101217 YLI-HEIKINJÄRVEN RANTA-ASEMAKAAVA Yli-Heikinjärvi ja Iso Särkiluoma luontoselvitys Kuusamon kaupunki Ekotoni Ky KimmoKaava
SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA JA GEOMORFOLOGIA 3.2 VESISTÖT 3.3 KASVILLISUUS LINNUSTO 3.4 MAISEMA 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, METSO- KOHTEET 6. SUOSITUKSET 8. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaikki valokuvat Jari Hietaranta ja Kimmo Mustonen ellei toisin mainita Kansikuva: Lomakeskuksen nykyistä rakennuskantaa Yhteystiedot: Jari Hietaranta, Ekotoni Ky LY tunnus 1016290-0 Vitikkalantie 4, 21570 SAUVO 0400-479740 jari.hietaranta@pp.inet.fi
1. TAUSTA Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää rantakaava-alueen luonnonympäristön perustekijät sekä määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet sekä muut kaavoituksessa huomioitavat kohteet sekä esittää suosituksia maankäyttöön. Lähtökohtana on, että rantaasemakaavassa voidaan huomioida luonnonsuojelun kannalta arvokkaat luontotyypit ja elinympäristöt sekä edistää kasvillisuudeltaan merkittävien alueiden sekä eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden alueiden ominaispiirteiden säilymistä kaava-alueella. Selvitysalue sijaitsee Kuusamon kaupungin Yli-Heikinjärvellä ja Iso Särkiluomalla, noin 40 km keskustasta itään. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvitys toteutettiin kasvillisuuden osalta 26.9.2017 ja 23.-24.10.2017. Alueen kasvillisuuden ja muun luonnon inventointiin käytettiin aikaa yhteensä 8 h. Maastoinventoinnissa kiinnitettiin huomiota kaava-alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemakuvaan. Päähuomio maastossa kiinnitettiin ns. lakikohteiden esiintymiseen ja myös muiden, huomionarvoisten luontotyyppien ja lajistojen esiintymiseen suunnittelualueella. Selvityksen perusteella on arvioitu hankkeen vaikutuksia ja annettu suosituksia tulevan uudisrakentamisen rakentamisen sijoitteluun. Luontoselvitys toteutettiin käytännössä siten, että molempien järvien kaavaan sisältyvät alueet käveltiin reunasta reunaan edestakaisin. Inventoinnissa käytettiin apuna sanelukonetta, muistikirjaa, kasviopasta, kiikaria, karttoja ja ilmakuvia sekä drone-kuvauksen videonauhaa. Inventoinnin tulokset on kerätty sanalliseksi raportiksi ja kartalliseksi esitykseksi. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt kasvillisuudeltaan arvokkaat ja huomionarvoiset kohteet arvotettiin havaittujen luontoarvojen perusteella. Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta, harvinaisuutta ja uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta lajitasolla sekä kohteen toiminnallista merkitystä lajistolle. Kartoitusalueesta on laadittu joitain kasvilajikuvauksia, jotta saatiin yksityiskohtaisempi käsitys ko. alueen lajistosta ja sen vaihtelusta. Metsien luonnontilaisuutta arvioitaessa huomioitiin metsänhoidollinen tila, lahopuujatkuvuus ja lahopuun määrä sekä elävän puuston rakenne ja puulajisuhteet. Erityisesti huomioitiin lehtipuuston määrää. Kasvilajien yleisyyttä arvioitiin eräillä alueilla seuraavasti kuusiportaisella asteikolla, jossa: 1 = yksittäinen havainto kasvilajista 2 = kasvia kasvaa niukasti siellä täällä 3 = kasvia niukasti jokseenkin koko näytealalla 4 = kasvia on runsaasti koko alalla, mutta ei laajaa, yhtenäistä kasvustoa (peittävyys 10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina (peittävyys 50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (peittävyys yli 75 %) Vesikasvien, heinien ja sarojen kohdalla saattaa esiintyä puutteita. Maastossa ei systemaattisesti havainnoitu nilviäis-, hyönteis-, sieni tai jäkälälajistoa. Myöskään alueen eläimistöä ei inventoitu systemaattisesti. 3. LUONTOINVENTOINTI Yli-Heikinjärven osalta itäosan metsät ovat enimmäkseen taimikoita, nuoria ja nuorehkoja mäntykankaita. Länsiosassa on vanhempaa metsää. Ne vaihtelevat tuoreista männiköistä aina jäkälätyypin kuiviin männiköihin. Osa-alueen itäosa on kapeaa rantavyöhykettä lukuun ottamatta
hakkuualuetta tai nuorta taimikkoa. Soistunutta maaperää on sen sijaan Ison Särkiluoman puoleisella osalla. Kaava-alueella Yli-Heikinjärven osalla on moottoriurheilun käyttöön talvella tarkoitettu ura. Kuvat 1ab. Ylinnä Yli-Heikinjärven kaavoitettava alue. Alue on voimakkaasti ihmistoiminnan muovaamaa. Kuvan alaosassa näkyy moottoriurheilurata. Alemmassa kuvassa kaavoitettava alue keskellä vanhasta peltoalueesta itään ja kahden tonttitien välissä Iso Särkiluomalla. 3.1 Topografia ja geomorfologia Iso Särkiluoman ranta-alue on topografialtaan tasainen ja soistuva. Hieman ylevämpää maastoa on suunnittelualueen itärajalla mutta sielläkin relatiiviset korkeuserot jäävät alle 10 m ja aluetta voidaan luonnehtia kankaremaaksi. Maaperä lienee moreenia, jonka päällä etenkin rannan länsiosassa suoojasta itään aina tuoreen kankaan alueeseen on eloperäistä maaperää. Etäämpänä rannasta noin 40-50 m etäisyydellä soistumista ei enää ole vaan pinnan maaperä on pohjamoreenia. Erityisiä geomorfologisia muodostumia ei kaavoitettavalla alueelle ole.
Yli-Heikinjärven osa-alueen rantavyöhyke on länsiosastaan topografialtaan melko vaihteleva. Kallioselänteen ja järven relatiivista korkeuseroa on enimmillään noin 20 m ja aluetta voidaan luonnehtia loivaksi mäkimaaksi (ks. kuvat 2ab). Pienipiirteinen topografian vaihtelu on suurta mainitulla kalloselänteellä ja siitä länteen sijaitsevalla alueella. Lomakeskuksen alue ja siitä länteen olevat kohdat ovat sen sijaan loivaa kankaremaata tai jopa tasankoa. Loivaa kankaremaata on myös alueen itäosassa. Maaperä on kauttaaltaan moreenia, mutta kallioselänteellä ja sen itäpuolella sitä on vain ohuelti. Paikoin korkeimmilla ja jyrkimmillä kohdilla on avokalliota. Lomakeskuksen alue on entistä peltoa ja siitä länteen oleva alue on ohuen eloperäisen kerroksen peittämää. Erityisiä geomorfologisia muodostumia ei esiinny. Kuvat 2ab Yli-Heikinjärven kallioselänteen kasvillisuutta ja rantatörmää. 3.2 Vesialueet ja vesistöt Iso Särkiluoma on pinta-alaltaan 190,7 ha ja suurin syvyys on noin 8 m. Rantaviivaa on kokonaisuudessaan 10.1 km. Järveen on istutettu ainakin siikaa. Järveä voidaan luonnehtia rehevyystasoltaan karuksi ja lievästi humuiseksi (väriluku keskimäärin 19). Kokonaisfosfori on vaihdellut 5-17 ug/l. Happamuudeltaan järvi on neutraali. Suunnittelualueen osalta Isoon Särkiluomaan laskee yksi suo-oja. Yli-Heikinjärvi on rehevyydeltään oligotrofinen ja humuspitoinen (väriluku 60). Kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut 6-7 ug/l ja järveä voidaan pitää karuna. Happamuudeltaan järvi on neutraali. Rantaviivan kokonaispituus on 2.5 km ja pinta-ala 22.2 ha. Järveen on istutettu siikaa. Suunnittelualueelta Yli-Heikinjärveen laskee kolme suo-ojaa. 3.3 Kasvillisuus Iso Särkiluoman ranta on länsiosastaan kuusi-koivu sekapuustoa ja jonkin verran maapuitakin on aivan suunnittelualueen länsirajana toimivan ojan ympäristössä. Lajistossa mm riidenlieko, sananjalka, käenkaali, oravanmarja ja mesiangervo. Ojan itäpuolella on maaperä hyvin vetinen ja iältään tasaikäistä koivua on runsaasti. Kasvillisuus on koivuluhtamaista, joskin rannan suuntaisesti kulkevan koiravaljakkoreitin ympäriltä on puustoa poistettu. Uran ja rannan välissä on kuitenkin säilynyt kuusi-koivukorpimaista vyöhykettä. Mesiangervoa on uran ympärillä runsaasti (ks. kuvat 3ab). Kun tullaan suunnittelualueen itärajan tuntumaan maasto nousee ja kuivuu muuntuen kuusi-koivumänty sekapuustoiseksi tuoreeksi kankaaksi (ks. kuvat 4ab). Aivan rannan läheinen vyöhyke on tosin
tälläkin alueella kostea ja kuusikorpimainen. Etäämpänä rannasta on kasvillisuus tavanomaista talouskäytössä olevaa mänty-kuusi sekapuustoa. Kuvat 3ab. Kuvissa Iso Särkiluoman ranta-aluetta. Koiravaljakkoura erottuu selvästi. Maaperä on soistunutta ja mm mesiangervoa runsaasti kasvavaa. Kuvat 4ab. Iso Särkiluoman itäosan rantaa, jossa topografia on hieman korkeampaa. Puusto on nuorehkoa sekapuustoa. Maapuita tai pökkelöitä ei esiinny. Yli-Heikinjärven osalta inventointi eteni päärakennuksesta ja nykyisistä majoitus- ym. rakennuksista itään. Pihapiiri koostuu koivuista, nurmikoista ja sorapintaisista teistä. Pihapiirin reunaosissa on myös
mäntyä sekapuuna. Komean kallioselänteen ja pihapiirin välistä laskee Yli-Heikinjärveen etelästä suo-oja, jonka ympärillä on matalaa katajikkoa ja jokunen tasaikäinen kuusi. Kallioselänne itsesään on puolukka-osin kanervatyypin kuivahkoa tai kuivaa mäntykangasta. Sekapuuna korkeimmilla tasoilla on koivua ja hieman alempana on myös kuusta. Mänty on kuitenkin ehdoton valtapuu selänteellä. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Harva sekapuustoinen kangas hallitsee, kun kuljetaan itään päin (ks. kuva 5). Puolukka-suopursu-variksenmarja ja mustikka ovat hallitsevia. Kuljettaessa edelleen itään päin säilyy kapea rantavyöhyke edellä kuvatun kaltaisena, mutta vyöhykkeen takana on laaja hakkuualue ja idempänä myös mittava taimikkoa kasvava alue (ks. ilmakuva 1a). Pihapiirin läntisimmän mökin suo-ojan ympäristössä nuorta sekapuustoa, myös joitain kookkaista kuusia. Lännempänä on nuorta sekapuustoa. Kuva 5. Sekapuustoa lomakeskuksen itäpuolelta. Puusto on harvaa ja tasaikäistä. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Kuva 6. Yli-Heikinjärven rantavyöhykettä kallioselänteeltä itään. Ranta on kivinen ja etenkin idempänä tasainen. 3.4 Maisema Iso Särkiluoman rantaviiva on suoraviivainen ja topografialtaan tasainen, minkä vuoksi rantavyöhyke on laajasti soistunut. Erityisesti suurmaisemallisia kiintopisteitä ei rannalla ole. Rantavyöhyke on puoliavointa metsämaisemaa. Erityisiä näkymäsuuntia ja näkymiä ei ranta-alueella esiinny (ks. kuvat 7ab).
Kuva 7ab. Vasemmalla koiravaljakkouraa ja oikealla puoliavointa rantamaisemaa. Suurmaisemakuvassa ei erityisiä maisemallisia kiintopisteitä esiinny. Yli-Heikinjärven osalla lomakeskuksen itäpuolinen kallioselänteinen niemi erottuu maisemakuvassa muuten suoraviivaisessa rantavyöhykkeestä. Niemeltä avautuu myös kauniita näkymiä Yli- Heikinjärven pohjoisrannalle (ks. kuvat 8ab). Näkymä on yhtenäistä luonnonmaisemaa. Ainoa asutuksen merkki on järven länsipään loma-asumus. Itäosa rannasta on lähinnä puoliavointa maisemaa vailla erityisiä näkymäsuuntia tai näkymiä (ks. kuva 9). Kuvat 8ab. Lomakeskuksen itäpuolinen kallioselänteeltä avautuu kauniita näkymäsuuntia Yli-Heikinjärvelle. Kuva 9. Rantamaisemaa Yli-Heikinjärven itäosasta.
4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Suunnittelualueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole perustettuja suojelualueita, suojeluohjelmiin tai Natura 2000-verkostoon kuuluvia alueita. 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET A. Luonnonsuojelulain 29 :ssä on lueteltu 9 luontotyyppiä, joiden luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia kohteita ei saa muuttaa niin, että niiden ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Suojeltuja luontotyyppejä ovat: luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt pähkinäpensaslehdot tervaleppäkorvet luonnontilaiset hiekkarannat merenrantaniityt puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset dyynit katajakedot lehdesniityt avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät Suunnittelualueella ei ole LSL tarkoittamia elinympäristöjä. B. Metsälain 10 velvoittaa säilyttämään arvokkaita elinympäristöjä, jos ne ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia sekä ympäristöstään selvästi erottuvia. Niitä koskevat hoito- ja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Tällaiset elinympäristöt ovat yleensä pienialaisia. Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: lähteet ja niiden lähiympäristöt purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norot pienten lampien välittömät lähiympäristöt rehevät ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet sekä lehtokorvet metsäkortekorvet letot rehevät lehtolaikut pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla jyrkänteet, rotkot ja kurut hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot rantaluhdat Suunnittelualueella ei ole metsälain mukaisia kohteita. Yli-Heikinjärven kallioselännettä ei voida pitää metsälain kohteena. Kaava-alueen uomat ovat suo-ojia ja eivät luonnontilaisia. C. Vesilain muutoksen mukaan (1105/1996, 15a ja 17a ) luonnontilaisen enintään 10 hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään 10 hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.
Suunnittelualueella ei ole vesilain mukaisia kohteita. D. METSO -ohjelmaan otetaan mukaan erityisesti seuraavia LUMO -elinympäristöjä: lehdot runsaslahopuustoiset kangasmetsät pienvesien lähimetsät puustoiset suot metsäluhdat ja tulvametsät harjujen paahdeympäristöt maankohoamisrannikon metsät puustoiset perinneympäristöt kalkkikallioiden metsät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot Suunnittelualueella ei ole METSO-ohjelman luontotyyppejä. E. Muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt mm Meriluoto ja Soinisen (1998) mukaan: vanhat havu- ja sekametsiköt vanhat lehtimetsiköt paisterinteet supat ruohoiset suot metsäniityt hakamaat Suunnittelualueella ei ole METSO -kohteita. F. Uhanalaiset kasvillisuustyyppit Raunion et.al (2008) mukaan Maastoinventoinneissa ei havaittu alueellisesti uhanalaisia luontotyyppejä. Alueen metsät ovat olleet ja ovat normaalissa metsätalouskäytössä. Puusto on pääosin nuorta mänty- tai sekapuustoa. 6. SUOSITUKSET Luontoselvityksessä ei tullut esiin sellaisia ympäristöön liittyviä arvoja, jotka edellyttäisivät luonnonsuojelualueen perustamista. Pääosa suunnittelualueesta voidaan luonnehtia kasvillisuudeltaan ja luonnonympäristöltään tavanomaiseksi. Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee lähes kauttaaltaan voimakkaana laajojen hakkuiden kautta. Luontoselvityksen perusteella ei ole tarpeen esittää erityisiä rajoituksia lomakeskuksen tulevalle rakentamiselle, joka pääosin sijoittunee nykyisestä lomakeskuksen rakennuksista itään. Iso Särkiluoman osalta ei ole myöskään mitään rajoitustarpeita tai -syitä. Inventoinnissa käytetyt arvoluokat ovat: arvoluokka 0: ympäristövaurioalueet, kasvillisuus tuhoutunut ainakin osittain arvoluokka 1: tavanomainen maisema ja luonnonympäristö arvoluokka 2: huomioitavia tai jokseenkin merkittäviä luontoarvoja (paikallinen taso)
arvoluokka 3: jokseenkin merkittäviä /merkittäviä luonto- tai maisema-arvoja (paikallinen-seudullinen taso) arvoluokka 4: hyvin merkittäviä luontoarvoja (seudullinen valtakunnallinen taso) Ranta-asemakaava alue sisältyy kokonaisuudessaan arvoluokkaan 1; (tavanomainen luonnonympäristö). Pysyviä maisema- tai luontovaurioalueita ei alueella esiinny. 7. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaava-alueen luontoarvot ovat vaatimattomia. Laajat hakkuualueet, muut metsän käsittelytoimet ja nuorehkot kasvatus- tai taimivaiheen metsät ovat tyypillisiä suunnittelualueelle. Iso Särkiluoman rannat ovat nykyisellään rakentamattomia ja soistuneen maaperän takia eivät ole erityisen soveltuvia rantarakentamiseen erityisesti länsiosassa. Mahdollinen lomakeskuksen toimintaan liittyvä lisärakentaminen ei Yli-Heikinjärvellä aiheuta merkittäviä ympäristöllisiä lisävaikutuksia nykytilanteeseen verrattuna, sillä alueella on jo nyt voimakas ihmistoiminnan vaikutus. Olemassa olevaa tie- ja uraverkostoa tulisi hyödyntää uusien rakennusten sijoittelussa. Rakennusten sijoittelu tulisi olla mahdollisimman kompaktia ja tukeutua olemassa olevaan rakennuskantaan. Yli-Heikinjärven kallioselänne on maisemallisesti herkkä alue ja haitallisten maisemavaikutusten minimoimiseksi tulisi rakennusten sijoitteluun, väriskaalaan ja kokoon kiinnittää huomiota. Pihapiirin sijoittuva lisärakentaminen tiivistäisi jo olemassa olevaa rakennusaluetta ja saisi aikaa kompaktin kylämaisen ilmeen. Sauvossa 10. joulukuuta 2017 EKOTONI KY Kirjallisuus http://www.kalapaikka.net/ http://paikkatieto.ymparisto.fi /vesikarttaviewers Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen. A., Lehtiniemi, T.,Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. ja Valkama, J.(2015). Suomen lintujen uhanalaisuus 2015. Ympäristöministeriö Suomen ympäristökeskus. Helsinki, 49s ja liitteet. Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. (toim.). 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2.264+572 s. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. 192 s. Karisto Oy. Hämeenlinna. Luontodirektiivi. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. EYVL L 206, 22.7.1992.