GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 19/3132/-84/1/10 Savitaipale Boris Lindmark 16.02.1984 SCHEELIITTITUTKIMUKSET SAVITAIPALEELLA KESÄLLÄ 1982
YHTEENVETO Geologian tutkimuskeskus on kesällä 1982 suorittanut malmitutkimuksia Savitaipaleen Kuolimojärven alueella. Aiheen tutkimuksiin antoivat kylän eteläpuolen sorakuopista tavatut scheeliittilohkareet. Alueella tehtiin geologista kartoitusta ja lohkare-etsintää sekä otettiin moreeninäytteitä scheeliittirakeiden määrän laskentaa varten. Tutkimuksissa onnistuttiin paikallistamaan scheeliitti-pitoinen karsivyöhyke keskellä Kuolimojärveä. Näyttää todennäköiseltä, että tämä on mainittujen sorakuoppalohkareiden lähtöpaikka. Muita scheeliittimineralisaatioita ei tutkimuksissa havaittu.. Boris Lindmark
SISÄLLYSLUETTELO YHTEENVETO JOHDANTO 1 Tutkimusten tausta 2 Suoritetut tutkimukset 3 Tulkinta 4 Yleisgeologinen katsaus 5 Aiheen arviointi 5 LÄHDEKIRJALLISUUS 6 LIITTYY 7
1 JOHDANTO Noin 100 km 2 laaja tutkimusalue sijaitsee karttalehtien 3132 11 ja 12 alueella Savitaipaleen kirkonkylän välittömässä ympäristössä sekä kattaa sen länsi- ja pohjoispuolella olevan Kuolimojärven saaria ja rantoja, kuva 1. Vesistön ohella tutkimusalueella on runsaasti hiekkakerrostumien peitossa olevia alueita, jotka kuuluvat toiseen Salpausselkään ja sitä vastaan kohtisuorassa olevaan pitkittäisharjuun, joka muodostaa mm. Kuolimojärven SE rannan. Tutkimusalueella on hyvä tiestö, koska rannoilla on paljon kesäasuntoja. Sen sijaan saarien tutkiminen edellyttää hyväkuntoisen veneen käyttöä. Tutkimusalue on nimetty Kuolimojärveksi, koska tutkimukset kohdistuivat pääasiassa järven saariin ja ympäröiviin ranta- -alueisiin. Alueella suoritetuista aikaisemmista tutkimuksista on seuraavat julkaisut ja raportit : Simonen ja Tyrväinen, 1965. Kallioperäkartta 1 : 100 000, sekä kallioperäkartan selitykset, 1981. H. Rainio, 1980. Selostus Savitaipaleen karttalehden n :o 3132 maaperäkartoituksista kesällä 1978 ja 1979. B. Lindmark, 1980. Raportti Geologisen tutkimuslaitoksen malmitutkimuksista Savitaipaleen Kuolimojärvellä vuosina 1978-1979, M 19/3132/-80/1/10.
Kuva 1. Indeksikartta tutkimusalueen sijainnista.
11 Tutkimusten tausta Syksyllä 1981 toimitti puuseppä Iivo Suutari useita scheeliittipitoisia lohkareita Savita.ipaleen kirkonkylän S-puolella olevista sorakuopista Geologian tutkimuskeskuksen (vuoteen 1984 Geologinen tutkimuslaitos) kansannäytetoimistoon. Noin nyrkin kokoiset lohkareet olivat hyvin pyöristyneitä ja kivilajiltaan ne olivat vaaleita ja pienirakeisen kvartsimaasälpägneissin näköisiä, mutta mikroskooppitutkimuksen perusteella kivilaji määriteltiin diopsidigneissiksi. Scheeliittiä oli kivissä hienorakeisena pirotteena ja rakotäytteenä. Lohkareat, niiden löytöpaikat ja pitoisuudet : Vaikka lohkareet oli löydetty sorakuopista, vaikutti todennäköiseltä, että ne olivat peräisin siitä gneissi- ja liuskealueelta, joka sijaitsee Suomenniemen ja Viipurin rapakivimassiivin yhtymäkohdan E-puolella (Simonen ja Tyrväinen, 1965). Koska lohkareiden löytöpaikat olivat jäätikön reunamuodostumassa, tuntui todennäköiseltä, että niiden tulosuunta on sama kuin mannerjäätikön normaali etenemissuunta. Tätä olettamusta tukevat aikaisemmat tutkimukset, joiden mukaan eräästä saman alueen sorakuopasta tavattujen Nipitoisten lohkareiden lähtöpaikka on Kuolimojärven Leipäsaari, jonne myös mannerjään uurretutkimuksilla päädytään (Lindmark, 1980). Näinollen otaksuttiin, että scheeliittilohkareiden lähtöpaikka on Kuolimojärven alueella tai sen takana. Rapakiven läheisyys ja sen mahdollinen vaikutus scheeliittimineralisaation syntyyn teki koko alueen tarkemman tutkimuksen perustelluksi.
3 Suoritetut tutkimukset Tutkimusten tavoitteena oli pyrkiä selvittämään edellä mainittujen lohkareiden lähtöpaikkaa. Tämän lisäksi etsittiin alueelta muitakin viitteitä malmeista, etenkin scheeliittimineralisaatioista, joko suoraan kallioperästä tai uusien lohkareiden muodossa. Tässä mielessä tehtiin alueella kesä- ja heinäkuun aikana vuonna 1982 kallioperäkartoitusta. Työssä käytettiin apuna UV-lamppua, jolla tutkittiin myös lohkareita. Lisäksi otettiin moreeninäytteitä raskasmineraalitutkimuksia varten. Työt suorittivat kesäapulainen Petri Rosenberg (PER) ja allekirjoittanut (SBL) sekä aikana 21.6. - 2.7. työnjohtaja V. Hänninen (VH). Menetelmät Aineisto Kallioperäkartoitus 282 havaintoa Lohkaretutkimus 6 SCHE-pitoista lohkaretta Moreeninäytteenotto 36 näytettä Raskasmineraalitutkimus 36 näytettä Mikroskooppitutkimus 2 ohuthiettä Analyysit 11 kpl (W, Sn) Tämän lisäksi oli käytettävissä käsillä olevan työselostuksen johdannossa mainittujen julkaisujen ja raporttien aineistoa. Tutkimusaineistosta on koottu elementtikarttoja, joissa esitetään paljastumahavaintojen sijainnit, kivilajit, lohkareiden löytöpaikat, moreeninäytteenottopaikat ja scheeliittirakeiden pitoisuus kussakin moreeninäytteessä. Geologisten havaintojen pohjalta tehty geologinen tulkintakartta on esitetty mittakaavassa 1 : 80 000 kuvassa 3, sekä lohkareet ja moreenin scheeliittiraepitoisuudet kuvassa 2.
4 Tulkinta Kallioperätutkimuksissa löydettiin scheeliittiä kalliosta vain,diopsidikarsivyöhykkeestä, joka sijaitsee keskellä tutkimusaluetta, kuva 3. Täälläkin kalliosta tavattiin vain joitakin satunnaisia rakeita. Vyöhyke on osittain veden peitossa ja näkyvissä vain joittenkin saarten pienissä rantapaljastumissa. Mainitulla alueella havaittiin myös muutamia scheeliittipitoisia lohkareita. Nämä eivät kuitenkaan olleet läpeensä scheeliittipitoisia, vaan kyseinen mineraali esiintyi kerroksina ja rakojen yhteydessä. Tyypiltään nämä lohkareet samoin kuin paljastumista tavattu karsivyöhykekään eivät olleet aivan samanlaista karsityyppiä kuin alkuperäiset soramonttujen scheeliittilohkareet. Tosin vyöhykkeen kerroksellinen rakenne saattaa olla syynä siihen, että siitä lähteneet lohkareet voivat tyypiltään jossakin määrin poiketa toisistaan. Moreeninäytteiden scheeliittiraepitoisuudet tukevat kartoituksessa ja lohkare-etsinnässä saatuja tuloksia. Korkeimmat pitoisuudet saatiin karsivyöhykkeen SE-puolelta ja nimenomaan sieltä, mistä soramontuista löydetyt lohkareet kallioiden uurrehavaintojen mukaan voisivat olla lähtöisin. Käsitykseni mukaan scheeliittipitoisuuksissa arvot alle 6 raetta/200 g moreenia edustavat tausta-arvoja. Tämän mukaan em. karsivyöhykkeen S-puolella kyseiset pitoisuudet yleensä ovat suurempia, kun taas tämän vyöhykkeen N-puolella ne edustavat taustapitoisuuksia 2 arvoa lukuunottamatta. Näin ollen soramontuista löytyneet lohkareet ovat todennäköisesti lähtöisin mainitusta karsivyöhykkeestä paikasta, joka sijaitsee Kuolimojärven alla Lehtisaaren ja Selkäsaaren välissä. N-osassa olevaa 2 anomaalista pistettä ei voida pitää merkityksellisinä koska ne ovat yksittäisiä anomaalisia pisteitä ja arvoltaan melko heikkoja.
Yleisgeologinen katsaus Tutkimusten kohteena olevat kivilajit olivat syväkivien väliin jäävät liuskeet ja gneissit. Pääkivilaji alueella on pienirakeinen ja monin paikoin suonigneissiytynyt kiillegneissi. Kiillegneississä on amfiboliittia, diopsidikartta ja kvartsimaasälpägneissiä välikerroksina. Näihin ovat tunkeutuneet dioriittiset, granodioriittiset sekä pegmatiittigraniittiset orogeeniset syväkivet sekä näitä jyrkästi leikkaavat, anorogeeniset rapakivet. Liuskeita leikkaavat lisäksi diabaasi- ja kvartsiporfyyrijuonet. Kiillegneissi muodostaa Kuolimojärven alueella antiklinaalisen rakenteen, jonka alta tulee esille granodioriittinen kivilaji. Alueen kivilajeja ovat tarkemmin kuvanneet Simonen ja Tyrväinen 1981. Aiheen arviointi Tutkimustulokset viittaavat siihen, että lohkareiden lähtöpaikka sijaitsee Kuolimojärven pohjassa Lehtisensaaren eteläpuolella. Tutkimuksissa ei kuitenkaan löydetty sellaisia uusia lohkareita, joiden perusteella voisi olettaa alueella olevan merkityksellisen scheeliittimineralisaation. Moreenin scheeliittiraepitoisuudet puoltavat tällaista käsitystä ja siksi en pidä jatkotutkimuksia perusteltuina.
6 LÄHDEKIRJALLISUUS Lindmark, B., 1980. Raportti Geologian tutkimuskeskuksen malmitutkimuksista Savitaipaleen Kuolimojärvellä vuosina 1978-1979. M 19/3132/-80/1/10. Julkaisematon GTK. Rainio, H., 1980. Selostus Savitaipaleen karttalehden no 3132 maaperäkartoituksista kesällä 1978 ja 1979. P. 13.1.044. Julkaisematon. GTK, maaperäosasto. Simonen, A. ja Tyrväinen, A., 1965. Kallioperäkartta. Lehti 3132 Savitaipale. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000. Simonen, A. ja Tyrväinen, A., 1981. Kallioperäkarttojen selitykset, lehti 3132 Savitaipale. Suomen geologinen kartta 1 : 100 000.
LIITTYY Kansanaihetutkimusten esiraportit