Meidän Jykä. Hankeraportti. - kasvatusyhteistyöhanke vv Jyväskylän kaupunki. Aila Koistinen

Meidän Jykä - kasvatusyhteistyöhanke vv. 2000 2005 Hankeraportti Jyväskylän kaupunki Aila Koistinen

MEIDÄN JYKÄ -KASVATUSYHTEISTYÖ Jyväskylän kaupunki Hankeraportti Aila Koistinen 2

Sisällys Tiivistelmä...4 1. Johdanto...6 2. Hankkeen suunnittelu ja käynnistyminen...7 2.1. Hankkeen tavoitteet ja suunnitellut tuotokset vuosina 2000 2002...7 2.2. Kohderyhmät...8 2.3. Ohjausjärjestelmä...8 2.4. Hankkeen rahoitus...9 3. Hankkeen jatkuminen vuosille 2003 2005...9 3.1. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön ydintehtävä vuosina 2003 2005...10 3.2. Hankkeen tavoitteiden täsmennystä vuosille 2003 2005...10 4. Yhteistyökumppanit...12 5. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön toteutus...13 6. Hankkeen tuotokset...14 6.1. Alueellinen yhteistyö...14 6.2. Vanhemmuuden tukeminen...15 6.3. Kasvatuskumppanuus...16 6.4. Kasvatustietoisuus ja vastuu...19 6.4.1. Meidän Jykän avulla käynnistyneitä uusia hankkeita tai yhteistyömuotoja...20 7. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön arviointi...21 7.1. Hankkeen yleistä arviointia...22 7.2. Alueellisen kasvatusyhteistyön arviointia...23 7.3. Miten onnistuttiin vanhemmuuden tukemisessa?...24 7.3.1. Vanhemmuuden roolikartan teemat työntekijöiden ja perheiden välisessä keskustelussa...25 7.4. Löytyikö kasvatuskumppanuutta?...26 7.4.1. Kodin ja koulun yhteistyön kehittäminen...26 7.5 Kasvatustietoisuuden lisääminen...29 8. Pohdinta ja johtopäätökset...31 Lähteet...33 Liitteet Liite 1. Meidän Jykä -kasvatusyhteustyön toimintaryhmät Liite 2. Kasvatus tulevaisuuteen -hanke Liite 3. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön tapahtumat 3

Tiivistelmä Meidän Jykä -kasvatusyhteistyöhankkeen taustalla voidaan sanoa olevan afrikkalainen sananlasku, joka toteaa lasten kasvattamiseen tarvittavan koko kylän. Kasvattavaa kylähenkeä haluttiin kasvatusyhteistyöhankkeessa laajentaa koko Jyväskylän kaupunkiin. Jykän tavoitteina olivat alueellisen kasvatusyhteistyön kehittäminen, vanhemmuuden tukeminen, kasvatuskumppanuuden edistäminen ja kasvatustietoisuuteen liittyvien ajankohtaisten asioiden esille nostaminen. Meidän Jykää hallinnoi ja rahoitti Jyväskylän kaupunki. Kasvatusyhteistyötä toteutettiin hankkeen yleisen toiminnan tasolla (muun muassa koulutuksia, seminaareja ja tapahtumia) ja alueellisessa kasvatusyhteistyössä. Hankkeen etenemisestä vastasi projektipäällikkö. Muita toimijoita hankkeessa olivat aluekoordinaattorit, jotka koordinoivat alueellista kasvatusyhteistyötä oman työnsä ohella. Kasvatusyhteistyön aikana järjestettiin koulutuksia ja seminaareja sekä nostettiin esille lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin ja sen tukemiseen liittyviä teemoja. Meidän Jykä oli mukana käynnistämässä uusia kehittämishankkeita ja kasvatuksellista verkostoyhteistyötä. Hankkeessa kiinnitettiin erityistä huomiota vanhempien osallisuuteen ja aktivoimiseen, vertaistoimintaan ja vanhemmuuden tukemisen työtapoihin. Meidän Jykän tuloksia arvioitiin hankkeen päätymisvaiheessa. Arvioinninperusteella hankkeessa saatiin aikaiseksi kasvatusyhteistyöhön jonkin verran uusia toimintatapoja, mutta esimerkiksi hankkeen tavoitteiden mukaista alueellisen kasvatusyhteistyön vakiintumista ei saavutettu. Meidän Jykä nosti esille kotien ja vanhempien kanssa tehtävän yhteistyön ja kasvatuskumppanuuden. Vanhempien aktivoiminen ja osallistuminen varsinkin kodin ja koulun yhteistyöhön sai pysyvyyttä sekä jatkuvuutta. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön haaste ja myös sen saaman kritiikin kohde on ollut hankkeen laajuus ja monimuotoisuus. Tämä näkyi heti hankkeen alkuvaiheessa vaikeutena hahmottaa hankkeen konkreettisia tavoitteita ja sitouttaa toimijoita kasvatusyhteistyöhön. Hankkeen loppuarvioinnin perusteella Meidän Jykän on vaikutukset näkyvät myös käsitteellisinä (kasvatusyhteistyötä on opittu näkemään ja arvostamaan), konsultatiivisena (on syntynyt yhteistyöverkostoja ja niiden kautta löytynyt 4

moniasiantuntijuutta) ja uskoa luovana (kasvatusyhteistyötä ja vanhempien osallisuutta arvostetaan enemmän). 5

1. Johdanto Meidän Jykä -kasvatusyhteistyöhanke ajoittuu vuosille 2000 2005. Nimenä Meidän Jykä viittaa jokaiseen jyväskyläläiseen lapseen ja nuoreen, jonka hyvinvoinnista aikuiset ovat yhteisesti vastuussa. Jykä- ja Milla-hahmot näkyivätkin heti alusta lähtien hankkeen julisteissa ja esitteissä. Meidän Jykän alkuidea lähti liikkeelle 9.12.1999 julkaistun Jyväskylän kaupungin tekemän Lasten ja nuorten hyvinvoinnin selonteon pohjalta. Selonteossa todettiin, että vanhemmat ovat kasvatusvastuussaan yhä suurempien haasteiden edessä ja työelämän sekä perherakenteiden muutos vaativat kodeilta ja vanhemmuudelta yhä suurempaa kasvatustietoisuutta. Selonteon mukaan vanhempien ja lasten yhteisen ajan vähentyminen heikensi vanhemmuutta ja sitä kautta lasten ja nuorten hyvinvointia. Tämä näkyi lasten ja nuorten yksinolona, päihteiden käyttönä ja psyykkisinä ongelmina. Lasten ja nuorten hyvinvointi -selonteko toi esille tarpeen lisätä kiinteämpää, suunnitellumpaa ja laajempaa kasvatusyhteistyötä Jyväskylän kaupungissa. Tähän kasvatusyhteistyöhön toivottiin tiiviimmin mukaan vanhempia sekä lapsia, nuoria ja perheitä kohtaavia tahoja julkiselta ja yksityiseltä sektorilta. Kasvatusyhteistyön nähtiin vaativan verkostoitumista ja koordinointia, jotta se saataisiin tehokkaammin käyntiin. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin selonteossa (1999) oli seuraava toimenpide-ehdotus: Käynnistetään vanhemmuuden tukemista sekä lasten ja nuorten tervettä kasvamista edistävä projekti, johon osallistuvat kaupungin eri hallintokunnat, oppilaitokset sekä kolmannen sektorin toimijat. Projektia suunnittelemaan nimetään hallinnonalojen yhteinen neuvottelukunta (kaupunginhallitus). Hankkeen käynnistäjäksi ja vastuutahoksi ehdotettiin Jyväskylän kaupunginhallitusta. Hankkeen suunnittelu aloitettiin vuoden 2000 alussa ja hanke käynnistyi elokuussa 2000. Kasvatusyhteistyön toiminta delegoitiin 12 eri kaupunkialueelle, jossa alueellisten kasvatusyhteistyöryhmien toivottiin käynnistävän lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia huomioivaa ja tukevaa toimintaa. Hanke suunniteltiin alun perin ajoittumaan vuosille 2000 2002, mutta vuoden 2002 aikana Jykän toiminnalle toivottiin jatkoa. Jyväskylän kaupungin liityttyä Kuntaliiton Kasvatus tulevaisuuteen -hankkeeseen Meidän Jykä jäi käytännössä toteuttamaan tuota 6

hanketta vuoden 2005 loppuun saakka. Meidän Jykälle on tehty kaksi projektisuunnitelmaa: ensimmäinen hankkeen alkuvaiheessa ja toinen vuonna 2003 hankkeen jatkaessa toimintaansa. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyötä hallinnoi ja rahoitti koko hankkeen ajan Jyväskylän kaupunki. Kasvatusyhteistyöhön haastettiin mukaan Jyväskylän kaupungin eri toimialat, mutta pääosin hankkeen etenemisestä vastasivat sosiaali- ja terveyspalvelukeskus yhdessä opetuspalvelukeskuksen kanssa. 2. Hankkeen suunnittelu ja käynnistyminen Meidän Jykä -kasvatusyhteistyötä lähti suunnittelemaan työryhmä, johon kuului opetustoimen sekä sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen edustajia (liite 1). Kevään 2000 aikana tämä työryhmä valmisteli ja suunnitteli hanketta ja esitteli suunnitelmaehdotuksen kaupunginvaltuustolle. Ehdotus hyväksyttiin ja kaupunginhallituksen päätöksellä käynnistettiin Meidän Jykä -kasvatusyhteistyöhanke, joka hankesuunnitelman mukaan ajoittuisi vuosille 2000 2002. Hankkeeseen toivottiin osallistujiksi kaupungin eri hallintokunnat, oppilaitokset sekä kolmannen sektorin toimijat. Meidän Jykä - kasvatusyhteistyö käynnistyi virallisesti Jyväskylässä 1.8.2000. Jykän "kummihallintokunniksi" nimettiin Jyväskylän kaupungin opetuspalvelukeskus ja sosiaali- ja terveyspalvelukeskus. 2.1. Hankkeen tavoitteet ja suunnitellut tuotokset vuosina 2000 2002 Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön yleistavoitteeksi asetettiin vanhemmuuden sekä lasten ja nuorten psykososiaalisen hyvinvoinnin tukeminen. Hankkeen toiminnallisia tavoitteita olivat vanhemmuutta tukevat uudet toimintatavat sekä alueellinen, hallintokuntien ja toimintasektoreiden rajat ylittävä yhteistyö, jossa kolmannen sektorin toimijat ja vanhemmat ovat mukana. Kasvatusyhteistyön pääpaino oli alueryhmien toiminnassa, jota haluttiin tukea julkisella tiedottamisella. Hankkeessa suunniteltiin saavutettavan seuraavat tuotokset: - Luodaan uusi toimintamalli alueelliseen kasvatusyhteistyöhön. - Tuetaan neuvoloiden, päiväkotien ja koulujen toimintakulttuurin kehittymistä lasten ja nuorten terveen psykososiaalisen kasvun tukijana. 7

- Käynnistetään vanhempien koulutus- ja vertaisryhmätoiminta. 2.2. Kohderyhmät Hankkeen kohderyhmänä ovat olleet vuosien 2000 2005 aikana Jyväskylän kaupungin henkilöstö, joka kohtaa työssään lapsia, nuoria ja perheitä, sekä jyväskyläläiset vanhemmat, joita pyrittiin tavoittamaan eri kasvuyhteisöjen, kuten neuvoloiden, päiväkotien ja koulujen kautta. Hankkeen lopullisina hyödynsaajina nähtiin kuitenkin lapset ja nuoret, joiden fyysistä ja psykososiaalista hyvinvointia hankkeen toivottiin osaltaan edistävän. Hankkeen kohderyhmäksi tuli toiminnan myötä myös yksityisen sektorin ja seurakunnan työntekijöitä, jotka osallistuivat esimerkiksi koulutuksiin tai seminaareihin. 2.3. Ohjausjärjestelmä Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön hallinnointi ja ohjaus vaati monitahoisen rakenteen tuekseen (kuva 1), sillä hanke nähtiin jo alusta alkaen laajana ja moniulotteisena projektina. Hankkeen suunniteltu toteutustapa, kohderyhmät ja runsas toimijajoukko edellyttivät ohjausta monilla tasoilla ja työtavoilla. Koko hanketta asetettiin ohjaamaan arvovaltainen keskushallinnon tasolla toimiva neuvottelukunta (liite 1). Sen tehtävänä oli hankkeen linjaaminen ja tarvittavan resursoinnin turvaaminen. Hankkeen suunnittelutyöryhmästä muodostui ohjausryhmä (liite 1), jonka vastuulla oli hankkeen koordinointi. Konkreettista kasvatusyhteistyötä kaupungin eri alueilla veivät eteenpäin alueyhteistyöryhmät ja ryhmien toiminnasta vastasivat aluekoordinaattorit (liite 1). Meidän Jykä -hankkeen toteuttamisesta vastasivat ns. Jykän "kummit" eli kaupungin opetustoimi sekä sosiaali- ja terveyspalvelukeskus yhteistyössä muiden hallintokuntien, oppilaitosten ja kolmannen sektorin kanssa. Hankkeen osatoimiseksi koordinaattoriksi valittiin 1.8.2000 lähtien rehtori Leevi Launonen. Syksyllä 2001 hankkeeseen palkattiin kokopäiväiseksi projektityöntekijäksi Aila Koistinen. Leevi Launonen siirtyi elokuussa 2002 Jyväskylän yliopiston Mukava-hankkeen projektipäälliköksi, ja tuolloin Meidän Jykän uudeksi projektipäälliköksi valittiin Aila Koistinen ajalle 1.10.2002 31.12.2005. Uutta projektityöntekijää hankkeeseen ei palkattu. 8

Neuvottelukunta Projektipäällikkö Ohjausryhmä 12 alueellista yhteistyöryhmää Neuvolat, päiväkodit, koulut, vanhemmat, seurakunta, asukasyhdistykset, järjestöt, yhdistykset, poliisi, ym. Kuva 1. Meidän Jykän ohjausjärjestelmä 2.4. Hankkeen rahoitus Hankkeen rahoituksesta vastasi vuosina 2000 2005 Jyväskylän kaupunki. School's Out - tapahtumat keväällä 2005 saivat sponsorointirahoitusta Keskimaalta, Nokialta, Metsolta ja Pakka-hankkeelta. Lisäksi vuoden 2006 School's Out -tapahtumia varten haettiin jo valmiiksi sponsorointirahoitusta vuoden 2005 lopussa. Hankkeen talousarviot ja tilinpäätökset ovat näkyvillä liitteessä 2. 3. Hankkeen jatkuminen vuosille 2003 2005 Syyskuussa 2002 järjestettiin Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön yhteinen seminaari, jossa todettiin kasvatusyhteistyön vaativan edelleen koordinointia ja tukea toiminnalleen. Meidän Jykän ohjausryhmä ehdotti toiminnan jatkamista ja vahvistamista. Samanaikaisesti Jyväskylän kaupunki päätti joulukuussa 2002 liittyä mukaan valtakunnalliseen Kasvatus tulevaisuuteen -hankkeeseen (liite 3), joka ajoittui vuosille 2001 2005. Kaupunginhallitus esitti samalla, että Kasvatus tulevaisuuteen -hanketta vie Jyväskylässä eteenpäin Meidän Jykä -kasvatusyhteistyö. 9

Valtakunnallisen hankkeen kanssa tehtävän yhteistyön ajateltiin vahvistavan paikallista kasvatusyhteistyötä. Lisäksi nähtiin, että Kasvatus tulevaisuuteen -hankkeen välityksellä pystytään levittämään Meidän Jykän toiminnasta saatuja kokemuksia ja osaamista. Kasvatus tulevaisuuteen -hankkeen taustalla oli laukaalainen Yhdessä elämään -kasvatusmalli, joka valittiin vuonna 1996 Euroopan perheiden liiton palkinnolla Euroopan parhaaksi kasvatushankkeeksi. Mallia käytetään hankkeessa vanhempien tukemisen ja aktivoinnin työkaluna. Yhdessä elämään -malli oli jo tuolloin rekisteröity EUtavaramerkki. Mallin hyödyntäminen edellytti lisenssisopimusta Yhdessä elämään Oy:n kanssa. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön jatkohankesuunnitelmassa hyödynnettiin vuosien 2000 2003 aikana saatuja kokemuksia, hankkeen alkuvaiheen arviointia ja toiminnan myötä esille nousseita kehittämishaasteita. Jatkohankesuunnitelman perustana on alkuperäinen hankesuunnitelma ja siinä tarkennettiin hankkeen ydintehtävää, tavoitteita ja tuotoksia. 3.1. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön ydintehtävä vuosina 2003 2005 Jyväskylän kaupungin hyvinvointipolitiikkaan kuuluu lasten ja nuorten terveen kasvun ja kehityksen tukeminen. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyö nähtiin osana kaupunkistrategiaa, jossa on pyritty huomioimaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Kasvatusyhteistyön ydintehtävänä oli saada aikaan lasten ja nuorten hyvinvointia ja tervettä kehitystä edistävä kasvatuksellinen tukiverkosto, joka vakiintuisi osaksi lasten ja nuorten elinympäristöä. Hankkeen tärkeimpänä tuloksena tavoiteltiin kotien ja niiden ulkopuolisten kasvuyhteisöjen kumppanuuteen perustuvaa yhteistyötä ja toimintakulttuurin muutosta, jossa tuetaan vanhemmuutta sekä lasten, vanhempien ja perheiden tutustumista, verkostoitumista ja yhteisöllisyyden syntymistä (sosiaalinen pääoma). 3.2. Hankkeen tavoitteiden täsmennystä vuosille 2003 2005 Vuosien 2003 2005 jatkosuunnitelman neljä päätavoitetta olivat: 1. Alueellisen kasvatusyhteistyön tukeminen, vahvistaminen ja vakiinnuttaminen. 10

Alueellisen kasvatusyhteistyön tavoitteena oli edistää toimijoiden välistä tutustumista, verkostoitumista ja olla tietoinen alueen eri-ikäisten lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Tavoitteena oli käynnistää konkreettista toimintaa, joka jatkuisi hankkeen jälkeen. Yhteistyön toivottiin rakentuvan a) moniammatillisesti, jolloin esimerkiksi neuvolan, päiväkotien ja koulun työntekijät pyrkivät hahmottamaan kokonaisvaltaisesti alueen lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyviä voimavaroja ja haasteita, b) monitoimijaisesti, jolloin alueelliseen kasvatusyhteisyöhön osallistuvat julkisen sektorin toimijoiden lisäksi yksityisen sektorin toimijat, kuten seurakunta, järjestöt, yhdistykset, yrittäjät ja poliisi, c) moniäänisesti, mikä mahdollistaisi lasten, nuorten, vanhempien näkökulmien, voimavarojen ja keskinäisen yhteistyön syntymisen. 2. Kasvatuskumppanuuden edistäminen lasten ja nuorten kasvuyhteisöissä. Kasvatuskumppanuutta haluttiin vahvistaa tukemalla perhelähtöistä toimintaa, missä painotus olisi perheiden keskinäisessä tutustumisessa ja verkostoitumisessa. Vanhempia toivottiin mukaan yhteistyöhön luomalla rakenteita ja erilaisia toimintamalleja, jotka mahdollistavat vanhempien osallisuutta. 3. Vanhemmuuden tukeminen. Vanhemmuutta pyrittiin tukemaan lisäämällä vanhempien keskinäistä vuorovaikutusta ja tutustumista järjestämällä vertaisryhmätoimintaa ja vahvistamalla työntekijöiden osaamista perheiden ja vanhempien kohtaamisessa. 4. Kasvatustietoisuuden ja - vastuun lisääminen. Tavoitteena oli herätellä lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvää julkista keskustelua, järjestää seminaareja ja työkokouksia, huomioida hankkeen aikana syntyviä aloitteita ja olemalla mukana seutukunnallisessa kasvatusyhteistyössä. 11

4. Yhteistyökumppanit Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön tärkeimpiä voimavaroja on ollut verkostoyhteistyö. Hankkeen verkostoyhteistyö on edennyt toiminnan painotusten ja esillä olevien teemojen mukaan. Yhteistyökumppaneina ovat olleet niin julkisen kuin yksityisenkin sektorin toimijat. Kumppanuutta ovat tukeneet lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvät samansisältöiset tavoitteet ja tarve yhdistää voimavaroja ja resursseja. Yhteistyö on tuonut tullessaan tutustumista, tiedonsiirtoa, monimuotoista asiantuntijuutta sekä uusia toimintatapoja ja yhteistyömuotoja. Tästä hyvänä esimerkkinä on lasten ja nuorten näpistelyyn puuttumisen mallin yhtenäistäminen Jyväskylän keskustassa, mihin saatiin mukaan yrittäjiä. Mitä paremmin verkostotyötä on pystytty tekemään, sitä paremmin on voitu välttää erilaisesta toiminnasta syntyviä päällekkäisyyksiä. Kumppanuuden avulla yksittäiset toimijat ja tahot ovat saaneet myös uskoa ja vahvistusta omaan työhönsä. Meidän Jykän yhteistyökumppaneina ovat vuosien 2000 2005 aikana olleet: Julkinen sektori: Jyväskylän kaupungin toimialat Jyväskylän kaupunkiseurakunta Jyväskylän seudun kunnat. Yksityinen sektori: Oppilaitokset Jyväskylän yliopisto Jyväskylän ammattikorkeakoulu Jyväskylän ammattiopisto Jyväskylän työväenopisto. Projektit ja hankkeet: Mukava-hanke, Jyväskylän yliopisto Harava-hanke, Lastensuojelun keskusliitto Kasvatus tulevaisuuteen -hanke, Kuntaliitto Jyväskylän Elävä Kaupunki Keskusta ry 12

Nuorten osallisuushanke, Jyväskylän kaupunki Pakka-hanke (Paikallinen alkoholipolitiikka -hanke). Muut: Jyväskylän kihlakunnan poliisi Jyväskyläläiset yrittäjät Asukasyhdistykset. 5. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön toteutus Kasvatusyhteistyöhanke eteni vuosina 2000 2005 aikana kahdella tasolla: 1) Yleisen hanketoiminnan tasolla, jolta käsin johdettiin hankkeen tavoitteiden ja tuotosten toteutumista sekä vastattiin hankkeen etenemisestä kokonaisuutena. Tästä tehtäväalueesta vastasivat projektipäällikkö ja ohjausryhmä. Yleiseen hanketoimintaan kuului yhteistyö ja verkostoituminen eri toimijoiden kanssa, alueellisen kasvatusyhteistyön koordinointi, hankkeeseen liittyvien koulutusten ja seminaarien sekä yleisötilaisuuksien järjestäminen, tiedottaminen, julkisen keskustelun herättäminen sekä ajankohtaisten haasteiden (esimerkiksi koulutustarpeiden ja kasvatusyhteistyön kehittämismahdollisuuksien) huomioiminen. 2) Alueellisessa kasvatusyhteistyössä, jonka lähtökohtana oli alueen lapsiin, nuoriin ja perheisiin liittyvät tarpeet. Aluetyöstä vastasivat aluekoordinaattorit yhdessä oman alueensa alueryhmän kanssa. Alueellisessa kasvatusyhteistyössä etsittiin ja pyrittiin hyödyntämään alueella asuvien ja toimivien tahojen voimavaroja ja osaamista. 12 alueyhteistyöryhmää suunnitteli, toteutti ja arvioi kasvatusyhteistyötä omalla alueellaan yhdessä muiden alueellisten toimijoiden kanssa. Hankkeen tarkempi tapahtuma- ja toimintakalenteri on liitteessä 4. 13

6. Hankkeen tuotokset Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön tuotoksia esitellään tässä raportissa hankkeen tavoitteista lähtien. Tuotokset voidaan nähdä yhtälailla hankkeen tuloksina ja niitä arvioidaan erikseen tämän raportin hankearviointiosassa. Koska Meidän Jykä on ollut hankkeena hyvin laaja ja toimijoita on ollut paljon, ei tuotoksista ole mahdollista esitellä yksityiskohtaisesti kaikkia tuloksia ja hankkeen tapahtumia. 6.1. Alueellinen yhteistyö Hankkeen alkuvaiheessa kaikki 12 alueellista yhteistyöryhmää lähtivät toimimaan aktiivisesti ja innokkaasti. Ryhmissä oli vaihtelevasti mukana alueen eri tahojen toimijoita, kuten neuvolan, päivähoidon, perusopetuksen, sosiaalityön, nuorisotyön, seurakunnan ja järjestöjen edustajia. Vanhempia ryhmissä oli edustettuna vähemmän. Harvassa ryhmässä oli kuitenkin mukana tasaisesti kaikki alueella lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimivat tahot. Joillakin alueilla, esimerkiksi Kortepohjassa, oli olemassa jo valmiina laaja alueryhmä. Aluetyö onkin ollut Meidän Jykä -hankkeen vaativin tulostavoite, ja ryhmien toiminta on vaihdellut ja elänyt toimijoiden oman jaksamisen, ajallisten resurssien ja sitoutumisen mukaan. Alueellisessa työssä ensimmäinen vaihe oli toimijoiden tutustuminen toisiinsa ja toistensa työhön ja arkeen. Näin löydettiin uusia voimavaroja tai keinoja tehdä yhteistyötä. Alueilla järjestettiin muun muassa kerhotoimintaa lapsille ja nuorille, yökahviloita, erilaisia tapahtumia, yhteisiä kokoontumisia sekä forumeita. Jotkut alueryhmät hankkivat vanhempien ja lasten yhteisistä toimintaa varten välineitä ja materiaalia, toiset taas näkivät tärkeänä palkata toiminnan aloittamiseen ulkopuolisia vetäjiä. Alueryhmien jäsenet vaihtuivat viiden hankevuoden aikana, mikä vaikutti myös työn pitkäjänteiseen suunnitteluun. Meidän Jykän toiminnan parasta antia ovat olleet alueellisten toimijoiden tutustuminen ja heidän voimavarojensa yhdistäminen koko alueen hyväksi, alueellisesta toiminnasta tiedottaminen, vanhempien aktiivinen ote yhteistyöhön (esimerkiksi koulujen vanhempaintoimikunnat), tapahtumat sekä lapsille ja perheille kohdistetut toiminnat. 14

6.2. Vanhemmuuden tukeminen Hankkeen aikana vanhemmuutta tuettiin tarjoamalla ensiksikin kasvatukseen liittyvää asiantuntijatietoa vanhemmille ja kasvattajille. Päiväkodeissa ja kouluissa pidettiin vanhemmille useita kasvatusaiheisia iltoja, joihin kutsuttiin eri alojen asiantuntijoita puhumaan ja keskustelemaan vanhempien kanssa. Aiheina olivat muun muassa rakkaus ja rajat, tietokonepelit, vanhempana jaksaminen, murrosikä, seksuaalisuus ja ravinto. Lisäksi Meidän Jykä järjesti laajempia, koko kaupungin vanhemmille suunnattuja teemallisia iltoja (esimerkiksi aiheesta lapset ja Internet ). Vanhemmille järjestettiin vuosina 2000 2001 Varvas-päiviä (10 päivää), joissa vanhemmuutta lähestyttiin vertaisryhmän kautta. Alueellisessa kasvatustoiminnassa nousi esille myös vertaistoiminnan tarve ja joillakin alueilla sitä käynnistettiin ja tuettiin muiden toimijoiden kanssa. Puistotorin perhepuistossa Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Meidän Jykä järjesti Kasvun iltoja, ja Keltinmäessä ja Mannilassa vanhemmat alkoivat itseohjautuen kokoontumaan keskenään. Meidän Jykä koulutti Jyväskylän kaupungin työntekijöitä kohtaamaan ja tukemaan vanhempia ja vanhemmuutta omassa työssään. Yksi Jykän alkuvaiheen merkittäviä tuotoksia oli Vanhemmuuden roolikarttaan (kuva 2) liittyvät (Helminen & Iso- Heinniemi, 16 17) koulutukset ja roolikartan tuominen yhdeksi vanhemmuutta tukevaksi välineeksi. Roolikarttaa on käyty läpi muun muassa neuvolatyössä yli 5000 perheen kanssa. Vanhemmuuden roolikartan avulla kysyttiin myös Meidän Jykän loppuarvioinnissa neuvolan, päivähoidon ja koulun opettajilta niitä teemoja, jotka nousevat esille perheiden kanssa käytävässä keskustelussa. 15

Kuva 2. Vanhemmuuden roolikartta (Helminen & Iso-Heinniemi 1999). Vuonna 2001 järjestettyyn Vanhemmuuden aika -koulutukseen osallistui 12 neuvolan, päivähoidon ja perhetyön työntekijää. Osa työntekijöistä jatkoi koulutussisältöjen eteenpäinviemistä omassa työssään. Kesällä 2005 järjestettiin yhdessä Nuorten Keskuksen ja Jyväskylän kaupunkiseurakunnan kanssa Toimiva perhe -koulutus, johon osallistui 14 Jyväskylän kaupungin ja kaupunkiseurakunnan työntekijää. Työntekijät saivat pätevyyden vetää Toimiva Perhe -ryhmätoimintaa vanhemmille ja muille kasvattajille. 6.3. Kasvatuskumppanuus Jykän ensimmäisiä tavoitteita oli vaikuttaa vanhempien ja ammattikasvattajien yhteistyötä tukevaan toimintakulttuuriin. Kasvatuskumppanuus oli uusi käsite, jota nostettiin esille vuodesta 2003 lähtien. Kasvatuskumppanuuden nähtiin olevan yhteistyön seuraava askel. Hankkeesta saatujen kokemusten ja yhteistyötahojen asiantuntijuutta hyödyntäen Meidän Jykälle muodostui kasvatuskumppanuuteen oma lähestymistapa ja käyttöteoria (kuva 3). 16

Ajatuksena oli, että kumppanuutta ei synny, jollei toimijoille anneta aikaa tutustua ja kohdata toisiansa. Tämän nähtiin pätevän niin vanhempien keskinäisessä kuin moniammatillisessakin yhteistyössä. Tutustumiselle tuli antaa aikaa ja siinä oli tärkeää ottaa huomioon turvalliseen ryhmäytymiseen kuuluvan luottamuksen ja hyväksynnän tunteen syntyminen. Lisäksi oli huomioitava, mitkä olisivat tietylle ryhmälle tai yhteisölle sopivat luontevat tavat kohdata sekä tutustua. Isien tiedettiin kaipaavan toiminnallisuutta, perheiden otaksuttiin tarvitsevan mahdollisuuksia yhdessäoloon ja kotona olevien pienten lasten äitien koettiin tarvitsevan jatkuvaa vertaistukea. Tutustumisen nähtiin olevan perusta, jonka pohjalta yhteistä kasvatusvastuuta ja toimijoiden osallisuutta lähdettiin etsimään sekä vahvistamaan. Tutustumisen ja verkostoitumisen kautta uskottiin syntyvän sitä yhteisöllisyyttä, jota tarvitaan esimerkiksi "Koko kylä kasvattaa" -ajattelussa. Yhteisöllisyyden rakentuminen kaipaa tuekseen keskustelua arvoista ja riittävän yhteistä arvopohjaa, jotta lasten ja nuorten hyvinvointia voidaan tukea niin perheiden kuin erilaisten kasvuyhteisöjen toimesta sitoutuneesti ja tavoitteellisesti. Kasvatuskumppanuus Tutustuminen Verkostoituminen Yhteisöllisyys Kohtaaminen Matala kynnys osallistua Turvallisuus Toiminnallisuus Keskustelu Tavoitteellisuus Osallisuuden tukeminen Vastuu yhteistyöstä Dialogi Riittävän yhteinen arvopohja Yhteisön tuki Sitoutuminen Luottamus ja sosiaalinen pääoma Kuva 3. Kasvatuskumppanuuden syntyminen Kasvatuskumppanuuteen liittyviä koulutuksia järjestettiin vuosina 2003 2005 aikana 16 päiväkodilla (noin 350 työntekijälle) ja 17:lle neuvolan työntekijälle. Kodin ja koulun yhteistyön tukeminen ja kehittäminen on yksi Meidän Jykän 17

kasvatuskumppanuuteen liittyviä toimintamuotoja. Heti hankkeen alkuvaiheessa tavoitteena oli muuttaa koulujen vanhempainiltoja vuorovaikutuksellisempaan ja toiminnallisempaan suuntaan. Luokanopettajille ja luokanvalvojille/luokanohjaajille suunnattiin vuosien 2002 2003 aikana kymmenen kodin ja koulun yhteistyö -koulutusta yhdessä Jyväskylän yliopiston Mukava-hankkeen kanssa. Näissä koulutuksissa pääpaino oli vanhempien ja perheiden ryhmäytymisessä sekä vanhempien kohtaamisessa. Hankkeen loppuarvioinnissa nousi esille, että Meidän Jykä on nostanut vahvasti esille kodin ja koulun yhteistyön merkitystä ja vaikuttanut osaltaan oman toimintansa kautta sen kehittymiseen. Opettajien ja rehtorien mukaan kodin ja koulun yhteistyön toimintakulttuurin koettiin muuttuneen vuorovaikutuksellisempaan ja myönteisempään suuntaan. Vanhempia haastettiin mukaan kasvatusyhteistyöhön monin tavoin. Kodin ja koulun yhteistyöhön liittyviä seminaareja, joihin kutsuttiin muun muassa koulujen vanhempainryhmien edustajia, pidettiin yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Suomen Vanhempainliitto oli mukana näissä tilaisuuksissa yhtenä asiantuntijatahona. Lisäksi Meidän Jykä ja Jyväskylän kaupungin opetuspalvelukeskus kutsui vanhempia koolle keskustelemaan siitä, kuinka kodin ja koulun yhteistyötä voitaisiin tukea ja kehittää koko kaupungin tasolla. Kodin ja koulun yhteistyötä lähestyttiin hankkeen aikana paitsi koulutusten myös yhteistyötä tukevien rakenteiden kautta. Yhteistyön toivottiin vahvistuvan tukemalla sitä tukevia rakenteita ja niistä tiedottamista. Koulu kasvuyhteisönä -kirjassa todetaan, että kodin ja koulun yhteistyöllä tulisi olla selvät rakenteet, toimielimet ja kirjatut periaatteet. Lisäksi siinä tuodaan esille se, että yhteistyö ei saisi olla riippuvaista yksittäisen opettajan tai vanhemman satunnaisesta innostuksesta, jolloin yhteistyön laatu voi vaihdella lapsen koulunkäynnin aikana hyvinkin paljon. (Launonen, Pohjola & Holma, 109.) Meidän Jykän ja Mukava-hankkeen vanhemmille suunnatussa viimeisessä kodin ja koulun yhteistyöseminaarissa 12.11.2005 vanhemmat ottivatkin yhteistyön kehittämisen haasteen vastaan ja alkoivat suunnitella vanhempien keskinäistä yhteistyötä tukevaa toimintaa (rakennetta), kuten alueellista vanhempainyhdistystä. Kodin ja koulun yhteistyön jatkuvuus huomioitiin myös seutukunnallisesti: Jyväskylän seudun kuntien koulujen vanhempainryhmät kutsuttiin seminaareihin. Kodin ja koulun yhteistyön kehittämisestä päätti ottaa vastuuta osaltaan myös Jyväskylän seudun Kuntaturvayhteistyön oppilaitos- ja nuorisotyöryhmä. 18

6.4. Kasvatustietoisuus ja vastuu Meidän Jykän tavoitteena oli herätellä vanhempia ja ammattikasvattajia huomaamaan lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Kasvatustietoisuutta ja -vastuuta haettiin myös alueellisen kasvatusyhteistyön ja hankkeen verkostoyhteistyön avulla. Alueilla kiinnitettiin huomiota muun muassa nuorten vapaa-ajanmahdollisuuksiin, vanhempien yhteistoimintaan, pienten lasten perheiden kohtaamiseen, lasten ja perheiden kanssa työtä tekevien tutustumiseen ja koululaisten kerhotoimintaan. Hankkeen aikana kasvatustietoisuutta on tuotu esille koulutusten ja erilaisten seminaarien avulla. Jykän koulutusteemoina ovat olleet muun muassa lasten ja nuorten kasvaminen vastuuntuntoon, vuorovaikutustaitojen oppiminen, turvataitokasvatus, parisuhde ja vanhemmuus sekä vanhemmuuden tukeminen. Jykän koulutukset ovat lueteltuna liitteessä 4 vuosittaisten tapahtumien yhteydessä. Lasten ja nuorten ravitsemus huolestutti monia tahoja jo vuonna 2000. Niinpä Jykä käynnisti kaupungin koulujen, Jyväskylän kaupungin terveydenedistämisen yksikön, hammashuollon ja Kylän Kattauksen kanssa Jykän eväät parempaan päivään -kampanjan, jonka aikana koulujen vanhempainilloissa sekä erilaisissa tapahtumissa käytiin läpi terveellisen kouluruuan ja välipalojen merkitystä lasten hyvinvoinnille. Yksi koko hankkeen ajan vaikuttaneita teemoja on ollut nuorten päihteiden käyttö. Meidän Jykä oli mukana järjestämässä elämyksellisiä päihteiden käyttöön liittyviä tapahtumia (esimerkiksi Jykä ja Koukkuloukku -reittitapahtuma), jotka oli suunnattu 6:nnella ja 7:nnellä luokalla oleville nuorille ja heidän vanhemmilleen. School's Out - tapahtumia alettiin suunnitella vuonna 2003 lähtien ja niille saatiin sponsorointirahoitusta vuodeksi 2005. Näiden tapahtumien ympärille rakennettiin laaja yhteistyöverkosto, johon kuului poliisin, yrittäjien, järjestöjen ja erilaisten nuorisotyötä tekevien tahojen edustajia. School's Out -tapahtumia jatkumisesta on ottanut vastuun Meidän Jykän jälkeen Jyväskylän kaupungin nuorisoasiankeskus. Meidän Jykässä on hyödynnetty kasvatukseen liittyvää tiedottamista ja viestintää esimerkiksi eri medioiden välityksellä. Elokuussa 2004 Jyväskylä-lehden liitteenä julkaistu Jykään liittyvä "Perheissä on voimaa" -juttukokonaisuus esitteli vanhempien ja perheiden tutustumisen sekä verkostoitumisen hyötyjä. Meidän Jykä - julisteita on jaettu laajalti ympäri kaupunkia. Väliäkö hällä?, Yhdessä onnistuu ja Perheissä on voimaa -julisteet herättelivät kasvattajia ja toivat esille perheistä lähteviä voimavaroja. Meidän Jykän www-sivut ovat olleet myös yksi keino tuoda kasvatusasioita esille. 19

6.4.1. Meidän Jykän avulla käynnistyneitä uusia hankkeita tai yhteistyömuotoja Viisivuotisen kasvatusyhteistyön aikana on noussut esille uusia kehittämistarpeita ja kiinnostuksen kohteita. Meidän Jykän avulla käynnistyneitä hankkeita olivat Lasten ja nuorten näpistelyyn puuttumisen yhtenäiset toimintatavat, Nuorten osallisuushanke, Vertaissovittelu kouluissa, Salapoliisi Sapere ja KoeKeittiö ja School's Out - tapahtumasarjat. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyö, Jyväskylän kaupungin Nuorten erityispalvelut, Jyväskylän kihlakunnan poliisi ja Jyväskylän Elävä Kaupunki Keskusta ry haastoivat Jyväskylän keskustassa toimivat vartiointiliikkeet ja yrittäjät mukaan yhteistyöhön lasten ja nuorten näpistelyyn puuttumisessa. Tarkoituksena oli yhtenäistää lasten ja nuorten näpistelyyn puuttumisen toimintatapoja sekä niistä tiedottamista. Yhtenäisistä toimintatavoista vartiointiliikkeiden kesken sovittiin syksyllä 2005 ja niistä tiedotettiin paikallisissa lehdissä. Meidän Jykä käynnisti kesällä 2003 Nuorten osallisuus -hankkeen suunnittelun. Suunnitteluvaiheen ympärille muodostuikin monitahoinen asiantuntijaryhmä, joka linjasi kehittämishankkeen tavoitteita ja mahdollisia toimintamuotoja. Hanketta koordinoi Opetushallitus ja se on saanut rahoituksen vuosille 2004 2007. Kuokkalan yläkoulu otti käyttöönsä oppilaiden vertaissovittelun yhtenä oppilaiden osallisuutta ja koko koulun hyvinvointia tukevana käytäntönä. Toimintamalli innosti muitakin, ja yhteistyö sekä vertaissovittelun osarahoituksen saaminen Suomen Punaiselta Ristiltä toi mahdollisuuden käynnistää vertaissovittelukoulutus muissakin Jyväskylän kouluissa. Vuoden 2006 loppuun mennessä neljä yläkoulua ja neljä alakoulua oli kouluttanut sekä henkilöstönsä että oppilaansa vertaissovitteluun. Jykän eväät parempaan päivään -kampanja kouluissa toi esille tarpeen kehittää ravitsemuskasvatusta ja pienten lasten terveellisen ruokailun edistämistä päivähoidossa. Ravitsemustutkija Arja Lyytikäinen esitteli kouluruokailun edistämiskampanjan aikana ranskalaista alkuperää olevan Sapereravitsemuskasvatusmallin, jota oli hyödynnetty muun muassa Ruotsin kouluissa hyvin kokemuksin. Tästä syntyi ajatus, että edellä mainittua Sapere-ravitsemuskasvatusta voisi kehittää myös pienten lasten parissa päiväkodeissa. Yhdessä Jyväskylän kaupungin päivähoidon kanssa jätettiin hankehakemus Salapoliisi Sapere ja KoeKeittiö Sosiaali- ja 20

terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskukseen (Stakes) kesällä 2003, ja saatiin päätös 50 000 euron rahoituksesta hankkeelle vuodeksi 2004. Jyväskylän kaupungin Nuorisoasiainkeskus oli järjestänyt päihteettömiä School's Out -tapahtumia koulujen loppuessa keväisin. Päihteettömiä koulujen päätöspäivän tapahtumia haluttiin kehittää ja laajentaa, joten Meidän Jykä lähti mukaan suunnitteluun ja hankki sekä sponsorointitukea että yhteistyökumppaneita tapahtumien tueksi yhteistyössä Nuorisoasiainkeskuksen kanssa. Isompi tapahtumasarja järjestettiin keväällä 2005 ja jatkoa sille suunniteltiin syksyllä 2005. 7. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön arviointi Arvioinnin suorittaminen Hankkeen arviointia on tehty koko hankkeen ajan toiminnasta saatujen kokemusten ja palautteen avulla. Tämän lisäksi tehtiin laajempi väliarviointi vuoden 2003 aikana sekä loppuarviointi hankkeen päätösvaiheessa syksyllä 2005. Väliarviointia tehtiin kyselyjen ja syksyllä 2002 pidetyn Meidän Jykän tulevaisuus -seminaarin pohjalta. Hankkeen loppuarviointi tehtiin syksyn 2005 aikana hyödyntäen Jyväskylän opetuspalvelukeskuksen zef-arviointiohjelmaa. Hankkeen arviointia ja palautetta kerättiin neuvolan, päivähoidon ja koulujen työntekijöiltä sekä koulujen vanhempainryhmien, alueryhmien ja yhteiskumppaneiden edustajilta (yhteensä noin 600:lta). Arviontipalautteen antoi noin 350 edellä mainituista. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön arviointi on ollut haasteellista monestakin syystä. Ensiksikin hankkeen toimintakentän ja tavoitteiden laajuus on vaikeuttanut arvioinnin yhdenmukaistamista ja tulosten vertailua. Toiseksi hankkeen kohderyhmät sitoutuivat hankkeeseen eri tavoin, jolloin myös heidän kokemuksensa Jykän toiminnasta vaihtelevat ajallisesti ja sisällöllisesti. Arvioijien näkökulmat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi nousivat paljolti heidän omasta työstään tai elämäntilanteestaan käsin eivätkä välttämättä ulottuneet kokonaisvaltaisesti arvioimaan koko hanketta. Tämä johtui juuri hankkeen laajuudesta ja siitä, että monelle on ollut vaikeaa hahmottaa kaikkia niitä alueita tai tasoja, joilla Jykä on toiminut. Kolmanneksi arviointia vaikeutti hankkeen toimintakaaren pituus. Viiden vuoden aikana tapahtui toimijoiden vaihdoksia, ja vaikka hankkeen tavoitteet pysyivät samoina, sen toimintatavat ja niiden sisällöt etenivät ja 21

muuttuivat toiminnan kehittymisen myötä. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyötä arvioidaan tässä raportissa hankkeen tavoitteista käsin. 7.1. Hankkeen yleistä arviointia Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön koettiin tuoneen lisäarvoa ja uskottavuutta kasvatusyhteistyöhön ja vaikuttaneen sitä koskeviin asenteisiin ja arvoihin. Hanke otettiin toimijoiden keskuudessa innostuneesti vastaan ja siihen saatiin mukaan monipuolisesti tahoja sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta. Toteamus "tätä on tarvittu" oli monen mielipide. Organisoituminen ja tiedottaminen lähti nopeasti liikkeelle. Myös hankkeen saama julkisuus koettiin positiivisena ja teemat, jotka nousivat esille hankkeen aikana, nähtiin tärkeinä. Vanhemmuuden tukeminen ja kasvatusyhteistyö olivat hankkeen alkuvaiheessa hankkeessa toimivien yhteinen huoli. Vanhempia haluttiin myös aktiivisesti mukaan toimintaan. Hankkeen koettiin myös tuoneen joillekin alueille uusia yhteistyötapoja ja käytänteitä. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön ydinajatus ja tavoitteet nähtiin heti hankkeen alkaessa tarpeellisina ja kehittämistä vaativina. Ongelmaksi koettiin hankkeen tavoitteiden yleisyys ja haasteellisuus sekä niiden konkretisoiminen toiminnan tasolle niin neuvoloissa, päiväkodeissa kuin kouluissakin. Hankkeen alkuvaiheessa tavoitteita ja niistä johdettuja selkeitä konkreettisia toimintatapoja toivottiinkin täsmennettävän ja tarkennettavan. "Laaja-alaisuus on ollut vahvuus ja heikkous; tiettyä uskottavuusongelmaa lienee esiintynyt joissakin vaiheissa esimerkiksi sen suhteen, koskeeko Jykä aivan pieniä lapsia ja heidän vanhempiaan. Asiaan on tehokkaasti tartuttu ja tilanne parantui loppusuoralla." "Hanke on alun alkaenkin ollut laaja ja laajalle alueelle sijoittunut. Tavoitteet olisivat kukin olleet oman hankkeen arvoisia. Alussa ehkä olisi pitänyt käydä laajempi keskustelu, mikä on Jykää ja mikä ei. Kaikki ei voi olla Jykää, mutta jotkut asiat ovat selvästi olleet Jykän ansiota." Hankkeeseen varatut henkilöstöresurssit olivat monien mielestä tavoitteisiin nähden liian vähäiset ja varsinkin alkuvaiheessa hanke olisi vaatinut enemmän koordinointia ja tarkempaa tiedottamista siitä, mitä hankkeessa käytännössä tavoitellaan ja mitä kenenkin odotettiin tekevän. Alueryhmien vetäjien oletettiin koordinoivan Jykän alueellista kasvatusyhteistyötä oman työnsä ohella. Aluekoordinaattoreiden antaman palautteen perusteella heidän työaikansa, keskittymisensä ja sitoutumisensa eivät riittäneet Jykän toiminnan vetämiseen. Lisäksi monet aluekoordinaattorit toivat esille sen, että kaikki tavoitellut alueelliset toimijat eivät lähteneet tai sitoutuneet Jykän toimintaan. 22

Syynä oli myös toimijoiden ajanpuute ja voimavarat tulla hankkeeseen mukaan oman työn ohella. Jotkut kuitenkin arvioivat, että Meidän Jykä oli myös "henkilökohtainen asenne", joka innosti heitä toimimaan. Toiset taas kokivat sen ylimääräisenä ulkopuolisen työnä. Erityisesti Meidän Jykän koettiin tukeneen vanhempien osallisuutta ja kotien kanssa tehtävää yhteistyötä. Varsinkin kodin ja koulun yhteistyöhön Meidän Jykän toiminnalla koettiin olleen merkitystä. Opettajien arviointien mukaan osa opettajista koki kuitenkin Jykän jääneen kaukaiseksi hankkeeksi ja yhteistyö kotien kanssa oli pysynyt ennallaan tai muuttumattomana. Joissakin kouluissa Jykän näkyvyys oli ollut vähäistä ja se koettiin ulkopuoliseksi. Opettajat olisivat toivoneet käytännönläheisempiä työtapoja ja keinoja sekä lisää resursseja (aikaa, rahallisia korvauksia) esimerkiksi kodin ja koulun yhteistyöhön. Hankkeen pitkä elämänkaari on antanut mahdollisuuden huomioida tehokkaammin esille nousevia tarpeita ja mahdollisuuksia. Tästä on hyvänä esimerkkinä vertaissovittelun käynnistyminen kouluissa. SPR tarvitsi yhteistyökumppania viemään vertaissovittelua eteenpäin ja kouluissa taas kaivattiin uusia keinoja saada oppilaita osallisiksi tukemaan koulun hyvinvointia. Verkostoyhteistyö ja uusien toimintamuotojen löytäminen on vaatinut aikaa ja pitkäjänteisempää työtä. Hankkeen toimintaan ovat vaikuttaneet vahvasti myös kaupungin organisaatiossa tapahtuneet muutokset, uudistukset ja säästötoimenpiteet. Meidän Jykän tiedottaminen lähti hankkeen alussa tehokkaasti liikkeelle. Julisteet ja hankkeen tavoitteista tiedottaminen onnistuivat hyvin. Hankkeen jatkuessa tiedottaminen laantui jonkin verran ja lisäksi sen rinnalla kilpaili koko ajan toisten hankkeiden, kaupunkiorganisaation muutosten ja kunkin toimialan oma tiedotus. Loppuarvioinnin palautteen mukaan hankkeesta saatiin kuitenkin tietoa hyvin, mutta ongelmana oli lähinnä se, ehdittiinkö tuota tietoa käsitellä ja viedä eteenpäin. 7.2. Alueellisen kasvatusyhteistyön arviointia Meidän Jykän alueellinen kasvatusyhteistyö on ollut hankkeen haasteellisin ja vaikein osaalue. Aluetyö eteni 12 alueella kunkin alueen omista tarpeista lähtien, ja siksi se muodostui hyvinkin erilaiseksi eri alueilla. Osa alueryhmistä jatkoi toimintaansa koko hankkeen ajan, mutta joillakin alueilla yhteistyö sammui tai katkesi joksikin aikaa. Aluetyön toimijat toivat esille ajan puutteen ja sen, että alueelliset toimijat sitoutuivat yhteistyöhön oman kiinnostuksensa pohjalta ja joitakin tärkeitä alueellisia toimijoita ei saatu mukaan. 23

"Alue on iso ja toimijoita niin paljon, että yhteisen ajan löytäminen on ollut vaikeaa. Alue on myös niin iso, että yhteisen toiminnan löytäminen on ollut haastavaa. Alue olisi kenties pitänyt jakaa pienempiin osa-alueisiin." Hyvänä asiana nähtiin alueellisten toimijoiden tutustuminen toisiinsa ja moniammatillisen työotteen löytäminen. Alueryhmissä lasten ja nuorten elinoloja myös tarkasteltiin jatkumona ja kokonaisvaltaisemmin. Niillä alueilla, joilla Meidän Jykän alueellinen yhteistyö oli aktiivisinta, koettiin syntyneen uusia toimintatapoja ja alueellisen yhteistyön osaaminen oli myös lisääntynyt. Näillä alueilla kasvatusyhteistyön uskottiin myös jatkuvan, vaikka hanke päättyykin. "On tiedostettu alueen yhteistoimintapaikat, jossa perheet ja alueen asukkaat voivat kohdata." "Kasvatusyhteistyö jatkuu, ja hyviä asioita on Jykän kautta herätelty. Lasten ja nuorten hyvinvointia on parannettu selkeillä ja konkreeteilla tavoilla." Alueellisen kasvatusyhteistyön koettiin kaatuneen liikaa yksittäisten toimijoiden vastuulle. Nämä toimijat kokivat jääneensä yksin ja he olisivat toivoneet alueillaan laajempaa moniammatillisempaa yhteistyötä, johon myös vanhempia olisi haluttu aktiivisemmin mukaan. Jonkinlaista hankeväsymystä toiminnassa havaittiin, mutta toisaalta tuotiin esille myös se, että kasvatusyhteistyön pitäisi olla perustyöhön kuuluvaa osa, jolle pitäisi löytyä sekä aikaa että tilaa. Alueellisen kasvatusyhteistyön nähtiin vaativan myös osaamista, jota toimijoilla ei välttämättä ollut hankkeen alkaessa. Siihen olisi tarvittu koulutusta ja ohjausta sekä enemmän koordinointia. "Vastuu on jakautunut ajoittain vain muutamalle aktiiviselle toimijalle, lukuun ottamatta muutamaa isoa tapahtumaa, johon on löytynyt erittäin paljonkin aktiivisia vastuunkantajia. Vaikutus vanhempiin on jäänyt myös pienelle joukolle. 7.3. Miten onnistuttiin vanhemmuuden tukemisessa? Vanhemmuuden tukeminen oli yksi Meidän Jykän päätavoitteista. Jyväskylän kaupungissa on Meidän Jykän aikana ollut meneillään myös muita vanhemmuuden tukemiseen liittyviä koulutuksia ja projekteja. Jykän loppuarvioinnissa ilmeni, että vastaajien olikin vaikeaa arvioida, mikä osa vanhemmuuden tukemiseen liittyvästä osaamisesta on tullut Meidän Jykän kautta, mikä esimerkiksi muista koulutuksista tai hankkeista. Toisaalta viestinä oli myös se, että kaikki vanhemmuuteen liittyvät koulutukset ja projektit, joissa on oltu 24

mukana, ovat yhdessä toimien ja vaikuttaen lisänneet työntekijöiden vanhemmuuden tukemiseen kohdistuvaa tietotaitoa sekä uskallusta puuttua varhaisemmin perheiden ongelmiin. "Vaikea erottaa, mikä on juuri Meidän Jykän vaikutusta. Ainakin uskonvahvistusta kasvatusasioihin ja yhteistyöhön." Kehitettävää työsarkaa vanhemmuuden tukemisessa silti koettiin edelleen olevan: aika- ja resurssipula eivät edelleenkään anna esimerkiksi neuvolassa mahdollisuuksia tukea perheitä ja luoda työtapoja, jotka vahvistaisivat esimerkiksi perheiden keskinäistä tutustumista ja verkostoitumista. Neuvolatyössä, päivähoidossa ja kouluissa oltiin yhdessä sitä mieltä, että vanhemmuutta tulisi tukea vahvasti myös lasten ja nuorten kasvuyhteisöistä käsin. Siksi näillä kasvuyhteisöillä tulisi olla enemmän välineitä ja uusia työtapoja tukea vanhempia ja ohjata heitä tukipalvelujen pariin. Henkilöstön osaamista vanhempien tukemisessa arvostettiin ja sitä toivottiin jatkossakin lisättävän. Opettajien mielestä Meidän Jykä oli vähiten tuonut osaamista vanhempien kohtaamiseen. Osa opettajista koki vanhempien muuttuneen yhä vaativammiksi ja siirtävän kasvatusvastuuta koululle, osa taas koki vanhempien aktivoituneen ja tulleen lähemmäksi tukemaan yhdessä oppilaita ja koulun arkea. 7.3.1. Vanhemmuuden roolikartan teemat työntekijöiden ja perheiden välisessä keskustelussa Meidän Jykän loppuarvioinnissa kysyttiin vanhemmuuden roolikarttaa hyödyntäen, mitkä asiat nousivat perheiden kanssa käydyissä keskusteluissa eniten esille. Lapsen hoitoon, kehitykseen ja oppimiseen liittyvät asiat olivat vanhempien kanssa käydyissä keskusteluissa etusijalla niin neuvolassa, päivähoidossa kuin kouluissa. Oman lapsen asiat näyttivät nousevan eniten esille. Neuvolassa ja päivähoidossa, lasten ikä- ja kehitysvaiheen takia, keskusteltiin enemmän lapsen perustarpeista ja hoidosta. Kyselyn perustella myös lapsen kasvatukseen liittyvistä rajoista ja rakkaudesta keskusteltiin enemmän pienten lasten kuin koululaisten vanhempien kanssa. Elämän opettamiseen liittyvät taidot olivat niin kouluikäisten kuin pientenkin lasten perheiden keskusteluissa jonkin verran esillä. Vanhempien omia voimavaroja ja jaksamista käytiin läpi sitä enemmän, mitä pienempien lasten perheistä oli kyse. Suurin 25

ero oli vanhempien parisuhteeseen keskittyvien asioiden kohdalla: neuvolassa niistä keskusteltiin melko paljon, päivähoidossa jonkin verran, kun taas koulussa näitä asioita ei paljonkaan tullut esille. Ihmissuhteista, kuten lasten ja nuorten kavereista ja kaveriporukan merkityksestä keskusteltiin yhtä paljon niin päiväkodeissa kuin kouluissakin. 7.4. Löytyikö kasvatuskumppanuutta? Meidän Jykän toiminnassa vanhempien osallisuutta kasvatusyhteistyöhön on pyritty lisäämään koko hankkeen ajan. Jykän arvioitiin lisänneen kasvatuskumppanuuden tunnettavuutta niin käsitteenä kuin mahdollisena toimintatapanakin. Hankkeen koettiin avanneen kasvatuskumppanuus-käsitettä neuvolatyössä, päiväkodeissa ja kouluissa. Kouluissa kasvatuskumppanuus ymmärrettiin ja tiedostettiin enemmän kodin ja koulun yhteistyönä. "Koen Meidän Jykän vaikuttaneeen kasvatuskumppanuuskäsitteen avaamiseen ja arjen kasvatustilanteiden hyödyntämiseen (päivähoidon ravitsemuskasvatushanke)." Meidän Jykän vaikeutena on ollut tavoittaa suoraan jyväskyläläisiä vanhempia. Kasvatusyhteistyö olisi vaatinut enemmän vanhempien mukaan saamista ja hanketta kritisoitiin siitä, että se lähti liiaksi liikkeelle asiantuntijoiden, työntekijöiden ja ylempien virkamiesten näkökulmasta. 7.4.1. Kodin ja koulun yhteistyön kehittäminen Meidän Jykän avainalueita on ollut kodin ja koulun yhteistyön kehittäminen vuorovaikutteisempaan ja järjestäytyneempään suuntaan. Tämän vuoksi hanke on saanut myös kritiikkiä liiasta keskittymisestä opetustoimeen ja kouluihin. Meidän Jykän arvioitiin pääosin vaikuttaneen myönteisesti kodin ja koulun yhteistyön arvostukseen ja asenteisiin. Kodin ja koulun yhteistyön koettiin osittain Jykän ansiosta tiivistyneen ja jäntevöityneen. Lisäksi arvioinnissa muistutettiin Meidän Jykän ja Mukava-hankkeen yhteistyöstä, joka on tuonut tullessaan pitkäjänteisempää ja suunnitellumpaa työotetta kodin ja koulun yhteistyöhön. "Kodin ja koulun yhteistyö on muuttunut entistä aktiivisempaan suuntaan. Yhteydenotot ja tapaamiset perheiden kanssa ovat joka päivää. Tiedottaminen on erittäin aktiivista. Yhteistyö on hyvin monimuotoista jokaiselle jotakin -periaatteella. Alakouluissa tehdään 26

valtavan paljon töitä tämän asian kanssa. Aikaa kuuluu päivittäin erilaisiin yhteistyömuotoihin." "Meidän Jykän seurauksena olemme mielestäni erityisesti kiinnittäneet huomiota vanhempainiltojen vuorovaikutteisuuteen." Toisaalta kodin ja koulun yhteistyön koettiin myös jämähtäneen paikalleen ja jääneen joidenkin vanhempien harteille. Näiden vanhempien jaksamisesta oltiin huolissaan ja yhteistyölle toivottiin enemmän tukea myös koulun ulkopuolelta, kuten esimerkiksi opetuspalvelukeskuksesta. "Meidän Jykä antoi selkeästi potkua vanhempaintoiminnan kehittämiseen, mutta se ei sitten enää jostain syystä siitä kehittynyt eteenpäin." Kiitosta Meidän Jykälle tuli siitä, että yhteistyön lisäämistä tavoiteltiin 7. 9. luokilla, missä vanhempien rooli ja näkyvyys kodin ja koulun yhteistyössä perinteisesti vähenee. Kodin ja koulun yhteistyön tukemisessa Meidän Jykän yhtenä haasteena ovat olleet sekä vanhempien että koulujen henkilöstön vaihtelevat käsitykset kodin ja koulun yhteistyön sisällöistä ja tavoitteista. Kootakseen näitä käsityksiä Meidän Jykä ja Mukavahanke pyrki tuomaan esille niitä tasoja, joista käsin yhteistyötä voitaisiin tarkastella: 1) tiedonkulku (kirjeet, sähköpostit jne.) 2) yksittäisen oppilaan ja hänen perheensä kanssa tehtävä yhteistyö (esimerkiksi arviointi- ym. keskustelut) 3) luokkakohtainen yhteistyö (esimerkiksi vanhempainillat, luokan perheiden yhteiset tapahtumat) 4) koulun tasolla tapahtuva vanhempaintoiminta (esimerkiksi koulun vanhempainryhmä) 5) koko kaupungin koulujen vanhempainryhmien ym. välillä tapahtuva yhteistyö. Jykän loppuarvioinnissa kodin ja koulun yhteistyöstä kerättiin palautetta opettajilta, rehtoreilta ja koulujen vanhempainryhmien jäseniltä ja kysymyksissä huomioitiin edellä mainittuja yhteistyöntasoja. Arvioinnissa opettajilta kysyttiin heidän omia kokemuksiaan vanhempien ja perheiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä ja esimerkiksi perheiden verkostoitumisesta. 27

Opettajien (n = 101) väittämiä kodin ja koulun yhteistyöstä. 1. Olen tyytyväinen oman luokkani osalta kodin ja koulun yhteistyöhön. 2. Kodin ja koulun yhteistyöhön liittyvä oma osaamiseni on lisääntynyt. 3. Koulussamme tehdään keskimääräisesti ajatellen hyvää kodin ja koulun yhteistyötä. 4. Koulussamme on motivoitunut ja innostunut ilmapiiri kodin ja koulun yhteistyön suhteen. 5. Opettajat voivat toimia vanhempien ja perheiden välisen verkostoitumisen/yhteistyön organisoijina. 6. Oppilaitteni huoltajat ovat motivoituneita oppilaskohtaiseen kodin ja koulun yhteistyöhön. 7. Oppilaitteni vanhemmat ovat innostuneita vanhempien ja perheiden välisestä verkostoitumisesta. Opettajien palaute niin kodin ja koulun yhteistyökoulutusten kuin loppuarvioinnin perusteella oli, että opettajat kokivat saavansa tilaa ja aikaa kodin ja koulun yhteistyölle liian vähän. Jyväskylän koulujen rehtorit (n = 20) arvioivat kodin ja koulun yhteistyötä seuraavasti: Jyväskylän koulujen rehtoreiden (n = 20) arviointia koulunsa kodin ja koulun yhteistyöstä. 1. Olen tyytyväinen koulumme kodin ja koulun yhteistyöhön. 2. Koulumme opettajat ovat motivoituneita ja innostuneita kodin ja koulun yhteistyöstä. 3. Koulumme opettajat ovat taitavia kodin ja koulun yhteistyössä. 4. Toivoisin, että koulumme opettajat toimisivat vanhempien ja perheiden välisen erkostoitumisen/ yhteistyön organisoijina. 5. Koulumme vanhemmat ovat keskimääräisesti ajatellen motivoituneita ja innostuneita kodin ja koulun yhteistyöstä. 6. Koulumme vanhemmat ovat halukkaita vanhempien ja perheiden väliseen verkostoitumiseen. 28

Vanhempainryhmien jäsenten kokemukset kodin ja koulun yhteistyöstä vaihtelivat suuresti. Osa heistä koki kodin ja koulun yhteistyössä tapahtuneen muutosta melko paljon, osa taas ei nähnyt juurikaan kehitystä tapahtuneen. Vanhempien (n = 91) arvioita kodin ja koulun yhteistyön muutoksesta viimeisen 2 3 vuoden aikana 2. Kodin ja koulun yhteistyö luokan perheiden kesken on mielestäni lisääntynyt. 3. Kodin ja koulun yhteistyö on saanut uusia toimintamuotoja. 4. Kodin ja koulun yhteistyössä koulun vanhempainryhmien merkitys ja niiden toiminnan kehittäminen on lisääntynyt. 5. Kodin ja koulun yhteistyö on muuttunut vuorovaikutuksellisempaan ja keskustelevampaan suuntaan. 6. Tiedonkulku kodin ja koulun yhteistyön välillä on kehittynyt myönteisempään suuntaan. 7.5 Kasvatustietoisuuden lisääminen Kasvatustietoisuuteen ja -vastuuseen Meidän Jykä kiinnitti huomiota järjestämällä koulutuksia ja seminaareja, olemalla mukana uusien kehittämishankkeiden käynnistämisessä, verkostoitumalla sekä tekemällä yhteistyötä. Edellä mainittujen keinojen avulla Jykän esille nostamat teemat arvioitiin ajankohtaisiksi ja tärkeiksi. Meidän Jykä - kasvatusyhteistyön teemat 29

1. Lapset, nuoret ja päihteiden käyttö 2. Työn ja perheen yhteensovittaminen 3. Lasten ja nuorten ravitsemus ja ravitsemuskasvatus 4. Lasten ja nuorten näpistelyyn liittyvä varhaisen puuttumisen malli 5. Lasten ja nuorten ohjaaminen ottamaan vastuuta omista teoistaan 6. Perheiden verkostoituminen ja tästä yhteistyöstä nousevat voimavarat 7. Vanhempien ja perheiden kanssa tehtävä yhteistyö ja kasvatuskumppanuus 8. Lasten ja nuorten lähialueella tapahtuva kasvatusyhteistyö 9. Lasten ja aikuisten vuorovaikutustaitojen syventäminen 10. Lasten ja nuorten turvataitokasvatus "Hanke on vaikuttanut päihteettömän nuoruuden sekä vanhempien osallisuuden vahvistamiseen Jyväskylässä. Erityisesti jälkimmäinen tuntuu juurtuneen hyvin alueen perhetoimintaan." "Oletan, että idea vanhempien kasvastusvastuusta ja yhteistyöstä ammattilaisten ja vanhempien välillä on tullut hankkeen myötä entistä tutummaksi." Hankeen myötä käynnistyneiden projektien, kuten päivähoidon ravitsemuskasvatushankkeen, School's out -tapahtumien, näpistelyyn puuttumisen yhteistyötapojen ja Nuorten osallisuushankkeen, koettiin tunnistaneen ja huomioineen ruohonjuuritasolla toimivien työntekijöiden kasvatustietoisuuteen liittyviä ajankohtaisia tarpeita. Hankkeen laajuus toi esille myös epäselvyyksiä toiminnan sisällöistä ja kasvatustietoisuuden ja -vastuun teemojen rajauksista. Kasvatukseen voidaan nähdä kuluvan melkein jokaisen lasten ja nuorten elämässä vaikuttavan asian, ja tämän vuoksi hankkeessa toimijoiden oli vaikeaa löytää Jykän "ydinteemoja". "Hanke on alun alkaenkin ollut laaja ja laajalle alueelle sijoittunut. Tavoitteet olisivat kukin olleet oman hankkeen arvoisia. Alussa ehkä olisi pitänyt käydä laajempi keskustelu, mikä on Jykää ja mikä ei. Kaikki ei voi olla Jykää, mutta jotkut asiat ovat selvästi olleet Jykän ansiota." 30

8. Pohdinta ja johtopäätökset Aila Koistinen Missä Meidän Milla? Eräässä Meidän Jykän järjestämässä vanhempainillassa kertoivat 9.-luokkalaisen Millan (nimi keksitty) vanhemmat oman tarinansa. Edellisenä syksynä lokakuisena perjantaiiltana Millan ollessa 8. luokalla hän ei tullutkaan kotiin sovittuun aikaan eli kello 23.00. Vanhemmat odottivat, hätääntyivät ja alkoivat miettiä, mistä Millaa alettaisiin etsiä. Äiti ja isä joutuivat huomaamaan, etteivät he juuri tunteneet Millan kavereita ja heidän perheitään. Vanhemmilla ei ollut yhtään osoitetta tai puhelinnumeroa, johon soittaa. Ainoa taho, josta he osasivat hakea apua, oli poliisi. Millan äiti ja isä totesivat, että jos he voisivat palata ajassa 15 vuotta taaksepäin, he toimisivat nyt toisin. He lähtisivät rakentamaan yhteisöllisyyden verkkoa voimavaraksi ja tueksi perheen arjen ympärille heti Millan synnyttyä. Verkkoa kudottaisiin jo neuvola-ajoista lähtien. Vauvaperheen arjesta alkaen he itse asiassa olivatkin kaivanneet toisia perheitä ympärilleen. Päiväkodissa Milla tutustui lapsiin, joiden kanssa taivallettiin ensin ensimmäiselle luokalle lähikouluun ja myöhemmin 7. luokalle lähellä olevaan yläkouluun. Samanaikaisesti lasten vanhemmat olisivat olleet toisiinsa yhteydessä ja kasvaneet yhdessä lastensa rinnalla. Jos Millan vanhemmilla olisi ollut tällainen ajan mittaan rakennettu yhteistyöverkosto Millan kaverien vanhempien kanssa, heillä olisi ollut tuona lokakuisena perjantai-iltana useampi paikka, josta Millaa olisi voitu kysellä ja etsiä. Tuolla kertaa kaikki kuitenkin päättyi vanhempien mielestä hyvin, ja Milla tuli kotiin, 2 tuntia myöhässä. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyö on ollut hanke, jota kohtaan oli heti alusta lähtien paljon odotuksia ja toiveita. Hankkeen alussa monet kokivat sen haasteet ja tavoitteet yhteiskunnallisesti, kasvatuksellisesti ja eettisesti tärkeinä ja ajankohtaisina. Meidän Jykässä pyrittiin nostamaan esille niitä yhteisöllisyydestä nousevia vahvuuksia ja mahdollisuuksia, jotka voivat rakentaa yllä kerrotun Millan tarinan mukaista kasvatuksellista tukiverkkoa lasten ja nuorten perheiden arkeen. Tutkija Hyyppä (2002) toteaa, että hyvinvointiyhteiskunta syntyy hyvinvoivista yhteisöistä. Tämän perusteella lapsen ja nuoren hyvinvointiin voidaan panostaa 31

huolehtimalla mahdollisimman hyvin niistä yhteisöistä, joissa he viettävät suuren osan ajastaan. Tutkimusprofessori Rimpelän (2002) mukaan suomalaisen lapsen ja nuoren tärkeimpiä kehitysyhteisöjä ovat kodin ja perheen lisäksi päivähoito, koulu, harrastukset ja katu. Näiden lasten ja nuorten kasvuyhteisöjen hyvinvoinnin tukeminen tulisikin olla yksi kasvatusyhteistyön kulmakiviä. Niissä kohtaavat lapset, nuoret, työntekijät, vanhemmat ja kokonaiset perheet. Kodin ulkopuolella olevasta kasvuyhteisöstä, kuten päiväkodin lapsiryhmästä tai koululuokasta, voi muodostua se afrikkalainen kylä, jolla on mahdollisuuksia kasvattaa ja kasvaa perheitä tukeviksi ja voimaannuttaviksi yhteisöiksi. Vanhempien tukemisessa korostetaan yhä enemmän vertaistoimintaa: perheiden yhdessäoloa, vanhempien vertaisryhmiä ja vanhemmuuden kokemusten jakamista. Tämä tarve nousee esille Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisusta Lapsille sopiva Suomi (2005). Vertaisryhmissä vanhemmat ovat avuksi toisilleen lapsen kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä sekä arkisissa pulmatilanteissa. Ryhmissä syntyvät ystävyyssuhteet voivat muodostua lapsen ja nuoren kehityksen kannalta tärkeiksi tulevina vuosina. (Lapsille sopiva Suomi, 21.) Mitä nuorempina lapset näkevät sen, että yhdenkään perheen ei tarvitse elää arkeaan ja jakaa ilojaan ja surujaan yksin, he saavat osakseen yhteisöllisyyttä ja vanhemmuutta ja oppivat sitä omaa vanhemmuuttaan varten. Samalla lapset ja nuoret kokevat yhteisöllisyydestä nousevaa vanhemmuutta sekä vapauden että vastuun näkökulmasta: koululuokan perheiden kanssa voidaan lähteä esimerkiksi yhteiselle vaellukselle, mutta toisaalta taas luokan vanhempien kesken voidaan sopia nuorten yhteisistä kotiintuloajoista. Meidän Jykän toiminnan aikana on tullut selvästi esille se, että keskustelua ja herättelyä vanhempien ja kasvattajien verkostoitumisesta sekä kumppanuudesta tarvitaan. Kasvatusyhteistyö ja -kumppanuus edellyttää riittävän yhteistä arvopohjaa ja yhteisesti sovittavia käytänteitä. Pitkäjänteistä yhteistyötä ei myöskään synny, ellei sitä tueta yhteistoimintaa tukevilla rakenteilla ja sopimuksilla. 32

Lähteet Helminen, M.-L. & Iso-Heinniemi, M. 1999. Vanhemmuuden roolikartta. Käyttäjän opas. Suomen Kuntaliitto. Hyyppä, M. T. 2002. Elinvoimaa yhteisöistä. Sosiaalinen pääoma ja terveys. Jyväskylä: PS-kustannus. Jyväskylän sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen julkaisuja.1/2005. Näkökulmia lasten ja nuorten hyvinvointiin. Selonteko hyvinvoinnin tilanteesta Jyväskylässä 2004. Launonen, Pohjola & Holma. 2004. Kodin ja koulun yhteistyö voimavaraksi. Teoksessa L. Launonen & L. Pulkkinen (toim.) Koulu kasvuyhteisönä (s. 91 111). Juva: WS Bookwell Oy. Rimpelä, M. 2002. Lasten ja nuorten terveen kasvun ja kehityksen tukeminen. Mikä on kunnan peruspalvelujen tehtävä? Ajatuksia kunnan vastuulla olevien lasten ja lapsiperheiden kehitysyhteisöjen ja peruspalveluiden uudistamisesta. http://www.stakes.fi/varttua/tietotori/varhaiskasvatus/rimpela.htm Sosiaali- ja terveysministeriö. 2005. Lapsille sopiva Suomi. YK:n yleiskokouksen lasten erityisistunnon edellyttämä Suomen kansallinen toimintasuunnitelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2005:5. 33

LIITE 1. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön toimintaryhmät Meidän Jykä -kasvatusyhteistyöprojektin suunnittelutyöryhmä keväällä 2000 Harri Nissinen, pj. Leevi Launonen, rehtori Kirsti Laakso, suunnittelija Arja Mönkkönen Marja Larkkonen, tiedottaja Leena Ruuskanen opetusvirasto, Jyväskylän kaupunki Kortepohjan koulu, Jyväskylän kaupunki sosiaali- ja terveyspalvelukeskus, Jyväskylän kaupunki päivähoidonjohtaja, Jyväskylän kaupunki opetusvirasto, Jyväskylän kaupunki tiedottaja, sosiaali- ja terveyspalvelukeskus, Jyväskylän kaupunki Jukka Laukkanen, siht. HYVE-projekti, sosiaali- ja terveyspalvelukeskus, Jyväskylän kaupunki Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön neuvottelukunta 2000 2002 Marja-Leena Viljamaa, pj. Pirkko Selin Veijo Koskinen Terhi Pulli Sakari Möttönen Markku Suortamo Elli Ojaluoto Pekka Sihvonen Anna Rönkä Anna-Liisa Kiiskinen Marjut Katajavuori-Vartiainen Risto Kähkönen Jukka Ruotsalainen Leevi Launonen Aila Koistinen Kirsti Laakso, siht. kaupunginvaltuusto, pj., Jyväskylä kaupunginhallitus, Jyväskylä sosiaali- ja terveyslautakunta, Jyväskylä opetuslautakunta, Jyväskylä johtaja, sosiaali- ja terveyspalvelukeskus, Jyväskylän kaupunki opetustoimenjohtaja, Jyväskylän kaupunki kulttuuritoimenjohtaja, Jyväskylän kaupunki liikuntapalvelukeskus, Jyväskylän kaupunki Jyväskylän yliopisto Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Keski-Suomen piiri Jyväskylän ammattikorkeakoulu nuorisotyön koordinaattori, Jyväskylän kaupunki Jyväskylän kaupunkiseurakunta projektipäällikkö, Meidän Jykä projektityöntekijä, Meidän Jykä suunnittelija, sosiaali- ja terveyspalvelukeskus, Jyväskylän kaupunki Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön neuvottelukunta 2003 2005 Kalevi Olin, pj. kaupunginvaltuusto, pj., Jyväskylä (2003 2004) Henna Virkkunen kaupunginvaltuuston pj., Jyväskylän kaupunki (2005) Pirkko Selin kaupunginhallitus, Jyväskylän kaupunki Raimo Sopo sosiaali- ja terveyslautakunnan pj., Jyväskylän kaupunki Kimmo Suomi opetuslautakunnan pj., Jyväskylän kaupunki Pekka Utriainen sosiaali- ja terveysjohtaja, Jyväskylän kaupunki Markku Suortamo opetustoimenjohtaja, Jyväskylän kaupunki; Meidän Jykän ohjausryhmän pj. Elli Ojaluoto kulttuuritoimenjohtaja, Jyväskylän kaupunki Marja-Leena Oinonen tiedottaja, liikuntatoimi, Jyväskylän kaupunki Pekka Sihvonen liikuntatoimenjohtaja, Jyväskylän kaupunki Marketta Korhonen sosiaalineuvos, Länsi-Suomen lääninhallitus Anna Rönkä professori, varhaiskasvatuksen laitos, Jyväskylän yliopisto Risto Kähkönen nuorisosihteeri, nuorisoasiainkeskus, Jyväskylän kaupunki 34

Sirpa Syrjä-Turpeinen Pentti Vepsäläinen Kari Ström Jyrki Muhonen Jaakko Selin Arja Aroheinä Aila Koistinen Timo Mäkelä Eino Leisimo vs. nuorisotyönjohtaja, Jyväskylän kaupunkiseurakunta toiminnanjohtaja, Jyvälän setlementti ry yksikön johtaja, katu- ja puistotoimi, Jyväskylän kaupunki YAD, Ehkäisevän työn koordinointi -projekti toiminnanjohtaja, Elävä kaupunkikeskusta ry tutkimussihteeri, sosiaali- ja terveyspalvelukeskus, Jyväskylän kaupunki projektipäällikkö, Meidän Jykä -kasvatusyhteistyö projektikoordinaattori, Nuorten osallisuushanke, Jyväskylän kaupunki opetustoimen kehittämispäällikkö, Jyväskylän kaupunki, Nuorten osallisuushankkeen ohjausryhmän pj. Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön ohjausryhmä 2000 2002 Harri Nissinen, pj. Arja Mönkkönen Leevi Launonen Merja Larkkonen (Hilkka Miettinen 1.2.2001 lähtien) Leena Ruuskanen Kirsti Laakso Jukka Laukkanen Aila Koistinen, siht. (1.8.2001 lähtien) Meidän Jykä -kasvatusyhteistyön ohjausryhmä 2003 2005 Markku Suortamo opetustoimenjohtaja, Jyväskylän kaupunki Arja Aroheinä va. suunnittelija, sosiaali- ja terveyspalvelukeskus, Jyväskylän kaupunki Merja Adenius-Jokivuori kasvatustoiminnan ohjaaja, päivähoito, Jyväskylän kaupunki Leevi Launonen erikoistutkija, Jyväskylän yliopisto Aila Koistinen projektipäällikkö, Meidän Jykä -kasvatusyhteistyö, Jyväskylän kaupunki Risto Kähkönen nuorisotyön koordinaattori, Jyväskylän kaupunki Marjut Katajavuori-Vartiainen varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogisen työn lehtori Jyväskylän ammattikorkeakoulu Marja Leppänen lapsityönjohtaja, Jyväskylän kaupunkiseurakunta Jaana Kemppainen perhetalopäällikkö MML:n Keski-Suomen piiri (2003 kesäkuu 2004) Tiina Häkkinen perhetalopäällikkö MML:n Keski-Suomen piiri (elokuu 2004 2005) Eeva-Liisa Tilkanen Halssilan koulun vanhempainneuvosto Nuorten Keski-Suomi Irma Raento terveysneuvonnan koordinaattori, ylihoitaja Jyväskylän kaupunki Aluekoordinaattorit 1.8. 2000 lähtien Kuokkala: Taimo Tokkari, rehtori, Kuokkalan ylä-aste Ansa Leinonen, johtava sosiaalityöntekijä, Kuokkala Raimo Lapiolahti, rehtori, Pohjanlammen koulu Vuodesta 2003 lähtien Kirsi Ruoppila, Pohjanlammen koulu Pirkko Kilpikoski, rehtori, Tikan koulu 35

Keljo ja Ristonmaa: Reijo Moilanen, rehtori, Keljon koulu (Marita Takatalo v. 2003 lähtien) Eeva Salonen, lastentarhanopettaja, Ristonmaan päiväkoti Keljonkangas: Hali Salo-Edwards, vanhempi Riitta Luukkonen, rehtori, Keljonkankaan koulu Vuodesta 2004 lähtien Johanna Moilanen Säynätsalo: Sirpa Jokinen, päiväkodinjohtaja, Juha Saariaho, opettaja, Säynätsalon koulu Keskusta 1 (Cygneaus, Mäki-Matti, Voionmaa): Tamara Eloranta, rehtori, Voionmaan koulu Pentti Vepsäläinen, toiminnanjohtaja, Jyvälän Setlementti ry Vuodesta 2003 lähtien Liisa Räsänen Keskusta 2 (Puistokoulu, Viitaniemi, Tourula): Paula Huovinen, päiväkodinjohtaja, Nisulan päiväkoti Kari Fagerholm, rehtori, Puistokoulu Kypärämäki: Timo Knuuttila, rehtori, Kypärämäen koulu Kortepohja: Leevi Launonen, rehtori, Kortepohjan koulu Lohikoski: Risto Suikkari, rehtori, Lohikosken koulu Tarja Muhonen, päiväkodin johtaja, Kolikkorinteen päiväkoti Merja Jalkanen, vanhempi Huhtasuo: Tuulikki Pulkkinen, rehtori, Huhtasuon koulu Halssila: Meri Lumela, rehtori, Halssilan koulu 36

Kasvatus tulevaisuuteen -hanke. LIITE 2. Kasvatus tulevaisuuteen -hankkeessa kehitettiin yhteisöllisiä ja toimivia kasvatuskäytäntöjä. Kasvatuskäytäntöjen kehittäminen lähti ajatuksesta, että kasvatustehtävä kuuluu koko lapsen lähiyhteisölle, vaikka vanhemmat kantavatkin kasvatuksen päävastuun. Kasvatus tulevaisuuteen on ollut Suomen Kuntaliiton viisivuotinen (2001 2005) kehityshanke. Siihen osallistui 25 pilottikuntaa. Hanke perusta oli Kuntaliiton lapsipoliittisessa ohjelmassa. Hankkeen taustalla on laukaalainen Yhdessä elämään -kasvatusmalli, joka valittiin vuonna 1996 Euroopan perheiden liiton palkinnolla Euroopan parhaaksi kasvatushankkeeksi. Mallia käytettiin hankkeessa vanhempien tukemisen ja aktivoinnin työkaluna. Yhdessä elämään -malli on rekisteröity EU-tavaramerkki. Mallin hyödyntäminen edellyttää lisenssisopimusta Yhdessä elämään Oy:n kanssa. Tavoitteena vanhemmuuden vahvistaminen ja lasten hyvinvointi Kasvatus tulevaisuuteen -hanke pyrki vahvistamaan vanhemmuutta tukemalla vanhempien kasvatustyötä. Tavoitteena oli se, että mahdollisimman monella lapsella olisi mahdollisuus hyvään lapsuuteen. Hankkeen tarkoituksena oli edistää lasten ja nuorten hyvinvointia ja ehkäistä heidän syrjäytymistään. Kasvatus tulevaisuuteen -hanke korosti myös yhteiskunnan päättäjien ja yritysmaailman roolia kasvatusyhteistyön edistämisessä. Yritysmaailma ja päättäjät arvostavat lapsuutta ja vanhempien kasvatustehtävää ja voivat tukea työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Toiminta Kasvatus tulevaisuuteen -pilottikunnat sitoutuivat Yhdessä elämään -työkalun käyttöön virallisesti kunnanhallituksen päätöksellä. Pilottiprojektit tehostivat ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä kaikkien lapsen elinympäristössä vaikuttavien tahojen kanssa. Aikuisia kannustettiin antamaan lapsille aikaansa ja huomioimaan heidät kunnan päätöksenteossa. Yhteisen arvopohjan rakentamisen toivottiin ohjaavan lähiyhteisön kasvatusta. Lähiyhteisönä nähtiin esimerkiksi kodit, koulut, päiväkodit ja perhepäivähoito, kunnan sosiaali-, nuoriso- ja vapaa-aikatoimi, seurakunta ja harrastepiiri, kauppiaat, poliisi, 37