Lasse Hirsjärvi Jonna Turpeinen MIKKELIN HALLITUSTORIN KEHITTÄMINEN Opinnäytetyö Liiketalouden koulutusohjelma Joulukuu 2007
KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 10.12.2007 Tekijä(t) Lasse Hirsjärvi, Jonna Turpeinen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Liiketalouden Koulutusohjelma Nimeke Mikkelin Hallitustorin kehittäminen Tiivistelmä Opinnäytetyössämme on käsitelty Mikkelin Hallitustorin kehittämistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka torikauppiaat itse haluavat toritoimintaa kehittää. Teoreettinen viitekehys käsittelee toiminnan kehittämistä. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään Mikkelin toria sekä toritoimintaa yleisesti. Päätutkimusongelmamme on, kuinka Mikkelin toritoimintaa voidaan kehittää. Tehtävänämme on myös selvittää, kuinka nykyiset torikauppiaat saadaan jatkamaan toimintaansa jatkossakin ja kuinka toria saadaan houkuttelevammaksi myös uusien torikauppiaiden silmissä. Työhön sisältyy kehityskysely, joka toteutettiin Mikkelin Hallitustorilla toimiville torikauppiaille 2.7 16.7.2007 välisenä aikana. Kyselyyn saatiin torikauppailta 45 vastausta, mikä oli vähemmän kuin odotimme. Kyselylomakkeen kysymykset käsittelivät muun muassa torin pysäköintiä, hygieniaa, hintoja, aukioloaikoja sekä yhteistyötä. Lomakkeella oli 34 kysymystä, joista osa oli kvantitatiivisia ja osa kvalitatiivisia. Osaa kvantitatiivisista kysymyksistä oli mahdollista tarkentaa avoimella vastauksella. Avoimilla vastauksilla saimme paremmin esiin torikauppiaiden omat kehitysideat. Mikkelin Hallitustorin tärkeimpiä kehittämiskohteita ovat parkkipaikkojen puute, hygieniatilanne, pankkikortilla maksumahdollisuus sekä yhteistyön ja avoimuuden lisääminen Mikkelin kaupungin kanssa. Kehitystyöhön tulisi saada mukaan kaikki ne sidosryhmät, joita muutokset koskee. Torikauppiaat saadaan parhaiten motivoitumaan muutoksiin, kun heille annetaan avointa informaatiota ja mahdollisuus osallistua muutostyöhön. Toimeksiantajamme, Mikkelin kaupunki, voi käyttää hyödyksi opinnäytetyöstämme saatuja kehitysideoista Mikkelin Hallitustorin kehittämishankkeessa. Asiasanat (avainsanat) Mikkelin Hallitustori, toritoiminta, toiminnan kehittäminen, muutostarve Sivumäärä Kieli URN 84 + liitteet 22 Suomi Huomautus (huomautukset liitteistä) URN:NBN:fi:mamkopinn200774939 Ohjaavan opettajan nimi Leena Korhonen Opinnäytetyön toimeksiantaja Mikkelin kaupunki
DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis 10 December 2007 Author(s) Lasse Hirsjärvi, Jonna Turpeinen Degree programme and option Business Management Name of the bachelor's thesis Developing Mikkeli Market place Abstract This study is about the development work of a market place called Hallitustori in Mikkeli. The aim of the study was to find out how the stall holders of the market place would like to develop the market activities at Hallitustori. The theoretical frame of reference dealt with the improvement of the activities. The theory section dealt with the market place in Mikkeli and market places in general. The main research question was how the market activities should be improved at the marketplace in Mikkeli. The study aimed at finding out what would make the current stall holders carry on their activities at the market in the future, and how the market place could be made more attractive to new stall holders. The results were based on a questionnaire that was distributed to the stall holders at Mikkeli Hallitustori between 2 and 16 July. In all, 45 stall holders answered the questionnaire, which was rather less than expected. Questions on issues such as parking, hygiene, prices, opening hours and cooperation were included. The questionnaire had qualitative and quantitative questions, 34 in total. There was a possibility to specify some of the quantitative questions by open answers. The open answers made it possible to get a better idea of the development ideas of the stall holders. The study showed that the most important development needs are the lack of parking spaces, the hygiene situation, the possibility to use credit cards and the need to increase cooperation and transparency between the city of Mikkeli and the stall holders. All the interest groups influenced by the changes should be involved in the development work. The best way to motivate the stall holders towards change is to give out transparent information and give them an opportunity to take part in the development work. The study was assigned by the city of Mikkeli, which can use the findings in development plan that is being drafted at the moment. Subject headings, (keywords) Mikkelin Hallitustori, market place activities, development of operations, demand of change Pages Language URN 84 p + app. 22 p. Finnish Remarks, notes on appendices URN:NBN:fi:mamkopinn200774939 Tutor Leena Korhonen Bachelor s thesis assigned by City of Mikkeli
SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 TORIKAUPPA... 3 2.1 Torikaupan historia lyhyesti... 3 2.2 Torikauppa nyt... 4 2.3 Mikkelin Hallitustori... 8 2.3.1 Mikkelin torikaupan historia... 8 2.3.2 Mikkelin Hallitustori nykyään... 11 3 TOIMINNAN KEHITTÄMINEN... 13 3.1 Kehittämisen lähtökohdat... 14 3.1.1 Muutostarve... 15 3.1.2 Valmistelu... 16 3.2 Suunnittelu... 19 3.2.1 Tavoitteet ja visio... 21 3.2.2 Organisointi... 23 3.3 Toteutus... 26 3.3.1 Motivointi ja osallistaminen... 27 3.3.2 Ohjaus ja seuranta... 29 3.3.3 Tiedotus ja viestintä... 31 3.3.4 Käytännön muutokset ja koulutus... 33 3.4 Kehitysprojektin viimeistely ja lopetus... 35 3.5 Riskit... 37 4 MIKKELIN HALLITUSTORIN KEHITTÄMISTUTKIMUS... 40 4.1 Toteutus... 40 4.2 Luotettavuus... 43 5 TUTKIMUSTULOKSET... 46 5.1 Vastaajien taustatiedot... 47 5.2 Toiminnan puitteet... 51 5.3 Mikkelin Hallitustorin tulevaisuus... 67 6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET... 74 7 KEHITTÄMISIDEAT... 76
8 PÄÄTÄNTÖ... 79 LÄHTEET... 81 LIITTEET... 84
1 JOHDANTO 1 Mikkelin Hallitustori on käymässä läpi suurta muutosta. Vanhenevat torimyyjät, lisääntyvä kilpailu sekä toimintaympäristön muutokset tekevät toritoiminnan kehittämisestä väistämättä pohtimisen arvoisen asian. Elävän toritoiminnan kannalta on tärkeää, että siellä viihtyvät niin asiakkaat kuin torikauppiaatkin. Työssämme selvitämme, kuinka toritoimintaa sekä torin viihtyisyyttä voidaan kehittää. Valitsimme aiheen, koska mielestämme on mielenkiintoista päästä tutkimaan Mikkelin Hallitustorin kehittämismahdollisuuksia. Lisäksi haluamme mukaan projektiin, jolla on arvoa tulevaisuuttakin ajatellen. Mikkeli ydinkeskusta tulee kehittymään erittäin näkyvästi seuraavien vuosien aikana, jolloin myös Mikkelin Hallitustori tulee olemaan suurena osana elävää keskustaa. Teemme opinnäytetyömme osana Mikkelin Hallitustorin kilpailukyvyn edistämishanketta, jonka tarkoituksena on selvittää keinoja, joiden avulla torin vetovoimaisuutta voidaan parantaa sekä kehittää. Hankkeen toteutuksessa tulee olemaan mukana Mikkelin kaupungin teknisen toimen hallinto, Mikkelin Torikauppiaat Ry sekä Mikkelin ammattikorkeakoulu. Hankkeen tarkoituksena on myös laatia Hallitustorille pitkän ajan kehittämissuunnitelma, johon me opinnäytetyömme avulla pyrimme saamaan varteenotettavia kehittämisideoita. Päätutkimusongelmamme on, kuinka Mikkelin toritoimintaa voidaan kehittää. Tehtävänämme on myös selvittää, kuinka nykyiset torikauppiaat saadaan jatkamaan toimintaansa jatkossakin ja kuinka toria saadaan houkuttelevammaksi myös uusien torikauppiaiden silmissä. Tutkimuksen tavoitteena on antaa kattava kuvaus siitä, millä tavoin torialue saadaan viihtyisämmäksi myyntipaikaksi. Tutkimusongelma tulee vastaamaan siihen, kuinka torikauppiaat itse haluavat toria kehittää ja mitä he ovat valmiita tekemään kehityksen eteen. Työmme tarkoituksena on kertoa, kuinka onnistunut kehittämistyö etenee kohti tavoitettaan. Työ tulee olemaan todella hyödyllinen erityisesti Mikkelin kaupungille ja sen toteuttamalle kehittämishankkeelle.
2 Torin kehittämistä katsotaan työssä erityisesti torikauppiaiden näkökulmasta ja tarkoituksena on, että heidän mielipiteitään kuunnellaan mahdollisimman paljon kehittämistä pohdittaessa. Uskomme, että torikauppiailla tulee olemaan paljon ideoita ja arvokkaita mielipiteitä. Torilla käy vuosittain todella paljon kauppiaita myymässä tuotteitaan, kesällä vakituiset myyjät ja markkinoilla kiertävät torikauppiaat. Tämän takia kaikkien mielipiteiden huomioon ottaminen on mahdotonta näiden resurssien puitteissa. Keskitymme tutkimuksessamme lähinnä vakituisiin myyjiin, jotka kuitenkin täyttävät torin kiertäviä torikauppiaita useammin. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää torikauppiaiden ikärakennetta, tyytyväisyyttä sekä halukkuutta jatkaa torimyyntiä mahdollisen torinalusparkin rakentamisen aikana sekä sen jälkeen. Teoreettinen viitekehys käsittelee yleisesti toiminnan kehittämistä ja sen eri vaiheita. Lisäksi tulemme viitekehyksessä käsittelemään toritoimintaa ja sen kehitystä yleisesti, jolloin saamme viitekehyksen sidottua tutkimuksen empiiriseen osaan. Toiminnan kehittämistä tutkittaessa tulemme käyttämään paljon kirjallisia lähdeteoksia. Lähdeteokset käsittelevät pääasiassa muutosta, kehitysprojekteja sekä kehittämistyön vaikutuksia. Torikauppa-aihetta lähestytään sekä internetin että kirjallisten lähteiden kautta. Empiirinen osa sisältää kyselytutkimuksen, joka tehdään Hallitustorilla toimiville torikauppiaille. Työssä käytetään sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää eli kauppiailta kysellään pääasiassa valmiita kysymyksiä, joihin on olemassa valmiit vastausvaihtoehdot, mutta mukana on myös paljon avoimia kohtia. Kysely suoritettaan torilla heinäkuun alkupuolella, jolloin torilla on paljon kauppiaita myymässä. Suoritamme kyselyn henkilökohtaisesti kiertämällä myyntipaikkoja ja kyselemällä lomakkeella olevat kysymykset. Kyselystä saadut tulokset syötämme SPSS ohjelmaan, jonka avulla pystymme tulkitsemaan vastauksia.
2 TORIKAUPPA 3 Torit ovat tärkeässä asemassa kaupunkien kehittämistä ja uudistamista pohdittaessa. Kaupungit muuttuvat jatkuvasti yhä kiihtyvämmällä vauhdilla, uusia kauppakeskuksia perustetaan ja automarketit valtaavat markkinoita. Muutoksista huolimatta toreilla on merkittävä rooli kaupunkikulttuurin ylläpitäjänä, sillä ne ovat perinteisesti toimineet paikallisten asukkaiden kohtauspaikkoina ja turistien suosittuina vierailukohteina. (Heikkilä & Santasalo 2006, 5) Torit ovat olleet merkittäviä kauppapaikkoja vuosisatojen ajan ja jo silloin se on noudattanut omaa säännöllistä rytmiään. Rakenteellisesti torikauppa ei ole kovinkaan paljoa muuttunut, mutta sen sisältö on kehittynyt aikojen kuluessa. (Heikkilä & Santasalo 2006, 26) Liiketoimintamuodoista torikauppa on maailman vanhin. Torilla tapahtuva liiketoiminta on hyvin perinteistä ostoa ja myyntiä, ja monelle torikauppiaalle torimyynti onkin tärkeä tulonlähde. (Räsänen 1996, 20) Seuraavissa kappaleissa tarkastelemme, kuinka torikauppa yleisesti on aikojen saatossa kehittynyt ja millainen torikaupan tilanne Mikkelin Hallitustorilla on ollut, ja on tänä päivänä. 2.1 Torikaupan historia lyhyesti Toreilla ja torikaupalla on historiallisesti erittäin pitkät juuret myös Suomessa. Jo 1600-luvulla torit toimivat kaupunkien keskuksina niin hallinnollisesti kuin kaupallisestikin. Tähän aikaan markkinat tärkeimpänä kaupankäyntimuotona korostuivat paikallisten toripäivien lisäksi. Tämä teki toreista jo tuolloin merkittäviä kauppapaikkoja. (Heikkilä & Santasalo 2006, 8) Kaupankäynti toreilla alkoi kehittyä, kun kerran kuussa pidettävien markkinoiden välipäiville syntyi pienempää torikauppaa. Tuolloin kauppaa tekivät rikkaat talonpojat, jotka myivät ympäröiviltä maatiloilta ostamiaan elintarvikkeita torien asiakkaille. Tämä antoi tukevan pohjan toriperinteen syntymiselle. (Heikkilä & Santasalo 2006, 10)
4 Kaupankäynnin vapautuessa 1800 -luvulla alkoi torien ympärille muodostua myös kiinteitä myymälöitä. Tästä huolimatta torit onnistuivat säilyttämään vahvan asemansa elintarvikekaupassa ja markkinat erikoistuotekaupassa aina 1960-luvulle asti. Myöhemmin markkinat eivät niinkään enää olleet merkittävä kaupankäyntimuoto ja monet markkinatapahtumat loppuivat asiakkaiden siirtyessä muihin ostospaikkoihin. Markkinoiden menettäessä suosiotaan torit kuitenkin säilyttivät elinkelpoisuutensa elintarvikkeiden myyntikeskuksina. (Heikkilä & Santasalo 2006, 10) Kiinteiden kauppojen laajentaessa valikoimaansa 1960-luvulla markkinat muuttuivat pääasiassa kaupunkitapahtumiksi. Markkina-aikoina toreille tultiin pääasiassa huvittelemaan ja ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Markkinoiden vetovoimaisuutta heikensi ihmisten kasvaneet kulutustottumukset, joita harvoin pidetyt markkinat eivät voineet enää tyydyttää. Samaan aikaan valintamyymälöiden nopea yleistyminen ajoi torimyynnin aseman elintarvikekaupassa huomattavaan laskuun. (Heikkilä & Santasalo 2006, 11) 1900-luvun loppupuoli oli käännekohta erityisesti käyttöesinekaupassa, kun erikoistavaroiden myyntiä alkoivat harjoittaa pääasiassa niihin erikoistuneet myymälät. Tämän johdosta markkinoilla ei ollut enää niin suurta merkitystä erikoistuotteiden välittäjänä. Torikaupalle tuotti myös vaikeuksia vastata kovenevaan hintakilpailuun, jolloin torien suosio laski entisestään. Pikkuhiljaa torit muuttuivat paikoiksi, joista kuluttajat tekivät ainoastaan satunnaisostoksia. (Heikkilä & Santasalo 2006, 11) 2.2 Torikauppa nyt Suomessa on tällä hetkellä noin 400 toiminnassa olevaa kauppatoria. Tänä päivänä torit tarjoavat elämyksiä niin paikallisille asukkaille kuin matkailijoillekin. (Kauppiaan ABC-opas 2007, 2) Nykypäivänä toritoiminta ei ole niinkään kasvattanut suosiotaan, vaan sitä on pyritty vilkastuttamaan erilaisten kehityshankkeiden kautta. Useimmat Suomen toimivista kauppatoreista kukoistavat ainoastaan kesäaikana, jolloin torien toimintaa pyritään tukemaan esimerkiksi erilaisten alueellisten torikiertojen kautta. Tämä tarkoittaa sitä, että samalla alueella toimivat torit pyrkisivät pitämään oman toripäivänsä tiettynä vii-
5 konpäivänä, jolloin sama toistuisi joka viikko niin kesäaikana kuin talvellakin. Näin asiakkaat saisivat luotettavan kuvan siitä, milloin torikauppaa olisi saatavilla. (Kauppiaan ABC-opas 2007, 3) Kauppatorien kaupallinen tarjonta monipuolistuu säännöllisten markkinatapahtumien ansiosta. Tällöin paikallisten torikauppiaiden keskuuteen saapuu kiertäviä markkinakauppiaita myymään tuotteitaan. Markkinakauppiaat eivät yleisesti ottaen ole torikaupanharjoittajia, vaan he ovat itsenäisiä yrittäjiä, jotka kiertävät markkinapaikkoja. Paikallisten torikauppiaiden osallistuminen markkinatapahtumiin on hyvin vaihtelevaa kaupungista riippuen. (Heikkilä & Santasalo 2006, 38) Nykyään markkinoiksi voidaan luokitella erilaisia myyntitilaisuuksia, joiden aihe voi vaihdella näkyvästikin. Yleisimmin markkinoiden ympärille on kehitetty jokin tietty teema. On olemassa esimerkiksi käsityöläis-, kala-, ja maalaismarkkinoita. Tällaisten markkinoiden etuna on niiden keskittynyt toiminta vain tietyille päiville vuodessa. Yleisesti teemamarkkinat ovat erittäin suosittuja asiakkaiden keskuudessa. (Kauppiaan ABC-opas 2007, 6) Toripaikat Toripaikat jakautuvat yleisesti vuosipaikkoihin, jotka on tarkoitettu ympärivuotisille myyjille sekä kuukausipaikkoihin, jotka on tarkoitettu pääasiassa sesonkikauppiaille, joiden myyntiaika käsittää esimerkiksi keväästä syksyyn. Lisäksi toreilta löytyy päiväpaikkoja satunnaisille kauppiaille sekä maalaispaikkoja käsityöläisille ja alkutuottajille. Autopaikat ovat varattuna kauppiaille, jotka myyvät tuotteitaan suoraan autosta. Yleisin myyntipaikkakoko nykyään on 4 x 4 metriä, mutta se voi vaihdella toreittain. (Kauppiaan ABC-opas 2007, 6) Tuotteet Tänä päivänä toreilla myydään pääsääntöisesti kapealle tuotelinjalle suuntautuneita tuotteita, jotka antavat vaihtoehdon teollisille tuotteille. Torikaupat tarjoavat myös mahdollisuuden ostaa tietyn tuottajan tuotteita. Luomu- sekä kotimaisten tuotteiden myynti antaa kauppiaille myös uuden mahdollisuuden, sillä ne tuotteet kasvattavat jatkuvasti suosiotaan. (Heikkilä & Santasalo 2006, 11)
6 Vihannekset sekä juurekset muodostavat torikaupan tärkeimmän myyntiartikkelin. Niitä kaupataan yleensä ympäri vuoden, kun taas marjoja sekä muita kotimaisia tuotteita myydään ainoastaan kesäaikana. Lisäksi kalakauppiaat sekä hedelmäkauppiaat pysyvät kauppatoreilla ympärivuotisesti. Kahvilapalvelut sekä kukkamyynti ovat vakiinnuttaneet myös paikkansa kauppatorien eri myyntiartikkeleissa. Tämän ohella kesäaikana torikauppaa vahvistaa osaltaan myös lisääntynyt kirpputorimyynti. (Heikkilä & Santasalo 2006, 29) Kauppiaat Toreilla on paljon kauppiaita, joiden toiminta poikkeaa toisistaan huomattavan paljon. Joillain kauppiailla on useita myyntipisteitä ja toimintaa ympäri Suomea, kun taas toisille torikauppa on ainoastaan pientä toimintaa muun ohella. Torikauppiaat voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: ammattimaiset torikauppiaat, ammattimaiset markkinakauppiaat sekä osa-aikaiset kauppiaat. Markkinakauppiaita, jotka kiertävät Suomen toreja läpi vuoden, on tällä hetkellä noin 600. Ammattimaisia torikauppiaita on sitä vastoin noin kaksinkertainen määrä. Viime vuosina ammattimaisten kauppiaiden määrä on pysynyt suhteellisen tasaisena. (Kauppiaan ABC-opas 2007, 2) Osa-aikaiset kauppiaat pääsivät mukaan toritoimintaan, kun 1990-luvun alkupuolella uudistettiin toripaikan varauskäytäntöä. Aikaisemmin toripaikat myytiin huutokauppamaisesti, mutta uudistuksen myötä paikkoja oli mahdollista varata ennakkoon. Osaaikaisten torikauppiaiden määrät ovatkin olleet sen jälkeen suosiossa ja heidän määrä on lisääntynyt huomattavasti. Heitä toimii torikaupan parissa tällä hetkellä arviolta 12000-15000. Osa-aikaisiksi kauppiaiksi luetaan sellaiset kauppiaat, jotka toimivat ainoastaan tiettyinä sesonkiaikoina tai suurten tapahtumien aikoina. (Kauppiaan ABCopas 2007, 2) Markkinointi Monilla toreilla markkinointi jää huomattavan pieneen rooliin. Syy vähäiseen markkinointiin löytynee siitä, että vilkasta toria on aikaisemmin pidetty itsestään selvyytenä, jolloin sitä ei ole tarvinnut markkinoida. Sen vuoksi torikauppiaiden keskuuteen ei ole päässyt muodostumaan aktiivista markkinointisuunnittelua. Nykyään torikauppa joutuu kilpailemaan kiinteiden kauppojen kanssa entistä rajummin. Tämän johdosta markkinoinnin tarve on lisääntynyt huomattavasti, jotta asiakkaat eivät häviäisi kiin-
teisiin myymälöihin. Markkinoinnin avulla asiakkaiden luottamus torikauppaa kohtaan saataisiin kohoamaan. (Heikkilä & Santasalo 2006, 42) 7 Markkinoinnista vastaavat yleensä torikauppiaat itse, eikä niinkään torin ylläpitäjät. Monet kauppiaat tiedostavat jo nykyään sen, että asiakkaat eivät tiedä heidän tarjouksistaan ilman näkyvää mainontaa. Kauppiaiden kannattaisikin kiinnittää erityisen paljon huomiota siihen, että heidän hintansa ja tuotteensa ovat mahdollisimman selkeästi ja siististi esillä myyntipisteissä. (Kauppiaan ABC-opas 2007, 8) Pysäköinti Pysäköinti on keskeinen osa hyvää toria. On tärkeää, että asiakkaat ja torimyyjät pääsevät sujuvasti ja nopeasti torille. Useissa kylissä ja kaupungissa toripysäköinti on toteutettu siten, että asiakkaat jättävät autonsa katujen varsille, läheisille parkkipaikoille, lähellä olevien liikkeiden pihoille, torialueelle tai pysäköintitaloihin. Isoimmilla toreilla voidaan osaa torin pinta-alasta käyttää pysäköintitilana toriaikanakin. Useilla toreilla pöydistä myyville kauppiaille on järjestetty pysäköintipaikka toripinnalta. (Heikkilä & Santasalo 2006, 42) Useissa suuremmissa kaupungeissa on rakennettu, rakentamassa tai suunnittelemassa parkkipaikkaa torin alle. Torinalusparkki edistää samalla niin toria kuin muutakin keskustan liike-elämää. Huonona puolena maanalaisessa parkkipaikassa on kuitenkin sen korkeat rakennuskustannukset. Korkeita kustannuksia jaetaan usein niin kaupungin kuin keskustan yrittäjienkin kanssa. (Heikkilä & Santasalo 2006, 42) Yleisesti ottaen Suomen torit hiljenevät talviaikoina lähes kokonaan toimien vain pienellä kapasiteetilla. Kesäisin torikauppa on vilkkainta lähes kaikilla kauppatoreillamme, mutta silloinkin se hiljenee jo iltapäivällä, eikä toripalveluita ole enää saatavilla. Tästä johtuen monilla kaupungeilla torien kehittäminen onkin ajankohtainen pohtimisen aihe. (Heikkilä & Santasalo 2006, 16)
2.3 Mikkelin Hallitustori 8 Mikkelin Hallitustori on niin toiminnallisesti kuin maantieteellisestikin koko kaupungin keskus. Mikkelin toria pidetään paikkakuntalaisten kohtaamiskeskuksena, kauppasekä markkinapaikkana, tapahtumien keskuksena ja väljänä kulkureittinä. (Mikkelin Hallitustorin suunnitteluperiaatteet 1998)(Liite 3) Seuraavissa kappaleissa perehdymme Mikkelin torikaupan historiaan sekä sen nykytilaan. 2.3.1 Mikkelin torikaupan historia Ennen 1800-luvun alkupuolta kaupankäynti oli sallittua ainoastaan sille määrätyillä markkinapaikoilla tai muissa erikseen määrätyissä kaupungeissa. Tähän aikaan mikkeliläisten pääasiallisena kaupankäyntipaikkana oli Lappeenranta. Lappeenrannan markkinat 1600-luvulla muodostuivat Saimaan vesistöalueen merkittävimmäksi. (Mikkeli 2007) Mikkelin kirkonkylä sai omat markkinaoikeudet vuonna 1744, jolloin markkinat Mikkelissä alkoivat 8. syyskuuta ja ne kestivät aina Mikonpäivään 29. syyskuuta saakka. Tällaisina markkinat säilyivät noin kymmenen vuoden ajan, jonka jälkeen markkinatapahtumista tuli nelipäiväiset. Tällöin markkinat alkoivat 29. syyskuuta Mikonpäivänä ja päättyivät 2. lokakuuta. (Wirilander 1982, 468) Markkinat säilyivät yksityisinä 1788-luvulle asti, jonka jälkeen saatiin hyvin pian syysmarkkinoiden rinnalle talvimarkkinat. Markkinoiden tullessa avoimeksi kaikille, saatiin toreille entistä enemmän asiakkaita ja torikauppa vilkastui huomattavasti. Talvimarkkinat kestivät syysmarkkinoiden tavoin neljä päivää, jolloin ne alkoivat helmikuun 22.päivänä. 1800-luvun alkupuolella Syysmarkkinoiden kesto pidentyi kahdeksanpäiväiseksi. (Wirilander 1982, 468) Mikkelin kaupungin perustaminen vuonna 1838 ei juuri vaikuttanut markkinoiden perusrakenteeseen. Perustamisasiakirjasta kävi ilmi, että markkinat saivat kestää korkeintaan kolme päivää ja vapaita markkinoita oli kahdesti vuodessa. Vapailla markki-
noilla tarkoitettiin sitä, että kaikkien Suomen kaupunkien kauppiaat sekä kansalaiset saivat käydä kauppaa vapaasti missä tahansa markkinatapahtumassa. (Kuujo 1971, 79) 9 Seuraava tärkeä kehitysaskel Mikkelin markkinatoiminnalle oli niin sanottujen tukkipuotien eli markkinapuotien rakentaminen kaupungin perustamisen aikoihin 1840- luvulla. Markkinapuoteja annettiin vuokralle niin kauppiaille kuin käsityöläisillekin markkinoiden välipäiviksi. Tällöin markkinapuodit sijaitsivat nykyisellä linjaautoasemalla ja markkinoiden aikaan kojut pystytettiin Mikkelin Hallitustorille. (Mikkeli 2007) Nykyinen linja-autoasema toimi Mikkelin Kauppatorina vielä 1870-luvulla, mutta vuonna 1906 torikauppa alkoi siirtyä pääasiassa Mikkelin Hallitustorille. Toritoiminnan Hallitustorille siirtymisestä huolimatta, kauppahalli rakennettiin kuitenkin nykyisen linja-autoaseman kupeeseen. (Mikkeli 2007) Mikkelin markkinoilla suuressa roolissa oli erityisesti hevoskauppa, joka oli vilkkainta talviaikaan. Hevoskaupan ohella markkinoilla käytiin elintarvike- sekä käsityökauppaa. Syysmarkkinat muodostuivat ensisijaisesti vaihtotilaisuuksiksi nautakarjalle. Markkinoilla vieraileville asiakkaille oli tarjolla myös monenlaista huvitusta ja viihdykettä. Mikkelin markkinoilla oli muun muassa sirkusesityksiä, taikureita, eläinnäyttelyitä sekä karusellejä. (Mikkeli 2007) Mikkelin markkinoilla oli paljon myös haittavaikutuksia, sillä ne lisäsivät huomattavasti kaupungin järjestyshäiriöitä. Erityisesti varkaudet, eläinrääkkäys, tappelut ja juopottelu olivat näkyvänä osana markkinatoimintaa. Markkina-aikaan ei kaupungilla ollut tarpeeksi poliiseja pitämään järjestystä yllä, joten heidän avuksi järjestystä ylläpitämään värvättiin myös tavallisia kaupunkilaisia. (Mikkeli 2007) Mikkelin kaupungille markkinat olivat hyvin tuottoisaa aikaa, niistä tuli esimerkiksi suuria vero- ja vuokratuloja. Mikkelin asukkaat saivat muilta paikkakunnilta tulleilta markkinoihin osallistuvilta ihmisiltä tuloja, sillä ulkopaikkakuntalaiset käyttivät paljon rahaa ruokaan ja majoituksiin. (Mikkeli 2007)
10 Yleisesti Mikkelissä ajateltiin markkinoista saatavien hyötyjen olevan haittoja suurempia, näin olleen mikkeliläiset puolsivat markkinatoimintaa. Monet Suomen markkinoista lakkautettiin maakaupan vapautumisen myötä 1800-luvun puolivälin jälkeen. Myös Mikkelissä markkinoiden supistus näkyi siten, että syysmarkkinat loppuivat kokonaan ja kevätmarkkinat lyhenivät kaksipäiväiseksi. Myöhemmin syysmarkkinoiden tilalle tulivat yksittäiset toripäivät. Ennen yksittäisien toripäivien tuloa, ei Mikkelin alueella kauppaa harjoitettu kuin markkina-aikoina. (Mikkeli 2007) Vuonna 1901 markkinat muuttuivat toripäiviksi, vaikka yleisti niitä kutsuttiinkin markkinoiksi. Tähän aikaan torilla oli kuitenkin varsin paljon tavaraa tarjolla, kuten esimerkiksi astioita, kankaita, taljoja ja hevosen valjaita. (Kuujo ym. 1988, 37-38) Kauppa- ja teollisuusministeriö oli sitä mieltä, että markkinoiden tulisi koskea ainoastaan elintarvike- ja kotiteollisuutta sekä maataloustuotteita, joten se kielsi 17.11.1931 maaliskuun markkinoiden ohessa tapahtuvat huvitilaisuudet. Markkinoiden aika ei muuttunut. Ne pidettiin sillä viikolla keskiviikkona tai torstaina mihin maaliskuun 15. päivä kulloinkin osui. Toripäivät pidettiin jokaisen kuukauden ensimmäinen lauantai, poikkeuksena tammikuu, jolloin toripäivät järjestettiin kuukauden toisena lauantaina. Maaliskuussa toripäivät järjestettiin maaliskuun markkinoiden yhteydessä. Joulukuussa toripäivät pidettiin yleensä 21. päivän tienoilla. (Kuujo ym. 1988, 38) Kun toinen maailmansota oli ohi, Mikkelin torilla ei ollut kaupankäyntipaikkoja hevosille. Tämä johti hevoskaupan siirtymiseen torilta katujen varsille ja pikkuhiljaa koko hevoskauppa kuihtui kokonaan pois myös kaduilta. (Mikkeli 2007) Mikkelin Hallitustorin ilme muuttui merkittävästi vuonna 2003, kun Kalervo Kallion veistämä Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin muistopatsas siirrettiin nykyiseltä Marskin aukiolta torin länsireunalle. (Mikkeli 2007)
2.3.2 Mikkelin Hallitustori nykyään 11 Mikkelin Hallitustorilla on vahvat perinteet kaupungin keskipisteenä, jonka vuoksi sitä pyritään uudistamaan entistä vetovoimaisemmaksi erilaisilla kehitystoimenpiteillä. Esimerkiksi mahdollinen torinalusparkin rakentaminen tulee osaltaan muutamaan sekä kehittämään toritoimintaa. (Heikkilä & Santasalo 2006, 16, 24) Vuosipaikan omaavia yrittäjiä Mikkelin Hallitustorilla on noin 70. Vilkkaimpina päivinä torilta voi löytää jopa 150 yrittäjää ja jos mukaan lasketaan välilliset työllisyysvaikutukset, voi myyjiä löytää lähemmäs 300. (Kohtauspaikkana Mikkelin tori 2007) Mikkelin Hallitustorin toritoimintaa sekä torikauppaa säädellään torisäännöillä. Toripaikkoja Mikkelin Hallitustorilla on tarjolla yhden sekä kolmen vuoden sopimuksilla. Näiden lisäksi kauppiaat voivat ostaa päivä- ja kuukausipaikkoja. (Mikkelin Kaupunki 2005, 1) Jotta tori palvelisi asiakkaita mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman reilusti, Mikkelin torikauppiaille on laadittu erilaisia sääntöjä. Sääntöjen tarkoituksena on myös, että kauppiaiden toiminta ei häiritsisi muiden myyntiä, olisi hygieenistä ja ei kuormittaisi liikaa ympäristöä. (Mikkelin kaupunki 2005, 3-4) Mikkelin Hallitustorin sääntöjen mukaan torikauppiaiden on laitettava selkeästi näkyvä nimi omaan myyntipöytäänsä, jotta asiakas pystyy sen tunnistamaan. Kun myyntiaika on päättynyt, kauppiaiden on kuljetettava myyntikalusto ja tuotteet mahdollisimman nopeasti torilta pois. Myyntiajan jälkeen, kauppiailla on tunti aikaa tavaroiden pois viemiseen, mutta auton saa ajaa pakkaamisen takia torille puolta tuntia ennen kuin myyntiaika loppuu. (Mikkelin kaupunki 2005, 3-4) Mikkelissä tori palvelee asiakkaitaan kesäaikana 1.6 30.9 maanantaista lauantaihin 6.30 15.00. Talviaikana lokakuun alusta toukokuun loppuun tori menee kiinni tuntia aikaisemmin. Torikauppiailla on kuitenkin mahdollisuus halutessaan jatkaa torimyyntiään aina kello 18.00 asti. Kuukausimarkkinoiden aikaan tori on avoinna 06.30 15.00 sekä Maalis- ja Mikkomarkkinoiden aikana ensimmäisenä päivänä 6.30 18.00 ja toisena päivänä torimyynti lakkaa kahta tuntia aikaisemmin kello 16.00. (Mikkeli 2007)
12 Suurimman osan Mikkelin Hallitustorin kesämyyntiartikkeleista muodostavat vihannekset ja marjat. Muita mainittavia myyntiartikkeleita torilla ovat kukat ja viljelykasvit, leivonnaiset ja kalakauppa sekä muut sekalaiset tavarat. Kesäkaudella Mikkelin torikauppaa monipuolistaa myös kirpputoritoiminta. Lisäksi Mikkelin torilta on mahdollista löytää useita torikahviloita. Torikahvilatoimintaa on saatavilla jopa 24 tuntia vuorokaudessa. (Heikkilä & Santasalo 2006, 16, 30, 64) Mikkelin Hallitustorilla toripaikkojen vuokraamisesta huolehtii kaupungin palveluksessa oleva torivalvoja. Normaalina kesämyyntiaikana Mikkelin Hallitustorilla yhden myyntiruudun hinta on 10 euroa päivältä ja mikäli kauppias haluaa jäädä myymään torille kello 18.00 asti, on siitä maksettava viisi euroa illalta. Kuukausi- ja teemamarkkinoilla yhden päivän hinnat ovat torialueella 18 euroa ruudulta ja kävelykadun myyntiruutu maksaa 25 euroa. Maalis- ja Mikkomarkkinoille on tarjolla kahden päivän paikkoja, joiden hinta on 55 euroa ruudulta. Pidempiaikaisten paikkojen hinnat vaihtelevat myyntiartikkelista ja myyntipaikasta riippuen. (Mikkeli 2007) (Torihinnat Liite 1) (Toripaikat Liite 2) Mikkelissä kuukausimarkkinat eli suuret toripäivät pidetään joka kuukauden ensimmäisenä arkilauantaina. Suurempia kaksipäiväisiä markkinatapahtumia ovat maaliskuun toisella viikolla olevat Maalismarkkinat sekä lokakuun puolivälin aikoihin pidettävät Mikkomarkkinat. Muita mainittavia markkinapäiviä ovat teemamarkkinapäivät, joita ovat touko-kesäkuunvaihteessa vihermarkkinat, syyskuussa sadonkorjuumarkkinat sekä joulukuussa joululahjamarkkinat. (Mikkelin Kaupunki 2005, 2) Ikääntyvät ja vähentyvät torikauppiaat yhdessä kilpailuympäristön muutoksen kanssa aiheuttavat Mikkelin Hallitustorille painetta toiminnan kehittämiseen. Näin ollen erilaisten kehityshankkeiden kautta pyritään saamaan toria entistä kilpailukykyisemmäksi. (Kohtauspaikkana Mikkelin tori 2007) Yksi mainittavimmista tämän hetken kehittämistoimenpiteistä on Mikkelin Hallitustorin kilpailukyvyn edistäminen hanke, jonka päätarkoituksena on tehdä torille pitkän ajan toiminta- ja kehittämissuunnitelma. Tämän avulla kehitetään torin imagoa, vetovoimaisuutta sekä kilpailukykyä. Tarkoituksena on myös varautua suunnitteilla olevan torinalusparkin mahdolliseen tulemiseen. (Kohtauspaikkana Mikkelin tori 2007)
13 Hankkeen konkreettisia kehittämistoimenpiteitä ovat torikauppiaille järjestettävät koulutustilaisuudet sekä Mikkelin torin oma internet-sivusto. Sivuston tarkoituksena on markkinoida toria asiakkaille sekä toimia tiedonlähteenä kauppiaille. Koulutusten tarkoituksena on lisätä kauppiaiden osaamista ja tietoutta, esimerkiksi hygieniapassin avulla. (Kohtauspaikkana Mikkelin tori 2007) Suurimman muutoksen Mikkelin Hallitustorin kuvaan tuo todennäköisen torinalusparkin rakentaminen. Torin alle mahtuisi paikoitustilaa jopa 700 autolle. Suunnitteilla kuitenkin on, että torin alle tehtäisiin alkuvaiheessa noin 450 autopaikkaa käsittävä parkkipaikka. Parkkipaikan on alustavasti suunniteltu maksavan 11 15 miljoonaa euroa. (Länsi-Savo 2007) Toriparkkia varten on perustettu myös osakeyhtiö, Toriparkki Oy. Yhtiössä osakkaina toimii Mikkelin Kaupunki sekä alueen muita kiinteistöjen omistajia. Yhtiön tarkoituksena on selvittää parhaat ratkaisut toriparkin rakentamisen suhteen siten, että toteutuessaan toriparkki olisi käytännöllinen ja kustannustehokas. Suunnitteilla olevan toriparkin paikoitustilat tulevat palvelemaan lyhytaikaista asiakaspysäköintiä. Tavoitteena on, että toriparkki helpottaisi asiakkaiden ostoksilla käyntiä, lisäisi Mikkelin houkuttelevuutta sekä parantaisi ympärillä olevien yritysten kilpailukykyä. (Kaupunginvaltuusto 2006) 3 TOIMINNAN KEHITTÄMINEN Jotta jatkuvasti muuttuvassa maailmassa voidaan pysyä kilpailukykyisenä, pitää pystyä kehittämään omaa toimintaansa. Tehokas kehittäminen ei tapahdu yleensä itsestään, vaan se vaatii suunnittelua ja päämääriä. Vaikka kehittymistä on tapahduttava jatkuvasti, on joissain tapauksessa muutoksen hallitsemiseksi otettava käyttöön hyvin suunniteltu kehitysprojekti. (Lanning ym.1999, 15) Projektilla tarkoitetaan sitä, että tehtävällä työllä on jo ennalta määritelty selkeä tavoite. Yleensä projekti toteutetaan yritysten normaalin toiminnan ulkopuolella, eri alojen yhteistyönä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että projektille perustetaan erillinen projektityöryhmä eri alojen sidosryhmistä. Projektin tavoite voi olla taloudellinen, toiminnallinen, toteuttava tai toimintaa muuttava. Projektin tavoitetta ja toimintaa ohjataan erilli-
14 sen suunnitelman avulla, toisin sanoen sen kulku on johdettua. Projektin ympärille asetetaan erilaisia ehtoja kuten esimerkiksi aikataulu, joka kertoo sen tarkan alkamisja päättymispäivän. Myös projektin etenemistä seurataan ja kontrolloidaan tavoitteisen savuttamiseksi. (Kettunen 2003, 15) Lanning ym. (1999, 28-29) jaottelee toiminnan kehittämisen neljään vaiheeseen, joihin kuuluvat valmistelu, suunnittelu, toteutus sekä vakiinnuttaminen. Jokainen vaihe jakautuu vielä yhteensä kymmeneen osatekijään, joiden painoarvot projektin edetessä vaihtelevat. Näitä osatekijöitä ovat valmisteluvaiheessa muutostarve ja analysointi sekä keskeiset roolit, suunnitteluvaiheessa painottuvat erityisesti kehitysprojektin visio sekä tavoitteet ja itse projektin suunnittelu ja organisointi. Toteutusvaiheessa osatekijät jakautuvat neljään osaan; motivointi ja osallistaminen, ohjaus ja seuranta, viestintä sekä käytännön koulutus. Viimeisen vaiheen, vakiinnuttamisen, osatekijöinä ovat kehitysprojektin päättäminen sekä lopuksi arviointi. Nämä vaiheet osatekijöineen kuvaavat tyypillisen kehitysprojektin etenemistä. Käsittelemme työssämme toiminnan kehittämistä nimenomaan suunnitelmallisen muutoksen kautta. Tulemme hyödyntämään edellä mainittuja kehitysprojektin vaiheita tulevissa kappaleissamme täydentäen niitä muilla muutosprosessiin kuuluvilla tärkeillä osatekijöillä. Vaiheiden kautta pyrimme määrittelemään kehitysprosessille ominaiset piirteet, jotta muutoksen toteuttaminen olisi mahdollisimman hallittua. 3.1 Kehittämisen lähtökohdat Kehitystyö on eräänlainen projekti, joka vaatii oikeat olosuhteet sekä vakaan pohjan. Hyvän ja suunnitelmallisen kehitysprojektin lähtökohtatekijöinä ovat tahto, kyky ja mahdollisuus kehittää toimintaa. Tämän lisäksi kehitystyö tarvitsee onnistuakseen sopivassa määrin kurinalaisuutta. (Lanning ym.1999, 26) Kehitystyön taustalla on aina lähes poikkeuksetta yleensä tarve muuttaa tiettyä toimintaa. Muutostarpeen takaa voi löytyä esimerkiksi toimintaympäristön muutos, liiketoiminnan huono tulos tai muu vastaava tekijä. Yleisesti ottaen muutostarpeen taustalla on aina yleensä ulkopuolella tapahtuvien kilpailutilanteiden muutokset sekä yhteisön vaatimukset sekä tarpeet. (Lanning ym. 1999,32)
15 Lähtökohtana kehitysprojektin onnistumiselle toimivuudelle on tarkoituksenmukaisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että onnistuneella kehitysprojektilla tulee olla tehokas ja osaava johtoryhmä. Kehitysprojektin edetessä sekä vaativuuden lisääntyessä tulee johtoryhmän roolista entistä korostuneempi. (Virkki & Somermeri 1997, 4) Alettaessa miettiä toiminnan kehittämistä tulisi selvittää mitä asioita halutaan muuttaa. Toisin sanoen tunnistetaan tosiasiat ja määritellään sen pohjalta muutostarve sekä valmistellaan kehitysprojektin runko. (Lanning ym. 1999, 33) 3.1.1 Muutostarve Kehitysprojekti tulisi pystyä selittämään mahdollisimman yksiselitteisesti, lyhyesti ja selkeästi (Virkki & Somermeri 1997, 37). Muutostarpeen huomaaminen on yksi tärkeimmistä osista koko kehitysprojektia, sillä se kertoo miksi kehitystyöhön ryhdytään ja se antaa motivaatiota kehitystyön osallisille. Muutostarve syntyy siitä, että tämän hetkinen toimintamalli ja suorituskyky eivät ole kilpailutilanteen vaatimalla tasolla. (Lanning ym. 1999, 32) Kehitysprojektin pohjana oleva muutostarve ei yksistään ole riittävä, vaan tarve on myös ymmärrettävä siinä mukana olevien ihmisten taholta. Lisäksi heille on painotettava muutoksesta syntyviä mahdollisuuksia ja etuja. Jo projektin alusta asti on tärkeää saada kaikki muutoksen mukanaolijat ymmärtämään muutostarve samalla tavalla. (Lanning ym. 1999, 33) Kun muutostarvetta arvioidaan, olisi nykytilaa hyvä tutkia mahdollisimman kaukaa, jotta saataisiin laaja kokonaiskuva yleistilanteesta. Mikäli nykytilannetta ei tunneta kunnolla, on muutostarpeen tunnistaminen hankalaa. Sen vuoksi on oleellista, että muutostarpeen taustalle laaditaan mahdollisimman tarkka analyysi toiminnasta (Hätönen 2000, 9) Saralan (2000, 20-21) mukaan muutostarve voi olla peräisin monesta eri lähteestä. Yksi mahdollisuus on, että muutostarve tulee suoraan johdolta. Toinen tapa muutostarpeen havaitsemiseen on, että työntekijät havaitsevat tarpeen ja ilmoittavat siitä eteenpäin johdolle. On myös mahdollista, että muutostarve huomataan samanaikaisesti
16 niin johdon kuin työntekijöidenkin toimesta. Vaikein tilanne organisaatiolle on silloin, kun muutostarve ei ole näkyvä sen enempää johdolle, kuin työntekijöillekään. Tällaisten tilanteiden varalta organisaation on aika-ajoin hyvä turvautua ulkopuolisten konsulttien apuun. Kun muutostarvetta esitetään muutoksessa mukana oleville ihmisille, olisivat asiat osattava esittää heille mahdollisimman käytännönläheisesti. Mikäli henkilö kokee esitetyt asiat vaikeiksi tai ei ymmärrä käsitteitä, niin hänen on vaikea alkaa toteuttamaan itse muutosta. Tämän vuoksi olisikin hyvä, että muutostarpeen määrittelyssä lähdettäisiin liikkeelle mahdollisimman ylhäältä ja siirryttäisiin sieltä portaittain kohti käytännön toimintaa. (Lanning ym. 1999, 37) Joissain tilanteissa muutokset voivat olla ajankohtaisia, vaikka enemmistö henkilöistä, joita muutos koskee, olisikin tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Tällöin on tärkeää, että muutostarve nähdään mahdollisimman positiivisessa valossa. (Lanning ym. 1999, 33) 3.1.2 Valmistelu Ennen kehitysprojektin aloittamista on erittäin tärkeää tehdä tarpeeksi laajat taustaselvitykset toiminnasta. Esitöiden avulla saadaan selville markkinoiden laajuus sekä vaikutuspiiri. Toimivilla taustaselvitystiedoilla saadaan myös projektin tavoitteet realistisiksi ja aidoiksi, sekä saadaan tarvittavat pohjatiedot ennen itse kehitysprojektin suunnittelun aloittamista. (Rissanen 2002, 74) Taustaselvityksiä tehtäessä on otettava huomioon, että tutkitaan kehitysprojektin kannalta mahdollisimman hyödyllisiä lähteitä, jotta vältytään resurssien ja ajan haaskaamiselta. On tärkeää, että esityöt on suunnitelmallisesti tehty ja ne palvelevat kehitysprojektia. (Rissanen 2002, 74) Projektin kannalta huolellinen taustaselvitys on hyödyllinen, sillä sen avulla saadaan selville nykyisen kehityshankkeen asema suhteessa aikaisempiin kehityshankkeisiin. Kun tiedetään nykyisen kehitysprojektin asema, voidaan aikaisempien kehityshankkeiden kokemuksia ja tuloksia käyttää hyödyksi uudessa kehitysprojektissa. Tämän
17 vuoksi onnistuneen kehityshankkeen edellytys on huolella ennakkoon tehty taustaselvitys, jonka pohjalta kehityshankkeen toteutus on vakaalla pohjalla. (Rissanen 2002, 76) Esiselvitysten avulla voidaan syventää alustavia suunnitelmia sekä ennustaa, onko kehitysprojekti taloudellisesti kannattava ja onko sen onnistuminen mahdollista. Näiden tietojen pohjalta voidaan tehdä päätös, toteutetaanko muutosprojekti vai ei. (Lööw 2002, 55) Mikäli tiedetään muutosprojektin tarpeellisuus, mutta ei tiedetä mitä olisi tarpeen muuttaa, on kehityshankkeen kohdetta syytä arvioida erilaisten analyysien avulla. Analysointi on johtopäätösten tekoa, olemassa olevien tietojen pohjalta. Usein kehittämisprojekteissa muutoksen kohde kuitenkin tunnetaan liian hyvin, jolloin ongelmien tunnistaminen voi olla vaikeaa. Analysoinnin avulla voidaan havaita ongelmakohdat ja muutos saadaan kohdistettua oikeaan suuntaa. Analysointi tapahtuu usein muun muassa kyselyjä ja haastatteluja tekemällä. (Lanning ym. 1999, 38-40) Rissasen ym. (1996, 65-66) mukaan kehityshankkeen valmisteluvaiheessa voidaan tukeutua erilaisiin kyselymenetelmiin sekä analyyseihin, joilla saadaan kerättyä taustaaineistoa kehityshankeen taustoista. Kyselyillä ja analysoinneilla saadaan tärkeitä tietoja organisaation toiminnasta sekä kehittämisen tarpeista. Tämän lisäksi järjestelmälliset kyselyt voivat antaa myös varteen otettavia uusia ideoita kyselyyn osallistuneilta. Kyselyt voidaan suorittaa henkilöille, joita itse kehitysprojekti koskee, tai kehitysprojektin sidosryhmille. Kyselyn tiedot käsitellään tilastollisin menetelmin, joiden pohjalta saadaan tehtyä kehityshankkeelle toimintasuunnitelma. Kehitysprojekteissa turha kiirehtiminen ei tuo tuloksia, vaikka muutostarve olisikin havaittu. Ennen varsinaisen kehitystyön käynnistämistä kannattaa etsiä todelliset ongelmat tai kehittämiskohteet, joita ryhdytään muuttamaan. Analysoinnista saadut tulokset voivat auttaa kehitysprojektissa mukana olevia ihmisiä motivoitumaan paremmin muutoksen toteuttamiseen ja ymmärtämään miksi muutosta ollaan toteuttamassa. (Lanning ym. 1999, 30-42)
18 Muutokset aiheuttavat usein paljon tunteita ja vastareaktioita. Puolueeton tieto on hyödyksi kun perustellaan nykyisen tilanteen ongelmia erityisesti kehitysprojektin vastustajille. Analysoinnin avulla saatu tieto voi näissä tapauksissa auttaa kehitystyön etenemistä, sillä se pakottaa asianomaisia näkemään ongelmakohdat, myös silloin kun ne ovat heidän omassa toiminnassa. (Lanning ym. 1999, 42) Lööwin (2002, 56) mukaan kehitysprojektin valmisteluun voidaan käyttää esimerkiksi seuraavanlaisia analyysimenetelmiä, joiden kautta saadaan puolueetonta tietoa kehitysprojektin kulkua ajatellen. Näitä ovat esimerkiksi sidosryhmäanalyysi ja riskianalyysi. Sidosryhmäanalyysi Sidosryhmäanalyysin avulla pyritään selvittämään kehityshankkeen sidosryhmät sekä niiden vaikutus hankkeen onnistumiseen. Analyysin avulla saadaan myös selvitettyä hankkeen tarkoitus, odotukset, pyrkimykset sekä tavoitteet. Sidosryhmäanalyysin kautta pystytään kartoittamaan mitä pitää tehdä ja kuinka kehityshankkeen suunnittelu olisi hyödyllisintä aloittaa. Analyysin tarkoituksena on selvittää hankkeen kannalta hyödyllisimmät ja oikeat pohjatiedot, jotta saadaan aikaan mahdollisimman hyvät tulokset ilman ristiriitoja. (Lööw 2002, 57) Riskianalyysi Ennen kuin kehitysprojekti käynnistyy, on ehdottoman tärkeää, että valmisteluvaiheessa käydään läpi mahdolliset riskitekijät. Näin voidaan ennaltaehkäistä mahdollisia vastoinkäymisiä sekä odottamattomia tilanteita. Riskianalyysivaiheessa kehityshankkeen taustalta selvitetään mahdolliset ongelmia aiheuttavat tekijät sekä selviytymisstrategiat niiden varalle. Toisin sanoen, tässä vaiheessa tarkoituksena on vähentää kehityshankeen riskit minimitasolle. Yleisimpiä kehityshankkeissa esiintyviä ongelmia voivat olla aikataulujen pitävyys, resurssien puute, yhteistyökumppaneiden katoaminen kesken hankkeen sekä muuttuva lainsäädäntö. (Lööw 2002, 58) Tehokas analysointi ei tarkastele ainoastaan nykyistä tilannetta, vaan se tarkastelee samalla myös tulevaisuuden näkymiä. Usein nykytilanne voi näyttää hyvältä, mutta tulevaisuuden ongelmilta ummistetaan silmät, ja niihin puututaan vasta kun ongelmat
ovat jo esillä. Tulevaisuuden analysointia tarkastellessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti tuleviin kilpailutekijöihin ja mahdollisuuksiin. (Lanning ym.1999, 43) 19 Taustaselvittelyjä laadittaessa voi tulla vastaan monia ongelmatilanteita. Yksi ongelma voi ilmetä, mikäli taustaselvityksen valmistelija tarkastelee kehitettävää kohdetta ainoastaan oman erityisosaamisensa pohjalta. Tällöin taustaselvityksestä tulee suppea ja puutteellinen. Tämän vuoksi selvityksissä olisi hyvä käyttää yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Toisinaan ongelmaksi saattaa nousta asettajan puolelta liian vähäinen mielenkiinto kehitysprojektin valmistelujen suhteen. Monesti kehitysprojektin ongelmaksi muodostuu se, että valmisteluun käytetään kohtuuttoman paljon aikaa ja resursseja, mutta itse varsinaista kehitystyötä ei saada ollenkaan käyntiin. (Rissanen 2002, 76-77) 3.2 Suunnittelu Kehitysprojektin läpivienti tarvitsee toimiakseen huolellista suunnittelua, jotta muutosten aikaansaaminen on mahdollista. Suunnittelun avulla tarkennetaan käytännöntoimenpiteitä, joita muutoksessa aiotaan toteuttaa. Suunnittelun yhtenä tärkeänä tehtävänä on saada jokainen kehitysprojektissa mukana oleva kehittämään omaa toimintaansa. (Roukala 1998, 70) Kehitysprojektin huolellinen suunnittelu on koko hankkeen kulun kannalta tärkein ohjauskeino. Suunnittelun tarkoituksena on etsiä paras vaihtoehto, kuinka muutos olisi kannattavinta toteuttaa. Sen avulla pyritään saamaan ratkaisu kehitysprojektin päämäärien saavuttamiselle. Hyvä suunnittelu lisää tehokkuutta, hyödyntää sekä ohjaa resursseja, arvioi aikatauluja sekä välttää ylimääräisiä ongelmia. (Lööw 2002, 63) Kehityshankkeen suunnitteluvaiheeseen kuuluu esitöiden ja taustaselvitysten jälkeen projektisuunnitelman laadinta, joka määrittää projektille tavoitteet, visiot, aikataulun, budjetin sekä muut keskeiset toimenpiteet. Se, kuinka tarkka ja laaja suunnitelmasta tehdään, riippuu siitä, kuinka mittava itse kehityshanke tulee olemaan. (Rissanen 2002, 175)
20 Monissa tapauksissa ainoastaan kaavioista ja ranskalaisista viivoista rakentuva suunnitelma voi olla riittävä. Rahoittajien ja johdon vakuuttamiseksi muodollinen ja kirjallinen suunnitelma voi olla parempi, mutta tärkeintä suunnitelmassa on kuitenkin se, että lukija ymmärtää suunnitelman tarkoituksen. On myös tärkeää, että jokainen kehitysprojektin osallinen saa suunnitelmasta selville, mitä muutoksia projekti vaatii tekijän omassa toiminnassaan. (Lanning ym.1999, 146) Lanningin ym. (1999, 147) mukaan kunnollinen projektisuunnitelma on tehty selkeäksi, tiiviiksi ja käytännönläheiseksi. Hyvin tehty projektisuunnitelma antaa projektin osallisille uskoa siihen, että kehitysprojektin johto tietää mihin ollaan pyrkimässä ja miten tavoitteeseen päästään. Hyvä ja toimiva kehityssuunnitelma perustelee hankkeen taustat ja siihen ryhtymisen syyt. Se kertoo myös tavoitteet, joihin projektilla tähdätään sekä menetelmät, joita aiotaan käyttää tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelmasta ei tule myöskään unohtaa resurssien määrittelyä, eikä vastuunjaon tärkeyttä. Yksi suunnitelman tärkeimmistä osista on aikataulujen arviointi, joissa lasketaan jokaiselle projektin osa-alueelle arvioitu kesto sekä projektin kokonaiskesto. Näiden ohella suunnitelmasta tulisi käydä ilmi myös arvioitu budjetti, eli kuinka paljon projektiin aiotaan käyttää rahaa ja kuinka ne kohdistetaan. Lisäksi hyvä suunnitelma pitää sisällään sen, kuinka tiedotus tullaan järjestämään, ja kuinka projektissa mukana olevat saadaan pidettyä ajan tasalla projektissa tapahtuvista muutoksista. (Lanning ym.1999, 147-148) Rissanen (2002, 177-178) painottaa, että suunnittelun ei tulisi olla itsetarkoitus vaan sen tulisi olla avain onnistuvaan projektitoteutukseen. Suunnitelman tulisi olla tarkoituksen mukainen, jotta se palvelisi kaikkia hankkeen osapuolia. Hyvä suunnitelma motivoi hanketyöhön osallistuvia, sekä se antaa taustaselvityksen siihen, mitä tullaan tekemään. Lisäksi onnistunut suunnittelutyö sekä sen toteuttaminen tarjoaa organisaatioille mahdollisuuden oppimiseen. Joustavuus on yksi toimivan ja hyvän projektisuunnitelman tärkeimmistä arvoista. Joustavuutta tarvitaan eritoten, kun kyseessä on pitkäkestoinen projekti. Suunnitelmaa tehtäessä on pyrittävä ottamaan huomioon ympäristön sekä markkinoiden muutokset sekä itse projektiin vaikuttavat tekniset yksityiskohdat. On myös tärkeää tarkkailla
hankkeen luonnetta jatkuvasti niin, että se vastaa projektin tilaajan sekä asiakkaiden tarpeita ja odotuksia. (Rissanen 2002, 176) 21 3.2.1 Tavoitteet ja visio Ennen itse kehitysprojektin aloittamista on hyvin tärkeää, että suunnitteluvaiheessa määritellään hankkeen tavoitteet sekä visio. Tavoitteiden ja vision asettamisen ja niihin pääsemisen kannalta olisi hyvä, jos kaikki projektityöhön osallistuvat tahot olisivat yhdessä niitä määrittelemässä. On tärkeää, että yrityksen visio sekä strategia on yhteneväinen organisaation tavoitteiden kanssa. Näin voidaan viedä kehitysprojektia oikeaan suuntaan ja kehitysprojektin jälkeinen tavoitetila on se, mitä visiossa kuvattiin. (Lanning ym.1999, 99) Tavoitteet Kehitysprojektin kulkuun ratkaisevasti vaikuttava vaihe on tavoitteiden määrittely. Näin onkin tärkeää, että tavoitteet ovat selkeitä ja suuntaa-antavia. Kuitenkin ennen tavoitteiden asettamista on hyvä selvittää, minkä tyyppinen ja kuinka mittava projektista on tulossa. Tällä tavoin tavoitteet on helpompi asettaa realistisiksi ja mahdollisuudet huomioon ottaen. Todenmukaiset ja oikein asetetut tavoitteet motivoivat myös organisaation jäseniä kehitystyöhön. (Rissanen 2002, 98, 231) Silfverberg (1996, 49-50) jakaa tavoitteet kahteen osaan: pitkän ajan kehitystavoitteisiin sekä suunniteltavan projektin välittömiin tavoitteisiin. Tavoitteiden jakaminen kahteen osaan tulee kysymykseen, kun kyseessä on pitkän tähtäimen kehityssuunnitelma. Lyhytkestoisiin ja pienempiin kehitysprojekteihin riittää ainoastaan kehitystavoitteiden määrittely. Kehitystavoitteilla voidaan määritellä pitkän ajan kehitysmuutoksia, joita varten kehitysprojekti käynnistetään ja joihin sillä pyritään. Suunniteltavan projektin välittömillä tavoitteilla taas tarkoitetaan niitä kehitysmuutoksia, joita tulisi olla näkyvillä heti kunkin projektivaiheen jälkeen. Välittömillä tavoitteilla tarkoitetaan siis projektin edetessä saavutettuja välituloksia. Sujuvasti kulkevan kehitysprojektin kannalta välituloksiin on päästävä, jotta kehitysprojektin varsinaiset tavoitteet on mahdollista saavuttaa. (Silfverberg 1996, 50)
22 Lanningin ym. (1999, 101) mukaan kehitysprojektin tavoitteita asetettaessa on oltava erittäin tarkka liiketoimintaympäristön muutoksista ongelmien välttämiseksi, sillä esimerkiksi pitkäkestoiset kehitysprojektit voivat kestää useitakin vuosia. Kehitysprojektia ei ole mahdollista saada haluttuun päätökseen, jos sen tavoitteita tulee läpikäydä yhä uudelleen ja uudelleen ympäristön muuttuessa. Onnistuneen projektin edellytys onkin, että se saadaan päätökseen niin nopeasti kuin mahdollista, jotta määriteltyihin tavoitteisiin päästäisiin. Kuitenkin projektin tulisi olla tarpeeksi laaja, jolloin saadaan aikaan odotettuja muutoksia. Rissasen (2002, 97) mukaan joissakin tapauksissa ei tavoitteita ole aina mahdollista kuitenkaan asettaa ennen kehityshankkeen aloittamista, vaan projektin tavoitetaso löydetään vasta kehityshankkeen jo ollessa käynnissä. Rissanen (2002, 221) luettelee muutamia yhteisiä piirteitä onnistuneille tavoitteille. Ne on saavutettu ajallisesti lyhyessä ajassa projektin kulun kannalta, sidosryhmät ovat tavoitteisiin tyytyväisiä ja yhdenmukaisia sekä ne on mahdollista saavuttaa määrätietoisin ponnistuksin. Ongelmaksi tavoitteita pohdittaessa saattaa tulla niiden vaikea tunnistettavuus. Pahimmassa tapauksessa pohdituilla tavoitteilla ei ole mitään tekemistä todellisten ongelmien selvittelyssä. Tällöin tavoitteiden määrittelystä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Tavoitteiden määrittely on helpompaa, mikäli kehitysprojektin esityöt on tehty huolella.(rissanen 2002, 446) Visio Kehittämistoimintaa suunniteltaessa sekä sitä aloiteltaessa on hyvä antaa hankkeelle mahdollisimman realistinen visio. Visio kertoo, mikä tai millainen on kehittämistyön suunta. Vision avulla voidaan hahmottaa millainen tulee olemaan organisaation toimintaympäristö tulevaisuudessa, sekä mitkä ovat sen arvot ja toimintatavat. Sen avulla voidaan myös ilmaista kehittämisen suunta ja sen päämäärät. (Lanning ym.1999, 84) Hyvän visioinnin tarkoituksena on saada aikaan tuloksia, jotka tuottavat lisäarvoa organisaatiolle. Sen tehtävänä on kertoa organisaation ja sen toiminnan kehitysalueet kilpailuetua ajatellen. Näin ollen visio luodaankin yleensä kehitysprojektin tueksi ja
23 taustaksi. Jos sitä ei ole, kasvaa projektin epäonnistumisen riski erittäin suureksi. Ilman visiota hanke ei yleensä aja sitä tarkoitusta mihin se on luotu, eikä tavoiteltuja muutoksia ole mahdollista saada aikaan. (Rissanen 2002, 73) Kehitysprojektin onnistumisen ja sen moitteettoman kulun kannalta on erityisen tärkeää, että jokaisella kehitystyöhön osallistuvalla on mahdollisimman yhtenevä käsitys visioista sekä siitä, millainen tulisi olemaan kehityshankkeen jälkeinen organisaatio. Kehitysprojekti vaatii toimiakseen sen, että vision laatimiseen osallistuu mahdollisimman moni organisaation jäsen. (Sarala 2000, 27). Yhteisen vision ansiosta on huomattavasti helpompaa pysyä annetussa aikataulussa sekä osataan määritellä käytettävissä oleva budjetti oikein. Yhtenäisten päämäärien ansioista saadaan motivoitua kehityshankkeeseen osallistuvia, sekä selkeytettyä heidän tulevia työtehtäviä. Vision avulla voidaan myös varmistaa, että kehitystyö menee oikeaan suuntaan. (Lanning ym.1999, 86) Kehitettävä organisaatio sekä kehitysprojektin laajuus vaikuttavat paljolti siihen, mitä visio pitää sisällään ja kuinka se kuvataan. Kehityshankkeen visiota pohdittaessa on otettava huomioon se, että visio tulee tukemaan yrityksen tavoitteita sekä strategisia päätöksiä. On myös tärkeää, että kaikki osalliset ymmärtävät, mitä muutoksia vision avulla pyritään tekemään. (Lanning ym.1999, 88) Visiointivaiheen mahdollisia ongelmia on mahdotonta kokonaan poistaa. Suurimmaksi visiointivaiheen ongelmaksi voi muodostua se, että varsinaisesta kehitystyöstä ei muodostu selkeää projektia. Tällöin visiot muuttuvat jatkuvasti, eikä projektille saada yhtä ja selkeää aihetta. Ongelmia voivat aiheuttaa myös kehitysprojektijäsenten huono asiantuntemus kehitettävästä aiheesta tai ideoiden puute. Ideoiden ja asiantuntemuksen puute aiheuttaa sen, että kehitysprojektilla ei päästä hyvään tulokseen laadullisesti (Rissanen 2002, 445) 3.2.2 Organisointi Organisointivaiheessa määritellään, kuinka kehitysprojektin tulokset saadaan mahdollisimman monipuolisesti ja laajasti saavutettua. Jotta on mahdollista saada koko orga-
24 nisaation kattavat näkyvät tulokset, on kehitysprojektin oltava tarpeeksi mittava ja sen tulisi kattaa mahdollisimman monet organisaatiotasot. Hyvin organisoitu monipuolinen kehitysprojekti vaikuttaa organisaation arvoihin, osaamiseen sekä sen jäsenten ajattelutapaan. (Lanning ym. 1999, 104) Usein mittava kehityshanke voi olla vaikeasti hallittavissa, jolloin organisointivaiheessa tulisikin kiinnittää huomiota erityisesti kehitysprojektin aikatauluun, resurssointiin, budjettiin, projektin ositukseen sekä seurantaan. Näin vältytään turhilta kustannuksilta sekä saadaan tuloksia aikaan sovitussa aikataulussa. (Lanning ym. 1999, 106) Kehitysprojektin organisaation valintaan vaikuttavat kehityshankkeen laajuus sekä projektiin osallistuvien ihmisten määrä. Kun projektihenkilöiden luku- ja työmäärä sekä osallistuvien tahojen joukko suurenee, on kehityshankkeen kannalta oleellista jakaa projekti pienempiin osakokonaisuuksiin. Näin pystytään määrittelemään jokaiselle projektin osalle oma vastuuhenkilö, jolloin mittavampaa kehitysprojektia on huomattavasti helpompaa hallita. (Kettunen 2003, 132) Kehitysprojektin läpivienti ei ole pelkästään johtamista, vaan se tarkoittaa myös tehtävien osittamista hankkeessa mukana olevien jäsenten kesken. Näin ollen organisointivaiheen tärkein vaihe on kehitysprojektin ositus (Rissanen 2002, 226). Ositusvaiheessa projektin osat jaetaan osakokonaisuuksiin sekä määritellään kunkin projektihenkilön yksittäiset tehtävät ja työalueet. Osituksen avulla voidaan varmistaa, että suunnitelmista ei puutu tarvittavia työtehtäviä ja, että projektilla on toimiva resurssi-, aikataulu-, sekä kustannussuunnitelma. Se, kuinka tarpeellinen kehitysprojektin ositus on, riippuu kehitysprojektin laajuudesta. (Lanning ym. 1999, 113) Kehitysprojektin ositus antaa pohjan projektiorganisaatiolle. Sen tehtävänä on varmistaa, ettei kenenkään organisaation jäsenen tehtävä unohdu projektin edetessä. Investointien, sekä uusien resurssien hankinta tulisi kulkea tiettyjen, ennalta sovittujen henkilöiden kautta, jotta vältyttäisiin henkilöstön turhautumiselta sekä aikataulun viivästymiseltä. Yleensä projektiorganisaatioon kuuluu kolme tasoa. Nämä tasot ovat ohjausryhmä, projektipäällikkö sekä kehitysryhmä. (Lanning ym. 1999, 113)
25 Projektipäällikön rooli projektiorganisaatiossa on toimia koko kehitysprojektista vastaavana henkilönä. Hän vastaa siitä, että projekti saadaan onnistuneesti päätökseen niiden tavoitteiden mukaisesti, jotka kehitysprojektin suunnitteluvaiheessa laadittiin. Päällikön tehtävänä on myös seurata projektin kulkua sekä motivoida projektissa mukana olevaa henkilöstöä. Tärkeimmäksi projektipäällikön tehtäväksi muodostuu kuitenkin tiedonkulun varmistaminen projektin edetessä. (Sarala 2000, 42) Ohjausryhmän jäsenet ovat yleensä organisaation ylimpään johtoon kuuluvia henkilöitä. Ohjausryhmän tehtäviin kuuluu huolehtia lisäresursseja, budjettia sekä aikataulua koskevista päätöksistä. Lisäksi se huolehtii siitä, että projekti on suunnitelman sekä annettujen tavoitteiden mukainen. (Sarala 2000, 42) Kehitysryhmä sen sijaan on projektissa se ryhmä, joka vastaa kehitysprojektin toimintatapojen suunnittelusta sekä toteutuksesta. Heidän tehtävänään on testata uusia toimintamalleja sekä ottaa niitä pysyvästi käyttöön perehdyttäen muut organisaation jäsenet toiminnan tuomiin muutoksiin. (Sarala 2000, 42) Onnistunut projektin organisointi vaatii tarkkaa ja toimivaa aikataulusuunnittelua. Aikataulun avulla voidaan seurata projektin kulkua sekä se kertoo, missä vaiheessa mikäkin projektiin liittyvä tehtävä suoritetaan. Sekä sen avulla pystytään seuraamaan yksittäisten tehtävien kestoja. Toimivan aikataulun takaa löytyy yleensä onnistuneesti tehty projektin ositus. Suunniteltaessa projektille sopivaa aikataulua on hyvä tutkia jo aikaisemmin tehtyjä kehitysprojekteja sekä niiden aikatauluja. Kehitysprojektin kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että aikataulusuunnitelma tehtäisiin yhtä aikaa resurssoinnin sekä budjetoinnin kanssa. (Lanning ym. 1999, 121) Toinen erittäin tärkeä tekijä onnistuneen projektin organisoinnissa on resurssien osoittaminen kehitysprojektille. On tärkeää, että osataan arvioida materiaali-, henkilöstö- ja taloudelliset resurssit projektin kannalta oikein. Hyvin usein resurssien määrittelyssä sattuu aliarviointeja. Myös resurssisuunnittelun pohjana toimii hyvin tehty projektin ositus. Näin helpotetaan resurssitarpeiden arviointia sekä saadaan muodostettua kokonaisresurssitarpeita. Määrällisten resurssien määrittelyn lisäksi, täytyy myös määritellä henkilöstöresurssit toimivaksi kokonaisuudeksi. On varmistettava, että kehitystyöhön osallistuvilla henkilöillä on tarpeeksi kykyä ja taitoa toteuttaa muutosprojektia. Tällä
tarkoitetaan sitä, että jokaisella osa-alueella toimii kyseisen alueen tehtäviä hallitsevat ihmiset. (Lanning ym. 1999, 123, 126) 26 Kolmas onnistunutta organisointia vaativa tekijä on kehitysprojektin budjetointi. On tärkeää arvioida kehitysprojektin tuottamat kustannukset tarkoin, sillä yleensä kehitysprojektit halutaan viedä läpi mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Arvioitaessa kehitysprojektin kuluja tulee sille laatia budjetti eli tulo- ja menoarvio. Näin voidaan varmistaa, että projekti todella tulee olemaan kannattava. Budjetin avulla voidaan myös ohjata resurssit halutuille kehitysalueille. (Lanning ym. 1999, 127) 3.3 Toteutus Toteutuksen tarkoituksena on suunniteltujen kehitystoimenpiteiden aloittaminen. Jotta kehityshankkeen epäonnistumiselta vältyttäisiin, on projektin toteutusvaiheen alussa erittäin tärkeää tarkastaa, onko tehty projektisuunnitelma realistinen ja onko onnistunutta tulosta mahdollista saavuttaa. On myös tärkeää ottaa huomioon kaikkien projektisuunnitelman osien yhteensopivuus niiden tavoitteiden kanssa, jotka alkuvaiheessa laadittiin. (Lööw 2002, 88) Ennen kehitysprojektin toteutuksen aloittamista on mietittävä, onko työn- ja vastuunjako selvillä sekä ovatko resurssi- ja aikataulusuunnitelma paikkansapitäviä. Lisäksi tulee huomioida, että jokainen hankkeeseen osallistuva sidosryhmä on perillä tarvitsemistaan tiedoista. Juuri ennen toteutuksen aloittamista, on vielä mahdollista vaikuttaa kehitysprojektin mahdolliseen tulokseen. (Lööw 2002, 88) Kehitysprojektin toteuttamisvaiheessa tärkeitä osa-alueita ovat projektityöryhmän motivointi ja osallistaminen, kehitysprojektin ohjaus ja seuranta, sidosryhmien välillä tapahtuva viestinä sekä projektissa tapahtuvat muutokset ja henkilöstön koulutus. Seuraavissa kappaleissa tarkoituksenamme on selvittää näiden osa-alueiden tärkeimpiä tekijöitä.
3.3.1 Motivointi ja osallistaminen 27 Lanningin ym. (1999, 156) mukaan motivaatio on asia, joka saa ihmiset tekemään jotain. Mikäli työntekijöillä on hyvä motivaatio, he ovat valmiita jatkamaan kehitysprojektia myös vastoinkäymisiä kohdattaessa. Motivoinnin tarkoituksena on saada ihmiset innostuneiksi ja kiinnostuneiksi projektista. Lööwin (2002, 125) mukaan kehitysprojektiin osallistuvilla tulisi olla hyvä motivaatio projektin tekemiseen. Hyvän motivaatiolla varmistetaan aktiivinen osallistuminen kehitysprojektiin. Motivaation luominen kehitysprojektissa edellyttää, että työ on tarpeeksi vaativaa, merkityksellistä ja suunnitelmallista. Tämän lisäksi hyvä työmotivaatio edellyttää, että projektin osalliset voivat nähdä käytännössä, millaisia muutoksia tai tuloksia heidän työpanoksestaan syntyy. Näiden ohella kunnollista motivaatiota ei synny, mikäli kehitysprojektin työntekijä ei koe kehitettävän kohteen arvoja oikeina tai ei ole muutoin tyytyväinen sen toimintaan. Kun osalliset hyväksyvät ja tiedostavat projektin tavoitteet, he myös ovat valmiimpia osallistumaan sen toteutukseen. Kehitysprojektissa mukana olevat ihmiset on saatava tuntemaan itsensä tärkeäksi osaksi projektia. Tämä onnistuu parhaiten siten, että kaikki kehitysprojektin osalliset tiedostavat oman työpanoksensa merkityksen koko projektin kannalta. Mikäli ihmiset saadaan toimimaan kehitysprojektin tavoitteiden mukaisesti, se johtaa parhaassa tapauksessa siihen, että jokainen osallinen ottaa vastuun kehitysprojektin onnistumisesta. (Lööw 2002, 111) Lööwin (2002, 127-128) mukaan kehitysprojektiin motivoitaessa on otettava huomioon että, työntekijöiden tarpeita on kuunneltava jatkuvasti projektin edetessä. Ihmiset motivoituvat erilaisista asioista, joten on myös tärkeää kuunnella, mikä heitä omasta mielestään parhaiten motivoi ja miten työn tekeminen saadaan mahdollisimman mieleiseksi. Virheistä ei tulisi turhaan rangaista, vaan motivaation säilymisen kannalta toimivin ratkaisu on sallia epäonnistumiset. Lanningin ym.(1999, 159) mukaan motivaatio paranee, mikäli työntekijä saa mahdollisuuden kokea onnistumisen iloa. Tämän vuoksi projektissa mukana olevan tulisi saada onnistumisen iloa päivittäisessä työssä, eikä ainoastaan kehitysprojektin lopussa.
28 Motivoinnissa voidaan hyödyntää myös uhkakuvia. Uhkakuvien avulla työntekijöille kerrotaan organisaatioita uhkaavasta tekijästä, jolloin toiminnan jatkuvuuden kannalta kaikkien työntekijöiden on välttämätöntä toimia kehitysprojektin edellyttämällä tavalla. Vaikka uhkakuvien maalailu voi henkilöstöstä tuntua ahdistavalta, on se kuitenkin erinomainen keino saada työntekijät motivoitumaan. Rissasen (2002, 218) mukaan työhön motivoitumisen taustalla on aina tarpeiden tyydytys. Useissa organisaatioissa motivointi menee monesti sekaisin viihtyvyyden parantamisen kanssa, vaikka todellisuudessa ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Rissasen (2002, 221) mielestä motivaatioon voi vaikuttaa antamalla työntekijöille itsenäistä vastuuta ja tunnustusta. Lisäksi työmotivaatio paranee huomattavasti, mikäli työntekijöillä on mahdollisuus saavuttaa jotain. Viihtyvyyteen motivaation sijasta vaikuttaa Rissasen mukaan organisaation toimintaperiaatteet, palkka, työolosuhteet, ihmissuhteet työpaikalla sekä valvonnan toteutus. Kehitysprojektin realistisuus ja mielenkiintoisuus ovat myös tärkeässä osassa työntekijöitä motivoitaessa, sillä epäuskottavat muutosprojektit koetaan liian paljon vaivaa aiheuttavaksi. Tämän vuoksi kehitysprojekti tulee saada tuntumaan mahdollisimman kiinnostavalta ja ennen kaikkea uskottavalta. (Sarala 2000, 35-36) Uskottavuuteen vaikuttaa erityisen paljon työntekijöiden aikaisemmat kokemukset kehityshankkeista. Mikäli kehitysprojektiin osallinen on aikaisemmin ollut mukana projektissa, joka on jäänyt kesken tai jonka tuloksista ei ole tiedotettu, se antaa huonon lähtökohdan myös uuden projektin uskottavuudelle. Tämän vuoksi on hyvä muistaa se, että mikäli kehitysprojekti ei syystä tai toisesta onnistu, on se silti päätettävä kunnolla ja arvioitava projektin tulokset myös työntekijöille. (Lanning ym. 1999, 164) Jo kehitysprojektin alusta lähtien, on hyvä saada aikaan näkyviä muutoksia, sillä ne pitävät tehokkaasti yllä työntekijöiden motivaatiota. Tämän vuoksi onkin oleellista, että projektin alussa suoritetaan pienempiä tehtäviä, joiden ratkaiseminen on nopeampaa. Vaikka pienet ongelmat alussa saadaankin nopeasti ratkaistua, niin työntekijöille on annettava niistä nopeasti palautetta, jotta he saavat siitä lisää motivaatiota. (Lanning ym. 1999, 166-167)
29 Motivoinnissa kannattaa ottaa huomioon, että yksittäiset työntekijät pohtivat usein omia etujaan. Sen vuoksi onkin tärkeää, että työntekijöille kerrotaan heidän roolinsa kehitysprojektissa ja se, miten muutokset tulevat muuttamaan heidän työtään tulevaisuudessa. Usein kehitysprojektissa mukana oleville riittää se, että he saavat itse kertoa omia tuntemuksiaan koskien projektia. (Lanning ym. 1999, 158-159) Yksi parhaimpia keinoja saada kehitysprojektissa mukana olevat motivoitumaan, on osallistaminen. Osallistamisella tarkoitetaan sitä, että kehittämisen suunnittelussa ja toteutuksessa otetaan osalliseksi ne työntekijät, joiden työntekoon uudet muutokset tulevat jatkossa vaikuttamaan. Tämän vuoksi osallistaminen on erinomainen keino myös kehitysprojektia vastustavien työntekijöiden motivoimiseen. (Sarala 2000, 34) Osallistaminen antaa työntekijöille vapautta päättää omista asioistaan. Kun kehitysprojektin suunnittelussa on ollut mukana myös itse, on sitä huomattavasti vaikeampaa alkaa vastustamaan. Myös itse kehitysprojektin kannalta osallistaminen on hyödyllinen, sillä työntekijät tuntevat usein oman työkenttänsä ongelmat ja mahdollisuudet johtoporrasta paremmin. (Lanning ym. 1999, 172-174) Vaikka osallistuva kehittäminen vaatii alussa paljon aikaa, se maksaa itsensä takaisin toiminnan lähtiessä nopeammin ja sujuvammin käyntiin. Lisäksi organisaatio hyötyy osallistumisesta, kun työntekijöistä tulee oma-aloitteisempia ja joustavampia. Tämän ohella osallistumisella on usein positiivisia vaikutuksia työilmapiiriin ja työtyytyväisyyteen. (Lanning ym. 1999, 175-176) 3.3.2 Ohjaus ja seuranta Kun kehityshanketta pyritään johtamaan tavoitteellisesti, kuuluvat ohjaus ja seuranta oleellisena osana kehitysprojektin sisältöön. Ohjauksen avulla varmistetaan tavoitteiden saavuttaminen sekä saadaan kehitysprojektin kulkuun järjestelmällisyyttä. Säännöllisesti tapahtuvan seurannan ansiosta on mahdollista havaita esimerkiksi aikataulujen tai kustannusten aiheuttamat ongelmatilanteet ajoissa ja ehkäistä niitä. Myös kehitysprojektityöryhmän motivaatiota pyritään seuraamaan seurannan avulla. Näin ollen ohjaus ja seuranta kuuluvatkin projektinhallinnan tärkeimpiin tehtäviin. (Lanning ym. 1999, 189)
30 Projektinohjauksen avuksi on hyvä perustaa erillinen ohjausryhmä, joka seuraa ja ohjaa projektin kulkua. Ohjausryhmän muihin tehtäviin kuuluu budjetin valvominen sekä muutoksien, aikataulujen ja välitavoitteiden hyväksyminen. Tämän lisäksi ohjausryhmä selvittää mahdollisia ongelmatilanteita, tekee päätöksiä ja toimii projektipäällikön tukena kehitysprojektin edetessä. (Kettunen 2003, 153-154) Rissasen (2002, 322) mukaan ohjausryhmän ei tulisi ottaa osaa operatiivisiin päätöksiin, eikä ohjausryhmän tehtäviin kuulu ottaa vastuuta kehitysprojektin edistymisestä. Tärkein tehtävä ohjausryhmällä on varmistaa, että projekti kulkee haluttuun suuntaan. Ohjausryhmän tehtävät ja toimintamallit päätetään yleensä jo projektisuunnitelmassa. Yksi keskeisimmistä ohjausta vaativista projektin osa-alueista on aikatauluissa pysyminen. Vastuu aikataulujen pitävyydestä on ensisijaisesti projektipäälliköllä. Mikäli aikatauluista luistetaan, koko kehitysprojekti viivästyy ja pahimmassa tapauksessa se jää kokonaan keskeneräiseksi. (Lanning ym. 1999, 190) On melkein väistämätöntä, että jossain vaiheessa aikatauluihin tulee muutoksia. Muutoksia aiheuttavat usein ennalta arvaamattomat seikat, joiden selvittäminen on välttämätöntä, ennen kuin projektia voidaan jatkaa. Mikäli aikataulua joudutaan muuttamaan, on sen jälkeen selvitettävä koko kehitysprojektin aikataulu uudestaan. Aikataulua ei pidä muuttaa ilman todella pätevää syytä, sillä yhden tehtävän myöhästymisestä saattaa aiheutua todella suuria viivästymisiä koko projektin näkökulmasta. (Lanning ym. 1999, 190-191) Myös kehitysprojektin kustannusohjaus on oleellinen osa projektin ohjausta ja seurantaa. Pääosa kustannusohjauksesta kohdistuu projektin suunnitteluvaiheeseen. Suunnitteluvaiheessa päätetään noin 70 prosenttia projektin kokonaiskustannuksista. Ainostaan 30 prosenttia kustannuksista päätetään, kun projekti on jo käynnissä. Tämän vuoksi jokaisesta suunnitelmasta on laskettava kustannusarvio, jota verrataan kustannustavoitteisiin. (Pelin 1999, 187) Kustannusseurannan tehtävänä on seurata kustannuksia. Kustannusseurantaa toteutetaan säännöllisellä raportoinnilla, joka kattaa kaikki kustannukset, sisältää mahdollisimman uutta tietoa ja on ohjaavaa. Kustannusraportoinnin avulla saatuja tietoja tar-
kastellaan tietyin väliajoin, jolloin saadaan selville, kuinka hyvin kehitysprojekti pysyy budjetissaan. (Pelin 1999, 199-200) 31 Resurssien hallinnalla on myös keskeinen rooli kehitysprojektin ohjauksessa. Resurssien määrä on jokaisessa kehitysprojektissa rajallinen, ja sen vuoksi se aiheuttaa usein paljon erilaisia ongelmia. Yleisimpiä resursseja kehitysprojekteissa ovat raaka-aineet, raha, osaaminen, laitteistot ja työntekijät. Mikäli resursseja on liian vähän, voi koko projektin aikataulu viivästyä. (Kettunen 2003, 148) Resurssisuunnittelun tavoitteena on jakaa tärkeimpien resurssien kuormitusta kehitysprojektin eri tehtävissä, vähentää resursseista aiheutuvia kustannuksia ja varmistaa, että resursseja on saatavilla projektin aikataulun vaatimiin aikoihin. Tämän vuoksi toimiva resurssiohjaus on myös omalta osaltaan vastuussa kehitysprojektin aikataulujen pitämisestä. (Pelin 1999, 165-166) 3.3.3 Tiedotus ja viestintä Onnistuneeseen kehitysprojektiin kuuluu olennaisena osana projektissa mukana olevien jäsenten välinen viestintä sekä tiedottaminen. On tärkeää, että tiedottaminen kulkee jokaisen mukana olevan sidosryhmän kautta ja on jatkuvaa koko projektin ajan. (Litke & Kunow 2004, 104) Kehityshankkeessa mukana olevat projektityöryhmän jäsenet ovat yleensä projektissa mukana monelta eri organisaatiotasolta. Näin ollen kehitysprojektin yhteisiin tavoitteisiin pääseminen edellyttää toimivia yhteistyötaitoja sekä tiedottamisen toimivuutta. Toimivalla projektilla tulee olla projektipäällikkö, joka vastaa sisäisestä viestinnästä sekä sen suunnittelusta. (Rissanen 2002, 373) Projektipäällikön rooli kehitysprojektin tiedottajana on erittäin keskeinen. Hänen tehtävänä on välittää tietoa kehitysprojektin eri sidosryhmien sekä verkostojen kesken. Projektipäällikkö pitää projektityöryhmän jäsenet ajan tasalla sekä tiedottaa eteenpäin johtotasolta saamiaan päätöksiä. (Pelin 1999, 296)
32 Projektiviestinnän tarkoituksena on tiedottaa kehitysprojektissa mukana oleville sidosryhmille projektin kulusta sekä pitää heidät yleisesti ajan tasalla tapahtumista. Tiedottamisella pyritään saamaan projektityöryhmän jäsenet toimimaan tavoitteiden saavuttamiseksi. (Rissanen 2002, 374) Projektiviestinnän painopisteet vaihtelevat kehitysprojektin kuluessa eri asioihin. On mahdollista aloittaa viestintä jo ennen hankkeen aloittamista. Tällöin viestintä keskittyy pääasiassa mainontaan. Myös ennakoiva viestintä ennen kehitysprojektin aloittamista on hyvin yleistä. Ennakoiva viestintä pitää sisällään henkilöstö- sekä asiakastyytyväisyystutkimuksia. Ennakoivan viestinnän tarkoituksena on herätellä eri sidosryhmien kehittämisintoa etukäteen. On tärkeää saada organisaation jäsenet ymmärtämään kehitysprojektin perimmäinen tarkoitus, mitä se koskee, sekä mitä tavoitteita sillä pyritään saavuttamaan. (Lanning ym. 1999, 221) Kun kehitysprojektia aloitellaan, pyritään viestinnällä selvittämään tavoitteita esimerkiksi erilaisia keskusteluja sekä uutisointia apuna käyttäen. Tässä vaiheessa tiedottaminen projektisuunnitelman tulevista vaiheista on erittäin tärkeässä osassa. Kehitysprojektin alussa viestinnän avulla pyritään selkeyttämään organisaation jäsenten vastuualueet sekä se, kuinka kokousten ja aikataulujen suunnittelu tulee tapahtumaan. Lisäksi organisaation jäsenten on tärkeä tietää, kuinka kehitysprojektin kuluessa muu tiedottamien hoidetaan. (Rissanen 2002, 376) Kehitysprojektin toteutusvaiheessa on oleellista tiedottaa sidosryhmiä jatkuvasti ja säännöllisesti. Tällöin tärkeimpiä tiedottamisen aiheita ovat ajankohtaisista asioista sekä muutoksista tiedottaminen, saavutuksista tiedottaminen sekä budjettiseuranta. Toteutusvaiheessa on erittäin tärkeää, että projektin eri verkostot pysyvät ajan tasalla projektitilanteesta. (Rissanen 2002, 376) Kun kehityshanke on päättymisvaiheessa tärkeimmät viestintään liittyvät asiat koskevat loppuraportointia sekä siitä tiedottamiseen sidosryhmille. Lisäksi loppuvaiheeseen kuuluu talousseuranta, tulosten uutisointi sekä hankkeen päättymisen jälkeisten kiitosten sekä palautteiden esittäminen. (Rissanen 2002, 376)
33 Osana kehityshankkeen projektiviestintää ovat yhtälailla viralliset ja epäviralliset viestintäkanavat. Virallisia viestintäkanavia ovat esimerkiksi kirjalliset tiedotteet, projektikatsaukset ja osastopalaverit. Keskeisimpiä näistä ovat yleiset tiedotustilaisuudet sekä projektikatsaukset. Näitä tulee muistaa pitää läpi koko projektin. Epävirallisiin viestintäkanaviin kuuluvat muun muassa organisaation jäsenten vapaamuotoiset tilaisuudet, taukokeskustelut, henkilökohtainen viestintä sekä puskaradio. Epäviralliset viestintäkanavat ovat hyviä yhteishengen luojia projektityöhön osallistuvien henkilöiden välillä, sekä ne kasvattavat luottamusta itse projektiin. (Lanning ym. 1999, 224) Yksi käytetyimmistä projektiviestinnän keinoista on sähköposti. Sen toimivuuden kannalta on oleellista, että suurimmalla osalla organisaation jäsenistä on käytössään internet sekä toimiva sähköpostiosoite. Projektihenkilöstön keskinäistä viestintää auttavat erilaiset projektitietokannat sekä tietoverkot. Tämä edellyttää kuitenkin niiden ajan tasalla pitämistä sekä tietokantojen päivittämistä. (Lanning ym. 1999, 226-227) Oleellisena osana kehitysprojektin viestintää on monipuolinen palaute, jonka avulla kehitysprojektia voidaan ohjata haluttuun suuntaan. Tämän lisäksi palaute on tehokas motivoinnin väline. Kehitysprojektissa sekä negatiivisen että positiivisen palautteen olisi hyvä olla aina perusteltua. Palaute on turhaa, mikäli arvosteltavaa asiaa ei ole mahdollista muuttaa. (Lööw 2002, 121) 3.3.4 Käytännön muutokset ja koulutus Kehitysprojektin aiheuttamat käytännön muutokset tarvitsevat aina rinnalleen koulutusta. Koulutus onkin yksi kehitysprojektin toteuttamisen osista. Sen tehtävänä on omaksuttaa projektin sidosryhmille sekä organisaation jäsenille uudet toimintatavat sekä tulevat muutokset. (Roukala 1998, 227) Jokainen pitkäkestoinen kehitysprojekti kokee edetessään tilanteita, jolloin tavoitteiden mukaisia suunnitelmia joudutaan muuttamaan. Tällaisia muutoksia kutsutaan käytännön muutoksiksi, jotka tapahtuvat yleensä väistämättä kehitysprojektin edetessä. (Kettunen 2003, 149)
34 Yleisin muutos tapahtuu hyvin usein projektin tilaajan toimesta, jolloin hän saa uusia ideoita ja toiveita kehitystoimintaan. Tällöin yleensä vaaditaan muutoksia kehitysprojektin lopputulokseen. Toinen olennainen muutos liittyy projektiympäristöön ja sen tavoitteiden muutoksiin. Näihin muutoksiin vaikuttavat teknologian nopea kehittyminen, uudet yrityskaupat sekä uudet kilpailijat. Lisäksi käytännön muutoksia voivat aiheuttaa puutteet ja suunnitteluvirheet alkuperäisissä suunnitelmissa. Etenkin pidempikestoisten kehitysprojektien alkuperäisiin suunnitelmiin on hyvin hankala löytää kaikkia tarvittavia yksityiskohtia. Myös resurssien vaihtuvuus on yksi merkittävä käytännön muutos. Hyvin usein esimerkiksi projektihenkilöstö, raaka-aineiden määrä tai koneet vaihtuvat projektin etenemisen aikana, jolloin nämä kaikki vaikuttavat heikentävästi projektin aikataulutusta tai etenemistä täydellä kapasiteetilla. (Kettunen 2003, 150) Kuten jo aikaisemmin kävi ilmi, käytännön muutokset tuovat mukanaan aina uuden oppimista sekä siihen liittyvää koulutusta. Sen tavoitteena on kasvattaa henkilöstön motivaatiotasoa sekä muutoshalukkuutta. On erittäin oleellista, että koulutus tapahtuu oikeaan aikaan, oikeille ihmisille. Näin pystytään parhaiten vaikuttamaan muutoksiin asenteissa, toimintatavoissa sekä kehitysprojektin tuloksessa. (Lanning ym. 1999, 276) Onnistunut koulutus luo projektityöryhmän jäsenille motivaation, jonka perustana on halu toimia uudella tavalla, uuden tekniikan mukaisesti (Roukala 1998, 236). Onnistuneen koulutuksen tehtävänä on myös opettaa projektityöryhmälle uusien menetelmien käyttö sekä uudet tavoitteet ja tulokset. Lisäksi se antaa projektihenkilöstölle ja sen sidosryhmille mahdollisuuden omatoimiseen kehittämiseen. Jotta jokainen organisaation jäsen saataisiin mukaan kehitysprojektin aikana tapahtuvaan kouluttautumiseen, on erittäin tärkeää selvittää uusien toimintatapojen hyödyt ja minkä takia muutokset tulevat tapahtumaan. (Lanning ym. 1999, 277) Kun koulutus on suunniteltu ajoissa ja hyvin, sen avulla on mahdollista reagoida akuutteihin muutostarpeisiin. Koulutusten suunnittelu etukäteen on välttämätöntä, jotta tarvittavat resurssit saadaan varattua ajoissa. Hyvä suunnitelma on myös joustava ja äkillisiä tarpeita vastaava. (Lanning ym. 1999, 280)
3.4 Kehitysprojektin viimeistely ja lopetus 35 Viimeinen tärkeä vaihe, joka useissa kehityshankkeissa jää tekemättä, on kehitysprojektin päättäminen. Vaikka kehitysprojekti päätetään, sen tuomat uudistukset tulisi vakiintua jokapäiväiseen toimintaan. Tämän lisäksi kehitysprojektin päättäminen on välttämätöntä, mikäli tuloksia halutaan arvioida tai halutaan aloittaa uusien jatkokehitysprojektien suunnittelu. (Sarala 2000, 57) Vakiinnuttamisen on tarkoituksena se, että toiminta ei palaa kehitysprojektia edeltävälle tasolle, vaan uudet tulokset saataisiin toiminnassa mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Uusien käytäntöjen käyttöönottamista voidaan edesauttaa kannustamalla sekä valvomalla kehitystä myös kehitysprojektin päätyttyä. Yksi vakiinnuttamisen päätehtäviä onkin jatkuvan kehitysvalmiuden ylläpito. (Sarala 2000, 48, 58) Saralan (2000, 57-58) mukaan jokaisen kehitysprojektin päättämiseen tulisi kuulua oleellisena osana loppuraportti ja päätöstilaisuus projektissa mukana oleille henkilöille. Loppuraportin tulisi pitää sisällään alkuperäisen muutostarpeen, kehittämisessä ilmenneet haasteet, tavoitteet ja lopulliset tulokset, joita kehitysprojektilla saatiin aikaan. Raportissa voidaan lisäksi mainita ansioituneita kehittäjiä ja tarkastella kuinka kehittäminen tulevaisuudessa onnistuu vielä paremmin. Loppuraportin tarkoituksena on jakaa tietoa projektista seuraavia kehityshankkeita ajatellen, jotta työskentely tapahtuisi entistä tehokkaammin. Siitä on mahdollista seurata, kuinka projekti on onnistunut ajallisesti sekä kuinka resurssisuunnittelu on onnistunut. Loppuraportista voi nähdä myös kehitysprojektin edetessä ilmenneet ongelmatilanteet ja kuinka niistä on selviydytty sekä tarvitaanko projektiin vielä joitain projektin jälkeisiä toimenpiteitä. On myös erittäin tärkeää, että loppuraporttiin kirjataan kaikki kehitystyöhön osallistuneet sekä mitä he ovat projektin aikana tehneet. (Pelin 1999, 392) Kehitysprojektin loppuraportti laaditaan mahdollisimman nopeasti projektin päätyttyä ja sen tekemisestä on vastuussa projektipäällikkö. Loppuraportin tulisi olla tehty niin, että kaikilla kehitysprojektin osallisilla olisi mahdollisuus tutustua siihen, tai vähintään osaan siitä. Mikäli kehitysprojekti on sellainen, että sen tulokset näkyvät vasta
36 pitkän ajan päästä, tulee kehityksen seuranta suunnitella erikseen, eikä pitkittää loppuraportin tekemistä. Loppuraportin tekeminen on tärkeä osa toiminnan kehittämistä, eikä sitä saisi tehdä liian pikaisesti. (Roine 2007) Kehitysprojektin päätösvaiheessa tulee tehdä koko projektista loppuarviointi. Sen tarkoituksena on tarkastella kehitysprojektia kokonaisuutena, eikä pelkästään sillä saavutettuja tuloksia. Arvioinnin avulla saadaan selville, kuinka projekti onnistui tavoitteissaan ja kuinka tehdyssä suunnitelmassa pysyttiin. Lisäksi se kertoo, kuinka tuloksellisia suunnitelmat olivat sekä syntyikö kehitysprojektin kuluessa uusia suunnittelemattomia tuloksia. (Litke & Kunow 2004, 119) Saralan (2000, 53) mukaan loppuraportin tulisi pitää sisällään sen, miten aikatauluarvioissa sekä kustannusarvioissa on pysytty. Lisäksi sen tulisi kertoa, kuinka tavoitteet on saavutettu niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Tämän ohella yleinen tyytyväisyys kehitysprojektin tuloksiin on syytä arvioida. Myös projektissa mukana olleiden kehittämis- ja oppimiskyvyn lisääntymistä on hyvä tarkastella, jotta tulevaisuuden kehitysprojekteissa päästäisiin entistä parempiin tuloksiin. Kehitysprojektin lopullinen arviointi voi olla hankalaa, sillä monissa hankkeissa tulokset näkyvät vasta pitkän ajan päästä projektin päättymisen jälkeen. Toinen arviointia vaikeuttava tekijä ilmenee kehitystyön tekijöiden puutteellisesta kyvystä arvioida omaa työtään puolueettomasti. Tämän vuoksi ulkopuolinen taho on hyvä vaihtoehto projektin tulosten puolueettomassa arvioinnissa. Lopulliset kehitysprojektin tulokset on syytä tarkastella erillisen loppuraportin avulla. (Silfverberg 1996, 25) Kehitysprojektin kuluessa ja sen jälkeen syntyy useita erilaisia dokumentteja. Ne olisikin syytä tallettaa esimerkiksi jatkoprojekteja varten. Myös projektin päätyttyä olisi hyvä laatia erillinen sisäinen dokumentaatio seuraavien projektien sekä projektiorganisaation käyttöön. Siitä tulisi käydä ilmi kehitysprojektin läpivienti sekä sitä koskevat havainnot. Lisäksi se voi pitää sisällään muita seurantaraportteja, kuten esimerkiksi työmääräarvioiden seurantaraportit. Huolellisen dokumentoinnin avulla voidaan vähentää väärinymmärrysten riskiä sekä niistä johtuvia turhia selvityksiä. Erityisen hyvänä kehitysprojektin päätösdokumenttina toimii myös projektin loputtua laadittu loppuraportti. (Kettunen 2003, 171-172)
37 Myös Kettusen (2003, 172) mukaan kehitysprojektilla tulee olla erilliset päättäjäiset, jolloin projekti saatetaan lopullisesti päätökseen ja osalliset saavat mahdollisuuden käydä läpi projektin eri vaiheita ja kokemuksia kehittämisestä. Virallisen ohjelman osuus päätöstilaisuudessa tulisi jättää mahdollisimman vähäiseksi, jolloin aikaa jää enemmän vapaaseen seurusteluun. Päättäjäisten tarkoituksena on saada jokaiselle kehitysprojektin osalliselle positiivinen mielikuva kehitysprojektista, jolloin tulevat kehityshankkeet otetaan avoimemmin vastaan. 3.5 Riskit Lanning ym. (1999, 120) toteavat: Ongelmana liiketoiminnan kehitysprojekteissa on yleensä se, että normaalista toiminnasta on huolehdittava yhtä aikaa kehitystoimenpiteiden toteuttamisen kanssa. Tällä Lanning ym. (1999, 120) tarkoittavat sitä, että tasapainottelu normaalin jokapäiväisen toiminnan sekä kehitysprojektin välillä aiheuttaa hyvin usein ainakin jonkin asteisia vaikeuksia. Näitä vaikeuksia tyypillisesti ovat aikataulujen venyminen, henkilöstön väsyminen sekä turhautuminen projektiin. Usein voi käydä myös niin, että projektiin osallistuvat henkilöt laiminlyövät kehitysprojektin tehtäviä, jos normaaleja työtehtäviä on paljon. Toimivan kehityshankkeen projektityöskentelyyn kuuluu riskien tutkiminen ja niiden mahdollinen hallinta. Jokainen projekti tarvitsee riskien huolellisen kartoittamisen jo alkuvaiheessa, etenkin kehitysprojektit, sillä mitä laaja-alaisempi kehityshanke on, sitä suuremmat riskit sen toteuttamiseen liittyy. Riskien kartoittaminen auttaa niiden toteamisessa, torjunnassa sekä vaihtoehtoisten suunnitelmien laatimisessa. Kaikkia riskitekijöitä on kuitenkin mahdotonta tunnistaa niiden arvaamattomuuden vuoksi. Kuitenkin kartoituksen avulla voidaan pienentää turhien riskien ottaminen minimiin. (Rissanen 2002, 437) Kehitysprojektin riskit vaihtelevat hankkeen edetessä eteenpäin. Esimerkiksi alkuvaiheen riskit liittyvät yleensä sen tavoitteisiin, suunnitteluun tai resursseihin ja niiden epävarmuustekijöihin. Kehityshankkeen edistyessä mukaan tulevat taloudelliset riskitekijät. (Rissanen 2002, 437)
38 Perinteiset kehitysprojekteissa esiintyvät ongelmat ja riskit liittyvät yleensä ihmisten toimintaan, mutta on mahdollista, että ne liittyvä myös toimintatapoihin sekä rakenteisiin. Kuitenkin ongelmat osana toiminnan kehittämistä kuuluvat luonnollisena osana muutosprojektiin. Muutosten hyväksyminen on aina hankalaa ja vaikeaa, mutta sen vastustaminen voi hyvin nopeasti estää hankkeen etenemisen ja pahimmassa tapauksessa lakkauttaa koko kehitysprojektin. (Lanning ym. 1999, 132) Kehityshankkeen riskien laatu riippuu hyvin paljon itse projektin laajuudesta, kestosta sekä sisällöstä. Kehitysprojektin ongelmiin kuuluu käytännön riskit sekä muutosvastarinta (Lanning ym. 1999, 134). Käytännön riskeihin kuuluvat henkilöriskit, aikatauluun liittyvät riskit sekä resursseihin liittyvät riskit. Muita riskejä ovat muun muassa yhteistoiminnan konfliktit sekä sopimusriskit. (Rissanen 2002, 438-439) Kehitysprojektien lähtökohdat ovat huonontuneet henkilöstöresurssien osalta. Kehittämishankkeiden isoksi riskiksi on muodostunut riittämätön henkilöstö ja sen ammattitaidon puute. Avainasemassa olevien henkilöiden työmäärä on runsasta eikä henkilöstön kapasiteetti välttämättä riitä kokonaisen ison projektin vetämiseen ja läpivientiin. Projektien asettajien vaatimuksena on, että projektit toteutettaisiin mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman suurin työpanoksin. Kehittämistavoitteet ovat siis korkeammalla kuin käytettävistä resursseista on mahdollista saada irti (Roukala 1998, 119). Yhtenä mainittavana ongelmana on se, että projektin asettajat eivät tiedä mitä hyvä kehitysprojekti onnistuakseen pitää sisällään, millaiset tavoitteet tulee asettaa, kuinka paljon resursseja tulee käyttää ja kuinka aikataulu tulisi suunnitella. (Lanning ym. 1999, 135) Aikatauluihin liittyvät ongelmat ovat kehitysprojektien tyypillisin riskitekijä. Yleisesti ottaen projektit eivät pysy aikatauluissaan. Tähän vaikuttaa esimerkiksi se, ettei ymmärretä, kuinka paljon aikaa projekti tulee viemään ja kuinka paljon resursseihin tulisi panostaa. Yhtenä aikatauluun liittyvänä ongelmana voidaan myös pitää sitä, ettei projektia ole aikataulullisesti ositettu oikein toimiviksi ja tavoitteita tukeviksi kokonaisuuksiksi, jolloin myöskään aikataulua ei ole voitu muodostaa niiden pohjalta. Hyvänä keinona aikataulujen arviointiin voidaan käyttää aikaisemmin toteutettuja projekteja. (Lanning ym. 1999, 135, 144)
39 Resurssiongelmat kulkevat käsi kädessä aikataulullisten ongelmien kanssa. Resurssiongelmia voivat aiheuttaa esimerkiksi huonosti ositettu projekti sekä sen aikataulu, kehitysprojektien sisällön puutteellinen tieto sekä työmäärän väärinarviointi. Yleisimmin resurssiongelmiin ajaudutaan kun ei osata kriittisesti arvioida kehitysprojektiin osallistuvien henkilöiden omia resursseja tai kykyjä. Jos tavoitteita ei osata määritellä oikein, kehitysprojekti viivästyy ja henkilöstö turhautuu. (Lanning ym. 1999, 136) Yhteistoiminnan konfliktiriskeillä tarkoitetaan ongelmaa, jolloin kehitysprojektin osalliset eivät kykene tekemään työtä yhdessä. Toisin sanoen työryhmä osoittautuu yhteistyökyvyttömäksi tai muuten ajautuu konfliktitilanteeseen muun ympäristönsä kanssa. Tällöin tavoitteiden saavuttaminen on täysin mahdotonta, jolloin on vaarana kehitysprojektin lakkauttaminen. Konfliktitilanteet ovat mahdollisia, jos hanke on tiukkaan aikataulutettu tai jos projektiin tulee liikaa uusia asioita sen edetessä. Vakavilta yhteistoiminnan ongelmilta vältytään, jos kehityshankkeen tavoitteet ja toimintalinjat ovat jokaisen työryhmänjäsenen kanssa yhdensuuntaiset. (Rissanen 2002, 439) Sopimusriski on myös yksi kehitysprojektin mainittava ongelma. Yleensä sopimusongelmia tulee pitempiaikaisissa, useamman projektityöhön osallistuvan osapuolen kehityshankkeissa. Joku sopimusosapuolista arvioi projektin tarkoituksen ja tilanteen uudelleen ja jättää projektin. Tähän vaikuttaa paljolti projektin laajuus ja kesto sekä menestysnäkymien epävarmuus. (Rissanen 2002, 439) Yhtenä kehitysprojektien yleisenä riskitekijänä pidetään muutosvastarintaa. Sillä tarkoitetaan sitä, että organisaation jäsenet vastustavat uudistuksia sekä muutoksia. Muutosten vastustaminen näkyy eritoten passiivisuutena osallistua kehitystoimintaan sekä järjestettyihin projektia koskeviin koulutustilaisuuksiin. (Lanning ym. 1999, 138) Muutosvastarintaa aiheuttaa hyvin usein epävarmuus kehityshankkeen tuomista muutoksista sekä pelko siitä, mitä tulevaisuuden vaikutuksia muutoksella tulee olemaan. Organisaation jäsenet eivät välttämättä osaa tiedostaa omaa rooliaan hankkeessa tai henkilökohtaisia hyötyjään. Aikaisempien kehityshankkeiden epäonnistuminen lisää myös epävarmuutta organisaation jäsenten keskuudessa. Erilaiset vaikeudet kehitysprojektin suunnitteluvaiheessa sekä sen aikana voivat johtaa henkilöstön haluttomuuteen osallistua kehittävään toimintaan. Riskien hallinnan kannalta olisi erittäin tärkeää
puuttua kehityshankkeessa ilmeneviin ongelmiin jo siinä vaiheessa kun organisaation sisällä on näkyvillä ongelmiin johtavia piirteitä. (Lanning ym. 1999, 138, 142) 40 Kehitysprojektin alkaessa, edetessä sekä sen päättymisvaiheessa riskien hallinta on siis kokonaisuudessaan erittäin iso osa itse projektia. Riskien hallintaan kuuluvat isona osana niiden arviointi, tunnistaminen sekä seuranta. Arviointivaiheessa riskit tunnistetaan sekä ne analysoidaan, jotta saataisiin selville niiden vältettävyys. Näin voidaan välttää riskeistä haitallisimmat eikä toiminnan kehittäminen vaarannu. Kun suurimmat riskit on tunnistettu, voidaan analyysien avulla selvittää riskien syyt, jolloin niihin voidaan ehkäisevästi vaikuttaa. Seurantavaiheessa pyritään suunnittelemaan riskien välttäminen sekä se, kuinka riskejä tulisi ennaltaehkäisevästi ohjailla. (Roukala 1998, 116) 4 MIKKELIN HALLITUSTORIN KEHITTÄMISTUTKIMUS Kun tutkimuksella saadaan luotettavat ja pätevät vastaukset esitettyihin tutkimuskysymyksiin, on tutkimuksessa onnistuttu. On erittäin tärkeää, että tutkimuksesta ei aiheudu vastaajilleen haittaa, vaan se tehdään puolueettomasti ja rehellisesti. (Heikkilä 2005, 29) Seuraavissa luvuissa tulemme käsittelemään Mikkelin Hallitustorin kehittämiseen liittyvää kehittämiskyselyä. Tarkoituksenamme on tarkastella itse tutkimusta, sen toteutusta sekä luotettavuutta. 4.1 Toteutus Mikkelin Hallitustoria koskeva kehittämiskysely toteutettiin 2.7.2007 16.7.2007 välisellä ajalla. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeen muodossa Mikkelin Hallitustorilla toimiville torikauppiaille. Toteutimme kyselyn pääasiassa haastattelemalla itse, mutta muutamaan myyntikojuun jätimme lomakkeen täytettäväksi. Parissa tapauksessa käytimme myös sähköpostia. Kysely oli järkevintä toteuttaa tällä tavoin, sillä näin oli mahdollista saada niin kiireisten kuin laiskojen vastaajienkin vastaukset.
41 Jotta tuloksista saataisiin mahdollisimman tarkkoja, tulisi otoskoon olla mahdollisimman suuri. Otoskoko saadaan määrittelemällä tutkimuksen tavoitteet sekä tekijät, joita halutaan tarkastella. (Hirsjärvi ym. 2000, 167) Tarkoituksenamme oli saada noin 70 vastausta, jotta otoskoko olisi ollut riittävän suuri. Kuitenkin kyselyyn vastasi ainoastaan 45 kauppiasta. Oletimme torikauppiaita olevan 70 100, jotka kaikki olisivat kuuluneet otosjoukkoon. Ajankohtana, jona kysely suoritettiin, torilla oli vain noin 60 kauppiasta. Kyselylomaketta tehdessä on otettava huomioon kysymysten määrä ja koko lomakkeen pituus. Tämän lisäksi lomakkeen olisi hyvä olla selkeä. Lomake ei saa olla liian pitkä, jotta vastaajan mielenkiinto ei lopu kesken täyttämisen. Mikäli mielenkiinto loppuu, saattaa vastaaja täyttää lomakkeen huolimattomasti tai jättää vastaamatta kokonaan joihinkin kysymyksiin. (Valli 2001, 29) Kyselylomakkeessa oli 34 kysymystä, joista 27 kysymystä oli monivalintakysymyksiä. Viiteen monivalintakysymykseen olimme laittaneet avoimen kohdan, johon vastaajan oli mahdollista tarkentaa vastaustaan. Lisäksi kyselylomakkeessa oli seitsemän täysin avointa kysymystä. Toteutimme tutkimuksen pääasiassa kvantitatiivisesti, mutta vastaajilla oli mahdollisuus monissa kysymyksissä tarkentaa vastauksiaan kvalitatiivisesti. Kvantitatiivinen, eli määrällinen tutkimus tarkoittaa sitä, että kohdetta tutkitaan valmiilla kysymyksillä, joissa on valmiit vastausvaihtoehdot. Kvantitatiivista tutkimusta käytetään usein, kun tarvitaan suuria otosjoukkoja ja tuloksista halutaan tehdä yleistäviä johtopäätöksiä. Tulokset kvantitatiivisesta tutkimuksesta saadaan numeerisessa muodossa, joten niitä voidaan havainnollistaa kuvioiden ja taulukoiden avulla. Riskinä kvantitatiivisessa tutkimuksessa on, että tutkija tekee saamistaan tuloksistaan vääriä johtopäätöksiä.(heikkilä 2005, 16) Monivalintakysymyksissä on valmiit vastausvaihtoehdot, joista vastaaja voi valita mieleisensä vastauksen esimerkiksi ympyröimällä vaihtoehdon (Hirsjärvi ym. 2000, 186). Monivalintakysymyksiä käytetään yleisesti kvantitatiivisissa tutkimuksissa. Kun kyseessä on monivalintakysymys, on kyselyn laatijoiden pidettävä huoli, että kaikille
42 vastaajille löytyy sopiva vaihtoehto. Kun kysymyksessä on valmiit vaihtoehdot, niin kysymyksiin vastaaminen on nopeaa ja tuloksia on helppo analysoida tilastollisesti. (Heikkilä 2005, 49) Kvalitatiivisessa eli laadullisessa tutkimuksessa kohdetta tutkitaan mahdollisimman tarkasti ja syvällisesti, eikä tällöin edes pyritä yleistykseen. Kvalitatiivinen tutkimus on erityisen hyvä tutkimusmuoto toiminnan kehittämiselle, vaihtoehtojen löytämiselle ja ongelmien selvittämiseen. Laadullista tutkimusta ei yleensä tehdä suurelle joukolle, vaan suppeammalle joukolle. (Heikkilä 2005, 16) Avoimet kysymykset ovat sellaisia, joissa on valmis kysymys ja tyhjä tila vastausta varten. Niitä käytetään yleensä kvalitatiivisissa tutkimuksissa. Avoimet kysymykset soveltuvat todella hyvin tilanteisiin, joissa vaihtoehtoja ei tiedetä ennalta ja vastaukset saattavat olla usein yllättäviä. Yleensä avoimien kysymysten laatiminen on helppoa, mutta niiden käsittely on huomattavasti monivalintakysymyksiä työläämpää. (Heikkilä 2005, 49) Pyrimme rakentamaan kyselylomakkeen siten, että saisimme selville mitä mieltä Mikkelin Hallitustorin torikauppiaat ovat torin kehittämiseen liittyvistä asioista. Monivalintakysymyksillä saimme selville torikauppiaiden taustatietoja sekä mielipiteitä torin nykytilasta ja sen kehittämisestä. Avoimet kysymykset olivat tarkentamassa monivalintakysymyksiä, mutta niillä myös pyrittiin saamaan uusia ideoita toiminnan kehittämiseen. Joissakin tapauksissa kyselylomakkeen reunoille oli kirjoiteltu mielipiteitä, huomautuksia tai ihan oma vastausvaihtoehto, jolloin emme voineet ottaa vastausta huomioon. SPSS for Windows on ohjelma, jota käytetään yleisesti hyväksi tutkimusten tuloksia tarkasteltaessa. SPSS on suunniteltu erityisesti tilastollisten tutkimustulosten analysointiin sekä niiden graafisiin esityksiin. (Rasi ym. 2007, 3) Monivalintakysymykset purettiin aluksi Excel ohjelmaan, josta tulokset siirrettiin SPSS 13.0 for Windows -ohjelmaan. Tarkistimme, että SPSS ohjelmassa muuttujien arvot vastasivat kyselylomakkeessa olleita tietoja. Emme havainneet tarkistusvaihees-
sa yhtään syöttövirhettä. SPSS ohjelman avulla saimme tutkimukseen tarvittavat taulukot ja graafiset kuviot kyselyn tuloksista. 43 4.2 Luotettavuus Tutkimuksen luotettavuutta on arvioitava aina tutkimuskohtaisesti, sillä tulosten pätevyys ja luotettavuus ovat vaihtelevia (Hirsjärvi ym. 2000, 213). Jotta tutkimus olisi luotettava, on se tehtävä niiden kriteerien mukaan, mitkä tutkimukselle on asetettu. Yleisesti luotettavuutta tutkitaan kahdella eri käsitteellä, joita ovat reliabiliteetti ja validiteetti. Näiden avulla voidaan ilmaista tutkimustulosten kokonaisluotettavuus. (Heikkilä 2005, 185) Tutkimusaineiston laatua voivat heikentää erilaiset virheet, joita ovat esimerkiksi otantavirhe, käsittelyvirhe, tutkimusvirhe ja peittovirhe. Otantavirheellä tarkoitetaan sitä, että otantajoukko on valittu virheellisesti. Käsittelyvirheen yleisin syy on usein tutkijan huolimattomuus aineistoa käsitellessä. Tutkimusvirhe on kyseessä, kun tutkimuskysymykset ovat epätarkkoja tai hankalasti tutkittavia. Jos kaikkia potentiaalisia vastaajia ei ole tutkimushetkellä mahdollista saada kiinni tai potentiaaliset vastaajat jättävät vastaamatta kyselyyn, voi kyseessä olla tutkimusaineiston peittovirhe. Tarkkojen tutkimustulosten saamiseksi, tutkijan on oltava erittäin tarkka tietoja kerätessä, syötettäessä, käsiteltäessä sekä tulkittaessa. (Heikkilä 2005, 30,186) Reliabiliteetti Reliaabeliutta eli luotettavuutta voidaan tarkastella monilla eri tavoilla. Tutkimus on reliaabeli, mikäli se toistettaessa antaa samanlaiset tulokset. Tutkimus on myös silloin luotettava, kun mittauksia on mahdollista käyttää myös muissa tutkimuksissa. (Heikkilä 2005, 187) Tutkimuksen tarkkuutta tutkittaessa on hyvin tärkeää, että tulokset eivät ole sattumanvaraisia. Näin ollen tutkimustulosten tarkkuus ja luotettavuus riippuu otoksen koosta. Tuloksista tulee sitä sattumavaraisempia, mitä pienempi otos on. Pieni otos heikentää tulosten kokonaiskeskiarvoa. (Heikkilä 2005, 30,187)
44 Tutkimuskohteesta ja sen ympäristöstä riippuen, kaikkien tutkimusten tieteellisten tulosten reliabiliteettia ei voida tarkastella tutkimuksen toistettavuuden kannalta. Tämä johtuu siitä, että joissain tapauksissa lisääntynyt tieto saattaa muuttaa uuden tutkimuksen tutkimustuloksia merkittävästi. (Heikkilä 2005, 30) Otoskooksi olimme määritelleet 70 100 vastaajaa, eli otantaan olimme ottaneet mukaan kaikki Mikkelin Hallitustorin torikauppiaat. Vastauksia saimme ainoastaan 45 torikauppiaalta, mikä osaltaan vaikuttaa tutkimustulosten luotettavuuteen. Tarkoituksenamme oli saada vastaus jokaiselta tiettyyn myyntipaikkaryhmään kuuluvalta kauppiaalta, jotta tutkimustulokset olisivat olleet tarpeeksi luotettavia. Ylivoimaisesti eniten vastauksia saimme vuosipaikan omaavilta torikauppiailta. Esimerkiksi maalaispaikan omaavilta kauppiailta emme saaneet yhtään vastausta ja päiväpaikan omaavilta kauppiailta vain muutaman. Pienen otoskoon vuoksi, emme ole tutkimustuloksissa painottaneet keskiarvotuloksia, vaan olemme keskittäneet vastaukset suuntaa-antaviin tuloksiin avointen kysymysten tuloksien avulla. Tästä johtuu myös se, ettemme tutkimustuloksia käsiteltäessä ole ottaneet huomioon ristiintaulukointien tuomia tuloksia. Kyselytutkimuksen tuloksia käsiteltäessä huomasimme, että emme olisi pystyneet toteamaan ristiintaulukoinnin tuomia vastauksia luotettaviksi. Yksi syy vähäiseen vastaajien määrään on se, että pyrimme suorittamaan kyselyn mahdollisimman lyhyessä ajassa. Tämä siksi, että kyselyn aihe on hyvin ajankohtainen ja uutta tietoa torin kehittämissuunnista tulee jatkuvasti. Tarkoituksenamme oli saada tutkimukseen mukaan sen hetkiset ideat, ennen kuin torin kehittämistä koskeva tieto kertaalleen muuttuu. Validiteetti Validiteetilla eli pätevyydellä tarkoitetaan sitä, että tutkimus mittaa niitä asioita, joita tutkija on halunnutkin. Tutkimuksen onnistumisen edellyttää siis täsmällisten tavoitteiden asettamista. Pätevän tutkimuksen toteuttaminen vaatii luotettavuuden tavoin tarkan perusjoukon määrittelyn sekä korkean vastausprosentin. (Heikkilä 2005, 29)
45 Jos kyseessä on esimerkiksi haastattelu- tai kyselytutkimus, on erittäin tärkeää, että kysymykset on laadittu onnistuneesti niin, että on mahdollista esittää ratkaisuja esitettyihin tutkimusongelmiin. Mikäli vastaajat eivät ymmärrä tutkijan esittämää kysymystä, vaan käsittävät sen toisella tavalla, saattaa vastauksien pätevyys kärsiä. (Heikkilä 2005, 186) Tutkimuksen voi osoittaa olevan pätevä, kun mittaukset vastaavat tutkimuksen teoriaosuudessa esitettyihin käsitteisiin. On myös erittäin tärkeää, että muut tutkimustuloksia analysoivat tutkijat käsittävät tulokset samalla tavalla ja ovat kykeneväisiä liittämään mittaukset sovellusalueen teoriaan. (Heikkilä 2005, 186) Tutkimuksen kysymyksiä laadittaessa, pyrimme ottamaan huomioon, että kyselylomake olisi selkeästi ymmärrettävissä ja kysymykset olisivat oikeassa ja ymmärrettävässä muodossa. Tutkimuksen kyselyä toteutettaessa pyrimme siihen, että tutkimus kohdistui oikeaan kohteeseen, oikealla tavalla ja oikeaan aikaan mahdollisimman tehokkaasti. Vaikka kyselyyn vastanneiden määrä ei ollutkaan ennalta suunnitellun mukainen, pystyimme saamaan pienemmälläkin otantajoukolla tarpeeksi kattavia vastauksia. Kyselyyn osallistuivat ne torikauppiaat, jotka kyseisenä ajankohtana olivat paikalla ja olivat halukkaita vastaamaan kysymyksiin. He, jotka jättivät osallistumatta, olivat pitkälti päiväpaikan omaavia vieraspaikkakuntalaisia tai kyseessä olleen kesän jälkeen eläkkeelle siirtyviä kauppiaita. Kaikilta kauppiailta emme pystyneet kyselemään itse haastattelemalla heidän kiireisyytensä vuoksi, jolloin jouduimme jättämään kyselylomakkeen täytettäväksi myyntikojuun. Tällöin oli mahdollista, ettei kyselyyn osallistunut kauppias välttämättä ymmärtänyt kysymystä eikä päässyt kysymään tarkentavia kysymyksiä. Tämä osaltaan on voinut vaikuttaa tulosten pätevyyteen. Kauppiailta joilta kyselimme henkilökohtaisesti, oli mahdollisuus tarkentaa kysymyksiä tarpeen mukaan. Heidän osaltaan tutkimuksen validiteetti oli parempi. Teoriaosuudessa olemme selvittäneet, kuinka toiminnan kehittäminen etenee vaiheittain. Empiirisen osion tarkoituksena on tehdä taustaselvityksiä toiminnan kehittämisen lähtökohdille. Kehittäminen koskee erityisen paljon Mikkelin Hallitustorilla toimivia
46 torikauppiaita, joita kuuntelemalla saadaan selville toiminnan kehittämiseen liittyvä todellinen muutostarve. Muutostarpeen pohjalta on paremmat lähtökohdat aloittaa toiminnan kehittämisen valmistelu sekä suunnittelu. Teoriaosastakin voi havaita, että toiminnan kehittämisen analysointi tapahtuu usein parhaiten kyselyjä ja haastatteluja tekemällä, näin selvitetään parhaiten oikea muutossuunta. Lisäksi kyselyn tarkoituksista on motivoida ja osallistaa torikauppiaita mukaan kehittämiseen. Tarkoituksena on saada torikauppiaiden oma panos esille. Kuten olemme teoreettisessa viitekehyksessä osoittaneet, osallistaminen on yksi tärkeimmistä motivointikeinoista. 5 TUTKIMUSTULOKSET Tutkimuskyselyssä olemme pyrkineet selvittämään sitä, kuinka torikauppiaat itse suhtautuvat torilla tapahtuviin ja suunnitteilla oleviin muutoksiin. Olemme kyselyssä ottaneet myös selvää, millaisia kehitysideoita torikauppiailla itsellään on torille ja sen toimintaan. Tämän lisäksi kyselyssä on selvitetty sitä, kuinka torikauppiaat kehittävät tai aikovat tulevaisuudessa kehittää omaa toritoimintaansa. Kyselyssä torikauppiaiden mielipiteitä on selvitetty niin monivalinta- kuin avoimillakin kysymyksillä. Monissa monivalintakysymyksissä vastaajilla on ollut mahdollista tarkentaa vastauksiaan avoimella kommentilla. Tuloksia analysoitaessa olemme kirjoittaneet myös näitä kommentteja kuvioiden selitteiksi. Kysymykset on lajiteltu kyselylomakkeelle siten, että aluksi vastaajilta on kysytty taustatietoja ja tämän jälkeen tulivat varsinaiset toiminnan kehittämiseen liittyvät kysymykset. Avoimet kysymykset on pääsääntöisesti sijoitettu kyselylomakkeen loppupuolelle, mutta joitain lyhyempiä vastauksia vaativia avoimia kysymyksiä löytyy myös monivalintakysymysten välistä. Kyselytuloksia analysoitaessa olemme sijoittaneet kuviot kyselylomakkeen mukaiseen järjestykseen. Avoimet kysymykset, jotka eivät olleet tarkentamassa monivalintakysymyksiä, olemme sijoittaneet kuvioiden jälkeen. Tämän kappaleen tarkoituksena on esittää Mikkelin Hallitustorin torikauppiaille tehdyn kehittämiskyselyn tulokset kuvioiden muodossa, jotka on tehty SPSS -ohjelman
avulla. Kysymykset on lajiteltu kyselylomakkeen mukaiseen järjestykseen. Kyselylomake kokonaisuudessaan löytyy liitteestä 4. 47 5.1 Vastaajien taustatiedot Olemme jakaneet kyselylomakkeen kysymykset neljään eri kategoriaan. Ensimmäiset viisi kyselylomakkeen kysymystä käsittelivät vastaajien taustatietoja. Kyselyyn vastasi 45 torikauppiasta, joista noin 24 oli naisia ja 21 oli miehiä. Kyselyä toteuttaessamme otimme huomioon, että osalla torikauppiasta oli monta myyntikojua, jolloin kyselyyn vastasi ainoastaan kojujen omistaja. Tämän lisäksi suuri osa kauppiaista oli pariskuntia, jolloin vain toinen heistä vastasi kyselyyn. Tavoitteenamme oli siis saada yksi vastaus per kauppias. (Liite 5, taulukko 1) Ikäjakaumat 40 30 Prosenttia 20 37,78% 26,67% 10 17,78% 8,89% 0 4,44% alle 30 30-40 41-50 51-60 61-70 4,44% yli 70 KUVIO 1. Kyselyyn osallistuneiden ikäjakaumat Kuviossa 1 tarkastelemme kyselyyn osallistuneiden torikauppiaiden ikää. Voimme havaita, että 37,78 prosenttia vastanneista oli 51-60-vuotiaita. Toiseksi eniten vastaajia löytyi ikäluokasta 41-50-vuotiaat, joita kyselyyn osallistuneista oli 26,67 %. Vastaajis-
48 ta 61-70-vuotiaita oli 17,78 prosenttia. Ainoastaan alle 10 % vastaajista oli 30-40- vuotiaita. Vähiten vastaajia oli alle 30-vuotiaissa sekä yli 70-vuotiaissa, joita kaikista kyselyyn osallistuneista vastaajista oli ainoastaan 5 % molempia. Kuvio osoittaa, että torikyselyyn vastanneista suurin osa lähestyy eläkeikää, ja nuoria kauppiaita on vain vähän. (Kuvio 1; liite 5, taulukko 2) Päämyyntiartikkelit 50 40 Prosenttia 30 20 46,67% 10 17,78% 15,56% 0 Tuoretavarat 6,67% Leipomotuotteet 8,89% Kahvilatuotteet 4,44% Kalatuotteet Käyttöesineet Muu KUVIO 2. Päämyyntiartikkeli Kuviossa 2 tarkastellaan, mikä on vastaajan päämyyntiartikkeli. Kyselyssä on jaettu myyntiartikkelit kuuteen eri kategoriaan. Ylivoimaisesti suurimman ryhmän muodostaa vastausvaihtoehto Muu, sillä vastaajista 46,67 prosenttia kuuluu tähän ryhmään. Jätimme vastausvaihtoehdon Muu avoimeksi, jolloin vastaaja sai itse määrittää, mikä myyntiartikkeli hänellä oli kyseessä. Avoimista vastauksista käy ilmi, että moni Muu -vaihtoehdon valinneista vastaajista olisi kuulunut kategoriaan Käyttöesineet. Noin puolet Muu vaihtoehdon valinneesta vastaajasta olivat laittaneet myyntiartikkelikseen käsityö. (Kuvio 2; liite 5, taulukko 3)
49 Toiseksi eniten vastaajista, 17,78 prosenttia, ilmoitti päämyyntiartikkelikseen tuoretavarat. Moni heistä oli joko vuosi- tai kuukausipaikkalainen. Monilla tuoretavaroita myyvillä kauppiailla oli useampi myyntikoju, jolloin vastaajamäärä oli alhaisempi kuin voisi olettaa. Kyselyn mukaan käyttöesineitä myi torikauppiaista 15,56 prosenttia. Kuten edellä kävi ilmi, moni vaihtoehdon Muu valinneista vastaajista olisi kuulunut tähän kategoriaan. (Kuvio 2; liite 5, taulukko 3) Kahviloita Mikkelin torilla on viisi, joista neljä vastasi kyselyyn. Kaikista vastanneista tämä tekee 8,89 prosenttia. Kaikista vastaajista 6,67 prosenttia oli leipomotuotteita myyviä kauppiaita. Kalakauppiaita vastanneista oli 4,44 prosenttia, mutta tässäkin tapauksessa on otettava huomioon se, että myös heillä oli useampia myyntikojuja per kauppias. (Kuvio 2; liite 5, taulukko 3) Myyntipaikka 70 60 50 Prosenttia 40 30 62,22% 20 33,33% 10 0 Vuosipaikka Kuukausipaikka 4,44% Päiväpaikka KUVIO 3. Myyntipaikka Kuviosta 3 käy ilmi kyselyyn osallistuneiden myyntipaikka. Kyselyyn vastanneista ylivoimaisesti suurin osa 62,22 prosentin osuudella oli vuosipaikan omaavia kauppiaita. Kuukausipaikan omaavia kauppiaita vastanneista oli kolmannes ja päiväpaikkalai-
sia vastanneista oli ainoastaan 4,44 prosenttia. Maalaispaikan omaavia kauppiaita ei saatu osallistumaan kyselyyn. (Kuvio 3; liite 5, taulukko 4) 50 Kyselyä tehdessämme havaitsimme, että moni päiväpaikan omannut kauppias oli muulta paikkakunnalta, eikä näin ollen ollut motivoitunut vastaamaan kyselyyn. Paras motivaatio torin kehittämiseen oli vuosipaikan omaavilla torikauppiailla, koska tori toimii suurena osana heidän jokapäiväistä elämäänsä. Alalla olo aika 30 25 20 Prosenttia 15 10 20,0% 28,89% 24,44% 22,22% 5 4,44% 0 alle 5 vuotta 5-10 vuotta 11-20 vuotta 21-30 vuotta yli 30 vuotta KUVIO 4. Alalla olo aika Kuviosta 4 nähdään, kuinka kauan torikauppiaat ovat harjoittaneet torikauppaa. Voidaan havaita, että vastaajat olivat olleet alalla hyvin vaihtelevia aikoja. Torikauppiaista 28,89 prosenttia olivat olleet alalla 5-10 vuotta. Toiseksi yleisin alalla oloaika oli kyselyn mukaan 11-20 vuotta 24,44 prosentin osuudella. Hieman yli 22 prosenttia vastaajista oli ollut alalla 21-30 vuotta ja alle viisi vuotta torikauppiaina oli ollut 20 prosenttia vastaajista. Yli 30 vuotta alalla oli ollut ainoastaan 4,44 prosenttia vastaajista. (Kuvio 4; liite 5, taulukko 5)
5.2 Toiminnan puitteet 51 Seuraavissa kuvioissa olemme selvittäneet Mikkelin Hallitustorin torikauppiaiden toiminnan puitteita tällä hetkellä. Toiminnan puitteita olemme käsitelleet kysymyksissä 6 23. Maksaminen 70 60 50 Prosenttia 40 30 68,89% 20 31,11% 10 0 Kyllä Ei KUVIO 5. Pankkikortin käyvyys Kuviossa 5 selvitämme pankkikortin käyvyyttä myyntipisteellä. Voidaan havaita, että lähes 70 prosentilla vastanneista käy maksuvälineenä käteinen. Vastaajista vain 31,11 prosenttia ilmoitti, että heidän myyntipisteellään on mahdollista suorittaa ostokset pankkikortilla. (Kuvio 5; liite 5, taulukko 6) Nykyaikana monet ihmiset käyttävät maksuvälineenä pankkikorttia, joten torin vetovoimaisuuden lisäämiseksi olisi hyvä, jos pankkikorttia voisi käyttää maksuvälineenä useammassa toripisteessä
Myyntipaikkojen koko 52 50 40 Prosenttia 30 20 41,86% 46,51% 10 11,63% 0 3 x 3 m 4 x 4 m Muu KUVIO 6. Myyntipaikkojen koko Kuviossa 6 on selvitetty torikauppiaiden mielipidettä myyntipaikkojen kokoon. Vastaajien mielestä, 46,51 prosenttia, paras myyntipaikkojen koko olisi 4 4 metriä. Toisaalta moni vastaajista, 41,86 prosenttia, oli tyytyväisiä nykyiseen 3 3 metriä kattavaan myyntiruutuun. Muun kokoisia myyntiruutuja kaipasi 11,63 prosenttia vastaajista. (Kuvio 6; liite 5, taulukko 7) Useimmilla toreilla myyntipaikkojen koko on 4 4 metriä, jonka vuoksi monet myyntikojuista on tehty samalla mitoituksella. Tämä on muodostunut pieneksi ongelmaksi Mikkelin torilla, sillä tämän vuoksi kauppiaat, joilla on 4 4 metrin kokoinen myyntikoju, joutuvat ostamaan kaksi myyntiruutua yhden sijaan.
Myyntipaikkojen saatavuus 53 60 50 Prosenttia 40 30 53,33% 20 10 17,78% 17,78% 11,11% 0 Tyydyttävä Hyvä Erinomainen En osaa sanoa KUVIO 7. Myyntipaikkojen saatavuus Kuvio 7 selvittää myyntipaikkojen saatavuutta Mikkelin Hallitustorilla. Kuviosta voi havaita, että myyntipaikkojen saatavuutta pidetään pääsääntöisesti hyvänä. Jopa hieman yli puolet vastaajista, 53,33 prosenttia, piti myyntipaikkojen saatavuutta hyvänä. Erinomaisena saatavuutta piti 17,78 prosenttia vastaajista ja tyydyttäväksi saatavuuden ilmoitti myös lähes 18 prosenttia. Huonoksi myyntipaikkojen saatavuutta ei ilmaissut yksikään vastaaja. Mielipidettään kysymykseen ei osannut sanoa 11,11 prosenttia vastaajista. (Kuvio 7; liite 5, taulukko 8) Nykyään Mikkelin Hallitustorilla on yhä vähemmän torikauppiaita, mikä osaltaan vaikuttaa myyntipaikkojen hyvään saatavuuteen. Kuitenkin yksi tärkeimmistä kehityskohteista olisi saada torikauppiaita lisää, mutta samalla säilyttää toripaikkojen hyvä saatavuus
Myyntipaikkojen hintataso 54 50 40 Prosenttia 30 20 42,22% 10 20,0% 24,44% 11,11% 0 Huono Tyydyttävä Hyvä 2,22% Erinomainen En osaa sanoa KUVIO 8. Myyntipaikkojen hintataso kesäaikana Kuviossa 8 selvitetään myyntipaikkojen hintatasoa Mikkelin Hallitustorilla kesäaikana. Kuvio kertoo, että 42,22 prosenttia vastaajista pitää myyntipaikkojen hintatasoa kesäaikana tyydyttävänä. Hyvänä hintatasoa pitää 24,44 prosenttia vastaajista ja huonona 20 prosenttia. Erinomaisena myyntipaikkojen hintaa piti ainoastaan noin 2 prosenttia vastaajista. Lopuilla 11,11 prosentilla vastanneista ei ollut suoranaista kantaa asiaan. (Kuvio 8; liite 5, taulukko 9) Kuviosta voidaan havaita, että vastaukset painottuvat huonoon tai tyydyttävään. Tämän voisi arvella johtuvan siitä, että esimerkiksi hyvin moni kyselyyn osallistunut vuosipaikan omaava torikauppias arvioi myyntipaikan hintatasoa koko vuoden ajalta. Tämän vuoksi olisi ollut hyvä, jos vastauksia olisi saatu enemmän myös muun paikan omaavilta torikauppiailta. Tulos olisi luotettavampi, jos hintatasoa olisi ollut mahdollista verrata aikaisempiin tutkimustuloksiin myyntipaikkojen hintatasosta kesäaikana.
55 50 40 Prosenttia 30 20 40,48% 26,19% 26,19% 10 0 Huono Tyydyttävä 2,38% Hyvä 4,76% Erinomainen En osaa sanoa KUVIO 9. Myyntipaikkojen hintataso talviaikana Kuviossa 9 selvitetään myyntipaikkojen hintatasoa Mikkelin Hallitustorilla talviaikana. Kuviosta käy ilmi, että suosituin vastausvaihtoehto oli En osaa sanoa, johon vastasi 40,48 prosenttia vastaajista. Huono tai tyydyttävä vaihtoehdon oli molemmissa tapauksissa valinnut 26,19 prosenttia vastaajista. Yhteensä alle 8 prosenttia kyselyyn osallistuneista oli valinnut vastausvaihtoehdon hyvä (2,38 prosenttia) tai erinomainen (4,76 prosenttia). (Kuvio 9; liite 5, taulukko 10) Vastaukset eivät jakaneet juurikaan mielipiteitä, sillä suuri osa kyselyyn vastanneista torikauppiaista eivät työskentele Mikkelin Hallitustorilla talviaikana laisinkaan. Ainoastaan vuosipaikan omaavat torikauppiaat perustelivat vastauksiaan sillä, että on turhaa maksaa myyntipaikasta talviaikana, koska he ovat torilla ainoastaan kesämyyntiaikana. He kuitenkin haluavat vuosipaikan, jotta oman vakituisen toripaikan pitäminen on mahdollista.
Hygieniatilat 56 60 50 Prosenttia 40 30 55,56% 20 26,67% 10 15,56% 0 Huonot Tyydyttävät Hyvät 2,22% En osaa sanoa KUVIO 10. Torin hygieniatilat Kuvio 10 tutkii torikauppiaiden mielipidettä Mikkelin Hallitustorin hygieniatiloista. Kuviosta voidaan havaita, että yli 50 prosenttia (55,56 prosenttia) vastaajista olivat sitä mieltä, että torin hygieniatilat ovat huonot. Kyselyn osallistuneista 26,67 prosenttia olivat sitä mieltä, että hygieniatilat torilla ovat tyydyttävät ja 15,56 prosenttia olivat sitä mieltä, että hyvät. Ainoastaan 2,11 prosenttia vastaajista ei osannut ottaa kantaa hygieniatilanteeseen. Vastausvaihtoehto erinomainen ei saanut yhtään vastausta. (Kuvio 10; liite 5, taulukko 11)
Ruokailumahdollisuus 57 70 60 50 Prosenttia 40 30 68,89% 20 10 22,22% 8,89% 0 Kyllä Ei En osaa sanoa KUVIO 11. Maksullinen ruokailumahdollisuus Kuvion 11 avulla tutkitaan sitä, olisiko Mikkelin Hallitustorin torikauppiailla kiinnostusta maksulliseen ruokailuun, mikä järjestettäisiin heitä varten. Kuviosta voi huomata, että suurin osa vastaajista, 68,89 prosenttia, eivät ole kiinnostuneita torikauppiaille järjestettävästä maksullisesta ruokailumahdollisuudesta. Ainoastaan 22,22 prosenttia vastaajista olivat kiinnostuneita maksullisesta ruokailusta. Kyselyyn osallistuneista 8,89 prosenttia ei osannut sanoa olisivatko he halukkaita maksamaan torikauppiaille tarjottavasta ruokailumahdollisuudesta. (Kuvio 11; liite 5, taulukko 12) Avoimena kohtana kysyimme, kuinka paljon torikauppiaille järjestettävästä ruokailumahdollisuudesta oltaisiin valmiita maksamaan. Yleisin vastaus oli viisi euroa, muut vastaukset olivat hieman yli tai hieman alle viisi euroa. Enintään ruokailusta oltaisiin valmiita maksamaan 8 euroa. (Liite 6, kysymys 13)
Myyntikaluston kehittäminen 58 50 40 Prosenttia 30 20 45,45% 36,36% 10 18,18% 0 Kyllä En En osaa sanoa KUVIO 12. Myyntikaluston kehittämisaikeet Kuviossa 12 selvitämme, kuinka moni Mikkelin Hallitustorin torikauppiaista aikoo kehittää myyntikalustoaan lähiaikoina. Kuvio kertoo, että lähes puolet vastaajista, 45,45 prosenttia, aikovat kehittää myyntikalustoaan lähitulevaisuudessa. Kyselyyn osallistuneista 36,36 prosenttia ei aio kehittää myyntikalustoaan. Suuri osa vastausvaihtoehdon En valinneista olivat jo kehittäneet myyntikalustoaan lähiaikoina. Vastaajista 18,18 prosenttia eivät vielä tienneet tulevatko kehittämään myyntikalustoaan. Tämän vastausvaihtoehdon valinneet eivät välttämättä tienneet aikovatko he jatkaa torimyyntiään tulevina kesinä. (Kuvio 12; liite 5, taulukko 13) Avoimena kohtana kysymyksessä oli, että mitä mahdollisesti tullaan myyntikalustolle tekemään. Yleisin vastaus oli uuden teltan, myyntivaunun tai auton hankinta. Toiseksi yleisin vastaus liittyi myyntipaikan siistimiseen ja somistuksen uusimiseen. Muutamaan myyntikojuun aiotaan myös hankkia maksupääte. (Liite 6, kysymys 15)
Aukioloaika 59 60 50 Prosenttia 40 30 54,76% 20 10 11,9% 16,67% 11,9% 0 6.30-15 (Nykyinen) 4,76% 6.30-16 7-17 8-17 8-18 KUVIO 13. Paras kesäaukioloaika Kuvion 13 avulla selvitetään mikä olisi paras kesäaukioloaika Mikkelin Hallitustorilla. Nykyinen kesäaukioloaika Mikkelin Hallitustorilla on 6.30 15.00. Kuviosta voidaan huomata, että tätä aukioloaikaa parhaana pitivät 54,76 prosenttia vastanneista, eli hieman yli puolet. Jonkun verran oli myös toiveita, että torimyynti alkaisi kesäaikana hieman myöhemmin ja loppuisi illemmalla. Vastaajista 16,67 prosenttia toivoisivat myyntiajan olevan 8.00 17.00. Vastausvaihtoehdot 7.00 17.00 ja 8.00 18.00 keräsivät molemmat yhtä paljon vastaajia, 11,9 prosenttia. (Kuvio 13; liite 5, taulukko 14)
60 80 60 Prosenttia 40 72,41% 20 0 6.30-14 (Nykyinen) 10,34% 6.30-15 3,45% 7-16 13,79% 8-17 KUVIO 14. Paras talviaukioloaika Kuvion 14 avulla selvitetään mikä olisi paras talviaukioloaika Mikkelin Hallitustorilla. Talviaikana Mikkelin tori on avoinna torimyyntiä varten ajalla 6.30 14.00. Kuviosta voi havaita, että tähän aukioloaikaan ei toivota juurikaan muutoksia. Vastaajista reilusti yli puolet, 72,41 prosenttia, olivat tyytyväisiä nykyiseen talviaukioloaikaan. Vain 13,79 prosenttia vastaajista toivoisivat torin olevan avoinna myyntiä varten klo 8.00 17.00 välisen ajan ja 10,34 prosenttia vastaajista toivoi torin olevan avoinna 6.30 15.00. Vähemmistö vastaajista, 3,45 prosenttia, toivoi torin olevan auki talviaikana 7.00 16.00. (Kuvio 14; liite 5, taulukko 15) Uskomme, että parasta talviaukioloaikaa koskevan kysymyksen vastaukset olisi saanut enemmän hajontaa, mikäli Mikkelin Hallitustorilla olisi enemmän talvimyyntiä useamman kauppiaan toimesta. Vaikka Mikkelin torin nykyisiin aukioloaikoihin oltiin pääasiassa tyytyväisiä, kävi kuitenkin ilmi, että moni kauppias haluaisi pidemmän aukioloajan torille sen vuoksi, että myöhemmin töistä pääsevätkin pääsisivät torille asioimaan. Heidän mielestään olisi siis hyvä, jos myös torikaupassa noudateltaisiin ruokakauppojen aukioloaikoja.
Talvityöskentelyhalukkuus 61 60 50 Prosenttia 40 30 51,11% 20 33,33% 10 15,56% 0 Kyllä En En osaa sanoa KUVIO 15. Talvityöskentelyhalukkuus Kuvion 15 avulla selvitetään, olisivatko Mikkelin Hallitustorin torikauppiaat valmiita työskentelemään myös talvella. Kuviosta voi havaita, että puolet vastaajista, 51,11 prosenttia, olisivat halukkaita työskentelemään Mikkelin torilla myös talviaikana, jos toimintaa sekä kauppiaita saataisiin riittävästi. Kyselyyn osallistuneista kauppiaista 33,33 prosenttia eivät olleet halukkaita työskentelemään talviaikana. Vastaajista 15,56 prosenttia eivät osanneet sanoa, ovatko halukkaita työskentelemään talvella vai ei. (Kuvio 15; liite 5, taulukko 16) Kuvion perusteella tulimme siihen tulokseen, että vastaajat, jotka eivät olleet valmiita työskentelemään talvella, omasivat kuukausi- tai päiväpaikan. Kyseessä oli mahdollisesti myös vuosipaikkalaisia, joiden myyntiartikkelina olivat kesäkukat, marjat ja hedelmät.
62 50 40 Prosenttia 30 20 44,44% 37,78% 10 17,78% 0 Kyllä Ei En osaa sanoa KUVIO 16. Katettujen myyntipisteiden vaikutus talvityöskentelyhalukkuuteen Kuvion 16 avulla selvitetään, olisiko katetuilla myyntipisteillä vaikutusta torikauppiaiden talvityöskentelyhalukkuuteen. Kuviosta käy ilmi, että 44,44 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että katetut myyntipisteet vaikuttaisivat talvityöskentelyhalukkuuteen. Lähes 38 prosenttia vastanneista ilmoitti, ettei katetuilla myyntipisteillä olisi vaikutusta talvityöskentelyyn. Loput vastaajista, 17,78 prosenttia, eivät osanneet sanoa vaikuttaisiko se vai ei. (Kuvio 16; liite 5, taulukko 17) Kuvion perusteella voidaan havaita, että katetut myyntipisteet talvella voisi mahdollisesti tuoda lisää torikauppiaita Mikkelin Hallitustorille osallistumaan talviaikana tapahtuvaan myyntiin.
Työvoima 63 60 50 Prosenttia 40 30 20 45,45% 54,55% 10 0 Kyllä Ei KUVIO 17. Palkattu työvoima/kesätyöntekijät Kuvio 17 kertoo, kuinka monella prosentilla kyselyyn osallistuneista torikauppiaista on palkattua työvoimaa/kesätyöntekijöitä. Kuviosta voidaan havaita, että yli puolella, 54,55 prosenttia, torikauppiaista ei ole palkattua työvoimaa/kesätyöntekijöitä. Kuitenkin 45,45 prosenttia vastanneista ilmoitti, että heillä on työvoimaa itsensä lisäksi. Palkattua työvoimaa/kesätyöntekijöitä oli esimerkiksi niillä kauppiailla, joilla oli useampi myyntikoju Mikkelin Hallitustorilla. (Kuvio 17; liite 5, taulukko 18) Kysymyksessä oli myös avoin kohta, johon oli Kyllä -vastaajien mahdollista tarkentaa, kuinka monta työntekijää heillä sillä hetkellä oli palkkalistoilla. Avoimesta kohdasta kävi ilmi, että palkattua työvoimaa kauppiailla oli itsensä lisäksi ainakin yksi, kaksi tai kolme. Lopuilla vastaajista työvoiman määrä vaihteli suuresti neljän ja jopa viidentoista henkilön välillä. (Liite 6, kysymys 20) Eräässä vastauksessa palkattua työvoimaa oli jopa 50-60 henkilöä, tähän vastaukseen oli todennäköisesti otettu mukaan myös palkatut marjanpoimijat.
64 80 60 Prosenttia 40 71,11% 20 15,56% 13,33% 0 Kyllä Ei En osaa sanoa KUVIO 18. Halukkuus ottaa lisätyövoimaa Kuvio 18 kertoo onko kyselyyn vastanneilla torikauppiaille halukkuutta ottaa lisätyövoimaa. Kuviosta voi nähdä, että suurin osa kyselyyn osallistuneista torikauppiaista, 71,11 prosenttia, eivät ole halukkaita ottamaan palkattua työvoimaa laisinkaan tai lisää. Vastaajista 15,56 prosenttia olisivat valmiita palkkaamaan lisätyövoimaa ja 13,33 prosenttia ei osannut sanoa tarvitsevatko sitä. (Kuvio 18; liite 5, taulukko 19) Uskoisimme, että osa vastausvaihtoehdon, Ei, valinneista vastaajista omaavat jo tarvittavan määrän työvoimaa, eivätkä näin ollen ole halukkaita ottamaan sitä lisää. Tutkimusta tehdessämme havaitsimme, että monen kauppiaan toritoiminta on pienivolyymista ja jopa harrastusmielessä tapahtuvaa kauppaa. Tämän vuoksi lisätyövoiman palkkaus ei ole heidän kohdallaan aiheellista.
Paikoitustilat 65 80 60 Prosenttia 40 73,33% 20 17,78% 8,89% 0 Kyllä Ei En osaa sanoa KUVIO 19. Torikauppiaiden paikoitustilojen hyvyys nykyään Kuvion 19 avulla selvitetään, onko torikauppiaille nykyään hyvät paikoitustilat torin ympäristössä. Kuviosta käy ilmi, että reilusti yli puolet, 73,33 prosenttia, Mikkelin Hallitustorilla toimivista torikauppiaista eivät ole tyytyväisiä torikauppiaille tänä päivänä tarjolla oleviin paikoitusmahdollisuuksiin. Vastaajista vain 8,89 prosenttia olivat tyytyväisiä ja 17,78 prosenttia ei osannut sanoa asiaan mitään. (Kuvio 19; liite 5, taulukko 20) Paikoitustiloista torikauppiaiden kanssa keskustellessamme, kävi ilmi, että paikoitustiloja tällä hetkellä on hyvin vähän ja niitä on tarjolla ympäri kaupunkia. Vain osalla kauppiaista on mahdollisuus saada auto parkkiin aivan torin tuntumaan. Tyytyväisyyden torikauppiaiden paikoitustiloihin selittä se, että joillakin kauppailla oli käytössään myyntiauto tai auto oli osana myyntipistettä, jolloin he eivät tarvinneet erillistä pysäköintitilaa. Kyselyyn osallistui myös muutama kuukausi- tai päiväpaikan omaava, jotka eivät kokeneet parkkipaikan olevan sidoksissa heidän toimintaansa.
66 60 50 Prosenttia 40 30 55,56% 20 26,67% 10 17,78% 0 Kyllä Ei En osaa sanoa KUVIO 20. Asiakkaiden paikoitustilojen hyvyys nykyään Kuvion 20 avulla selvitetään, onko torikauppiaiden mielestä torin asiakkailla tänä päivänä hyvät paikoitustilat torin ympäristössä. Kuviosta voi havaita, että 55,56 prosenttia torikauppiaista pitivät sitä huonona ja 26,67 prosenttia vastaajista hyvänä. Vastaajista 17,78 prosenttia ei osannut sanoa mielipidettään. (Kuvio 20; liite 5, taulukko 21) Torikauppiaat, jotka eivät pitäneet asiakkaiden paikoitustilannetta hyvänä, perustelivat vastauksiaan esimerkiksi sillä, että Mikkelin Hallitustorilla parkkipaikkoja on hyvin rajallisesti käytössä. Toisaalta taas ne kauppiaat, jotka pitivät paikoitustilannetta hyvänä, näkivät asian niin, että paikkoja on riittävästi Mikkelin kokoiseen paikkaan. Paikoitustilojen puutetta esiintyy ainoastaan ruuhkaisimpina kesäkuukausina heinäkuun molemmin puolin.
5.3 Mikkelin Hallitustorin tulevaisuus 67 Kyselylomakkeen kysymykset 24 34 käsittelevät Mikkelin Hallitustorin tulevaisuutta. Seuraavien kuvioiden avulla on selvitetty sitä, kuinka torikauppiaat haluavat kehittää Mikkelin Hallitustoria. Lisäksi kehittämisideoita on selvitetty avointen kysymysten vastauksilla. Toriparkin tarpeellisuus 50 40 Prosenttia 30 20 37,78% 42,22% 10 20,0% 0 Kyllä Ei En osaa sanoa KUVIO 21. Toriparkin tarpeellisuus Kuviossa 21 selvitetään onko Mikkelin Hallitustorin alle suunnitteilla oleva toriparkki tarpeellinen. Kuviosta voi havaita, että vastaukset toriparkin tarpeellisuudesta jakautuvat selkeästi eri vastausvaihtoehtojen välille. Kyselyyn osallistuneista torikauppiaista hieman alle puolet, 42,22 prosenttia, oli sitä mieltä, että toriparkki ei ole tarpeellinen. Tarpeellisena toriparkkia piti 37,78 prosenttia vastaajista ja 20 prosenttia vastaajista ei osannut vielä muodostaa kantaa asiaan. (Kuvio 21; liite 5, taulukko 22)
Torimyynnin jatkaminen 68 60 50 Prosenttia 40 30 57,78% 20 31,11% 10 11,11% 0 Kyllä Ei En osaa sanoa KUVIO 22. Torimyynnin jatkaminen toriparkin rakentamisen aikana Kuviossa 22 selvitetään torikauppiaiden valmiutta jatkaa torimyyntiä toriparkin rakentamisen aikana. Kuviosta voidaan havaita, että 57,78 prosenttia torikauppiaista aikovat jatkaa torimyyntiä rakentamisen aikana. Vain 11,11 prosenttia vastaajista oli varmoja, ettei tule jatkamaan torimyyntiään. Suuren vastausmäärän sai myös vaihtoehto En osaa sanoa, sillä 31,11 prosenttia vastaajista kuuluivat tähän ryhmään. (Kuvio 22; liite 5, taulukko 23) Kuvion kysymystä on myös tarkennettu avoimella kohdalla, johon kauppias on voinut perustella kantansa. Torikauppiaat, jotka ovat valmiita jatkamaan torimyyntiään, perustelivat vastauksensa hyvin selkeästi. Suurin osa mainitsi toimeentulonsa riippuvan torimyynnistä. (Liite 6, kysymys 25) Torikauppiaat, jotka eivät aio jatkaa torimyyntiään toriparkin rakentamisen aikana, antoivat perusteluikseen lopettamisen ja siirtymisen eläkkeelle tai muualle kaupunkiin lähtemisen. Vastausvaihtoehdon En osaa sanoa valinneet perustelivat kantansa sillä, että toriparkin mahdolliseen rakentamiseen liittyy vielä niin paljon epävarmuustekijöi-
tä, että kantaa on vielä tässä vaiheessa hankala ilmaista. Suurin mainittava epävarmuustekijä liittyy torimyynnin sijaintiin rakentamisen aikana. (Liite 6, kysymys 25) 69 70 60 50 Prosenttia 40 30 67,44% 20 10 25,58% 0 Kyllä 6,98% Ei En osaa sanoa KUVIO 23. Torimyynnin jatkaminen toriparkin rakentamisen jälkeen Kuviossa 23 selvitetään torikauppiaiden valmiutta jatkaa torimyyntiä toriparkin rakentamisen jälkeen. Kuviosta voidaan nähdä, että 67,44 prosenttia kyselyyn osallistuneista torikauppiaista ovat valmiita jatkamaan torimyyntiään. Ainoastaan 6,98 prosenttia vastanneista ei aio jatkaa myyntiään toriparkin rakentamisen jälkeen. Vastaajista 25,58 prosenttia eivät osanneet vastata aikovatko he jatkaa myyntiään rakentamisen jälkeen. (Kuvio 23; liite 5, taulukko 24) Kuvion kysymystä on ollut mahdollista perustella avoimen kohdan kautta. Torikauppiaat, jotka aikovat jatkaa torimyyntiään myös rakentamisen jälkeen, ovat perustelleet vastauksensa sillä, että torimyynti tuo heille toimeentulon. Osa jatkavista kauppiaista on myös sitä mieltä, että parkin tulo kasvattaa torin asiakasvirtoja, jolloin torimyynti mahdollisesti lisääntyisi. Kauppiaat, jotka eivät aio jatka, ovat sanoneet vetäytyvänsä eläkkeelle tai he ovat varmoja siitä, että Mikkelin tori kuolee rakentamisen jälkeen. Vastaajat, jotka eivät ole varmoja jatkaako vai ei, eivät perustelleet vastauksiaan. (Liite 6, kysymys 26)
Yhteistyö kauppiaiden kanssa 70 50 40 Prosenttia 30 20 50,0% 33,33% 10 16,67% 0 Kyllä Ei En osaa sanoa KUVIO 24. Yhteistyön tekeminen muiden kauppiaiden kanssa talviaikana Kuvion 24 avulla selvitetään olisiko torikauppiaat valmiita tekemään yhteistyötä muiden kauppiaiden kanssa talviaikana. Tasan 50 prosenttia vastanneista torikauppiaista olisivat valmiita tekemään muiden kauppiaiden kanssa yhteistyötä. Yhteistyöhalukkuutta ei ollut 16,67 prosentilla vastaajista, kun taas 33,33 prosenttia eivät osanneet sanoa olisivatko he halukkaita yhteistyöhön vai ei. (Kuvio 24; liite 5, taulukko 25) Avoimena kohtana kyselyssä oli mahdollista kertoa, minkälaista yhteistoimintaa olisi valmis tekemään. Innokkaimmat vastaajat, jotka olivat valmiita yhteistyöhön, mainitsivat tärkeimpänä asiana yhteisen markkinoinnin sekä mainonnan, myös hinnoittelussa voisi olla talviaikana yhtäläisyyksiä. Paikkasijoittelu herätti myös vastaajissa yhteistyöhalukkuutta. Vastaajat olivat sitä mieltä, että talvella olisi hyvä jos paikat olisi sijoiteltu lähekkäin, yhteistelttakin olisi vastaajien mieleen. Osa vastaajista olisi myös valmis ottamaan toisen kauppiaan myyntiartikkeleita myyntiin, jos ei kauppias itse pääsisi paikalle. Myös viikonloppuisin tapahtuvaa koulutusta toivottiin, kuten esimerkiksi kielitaidon kehittämistä. (Liite 6, kysymys 29)
Vartijoiden tarpeellisuus 71 60 50 Prosenttia 40 30 55,56% 20 10 20,0% 24,44% 0 Kyllä Ei En osaa sanoa KUVIO 25. Vartijoiden tarpeellisuus torilla Kuviossa 25 tarkastellaan vartijoiden tarpeellisuutta Mikkelin Hallitustorilla. Vartijoiden tarpeellisuus jakautui hyvin näkyvästi kolmen vastausvaihtoehdon välille. Kuviosta voidaan havaita, että Mikkelin Hallitustorilla ei ole tarvetta vartijoihin, sillä puolet vastaajista, 55,56 prosenttia, olivat sitä mieltä, että vartijoita ei tarvittaisi lainkaan. Kuitenkin 20 prosenttia vastaajista pitivät vartijoita tarpeellisena. Vastaajista 24,44 prosenttia ei osannut sanoa tarvitaanko torille vartijoita vai ei. (Kuvio 25; liite 5, taulukko 26)
Yhteistyö kaupungin kanssa 72 30 25 Prosenttia 20 15 28,89% 28,89% 10 20,0% 15,56% 5 6,67% 0 Huono Tyydyttävä Hyvä Erinomainen En osaa sanoa KUVIO 26. Yhteistyö kaupungin kanssa Kuviossa 26 tarkastellaan millainen yhteistyö torikauppiailla on kaupungin kanssa. Vastaukset on jaettu viiteen eri vaihtoehtoon, joiden välillä on havaittavissa suurta hajontaa. Yhteistyön kaupungin kanssa hyväksi kokee 28,89 prosenttia kyselyyn vastanneista torikauppiaista. Tyydyttäväksi sen kokee 20 prosenttia vastaajista ja huonoksi 15,56 prosenttia. Vain 6,67 prosenttia vastaajista pitää yhteistyötä erinomaisena. Huomattavan moni, 28,89 prosenttia vastaajista valitsi vaihtoehdon en osaa sanoa. (Kuvio 26; liite 5, taulukko 27) Kysymystä oli mahdollista tarkentaa avoimessa kohdassa, johon vastaaja sai ehdottaa parannuskeinoja yhteistyön hyväksi. Parannusehdotuksissa eniten toivottiin avoimuutta, esimerkiksi tiedotuksen ja vuoropuheluiden kautta. Osa vastaajista toivoi myös kaikille avoimia kokouksia kaupungin kanssa, jotta yhteistyö paranisi. (Liite 6, kysymys 32) Avoimessa kysymyksessä tuli myös hieman kritiikkiä torivalvojasta, jolta toivottiin enemmän yhteistyökykyä ja nykyaikaisempaa toimintatapaa. Myös muiden kaupungin
73 työntekijöiden toivottiin käyttäytyvän hieman tasapuolisemmin torikauppiaita kohtaan. Lisäksi torikauppiaat toivoivat lisää joustavuutta ja nopeutta, esimerkiksi ongelmatilanteiden korjaamiseksi. (Liite 6, kysymys 32) Avoimet kysymykset Olemme selvittäneet myös avoimien kysymysten avulla torikauppiaiden mielipiteitä muutamiin kysymyksiin. Avoimilla kysymyksillä pyrimme siihen, että kauppiaat saisivat paremmin omia ideoitaan esille. Osa avoimista kysymyksistä on käsitelty vaihtoehdollisten kysymysten yhteydessä. Seuraavissa kappaleissa tulemme käsittelemään tärkeimpiä ja kehittämisen kannalta oleellisimpia avoimia kysymyksiä. Torikauppiaat eivät vastausten mukaan käytä juurikaan rahaa markkinointiin, sillä jopa 28 kyselyyn osallistunutta kauppiasta oli jättänyt vastaamatta avoimeen kysymykseen. Kysymykseen vastanneet kauppiaat panostivat vaihtelevasti markkinointiin, sillä vastaukset hajaantuivat 100 eurosta aina 2500 euroon vuodessa. Ainoastaan kolme vastaajaa ilmoitti käyttävänsä rahaa markkinointiin yli tuhat euroa, joten pääasiassa markkinointiin käytettiin vain pieniä summia.(liite 6, Kysymys 14) Torikauppiailta kysyttiin avoimen kysymyksellä heidän mielipidettään siihen, missä torikaupan tulisi toteutua, mikäli toriparkin rakentaminen aloitettaisiin. Vastauksissa mainittiin monia eri paikkoja torikaupan toteuttamiselle, mutta vastaajien keskuudessa selkeästi eniten haluttiin torikaupan jatkuvan nykyisen linja-autoaseman, eli pikkutorin, alueella. Tätä vaihtoehtoa toivoi 12 vastaajaa, jonka lisäksi muutamat vastaajat mainitsivat pikkutorin joidenkin muiden paikkojen yhteydessä. Kolme vastaajista ilmoitti mieluisammaksi torimyyntipaikaksi sataman alueen. Loput vastaajat pitivät sopivimpana ratkaisuna sitä, että rakentamisen aikana torimyynti toteutuisi keskustan kaduilla. Etenkin Maaherrankatu ja hallituskatu saivat paljon vastaajia puolelleen. Lisäksi eräs vastaaja oli huolissaan rakennustyömaan läheisyyden vaikutuksesta torimyyntiin.(liite 6, Kysymys 27) Selvitimme avoimella kysymyksellä myös muita kehitysideoita, joita torikauppiailla oli mielessä. Vastaukset olivat todella monipuolisia, ja kehitysideoita tuli paljon. Avoimesta kysymyksestä kävi ilmi, että monet torikauppiaat haluaisivat kehittää erityisesti torikauppiaille tarkoitettua paikoitustilannetta. Parkkipaikka haluttaisiin paljon
74 nykyistä lähemmäksi ja kaikille kauppiaille haluttaisiin omat parkkipaikat. Toinen selkeästi esille noussut asia oli ohjelmatarjonnan lisääminen. Esiintymislava, elävä musiikki sekä yleisötilaisuudet olivat kyselyn mukaan toivottuja lisiä torin yleisilmeeseen. Lisäksi muutama vastaaja toivoi enemmän yhteistä mainontaa ja torin markkinointia.(liite 6, Kysymys 33) Torikauppiailla oli kyselyn perusteella myös paljon toiveita yhteishengen lisäämiselle. Yhteishenkeä voisi kauppiaiden mukaan luoda esimerkiksi yhteisillä tilaisuuksilla. Erityisen paljon parannettavaa kyselyn mukaan on myös torin hygieniatilanteessa. Erityisesti vessat haluttaisiin torin välittömään läheisyyteen, sekä vesipisteitä tulisi kyselyn perusteella olla vähintään kaksi, eli omat pisteet kalatuotteille ja tuoretuotteille. Jonkin verran kannatusta tuli myös siihen suuntaan, että torille olisi myyntipaikat jaettu selkeästi tuoteryhmittäin. Toisaalta muutama vastaaja kannatti nimenomaan sekalaista järjestystä. (Liite 6, Kysymys 33) 6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Yhteenveto Suurin osa Mikkelin Hallitustorilla toimivista kyselyyn osallistuneista torikauppiaista on 41 60-vuotiaita. Vastanneista hieman yli puolet oli naispuolisia kauppiaita. Torin tarjonta on hyvin monipuolista ja tuotteita löytyy tuoretavaroista lahjatavaroihin. Pääosin vastaajilla oli hallussaan vuosipaikka. Suurin osa vastaajista on toiminut torikauppiaana 5 20 vuotta. Suurimmassa osassa toripisteitä pankkikortti ei käy maksuvälineenä. Valtaosa kyselyyn osallistuneista torikauppiaista toivoisi myyntiruutujen kooksi 4 4 metriä, joka on käytössä jo suuremmilla toreilla. Myyntipaikkojen saatavuutta vastaajat pitivät hyvänä. Myyntipaikkojen hintatasosta kysyttäessä, vastaajat olivat sitä mieltä, että kesäaikana hintataso on tyydyttävä ja myös talviaikana hintataso on tyydyttävä tai jopa huono. Torin hygieniatiloja pidettiin kyselyssä yleisesti huonona. Suurin osa vastanneista torikauppiaista ei olleet kiinnostuneista heille järjestettävästä maksullisesta ruokailumahdollisuudesta. Kuitenkin, jos sellainen järjestettäisiin, oltaisiin siitä valmiita mak-
75 samaan noin viisi euroa. Valtaosa kyselyyn osallistuneista torikauppiaista aikoo kehittää myyntikalustoaan lähitulevaisuudessa. Yleisin kehittämiskohde oli myyntikoju. Markkinointia ei yleisesti ottaen ollut monellakaan vastaajalla, mutta ne jotka markkinointiin panostaa, käyttivät siihen pääsääntöisesti alle 1000 euroa vuodessa. Nykyisiin aukioloaikoihin niin talviaikana kuin kesäaikanakin vastaajat olivat pääasiassa tyytyväisiä. Yli puolet vastaajista olisi valmiita työskentelemään torilla myös talviaikana. Katetut myyntipisteet lisäisivät kyselyn mukaan kauppiaiden talvityöskentelyhalukkuutta. Tasan puolet kysymykseen vastanneista olisi halukas tekemään yhteistyötä muiden torikauppiaiden kanssa talviaikana, esimerkiksi yhteismainontaa ja paikkasuunnittelua olisi tarve lisätä. Vajaa puolet vastaajista ilmoitti, että heillä on palkattua työvoimaa/kesätyöntekijöitä. Suurimmalla osalla työllistävistä torikauppiaista oli palveluksessaan 1 2 työntekijää. Lisätyövoimaa ei vastaajien keskuudessa koettu tarpeelliseksi. Sekä torikauppiaiden että asiakkaiden nykyisiä paikoitustiloja pidettiin kyselyssä huonona, kuitenkaan valtaosa vastaajista ei pitänyt suunnitteilla olevaa toriparkkia tarpeellisena. Yli puolet vastaajista oli valmiita jatkamaan torimyyntiään toriparkin rakentamisen aikana sekä sen jälkeen. Parhaana paikkana torimyynnille toriparkin rakentamisen aikana valtaosa vastaajista pitivät pikkutoria, eli nykyistä linja-autoasemaa. Kyselyn mukaan Mikkelin Hallitustorille ei tarvita vartijoita Torikauppiaiden sekä Mikkelin kaupungin välistä yhteistyötä pidettiin vastaajien keskuudessa hyvänä. Yleisin parantamisehdotus yhteistyölle liittyi avoimempaan vuorovaikutukseen. Lähes jokainen vastaaja ilmaisi kehittämisehdotuksia toritoimintaa kohtaan. Ehdotukset liittyivät yleisesti ohjelman lisäämisestä parkkipaikkoihin. Johtopäätökset Päätutkimusongelmana tutkittiin, kuinka Mikkelin toritoimintaa olisi mahdollista kehittää. Lisäksi tutkimme, kuinka nykyiset torikauppiaat saadaan jatkamaan toimintaansa tulevaisuudessa ja kuinka tori saadaan houkuttelevaksi myös uusille torikauppiaille.
76 Tutkimuksemme vastaa tutkimusongelmiimme erittäin kattavasti. Toritoimintaa olisi kehitettävä erityisesti parkkeeraus-, hygienia- sekä talvitoimintatilanteen osalta. Lisäksi kehitettävää olisi myyntipaikkojen koon sekä pankkikorttien käyvyyden suhteen. Kaikki kehitystoiminta sekä siihen liittyvä muutostarve on riippuvaista torikauppiaiden ja Mikkelin kaupungin välisestä avoimesta vuorovaikutuksesta. Uskomme, että nykyiset sekä tulevat kauppiaat olisivat innokkaammin mukana toritoiminnassa, mikäli edellä mainittuihin asioihin kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Työstämme käy myös ilmi ne vaiheet, joita toiminnan kehittäminen pitää sisällään. Kun Mikkelin Hallitustorin toimintaa aletaan kehittää, on määriteltävä lähtökohdat kehitystoiminnalle. Tämän jälkeen on tärkeää kartoittaa Mikkelin Hallitustorin muutostarve. Muutostarpeen pohjalta voidaan edetä kehitystoiminnassa eteenpäin. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että saadaan myös torikauppiaat sitoutumaan muutokseen. Paras tapa saada torikauppiaat ja muut sidosryhmät sitoutumaan muutostoimintaan on antaa heidän vaikuttaa omalta osaltaan torin kehittämiseen. Lisäksi avoin kommunikaatio tapahtuvista ja suunnitteilla olevista muutoksista luovat vakaan pohjan torin muutostyön etenemiseen. Torikauppiaat, jotka ovat tyytyväisiä nykytilaan, tulevat todennäköisesti olemaan enemmän muutoksia vastaan. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että heille muutosehdotukset esitetään houkuttelevalla ja positiivisella tavalla. 7 KEHITTÄMISIDEAT Mikkelin Hallitustorilla on monia kehittämiskohteita, mutta useilla kyselyyn osallistuneilla torikauppiailla esiin nousivat samat teemat. Seuraaviin kappaleisiin olemme eritelleet keskeisimmät kehitysehdotukset, jotka ovat mielestämme realistisia ja toteuttamiskelpoisia. Nyky-yhteiskunnassa pankkikorttia käytettään monissa paikoissa maksuvälineenä, joten miksi torin tulisi olla poikkeus. Monilla ihmisillä ei välttämättä ole rahaa mukana ja torilla asiointi saatetaan jättää pois, mikäli tiedetään, ettei pankkikortti kuitenkaan käy suurimmalla osalla myyntipisteissä maksuvälineenä.
77 Myyntipaikkojen koko olisi mielestämme hyvä vaihtaa Suomessa yleisesti käytettyyn 4 4 metriin. Tämä saattaisi houkutella kauppiaita muiltakin toreilta, sillä monet myyntikojut on rakennettu 4 4 metrin ruutuihin ja tällöin kauppiaat joutuvat maksamaan kahdesta ruudusta yhden sijaan. Toisaalta Mikkelin torilla on paljon myös pienempiä kojuja, joten osa ruuduista voisi olla jopa hieman edullisempia ja pienempiä myyntiruutuja. Mielestämme torikauppiailta olisi ainakin hyvä tiedustella, olisiko heillä kiinnostusta pienempiin myyntiruutuihin. Myyntipaikkojen saatavuus on tutkimustulosten mukaan hyvä, mutta mielestämme se kertoo myös torikauppiaiden vähäisyydestä. Vaikka kysely suoritettiin sesonkiaikaan aurinkoisella ilmalla, oli torilla paljon tyhjää myyntitilaa. Tämän vuoksi torille olisi saatava paljon lisää uusia kauppiaita. Uusia kauppiaita saadaan ainoastaan siten, että Mikkelin Hallitustorin vetovoimaisuutta parannetaan. Selkeä kehittämisen kohde Mikkelin Hallitustorilla on hygieniatilat. Ehdottoman tärkeää olisi saada torikauppiaille vessa torin välittömään läheisyyteen, sillä monet kauppiaat suorittavat torikauppaa itsekseen, eivätkä voi siten hylätä myyntipistettään pitkäksi aikaa. Myös vessojen yleinen siisteys tulisi hoitaa paremmin, jotta torikauppiaiden viihtyisyyttä voitaisiin parantaa. Toinen hygieniaan liittyvä kehitystoimenpide on toisen vesipisteen hankkiminen. Tuoretuotteille ja kalakauppiaille olisi tärkeää saada molemmille omat pisteet, jotta torin hygieniatilanne parantuisi. Monilla torikauppiailla on aikeissa kehittää omaa myyntikalustoaan. Mielestämme huomattavin kehittämisen kohde on oman myyntikojun nimen näkyminen. Monissa kojuissa nimeä ei ollut ollenkaan näkyvillä tai se luki myyntitavaroiden takana piilossa. Aukioloaikoja ei Mikkelin Hallitustorilla tarvitse muuttaa, mutta mielestämme torilla olisi hyvä olla hieman joustavuutta aikataulujen suhteen. Talvitoritoimintaa Mikkelin Hallitustorilla tulisi ehdottomasti vilkastuttaa. Talvitoimintaa voisi vilkastuttaa erilaisilla tapahtumilla ja ainakin osittain katetuilla myyntipisteillä. Moni vastaaja kuitenkin olisi halukas työskentelemään myös talvella, ja katetut myyntipisteet varmasti edesauttaisivat talvitorin vilkastumista. Talvella torikauppiaiden yhteistyön tekeminen olisi ehdottoman tärkeää. Myyntipisteet olisi hyvä saada toistensa läheisyyteen, jolloin tori ei näyttäisi autiolta. Lisäksi torikauppa olisi hyvä ajoittaa siten, että harvemmin talvella käyvät torikauppiaat saapuisivat torille myy-
78 mään samoina päivinä kuin muutkin. Torikauppiaiden olisi hyvä harkita myös sellaista vaihtoehtoa, että kauppiaat voisivat ottaa toistensa tuotteita myyntiin. Torikauppiaiden paikoitustilat ovat tällä hetkellä osalle erittäin huonot, sillä ne ovat todella kaukana torista. Myyntitavaroiden kuskaaminen päivittäin on todella raskasta ja saattaa aiheuttaa käytännön vaikeuksia harjoittaa torikauppaa. Mielestämme paikoitustiloja kauppiaille olisi erittäin tärkeää löytää torin läheisyydestä. Paikoitustiloja tarvittaisiin kipeästi myös asiakkaille, vaikkakin parkkipulan aika tuntuu Mikkelin keskustassa olevan vain lyhytaikainen. Mikäli Mikkelin Hallitustorille rakennetaan toriparkki, on pidettävä huolta siitä, että torin kehittäminen ei jää ainoastaan siihen, vaan kehitystä on tapahduttava muillakin osa-alueilla. Mielestämme kaupungin pitäisi tehdä pikaisesti päätös siitä, missä torikauppaa tultaisiin harjoittamaan mahdollisen toriparkin rakentamisen aikana. Epävarmoja kauppiaita on paljon, sillä he eivät tiedä aikovatko jatkaa torikauppaa rakentamisen aikana. Mielestämme paras paikka torikaupalle olisi nykyisen linja-autoaseman kohdalla, sillä se sijaitsee lähellä nykyistä toria ja monet torikauppiasta toivoivat sitä väliaikaiseksi myyntipaikaksi. Torikauppiaiden ja kaupungin välistä yhteistyössä olisi mielestämme parantamisen varaa. Erityisesti kauppiaitten ja kaupungin välistä avointa vuoropuhelua olisi tarpeen lisätä. Varsinkin nyt, kun torille ollaan suunnittelemassa paljon uudistuksia ja muutoksia, on informaation kuljettava sujuvasti. Mikkelin kaupungin tulisi pitää huolta siitä, että torikauppiaille selvitetään muutostarve huolella siten, että kaikki varmasti ymmärtävät mitä ollaan tekemässä ja miksi. Mielestämme torin yhteyteen olisi hyvä rakentaa esiintymislava, jolloin torilla voitaisiin järjestää nykyistä enemmän erilaisia esityksiä, kuten elävää musiikkia ja muita esiintyjiä. Esiintyjät toisivat omalta osaltaan torille lisää asiakkaita ja sitä myötä myös lisää kauppiaita.
8 PÄÄTÄNTÖ 79 Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka Mikkelin Hallitustorin toimintaa voitaisiin kehittää. Tarkoituksenamme oli tarkastella Hallitustorin kehittämistarpeita torikauppiaiden näkökulmasta. Tutkimme myös sitä, kuinka torista saisi houkuttelevamman paikan niin uusille kuin vanhoillekin torikauppiaille. Teoreettinen viitekehys käsitteli yleisesti toiminnan kehittämistä ja sen eri vaiheita. Lisäksi paneuduimme torikauppaan yleisesti sekä Mikkelin Hallitustorin ominaispiirteisiin. Samalla saimme sidottua teoreettisen viitekehyksen empiiriseen osaan. Empiirinen osa sisälsi kyselytutkimuksen, joka oli suunnattu Hallitustorilla toimiville torikauppiaille. Kyselyn tarkoituksena oli saada selville torikauppiaiden ajatukset tämänhetkisestä toritoiminnasta sekä heidän omat kehitysideansa. Kyselymme sisälsi 34 kysymystä, joista osa oli monivalintakysymyksiä ja osa avoimia. Lisäksi useita monivalintakysymyksiä oli mahdollista tarkentaa avoimella kohdalla. Avoimilla kysymyksillä saimme paremmin esiin torikauppiaiden omat ideat toritoiminnan kehittämiselle. Kysymyksiä lomakkeella oli sopivasti, eikä kyselyn pituus vähentänyt vastaajien määrää. Kyselytutkimukseen saimme 45 vastaajaa, mikä oli huomattavasti suunniteltua vähemmän. Vastaajien vähyys johtui siitä, että torilla ei ollut kyselyajankohtana paljoa torikauppiaita. Kyselyajankohta oli kuitenkin torikaupan sesonkiaikana, joten oletimme torilla olevan enemmän kauppiaita. Jo kyselyä tehdessämme kiinnitimme huomiota siihen, että Mikkelin Hallitustorilla on paljon tyhjää tilaa, jonne kaivattaisiin lisää kauppiaita. Tutkimusongelmiin saimme mielestämme hyvin vastauksia. Tutkimusmenetelmä oli oikeanlainen, sillä avoimilla kysymyksillä saimme paljon hyviä kehittämisideoita, joita emme olleet osanneet itse huomioida. Tutkimustulokset olivat antoisia ja uskomme ideoista olevan hyötyä Mikkelin Hallitustorin kehittämishankkeelle sekä työn toimeksiantajalle, Mikkelin kaupungille. Kyselyyn vastanneiden vähäisen määrän vuoksi tutkimustuloksen vastauksia ei voida
käyttää yleistävästi. Tutkimus on suoritettu eettisesti ja purettu niin, että vastaajien vastauksista ei käy ilmi heidän henkilöllisyytensä. 80 Varsinaisia ongelmakohtia ei työtä tehdessä ilmennyt. Ainoastaan vastausten vähäisyys rajoitti monivalintakysymyksissä tulkintojen monipuolisuutta. Suuremmalla vastaajamäärällä olisimme saaneet huomattavasti luotettavampia tutkimustuloksia. Toimeksiantajan rooli työssämme oli suuri, sillä saimme paljon ohjeistusta ja neuvoja työn tekemiseen. Työtä tehdessä perehdyimme vireillä olevaan kehityshankkeeseen, torisääntöihin, toiminnan kehittämistä koskevaan kirjallisuuteen sekä toritoimista kertoviin teoksiin. Jatkotoimenpiteinä olisi mielestämme hyvä, jos torikauppiaita kuultaisiin jatkossakin torin kehittämistä suunniteltaessa, sillä heillä on paljon hyviä toteuttamiskelpoisia mielipiteitä. Mielestämme opinnäytetyö oli kokonaisuudessaan onnistunut. Työ osoitti meille, kuinka tärkeää toritoiminta on kaupungin identiteetille ja kuinka laajamittaista työtä torikaupan harjoittaminen useimmille on. Mitä enemmän toritoimintaan perehtyi, sitä enemmän sitä oppi arvostamaan.
LÄHTEET 81 Heikkilä, Mikko Santasalo, Tuomas 2006. Tori osana kauppaa ja kaupunkeja. Suomalaisia kauppatoreja 2006. Elävä Kaupunkikeskusta Ry / Ympäristöministeriö. Lahti: M&P Paino/Mainospalvelu Viljanen Oy. Heikkilä, Tarja 2005. Tilastollinen tutkimus. 5. 6. painos. Helsinki: Edita Prima Oy. Hirsjärvi, Sirkka Remes, Pirkko Sajavaara, Paula 2000. Tutki ja kirjoita. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy. Hätönen, Heljä 2000. Mistä liikkeelle? Kehitystarveanalyysi oppivan organisaation kehittämiseen. Helsinki: Yliopistopaino Kauppiaan ABC-opas 2007. Tori- ja markkinakapan keskusjärjestö. Markkinaperinteen tuki Ry. Suomen Kauppahansat Ry. Painamaton lähde. Kaupunginvaltuusto 2006. Kaupunginvaltuusto 27.3.2006 38 Liite 10. Osakassopimus Mikkelin Toripysäköintiyhtiöstä luonnos 14.3.2006. https://webdom.mikkeli.fi/kunnari/internet_mikkeli.nsf/64436ab8f406db5ac225657c0 062b8ac/460f051d1e5164e0c225715a0043266c/$FILE/Toriparkkiyhti%C3%B6n%20 osakassopimus.pdf. Viitattu 18.8.2007. Kettunen, Sami 2003. Onnistu projektissa. Juva: WS Bookwell Oy. Kohtauspaikkana Mikkelin tori 2007. Mikkelin Hallitustorin kilpailukyvyn edistäminen hanke. http://www.mikkelintori.fi/. Viitattu 18.8.2007. Kuujo, Erkki 1971. Entisajan Mikkeli: Mikkelin kaupungin vaiheita 1838-1917. Mikkeli: Länsi-Savo Oy. Kuujo, Erkki Väänänen Kyösti Lakio Matti Hassinen Esa 1988. Muuttuvaa Mikkeliä: Mikkelin kaupungin historia II 1918 1986. Pieksämäki: Sisälähetysseuran kirjapaino Raamattutalo.
82 Lanning, Harri Roiha, Mikko Salminen, Antti 1999. Matkaopas muutokseen. Miten kehität organisaatiota tehokkaasti ja hallitusti. Kauppakaari Oyj. Hämeenlinna: Karisto Oy. Litke, Hans-Dieter & Kunow Ilonka 2004. Projektin hallinta. Helsinki: Oy Rastor Ab. Länsi-Savo 2007. Jukka Ahdelma. Toriparkkia rakennetaan ehkä jo ensi talvena. 14.2.2007. Lööw, Monica 2002. Onnistunut projekti. Projektijohtamisen ja suunnittelun käsikirja. Helsinki: WS Bookwell Oy. Mikkeli 2007. Kaupankäyntiä Mikkelin seudulla 1800-luvulta 1900-luvulle. Kaupankäynti ennen 1800-lukua. www.mikkeli.fi. Viitattu 1.8.2007. Mikkelin Hallitustorin suunnitteluperiaatteet 1998. Kaavoitus. Mikkelin Kaupunki 2005. Mikkelin kaupungin torisääntö. Painamaton lähde. Mikkeli: Tekninen lautakunta. Pelin, Risto 1999. Projektihallinnan käsikirja. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Rasi, Ilkka Lepola, Esa Kanniainen, Aila & Muhli, Arto 2007. SPSS 15 for Windows perusteet. Oulu: Oulun yliopistopaino. Rissanen, Riitta, Sääski, Kaija & Vornanen, Jouni 1996. Uudistuvat organisaatiot Käsikirja organisaatioista ja henkilöstöjohtamisesta. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun julkaisu. Pieksämäki: Kirjapaino Raamattutalo. Rissanen, Tapio 2002. Kehityshankkeen toteuttaminen yrityksessä. Yrittäjän käsikirja 2002. Täsmäase menestykseen. Saarijärvi: Saarijärven Offset Oy. Roine, Miikka 2007. Kehitysprojektin elinkaaren kuvaus ja hallinta. http://mportaali.net/me/?p=10. Päivitetty 2.1.2007. Viitattu 22.7.2007.
Roukala, Veikko 1998. Toiminnan muutoksen toteutus. Suomen Atk-kustannus Oy. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. 83 Räsänen, Keijo 1996. Kehittyvä liiketoiminta. Haaste tulevaisuuden osaajille. Porvoo: WSOY:n graafiset laitokset. Sarala, Urpo 2000. Toiveista totta. Työyhteisöjen kehittäminen käytännössä. Helsinki: Yliopistopaino. Silfverberg, Paul 1996. Ideasta projektiksi. Projektisuunnittelun käsikirja. Hallinnon kehittämiskeskus. Helsinki: Oy Edita Ab. Valli, Raine 2001. Johdatus tilastolliseen tutkimukseen. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Virkki, Pekka & Somermeri, Arvo1997. Projektityö, kehittämisen moottori. 4. uudistettu painos. Helsinki: Oy Edita Ab. Wirilander, Hannele 1982. Mikkelin pitäjän historia vuoteen 1865. Julkaissut Mikkelin maalaiskunta, Mikkelin maaseurakunta. Mikkeli: Länsi-Savo Oy
LIITTEET 84 LIITE 1. Torihinnat LIITE 2. Toripaikat LIITE 3. Mikkelin Hallitustori LIITE 4. Kyselylomake LIITE 5. Frekvenssitaulukot LIITE 6. Avoimet kysymykset
LIITE 1. 1 (4) MYYNTIPAIKKOJEN HINNAT (sis. alv 22 %) JA MYYNTIARTIKKELIT LYHYTAIKAINEN VUOKRAUS MYYNTIPAIKKA Ajanjakso 1.5. - 30.4. Päivähinnat - ilmapallojen myyntipiste 5,00 (alv 0,90 ) - varsinaisena toriaikana 10,00 /ruutu/pv (alv 1,80 ) Iltamyynti - klo 15.00 18.00 5 /paikka/ilta (alv 0,90 ) Yömyynti 50 /paikka/kk (alv 9,02 ) 22 /yö (alv 3,97 ) 600 /kk (alv 108,18 ) Talviaikana (1.10.-31.5.) 5 /yö (alv 0,90 ) Kuukausi- ja teemamarkkinat - myyntipaikka 18,00 /ruutu/pv (alv 3,25 ) - ilmapallojen myyntipiste 5,00 (alv 0,90 ) - makkara-, kala-, vohveli- yms. paikat 25,00 /ruutu/pv (alv 4,51 ) Näitä hintoja sovelletaan myös erilaisina karnevaalipäivinä sekä vappuna, äitienpäivänä tms. päivänä, joka ei ole kuukausimarkkinapäivä. Maalis- ja Mikkomarkkinat - myyntipaikka (sisältää vartioinnin) 55,00 /ruutu/2 pv (alv 9,92 ) - ilmapallojen myyntipiste 12,00 /2 pv (alv 2,16 ) Joulukuuset - auto/traktoripaikka 17,00 /pv (alv 3,07 ) - muu paikka 8,00 /pv (alv 1,44 )
Vuosirinkelipaikat (vain markkinamyynnissä) - paikka 211 329,00 /v (alv 59,18 ) - paikat 212-213 205,00 /v (alv 36,96 ) - paikka 214 267,00 /v (alv 48,15 ) Päiväsähkö 5,00 /pv (alv 0,90 ) LIITE 1. 2 (4) TAIMIPAIKAT Ajanjakso 1.5. - 30.6. Taimet (4 ruutua) 165,00 /kk (alv 29,75 ) VUOSIPAIKAT (sis. alv 22 %) Kala - paikat 6 ja 9 - paikka 7 - paikka 8 - paikka 10 Ajanjakso 1.9. - 31.5. 115,00 /kk (alv 20,74 ) 105,00 /kk (alv 18,93 ) 94,00 /kk (alv 16,95 ) 146,00 /kk (alv 16,95 ) Ajanjakso 1.6. - 31.8. 136,00 /kk (alv 24,52) 126,00 /kk (alv 22,72 ) 115,00 /kk (alv 20,74 ) 167,00 /kk (alv 30,12 ) Kalanpaistopaikka s - paikat 168 ja 169 Ajanjakso 1.9. - 31.5. 61,00 /kk (alv 11 ) Ajanjakso 1.6. - 31.8. 102,00 /kk (alv 18,38 ) Kotitaloustuotteet Ajanjakso 1.9. - 31.5. Ajanjakso 1.6. - 31.8.
- paikat 11, 20, 21 ja 30 Maalaiskansan myyntipaikat ajanjaksolla 1.9.-31.5. maksuttomia Pehmisjäätelö Ajoneuvopaikat (vihannekset, juurekset, hedelmät, marjat, kukat) - paikat 47-53 ja 59-63 - paikat 55-58 Mansikat ja muut marjat - paikat 75-81 10,00 /kk (alv 1,80 ) 36,00 /kk (alv 6,48 ) 54,00 /kk (alv 9,74 ) 82,00 /kk (alv 14,79 ) 31,00 /kk (alv 5,59 ) 21,00 /kk (alv 3,79 ) 120,00 /kk (alv 21,64 ) 107,00 /kk (alv 19,30 ) 124,00 /kk (alv 22,36 ) 66,00 /kk (alv 11,90 ) LIITE 1. 3 (4) Tuoretavarapaikat (vihannekset, juurekset, hedelmät, marjat) - paikat 31, 34, 35, 37, 39, 40 31,00 /kk 308,00 /kk (alv 5,59 ) (alv 55,54 ) - paikat 32, 33, 36 31,00 /kk 205,00 /kk (alv 5,59 ) (alv 36,97 ) Perunat ja juurekset - paikat 1-5 52,00 /kk 103,00 /kk (alv 9,38 ) (alv 18,57 ) Leipomotuotteet - paikat 42-44 (vaunu) 103,00 /kk 124,00 /kk (alv 18,57 ) (alv 22,36 ) - paikat 38, 41 52,00 /kk 62,00 /kk
Myynti- ja esittelyvaunut - paikat 142-155 (alv 9,38 ) (alv 11,18 ) 62,00 /kk 103,00 /kk (alv 11,18 ) (alv 18,57 ) LIITE 1. 4 (4) Kirpputoripaikat tai vastaavat Muut paikat 31,00 /kk (alv 5,59 ) 31,00 /kk (alv 5,59 ) 52,00 /kk (alv 9,38 ) 52,00 /kk (alv 9,38 )
LIITE 2. 1 (1)