytteissä kultapitoisuudet vaihtelivat 0.5-12 ppm:aan. Reiässä R379 on syvyydellä 95.40-97.40 m lävistys, jonka kultapitoisuus on 2 ppm. Pohjaslampi 1 sijaitsee voimakkaasti serisiittiytyneissä ja kloriittiutuneissa liuskeissa ja albiittikivissä, jotka pintaosissaan ovat kontaktissa voimakkaasti hydrotermisesti muuttuneiden vihreäkivien ja albiittidiabaasien kanssa (kuva 2). Vallitsevin sulfidimineraali on rikkikiisu. Lisäksi esiintymä on selvästi radioaktiivinen. Taustasäteily OKME:n

33 tutkimusojassa on paikoin yli 50-kertainen taustasäteilyyn verrattuna. Uraanipitoisuutta ei ole GTK:n tutkimuksissa kuitenkaan analysoitu. Esiintymän kobolttipitoisuudet vaihtelevat 500-2400 ppm. 5.5.3.2. Pohjaslampi 2 Pohjaslampi 2 mineralisoituma paikannettiin IP-mittausten ja pedogeokemiallisen näytteenoton avulla Pohjaslampi 1 esiintymän lounaispuolelle (kuva 2). Kohteeseen on kairattu yksi syväkairausreikä (R380). Kairasydämessä tavattiin voimakkaasti serisiittiytyneitä ja vaihtelevasti kloriittiutuneita albiitti-karbonaattikiviä sekä hydrotermisesti muuttuneita kapeita albiittidiabaasijuonia. Voimakkaasti serisiittiytyneissä osissa on vaihteleva rikkikiisupirote sekä hiukan kuparikiisua. Kultapitoisuus jää kuitenkin alhaiseksi (maks. 0.74 ppm Au/1m). 5.5.3.3. Pohjaslampi 3 Tämä sulfidimineralisoituma sijaitsee vaihtelevasti albiittiutuneissa kvartsiittisissa liuskeissa, jotka ovat lisäksi vaihtelevasti kloriittiutuneet, biotiittiutuneet ja karbonaattiutuneet. Sulfideja (rikki- ja magneettikiisu) tavataan vaihtelevasti yhdessä itä-länsisuuntaisessa tutkimusojassa, jossa esiintyy sulfidoituneita, 1-3 m:n levyisiä vyöhykkeitä noin 70 m:n matkalla viisi kappaletta. Kultapitoisuudet ovat ainoastaan heikosti anomaalisia. Korkein kobolttipitoisuus on 0.46 % ja korkein kuparipitoisuus on 0.28 %.

34 5.5.3.4. Isoaho 1 Isoaho 1 mineralisoituma on OKME:n aikoinaan paikantama. OKME on kaivanut mineralisoituman kohdalle tutkimusojia ja kairannut siihen ja sen lähiympäristöön viisi syväkairausreikää. Mineralisoituma sijaitsee voimakkaasti hydrotermisesti serisiittiytyneissä, kloriittiutuneissa ja biotiittiutuneissa albiittikivissä, jotka ovat mineralisoituman itä-, etelä- ja lounaispuolella hyvin voimakkaasti rapautuneet ja kaolinisoituineet. Kaolinisoituminen on niin voimakasta, että GTK on tehnyt siitä erillistutkimuksen, jonka tulokset raportoidaan lähiaikoina. Mineralisoituma on mitä todennäköisimmin lähtöpaikka yli sadalle vaihtelevasti radioaktiiviselle lohkareelle, jotka muodostavat hyvin kapean, noin kilometrin pituisen, lähes itä-länsisuuntaisen "viuhkan" mineralisoituman itäpuolelle. Lohkareviuhka on kartoitettu ja 65:stä lohkareesta on analysoitu kultapitoisuus, joka vaihtelee 0-5600 ppm:aan. Lisäksi kaivinkonemontutuksin on tutkittu mahdollisia uusia pintapuhkeamia lohkareviuhkan alta, välittömästi mineralisoituman itäpuolelta. Pintapuhkeamia ei kuitenkaan todettu. Itse mineralisoitumasta GTK ei ole tehnyt detaljitutkimuksia. 5.5.3.5. Isoaho 2 Tämä mineralisoituma sijaitsee noin 200 m Isoaho 1 mineralisoituman länsipuolella. Kyseessä on huomattavasti pienempi mineralisoituma kuin Isoaho 1. Tosin tätäkään mineralisoitumaa ei ole kokonaan rajattu eteläpäästään. OKME on kairannut esiintymän pohjoispuolelle yhden syväkairausreiän, mutta reikä ei ole lävistänyt mineralisoitumaa, vaan on mennyt muutaman metrin päästä ohi sen pohjoispuolelta. Mineralisoituma paikannettiin kaivinkonemontuksella ja IP-mittauksilla. Paikalle on kaivettu H:n muotoinen kaivanto, jonka pohjoiskoillinen-etelälounas-suuntaisessa levennetyssä poikkipalkissa mineralisoituma sijaitsee.

35 Mineralisoituma sijaitsee voimakkaasti serisiittiytyneissä ja kloriittiutuneissa kvartsiittisissa liuskeissa vihreäkivi II muodostuman kontaktin läheisyydessä. Kontaktivyöhykkeessä tavataan myös albiittisia kiviä sekä hydrotermistä amfibolin muodostusta. Mineralisoituman kohdalla on selvä radioaktiivisen säteilytason nousu. Paikoin säteilytaso on yli kymmenkertainen taustasäteilyyn nähden. Lisäksi mineralisoituma on vaihtelevasti kiisuuntunut. Kiisuuntunut alue on noin 40 m pitkä ja 1-5 m leveä. Sulfidimineraali on pääasiassa rikkikiisu. Rapautumisen vuoksi magneettikiisun osuutta on vaikea arvioida. Palanäytteiden kultapitoisuudet vaihtelevat 0-15 ppm:aan. Kultapitoisuudet ovat kuitenkin jakautuneet epätasaisesti. Merkittävää on, että parhaat pitoisuudet ovat mineralisoituman eteläpäässä, jossa mineralisoituma hautautuu ohuen irtomaapeitteen alle. 5.6. Hanhilammit Hanhilampien tutkimusalue käsittää noin 0,35 km 2 :n alueen Pohjaslammin eteläpuolella (liite 1, kuvat 1 ja 2). Selvää rajaa Pohjaslammin ja Isoahon tutkimusalueeseen ei voi vetää. Hanhilampien nimitystä on käytetty pelkästään nimeämissyistä, jotta erilliset tutkimuskohteet pystyisi jotenkin jaottelemaan. 5.6.1. Tutkimukset Alueelliset geofysikaaliset mittaukset kattavat myös Hanhilampien alueen. Lisäksi on tehty yksityiskohtaisia IP-mittauksia 500 x 350 m 2 :n suuruisella alueella Hanhilampi 2 mineralisoituman kohdalla. Tutkimusojia on kaivettu kaikkiaan 17 kpl, joiden yhteispituus on noin 890 m. Yksi syväkairausreikä (R381) on kairattu T-56 kalustolla. Reiän pituus on 105.50 m. Pedogeokemiallisia näytteitä on alueellisen näytteenoton lisäksi otettu 168 kpl yhtä monesta näytepisteestä.

36 GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa määritetty Ni-, Co-, Cu-, Pb-, Zn-, Ag-, Mo- ja Au-pitoisuus pedogeokemiallisten näytteiden hienofraktioista, 41:stä syväkairausnäytteestä, 103:sta palanäytteestä (grafiittiuuni/aas, syväkairausnäytteillä 20 g:n punnitus, palanäytteillä 1 g). Kairasydännäytteiden analyysipätkien pituudet vaihtelevat 1-2 m. Petrografisia tutkimuksia varten on GTK:n Rovaniemen hielaboratoriossa valmistettu 9 kiillotettua ohuthiettä. 5.6.2. Geologiasta Hanhilampien alue (kuva 2) käsittää muodostumat vihreäkivi I muodostumasta vihreäkivi II muodostumaan (Silvennoinen 1972). Vihreäkivien välissä oleva serisiittikvartsiittimuodostuma koostuu pääasiassa serisiittikvartsiiteista, serisiittiliuskeista sekä näiden albiittiutuneista varianteista. Lisäksi alueelta tavataan kapeita albiittidiabaasijuonia. Tälläkin alueella kiviä karakterisoi paikoin melko voimakaskin hydroterminen muuttuminen. Tavallisimpia muuttumisia ovat karbonaattiutuminen, kloriittiutuminen, biotiittiutuminen sekä satunnaisesti serisiittiytyminen. 5.6.3. Tutkimustulokset Alueelta on paikannettu kaksi mineralisoitumaa, joista toinen, Hanhilampi 1, sisältää pelkästään sulfideja. Hanhilampi 2 on puolestaan sulfideja sisältävä kultamineralisoituma. 5.6.3.1. Hanhilampi 1 Tämä mineralisoituma paikannettiin VLF-R-mittauksilla, missä se erottuu selkeänä johteena. Mittausten lisäksi tutkimuksen apuna on käytetty kaivinkonemontutusta kaivamalla neljä 50-100 m pitkää itä-länsisuuntaista tutkimusojaa.

37 Mineralisoituma sijaitsee vihreäkivi I muodostuman ja serisiittikvartsiittimuodostuman kontaktivyöhykkeessä (kuva 2). Voimakkaasti tektonisoituneet ja ruhjoutuneet kivet ovat tuffiittisia, karbonaattipitoisia kloriittibiotiittikiviä, serisiittikvartsiitteja ja hydrotermisesti muuttuneita albiittidiabaaseja. Hydroterminen muuttuminen on näissäkin kivissä muuttanut niiden primääriasua. Tärkeimpiä muuttumisia ovat albiittiutuminen, kloriittiutuminen, biotiittiutuminen ja kvartsiutuminen. Karbonaattiutuminen saattaa liittyä ainakin osittain kivien primäärikoostumukseen. Kvartsiutuminen on paikoin hyvin voimakasta, muodostaen 1-3 m leveitä maitokvartsijuonia. Vaihtelevasti (yleensä kuitenkin heikosti) kiisuuntunut pohjois-eteläsuuntainen vyöhyke on noin sata metriä pitkä. Tutkimusojissa saattaa olla useampia rinnakkaisia, leveimmillään muutaman metrin levyistä vyöhykettä. Arvometallipitoisuudet ovat hyvin alhaisia. Co-pitoisuudet ovat yleensä 100-300 ppm (maks. 0,25 %). Cu-pitoisuudet ovat Co-pitoisuuksiakin pienempiä. Kultapitoisuudet ovat ainoastaan heikosti anomaalisia. Kiisuuntuneen vyöhykkeen koillispuolella tavataan pohjoisimmassa tutkimusojassa albiittiutuneisiin serisiittikvartsiitteihin liittyvää radioaktiivista säteilyä, joka on 3-10 kertaa taustasäteilyä voimakkaampaa. Kultaa ei tässäkään esiinny. 5.6.3.2. Hanhilampi 2 Tämä mineralisoituma paikannettiin pedogeokemiallisen näytteenoton avulla, jossa sen pintapuhkeama tulee esille 3.5 ppm:n kulta-anomaliana. Pedogeokemiallisella näytteenotolla selvitettiin GTK:n integroidun analyysin ryhmän (IA-ryhmä) tuottamien malmiennustekohteiden korrelaatiota maastoon. Malmiennustekohteista yksi osuu lähelle Hanhilampi 2 mineralisoitumaa, joten tällä kohtaa selvä korrelaatio pystyttiin osoittamaan. Mineralisoitumaan on kaivettu neljä itä-länsisuuntaista tutkimusojaa ja kairattu yksi syväkairausreikä. Reiässä tavattiin kiisuuntunutta kiveä noin 60 metrin matkalla.

38 Geologisesti Hanhilampi 2 mineralisoituma sijaitsee serisiittikvartsiittimuodostuman ja vihreäkivi II muodostuman kontaktivyöhykkeessä, kuitenkin edellisen muodostuman puolella. Isäntäkivet ovat voimakkaasti hydrotermisesti muuttuneita serisiittikvartsiitteja ja -liuskeita sekä tuffiittisia albiittikiviä. Voimakkaimpia muuttumisia ovat serisiittiytyminen, biotiittiutuminen ja kloriittiutuminen. Kvartsiutuminen on huomattavaa yhdessä serisiittiytymisen kanssa. Samoin karbonaattiutuminen etempänä kiisuuntuneista kohdista. Rikkikiisu on lähes ainoa kiisumineraali, jota esiintyy vaihtelevana pirotteena. Kultapitoisuudet eivät ole kovin korkeita. Kultapitoisissa näytteissä ne vaihtelevat 0.1-3 ppm. Co-pitoisuudet ovat hyvin alhaisia, yleensä selvästi alle 1000 ppm:n. Cu-pitoisuus voi nousta korkeammalle, paikoin noin 0,8 %:iin. Esiintymää ei ole kuitenkaan rajattu juuri mihinkään suuntaan. 5.7. Ukonmurto 5.7.1. Tutkimukset Ukonmurron tutkimuskohde (kuva 2) paikantui geofysikaalisissa IP-mittauksissa, joissa kohteessa ilmenee selkeä, noin 250 m pitkä ja 50-100 m leveä itä-länsisuuntainen anomalia. Anomaliaan yhtyy heikko magneettinen anomalia (noin 500 nt). Anomalian kohdalta on otettu pedogeokemiallisia näytteitä 21 kpl yhtä monesta pisteestä. Lisäksi on kairattu yksi syväkairausreikä (R375, tankokoko T-56). Pedogeokemiallisten näytteiden hienofraktioista on GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa määritetty Ni-, Co-, Cu-, Pb-, Zn-, Ag-, Mo- ja Au-pitoisuus. Syväkairausnäytteiden (21 kpl) analyysipituus on kaksi metriä. Näytteistä on määritelty em. alkuaineiden lisäksi Te. Petrografisia tutkimuksia varten on GTK:n Rovaniemen hielaboratoriossa valmistettu 4 kiillotettua ohuthiettä.

39 5.7.2. Tutkimustulokset Tutkimuksilla selvitettiin sähköisen IP-anomalian aiheuttaja. Anomalian synnyttää pirotteinen rikki- ja kuparikiisu. Kairatun reiän kairaussuunta (pohjoisesta etelään) oli kuitenkin virheellinen, joten anomalian kultapotentiaalisuus jäi selvittämättä. Syväkairausreiän näytteiden kultapitoisuus oli ainoastaan heikosti anomaalinen. Koboltti-pitoisuus ei ole kunnolla edes anomaalinen. Paras kuparipitoisuus on noin 0.13 %. Yhden pedogeokemiallisen näytteen kuparipitoisuus kohoaa 1.8 %:iin. Samassa näytteessä kultapitoisuus on myös selvästi anomaalinen (37 ppb). Heikko sulfidipirote sijaitsee voimakkaasti hydrotermisesti kloriittiutuneissa ja biotiittiutuneissa kvartsi-karbonaatti- ja kloriittikivissä. 5.8. Rytisuo 5.8.1. Tutkimukset Rytisuolla (kuva 2, liite 1) magneettisissa mittauksissa ilmenee soikea, ympäristöstään selvästi poikkeava, noin 150 pitkä ja 100 m leveä anomalia (n. 1000 nt). Sähköisissä slingram-mittauksissa anomalia tulee esille positiivisena reaalikomponentin anomaliana (n. +10 %). Anomaliaan on kairattu yksi syväkairausreikä (R356, tankokoko T-56), jonka metrin pituisista analyysinäytteistä on GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa määritetty Au-pitoisuus 7 m:n matkalta. Petrografisia tutkimuksia varten on GTK:n Rovaniemen hielaboratoriossa valmistettu 6 kiillotettua ohuthiettä.

40 5.8.2. Tutkimustulokset Kivilaji anomalian kohdalla on hydrotermisesti kloriittiutunut hienorakeinen albiittikivi. Magneettisen ja positiivisen sähköisen anomalian aiheuttaa hyvin hienorakeinen pirotteinen magnetiitti, joka todennäköisesti on syntynyt hydrotermisesti kloriittiutumisen yhteydessä. Yhdenkään analysoidun näytteen kultapitoisuus ei ylittänyt määritysrajaa. 5.9. Lehdonahot 5.9.1. Tutkimukset Lehdonahon tutkimuskohde sijaitsee silttikivimuodostumassa, stratigrafiassa hieman ylempänä verrattuna muuhun Juomasuon alueeseen (liite 1, kuva 2). Lehdonahon alueelle on kairattu kaksi syväkairausreikää (R377 ja R378, tankokoko T-56), joiden yhteispituus on 124 m. Lisäksi on otettu pedogeokemiallisia näytteitä 36 kpl yhtä monesta pisteestä. Tutkimuksen syynä olivat alueen voimakkaat sähköiset VLF-R johteet, joihin yhtyi magneettiset anomaliat. GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa on määritetty Ni-, Co-, Cu-, Pb-, Zn-, Ag-, Mo- ja Au-pitoisuus pedogeokemiallisten näytteiden hienofraktioista sekä näiden lisäksi Te 5:stä 1-2 m:n pituisesta syväkairausnäytteestä. 5.9.2. Tutkimustulokset Kairauksissa tavatut kivet olivat albiittidiabaaseja sekä vaihtelevasti kloriittiutuneita albiittikarbonaattikiviä, jotka olivat voimakkaasti rapautuneet. Reiän 377 kohdalla rapautuminen oli niin voimakasta, että kivi nousi kairausveden mukana keltaisena vellinä ylös. Reikä R388 oli lopetettava 89 metriin, sillä terveemmän albiittidiabaasin jälkeen rapauma tukki reiän putkien ylösnoston aikana. Koska reikä kairattiin 45 asteen kulmalla, ulottuu rapauma ainakin 70 metrin syvyyteen.

41 Näin ollen sähköisen VLF-R-anomaliat aiheuttaa albiittidiabaasien välissä oleva rapauma, joka kaatuu luultavasti 70-80 asteen kaateella länteen. Magneettiset anomaliat aiheutuvat puolestaan albiittidiabaasien sisältämästä magnetiitista. Analysoidut näytteet eivät sisältäneet kultaa eikä muitakaan arvometalleja. 5.10. Kotikorvet 5.10.1. Tutkimukset Kotikorpien alue (kuvat 1 ja 6) on jonkin verran Juomasuon ympäristön alueen ulkopuolella. Kotikorpien alueella on OKME 1960-luvulla tehnyt uraanimalmitutkimuksia, jolloin se paikansi useita uraanimineralisoitumia Kotikorpien alueella. Uraanimineralisoitumat liittyvät albiitti-karbonaatti-juoniin; jotka leikkaavat vihreäkiviä. Vihreäkivet kuuluvat Silvennoisen (1972) mukaan Vihreäkivi III muodostumaan. Koska uraani- ja kultapitoisuuksilla on monasti positiivinen korrelaatio keskenään Kuusamon alueella, kerättiin tätä tutkimusta varten Kotikorpien alueelta neljästä eri mineralisoitumasta (kuva 6) pala- ja soijanäytteitä kaikkiaan 167 kpl. Näytteistä analysoitiin GTK:n Rovaniemen kemian laboratoriossa Mo- ja Au-pitoisuus (grafiittiuuni/aas). 5.10.2. Tutkimustulokset Näytteiden kultapitoisuudet jäävät hyvin alhaisiksi. Yleensä pitoisuudet jäävät alle määritysrajan. Korkein kultapitoisuus on 40 ppb. Paikoin kuitenkin molybdeenipitoisuudet ovat selvästi anomaalisia, noin 50-500 ppm. Analyysien perusteella todettiin, että Kotikorpien uraanimineralisoitumat eivät ole kovin kultapotentiaalisia, joten tutkimuksia ei ole jatkettu.

42 Kuva 6. Kotikorpien alueen näytteenottopaikkojen sijainti. 6. ESIINTYMIEN JA TUTKIMUSALUEEN ARVIOINTI Lupaavin tässä raportissa kuvatuista esiintymistä on Hangaslammin suurempi kultaesiintymä. Se sisältää ainakin 250 000 tn kiveä, jonka kultapitoisuus on hieman yli 5 ppm. Tämä kivimäärä on louhittavissa avolouhoksella. Hangaslammin suurempaa esiintymää ei ole eteläpäästä rajattu. Pienempi esiintymä on lähes kokonaan tutkimatta. Onkin ilmeistä, että näillä kahdella kultaesiintymällä on ainakin geneettinen yhteys keskenään. Parhaassa tapauksessa ne saattavat jopa kuulua samaan esiintymään. Geofysikaalisten, geokemiallisten ja geologisten viitteiden perusteella on havaittu, että Hangaslammin esiintymien lähiympäristössä on todennäköisesti lisää vastaavantyyppisiä esiintymiä.