Kasvatuksen filosofiset ja eettiset lähtökohdat ja päämäärät Eetu Pikkarainen, (eetu.pikkarainen@oulu.fi) [HUOM: dioja korjattu 2017 OPS:n mukaiseksi] Osaamistavoitteet Opintojakson suoritettuaan opiskelija osaa käyttää kasvatusfilosofiaan ja kasvatuksen etiikkaan liittyvää käsitteistöä eritellessään ja ratkaistessaan kasvatustyön käytännössä eteen tulevia kysymyksiä kuvata tärkeimpiä kasvatusfilosofisen tutkimuksen suuntauksia ja ajattelutapoja sekä analysoida näiden suhteita soveltaa kasvatusfilosofista osaamistaan rakentavalla tavalla toimiessaan toisten kasvatusalan toimijoiden kanssa kasvatuksen filosofisten ja eettisten kysymysten yhteydessä. [HUOM: diaa korjattu 2017 OPS:n mukaiseksi] 2 Kurssin ydinsisältö: Kurssin sisältö kasvatusfilosofinen tutkimus kasvatustieteen osa-alueena, filosofisen tutkimuksen ja argumentaation luonne, filosofiset kysymykset kasvatuksen, koulutuksen ja opetuksen eettinen luonne sekä pedagogisen toiminnan eettiset kysymyksenasettelut kasvatuksen päämääräkysymykset ja niistä käytävä keskustelu Ensisijainen: Kurssikirjat Puolimatka: Kasvatus ja filosofia [tai vanhempi: Vestergaard (ym): Johdatus kasvatuksen filosofiaan] TAI Noddings: Philosophy of education Toissijaisesti vähintään toinen seuraavista: Atjonen: Pedagoginen etiikka koulukasvatuksen karttana ja kompassina Huhmarniemi (ym): Platonista transmodernismiin [HUOM: dia lisätty 2017 OPS:n mukaisesti] 3 [HUOM: diaa korjattu 2017 OPS:n mukaiseksi] 4
Kysymyksiä Pedagoginen ajattelu: Kysyminen Mitä haluan tai mitä minun pitäisi nyt opettaa? Miksi, mihin sillä pyrin? Mihin se perustuu Miten opettaisin? Onko joku hyvä tai oikea tapa? Miksi? Kelle opetan? Millaisia ja mitä oppijat perimmältään ovat? Mitä opettaminen oikeastaan on? Mihin kaikki perustuu? Kasvatuksessa ja ylipäätään 5 6 Termi kasvatusfilosofia voi tarkoittaa lähinnä seuraavia: a) Näkemys kasvatuksesta, "oma kasvatusfilosofia b) Yhteinen näkemys kasvatuksesta, "ideologia" c) Näkemysten pohdiskelua, reflektio d) Tieteellinen tutkimusalue (d) on tällä kurssilla ensisijainen, mutta kaikkien välillä on yhteys! Kasvatusfilosofia tieteenalana Poikkitieteellinen tutkimusalue (vrt. kasvatuspsykologia, kasvatussosiologia!) Kasvatusfilosofia: KT filosofia (Sekä filosofian että kasvatustieteen osa-alue!) 7 8
Kasvatusfilosofian tehtäviä Kasvatustieteen käsitteiden (= ajattelutapojen) selvittely Kasvatuksen perimmäisten päämääräkysymysten selvittely (Kasvatustieteen tieteenfilosofia) Teoria käytäntö -ongelma Käytännön toiminta edellyttää preskriptioita: kasvatusfilosofian merkitysvaihtoehdot (a) ja (b) ovat preskriptiivisiä ja siksi ne ovat käytännöllisiä eivätkä voi olla tiedettä. Tiede deskriptiivisenä ei voisi ohjata käytännön kasvatustoimintaa, antaa sille esim. päämääriä. 9 10 Mitä filosofia on? Kiistanalainen kysymys! Perus- tai äititiede, josta muut erkaantuneet(?) Tutkii muille tieteille yhteisiä peruskysymyksiä Kysyy myös muiden tieteiden vastausten perusteita Kysymykset tärkeämpiä kuin vastaukset Tutkii käsitteellisen ajattelun perusteita Filosofinen = käsitteellinen = teoreettinen tutkimus on kaiken tieteellisen tutkimuksen perusta (muissa tieteissä lisäksi esim. empiiristä tutkimusta) Kasvatusfilosofia: Filosofinen tutkimus 11 12
Tiede keskusteluna Teoreettinen metodi = MITEN KESKUSTELLAAN? Filosofiset kysymykset (osa-alueet) = MISTÄ KESKUSTELLAAN? (Kasvatus)filosofian historia ja suuntaukset = Mitä on keskusteltu? Mitä keskusteluun tarvitaan? Aihe (sisältö) = (tutkimus-) ongelma Yhteinen kieli (voi olla ongelma): käsitteet Säännöt (voi olla ongelma): mikä on hyvä perustelu? Erimielisyyksiä (Väite >) Kysymys > väite (> vastaväite) > jatkokysymys > jne. 13 14 Keskustelullisuus Tutkimus on tiedeyhteisön toimintaa Julkisuus Ymmärrettävyys Käytetään tunnustettuja menetelmiä Historiallisuus: Mitä aikaisemmin on sanottu; (huom. tiedeyhteisöt > suuntauksia!) Selkeys ja uskottavuus Eksplikointi: epämääräisen väitteen tms. esittäminen yksiselitteisessä -muodossa. (Voi olla useita vaihtoehtoisia eksplikaatioita.) Perustelevuus (l. argumentointi) Perusteluna käytetään päättelyä Päättely tarkoittaa etenemistä väitteistä toisiin tiettyjen päättelysääntöjen mukaan. Päättelysääntöjä tutkii logiikka. 15 16
Päättely Klassinen esimerkki Aristoteleen logiikan yhdestä päättelysäännöstä: 1) Ihmiset ovat kuolevaisia. X:t = Z:iä (premissi) 2) Sokrates on ihminen. Y = X. ( - -) 3) Sokrates on kuolevainen. Y = Z:iä (johtopäätös) Lauseista 1 ja 2 voidaan päätellä lause 3. = Lause 3 voidaan perustella lauseilla 1 ja 2. Pohdinta Reflektio: pohtiminen (syvällisesti), uudelleen pohtiminen, pohtimisen pohtiminen ('takaisin kääntyminen' = itsensä pohtiminen) Esim. J. Hintikka: Entä, jos pohdinta (osana päättelyä) Kysymykset osana päättelyä, kyselymetodi! 17 18 Kritiikki Kritiikki: problematisointi ja vaihtoehtojen etsiminen (kritiikki ei kohdistu tutkimuskohteeseen vaan tutkimukseen itseensä ja toisiin tutkijoihin; ei siis preskriptiivistä vaan deskriptiivistä) -> perustelujen puutteellisuus -> Ristiriidan osoittaminen: esitettyjen näkemysten oikeellisuutta testataan yrittämällä päätellä niistä ristiriita (tai muuten ongelmallisia johtopäätöksiä). -> Vastaesimerkit! Filosofointi käytännössä 1 1. Valitse jokin tutkimuskohde (filosofinen näkemys t. argumentti; kasvatusfilosofiaa (a), (b), (c) tai (d)) + filosofinen ongelma 2. Perehdy historiaan ja taustoihin, jo käytyyn keskusteluun 3. Eksplikoi, mitä siinä yritetään mahdollisesti sanoa 4. Tarkista, onko väitteille esitetty pitävät perustelut 5. Päättele, mitä väitteistä seuraa (jatkuu ) 19 20
Filosofointi käytännössä 2 6. Etsi löydätkö väitteille vastaesimerkkejä 7. Tarkista onko väitteissä - tai niistä pääteltävissä - ristiriitoja 8. Vaikka et saisikaan väitteitä kumottua, yritä kehittää, täydentää niitä edelleen johonkin suuntaan 9. Muotoile oma puheenvuorosi huolellisesti: (itsekritiikki!) -> toiset hyökkäävät heti sen heikkouksien kimppuun Sovelluksia Oman ammattitaidon kehittäminen Yhteistyön kehittäminen OPS:n kehittäminen / arviointi Oppimateriaalin kehittäminen / arviointi Tutkivan / keskustelevan työtavan opettaminen oppilaille Tieteellinen tutkimus! 21 22 Filosofian tutkimuskohde Kasvatusfilosofia: Filosofian tutkimuskohde ja osa-alueet (ns.) Teoreettinen filosofia 1. Metafysiikka / Ontologia (olevaisen perimmäinen rakenne) 2. Tietoteoria / Epistemologia (miten voi tietää?) (ns.) Käytännöllinen filosofia 3. Etiikka / arvoteoriat yms. (miten arvot tms. ovat yhteydessä ihmisen toimintaan) (Huom. Muodostavat yhden kokonaisuuden!) 23 24
Ontologia Kasvatusfilosofia: Ontologia Kysymys "olevasta olevana", olevaisen perimmäisestä luonteesta. Oleva(t) ja oleminen Yksittäiset (partikulaariset) ja yleiset (universaalit) olevat; olevien luokat ja tyypit (kategoriat) 25 26 Aristoteelinen peruskäsitteistö Universaalien ongelma Sanotaan: Yleinen Yksittäinen Ontologian perusongelma: Mitkä edellisen taulukon solut ovat vahvimmin tai itsenäisesti olemassa? Josta mitä Olemus (essentia, laji) Ominaisuus Olio ( substanssi ) Ominaisuustoteutuma (trooppi tai moodi), tai osa "Occhamin partaveitsi" eli ontologinen säästäväisyyden periaate: Ei saa olettaa enempää olioluokkia, kuin on välttämätöntä! HUOM: (myös) käsitteellisiä ongelmia! 27 28
Ontologian päävaihtoehdot Realismi (universaaleja on) Platonismi: ominaisuudet (ideat) ennen olioita Aristotelismi: olemukset + ominaisuudet olioissa (- konseptualismi??) Nominalismi (universaaleja ei ole) Jyrkkä: vain (erilaisia ja samanlaisia) olioita Trooppiteoria: vain (- -) ominaisuusyksilöitä Mooditeoria: on olioita ja niiden () olemisen tapoja Realismin seurauksia Determinismi (predestinaatio), leimaaminen ja luokittelu Feodaalinen hierarkkinen maailmankuva (teoreettinen) Materialismi idealismi dualismi -ongelmat 29 30 Nominalistinen ratkaisuehdotus Sallii konseptualismin: käsitteet (ajatuksina) yleisiä Troopit ja moodit sallivat samanlaisuusluokat Olioiden muuttuminen ja vaihtelu hyvin mahdollista Olio itse määrittää oman luonteensa Moodi = olemisen tapa! (vrt. Herbart: Mielteet) Miksi ontologiaa pedagogiikassa 1. Tehokkaaseen (subjektiivisessa mielessä) toimintaan tarvitaan ehyt ja johdonmukainen taustateoria, viime kädessä ontologia. 2. Tehokkaaseen (objektiivisessa mielessä toimivaan) toimintaan tarvitaan paikkansa pitävä taustateoria, viime kädessä ontologia. 31 32
Tieto-teoria Kasvatusfilosofia: Tieto-oppi / -teoria Tieto-oppi, epistemologia. Tutkii tietämisen perusluonnetta, mitä ja miten voidaan tietää. Miten tietäminen "tapahtuu? Kaava: tietävä subjekti - tieto - tiedon objekti. 33 34 Tieto-opin kiistat Dogmatismi: on (tai voi olla) varmaa tietoa Skeptisismi: ei voi olla varmaa tietoa -> tietoa ollenkaan Rationalismi: tieto syntyy järjen kautta Empirismi: tieto syntyy aistien kautta Realismi: tieto perustuu olevaan kohteeseen Idealismi: tieto perustuu tietävään subjektiin Platonin ratkaisu Ideaoppiin perustuva realistinen rationalismi Empiiristä tietoa ei ole (vähäarvoista mielipidettä) Järjellä (ollut?) suora yhteys ideoihin Tiedonhankinta eli oppiminen on muistiin palautumista! 35 36
Kantin ratkaisu Kant: proto-konstruktivismi Luotettava (=tieteellinen) tieto on mahdollista koska: Tieto ei kohdistu todellisuuteen vaan ilmiöihin, joille aistit tuottavat ajallis-paikallisen sisällön, ja järki tuottaa sen ymmärrettävän muodon Kaikki (oikea) tieto on omaa tuotostamme Tietäminen on aktiivista (vrt. konstruktivismi; puuttuu yhteys toimintaan) Tieto Järki Aistit X 37 38 Käytännöllinen filosofia Kasvatusfilosofia: Etiikka Tutkii kysymyksiä, joiden suhteen ihmiset toimivat ja joutuvat tekemään valintoja. (Siis tutkimuksen kohde on käytännöllinen, käytäntöä.) Arvo-oppi Etiikka (moraalifilosofia) Estetiikka (taiteen filosofia) Yhteiskunta-, valtio-, oikeus-, uskonnon- yms. filosofiat 39 40
Etiikan/moraalifilosofian ala 1 = moraalinen subjekti 2 = moraalinen teko 3 = moraalinen objekti 1 +3 +... = moraalinen yhteisö 2 1 3 Etiikan ja moraalin käsitteet Moraali = preskriptiivisiä periaatteita, joita käytetään ohjaamaan ja arvioimaan toimintaa. Etiikka l. moraalifilosofia = filosofista tutkiskelua, joka kohdistuu moraalisiin kysymyksiin. (normatiivinen etiikka / käytännöllinen etiikka vs. deskriptiivinen metaetiikka) 41 42 Arvo Arvo = arvokas asia - tai ominaisuus (vrt. Humen giljotiini: Olemisesta ei voi päätellä pitämiseen.) Itseisarvo vs. välinearvo Välinearvon arvo perustuu viimekädessä vain sen avulla saavutettavaan itseisarvoon. Arvo <---> Normi (sävyero?, normi enemmän sosiologinen? Kumpi on perustavampi?) Arvo-opin vaihtoehtoja Miten arvoista voi tietää ja erehtyä? Arvo-objektivismi (vrt. Platon) Intuitionismi, ilmoitusoppi (Puolimatka) Naturalismi (luonnollisia ominaisuuksia) Arvosubjektivismi Empirismi, emotivismi (naturalismia) Hedonismi (yksilö) / Utilitarismi (yhteisö) 43 44
Kantin ratkaisu Dualismi: luonto on determinoitu, järki vapaa Hyveet, halut, tunteet, tarpeet jne. ovat satunnaisia ja determinoituja (luonnollisia) Ihminen toimii (voi toimia) järkiperäisten toimintaperiaatteiden ( maksiimien ) mukaan Paras (oikea) periaate (tilanteessa) on se, joka on yleistettävin ( < kategorinen imperatiivi, velvollisuus ) Kant: velvollisuusetiikka yleinen moraalilaki eli kategorinen imperatiivi: "Toimi niin, että toimintaperiaatteesi voisi olla yleinen laki". Toinen muotoilu: "Älä pidä ihmistä koskaan pelkästään välineenä vaan aina myös päämääränä sinänsä." (siis itseisarvona) 45 46 Velvollisuusetiikka edellyttää: ihmisten välistä vastavuoroisuutta (demokratia), ihminen ymmärretään järkeväksi ja päämääriä asettavaksi olioksi, moraali rajoittuu ihmisten välisiin suhteisiin? a) hyveitä t. moraaliperiaatteita, joiden b) yleistä sovellettavuutta (ongelmatilanteissa) arvioidaan järjen avulla tilannesidonnaisesti. -> Diskurssietiikka (Habermas, ideaalinen kommunikaatioyhteisö) Pedagoginen etiikka Eettistä pohdintaa tarvitaan hahmottamaan mm. kasvatuksen päämääriä (moraalinen ihminen) ns. moraalikasvatuksen menetelmiä ja vaiheita (esim. hedonismi -> normietiikka -> velvollisuusetiikka) 47 48
Klassinen kreikkalainen filosofia Kasvatusfilosofia: Historiaa ja suuntauksia Sokrates (469 399 eaa.) Tunne itsesi (filosofinen antropologia), dialogi, hyve on tietoa -ongelma ym. Platon (427 347 eaa.) Ideaoppi, rationalismi, yhteiskuntafilosofia (Valtio -teos), sielun tasot: järki, rohkeus, halu; ym. Sokrateen oppilas ja kirjuri Aristoteles (384 322 eaa.) Olemusoppi, hyve-etiikka, klassinen ontologia Empirismi, (arki)realismi, tapojen ja ympäristön merkitys 49 50 Modernisaatio alkaa (Keskiajan Aristoteles-kritiikki; Renessanssi ja uskonpuhdistukset) Uusi (luonnon-) tiede: F. Bacon (1561 1626); R. Descartes (1596 1650) -> dualismi; Newton (1642 1727) Rationalismi: Spinoza (1632 1677), Leibniz (1646 1716) Empirismi: J.Locke (1632 1704), G.Berkeley (1685 1753), D.Hume (1711 1776) -> Valistus: filosofia ja teologia irti toisistaan; JÄRKI! Moderni pedagogiikka J. A. Comenius (1592-1670) Kasvatuksen yhteiskunnallinen ja inhimillinen tehtävä J. J. Rousseau (1712-1778) Kritiikki ja luonnon mukaisuus I. Kant (1724-1804) Pedagoginen paradoksi J. F. Herbart (1776-1841) Yleinen pedagogiikka, kasvatustiede 51 52
Kasvatusfilosofia: Suuntaukset Mitkä suuntaukset? Yleinen pedagogiikka (onko suuntaus?) Ns. mannermainen filosofia: Hermeneuttinen Fenomenologinen Eksistentialistinen Kriittinen / marxilainen Pragmatistinen Analyyttinen Huom: historiaa!!! + uusia sekoituksia: postmoderni, feministinen, semiotiikka yms. 53 54 Empirismi Logiikka Analyyttinen f. Rationalismi (Husserl) Fenomenologia Kartta Herbart Pragmatismi Schleiermacher Hermeneutiikka Yleinen pedagogiikka (Fichte) (Kierkgaard) Eksistentialismi Hegel Dialektiikka Marx Kriittinen pedagogiikka Suuntausten eroista Metateoreettisia ja metodologisia eroja Filosofian osa-alueisiin ja näkemyksiin liittyviä eroja Pedagogis-kohdeteoreettisia eroja Erilaista preskriptiivistä sävyä - siis enemmän tai vähemmän käytännöllis-pedagogisia näkemyksiä. 55 56
Yleinen pedagogiikka 1 Toisaalta pyrkii olemaan sangen yleinen ja säilyttämään yhteyden moniin/kaikkiin muihin suuntauksiin. Pedagoginen paradoksi: (Kant!) kasvattava vaikuttaminen vs. sivistys --> Herbart, ----> Benner (Allgemeine Pädagogik -kirjat...) Mikä on kasvatustieteen tutkimuskohde? Yleinen pedagogiikka 2 Mitä on pedagoginen toiminta? > Miten pedagoginen toiminta on mahdollista? (ymmärrettävissä mahdolliseksi) Miten siitä voidaan puhua ja keskustella? (Kantin transsendentaalifilosofian perintöä) 57 58 ns. Mannermainen filosofia Sisältää mm. hermeneutiikan, fenomenologian ja eksistentialismin. Taustalla Saksalainen idealismi ja erityisesti Hegelin dialektiikka (absoluuttisen maailman hengen itsekehityksen tutkiminen) ja sen kritiikki (mm. Schleiermacher, Feurbach, Kierkegaard). G. W. F. Hegel (1770-1831) objektiivinen idealismi: perusolevainen = maailman henki, joka kehittyy omalakisesti ja omaehtoisesti kohti suurempaa rationaalisuutta ja vapautta (luonto -> subjektiivinen, objektiivinen ja absoluuttinen henki) Dialektiikka: teesi, antiteesi, synteesi; esim: oleminen -> ei-oleminen (kieltäminen) -> tuleminen (sovitus uudella tasolla); 59 60
Hegel -kritiikkiä F D Schleiermacher, L Feuerbach yksilö(llise)n merkitys historian avoimuus filosofian avoimuus dialogisuus Schleiermacher -> hermeneutiikka; Feuerbach -> marxismi (Kierkegaard -> eksistentialismi) Hermeneutiikka syntynyt vanhojen (pyhien) tekstien tulkintaongelmista, josta myöhemmin edetty "yleiseen tulkintaoppiin". perustaja W Dilthey (1833-1911) ja / tai edeltäjänsä F Schleiermacher (1768-1834): ihmistieteille (kulttuuritieteille) oma tieteenfilosofia ja metodologia: henkitiede (Geisteswissenchaft). Nykyhermeneutiikka: H-G Gadamer 61 62 Herm. pedagogiikka K.filosofiassa esim. H. Nohl (1879-1960) Kasvatuksen ja pedagogiikan suhteellinen autonomia. Käytännön ensisijaisuus. Historiallisuus. Keskeisenä on pedagogisen suhteen käsite. Objektiivisen ja subjektiivisen dialektiikka. Fenomenologia Perustaja: E Husserl (1859-1938; ei kasvatusf.). Tavoitteena yleinen kaiken tieteen ja filosofian perustana oleva tiede, joka käyttää puhtaasti rationalistista metodia. Tutkitaan ilmiöiden perusolemusta redusoimalla niistä kaikki epäolennainen: sekä "luonnolliset" olemassaolo-oletukset että "yksilöllis-erityiset" ja satunnaiset piirteet. 63 64
Fenom. pedagogiikka K-filosofiassa esim. M J Langeveld, M van Manen. Pedagoginen kokemus ja sen fenomenologinen analyysi. (ehkä enemmän ns. laadullisen tutkimuksen taustalla kuin hermeneutiikka) Eksistentialismi syntynyt edellisten ja varsinkin jälkimmäisen perustalle Ihmisen olemassaolon filosofiaa. M Heidegger, J-P Sartre, K Jaspers. Vapaus. "Ihminen maailmaan heitettynä". Pedagogiikassa: Sartre: jyrkkää sivistysteoriaa O Bollnow: kriisien ja takautumien merkitys; Kohtaaminen. 65 66 K Marx (1818-1883) Marxismi Taustalla Hegel (ja Feuerbach). Preskriptiivistä: Filosofian tehtävä on muuttaa maailmaa. Oman metodin kehittelyä: dialektinen ja historiallinen materialismi. Ihmisen toiminta + sen edellytykset ja sivuvaikutukset! Marxilainen pedagogiikka painottaa sekä yleissivistystä (kulttuuriperintö) että kasvatuksen ja tuotannon läheistä kytkentää NL:ssa tärkein auktoriteetti oli koulutuksen 'sosialistinen' uudistaja, kollektiivipedagogi Anton MAKARENKO (1888-1939). Sittemmin kehitelty läheisessä yhteydessä psykologiaan (Vygotsky yms. -> sosiaalinen konstruktivismi) 67 68
Kriittinen filosofia Rakentuu marxismin, psykoanalyysin ja mannermaisen filosofian pohjalle. Dialektiikka ja ristiriidat. Vapautuksen idea l. emansipaatio (vieraantumisesta). Frankfurtin koulukunta: kriittinen teoria (Adorno, Horkheimer -> Habermas). J Habermas 1. Tiedonintressiteoria: emansipaatiointressi; 2. Kommunikatiivisen toiminnan teoria (ideaalisen diskurssin etiikka; vrt. Peirce ja Kant). 69 70 Kriittinen pedagogiikka K Mollenhauer: emansipatorinen kasvatus. J Masschelein: kasvatus kommunikatiivisena toimintana. Amerikkalainen: Giroux, McLaren, Freire (marxismi, postmodernismi, feminismi yms.) Preskriptiivistä, hyvin lähellä käytännöllistä pedagogiikkaa. Ongelmia: palauttaa pedagogiikan etiikkaan ja/tai politiikkaan? Pragmatismi Amerikkalainen filosofia C S Peirce (1839-1914), semiotiikka! W James, J Dewey ja G H Mead. toiminnan filosofiaa Ongelmia: pinnallisuus, biologismi, instrumentalismi 71 72
J Dewey Tunnetuin pragmatistinen kasvatusfilosofi: John Dewey (esim. Democracy and education 1916). Kasvun (growth), kokemuksen (experience), tavan (habit), suuntaamisen (direction) käsitteet Analyyttinen filosofia 1912 B. Russel: analyysi filosofisena metodina. (osittain aika englantilaisperäinen ilmiö) Wienin piiri (1900-l alussa): R. Carnap, L. Wittgenstein ym. : luonnontieteen tieteenfilosofiaa, joka pyrki jyrkästi erottamaan tieteessä: empiiriset ongelmat ja käsitteelliset (kielelliset, filosofiset) ongelmat. 73 74 Analyyttinen metodi Käsitteiden merkitysten selventäminen jakamalla (analysoimalla) ne osiin, merkityskomponentteihin. Epäselvä ilmaus pyritään kääntämään samaa tarkoittavaksi toiseksi ilmaukseksi, jonka looginen rakenne on selvempi (eksplikaatio). Ei pyritä keksimään uusia ontologisia tms. oppijärjestelmiä, vaan tyydytään tutkimaan olemassa olevaa kielenkäyttöä. Analyyttinen kasvatusfilosofia Tunnetuimpia R S Peters Ei enää selvää omaa koulukuntaansa Kaikki filosofia enemmän tai vähemmän analyyttistä preskriptiivisyys liittyy yleensä kriittisen ajattelun kehittämiseen (ja ns. indoktrinaation välttämiseen). 75 76