Paikallinen globaalissa: Poromiesten väylät kansainvälisen politiikan vaikutuspiiriin Inarin metsäkiistan tapauksessa

Sanna Paala Paikallinen globaalissa: Poromiesten väylät kansainvälisen politiikan vaikutuspiiriin Inarin metsäkiistan tapauksessa Lapin Yliopisto Pro gradu tutkielma Kansainväliset suhteet Kevät 2007

Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Työn nimi: Paikallinen globaalissa: Poromiesten väylät kansainvälisen politiikan vaikutuspiiriin Inarin metsäkiistan tapauksessa Tekijä: Sanna Paala Koulutusohjelma/oppiaine: Kansainväliset suhteet Työn laji: Pro gradu -työ_x_ Sivulaudaturtyö Lisensiaatintyö Sivumäärä: 100 Vuosi: kevät 2007 Pro gradu -tutkielmani käsittelee paikallisten yksilöiden ja pienryhmien asemaa kansainvälisen politiikan kentällä. Työn keskeisin lähtökohta on, että globalisaatiokehitykseksi kutsumani ilmiön vaikutukset ovat muuttaneet niitä tapoja ja tasoja, joilla politiikkaa harjoitetaan. Väitän, että globalisaatiokehitys on osaltaan vaikuttanut siihen, että kansallisvaltioiden ja valtioliittojen perinteinen asema kansainvälisen politiikan yksinvaltaisina toimijoina on murtunut. Poliittisen toiminnan avauduttua valtioiden rinnalle ja ohi on noussut uudenlainen, ei-rakenteellinen toimijajoukko, jotka osallistuvat aktiivisesti poliittiseen toimintaan ja päätöksentekoon. Tässä työssä näillä uusilla poliittisilla toimijoilla tarkoitan pääasiallisesti kansalaisjärjestöjä, -liikkeitä sekä yksittäisiä aktiivisia kansalaisia. Uuden poliittisen kulttuurin myötä ei ainoastaan politiikan areenat ole vapautuneet, vaan myös politiikan aiheet ovat muuttuneet. Globalisaatiokehityksen paikallisia vaikutuksia sovitan Inarin metsäkiistan kontekstiin. Varsinaiset tutkimuskysymykseni liittyvät siihen, millä politiikan eri tasoilla (paikallista) kiistaa käytiin sekä siihen, ketkä kiistaan osallistuivat ja millä tavoin. Tarkastelen metsäkiistan poliittisia toimia kolmella eri tasolla; valtiollisella, paikallisella ja kansainvälisellä. Lisäksi tarkastelen sitä, millaiset teemat ja keiden intressit yhdistyivät kiistan argumentaatiossa. Kenen kiistasta oikeastaan oli kyse? Vaikka Inarin metsäkiistaa on pidetty paikallisena, kahden elinkeinon välisenä ristiriitana, osoittaa tutkielmani, että todellisuudessa kiista sekä teemoiltaan että toiminnaltaan laajentui kansainväliseksi. Paliskuntien välinen yhteistyö osoittautui tärkeäksi paikallisen verkostoitumisen muodoksi, mutta kansainvälisen huomion saavuttamiseksi oli yhteistyö ympäristöjärjestö Greenpeacen kanssa ratkaisevaa. Greenpeacen ohella poromiesten ylikansallisiksi edunvalvojiksi ryhtyivät myös alkuperäiskansajärjestöt, erityisesti Saamelaiskäräjät. Edellä kuvaamiani teoreettisia pohdintoja analysoin inarilaisille poromiehille suuntaamieni teemahaastatteluiden sekä hajanaisen lehdistömateriaalin pohjalta. Koska analyysini perustuu tarkasti rajattuun tapaustutkimukseen ja aineistoon, koskevat myös tulkintani tapauskohtaisesti ainoastaan ko. poliittista kiistaa. Tutkielmalla en siis pyri osoittamaan yleisiä universaaleja lakeja poliittisen toiminnan muodoista. Työ tulee nähdä yksittäiseen ja paikalliseen suuntautuvana esityksenä siitä, millaiset väylät poromiehillä oli työntyä kansainvälisen politiikan keskuuteen Inarin metsäkiistan tapauksessa. Avainsanat: Ylä-Lapin metsäkiista, globalisaatio, poliittinen toiminta, verkostoituminen, kansainvälinen politiikka, teemahaastattelu Muita tietoja: Suostun tutkielman luovuttamiseen kirjastossa käytettäväksi_x_ Suostun tutkielman luovuttamiseen Lapin maakuntakirjastossa käytettäväksi

Sisällys 1 Johdanto......1 2 Tutkielman tavoitteet ja kulku......2 2.1 Aineistosta......6 2.2 Johdatus Inarin metsäkiistan vaiheisiin... 8 2.3 Alkuperäiskulttuurin ja luonnon suojelua......13 3 Tutkielman teoreettiset raamit......16 3.1 Inarin metsäkiista ja kansainväliset suhteet......17 3.2 Globalisaatiokehityksestä......22 3.3 Poliittisen toiminnan tasot... 25 3.3.1 Kansallinen taso......25 3.3.2 Paikallis ja yksilötaso......29 3.3.3 Kansainvälinen taso......32 3.4 Poliittisen toiminnan muodot......35 3.4.1 Mitä on uuden ajan politiikka ja kuka sitä harjoittaa?......35 3.4.2 Verkosto uusi globaali poliittinen toimija......39 3.4.3 Poliittisen kulttuuri ilmaston lämpeneminen......41 4 Aineiston ja analyysimenetelmän esittely......43 4.1 Teemahaastattelun suunnittelu ja toteutus......44 4.2 Haastattelutilanne......46 4.3 Analyysimenetelmä......48 4.4 Itsetutkiskelua......51 5 Analyyttisiä tulkintoja......52 5.1 Inari maailmankartalle......54 5.1.1 Saamelaisuus poliittisena valtikkana......54 5.1.2 Inari alkuperäiskansan sorron globaalina näyttämönä......58 5.2 Politikointia kolmella tasolla......61 5.2.1 Valtion rooli poliittisessa kiistassa......62 5.2.2 Yksilöt ja paikallistason toimijat poliittisessa kiistassa...65 5.2.3 Inarin metsäkiistan kansainväliset poliittiset toimijat......68 5.3 Kenen kiista?......73 5.3.1 Yksilö kansainvälisen politiikan pikku jättiläisenä...75 5.3.2 Hiekkalaatikko laajenee......79 5.3.3 Inarin metsäkiistan oikeat ja väärät toimijat......81 6 Yhteenveto......86 7 Lopuksi......90 Liite 1......92 Lähteet......93 Kirjallisuus......93 Haastatteluaineisto......100

1 Johdanto Maailma on pienentynyt nopeasti viime vuosikymmeninä. Maapallosta on tullut yksi globaali kylä, jonka jokainen kolkka on saavutettavissa. Mikä tahansa maksukykyinen organisaatio voi hyödyntää mitä tahansa luonnonvaroja missä tahansa maapallolla. Se näkyy myös Inarissa. Meidän tyhjillä, tiettömillä ja asumattomilla erämaillamme on yhä enemmän muitakin käyttäjiä kuin porot. Kun poronhoito ja poronomistajatkin kuuluvat samaan globaaliin kylään, jossa omavaraisuus ei enää riitä, vaan elämisestä ja yhteiskuntaan kuulumisesta pitää maksaa rahalla, niin porojen laitumien määrän ja laadun säilyminen ei ole enää sopeutumis, vaan toimeentulokysymys. (Inarin paliskunnat 2004.) Globalisaatio on nykyisin arkipäivää kaikkialla. Inarissa ei (toistaiseksi) ole McDonaldsia, mutta sinnekin globalisaation lonkerot yltävät. Inariin se möyri metsäkoneiden ja avohakkuiden muodossa, pian niiden perässä marssivat pitkätukkaiset kaupunkilaiset sekä vierasmaalaiset toimittajat. Kansainvälisillä kala apajilla huomiota kalasteli jos jonkinmoiset tahot, lopulta värikkään mediasirkuksen huipulla keikkui kansainvälinen Greenpeace, lappilaisittain Kriinpiissi. Tämä ei ole tutkielma globalisaatiosta eikä Greenpeacesta. Tämä on tutkielma yksittäisistä paikallisista poromiehistä, jotka tahtomattaan tai tietoisesti löysivät itsensä kansainvälisen politiikan piiristä. Kuitenkin sekä globalisaatio (tai paremminkin sellainen maailmalaajuinen kehitys, joka tavalla tai toisella liittyy globalisaatioon) että Greenpeace kuuluvat olennaisesti siihen tapahtumaketjuun, jonka seurauksena Inarin metsäkiista ei ollut enää sen enempää INARIN metsäkiista kuin Inarin METSÄkiistakaan. Tutkielma tavoittelee kertomusta siitä, miten paikallisen yhteisön paikallinen ongelma kohosi globaaliksi tapaukseksi ja miten muiden toimijoiden ja muiden ongelmien keskellä paikallisen yhteisön varsinainen ongelma unohtui. Näkökulma on kautta työn vinoutunut, sillä tutkielman keskiössä ovat inarilaiset poromiehet. Tarkastelen 1

yksilön asemaa kansainvälisessä politiikassa ensisijaisesti heidän vastaustensa pohjalta. Sen sijaan, että myöntäisin tutkielmani olevan kauttaaltaan subjektiivinen, suosin ennemmin termiä kohdennettu. Pro gradu työn tekeminen on hankalaa. Se on hankalaa, sillä tieteellisen tekstin tuottamisessa ensikertalaisuus on raskasta (Hakkarainen 1999, 62). Graduntekijöitä kannustavat oppaat julistavat, että tutkielman kirjoittaminen on uuvuttava emotionaalinen prosessi, mutta sen jälkeen sarastaa jotain hurmiollista. Gradu on siirtymäriitti opiskelijan maailmasta maisterin maailman. Kirjoitusprosessin myötä ihminen muuttuu parempaan suuntaan. (Ylijoki 1999, 17 33.) Pääasia, ettei taannu. 2 Tutkielman tavoitteet ja kulku Tämä tutkielma sijoittuu kriittisen politiikantutkimuksen laajaan kenttään, sillä tutkielman tarkoitus on tarjota mahdollisuuksia muutoksen ymmärtämiseen ja käsitteellistämiseen (Koivumaa 2002, 10). Muutosten tai uudenlaisen maailmanjärjestyksen hahmottaminen rakentuu aina sen mahdollisuuden varaan, että vaihtoehtoisia tulevaisuuksia on yhden sijasta useampia. (emt, 10). Tässä tutkielmassa se tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että tunnustan maailmanpolitiikan muuttuneen luonteen. Tutkielmani lähtöasetelman mukaan kyse on kansallisvaltioiden ja valtioliittojen valta asemaan perustuvan perinteisten reaalipolitiikan murenemisesta, ja jostain uudesta tulevasta. Tätä uutta maailmanjärjestystä peilaan tutkimustapaukseni, Inarin metsäkiistan kautta. Pro graduaan tekeviä opiskelijoita kannustetaan rajaamaan työ siten, että tutkielman kannalta oleelliset tieteelliset seikat saavat riittävän huomion, mutta samalla työ pysyy säädyllisen kokoisena kirjoittajan sisäisiin pyrkimyksiin ja kykyihin nähden. Graduntekijää ohjeistetaan yksinkertaisesti listaamaan ne seikat, joiden huomioiminen täyttää Pro gradulle asetetut vaatimukset. Tässä tutkielmassani tulen siis 1) osoittamaan, että olen perehtynyt oman alani kirjallisuuteen, 2) esittämään tutkielmani ta 2

voitteet ja täyttämään ne sekä 3) esittämään muutamia aiheeseen liittyviä omia oivalluksia. (esim. Luoma aho 2002, 49; Valdén 1999, 38.) Ryhdyin täyttämään edellä esitettyjä tavoitteita valitsemalla tutkimusongelman ja hahmottelemalla siitä tutkielmani rungon. Suunnitelmani pysyivät löyhinä ja joustavina, kenties liiankin. Perehdyttyäni alan kirjallisuuteen ja kirjoitettuani alustavia pohdintoja teoriasta, valitsin aineistoni keruumenetelmäksi teemahaastattelut. Koin haastattelut ensiarvoisen tärkeiksi ensinnäkin siksi, etten mistään muualta saisi yhtä relevanttia primääriaineistoa poromiesten poliittisen aktivoitumisen vaiheista. Toisaalta haastattelumenetelmällä halusin kunnioittaa sekä tutkimuskohdettani (inarilaisia poromiehiä) että tutkimusongelmaani (yksilöin rooli ja toimintamahdollisuudet kansainvälisessa politiikassa) tarjoamalla poromiehille mahdollisuuden osallistua heitä koskevaan tutkielmaan. Siksi tätä työtä voi pitää jopa eräänlaisena foorumina, missä poromiehet ovat voineet kertoa subjektiivisia näkemyksiään Inarin metsäkiistan vaiheista ja omista edesottamuksistaan päämääriensä saavuttamiseksi. Haluan korostaa, että koska sekä haastattelujoukko että tutkimustapaukseni ovat rajatut ja koska laadullista tutkimusta ylipäänsä leimaa ideografisuus, aikaan ja paikkaan sidotut ymmärrykset, ei tutkielmaani voi yleistää kattamaan yksilöiden poliittista aktivoitumista missä ajassa, paikassa tai konfliktissa tahansa (Hakala 2001, 19). Yleistys inarilaisten poromiesten aktivoitumisesta ei riitä kattamaan edes koko inarilaista poromiesväestöä, vaan ainoastaan ne, jotka kiistan yhteydessä ylipäätään ovat osallistuneet poliittiseen toimintaan. Tässä mielessä tutkielmani on myös fenomenologinen, yksittäiseen ja paikalliseen suuntautuva katsaus, jonka avulla ei pyritä osoittamaan universaaleja lakeja, vaan ymmärtämään jotakin tietyn alueen ihmisten sen hetkisestä merkitysmaailmasta. (Laine 2001, 29; Palonen 1988, 15, 137 138.) Tällaisella tutkimuskohteen ja ongelman rajaamisella turvaan myös tutkielmani validiteetin, sillä validius rakentuu Grönforsin mukaan todellisen kenttätilanteen ja tutkimusraportin välisestä suhteesta (Grönfors 1982, 178). Aineistoni ja omien tutkijankykyjeni rajoissa en voi edes uneksia, että tällä työllä voisin osoittaa joitain yleistyk 3

siä tietyntyyppisten toimijoiden aktivoitumisesta tietyntyyppisessä projektissa. Yksittäisten ihmisten näkemykset ovat kapeita ja minun tulkintani kaventavat niitä entisestään. Tutkielmani varsinainen pääkysymys kuuluu: Millaisia ovat paikallisen toiminnan globaalit ulottuvuudet? Tutkimuskysymykseni tarkentuu, kun asetan sen Inarin metsäkiistan kontekstiin. Yhdistämällä esimerkkitapaukseni ja teoriakirjallisuuden saan kaksi tutkimuskysymystä tarkentavaa apukysymystä: 1. Millä politiikan eri tasoilla Inarin metsäkiistaa käytiin? 2. Ketkä olivat paikallisen kiistan toimijoita ja millaista poliittista toimintaa kiistassa harjoitettiin? Hajotan asiakokonaisuudet yhä pienemmiksi ja tarkastelen niitä lukuisten konkreettisten huomioiden tukemana. Tällä tavoin pystyn esittämään kohdennetumpia kysymyksiä ja pohdintoja varsinaisesta tutkimusongelmastani. Inarin metsäkiista oli paikallinen, kahden elinkeinon välinen yhteentörmäys, mutta sen vaikutukset ulottuivat Inarin ja Suomen rajojen ulkopuolella. Muun muassa tästä syystä katson Inarin metsäkiistan olevan myös kansainvälinen kiista. Tutkielmassani tarkastelen poliittisen toiminnan ja sen rakenteiden maailmanlaajuista muutosta. Tämä muutos on mahdollistanut sen, että rajamaiden asukkaiden paikallinen kiista voidaan ylipäätään nostaa kansainvälisen huomion kohteeksi. Siksi Inarin metsäkiistan poliittiset toimet ja toimijat kietoutuvat mielestäni läheisesti siihen uudenlaisen maailmanpoliittisen järjestelmän muotoutumiseen, jota tässä tutkielmassa kutsun globalisaatiokehitykseksi. Näille väittämille esitän tarkempia perusteluita myöhemmin. Tapaustutkimukseni pohjalta lähestyn poliittisten toimijatasojen problematiikkaa kansallisvaltion, yksilön ja yhteisön sekä kansainvälisen yhteistyön näkökulmasta. Pohdin muun muassa sitä, millainen rooli Suomella oli monisäikeisessä, paikallisesta kansainväliseen liukuvassa kiistassa ja sen ratkaisussa. Entä millaisia keinoja paikal 4

lisilla poromiehillä eli yksilöillä oli osallistua poliittiseen toimintaan? Yksilön poliittiseen toimijarooliin liittyen puntaroin myös sitä, miten yksilö voi valloittaa kansainvälisen politiikan aiheet ja areenat. Kansainvälisen ja paikallisen kohtaamista tarkastelen erityisesti verkostoitumisen näkökulmasta. Mihin verkostoitumisella pyrittiin ja mitä sillä saavutettiin? Globalisaatiokehityksen yhteyttä Inarin metsäkiistaan tutkin miettimällä sitä, millaisia teemoja politiikan piiriin ylipäätään voi nostaa, ketkä ovat uuden politiikan toimijoita ja missä politiikkaa nykyisin harjoitetaan. Metsäkiistan julkisessa keskustelussa eroa paikallisten ja ulkopuolisten välillä tehtiin näkyvästi. Keitä Inarin metsäkiista siis oikeastaan koski ja mistä lopulta kiisteltiin? Ketkä olivat Inarin metsäkiistan oikeita ja ketkä vääriä toimijoita? Millaisia globaaleja vaikutuksia kiistalla oli ja on? Teoriaosioni kaksi pääteosta ovat Margaret Keckin ja Kathryn Sikkinkin Activists beyond Borders (1998) sekä Mary Kaldorin vuonna 2006 suomennettu teos Globaali kansalaisyhteiskunta. Näiden lisäksi tukeudun sellaisiin nykykeskustelun teoreetikoihin, kuten Manuel Castellsiin, Ulrich Beckiin sekä David Heldiin. Suomalaisista tutkijoista verkostoitumisen ilmiötä on tarkastellut esimerkiksi Aini Linjakumpu. Globalisaatiota, verkostoitumista ja kansalaistoimintaa käsittelevän lähdekirjallisuuden tarjonta onkin runsas. Kuitenkin niin, että poliittisia yksilöitä koskevaa kirjallisuutta ei kansainvälisten suhteiden alalta juurikaan löydy, vaan järjestäytymättömillä eivaltiollisilla poliittisilla toimijoilla tarkoitetaan yleensä kansalaisjärjestöjä tai liikkeitä. Siksi tutkielmani nojautuu teoriakirjallisuuden osalta muun muassa sellaisiin englanninkielisiin käsitteisiin, kuten transnational advocacy network, new social movements, civic society sekä suomalaisiin käsitteisiin kansalaistoiminta, uudet yhteiskunnalliset liikkeet ja verkostoituminen. Uusia poliittisia toimijajoukkoja käsittelevässä lähdekirjallisuudessa kansalais ja kansainväliset järjestöt (NGO, INGO ja IGO) sekä poliittiset liikkeet istutetaan usein saman otsikon alle. Inarilaisten poromiesten poliittisen toiminnan ymmärrän lähinnä verraten spontaaniksi liikkeeksi, joka syntyi vastustamaan yhtä yksittäistä ongelmaa (laidunmetsien hakkuuta) ja jonka tavoitteet 5

olivat selkeät (hakkuiden vähentäminen tai lopettaminen). Yhdenasianliikkeenä alkanut toiminta laajeni vähitellen niin, että liike järjestäytyi ja verkostoitui. Tässä luvussa kaksi esittelen vielä lyhyesti aineistoni sekä tapaustutkimukseni, Inarin metsäkiistan. Seuraavan pääluvun alla syvennän teoreettista ymmärrystä tutkimusongelmastani. Lähdekirjallisuuden pohjalta luon raamit sille, mitä on globalisaatiokehitys sekä millaiset ovat poliittisen toiminnan tasot ja toimijat globalisaatiokehityksen muovaaman maailmanjärjestyksen aikana. Luvussa neljä selvitän työni menetelmällisiä valintoja ja tarkennan aineistoni luonnetta sekä teemahaastatteluiden suunnitteluun ja keräykseen liittyviä huomioita. Tämän jälkeen otan aineiston käsittelyyni, kun luvussa viisi tulkitsen inarilaisten poromiesten vastauksia teoriarunkoni puitteissa. 2.1 Aineistosta Tutkielmani aineisto on kahdentasoista. Itse keräämäni aineisto koostuu kuudesta inarilaisen aktiiviporomiehen teemahaastattelusta, joiden varaan analyysini selkeästi painottuu. Näistä haastatteluista valitettavasti yksi epäonnistui teknisesti siinä määrin, että sen analysointi on omien muistikuvieni varassa. Viisi (myös teknisesti) onnistunutta haastattelua vaihtelivat kestoltaan puolesta tunnista reiluun tuntiin ja puhtaaksi kirjoitettuina kustakin haastattelusta kertyi noin 16 liuskan verran analysoitavaa aineistomateriaalia. Teemat keskittyivät oman tutkielmani kannalta tärkeisiin aihealueisiin, joten jokainen haastattelu sisälsi alusta loppuun asti rikasta analysoitavaa tekstiä. Valikoin kohdejoukon tarkoituksenmukaisesti ja kokosin haastattelut luonnollisissa tiloissa. Analysoin aineistoani induktiivisella asenteella avomielisesti, monitahoisesti ja sitomatta tulkintoja liiaksi teoriaani. Aineisto johdatteli minua, enkä minä sitä. (Hirsjärvi, Remes ja Sajavaara 2001, 155.) Seikkaperäisempiä ohjeita ja ajatuksia teemahaastatteluista sekä niiden toteutuksesta esittelen myöhemmin luvussa 4. 6

Omien haastatteluideni lisäksi olen saanut käyttööni Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) Ylä Lappi projektia varten kerättyjä poromiesten teemahaastatteluita. Näitä Inarin kunnan alueella kerättyjä haastatteluita on myös kuusi. Metlan aineiston osalta on tärkeää huomioida, että haastattelut eivät kohdennu oman tutkielmani keskeisiin kysymyksiin, vaan haastattelut ovat aihealueiltaan laajoja. Tätä aineistoa ruodin siis vain niiltä osin, kuin se on mielekästä omaan tutkielmaani kannalta. Metlan Ylä Lapin metsien kestävää käyttöä tarkastelevan tutkimushankkeen tavoitteena on kartoittaa eri elinkeinojen metsänkäyttömuotoja sekä arvioida käyttömuotojen oikeudenmukaisuutta, kestävyyttä ja yhteensovittamista. Tutkimustulosten avulla pyritään kehittämään laajoja toimintamalleja metsänkäytön eri osa alueiden yhteensovittamiseksi. Projekti jakautuu viiteen eri osa alueeseen ongelman monitieteisen lähestymistavan takaamiseksi. Hanke on nelivuotinen ja se on alkanut vuonna 2004. (Metsäntutkimuslaitos 2004). Metlan tutkimusta varten tehdyt haastattelut on suoritettu kesällä 2004 ja ne ovat olleet alustavien tulkintojeni pohjalla. Siksi merkitsen nämä haastattelut tekstissäni numeroin 1 6. Omat lisähaastatteluni olen tehnyt vuoden 2006 kesän ja syksyn aikana kahden eri haastattelumatkan yhteydessä. Nämä haastattelut merkitsen kirjaimin A F. Teknisten häiriötekijöiden vuoksi haastattelu C on kuitenkin puutteellisesti dokumentoitu. Haluan korostaa, että tutkielmani aihe on yksilön toimintamahdollisuudet kansainvälisessä politiikassa, ei siis erityisesti saamelaisen yksilön. Se, että enemmistö haastattelemistani poromiehistä on saamelaisia, on enemmänkin sattumaa kuin tarkoitushakuista. Saamelaisuus, kulttuuri, kieli ja elinkeino ilmenevät tutkielmassani vain niiltä osin, kuin niitä on kiistan yhteydessä nostettu julkiseen argumentaatioon. On tietysti syytä pitää mielessä, että kiista fokusoitui saamelaisten kotiseutualueille ja uhkaa nimenomaan saamelaisten perinteistä elinkeinoa, mutta muussa mielessä etnisellä alkuperällä ei ole ohjaavaa merkitystä tutkielmassani. 7

Haastatteluaineistojen lisäksi olen kerännyt aiheeseen liittyviä lehtiartikkeleita pääsääntöisesti maakunnallisesta sanomalehdestä Lapin Kansasta sekä satunnaisesti muista sanoma ja aikakauslehdistä sekä Internet lähteistä. Artikkeleita kertyi reilun vuoden ajalta (kevät 2005 kesä 2006) runsaasti (86 kappaletta). Tätä lähdemateriaalia käytän hajanaisesti, mutta kauttaaltaan läpi koko tutkielmani. Artikkeleita ei siis tule nähdä sen enempää analyysin aineistona kuin taustateorianakaan, vaan yksittäisten kansalaisten, median tai järjestöjen osallistumismuotona kiistan tiimoilta käytyyn keskusteluun. 2.2 Johdatus Inarin metsäkiistan vaiheisiin Käytän tutkimustapauksestani, Inarin metsäkiistasta, työssäni rinnakkaisia termejä kuvaamaan sitä lokaalia, mihin kiistan tapahtumat sijoittuivat. Yleisimmin kiista on uutisoitu termillä Ylä Lapin metsäkiista. Termi ei kuitenkaan ole luonteeltaan ristiriidaton, sillä se on alunperin Metsähallituksen käyttöön ottama nimitys. Yhä edelleen paikallisväestö mieltää termin viittaavan lähinnä metsänhoidolliseen tulosalueeseen. Puhekielessä Ylä Lappi on kuitenkin vakiintunut tarkoittamaan Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kuntien alueita myös muissa yhteyksissä. Kiistan aikana on toistuvasti viitattu myös Suomen saamelaisalueeseen. Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluu kolmen pohjoisen kunnan lisäksi Sodankylän kunnan pohjoisosa. Tälle Lapin paliskunnan alueelle sijoittuu kiistelty Peurakairan metsäalue. (Ahtaalle ajetut 2005, 7 11.) Itse käytän kiistasta pääsääntöisesti nimitystä Inarin metsäkiista, sillä se vaikuttaa luontevalta ja melko asennevapaalta termiltä. Mistä Inarin metsäkiistassa sitten oikein oli kyse ja millaisia vaiheita kiistan tiimellyksessä elettiin? Varsinaisen kiistelyn voidaan katsoa alkaneen jo vuonna 1993, jolloin Muotkatunturin paliskunta haastoi Metsähallituksen oikeuteen Pyhäjärvi Kirkko outa alueella tapahtuvien leimikkohakkuiden vuoksi. Hakkuista vedottiin myös YK:n ihmisoikeuskomiteaan, missä asian käsittely oli edelleen kesken vuonna 1995, kun Metsähallitus aloitti hakkuut uudelleen. YK:n ihmisoikeuskomitea kehotti Suo 8

men valtiota seisauttamaan kaikki peruuttamattomia haittoja aiheuttavat toimet alueella. (Torikka 2001, 30 33.) Jo tätä ennen, vuonna 1992, Muotkatunturin paliskunnan poromiehet yhdessä Angelin kylän asukkaiden kanssa olivat valittaneet porojen laidunalueella, Etelä Riutusvaaran laella tapahtuvista anortosiitin koelouhinnoista. Korkein hallinto oikeus hylkäsi valituksen, mutta paikalliset vetosivat louhinnoista YK:n ihmisoikeuskomiteaan, joka totesi, että louhinnan jatkaminen ja laajentaminen saattaisi johtaa YK:n kansalais ja poliittisoikeuksien sopimuksen (KP sopimus) artiklan 27 rikkomiseen. Tätä tapausta seurattiin tarkoin alkuperäiskansojen keskuudessa ja ihmisoikeuskomitean lausuntoa pidettiin tärkeänä välitavoitteena alkuperäiskansojen oikeuksien tunnustamiseksi. (Torikka 2001, 27 29.) Keväällä 2002 koottiin Inarin paliskunnista poromiesten lähetystö, joka kävi Helsingissä tapaamassa ministereitä sekä luovuttamassa luonnonlaitumien merkitystä koskevan muistion. Maa ja metsätalousministeriö asetti samana keväänä selvitysmiehen kartoittamaan Ylä Lapin maankäytön yhteensovittamista. Poromiehet kutsuttiin hakkuusuunnitelmia koskeviin neuvotteluihin Metsähallituksen kanssa, mutta Metsähallitus ei suostunut sitoutumaa poromiesten vaatimiin ehtoihin, sillä paliskunnat pysyivät kannassaan olla hyväksymättä mitään hakkuita poronhoitoalueellaan. Neuvottelut päättyivät tuloksettomina. Ympäristöjärjestöt olivat jo aiemmin avustaneet poromiehiä laidunmaiden kartoituksissa ja merkinnöissä. Lopulta maaliskuussa 2005 Greenpeace pystytti tiedotustukikohtansa Inarin Paadarskaidiin ja samalla käynnistyi mittava, kansainvälinen tiedotuskampanja poroelinkeinon tilasta ja vanhojen metsien hakkuista Suomen Lapissa. (Ahtaalle ajetut 2005, 27 29; Inarin paliskunnat 2004; Greenpeace B.) Halusin taustoittaa työtäni kysymällä inarilaisten poromiesten näkemyksiä siitä, miten kiista käynnistyi, mistä siinä oikeastaan oli kyse ja mitä vaatimuksia poromiehillä oli, sillä oma tutkielmani alkaa oikeastaan vasta siitä, mihin tämä lyhyt lähihistorian kertaus loppuu. Rannikon mukaan ympäristökamppailuja onkin syytä tarkastella tie 9

tystä näkökulmasta. Ainoastaan tietyn toimijaryhmän motiiveihin eläytyen pystyy ymmärtämään toiminnan merkityksiä lähemmin. Objektiivisuuteen pyrkivän tutkielma saattaa jäädä etäiseksi varsinaisesta tutkimusaiheesta, jolloin vaarana on mitätöivä suhtautuminen kiistaosapuolten toimintaan. (Rannikko 1994, 26 27.) Seuraavassa erään poromiehen ajatuksia siitä, miten poromiesten ymmärrys omista vaikutusmahdollisuuksistaan (tai niiden puutteesta) Ylä Lapin maankäyttöä koskeviin suunnitelmiin heräsi: Paliskuntalaiset rupesivat etsimään tietoa oikeuksistaan ja vaikuttamismahdollisuuksistaan. Kävi ilmi, että ainoa mahdollisuus todelliseen vaikuttamiseen oli haastaa Metsähallitus oikeuteen. Alkoi pitkä ja rankka oikeusprosessi, joka on vieläkin kesken. Siitä on kuitenkin jo saatu kansainvälisestikin merkittäviä YK:n ihmisoikeuskomitean päätöksiä. Samalla osallistuttiin koko ajan Metsähallituksen metsätalouden suunnitteluun kaikilla mahdollisilla tasoilla ja yritettiin sitenkin vaikuttaa asioihin. (Jääskö, Outi 2005). Poromiesten mukaan ongelman ydin on se, että metsä ja porotalous eivät ole nykyisessä mittakaavassaan maankäytöllisesti yhteensopivia. Metsähallituksen asettamat hakkuukiintiöt jättävät laidunkelpoisia metsämaita liian vähän porotalouden tarpeisiin nähden. Maa alueet ovat riittämättömät poro ja metsätalouden rinnakkaiselolle: ku kaheksan litran ämpäriin yritetään 10 litraa vettä panna, niin siinä tullee aina se ongelma siinä vaiheessa. (Haastattelu 4). Poromiehet huomauttavat haitallisen kehityksen olevan erityisesti nykyaikaisen koneellisen metsätalouden syytä. Ristiriidan suurin syy on poromiesten mukaan raha, eli Metsähallituksen asettamat suureelliset tulostavoitteet ja siitä johtuva liian nopea hakkuukierto....kyllähän se varmasti on, että Metsähallituksenkin täytyy [ ] miettiä kaikki, kaikki alueet niinkö käytettäväksi että [ ] onko siinä alunperinki tullu pieni laskuvirhe, että arveltu että Lapin mänty kasvaa huomattavasti kovemmin ko se toellisuudessa kasvaa. Elikkä silloin lähtötilanteesta on niin, niin alettu raapimaan liian kovalla käellä männikköä nurin. (Haastattelu 2.) 10

Ristiriidan ratkaisuksi poromiehet tarjoavat Metsähallituksen tulostavoitteiden pienentämistä tai poistamista Ylä Lapin luppomailla, missä poro ja metsätalouden intressit kohtaavat. Haastateltavat muistuttavat poronhoidon lainturvaamasta erityisasemasta ja vetoavat perinteisen elinkeinon kulttuurillisiin arvoihin. Sen vuoksi nähdäänkin, että:...ei se ole niin, että elinkeinot sovitetaan yhteen vaan metsätalous on sovitettava poronhoitoon. Se on sovitettava sillä tavalla, että poronhoito voi jatkua kannattavasti. Niin tuota, silloinhan pittää laskia niinku rahallinen arvo niille puille eikä, eikä ei sillä tavalla, että mitä se merkitt... mitä niistä saa, kun ne viepi jonnekin sellutehtaalle, vaan mitä ne merkittee sillon, kun ne on pystyssä. (Haastattelu 1.) Maankäytön lisäksi ristiriitojen syinä nähdään muitakin tekijöitä, kuten toimijoiden erilaiset intressit, arvot sekä tiedon ja tiedotuksen puute. Kiistaosapuolten välisenä kuiluna ja ristiriitojen ratkaisun esteenä mainitaan myös erilainen kulttuuritausta, erilaiset tavat ja tottumukset. [ ] keskustelukulttuuri on erilainen [ ] muualta tulleilla Metsähallituksen ihmisillä, jotka on eristä kulttuurista ja muualta jostakin lähtösin ja koulutettu erillä tavalla ja sillälailla. Elikkä kun se, jos sanotaan, että hakkuu haittaa... Tai jos asia on se, että hakkuu haittaa ja mie en hyväksy sitä, niin se sanotaan erillä tavalla näissä kahessa kulttuurissa. [ ] Ensimmäinen juttu siis, että sitä välttämättä ymmärretty ja toinen juttu, että sitä ei haluttu ymmärtää, tai ei ole otettu... nähty tarpeelliseksi ottaa huomioon. (Haastattelu A) Metsähallitus on omalla osallistavalla suunnittelullaan tähdännyt kiistan mikro ja makrotasojen vuorovaikutuksen lisäämiseen, mutta epäonnistunut tehtävässä (Laine ja Peltonen 2004, 1). Poromiesten mielestä epätasapuoliset neuvottelut Metsähallituksen kanssa ovatkin johtaneet kiistan kärjistymiseen. Poromiehet ovat kokeneet suunnittelukokouksiin osallistumisen turhauttavana, sillä heidän mielipiteillään ei olla saavutettu haluttuja päämääriä. Osallistumisesta, valituksista ja kirjelmöinnistä 11

huolimatta Metsähallituksen suunnitelmat ovat aina lopulta voittaneet. Osallistumisen lisääminen ei välttämättä poistakaan kiistan ilmenemisen mahdollisuutta. Päin vastoin, osallistumisen vaikutus päätöksentekoon jää usein hämäräksi, kun näkymätön virkamieskoneisto pohjustaa päätökset osallistujista riippumatta. (Laine ja Peltonen 2004, 2.) Eräs poroisäntänä toiminut haastateltavat muistelee neuvotteluja Metsähallituksen kanssa näin: joskus aikoinaan kun mä olin poroisäntänä ja Metsähallituksen kanssa ko piettiin neuvottelupäivät, nii se oli niin yksinkertaista se neuvottelupäivä, että meille vain lyötiin kartta kouraan, että heillä on suunnitelmat tollaset ja tollaset ja sitte kuitenki annettii julkinen kuva maailmalle, että heillä on niinku porotalouden yhteinen, yhteisneuvottelu. (Haastattelu 4.) Yhteisneuvotteluihin ja vaikutusvallan puutteeseen turhautuneina poromiehet kutsuivat kansainvälisen ympäristöjärjestön Greenpeacen Inariin kevättalvella 2005. Poromiehet kokivat, että yhteistyö Greenpeacen kanssa oli heidän viimeinen mahdollisuutensa säilyttää laidunmetsät hakkaamattomina ja ennen kaikkea saavuttaa ongelmalleen sellaista huomiota, jota Metsähallituksen olisi mahdotonta sivuuttaa. Näin luontevasti yhteistyön alkumetrejä Greenpeacen kanssa kuvailee eräs haastattelemani poromies: viimein saimme ne porot saimme sillälailla totutettua, että ne pysähty nuihin viimissiin hakkaamattomiin, mitä on tuossa rannassa kolme kilometriä pituussuuntanen Sitte oliki yhtäkkiä konneet sinne menossa, menossa ja Me olimme siihen mennessä jo sen kannanoton tehny. [ ] Se Pyykkö [Greenpeacen metsäasiantuntija] hätäkeinona sen käävän sieltä löysi, että sai pysäytettyä ne [naurua] Se oli hyvä kyllä, ku meijän yks metsurikaveri niin meni nauh... reppinauhojen kans eessä. Ne oli kato sitä tien pohjaa repittämässä. Sitte menimme met perässä ja sen käävän sieltä löysimme. [ ] Ja on se siitäki huolimatta vielä meijän kaveri, se metsuri! [naurua] (Haastattelu E.) 12

2.3 Alkuperäiskulttuurin ja luonnon suojelua Räikeimmät edesottamukset kiistan tiimoilta hiljentyivät loppuvuoteen 2005 mennessä, mutta kiistaa ei olla vieläkään ratkaistu. Kampanjoinnin yhteydessä kolmen saamelaisporomiehen joukko Nellimin tokkakunnasta lähestyi YK:n ihmisoikeuskomiteaa vedoten hakkuiden loukkaavan heidän Kansalais ja poliittisoikeuksien sopimuksella (KP sopimus) turvattuja oikeuksiaan. Tässä vuonna 1966 laaditussa YK:n yleissopimuksessa todetaan, ettei vähemmistöryhmään kuuluvalta yksilöltä saa kieltää oikeutta harjoittaa kieltään ja kulttuuriaan yhdessä muiden ryhmän jäsenten kanssa. Ihmisoikeuskomitean aikaisemmissa lausunnoissa poroelinkeinon todetaan kuuluvan olennaisesti saamelaiskulttuuriin ja kieleen. Tämä määritelmä oli myös peruste nellimiläisten poromiesten vetoomukselle. (Scheinin 2001, 38 91.) Rannikon mukaan ympäristökonflikti käynnistyy useimmiten paikallisten ryhmien keskinäisenä kiistana, johon muut osapuolet, kuten kunta tai yritykset taloudellisen hyötynsä varmentamiseksi myöhemmin ajautuvat mukaan (Rannikko 1994, 17). Poromiehet painottavatkin, että alunperin kiista oli kahden elinkeinon välinen. Kyllä se oli, kyllä se nimenommaan oli tuota alunperin elinkeinokiista, että se siinä... Tuli hirviä huoli tuosta meijän ammatista, että miten siinä käypi. (Haastattelu E). Ajan kuluessa muuttuivat niin kiistaosapuolet kuin vaatimuksetkin. Saamelaiskäräjien ja neuvoston osallistuessa kiistaan vaihtuivat vaatimukset elinkeinon suojelusta alkuperäiskulttuurin suojeluun, kun Saamelaiskäräjät vetosivat Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin. Luonnonsuojelujärjestöt säestivät muistuttamalla kansainvälisestä Biodiversiteettisopimuksesta. Poromiehet eivät usko, että kiista saataisiin ratkaistua paikallisella tasolla, mutta toisaalta kansainvälisen tason päätöstäkään ei toivota. Suotuisin vaihtoehto heille olisi eduskunnan päätös, joka turvaisi porotalouden aseman lopullisesti Ylä Lapin alueella. Tähänkään poromiehet eivät usko, sillä valtion rooli sekä Ylä Lapin alueen metsätalouden että porotalouden kontrolloijana nähdään ristiriitaisena. 13

Syvin syy siihen, etteivät poronhoito ja Metsähallitus ole päässeet sopimukseen edes neuvottelun asialistasta, on niiden välinen räikeä rakenteellinen epätasa arvo ja Metsähallituksen skitsofreninen rooli yhtäältä poronhoidon turvaajana ja toisaalta voitollisen metsätalouden harjoittajana. (Ahtaalle ajetut 2005, 22.) 1970 luvulta lähtien maailmanlaajuinen alkuperäiskansojen liike on puolustanut kansojen oikeutta määrätä itse alueidensa ja niiden luonnonvarojen käytöstä. 1980 luvun loppupuolella liike saavutti osittaisen voiton, kun kansainvälinen työjärjestö ILO (International Labour Organisation) hyväksyi alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan uuden sopimuksen nro 169. Uudessa sopimuksessa korostetaan osallistumista vanhan sopimustekstin yhteiskunnallisen ja taloudellisen sulauttamisen sijaan. (Colchester 1998, 190.) Kansainvälisen kiinnostuksen ansiosta maapallon eri kolkilta alkoi kantautua uutisia luonnossa elävien alkuperäiskansojen kohtaloista. Teemaa pitivät esillä ihmisoikeusaktivistit ja organisoituneet liikkeet. Näiden kampanjoiden ansiosta otsikoihin päätyi usein myös kiistojen inhimillisempi puoli, eli luonnon hyödyntämisen ja hävittämisen vaikutukset luonnossa ja luonnosta asuville kansoille. (Colchester 1998, 187.) Myös Norjassa käytiin 1970 luvulla saamelaisten oikeudellista kamppailua. Alta joen rakentamista vastustivat alunperin luonnonsuojelujärjestöt, mutta pian kamppailu kääntyi koskettamaan saamelaisten oikeudellista asemaa yleisemmin. Kamppailun tärkeimpänä organisaattorina toimi Folkeaksjonen. Liike toimi tehokkaasti ja sai huomiota sekä tukijoita etelä Norjaa ja ulkomailta myöden. Liikkeen pitikin perustella ulkopaikkakuntalaisten roolia kamppailussa, sillä osa finnmarkkilaisista katsoi paikallisella väestöllä olevan yksinoikeus ottaa kantaa rakennusprosessiin. (Pehkonen 1999, 73 86.) Pehkonen pohtii alkuperäiskansan identiteetin muotoutumista Alta joen kamppailun viitekehyksessä. Hänen mukaansa kyseisessä kamppailussa saamelaisuus oli ennemminkin tilannesidonnaista ja yksilöllistä sitoutumista, kuin kollektiivinen tunne, jos 14

kin kamppailussa ryhmään kuuluminen ja ryhmässä toimiminen korostui. Identiteetti ilmentyy hänen mukaansa kuitenkin ensisijaisesti yksilön suhteuttaessa itseään ympäröivään kulttuuriin ja ympäristöön. (Pehkonen 1999, 13.) Pehkonen korostaa, että etnisyys on konfliktipotentiaalinen vallankäytön väline, ei välttämättä toiminnan ensisijainen päämäärä (1999, 7). Samankaltaisena sytykkeenä toimi alkuperäiskansastatus myös Inarin metsäkiistan tapahtumissa. Poromiesten vaatimuksissa saamelaisuutta tai valtion hallinnoimien maiden omistusoikeutta ei korostettu, mutta kiistan edetessä sekä saamelaisuus että maaoikeuskiista nousivat hakkuukielteisten vaatimusten keskeisiksi perusteiksi. Poromiesten keskuudessa saamelaisuus oli kuitenkin vähämerkityksellistä, sillä aktiivisten henkilöiden osallistuminen ei ollut kiinni saamelaisuudesta, vaan päinvastoin saamelaisuudella (tai muuten vahvalla sidoksella saamelaiskulttuuriin) pikemminkin selitettiin omaa osallistumista. Saamelaisuutta merkittävämpiä määrittäjiä metsäkiistan roolijaoissa näyttikin olevan asuinpaikka, elinkeino sekä henkilökohtainen suhtautuminen alueen maankäyttöön. Saamelaisuus on nostettu metsäkiistassa esiin tilanne ja tapauskohtaisesti. Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio muotoilee saamelaisten erityisasemasta, maankäyttöoikeuksista ja Saamelaiskäräjien vaatimuksista radiopuheessaan saamelaisten kansallispäivänä näin: Saamen alkuperäiskansan ominaisuuksista mielestäni tärkein, oikeus maahan ja omiin perinteisiin elinkeinoihin, poronhoitoon, kalastuksen ja metsästykseen, on edelleen järjestämättä, jotta Suomi voisi ratifioida ILO:n alkuperäiskansasopimuksen. Konkreettisena ristiriitana esillä on maaoikeuskiista Inarin metsäalueen poronhoidon ja metsätalouden välillä. Alueen enemmistöväki ja viranomaiset puhuvat metsätalouden työpaikoista ja metsäteollisuuden välttämättömyydestä, kun taas poronhoitajat puolustavat poronhoitokulttuuria, joka myös tarjoaa runsaasti työpaikkoja, vaikka niitä laskettaisiin pääväestön määrittelemällä tavalla. Saamelaiskäräjät ei ole vaatinut metsätalouden lopettamista, mutta asettaa ehdoksi vapaasti laiduntavan poronhoidon edellytysten turvaamisen ja metsätaloudesta sopimisen paliskuntien kanssa. Ratkaisemattomien maankäyttöön liittyvien ongelmien vuoksi konfliktia ei voida hoitaa pai 15

kallisen demokratian keinoin, vaan valtiovallan on kansainvälistä ja kansallista lainsäädäntöä kunnioittaen etsittävä myös saamelaisten ja poronhoidon maankäyttöoikeuksia turvaavaa ratkaisua. (Aikio 2006.) Alta joen kamppailu edustaa saamelaisille kollektiivisen omanarvontunnon symbolia. Yhä vieläkin iäkkäät saamelaiset saattavat katua sitä, etteivät aikoinaan osallistuneet aktiivisesti kamppailuun, josta muodostui saamelaisidentiteetin ja ryhmään kuulumisen näyttökoe. Mielikuvissa Saamenmaan alkuperäiskansan mennyt ja tuleva kohtalo liitettiin padon rakentamiseen. Alta joen valjastaminen merkitsi saamelaisille myös vapaasta luonnosta elävän kansan sitomista. Millaiset vaikutukset Inarin metsäkiista jättää pidemmällä aikavälillä? Ajan saatossa Inarin metsäkiistasta voidaan rakentaa Alta joen kamppailun kaltainen kertomus saamelaiskansan kohtalon ratkaisevana käännekohtana. Inarin metsäkiistan yhteydessä käytiin kiivasta arvokeskustelua, sillä yhteen kiistaan tuntui nivoutuvan monta epäkohtaa. Samalla, kun kiisteltiin maankäyttöön liittyvistä toimintalinjoista, käytiin keskustelua myös siitä, kenellä oli oikeus osallistua kiistaan ja kenellä ei. Saamelaisten ja suomalaisten, poromiesten ja metsureiden kinastellessa metsäalueiden käytöstä ja hallinnasta, osoittivat kansainväliset ympäristönsuojelijat, että lappilainen ympäristö kiinnostaa myös ei suomalaisia. 3 Tutkielman teoreettiset raamit Teoriaosuuteni alkupuolella selvitän ensin sitä, mitä tarkoitan käsitteellä globalisaatiokehitys. Termin tarkastelu pohjustaa teoriassa myöhemmin esille tulevia politiikan sisällöllisen ja toiminnallisia uudistuksia. Globalisaatiokehityksen tarkastelun yhteydessä nostan esiin muun muassa niitä seikkoja, jotka ovat johtaneet maapallon kutistumiseen. Pohdin myös, miten ilmiö näyttäytyy poliittisen toiminnan arjessa. Miten kansainvälinen avoimuus on muuttanut käsitystämme siitä, mikä on poliittista? Selvitystä kaipaa myös paikallisuuden ja globaalisuuden kohtaaminen sekä niiden keskinäinen vuorovaikutus. 16

Teorian tärkeimmissä kokonaisuuksissa tarkastelen poliittisen toiminnan tasoja (luku 3.3) ja muotoja (luku 3.4). Toiminnan tasoilla tarkoitan erityisesti paikallisen, kansallisen ja kansainvälisen poliittisen toiminnan erityispiirteitä. Mikä on kansallisvaltion toimija asema? Mitä uutta voidaan nähdä globalisaatiokehityksen tuoneen poliittisen toiminnan järjestäytymiseen? Ja miten yksiöt tai ryhmät poliittisina toimijoina ottavat haltuunsa ja hyödyntävät laajentunutta poliittisen toiminnan areenaa? Näiden kysymysten kautta rakennan kuvan myös poromiesten asemasta uudenlaisen poliittisen toiminnan kentällä. Toisaalta tarkastelen poliittisen toiminnan ja toimijuuden muodostumista tietyn projektin ympärille nykyisenkaltaisessa maailmanjärjestyksessä. Pohdin, miten globalisaatiokehityksen muokkaamat valtarakenteet peilautuvat paikallisiin poliittisen toiminnan käytäntöihin. Tapaustutkimukseeni liittyen mietin sitä, miten poliittinen toiminta käynnistyy, ketkä toimintaa harjoittavat ja millaisia uudenlaisia toimijaorganisaatioita projektien ympärille rakentuu. Tällä teoreettisella yleiskatsauksella luon pohjaa poromiesten poliittisen toiminnan tarkastelulle Inarin metsäkiistan tapahtumien pyörteissä. Näitä teemoja ennen on syytä kuitenkin luoda pikainen silmäys siihen, miten Inarin metsäkiista liittyy kansainvälisten suhteiden tieteenalaan. Täyttääkö kiista kansainvälisyyden tunnusmerkkejä ja voidaanko sitä näin ollen pitää soveliaana esimerkkitapauksena kansainvälisen politiikan tutkielmalle? 3.1 Inarin metsäkiista ja kansainväliset suhteet Metsät ovat liittyneet kiinteästi kansallisvaltion syntyyn. Imperiumit ovat hyödyntäneet metsäalueita pitkienkin matkojen päässä. Valtion kehitysvaiheet ovat muokanneet metsien käyttöä, maisemaa ja ihmisten elinoloja. Lännessä teolliseen metsätalouteen soveltuva maapinta ala on pienentynyt ja toisaalta maapallon eteläpuolisissa valtioissa vastaavanlaiset taistelut eri metsänkäyttömuotojen ja ryhmien välillä ovat vähitellen käynnistymässä. (Donner Amnell 1998, 152 153.) 17

Esimerkiksi Etelä Amerikassa metsätalouden suuryritykset istuttavat hakattujen metsämaiden tilalle nopeakasvuista eukalyptusta ja vahingoittavat tällaisella monokulttuurilla alkuperäiskansan elinoloja ja viljelyksiä (Salmijärvi 2006). Indonesiassa sen sijaan taloudellisen kasvun myötä sananvapaus, ihmisoikeudet ja poliittinen moninaisuus ovat joutuneet väistymään. Indonesian ympäristöjärjestöt pitävät alkuperäiskansojen perinteisille asuma alueille myönnettyjä hakkuita lain vastaisina, sillä vuonna 1945 säädetyn perustuslain mukaan maa, vesi ja niiden ylläpitämät luonnonresurssit kuuluvat valtiolle ja niitä tulee hyödyntää maan asukkaiden hyväksi. Paikallisyhteisöt ovatkin ryhtyneet kapinoimaan eri puolilla maata tapahtuvien pakkomuuttojen vuoksi. (Junaid ja Tjahyono 1998, 28 29.) Valtiojohtoisessa metsätaloudessa ja vienninedistämisessä kansallisen itsekkyyden ajatus ylikorostuu, jolloin se voi muuttua ongelmalliseksi sekä paikallisesti että globaalisti katsottuna. Suomen tapauksessa tämä tarkoittaa suomalaista alkuperää olevien metsäklustereiden (esimerkiksi UPM, Stora Enso, Pyöry) toiminnan ja viennin tukemista, koska sillä nähdään olevan merkittäviä työllisyyttä, hyvinvointia ja taloutta voimistavia vaikutuksia. Myös Inarin metsäkiistassa metsäsektorin työllisyysvaikutukset ovat nousseet aluetalouden selkärangaksi hakkuita puolustavien tahojen puheissa. Suomen kaltaisessa taloudellisesti vakaassa valtiossa hyvinvointia uhkaa kuitenkin myös muunlaiset seikat, esimerkiksi kulttuuristen ja ympäristöllisten arvojen heikentyminen. (Ulvila 1998, 105 106.) Inarin metsäkiistassa näiden arvojen rappiosta huolta kantoivat alkuperäiskansan ja luonnon suojelua edistävät järjestöt. Metsätaloutta ei voidakaan enää pitää kansallisena bisneksenä, sillä myös vahvat suomalaisyhtiöt ovat laajentaneet metsätaloustoimintaansa ulkomaille. Hakkuiden positiiviset vaikutukset Lapin aluetaloudelle jäävät heikoiksi ja ennen kaikkea lyhytkestoisiksi, kun metsäyhtiöiden toimintaa tarkastellaan globaalisti. Erityisesti metsätalouden teknologian kehittyessä voi globalisoituminen tarkoittaa sitä, että metsiä hakattaisiin yhdessä maanosassa, jalostettaisiin selluksi ja paperiksi toisessa ja myytäisiin kolmanteen saman konsernin sisällä. Globaalin metsätalouden pitää myös olla avoin globaalille kritiikille. Mikäli yksittäiset hankkeet tai koko metsätalousala saa 18

maailmalla huonon maineen, koituu siitä poliittisia ongelmia myös Suomelle, sillä Suomi on hyvin aktiivinen kansainvälisen metsäpolitiikan kentällä. (Donner Amnell 1998, 162, 173.) Toisaalta paikallisten metsäalueiden suojelu ei välttämättä ole hyvä asia globaalisti tarkasteltuna. Metsätutkijat ilmaisivat kiistan aikana huolensa siitä, että jos puun tuonti Ylä Lapista hiipuu kasvavien suojelupaineiden vuoksi, saatetaan korvaavaa puuta tuottaa maista, joissa luonnonsuojelun taso on vielä kaukana Suomen tasosta. Tässä tapauksessa tutkijat epäilivät erityisesti Venäjältä tuotavan raaka ainepuun määrän kasvavan. (Lapin Kansa 2005a.) Suomen maine saamelaiskulttuurin ja luonnon monimuotoisuuden suojelijana kärsikin kolauksen Inarin metsäkiistan tapahtumien seurauksena. Kiista muuttui paikallisesta kansainväliseksi, kun maailmanlaajuinen ympäristöjärjestö Greenpeace liittyi poromiesten tukijoukkoon. Järjestö toi mukanaan valtavan tiedotuskoneiston ja ankkuroitui ulkomaalaisine leiriläisineen Inarin Nellimiin. Suomi ja Inari joutuivat kansainvälisen suurennuslasin alle viimeistään siinä vaiheessa, kun YK:n ihmisoikeuskomitea päätti nellimiläisten poromiesveljesten valituksen perusteella, että hakkuut kiista alueilla on keskeytettävä. Hakkuiden katsottiin uhkaavan saamelaisten poromiesten alkuperäiskansanoikeuksia. Samoin perustein YK:n ihmisoikeuskomiteaan vetosivat myöhemmin myös saamelaiset metsurit. (Tahkolahti 2005.) Perinteisen dualistista sisä ja ulkopolitiikan jakoa ei voida pitää enää yksiselitteisenä. Kansainvälinen, kansallinen ja paikallinen eivät ole erillisiä poliittisen toiminnan ulottuvuuksia, eikä toisiaan poissulkevia. Linjakumpu ja Valkonen peilailevat Inarin metsäkiistaa kansainvälisen verkostopolitiikan tapauksena ja huomauttavat, että vaikka kiista on sekä toiminnallisesti että maantieteellisesti paikantunut hyvinkin spesifiksi (kiistellyt metsäkohteet ovat yksittäisiä ja selkeästi määriteltyjä), täyttää se kuitenkin kansainvälisen kiistan tunnusmerkit, kun tarkastelun kohteeksi nostetaan esimerkiksi edellä mainittu valtionhallinnon harjoittama metsäpolitiikka alkuperäiskansan kotiseutualueella. Globaalia lisäväriä kiistan poliittiseen toimintaan tuo osal 19

listuneiden toimijoiden kirjo ja poliittisen toiminnan verkostomainen luonne. (Linjakumpu ja Valkonen 2006.) Metsätalouden kansallisten tulostavoitteiden ja edistämisen yhteydessä viittasin jo valtioiden kansallisten etujen tavoitteluun. Robert Putnam toteaa ilmiön ongelmallisuuden ja jatkaa, että valtioiden omat kansalliset intressit ohjaavat myös niiden toimintaa kansainvälisen politiikan kentällä. Kansallisen politiikan ja lainsäädännön perusteella määräytyy toisaalta myös valtioiden asema kansainvälisessä järjestelmässä. (Putnam 1988, 433.) Näin esimerkiksi Kiina nähdään kansainvälisessä yhteisössä totalitaarisena suurvaltana, missä taloudelliseen kasvuun panostetaan ihmisoikeuksien kustannuksella. Muut valtiot katsovat voivansa sopivan tilanteen tullen moittia Kiinan lainsäädäntöä ja sisäpolitiikkaa. Kun taas Suomi ja muut Pohjoismaat on totuttu näkemään ihmisoikeuksien ja alkuperäiskansojen oikeuksien puolustajien mallimaina, joiden positiivinen maine on toiminut esimerkkinä muille valtioille (Mindé 2000, 277). Tällaisten käsitysten varaan rakentuu valtion asema kansainvälisen yhteisön silmissä. Kansainvälisen politiikan vuorovaikutuskenttä on muuttunut moni ilmeisemmäksi, kun asialistoille nousee uudenlaisia, jopa arkisia teemoja. Toisinaan poliittisen päätöksenteon järjestyksen sekoittaa saamelaisporomiesten metsänsuojelulliset vaatimukset, toisinaan taas niinkin hento luonto olento kuin liito orava voi panna poliittiset asialistat uusiksi. Juuri ihmisoikeusloukkaukset ja luonnonvarojen väärinkäyttö ovatkin sen kaltaisia aiheita, joissa sisäpolitiikka ei ole enää valtion sisäistä. Tällaisten asioiden ympärillä pyörivät päätökset koskettavat yhtä kansakuntaa suurempia ihmisjoukkoja, sillä katastrofit tai epäoikeudenmukaisuudet vaikuttavat kaikkiin ihmisiin rajoista piittaamatta. Keckin ja Sikkinkin huomio kansallisen ja kansainvälisen politiikan yhdentymisestä perustuu juuri edellä kuvattujen asiakokonaisuuksien varaan. He väittävät, että tällaisten teemojen myötä on muuttunut myös poliittisten toimijoiden joukko niin, että tärkeiksi poliittisiksi toimijoiksi, niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla, 20

ovat nousseet ylikansalliset edunvalvontaverkostot, jotka rakentuvat ei valtiollisten järjestöjen ja kansalaisten yhteistyön varaan. (Keck ja Sikkink 1998.) Verkostoitumisen ansiosta poromiesten ylikansalliseksi edunvalvojaksi ilmaantui ensin Greenpeace ja myöhemmin Saamelaisjärjestöt. Eurooppalaisten luontoaktivistien osallistuminen metsäkiistaan osoittaa että ei ainoastaan poliittiset aiheet vaan myös toimijat ovat ylikansallisia. Metsäelinkeinon puolustajat ovat kritisoineet Greenpeacen osallisuutta ja toimintatapoja. Greenpeacen vastaryhmäksi perustetun Inarin Metsätoimijoiden puheenjohtajan Tapani Pennasen mielestä Greenpeace onkin yllyttänyt paikallisväestön oman luonnonsuojelullisen konfliktinsa osapuoliksi ja muistuttaa, että tämä on Greenpeacen toimintatapa ympäri maailman. Pennanen kutsuukin Greenpeacen ja sen kaltaisten poliittisten ryhmien toimintaa ammattiaktivistiteollisuudeksi. (Väänänen 2006b) Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio taasen puolustelee Greenpeacen toimintaa Inarissa kertomalla, että: Järjestö [Greenpeace] tuli tänne äänitorveksi. He ovat avanneet poromiehille kanavan puhua, kertoa omista vaikeuksistaan, siitä miten täällä joutuu tilanteisiin joissa menettää omat elinmahdollisuutensa [ ]. (Hyvönen 2006, 12.) Kansainvälisessä politiikassa yksilöitä ei juurikaan noteerata poliittisen toiminnan aktoreina. Perinteisesti miellettynä kansainvälistä politiikkaa harjoittavat kansallisvaltiot ja valtioiden ohella toimijoiksi tunnustetaan nykyisin myös erilaiset kauppa ja muut järjestöt, liikkeet, yhtiöt ja kansat. Yksilölähtöinen kansainvälisen politiikan toiminta on kuitenkin melkeinpä tuntematon käsite. Inarin metsäkiistassa aktiivisille yksiöille tarjoutui merkittävä kansainvälisen politiikan toimijan rooli. Poliittista valtaa käytettiin pääasiallisesti verkostoitumalla samanhenkisten ihmisten ja suurempien organisaatioiden kanssa, mutta yksilön valta näyttäytyy parhaimmillaan siinä, miten kolmen poromiehen joukko sai hakkuut seisautettua KP sopimuksen rikkomiseen perustuvalla vetoomuksellaan. 21

Keck ja Sikkink peräänkuuluttavat, että kohdentunut tutkimus kansalaisten (tai yksilöiden) poliittisesta toiminnasta olisi paikallaan. Heidän mielestään kiinnostavaa on ennen muuta se, millä tavoin yksilöt järjestäytyvät yhteisiä tavoitteita ajaviksi järjestöiksi ja miten nämä järjestöt lopulta kehittyvät vaikutusvaltaisiksi verkostoiksi. (Keck ja Sikkink 1998, 33.) Oma Pro gradu työni on osaltaan yritys selittää näitä teemoja Inarin metsäkiistan viitekehyksessä. 3.2 Globalisaatiokehityksestä Globalisaation käsite toimii tutkielmani teoreettisena tukirankana, kuitenkin niin, että päähuomioni kiinnittyy yhteiskunnallisen ja poliittisen toiminnan muutokseen. Vaikka globalisaatiolla viitataan yleisesti etenkin talouden ja kaupan vapautumiseen, jäävät maailmanlaajuistumisen taloudelliset vaikutukset tässä työssä sivuosaan. Tutkielmani kannalta relevantimpaa onkin yhteiskuntatieteellinen globalisaatiokirjallisuus, jossa huomioidaan erityisesti kansallisvaltioiden vaikutusten vähenemistä ja eivaltiollisten toimijoiden lisääntynyttä vaikutusvaltaa sekä kansalaisaktiivisuutta ja demokratiaa tarkastelevat teoriat. Lähtökohtani on, että globalisaatio on osaltaan murtanut hierarkkisia valtarakenteita ja mahdollistanut uudenlaisten toimijoiden esiinmarssin. En siis tutki globalisaatiota niinkään ilmiönä tai käsitteenä, vaan kehityskulkuna, jonka seurauksena edellä kuvatun kaltaiset muutokset ovat tulleet mahdollisiksi. Tästä syystä käytänkin tutkielmassani ensisijaisesti termiä globalisaatiokehitys. Lähdekirjallisuudessa globalisaatio on määritelty vaihtelevin sanakääntein. Esimerkiksi Beckin määritelmä, jonka mukaan globalisaatio on prosessi, jonka seurauksena kansallisvaltiot alistuvat ylikansallisten toimijoiden verkostojen sitomiksi (Beck 1999, 43 47) tai Baumanin vastaava esitys globalisaatiosta epäjärjestyksen tilana, jonka luonteeseen kuuluu maailman asioiden muuttunut luonne sekä kontrollikeskusten ja johtajien puuttuminen (Bauman 2000, 59) istuvat luontevanoloisesti tutkielmaani. 22