Lastensuojelun tehtävät, kun lapsen epäillään kokeneen väkivaltaa

Transkriptio

1 Tiina Muukkonen ja Hanna Tulensalo TEEMA: LASTEN KALTOINKOHTELU Lastensuojelun tehtävät, kun lapsen epäillään kokeneen väkivaltaa Lastensuojelu on mukana selvittämässä lapsen tilannetta ja tarjoamassa apua silloin, kun epäillään lapseen kohdistunutta väkivaltaa. Lastensuojelun asiakas on aina lapsi. Hänen lisäkseen työskennellään myös vanhempien ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Väkivaltaepäilyn tilanteessa lastensuojelussa arvioidaan lapsen välitön avun tarve ja selvitetään koko perheen tilannetta. Lapsen kokonaistilannetta arvioidaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Keskeisiä yhteistyötahoja ovat poliisi ja terveyden huolto. Väkivaltatyön keskeisiä haasteita ovat väkivallan tunnistaminen sekä lapsen tilanteen arvioinnin, kriisityön ja muun avun yhdistäminen lapsen edun mukaiseksi kokonaisuudeksi. Myös eri ammattilaisten sujuva yhteistyö vaatii kehittämistä. Väkivallalle altistunut lapsi on avun ja tuen tarpeessa ja oikeutettu saamaan lastensuojelun apua. Lapsen kokema fyysinen väkivalta tai epäily siitä on viranomaisille syy tehdä lastensuojeluilmoitus. Lapselle on haitallista myös lähisuhdeväkivallan näkeminen (1), ja tällaisen tilanteen jälkipuintiin lapsen on mahdollista saada apua. Esimerkiksi turva kotien työssä on huomioitu myös lapsen auttaminen (1, 2, 3, 4). Sen sijaan lapsen tilanteen tunnistamisessa ja lapsen auttamisessa silloin, kun häneen itseensä epäillään kohdistuneen väkivaltaa, on vielä runsaasti kehittämistä. Oikeusministeriön selvityksessä 8-vuotiaan tytön kuolemaan johtaneista tapahtumista tulee esiin se, että terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kyvyssä tunnistaa lapseen kohdistuva väkivalta on puutteita. Lisäksi puutteita on pahoinpitelyepäilytilanteiden monitoimijaisessa työskentelyssä (5). Myös monien toimijoiden prosessien liittämisessä toisiinsa lasta ja hänen perhettään tukevaksi työskentelyksi on vielä tekemistä. Kuvaamme artikkelissa lastensuojelun toimintaa ja erityisesti lapsen tilanteen ar vioin tia tilanteissa, joissa läheisen epäillään kohdistaneen lapseen fyysistä väkivaltaa. Lapseen kohdistuva väkivalta on lähtökohtaisesti aina vakavaa. Väkivaltaa on esimerkiksi lyöminen, potkiminen, ravistelu, huumaaminen, tyrkkiminen, töniminen, ravistelu, tukistaminen, läimäyttäminen, piiskaaminen tai selkäsaunan antaminen (6, 7). Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan lasten (6.- ja 9.-luokkalaisten) perheessä kokema väkivalta on vähentynyt. Silti 18 % yhdeksäsluokkalaisista ja 11 % kuudesluokkalaisista oli joskus elämänsä aikana kokenut vanhempiensa taholta lievää väkivaltaa. Yhdeksäsluokkalaisista 3 % oli kokenut usein lievää väkivaltaa (7). Kehittyneissä maissa lasten fyysisen pahoinpitelyn vuosittaiseksi esiintyvyydeksi on arvioitu noin 4 16 % (6). Lastensuojelun toimintaperiaatteita ja käytäntöjä Kaikilla lastensuojelun asiakkaana olevilla lapsilla on lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti iästä riippumatta oikeus kohdatuksi ja kuulluksi tulemiseen sekä erityiseen suojeluun (8, 9). Suomalaista lastensuojelua pidetään lainsäädännön tasolla erittäin lapsikeskeisenä, ja lastensuojelulaki korostaa lapsen etua ja osallisuutta (10). Lapsen kohtaaminen ja lapsen mielipiteen selvittäminen on lastensuojelun keskeinen työtehtävä, jonka tulee tapahtua hienovaraisesti niin, että siitä ei aiheudu tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen läheistensä suhteille. Lastensuojeluilmoituksen jälkeen käynnistyy sosiaalihuoltolain mukainen lapsen pal- 973 = Toimitus suosittelee erityisesti opiskelijoille Duodecim 2015;131:973 8

2 LASTEN KALTOINKOHTELU 974 velutarpeen arviointi, jonka yhteydessä selvitetään lastensuojelun tarve. Sen yhteydessä arvioidaan myös kiireellisten toimenpiteiden tarve. Seitsemän vuorokauden aikana on tehtävä päätös palvelutarpeen arviointiin ryhtymisestä. Palvelutarpeen sekä siihen liitetyn lastensuojelun tarpeen selvittäminen tehdään sosiaalihuolto- ja lastensuojelulakien mukaisesti ja asian edellyttämässä laajuudessa (11) ja sen tulee toteutua kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Lastensuojelun osalta selvityksen vastuutyöntekijä on aina sosiaalityöntekijä. Lastensuojelun asiakkuus alkaa tarvittaessa arvioinnin jälkeen. Selvityksen aikana tavataan lasta, huoltajia ja mahdollisuuksien mukaan huollosta erotettua vanhempaa. Yleensä ollaan myös yhteydessä muihin lapsen tunteviin tahoihin. Työskentelyn päätteeksi arvio lapsen tilanteesta ja asiakkuuden tarpeesta kirjataan yhteenvetoon. Selvityksen aikana kartoitetaan eri osapuolten näkemykset ilmoituksessa mainittuihin asioihin ja selvitetään lapsen arkielämää laajemmin: lapsen tarpeita, vanhempien kykyä vastata lapsen tarpeisiin ja perheen toimintaympäristöä (12). Arviointi lastensuojelun tar peesta tehdään lapsi- ja perhekohtaisesti. Asiak kaiden tarpeita ja ongelmia tulkitaan suhteessa heidän sosiaalisiin verkostoihinsa sekä ongelmatilanteita tasapainottaviin tekijöihin (13). Arviointi voi johtaa asiakkuuden alkamiseen lastensuojelussa ja suunnitelmalliseen muutostyöhön lapsen hyvinvoinnin tukemiseksi (14). Ilmoitus lapseen kohdistuneesta väkivallasta voi yhtä lailla koskea jo lastensuojelun asiakkaana olevaa lasta. Tällöin selvitetään lapsen tilannetta ja ilmoitusta osana suunnitelmallista sosiaalityötä samoin tavoin kuin alkuvaiheen arvioinnissakin. Lastensuojelun toiminta väkivaltaepäilyssä Lastensuojelun toiminta lapseen kohdistuneessa väkivaltaepäilyssä tarkoittaa välitöntä lapsen tilanteen, palvelutarpeen ja lastensuojelun tarpeen arviointia sekä ilmoituksen tekoa poliisille niissä tilanteissa kun ilmoittaja ei ole sitä velvollinen tekemään (Lsl 25, Laki TAULUKKO. Lastensuojelun avohuollon sosiaalityön eteneminen. Lastensuojeluilmoituksen vastaanottaminen ja kiireellisen avun tarpeen arviointi Palvelutarpeen ja lastensuojelutarpeen selvitys Selvityksen päättäminen viimeistään kolmen kuukauden kuluessa sen aloittamisesta Asiakassuunnitelman laadinta, jos asiakkuus lastensuojelussa arvioinnin perusteella jatkuu Suunnitelman mukainen toiminta ja sen arviointi lastensuojelulain muuttamisesta 1302/2014). Epäily väkivallasta voi olla selvä (esim. terveydenhuollossa todettu fyysinen jälki tai vamma) tai epäselvä (epäily perustuu jonkun kertomaan), akuutti (epäily on tuore ja väkivallasta on esim. jälkiä) tai ei-akuutti (epäillyn väkivallan teosta on kulunut aikaa). Väkivaltaepäilyn ilmoituksen tekijä voi olla muu viranomainen, huoltaja, lapsi tai nuori itse tai anonyymi ilmoittaja. Jos lastensuojeluilmoitus koskee epäilyä lapseen kohdistuneesta väkivallasta, lastensuojelun tulee arvioida, onko lapsi turvassa vai tarvitseeko hän välitöntä suojelua. Arviointi voidaan jakaa lapsen, lapsen huoltajien ja yhteistyökumppanien kanssa tehtävään työhön. Arviointi rakentuu lastensuojelun omasta toiminnasta ja yhteistyöstä muiden viranomaisten kanssa. Keskeiset yhteistyötahot ovat ilmoituksen tehnyt taho, terveydenhuolto ja poliisi sekä myöhemmässä vaiheessa mahdollisesti myös oikeuspsykiatrinen osaamiskeskus. Huomionarvoista on se, että lastensuojelutyön lähtökohta on usein vasta epäily väkivallasta, milloin tapahtumaa on selvitettävä sen verran, että on mahdollista arvioida lastensuojelun tarvetta. Väkivallan teon todentaminen on poliisi tutkinnallinen asia. Lastensuojelun välitön toiminta väkivaltaepäilyn tilanteessa koostuu usein seuraavista tapaamisista ja yhteydenotoista: lapsen tapaaminen, lapsen tuntevan työntekijän kuvaus lapsesta, yhteys huoltajiin sekä mahdollisesti yhteistyö terveydenhuollon ja poliisin kanssa. Prosessi voi edetä tilannekohtaisesti, mutta pääsääntö on se, että ensimmäisenä työntekijät tapaavat aina lasta. Yhteys huoltajiin pyri- T. Muukkonen ja H. Tulensalo

3 tään toteuttamaan mahdollisimman nopeasti, jotta voidaan varmistaa huoltajien osallisuus asiassa. Seuraavassa kuvataan lyhyesti toimintojen sisältöä. Lapsen tapaamisessa keskeistä on arvioida lapsen kanssa hänen tilannettaan ja kuulla lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden hänen näkemyksiään hänelle mahdollisesti tapahtuneista asioista. Tapaamisessa tulee olla rauha jutella ja käytössä lapselle mahdollisimman turvallinen tila. Lapsen tapaamisessa voidaan hyödyntää erilaisia lapsen kanssa työskentelyn välineitä (2). Välittömässä lapsen tilanteen arvioinnissa on usein käytettävissä rajallisesti aikaa, mikä voi vaikuttaa kohtaamiseen kulkuun ja sisältöön. Lapsen tuntevan työntekijän tai ilmoituksen tekijän kuvaus lapsesta. Jos lasta tavataan esimerkiksi koulussa tai päiväkodissa ja paikalla on ilmoituksen tehnyt henkilö tai muu lapsen tuntema työntekijä, hänen kanssaan keskustellaan lapsesta ja tehdystä ilmoituksesta. Yhteys lapsen huoltajiin. Lastensuojelu arvioi tilannekohtaisesti, missä kohtaa ovat yhteydessä huoltajiin. Yleisin käytäntö on, että huoltajiin ollaan yhteydessä mahdollisimman pian lapsen tapaamisen jälkeen. Joissain tilanteissa voidaan sopia poliisin kanssa, milloin on sopivaa olla yhteydessä huoltajiin. Huoltajien osallisuuden ja kuulluksi tulemisen kannalta on tärkeää, että he voivat kertoa oman näkemyksensä lapsen kokonaistilanteesta sekä mahdollisesta väkivaltatilanteesta pian epäilyn ilmitulon jälkeen. Lapsen kertomuksen kannalta tärkeää kuitenkin on, etteivät huoltajat pääse vaikuttamaan lapsen omaan kertomukseen tilanteesta. Huoltajien kanssa käydään läpi samoja asioita kuin lapsen kanssa. Heitä pyydetään kertomaan heidän näkemyksensä siitä, mitä lapselle on tapahtunut. Huoltajien kanssa sovitaan myös työskentelyn jatkosta. Jos arvioidaan, ettei lapsi ole välittömän suojelun tarpeessa, on tuettava lapsen ja huoltajan turvallista kohtaamista selvittelyn jälkeen. Yhteistyö terveydenhuollon kanssa tarkoittaa, että sosiaalityöntekijä huolehtii siitä, että lapsi saa terveydenhuollollista apua (11). Lapsen tilanteen selvittelyssä tämä tarkoittaa TIETOLAATIKKO. Lapsen tapaamisessa lastensuojelussa käydään läpi seuraavia asioita. Lapselle kerrotaan kuka työntekijä on, mitä hän tekee ja lyhyesti syy siihen, miksi hän tapaa lapsen. Keskustellaan lapsen kanssa hänen tavallisesta arjestaan, jotta työntekijä ja lapsi tutustuvat toisiinsa. Keskustellaan lapsen kanssa kodin kasvatuskäytännöistä. Kuullaan lapsen mahdollisia väkivaltakokemuksia ja lapsen oma kertomus väkivaltatilanteesta. Kysymykset ovat avoimia eikä lapselle puhuta tilanteesta sellaista, mitä hän ei ole vielä kertonut. Selvitetään lapsen turvallisuuden tunne ja selviytymiskeinot. Päätetään tapaaminen johonkin mukavaan asiaan ja selitetään lapselle, mitä seuraavaksi tapahtuu, milloin häntä seuraavan kerran tavataan ja kuka tapaa. käytännössä sitä, että sosiaalityöntekijä käy lapsen kanssa lääkärin vastaanotolla. Usein miten vanhemmille tarjotaan mahdollisuus tulla mukaan lääkäriin, ellei se ole selkeästi lapsen edun vastaista. Lääkärin tutkinta ja arvio on tärkeä osa lapsen tilanteen arviointia. Lastensuojelun näkökulmasta terveydenhuollon tehtävä on tunnistaa ja arvioida jälkien syntytapa ja näin osallistua omalla panoksellaan lapsen kokonaistilanteen ar vioin tiin. Lapsen tutkiminen on tärkeää, jotta arviointi ei perustu vain osallisten kertomaan. Tärkeää olisi myös se, että lääkäreillä esimerkiksi terveysasemilla olisi yhtenäiset käytännöt pahoinpitelyepäilyn selvittämisessä. Terveydenhuollon tehtävä on arvioida mahdollisen väkivallan aiheuttamat vammat ja turvata lapselle asianmukainen terveydenhuollollinen apu. Jos taas terveydenhuollossa tavataan väkivaltaa kokenut lapsi, lastensuojeluilmoitus on tehtävä salassapitosäännösten estämättä. Lastensuojelulle on siis kerrottava tilanteesta kaikki se, mikä voi auttaa lapsen tilanteen turvaamisessa. Lastensuojeluilmoituksen lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia tekemään ilmoituksen myös suoraan poliisille tilanteissa, joissa on syytä epäillä lapsen joutuneen henkeen tai terveyteen kohdistuneen rikoksen uhriksi. 975 Lastensuojelun tehtävät, kun lapsen epäillään kokeneen väkivaltaa

4 LASTEN KALTOINKOHTELU Poliisin konsultaatio ja tutkintapyyntö. Uuden voimaan tulleen lastensuojelulain muutoksen myötä lastensuojelun ilmoitusvelvollisilla on velvollisuus tehdä suoraan myös poliisi-ilmoitus. Lapsen tilanteen arvioin nin yhteydessä on selvitettävä yhteistyökumppaneiden kanssa, onko ilmoitus poliisille tehty sekä tarvittaessa ohjata heitä konsultoimaan asiassa poliisia. Mikäli tieto lapseen kohdistuvasta väkivallan epäilystä tulee muilta kuin ilmoitusvelvollisilta tahoilta, tulee lastensuojelun konsultoida poliisia tutkintapyynnön tekemisessä. Jos väkivaltaan liittyvä lastensuojelu ilmoitus ei ole tullut poliisilta ja poliisi arvioi, että ilmoituksen tekemisen kynnys ylittyy, tulee lastensuojelun näkökulmasta ilmoitus poliisille tehdä välittömästi ja näin edistää asian nopeaa käsittelyä (11). Mahdollisimman sujuva yhteistyö poliisin kanssa palvelee lapsen etua ja tukee vanhempien osallisuutta. Kuva: Lehtikuva 976 Välittömän arvioinnin jälkeinen työ Akuutin tilanteen selvittämisen jälkeen so siaali työntekijät arvioivat jatkotyöskentelyn tarpeen lapsen ja perheen kanssa. Jos lapsi päädytään kiireellisesti sijoittamaan tai hän siirtyy toisen läheisen luokse, sosiaalityössä lapsen ja perheen kanssa jatketaan suunnitelmallista työskentelyä. Tässä kohden on myös arvioitava lastensuojelun edunvalvojan hakemista lapselle. Jos tarvetta kiireellisiin toimenpiteisiin ei ole, työskentely jatkuu lastensuojelun tarpeen selvitystyönä sekä mahdollisten avohuollon tukitoimien tarpeen arvioimisena ja järjestämisenä. Joissain tilanteissa voi jo seitsemässä vuorokaudessa selvitä, ettei tarvetta laajempaan lastensuojelutarpeen selvitykseen ole. Lasten väkivaltatyön haasteita Väkivaltaa kokeneiden lasten avun tarve ja väkivallasta aiheutuvat seuraukset lapselle on tunnistettu. Esimerkiksi turvakotityössä (2) ja oikeuspsykiatrisissa osaamiskeskuksissa on kehitetty menetelmiä ja välineitä lapsen kanssa työskentelyyn. Valtakunnallista mallinnusta T. Muukkonen ja H. Tulensalo

5 moniammatilliseen lastenasiaintalotoimintaan haetaan Turussa LASTA-hankkeessa niissä tilanteissa, joissa poliisi on jo aloittanut esitutkinnan (15). Kehittämistyöstä huolimatta väkivaltatyössä on edelleen useita ongelmakohtia, jotka haittaavat väkivallan tunnistamista ja lapsen avun saamista (16, 17). Väkivaltatyö vaatii moniammatillista yhteistyötä, mutta toisin kuin joissain maissa Suomessa ei ole nimenomaan lapsen auttamiseen yhteisiä, selkeitä ja yhtenäisiä toimintaohjeita tai -malleja (18). Yhteistyötä ei välttämättä johda kukaan (19) eikä eri auttamistahojen toimimista koordinoida. Koordinoinnin ja yhteisten toimintaohjeiden puute ilmenee akuuteissa tilanteissa esimerkiksi siten, että moni taho kuulee lasta. On esimerkkejä, joissa lasta on samasta tilanteesta kuullut seitsemän eri viranomaistoimijaa. Ongelma on myös eri toimijoiden aikataulujen kohtaamattomuus. Lastensuojelulain mukaiset aikarajat raamittavat kuitenkin lastensuojelun toimintaa tilanteissa. Yhteistyön ongelmista seuraa väistämättä myös väkivallan uusiutumisriskin arvioinnin vaarantuminen. Yhteistyön koordinointivastuuta on vaikea etukäteen määrittää tietylle toimijalle, sillä lapsen ja perheen kanssa eniten asiaa työstävä taho voi vaihdella tapauskohtaisesti. Väkivaltatilanteen selvittämisen alkuun tarvitaankin vahvaa moniammatillista yhteistyötä, jotta voidaan sopia vastuutahoista sekä toimijoiden työskentelystä lapsen hyväksi. Eri viranomaisten toiminta lapsen kanssa voi sisältää kriisiapua, vamman tutkintaa ja hoitoa, rikostutkintaa, arjen asioiden selvittämistä sekä tukena oloa. Näistä tulisi muodostua lapselle ja hänen läheisilleen ajallisesti mielekäs ja auttava prosessi. Lopuksi Lastensuojelussa suoraa lapsen kanssa työskentelyä on kehitetty (12, 20). Työntekijöillä ei kuitenkaan välttämättä ole riittävää lasten tilanteiden yhdenmukaista ja lapsen kokeman väkivallan tunnistavaa arviointimallia. Lapsen tiedon korostaminen tuo työhön erityisiä haasteita tilanteissa, joissa lapsen ja vanhempien kertomukset ja näkemykset tapahtuneista eroavat ja joissa eri kertomusten painoarvoa on punnittava. Oman haasteensa väkivaltatyöhön tuovat perheiden erilaiset kulttuuritaustat ja siihen liittyvät perhekäsitykset. Myös erityistä tukea tarvitsevat lapset ja heidän kohtaaminen vaatisi erityistä paneutumista. Moniammatillisen yhteistyön kehittämisen lisäksi lastensuojelun sisällä tarvittaisiin edelleen paljon suoraa lapsen kanssa tehtävän väkivaltatyön kehittämistä ja täydennyskoulutusta. TIINA MUUKKONEN, lastensuojelun erityisasiantuntija THL HANNA TULENSALO, kehittäjäsosiaalityöntekijä Vantaan kaupunki SIDONNAISUUDET Kirjoittajilla ei ole sidonnaisuuksia Summary Duties of child protection in suspected child abuse Child protection is taking part in the elucidation of the child s situation and providing help in cases of suspected child abuse. The child is always the client of child protection. Additional persons to be worked with include the parents and other partners. When abuse is suspected, the child s immediate need for help will be assessed and the situation of the whole family is discussed in child protection. The child s overall situation is evaluated in collaboration with the police and healthcare. It is essential to recognize the violence and to combine the various supportive measures into an entity to the best interest of the child. 977 Lastensuojelun tehtävät, kun lapsen epäillään kokeneen väkivaltaa

6 LASTEN KALTOINKOHTELU KIRJALLISUUTTA 1. Oranen M. Lapsi ja perheväkivalta. Kirjassa: Söderholm A, Kivitie-Kallio S, toim. Lapsen kaltoinkohtelu. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2012, s Oranen M, Keränen E. Lasten auttami nen. Kirjassa: Perhe- ja lähisuhdeväkivalta auttamisen käytäntöjä. Ensi- ja turvakotienliiton julkaisu 35. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto ry 2006, s Eskonen I. Perheväkivalta lasten kertomana. Miten ja mitä lapset kertovat terapeuttisissa ryhmissä perheväkivallasta? Väitöskirja. Tampereen yliopisto Vikman E. Lasten kerronta ja sen merkitys: narratiivinen tutkimus lasten ja kriisikeskuksen työntekijän välisistä keskusteluista. Sosiaalityön erikoistumis koulutukseen kuuluva lisensiaatintutki mus. Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaa miskeskuksen julkaisuja A.7: vuotiaan lapsen kuolemaan joh ta - neet tapahtumat [verkkodokumentti]. Selvityksiä ja ohjeita. Oikeus ministeriö 2013;32. julkaisut/julkaisuarkisto/ html. 6. Tupola S, Kivitie-Kallio S, Kallio P, Söderholm A. Lapsen fyysinen pahoinpitely. Kirjassa: Söderholm A, Kivitie-Kallio S, toim. Lapsen kaltoinkohtelu. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2012, s Fagerlund, M, Peltola M, Kääriäinen J, Ellonen N, Sariola H. Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 110. Tampere: Poliisi ammattikorkeakoulu Hakalehto-Wainio S. Lapsen oikeudet ja lapsen etu lapsen oikeuksien sopimuksessa. Kirjassa: Hakalehto-Wainio S, Niemi nen L, toim. Lapsioikeus murroksessa. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus 2013, s Bardy M, Heino T. Katsaus lastensuojelun toimintaympäristöihin: paniikista toivoon ja näköalat auki. Kirjassa: Bardy M, toim. Lastensuojelun ytimissä. 4. painos. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2013, s Pösö T, Skivenes M, Hestbaeck AD. Child protection systems within the Danish, Finnish and Norwegian welfare states time for a child centric approach? Eur J Social Work 2014;17: Lastensuojelulaki /417. www. finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/ Ervast SA, Tulensalo H. Sosiaalityötä lapsen kanssa. Kokemuksia lapsikeskeisen tilannearvion kehittämisestä. Helsinki: SOC- CAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja 2006: Pösö T. Havaintoja suomalaisen lastensuojelun institutionaalisesta rajasta. Janus 2010;18; Lastensuojelun käsikirja. Helsinki: Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos Moniammatillinen toimintamalli epäillyn väkivalta- ja/tai seksuaalirikoksen kohteeksi joutuneen lapsen tutkinnan ja auttamisen koordinoinniksi (LASTA). Helsinki: Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-jaohjelmat/hankkeet/ Puustinen-Korhonen A. Lastensuojelun kuntakyselyn tulokset. Helsinki: Suomen Kuntaliitto Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19. stm.fi/julkaisut/nayta/-/_julkaisu/ Red Tree Consulting. Assessing children and young people experiencing family violence. A practice guide for family violence practitioners. Melbourne: Victorian Government Department of Human Services Rautava M. Yhteistyön karikkoja ja keinoja lapsen kaltoinkohtelussa. Kirjassa: Söderholm A, Kivitie-Kallio S, toim. Lapsen kaltoinkohtelu. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2012, s Muukkonen T, Tulensalo H. Kohtaavaa lastensuojelua: lapsikeskeisen lastensuojelun sosiaalityön tilannearvion käsikirja. Helsingin kaupungin sosiaaliviraston selvityksiä 2004:1. tilannearvion_kasikirja.pdf. 978 T. Muukkonen ja H. Tulensalo