EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta 22. toukokuuta 2002 LAUSUNTO teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnalta kehitysyhteistyövaliokunnalle Kaupasta ja kehityksestä köyhyyden torjunnan ja elintarviketurvallisuuden parantamiseksi (2001/2175(INI)) Valmistelija: Philippe A.R. Herzog AD\ doc PE

2 PE /7 AD\ doc

3 ASIAN KÄSITTELY Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta nimitti kokouksessaan 18. joulukuuta 2001 valmistelijaksi Philippe A.R. Herzogin. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksissaan 26. helmikuuta, 25. maaliskuuta ja 22. toukokuuta Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Carlos Westendorp y Cabeza (puheenjohtaja), Peter Michael Mombaur (varapuheenjohtaja), Yves Piétrasanta (varapuheenjohtaja), Philippe A.R. Herzog (valmistelija), Nuala Ahern, Sir Robert Atkins, María del Pilar Ayuso González, Guido Bodrato, David Robert Bowe, Massimo Carraro, Gérard Caudron, Giles Bryan Chichester, Willy C.E.H. De Clercq, Concepció Ferrer, Francesco Fiori, Christos Folias, Glyn Ford, Michel Hansenne, Hans Karlsson, Bashir Khanbhai, Bernd Lange, Werner Langen, Caroline Lucas, Marjo Matikainen-Kallström, Eryl Margaret McNally, William Francis Newton Dunn, Angelika Niebler, Reino Paasilinna, Paolo Pastorelli, Elly Plooij-van Gorsel, Samuli Pohjamo, Godelieve Quisthoudt-Rowohl, Paul Rübig, Konrad K. Schwaiger, W.G. van Velzen, Alejo Vidal-Quadras Roca, Dominique Vlasto, Anders Wijkman, Myrsini Zorba ja Olga Zrihen Zaari. AD\ doc 3/7 PE

4 LYHYET PERUSTELUT Samalla kun maailmankauppa on yleisesti avautunut viimeisen neljännesvuosisadan aikana, epätasa-arvoisuus on lisääntynyt. Vähiten kehittyneiden maiden BKT asukasta kohden oli 10 prosenttia rikkaiden maiden (kehittyneimpien valtioiden) vastaavasta luvusta vuonna 1970 ja 6 prosenttia vuonna Vähiten kehittyneiden valtioiden lukumäärä on kaksinkertaistunut, ja ainoastaan Botswana ei enää kuulu tähän kategoriaan. Koko maailmassa Kiinaa lukuun ottamatta absoluuttisessa köyhyydessä elävien ihmisten määrä on noussut 1990-luvulla. Tosiasiat puhuvat sitä olettamusta vastaan, jonka mukaan kaupan vapauttaminen on edellytys maailmankauppaan osallistumiselle ja johtaa väistämättä kasvuun ja köyhyyden vähentymiseen. Nykyisin monet ekonomistit ja kansainväliset järjestöt (esim. UNCTAD, Maailmanpankki) korostavat vinoutumia, joihin tällaiset oletukset perustuvat. Kaakkois-Aasian valtioiden, Kiinan ja Intian nopea integroituminen maailman markkinoihin on kansallisen ja alueellisen todellisuuden huomioon ottavien kehitysyhteistyöstrategioiden ja -politiikkojen seurausta. Maat ovat harjoittaneet epätavanomaisia politiikkoja (monien teollisuus- ja pankkialojen valtionomistus, korkeat tullimaksut, vientituet, uusien teknologioiden käyttöönotto ilman niiden patentoimista, kansallista osuutta koskeva velvoite, ei ylierikoistumista). Vaikka valtiot ovat yhdistäneet kasvun ja avoimuuden, ne ovat ryhtyneet vapauttamaan kauppaa ja rahoitusmarkkinoitaan vasta myöhemmin ja jatkaneet näiden valvontaa. Nämä politiikat ovat olleet hyvin vaihtelevia eikä "hyvää käytäntöä" voida pitää mallina. Täten ensisijainen asia ja perusedellytys talouden vapauttamiselle näyttäisi olevan kyky harjoittaa kansallista kasvua tukevaa politiikkaa. Vaikka avoimuus ja kasvu liittyvät selvästi toisiinsa, yhteys kasvun ja köyhyyden vähenemisen välillä ei ole itsestäänselvä. Kahdella valtiolla, joilla on sama BKT asukasta kohden, voi olla hyvin erilainen osuus köyhiä. Nobel-palkittu A. Sen on osoittanut, että köyhyys on kapasiteetin riistämistä. Köyhyyden ainoa kriteeri eivät ole tulot (käytettävissä elämiseen vähemmän kuin 1 dollari päivässä), vaan on otettava huomioon myös muita kriteerejä, kuten julkisten peruspalvelujen (koulutus, terveys, jne.) saatavuus, mahdollisuus tehdä kunnollista työtä ja osallistua sosiaaliseen elämään ja turvallisuus. Todellinen köyhyys koskee ennen kaikkea naisia ja lapsia ja on massiivista voimakkaan kasvun maissa, kuten Intiassa; se on kaksinkertaistunut Itä-Euroopan ja Keski-Aasian "siirtymävaiheen" valtioissa. Se ei siis koske vain Saharan eteläpuolisia ja muita vähiten kehittyneitä maita. Kansainvälisten järjestöjen poliittisiin strategioihin kohdistettu ankara arvostelu on johtanut siihen, että on alettu ottaa paremmin huomioon kaupan, kehityksen ja köyhyyden välinen ongelmallinen yhteys. Dohan asialistaan sisältyvät tiettyjen WTO-sääntöjen tarkistaminen, teknisen avun mahdollisuus ja vähiten kehittyneille maille myönnetyt vapautukset ovat tervetulleita uudistuksia samoin kuin tavoitteet, joilla pyritään parantamaan markkinoille pääsyä. Kansainväliset järjestöt käynnistivät 1999 laajan kampanjan köyhyyden puolittamiseksi vuoteen 2015 mennessä; Nyt ollaan luopumassa siitä, että rakenteelliset mukautukset asetetaan tuen saamisen ehdoksi. Apua annetaan sosiaalisen kehityksen tukemiseen. Monterreyn kokouksessa saavutettu yhteisymmärrys korostaa monipuolisen tarjontakyvyn tärkeyttä ja kansalaisyhteiskunnan osallistumista. PE /7 AD\ doc

5 Tavoitteiden ja toimien yhdenmukaisuutta samoin kuin niiden sovittamista todellisiin tarpeisiin ei kuitenkaan saavuteta helposti. On selvä, että rahoitusapu on riittämätön erityisesti suhteessa kapasiteetin tehostamiseen ja että vähiten kehittyneiden valtioiden kehitystä koskevat ehdotukset ovat tehottomia. Tässä lausunnossa esitetään joitakin ehdotuksia, jotta kauppasäännöt ja -politiikat vastaisivat paremmin kehitystä ja köyhyyden torjuntaa koskevia tavoitteita ja rahoituspolitiikat saataisiin vastaamaan paremmin maailmankaupan mukautumista ja kehitystä koskevia vaatimuksia. JOHTOPÄÄTÖKSET Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa kehitysyhteistyövaliokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy: 1. katsoo, että kehitysagendassa on annettava etusija avulle, jonka turvin vähiten kehittyneet valtiot voivat luoda monipuolisen tarjontakapasiteetin niin, että maaseudun väestö voi istuttaa tai suunnitella, korjata satoa tai valmistaa käsityönä, jalostaa tai viimeistellä, varastoida, esittää ja pakata maatalouden tuotteita tai kaupallisia tuotteita ja päästä siten pohjoisen markkinoille; suhtautuu myönteisesti komission "mitä tahansa muuta kuin aseita" -aloitteeseen ja pyytää sen pikaista arvioimista ja mikäli soveliasta, pidentämistä; 2. kannattaa tiettyjen maiden ja alueiden erityiskohtelun tehostamista maaseutuyritysten ja pk-yritysten vahvistamiseksi sellaisten korkean lisäarvon omaavien tuotteiden kehittämiseksi, jotka täyttävät pohjoisten markkinoiden vaatimukset, ja katsoo, että erityiskohtelusta on syytä luopua vasta kun on saatu todellisia tuloksia; 3. katsoo, että on tehtävä arvio kehitysohjelmien ja -politiikkojen vaikutuksista köyhyyskysymyksiin; 4. vaatii, että teknisen avun tavoitteisiin sisällytetään tarjontakapasiteetin tehostaminen, alueellisten yhteismarkkinoiden luominen ja tullitulojen menetysten korvaaminen vähiten kehittyneille maille erityisesti tuotantopanoksille asetettujen maksujen ja lopputuotteiden vientimaksujen osalta maille, joissa tuotteet valmistetaan sekä apu niiden henkilöiden koulutukseen, jotka ovat vähiten kehittyneiden maiden puolesta mukana WTO:n neuvotteluissa tai muissa sen kaltaisissa neuvotteluissa; 5. pyytää Euroopan unionin jäsenvaltioita vahvistamaan sitoutumisensa teknisen avun ja kapasiteetin kehittämisen määrärahojen lisäämiseen ja pyytää luomaan tätä tarkoitusta varten budjettikohdan teknisen avun ja kapasiteetin kehittämisen paremman näkyvyyden ja tehokkuuden varmistamiseksi Euroopan unionin kaupassa; 6. kehottaa asettamaan kapasiteetin kehittämisen tärkeämpään asemaan, jotta voitaisiin vahvistaa eikä korvata kehityksen voimavarojen ylläpitämistä ja laajentamista; AD\ doc 5/7 PE

6 7. pitää välttämättömänä, että edistetään pienten yritysten ja osuuskuntien kehittymistä antamalla niille mahdollisuus saada luottoja ja apua ammatilliseen koulutukseen ja tuotteittensa kaupallistamiseen; 8. kannattaa teknistä apua ja kapasiteetin kehittämistä monenvälisissä puitteissa; korostaa, että on määriteltävä uudelleen kaupan alan teknisen avun ohjeet niin, että toimistojen välillä syntyy todellista yhteistyötä ja luodaan edellytykset sille, että kehitysmaat voivat solmia kestäviä yhteyksiä ja kehittää todellista aloitekykyä niin, että ne voivat itse esittää tarpeensa toimistoille ja arvioida ja muuttaa niitä sen mukaan kuin niiden institutionaalinen kapasiteetti muodostuu ja tekninen apu ja kapasiteetin kehittäminen leviävät; 9. pyytää luomaan erityisvälineitä tasa-arvoisen kaupan edistämiseksi ja sen kaikkien esteiden poistamiseksi; 10. kehottaa WTO:a osallistumaan maailmanlaajuiseen köyhyyden vastaiseen ohjelmaan vahvistamalla, että pakkotyö tai ILO:n vuonna 1998 antamassa julistuksessa vahvistettujen perustavien sosiaalisten oikeuksien tunnustamatta jättäminen eivät ole hyväksyttäviä suhteellisia etuja; neuvottelemalla kauppaan liittyvistä sosiaalisista toimista (Trade Related Social Measures), erityisesti teknisen avun ohjelmista liberalisaation vaikutuksille alttiille kansoille; sisällyttämällä maasta toiseen muuttavia työntekijöitä koskevan kysymyksen palveluja koskeviin neuvotteluihin; 11. vaatii aloitteita rahoituksellisen heikkouden torjumiseksi ja tarkistamaan palvelukauppaa koskevaan yleissopimukseen (General Agreement on Trade and Services GATS) liitetyn harkitun varauksen; määrittelemään säännöt, joita sovelletaan "valtioiden konkursseihin" ja joissa otetaan huomioon vastuu yksityisistä eduista; harkitsemaan Stiglitzin ehdotusta välittömän rahoituksen houkuttelemiseksi vähiten kehittyneille valtioille; 12. kehottaa miettimään, miten Euroopan unioni ja kehittynyt maailma voivat työskennellä yhdessä keskinäisen energiaturvallisuuden varmistamiseksi tulevina vuosikymmeninä; 13. kehottaa valtioita ja EU:a tekemään täsmällisiä sitoumuksia, jotta voidaan lisätä teknisen avun ja kehitysavun määrärahoja ja parantaa niiden tehokkuutta erityisesti julkisia varoja ja teknologian siirtoa koskevan yhteistyön muodossa sekä torjua veropetoksia, joiden uhreja vähiten kehittyneet valtiot usein ovat; PE /7 AD\ doc

7 14. katsoo, että on edistettävä toimia parhaan teknologian käytön tukemiseksi erityisesti hygienian, vedenkäsittelyn, jätteiden käsittelyn ja kierrätyksen, pienimuotoisen kastelun ja käsityötaidon aloilla; 15. kehottaa sisällyttämään Euroopan unionin kannanottoihin investointeja koskevissa tulevissa WTO-neuvotteluissa kysymyksen suorien ulkomaisten investointien lisäämisestä vähiten kehittyneisiin maihin ja toimenpiteistä, joita on toteutettava verodumppauksen, josta vähiten kehittyneet maat kärsivät, vastustamiseksi; 16. kehottaa WTO:a auttamaan vähiten kehittyneitä maita perustamaan paikallisia komiteoita, joissa on liike-elämän ja kansalaisyhteiskunnan edustajia, viranomaisia ja paikallisia asiantuntijoita ja joiden tehtävänä on arvioida kauppaa ja rahoitusta koskevien sääntöjen sovittamista kyseisten maiden todellisiin tarpeisiin; 17. korostaa, että avun tehokkuus riippuu suurelta osaltaan terveistä ja vahvoista instituutioista; katsoo, että niiden ansiosta kyseiset maat voisivat laatia itse omat kehityspolitiikkansa ja avunantajien tuki voitaisiin antaa, ei raskaiden byrokraattisten menettelyjen välityksellä ja tehottomien olosuhteiden vallitessa, vaan näiden maiden uskottavien, konkreettisia tuloksia koskevien sitoumusten vauhdittamina; 18. katsoo, että yritysten sosiaalisen ja ympäristöllisen vastuun periaate on määriteltävä asianmukaisesti ja tunnustettava kansainvälisesti kansainvälisessä oikeudessa; 19. tunnustaa, että demokratia ja ihmisoikeudet ovat äärimmäisen korvaamattoman tärkeitä taustatekijöitä taloudelliselle menestymiselle; kehottaa suuntaamaan Euroopan unionin kehitysavun näihin kahteen keskeiseen tavoitteeseen. AD\ doc 7/7 PE