M 19/3343/-80/1/1 Koskee 3343 07, 3334 09 3334 11, 3334 12 Rautavaara E. Sipilä 09.12.1980 / V 3 j RAUTAVAARAN JA HANKAMÄEN VÄLISEN SERPENTINIITTI- JA MUSTALIUSKEJAKSON TUTKIMUKSET vv. 1976-1980.
2 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO 3 TOIMENPITEET 4 Geologiset tutkimukset 4 Syväkairaus 6 Rautavaaran Korpimäen liuskejakso 6 Jatkotutkimukset Rautavaaran liuskejaksossa 7 Syväkairaukset 8 YHTEENVETO 12 Luettelo säilytettävistä materiaalista ja kartoista 13-19
3 JOHDANTO Rautavaara ympäristöineen on ollut malminetsijöiden mielenkiinnon kohteena vuosisatamme alkukymmenistä lähtien. Vanhoja koemonttuj.a löytyy mm. Korpimäestä ja Rautavaaran luoteispuolelta Joutenmäestä, jossa Saastamoinen Oy suoritti koelouhintaa pegmatiitteihin j.a kvartsijuoniin liittyvien borniitti-, kuparikiisu- ja kuparihohdepesäkkeiden johdosta. Näistä peräisin ovat myös GTL :lle Teuvo Korhosen 1961 lähettämät,pitoisuudeltaan kovat kuparinäytteet K/3564, Cu 32 %, Ag 255 g ja Au 0,8.g/ton. Saman tyyppinen on myös Yrjö Korkalaisen 1961 lähettämä kallionäyte Korpimäestä K/3694 ; Cu 2,18 %, Ag 16 g/ton. GTL :llä on ollut aikaisemmin tunnustelevia tutkimuksia mm 1955-1956 Onni Oinosen lyijyhohdepitoisen näytteen (K/1925) johdosta Rautavaaran koillispuolella Lievisenmäessä ja Outokumpu Oy :llä Rautavaaran kk :n itä- ja pohjoispuolella 1959-60 käsittäen mm. lentomittauksia ja 1960-1964 geofysikaalisia ja geologisia tutkimuksia Rautavaaran Ahmapurolla pitäjän S-osassa. GTL, Kuopion toimistosta käsin kiinnostui Rautavaaran kk :n ja Hankamäen (n. 17 km Rautavaaran kirkolta etelään) väliseen serpentiniittejä sisältävään jaksoon syksyllä 1976. Alueen oli juuri kallioperäosasto kartoittanut, jonka mukaan ainakin Korpimäessä on suurehko n. 1 km pituinen serpentiniitti, samoin Hankamäessä, joka tosin kuului jo mainittuun Okun tutkimus alueeseen. Korpimäestä oli Unto Mustonen 1974 lähettänyt kaivonsa pohjasta kallionäytteen K/20238, serpentiniittiä, jossa heikosta kiisupirotteesta huolimatta oli nikkeliä 0,24 %.
- 4-1976 Yrjö Korkalainen lähetteli eri puolilta serpentiniittiä lukuisia kallionäytteitä K/22282, joissa oli vastaavanlaista kiisupirotetta ja jonkilaista tremoliittiasbestia, yleensä kehnoa laadultaan. Päätimme tutkia Korpimäen serpentiniitin mahdolliset nikkelivarat ja muutkin vajaan parinkymmenen kilometrin pituisen jakson helminauhamaisesti peräkkäin sijaitsevat serpentiniitit. TOIMENPITEET Geologiset tutkimukset Koska kallioperäkartoitus oli tutkimusalueella juuri suoritettu jäi tehtäväksemme revidointi malminetsinnällisesti kriittisellä vyöhykkeellä ja syvämoreenitutkimuksessa saatujen pohjanäytteiden hyväksikäyttö kallioperän detaljitiedon täydentämiseksi. Lohkare-etsintää aloitteli T.Kemppainen ja malmikoira UPA syksyllä 1976 ja kesällä 1977 lohkareetsinnässä olivat H.Karvonen ja E.Niskanen + malmikoira Sinober ja tutkimusapumiehet S.Karjalainen ja E.Leinonen. Lohkare-etsintätulos oli jokseenkin heikko. Kiisupitoiset lohkareet ja paljastumat olivat samanlaisia kuin aikaisemmin löydetyt serpentiniitit, karsikivet ja mustaliuskeet. Muutaman anomaalisen kuparipitoisen lohkareen ohella mainittakoon vain H.Karvosen näyte 14 HK-77, pyrokseenigabro, Cu 6300 ppm, Ni 5200 ppm, Co 700 ppm, joka saattaa olla pitkämatkalainen samoin pari heikkoa rautamalminäytettä 18 EN-77, 21 EN-77. Kansannäytteistä mainittakoon Yrjö Korkalaisen Korpimäen serpentiniitin päältä irtolohkareista irrottamat näytteet K/22681, 22682, 22741 ja 22824. Ne
5 edustavat kiisuisinta osaa serpentiniittikivistä, jolloin paras nikkelipitoisuus oli 0,95 % Ni (ks. Liite 1). Valtaushakemus tehtiin 22.09.1977, ks. valtaukset Korpi 1-2 (Liite 2). Geokemiallinen tutkimus ja pohjanäytteenotto alkoi talvella 1977. Korpimäen serpentiniitin tarkempaa tutkimista varten suunniteltiin syvämoreenilinjoja magneettisestikin erottuvan muodostuman yli. Pohjamoreenituloksia (RP ja RM) tarkastellessa kiinnittyi huomio siihen, että niissä Cu, Ni, Co-määrien suhteet vastasivat M. Huhman diagramman mukaan (kuvaa) Outokumpu jakson kiviä siten, että Ni/Co tai Cu/Co suhteella sai selville, oliko pohjakalliossa kiillegneissi, mustaliuske tai serpentiniitti-kvartsiittikarsimuodostuma. Kallionappinäytteet milloin vain sellainen saatiin, osoitti po suhteella määrityksen pitävän hyvin paikkansa (ks. Liite 4). Kairaussydännäytteistä tehtyjen eri kivityyppien mainitulla metallisuhteilla lasketut kolmiodiagrammat ovat yhteneväiset M. Huhman vastaavien Okujakson kolmiodiagrammojen kanssa (Liite 5 ). Koska Rautavaaran liuskejakso näytti olevan Oku-tyyppiä, katsottiin aiheelliseksi etsiä vastaavanlaisia anomalioita, joita Outokumputyyppinen malmi M. Huhman mukaan aiheuttaa eri ympäristössä. Korpimäen serpentiniitin ylittävillä syvämoreenilinjoilla pohjanäytteet antoivat vain viitteitä allaolevasta kallioperästä. Mitään varsinaista malmimuodostukseen viittaavaa ei ilmennyt lukuunottamatta yhtä pohjanäytettä, jossa Ni/Co saavutti Ni-mineralisaatioalueen ( R 301 :n edessä). Liuskejakson kallioperäkarttaan saatiin täsmennystä ja detaljipiirteitä ks. geologinen kartta (Liite 6). Tuloksen varmentamiseksi suunniteltiin muutama kairausreikä vuoden lopussa 1977.
6 Syväkairaus Ensimmäinen reikä sijoitettiin Korkalaisen nikkelipitoisten lohkareiden ja yllämainitun anomaalisen pohjanäytteen tuntumaan. Kolme kairausreikää kairattiin slingramilla saatujen serpentiniitin sisäisten sähköindikaatioiden selvittämiseksi. R 301 on kuvattu profiilissa (Liite 7) ja pohjamoreenitulos samassa profiilissa. Reikä analysoitiin 1 m :n pätkissä mahdollisten pitoisuusvaihteluiden johdosta. Ehkä tämäkin oli liian pitkä analyysiväliksi, koska pitoisuudet eivät nousseet pienistä kiisurikastumista huolimatta Korkalaisen näytteiden tasolle vaan tasottuivat normaalipitoisiksi Oku-jakson serpentiniitti-karsi-kiviksi. R 302 ja 303 kairattiin peräkkäin samaan profiiliin n. 700 m edellisestä etelään. Sähköindikaatioille ei saatu varmaa selitystä. R 302 :ssa on pahoja ruhjeita, joista saatiin ylös vain magneettikiisua sisältäviä serpentiniitti murusia. R 303 :ssa on 69 m :n syvyydellä kapea, 20 cm, rapautumissavea sisältävä osue, joka voisi olla sähköindikaation aiheuttaja. R 304 kairattiin edellämainittujen kairausprofiilien väliin lähinnä serpentiniitin alla olevan mustaliuskeen ja muiden siihen mahdollisesti liittyvien liuskeiden selvittämiseksi. Rautavaaran Korpimäen liuskejakso. Seuraavassa kuvataan po jakso kattopuolelta, lännestä itään. Serpentiniitin W-puolella on kiillegneissiä, jonka liuskeisuus kaatuu länteen n. 45 0 kulmassa. Sen alakontaktin tuntumassa on kapeita kloriitti-amfiboliraitoja liuskeisuuden myötäisenä. Amfiboliraitojen amfiboli on likaisenvihreääruskehtavaa sarvivälkettä, lisäksi on hiukan plagioklaasia sisältäen muuttumistuloksena serisiittiä ja karbonaattia. Sen alla on kapeita serpentiniitti- ja tremoliittikarsikerroksia, joissa paikoin rikkikiisujuonia.
7 Varsinainen serpentiniitti, R 301 :n profiilissa n. 100 m, etelämpänä n. 200 m paksu, on moninpaikoin karsiutunut. Usein näkyy serpentiniittimurskaleita tremoliittikarressa. Tällaiset karsiutuneet osat sisältävät runsaammin magneettikiisua, myös suhteellisen notkeata tremoliittiasbestia näkyy paikka paikoin. Serpentiniitissä on magneettikiisun lisäksi magnetiittitäpliä. Serpentiniitin alaosa on vuolukiven kaltaista n. 12 m ja sisältää ehkä runsaimmin magneettikiisupirotetta. Serpentiniitin alaosassa vuolukiven alla on vuorotellen karsija serpentiniittikerroksia n. 20 m :n matkalla. Serpentiniiteissä on paikoin oliviinipseudomorfooseja näkyvissä. Edellämainittujen alla on kvartsimaasälpäliuske, jossa ilmeisesti plagioklaasi on hajonnut kiille-kloriittitähkäksi tai tremoliitti, kloriitti ja karbonaattipitoinen kvartsiitti, ehkä metasomaattinen synnyltään. R 301 :ssä se on aivan ohut, 0,2 m kun taas R 304 :ssä se on 19 m vahva kerros. Ni/Co-suhteella kivi rajoittuu kuitenkin kiillegneissikenttään? Sen koboltti- ja nikkelimäärät ovat serpentiniittiin ja mustaliuskeeseen nähden pienemmät, kupari on suurempi kuin serpentiniitissä, mutta pienempi kuin mustaliuskeessa. Tämän alta alkaa mustaliuske, jossa välikerroksena on edellisen kaltainen, mutta gneissimäisempi kerros. Mustaliuske, rikkikiisutyyppinen, vaihettuu näin vähittäin pohjankaltaiseksi gneissiksi ilman mitään diskordanssia. Siinä lyhyesti Korpimäen serpentiniitti-mus.taliuskejakso. Vallatulla alueella ei ollut merkittävää malmimuodostusta. Jatkotutkimukset Rautavaaran liuskejaksossa Geokemiallista näytteenottoa cobra-kalustolla jatkettiin keväällä 1978 kahden miehen muodostamalla ryhmällä Korpimäestä etelään aina Nurmeksen-Siilinjärven maantiehen asti ja pohjoiseen Rautavaaran kirkonkylän korkeudelle sen itäpuolelle. Myös geofysikaalisia mittauksia laajennettiin koko alueelle, joka on merkitty liitteeseen 8. Geokemian linjat on liitteessä 9.
8 Geofysikaalisten mittausten mukaan Korpimäestä pohjoiseen Keyritynjoen leikkaamalla hiekka- ja suoalueella on tutkittavan jakson suurin serpentiniitti, n. 3 km pitkä ja 1 km leveä. Siitä ei ole paljastumia muutamaa epävarmaa lukuunottamatta mainitun joen pohjassa. Jakso päättyy Rautavaaran kk :n itäpuolelle Pappilanmäkeen pyöreähköön magneettiseen ja sähkömagneettiseen häiriöalueeseen (Liite 10). Korpimäestä etelään serpentiniitin itäpuolella sijaitseva mustaliuske levenee ilmeisesti poimutuksesta johtuen n.0,5 km leveäksi ja haarautuu kahdeksi haaraksi etelä-kaakkoon (Liite 11). Rinnakkainen mustaliuskejakso geofysikaalisten mittausten perusteella sijaitsee Korpimäen serpentiniitistä n. 1 km länteen. Geokemiallisella näytteenotolla pyrittiin lajittelemaan mainittuja kohteita. Mielenkiintoisimmat tulokset saatiin Pappilanmäestä ja Korpimäen serpentiniitin eteläpuolella haarautuvasta mustaliuskejaksosta. Molemmissa kobolttipitoisuudet ovat korkeampia kuin muualla 100-400 ppm, kupari- 2500 ppm, nikkeli -4400 ppm ja sinkki -6700 ppm parhaimmillaan. Korpimäessä ne ovat hiukan matalampia sinkkiä lukuunottamatta. Ni/Cosuhde viittaa parhaimmillaan Ni-mineralisaatioon. Syväkairaukset Pappilanmäessä kairattiin kaikkiaan 5 reikää, yhteensä 880m syys-lokakuussa 1979. Valvojina olivat geologi J. Vanne ja tutkimusassistentti E.Ristimaa. Reiät lävistivät paikoin vain heikosti grafiittia sisältäviä kloriittiutuneita kiilleliuskeita, joissa mm fuksiittia kapeina raitoina, tremoliittikarsia, sarvi-- välkeliuskeita ja mustaliuskeita. Kaikissa näissä oli runsaasti
9 magneettikiisua. Sinkkivälkettä näkyi monin paikoin karkearakeisena magneettikiisun ohella kun taas kuparikiisu viihtyi rikkikiisun kanssa. Kiisuuntuma on metallisuht eiltaan ja pitoisuuksiltaankin lähes Sotkamon tyyppiä, mutta huomattavia eroavaisuuksiakin löytyy. Näistä mainittavin lienee mangaanipitoisuus, joka Pappilanmäessä on kymmenesosa Sotkamon vastaavasta. Reikä 301 :stä analysoitiin vertailua varten mangaani, 139 määritystä, 1 m kairaussydäntä/anal. Keskipitoisuudeksi saatiin 0,03 % Mn. Molybdeenipitoisuus po rei'ässä on myös vähäinen eli alle 50 ppm, rikkiä on keskimäärin 5.6 % ja Fe/HC19,7 %. Ks. liite 1 :. Reikien 301, 303 ja 305 :n "malmileikkaukset" 114,2 m, 168,5 m ja 98 m antavat painotetuksi keskiarvoksi Cu 0,10 %, Ni 0,21 %, Zn 0,45 % ja Co 0,015 % eli jonkinverran alhaisemmat pitoisuudet kuin Sotkamon vastaavat Cu 0,14 %, Ni 0,26-0,27 % ja Zn 0,54 %. Cu-Co-Ni-kolmiodiagrammassa kuval3 on esitetty 114 mustaliuskehavaintoa Pappilanmäen kiisuuntumasta R 303 :sta. Osa tuloksista sijoittuu Outokumputyypin mustaliuskeen normaalikonsentraatiokenttään, osan ollessa sen ja Ni-kulman välissä, ts. nikkelirikkaampia. Edellämainittu "malmileikkauksien " painotettu keskiarvo sijoittuu mustaliuskekentän Ni-rikkaimman pään tuntumaan, ts. pitäisi puhua mieluimmin kiisurikkaasta mustaliuskeesta kuin mustaliuskeessa olevasta kiisuesiintymästä? Pappilanmäen kiisumuodostuma kapenee pohjoispäästään ollen R 304 :ssä vain n. 25 m paksu. Tämä ilmeisesti on alkuperäisen mustaliuskemuodostuman vahvuus, joka poimuttumisessa on ympäristökiviä plastisempana isokliinisesti poimuttunut ja täten muodostuma on saanut nykyisen vahvuuden. Kiisuuntuman kattopuolella on erilaisia kiillegneissejä, joissa kloriitti ja epidoottirikkaita osueita ja välikerroksia, jalkapuolella sarvivälkegneissejä ja kiillegneissejä. R 302 päättyi serpentiniittiin.
Pappilanmäen kiisumuodostuman muotoa ei voi kairatun 5 reiän perusteella tarkalleen arvioida. Se ilmeisesti jatkuu W-puolisten kiille- ja sarvivälkegneissien alle lounaaseen ja pohjoisosastaan noussee ylös. Puhkeaman leveintä osaa voisi arvioida.suunnikkaan muotoiseksi, jonka sivu on 300 m ja korkeus 250 m liite 10. Kiisuesiintymä jatkunee kapeana kaakkoon -Kirkkosuolle, jossa se tutkimusten mukaan on voimakkaasti poimuttuneena, mutta todennäköisesti vain alle 50 m :n paksuna muodostumana. Kiisuesiintymän määrä Pappilanmäessä mainitun laajemman puhkeama-alueen kohdalla 100 m :n syvyyteen arvioituna on 7,5 milj. m3. Kun ominaispainoksi lll :sta eri määräyksestä tulee runsas 2,9 aritmeettisena keskiarvona, saadaan Sotkamon tyyppistä kiisuesiintymää 21 milj. tonnia. Esiintymän pintaosan itäpuoli ;_kaipaisi muutaman matalan reiän, jotta sen muodostaja määrästä voisi tehdä tarkempia arvioita. Korpimäen anomaaliseen mustaliuskeeseen kairattiin 8 reikää, yht. 1073 m, lokakuusta -79- tammikuu -80. Anomaliat johtuivat Pappilanmäen kaltaisista magneettikiisurikkaista osueista. Nämä "malmi" vyöhykkeet olivat yleensä kapeita 10-30 m muutoin Korpimäen rikkikiisutyyppiä olevissa mustaliuskeissa - epäpuhtaissa kvartsiiteissa ja kiillegneisseissä. Kairauksien perusteella tämä suhteellisen kapea malmikriittinen vyöhyke poimuttuu Korpimäen kansakoulun kohdalla lähes vaakasuoraksi länteen aiheuttaen mm. sähkömagneettisesti ilmenevän leveän indikaation. R 310 :ssä oli po "malmia" runsaimmin, 40 m, jossa paikoin sinkkipitoisuus nousi 1-2 %, mutta hajallisesti. Tämän alla oli po reiässä homogeenisempi, rikkikiisuvaltainen mustaliuske, jossa oli sinkkiä keskimäärin 0,27 % 50 m :n matkalla, mutta kupari- ja nikkelipitoisuus vähäinen alle 0.1 %.
R 310 :n 69 :stä mustaliuskeanalyysistä sijoittuu osa Co-Cu-Ni kolmiodiagrammassa Oku-tyyppisen mustaliuskekentän nikkelirikkaammalle puolelle ja muutama hajatulos kupari- ja kobolttikenttää kohti, kuva 13. Seuraavassa muutama keskiarvotulos kiisuuntumaleikkauksista Korpimäen kairausrei'issä : Cu Ni Zn Co R 305 20 38 m 0,07 0,11 0,34 0,01 306 34 56 m 0,09 0,18 0,43 0,01 307 28 38 m 0,16 0,19 0,52 0,01 309 27 45 m 0,13 0,18 0.34 0,02 310 80 121 m 0,11 0,17 0,55 0,01 311 78 98 m 0,07 0,12 0,28 0,01 Leikkauksien pituus huomioituna saadaan painotetuksi keskiarvoksi Cu 0,10 %, Ni 0,16 %, Zn 0,43 % ja Co 0,01 %. Keskiarvotulos on hiukan heikompi nikkelin ja sinkin suhteen verrattuna sitä Pappilanmäen keskiarvoihin. Mielenkiintoisena piirteenä mainittakoon, että Korpimäen kairausrei'ässä 307 havaittiin mustaliuskeiden 15 m paksussa välikerroksessa, fuksiittiraitoja sisältävässä kvartsi-maasälpäliuskeessa runsaasti apatiittia, varsinkin hienojakoiset kerrokset sisälsivät apatiittia, kvartsia, pölymäistä pigmenttiä ja maasälpiä. Korpimäestä, runsas 1 km länteenn sijaitsevaan mustaliuskejaksoon kairattiin 1 reikä, 118 m, joka lävisti n. 45 m paksun grafiittiköyhän mustaliuskeen. Se sisälsi pääasiassa hienojakoista rikkikiisu- ja magneettikiisupirotetta mainitussa paljousjärjestyksessä ja heikkoa sinkkivälkepitoisuutta. Kupari-, nikkelija sinkkipitoisuudet jäivät Korpimäessä tavattujen alapuolelle.
- 12 YHTEENVETO Magneettikiisupitoinen Sotkamo-tyyppinen, kiisumuodostuma näyttää viihtyvän poimuttuneissa ja breksioituneissa osissa mustaliusketta. Se näyttää breksioivan primääristä rikkikiisuvaltaista mustaaliusketta, jossa on lisäksi jonkinverran sinkkivälkettä. Magneettikiisussa saattaa olla omamuotoisia rikkikiisukiteitä, joita satunnaisesti ympäröi kuparikiisukehä. Sinkkivälkepirotetta näyttää olevan runsaimmin magneettikiisuläiskien yhteydessä. Korpimäen kiisumuodostumat jäivät liian kapeiksi, jotta niillä olisi avolouhintamahdollisuutta. Nikkelirikkaimmassa pyrrotiittivaltaisessa näytteessä R 310 :ssä, pentlandiitti on:ok.u :n Porin laboratorion tutkimusten mukaan liekkimäisenä, partikkelikooltaan 5-50 ~im. Nikkeliä ei sisälly silikaatteihin, mangaania ei sitoudu sinkkivälkkeen hilaan ja silikaatteihinkin vain vähän. Kobolttia ei ole tavattu muualla kuin pentlandiitissa. Grafiittimäärityksiä on tehty vain sieltä täältä, pitoisuudet vaihtelevat pääasiassa 2-7 % välillä. Tutkimukset loppuivat Rautavaaran mustaliuskejaksossa kairauksien myötä vuoden 1980 alussa. Tutkimusten pääpaino siirtyi Rautavaaran pohjoispuolelle ns. pohja-alueelle, josta löytyi kordieriitti-antofylliitti-liuskejaksoja ja mm. kyaniittiesiintymiä. Korpimäen valtaukset Korpi 1-2, kaiv. reik. n :o 2755/1-2 KTM n :o 322/460/77 peruttiin 24.11.1980. Pappilanmäessä tehtiin valtaus 05.08.80, kaiv. rek. n :o 3044.
Ohuthieet kairarei'istä Pintahieet Karttalehti 3334 R 301 R 302 R 303 R 304 R 305 Ku 01230 Ku 01231 Ku 01232-34 Ku 0.1240 Ku 01237-42 Ku 0.1242 Ku 01253 Ku 01257-58 Ku 01257 Ku 01254-56 Ku 01277 Ku 01277-78 Ku 02347-48 Ku 02411 R 306 Ku 02343-46 Ku 02442 R 307 Ku 02682 R 308 Ku 02410 R 309 Ku 02435-2441 R 310 Ku 02444-2445 R 312 Ku 02525-26 Ku 02528 Ku 02527 R 314 Ku 02522-24 Ku 02529 Karttalehti 3343 Ku 02205-08 R 301 Ku 02216 Ku 02226-27 R 302 Ku 02231-33 Ku 02228-30 R 303 Ku 02234-39 R 30.4 Ku 022.40-42 R 305 Ku 02275
- 14 - Ohuthieet pintahieet Ku 00620 Ku 00621 Ku 00622 Ku 00638 Ku 00639 Ku 00640 Ku 00641 Ku 00642 Ku 00643 Ku 00693 Ku 00694 Ku 00696 Ku 00697 Ku 00698 Ku 00699 Ku 00701 Ku 00702 Ku 00703 Ku 00806 Ku 00814 Ku 00815 Ku 00815 Ku 00816 Ku 00817 Ku 00818 Ku 00819 Ku 00910 Ku 00911 Ku 00912 Ku 00913 Ku 00954 Ku 00955 Ku 01012 Ku 01016 Ku 01017 Ku 01047 Ku 01048 Ku 01073 Ku 01074 Ku 01079 Ku 01082 Ku 01083 Ku 01106 Ku 01112 Ku 01113 Ku 01125 Ku 01185 Ku 01186
Kallioperäkartta M 11.7/3334 12 B 04, 05, 09, 10/-80 Syväkairausreikien kivilajiselostukset M 19/52/3334/77/R 301 M 19/52/3334/78/R 302. - 304 M 19/52/3334/79/305-311 M 52.5/3334/80/312, 314 M 19/52/3343/79/301-305 Syväkairausprofiilit M 52.7/3334/77/301 M 52.7/3334/78/302-304 M 52.7/3334/79/305-311 M 52.7/3334/80/312, 314 M 52.7/3343/79/301-305 Analyysit Kairausanalyysit : Ra no : 312-414/78, 1022-1036/78, 1052-1057/78 572-582/78, 601-617/78, 647-653/78, 1044-1051/78, 1163-1178/78, 485-487/79, 654-661, 703-721/78, 477-478/79, 495-500/79, 722-739, 1297-1310/78, 479-484, 488-494/79 4799-4942/79, RC 2857-2946/79, RC 1-54/80 4198-4281/79, 4553-4676/79, 4954-4991/79, 5083-5131/79 5568-5583/79, 5881-5895/79, 6007-6016/79, 116-127/80 6017-6049/79, 6115-6137/79, 128-265/80, 404-415/80, 416-418/80, 499-529/80 RF 224-231/80, RC 255-262/80, 5 :30-553/80 2134, 2135/76, 2270/76, 2273/76, 2275/76, 2276/76, 2415/76, 1255-1260/77, 1427, 1428, 1553, 1555, 1557, 1558/77, 1993 5530-5537/79, 5852-5854, 6138-6139/79 76/MON/77, 89/MON/77, 273/MON/77, 813-820/MON/7.7
- 16 - Linjoituskaaviot M 06.3/3343 07 1 : M 06.3/3334 09 M 06.3/3334 11 M 06.3/3334 12 20 000 Painovoimakartat : Bougeranomalia M 21.1/3343 07 C 05, D 01 1 : 4 000 M 21.1/3343 07 C 10, 15, D 06 M 21.1/3343 07 C 11, 12 M 21.1/3343 07 C 13, 14 M 21.1/3343 07 C 16, 17 M 21.1/3343 07 C 18 M 21.1/3334 12 B 02, 03, 07, 08 M 21.1/3334 12 B 04, 05, 09, 10 M 21.1/3343 07 C 10 000 M 21.1/3343 07 D M 21.1/3334 12 B
Magneettiset kartat M 22/3343 07 C 05 D 01 1 : 4 000 M 22/3343 07 C 10, 15 D 06,11 M 22/3343 07 C 11, 12 M 22/3343 07 C 13, 14 M 22/3343 07 C 16, 17 M 22/3343 07 C 18 M 22/3334 09 C 20, 25, D 16, 21 M 22/3334 09 D 12, 18, 22, 23 M 22/3334 09 D 19, 20, 24, 25 M 22/3334 11 B 03, 08 M 22/3334 11 B 04, 05, 09, 10 M 22/3334 11 B 14, 15, 19, 20 M 22/3334 12 A 01, 02, 06, 07 M 22/3334 12 A 03, 03, 04, 08, 09 M 22/3334 12 A 05, 10, B 01, 06 M 22/3334 12 B 02, 03, 07, 08 M 22/3334 12 B 04, 05, 09, 10 M 22/3343 07 C 1 : 10 000 M 22/3343 M 22/3334 M 22/3334 M 22/3334 M 22/3334 07 D 09 C 09 D 11 B 12 A M 22/3334 12 B
Slingram imaginäärikartta M 24.116/3343 07 C 05, D 01 1 : 4 000 M 24.116/3343 07 C 10, 15, D 06, 11 M 24.116/3343 07 C 11, 12 M 24.116/3343 07 C 13, 14 M 24.116/3343 07 C 16, 17 M 24.116/3343 07 C 18 M 24.116/3334 09 C 20, 25, D 16, 21 M 24.116/3334 09 D 17, 18, 22, 23 M 24.116/3334 09 D 19, 20, 24, 25 M 24.116/3334 11 B 03, 08 M 24.116/3334 11 B 04, 05, 09, 10 M 24.116/3334 11 B 14, 15, 19, 20 M 24.116/3334 12 A 01, 02, 06, 07 M 24.116/3334 12 A 03, 04, 08, 09 M 24.116/3334 12 A 05, 10, B 01, 06 M 24.116/3334 12 B 02, 03, 07, 08 M 24.116/3334 12 B 04, 05, 09, 10 M 24.116/3343 07 C 1 : 10000 M 24.116/3343 07 D M 24.116/3334 09 C M 24.116/3334 09 D M 24.116/3334 11 B M 24.116/3334 12 A M 24.116/3334 12 B
- 19 - Slingram reaalikartta M 24.126/3343 07 C 05, D 01 1 : 4 000 M 24.126/3343 07 C 10, 15, D 06, 11 M 24.126/3343 07 C 11, 12 M 24.126/3343 07 C 13, 14 M 24.126/3343 07 C 16, 17 M 24.126/3343 07 C 18 M 24.126/3334 09 C 20, 25, D 16, 21 M 24.126/3334 09 D 17, 18, 22, 23 M 24.126/3334 09 D 19, 20, 24, 25 M 24.126/3334 11 B 03, 08 M 24.126/3334 11 B 04, 05, 09, 10 M 24.126/3334 11 B 14, 15, 19, 20 M 24.126/3334 12 A 01, 02, 06, 07 M 24.126/3334 12 A 03, 04, 08, 09 M 24.126/3334 12 A 05, 10, B 01, 06 M 24.126/3334 12 B 02, 03, 07, 08 M 24.126/3334 12 B 04, 05, 09, 10 M 24.126/3343 07 C 1 : 10 000 M 24.126/3343 07 D M 24.126/3334 09 C M 24.126/3334 09 D M 24.126/3334 11 B M 24.126/3334 12 A M 24.126/3334 12 B
Liite 1 ANALYYSILUETTELO (merkittävimmät tulokset) x x Ra n :o Cu Ni Co Zn S Fe Ti V L 58/TK/76 7028.110 570.940 2133/76 0,37 0,04 0,01 0,01 L 65/TK/76 7023.340 570.950 2269/76 0,05 0,05 0,0 0,48 67/TK/76 7023.190 571.120 2271/76 0,51 0,09 0,0 0,12 L 68/TK/76 7023.260 571.140 2272/76 0,04 0,05 0,0 0,58 70/TK/76 7023.180 571.200 2274/76 0,14 0,21 0,03 0,15 76/ESä/76 7037.90 570.70 2137/76 0,01 0,24 0,01 L81/TK/76 7033.310 568.960 2414/76 0,50 0,01 0,0 0,01 8l/ESä/76 7037.660 571.00 76-AAS 0,60 0,04 0,00 0,02 0,137 8/HK/77 7042.80 568.24 0,25 0,22 0,03 0,02 14/HK/77 7025.510 574.650 1254/77 0,63 0,52 0,07 0,02 14,92 18/EN/77 7030.64 572.58 1554/77 26,0 5,40 0,22 21/EN/77 7032.50 573.70 1556/77 20,9 0,89 0,09 L 30/EN/77 7033.10 573.44 2294/77 0,06 0,09 0,01 5,2 K/22682 7038.910 570.910 85/MON/77 0,01 0,53 0,02 0,00 K/22741 7038.95 570.80 1164/77 0,01 0,95 0,04 0,02 K/22824 7039.05 570.85 588/MON/77 0,01 0,70 0,03 0,01 K/22915 7033.74 572.35 433/MON/78 0,58 0,27 0,04 0,09 K/22922 7040.15 573.32 484/MON/78 1,19 0,07 0,02 0,06 K/22927 7039.88 569.43 539/MON/78 1,44 0,07 0,01 0,03 K/23191 7039.74 569.64 659/MON/79 0,33 0,33 0,05 0,72