Nastolan uudenkylän osayleiskaava Ympäristöselvitys

Nastolan uudenkylän osayleiskaava Ympäristöselvitys

Nastolan Uudenkylän osayleiskaava Ympäristöselvitys Päivämäärä 23.1.2013 Viite 82140948 Laatija Tarkastaja Mervi Hokkanen, Kaisa Torri, Kaisa Långström Markus Hytönen, Niina Ahlfors Ramboll Niemenkatu 73, 15140 Lahti Puhelin: 020 775 611 www.ramboll.fi 1

Sisältö 1. Johdanto 3 2. Aineisto ja menetelmät 4 3. Alueen kuvaus /Maisemarakenne 5 3.1 Taustaa maaperämuodostumille 5 3.2 Kallio- ja maaperä 5 3.3 Topografia 6 3.4 Vesistöt 8 3.5 Pohjavesialueet 8 3.6 Luonnon yleispiirteet 9 3.7 Maankäyttö 11 3.8 Maiseman virkistyskäyttö 12 3.8.1 Virkistysalueet ja reitit 12 3.8.2 Toiminnalliset pisteet 12 4. Maisema 13 4.1 Maisemamaakuntajako 13 4.2 Maisemakuva 13 4.3 Kulttuuriympäristö 15 4.3.1 Alueen historia 15 4.4 Maiseman ja kulttuuriympäristön arvot 17 4.4.1 Valtakunnallisesti arvokkaat alueet ja kohteet 17 4.4.2 Maakunnallisesti arvokkaat alueet ja kohteet 17 5. Maankäyttösuositukset 22 6. Yhteenveto 24 Lähteet 25 LIITTEET: Liite1 Liite2 Maiseman perusrunkokartta Kehittämisehdotus kartta 2

1. Johdanto Ympäristöselvityksen tavoitteena on toimia pohjana Nastolan Uudenkylän osayleiskaavan mitoitusperusteille, tavoitteiden asettelulle ja kaavan laadinnalle. Selvitys tuottaa tietoa osayleiskaava-alueen kehityshistoriasta, maisemallisesti ja kulttuuriympäristöllisesti arvokkaista alueista ja kohteista sekä ympäristön nykytilasta. Maisemaselvityksen johtopäätöksinä tuotetaan maankäyttösuosituksia, jotka huomioivat ympäristön tarjoaman potentiaalin, mutta myös rajoitteet kehittämiselle. Uudenkylä osayleiskaava-alueen maisema on moni-ilmeistä ja komeaakin, ja näitä olevia mahdollisuuksia ei tulisi hukata. Uusikylä sijaitsee Nastolassa ollen osa sen nauhamaista taajamaa. Nastolan taajama muodostuu kolmesta kylästä, Villähde, Nastolan kirkonkylä ja Uusikylä. Uusikylä on Nastolan nauhataajaman itäisin kylä. Nauhataajama on Salpausselän suuntainen. Uudenkylän taajama keskittyy Salpausselän päälle ja sen etelärinteelle. Osayleiskaavoitettava alue käsittää Nastolan Uudenkylän alueen kokonaisuudessaan sekä Sylvöjärven ranta-alueen ja Immilän kyläalueita Immilän ja Arrajoen kylissä. Lisäksi kaavoitettavaan alueeseen kuuluu teollisuusalue Nastolan kirkonkylän puolella Rakokiven kuntakeskuksen välittömässä läheisyydessä. Kaava-alue rajoittuu etelästä Orimattilan kaupungin rajaan ja idästä Iitin kunnan rajaan. Selvitys laaditaan osayleiskaavan alueelle, joka sisältää Rakokiven taajama-alueen palvelukeskuksineen, juna-aseman ympäristöineen ja Uudenkylän. Alueella on valtakunnallisesti arvokkaita rakennettua kulttuuriympäristöjä, Toivonojan kartano ja Immilän mylly, sekä maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ja kulttuuriympäristöjä Uudenkylän, Immilänjoen ja Arrajoen kulttuuriympäristöt. Alueen maisema muodostuu voimakkaasti ympäristöstään kohoavasta Salpausselän reunamuodostumasta, jonka laelle ja rinteille asuminen, tiestö ja teollisuus ovat sijoittuneet. Salpausselältä aukeaa laajoja näkymiä niin etelään kuin pohjoiseen. Reunamuodostuman eteläpuolelle luonteenomaista ovat laajat viljelyalueet, pohjoispuoli on pohjois-eteläsuuntaisten järvien ja selänteiden poimua. Alueella on pitkä historia kulkureittien sijaintina. Viljelymaisemalla on osin pitkät perinteet. 3

2. Aineisto ja menetelmät Maisemaselvitys perustuu tehtyihin selvityksiin, kirjallisuuteen sekä maastokäynteihin. Alueen maisema ja kulttuurihistoriaa on selvitetty ja inventoitu Päijät-Hämeen maakuntakaavan laadinnan yhteydessä ja valtakunnallisesti arvokkaista kohteista on tietoa myös Museovirastolla. Paikallista inventointitietoa rakennuksista ja ympäristöstä on ollut myös käytettävissä. Salpausselkien pohjavesialuetta on tutkittu ja seurattu laajasti seudullisena yhteistyönä. Nämä raportit ja kunnan selvitykset ovat olleet lähtömateriaalina. Lähteistä on ollut käytettävissä karttojen lisäksi kirjallista tietoa. Pintavesiä on tarkasteltu karttamateriaalin ja kirjallisuuslähteiden avulla. Myös pohjavesiin liittyen on ollut käytettävissä kuormitusselvitys. Luonnosta ja kasvillisuudesta on laadittu kesän 2012 aikana erillistyönä luontoselvitys (FCG). Se on ollut tämän työn tausta tietona, kuten aiemmin laaditut selvitykset mm. Salpausselkien hoitoja käyttösuunnitelma, paahderaportti. Kunnallisen ja maakunnallisen lähtöaineiston lisäksi on hyödynnetty ympäristöhallinnon OIVA tietokantaa, kulttuuriympäristöselvityksiä, ympäristöministeriön julkaisuja Rakennettu Kulttuuriympäristö (2009) ja Arvokkaat maisema-alueet (1992). Arvokkaiden maisema-alueiden inventointityö on alkanut 2010, mutta sen tuloksia ei ole ollut työn aikana käytettävissä. Lisäksi lähtöaineistona käytetään verkkomateriaalia ja haastatteluja. Kirjallisen ja kartta- ja paikkatietomateriaalin tueksi on tehty maastokäyntejä. Selvitys on kohdennettu arvokkaisiin maisema- ja kulttuuriympäristöihin sekä alueen maiseman ja järvenrantojen ominaispiirteiden ja herkkyyden tunnistamiseen. Selvitettäviä ominaispiirteitä ovat olleet mm.: Valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt sekä kohteet Maisemarakenteen osatekijät Maisemakuvan osatekijät Tärkeät näkymät ja reunavyöhykkeet Maiseman solmukohdat ja maamerkit Alueen mahdolliset ongelmat ja uhkakuvat Lisäksi on selvitytetty alueen virkistystä ja sen kehittämisen potentiaalia. Selvityksen on laatinut maisema-arkkitehti Mervi Hokkanen ja ympäristötutkija Kaisa Torri sekä kartat suunnitteluavustaja Kaisa Långström Ramboll Finland Oy:stä. Selvitys on laadittu kesä-syksy 2012. 4

3. Alueen kuvaus /Maisemarakenne 3.1 Taustaa maaperämuodostumille Kvartäärikausi on noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten alkanut ja yhä jatkuva geologinen ajanjakso, jota ilmaston viileydestä johtuen luonnehtivat toistuvat jäätiköitymiset. Tämän ajanjakson aikana Suomikin on ollut useamman kerran mannerjään peitossa. Jäätiköitymisten aikana jää on mm. hionut alla olevaa kallioita jäähän tarttuneiden irtokivien avulla. Kaavoitettavalla alueella vahvimmin näkyvät kuitenkin viimeisen jääkauden aikana ja jään peräytymisvaiheessa syntyneet luonnonmuodostumat: kaava-aluetta halkoo yli 12 000 vuotta sitten mannerjään reunaan syntynyt ensimmäisen Salpausselän reunamuodostuma. Viimeisimmän jäätiköitymisen maksimin jälkeen mannerjäätikön reuna lähti perääntymään. Kylmemmän ajanjakson aikana vetäytyminen kuitenkin pysähtyi, ja jäätikön sisältä virtaavat joet kerrostivat jäätikön edustalle soraa ja hiekkaa muodostaen Ensimmäisen Salpausselän. Ilmaston lämmettyä uudelleen mannerjäätikön reuna jatkoi perääntymistään. Peräytyvän jäätikön edustalla sijaitsi Baltian jääjärvi (13 000 11 500 vuotta sitten). Arvioiden mukaan Mannerjäätikön reunan sijaitessa Toisella Salpausselällä Vääksy-Vierumäki linjalla huuhtoivat Baltian jääjärven aallot Ensimmäisen Salpausselän yli. Kaavoitettavalla alueella tämä näkyy etenkin Rakokiven alueella, jossa aallot huuhtoivat esiin kiviä muodostaen pintakivikoita (Dufva ym. 2004). Baltian jääjärven rantakivikon rajaus on esitetty alueelta laaditussa luontoselvityksessä (FCG 2012). 3.2 Kallio- ja maaperä Suomen kallioperä kuuluu prekambriseen Pohjois- ja Itä-Euroopan peruskallioalueeseen eli ns. Fennosarmatian peruskalliokratoniin. Suomen kallioperän etelä- ja keskiosat kuuluvat 1 930 1 800 miljoonaa vuotta sitten syntyneeseen varhaisproterotsooiseen kallioperään. Suuri osa Eteläja Keski-Suomen kallioperästä, selvitysalue mukaan lukien, on syntynyt svekofennisen orogenian eli vuorijonopoimutuksen yhteydessä (Lehtinen ym. 1998). Nastolan Uudenkylän osayleiskaava alueen kallioperä muodostuu suurimmaksi osin graniitista. Rakokiven ympäristössä kallioperä on kiillegneissiä, ja selvitysalueen pohjoisosassa Immilän länsiosien alueella esiintyy myös kvartsia ja granodioriittia. Nastolan Uudenkylän osayleiskaava-alueen läpi itä-länsisuunnassa on Salpausselän reunamuodostuma, joka koostuu Rakokivi Kanerva - radan pohjoispuoli -akselilla hiekkamoreenista. Hiekkamoreenialueen ympäristö on hiekkavaltaista. Muodostuman reunalla on hietaa, joka reunamuodostuman pohjoispuolella levittäytyy laajemmalle kuin eteläpuolella. Reunamuodostuman pohjoispuolinen alue on savilaaksojen ja kallio-moreenikumpujen vuorottelua. Pohjois-eteläsuuntaisuus on hyvin vahva. Sylvöjärven pohjoispuolen rannat ovat pääosin kalliota ja moreenia, eteläpuoli on savivoittoinen. Tämän länsipuolella on savivaltaisempi alue, joka on suuntautunut samoin. Osayleiskaava-alueen länsireuna on kallioisempi ja moreenisempi jatkuen Iso-Kukkasen ympäröiviin kallioselänteisiin. Salpausselän eteläpuolella hallitsevat laajat savikot. Risalan hietamuodostumasta jatkuu etelään kallio- ja moreenikumpareita. Osayleiskaava-alueella on muutamia suhteellisen pienialaisia saraturvealueita. Kaksi saraturvealuetta sijaitsee yksittäisinä osayleiskaava-alueella, toinen Sylvöjärven eteläpäässä ja toinen Kurensuon kohdalla. Nämä alueet ovat yhtenäisiä kokonaisuuksia. Rakokiven pohjois- ja eteläpuolella on reunamuodostuman reunalta alkavia saraturvealueita, jotka sijaitsevat kallio- ja soramoreenikumpareiden välissä. Suunnittelualueen itäreunalla on saraturvealueita reunamuodostuman liepeillä. Osayleiskaava-alueella ei sijaitse geologisesti arvokkaita kohteita. Kaava-alueen maaperämuodostumat sen sijaan ovat luonnonympäristöltään hyvin omaleimaisia, ja Nastolan alueelle onkin laadittu mm. erillinen Salpausselän hoito- ja käyttösuunnitelma (Meronen 2011). 5

Kuva 3.1. Maaperäkartta 3.3 Topografia Osayleiskaavan topografia muodostuu muuta ympäristöä korkeammalle kohoavasta Salpausselän reunamuodostumasta ja sen pohjois- ja eteläpuolella kumpuilevasta maastosta. Salpausselän reunamuodostuma on leveähkönä suunnittelualueen itäreunalla kaveten Uudenkylän kohdalla ja taas leventyen Rakokiven alueella. Korkeimmillaan reunamuodostuma kohoaa +145 m Rakokiven keskuksen kohdalla. Salpausselän reunamuodostuma on paikoin hyvin jyrkkä. Uudenkylän kohdalla Salpausselän pohjoisrinteessä on 20-25 % kaltevuus. Myös etelärinteellä on vastaavia kaltevuuksia, mutta vähäisemmässä määrin. Loivimpia alueita ovat pelto tasanteet, joissa kaltevuus vaihtelee 0-5 % välillä. Myös Salpausselän päällä on 0-5 % kaltevuuden alueita. Suunnittelualueen kaakkoiskulmalla on alavia peltolaaksoja, keskikorkeus noin +62-72 m. Laakson itä ja länsipuolella on kumpuilevaa metsämaastoa korkeuden kohotessa +100-120 m. Mäet ovat osin jyrkkäpiirteisiä kaltevuuden ollessa 20-25 %. Salpausselän pohjoispuolen topografia on vaihtelevampaa ja pienipiirteisempää kuin eteläpuolella. Metsäiset kummut vuorottelevat loivasti kohoavien ja laskevien peltoaukeiden ja järvenselkien kanssa. Korkeudet vaihtelevat pääosin peltojen +70 m ja selänteiden +120 m välillä. Metsäiset mäet ovat osin jyrkkäreunaisia kaltevuuden ollessa 20-25 % erityisesti järveen rajautuvilla selänteillä. Osa selänteistä on loivempirinteisiä kaltevuuden ollessa 10-15 %. 6

Kuva 3.2. Korkeus- ja kaltevuuskartat. Kuva 3.3. Topografiakartta 7

3.4 Vesistöt Salpausselän reunamuodostuma on alueen päävedenjakaja. Salpausselän pohjoispuolinen osa kaava-alueesta kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen ja tarkemmin Arrajoen valuma-alueeseen. Salpausselän eteläpuolinen osa kaava-alueesta kuuluu Koskenkylänjoen vesistöalueeseen ja tarkemmin Lanskinjoen valuma-alueeseen (Ekholm 1993). Salpausselän eteläpuolella laajat järvialueet ovat vähäisiä, mutta pienet purot ovat tyypillisiä. Salpausselän pohjoispuolella on runsaasti järviä ja jokia, mikä on havaittavissa myös suunnittelualueella. Suunnittelualueella sijaitsee yksi järvi, Sylvöjärvi. Se sijaitsee Salpausselän pohjoispuolella ollen yksi monista pohjois-eteläsuuntaisista pitkistä ja kapeista järvistä. Sylvöjärvi on osa Kymijoen latvoilla sijaitsevaa järviketjua (Alasenjärvi-Sylvöjärvi), jonka vedet laskevat Arrajärven kautta Kymijokeen. Sylvöjärven vesipinta-ala on 2,3 km² ja lähivaluma-alueen pinta-ala on 52,2 km². Vuosien 1980 2005 vedenlaatututkimusten perusteella Sylvöjärvi on luokiteltu reheväksi järveksi (Nihtilä 2006). Matalassa järvessä vesi kuitenkin sekoittuu, eikä happitilannetta heikentävää kerrostuneisuutta muodostu (Korkiakoski 2012). Sen sijaan happitaloutta heikentävät ajoittain leväkukinnat. Sylvöjärven lisäksi Rakokiven pohjoispuolella sijaitsee Tuurranlammi. Lammen länsiosa rajautuu ojitettuun Tuurransuohon. Salpausselän pohjoisrinteeltä saa alkunsa useampi pieni puro tai oja, jotka laskevat Sylvöjärveen. Sylvöjärveen laskevat myös Ruuhijärvestä Immilänjoki ja pohjoisen suunnasta pienempi Luhtajoki. Laskujokena Sylvöjärven pohjoisosasta lähtee lännen suuntaan Arrajärveen laskeva Arrajoki. Salpausselän eteläpuolen rinteiltä alkunsa saavat monet pienet purot ja ojat laskevat lopulta Kuivannonjokeen ja siitä edelleen Mustijoen kautta Lanskinjokeen. 3.5 Pohjavesialueet Suunnittelualueella oleva Salpausselän reunamuodostuma on kokonaisuudessaan merkitty vedenhankinnan kannalta tärkeäksi pohjavesialueeksi (I-luokan pohjavesialue). Kaava-alueelle sijoittuvat pohjavesialueet ovat Nastonharju-Uusikylä A ja B (0453252 A ja 0453252 B), jotka ovat I-luokan pohjavesialueita. Pohjavesialueet jatkuvat nauhamaisena Salpausselkää mukaillen sekä länteen että itään. Tämä pohjavesialue kuuluu Hollolan, Lahden ja Nastolan seudulliseen pohjavesien suojelusuunnitelmaan 2012-2021. Arolan peltojen kohdalla pohjavesialue laajenee etelään päättyen suunnittelualueen ulkopuolella. Osittain kaava-alueelle sijoittuvia pohjavesialueita ovat myös Multamäen (453203) II-luokan, Selkolan (514252) I-luokan ja Mankalan (514255) II-luokan pohjavesialueet. II-luokan pohjavesialueet ovat vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita. Osayleiskaava-alueella on kaksi pohjavedenottopaikkaa. Niistä toinen, Mustakallion vedenottamo, sijaitsee Uusikylässä Salpausselän pohjoisreunalla ja toinen Linnilässä, suunnittelualueen kaakkoisrajalla. Salpausselän pohjaveden laatua seurataan säännöllisesti. Seudulliseen pohjaveden suojelusuunnitelmaan vuosille 2012-2021 kuuluu myös Nastolan alue. Nastonharjun-Uudenkylän alueella on 2 seurantapistettä, toinen lähellä Rakokiveä (A) ja toinen idempänä Uudenkylän alueella (B). Veden määrällisestä ja laadullisesta tilasta todetaan A-pisteen osalta Kloridi- ja kromipitoisuudet ylittävät pohjaveden ympäristölaatunormit. Riskipohjavesialue. ja pisteen B osalta Luokiteltu huonoon tilaan. Polttonesteiden lisäainepitoisuudet ylittävät pohjaveden ympäristölaatunormit. Pohjavedessä on todettu myös torjunta-aineita. Riskipohjavesialue. Lisäksi on todettu, että Nastolan harjun teollisuustoiminnalla, toimivalla ja lopetetulla, on riski mm. öljy- ja kemikaalipäästöihin maaperään ja sitä kautta pohjavesiin. Suojelusuunnitelmaan liittyy toimenpideohjelma, jossa käydään läpi toteutusvastuineen, aikatauluineen ja toimenpiteineen. Maankäyttöön liittyviä toimenpiteitä on mm. pohjavesiselvityksen tekeminen kaavoituksen pohjalle, jos sitä ei ole jo tehty, selvittää pohjaveden paineellisuus ja maakerrosten paksuus sekä hulevesien käsittelyn ohjeistaminen. Lähdevaikutteisuus on selvitysalueelle tyypillistä. Lähteitä, tihkupintoja ja sekä useiden lähteiden muodostamia lähteikköjä esiintyy pohjavesialueella Salpausselän reunoilla. Osa lähteistä on kuitenkin luonnontilaltaan muuttuneita. Lähteitä ja niiden nykytilaan on käsitelty tarkemmin osayleiskaava-alueelta laaditussa luontoselvityksessä. 8

Kuva 3.4. Vesistökartta 3.6 Luonnon yleispiirteet Osayleiskaava-alueelle on laadittu luontoselvitys kesällä 2012 (FCG). Siinä on kuvailtu tarkemmin kaava-alueen luonnon yleispiirteitä ja arvokkaita luontokohteita. Salpausselkä on pääsääntöisesti mäntyvaltaisia havumetsiä, joissa puiden runkojen lomasta aukeaa pitkiäkin näkymiä ympäristöön. Salpausselän männikköjen alueella vallitsevina metsätyyppeinä ovat tuoreet (MT) ja kuivahkot (VT) kankaat, paikoin hiekkaisemmilla alueilla esiintyy myös poronjäkälävaltaisia karukkokankaita (CT). Asutuksen lähellä metsänpohja on paikoin hyvin kulunutta, kun alueita käytetään virkistykseen. Salpausselän rinteillä sekä vesistöjen läheisyydessä kasvillisuus on monimuotoisempaa, lehtomaisten kangasmetsien ohella esiintyy lehtojakin. Sylvöjärven rannoilla on puusto lehtipuuvaltaisia, ja rannat ovat pitkänomaisen järven keskiosan rantoja lukuun ottamatta laajojen ruovikoiden reunustamia. Metsien lomassa kaava-aluetta kirjovat viljellyt pellot. Huomionarvoista, kasvillisuudeltaankin monimuotoista kulttuuriympäristöä esiintyy Immilän alueella maakunnallisesti arvokkaalla Taarastin kalliokedolla. Kaava-alueella esiintyy vain vähän soita. Suoalueet ovat enimmäkseen pienialaisia ja valtaosa soista on ojitettu. Kaava-alueella sijaitsevat luonnon ydinalueet muodostuvat yhtenäisistä laajoista metsäalueista (FCG 2012, Sito 2006). Kaava-alueelle ei sijoitu valtakunnallisesti tai maakunnallisesti tärkeiksi arvioituja ekologisia käytäviä, mutta maakunnallisesti arvokkaan luonnon ydinalueen pohjoisosat sijoittuvat osittain kaava-alueelle (Uudenkylän peltojen eteläpuolella sijaitsevat metsäalueet). Rakokiven eteläpuolella Salpausselällä sijaitsevat taajama-alueet on merkitty ekologisen verkoston kannalta kriittiseksi alueeksi osana laajempaa kokonaisuutta, joka kattaa myös Lahden ja Hollolan tiheimmin rakennetut alueet (Sito 2006). 9

Kaava-alueen itäosassa on tärkeä ylimaakunnallinen ekologinen yhteys Kymenlaakson suuntaan, samalle alueelle sijoittuu myös viheryhteystarve Salpausselän ylitse etelä-pohjoissuuntaisesti. Salpausselkä laelleen sijoittuvien liikenneväylien kanssa (valtatie riista-aitoineen sekä rautatie) muodostaa eläimistön etelä-pohjoissuuntaiselle liikkumiselle esteen, josta johtuen rakentamattomalle metsäalueelle sijoittuva Salpausselän etelä-pohjoissuuntaisesti ylittävä viheryhteystarve on valtakunnallisesti merkittävä (Sito 2006). Oheisella kartalla on esitetty keskeiset kaava-aluetta halkovat ekologiset yhteydet (FCG 2012) sekä kaava-alueelle sijoittuva valtakunnallisesti merkittävä viheryhteystarve (SITO 2006). Kuva 3.5. Keskeiset ekologiset yhteydet ja viheryhteystarpeet. 10

3.7 Maankäyttö Rakentaminen osayleiskaava-alueella on keskittynyt Salpausselälle. Sen pohjois- ja eteläpuolella rakentaminen on hajanaisempaa ja kylämäisempää. Salpausselän myötäisesti sijaitsevat pääliikenneyhteydet: rinteellä junarata, 2-3 katuyhteyttä ja rinteen alareunassa vt 12. Teitä on useita rinnakkain ja paikoin ne muodostavat merkittävän esteen. Pohjois-eteläsuuntaiset yhteydet ovat kapeampia ja mutkaisempia yhdistäen lähiseudun kylä. Asuminen ja palvelu ovat keskittyneet Rakokiven alueelle. Rakokiven pohjoispuolella on urheiluja virkistystoiminnot. Uusikylä on radan varressa sijaitseva vanha kylä, jossa asuintalot sijaitsevat nauhamaisesti. Kylän vanha junaseisake on edelleen paikallaan. Asuminen jatkuu etelärinteelle. Rakokiven ja Uudenkylän välissä on Kanervan alue, jossa sijaitsee uusi junaseisake. Alue on pientalovaltaista. Kaiken kaikkiaan asuminen on pientalovaltaista, aivan Rakokiven keskustan tuntumassa on kerrostaloja. Muilta osin osayleiskaava-alue on maa- ja metsätalousaluetta, jossa haja-asutus, pihapiirit sijaitsevat pienillä kummuilla. Sylvöjärven pohjoispäässä Immilän myllyn ympäristössä on pieni asuin keskittymä. Rakokiven eteläpuolella on teollisuutta juna-asemalta länteen. Salpausselällä sijaitsee myös pari maa-aineksen ottopaikkaa Uudenkylästä itään. Kuva 3.6. Ajantasa-asemakaava 11

3.8 Maiseman virkistyskäyttö 3.8.1 Virkistysalueet ja reitit Rakokiven keskuksen pohjoispuolella sijaitsee urheilukeskus halleineen. Virkistysalueiksi on osoitettu Salpausselän pohjoispuolella kapeita alueita sekä asuinalueiden välistä yhteydet tältä alueelta keskustaan. Uudenkylän eteläpuolella oleva metsäinen mäki on osoitettu virkistykseen. Sylvöjärven rannalla on uimaranta. Uudenkylän alueella, radan pohjoispuolella on urheilukenttä. Maakuntakaavassa on osoitettu melontareitit Sylvöjärveltä Arrajokea pitkin Arrajärveen sekä Immilänjokea pitkin Ruuhijärveen. Salpausselän myötäisesti on osoitettu seudullinen virkistysyhteystarve. Virkistysreiteille on selkeästi tarvetta alueella Salpausselän kangasmetsät ovat paikoin hyvin kuluneita. Luonto ja erilaiset maisemat ovat lähellä, mutta saavutettavuus, yhteydet ja toiminnallisuus on paikoin heikkoa. 3.8.2 Toiminnalliset pisteet Suunnittelualueen toiminnallisina pisteinä voidaan pitää Rakokiven pohjoispuolella olevaa urheilukeskusta, joka palvelee laajemmin nastolalaisia. Sylvöjärven pohjoispäässä oleva Immilän mylly kahviloineen on kesäisin aktiivinen retkeilykohde ja muinakin aikoina tilauksesta avoinna. Metsäalueet ovat ulkoilun, retkeilyn ja marjastuksen kohteita. Kuva 3.7. Kartta virkistyskäytöstä 12

4. Maisema 4.1 Maisemamaakuntajako Nastolan Uudenkylän osayleiskaava-alue sijaitsee yhdellä Suomen geologisesti mielenkiintoisimmalla alueella Salpausselillä. Osayleiskaava-alue ulottuu I:ltä II:lle Salpausselän reunamuodostumalle sekä kattaa niiden välistä järvialuetta. Tämä maisema kuvastaa tyypillistä päijäthämäläistä maisemaa, jota luonnehtivat suuret järvenselät, sokkeloiset ja kapea salmiset reittivesistöt sekä jääkauden näyttävät jäljet, selänteet ja harjujaksot, joista komeimpia ovat I ja II Salpausselän reunamuodostumat pitkittäisharjuineen. Maisema on syntynyt viimeisimmän jääkauden ja muinaisen Itämeren vaiheiden vaikutuksesta. (PHmaisema) Osayleiskaava-alue sijoittuu kolmelle maisematyyppialueelle: I Salpausselälle, Artjärven viljelyseudulle ja Nastolan järviseudulle. I Salpausselän maisematyyppi hallitsee kaava-alueen keskeisiä osia. Salpausselät ovat oleellinen tekijä Päijät-Hämeen maisemassa. Ensimmäinen Salpausselkä on voimakas raja Rannikko-Suomen ja Järvi-Suomen välissä. Kokonaisuuteen kuuluu reunamuodostuman mäntyä kasvava, paikoin jyrkkäreunainen ja kapea, paikoin laajoiksi deltakankaiksi levinnyt ydinalue sekä pääosin etelärinteen puolelle syntynyt lievealue soistuneine vyöhykkeineen. Salpausselkä on myös tärkeä vedenjakaja, joka jakaa pohjoisosan Kymijoenvesistöalueen eteläosan pienempiin vesistöalueisiin. Suunnittelualueen eteläosat ovat Artjärven viljelyseudun pohjoisosia. Maisematyypille ominaiset järvinäkymien, viljelyalueiden ja metsäselänteiden vuorottelu tekee maisemakuvasta vaihtelevan ja rikkaan. Osayleiskaava-alueella on viljelyalueiden ja metsäselänteiden vuorottelua. Salpausselkien välissä sijaitseva Nastolan järviseutu on maisematekijöiltään hyvin vaihtelevaa, mikä johtuu alueen syntyhistoriasta jääkauden loppuvaiheessa. Jään reuna vetäytyi ja laajeni useita kertoja, minkä jäljiltä maalajit ovat sekoittuneet pienialaisiksi kerrostumiksi ja kallioperä ruhjoutunut vaihtelevan suuntaisiksi laaksopainanteiksi ja harjanteiksi. Nastolan itäosassa leimaavaa on maisemarakenteen pohjois-eteläsuuntaisuus, josta pitkittäissuuntaiset järvet ovat näkyvin elementti. Maisemakuvassa vuorottelevat pienet, mäkiset viljelyalueet, vesistöt ja metsäiset, usein karut, erämaaluontoiset kallioselänteet. Kuva 4.1. Ote maisemamaakuntakartasta 4.2 Maisemakuva Osayleiskaava-alueen maisemakuvaa hallitsee itä-länsisuuntainen Salpausselkä, joka nousee muuta ympäristöä korkeammalle. Tämä vyöhyke on myös rakentamisen ja liikenteen vyöhyke. Kaavaalueen länsiosaan on painottunut uudempi rakentaminen ja teollisuus. Keskiosin sijaitsee vanha kyläraitti, Uusikylä. Kasvillisuus tällä alueella on karua, mutta samalla valoisaa, mäntymetsää. Pitkiä näkymiä avautuu erityisesti pohjoiseen, mutta myös etelään. 13

Maisemakuvaa Salpausselän pohjoispuolella luonnehtii pohjois-eteläsuuntaisuus, joka näkyy pitkinä järvinä, selänne jonoina, viljelylaaksoina. Maisema on rikkonaista, jyrkkäpiirteistäkin ja pienimuotoista - metsäiset kummut vaihtelevat peltoaukeiden kanssa. Metsänreunan merkitys korostuu näkymiä ja tiloja rajaavana elementtinä. Salpausselkä hahmottuu selkeänä metsäseinämänä etelässä. Salpausselän eteläpuoli on loivapiirteisempää ja suurimittakaavaisempaa viljelyseutua. Pellot ja metsät hahmottuvat laajempina kokonaisuuksina. Asutus on pihapiireinä teiden varsilla tai yksittäisinä saarekkeina peltojen keskellä. Metsänreunat ovat tärkeitä maisematiloja ja näkymiä rajaava elementti Salpausselän rinteen lisäksi. Rakentaminen ja tiestö ovat keskittyneet Salpausselälle ja sen loivimmille rinteille vuosisatojen ajan. Viljelyalueilla asumisella on pitkä historia, mutta rakentaminen on hajanaisempaa, kylämäistä. Maiseman solmukohtana on ollut Uudenkylän aseman ympäristö, jossa Salpausselkä on kapeimmillaan ja viljellyt pellot ovat tukeutuneet aivan reunamuodostuman alarinteeseen. Myös vesistö on saavutettavimmillaan tällä kohtaa. Pohjois-etelä- ja itä-länsisuuntaiset tiet ovat ristenneet tässä kohtaa. 1900-luvun puolivälin jälkeen rakentamisen ja toiminnan painopiste on siirtynyt voimakkaasti tästä länteen ja uusi junaseisake on toiminnallisesti painottamassa sitä näiden alueiden väliin. Osayleiskaava-alueen maisemakuva on melko eheä ja luonteenpiirteet selkeästi havaittavissa. Asumisen reunoilla vanhat viljelymaat ovat kasvamassa umpeen, kun perinteistä toiminta ei enää ole, mutta uusikaan ei ole vielä alkanut. Rakentamisen painopisteen vaihdellessa viime vuosikymmeninä useasti on se aiheuttanut kyläkuvassa nuhjuisuutta ja keskeneräisyyttä. Lisäksi useat itälänsisuuntaiset tiet jakavat rakennettua aluetta useisiin suikaleisiin. Kuvat 4.2. Sylvöjärvi uimarannalta, sylvöjärven jyrkkäpiirteinen ranta, Salpausselkä kohoaa peltotasankojen pohjoispuolella. 14

4.3 Kulttuuriympäristö 4.3.1 Alueen historia Nastolan järviseudun vanhin ja merkittävin kyläasutus sijoittuu vyöhykkeille Lahden Koiskalasta Heinlammin kautta Pyhäntaan suunnalle sekä Nastolan Uudestakylästä Immilään ja Ruuhijärvelle. Vanha ryhmäkyläasutus sijoittuu järvien tuntumaan. Nastolan järviseudun alueella suuri osa vanhoista tielinjauksista on säilynyt mutkittelevina ja maastonmuotoja mukailevina. Salpausselällä on pitkä historia kulkureittinä ja asutuksen sijoittumisena. Keskiaikainen Ylinen Viipurintie haarautui Lahdessa kahdeksi vaihtoehtoiseksi reitiksi, joista ylempi kulki Ahtialan ja Ruuhijärven kautta Iitin Vuolenkoskelle ja alempi Uudenkylän kautta Iitin Kausalaan. Alueella sijaitsevat Erstan, Seestan, Toivonojan ja Koiskalan kartanot. Immilän ja Kumian myllyt ovat yhä jäljellä vanhasta myllyperinteestä. Toinen edelleen säilynyt tieyhteys on pohjois-eteläsuuntainen. 1700-luvulla rakennettiin tie Heinolasta Nastolan Uudenkylän, Kuivannon ja Artjärven kautta Loviisaan. Vanha tielinjaus on säilynyt lähes muuttumattomana nykypäiviin saakka. (Päijät-Hämeen maisemaselvitys). Juuri tielinjaukset ovat olleet keskeisiä taajaman kehittymisen kannalta ja myös 1870-rakennettu junarata. Kuva 4.3. Kuninkaankartta 15

Myllyt ovat osa Nastolan maisemahistoriaa. Nastolan Salpausselän pohjoispuolisen alueen lukuisien järvien koskiin keskittyi 1500-luvulta alkaen merkittäviä myllymiljöitä, joiden nykyinen rakennuskanta muodostaa eheitä ja ajallisesti sekä toiminnallisesti kerroksellisia kokonaisuuksia luonnonkauniilla paikoilla. Koskipaikkojen myllyt edustavat varhaisen teollisuuden rakennuksia, joiden lähiympäristöihin ovat liittyneet myös mylläreiden asuinrakennukset. Osayleiskaava-alueella sijaitsee Immilän mylly. Nastola oli 1900-luvun puoliväliin asti lähes täysin maatalouden varassa elävä pieni paikkakunta. Vaikka sinne rakennettiinkin junaradan ohella kolme asemaa, sen palvelurakenne ei päässyt juurikaan kehittymään, koska aivan vieressä sijaitseva Lahti veti ne puoleensa. Nastola siis pysyi junaradasta huolimatta vielä pitkään pienenä, muutamien kylien muodostamana pitäjänä, vaikka erityisesti Uusikylä oli merkittävä liikenteen solmukohta ja sieltä matkustettiin ahkerasti Lahteen. Nastolan läntisten osien kuntaliitokset Lahteen1950-luvulla korostivat Uudenkylän taajama-alueen merkitystä. Se oli kaakkoisen Hämeen viidenneksi suurin kuntakeskus. Kuntaliitosten seurauksena Nastola päätti panostaa teollisuuteen ja se on edelleen näkyvä ja aktiivinen toiminta taajamassa. Teollisuuden myötä tuli tarve rakentaa palveluja ja asuntoja, joten rakentaminen oli voimakasta 60-70 luvuilla. 1980-luvulle tultaessa taajama oli melkein yhtenäinen Lahdesta Uuteenkylään. Rakokiven rakentaminen alkoi 1970-luvulla, mutta pääasiallisesti se on rakentunut 1980-luvulla. Rakokiven vanavedessä lähti rakentumaan Kanervan omakotipainotteinen alue Uudenkylän suunnasta. Uudenkylän ja Rakokiven alueet yhdistyivät taajamarakenteena 80-luvun loppupuolella. Lopullisesti alue rakennettiin täyteen 2000-luvulla Kangasvuokon alueen myötä. Tieverkkoa luonnollisesti kehitettiin taajaman kasvun yhteydessä. Rautatie on pysynyt paikallaan, mutta Valtatie 12:a on parannettu useassa vaiheessa. Maantie on kulkenut jo pitkään Villähteen kylän läpi Kirkonkylän eteläpuolelta Uuteenkylään, jossa on ollut tasoristeys rautatien yli. Uudestakylästä tie jatkuu Salpausselkää pitkin Kouvolaan. Tämä tie tunnetaankin nykyisin vanhana Kouvolantienä. 80-luvun alussa poistui tasoristeys Uudestakylästä ja tie ohjattiin ohittamaan Uudenkylän keskusta. 1980-luvun lopulla rakennettiin Lahdesta Nastolan kirkonkylään uusi Valtatien linjaus, jota 90-luvulla jatkettiin taajaman eteläpuolelta Uuteenkylään saakka. (Heinonen 2011, painamaton lähde) Kuva 4.4. Pitäjänkartta ja1960-luvun peruskartta 16

4.4 Maiseman ja kulttuuriympäristön arvot 4.4.1 Valtakunnallisesti arvokkaat alueet ja kohteet Uudenkylän osayleiskaava-alueella sijaitsee kaksi valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä: Immilän mylly (osa Immilän, Kumian ja Seestan mylly kokonaisuutta) sekä Toivonojan kartano. Immilän mylly sijaitsee Ruuhijärvestä Sylvöjärveen laskevan Immilänjoen alajuoksulla. Paikalla toimineiden myllyjen ja sahojen vaikutuksesta kosken ympärille on rakentunut kylämäinen asutus. Myllyistä on säilynyt Immilän piirin 1901 valmistunut myllyrakennus. Tontilla on lisäksi kaksi myllärin asuntoa ja sepän asunto. (nba.fi) Kuva 4.5. Immilän mylly ympäristöineen Toivonojan kartano on edustavimpia esimerkkejä 1800-luvun lopulla ilmenevästä, taloudelliseen noususuhdanteeseen liittyvästä kartanorakentamisesta. (nba.fi) Toivonojan kartano sijaitsee Salpausselän pohjoispuolella avautuvassa maanviljelysmaisemassa, kapean Sylvöjärven länsirannalla. Kookas päärakennus on pohjois-etelä -suuntainen, rapatut talousrakennukset ja väentupa muodostavat oman ryhmänsä peltoa halkaisevan tien varrella. Päärakennuksen ympärillä on järveen ja rantapeltoihin ulottuva puisto, jossa on mm. päärakennuksen tyyliä noudatteleva leikkimökki. Arkkitehtuurisuuntauksen ominaispiirteitä ovat rakennusvolyymin epäsymmetrisyys, huomattavat mittasuhteet, runsaat julkisivulistoitukset ja ulokkeet. (nba.fi) Toivonojan kartano ympäristöineen on myös maakunnallisesti arvokas kulttuurimaisema. 17

Kuva 4.6. Ilmakuva Toivonojan kartanosta 4.4.2 Maakunnallisesti arvokkaat alueet ja kohteet Maakunnallisesti arvokkaita alueita ovat Uudenkylän kulttuurimaisema, Immilän kulttuurimaisema ja Arrajoen kulttuurimaisema. Toivonojan kulttuurimaisema on maakunnallisesti arvokas. Tällä alueella on hieman laajempi aluerajaus kuin valtakunnallisesti arvokkaan kartanon rajaus. Uudenkylän kulttuurimaisema Keskiaikainen Uusikylä käsitti kahdeksan taloa. Uudestakylästä pitäjän pohjoisosassa sijaitsevaan Ruuhijärven kylään kulkeva tielinja noudattaa pääosin vanhaa tielinjausta. Uudestakylästä tehtiin varhain yhdystie keskiaikaisen Ylinen Viipurintien pohjoisten ja eteläisten haarojen välille. Yhdystien varrelle on sijoittunut Sipilän rusthollin (Vanha-Kartano) päärakennus talousrakennuksineen. Päärakennuksen ulkoasu on vuodelta 1900, mutta rungoltaan se on 1820-luvulta. Kivinavetta on vuodelta 1890. Sipilästä pohjoiseen sijaitsee 1890-luvun alussa rakennettu Uudenkylän entinen kansakoulu. Se lähettyvillä on Heikkerön tilakeskus, jonka päärakennus on 1920-luvulta. Sipilän eteläpuolella, viljelylaaksoa edeltävän harjun laella sijaitsee Uudenkylän seuratalo. Ulkoasultaan muuttunut seuratalo rakennettiin 1900-luvun alussa. (Rakennettu kulttuuriympäristö 2007) Alueen mäkisyydestä ja korkeusvaihteluista johtuen peltomaisemat avautuvat tielle sirpaleisina. Yhtenäisempiä ne ovat tieltä nähtynä Sipilän rusthollin kohdalla. Sipilän lähettyvillä, harjulta jyrkästi laskeutuvan mäen varrella on yhtenäinen, muutaman 1950-luvun pientalon rivistö. (Rakennettu kulttuuriympäristö 2007) Kuva 4.7. Pohjoispuolen pellot-järvenperä 18

Uudenkylän entinen vaivaiskoti Kunnalliskoti perustettiin kunnalle vuonna 1928 ostetun Kuoppalan tilan maalle. Piirustukset teetettiin huoltolaitosten piirustustoimistossa ja hyväksyttiin vuonna 1929. Sijoituspaikkaerimielisyyksien vuoksi varsinaista päärakennusta päästiin rakentamaan vasta 1930-luvun puolivälissä. Vaivaiskodin vieressä oleva B-rakennus rakennettiin 1940-1950 -lukujen taitteessa mielisairasosastoksi. Sairaalarakennusten pihapiirin laidalla on sairaalan omavaraistalouteen liittyen mm. sikala, sementtitiilinen navetta ja klassistinen asuintalo. (Rakennettu kulttuuriympäristö 2007) Rakennukset sijaitsevat Sylvöjärven pohjukassa. Alkuperäisellään säilyneet hoitolaitosrakennukset ovat rakennusajankohtaansa nähden poikkeuksellisia kokonsa puolesta, ilmentäen vaivaishoitokysymyksen asiallisen ratkaisun tärkeyttä kunnassa. (Rakennettu kulttuuriympäristö 2007) Uudenkylän kulttuurimaisema ja Uudenkylän vaivaiskoti muodostavat Uudenkylän maisema-alueen. Immilän kulttuurimaisema Ensimmäinen maininta Immilän keskiajalla syntyneestä kylästä on vuodelta 1445. Immilänjoen itäpuolelle muotoutunutta kulttuurimaisemaa hallitsevat metsiin rajautuvat laajat ja kumpuilevat peltovainiot sekä niiden äärellä sijaitsevat tilakeskukset. (Rakennettu kulttuuriympäristö 2007) Vanhalla kylämäellä sijaitsevan Oijalan päärakennus on rakennettu 1950-luvulla ja Ali-Oijalan hirsinen päärakennus on 1900-luvun alusta. Peltolan päärakennus on 1960-luvun alusta. Peltola siirrettiin nykyiselle paikalleen Immilänjoen varteen isojaossa. Maisemallisesti näkyvällä paikalla, mäen laella on vuonna 1900 valmistunut koulu. Yksityisomistuksessa oleva rakennus on hoitokotina. Sen ulkoasu on muuttunut peruskorjauksen myötä. Kylätien itäosassa sijaitseva, alkuperäisellään oleva maamiesseurantalo Miilumäki valmistui vuonna 1939. (Rakennettu kulttuuriympäristö 2007) Nastolan merkittävimmät myllypaikat ovat sijainneet Kumian koskessa ja Immilänjoessa. Ruuhijärvestä Sylvöjärveen laskevan Immilänjoen alajuoksun koskissa on ollut myllyjä todennäköisesti keskiajalta lähtien. Immilän kylän ja Uudenkylän yhteismyllyjä koskissa oli 1600-luvulle asti. Kosken ääreen rakennettiin 1600-luvulla myös Uudenkylän rusthollin ja Arrajoen (Jokela) kartanon myllyt. Toivonojan ja Arrajoen kartanoiden tullimyllyt sekä Immilän yhteismylly sijaitsivat kosken ääressä 1800-luvulla. Arrajoen kartanon myllyssä toimi myös sähkölaitos 1900-luvun alusta lähtien 1950-luvulle. (Rakennettu kulttuuriympäristö 2007) Kosken ääressä on ollut myös sahoja. Vanhin maininta on Arrajoen kartanon sahasta 1700-luvun lopusta. Sahaustoimintaa jatkettiin uusissa rakennuksissa 1800- ja 1900 -luvulla. Myös Immilän myllypiirillä oli saha vuosina 1920-1969. Teollinen toiminta Immilän myllymäellä päättyi vuonna 1969. Sahojen rakennukset on purettu. Uittorännit purettiin1960-luvun alkuvuosina. Varhaisen teollisuuden rakennuksista ainoastaan Immilän myllypiirin vuonna 1901 rakennettu mylly on säilynyt. Se on matkailukäytössä. Muista myllyistä on jäljellä korkeat kiviperustukset. Kosken äärellä on säilynyt myös mylly ja sahatoimintaan liittyviä rakenteita. Arrajoelle vievä tie oikaistiin nykyiselle paikalleen vuonna 1852. Vehkosillantie sai nykyisen linjauksensa 1970-luvun alussa. (Rakennettu kulttuuriympäristö 2007) Myllärit rakensivat asuinrakennuksiaan Myllymäelle 1820- luvulta lähtien. Seuraavina vuosikymmeninä mäelle asettui muitakin käsityöläisiä, kuten seppä, räätäli, suutari, sorvari ja karvari. Asumuksista on säilynyt Immilän vanhalla myllytontilla kaksi myllärinasuntoa 1800-1900 -lukujen vaihteesta ja 1920-luvulla rakennettu sepän asunto ja samanikäinen myllärinasunto. (Rakennettu kulttuuriympäristö 2007) 19

Kuva 4.8. Panorama kuva Immilänjoen kulttuurimaisema Arrajoen kulttuurimaisema Arrajoen kulttuurimaisema on Nastolan järviseudun maisematyyppiä edustava maisema-alue. Alueella on vanhaa kartanopuistoa. (Päijät-Hämeen maisemaselvitys) Kuva 4.9. Arrajoen kulttuurimaisema Paikallisesti arvokkaiksi alueiksi selvitystyön yhteydessä on arvioitu Sipilän peltoalueet kaakkoisosissa, Uudenkylän peltoaukeat Salpausselän pohjoispuolella sekä Sylvöjärven länsipuolen peltoaukeuden sarja. Alueet ovat paikallisesti hienoja ja edustavat maisemamaakuntajaon mukaisia luonteenpiirteitä. Sipilän tila sijaitsee Uudenkylän vanhassa keskustaa vanhan ns. läntisen Viipurintien varrella. Sipilä on osa kylän kantatilaa nro1 eli Vanha-Kartanon entistä rusthollia. Sipilän talo on kiinteä osa pienen paikkakunnan historiaa ja siihen liittyy runsaasti historiallisia muistoja. Talon kulttuurihistoriallinen arvo perustuu ennen muuta kylän maanomistushistoriaan ja entisen rusthollin merkitykseen kylän hierarkiassa. Paikallisesti arvokkaiden alueiden ja kohteiden kattavan tunnistuksen tueksi tulisi laatia osayleiskaava-alueen kattava rakennusinventointi. 20

Kuva 4.10. Kulttuurimaisemakartta. Kuva 4.11. Sipilän pellot kaakko. 21

5. Maankäyttösuositukset Suositukset arvokkaille maisemakohteille Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet tulisi rajata pääosin uuden rakentamisen ulkopuolelle. Lisärakentamista tulee harkita huolella ja yhteistyössä Museoviranomaisten kanssa. Valtakunnallisesti arvokkaat kohteet tulee merkitä suojelu-merkinnällä. Maakunnallisesti arvokkaat kulttuuri- ja maisema-alueet kestävät jonkin verran harkittua lisärakentamista. Tällöin uusien rakennuspaikkojen tulee noudattaa olevien rakennuspaikkojen logiikkaa sijaiten pienillä kumpareilla, risteysalueilla ja metsän reunan sisällä edulliseen ilman suuntaan. Myös rakentamisen mittakaavassa tulee noudattaa perinteistä rakentamista. Metsänreunojen kehittämiseen tulee kiinnittää huomiota, jotta niistä muodostuu suurmaisemassa eheitä, monikerroksisia vyöhykkeitä. Maakunnallisesti arvokkaat alueet tulee merkitä suojeltavina/säilytettävinä kulttuuriympäristöinä kaavaan. Arvokkaat luontokohteet tulee merkitä suojelualueina tehdyn luontoselvityksen mukaisesti ja alueiden ympäristön kehittämisessä tulee huomioida, ettei näille aiheudu välillisestikään heikentäviä vaikutuksia. Paikallisesti arvokkaat alueet tulee huomioida kaavamääräyksissä siten, että niiden luonteenpiirteiden säilyminen voidaan mahdollistaa. Ranta-alueen maankäytön suositukset Sylvöjärven rantojen täydennysrakentaminen tulisi tehdä harkiten. Keskeiset järveä rajaavat metsäselänteet ja näkymien päätteinä olevat alavat alueet tulee rajata rakentamisen ulkopuolelle. Rakentaminen soveltuu parhaimmin rinteiden vaihettumisvyöhykkeelle ja rantapuuston suojaan. Rakentamisen koko tulisi olla myös pieni piirteistä ja maastoon sopeutuvaa niin kokonsa, muotonsa kuin värityksen osalta. Täydennysrakentaminen Uudet asuinalueet tulisi sijoittaa olevaan kylärakenteeseen kiinteästi. Esimerkiksi Uudenkylän etelärinteillä on täydennysrakentamiselle soveliaita alueita. Uusi juna-aseman ympäristöä tulisi kehittää tiiviimmäksi ja huolehtia hyvät yhteydet ympäristöön. Rakokiven alueella on täydennysrakentamiselle soveliaita alueita. Pidemmällä aikavälillä Turranmetsän laajentaminen ja rinteiden täydennysrakentamiselle maisemallisesti soveliasta. Avoimena säilytettävät pellot ja maisema-alueet Avoimena säilytettäviksi alueiksi on suositettu kaava-alueen kaakkoisosassa oleva Arolan pelto sekä Uudenkylän kulttuurimaisemaan lännestä rajautuva peltoalueet. Sylvöjärven länsipuolella oleva peltojen ja metsäisten kumpujen muodostamat pienipiirteiset rajatut maisematilat ovat säilytettäväksi suositeltavia. Virkistysalueet ja yhteydet Rakokivessä oleva urheilualue tulee jatkossakin säilyttää ja uusien urheilu- ja virkistyspalvelurakennusten sijoittaminen tulisi keskittää tälle alueelle. Tähän alueeseen olisi hyvä liittää viereinen metsä- ja suoalue, jolle sijoittaa ulkoilu- ja kuntoreittien laajennukset. Suurempien urheilurakennusten sijoittelussa tulee huomioida sen sopeuttaminen maisemaan ja maastoon. Rinteisillä alueilla osin maastoon upottaminen olisi tutkittava ratkaisuvaihto. Sylvöjärven rannasta tulisi varata alue uimarannalle ja melonta-/veneilykeskukselle, jotka edistäisivät melontareittien muodostumista ja palvelutasoa. Sijoitettaessa tämä itäpuolelle saisi metsän reunoja pitkin virkistysreittiyhteyden urheilukeskukselle. Sylvöjärven lounaisrannat ovat avoimia, joten kohde olisi ilmansuunnallisesti hyväksyttävissä. Salpausselkää pitkin tulee kehittää yhtenäiset ulkoilureitit, joista tulee olla yhteydet niin pohjoiseen kuin eteläänkin. Sylvöjärven ympäri kiertävästä tieverkosta voisi kehittää kulttuuriympäristö reitin tai maisematien. Pohjois-eteläsuuntaiset yhteyksiä tulisi täydentää. Salpausselältä etelään ulkoilureitin voisi kehittää vanhan tien yhteyteen. Pohjoiseen reitit voisi kehittää Uudenkylän kulttuurimaiseman metsän reunoja mukaillen Sylvöjärven eteläpohjukkaan ja sieltä jatkaa järveä kiertävälle kulttuurireitille Immilän myllyn kautta Arrajoen rantoja pitkin pohjoiseen Heinolan suuntaan. 22

Pohjavesialue Kaavoitettaessa uutta toimintaa pohjavesialueelle on arvioitava hankkeen vaikutukset pohjaveden laatuun ja määrään. Osayleiskaava-alueelle tulisi laatia pohjavesiselvitys, jonka perusteella pohjavedet voidaan huomioida mahdollisimman kattavasti kaavoitustyössä. Pohjaveden määrän osalta kaavan vaikutuksia arvioitaessa on huomioitava syntyvän vettä läpäisemättömän alueen pintaala sekä hulevesien käsittelytavat alueella. Nämä tekijät tuntemalla voidaan arvioida toteutuneiden toimintojen vaikutus muodostuvan pohjaveden määrään ja siten alueella sijaitsevista kaivoista ja vedenottamoista saatavan veden määrään. Pohjavesialueen ulkopuolelle tulisi sijoittaa mahdollisuuksien mukaan uusi teollinen toiminta. Kaava-alueelle tulisi myös laatia hulevesien hallintasuunnitelma osana tai rinnan pohjavesiselvitystä. Hulevedet tulee lähtökohtaisesti käsitellä mahdollisimman lähellä muodostumispaikkaansa, ellei siitä ole muodostumassa riskitekijää pohjavedelle. Ekologiset yhteydet Osayleiskaavassa tulee turvata ja mahdollistaa valtakunnallisesti ja maakunnallisesti tärkeiden ekologisten yhteyksien ja ydinalueiden säilyminen ja tarvittavien yhteyksien muodostuminen esim. viheryhteystarvemerkinnöin tai huomioimalla kaavamääräyksessä alueiden ekologinen merkitys. Kaava-alueen itäosaan sijoittuu valtakunnallisesti merkittävä viheryhteystarve Salpausselän ylitse etelä-pohjoissuuntaisesti. Salpausselän lakialueella mm. valtatie riista-aitoineen muodostaa eläimistön etelä-pohjoissuuntaiselle liikkumiselle esteen, jonka ohittamiseksi alueelle olisi suositeltavaa harkita esimerkiksi hirvieläintenkin kulun mahdollistavaa alikulkua. Paikallisesti tärkeistä yhteyksistä keskeiseksi on arvioitu Sylvöjärven itäreuna ja siitä yhteydet etelään ja pohjoiseen. Paikallisesti tärkeiden ekologisten yhteyksien säilyminen tulee huomioida maankäyttösuosituksin ja kaavamääräyksin. Yhteydet olisi hyvä merkitä virkistysalueiksi, mutta myös alueiden rakentamisessa huomioida riittävän yhtenäisen ja leveän kasvillisuusvyöhykkeen säilyminen esim. monikerroksisena kasvillisuusvyöhykkeenä. Itä-länsisuuntaisena merkittävänä ekologisena yhteytenä toimivat Salpausselän lakialueet, jotka jo nykyisellään ovat rakentamisen suuresta määrästä johtuen kriittisessä tilassa. Olemassa olevat virkistysyhteydet ovat tärkeitä myös ekologisten yhteyksien kannalta, ja niiden säilyminen tulee turvata johon edellytyksiä luovat esim. yhtenäisenä jatkuvat VL-merkinnät kaavassa. Paikallisesti tärkeimpien ekologisten ydinalueiden (laajat yhtenäiset metsäalueet) säilymiseksi tulee kaavassa merkitä riittävän laajat rakentamattomina säilyvät M-alueet. 23

6. Yhteenveto Nastolan Uudenkylän osayleiskaava-alueen merkittävimmät maisema-arvot ovat Salpausselkä ja sen pohjois- ja eteläpuolella kumpuilevat metsät peltolaaksojen lomassa. Nämä ovat alueen maisemalle ominaisia piirteitä ja ne tulee huomioida maankäytön suunnittelussa. Osayleiskaava-alueella sijaitsee valtakunnallisesti arvokas Toivonojan kartanon alue sekä Immilänjoen mylly. Nämä ovat myös maakunnallisesti arvokkaita alueita rajauksen ollessa hieman valtakunnallista aluetta laajempi. Muita maakunnallisesti arvokkaita alueita ja kohteita ovat Uudenkylän kulttuurimaisema, Uudenkylän entinen vaivaiskoti ja Arrajoen kulttuurimaisema. Valtakunnallisesti arvokkaiden alueiden täydennysrakentamista tulee tehdä yhteistyössä museoviraston kanssa. Maakunnallisesti arvokkaat alueet kestävät jonkin verran harkittua lisärakentamista, mutta ympäristön ominaispiirteet tulee huomioida ja uusi rakentaminen sovittaa ympäristön luonteenpiirteisiin ja arvoihin. Osayleiskaava-alueelta löytyy hyviä täydennysrakentamisen paikkoja liittyen olevaan kylärakenteeseen ja sen reunoihin. Virkistysreittejä ja yhteyksiä on esitetty kehitettävän sekä alueen kulttuurimaiseman ja ympäristön hyödyntämistä näiden vetovoiman lisäämiseksi. Pohjavesialueet sekä ekologiset yhteydet ja suojeltavat luontotyypit on tarpeen huomioida hyvissä ajoin suunnittelussa. RAMBOLL / Kaavoitusyksikkö Lahdessa 23. tammikuuta 2013 Kaisa Torri FM, biologi Markus Hytönen kaavotusinsinööri 24

Lähteet Dufva, S, Meriluoto, M.-S. & Oijala M. 2004: Sylvöjärven Sammalsilta Uudenkylän luontoa, Sammalsilta hanke. Raportti, 122 s. Ekholm Matti 1993. Suomen vesistöalueet. Heinonen Panu. Nastolan nauhataajaman kokonaisvaltainen katsaus Hajanaisesta taajamasta viihtyisäksi pikkukaupungiksi. Diplomityö. 2011. Hollolan ja Nastolan lähteet kartta. Korkiakoski, Petra 2012. Alasenjärven ja Sylvöjärven välisen järviketjun vedenkorkeuksien ja virtaamien nykytila, kehittämistarpeet ja mahdollisuudet. Nastolan kunta. Lehtinen, M., Nurmi, P., ja Rämö, T. (toim.) 1998. Suomen kallioperä: 3000 vuosimiljoonaa. Helsinki, Suomen Geologinen Seura ry. Meronen Anne 2011. Salpausselän hoito- ja käyttösuunnitelma Nastolan alueelle. Nihtilä, Tiina 2006. Nastolan kunnan järvitutkimukset vuosina 1980-2005. Nastolan kunta, ympäristönsuojelu. Päijät-Hämeen taajama- ja kylätarkastelu. Päijät-Hämeen maisemaselvitykset osaraportti. Päijät- Hämeen liitto, Hämeen ympäristökeskus, Lahden ammattikorkeakoulu. 2006 Päijät-Hämeen ekologinen verkosto. Päijät-Hämen maakuntakaava 2006.A162*2006. Päijät-Hämeen liitto. Sito. Päijät-Häme Maakunnallinen kulttuuriympäristö. Liite 27. Päijät-Hämeen liitto. 2005. Päijät-Hämeen maakuntakaavan liiteaineisto: Immilänjoen ympäristön kulttuurimaisema Toivonojan kartano Uudenkylän kulttuurimaisema Päijät-Häme Maisema-arvot. Liite 31. Päijät-Hämeen liitto. 2005. Päijät-Hämeen maisematyypit. Päijät-Hämeen maisemaselvitys projekti. Päijät-Häme maakunnalliset maisema-alueet. Kartta. Päijät-Hämeen liitto. 2005. Nastolan maisema-arvoja. Kartta. Päijät-Hämeen liitto, Jussi Mäkinen. 31.8.2012. Sipilä 532 409 1 1159. Museoviraston lausunto suojeluesitykseen. 2012. Sito 2006: Päijät-Hämeen ekologinen verkosto, Päijät-Hämeen maakuntakaava. Raportti, 26 s. Seudullinen pohjaveden suojelusuunnitelma vuosille 2012-2021 Hollola Lahti Nastola. Riikka Mäyränpää, Raisa Rihkavuori. Lahden seudun ympäristöpalvelut. Wager Henrik. Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö. Päijät-Hämeen liitto A159*2006. Nastolan urheilukeskus, ulkoilureitit. Kartta. Ylimaakunnallinen ulkoilureitti. kartta. Nastola 2009 Muita ulkoilureittejä. Kartta. Nastola 2010. OIVA-aineistokanta. 2012. Kuninkaankartta. Maanmittauslaitos. Maastotietokanta, peruskartat. 2012. Museovirasto, nba.fi, paikkatietokanta. 2012. 25

Yhteystiedot Nastolan kunta PL 4 (Pekkalantie 5), 15561 NASTOLA Kaavoitusarkkitehti Katri Kuivalainen Puh. 040 867 6271 katri.kuivalainen@nastola.fi Ramboll Finland Oy Niemenkatu 73, 15140 Lahti FM, biologi Kaisa Torri puh. 040 741 6273 kaisa.torri@ramboll.fi Kaavoitusinsinööri Markus Hytönen puh. 020 755 7827 markus.hytonen@ramboll.fi

Arvokas maisema-alue M Me lon tare itti Maisema pyöräilyreitti Rantojen täydennysrakentaminen Säilytettävä maisema-alue Täydennysrakentaminen V Ympäristöhäiriö Melontakeskus s Arvokas maisema-alue Säilytettävä avoin maisema Kaupunkikuvallisesti kehitettävä Kyläkuvallisesti alue kehitettävä alue Ympäristöhäiriö V Tie Säilytettäväksi suositeltava avoin maisema-alue linj aus