EUROOPAN PARLAMENTTI

EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 2004 Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta 17. huhtikuuta 2002 LAUSUNTO teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnalta ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunnalle Komission tiedonanto neuvostolle: Transatlanttisen kumppanuuden vahvistaminen: keskittyminen strategiaan ja tulosten saavuttamiseen (KOM(2001) 154 C5-0339/2001 2001/2139(COS)) Valmistelija: Erika Mann AD\466756.doc PE 309.094

PE 309.094 2/14 AD\466756.doc

ASIAN KÄSITTELY Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta nimitti kokouksessaan 29. toukokuuta 2001 valmistelijaksi Erika Mannin. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksissaan 25. maaliskuuta ja 16. huhtikuuta 2002. Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset äänin 44 puolesta, 6 vastaan. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Carlos Westendorp y Cabeza (puheenjohtaja), Yves Piétrasanta (varapuheenjohtaja), Erika Mann (valmistelija), Sir Robert Atkins, María del Pilar Ayuso González, Luis Berenguer Fuster, Mario Borghezio, Felipe Camisón Asensio, Massimo Carraro, Giles Bryan Chichester, Elisa Maria Damião, Willy C.E.H. De Clercq, Harlem Désir, Carlo Fatuzzo, Concepció Ferrer, Francesco Fiori, Colette Flesch, Christos Folias, Glyn Ford, Per Gahrton, Neena Gill, Norbert Glante, Michel Hansenne, Roger Helmer, Hans Karlsson, Bashir Khanbhai, Peter Liese, Rolf Linkohr, Caroline Lucas, Marjo Matikainen-Kallström, Patricia McKenna (Nuala Ahernin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Eryl Margaret McNally, Elizabeth Montfort, Angelika Niebler, Paolo Pastorelli, Elly Plooij-van Gorsel, Samuli Pohjamo, John Purvis, Daniela Raschhofer, Imelda Mary Read, Mechtild Rothe, Paul Rübig, Ilka Schröder, Konrad K. Schwaiger, Esko Olavi Seppänen, W.G. van Velzen, Alejo Vidal-Quadras Roca, Dominique Vlasto, Myrsini Zorba ja Olga Zrihen Zaari. AD\466756.doc 3/14 PE 309.094

LYHYET PERUSTELUT Tämän työasiakirjan tavoitteena on arvioida 1) EU:n ja Yhdysvaltojen talouksien välistä tiivistä yhteyttä 2) transatlanttisen kaupan merkitystä EU:n ja Yhdysvaltojen työmarkkinoille sekä 3) olemassa olevia kaupan esteitä ja niiden mahdollisia ratkaisuja. EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden taloudelliset vaikutukset asetetaan politiikan ja turvallisuuden ulottuvuuden yhteyteen; tätä aihepiiriä käsittelee ensisijaisesti ulkoasioiden, ihmisoikeuksien sekä yhteisen turvallisuuden ja puolustuspolitiikan valiokunta. 1) Transatlanttisten suhteiden nykyinen rakenne ja asialista ovat tulos vuonna 1990 annetusta EU:n ja Yhdysvaltojen kumppanuuden transatlanttisesta julistuksesta, vuoden 1995 uudesta transatlanttisesta toimintaohjelmasta (New Transatlantic Agenda, NTA), transatlanttisesta talouskumppanuudesta (Transatlantic Economic Partnership, TEP) sekä komission viimeisimmästä asiakirjasta "Transatlanttisen kumppanuuden vahvistaminen" (2001), jossa tarjotaan yleiskatsaus, mutta ei ehdoteta uusia lähestymistapoja tai strategioita. 2) Vaikka transatlanttisten suhteiden pitkän aikavälin rakenteelliset suuntaukset ovat selkeitä ja rohkaisevia, odottamattomat maailmantapahtumat ja erityiset transatlanttiset saavutukset tai vastoinkäymiset värittävät EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita kaikkina ajankohtina. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän seuraukset hallitsevat edelleen transatlanttisten suhteiden poliittista asialistaa, Enronin romahtaminen nostaa esiin yhteisiä, huomiota vaativia huolenaiheita ja Dohan menestys luo uusia mahdollisuuksia, mutta myös uusia riskejä EU:n ja Yhdysvaltojen suhteille. Syyskuun 11. päivän traagiset tapahtumat ovat provosoineet koko maailmaa. Kansainvälisen politiikan rakennemuutos vaatii kehittyneempää poliittista johtajuutta ja uusia vastauksia olemassa oleviin konflikteihin kuten rikkauden ja köyhyyden, nykyaikaisen pluralismin ja perinteen sekä länsimaisen merkantilismin ja sosiaalisten sekä ympäristöarvojen välisiin kiistoihin. Yksipuolisilla näkemyksillä ei hallita poliittisia kriisejä tehokkaasti maailmanlaajuisella tasolla. 3) Maailmanlaajuisen kriisinhallinnan uudistamisen tarpeen on osoittanut selvästi myös Argentiinan talouden romahtaminen. Vaikka tämä kriisi ei kyseenalaistakaan kansainvälisten järjestöjen kuten IMF:n ja Maailmanpankin tarvetta, se osoittaa kuitenkin tarpeen tehostettuun kansainväliseen yhteistyöhön. Uuden rakenteen muotoilu vaatii johtavien maiden lujempaa sitoutumista monenkeskisyyteen kansainvälisissä suhteissa ja kansainvälisissä järjestöissä. 4) Uusilla maailmanlaajuisilla toimijoilla on ratkaiseva rooli maailmanlaajuisen maiseman muotoutumisessa. Kiinan ja Taiwanin liittyminen WTO:hon nopeuttaa muutosta, jossa eteläisen Tyynenmeren alueen merkitys vahvistuu. Euroopan unionin on otettava huomioon nämä uudet realiteetit. 5) Vuonna 2001 WTO:n konferenssissa Dohassa käynnistettiin menestyksellisesti uusi ministerikokousten sarja, jossa heijastuu kehitysmaiden lisääntyvä vaikutus ja joka osoittaa WTO-järjestelmän kykyä sovittaa toisistaan poikkeavat edut. Sitä on vahvistettava kaikissa tulevissa neuvotteluissa. EU:n ja Yhdysvaltojen neuvottelijoiden välisistä kiinteistä henkilökohtaisista ja ammatillisista yhteyksistä oli tavattoman paljon apua tähän myönteiseen lopputulokseen pääsemisessä. Henkilökohtaisia suhteita, PE 309.094 4/14 AD\466756.doc

vuoropuheluja ja verkostoja usein aliarvioidaan, mutta itse asiassa niillä on suuri merkitys kahdenvälisissä ja monenvälisissä puitteissa. 6) Kansainväliset kauppasäännöt muuttavat kansallisia määräyksiä yhä enemmän, ja siksi ne ovat riippuvaisia poliittisesta yksimielisyydestä ja hyväksynnästä kansallisella tasolla. Eräät ristiriidat, esimerkiksi ympäristökysymykset (esim. Kioton pöytäkirja) perustuvat muun muassa toisistaan poikkeaviin kulttuuriarvoihin. 7) Enronin tapaus asettaa kyseenalaiseksi EU:n ja Yhdysvaltojen poliittisten ja taloudellisten suhteiden taustalla olevat oletukset ja kannat. Hyvin vakiintuneiden vaatimusten ja menetelmien hyväksyminen ja niiden välinen kilpailu ovat osoittautuneet harhaanjohtaviksi. Sama voi koskea myös joitakin sääntelyä koskevia riitojamme. 8) Jagdish Bhagwatin sanojen mukaan kaupasta on tullut sota, jota ei voi voittaa: "maailmassa, jossa kuljetaan kohti valtavan mittakaavan kauppariitoja (...), on järjetöntä sallia täysimittaisia rangaistustoimia". Hormoneilla kasvatetun naudanlihan tapauksessa puhumme muutamista sadoista miljoonista dollareista, Foreign Sales Corporationin osalta 4 miljardista ja geneettisesti muunnettuihin organismeihin liittyvissä tulevissa tapauksissa mahdollisesti sadoista miljardeista. Transatlanttiset markkinat: alakohtainen keskinäisriippuvuus 9) EU ja Yhdysvallat ovat maailman kaksi suurinta taloutta. Yhdessä ne kattavat noin puolet koko maailmantaloudesta, ja niillä on myös merkittävimmät kahdenväliset kauppa- ja investointisuhteet. Transatlanttisten kauppa- ja investointivirtojen arvo on noin miljardi dollaria päivässä ja EU:n ja Yhdysvaltojen maailmanlaajuinen kauppa yhteen laskettuna 40 prosenttia maailmankaupasta. Luvut ovat vielä vaikuttavammat, jos katsotaan EU:n ja Yhdysvaltojen pääomamarkkinoita, jotka kattavat noin 85 prosenttia maailman pääomavirroista. Molemmat kaupparyhmittymät työllistävät noin kolme miljoonaa toisen osapuolen henkilöä. Julkisuudessa liioitellaan EU:n ja Yhdysvaltojen taloudellisten suhteiden ongelmia. Itse asiassa kauppariidat koskevat alle kahta prosenttia transatlanttisesta kaupasta ja EU:n ja Yhdysvaltojen taloudelliset siteet ovat yhä vahvemmat kuin minkään muiden ryhmien siteet. 10) Transatlanttisten markkinoiden olemassaolo osoittaa molempien kaupparyhmittymien olevan vahvasti riippuvaisia toisistaan. Vuonna 1999 maataloustuotteiden kahdenvälinen kauppa oli kahdeksan miljardia dollaria EU-viennissä ja 7 miljardia dollaria EU-tuonnissa. Tavarakaupassa vienti oli 183 miljardia euroa ja tuonti 161 miljardia euroa. Palvelujen kaupan vienti oli 85 miljardia euroa ja tuonti 91 miljardia euroa. 11) EU:n ja Yhdysvaltojen markkinoiden erottaminen toisistaan on tuskin mahdollista. Useiden alojen tarkastelu osoittaa, että molemmat markkinat ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. 12) Ilmailuteollisuudessa Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruusteollisuus (USAI) on hallitsevassa asemassa ja se kattaa noin 50 prosenttia maailmanlaajuisesta alan liikevaihdosta ja ilmailuteollisuuden suorasta työllisyydestä, kun taas Euroopan ilmailuteollisuus (EAI) kattaa noin kolmanneksen myynnistä ja työllisyydestä ja sillä on toinen sija maailmanlaajuisesti. EAI toi rakenneosia 12 miljardin euron arvosta AD\466756.doc 5/14 PE 309.094

vuonna 2000. Tästä noin 80 prosenttia tuli Yhdysvalloista. EU:n viennissä Yhdysvallat on suurin asiakas 21 miljardilla eurolla. Vienti Euroopasta Yhdysvaltoihin melkein kaksinkertaistui vuosina 1996 1999. Boeingilla ja Airbusilla on vahvat transatlanttiset yhteydet. Boeingilla on 436 toimittajaa EU:ssa. Yritys aikoo sijoittaa Eurooppaan jopa 14 miljardia dollaria vuoteen 2003 mennessä, mikä loisi noin 90 000 työpaikkaa. Samoin Airbus tukee merkittävästi Yhdysvaltojen taloutta käyttämällä yli 800 amerikkalaista toimittajaa, joiden joukossa on niin pienyrityksiä kuin monikansallisia yrityksiä. Airbus ja sen toimittajat työllistävät 100 000 amerikkalaista ja osallistuvat Yhdysvaltojen talouteen viidellä miljardilla dollarilla vuosittain. 13) Kaupparyhmittymillä on kiinteät yhteydet toisiinsa autoteollisuudessa, jossa Volvo, Land Rover, Saab ja Jaguar ovat yhdysvaltalaisessa omistuksessa ja ne rakennetaan Euroopan unionissa. Muun muassa BMW, Mercedes ja VW ovat Euroopan unionin omistuksessa ja ne rakennetaan Yhdysvalloissa. Chrysler on Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen yhteisomistuksessa ja Yhdysvalloissa rakennettu. 14) Vaikka molempien taloudellisten toimijoiden voidaan katsoa olevan kemianteollisuudessa enemmän tai vähemmän tasavertaisia, niiden asenteet ja taloudellinen asema biologisissa tieteissä eroavat toisistaan huomattavasti. Yhdysvallat on päättänyt olla uranuurtaja uudella bioteknologian saralla, kun taas EU, jossa huoli eettisyydestä ja ympäristöasioista on levinnyt laajalti yhteiskunnassa, on horjuvampi tällä erittäin kiistanalaisella tieteenalalla. Erilaiset näkemykset kuvastuvat selvästi työmarkkinoilla. Vaikka EU:ssa on enemmän biotekniikkayrityksiä (1 570 EU:ssa, 1 273 vastaavasti Yhdysvalloissa), Yhdysvaltojen biotekniikka-ala työllistää selvästi enemmän (162 000 Yhdysvalloissa, 61 000 EU:ssa) ja sillä on myös erittäin vahva pääoma-asema. 15) Saksalainen Bertelsmann-yhtiö on mainio esimerkki tiedotusalan vahvoista transatlanttisista suhteista. Vuosina 2000 ja 2001 yrityksen liikevaihdosta 32 prosenttia syntyi Yhdysvalloissa, 31 prosenttia Saksassa ja 32 prosenttia muualla Euroopassa. Kirjamarkkinoilla 71 prosenttia liikevaihdosta syntyi Yhdysvalloissa (ja Kanadassa), koska Bertelsmann omistaa 100 prosenttia Random Housesta. Musiikkimerkeissä ja musiikin julkaisemisessa Bertelsmann Music Group (BMG) teki 45 prosenttia liikevaihdostaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa, 12 prosenttia Saksassa ja 22 prosenttia muissa Euroopan maissa. Yritys onkin suuntautunut maailmanlaajuisemmin kuin useimmat sen kansainvälisistä kilpailijoista. Maailman johtavan yhtiön AOL Time Warnerin liikevaihdosta noin 80 prosenttia syntyy Yhdysvalloissa. Elokuvateollisuuden osalta on mainittava, että Yhdysvaltojen ehdoton johtoasema on tosiasia. 16) Vakuutus- ja rahoituspalvelut ovat erittäin dynaamisia palvelualan osa-alueita. EU:n rahoituspalvelujen vienti Yhdysvaltoihin kasvoi 120 prosenttia 3,6 miljardista 8,0 miljardiin euroon vuosien 1992 ja 2000 välillä, kun taas tuonti Yhdysvalloista kasvoi 90 prosenttia 2,4 miljardista 4,6 miljardiin euroon. Tästä ilmiömäisestä kasvusta huolimatta kotimaisuutta suositaan edelleen voimakkaasti EU:ssa ja Yhdysvalloissa. Esimerkiksi vuonna 1999 ulkomaisten osakkeiden kauppa 11 euroalueen valtiossa oli noin viisi prosenttia EU:n sisäisten osakkeiden kaupasta. Suurimpana esteenä ulkomaisten osakkeiden laajalle kaupalle EU:n ja Yhdysvaltain markkinoilla tai alueiden väliselle vakuutuskaupalle ovat lukuisat lainsäädännölliset ja tekniset esteet. Markkinoille pääsyssä on esteitä kuitenkin molemmilla alueilla. PE 309.094 6/14 AD\466756.doc

Kaupan esteet, suojaavat toimet ja transatlanttiset riidat 17) Voimakkaasta taloudellisesta keskinäisriippuvuudesta huolimatta transatlanttisessa kaupassa on edelleen merkittäviä ongelmia, jotka on ratkaistava. Transatlanttista kauppaa eivät vaikeuta perinteiset tariffit vaan lukuisat muut kuin tariffeihin perustuvat esteet. Yhdysvaltoihin vievät EU:n yritykset kohtaavat monia esteitä, joita ovat lait ja säännökset, kansainvälisesti hyväksyttyjen sääntöjen ja täytäntöönpanomekanismien puuttuminen, tekniset esteet, rajoittavat tuontipolitiikat (GMO:t), syrjivät hankintapolitiikat (esim. "Osta amerikkalaista"), unilateralismi, ekstraterritoriaalisuusmääräykset (kuten Helms-Burton -laki, ILSA), ulkoiset vientiluotot, syrjivät veropolitiikat sekä erilaiset normit, testit ja sertifiointimenettelyt molemmissa kaupparyhmittymissä. 18) EU:n ja Yhdysvaltojen välillä edelleen olevat ongelmat kuvastuvat myös WTO:ssa. WTO:ssa on käsiteltävänä parisenkymmentä riitaa, joista noin 13:ssa EU on osallisena, ja 8 tapausta on nostettu Yhdysvaltoja vastaan. Molemmat osapuolet hakevat lopullista ratkaisua yhteen EU:ta vastaan nostettuun tapaukseen (hormonit). Eräässä viimeisimmistä riidoista WTO teki päätöksen EU:n hyväksi. "Foreign Sales Corporations" -kiistassa muutoksenhakuelin kumosi 14. tammikuuta 2002 tekemällään päätöksellä sääntöjen noudattamista tarkkailevan elimen (compliance panel) tulokset vahvistaen FSC:n Replacement Act -sääntöjen yhteensopimattomuuden WTO:n sääntöjen kanssa. Molemmat osapuolet ovat ilmoittaneet aikovansa tehdä yhteistyötä ongelman selvittämiseksi. Transatlanttisen kaupan sääntelevä rakenne 19) Kilpailuun liittyvät kysymykset: sekä kartellilaki, valtiontuki että kartellit ovat tärkeitä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Viime vuosikymmeninä saavutetut yhteistyön myönteiset tulokset osoittavat, että Yhdysvallat ja EU ovat luoneet hyvin toimivan kumppanuuden. Viime aikoina lehtien otsikoissa näkyneet riidat eivät osoita, etteikö transatlanttisia markkinoita olisi. EU:n sisämarkkinoiden varhaiset kehitysvaiheet olivat luultavasti ongelmallisempia, vaikka yhteiset markkinat olivat jo silloin olemassa. EU:n ja Yhdysvaltojen vuonna 1991 ja 1998 tekemät kaksi kilpailusopimusta, joihin vaikuttivat voimakkaasti OECD:n suositukset kilpailupolitiikasta, ovat voimistaneet yhteistyötä kilpailuviranomaisten välillä. 20) On kiistatonta, että EU:n ja Yhdysvaltojen kilpailuviranomaiset ovat paljon useammin yksimielisiä kuin erimielisiä esimerkiksi yritysfuusioihin liittyvissä kysymyksissä. General Electricsin ja Honeywellin ehdotettu sulautuminen on aiheuttanut viime vuosina kuitenkin voimakkaita poliittisia ristiriitoja. Tämä oli ensimmäinen ehdotettu sulautumistapaus, jonka Yhdysvallat hyväksyi, mutta EU ei. Eroavaisuudet voivat johtua menetelmiä koskevista kysymyksistä ja erilaisten keskeisten teoreettisten käsitteiden kuten "hallitseva asema", "niputtaminen" tai toimien "sitominen" käytöstä sekä vaikutusvallasta, jota saatettaisiin käyttää vertikaalisen yhdentymisen kautta. Useissa tapauksissa Yhdysvallat on kuitenkin estänyt Euroopan komissiossa hyväksytyn sulautumisen (esim. Air Liquide/BOC, Glaxo Wellcome/Smith KlineBeecham). 21) Kansainvälinen kilpailuverkosto (ICN) on uusi, lupaava EU:n ja Yhdysvaltojen tukema aloite. Se on epävirallinen verkosto, joka pyrkii saattamaan kehittyneiden maiden ja AD\466756.doc 7/14 PE 309.094

kehitysmaiden kartellilakia valvovien viranomaisten kilpailupolitiikan yhdenmukaisemmaksi. 22) EU:n ja Yhdysvaltojen sopimus vastavuoroisesta tunnustamisesta (MRA) tuli voimaan vuonna 1998. Se sisältää puitesopimuksen ja useita alakohtaisia liitteitä. Toistaiseksi on pantu alulle kuusi alakohtaista liitettä, kuten televiestintäpäätelaitteet (Telecom Terminal Equipment, TTE), lääkevalmisteet (GMP) ja sähkölaitteiden turvallisuus (ES). Vaikka jotkut näistä alakohtaisista neuvotteluista ovat olleet konfliktiherkkiä, toiset ovat onnistuneet hyvin. Esimerkiksi TTE:n toimintaa on helpottanut se, että televiestintä on nykyisin erittäin vapaa sääntelystä EU:ssa ja Yhdysvalloissa. Vakuutus-, rakennus- ja teknisten palvelujen alalta ei ole saatu tuloksia. Yhdysvallat reagoi hyvin heikosti ja erittäin hitaasti, koska liittohallituksella ei ole neuvotteluvaltuutusta ja Yhdysvaltojen osavaltiot eivät juuri osallistuneet alustaviin keskusteluihin. 23) Suuntaviivat sääntelyn lähentämiselle ovat parhaillaan työn alla. Niiden tarkoituksena on parantaa sääntelyn laatua ja edistää pk-yritysten kauppaa. 24) "Ennakkovaroitusjärjestelmä" on joukko periaatteita, joiden tarkoituksena on tunnistaa ja ehkäistä mahdolliset kauppariidat aikaisessa vaiheessa, jolloin toisen osapuolen edut voidaan ottaa huomioon muotoiltaessa lainsäädäntöä, sääntelyä tai poliittisia päätöksiä. TEP-ohjausryhmä ja NTA-työryhmä ovat kaksi pääasiallista elintä, joiden tehtävänä on antaa ennakkovaroituksia ja helpottaa transatlanttisten ongelmien ratkaisemista. 25) EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on tehty niin sanottu "safe harbour" -sopimus, jonka tavoitteena on yhdistää yksityisyyden suojaa henkilötietojen siirrossa EU:sta Yhdysvaltoihin koskevat eri näkemykset. Vaikeasta alusta huolimatta yli 140 yritystä on nyt liittynyt sopimukseen. Tämä sopimus tarjoaa tärkeän mallin sääntelyn lähentymiselle. 26) Transatlanttinen liike-elämän vuoropuhelu (TABD), joka käynnistettiin vuonna 1995, oli ensimmäinen järjestelmällinen yritys tuoda liike-elämä Atlantin molemmilta puolilta mukaan asialistan laatimisprosessiin sääntelyyn perustuvien esteiden poistamiseksi. Muita mainittavia institutionalisoituja vuoropuheluja ovat transatlanttinen kuluttajien vuoropuhelu (TACD), transatlanttinen ympäristövuoropuhelu (TAED), transatlanttinen työelämää koskeva vuoropuhelu (TALD) ja transatlanttinen lainsäätäjien vuoropuhelu (TLD). Näiden vuoropuhelujen merkitys on kuitenkin vähenemässä hallinnollisen ja taloudellisen kapasiteetin riittämättömyyden vuoksi ja painopisteen siirtyessä monenkeskisiin lähestymistapoihin liike-elämässä. PE 309.094 8/14 AD\466756.doc

JOHTOPÄÄTÖKSET Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy: ottaa huomioon uuden transatlanttisen toimintaohjelman 1995 (New Transatlantic Agenda, NTA), joka laadittiin EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa joulukuussa 1995 ja joka merkitsi uutta lähestymistapaa transatlanttisissa suhteissa sekä transatlanttisen talouskumppanuuden (Transatlantic Economic Partnership, TEP), joka perustettiin maaliskuussa 1998 ja joka pyrkii vahvistamaan ja korostamaan erityisesti EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä taloudellisia suhteita, ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2002 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen teräkseen soveltamista tuontitulleista, A. katsoo, että Euroopan unionin neuvoston ja komission tulee ottaa poliittiset ohjat uuden transatlanttisen toimintaohjelman ja transatlanttisen talouskumppanuuden nykyaikaistamisessa ja konkreettisemman taloudellisen toimintaohjelman laatimisessa, jotta luodaan vaurautta ja kestävää kehitystä näillä kahdella talousalueella, samoin kuin avoimemmat markkinat, reilumpaa kilpailua ja taloudellisia uudistuksia huolimatta lukuisista erimielisyyksistä, joista esimerkkinä Yhdysvaltojen äskettäinen protektionistinen päätös soveltaa lähinnä EU:sta tuotavaan teräkseen ylimääräisiä tuontitulleja, B. pitää tendenssiä käyttää kauppakiistoja, kuten äskettäistä teräskiistaa, kotimaisten toimintalinjojen tukena erittäin arveluttavana globaalissa taloudessa; katsoo, että taloudellisissa vaikeuksissa olevien kotimaan markkinoiden tukemiseksi valittavien välineiden on oltava tehtyjen kansainvälisten sopimusten mukaisia, ja että teräskysymyksessä on määräävänä WTO-sopimus, C. pitää Yhdysvaltain piittaamattomuutta WTO:n monenvälisistä säännöistä vientitukiasiassa (Foreign Sales Corporation, FSC) ja äskettäisessä teräskiistassa esteenä avointen, tasapainoisten ja oikeudenmukaisten transatlanttisten kauppasuhteiden kehittämiselle, D. toteaa, että EU:n ja Yhdysvaltojen suhde on maailman laajin kahdenvälinen kauppa- ja investointisuhde, jossa liikkuu vuosittain yli triljoona euroa ja jonka yhteenlaskettu osuus maailmankaupasta on 40 prosenttia, E. pitää molempien transatlanttisen vuoropuhelun osanottajien velvollisuutena varmistaa, että kehitys kohti markkinoiden avoimuutta, oikeudenmukaista kilpailua ja kattavia taloudellisia uudistuksia jatkuu, F. katsoo, että pääosa EU:n ja Yhdysvaltojen välisistä poliittisista ja taloudellisista ongelmista johtuu ristiriitaisista jännitteistä: toisaalta osapuolilla on halua ja tarvetta yhteistyöhön, ja toisaalta talouden realiteetit ovat tehneet niistä kilpailijoita maailmanmarkkinoilla, AD\466756.doc 9/14 PE 309.094

G. katsoo, että koska transatlanttinen talouskumppanuus on kauppasuhteiden perusta Yhdysvaltojen kanssa, sen menetelmiä ja toimintatapoja on huolellisesti uudelleen arvioitava tehokkaampien tulosten takaamiseksi ja mahdollisten epäonnistumisien ehkäisemiseksi, H. katsoo, että pääosa EU:n ja Yhdysvaltojen välisistä poliittisista ja taloudellisista ongelmista johtuu ristiriitaisista jännitteistä: toisaalta osapuolilla on halua ja tarvetta yhteistyöhön, ja toisaalta talouden realiteetit ovat tehneet niistä kilpailijoita maailmanmarkkinoilla, I. toteaa, että kaupan aloilla, joilla Euroopan yhteisölle tai Yhdysvaltojen liittovaltioviranomaisille on annettu vähemmän tai ei lainkaan toimivaltaa, ilmenee usein huomattavia esteitä, kun taas aloilla, joilla toimivalta on keskitetympää, tehdään tuloksekasta yhteistyötä, etenkin asiantuntijatasolla, J. panee merkille, että puutteellisesta hallinnosta ja rahoituskapasiteetista huolimatta transatlanttinen vuoropuhelu myötävaikuttaa merkittävästi EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyön etenemiseen ja mainitsee siitä esimerkkeinä liike-elämän vuoropuhelun sääntely-yhteistyöstä ja kuluttaja-asioita koskevan vuoropuhelun lääkkeiden käyttöön saannista, K. pitää mahdollisena, että Yhdysvallat määrittää monenvälisen ulkopolitiikkansa tästedes terrorismin torjuntastrategiansa mukaan, L. toivoo, että Yhdysvallat sitoutuu voimakkaammin monenkeskisyyteen WTO:n ulkopuolella; katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi yhdessä kannettava vastuu taloudellisen vallankäytön johtamisesta, jotta kehitysmaille voitaisiin tarjota "new deal" erityisesti yhteisesti sitoutumalla velan vähentämiseen ja kaupan sekä rahoitusavun lisäämiseen, M. katsoo, että EU:n ja Yhdysvaltojen olisi myös WTO:ssa vahvistettujen kaupan vapauttamisen oikeudellisten puitteiden ulkopuolella tehtävä aloitteita yhteisten sitoumusten antamiseksi, jotta kehitysmaat voivat keventää velkaansa, lisätä kauppavaihtoaan ja saada kehitysapua, N. toteaa, että Yhdysvaltojen ja EU:n välinen epätasapaino ilmailualalla kasvaa, muun muassa siksi, että Yhdysvaltojen liittohallitus on myöntänyt amerikkalaisille lentoyhtiöille tukia 11. päivän syyskuuta 2001 kriisin jälkeen ja siksi, että sotilaalliset tutkimusohjelmat ja siviilisovellukset on Yhdysvalloissa nivelletty yhteen, O. ottaa huomioon EU:n ja Yhdysvaltojen välisen teknologisen eron laajenemisen, joka synnyttää investointeja tutkimus- ja kehitystyöhön, luo uutta dynamiikkaa talouteen ja edistää tutkimusta, ja samalla siitä saattaa olla sosiaalisia seurauksia, esimerkiksi aivovuotoa, joka voi johtaa siihen, että EU menettää mahdollisuuksiaan, P. pitää elintärkeänä, että demokratiamme säilyttävät tasapainon turvallisuuden tarpeen ja kansalaisoikeuksien välillä taloudellisen hyvinvoinnin ja yhteiskuntien avoimuuden varmistamiseksi; katsoo, että Yhdysvaltoihin 11. syyskuuta 2001 tehtyjen terroriiskujen jälkeen kansallisen turvallisuuden ja yksilön vapauden tasapainottamisen poliittiselle prosessille on saatava kohtapuolin aikaan avoimet säännöt, PE 309.094 10/14 AD\466756.doc

Q. toteaa Yhdysvaltojen investoivan eniten tutkimukseen ja kehitykseen ja että investointeja saatetaan kasvattaa ennestään viimeaikaisen sotilasmenojen lisäyksen johdosta, R. ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti on merkittävällä tavalla auttanut lujittamaan EU:n ja Yhdysvaltojen kongressin yhteyksiä parlamenttien välisistä suhteista vastaavan valtuuskuntansa työn ja transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun ansiosta, 1. tuomitsee jyrkästi Yhdysvaltojen yksipuoliset toimet teräskiistassa, joilla on selvästi merkittäviä seurauksia haavoittuvassa asemassa olevalle maailmantaloudelle, ja tukee komission ja jäsenvaltioiden vastatoimia; 2. kehottaa komissiota antamaan kesän 2002 loppuun mennessä ehdotuksen transatlanttisen talouskumppanuuden päivittämiseksi siten, että talouskysymysten asialistaa kehitetään merkittävämmäksi tähän mietintöön sisältyvät ehdotukset huomioon ottaen; pyytää myös analysoimaan transatlanttisen talouskumppanuuden toimintaa ja laatimaan vuoden 2002 loppuun mennessä selvän toimintasuunnitelman tulevaksi transatlanttiseksi poliittiseksi ja taloudelliseksi yhteistyöksi; a) kehottaa komissiota tarkastelemaan, miten EU:n ja Yhdysvaltojen keskinäinen taloudellinen riippuvuus toimii eri sektoreilla (kuten maatalous-, auto- ja avaruusteollisuus, elintarvike- ja terveysala, lääkkeet ja bioteknologia sekä sähköinen kaupankäynti) ottaen huomioon, että transatlanttiset markkinat toimivat jo yhä useammilla aloilla, joilla on huomattava vaikutus sekä kotimaan markkinoihin että työpaikkojen luomiseen; b) tukee komission pyrkimyksiä tehdä kahdenvälinen sopimus lentoliikennepalveluista, ja kehottaa painokkaasti neuvostoa valtuuttamaan komissio neuvottelemaan yhteisistä transatlanttisista lentoliikennemarkkinoista; c) edellyttää uutta kilpailusopimusta, jotta voidaan entisestään vähentää menettelytapaeroja ja mahdollistaa luottamuksellisten yritystietojen vaihto; d) pitää myönteisinä komission ponnisteluja sopia Yhdysvaltojen kanssa sääntelyyhteistyön ja avoimuuden suuntaviivoista; e) kehottaa tekemään kahdenvälisiä sopimuksia palveluntarjoajien etenkin vakuutusalan toimijoiden sekä arkkitehti- ja insinööritoimistojen toimilupien tai todistusten myöntämisestä ja vastavuoroisesta tunnustamisesta; f) vaatii tiiviimpää yhteistyötä rahoitusalalla, jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen esimerkiksi kirjanpitostandardeista; g) kehottaa komissiota määrittelemään laaja-alaisen menettelyn kaikilla alueilla, joilla jäsenvaltioilla on yksinomaista ja jaettua toimivaltaa, kuten rahoituspalveluiden alalla, jotta transatlanttiset markkinat voisivat kehittyä kitkattomammin; katsoo, että Yhdysvaltojen viranomaisten olisi ryhdyttävä vastaaviin toimiin yksittäisten osavaltioiden saamiseksi tehokkaammin mukaan yhteistyöhön; AD\466756.doc 11/14 PE 309.094

3. katsoo, että vaikka vain kaksi prosenttia transatlanttisesta kaupasta aiheuttaa osapuolten välisiä kiistoja, niiden ratkaisemista olisi joudutettava WTO:n säännöissä asetettujen velvollisuuksien mukaisesti; katsoo, että olisi löydettävä keino tehdä tiiviimpää ja tehokkaampaa yhteistyötä potentiaalisten kauppakiistojen, kuten meneillään olevan teräskiistan ja Foreign Sales Corporation -vero-ohjelmaa koskevan riidan, hallitsemiseksi; kehottaa komissiota tehostamaan ennakkovaroitusjärjestelmää transatlanttisen talouskumppanuuden tarkistetuissa puitteissa; 4. tunnustaa transatlanttisen vuoropuheluiden arvon, mutta pitää ehdottoman tarpeellisena elävöittää ja määritellä uudelleen niiden tavoitteet; katsoo, että etenkin transatlanttisen liike-elämän vuoropuhelun olisi järjestettävä uudelleen hallinnolliset rakenteensa, tarkennettava tavoitteitaan ja rationalisoitava toimintaansa; 5. kehottaa EU:ta ja Yhdysvaltoja elvyttämään transatlattisen ympäristövuoropuhelun, jota ei ole käyty yli vuoteen; 6. tunnustaa, että transatlanttisen yhteistyön suurimmat ongelmat piilevät jäljellä olevien tulliesteiden ja tullien ulkopuolisten kaupan esteiden poistamisessa, erityisesti palvelualalta, koska ei ole olemassa kansainvälisesti sovittuja sääntöjä ja valvontajärjestelyitä; 7. pyytää komissiota jatkamaan tietosuojasopimuksen ("varmuusalue") seurantaa ja kannustamaan sen laajempaan käyttöön sekä raportoimaan tarvittaessa Euroopan parlamentille, muun muassa siitä, pitäisikö siihen sisällyttää uusia tärkeitä aloja kuten esimerkiksi rahoitusala; 8. painottaa, että lainsäätäjät olisi otettava asianmukaisesti mukaan jäsennettyyn transatlanttiseen yhteistyöhön, mikä edellyttäisi, että EU virallistaa Euroopan parlamentin pääosin epävirallisen panoksen seuraavilla aloilla: a) Euroopan parlamentin olisi saatava tarkkailijan asema EY:n perustamissopimuksen 133 artiklassa tarkoitetussa komiteassa, joka avustaa komissiota yhteisen kauppapolitiikan muotoilussa ja toteuttamisessa; b) EY:n perustamissopimuksen 133 artiklaa ja 300 artiklaa olisi tarkistettava siten, että Euroopan parlamentin osallistumiselle yhteiseen kauppapolitiikkaan luodaan selvä oikeusperusta; c) EU:n osallistuminen lainsäätäjien vuoropuheluun olisi järjestettävä Euroopan parlamentin alaiseksi vakinaiseksi elimeksi, jolla on tehokas ennakkovaroitusjärjestelmä ja velvollisuus raportoida säännöllisesti Euroopan parlamentin erityisvaliokunnille, ja Euroopan parlamentin olisi sitouduttava lujemmin EU:n ja Yhdysvaltojen parlamentaaristen elinten väliseen yhteistyöhön; d) Euroopan parlamentin jäsenillä olisi oltava oikeus osallistua selkeiden sääntöjen mukaisesti EU:n kauppaministerien epävirallisiin kokouksiin; e) Euroopan parlamentin jäsenten olisi osallistuttava korkean tason ryhmässä asianmukaisesti EU:n ja Yhdysvaltojen kahdenvälisten huippukokousten valmisteluun, transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun johtokomiteoiden työskentely mukaan PE 309.094 12/14 AD\466756.doc

lukien, jotta varmistetaan parlamentaaristen elinten osallistuminen tähän kahden toimeenpanovallan käyttäjän vetämään prosessiin; f) Euroopan parlamentin olisi arvioitava tarkkaan, tarvitaanko Washingtoniin Euroopan parlamentin edustajaa täydentämään Yhdysvaltojen kongressin ja senaatin lainsäädäntään liittyvää komission työtä, ja mikä hänen operatiivinen asemansa olisi; 9. kehottaa EU:a ja Yhdysvaltoja sopimaan uudenlaisesta ja kattavasta strategiasta menettelytapojen koordinoinnissa erityisesti talouden alalla, jotta voidaan palauttaa luottamus maailmantalouden näkymiin ja ryhtyä yhteisiin toimiin kulloisillakin kansainvälisillä foorumeilla: a) jatkamaan sitoutumista WTO:n merkittävään uudistamiseen ja kiinnittämään tässä yhteydessä erityistä huomiota tarpeeseen luoda WTO:hon parlamentaarinen osatekijä; uudistamaan institutionaalista rakennetta parantamalla tehokkuutta, avoimuutta ja mukaan ottamista ja mahdollistamalla uuden kauppaohjelman kehittyminen; b) puhumaan kaupan, velkaantuneisuuden ja rahoituksen yhteydestä Dohan WTOkonferenssin vaatimusten mukaisesti uudistamalla perusteellisesti Maailmanpankkia, ja pyytämään komissiolta ja jäsenvaltioilta tähän liittyen suunnitelmaa, jossa analysoidaan uusia menetelmiä ja otetaan käyttöön uusia välineitä, kuten kansainvälinen kehitysrahasto vähiten kehittyneille voimakkaasti velkaantuneille köyhille valtioille (Heavily Indebted Poor Countries, HIPC-valtiot); c) toteuttamaan tasapainoista kehitysyhteistyöpolitiikkaa, jossa Yhdysvallat harkitsee EU:n hyväksymän nk. Kaikki paitsi aseet -aloitteen kaltaisia aloitteita; d) aloittamaan yhteiset kehitysmaiden tukitoimenpiteet muuttamalla TRIPS-sopimusta Dohan WTO-konferenssin päätösten mukaisesti; e) vaikuttamaan Kansainvälisessä valuuttarahastossa siten, että vältetään hallitsemattomat valuuttakurssien vaihtelut; f) kehittämään yhteisen tavan reagoida tehokkaasti globaaleihin haasteisiin, kuten rahanpesuun ja ihmiskauppaan; 10. pyytää komissiota antamaan Euroopan parlamentille järjestelmällisesti tiedoksi kaikki tekeillä olevat arvioinnit EU:n ja Yhdysvaltojen kauppasuhteiden toimintalinjoja koskevien aloitteiden kestävän kehityksen mukaisuudesta; 11. pyytää EU:ta ja Yhdysvaltoja varmistamaan, että WTO:n säännöissä otetaan huomioon perustellut kansalliset toimet kuluttajien, eläinten ja ympäristön suojelemiseksi ja että WTO:ssa kunnioitetaan kansallisia ja kansainvälisiä aloitteita sosiaali-, terveys- ja ympäristöalan normien tiukentamiseksi; 12. pyytää EU:ta ja Yhdysvaltoja tekemään rakentavaa yhteistyötä tulevissa WTOneuvotteluissa kaupasta ja ympäristöstä, erityisesti sen varmistamiseksi, että WTO:n säännöissä kunnioitetaan monenvälisten ympäristösopimusten (MEA) tavoitteita ja määräyksiä, että ympäristöhyödykkeiden ja -palveluiden kauppa vapautetaan, sillä se AD\466756.doc 13/14 PE 309.094

edistäisi konkreettisesti kestävää tuotantoa ja kulutusta, ja varmistamaan, että ympäristömerkintäjärjestelmien käyttö ja kehittäminen helpottuu; 13. painottaa jälleen tarvetta soveltaa globaalia ja monenvälistä lähestymistapaa ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja toistaa kantansa, että Kioton prosessi on yhä avainväline tässä strategiassa; on siksi syvästi huolissaan Yhdysvaltojen 14. helmikuuta 2002 julkistaman ilmastonmuutosstrategian johdosta, sillä siinä vahvistetaan Yhdysvaltojen hallinnon hyväksymä yksipuolinen lähestymistapa; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan jälleen johtoaseman Kioton prosessissa ja säilyttämään täysin johdonmukaisen lähestymistavan; kehottaa painokkaasti myös Yhdysvaltoja harkitsemaan kantaansa asiassa; 14. pyytää lujittamaan kiistojenehkäisyprosessia, jonka lisäksi sekä Yhdysvaltojen että Euroopan unionin kauppaneuvottelijoiden ja lainsäätäjien olisi määrätietoisesti ja sinnikkäästi pyrittävä ratkaisemaan kiistat aikaisessa vaiheessa; 15. pyytää komissiota kehittämään toimintasuunnitelman Yhdysvaltojen kanssa tehtävälle yhteistyölle "vaaranalaisten" infrastruktuurien alalla joihin lukeutuvat muun muassa voimalaitokset, vesihuoltojärjestelmät ja televiestintäverkot, sillä ne saattavat joutua rikollisten tekojen kohteeksi; pyytää lisäksi komissiota varmistamaan, että perusteilla olevien tietoverkkojen tietoturvatoimistojen kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä; edellyttää myös, että komissio raportoi Euroopan parlamentille yhteistyön tuloksista; 16. pitää tärkeänä, että sovitaan EU:n ja Yhdysvaltojen välisistä kaupan alan pelisäännöistä, jotka koskevat tulliesteitä ja tullien ulkopuolisia kaupan esteitä, jotta pääsy toisen osapuolen markkinoille toteutuisi vastavuoroisesti; 17. pyytää komissiota teettämään perusteellisen arvion siitä, miten EU:n ja Yhdysvaltojen yhteenlaskettu taloudellinen mahti ja niiden aikeet kasvattaa poliittista ja taloudellista vaikutusaluettaan laajentumisen kautta tai Nafta Plus -järjestelyllä vaikuttaa geopoliittiseen ja taloudelliseen asetelmaan, vaikka vaikutukset eivät täysin heijastu toimintalinjoissa; 18. vaatii EU:ta ja Yhdysvaltoja kehittämään yhteisen ja yhteensovitetun ohjelman, jolla vähennetään riippuvuutta uusiutumattomista energialähteistä vääristämättä kilpailuetuja. PE 309.094 14/14 AD\466756.doc