5.1 Suomen puolustusratkaisu Sotilaallinen maanpuolustus Sotilaallisella maanpuolustuksella tarkoitetaan valtion itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja kansalaisten elinmahdollisuuksien turvaamista sotilaallisilla toimenpiteillä. Sotilaallinen maanpuolustus toteutetaan ylläpitämällä puolustusjärjestelmää, joka mahdollistaa puolustusvoimien suorituskykyjen käytön koko valtakunnan alueella yhteiskunnan voimavarojen tukemana. Puolustusjärjestelmän tulee kyetä vastaamaan eriasteisiin uhkatilanteisiin ja mahdollisuuksien mukaan ehkäisemään ne ennalta. Puolustusjärjestelmällemme asetettavien vaatimusten mitoituksen lähtökohtana on tavanomaisin asein toteutettavan, maamme tai sen osan valtaamiseen tähtäävän hyökkäyksen torjunta. Suomen sotilaallinen maanpuolustus suunnitellaan ja toimeenpannaan kokonaismaanpuolustuksen toimintamallin mukaisesti, joka on käsitelty luvussa 2. KRIISI- JA UHKAMALLIT Puolustusjärjestelmän ylläpito ja kehittäminen perustuvat sotilaallisen maanpuolustuksen kriisi- ja uhkamalleihin sekä puolustusjärjestelmälle asetettuihin suorituskykyvaatimuksiin. Sotilaallisen maanpuolustuksen suunnittelussa käytettävät uhkamallit ovat: poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus, johon voi liittyä sotilaallisella voimalla uhkaaminen sekä sen rajoitettu käyttö sotilaallisen voiman käyttö, joka voi olla strateginen isku (yllätyshyökkäys) strategisella iskulla alkava hyökkäys alueiden valtaamiseksi. Sotilaallinen uhka muodostuu poliittisten aikomusten ja sotilaallisen kapasiteetin perusteella. Uhkamalleja, -kuvia ja -arvioita laadittaessa otetaan huomioon uhkan todennäköisyys ja vaikuttavuus yhteiskunnan toimintaan. Arvio hyökkääjän toiminnasta on uhka-arvioon perustuva, alueellisesti ja ajallisesti tarkennettu yksityiskohtainen tarkastelu hyökkääjän sotilaallisen voiman käytöstä. Sen laatiminen ja ylläpito on osa operatiivista suunnittelua. PUOLUSTUSVOIMIEN TEHTÄVÄT Laissa säädetyt puolustusvoimien tehtävät ovat: 1. Suomen sotilaallinen puolustaminen, joka sisältää maa- ja vesialueen sekä ilmatilan valvomisen sekä alueellisen koskemattomuuden turvaamisen, kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaamisen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustamisen. Tehtävään kuuluu myös sotilaskoulutuksen antaminen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen ohjaaminen sekä maanpuolustustahdon edistäminen. 2. Muiden viranomaisten tukeminen, joka tarkoittaa virka-apua yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi, terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi sekä muuksi yhteiskunnan turvaamiseksi, osallistumista pelastustoimintaan antamalla käyttöön tarvittavaa kalustoa, henkilöstöä ja asiantuntijapalveluja sekä osallistuminen avun antamiseen toiselle valtiolle terrori-iskun, luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun vastaavan tapahtuman johdosta. 3. Osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan PUOLUSTUSRATKAISU Suomen puolustusratkaisu perustuu uskottavaan kansalliseen puolustuskykyyn. Sotilaallisen puolustuksen ensisijaisena päämääränä on muodostaa turvallisuusympäristössämme oikein mitoitettu, uskottava ja ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle. Sotilaallinen uskottavuus perustuu kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettuun ja osoitettavissa olevaan sotilaalliseen suorituskykyyn. Mikäli ennaltaehkäisy ei riitä, hyökkäys torjutaan puolustusvoimien toimenpitein. Puolustuksen päämääränä on kaikissa tilanteissa taata maan itsenäisyys sekä turvata kansalaisten elinmahdollisuudet ja valtiojohdon toimintavapaus. Perustana yleinen asevelvollisuus ja riittävä materiaali Sotilaallinen maanpuolustus perustuu yleisen asevelvollisuuden pohjalta rakennettuun valtakunnalliseen puolustusjärjestelmään, joka mahdollistaa toiminnan koko valtakunnan alueella. Kokonaismaanpuolustuksen osana sotilaallinen maanpuolustus toteutetaan tarvittaessa yhteiskunnan kaikkien voimavarojen tukemana. Riittävän materiaalin hankkiminen edellyttää noin kolmanneksen puolustusmäärärahoista käyttämistä materiaalihankintoihin. Puolustusjärjestelmän mitoituksen perustana on tavanomaisin asein toteutettavan maamme alueiden valtaamiseen tähtäävän sotilaallisen voiman käytön torjunta. Puolustuksen suunnittelun painopiste on strategisen iskun ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa. Alueellinen puolustus Suomen sotilaallinen puolustaminen toteutetaan alueellisen puolustuksen periaatteella. Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ja kohteet suojataan valtakunnan puolustuksen kannalta tärkeät alueet pidetään omassa hallussa ratkaisutaistelut käydään puolustajalle edullisilla alueilla. Muualla hyökkääjää kulutetaan ja hidastetaan alueellisten joukkojen taistelulla. Taistelua tuetaan vastustajan tärkeisiin kohteisiin ulottuvalla syvällä tulella ja elektronisella vaikutuksella. PUOLUSTUSJÄRJESTELMÄN RAKENNE Puolustusjärjestelmä muodostuu johtamisjärjestelmästä, tiedusteluja valvontajärjestelmästä, valmiuden säätelyjärjestelmästä, logistiikkajärjestelmästä sekä maa-, meri- ja ilmapuolustuksen johtoportaista ja joukoista. Puolustusjärjestelmän osajärjestelmät ovat toiminnallisia kokonaisuuksia, jotka sisältävät kaikki suorituskyvyn osatekijät. Puolustusjärjestelmän osajärjestelmiä rakennetaan alueellisin periaattein, jotta puolustus voidaan toteuttaa alueellisena valtakunnallisen toimintakyvyn vaarantuessa. Tällaisia rakenteita sisältyy joukkorakenteen lisäksi muun muassa johtamis-, logistiikka- ja valmiuden säätelyjärjestelmiin. JOHTAMISJÄRJESTELMÄ Johtamisjärjestelmällä luodaan tilannetietoisuus sekä suunnitellaan ja toimeenpannaan puolustusjärjestelmän käyttö. Johtamisjärjestelmä muodostuu toimintatavoista, johtamiseen tarvittavasta henkilöstöstä ja sen osaamisesta, tiedosta, johtamisrakenteesta sekä teknisistä rakenteista. Puolustusvoimien johtamisen perusrakenteena on komentajakeskeinen linjaesikuntaorganisaatio. Komentaja vastaa käskettyjen tehtävien toteuttamisesta sekä organisaationsa kokonaistoiminnasta. Hän johtaa alaisiaan komentajia ja päälliköitä. Esikunnan tehtävä on tukea komentajaa hänen johtamistoiminnassaan. Esikuntaa johtaa esikuntapäällikkö. Esikunta johtaa alajohtoportaita komentajan määrittämin toimivaltuuksin.
Puolustusvoimien johtamisjärjestelmän tulee kyetä toimimaan valmiutta kohotettaessa ilman suuria organisaatio- ja toimintatapamuutoksia. Kriisi- ja uhkamalleihin varautuminen edellyttää tärkeimpien johtoportaiden ja joukkojen toimimista riittävän korkeassa valmiudessa jo normaaliaikana. Puolustusjärjestelmä kokonaisuutena ei saa lamautua, vaikka sen osa tai osia lamautetaan tai tuhotaan. Johtamisrakenne jakaantuu valtakunnalliseen, alueelliseen ja paikalliseen tasoon. Puolustusvoimien ylipäällikkö Tasavallan presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö. Presidentti voi valtioneuvoston esityksestä luovuttaa ylipäällikkyyden toiselle Suomen kansalaiselle sodan tai rauhan aikana määräajaksi tai toistaiseksi. Presidentin päätöksestä riippuu, luovutetaanko ylipäällikkyys kokonaisuudessaan vai säilyykö presidentillä ylipäällikön valta joiltain osin. Ylipäällikkyyteen kuuluu oikeus antaa sotilaskäskyjä ja päättää sotilaallisista nimitysasioista. Presidentti päättää sotilaskäskyasioista ilman valtioneuvoston ratkaisuehdotusta puolustusvoimain komentajan esittelystä ja puolustusministerin myötävaikutuksella. Päätökset varmentaa puolustusvoimain komentaja. Puolustusvoimain komentaja Puolustusvoimain komentaja johtaa puolustusvoimia. Puolustusvoimain komentaja tekee sotilaallisen maanpuolustuksen strategiset päätökset ja käskee operatiiviset tehtävät puolustushaaroille. Puolustusvoimain komentaja on sotilaskäskyasioissa suoraan tasavallan presidentin alainen. Puolustusvoimain komentaja ratkaisee puolustusvoimia koskevat sotilaskäskyasiat, joita ei ole säädetty tasavallan presidentin päätettäviksi tai säädetty taikka määrätty muun sotilasesimiehen ratkaistavaksi. Pääesikunta Pääesikunta on valtion keskushallintoon kuuluva viranomainen ja puolustusvoimien johtoesikunta. L pv:sta 26 1 mom. Pääesikunnassa yhdistetään ja yhteen sovitetaan puolustushaarojen toiminta sekä koordinoidaan puolustusvoimien osalta eri viranomaisten toiminta ja kansainvälinen yhteistyö sotilaallisen maanpuolustuksen päämäärien saavuttamiseksi. Lisäksi Pääesikunta vastaa koko puolustusvoimia koskevasta hallinnollisesta ohjauksesta. Pääesikunnan alaiset laitokset ja puolustusvoimien palvelukeskukset vastaavat oman toimialansa suunnittelusta, valmistelusta ja toimeenpanosta Pääesikunnan ohjauksessa. Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori johtaa puolustusvoimain komentajan alaisena Maanpuolustuskorkeakoulua. Puolustushaarat Puolustushaaroja ovat maa-, meri- ja ilmavoimat. Puolustushaarakomentajat ovat puolustusvoimain komentajan alaisia. He vastaavat puolustushaaransa valmiudesta, suorituskyvystä ja sen kehittämisestä sekä puolustushaaransa operaatioiden suunnittelusta ja toimeenpanosta. Puolustushaarakomentajat vastaavat myös puolustushaaransa viranomaistehtävien hoitamisesta ja yhteistoiminnasta viranomaisten kanssa valtakunnallisella alueellisella tasolla, kansainvälisestä yhteistoiminnasta sekä operaatiotaidon ja taktiikan kehittämisestä. Puolustushaaraesikuntia ovat Maavoimien Esikunta, Merivoimien Esikunta ja Ilmavoimien Esikunta. Puolustushaaraesikunnat ovat puolustushaarakomentajien johtoesikuntia. Niissä valmistellaan ja toimeenpannaan puolustushaaran komentajan päätökset ja käskyt sekä johdetaan puolustushaaran operatiivista toimintaa komentajalta saatujen valtuuksien puitteissa. Kukin puolustushaaraesikunta on pääesikunnan alainen valtakunnallinen hallintoviranomainen puolustushaaraansa koskevissa hallinnollisissa asioissa. Maavoimien komentaja johtaa maavoimia. Maavoimien tärkeimpiä tehtäviä ovat maitse tapahtuvan hyökkäyksen torjunta ja käskettyjen kohteiden suojaaminen yhteistoiminnassa muiden puolustushaarojen, rajavartiolaitoksen ja siviiliviranomaisten kanssa. Maavoimien alueellisen tason johtoportaita ovat sotilasläänit. Maavoimat toteuttaa asevelvollisten kutsunnat ja huolehtii heidän valvonnasta, sijoittamisesta sekä asevelvollisten palvelukseen käskemisestä yhteistoiminnassa muiden puolustushaarojen kanssa. Maavoimien komentajan johtamat alueelliset esikunnat ja johtoportaat suunnittelevat, valmistelevat ja tarvittaessa johtavat valmiuden ylläpitoa ja kohottamista, joukkojen perustamista sekä maanpuolustusta vastuualueellaan. Sotilaskäskyasiana tasavallan presidentti päättää valtakunnan sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista muista puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja sotilaallista järjestystä koskevista laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä sotilaskäskyasioista. Merkittäviä sotilaskäskyasioita esiteltäessä puolustusministerin tulee olla läsnä. Presidentti päättää sotilaskäskyasiana myös sotilasarvossa ylentämisestä. Tasavallan presidentti nimittää virkaan upseerit ja määrää tehtävään puolustusvoimien ylimmät upseerit valtioneuvostossa sen ratkaisuehdotuksesta. Merivoimien komentaja johtaa merivoimia. Merivoimien tärkeimpiä tehtäviä ovat merialueen valvonta ja koskemattomuuden turvaaminen, valtakunnan meriyhteyksien turvaaminen ja meritse tapahtuvan hyökkäyksen torjunta sekä käskettyjen kohteiden suojaaminen yhteistoiminnassa muiden puolustushaarojen, rajavartiolaitoksen ja siviiliviranomaisten kanssa. Merivoimien alueellisen tason johtoportaita ovat meripuolustusalueet. Ilmavoimien komentaja johtaa ilmavoimia. Ilmavoimien tärkeimpiä tehtäviä ovat ilmatilan valvonta ja koskemattomuuden turvaaminen sekä ilmoitse tapahtuvan hyökkäyksen torjunta yhteistoiminnassa muiden puolustushaarojen, rajavartiolaitoksen ja siviiliviranomaisten kanssa. Ilmavoimien alueellisen tason johtoportaita ovat lennostot. Puolustusvoimien johtamisrakenteen taktisen tason paikalliset johtoportaat perustetaan valmiuden kohottamisen yhteydessä johtamaan paikallisen tason operaatioita. Maavoimien aluetoimisto vastaa maavoimien paikallisen tason johtoportaan, sotilasalueen, toiminnan suunnittelusta ja valmisteluista normaalioloissa.
Rajavartiolaitos Rajavartiolaitos on sisäasiainministeriön alainen laitos, jonka perustamat rajajoukot ovat osa alueellista puolustusjärjestelmää. Rajavartiolaitosta johtaa rajavartiolaitoksen päällikkö. Rajajoukkoja voidaan asetuksella liittää puolustusvoimiin sotilaalliseen maanpuolustukseen liittyvien tehtävien toteuttamiseksi. Muut rajavartiolaitoksen joukot jäävät toteuttamaan laitoksen päätehtäviin kuuluvia rajavalvonta-, rajatarkistus- ja meripelastustehtäviä Rajavartiolaitoksen esikunnan johdolla. TIEDUSTELU- JA VALVONTAJÄRJESTELMÄ Tiedustelu- ja valvontajärjestelmien tehtävänä on tuottaa tarvittava strateginen ja operatiivinen tilannekuva sekä siitä ja aikaisemmista tiedoista johdetut analyysit. Normaaliaikana tehtävissä korostuu pitkän tähtäimen suunnittelun ja päätöksenteon perustaksi tarvittava strateginen tiedustelu. Poikkeusoloissa tiedustelutiedon tuottamisen painopiste on toimintaympäristöstä, mahdollisesta hyökkääjästä, olosuhteista ja kolmansista osapuolista tuotettavassa tiedossa. Tiedustelujärjestelmän keskeisenä tehtävänä on antaa ennakkovaroitus lähialueellamme olevien ulkovaltojen asevoimien toiminnan ja suorituskyvyn mahdollisesta muuttumisesta välittömäksi sotilaalliseksi uhaksi maatamme vastaan. Ennakkovaroitus mahdollistaa omien vastatoimenpiteiden oikea-aikaisen ja -laajuisen toteuttamisen uhkaa vastaavasti. Valvontajärjestelmän tehtävänä on tuottaa ja ylläpitää tosiaikaista alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen vaatimaa tilannekuvaa maa- ja merialueelta sekä ilmatilasta. Puolustusvoimien ja muiden aluevalvontaviranomaisten valvontajärjestelmien tiedot ja tilannekuvat palvelevat sekä aluevalvonnan että tiedustelun tarpeita. Puolustusvoimat huolehtii valtakunnan maa- ja vesialueen sekä ilmatilan valvonnasta yhteistoiminnassa muiden valvontaviranomaisten kanssa. VALMIUDEN SÄÄTELYJÄRJESTELMÄ Alueellinen puolustus perustuu joustavaan ja uhkaa vastaavaan puolustuskykyyn. Tavoitteena on kriisin ennaltaehkäisy. Mikäli lähialueella havaitaan Suomeen kohdistuva uhka, johtamisvalmiutta kohotetaan valvontaa tehostetaan kohteet suojataan annetaan tarvittaessa virka-apua muille viranomaisille. Puolustusvoimien valmiutta säädellään puolustusvoimain komentajan käskyillä silloin, kun valmiuden kohottamisella ei ole ulko- ja turvallisuuspoliittisia eikä laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Perusvalmiuden aikana puolustusvoimissa ylläpidetään erikseen määritetyissä toimipaikoissa jatkuvaa johtamis-, päivystys-, vartiointi- ja valvontavalmiutta. Valmiuden kohottaminen Tasavallan presidentti ratkaisee ylipäällikkönä sellaisesta merkittävästä muutoksesta, jolla voi olla ulko- ja turvallisuuspoliittisia tai merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Valmiuden säätelyä koskevat suorituskykyvaatimukset ja menettelytavat käsketään pääesikunnan ylläpitämissä operatiivisissa ohjeissa. Jos perusvalmiuden järjestelyt eivät riitä, valmiutta voidaan kohottaa joustavasti. Puolustusvoimat voi tilanteen vaatiessa tehostaa valmiuttaan muun muassa tiedustelun, valvonnan ja kohteiden suojaamisen osalta omin, sisäisin toimenpitein. Valmiutta kohotettaessa voidaan kutsua reserviläisiä kertausharjoituksiin tai ylimääräiseen palvelukseen. Sodan ajan joukkoja perustetaan tarvittaessa toiminnallisesti ja alueellisesti painottaen. Joukkojen perustaminen ja tehtävänmukainen ryhmittäminen edellyttävät yleensä lisävoimavarojen saamista puolustusvoimille ja poikkeusolojen toteamista valmiuslain toimivaltuuksien käyttöönsaamista. Puolustushaaraesikunta vastaa puolustushaaransa perustamistehtävistä, niiden valmisteluista ja tarvittaessa käskemisestä alaisilleen johtoportaille. Liikekannallepano Tasavallan presidentti päättää valtioneuvoston esityksestä puolustusvoimien liikekannallepanosta. Liikekannallepanossa perustetaan sodan ajan joukot. Tämä edellyttää käytännössä puolustustilalain voimaan saattamista. Valmiuden kohottamiseen liittyvät käskyt annetaan alajohtoportaille operatiivisten johtosuhteiden mukaisesti. Jos yhteydet ylempään johtoportaaseen eivät toimi, on alemman johtoportaan komentajalla kaikilla toiminnan tasoilla velvollisuus käskeä tilanteen edellyttämästä valmiuden kohottamisesta. Rajavartiolaitoksen valmiudesta käskee sisäasiainministeriö. Rajavartiolaitoksen valmiutta kohotetaan, jos laitoksen päätehtävien toteutus tai sotilaallisen puolustusvalmiuden kohottaminen sitä vaatii ja se voi tapahtua erillisenä tai osana puolustusvoimien valmiuden kohottamista. Rajavartiolaitoksen valmiuden kohottaminen ja joukkojen perustaminen sovitetaan puolustusvoimien valmiuden kohottamiseen. Tasavallan presidentti päättää rajajoukkojen perustamisesta sisäasiainministerin esittelystä. Rajavartiolaitoksen esikunta käskee perustamistehtävät alaisilleen johtoportaille yhteistoiminnassa Pääesikunnan kanssa. Sotilasläänien esikunnat sekä raja- ja merivartiostojen esikunnat vastaavat käytännön yhteistoiminnan järjestämisestä perustamiseen liittyen. Painostukseen vastataan nostamalla valmiutta lisääntyvien resurssien ja toimivaltuuksien turvin sekä perustamalla tarvittaessa uhkan edellyttämät joukot. Valmiutta säädellään tilanteen mukaisesti mitoittamalla oman sotilaallisen voiman käyttö riittäväksi ehkäisemään ennalta uhkan ja näin estämään mahdollisen kriisin vakavoituminen. Valmiuden joustavalla säätelyllä pidetään puolustuksen kynnysarvo sellaisena, ettei hyökkääjä halua ottaa sen ylittämisestä aiheutuvaa riskiä. Valmiuden kohottaminen käynnistetään puolustushallinnon normaaliajan voimavaroilla, joita vahvennetaan tilanteen edellyttämällä tavalla. Voimavarojen vahventaminen sisältää tarvittavien hallinnonalojen sisäisten säädösmuutosten ja valmiuslainsäädännön toimivaltuuksien käyttöön saamisen. Kriisi- ja uhkatilanteissa valtakunnan voimavaroja käytetään voimaan saatettujen valmiuslainsäädännön toimivaltuuksien mahdollistamalla tavalla osana sotilaallista maanpuolustusta. Perusvalmius Puolustusvoimien valmiuden tasosta normaalioloissa käytetään nimeä perusvalmius. Perusvalmiudessa tehtävät toteutetaan normaaliajan voimavaroin ja toimivaltuuksin. LOGISTIIKKAJÄRJESTELMÄ Puolustusvoimien logistiikkajärjestelmällä ylläpidetään ja kehitetään puolustusvoimien suorituskykyä hankkimalla, tuottamalla, varastoimalla ja jakamalla materiaalia, palveluita, osaamista sekä ohjeistusta. Logistiikkajärjestelmä on puolustusvoimien, kotimaisen ja kansainvälisen elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan logististen osien muodostama kokonaisuus. Järjestelmä sisältää muun muassa logistiikan palvelukeskukset, puolustushaarojen huoltojärjestelmät ja kumppanuudet.
Järjestelmä rakennetaan siten, että sen perusrakennetta ja toimintaperiaatteita ei tarvitse muuttaa turvallisuustilanteen muuttuessa. Logistiikka-ala ohjaa ja johtaa logistiikkajärjestelmän rakentamista, ylläpitoa, käyttöä ja kehittämistä. Toimialoja ovat täydennykset kunnossapito kuljetukset lääkintähuolto huoltopalvelut. Logistiikkajärjestelmän toiminta perustuu selkeisiin johtosuhteisiin, toimintamenetelmiin, täsmällisesti määritettyihin tehtäviin ja vastuualueisiin sekä riittävään ja tarkoituksenmukaiseen resursointiin. Maavoimien, merivoimien ja ilmavoimien huoltojärjestelmät ovat osa puolustusvoimien logistiikkajärjestelmää muodostuen puolustushaarojen omista toimenpiteistä ja kumppanuuksista. Huoltojärjestelmien tehtävänä on ylläpitää ja kehittää joukkojen taistelukelpoisuutta sekä toimintakykyä kaikissa valmiustiloissa. Huoltojärjestelmät jakautuvat huollon toimialoihin, joita ovat täydennykset, kunnossapito, lääkintähuolto, kuljetukset ja huoltopalvelut. Perustettaviin sodan ajan joukkoihin kuuluu orgaanisia kenttähuoltoosia, jotka vastaavat taistelukentän operaatioiden huollollisesta tukemisesta. Kenttähuoltojoukkojen varustaminen ja kouluttaminen on puolustusvoimien huollollista ydinosaamista. Alueellisessa puolustusjärjestelmässä joukkojen tukeutuminen puolustusvoimien logistiikkajärjestelmään tapahtuu pääosin huoltorykmenttien kautta. JOUKKORAKENNE Maa-, meri- ja ilmapuolustuksen johtoportaat ja joukot sekä rajavartiolaitoksen puolustusvoimien johdossa olevat joukot muodostavat puolustusjärjestelmän joukkorakenteen. Normaalioloissa toimintavalmiina olevien johtoportaiden lisäksi valmiutta kohotettaessa perustetaan tarvittavat johtoportaat. Maavoimien perustettavia johtoportaita ovat armeijakunta ja sotilasalue. Armeijakunnan esikunta on maavoimien operatiivisten joukkojen liikkuvia sotatoimia johtamaan tarkoitettu sodan ajan esikunta. Sotilasalueen esikunta on maavoimien sodan ajan paikallisen tason esikunta. Normaalioloissa aluetoimisto muodostaa sotilasalueen esikunnan rungon. Sodan ajan joukot jaetaan operatiivisiin ja alueellisiin joukkoihin. Operatiivisten joukkojen vahvuus on noin 100 000 ja alueellisten joukkojen vahvuus noin 250 000 sotilasta. Operatiivisilla joukoilla luodaan puolustuksen painopiste ja niiden käytöllä pyritään ratkaisemaan taistelu. Ne koostuvat puolustushaarojen suorituskykyisimmistä joukoista ja niitä voidaan käyttää koko valtakunnan alueella. Joukot kykenevät liikkuviin yhteisoperaatioihin ja kauaskantoiseen tulenkäyttöön. Osalla joukoista kyetään siviiliviranomaisten tukemiseen myös normaalioloissa. Alueelliset joukot ovat määrätyille alueille tai kohteisiin rajoittuviin taistelu-, suojaus-, valvonta- ja tukitehtäviin varustettuja ja koulutettuja joukkoja. Niillä suojataan yhteiskunnalle ja puolustusvoimille keskeiset kohteet sekä pidetään valtakunnan puolustuksen kannalta tärkeät alueet. Perustamisorganisaatio vastaa joukkojen perustamisesta. Perustamisorganisaatioon kuuluu perustamiskeskuksia ja niiden alaisia perustamispaikkoja. Osa alueellisista joukoista on nimetty maakuntajoukoiksi. Maakuntajoukot kuuluvat puolustusvoimien sodan ajan joukkoihin ja niiden määrä ja rakenne ratkaistaan operatiivisten tehtävien ja puolustushaarojen alueellisten tarpeiden sekä käytössä olevien resurssien mukaisesti. Maakuntajoukkoja tai niiden osia voidaan käyttää myös muiden viranomaisten tukemiseen. Rajajoukkojen tehtävät painottuvat valvontaan, tiedusteluun ja rajavartiotilanteiden hallintaan. Rajajoukot osallistuvat sotilaallisen uhkan ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan osallistumalla tilannekuvan muodostamiseen, alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen sekä hyökkäyksen torjuntatehtäviin. Hyökkäyksen torjunnassa rajajoukkojen keskeisiä tehtäviä ovat tiedustelu-, häirintä-, tulenjohto- ja vastaerikoisjoukkotoiminta. SUOMEN SOTILAALLINEN PUOLUSTAMINEN Suomen sotilaallisella puolustamisella taataan maan itsenäinen toimintakyky ja turvataan yhteiskunnan toiminta kaikissa turvallisuustilanteissa. Normaalioloissa valvotaan valtakunnan alue ja torjutaan mahdolliset alueloukkaukset sekä ylläpidetään toiminnan tehostamisen ja valmiuden kohottamisenvalmiutta. Häiriötilanteissa johtamisvalmiutta kohotetaan valvontaa tehostetaan kohteita suojataan annetaan tarvittaessa virka-apua muille viranomaisille. Suomen alueen ulkopuolella syntyvän kriisin hallintaan voidaan osallistua lähettämällä joukkoja kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaoperaatioon. Poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus Painostustoimet kohdistetaan valtiojohtoon, yleiseen mielipiteeseen, yhteiskunnan toimintaedellytyksiin, kansalaisten maanpuolustustahtoon tai kykyyn puolustaa maata. Painostuksella pyritään heikentämään myös kansalaisten henkistä kriisinkestävyyttä. Poliittiseen painostukseen voi liittyä normaalin valtioiden välisen yhteistyön, kanssakäymisen ja taloudellisen toiminnan edellytysten kiistäminen tai rajoittaminen. Poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen painostuksen keinovalikoima on laaja. Se ulottuu diplomatian keinoista aina sotilaallisiin operaatioihin. Mahdollisia painostuksen keinoja ovat muun muassa: diplomatian pakotekeinot ulkomaankaupan vaikeuttaminen talouselämän vaikeuttaminen alueloukkaukset informaatiosodankäynnin ei-aseelliset keinot joukkotuhoaseilla uhkaaminen laittoman maahantulon aiheuttaminen poikkeavien sotaharjoitusten toimeenpaneminen aseellinen erikoisoperaatio terrorismi. Poliittisen, taloudellisen ja sotilaallisen painostuksen aikana toiminnan päämääränä on estää painostuksen vaikutusten ulottuminen valtiojohdon päätöksenteon vapauteen ja kansalaisten hyvinvointiin. Lisäksi päämääränä on ehkäistä ennalta uhkan kehittyminen sotilaallisen voiman käytöksi. Koska painostuksen keinovalikoima on laaja ja sen käyttö kaavoittumatonta, puolustusvoimien on varauduttava joustavaan valmiuden säätelyyn ja toimintojen kohdentamiseen uhkaa vastaavaksi. Painostukseen vastataan nostamalla valmiutta lisääntyvien toimivaltuuksien ja resurssien turvin sekä valmistautumalla perustamaan uhkan edellyttämät joukot. Tavoitteena on muodostaa turvallisuusympäristöön suhteutettu uskottava ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle. Painostuksen torjumisen edellytys on maanpuolustustahto ja sen keinoja ovat muun muassa: tiedottaminen yhteistoiminta, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito ja tehostaminen kohteiden suojaaminen voimannäyttöharjoitukset rajavalvonta ja -tarkastukset väestönsuojelu meriyhteyksien turvaaminen ja -säätely materiaalihankinnat. Sotilaallisen voiman käyttö; strateginen isku Strategisen iskun päämäärät voivat ovat poliittisia, sotilaallisia ja taloudellisia. Tavoitteisiin voi liittyä taloudellisia tai sotilaallisia vaatimuksia, kuten esimerkiksi oikeus ilmatilan, merialueen tai maalla olevan infrastruktuurin käyttöön. Iskulla pyritään pakottamaan val-
takunnan johto haluttuihin ratkaisuihin kohdistamalla lamauttavia toimia yhteiskunnan elintärkeisiin järjestelmiin, kohteisiin ja toimintoihin sekä puolustusjärjestelmään. Strateginen isku soveltuu erityisesti pitkälle kehittyneen tietoyhteiskunnan lamauttamiseen. Tietoyhteiskunnan haavoittuvuus luo hyökkääjän kannalta edullisen lähtökohdan strategisen iskun käytölle. Strategisen iskun tyypillisimpiä toimintatapoja ovat: asevaikutus ilmasta tavanomaisin ja täsmäasein ohjusiskut risteily- ja tykistöohjuksin informaatiosodankäynti esimerkiksi elektronisena vaikuttamisena, tietojärjestelmiin tunkeutumisena ja elektronisia asejärjestelmiä käyttäen erikoisjoukkojen operaatiot. Sotilaallisen voimankäytön torjunnan lähtökohtana on vihollisen hyökkäyskynnyksen nostaminen mahdollisimman korkeaksi. Puolustajan on jo sotilaallista voimankäyttöä edeltävässä painostusvaiheessa osoitettava uskottavaa puolustuskykyä käynnistämällä ennakoiva valmiuden kohottaminen. Puolustusvoimien etupainoisella valmiuden kohottamisella ja joukkojen perustamisella ja ryhmittämisellä pakotetaan vastustaja harkitsemaan iskusta luopumista. Valmiuden kohottaminen, siihen liittyvä toimivaltuuksien ja resurssien ennakoiva käyttöön saaminen sekä materiaalin hajauttaminen luovat perustan puolustuskyvylle kaikissa tilanteen kehittymisvaihtoehdoissa. Strategisen iskun ennaltaehkäisy ja torjunta alkaa normaalioloissa toteutettavin toimenpitein. Maapuolustuksen tehtäviä strategisen iskun torjunnassa ovat kohteiden suojaaminen, alueen käytön estäminen ja maahan tunkeutuneen vihollisen torjuminen. Kohteiden suojaamistehtävät keskitetään sotilaallisen maanpuolustuksen ja yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeisiin kohteisiin. Suojaaminen toteutetaan yhteistoiminnassa poliisin ja rajavartiolaitoksen kanssa. Ilmapuolustus korostuu strategisen iskun torjunnassa. Sen päätehtävä on ilmahyökkäysten torjuminen kiistämällä hyökkääjän ilmanherruus sekä tuottamalla hyökkääjän ilma-aseelle tappioita. Hävittäjätorjunnalla ja ilmatorjunnalla suojataan valtakunnallisia kohteita sekä joukkoja ilmahyökkäyksiltä. Ilmasuojelun tehtävänä on suojata joukkoja ja siviiliväestöä sekä minimoida hyökkääjän aiheuttamat tappiot. Siviiliväestön suojaaminen ilmahyökkäysten vaikutuksilta toteutetaan yhdessä väestönsuojelun kanssa. Meripuolustuksen päätehtävät strategisen iskun torjunnassa painottuvat meriyhteyksien turvaamiseen ja alueellisen koskemattomuuden turvaamiseen merialueella. Merenherruuden kiistämisellä estetään hyökkääjän kauaskantoisilla asejärjestelmillä varustettujen alusten toiminta ja vaikuttaminen oman toiminnan kannalta tärkeille alueille. Rajavartiolaitos varautuu aloittamaan strategisen iskun torjunnan tehtävät rajavartiolaitoksen päällikön johdossa. Tehostettuja rajatarkastuksia ja rajavalvontaa jatketaan rajajärjestyksen säilyttämiseksi niin kauan kuin mahdollista. Rajajoukkojen joustavalla käytöllä rajajärjestyksen ylläpitämiseksi ehkäistään osaltaan kriisin kehittymistä sotilaalliseksi yhteenotoksi. Rajajoukot liitetään puolustusvoimiin alueilla, joilla rajavartiotoimintaa ei enää kyetä jatkamaan. Muut rajavartiolaitoksen yksiköt jäävät toteuttamaan rajavartiolaitoksen tehtäviä laitoksen päällikön johdossa. Sotilaallisen voiman käyttö; alueiden valtaamiseen pyrkivä hyökkäys Alueiden valtaamiseen pyrkivällä hyökkäyksellä pyritään vaikuttamaan puolustajan elintärkeisiin kohteisiin ja toimintoihin sekä valtaamaan sodan päämäärien kannalta keskeiset alueet. Uhka syntyy todennäköisesti osana laajaa ja vakavaa eurooppalaista kriisiä tilanteessa, jossa vastapuoli ei pääse päämääräänsä painostuksella tai strategisella iskulla. Uhka voi kehittyä myös, jos puolustajan ennaltaehkäisevät toimenpiteet asettavat hyökkääjän päämäärän saavuttamisen strategisella iskulla kyseenalaiseksi. Alueiden valtaamiseen pyrkivän hyökkäyksen tavoitteena on strategisesti tärkeiden alueiden valtaaminen tai valtakunnan alueen hyväksikäyttö kolmatta osapuolta vastaan. Päämäärään pyritään kaikkien puolustushaarojen ja aselajien yhteisoperaatiolla. Hyökkäyksen toteuttaminen edellyttää useiden kuukausien, jopa vuosien, valmisteluja. Niihin kuuluvat poliittisen päätöksenteon ja operaation suunnittelun lisäksi joukkojen perustaminen, kouluttaminen ja ryhmittäminen sekä pitkäaikaisen, laajamittaisen toiminnan vaatiman huoltojärjestelmän luominen. Hyökkäys alueiden valtaamiseksi voi alkaa strategisen iskun kaltaisella toiminnalla, jota seuraa maahyökkäys tai suoraan laajamittaisena hyökkäyksenä. Maahyökkäystä tuetaan massamaisella tulen käytöllä. Vihollisen pyrkimyksenä on mitoittaa tulen määrä niin, että valituissa murtokohdissa saavutetaan läpimurto. Murtoalueelle keskitetään siksi moninkertainen ylivoima. Hyökkäyksen tavoitteena on saada nopeasti koko taistelualue hallintaan. Sotatoimia käydään ympärivuorokautisesti ja ne suunnataan kaikkiin tärkeiksi arvioituihin kohteisiin. Maahyökkäyksen etenemisvauhti pyritään mitoittamaan sellaiseksi, että puolustajalle ei jää aikaa valmisteltujen puolustusasemien muodostamiseen. Ilmaoperaation tavoitteena on lamauttaa puolustajan johtamisjärjestelmä ja ilmapuolustus niin, että hyökkääjä saa toimintavapauden ja ilmanherruuden. Tukemalla maahyökkäystä ilmavoimilla hyökkääjä pyrkii lamauttamaan puolustajan puolustusjärjestelmän estämällä puolustajan joukkojen keskitykset ja vastahyökkäykset sekä eristämällä ja lamauttamalla puolustavat joukot ja reservit. Merellä hyökkääjä pyrkii valtakunnan eristämiseen. Meriyhteyksiä häiritään pinta-alusosastoilla, miinoitteilla ja sukellusveneillä. Hyökkääjän merellinen toiminta pyritään suojaamaan tuhoamalla ne puolustajan tuliyksiköt, jotka kykenevät vaikuttamaan hyökkääjään. Alueiden valtaamiseen pyrkivän hyökkäyksen torjunnassa tarvittavan taistelunkestävän puolustuksen järjestäminen vaatii pitkäaikaisia valmisteluita. Lähtökohtaisesti hyökkääjällä on aloite ja ylivoima. Tämän vuoksi uhkan edellyttämä valmiuden kohottaminen on aloitettava heti, kun riittävät viitteet uhkan muodostumisesta ovat olemassa. Alueiden valtaamiseen pyrkivän hyökkäyksen torjunnan joukkojen operatiivisen käytettävyyden saavuttaminen kestää useista viikoista kuukausiin. Joukkojen kouluttamisen ja varustuksen täydentämisen lisäksi linnoitteiden valmistelu vaatii sekä aikaa että materiaalivoimavaroja. Puolustustaistelu aloitetaan valtakunnan rajalta. Vihollista hidastetaan ja kulutetaan valtakunnan alueen syvyyttä hyväksi käyttäen operatiivisin ja taktisin vastahyökkäyksin ylläköin puolustustaisteluin ja sissitoiminnan keinoin ilma- ja meripuolustuksen toimin. Hyökkäys torjutaan puolustajalle edulliseen maastoon valituissa ratkaisukohdissa ja maahan tunkeutunut hyökkääjä lyödään operatiivisista joukoista muodostetuilla valtakunnallisilla reserveillä. Rajajoukot toimivat sotilaallisissa tehtävissään osana alueellista puolustusta. Tulenkäytöllä pyritään vaikuttamaan etenkin vastustajan kokonaistoiminnan kannalta merkittäviin joukkoihin ja järjestelmiin ja sillä pyritään vaikeuttamaan vastustajan johtamistoimintaa, joukkojen keskittämistä ja niiden ylläpitoa sekä kauaskantoista tulen käyttöä. Ilmapuolustuksen päätehtävät ovat hyökkääjän ilmahyökkäysten torjunta, hyökkääjän ilmanherruuden kiistäminen sekä tappioiden tuottaminen hyökkääjän ilma-aseelle. Hävittäjätorjunnalla ja ilmatorjunnalla suojataan valtakunnallisia kohteita, estetään puolustusjärjestelmän lamauttaminen sekä tuetaan muiden puolustushaarojen taistelua suojaamalla operatiivisten joukkojen vastahyökkäyksiä ja muita joukkoja. Taistelevia joukkoja tuetaan myös ilmavoimien johdolla muodostetulla valtakunnallisella ilmatilannekuvalla. Meripuolustuksen päätehtävät ovat meriyhteyksien turvaaminen, mereltä suuntautuvien hyökkäysten torjunta ja estää hyökkääjää vaikuttamasta mereltä valtakunnan ja puolustusvoimien toiminnan kannalta tärkeille alueille. Meripuolustuksessa pyritään hyödyntämään mahdollisimman laajasti Suomen rannikon erikoisolosuhteet sekä saariston antama suoja. Pääosalla merivoimien joukoista on hyvä operatiivinen ja taktinen liikkumiskyky. Meripuolustuksen iskukyky perustuu pääosin merimiinojen, meritorjuntaohjusten sekä rannikkojoukkojen käyttöön. Rajavartiolaitoksen päällikön johdossa olevien yksiköiden päätehtäviä ovat rajaturvallisuustehtävät sekä meripelastus sellaisilla alueilla, joilla tämä on sodan ajan oloissa mahdollista. Pelastustoimen johdolla varaudutaan suojaväistöjen lisäksi kokonaisten kuntien valmiusevaku-
ointeihin. Valmiusevakuoinnilla tarkoitetaan sotilaallisen uhan kannalta kriittisten alueiden tyhjentämistä. Sodan ajan puolustusvoimien puolustustaistelu edellyttää alueiden valtaamiseen pyrkivän hyökkäyksen torjuntatilanteessa yhteiskunnan kaikkien tarvittavien voimavarojen hyväksikäyttöä. Yhteiskunta valmistautuu hyökkäyksen torjuntaan kohottamalla valmiuttaan rinnan puolustusvalmisteluiden kanssa. Tavoitteena on kaikilla aloilla sodan ajan poikkeusolojen vaatiman valmiuden saavuttaminen. Menestyksekäs puolustus edellyttää tehtävään soveltuvia joukkoja ja aktiivista, joukkojemme ominaisuuksia ja maastoa tehokkaasti hyödyntävää taktiikkaa. Pääesikunta johtaa alueellista puolustusta strategisen päämäärän mukaisesti. Pääesikunta käskee puolustusvoimain komentajan käskemien linjausten mukaisesti alueellisen puolustuksen ajallisen, alueellisen ja toiminnallisen painopisteen. Pääesikunta sovittaa yhteen puolustushaarojen toiminnan ja voimavarojen käytön ja johtaa puolustushaarojen yhteisoperaatiot. ARVIO TULEVASTA KEHITYKSESTÄ Suomen puolustusratkaisun perusteet voivat muuttua seuraavien 10-15 vuoden aikana. Pohjoisen alueen merkitys kasvaa ilmasto- ja energiakysymysten kautta. Kriisi- ja uhkamalleissa korostunevat aiempaa enemmän ympäristöuhat, suuronnettomuudet sekä terrorismi. Nämä eivät kuitenkaan poista sotilaallisia uhkamalleja, jotka säilynevät kutakuinkin nykymuotoisina. Meripuolustuksen osalta uusi ohjustekniikka parantaa ulottuvuutta ja osumatarkkuutta. Maihinnousu-uhka voidaan jatkossa torjua mahdollisesti maasijoitteisilta ja siten huomattavasti halvemmilta laveteilta. Laivoja tarvitaan kuitenkin jatkossakin merialueen valvontaan, meriyhteyksien turvaamiseen ja miinojen laskuun. Kansainvälinen ja sen osana pohjoismaisen yhteistyön (NORDEFCO) merkitys tulee yhä kasvamaan. Tätä kautta Suomi pysyy teknisen, taktisen ja materiaalisen kehityksen mukana. Yhteistyön tiivistäminen mahdollistavaa parhaimmillaan myös sellaiset materiaalihankinnat, joihin ei yksin olisi varaa. Tulevaisuuden haasteista merkittävin on kustannusten yleinen kasvu. Asetekniikan kallistumisen myötä vanhenevan kaluston korvaaminen uusilla suorituskyvyillä ja yleensäkin materiaaliset investoinnit ovat yhä haasteellisempia. Riittävän sodan ajan puolustusvoimien ylläpito edellyttää riittävää rauhan aikaista puolustusvoimien vahvuutta ja sen ylläpito niin, että jatkossakin varoja riittää myös materiaalihankintoihin on yhä haasteellisempaa. Tilannekuva ja johtaminen korostuvat Liikkuvien ja kauas ulottuvien joukkojen johtaminen edellyttää mahdollisimman reaaliaikaista tilannekuvaa ja tämän johdosta parannetaan puolustusvoimien tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmää. Kehittynyt järjestelmä mahdollistaa yhteisen reaaliaikaisen tilannekuvan kokoamisen ja sen jakamisen kaikille puolustushaaroille sekä riittävien johtamisyhteyksien luomisen. Sotilaalliset uhat säilyvät Maailmalla asevoimien yleinen kehitystrendi on pyrkimys yhä ammattimaisempiin, korkeamman valmiuden omaaviin, liikkuvampiin ja tulivoimaisempiin joukkoihin, joilla on kyky suorittaa nopeita ja yllätyksellisiä sotatoimia. Suomi on kahden kulttuurialueen ja kahden suuren voimaryhmittymän raja-alueella. Tarkasteltavalla aikavälillä Suomen lähialueella olevien joukkojen määrä pysyy nykyisellään tai mahdollisesti jopa kasvaa arktisten alueiden taloudellisen merkityksen kasvun myötä. Tällöin ei voida sulkea pois yllätyshyökkäyksen eikä täysin myöskään laajemman hyökkäyksen mahdollisuutta. Yleisen asevelvollisuus kehittyy, mutta säilyy Yleisellä asevelvollisuudella on Suomessa laaja kannatus, eikä tästä järjestelmästä luovuttane, vaikka yleinen eurooppalainen kehitys suuntautuukin ammattiarmeijoihin. Asevelvollisuusjärjestelmän etuja ovat sen suhteellinen edullisuus, parhaan aineksen saaminen sotilaallisen maanpuolustuksen piiriin ja koko asevoimien syvä kiinnittyminen muuhun yhteiskuntaan. Alueellinen puolustus kehittyy Suomen alueellista puolustusjärjestelmää tullaan kehittämään hyödyntäen tekniikan antamat mahdollisuudet. Taistelujoukot organisoidaan nykyistä pienemmiksi kokonaisuuksiksi ja niiden liikkuvuutta, tulivoimaa ja sen ulottuvuutta parannetaan. Uuden tekniikan hinnan kallistuminen pakottaa rajoittamaan joidenkin asejärjestelmien lukumäärää. Toisaalta monille kalliille järjestelmille on löydettävissä tekniikan kehityksen myötä myös verrattain halpoja korvaavia järjestelmiä tai vasta-aseita. Kehitys vaatii sopivaa tasapainoa uuden ja vanhemman kaluston suhteen. Uusien lähitorjuntaohjusten, ohjelmoitavien ja/tai kaukolaukaistavien miinojen sekä muiden suhteellisen edullisten aseiden avulla kehitetään hajautetun taistelun konseptia. Ilmapuolustuksen avainkysymyksiä tulee olemaan nykyisten torjuntahävittäjien uusiminen. Maailmalla kehitetään miehittämättömiä taistelukoneita, mutta toistaiseksi ne vain täydentävät ilmakomponentin suorituskykyä korvaamatta miehitettyä lentokonetta. Suomen nykyisillä Hornet- torjuntahävittäjillä on vielä runsaasti elinaikaa jäljellä ja ilmailun tekninen kehitys on varsin nopeaa. Tästä johtuen mitään ratkaisua Suomen nykyisten torjuntahävittäjien korvaamiseksi ei ole vielä tehty.