Anneli Jaroma (toim.) VIRTAA VERKOSTOSTA

Transkriptio

1

2 Anneli Jaroma (toim.) VIRTAA VERKOSTOSTA Tutkimus- ja kehitystyö osana ammattikorkeakoulujen tehtävää, AMKtutka, kehittämisverkosto yhteisellä asialla Mikkelin ammattikorkeakoulu A: Tutkimuksia ja raportteja - Research Reports 36 MIKKELIN AMMATTIKORKEAKOULU Mikkeli 2008

3 MIKKELIN AMMATTIKORKEAKOULU A: Tutkimuksia ja raportteja - Research Reports PL 181, Mikkeli Puhelin (015) Tekijä ja Mikkelin ammattikorkeakoulu Kannen kuva: Aki Loponen, Comstock Complete ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN Ulkoasu: Mainostoimisto ILME Ky Kannen ja sisällön painatus: Juvenes Print-Tampereen Yliopistopaino Oy

4 ALKUSANAT Ammattikorkeakouluissa tutkimus- ja kehitystyön (t&k-työ) tekeminen oli mahdollista jo ammattikorkeakoulujen alkuvuosina. T&k toiminnan tuloksena on syntynyt runsaasti uusia innovatiivisia tuotteita, palveluja ja erilaisia toimintamalleja. Kuitenkin vielä lähes 20 vuotta ammattikorkeakoulujen perustamisen jälkeen käydään keskustelua ammattikorkeakoulujen t&k toiminnan luonteesta, roolista ja oikeutuksesta. Käytetyt määritelmät eivät ole täysin selkeitä ja yksiselitteisiä, mistä aiheutuu ongelmia muun muassa tilastointiin. Myös t&k toiminnan rahoitus on jatkuva ongelma ja keskustelua herättävä teema. Ammattikorkeakoulujen t&k-työn laadun varmistaminen on perustunut lähinnä opetusministeriön määrällisten AMKOTA mittareiden seurantaan. Perusteellisempi laadunvarmistaminen kaipaa kuitenkin monipuolisempia ja myös laadullisia mittareita, jotta t&k-toiminnan kehittämisessä päästään syvemmälle tasolle. Ammattikorkeakoulujen t&k- työn omaleimaisuus edellyttää eettisten ohjeiden tarkistamista ja täydentämistä. T&k toiminnan volyymiä voidaan kasvattaa verkostoitumalla sekä kansallisesti ja kansainvälisesti, mikä on mittava haaste ja opettelun paikka ammattikorkeakoulun toimijoille. T&k-työtä on toteutettu ammattikorkeakoulujen alkuvaiheessa pääsääntöisesti irrallisena koulutustehtävästä. Viime vuosina on kuitenkin enenevässä määrin korostettu tarvetta kytkeä ammattikorkeakoulujen t&k-työ kiinteäksi osaksi opetusta. T&k-työn ja opetuksen integroiminen nähdäänkin yhtenä keinona siirtää t&k- toiminnassa tuotettua uutta tietoa, osaamista ja innovaatioita työelämän ohella opetukseen ja ammattikorkeakoulujen kehittämiseen. Koulutuksen näkökulmasta integroinnin tavoitteena on varmistaa, että valmistuvilla opiskelijoilla on työelämän muutoksissa tarvittavat tutkimus- ja kehittämisvalmiudet.

5 T&K-työn ja opetuksen yhteensovittaminen merkitsee ammattikorkeakouluille perustavaa muutosta, joka koskee ammattikorkeakouluissa kaikkia. Se vaatii onnistuakseen johdolta, opettajilta ja T&K- henkilöstöltä uudenlaista asennetta, osaamista ja joustavuutta. Henkilöstöltä edellytetään yhteistä tahotilaa, kattavaa keskustelua, suunnittelua ja sitoutumista. Opetusministeriö myönsi rahoituksen valtakunnalliselle kehittämisverkostohankkeelle, Tutkimus- ja kehitystyö osana ammattikorkeakoulujen tehtävää (AMKtutka), vuosille Hanketta koordinoi Mikkelin ammattikorkeakoulu. AMKtutkan johtoryhmä fokusoi kehittämisverkoston tavoitteet edellä kuvattuihin t&k toiminnan keskeisten teemojen kehittämiseen. Tarkastelun kohteena ovat pedagogisten innovaatioiden ohella ammattikorkeakoulujen t&k- työn käsitteellinen ja eettinen perusta, rahoitus, opettajien ja tutkimus-/kehittämishenkilöstön sekä työelämän ohjaajien osaamisen vahvistaminen, t&k toiminnan laatuun ja sen arviointiin liittyvät kysymykset sekä kansainvälinen hanketoiminta. Kirjan artikkelit pohjautuvat AMKtutkan kehittämisrenkaissa puolentoista vuoden aikana tehtyyn työhön. Kirja haluttiin julkaista, jotta artikkeleissa esitetyt ajatukset, mallinnukset ja suositukset tulevat mahdollisimman pikaisesti ammattikorkeakoulujen käyttöön. Uskomme niiden helpottavan ammattikorkeakoulujen työtä ja antavan rakennusmateriaalia ja kehitysimpulsseja t&k toiminnan kehittämiseen. Johtoryhmän jäsenille, kehittämisrenkaiden puheenjohtajille, ydinryhmille, muille jäsenille, t&k satelliittiryhmälle ja kaikille yhteistyökumppaneille lämpimät kiitokset tehdystä työstä. Opetusministeriö ja ammattikorkeakoulut ovat mahdollistaneet hankkeen toteutumisen. Siitä kiitos, tästä on hyvä jatkaa. Tapio Varmola johtoryhmän puheenjohtaja Anneli Jaroma projektijohtaja

6 SISÄLTÖ ALKUSANAT Tapio Varmola ja Anneli Jaroma AMKtutka AMMATTIKORKEAKOULUJEN YHTEINEN KEHITTÄMISVERKOSTO...1 Anneli Jaroma VERKOSTOTOITUMINEN JA YHTEISTYÖ AMMATTIKORKEAKOULUJEN TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTOIMINNASSA...20 Tapio Varmola POHDINTAA AMMATTIKORKEAKOULUJEN T&K- TOIMINNAN LUONTEESTA...29 Outi Kallioinen, Katariina Raij ja Anneli Jaroma AMMATTIKORKEAKOULUN HENKILÖSTÖN TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTOIMINNAN OSAAMINEN...40 Pekka Auvinen, Eija Grönroos, Yvonne Hilli, Eila Hirvonen, Ursula Hyrkkänen ja Ritva Mäntylä OPPIMISYMPÄRISTÖT JA -MENETELMÄT...84 Maarit Fränti OPETUSTOIMINNAN SISÄISET TOIMINTAMALLIT Marjo Nykänen, Pirjo Kuisma, Liisa Kuokkanen, Kirsti Melin ja Sanna Pekkinen TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTOIMINNAN LAADUN VARMISTAMINEN JA EETTINEN PERUSTA Mirja Toikka KANSAINVÄLINEN HANKETOIMINTA Perttu Heino PROJEKTIJOHTAJA JA KEHITTÄMISRENKAIDEN PUHEENJOHTAJAT KIRJOITTAJAT...175

7 AMKtutka AMMATTIKORKEAKOULUJEN YHTEINEN KEHITTÄMISVERKOSTO 1 Anneli Jaroma Tutkimus- ja kehitystyö osana ammattikorkeakoulujen tehtävää, AMKtutka, kolmevuotisen, valtakunnallisen kehittämisverkoston ensimmäinen puolitoista vuotta on takana. Verkoston toimijat ovat paneutuneet kehittämisrenkaissa kuuteen eri teemaan: t&k työn käsitteelliseen perustaan ja rahoitukseen, osaamisen vahvistamiseen, oppimisympäristöjen ja -menetelmien kehittämiseen, opetustoiminnan sisäisiin toimintamalleihin, laadun varmistamiseen ja t&k-työn eettiseen perustaan sekä kansainväliseen hanketoimintaan. Tässä artikkelissa tarkastellaan AMKtutkan ensimmäisen puolentoista vuoden toimintaa ja toiminnan tuloksia yleisellä tasolla sekä alustavia verkoston jatkosuunnitelmia. KEHITTÄMISVERKOSTON TARKOITUS JA HANKKEELLE ASETETUT TAVOITTEET AMKtutka, Mikkelin ammattikorkeakoulun koordinoiman kehittämisverkoston tarkoituksena on tukea, rikastaa ja antaa teemaan liittyen ammattikorkeakouluille rakennusmateriaalia ja kehitysimpulsseja (ks. Sund, 2007). Hankeesityksessä (Mamk, Pääkonttorihanke-esitys, 2005) tavoitteeksi nostettiin: Tuotetaan pedagogisia innovaatioita hankkeistettuun opetukseen sekä perusopetuksen että ylemmän amktutkinnon osalta. Lisätään opettajien osaamista ja osallistumismahdollisuuksia T&K työhön. Lisätään tukijoiden, päätoimisen projektihenkilöstön, laboratoriohenkilöstön osaamista ja osallistumismahdollisuuksia opetukseen. Lisätään T&K työn määrää opetuksen yhteydessä nykyisillä rahoitusmäärillä. Lisätään ammattikorkeakoulujen välistä teema- ja alakohtaista T&K yhteistyötä kansallisen ja soveltuvin osin kansainvälisen tutkimus- ja kehitystyön vahvistamiseksi. Lisätään ammattikorkeakoulujen koulutusyksiköiden ja erillisten tutkimuslaitosten yhteistyötä.

8 KEHITTÄMISRENKAAT TYÖSKENTELYFOORUMINA 2 Opetusministeriön päätöksellä hanke käynnistettiin virallisesti vuoden 2007 alusta. Projektijohtajaksi oli kutsuttu allekirjoittanut Mikkelin ammattikorkeakoulusta ja johtoryhmän puheenjohtajaksi rehtori Tapio Varmola Seinäjoen ammattikorkeakoulusta. Muut johtoryhmän jäsenet edustavat ammattikorkeakouluja, nk. työelämää sekä opettaja- ja opiskelijajärjestöjä (Liite 1). Opetusministeriön edustajana johtoryhmässä on opetusneuvos Anja Arstila- Paasilinna. Mikkelin ammattikorkeakoulussa projektijohtajan tukena toimii projektiryhmä, jossa projektijohtajan lisäksi on Mamkin kehitysjohtaja Heikki Malinen ja osa-aikaiset projektisihteerit Susanna Hytönen/ Annika Välimaa. Johtoryhmän keskustelujen pohjalta hanke organisoitui kuudeksi kehittämisrenkaaksi (Kuvio 1.), joihin ammattikorkeakoulut nimesivät omat edustajansa ja johtoryhmä kehittämisrenkaiden puheenjohtajat ja ydinryhmät (Liite 2). Lisäksi ammattikorkeakoulujen vastuulliset t&k johtajat muodostivat nk. t&k-satelliittiryhmän (Liite 3), joka omalla toiminnallaan edistää hankkeen tavoitteiden saavuttamista. Edustajiensa välityksellä teemoista käydään laajasti keskustelua ammattikorkeakoulujen henkilöstön kanssa. KUVIO 1. AMKtutkan organisaatio

9 3 Johtoryhmä näki t&k -työn ja opetuksen yhteensovittamisen keinona erityisesti t&k -hankkeissa tuotetun osaamisen ja innovaatioiden siirtämiseksi edelleen opetukseen ja ammattikorkeakoulujen toiminnan kehittämiseen. Integrointia on vaikeuttanut toimintaan osoitettujen resurssien vähäisyys, asenteelliset esteet, osaamisvaje ja ammattikorkeakoulujen jäykät toimintamallit. (Jaroma ym. 2008, myös Lyytinen ym. 2008). Myös t&k -toiminnan organisointi erillisiin yksiköihin on hidastanut integrointia (ks. Marttila ym.,2005, Jaroma 2008). Kolmen kehittämisrenkaan, osaamisen vahvistaminen, oppimisympäristöt ja menetelmät sekä opetustoiminnan sisäiset toimintamallit, ydintehtävänä on ollut T&K-työn ja opetuksen integraation edistäminen kehittämisrenkaiden omista teemoista käsin. Erityisesti näiden kehittämisrenkaiden toimijat etsivät uusia pedagogisia innovaatioita, strategisia ja rakenteellisia ratkaisuja siten, että ammattikorkeakoulujen kolme perustehtävää, opetus, tutkimus- ja kehitystyö sekä alueellinen kehittäminen muodostavat toisiaan vahvistavan kehän. Tarkastelun kohteeksi johtoryhmä nimesi myös ammattikorkeakoulujen t&ktyön käsitteellisen perustan ja rahoituksen, t&k- toiminnan laadun ja sen arviointiin liittyvät kysymykset sekä t&k-työn eettiset perusteet. Lisäksi ajankohtainen, tarkasteluun nostettu teema on kansainvälinen hanketoiminta. Johtoryhmän asettamat, hankesuunnitelmasta johdetut päätavoitteet linjaavat kehittämisrenkaiden toimintaa: Ammattikorkeakoulujen t&k -työhön liittyvän käsitteellisen perustan selkiinnyttäminen ja yhtenäistäminen sekä t&k työn rahoituksen parantaminen. Opettajien, t&k -henkilöstön ja työelämän/pk yritysten henkilöstön t&k työn ja opetuksen yhteensovittamiseen liittyvän osaamisen vahvistaminen. Oppimisympäristöjen ja -menetelmien kehittäminen t&k työn ja opetuksen yhteensovittamista tukeviksi.

10 Opetustoimintaan liittyvien toimintatapojen (esim. lukujärjestysten, työsuunnitelmien tms.) kehittäminen t&k työn ja opetuksen yhteensovittamista tukeviksi. Ammattikorkeakoulujen t&k -työn laadun varmistamisen edellytysten vahvistaminen, laadunhallinnan menettelyjen selkiinnyttäminen ja eettisen perustan vahvistaminen. Ammattikorkeakoulujen kansainvälisen hanketoiminnan ja t&k -työn verkostoitumisen edistäminen. Kehittämisrenkaat konkretisoivat päätavoitteet koskemaan ensimmäistä puoltatoista vuotta (Liite 2). 4 Kehittämisrenkaiden työskentelyä voi luonnehtia ekspansiiviseksi, uutta tietämystä ja uusia toimintakäytäntöjä tuottavaksi, jossa eri toimintatahojen tietoisella yhteen saattamisella on prosessissa keskeinen merkitys. Kehittämisrenkaissa tavoitellaan koko verkoston ja laajemminkin verkostossa toimivien sidosryhmien osaamisen vahvistamista. (vrt. Koivisto & Ahmanniemi 2001.) Parhaimmillaan verkostossa osallistujat oppivat toisiltaan nopeammin ja tehokkaammin kuin yksinään toimien (Suominen 2004, Helakorpi 2007). AMKtutkan kehittämisrenkaissa aktiivisesti toimivien mielestä onnistunut verkostoituminen tuottaa synergiaetua ja osallistujille kehittyy laajempi näkemys asioista. Yhdessä työskentely antaa mahdollisuuden tiedon jatkuvaan integrointiin, uuden luomiseen ja innovointiin. Kehittyneen osaamisen avulla voidaan paikata oman organisaation osaamisen aukkoja. Verkostoissa syntyy kumppanuutta, joka voimaannuttaa yksityisiä jäseniä ja helpottaa myöhemminkin tapahtuvia yhteydenottoja (myös Sund 2007, 10). KYSELYSTÄ TUKEA Ammattikorkeakoulun johdolle vuoden 2007 alussa tehdyn kyselen tulokset osoittivat, että valitut kehittämisrenkaiden teemat olivat oikeaan osuneita. Johdon sitoutumista tämänkaltaiseen kehittämistyöhön osoitti mm. t&k-työn ja opetuksen integroinnin edistämisen kytkeminen lähes kaikkien vastannei-

11 5 den 20 ammattikorkeakoulun strategisiin linjauksiin. Integroinnin koettiin hyödyntävän opetusta ja onnistuessaan sillä nähtiin olevan myönteisiä vaikutuksia myös aluekehitykseen. Joissakin ammattikorkeakouluissa oli integrointia edistetty oppimisympäristöjä ja -menetelmiä kehittämällä, henkilöstön osaamista vahvistamalla ja rakenteita uusimalla. Toiminta ei kuitenkaan vaikuttanut systemaattiselta eikä kattavalta, vaan se kohdistui lähinnä joidenkin alojen yksittäiseen kehittämistoimintaan. Myös opetustoiminnan sisäisten toimintamallien kuten opetussuunnitelmien ja työaikasuunnitelmien sekä lukujärjestysten kehittäminen opetuksen ja t&k-työn yhteensovittamista tukeviksi oli jäänyt vähäiselle huomiolle.(jaroma ym ) Puolet vastanneista ammattikorkeakouluista ilmoitti omassa organisaatiossaan sovitun t&k työn eettisistä periaatteista ja laadun varmistuksesta. Kaksi kolmasosaa oli pohtinut t&k työhön liittyviä käsitteitä, mutta käsitteiden määritelmistä oli sovittu vain kolmasosassa ammattikorkeakouluja. Kansainvälisestä hanketoiminnasta puuttui suorat EU- rahoitukset. Mittavana ongelmana pidettiin myös t&k-työn omarahoitusosuuksien vähäisyyttä. (emt.) Tulokset osoittivat, että ammattikorkeakoulut ovat selvästi kehitystyössään eri vaiheissa ja ammattikorkeakoulujen sisälläkin on koulutusalojen välillä eroja, mikä vahvisti käsitystä AMKtutka - kehittämisverkoston työn tarpeellisuudesta (emt). TOIMINTAA JA TULOKSIA Kehittämisrenkaat ovat työskennelleet asettamiensa tavoitteiden suuntaisesti. T&k-työn käsitteellinen perusta ja rahoitus ryhmä (= Arene ry:n t&ktyöryhmä) keräsi julkaisuksi ammattikorkeakouluilta parhaita esimerkkejä ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämishankkeista. Julkaisun avulla pyritään tekemään ammattikorkeakoulujen osaamista tunnetuksi.

12 6 Edelleenkin, lähes 20 vuotta ammattikorkeakoulujen perustamisen jälkeen ollaan erimielisiä siitä, mitä ammattikorkeakoulujen t&k-työ on. Kysymys nousi esille lähes kaikkissa kehittämisrenkaissa. Keväällä 2008 perustettiin pieni ad hoc ryhmä laatimaan artikkelia laajemman keskustelun käynnistämiseksi. Artikkeli on julkaistu tässä kirjassa. Sen pohjalta tullaan käsitekeskustelua edelleen jatkamaan AMKtutkassa. T&k-työn käsitteellinen perusta ja rahoitus kehittämisrengas nimesi kaksi muutakin alaryhmää. Toisen tehtävänä oli miettiä Matti Hakalan johdolla ammattikorkeakoulun t&k-toimintaan liittyviä rahoituskysymyksiä. Tämä ryhmä tuotti PowerPoint esityksen Ammattikorkeakoulun t&k-rahoituksen haasteet, joka löytyy AMKtutkan kotisivuilta ( Kerättyjä tietoja voidaan hyödyntää rahoittajien kanssa käytävissä keskusteluissa. Toinen ryhmä pohti Matti Lähdeniemen johdolla teemaa Ammattikorkeakoulut ja innovaatiot. Tästä ilmestyy syksyyn 2008 mennessä englanninkielinen artikkelijulkaisu. Osaamisen vahvistaminen kehittämisrenkaan työn tuloksia esitellään artikkelissa, Ammattikorkeakoulun henkilöstön tutkimus- ja kehittämistoiminnan osaaminen. Tämän kehittämisrenkaan työskentely tuotti ansiokkaan t&k työhön liittyvä osaamisprofiilin, jota ammattikorkeakoulut pystyvät hyödyntämään mm. henkilöstön rekrytoinnissa, osaamiskartoituksia tehtäessä ja koulutustarpeiden arvioinnissa. Oppimisympäristöt ja -menetelmät kehittämisrengas mahdollisti ammattikorkeakoulun oppimisympäristöjen kehittämishankkeiden benchmarkauksen. Yhdessä sovittujen kriteerien pohjalta laadittiin benchmarkausraportit, joita hyödynnetään työelämälle suunnatussa artikkelikokoelmassa, joka ilmestyy vuoden 2008 lopussa. Opetustoiminnan sisäiset toimintamallit artikkelissa raportoidaan kehittämisrenkaan toiminnan lähtökohdista, nykytilan kartoittamiseksi tehdyn kyselyn tuloksista ja lopuksi esitellään t&k-työn ja opetuksen integrointiin liittyvät

13 7 suositukset, jotka kokoavat integrointia edistävät osatekijät toimenpideohjelmaksi. Ammattikorkeakoulut voivat hyödyntää toimenpidesuosituksia edistäessään t&k työn ja opetuksen integrointia omissa oppilaitoksissaan. T&k työn laadun varmistaminen ja eettinen perusta kehittämisrengas jakoi käytettävissä olevat kolme vuotta siten, että ensimmäinen puolitoista vuotta keskityttiin lähinnä laadun varmistamiseen liittyviin kysymyksiin ja toisella kaudella tarkastellaan enemmän eettistä perustaa. T&k toiminnan arviointiin on ollut melko niukasti mittareita. Lähinnä ammattikorkeakoulut ovat keränneet AMKOTAan määrällisiä tietoja t&k toiminnan toteutumisesta. Kehittämisrengas tuotti mm. ammattikorkeakoulun t & k toiminnan tuloksellisuusketjun, jossa tarkastellaan t&k- toiminnan kriteereitä, mittareita ja näyttöjä henkilöstön, prosessien, asiakkaiden ja sidosryhmien kokeman laadun sekä vaikuttavuuden näkökulmasta. Kehittämisrenkaan teemaan liittyen osallistuttiin myös korkeakoulujen arviointineuvoston järjestämään korkeakoulujen benchmarking -projektiin. Tämän pilotin keskeisenä tavoitteena oli saada tietoja ja näkemyksiä, joiden avulla voidaan tehokkaasti kehittää oman ammattikorkeakoulun toimintaa. Kehittämisrenkaan tuloksista enemmän Mirja Toikan kirjoittamassa artikkelissa. Kansainvälinen hanketoiminta -kehittämisrengas on laatinut ammattikorkeakoulujen hyvistä hankkeista englanninkielistä esittelymateriaalia, joka julkaistaan PowerPoint esityksenä syksyllä Osaaja.net verkkolehdessä on syyskuun numero varattu kehittämisrenkaassa toimivien artikkeleille. Toimintaa syvennetään temaattisilla verkostoilla, Health Innovations, Information Society Services ja Sustainable Life. Näiden toiminta käynnistyy elokuussa T&K-vastuuhenkilöiden informoiminen ja kuuleminen on AMKtutkan toiminnalle ensiarvoisen tärkeää. Ryhmälle on järjestetty kaksi kutsuseminaaria, joiden aikana on haluttu sitouttaa T&K-vastuuhenkilöt yhteistyöhön AMKtutkan kanssa. Seminaareihin on sisältynyt mm. kehittämisrenkaiden toimintaa edistäviä workshopeja.

14 8 AMKtutka on ollut yhteistyössä muiden verkostohankkeiden kanssa. Lokakuussa 2008 ilmestyy KeVer verkoston kanssa tehty refereejulkaisu Opetuksen ja tutkimuksen kiasma. Yhteistyö seminaarien järjestelyissä on osoittautunut varsin hyödylliseksi. Yhteistyökumppaneina on ollut KeVer, INTO ja KeKo verkostot. AMKtutkan toiminnasta, toiminnan tuloksista ja jatkotoimista löytyy materiaalia tutkan kotisivuilta, Sivuistoilla on myös linkit pdf muodossa oleviin julkaisuihin. Liitteeseen 4 on listattu puolentoista vuoden aikaansaannoksia. JATKOTOIMET AMKtutkan kehittämisverkoston työskentelyssä ollaan vaiheessa, jossa jo aikaansaatuja tuloksia on syytä levittää ammattikorkeakoulujen käyttöön. Tällöin työskentelystä saadaan mahdollisimman suuri hyöty. Kehittämisrenkaat ovat toimineet osallistujille oppimis- ja kehittämisympäristönä. Niissä on hyödynnetty ja jaettu monialaisesti olemassa olevaa tietoa ja osaamista, tutkittu ja kartoitettu uusia toimintamahdollisuuksia, mitä tietoa voidaan jakaa kollegoille ja työtovereille ammattikorkeakoulun toiminnan kehittämisen rakennusmateriaaliksi. Hankeen alkuvaiheessa päätettiin pitää kehittämisrenkaat dynaamisina ja ajassa liikkuviin tarpeisiin reagoivina toimijoina. Johtoryhmän ja kehittämisrenkaiden puheenjohtajien arviointiseminaarissa huhtikuussa 2008 päädyttiin jatkamaan seuraavia kehittämisrenkaita vuoden 2009 loppuun: t&k-työn käsitteellinen perusta ja rahoitus alaryhmineen, t&k-työn laadun varmistaminen ja eettinen perusta sekä kansainvälinen hanketoiminta. Oppimisympäristöt ja menetelmät kehittämisrengas jatkaa toimintaansa vuoden 2008 loppuun. Myös t&k satelliittiryhmä seuraa aktiivisesti AMktutkan toimintaa ja vastuuhenkilöt osallistuvat mahdollisuuksien mukaan kehittämisrenkaiden työskentelyyn.

15 9 Osaamisen vahvistaminen, oppimisympäristöt ja menetelmät sekä opetustoiminnan sisäiset toimintamallit organisoitunevat yhdeksi kehittämisrenkaaksi, jonka focus on edelleen t&k-työn ja opetuksen integroinnin edistämisessä. Keskustelussa on tuotu esille tarpeita pohtia ammattikorkeakoulujen yhteisiä pelisääntöjä, valtakunnallista kehittäjäkoulua, t&k-johtajille suunnatua koulutusta kuin myös monitasoiseen kansainvälisyyteen liittyvää koulutusta sekä työelämän, t&k-toiminnan ja koulutuksen kolmiyhteyttä. AMKtutkan toiminnan avoinna olevasta jatkosta päätetään elokuun 2008 johtoryhmän kokouksessa. Verkoston alkuvaiheessa voitiin todeta, ettei kaikilla nimetyillä edustajilla ollutkaan mahdollisuus osallistua aktiivisesti kehittämisrenkaiden toimintaan. Syynä oli useimmiten pitkät kokousmatkat ja vähäinen resursointi kyseiseen työskentelyyn. Valtakunnallisia verkostoja on kaikkiaan 13 ja varsinkin pienemmät ammattikorkeakoulut ovat joutuneet verkostotyöskentelyssä resurssipulaan Säännöllinen osallistuminen on mahdollista vain jos kehittämisrenkaisiin nimettyjen edustajien hankkeeseen käytetty työaika on resursoitu työsuunnitelmiin. Jatkossakin AMKtutka -kehittämisverkostolla on suuri merkitys ammattikorkeakoulutoimijoiden yhteisenä oppimis- ja kehittämisverkostona. Verkostossa voidaan luoda yhtenäisiä käsityksiä asioista, vaihtaa tietoa, kokemuksia ja hyviä käytänteitä, luoda uusia kontakteja, kumppanuutta sekä verkostoitua eri ammattikorkeakoulujen kesken. (myös. Hämeen ammattikorkeakoulu 2008.) Loppukaudeksi tavoitteena on vahvistaa yhteyksiä nk. työelämän toimijoihin ja vahvistaa työelämän kanssa ylläpidettäviä verkostoja.

16 LÄHTEET 10 Jaroma, A AMKtutka ammattikorkeakoulujen yhteisenä oppimis- ja kehittämisfoorumina. Kever -verkkolehti. Vol. 7. No 1. Jaroma, A., Väätämöinen, R. & Tarhonen, T T&K-toiminnan ja opetuksen rajapinnoilla - kysely ammattikorkeakoulun johdolle. Käsikirjoitus teokseen Opetuksen ja tutkimuksen kiasma. Ilmestyy Helakorpi S Verkostoituva ja verkottuva koulutus haasteita amk - toimintakulttuurille ja opettajan asiantuntijuudelle. Teoksessa Ammattikorkeakoulujen verkostohankkeet. Opetusministeriön julkaisuja 2007:1. Opetusministeriö. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto, Hämeen ammattikorkeakoulu Valtakunnallisten AMKverkostohankkeiden vaikuttavuusselvitys. Lyytinen, A., Marttila, L. & Kautonen, M. 2008, Tutkimus- ja kehitystoiminnan haasteita ja mahdollisuuksia monialaisissa ammattikorkeakouluissa. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatutkimuksen instituutti. Tieteen-, teknologian- ja innovaatiotutkimuksen yksikkö. Mamk PÄÄKONTTORIHANKE-ESITYS. Tutkimus- ja kehitystyön ja opetuksen välisten suhteiden kehittäminen. Moniste. Marttila, L., Kautonen, M. & Niemonen, H. & von Bell, K Ammattikorkeakoulujen T&K toiminta: T&K -yksiköt koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämistyön rajapinnassa. Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen työraportteja 74/2005. Tampere: Tampereen yliopistopaino. Ståhle, P. & Laento, K Strateginen kumppanuus avain uudistumiskykyyn ja ylivoimaan. Ekonomia. WSOY: Porvoo. Sund, A-M Verkostohankkeet ammattikorkeakoulujen kehittämisen välineenä. Teoksessa Ammattikorkeakoulujen verkostohankkeet. Opetusministeriön julkaisuja 2007:1. Opetusministeriö. Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto. Suominen K Verkostomaisen yhteistyön jäljillä. Diskurssianalyyttinen tutkimus organisaatioiden välisestä kehittämisverkostosta. Pro Gradu tutkielma. Aikuiskasvatustiede. Kasvatustieteen laitos. Helsingin yliopisto.

17 11 LIITE 1 Johtoryhmä JOHTORYHMÄ Rehtori TapioVarmola, puheenjohtaja, Seamk Rehtori Eeva-Liisa Antikainen, varapuheenjohtaja, HUMAK Erityisasiantuntija Airi Jaro, OAJ, asti. Rehtori Erkki Karppanen, MAMK Vararehtori Iselin Krogerus-Therman, Arcada Rehtori Ragnar Lundqvist, Kyamk Vararehtori Matti Lähdeniemi, SAMK Koulutuspoliittinen vastaava, Mikko Majander, SAMOK, asti. Koulutuspoliittinen vastaava, Nina Viitanen, SAMOK, lähtien. Asiantuntija Tarja Tuominen, EK Ylitarkastaja Marjukka Vallimies-Patomäki, STM Koulutuspoliittinen vastaava, Nina Viitanen, SAMOK, lähtien Opetusneuvos Anja Arstila-Paasilinna, OPMn edustajana Johtoryhmän tehtävänä on: -toimia hankkeen tukena -tarjota jäsenille mahdollisuus vaikuttaa hankkeen toimintaan -tuoda hankkeen toteutukseen laajaa osaamista -toimia linkkinä sidosryhmiin ja levittää hankkeessa tuotettua tietoa omalla toiminta-alueellaan -valvoa hankkeen toteuttamista, sisältöä ja rahoitusta -käsitellä raportit sekä toteuttamissuunnitelman, kustannusarvion ja rahoitussuunnitelman muutokset

18 12 LIITE 2 Kehittämisrenkaiden tavoitteet ja aktiiviset toimijat ajalla (4) KEHITTÄMISRENKAIDEN TAVOITTEET JA AKTIIVISET TOIMIJAT ajalla T&K työn käsitteellinen perusta ja rahoitus kehittämisrengas = ARENEn T&K työryhmä Päätavoite Tavoitteena on ammattikorkeakoulujen T&K työhön liittyvän käsitteellisen perustan selkiinnyttäminen ja yhtenäistäminen sekä T&K työn rahoituksen parantaminen Toiminnalliset tavoitteet T&K työhön liittyvän käsitemäärittelyn käynnistäminen Ammattikorkeakoulujen T&K -toiminnan kuvaaminen Ammattikorkeakoulujen T&K työn rahoituksen nykytilanteen ja päätöksenteon kuvaaminen sekä resursoinnin suuntaaminen Tapio Varmola, pj., Seamk Eeva-Liisa Antikainen, HUMAK Jussi Halttunen, Jamk, 1.4,08 lähtien Erkki Karppanen, Mamk Juha Kettunen, Turun amk Riitta Käyhkö, Kemi-Tornion amk, lähtien Ragnar Lundqvist, Kyamk Timo Luopajärvi, ARENE Matti Lähdeniemi, Samk Anneli Jaroma, AMKtutka/Mamk Alaryhmät Ad hoc käsiteryhmä Outi Kallioinen, Laurea Katariina Raij, Laurea Päivi Ervasti, Ramk Anneli Jaroma, AMKtutka, Mamk Rahoitusryhmä Matti Hakala, Hamk Esa Ala-Uotila, Piramk Johanna Heikkilä, Jamk Sakari Kainulainen, Diak Antti Soini, Samk Anneli Jaroma, AMKtutka, Mamk

19 Ammattikorkeakoulut ja innovaatiot Matti Lähdeniemi, Samk Kari Laine, Samk Jaakko Tarkkanen, Samk 13 2(4) Osaamisen vahvistaminen -kehittämisrengas Päätavoite Tavoitteena on opettajien, T&K henkilöstön ja työelämän/pk-yritysten henkilöstön T&K työn ja opetuksen yhteensovittamiseen liittyvä osaamisen vahvistaminen. Toiminnalliset tavoitteet Osaamisprofiilin laadinta Nykyisen osaamisen määrittäminen Toimenpiteiden suunnittelu osaamisen vahvistamiseksi Pekka Auvinen, pj., Pohjois-Karjalan amk Eija Grönroos, Metropolia-amk Yvonne Hilli, Yrkeshögskolan Novia Eila Hirvonen, Samk Ursula Hyrkkänen, Turun amk Ritva Mäntylä, Hamk Anneli Jaroma AMKtutka/Mamk Oppimisympäristöt ja menetelmät -kehittämisrengas Päätavoite Tavoitteena on oppimisympäristöjen ja menetelmien kehittäminen T&K työn ja opetuksen yhteensovittamista tukeviksi. Toiminnalliset tavoitteet Nykyisen todellisuuden näkyväksi tekeminen Erilaisten oppimisympäristöjen kuvaaminen Erilaisten T&K toimintaa ja oppimista yhdistävien oppimis/opetusmenetelmien kuvaaminen Maarit Fränti, pj., Laurea amk Maritta Ahtiainen, Lamk Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen, Kyamk Eeva Hara-Lindström, Evtek Sirpa Lassila, Haaga-Helia amk Elisa Mäkinen, Stadia Taru Potinkara, Mamk Sinikka Seppänen, Piramk Matti Väänänen, Hamk Anneli Jaroma, AMKtutka, Mamk

20 Opetustoiminnan sisäiset toimintamallit -kehittämisrengas 14 3(4) Päätavoite Tavoitteena on opetustoimintaan liittyvien toimintatapojen (esim. lukujärjestysten, työsuunnitelmien tms.) kehittäminen T&K työn ja opetuksen yhteensovittamista tukeviksi. Toiminnalliset tavoitteet: Tavoitetilan visiointi Nykytilanteen kuvaus: Kysely syksyn 2007 aikana. Toimenpidesuositusten työstäminen. Puheenjohtaja Marjo Nykänen, Mamk Heli Arola, Kemi-Tornion amk Outi Hyry-Honka Rovaniemen amk Maisa Häkkinen, Anttolanhovi Paula Koistinen Diakonia-amk Pirjo Kuisma Hamk Liisa Kuokkanen Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia Jaana Lappalainen Kajaanin amk (vuonna 2007) Mikko Majander SAMOK ry Kirsti Melin Vaasan amk Sanna Pekkinen HUMAK Anneli Jaroma, AMKtutka/Mamk T&K työn laadun varmistaminen ja eettinen perusta -kehittämisrengas Päätavoite Tavoitteena on ammattikorkeakoulujen T&K työn laadun varmistamisen edellytysten vahvistaminen, laadunhallinnan menettelyjen selkiinnyttäminen ja eettisen perustan vahvistaminen. Toiminnalliset tavoitteet T&K toimintaan liittyvän laadunhallinnan käsitteistön määrittely. Laadunhallinnan strategian laatiminen. Laatukriteereiden ja niitä kuvaavien mittareiden määrittely. T&K -prosessikuvausten laatiminen (syksy 2008) T&K toiminnan prosesseihin liittyvien kriittisten pisteiden tunnistaminen (syksy 2008) Puheenjohtaja Mirja Toikka, Kyamk Marjo-Riitta Järvinen, Lamk Katja, Komonen, Mamk (vuoden 2007) Hanna Myllys, Diakonia-amk Pekka Rantanen, Haaga-Helia Anna-Maria Vilkuna, Metropolia-amk Anneli Jaroma, AMKtutka/Mamk

21 Kansainvälinen hanketoiminta -kehittämisrengas 15 4(4) Päätavoite Tavoitteena on ammattikorkeakoulujen kansainvälisen hanketoiminnan ja T&K työn verkostoitumisen edistäminen Toiminnalliset tavoitteet Kv -valmiuksien parantamiseen tähtäävän koulutustoiminnan käynnistäminen ja materiaalin kokoaminen. Valtakunnallisten temaattisten verkostojen kokoaminen ja hankesuunnittelun käynnistäminen poikkitieteellisten teemojen puitteissa. Alueellisten kv -verkostojen kokemusten jakaminen ja osaamisen hyödyntäminen valtakunnallisesti. Hyvien käytänteiden jakaminen ja levittäminen verkostojen sisällä. Puheenjohtaja Perttu Heino, Tamk Riitta Alajärvi-Kauppi, Kemi-Tornio amk Esa Ala-Uotila, Piramk Merja Drake, Haaga-Helia Helena Forsman, Lamk Hannu Haapala, Seamk Sakari Heikkilä, SAMOK Riitta Hälikkä, Diak Petteri Ikonen, Laurea amk Kristiina Jokelainen, Ramk Susanne Jungerstam-Mulders, Svensa yrkeshögskolan Leena Kaikkonen, Jamk Minna Kallioinen, Keski-Pohjanmaan amk Juha Kääriä, Turun amk Kaija Matinheikki-Kokko, Stadia Mika Määttä, Kajaanin amk Sami Niemelä, Oulun amk Allan Perttunen, Oulun amk Hanna-Greta Puurtinen, Piramk Pauli Seppänen, Savonia-amk Tuija Toivola, Haaga-Helia Lauri Tuomi, Haaga-Helia amk Eija Turunen, Samk Leena Vainio, Hamk Susanna Varis, Pohjois-Karjalan amk Kimmo Vänni, Tampereen amk Anneli Jaroma, AMKtutka/Mamk

22 LIITE 3 Ammattikorkeakoulujen t&k-vastuuhenkilöt = t&k -satelliittiryhmä 16 AMMATTIKORKEAKOULUJEN T&K-VASTUUHENKILÖT = T&K -SATELLIITTIRYHMÄ Esa Ala-Uotila Hannu Haapala Matti Hakala Johanna Heikkilä Perttu Heino Sari Heinonen-Lindqvist Risto Honkonen Henrik Huldin Ursula Hyrkkänen Petteri Ikonen Irene Isohanni Susanne Jungerstam-Mulders Sakari Kainulainen Terttu Kauranen Kari Kokkonen Lars Lundsten Heikki Malinen (2008) Kirsti Melin Mika Määttä Keijo Nivala Eero Pekkarinen Inkeri Ruuskanen Katriina Schrey-Niemenmaa Pauli Seppänen Jouko Tiirola Lauri Tuomi Pekka Turkki (2007) Sirpa Terväväinen Ilkka Väänänen Pirkanmaan amk Seinäjoen amk Hämeen amk Jyväskylän amk Tampereen amk Helsingin amk, Stadia Poliisiamk Svenska yrkeshögskolan Sydväst Turun amk Laurea -amk Oulun amk Svenska yrkeshögskolan Diakonia amk Etelä-Karjalan amk Kymenlaakson amk Arcada Mikkelin amk Vaasan amk Kajaanin amk Keski-Pohjanmaan amk Kemi-Tornion amk Satakunnan amk Evtek -amk Savonia -amk Rovaniemen amk Haaga-Helia amk Mikkelin amk Humanistinen amk Lahden amk

23 17 LIITE 4 AMKtutka -verkoston toiminnan tuotoksia (3) AMKtutka -verkoston toiminnan tuotoksia Julkaisut Komonen, K. (toim.) UUDISTUVAT OPPIMISYMPÄRISTÖT - puheenvuoroja ja esimerkkejä. Mikkelin ammattikorkeakoulu. A: Tutkimuksia ja raportteja 29. Väätämöinen, R., Tolvanen, M. & Valkola, P LAATUA ARVIOIDEN. Mikkelin ammattikorkeakoulu. A: Tutkimuksia ja raportteja 34. ARENE, AMKtutka Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyö. Artikkelit Jaroma, A AMKtutka ammattikorkeakoulujen yhteisenä oppimis- ja kehittämisfoorumina. KeVer -verkkolehti. vo 7. No 1. Jaroma, A., Väätämöinen, R. & Tarhonen, T T&K toiminnan ja opetuksen rajapinnoilla kysely ammattikorkeakoulun johdolle. Käsikirjoitus julkaisuun Tutkimuksen ja opetuksen kiasma. Toikka, M Ammattikorkeakoulujen T&K-toiminnan prosessien benchmarking. Teoksessa Hiltunen, K. Kekäläinen, H. (toim.) Benchmarking korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmien kehittämisessä Laadunvarmistusjärjestelmien benchmarking-hankkeen loppuraportti. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 5:2008. Tampere: Tammer-Paino Oy, Moniste ARENE, AMKtutka Ammattikorkeakoulujen julkaisuja. Kyselyt Nykytilan kartoittaminen amk:jen T&K-työstä ja T&K-työn ja opetuksen integroinnista amk:jen johdolle helmikuussa Nykytilan kartoittaminen amk:jen T&K-työstä ja T&K-työn ja opetuksen integroinnista amk:jen koulutusjohtajille syksyllä 2007 T&K-työhön liittyvä osaamiskartoitus ammattikorkeakoulujen henkilöstölle syksyllä 2007

24 Seminaarit Kehittämisrenkaiden ydinryhmien seminaari. Mikkelin amk (3) Metodologiaseminaari. Tutkimuksen ja opetuksen yhteys ammattikorkeakoulussa yhteisseminaari KeVeren ja Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun kanssa. Haaga-Helia Kehittämisrenkaiden työseminaari. Haaga-Helia Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämisverkoston kutsuseminaari yhteistyössä Laurea amk:n kanssa. Laurea, Tikkurila Amk opettajat työelämän kehittämishankkeiden ohjaajina. Yhteiseminaari INTO ja KeKo kehittämisverkostojen kanssa. Haaga-Helia Kehittämisrenkaiden työkokoukset yhteisseminaarin yhteydessä. Haaga-Helia Arviointiseminaari. Arcada Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämisverkoston kutsuseminaari II "Yhteistyötä ja tiedonvaihtoa ammattikorkeakoulujen T&K -toiminnan eduksi" yhteistyössä Piramk:n ja Tamk:n kanssa. Tampere Esityksiä Jaroma. A. AMKtutka hankkeen esittely. Ammattikorkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivät Oulu Jaroma, A. AMKtutka hankkeen esittely. ARENEn T&K-päivillä Jaroma, A. T & K-työ osana ammattikorkeakoulujen tehtävää Verkostoista voimaa seminaari. Haaga-Helia Jaroma, A. T&K työn ja opetuksen integrointi, AMKtutka. Ammattikorkeakoulujen T&K- päivät. Hämeen amk Jaroma, A. Onko verkostomaisessa toiminnassa jujua? toimintajärjestelmien kohtaaminen ja kumppanuudet. Metodologiaseminaari. Haaga-Helia-amk

25 Jaroma, A. T&K- työn ja opetuksen integrointi. AMK-johdolle tehty kysely. Ammattikorkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuspäivät (3) Jaroma, A. Tutkimus- ja kehitystyö osana ammattikorkeakoulujen toimintaa. Tiedetoimittajien kesäpäivä. Mikkelin amk Jaroma, A. Tutkimus- ja kehitystyö osana ammattikorkeakoulujen toimintaa T&K-johtajien kutsuseminaari. Laurea-amk. Varmola, T. T&K työn käsitteellinen perusta ja rahoitus Auvinen, P. Osaamisen vahvistaminen Fränti, M. Oppimisympäristöt ja menetelmät Nykänen, M. Opetustoiminnan sisäiset toimintamallit Toikka, M. T&K työn laadun varmistaminen ja eettinen perusta Heino, P. Kv. hanketoiminta Jaroma, A. AMKtutkan muu toiminta Arviointiseminaari

26 20 VERKOSTOITUMINEN JA YHTEISTYÖ AMMATTIKORKEAKOULUJEN TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTOIMINNASSA Tapio Varmola Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminta on vahvistunut kymmenessä vuodessa paljon. Siitä on tullut osa uusien korkeakoulujen normaalia toimintaa. Samalla on siirrytty keskinäisestä kilpailusta yhä tiiviimpään yhteistyöhön. Luonteenomaista on myös erilaisten alueellisten, kansallisten ja kansainvälistenkin verkostojen muodostuminen. Tässä artikkelissa pyrin kuvaamaan, millaisia haasteita verkostoitumiselle ja yhteistoiminnalle jatkossa asettuu. Samalla puheenvuoro on kommentti ammattikorkeakoulujen asemasta tutkimus- ja innovaatiopolitiikan kentässä. AMMATTIKORKEAKOULUT TUTKIMUS- JA INNOVAATIOPOLITIIKAN KENTÄSSÄ Ammattikorkeakoulujen asema maan tutkimus- ja innovaatiopolitiikan kentässä on vähitellen vahvistunut. Vuonna 2003 säädetyn ammattikorkeakoululain merkittävimpänä tuloksena saattaa olla se, että laki avasi ammattikorkeakouluille aseman tutkimus- ja innovaatiopolitiikan toimijaksi. Lain kuvausta ammattikorkeakoulujen tutkimus ja kehittämistyöstä voi edelleen pitää kestävänä pohjana toiminnan suuntaamisessa. Maamme tutkimus- ja innovaatiopolitiikan keskeiset toimijat voidaan kuvata seuraavasti:

27 21 KUVA 1. Suomen tutkimusjärjestelmän keskeiset operatiiviset toimijat (Vestala, 2008) Opetusministeriössä laadittu kuvaus on pitkälti yhteneväinen TEKESin nykyisen, vuonna 2008 laaditun kuvauksen kanssa. Ammattikorkeakoulut ovat TEKESinkin mielestä aito toimija innovaatiopolitiikan kentässä (Tekes, 2008). Tätä kirjoitettaessa on ollut käytettävissä ennakkotietoja uuden kansallisen innovaatiostrategian linjauksista. On ennakoitavissa, että keskustelu innovaatiotoiminnan painopisteestä jatkuu: painottuuko Suomen innovaatiopolitiikassa edelleen osaamislähtöisyys (yliopistojen ja tutkimuslaitosten vahvistaminen) vai kysyntälähtöisyys (yritysten ja markkinoiden seuraaminen). Ammattikorkeakouluille pitäisi olla edellytyksiä toimia kummassakin segmentissä: niiden pitää vahvistaa omaa osaamisperustaansa, mutta niiden tulisi pystyä myös nopeasti reagoimaan ajankohtaisiin kysymyksiin koskivatpa ne sitten teknologisia, taloudellisia tai sosiaalisia innovaatioita. Siinä verkostoitumisen ja yhteistoiminnan osaaminen on etusijalla. Ammattikorkeakoulujen edustus on vakiintumassa maan tiedehallinnossa. Ammattikorkeakoulujen johdon edustus valtion tiede- ja teknologianeuvostossa (TTN) ja strategisten huippuosaamisen keskittymien (SHOK) johtoryhmässä kertoo, että ammattikorkeakoulujen asiantuntemusta arvostetaan myös maan tiedehallinnon avainryhmissä. Yhteistyö TEKESin suuntaan kehittyy

28 22 askel askeleelta. Suomen Akatemia jäänee viimeiseksi linnakkeeksi, jonka verkostoihin ammattikorkeakoulujen tutkimushankkeilla ei ole asiaa. AMMATTIKORKEAKOULUISSA TEHTÄVÄN TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTOIMINNAN IDENTITEETISTÄ AMKtutka -hankkeen yhteydessä on paljon keskusteltu ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan luonteesta. Kysymys t&k- toiminnan identiteetistä on ollut esillä jo ennen ammattikorkeakoululain säätämistä, ja keskustelu on jatkunut monipuolisesti myös sen jälkeen. Lain mukaan: ammattikorkeakoulujen tehtävänä on harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa sekä alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä OECD:n asiantuntijat ovat Suomen korkeakoulutuksen maatutkinnassa kuvanneet ammattikorkeakoulujen t&k-toiminnan keskeisiä kohteita seuraavasti: - ongelmakeskeinen tutkimus- ja kehitystoiminta (mode 2 tyypin tutkimus) - pedagoginen tutkimus - ammattikäytäntöjen (professional pactice) tutkimus (OECD, 2006) Tämä kuvaus on hyvä pohja sen täsmentämisessä, millaisista elementeistä ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan identiteetti voi muodostua. Ongelmakeskeinen, lähellä käytäntöä oleva tutkimus, on kansainvälisesti tiede- ja innovaatiopolitiikan ytimessä. Se perustuu Gibbonsin moniin artikkeleihin. Ammattikorkeakouluille ei siten kuulu perustutkimuksen alue, jossa perinteiset yliopistot, ja niissä erityisesti luonnontieteellinen lääketieteel-

29 23 linen sekä tekniikan alojen perusteisiin liittyvä tutkimus, muodostavat tutkimuksen maailman pitkäkestoisen valtavirran. Toinen mahdollinen näkökulma on käsitepari academic professional. Ammattikorkeakoulujen opetus perustuu työelämää lähellä olevan tiedon ja osaamisen vahvistamiseen. Korkeakoulutuksen kehittämisessä tämä näkökulma on paljon esillä: se on korkeakoulutuksen kehityksen valtavirtaa. Myös tutkimuksen maailmassa tällä käsiteparilla saattaa olla relevanssia. Meillä olisi siis akateemisesti ja professionaalisesti suuntautunutta tutkimusta, joissa akateeminen tutkimus kuuluu luonnollisesti yliopistoihin. Terminologisen sekaannuksen mahdollisuus liittyy ainakin siihen, että yliopistokoulutuksen kautta luodaan vahvoja professioita, kuten juristeja ja lääkäreitä. Yliopistotkin tekevät paljon ammattikäytäntöjen kehittämiseen liittyvää tutkimusta. Silti tämä jaottelu, jota tämän julkaisun toisessa artikkelissa kuvataan (ks. Kallioinen ym.), on kiinnostava. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan suuri linja on Suomessa liittynyt opetuksen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan integraatioon. Sen tavoitteena on muuntaa ammattikorkeakoulut opetuslaitoksista todellisiksi korkeakouluiksi. Tutkimus- ja kehitystoiminnan ja opetuksen integraatiota kuvataan tämän raportin monissa artikkeleissa. Ammattikorkeakoulujen aluekehitystehtävä voi silti tarkoittaa myös tästä riippumattomia tehtäviä. Erityisesti alueilla, joissa ei ole monialaista yliopistoa, ammattikorkeakouluilla on laaja vastuu alueen työ- ja elinkeinoelämän tutkimus- ja kehityspalveluissa. Kyseeseen voi tulla myös tehtäviä, jotka ovat alueellisesti perusteltuja esimerkiksi osaamiskeskustoiminnan vahvistamisen kannalta mutta joiden merkitys ammattikorkeakoulujen opetuksen kehittämisessä on välillinen.

30 24 Ammattikorkeakoulujen rooli tutkimus- ja kehitystoiminnassa näkyy valtakunnallisesti usein suurten koulutusalojen tekniikan, liiketalouden sekä sosiaali- ja terveysalan kautta. Näillä aloilla ammattikorkeakoulujen asema tutkimus- ja kehitystoiminnassa määräytyy paljolti 80- ja 90-luvun tiede- ja innovaatiopolitiikan perinteen kautta, joiden suuret toimijat niin yliopistoissa kuin sektoritutkimuksessa on asemoitu 90-luvun alussa. On kiinnostavaa, että ammattikorkeakoulut ovat nykyään vahvasti mukana ympäristötutkimuksen alalla, jota voineen pitää (edelleen) tulevaisuuden alana. ARENEn kokoama katsaus ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan parhaista esimerkeistä sisältää monia ympäristöön liittyviä korkealuokkaisia tutkimushankkeita eri puolilla Suomea (ARENE, 2008). MITEN KEHITTÄÄ VERKOSTOTITUMISTA JA YHTEISTYÖTÄ AMMATTIKORKEAKOULUJEN TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTOIMINNASSA Ammattikorkeakoulujen toiminnan kehittämisen tueksi on luotu monia kansallisia verkostoja niiden toiminnan vakiinnuttamiseksi. Verkostojen määrä on kasvanut, jolloin niiden toiminnan tuloksellisuuteen on suhtauduttu myös epäillen. Pääosa kansallisista verkostoista on liittynyt ammattikorkeakoulujen opetuksen kehittämiseen. AMK-tutka -hanke on ehkä ensimmäinen laaja valtakunnallinen verkosto, jossa pyritään tukemaan ammattikorkeakoulujen t&ktoiminnan yhteistyötä. Sitä lähellä on opettajuuden kehittämiseen liittyvä verkosto, jota koordinoi Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. AMK-tutkan johtopäätös on, että ammattikorkeakoulut voivat kehittää asemaansa tutkimus- ja innovaatiopolitiikan kentässä sisäisin toimin ja verkostoitumalla entistä tiiviimmin keskenään. Keskeiset yhteistyön muodot liittyvät:

31 25 - yhteisiin koulutushankkeisiin - yhteisiin linjauksiin henkilöstöpolitiikassa - yhteisiin pelisääntöihin ja menettelytapoihin Tutkimus- ja kehittämistoiminnan laajentamista on ammattikorkeakoulujen sisällä kummasteltu ja ehkä vastustettukin, mutta tämä kanta on vähitellen väistymässä. Hyvät esimerkit t&k- toiminnan integraatiosta luovat tilaa myös uudenlaiselle ammattikorkeakoulun opettajaprofessiolle. Olisi tärkeää, että t&k-toiminnan verkostoitumista tuettaisiin kansallisilla koulutushankkeilla. Tarvetta olisi ainakin tutkimusjohtajille suunnatusta johtajakoulutuksesta sekä kansainvälisiin tutkimushankkeisiin liittyvästä koulutuksesta (tästä lähemmin Perttu Heinon artikkelissa tässä julkaisussa). Ammattikorkeakoulujen opettajille saattaa olla tarve muodostaa uudenlaisia meritoitumismahdollisuuksia tutkimus- ja kehitystoiminnassa. AMK-tutkassa Pekka Auvisen johtama kehittämisrengas on esittänyt kehittäjäkoulun luomista tätä varten. Olisi tärkeää hankkia kokemuksia tällaisesta koulutuksesta, jossa ammattikorkeakoulujen opettajat ja yliopettajat voisivat meritoitua ammattikorkeakouluille luonteenomaisten tutkimushankkeiden ja innovaatiohankkeiden kehittäjinä (suunnittelijoina ja toteuttajina). Oma kysymys on se, onko ammatillisissa opettajakorkeakouluissa riittävästi osaamista tällaisen koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Ammattikorkeakoulujen henkilöstöpolitiikassa on ollut vähän yhteisiä kansallisia linjauksia. Noin 10 vuotta sitten luotu virkaehtosopimusmenettely (ns. kokonaistyöaikamalli) oli aikanaan merkittävä uudistus, mutta se perustuu lähtökohdiltaan opetusprofession ensisijaisuuteen. Ammattikorkeakoulujen omistusmuotojen jakautuminen kunnallisiin ja yksityisiin ammattikorkeakouluihin näkyy myös edunvalvonnan kentässä. Neuvottelupöydän toisella puolella on kummassakin tapauksessa OAJ, jonka piirissä on vaihtelevassa määrin ymmärretty uuden korkeakoulumuodon tarpeita.

32 26 Työmarkkinakentän yleinen laki perustuu tiettyyn konservatiivisuuteen, saavutettujen asemien turvaamiseen. Silti voi kysyä, olisiko aika kypsä uudentyyppisen virkaehtosopimuksen luomiseen ammattikorkeakouluille. Sen tulisi antaa lisää tilaa opetukseen liittyvän tutkimus- ja kehitystoiminnan vahvistamiseen, tukea sisäistä yrittäjyyttä ja vahvistaa ammattikorkeakoulujen toimintaa kansainvälistymisen kentässä. Yhteisten pelisääntöjen luomisessa on syytä pohtia myös ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan indikaattoreita. AMKOTA-indikaattorit uudistettiin muutama vuosi sitten, mutta nykyisin ne vaikuttavat jo hieman vanhentuneilta t&k-toiminnan osalta. Ammattikorkeakoulujen tulisi yhdessä opetusministeriön kanssa käynnistää indikaattorien uudistustyö. Verkkomaailman nopea muutos edellyttää arviota siitä, millainen julkaisutoiminta on ajanmukaista ja tehokasta ammattikorkeakoulujen ja niiden opettajien kannalta. Kun tavoitteena on työelämää lähellä olevan tutkimusten tekeminen ja innovaatiotoiminta, tulee julkaisukanaviakin muuttaa. Erilaiset verkkolehdet, joista KEVER-lehti ja Osaaja.net lehti tarjoavat kotimaisia kanavia, ovat tässä uusi väline ja vaihtoehto. Tutkimus- ja kehitystoiminnan tuloksia tulee palkita ammattikorkeakouluissa näkyvillä, uusilla tavoilla. Tässä tarvitaan niin valtakunnallisia foorumeita kuin ammattikorkeakoulujen omia toimia. Kyvykkäät tutkijat ja opettajat ammattikorkeakouluissa menestyvät kyllä akateemisissa sarjoissakin, mutta ammattikorkeakouluille luonteenomaista tutkimustyötä tai innovaatiohankkeita ja niiden popularisointia tulisi tukea kansallisin palkinnoin. Yhteiset koulutushankkeet ja uudet tavat palkita ja kannustaa ammattikorkeakoulujen henkilöstöä parantavat ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan laatua. Silloin niillä on mahdollisuus vahvistaa yhteistoimintaverkostojaan kansallisesti muiden tutkimus- ja innovaatiopolitiikan toimijoiden kanssa. Myös uudet kansainväliset avaukset ovat mahdollisia ja niille on tilaa siirryttäessä uudelle vuosikymmenelle. Myös Suomen korkeakoulurakenteen kehitys voi parhaimmillaan edistää näitä pyrkimyksiä.

33 27 TUTKIMUSTOIMINNAN RAHOITUKSESTA JA RESURSSOINNISTA Ammattikorkeakoulut ovat esittäneet usean vuoden ajan niiden tutkimus- ja kehitystoiminnan perusresurssoinnin vahvistamista. Esitys on milloin kaatunut opetusministeriön sisäisissä mittelöissä tai opetusministerin ja valtiovarainministeriön välisissä budjettikeskusteluissa. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan volyymi on silti kasvanut, mutta on myös nähtävissä, että ammattikorkeakoulujen välillä on paljon eroja tutkimus- ja kehitystoiminnan laajuudessa ja ehkä tasossakin. ARENEn T&K-ryhmän työn osana on pyritty selvittämään sitä, ovatko ammattikorkeakoulut tosiasiassa samalla viivalla muiden tutkimusorganisaatioiden kanssa kilpailtaessa kansallisesta rahoituksesta. Selvityksen mukaan rahoittajien käytännöt ja arvostukset vaihtelevat. Sellaista salaliittoa, jonka mukaan T&K toiminnan rahoitus aina ohjattaisiin esimerkiksi yliopistoille, ei maassa kuitenkaan ole (Hakala, 2008). Selvityksen mukaan tarvitaan edelleen myönteistä vaikuttamista niin tutkimus- ja innovaatiohallinnon kansallisella tasolla kuin alueellisellakin tasolla. Julkisten rahoittajien kuten TEKES, AKATEMIA, SITRA ohella tarvitaan yhteyksien vahvistamista myös yksityisiin rahoittajiin ja rahastoihin. Yhtä tärkeää on myös ammattikorkeakoulujen omien resurssien ennakkoluuloton uudelleensuuntaaminen. Kehittyäkseen opetuskorkeakouluista innovaatioita edistäviksi korkeakouluiksi ammattikorkeakoulujen tulee suunnata sisäisiä voimavarojaan tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä palvelutoimintaan. Silloin voi olla hyväksikin, jos niiden taakkana ei ole akateemisen tutkimusperinteen koko painolastia.

34 28 LÄHTEET ARENE Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyö II. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE. Hakala, M. & Ala-Uotila, E & Heikkilä, J. & Kainulainen S. & Soini, A. & Jaroma, A Ammattikorkeakoulujen T&K-rahoituksen haasteet. Raportti materiaalipankki/t&k työn käsitteellinen perusta ja rahoitus OECD Thematic Review of Tertiary Education. Finland. Country Note. (By John Davies, Thomas Weko, Lillemor Kim and Erik Thulstrup) TEKES Innovaatioympäristön toimijoiden resurssit. TEKES. Vestala, L Ajankohtainen katsaus korkeakoulujen T&K toimintaan. Puheenvuoro AMK-tutkan seminaarissa

35 29 POHDINTAA AMMATTIKORKEAKOULUJEN T&K-TOIMINNAN LUONTEESTA Outi Kallioinen, Katariina Raij ja Anneli Jaroma Ammattikorkeakoulut edustavat tieteellisen korkeakoulutuksen rinnalla professionaalista korkeakoulutusta ja ne ovat vahva osa suomalaista korkeakoulujärjestelmää. Alueellisesta näkökulmasta ammattikorkeakoulujen tutkimusja kehitystoiminnan roolia ja profiilia vahvistaa erityisesti innovaatioiden ja uuden osaamisen tarve sekä yhteiskunnan ja työelämän muutokset. Globalisaation haasteissa Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn kehittäminen edellyttää edelleen tutkimus- ja kehitystoiminnan vahvistamista ja vauhdittamista sekä uuden osaamisen ja innovaatioiden luomista. Korkeakoulujen innovaatiotoiminnan ja talouden kasvun välillä on selkeä riippuvuussuhde. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminta on verrattain lyhyessä ajassa saanut hyvän jalansijan innovaatiojärjestelmässämme ja jatkaa vahvaa kasvuaan. Erilaiset rahoitusinstrumentit ovat viime aikoina alkaneet avautua myös ammattikorkeakouluissa tehtävälle tutkimus- ja kehitystyölle (esim. TEKES, SITRA). Ammattikorkeakoulujen lakisääteiseen kokonaistehtävään kuuluu olennaisena osana harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehittämistyötä (2003/351), jota ammattikorkeakouluissa on koko niiden kehityshistorian ajan pyritty kehittämään toimintaympäristöstä nousevien tarpeiden ja signaalien mukaisesti. Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on kehittää työelämää, tuottaa osaavaa työvoimaa ja uutta osaamista siten, että ammattikorkeakoulujen kolme tehtävää (tutkimus- ja kehitystyö, aluekehitys, opetus) integroidaan toiminnallisesti yhteen. Tässä katsauksessa kuvataan tiivistetysti ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystoiminnan luonnetta sekä käsitemäärittelyn haasteita. Yliopistojen tutkimustyö tunnistetaan luonteeltaan akateemisena tutkimuksena. Sen tavoitteena on tuottaa tieteellistä tietoa, joka vie myös tieteen kehitystä eteenpäin. Perinteisen luokituksen mukaan akateeminen tutkimus nähdään perustutkimuksena (vrt. Tilastokeskus). Ammattikorkeakoulun haasteena on oman tutkimus- ja kehitystoiminnan luonteen ja sen myötä ominaispiirteiden tunnistaminen ja tunnustaminen. Tämän katsauksen tavoitteena on avata keskustelu t&k-toiminnan luonteen määrittelyprosessin käynnistämiseksi. Siinä esitetään myös konkreettisia toimenpiteitä aihealueen jatkotyöstämiseksi.

36 30 AMMATTIKORKEAKOULUJEN T&K TYÖ LAKISÄÄTEISEKSI TEHTÄVÄKSI Ammattikorkeakoulujen alkuvaiheessa ( ) väliaikaisissa ammattikorkeakouluissa keskityttiin lähinnä koulutuksen kehittämiseen ja henkilöstön koulutustason kohottamiseen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan (t & k- toiminta) jäädessä vähemmälle huomiolle. Laki nuorisoasteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen kokeilusta (391/91) antoi kuitenkin t & k toimintaan mahdollisuuden: väliaikainen ammattikorkeakoulu voi järjestää myös aikuiskoulutusta sekä koulutusta tukevaa palvelu-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa. (Hyrkkänen 2007.) Keskustelua ammattikorkeakoulujen t&k toiminnan luonteesta ja roolista käytiin kuitenkin kyseisinä vuosina valtakunnan tasolla (Hyrkkänen 2007). ARENE korosti t & k toiminnan soveltavaa luonnetta ja koulutuksellisen tehtävän tukemista. T & k -työn tuli ARENEn mielestä kytkeytyä opetukseen ja sen tuli myös ankkuroitua toiminta-alueisiinsa, maakuntiin ja niiden kehityksen tukemiseen (ARENE 1994, Hyrkkänen 2007). Nämä painoalueet otettiin huomioon myös vuoden 1995 ammattikorkeakoululaissa. Varsinaisesti t & k -toiminnan kehittäminen amk:issa käynnistyi vasta kokeiluvaiheen loppupuolella. Vuonna 1998 ammattikorkeakouluissa määriteltiin t & k työtä koskevan strategiatyön yhteydessä t & k työn luonnetta ja yhdenmukaistettiin t & k työhön liittyviä käsityksiä. Monissa strategiateksteissä tehtävän tutkimuksen katsottiin koostuvan opettajien tekemästä, aluetta palvelevasta ja ammattikorkeakoulun sisäistä kehitystä tukevasta tutkimuksesta sekä opiskelijoiden opinnäytteistä. (Hyrkkänen 2007.) Vuoden 2003 laissa t & k -työ täsmentyi selkeästi opetuksen ohella ammattikorkeakoulun tehtäväksi: Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä.

37 31 Edellä kuvattua kehityspolkua Rauhala (2007) kuvaa kolmivaiheiseksi: a) Koulutustehtäväorientaatio eli ammattikorkeakoulujen päätehtävänä on opetus, jota huonosti resursoitu tutkimus- ja kehitystoiminta häiritsee. Luonnehtii tutkimus- ja kehitystoiminnan liikkeellelähtöä. b) Palvelutehtäväorientaatio, jossa ammattikorkeakoulussa tehtävä tutkimusja kehitystyö nähdään yritysten palvelemisena ja korkeakoulun tulonhankintakeinona. Palvelutehtävä korostui erityisesti kokeiluvaiheen aikana ja vakinaisen toiminnan alkuvuosina. c) Vaikuttavuusorientaatio, jonka mukaan tutkimus- ja kehitystyö on laadukkaan oppimisen, osaamisen kehittämisen ja ammattikorkeakoulun vaikuttavuuden takaaja ja jota myös OPM:n linjaukset sekä vuoden 2003 ammattikorkeakoululaki tukevat. Ammattikorkeakoulut etenevät vahvasti tässä suunnassa. Viime vuosina ammattikorkeakoulut ovat korostaneet rooliaan osana alueellista innovaatiojärjestelmää. OPM:n ylijohtaja Karjalaista (2007) mukaillen ammattikorkeakoulu on: - korkean asteen ammatillisen osaamisen vaalija, kehittäjä ja uudistaja - uuden työelämän, alueen ja opetuksen kehittämistä palvelevan tiedon tuottaja (amk:jen, yritysten, yliopistojen ja muiden toimijoiden yhteistyöverkostoissa) - uuden tiedon ja osaamisen siirtäminen o asiantuntijana muiden hankkeissa o osaajien kouluttaminen tutkimusjärjestelmään ja muualle työelämään o yrittäjyyteen kannustaminen ja oman yrityksen käynnistämisen tukeminen - keksintöjen tuottaminen ja innovaatioiden edistäminen sekä innovaatioiden käytäntöön saattaminen.

38 32 AMMATTIKORKEAKOULUN TUTKIMUKSEN LUONNE Ammattikorkeakoululaissa (351/2003) todetaan ammattikorkeakoulun tehtävänä työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuva ammatillisiin asiantuntijatehtäviin johtava korkeakouluopetus, jossa on mukana yksilön ammatillisen kasvun tukeminen. Toisena tehtävänä on työelämää kehittävä aluekehitystyö ja kolmantena on erotettavissa ammattikorkeakouluopetusta palveleva, työelämää ja aluekehitystä tukeva ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottava soveltava tutkimus- ja kehitystyö. Tutkimus- ja kehitystyön kohteena voivat siis olla ammattikorkeakouluopetus, työelämä, alue ja alueen elinkeinorakenne. Ammattikorkeakouluilla on pedagoginen -, aluekehitys sekä tutkimus- ja kehittämistehtävä. Nämä tehtävät voidaan nähdä toisistaan erillisinä, josta esimerkkinä ovat ammattikorkeakoulujen perustamat erilliset tutkimus- ja kehittämisyksiköt. Näissä yksiköissä on oma tutkimushenkilöstönsä ja erityisesti ulkoisen rahoituksen turvin tehtävä tutkimus- ja kehitystyö on kyseisten yksiköiden vastuualuetta. Hankehakemusosaamisesta onkin tullut varsin vaativa osaamisen laji, joten tämänkaltainen osaamisen keskittäminen on nähty perusteltuna. Sitä vastoin haasteena on tutkimus- ja kehitystyön integroiminen opetukseen, opiskelijoiden mukaan ottaminen sekä myös tutkimusja kehittämisosaamisen jakaminen, levittäminen ja hyödyntäminen koko henkilöstön osaamispääomana. Ammattikorkeakoulun tehtävät voidaan myös nähdä pedagogisen, aluekehitystehtävän sekä tutkimus- ja kehitystehtävän integroituneena kokonaisuutena. Tällöin koko henkilöstö ja opiskelijat ovat mukana myös tutkimus- ja kehitystoiminnassa ja sen mahdollistamissa erilaisissa rooleissa. Korkeakoulun tieteellisyyden vaatimus kohdentuu opetukseen sekä työelämää kehittävään ja aluekehitystä tukevaan tutkimustyöhön. Ammatillisuuden vaatimus puolestaan löytyy työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvista ammatillisista asiantuntijatehtävistä ja yksilön ammatillisen kasvun tukemisesta. Nämä ovat yhdistettävissä työelämäläheisissä tutkimus- ja kehittämishank-

39 33 keissa. Tutkimus- kehitystoiminnan kohteessa on tällöin myös mukana ammattikorkeakoulun tehtävien muodostama kokonaisuus. Alueen elinkeinorakenteen tutkiminen ja kehittäminen tutkimus- ja kehittämishankkeena voidaan integraatiomallissa nähdä siten, että t&k-hanke muodostaa oppimisympäristön, jossa tutkitaan ja kehitetään samanaikaisesti myös ammattikorkeakoulupedagogiikkaa. Tarkasteltaessa tutkimus- ja kehittämistoimintaa tutkijoiden näkökulmasta ammattikorkeakoulussa tehtävä tutkimustyö näyttäytyy myös erilaisena. Osa tutkijoista jatkaa tiedekorkeakoulussa aloittamaansa akateemisesti painottunutta tutkimustyötä oman kohdealueensa mukaisesti. Tutkimustyönä tällainen saattaa olla varsin merkittävää ja oikein kohdennettuna hyödyntää soveltamismahdollisuuksina myös ammattikorkeakoulun tehtävien edellyttämää tutkimus- ja kehitystoimintaa. Kokonaan irrallisena kontekstistaan hyödyntämismahdollisuudet sen sijaan ovat vähäisiä. Toki tällainen tutkimustyö kehittää tutkijansa osaamista ja sitä kautta voi löytää tiensä ammattikorkeakoulun kehittämiseen Sitä vastoin tutkimuksen, joka on työelämää tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa, tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka kohteena on työelämäläheinen osaaminen. Rauhala (2007) toteaa ammattikorkeakoulujen etenevän vahvasti vaikuttavuusorientaation suuntaisesti. Se pitää sisällään osaamisen kehittämisen ja vaikuttavuuden osoittamisen t & k - toiminnan myötä, jonka kohteena on työelämän kehittämisen myötä myös talouteen vaikuttaminen. Himanen (2007) toteaa raportissaan Suomen talouteen vaikuttavimpana keskeisenä trendinä olevan innovaatiopohjaisen kilpailun. Kilpailuetu puolestaan Sala-i-Martin in näkemyksen mukaan perustuu kolmeen periaatteeseen, jotka ovat: 1) Tehdään halvemmalla kuin muut 2) Tehdään samalla hinnalla kuin muut mutta paremmin 3) Tehdään jotain, mitä kukaan muu ei tee eikä pysty tekemään.

40 34 Kuten Himanen toteaa Suomelle näyttää jäävän yhä enemmän kilpailu - tekemällä jotain mitä muut eivät tee eli innovaatiopohjainen kilpailu. Innovaatiotoiminta rinnastuu Himasen raportissa tutkimus- ja kehitystoiminnaksi, jossa tuotanto muuntuu osaksi globaalia tuotantoverkostoa. Kirjallisuuteen perustuvat, Himasen tunnistamat tuottavuuden ja tuotannon kasvua parhaiten edistävät innovaation lajit ovat teknologinen innovaatio, bisnesinnovaatio, design-innovaatio, tuote-/palveluinnovaatio ja kulttuurinen/ organisatorinen innovaatio. Näiden viiden innovaation lajin muodostama vuorovaikutuksen dynamiikka nähdään menestyksekkään kasvun ehtona. OECD:n tuoreimmassa korkeakoulupolitiikan teema-arvioinnissa (2006) todetaan, että tutkimus- ja kehitystyön osalta Suomi on oikeutetusti saanut Euroopan tasolla myönteistä mainetta innovatiivisesta tutkimustoiminnasta sekä t & k- strategioista, jotka erityisesti keskittyvät tietotalouteen (Knowledge Economy) (Davies, ym. 2006). Kansallisessa agendassa tavoitteena on nostaa Suomi maailmanluokan johtavaksi maaksi tieteen ja teknologian tutkimuksessa, erityisesti soveltavan tutkimuksen osalta. Aluekehityksen näkökulmasta OECD-tutkijat korostavat, että uutta tietoa luodaan työelämäyhteyksissä yhtä hyvin kuin korkeakouluissa ja perustutkinto-opiskelijat tulee asettaa keskiöön tutkimus- ja kehitystoiminnassa, mikä soveltuu hyvin integroitaessa ammattikorkeakouluissa tehtävä tutkimus- ja kehitystyö opetukseen. Ammattikorkeakouluissa tehtävän tutkimus- ja kehitystyön osalta Davies ym. nostavat esiin myös soveltavassa, monialaisessa tutkimus- ja kehitystoiminnassa tuotettavan tiedon luonteen (mode 2), jossa on mukana vahva käyttäjäorientaatio ja liikkeellelähtö aidosta ongelmanratkaisusta. Uusi tieto ja osaaminen perustuvat osallistuvien toimijoiden laajempiin yhteisiin pohdintoihin ja harkintaan, mikä on leimallista ammattikorkeakoulujen kehittämishankkeissa, joita tehdään yhdessä työelämän toimijoiden kanssa. Samoin tutkimus- ja kehitystoiminnan tulokset välittyvät prosessin aikana toimijoiden käyttöön, mikä edelleen mahdollistaa osaamisen kehittymisen ja siirtymisen sekä tiedon yhteisen jalostamisen prosessin aikana. Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistyön tulee erityisesti edistää alueen taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystä (Davies ym. 2006).

41 35 Yhteenvetona voidaan esittää, että vaikuttavuusorientaatioon sijoittuvan ammattikorkeakoulututkimuksen tehtävänä on alueen taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen edistäminen. Tavoite on saavutettavissa Himasta (2007) soveltaen siten, että edellä mainittujen innovaation lajien muodostamasta keskinäisestä dialogista rakentuu tutkimus- ja kehittämistoiminnan kohde. Dialogia voidaan tarkastella myös uudistavan osaamisen spiraalina, jossa päämääränä on menestyksekäs kasvu. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tavoitteena nähdään uuden osaamiseen kohdentuvan tiedon tuottaminen, jota hyödyntäen työelämää voidaan kehittää ja uudistaa. Jos ammattikorkeakoulukäsitteen sisältämä ammatillisuuden taso hyväksytään korkeakoulusanaan liitettynä professionaalisuuden käsitteellä, voidaan ammattikorkeakoulun omaa työelämäläheistä ja sitä kehittävää tutkimusta esittää kutsuttavan professionaaliseksi tutkimukseksi. UUDEN OSAAMISEN JA TIEDON TUOTTAMINEN Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämishankkeissa tuotetaan uutta, yhteisöllistä tietoa ja osaamista sekä ratkaistaan ongelmia ja haasteita. Kehittämishankkeen tarkoituksena ei ole vain soveltaa tieteellistä tietoa sellaisenaan käytännön tilanteeseen vaan yhdistää alueellinen osaaminen, verkostot ja erilaiset kumppanuudet integroiduksi kokonaisuudeksi oppimisprosessissa. Osaamisen siirtämisessä on Staken (1994) mukaan tärkeänä mekanismina kokemusten tuottaminen, mikä on myös hyvin keskeistä työelämään kytkeytyvissä kehittämishankkeissa. Uuden osaamisen tuottaminen laajentaa käsitystä ammattikorkeakouluissa tehtävästä soveltavasta tutkimus- ja kehitystyöstä. Teoksessaan The new production of knowledge Gibbons, Limoges, Nowotny, Schwartzman, Scott & Trow (1994) ovat tarkastelleet uuden osaamisen ja tiedon tuottamista käsitteiden Mode 2 knowledge tai socially distributed knowledge avulla. Teos on herättänyt erittäin vilkasta keskustelua tieteellisillä foorumeilla ja tiedeyhteisöissä, koska siinä ravistellaan perinteisiä

42 36 käsityksiä siitä, miten tietoa pitäisi tuottaa, ketkä saavat tuottaa tietoa ja miten tuotetun tiedon luotettavuutta pitäisi tarkastella. Tietoa on em. teoksessa jaoteltu seuraavasti: Moodi 1 tieto on perinteiseen tapaan tuotettua ja tuotettu tieto on enimmäkseen luonteeltaan kognitiivista. Tieto synnytetään tieteenalan sisällä hierarkkisesti ja se yleensä säilyttää muotonsa. Tiedeyhteisö asettaa ja ratkaisee ongelmat enimmäkseen oman yhteisönsä voimin. Moodi 2 tieto tuotetaan sovelluksen kontekstissa ja se sijaitsee eri tieteenalojen rajapinnoilla (transdisciplinary). Tiedon tuotanto on luonteeltaan heterogeenistä ja heterarkkista ja siihen liittyy sosiaalinen vastuullisuus ja refleksiivisyys. Uudella tavalla tuotettu tieto edellyttää laadun arviointiin uusia näkökulmia. Moodi 2 tietoon liittyvää argumentaatiota on edelleen kehitetty teoksessa Re-thinking Science: Knowledge and the Public in an Age of Uncertainty (Nowotny, Scott & Gibbons 2001) sekä artikkelissa Mode 2 Revisited: The New Production of Knowledge (Nowotny, Scott & Gibbons 2003). Erityisesti laadun arviointia kehitettiin vuonna Nowotny ym. (2001) mukaan luotettava tieto lopullisena päämääränä tai tieteellisen tutkimuksen absoluuttisena arvona on riittämätön määritelmä yhä avoimemmissa tietoympäristöissä. Tiedon tulee olla myös yhteiskunnallisesti kestävää, koska sitä ei enää yksinomaan suunnata tiedeyhteisöille vaan mitä erilaisimmille sidosryhmille, joihin kuuluvat tiedon tuottajat, levittäjät, välittäjät ja käyttäjät. Scottin (2005, 53) mukaan ei ole edes mahdollista nimetä perinteisiä vertaisarviointiryhmiä arvioitaessa moodi 2 tiedon laatua ja tämän uuden tiedon tuotannon yhteydessä onkin kehitetty uudenlaisia laatukriteereitä ja laatukäytänteitä. Uuden osaamisen ja tiedon laatua ja käyttökelpoisuutta arvioidaan erityisesti myös käytön yhteydessä omassa sovellusalueessaan. Tämä luonnehdinta soveltuu erityisesti kehittämishankkeisiin ja prosessien luonteeseen. Ammattikorkeakouluissa edistetään yhteiskunnallisesti kestävää

43 37 kehitystä, mikä on yhtenä keskeisenä tavoitteena moodi 2 tiedon tuotannossa. Tiivis työelämäyhteys ja työelämän toimijoiden osallistaminen uudistavat tiedon tuottamisen tapaa, paikkaa ja omistajuutta. Soveltavan tutkimuksen raja siirtyy kohti uuden osaamisen tuottamista ja innovaatioita, jotka ovat ennalta aavistamattomia prosessien alkuvaiheessa. Kehittämishankkeiden osallistujat voivat moodi 2 tiedon jäsentelystä löytää paljon hedelmällisiä ideoita yhteisön tiedon tuotantoon liittyen sekä edelleen pohtia ja selkiyttää tiedon tuottamisen rooleja ja käytänteitä. Uuden tiedon levittämisen käytäntöjen kehittäminen sekä uudenlaisten laadun arviointimenetelmien luominen ovat myös osa kaikkien ammattikorkeakoulujen tämän päivän haasteita. Tämän hetken ammattikorkeakoulujen tiedon ja osaamisen tuottamisen prosesseissa on tullut tarpeelliseksi siirtyä entistä enemmän jäsentämään tutkimus- ja kehittämistoimintaa moodi 2 tiedon näkökulmasta. Professionaalisen tutkimuksen osalta on välttämätöntä uudistaa perinteisiä tutkimustoiminnan käytänteitä sekä jalostaa niitä tiedon ja osaamisen tuottamisen uusiin vaatimuksiin. Nykyisessä tiedon tuottamisessa uusia käyttäytymisen, organisaatioiden ja institutionaalisuuden malleja on syntymässä ja ne soveltuvat paremmin nykyisiin ja tuleviin sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin liittymäpintoihin ja tarpeisiin. Koska tiedon tuottaminen on muotoutumassa yhä dynaamisemmaksi ja avoimemmaksi, sen organisoinnin muodot ovat yhä vähemmän vakaita ja pysyviä. Nykyisen tiedon tuottamisen joustavuus ei kuitenkaan merkitse sitä, että aiemmat tiedon tuottamisen institutionaaliset muodot ovat tarpeettomia tai että mikä tahansa käy (anything goes). Tutkimustulosten luotettavuuden arvioinnin kehittämistä tarvitaan pikaisesti. (Gibbons ym. 2000, 140.) Ammattikorkeakoulujen tutkimustoiminnassa tulisi erityisesti pohtia Moodi 2 tiedon tuottamiseen liittyvää tutkimusperinnettä ja sitä kautta tarkastella tutkimustoiminnan vaikuttavuutta. Duaalimallin näkökulmasta ammattikorkeakoulussa tuotettavalle tutkimukselle ei tule ajatella ainoastaan perustut-

44 38 kimuksessa tuotetun tiedon soveltajan roolia vaan nimenomaisesti vahvaa roolia professionaalisen tutkimuksen toimijana alueen innovaatiojärjestelmässä. Ammattikorkeakouluissa tuotetaan myös vahvasti uutta työelämäläheistä tietoa ja osaamista sekä korkeakoululähtöisiä kaupallistettavia ja levitettäviä innovaatioita. Myös uusien työmenetelmien, mallien ja prosessien luominen, kehittäminen, testaaminen ja uudistaminen on ammattikorkeakoulujen professionaaliseen tutkimustehtävään kuuluvaa luontevaa aluetta. PROFESSIONAALINEN TUTKIMUS TIEDON TUOTTAJANA Edellä kuvatun professionaalisen tutkimuksen käsitteen sijoittaminen tilastokeskuksen tutkimus- ja kehittämistoimintaa koskeviin määritelmiin on ilmeisen haasteellista. Perustutkimus voidaan ilmeisesti jättää akateemisen tutkimuksen piiriin, koska se ei ensisijaisesti tähtää käytännön sovellukseen. Sen sijaan professionaalisen tutkimuksen sijoittaminen soveltavaksi tutkimukseksi on problemaattinen. Tilastokeskus esittää perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen toistensa jatkumona, joka on perusteltavissa moodi 1 tiedon tuottamisen näkökulmasta. Määritelmät eivät ota huomioon moodi 2 tiedon luonnetta eivätkä innovaatiolähtöisen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan luonnetta. Edellä esitettyyn viitaten professionaalisen tutkimukseen olennaisesti liittyvä, prosessin myötä syntyvä uusi tieto ja osaamisen uudistumiseen johtava uusi tieto eivät ole ainoastaan perustutkimuksen tuloksista johdettuja, eivätkä perustutkimuksen käytännön sovelluksia. Professionaalinen tutkimus tähtää alueen taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen edistämiseen innovaation lajit yhdistävällä tutkimus- ja kehittämistoiminnalla. Sen lisäarvo tutkimuksen saralla voidaan nähdä moodi 2- tiedon tuottajana kasvun mahdollistamiseksi. Professionaalisen tutkimuksen tunnistamisen määritelmä on löydettävissä osaamisen tiedon tuottamiseen liittyvästä prosessista.

45 39 LÄHTEET Ammattikorkeakoululaki (351/ 2003) ARENE Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan suuntaviivat. Ammattikorkeakoulujen kehitystoimintaa selvittäneen työryhmän muistio. Davies, J., Weko, T., Kim, L. & Thulstrup, E Thematic Review of Tertiary Education. Finland. Country Note. OECD. Education and Training Policy Division. Gibbons, M., Limoges, C., Nowotny, H., Schwartzman, S., Scott, P. & Trow, M (first ed. 1994). The new production of knowledge. The dynamics of science and research in contemporary societies. London: Sage. Himanen, P Suomalainen unelma. Innovaatioraportti. Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö, Helsinki. Hyrkkänen, U Käsityksiä ajatuksen poluille. Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehityskonseptin kehittäminen. Helsinki: Yliopistopaino. Väitöskirja. Karjalainen, S Tutkimus- ja innovaatiotoiminta Suomen korkeakouluissa. Esitys ammattikorkeakoulujen t & k-päivillä Hämeen ammattikorkeakoulu. Hämeenlinna. Nowotny, H., Scott, P. & Gibbons, M Re-Thinking Science: Knowledge and the Public in an Age of Uncertainty. Cambridge: Polity Press. Nowotny, H., Scott, P. & Gibbons, M Mode 2 Revisited: The New Production of Knowledge. Minerva 41: Netherlands: Kluwer Academic Publishers. Rauhala, P Ammattikorkeakoulujen t&k-päivien päätössanat Hämeen ammattikorkeakoulu. Hämeenlinna. Scott, P Uusi tiedon tuotanto. Tiedepolitiikka 1/2005, suom. Heli Mäntyranta. Stake, R.E Case Studies. In Denzin, N. & Lincoln, Y. (eds) Handbook of Qualitative Research. California: Sage.

46 40 AMMATTIKORKEAKOULUN HENKILÖSTÖN TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTOIMINNAN OSAAMINEN Pekka Auvinen, Eija Grönroos, Yvonne Hilli, Eila Hirvonen, Ursula Hyrkkänen, Ritva Mäntylä Osaamisen vahvistaminen on yksi AMKtutka-hankkeen viidestä pääteemasta. Kehittämisrenkaan tehtävänä on ammattikorkeakoulujen henkilöstön T&K - toiminnan ja opetuksen yhteensovittamiseen liittyvän osaamisen vahvistaminen. Ensimmäisen 1½ vuoden jakson toiminnallisia tavoitteita olivat osaamisprofiilin laadinta, osaamiskartoituksen toteuttaminen sekä osaamisen kehittämistoimenpiteiden suunnittelu. Tässä artikkelissa kuvataan osaamisprofiilin laadinnan vaiheita, käsitellään osaamiskartoituksen toteutusta ja tuloksia sekä esitetään ehdotuksia, joiden avulla ammattikorkeakoulujen henkilöstön T&K osaamista voitaisiin vahvistaa. TAVOITTEENA T&K-OSAAMISEN VAHVISTAMINEN Ammattikorkeakouluilla on haaste kehittää toimintatapoja, joissa sen kolme tehtävää, opetus, aluekehitys ja tutkimus- ja kehitystyö, integroituvat ja tuottavat tehokkaasti uutta osaamista ja innovaatioita. Ammattikorkeakoulun tehtävät edellyttävät, että sen toimijat ovat taitavia oppimisen edistämisessä, mutta myös työn ja työelämän toiminnan kehittämisessä sekä aluekehitystyössä. Tietoyhteiskunnassa oppiminen ei ole vain työn toteuttamisen edellytys, vaan olennainen osa itse työtä. Uusi osaaminen syntyy viime kädessä työpaikoilla, kun toimijat vastaavat työn kehityshaasteisiin. Sen vuoksi myös koulun työ on siirtynyt yhä enemmässä määrin toiminnaksi työelämän ja koulun rajapinnalla. (Virkkunen & Ahonen 2007.) Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyö tarjoaa sekä työelämän että ammattikorkeakoulun toimijoille, opiskelijoita myöden, luonnollisen toimintaympäristön ja mahdollisuuden asettua yhteisten kehittämistehtävien äärelle oppimaan. Ehkä juuri sen vuoksi tutkimus- ja kehitystyön ja opetuksen aikaisempaa parempaa integroitumista on korostettu olennaisena kehittämiskohteena kaikkien ammattikorkeakoulujen toiminnassa (esim. Ammattikorkea-

47 41 koulujen rehtorineuvosto 2007). Tutkimus- ja kehitystyön osaamisen varmistamisessa ja työnjaon malleissa eri ammattikorkeakoulut ovat päätyneet erilaisiin organisatorisiin ratkaisuihin: toiset ovat hajauttaneet toiminnan tulosalueille, lähelle opettajien toimintaa ja opetusta toiset ovat päätyneet kokoamaan toimijat lähellä yrityksiä toimiviin kehittämiskeskuksiin (esim. Hyrkkänen 2007). Olipa valittu malli kumpi tahansa, ammattikorkeakouluissa kysytään edelleen: miten tehostettaisiin T&K -toiminnan ja opetuksen integroitumista. AMKtutka on ammattikorkeakoulujen valtakunnallinen kolmevuotinen kehittämisverkostohanke, jonka tarkoituksena on tuottaa ammattikorkeakoulujen T&K -toiminnan sekä T&K -toiminnan ja opetuksen integrointiin kehitysimpulsseja ja yhteistä perustaa. Hanke on organisoitu kehittämisrenkaiksi. Osaamisen vahvistamiseen keskittyvän renkaan tehtävänä on opettajien, T&K -henkilöstön sekä työelämäkumppaneiden tutkimus- ja kehitystyön ja opetuksen yhteensovittamiseen liittyvän osaamisen vahvistaminen. Tässä yhteydessä integraatiota tarkastellaan ensinnä osaamiskysymyksenä. Kehittämistoimien perustaksi on tärkeä tietää, mitä osaamista ammattikorkeakoulun toimijoilla on ja erityisesti, mitkä ovat osaamisen kehittämisen tarpeet. Koska ammattikorkeakoulun vahvuudeksi on yleisesti tunnustettu opettajien pedagoginen osaaminen (esim. Lampinen 1995, Herranen 2003), tässä osaprojektissa integraation ja osaamisen kysymyksiä tarkastellaan tutkimusja kehitystoiminnan vaatimuksista käsin. Ammattikorkeakoulujen systemaattinen T&K -toiminta käynnistettiin kymmenisen vuotta sitten onnistuneesti projektimuotoisena. Nyt on edetty tilaan, jossa projektit ovat lisääntyneet ja T&K -toimintaa toteutetaan yhä enenevässä määrin osana laajoja kansainvälisiä verkostoja. Osaamisvaatimukset kehittyvät ja laajenevat toimintaympäristön kehityksen myötä. (Putkonen & Hyrkkänen 2007.) Mm. Mutasen ja Kotilan (2005) mukaan ammattikorkeakoulujen haaste on edelleen selkiinnyttää T&K -työn sisällön lisäksi työn vaatimaa osaamista. Käsillä olevassa AMKtutkan osaprojektissa selvitetään, mitkä ovat T&K -työhön liittyvät osaamisvaatimukset sekä millaisia ovat T&K -toimijoiden osaamisvaatimukset.

48 42 Toisena tämän osaprojektin lähtökohtana on osaajayhteisön näkökulma: T&K -työn projektivaatimusten kasvaessa on selvää, ettei kukaan voi vastata tulevaisuuden haasteisiin yksin. Tarvitaan hyvää yhteistyötä sekä tehokasta opitun jakamista ja toisilta oppimista. Jos korostetaan vain yksilön osaamista, ajaudutaan helposti tilaan, jossa toimijat kokevat riittämättömyyttä ja jopa ammatillisen identiteettinsä uhatuksi (Auvinen 2004). Osaamisen kartoittamisen tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan varmistaa T&K -työtä tekevän ryhmän, ammattikorkeakoulun tulosyksikön tai koko ammattikorkeakoulu tasolla riittävä osaaminen suhteessa T&K -työn haasteisiin. Projektin tavoitteena on myös tuottaa ammattikorkeakoulujen T&K -osaamisen arviointiin soveltuva työväline. Kolmas osaamisen vahvistamisen kehittämisrenkaan työn lähtökohta liittyy osaamisyhteisö-ajatteluun (ks. Barab & Duffy 2000; Kotila 2003). T&K - toiminnan osaamisyhteisöt syntyvät eri organisaatioiden rajapinnoille yhteisten kehittämiskohteiden äärelle (esim. Hakkarainen, Lonka & Lipponen 2004). Osaamisen vahvistamisen kehittämisrenkaassa keskitytään erityisesti ammattikorkeakoulujen, työelämän organisaatioiden ja muiden yhteistyökumppaneiden T&K -toimintaan liittyvien yhteisöjen (kuvassa osaamisyhteisö) toimintaedellytysten vahvistamiseen (ks. Barab & Duffy 2000; Kotila 2003). AMMATTIKORKEA- KOULU Osaamisyhteisö TYÖELÄMÄN ORGANISAATIOT YLIOPISTOT, TUTKIMUSLAITOKSET YMS. KUVA 1. Ammattikorkeakoulujen ja yhteistyökumppaneiden välisen osaamisyhteisön muodostuminen

49 43 Kehittämisrenkaan toiminnallisia tavoitteita olivat ammattikorkeakoulun henkilöstön T&K -osaamisprofiilien laadinta, nykyisen osaamisen määrittäminen ja toimenpiteiden suunnittelu osaamisen vahvistamiseksi. Sen keskeiset toiminnot ja työkokousten ajankohdat on esitetty taulukossa 1. Ryhmän toiminta käynnistyi toiminnan suunnittelulla ja olemassa olevan tiedon kartoittamisella keväällä/alkukesällä Saman vuoden syksyllä suunniteltiin ammattikorkeakoulujen henkilöstön verkkopohjaisen osaamiskartoituksen toteuttaminen. Kartoituskyselyä pilotoitiin kehittämisrenkaan ydinryhmän jäsenten omissa ammattikorkeakouluissa. Varsinainen osaamiskartoitus tehtiin vuoden 2008 alussa ja kevään 2008 aikana suunniteltiin kartoituksen tulosten pohjalta toimenpiteitä T&K -toiminnassa tarvittavan osaamisen kehittämiseksi. Ammatillisilla opettajakorkeakouluilla ja muilla opettajakoulutusorganisaatioilla on keskeinen rooli toimenpiteiden toteuttamisessa, ja he ovat antaneet ryhmän toimintaa ohjaavaa palautetta. Keväällä 2008 laadittiin raportti toiminnan tuloksista. TAULUKKO 1. Osaamisen kehittämisrenkaan keskeiset toimenpiteet ja niiden ajoittuminen Projektin käynnistäminen Ryhmän toiminnan suunnittelu Olemassa olevan tiedon kartoittaminen T&K-toiminnassa tarvittavan osaamisen määrittely (osaamisprofiili) Osaamiskartoituksen pilotointi Osaamiskartoituksen toteuttaminen ja tulosten kokoaminen Toimenpiteiden suunnittelu osaamisen kehittämiseksi Työryhmän työskentelyn ja tulosten raportointi Työryhmän toiminnan itsearviointi Kehittämisrengas koostui ydinryhmästä ja ns. laajennetusta ryhmästä. Ydinryhmässä toimivat Pekka Auvinen Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta, Eija Grönroos Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiasta, Yvonne Hilli Svenska yrkeshögskolan, Eila Hirvonen Satakunnan ammattikorkeakoulusta, Ursula

50 44 Hyrkkänen (alussa Ari Putkonen) Turun ammattikorkeakoulusta ja Ritva Mäntylä Hämeen ammattikorkeakoulusta. Pekka Auvinen toimi ryhmän puheenjohtajana. Laajennetussa ryhmän toimintaan osallistuivat edellä mainittujen lisäksi Ari Haasio ja Leena Lehtinen HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulusta, Marko Ovaskainen Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulusta, Sini- Mari Lehtinen ja Sini-Sarianna Nieminen Suomen Ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten liitto ry:stä, Sinikka Ruohonen Kymeenlaakson ammattikorkeakoulusta, Leena Uosukainen ja Pirjo Vuoskoski Mikkelin ammattikorkeakoulusta, Bettina Stenbock-Hult Yrkeshögskolan Arcadasta, Sinikka Kähkölä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta, Airi Hirvonen Oulun seudun ammattikorkeakoulusta, Arto Suoranta Laurea-ammattikorkeakoulusta ja Kare Norvapalo Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. AMMATTIKORKEAKOULUJEN T&K-OSAAMISEN ARVIOINTI Luvussa kuvataan mittarin rakentamisprosessia vuosina Eri alojen asiantuntijoista koostunut ydinryhmä kokoontui seitsemän kertaa ja laajennettu ryhmä kolme kertaa. Työskentelyn aikana ydinryhmän puheenjohtaja on esittänyt ryhmän tuotoksia AMKtutkan projektipäällikölle, kehittämisrenkaiden puheenjohtajille sekä johtoryhmälle. Mittarin laadinta ja osaamiskartoituksen toteutus AMKtutkan T&K -osaamisen vahvistaminen kehittämisrenkaan toimintasuunnitelmassa tavoitteiksi asetettiin ammattikorkeakoulujen henkilöstön T&K -osaamisprofiilien laadinta ja nykyisen osaamisen määrittely sekä toimenpiteiden suunnittelu osaamisen vahvistamiseksi. Laajennetun ryhmän kokouksessa toukokuun lopussa 2007 käytiin keskustelua amk-henkilöstön tehtävien rajauksesta. Keskustelussa päädyttiin siihen, että pyrimme määrittelemään kokonaisvaltaisesti, minkälaista osaamista tuloksekas T&K-toiminta sekä T&K-toiminnan ja opetuksen integraatio edellyttää ammattikorkeakou-

51 45 lun henkilöstöltä. Kokouksen yhteydessä pidetyssä aivoriihessä syntyi ensimmäinen jäsennys keskeisistä osaamisalueista (liite 1). Ydinryhmän tehtäväksi tuli muun muassa perehtyä T&K -osaamista tai yleistä korkeakouluosaamista käsittelevään kirjallisuuteen ja erilaisiin osaamiskuvauksiin sekä laatia osaamisen määrittelyä varten mittari. Edelleen ydinryhmän tehtäväksi jäi kyselyn toteuttaminen, jonka tulosten pohjalta suunniteltaisiin suositukset osaamisen vahvistamiseksi. T&K -toiminta ja T&K -osaaminen ovat tulevaisuudessa merkittäviä tekijöitä, kun tavoitteena on vahvistaa ammattikorkeakoulujen omaa osaamista. Ammattikorkeakoulujen tulisi pohtia yhdessä työelämän kanssa uusia luovia ja ennakkoluulottomia vaihtoehtoja toteuttaa T&K -toimintaa yhteistyössä työelämän kanssa. (Halttunen 2006). Korkeakoulujen on kiinnitettävä huomioita myös omaan profiloitumiseensa, työnjakoon ja yhteistyöhön työelämän kanssa, jotka mahdollistavat ja takaavat opetuksen, tutkimuksen ja T&K - toiminnan joustavamman kehittämisen. Tärkeää on, miten ammattikorkeakoulut kykenevät integroimaan haasteet opetukseen, aluekehitykseen ja T&K -toimintaan myös jatkossa siten, että se vaikuttaisi myös opetuksen tasoon (Siren 2006). Elinkeinoelämän keskusliiton (2006) mukaan osaamisen ennakointi ja muutosvalmius ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä tekijöitä samoin kuin organisaation kyky ratkaista ja kohdata ongelmia. Organisaatioiden olisi osattava yhdistää luovasti erilaisia asioita tuottaakseen uusia kokonaisuuksia. Hyrkkäsen (2007) tutkimus toi esiin sekä esteitä että mahdollisuuksia uudelle toiminnalle. Esteet koskivat uuden toiminnan kohteen selkiintymättömyyttä, uuden toiminnan vaatiman osaamisen ja muiden työvälineiden puuttumista, yhteistyön ja työnjaon kehittymättömyyttä sekä ammattikorkeakoulujen toimintaa ohjaavien sääntöjen soveltumattomuutta. Mahdollisuudet tiivistyivät kolmeksi kehitysreitiksi. Kehitysreiteillä eteneminen vaatisi opettajan työn jäsentämistä uudelleen siten, että opettaja olisi myös tutkija ja tutkimus- ja kehitysprojektien johtaja. Edelleen opettajien tutkimuksen, projektiosaamisen ja

52 46 verkostotyöskentelyn osaamisen tueksi tulisi kehittää uusia työvälineitä. Lisäksi olisi tarpeen tarkistaa T&K -toimintaa ohjaavia sääntöjä. Toiminnan suunnittelussa ja mittarin laadinnassa tukeuduttiin edellä esitettyihin laajoihin näkemyksiin T&K -toiminnasta ja sen asettamista haasteista ammattikorkeakouluissa. Kirjallisuuteen perustuen jokainen ydinryhmän jäsen tuotti oman osaamisjäsennyksensä ja osaamisalueita koskevia väittämiä yhteisen työskentelyn pohjaksi. Kirjallisuuden ohella osaamisalueiden laadinnassa tukeuduttiin myös muihin tietolähteisiin, kuten työelämän kanssa keskusteluihin, erilaisiin kehittämishankkeisiin, ammattikorkeakoulujen strategioihin ja ECTS -projektin tuottamiin osaamiskuvauksiin (Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto 2007). Ydinryhmän tuottamat osaamiskuvaukset väittämineen koottiin yhteen. Samaa tarkoittavat osaamisalueet karsittiin tai yhdistettiin samaan osaamisalueeseen kuuluvia laajemmiksi osaamiskokonaisuuksiksi. Lisäksi laadittiin alustavat T&K -osaamisen tasokuvaukset. Seuraavassa vaiheessa saadut osaamisalueen määrittelyt kuvauksineen käsiteltiin ja arvioitiin laajennetussa AMKtutka osaamisen vahvistamisen kehittämisrenkaan kokouksessa toukokuussa Laajennetun ryhmän mielipide oli, että osaamisalueet määriteltäisiin hyvin kokonaisvaltaisesti, jotta ne mahdollistaisivat sekä tuloksekkaan T&K - toiminnan että onnistuneen opetuksen ja T&K -toiminnan integroinnin. Mittariston osa-alueiksi sovittiin: asiakkuuksien hallinta, innovaatio- ja kehittämisosaaminen, opetus- ja ohjausosaaminen, verkosto- ja viestintäosaaminen sekä opetus- ja ohjausosaaminen. Samassa kokouksessa tarkennettiin T&K - toiminnan osaajien tasokuvauksia. T&K toiminnan roolikuvauksen tasoiksi sovittiin perusosaaja, kehittynyt osaaja ja huippuosaaja. Ydinryhmä jatkoi saamansa palautteen pohjalta T&K -osaamisalueiden määrittelyä ja hiomista sekä laati osaamisaluekuvauksiin väittämiä. Tämä vaihe oli suhteellisen työläs ja aikaa vievä, sillä väittämien sisältämiä osaamiskuvauksia tuli peilata myös kirjallisuuteen. Väittämien lisäksi laadittiin kuvaus kolmiportaisen T&K -osaajan roolikuvauksiin, joista vastaaja voisi valita omaa

53 47 osaamistaan parhaiten kuvaavan T&K -osaajan roolin. Tässä vaiheessa mittaria omaa osaamista arvioitiin asteikolla 1-6 ja samalla arvioitiin myös osaamisalueen tärkeyttä. Väittämät olivat toteavassa muodossa esimerkiksi asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen, luottamuksellisen asiakassuhteen rakentaminen tai alan keskeisen tietoperustan hallinta jne. T&K -osaamisen arviointimittarin luonnos vietiin jälleen laajennettuun työryhmään arvioitavaksi ja testattavaksi marraskuussa Laajennettu osaamisen vahvistamisen työrengasryhmä (n=9) testasi mittarin arvioimalla omaa T&K -osaamistaan. Tulokset käsiteltiin ryhmässä. Saadun palautteen ja tulosten perusteella arviointimittaria muokattiin jälleen. Päätettiin muun muassa luopua osaamisalueen tärkeyden arvioinnista, koska kaikkia osaamisalueita pidettiin tärkeinä, jolloin tulos ei olisi ehkä riittävän erotteleva. Osaamisalueen arviointiasteikko päätettiin supistaa alkuperäisestä kuudesta neliportaiseksi, missä 3-4 vastaa hyvää tasoa ja 1-2 kehittämistä vaativaa tasoa. Yhdeksi vaihtoehdoksi lisättiin vaihtoehto en pysty arvioimaan kyseistä osaamisaluetta. Osaamisalueiden väittämät palautettiin myös henkilökohtaisiksi, jossa vastaaja joutuu ottamaan selkeästi kantaan omaan osaamiseensa. Myös T&K - osaamisen roolikuvausten tekstejä tarkennettiin ja lisättiin vaihtoehto, jonka vastaaja voi valita, mikäli hänellä ei ole kokemusta T&K -toiminnasta. Seuraavassa vaiheessa mittari esitestattiin kehittämisrenkaan laajennetussa ryhmässä ja muutamassa ammattikorkeakoulussa. Esitestauksen tulokset ja mittaria koskevat kommentit johtivat muun muassa ohjeistuksen tarkentamiseen, yksittäisten väittämien muodon ja sisällön sekä mittarin asteikon tarkistamiseen. Toinen esitestaus oli tarkoitus tehdä opettajaopiskelijoille vuoden 2008 alussa, mutta siitä luovuttiin, koska testaus oli toteutettu jo laajennetussa ryhmässä ja arvioitiin, että uusi testaus ei tuottaisi lisäarvoa itse mittariin. Viimeisen kerran mittaria muokattiin ydinryhmän kokouksessa 2008 vuoden alussa AMKtutkan osaamisrenkaiden puheenjohtajien kokouksesta saadun palautteen perusteella. Tällöin kansainvälisyysosaaminen irrotettiin vielä omaksi osaamisalueekseen viestintä- ja vuorovaikutusosaamisesta ja muutet-

54 48 tiin muun muassa mittarin ulkoasua sekä hiottiin sisältöä (liite 2). Samoin päätettiin kääntää mittari vielä ruotsiksi (liite 3). Kuvassa 2 on esitetty T&K - osaamisen arviointimittarin laadinnan vaiheet. Tulosten analysointi ja raportointi Ryhmän tehtävän määrittely ja tavoitteet Kirjallisuuskatsaus Mittarin rakenteellisen yhtenäisyyden testaus Aivoriihi: Alustava osaamisjäsennys Verkkokyselyn toteuttaminen Mittarin esitestaus ja muokkaus Alustava osaamismittari KUVA 2. T&K-osaamisen arviointimittarin laadinnan vaiheet Ammattikorkeakoulun henkilöstölle suunnattu T&K -osaamiskartoitus toteutettiin verkkokyselynä välisenä aikana. Kartoitukseen haettiin tutkimuslupa ammattikorkeakoulujen rehtoreilta. Lähes kaikki ammattikorkeakoulut myönsivät luvan. Kyselyyn liittyvistä käytännön järjestelyistä vastasivat ammattikorkeakoulujen T&K -toiminnan vastuuhenkilöt. Se toteutettiin sekä suomen- että ruotsinkielisenä. Kyselyn toteuttamisen jälkeen sen tuloksista ja avoimista palautteista koostettiin yhteenvedot. Vastauksista laadittiin jakaumat ja avoimet palautteet analysoitiin käyttäen sisällön erittelyä ja analyysiä. Ydinryhmän laatimaa alustavaa tuloskoostetta käsiteltiin laajennetussa ryhmässä sekä AMKtutka -hankkeen kehittämisrenkaiden puheenjohtajien ja johtoryhmän yhteisessä seminaarissa huhtikuussa Tulosten ja niistä saadun palautteen perusteella ydinryhmän ja laajennetun ryhmän yhteistyönä tuotettiin kehittämisehdotuksia ammattikorkeakoulujen henkilöstön T&K -osaamisen kehittämiseksi.

55 49 Mittarin sisällöllinen yhtenäisyys Mittarin sisällöllistä yhtenäisyyttä tutkittiin Cronbachin alfa-kertoimen avulla. Lisäksi yksittäisten väittämien tuottama lisäarvo kullekin T&K-toiminnan osaamista kuvaavalle osiolle kuvattiin laskemalla niiden korrelaatio osion muiden muuttujien muodostaman summan kanssa sekä osion Cronbachin alfa siinä tapauksessa, että kyseinen muuttuja jätetään osiosta pois. (taulukko 2) Mittarin Cronbachin alfa-kertoimet vaihtelevat osa-alueittain välillä 0,75-0,92 eli sen sisällöllinen yhtenäisyys on erittäin hyvä. Sisällöllisesti yhtenäisin on projekti- ja hankeosaamista kuvaava osio ja heikoin ammatillista sisältöosaamista kuvaava osio. Mittariston yksittäisten väittämien korrelaatiot kutakin muuttujaosiota kuvaavien osion muiden muuttujien kanssa vaihtelivat välillä 0,48 (kohtuullinen) ja 0,78 (hyvä). Heikoimmat yksittäinen muuttuja - osa-alue korrelaatiot olivat kahdella innovaatio- ja kehittämisosaaminen -osioon kuuluvalla muuttujalla ja korkeimmat kahdella muuttujalla joista toinen kuului projekti- ja hankeosaaminen -osioon ja toinen opetus- ja ohjausosaaminen - osioon. Kansainvälisyysosaaminen -osioon kuuluvan väittämän Ymmärrän globalisaation vaikutuksia omalla alallani/omissa työtehtävissäni jättäminen pois kyseisestä osiosta voisi tämän tutkimuksen aineiston perusteella hieman lisätä mittariston laskennallista sisäistä yhtenäisyyttä, mutta harkittaessa väittämän jättämistä pois tulee kuitenkin ensisijaisesti tarkastella väittämän relevanttiutta tutkittavan ilmiön osana. (taulukko x)

56 TAULUKKO 2. Ammattikorkeakouluhenkilöstön T&K-osaamista kuvaavan mittariston sisällöllinen yhtenäisyys 50 Muuttuja Osion korrelaatio muiden skaalassa olevien kanssa Osion korrelaatio jos väittämä poistetaan siitä Osion Cronbachin alfa Asiakkuuden hallintaosaaminen 0,83 Osaan tunnistaa asiakkaiden tarpeita 0,60 0,81 Osaan suunnitella asiakkaiden tarpeita vastaavia palveluja yhdessä heidän kanssaan 0,62 0,80 Kykenen luomaan luottamuksellisia asiakassuhteita 0,53 0,82 Kykenen rakentamaan organisaatioiden välisiä strategisia kumppanuuksia 0,59 0,81 Osaan tuotteistaa ammattikorkeakoulun palveluja 0,66 0,79 Osaan hinnoitella ammattikorkeakoulun palveluja ja tuotteita 0,53 0,82 Osaan markkinoida ammattikorkeakoulun palveluja ja tuotteita 0,58 0,82 Innovaatio- ja kehittämisosaaminen 0,82 Osaan ennakoida oman alani kehityssuuntia 0,61 0,79 Kykenen tehokkaaseen tiedonhankintaan ja tiedon kriittiseen arviointiin 0,54 0,79 Hallitsen tutkimustoiminnan menetelmiä ja osaan soveltaa niitä 0,48 0,81 Kykenen luovaan ideointiin 0,55 0,80 Kykenen ideoiden käytännölliseen konkretisointiin 0,59 0,79 Osaan toteuttaa työelämän kehittämishankkeita 0,57 0,79 Osaan uudistaa ammattikorkeakoulun toimintatapoja työelämän kehittymishaasteita vastaaviksi 0,52 0,80 Osaan toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana omalla alallani 0,48 0,81

57 51 Opetus- ja ohjausosaaminen 0,89 Osaan hyödyntää T&K-toimintaa oppimisympäristönä 0,76 0,85 Osaan yhteistyössä laatia opetuksen ja T&Ktoiminnan integraatiota tukevia opetussuunnitelmia 0,75 0,86 Osaan ohjata opiskelijoiden ammatillista kasvua T&K-toiminnan yhteydessä 0,76 0,85 Osaan soveltaa ammatillisen oppimisen periaatteita T&K-toiminnassa 0,78 0,85 Osaan toimia ammattikorkeakoulun T&Ktoimijoiden mentorina (ohjaajana) 0,59 0,89 Verkosto- ja viestintäosaaminen 0,84 Osaan toimia ammatillissa verkostoissa 0,64 0,81 Kykenen organisoimaan ammatillisia verkostoja 0,62 0,81 Osaan työstää asioita yhteistyössä eri alojen asiantuntijoiden kanssa 0,64 0,81 Hallitsen T&K-toiminnan tulosten julkaisemisen/julkistamisen 0,59 0,82 Osaan käyttää nykyaikaista tieto- ja viestintätekniikkaa T&K-toimintaverkostoissa 0,49 0,83 Osaan edistää T&K-toiminnan tulosten hyödyntämistä 0,65 0,81 Osaan noudattaa eettisiä periaatteita T&Ktoiminnassa 0,54 0,83 Kansainvälisyysosaaminen 0,80 Kykenen toimimaan kansainvälisissä T&Khankkeissa 0,77 0,67 Minulla on kansainvälisessä vuorovaikutuksessa tarvittava kielitaito 0,67 0,72 Osaan hyödyntää kansainvälisiä rahoitusmahdollisuuksia T&K-toiminnassa 0,54 0,78 Ymmärrän globalisaation vaikutuksia omalla alallani/omissa työtehtävissäni 0,49 0,81

58 52 Projekti- ja hankeosaaminen 0,91 Tunnen oman ammattikorkeakouluni projektitoiminnan periaatteet 0,62 0,90 Hallitsen projektimaisen työtavan 0,75 0,89 Hallitsen projektien suunnitteluun liittyvät asiat ,89 Osaan hankkia projektirahoitusta 0,71 0,89 Hallitsen sopimusten tekemisen 0,68 0,90 Kykenen projektien sisäiseen arviointiin 0,78 0,89 Kykenen projektien ulkoiseen arviointiin 0,75 0,89 Ammatillinen sisältöosaaminen 0,75 Hallitsen työtehtävieni keskeisen tietoperustan 0,64 0,10 Hallitsen työtehtävissäni tarvittavat käytännön taidot 0,63 0,62 Tunnen oman alani keskeiset työelämätoimijat ja toimintatavat 0,50 0,79 OSAAMISKARTOITUKSEN TULOKSET Tässä luvussa paneudutaan osaamiskartoituksen tuloksiin. Aluksi käsitellään ja arvioidaan kyselyaineistoa. Toisessa osassa analysoidaan ammattikorkeakoulun henkilöstön tutkimus- ja kehitystoiminnan valmiuksia osaamisalueittain. Lopuksi jäsennetään tuloksia T&K -toiminnan erilaisten roolien pohjalta. Aineiston kuvaus Ammattikorkeakoulujen henkilöstön osaamisen kartoitus toteutettiin verkkopohjaisen kyselyn avulla. Kyselyyn saatiin vastauksia kaikkiaan 1122 henkilöltä, jotka edustivat 23 ammattikorkeakoulua. Ammattikorkeakoulujen ilmoitusten mukaan potentiaalisten vastaajien yhteismäärä oli noin 5000 henkilöä, joten kyselyn vastausaktiivisuus on noin 22. Eniten vastauksia tuli Turun (151 kpl) ja Jyväskylän (121 kpl) ammattikorkeakouluista. Suhteessa potentiaaliseen vastaajajoukkoon keskimääräistä enemmän vastauksia tuli myös Huma-

59 53 nistisesta sekä Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluista. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa vastaajien suhteellinen osuus oli kaikkein suurin (39 %). Vastaajajoukko edustaa hyvin eri aloilla työskentelevää henkilöstöä. Eniten vastaajia oli tekniikan ja liikenteen alalta (26,6 % vastauksista), sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalta (22,4 %) sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalta (11,9 %). Nämä alat ovat myös ammattikorkeakoulujen kolme suurinta koulutusalaa, joilla työskentelee yli 70 % opetus- ja T&Khenkilöstöstä (AMKOTA-tietokanta). Muiden alojen osalta vastaukset jakautuivat seuraavasti: kulttuuriala (11,2 %), matkailu-, ravitsemis- ja talousala (5,3 %), luonnonvara- ja ympäristöala (4,6 %), humanistinen ja kasvatusala (3,8 %) sekä luonnontieteiden ala (3,5 %). Joka kymmenes vastaaja ei pystynyt määrittelemään omaa alaansa. Tyypillisesti heidän työtehtävänsä liittyivät koko ammattikorkeakoulua koskeviin johtamis-, kehittämis- tai tukipalvelutehtäviin. Myös vastaajien jakautuminen tehtäväalueittain vastaa hyvin potentiaalisen vastaajajoukon tehtäväjakaumaa. Suurin osa vastaajista (61,4 %) työskenteli pääasiassa opetustehtävissä. T&K- ja aluekehittämistehtävissä työskentelevien osuus oli 17,9 %, opetushallintotehtävissä toimi 7,9 %, T&K-tukipalveluissa 3,8 % sekä T&K-hallinnossa 2,8 %. Muissa kuin edellä mainituissa tehtävissä työskenteli 6,1 % kyselyyn vastanneista. Kokonaisuutena kyselyaineisto edustaa hyvin ammattikorkeakoulujen henkilöstöä, vaikka vastaajamäärä onkin melko alhainen suhteessa potentiaaliseen vastaajajoukkoon. Vuoden 2006 lopussa ammattikorkeakouluissa työskenteli 5894 päätoimista opettajaa. Vastaavasti T&K -henkilöstön määrä oli samana ajankohtana 613 ja T&K -työhön käytettyjen henkilötyövuosien määrä oli 1544 (AMKOTA). Henkilötyövuosien määrä on siis selvästi suurempi kuin T&Khenkilöstön määrä. On oletettavaa, että merkittävän osan tästä henkilötyövuosien erotuksesta tekevät opettajat muiden tehtäviensä ohessa. Suurin osa vastaamatta jättäneistä potentiaalisista vastaajista oli tilastojen perusteella to-

60 54 dennäköisesti sellaisia opettajia, jotka eivät ole merkittävällä työpanoksella mukana T&K-toiminnassa (ks. luku 3.3). Ammattikorkeakoulujen henkilöstön T&K-osaaminen Osaamiskartoituksessa käytettiin pohjana työryhmän laatimaa mittaria, jossa vastaajat arvioivat T&K-osaamista kuvaavien väittämien avulla omaa osaamistaan. Väittämät oli jaettu seitsemään ammattikorkeakoulujen T&Ktoiminnan kannalta keskeiseen ydinosaamisalueeseen: asiakkuuden hallintaosaaminen, innovaatio- ja kehittämisosaaminen, opetus- ja ohjausosaaminen, verkosto- ja viestintäosaaminen, kansainvälisyysosaaminen, projekti- /hankeosaaminen sekä ammatillinen sisältöosaaminen. (ks. liite 2; taulukko 2). Vastausten perusteella ammattikorkeakoulun henkilöstön vahvimpia osaamisalueita olivat ammatillinen sisältöosaaminen, sekä innovaatio- ja kehittämisosaaminen. Eniten kehittämistarpeita oli projekti-/hankeosaamisessa ja kansainvälisyysosaamisessa. Tehtäväryhmittäin tarkasteltuna vahvimpana osaamistaan pitivät T&K- ja aluekehittämistehtävissä työskentelevät. Muita vastaajaryhmiä parempana he pitivät erityisesti projekti- ja hankeosaamistaan, mikä vaikuttaakin varsin luonnolliselta suhteessa heidän työtehtäviinsä. Opetushenkilöstö arvioi ammatillisen sisältöosaamisen olevan hieman muita ryhmiä parempaa. T&K- ja aluekehitystehtävissä työskentelevät pitivät myös opetus- ja ohjausosaamistaan opetushenkilöstöä parempana. Tämä saattaa selittyä sillä, että tässä kyselyssä pyrittiin selvittämään nimenomaan T&K-toiminnan ja opetuksen integraatioon liittyvää pedagogista osaamista. Toisaalta tulokseen voi vaikuttaa myös se, että noin 20 % T&K- ja aluekehittämistehtävissä toimivista ei kyennyt lainkaan arvioimaan opetus- ja ohjausosaamistaan. Syynä saattaa olla heidän vähäinen kokemuksensa opetus- ja ohjaustehtävistä. Muissa tehtävissä toimivillekin opetus- ja ohjausosaamisen arviointi oli vaikeaa. Heistä joka neljäs jätti vastaamatta tätä osaamisaluetta koskeviin väittämiin. Opetushenkilöstölle vaikeinta oli palvelujen tuotteistamiseen liittyvän osaamisen arviointi.

61 Muiden osaamisalueiden kohdalla valtaosa (yli 90 %) vastaajista kykeni arvioimaan omaa osaamistaan kyselyn väittämien perusteella (kuva 3). 55 0,0 0,5 1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0 AMMATILLINEN SISÄLTÖOSAAMINEN INNOVAATIO- JA KEHITTÄMISOSAAMINEN VERKOSTO- JA VIESTINTÄOSAAMINEN ASIAKKUUDEN HALLINTAOSAAMINEN OPETUS- JA OHJAUSOSAAMINEN KANSAINVÄLISYYSOSAAMINEN PROJEKTI- /HANKEOSAAMINEN Opetustehtävät T&K- ja aluekehitystehtävät Muut tehtävät Kaikki yhteensä KUVA 3. Ammattikorkeakoulujen henkilöstön T&K-osaaminen vastaajien tehtäväalueiden perusteella luokiteltuna Osaamisalueiden sisällä oli suuri väittämien välisiä eroja lukuun ottamatta ammatillista sisältöosaamista sekä opetus- ja ohjausosaamista, joissa vaihtelu oli hyvin vähäistä. Innovaatio- ja kehittämisosaamisessa vahvimpana pidettiin tiedonhankintataitoja (vastausten keskiarvo 3,3), kykyä luovaan ideoitiin (3,3), kykyä ideoiden luovaan konkretisointiin (3,2) sekä oman alan kehitysnäkymien ennakointiosaamista. Heikoimmaksi vastaajat arvioivat kykynsä toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana (2,7) ja oman ammattikorkeakoulun toimintatapojen kehittämisosaamisensa (2,8). Verkosto- ja viestintäosaamisessa parhaina osa-alueina vastaajat pitivät T&Ktoimintaan liittyvää eettistä osaamistaan (3,2), kykyään toimia yhteistyössä eri alojen asiantuntijoiden kanssa (3,2) ja ammatillisissa verkostoissa toimimiseen liittyvää osaamistaan (3,1). Suurimmat osaamisen kehittämishaasteet liittyivät

62 56 T&K-toiminnan tulosten julkaisemiseen (2,5), kykyyn edistää T&K-toiminnan tulosten hyödyntämistä (2,6) ja kykyyn organisoida ammatillisia verkostoja (2,7). Asiakkuuden hallintaosaamisen osalta luottivat erityisesti kykyynsä luoda luottamuksellisia asiakassuhteita (3,4) sekä valmiuksiinsa suunnitella asiakkaiden tarpeita vastaavia palveluja (3,2) ja tunnistaa asiakkaiden tarpeita (3,1). Selkeitä kehittämiskohteita ovat kyselyn mukaan ammattikorkeakoulujen palvelujen tuotteitamis- (2,6) ja hinnoitteluosaaminen (2,2) sekä markkinointiosaaminen (2,7). Opetus- ja ohjausosaamisessa kaikkien väittämien osalta vastausten keskiarvot jäivät 2,5 ja 2,9 välille. Osaamisalueista suurimmat kehittymistarpeet kohdistuivat kyselyn perusteella kansainvälisyysosaamiseen ja projekti-/hankeosaamiseen. Henkilöstön kielitaito on kyselyn perusteella kohtuullisella tasolla (2,7), kuten myös kyky ymmärtää globalisaation vaikutuksia omalla tehtäväalueellaan (2,9). Erityisesti opettajat epäilivät kykyään toimia kansainvälisissä T&K-hankkeissa (2,5). Koko kyselyn osalta heikoin väittämäkohtainen tulos liittyi kykyyn hyödyntää kansainvälisiä rahoitusmahdollisuuksia (1,9). Tämä osaamisalue on haastava ja pienemmissä ammattikorkeakouluissa sellainen, että muutaman henkilön erinomainen osaaminen sillä alueella riittää. Suuremmissa ammattikorkeakouluissa tarvitaan enemmän kansainvälisiä rahoituskanavia hallitsevia henkilöitä. Muutoin on vaarana harvojen alueen osaajien ylikuormittuminen. Vaikka keskiarvo jäikin alhaiseksi, kuitenkin 47 kyselyyn vastaajaa arvion oman osaamisensa kansainvälisten rahoitusmahdollisuuksien hyödyntämisessä erinomaiseksi. Projekti-/hankeosaamisessa väittämäkohtaisten vastausten välillä on suuria eroja. Kyselyn perusteella ammattikorkeakoulujen henkilöstö hallitsee hyvin projektimaisen työtavan (3,2) ja projektien suunnitteluun liittyvät asiat (3,0). Myös oman ammattikorkeakoulun projektitoiminnan periaatteet tunnetaan kohtuullisen hyvin (2,8). Sen sijaan erityisesti opettajille projektirahoituksen

63 hankkimiseen (2,0), sopimusten tekemiseen (2,1) ja projektien arviointiin liittyvä osaaminen oli suurimmalla osalla suhteellisen heikkoa. 57 Kyselyssä oli myös avoimia vastauskenttiä. Avoimeen vastaukseen, mitä muuta haluat sanoa ammattikorkeakoulussa tarvittavasta T&K -osaamisesta, vastauksia kertyi 240. Vastauksista nousivat seuraavat teemat; T&K - toiminnan osaaminen, T&K -toiminnan ja opetuksen integrointi, T&K - toiminnan resursointi ja T&K - toiminnan organisointi. Enemmistö vastaajista oli pohtinut sitä, mitä on ammattikorkeakouluissa vaadittava yleinen T&K -toiminnan osaaminen ja miten se erottuu yliopistoiden vastaavasta toiminnasta. T&K -toiminnan osaamista ammattikorkeakouluissa osa piti epäselvänä ja halusi selkeämpää määrittelyä, mitä se tarkoittaa joko osaamisen näkökulmasta tai organisaation näkökulmasta määriteltynä. Roolin hakemisessa vaikeuksia. Miten asemoida AMK:n osaaminen suhteessa perinteiseen yliopistojen tutkimustyöhön esim. EU-tason hankkeissa, joissa monesti tutkimusmeriteistä on oleellista hyötyä. T&K -toiminnassa on selkeästi kaksi eri suuntaan vetävää voimaa: ns tutkimuksellinen suunta ja toiminnallinen suunta. En tunne vielä yhtään hanketta, jossa nämä olisivat aidosti vuorovaikutuksessa. Mitä on T&K osaaminen? Se kannattaisi määritellä. Yleisesti T&K -toiminnan osaamisessa korostettiin projekti-/hankeosaamista. Projekti- ja hankeosaamiseen kaivattiin lisää konkreettista käytännön osaamisen vahvistamista ja varmuutta käynnistää sekä johtaa projekti- ja hanketoimintaa. Lisäksi toivottiin osaamisen vahvistamista projekti- ja hankeosaamisen eri alueilta kuten rahoituksesta, sopimuksista sekä taitoa tuottaa raportteja ja julkaisuja. Osaamista tarvitaan, mutta koulutusta erityisesti rahoitukseen ja sopimukseen liittyvää opastusta tarvitaan Olisi sopimus- ja rahoitusasioissa oppimista

64 Opettajien t&k valmiuksia tulisi kehittää. Kykyä tuottaa raportteja ja julkaisuja 58 Edelleen tärkeänä T&K -toiminnan osaamisessa pidettiin yrittäjähenkisyyttä sekä sosiaalista osaamista että verkosto-osaamisen hallintaa. Vastauksissa korostettiin myös vahvempaa otetta työelämään sekä substanssiosaamista. T&K -toimintaan vaaditaan yrittäjämäistä työotetta ja rohkeutta mennä oman osaamisen epämukavuusalueille Tarvitaan erinomaista verkostotyöskentelyn taitoja T&K -toiminnan ja opetuksen integrointia pidettiin ongelmallisena. Sen integroinnin opetukseen koettiin olevan hankalaa ja työlästä. Opettajien toivottiin sitoutuvan selkeämmin T&K toimintaan, jotta integrointi onnistuisi. Myös opettajien toimenkuvat, taidot ja osaamattomuus sekä haluttomuus nähtiin esteeksi. Opetusta ei osata riittävästi integroida T&K -hankkeisiin. Liian irrallinen opetuksesta. Pitäisi sisältyä yliopettajien toimenkuvaan erittäin selkeästi ja sitä kautta valua alas opetuksen sisälle. Opettajia tulisi sitouttaa enemmän T&K-hankkeisiin; opettajilta tulisi edellyttää, että he osallistuvat tietyin väliajoin hanketoiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Monilla opettajille ei ole minkäänlaista käsitystä hanketoiminnan suunnittelusta ja tämä aiheuttaa ongelmia. Yleisen T&K -osaamisen ja opetukseen integroinnin lisäksi ongelmina pidettiin myös T&K -toiminnan resursointia. Huolta tuottivat erityisesti aikaresurssit ja henkilöresurssit, joita pidettiin täysin riittämättöminä. Puuttuu selkeästi aikaresurssia osaamisen hyödyntämiseen. Henkilöstö liian tiukoilla, jolloin uudet T&K -hankkeet ovat monesti ensimmäisenä pois jäävien joukossa tai ne joudutaan hoitamaan liian pienellä resurssilla vähän sinne päin.

65 59 Yhtenä epäkohtana pidettiin sitä, että henkilökunta joutuu usein toteuttamaan erilaisia projekteja tai hankkeita oman työnsä ohessa ilman selkeää resursointia: Usein kysymys on resursseista: ei ole varattu aikaa työsuunnitelmiin tai sitä on varattu aivan liian vähän T&K -toiminnan organisointiin kaivattiin selkeyttä. Organisointi oli vastaajien mielestä epäselvää ja sitä on vaikea sijoittaa vanhentuneeseen ja jäykkään organisaatiomalliin. Toiminnan organisoinnin puutteet näkyivät muun muassa strategioiden puutteena, hallinnon paisumisena, osaavan henkilökunnan puutteena tai johtamisen heikkoutena. Vastauksissa perättiinkin uutta tapaa organisoida T&K -toiminta, jolloin myös eri henkilöiden osaaminen saataisiin paremmin käyttöön. Osaamista on paljon, mutta organisaatiorakenteet ja päätöksentekoprosessi estävät sen hyödyntämisen. Systematiikka, järjestelmällisyys ja rakenteet puutteelliset ja vanhentuneet. henkilökunnan ajattelutapa ja asenteet vanhat, jolloin T&K toiminnan integrointi amk:n pää- eli opiskelijan oppimisprosessiin on vajavainen. T&K -toiminta vaikuttaa ulkoa tuodulta käsitteeltä ja sen hallinnollisesti keskittynyt organisointi amk-tasolla ei aina vastaa todellisia kehittämistarpeita ja organisointi ei istu opetustyöhön Edellä olevissa vastauksissa korostuu ajattelu ja kokemukset siitä, että haasteena ammattikorkeakouluilla näyttäisi edelleen olevan oman T&K - toiminnan selkiyttäminen ja siinä vaadittavan osaamisen vahvistaminen sekä toimintaa ohjaavien sääntöjen soveltumattomuus (Mutanen & Kotila 2005; Hyrkkänen 2007). T&K-toiminta ja -osaaminen tarjoavat ammattikorkeakouluille mahdollisuuden tehostaa ja profiloida omaa osaamista. Ammattikorkeakoulujen tulisikin pohtia yhdessä työelämän kanssa uusia luovia ja ennakkoluulottomia vaihtoehtoja toteuttaa T&K -toimintaa (Halttunen 2006).

66 60 Kokonaisuutena kyselyn perusteella voidaan todeta, että ammattikorkeakouluissa on paljon T&K-toimintaan liittyvää osaamista ja valmiuksia. Osaamisessa on kuitenkin suuria henkilökohtaisia eroja ja on ilmeistä, että tuloksellisen T&K-toiminnan edellytyksenä on henkilöstön sujuva yhteistyö. Osaaminen tulisi nähdä yhä enemmän yhteisöllisenä ominaisuutena. T&K-osaamisen erilaiset roolit Yksittäisen väittämien lisäksi kyselyssä pyydettiin vastaajia arvioimaan, mikä neljästä vaihtoehtoisesta roolista kuvasi parhaiten heidän T&K-osaamistaan kokonaisuutena. Vaihtoehtoina olivat T&K-toiminnan alueellinen osaaja, T&K-toiminnan kansallinen osaaja, T&K-toiminnan kansainvälinen osaaja sekä vähäinen tai olematon kokemus T&K-toiminnasta. Alueellisen tason osaaja kykenee toteuttamaan pienimuotoisia tutkimus- ja kehityshankkeita, jotka ovat tyypillisesti alueellisia kahdenvälisiä yhteistyöprojekteja työelämän organisaatioiden kanssa. Hän osaa myös integroida hankkeita ammattikorkeakoulututkintojen opetukseen ja ohjata opinnäytetöitä. Kansallisen tason osaaja toteuttaa ja johtaa organisaatiotason kehittämiseen tähtääviä tutkimus- ja kehittämishankkeita, jotka ovat sovellettavissa kansallisella tasolla yritys- ja työelämässä. Hän kykenee integroimaan opiskelijoiden oppimista oman työn ja työyhteisöjen kehittämiseen. Kansainvälisen tason osaaja kykenee toteuttamaan ja johtamaan kansainvälisesti merkittäviä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Hän pystyy luomaan uutta osaamista tuottavia asiantuntijaverkostoja sekä integroimaan hankkeisiin muiden toimijoiden (ammattikorkeakoulun henkilöstö, opiskelijat ja yhteistyökumppanit) osaamista. Kyselyyn vastaajista suurin osa luokitteli itsensä alueellisen tason (37 %) tai kansallisen tason (30 %) osaajiksi. Kansainvälisen tason osaajiksi itsensä arvioi 149 vastaajaa (13 %) ja 218 vastaajalla (19 %) ei ollut lainkaan tai oli erittäin vähän kokemusta T&K-toiminnasta. Alueellisen tason osaajien joukossa olivat koko aineistoon verrattuna tasaisesti edustettuina kaikissa tehtäväryhmissä

67 61 toimivat henkilöt. Aloista sosiaali- ja terveysalan edustajien osuus (28 %) oli selvästi koko aineistoa suurempi. Kansallisen tason osaajien joukossa T&K- ja aluekehittämistehtävissä toimivilla oli selvä yliedustus (27 %) ja yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla työskentelevät olivat aliedustettuina (8 %) tässä ryhmässä. Myös kansainvälisen tason osaajista koko vastaajajoukkoa suurempi suhteellinen osuus (29 %) työskenteli T&K- ja aluekehittämistehtävissä. Lähes joka kolmas kansainvälisen tason osaajista työskenteli tekniikan ja liikenteen alueella, mutta sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan edustajia oli tässä ryhmässä vain 16 %. Henkilöistä, joilla ei ollut lainkaan tai erittäin vähän kokemusta T&K-toiminnasta työskenteli koko aineistoon verrattuna suhteettoman paljon kulttuurialalla (17 %) ja suhteettoman vähän sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla (16 %). Suurin osa (78 %) tämän vaihtoehdon valinneista työskenteli pääasiassa opetustehtävissä. Roolien perusteella luokiteltuna eri ryhmien osaamisprofiilit eroavat huomattavasti selkeämmin toisistaan kuin ala- tai tehtäväkohtaisen luokituksen pohjalta (kuva 4). Kansallisen tason osaajat ovat kaikilla osaamisalueilla vähintään yhtä hyviä kuin muiden roolien edustajat, mutta erityisen selvästi heidän osaamisensa erottu muista kansainvälisyyden osalta. Kansallisen tason osaajat ovat kansainvälisyysosaamista lukuun ottamatta lähes samalla tasolla kuin edellä kuvatun ryhmän edustajat. Alueellisen tason osaajat arvioivat osaamisensa keskimäärin noin 0,5 yksikköä alhaisemmaksi kuin kansallisen tason osaajat kaikilla muilla kuin ammatillisen sisältöosaamisen alueella. Vastaavasti niiden henkilöiden osaaminen, joilla ei ollut kokemusta T&K-toiminnasta, oli muita heikompaa kaikilla osaamisalueilla. Erityisen selkeä ero oli opetusja ohjausosaamisessa sekä projekti-/hankeosaamisessa.

68 62 Ammatillinen sisältöosaaminen Asiakkuuden hallintaosaaminen 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 0,0 Innovaatio- ja kehittämisosaaminen Projekti-/hankeosaaminen Opetus- ja ohjausosaaminen Kansainvälisyysosaaminen Verkosto- ja viestintäosaaminen Alueellinen osaaja Kansallinen osaaja KV osaaja Ei T&K-kokemusta KUVA 4. Vastaajien T&K-osaamisen profiilit rooleittain Avoimeen kysymykseen, mitä muuta halua sanoa omasta T&K - osaamisestasi, vastasi 210. Vastauksista tunnistettiin viisi erilaista T&K - osaamisen tyyppiä: T&K -toiminnan huippuosaaja, vakuuttava osaaja, kehittyvä osaaja, turhautunut osaaja sekä individualistinen osaaja. Huippuosaaja Olen touhunnut t&k toiminnassa 30 vuoden ajan Huippuosaajia aineisto tunnistettiin 15. Huippuosaajat omasivat vahvan ja laajan sekä kansallisen että kansainvälisen kokemuksen. Heille oli noin vuoden kokemus projekti- tai hankemaailmasta joko EU:n hankkeissa tai muissa erilaisissa kansainvälisissä ja kansallisissa hankkeissa ja yliopistossa ammattikorkeakoulun T&K -toiminnan lisäksi. Vakuuttava osaaja olen ylpeä osaamisestani Vakuuttavia osaajia aineistosta tunnistettiin 36. Heillä oli kertynyt kokemusta hankemaailmasta noin kymmenen vuoden ajalta tai alle sen. He olivat varmoja aluetason ja kansallisen tason osaajia, jotka omasivat omasta mielestään myös jonkin verran kansainvälistä projekti-/hankeosaamista. Osaaminen oli

69 usein kertynyt pitkissä yhteisprojekteissa teollisuuden tai erilaisten yritysten kanssa. 63 Kehittyvä osaaja kehittymistä vielä tarvittaisiin Kehittyneitä osaajia aineistosta tunnistettiin 19. He olivat kiinnostuneita ja luottavaisia oman osaamisensa kehittymisestä. He tunnistivat oman osaamisen heikkoudet ja vähäisen kokemuksen projekti-/hankemaailmasta, mutta suhtautuivat positiivisesti oman osaamisena kehittämiseen. Turhautunut osaaja tietotaitoani ei käytetä riittävästi hyväksi Turhautuneita osaajia tunnistettiin 22. Heillä oli omasta mielestään piiloon jäävää osaamista, jota ei osattu hyödyntää. Lisäksi he kokivat, että heidän asemansa organisaatiossa on sellainen, että heidät automaattisesti sivutetaan johtuen virkanimikkeestä. Turhautunut osaaja vetosi myös resursseihin ja toiminnan epäselvyyteen. Individualistinen osaaja Olen oikeesti luova keksijätyyppi Individualisteja aineistosta löytyi 22. He eivät löytäneet rooliaan mittarin roolikuvauksista tai eivät kyenneet sijoittamaan omaa osaamistaan mihinkään luokituksiin. He pitivät luokitteluja keinotekoisina ja rajoittavina. T&K -skeptikko Koko T&K -hömpötys on muoti-ilmiö, jolla ei ole mitään tekemistä ammattikorkeakoulujen kanssa. Skeptikkoja aineistosta löytyi 16. He kyseenalaistivat T&K -toiminnan ja sen merkityksen opetuksessa ja ammattikorkeakoulussa. Skeptikkojen ajatuksissa tuli esiin T&K -toiminnan etääntyminen todellisuudesta, jolloin se ei tue konkreettista opetusta. Lisäksi heidän mukaansa ammattikorkeakoulut pyrkivät toimimaan sekundayliopistoina. Skeptikot näkivät myös organisaatiota esteenä T&K -toiminnalle. Avoimet vastaukset antavat kuvan, että kolmen ensimmäisen roolin henkilöillä (huippuosaaja, vakuuttava osaaja ja kehittyvä osaaja) on hommat hanskassa. Heillä näyttää olevan ammattikorkeakoulun T&K-toiminnassa selvä rooli,

70 64 jossa he voivat toteuttaa ideoitaan ja käyttää resurssiaan. He vaikuttavat tyytyväisiltä omaan tilanteeseensa. Kolme jälkimmäistä (turhautunut osaaja, individualistinen osaaja ja T&K -skeptikko) antavat aihetta huoleen. Turhautunut osaaja kokee, että hänen resurssejaan ei käytetä. Tämä saattaa johtua toimintakulttuuriin ja johtamiseen liittyvistä asioista. Henkilöstön osaamista ei tunnisteta, sitä ei osata hyödyntää tai ammattikorkeakouluissa ei pystytä tarjoamaan haastavia urakehitysmahdollisuuksia. Individualistinen osaaja viestittää myös jotakin organisaatiosta ja hämärästä toimenkuvasta. Skeptikkojen vastauksista tulee voimakkaasti esiin ammattikorkeakoulujen pelkän koulutustehtävän korostaminen. T&K -toimintaa pidetään jonkinlaisena nykypäivän muoti-ilmiönä. Myös toiminnan selkiintymättömyys heijastuu skeptikkojen vastauksissa. Mitä T&K -toiminnassa tarkoittaa ammattikorkeakoulussa ja miten se eroaa yliopistojen tutkimuksista? Skeptikkojen vastaukset viittaavat siihen että opettajien kolmijakoista tehtävää (L351/2003) ei ole vielä sisäistetty. Voi tietysti myös kysyä, ovatko johtotehtävissä olevat aidosti sisäistäneet ammattikorkeakoulun kolmesta tehtävästä muodostuvan kokonaisuuden? TULOSTEN YHTEENVETO JA ARVIOINTI Ammattikorkeakoulun henkilöstön T&K -osaamisessa korostui ammatillinen sisältöosaaminen, mikä viittaisi siihen, että siinä painottuisi opetuslähtöinen asiantuntija- ja tehtäväosaaminen. Hankesuunnitelmat saattavat lähteä enemmänkin opettajan sisältöosaamisesta ja omista mielenkiinnonkohteista kuin alueellisista tarpeista. Tulos selittynee osin sillä, että kun ammattikorkeakoulujen T&K -toiminnan tulee palvella myös opetusta, niin usein pienehköt opetukseen liittyvät hankkeet yritetään sitoa laajemmiksi kokonaisuuksiksi ja samalla integroida ne ammattikorkeakoulujen omiksi T&K -hankkeiksi (mm. Marttila 2007). Tällaisissa usein pienissä asiantuntijuuslähtöisissä hankkeissa korostuukin ennen muuta sisällön asiantuntijuus. Sisällön asiantuntijuus ei kuitenkaan yksinään riitä, vaan sen rinnalle tarvitaan nykyään enenevässä määrin myös yleistä T&K -osaamista (ks. Dreyfus 2008, Seddighi &

71 Huntley 2007). Mielenkiintoista olisikin tutkia ammattikorkeakoulujen T&K - hankkeiden käynnistämiseen johtaneita syitä ja käynnistämisen perusteita. 65 T&K -osaamisessa haasteelliseksi koettiin hanke- ja projektiosaaminen. Tulos heijastanee todellista tarvetta vahvistaa henkilökunnan hanke- ja projektiosaamisessa etenkin, jos on kyse palvelujen hinnoittelusta, tuotteistamisesta tai markkinoinnista. Tulos kertonee myös vaikeudesta sisällyttää T&K - toiminta opettajien työaikasuunnitelmiin, jolloin osaamisen kehitystä ei tapahdu varsinkaan laajoissa hankkeissa, jotka edellyttävät paljon henkilötyötunteja. Opettajien työsuunnitelma laaditaan vuodeksi, jolloin alkavia hankkeita on erittäin vaikea tai mahdoton sisällyttää työaikasuunnitelmaan. (Lyytinen 2008.) Asian haasteellisuus korostui etenkin avoimissa vastauksissa, joissa edellytettiin T&K -toiminnan uudelleen organisointia ja selkeämpää yhteistyötä yliopistojen kanssa. Opetuksen ja T&K -toiminnan yhteensovittaminen koettiin haasteena ja ongelmana, jos tarkastellaan avoimen kysymyksen vastauksia. Vaikeutena näyttäsi myös olevan ammattikorkeakoulujen T&K -toiminnan rakenteellinen organisointi ja hankkeiden rahoitus. Myös Marttilan (2007) ja Lyytisen (2008) tutkimuksissa tulokset olivat samansuuntaisia, joskin Lyytisen tuloksissa vain noin kolmannes vastaajista piti ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen erilaista toimintakulttuuria yhteistyön haasteena. (ks. myös Mutanen 2008.) Grönroosin, Lammen ja Vaherkosken (2007) mukaan näkemys kansainvälisen- ja projektitoiminnan merkityksestä ammatillisen kasvun kannalta näyttäytyy sekä ammattikorkeakouluopiskelijoiden että opettajien kannalta heikolta. Samassa sosiaali- ja terveysalalla tehdyssä tutkimuksessa todettiin että ainoastaan neljännes opiskelijoista ja kolmannes opettajista koki, että oppimisen ohjaus toteutuu hyvin projekteissa. Tämä näkyy myös tässä tutkimuksessa siten, että vastaajat ja heistä erityisesti opetushenkilöstö koki heikoimpana osaamisalueenaan juuri projekti- ja hankeosaamisen sekä kansainvälisyysosaamisen. Nämä ovat selkeästi osa-alueita, joilla erityisesti ammattikorkeakoulun T&Ktyötä, opetusta ja aluekehitystyötä integroiva henkilöstö tarvitsee eniten ja pikaisesti tukea.

72 66 Mielenkiintoista oli, että innovaatio- ja kehittämisosaaminen arvioitiin vahvaksi osaamisalueeksi, jopa vahvemmaksi kuin opetus- ja ohjausosaaminen. Tulos saattanee kertoa tämän hetkisestä painotuksesta innovaatiopolitiikkaan, jossa ammattikorkeakouluja kannustetaan innovaatioihin tähtääviin tutkimushankkeisiin. Toisaalta korostus voi ilmentää tämän hetkistä innovaatiomantraa tai myös käsitteen epämääräisyyttä Mutta hyväkään idea ei kanna, ellei ole resursseja tai työelämän sallimaa joustavuutta uuden hankkeen toteuttamiseen. Ideoita ehkä osataan tuottaa, mistä kertoneen myös hyväksi arvioitu kyky luovaan ideointiin, mutta se kantavatko ne ammattikorkeakouluissa innovaatiohankkeeksi jää epäselväksi (vrt. myös Surakka 2008.) Innovaatiotoiminta ja -osaaminen vaatiikin tuekseen vahvaa T&K -osaamista, jotta tapahtuisi innovaation kasvua sekä kansallisella tasolla että aluetasolla (Seddighi & Huntley 2007). Innovaatiot eivät myöskään synny ilman kontekstia ja toimivaa yhteistyötä. Gibbons et al (1994) puhuvat tiedontuottamisen mallista Moodi 2, jossa tieto tuotetaan poikkitieteellisessä ja moniammatillisessa yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tällainen uuden tiedon tuottamistapa puolestaan edellyttää muun muassa verkostoitumista, asiantuntijakontekstia ja luottamusta, jota ei tehdä ilman riittävää resursointia ja joustoa työajassa. Ammattikorkeakouluissa tavoitteena on vahva ja korkeatasoinen T&K - toiminta. Tavoite on sidoksissa lainsäädäntöön, sillä ammattikorkeakoulujen tehtävänä on harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehittämistyötä (L351/2003). Ammattikorkeakoulujen T&K -toiminta on kuitenkin suhteellisen nuorta. On selvää että sen painopisteitä suhteessa aluekehitykseen vielä haetaan ja samalla sitä, mitä on T&K -osaaminen ammattikorkeakouluissa (Auvinen 2004, 121). Uusia haasteita ammattikorkeakoulujen T&K -osaamiselle asettaa korkeakoulu-uudistus, jossa vaade kohdistuu omien tutkimusohjelmien luomiseen ja tiiviimpään eurooppalaiseen yhteistyöhön ja liikkuvuuteen. (Bergen Communique 2005.) Tutkimuksessa käytettävät kyselyaineistot olivat riittävän suuria ja soveltuvat hyvin mittariston reliabiliteettitutkimukseen, kuten myös suuntaa-antavan

73 67 käsityksen saamiseen AMK-opettajien T&K osaamisesta. Mittarin osiossa oli riittävä määrä muuttujia kattamaan tutkittavan ilmiön eri osa-alueet vaihdellen ammatillisen sisältöosaamisen kolmesta innovaatio- ja kehittämisosaamisen kahdeksaan väittämään. Vastaajajoukko huomioon ottaen on syytä epäillä, että valikoitumista on tapahtunut samaan tapaan kuin yleensä palveluiden laatu -kyselyissä: toimintaan tyytyväisimmät ja vähiten tyytyväiset vastaavat jolloin on vaarana, että heterogeeninen opetushenkilöstön keskivertojoukon näkemys ei kovinkaan selvästi näy vastauksissa. Toisaalta keskiarvojen avulla voidaan tavoittaa jotakin myös tuon joukon T&K osaamisen ominaispiirteistä. Mittarin stabiilius erilaisissa konteksteissa kertoo sen ulkoisesta reliabiliteetista. Vaikka mittaristo onkin kehitetty erityisesti ammattikorkeakouluympäristöön, sen toimivuutta ja stabiiliutta olisi mielenkiintoista testata myös muissa, erilaisissa T&K -toimintaa ja koulutusta integroivissa ympäristöissä. Ammattikorkeakoulun T&K-henkilöstön osaamisprofiilin ja sen arviointiin soveltuvan mittarin laadintaa voidaan pitää merkittävänä perustyönä. Mittaria voidaan hyödyntää monilla tavoin ammattikorkeakoulujen T&Kosaamisen arvioinnissa sekä henkilöstön kehittämisessä ja rekrytoinnissa. Mittarin laadinta on tärkeä perustyö, joka kuvaa osaamisen profiilia. Sitä voidaan hyödyntää monilla tavoilla henkilöstön kehittämisessä ja rekrytoinnissa. Suhteellisen alhaisesta vastausprosentista huolimatta niiden oikean suuntaisuutta tukee se, että esitestauksessa ja myös eri ammattikorkeakoulujen tulosten vertailussa nousi esille samanlaisia kehittämistarpeita. Kartoituksen tuloksien perusteella voidaan siis paikantaa selkeitä osaamisen kehittämistarpeita ja suunnitella ratkaisuja ammattikorkeakoulujen T&K -osaamisen vahvistamiseksi.

74 68 T&K-OSAAMISEN KEHITTÄMISEHDOTUKSET Esitämme seuraavassa osaamiskartoituksen tulosten perusteella kehittämisehdotuksia, joiden avulla ammattikoreakoulujen henkilöstön T&K toiminnan osaamista voitaisiin kehittää. T&K -osaamisen tärkeimmät kehittämiskohteet Tärkeimpiä kehittämistä vaativia osa-alueita ovat hanke- ja projektiosaamisen vahvistaminen erityisesti opetushenkilöstön osalta sekä kansainvälisen hanketoimintaan ja rahoitukseen hakemiseen liittyvien valmiuksien parantaminen. Kansainvälisen toiminnan osaamista tulisi levittää nykyistä useampien henkilöiden vastuulle. Rahoituksen hankkimisen ja sopimusten tekoon liittyvää osaamista tulisi vahvistaa myös kotimaassa tapahtuvassa T&K -toiminnassa. Muut tärkeät kehittämiskohteet liittyvät palvelujen tuotteistamiseen, hinnoitteluun ja markkinointiin sekä tulosten julkaisemiseen, kirjoittamiseen ja tulosten levittämiseen. Ensin mainitut liittyvät pääasiassa asiakkuuden hallintaan ja uusien asiakkuuksien tunnistamiseen. Uusien asiakkuuksien tunnistaminen ja rakentaminen on tulevaisuudessa erityisen tärkeää ammattikorkeakoulujen T&K -toiminnassa. Osaamista tulisi tarkastella ensisijaisesti yhteisöllisenä asiana T&K -osaamisen arvioinnissa tulee olla yhteinen perusta ja juoni, mutta kaikkien ei tarvitse olla hyviä kaikilla osaamisalueilla. Ammattikorkeakoulun henkilöstön kehittymishaasteet ovat niin suuria, että kukaan ei voi niihin yksin vastata, vaan tarvitaan selkeää roolitusta, hyvää yhteistyötä ja osaamisyhteisöjen vahvistamista. Tällaisen toimintamallin kehittymistä voitaisiin tukea esimerkiksi arvioimalla osaamista, käsittelemällä osaamiskartoituksen tuloksia ja päättämällä tarvittavista kehittämistoimista ryhmätasolla.

75 69 Ammattikorkeakouluissa tarvitaan pitkäjänteistä osaamisen johtamista Ammattikorkeakoulujen osaamisen johtamista tulee systematisoida ja vahvistaa. T&K -osaamisen vahvistaminen edellyttää määrätietoista ja pitkäjänteistä työtä. Kehittämistyössä tulee hyödyntää monipuolisesti erilaisia menetelmiä (esimerkiksi koulutus, työkierto, mentorointi, rekrytointi ja organisaatioiden välinen yhteistyö), ja se tulisi liittää mahdollisimman luontevasti päivittäisten työtehtävien yhteyteen. Johtamistoimilla ja pedagogisilla ratkaisuilla tulisi edistää ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja työelämän organisaatioiden välisten osaamisyhteisöjen rakentumista (ks. kuva 1). T&K -toiminnan ja opetuksen integraatiota tulee vahvistaa Ammattikorkeakoulujen erityisenä haasteena on selkiyttää opettajien ja myös muun henkilöstön työkuvia siten, ettei yhden ihmisen tarvitse yrittää hallita kohtuuttoman laajaa osaamisaluetta tai hoitaa liian montaa vastuuta samanaikaisesti. Tällaisen muutoksen edellytyksenä on yhteisöllisyyden vahvistuminen ja osaamisyhteisöjen rakentuminen. Ammatillisten opettajakorkeakoulujen roolia T&K-osaamisen kehittämisessä tulee vahvistaa Ammatillisilla opettajakorkeakouluilla on tärkeä merkitys ammattikorkeakoulujen henkilöstön osaamisen kehittämisessä ja suuntaamisessa. Suurin osa ammattikorkeakoulujen henkilöstöstä suorittaa opettajakoulutuksen, joka luo pohjan erityisesti opetushenkilöstön roolille. Opettajankoulutuksen tulisi antaa virikkeitä T&K -osaamisen kehittämiseen sekä opetuksen ja T&K - toiminnan integrointiin. Ammattikorkeakouluilla voisi olla nykyistä vahvempi rooli ammattikorkeakoulujen T&K -osaamisen vahvistamisessa täydennyskoulutuksen ja muiden kehittämistoimien avulla.

76 70 T&K -toimintaan liittyvän kehittäjäkoulun perustaminen Korkeakoulujen yhteistyönä tulisi käynnistää kehittäjäkoulu, joka mahdollistaisi osaamisen määrätietoisen kehittämisen ja sertifikaattien suorittamisen esimerkiksi tutkimus- ja kehittämismenetelmiin sekä projekti- ja hankeosaamiseen liittyen. Kehittäjäkoulun käynnistämiseksi vaadittaisiin laajoja ammattikorkeakoulujen ja niiden työelämäkumppaneiden konsortiohankkeita sekä vahvaa yhteistyötä. LÄHTEET Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto. (2007) Ammattikorkeakoulut Bolognan tiellä. Ammattikorkeakoulujen osallistuminen eurooppalaiseen korkeakoulutusalueeseen -projektin loppuraportti. Helsinki: Edita. < %20tiellä% pdf> Ammattikorkeakoululaki 351/2003 Auvinen, P. (2004) Ammatillisen käytännön toistajista monipuolisiksi aluekehittäjiksi? Ammattikorkeakoulu-uudistus ja opettajan työn muutos vuosina Kasvatustieteellisiä julkaisuja 100, Joensuun yliopisto. < ksi/auvinen.pdf> Barab, S. & Duffy, T. (2000) From practice fields to communities of practice. In D. Jonassen & S. Land (eds.) Theoretical Foundations of Learning Environments. London: Lawrence Erlbaum, Bologna Process/Bergen. (2005) The European Higher Education Area Achieving the Goals. Communiqué of the Conference of European Ministers Responsible for Higher Education. < Dreyfus, C. (2008) Identifying competencies that predict effectiveness of R&D managers. Journal of Management Development. Vol 27 (1): Gibbons, M. & Limoges, C. & Nowtny, H. & Schwartzman, S. & Scott, P. & Trow, M. (1994) The New Production of Knowledge: The Dynamics of Science and Research in Contemporary Societies. London: Sage.

77 71 Grönroos, E., Lampi, H. & Vaherkoski, U. (2007) Opetushenkilöstön hyvinvointi ja pedagogisen toiminnan laatu ammattikorkeakoulussa. Kasvatus 3, Hakkarainen, K.; Lonka, K. & Lipponen, L. (2004) Tutkiva oppiminen. Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen synnyttäjänä.. Helsinki: WSOY. Halttunen, J. (2006) Ammattikorkeakoulun T&K -toiminta yliopistovetoisessa toimintaympäristössä. Herranen, J. (2003) Ammattikorkeakoulu diskursiivisena tilana. Järjestystä, konflikteja ja kaaosta. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteellisiä julkaisuja 85. Hyrkkänen, U. (2007) Käsityksiä ajatuksen poluille: Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminnan kehittäminen. Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, kasvatustieteen laitos. Korkeakoulutieto 5. Opetusministeriö: Helsinki. Kotila, H. (2003) Oppimiskäsitykset ammattikorkeakoulussa. Teoksessa H. Kotila (toim.) Ammattikorkeakoulupedagogiikka. Helsinki: Edita, Lampinen, O Ammattikorkeakoulujen kehittämisen vaihtoehdot. Teoksessa: O. Lampinen (toim.) Ammattikorkeakoulut - vaihtoehto yliopistoille. Helsinki: Gaudeamus, Lyytinen, A. & Marttila, L. (2008) Ammattikorkeakouluja tutkimus- kehittämistoimina haasteita ja mahdollisuuksia. Tiedepolitiikka 1, Marttila, L. & Lyytinen, A. (2007) Opinnäytetyö ammattikorkeakoulun T&K - toiminnan peilinä. Teoksessa: Levonen, J. (toim.) Ylempi ammattikorkeakoulututkinto Työelämäläheistä asiantuntemusta kehittämässä. Hämeen ammattikorkeakoulu. Saarijärvi, Mutanen, A. (2008) Innovaatiot ja asiantuntijuus. Tiedepolitiikka. 1, Mutanen, A. & Kotila, H. (2005) Ammattikorkeakoulututkimuksen metodologista pohjaa etsimässä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2, Putkonen, A. & Hyrkkänen, U. (2007) T&K-toiminta työelämän tutkimusavusteisen kehittämisen kohdentajana ja osaamisen kumuloijana. Teoksessa E. Ramstad & T. Alasoini (toim.) Työelämän tutkimusavusteinen kehittäminen Suomessa. Tykes, raportteja 53, Helsinki. Seddighi, H.R. & Huntley, P.J. (2007) R&D Activities in a Peripheral Region: An Empirical Study with Special Reference to the North East Region of the UK. Economics of Innovation & New Technology. Vol 16(3),

78 72 Siren, H. (2006) Tulevaisuuden rakennekehitys ja ammattikorkeakoulujen T&K -toiminta. Surakka, J. (2008) Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminta. Tiedepolitiikka 1, Virkkunen, J. & Ahonen, H. (2007) Oppiminen muutoksessa. Uusi väline työyhteisöjen oppimiskäytäntöjen uudistamiseen. Infor: Helsinki.

79 YHTEYSVERKOSTOT TYÖELÄMÄÄN HYVÄÄ YHTEISTYÖTÄ ERI TOIMIJOIDEN KESKEN SISÄINEN TIEDOTUS RAJAPINNOILLA TOIMIMINEN PALVELUKULTTUURI KYKY MARKKINOIDA PROJEKTEJA MYYNTITAIDOT TULEVAISUUSTIETO ENNAKOINTI NÄKIJÄ SIGNAALIHERKKYYS OPISKELIJOIDEN JA TYÖELÄMÄN SUUNTAAN KYKY IDEOIDA UUTTA LUOVUUTTA JA UUTTA AJATTELUA ENNAKKOLUULOTTOMUUS ROHKEUS RISKINOTTO YRITTÄJÄMÄINEN TOIMINTATAPA JOUSTAVUUS TYÖELÄMÄKOKEMUS TIMANTINKOVA, USKOTTAVA SUBSTANSSIOSAAMINEN AJANTASAINEN TIETO TYÖELÄMÄTUNTEMUS SUULLINEN KIRJALLINEN KUUNTELEMISEN TAITO HALU YMMÄRTÄÄ MITEN TOIMIA YHDESSÄ TYÖELÄMÄN KANSSA PROJEKTEISSA MONIALAINEN YHTEISTYÖ LAAJA-ALAISUUS TYOELAMA- OSAAMINEN VIESTINTÄTAITO PALVELU- JA MARKKINOINTIOSAAMINEN INNOVAATIO- OSAAMINEN TULEVAISUUS- OSAAMINEN VERKOSTO- OSAAMINEN AMK-HENKILÖSTÖN T&K-OSAAMINEN PEDAGOGINEN OSAAMINEN HANKE- JA PROJEKTIOSAAMINEN KANSAINVÄLISYYS- OSAAMINEN OPISKELIJAT MUKAAN PROJEKTIN HALLINTATAIDOT TALOUDELLINEN YMMÄRRYS T&K-MENETELMÄ- OSAAMINEN KANSAINVÄLISET SUHTEET KIELITAITO TYÖN ORGANISOINTITAIDOT SITOUTTAMINEN KOORDINOINTI LUOTTAMUKSEN SYNTYMINEN JOHTAMINEN TULOSTEN JUURRUTTAMINEN ARVIOINTIOSAAMINEN RAHOITUSLÄHTEIDEN JA HAKUMENETTELYJEN TUNTEMUS BUDJETTIYMMÄRRYS OPETUKSEN NÄKÖKULMA HANKKEEN HAKUVAIHEESSA APURAHOJEN HAKEMINEN MITEN + MOTIVOINTI OPISKELIJOIDEN HUOMIOIMINEN KAIKESSA OHJAUSTAIDOT RYHMÄOHJAUSTAIDOT SOSIAALINEN MEDIA OPS:N KOKONAISVALTAINEN YMMÄRTÄMINEN OPETUSSUUNNITELMA MITEN YHDISTÄÄ T&K-TOIMINTA OPETUKSEEN OSAAMISTAVOITTEIDEN AJANTASAINEN TUNTEMUS YLIOPETTAJAN ROOLI TUTKIMUSTYÖN OSAAMINEN Palautteen kerääminen ja hyödyntäminen KEHITTÄMISTOIMINTAOSAAMINEN METODOLOGINEN OSAAMINEN TEORIAN SOVELTAMINEN TIETEELLISEN VIESTINNÄN HALLINTA TIEDONHANKINNAN JA KÄSITTELYN TAIDOT OMAN ALAN T&K-TOIMINNAN TUNTEMUS KÄSITTEIDEN YKSISELITTEINEN MÄÄRITTÄMINEN TEKNOLOGIAOSAAMINEN HALU TEHDÄ TUTKIMUSTA ASENNETTA T&K-TOIMINNAN TÄRKEYDESTÄ UUSI TAPA KIRJOITTAA "TIETEELLISESTI" LIITE 1 Laajennetun ryhmän kokouksessa aivoriihen pohjalta laadittu osaamisjäsennys 73

80 74 LIITE 2 Osaamiskartoituksessa käytetty kysely 1(5) Hyvä ammattikorkeakoulun henkilöstön edustaja, AMKtutka on ammattikorkeakoulujen valtakunnallinen kolmevuotinen kehittämisverkostohanke, jonka tarkoituksena on tuottaa ammattikorkeakoulujen T&K -työhön sekä T&K -työn ja opetuksen integrointiin kehitysimpulsseja ja yhteistä rakennusmateriaalia. Hanke on organisoitu kehittämisrenkaiden pohjalle. Osaamisen vahvistamisen osalta tavoitteena on vahvistaa opettajien, T&K -henkilöstön sekä työelämäkumppaneiden T&K -työn ja opetuksen yhteensovittamiseen liittyvää osaamista. Lisätietoja projektista löydät projektin kotisivuilta Voitko ystävällisesti arvioida T&K-työhön sekä T&K-työn ja opetuksen integrointiin liittyvää osaamistasi vastaamalla oheiseen kyselyyn viimeistään Vastauksiasi käsitellään luottamuksellisesti. AMKtutka -projektin yhteydessä kyselyjen tuloksia käytetään vain kokonaisaineistona valtakunnallisella tasolla ja koulutusaloittain eriteltyinä. Ammattikorkeakouluille toimitaan kyselyn jälkeen koko aineisto, josta on poistettu tieto vastaajan ammattikorkeakoulusta sekä kooste oman ammattikorkeakoulun vastauksista. Kiitos vastauksistasi!

81 Taustatiedot 75 2(5) Ammattikorkeakoulu Koulutusala, jolla pääasiassa työskentelen humanistinen ja kasvatusala kulttuuriala luonnontieteiden ala luonnonvara- ja ympäristöala matkailu-, ravitsemis- ja talousala tekniikan ja liikenteen ala yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala en pysty määrittelemään (esim. työtehtäväni liittyvät moneen alaan) Pääasiallinen tehtäväalueeni ammattikorkeakoulussa opetustehtävät T&K-ja aluekehittämistehtävät T&K-hallinto opetushallintotehtävät T&K-tukipalvelut muut tehtävät, mitkä? Arvioi omaa osaamistasi konkreettisten näyttöjen, kokemuksesi ja saamasi palautteen perusteella mahdollisimman rehellisesti asteikolla = heikko 2= kohtalainen 3= hyvä 4= erinomainen * = en pysty arvioimaan kyseistä osaamisaluetta

82 76 3(5) ASIAKKUUDEN HALLINTAOSAAMINEN Asiakkuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä erityisesti ulkoista asiakkuutta, mutta * joissakin tapauksissa voi olla kyse myös esim. sisäisestä toimeksiannosta. Osaan tunnistaa asiakkaiden tarpeita Osaan suunnitella asiakkaiden tarpeita vastaavia palveluja yhdessä heidän kanssaan Kykenen luomaan luottamuksellisia asiakassuhteita Kykenen rakentamaan organisaatioiden välisiä strategisia kumppanuuksia Osaan tuotteistaa ammattikorkeakoulun palveluja Osaan hinnoitella ammattikorkeakoulun palveluja ja tuotteita Osaan markkinoida ammattikorkeakoulun palveluja ja tuotteita INNOVAATIO- JA KEHITTÄMISOSAAMINEN * Osaan ennakoida oman alani kehityssuuntia Kykenen tehokkaaseen tiedonhankintaan ja tiedon kriittiseen arviointiin Hallitsen tutkimustoiminnan menetelmiä ja osaan soveltaa niitä Kykenen luovaan ideointiin Kykenen ideoiden käytännölliseen konkretisointiin Osaan toteuttaa työelämän kehittämishankkeita Osaan uudistaa ammattikorkeakoulun toimintatapoja työelämän kehittymishaasteita vastaaviksi Osaan toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana omalla alallani OPETUS- JA OHJAUSOSAAMINEN * Osaan hyödyntää T&K-toimintaa oppimisympäristönä Osaan yhteistyössä laatia opetuksen ja T&K-toiminnan integraatiota tukevia opetussuunnitelmia Osaan ohjata opiskelijoiden ammatillista kasvua T&K-toiminnan yhteydessä Osaan soveltaa ammatillisen oppimisen lähtökohtia T&K-toiminnassa Osaan toimia ammattikorkeakoulun T&K-toimijoiden mentorina (ohjaajana) VERKOSTO- JA VIESTINTÄOSAAMINEN * Osaan toimia ammatillisissa verkostoissa Kykenen organisoimaan ammatillisia verkostoja Osaan työstää asioita eri alojen asiantuntijoiden kanssa Hallitsen T&K-toiminnan tulosten julkaisemisen/julkistamisen Osaan käyttää nykyaikaista tieto- ja viestintätekniikkaa T&K-toimintaverkostoissa Osaan edistää T&K-toiminnan tulosten hyödyntämistä Osaan noudattaa eettisiä periaatteita T&K-toiminnassa

83 4(5) 77 KANSAINVÄLISYYSOSAAMINEN * Kykenen toimimaan kansainvälisissä T&K-hankkeissa Minulla on kansainvälisessä vuorovaikutuksessa tarvittava kielitaito Osaan hyödyntää kansainvälisiä rahoitusmahdollisuuksia Ymmärrän globalisaation vaikutuksia omalla alallani/omissa työtehtävissäni PROJEKTI-/HANKEOSAAMINEN * Tunnen oman ammattikorkeakouluni projektitoiminnan periaatteet Hallitsen projektimaisen työtavan Hallitsen projektien suunnitteluun liittyvät asiat Osaan hankkia projektirahoitusta Hallitsen sopimusten tekemisen Kykenen projektien sisäiseen arviointiin Kykenen projektien ulkoiseen arviointiin AMMATILLINEN SISÄLTÖOSAAMINEN * Hallitsen nykyisten työtehtävieni keskeisen tietoperustan Hallitsen työtehtävissä tarvittavat käytännön taidot Tunnen oman alani työelämän keskeiset toimijat ja toimintatavat Mitä muuta haluat sanoa ammattikorkeakoulujen T&K-toiminnassa sekä T&Ktoiminnan ja opetuksen integroinnissa tarvittavasta osaamisesta? Valitse seuraavista roolikuvauksista omaa T&K-osaamistasi parhaiten kuvaava kokonaisuus T&K-toiminnan alueellisen tason osaaja Osaa toteuttaa pienimuotoisia tutkimus- ja kehityshankkeita. Hankkeet ovat tyypillisesti alueellisia kahdenvälisiä yhteistyöprojekteja työelämän organisaatioiden kanssa. Osaan integroida hankkeita ammattikorkeakoulututkintojen opetukseen ja ohjata opinnäytetöitä.

84 T&K-toiminnan kansallisen tason osaaja Osaa toteuttaa ja johtaa organisaatiotason kehittämiseen tähtääviä tutkimus- ja kehittämishankkeita, jotka ovat sovellettavissa kansallisella tasolla yritys- ja työelämässä. Kykenee integroimaan opiskelijoiden oppimista oman työn ja työyhteisöjen kehittämiseen. 78 5(5) T&K-toiminnan kansainvälisen tason osaaja Osaa toteuttaa ja johtaa kansainvälisesti merkittäviä tutkimus- ja kehittämishankkeita. Kykenee luomaan uutta osaamista tuottavia asiantuntijaverkostoja sekä integroimaan hankkeisiin muiden toimijoiden (ammattikorkeakoulun henkilöstö, opiskelijat ja yhteistyökumppanit) osaamista. Minulla ei ole/on erittäin vähän kokemusta T&K toiminnasta Mitä muuta haluat kertoa omasta T&K-osaamisestasi suhteessa em. roolikuvauksiin?

85 79 LIITE 3 Osaamiskartoituksessa käytetty kysely ruotsinkielisenä 1(5) Bästa representant för yrkeshögskolans undervisnings- och/eller FoUpersonal, AMKtutka är yrkeshögskolornas treåriga nationella nätverksprojekt, vars syfte är att få impulser och gemensamma byggstenar för att utveckla yrkeshögskolornas FoU-verksamhet och integreringen av FoU i undervisningen. Projektet är organiserat utgående från utvecklingsgrupper. Syftet med att stärka kompetensen är att öka lärarnas, FoU-personalens och arbetslivskompanjonernas kompetens gällande samordningen av FoUverksamhet och undervisning. Mera information hittar du på projektets hemsida Kan du vänligen utvärdera din kompetens gällande FoU-verksamhet samt din kompetens gällande integrering av FoU-verksamhet och undervisning genom att besvara bifogade enkät senast Enkäten är riktad till yrkeshögskolornas undervisnings- och FoU-personal. Dina svar kommer att behandlas konfidentiellt. Resultatet från enkäterna i AMKtutka-projektet används enbart som ett nationellt helhetsmaterial klassificerat enligt utbildningsområde. Efter sammanställningen av resultatet får yrkeshögskolorna ett sammandrag av den egna yrkeshögskolans svar och av hela materialet där uppgifter om svararens yrkeshögskola har tagits bort. Tack för ditt svar! AMKtutka/Utvecklingsgruppen för stärkande av kompetensen.

86 80 2(5) BAKGRUND Yrkeshögskola Utbildningsområde där jag huvudsakligen är verksam Humanistiska och pedagogiska området Kultur Det naturvetenskapliga området Naturbruk och miljöområdet Turism-, kosthålls- och ekonomibranschen Social-, hälso- och idrottsområdet Teknik och kommunikation Det samhällsvetenskapliga, företagsekonomiska och administrativa området Jag kan inte definiera (t.ex. mina arbetsuppgifter hör till många områden) Mina huvudsakliga arbetsuppgifter vid yrkeshögskolan är: undervisning FoU- och regionalutveckling FoU-administration undervisningsadministration FoU-stödtjänster andra uppgifter, vilka Utvärdera din egen kompetens så ärligt som möjligt utgående från konkreta bevis, erfarenhet och på basen av feedback du har fått. Skalan är = svag 2 = nöjaktig 3 = god 4 = utmärkt * = jag kan inte utvärdera kompetensområdet i fråga

87 81 3(5) KOMPETENS FÖR UPPRÄTTHÅLLANDE AV KUNDFÖRHÅLLANDEN 3 (Med kundförhållande avses i detta sammanhang speciellt externa kundförhållanden, men i vissa fall kan det även vara fråga t.ex. om interna * uppdrag.) Jag kan identifiera kundernas behov Jag kan planera tjänster som motsvarar kundernas behov i samarbete med dem Jag kan skapa förtroendefulla kundrelationer Jag kan skapa strategiska kompanjonskap mellan organisationer Jag kan produktifiera (producera) tjänster inom yrkeshögskolan Jag kan prissätta yrkeshögskolans tjänster och produkter Jag kan marknadsföra yrkeshögskolans tjänster och produkter INNOVATIONS- OCH UTVECKLINGSKOMPETENS * Jag kan förutse utvecklingstrender inom mitt eget område Jag kan effektivt söka information och analysera informationen kritiskt Jag behärskar forskningsmetoder och kan tillämpa dem Jag är kreativ och idéskapande Jag kan konkretisera idéer Jag kan förverkliga utvecklingsprojekt i arbetslivet Jag kan förnya yrkeshögskolans verksamhet så att den motsvarar utmaningarna och utvecklingen i arbetslivet Jag kan fungera som en samhällspåverkare inom mitt eget område UNDERVISNINGS- OCH HANDLEDNINGSKOMPETENS * Jag kan utnyttja FoU-verksamhet som en inlärningsmiljö Jag kan i samarbete göra upp läroplaner som stöder integrationen mellan undervisningen och FoU-verksamheten Jag kan handleda studerandens yrkesmässiga växt i samband med FoUverksamheten Jag kan tillämpa principerna för yrkesinlärning i FoU-verksamheten Jag kan fungera som mentor (handledare) för yrkeshögskolans FoU-aktörer NÄTVERKS- OCH KOMMUNIKATIONSKOMPETENS * Jag kan fungera i professionella nätverk Jag kan organisera professionella nätverk Jag kan bearbeta olika frågeställningar i samarbete med sakkunniga från olika områden Jag behärskar publicering/ presentation av FoU-verksamhetens resultat

88 82 4(5) Jag kan använda modern informations- och kommunikationsteknologi inom FoU-nätverk Jag kan befrämja att FoU-verksamhetens resultat kommer till användning Jag följer etiska principer i FoU-verksamheten INTERNATIONELL KOMPETENS * Jag kan fungera i internationella FoU-projekt Jag har språkkunskap som behövs i internationell kommunikation Jag kan utnyttja internationella finansieringsmöjligheter i FoUverksamheten Jag förstår globaliseringens inverkan på mitt eget område/ på mina egna arbetsuppgifter PROJEKTKOMPETENS * Jag känner till principerna för projektverksamheten vid min egen yrkeshögskola Jag behärskar ett projektbetonat arbetssätt Jag behärskar frågeställningar som sammanhänger med projektplanering Jag kan skaffa projektfinansiering Jag behärskar uppgörandet av avtal Jag behärskar intern projektutvärdering Jag behärskar extern projektutvärdering YRKESMÄSSIG SUBSTANSKOMPETENS * Jag behärskar den centrala kunskapsgrunden i mina arbetsuppgifter Jag behärskar det pratiska kunnandet som jag behöver i mina arbetsuppgifter Jag känner de centrala arbetslivsrepresentanterna och tillvägagångssätten inom mitt eget område Övrigt som du vill framföra gällande FoU-kompetensen som behövs vid yrkeshögskolor?

89 83 5(5) Välj någon av de följande beskrivningarna som bäst beskriver din egen FoU-kompetens som helhet Kunnig inom regional FoU-verksamhet Jag kan genomföra småskaliga forsknings- och utvecklingsprojekt. Projekten är vanligen regionala projekt mellan två parter, ett samarbete med arbetslivsorganisationer. Jag kan integrera projekten i yrkeshögskolans undervisning och handleda lärdomsprov. Kunnig inom nationell FoU-verksamhet Jag kan genomföra och leda forsknings- och utvecklingsprojekt som syftar till en utveckling på organisationsnivå, där resultaten kan tillämpas i företagsvärlden och i arbetslivet på nationell nivå. Jag kan stöda studerandenas inlärning för att utveckla sitt eget arbete och arbetssamfundet. Kunnig inom internationell FoU-verksamhet Jag kan genomföra och leda internationella forsknings- och utvecklingsprojekt. Jag kan skapa nätverk av sakkunniga som producerar ny kunskap samt integrera i projektet andra aktörers (Yrkeshögskolans personal, studerande och samarbetspartners) kunnande. Jag har inte/väldigt liten erfarenhet av FoU-verksamhet. Övrigt som du vill berätta om din egen FoU-kompetens i relation till de ovannämnda rollbeskrivningarna?

90 OPPIMISYMPÄRISTÖT JA MENETELMÄT Maarit Fränti 84 Tässä artikkelissa kuvataan oppimisympäristöt ja menetelmät kehittämisrenkaan työtä ja keskeisiä tuotoksia hankkeen ensimmäisen toimintajakson ajalta. Kehittämisrenkaan tuotoksia ovat benchmarkingraporttien kehittämisehdotuksista poimitut kehittämisnäkökulmat ja haasteet, joilla katsotaan olevan yleistä ja laajempaa käyttöä t&k-toimintaa ja oppimista yhteen sovitettaessa oppimisympäristöjä ja.menetelmiä kehittämällä. JOHDANTO Oppimisympäristöt ja -menetelmät kehittämisrenkaan tavoitteena on edistää oppimisympäristöjen ja -menetelmien kehittymistä siten, että ne tukevat T&K työn ja opetuksen yhteensovittamista. Kehittämisrenkaan työskentely alkoi ydinryhmätyöskentelynä Mikkelissä maaliskuussa 2007 tavoitteiden tarkennuksella. Kehittämisrenkaan viiden hengen ydinryhmän lisäksi kehittämisrenkaalle oli nimetty 12 hengen työryhmä. Kehittämisrenkaassa oli edustettuna 17 ammattikorkeakoulua ja Samok. Jo toisessa tapaamisessa ydinryhmä ja työryhmä sulautuivat yhdeksi kehittämisrenkaaksi ja aktiivisesti työskentelyyn on osallistunut puheenjohtajan lisäksi kahdeksan eri ammattikorkeakoulun edustajaa. Mukana työskentelyssä ovat olleet Eeva-Liisa Frilander-Paavilainen, Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta, Maritta Ahtola, Lahden ammattikorkeakoulusta, Sinikka Seppänen, Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta, Taru Potinkara Mikkelin ammattikorkeakoulusta, Matti Väänänen Hämeen ammattikorkeakoulusta, Elisa Mäkinen Stadiasta, Sirpa Lassila Haaga-Heliasta ja Eeva Hara- Lindström EVTEK-ammattikorkeakoulusta. Anneli Jaroma Mikkelin ammattikorkeakoulusta on myös aktiivisesti osallistunut kehittämisrenkaan työseminaareihin ja bencmarking toimintaan. Lisäksi Haaga-Heliassa marraskuussa 2007 pidetyn AMK-opettajat työelämän kehittämishankkeiden ohjaajina seminaarin yhteydessä pidettyyn työseminaariin osallistui joukko muita seminaarin osallistujia.

91 85 Ensimmäisessä ydinryhmän tapaamisessa ja vastaavassa koko kehittämisrenkaan tapaamisessa todettiin että kehittämisrenkaan tehtäväksianto vastaa hyvin ammattikorkeakulujen ajankohtaisia kehittämissuuntia. Kaikissa niissä ammattikorkeakouluissa, joiden edustajat olivat tapaamisissa, oli viimeisien vuosien aikana tehty kehittämistyötä asetetun tavoitteen suunnassa. Kehittämisrenkaan työskentelyn tavoitteiksi ensimmäisellä toimintakaudella määritettiin seuraavaa: ammattikorkeakouluissa olemassa oleviin t&k-toimintaa ja opetusta yhdistäviin oppimisympäristö ja menetelmäratkaisuihin tutustuminen olemassa olevan kehittämistyön näkyväksi tekeminen toiminnan vaikuttavuuden näkyväksi tekeminen Työskentelymenetelmäksi valittiin benchmarking. Tavoitteeksi asetettiin kymmenen kohdetta, joissa on tehty merkittävää kehittämistyötä kehittämisrenkaan tavoitteen suunnassa. Näistä toteutui yhdeksän kohdetta. Kehittämistyössä edettiin työseminaareissa seuraavasti: Tavoitteiden täsmentäminen, työmenetelmien määrittäminen Bencmarking- kohteiden ja -kriteerien määrittäminen Valittujen kohteiden ja kriteerien arviointi, työskentelystä sopiminen Benchmarking raportointi Benchmarkingin tulokset ja julkaisusta sopiminen Julkaisun valmistelu OPPIMISYMPÄRISTÖJEN JA MENETELMIEN TARKASTELU Ammattikorkeakoululainsäädännön muutos 2003 määritteli ammattikorkeakoulut osaksi korkeakoululaitosta ja samalla määritteli niiden tehtävät entistä selkeämmin. Opetustehtävän rinnalle nousi painokkaasti näkymään myös aluekehitys- sekä t&k-tehtävä. Asetus ammattikorkeakouluista määrittää, että

92 86 ammattikorkeakoulujen tehtävä (2003/351, 4 ) on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimuksen ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista kasvua ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus ja kehitystyötä. Ammattikorkeakoulut antavat ja kehittävät aikuiskoulutusta työelämäosaamisen ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi. Uusi tehtävänmääritys sai ammattikorkeakoulut pohtimaan rooliaan ja toimintaansa sekä mahdollisuuksiaan täyttää asetuksen asettamia vaatimuksia. Uusi tehtävänasetus vaati uusia toimintatapoja. Vuonna 2006 OPM liitti tulosohjauksen mittaristoon t&k-pohjaiset opintopisteet, eli ammattikorkeakouluja velvoitettiin ilmoittamaan miten paljon sen antamasta opetuksesta tapahtuu t&k-toiminnan piirissä. Työelämä ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuva korkeakouluopetus tarkoittaa vahvaa ammattikorkeakoulun ja työelämän välistä kanssakäymistä. Ammattikorkeakouluopinnoissa tapahtuva työelämän kehittämisen vaatimuksista lähtevä soveltava tutkimus ja sen tulosten soveltaminen työelämässä aikaansaa uutta osaamista ja aluekehitystä ja samalla toteuttaa ammattikorkeakouluille annettua kolmea tehtävää. Asetuksen tavoitteeksi asettama asiantuntijuus on monimutkainen ilmiö, jonka rakentuminen koulutuksessa on moniulotteinen oppimisprosessi. Asiantuntijuudessa tavoitellaan sellaista osaamista, joka kantaa tulevaisuuteen ja tulevaisuudessa. Kirjonen (1997, 41-42) pohtii tiedon tuottamista Gibbonsin ym. esittämän teorian valossa (1994, 1-3). Tämä teoria erottelee kaksi eri tyyppiä, moodia tuottaa tietoa. Ensimmäinen perustuu luonnontieteellisin menetelmin hankittuihin havaintoihin, joita tuottaa pelkästään akateemisesti koulutettu henkilöstö. Jälkimmäinen viittaa toisenlaiseen tietoon, joka on heterogeenisempaa, väliaikaisempaa sekä sosiaalisesti relevanttia ja refleksiivistä, minkä lisäksi se on usein paikallisesti kontekstoitunutta. Kirjoittajat puhu-

93 87 vat tässä sosiaalisesti jaetusta tiedosta, joka ylittää tieteiden rajat neljän eri näkökulman kautta: sovellustarpeesta kehittää omat teoreettiset ja metodiset rakenteet, saada aikaan keskustelu prosessiin osallistuvien kanssa ja tarjota mahdollisuus soveltaa tietoa ilman tieteen alan asettamia rajoituksia. Kirjonen (1997, 42) toteaa myös, että kehityskulku on suosinut jälkimmäisen moodin mukaisen tiedon tuottamista yhteiskunnassa. Organisaatiot ovat tänään kiinnostuneita uutta tietoa hallitsevista asiantuntijoista. Valistuneella tavalla erikoistunut ja uusiutumiskykyinen henkilöstöpääoma näyttäisi kiinnostavan uudenaikaisia yrityksiä. Pyrkimys yhteistyöhön ja kommunikaatioon on syrjäyttämässä perinteisen tiukan kilpailullisuuden uuden tiedon etsimisessä. Työelämän muutoksen nopeus ja tieteellisen tiedon nopea lisääntyminen ja kyseenalaistuminen ovat muodostuneet koulutuksen kannalta merkittäväksi kysymykseksi. Muutos on tuonut haasteen maailmankuvien joustavuudelle, jotta koulutuksessa ei opittaisi tiedon erillisiä saarekkeita, joilla ei ole käyttöä käytännön konteksteissa. Uuden tiedon mielekäs käyttö vaatii integroimista riittävän laajaan kontekstiin, jotta tietoa ei vain osata toistaa, vaan myös ymmärtää. Koulutuksen on tuotettava oppimisen osaamisen taito. Tavoitteena on silloin sellaisten toimintamallien omaksuminen, jotka edesauttavat selviytymistä uusissa tilanteissa ja antavat valmiuden kohdata uusia haasteita ja lähestyä ongelmia yhä uusista suunnista. (Rauste-von Wright, von Wright & Soini 2003, ) Oppimisen tavoitteiden ja oppimiskäsitysten muuttuessa on huomio kiinnittynyt oppimisympäristöjen kehittämiseen uutta ajattelua vastaaviksi. Kognitiiviskonstruktivistinen ajattelu on suosinut oppimisympäristöjä, joissa oppimisprosessien strukturoimisesta on pyritty siirtymään sellaisten tilanteiden ja välineiden tarjoamiseen, jotka auttavat oppijaa hyödyntämään omia ajattelun resurssejaan.(häkkinen 1997, 196.) Ruohotie (2005, 7) kuvaa asiantuntijan ammatillista kompetenssia yksilön kapasiteettina, todellisena kyvykkyytenä, joka koostuu ammattispesifistä tietämyksestä ja ammattispesifeistä taidoista. Asiantuntijuudessa on keskeistä jonkin alueen ammatillinen hallinta teoreettiseen tietoon nojautuen sekä se, että myös ympäröivä yhteiskunta pitää ryhmän ammatillista erikoistumista kysei-

94 88 seen ongelmakenttään nähden relevanttina (Berger & Luckman 1991, ). Schön (1987, 25-33) puolestaan määrittää asiantuntijuuden ytimeksi teoreettisen tiedon ja soveltamisen kohteen välisen vuorovaikutuksen. Tiedon soveltaminen on silloin asiantuntijuuteen liittyvä taito, joka opitaan tekemällä ja kun taas asiantuntijuuteen liittyvä tieto kehittyy reflektion kautta. Tynjälän (2004) tarkastelee asiantuntijuuden muodostumista tiedonluomisen näkökulman kautta, joka on eräänlainen lähestymistapa, jossa yhdistyvät tiedonhankinnan (kognitiivinen näkökulma) ja osallistumisen (sosiaalinen näkökulma) elementit, mutta näiden lisäksi asiantuntijuus pitää sisällään uutta luovan elementin, joka mahdollistaa osaavan ja tilanteenmukaisen toiminnan tällaisessa uudistuvassa toimintaperustassa. Tämä liittää asiantuntijuuden kehittymisen tulevaisuuteen ja asiantuntija pystyy toimimaan joustavasti ja intuitiivisesti uusissa ja yllättävissäkin tilanteissa. (Tynjälä 2004, ) Monet ammattikorkeakouluista ovat todenneet että luokkatyyppiset oppimisympäristöt ja koulumaiset toimintatavat eivät tue tavoitteeksi asetettua tulevaisuuden asiantuntijuuden muodostumista, eivätkä mahdollista ammattikorkeakoululle asetettujen tehtävien toteuttamista ammattikorkeakoulun arjessa. Oppimisympäristöjen kehittäminen on muodostanut kehyksen, jonka varassa perinteiseen opetuskäytänteisiin pohjautuviin toimintatapoihin on pyritty vaikuttamaan. Uutta luovien prosessien syntyminen helpottuu rakenteissa, joissa on tilaa vapaamuotoiselle luovuudelle, innovatiivisuudelle ja eri toimijoiden sisäisen motivaation kohteina olevien asioiden edistämiselle. Tällöin eri tahojen oma sisäinen motivaatio edistää ja sitouttaa oppimista ja t&ktoimintaa. Oppimisympäristö on yleisesti määriteltynä paikka, tila, yhteisö tai toimintakäytäntö, jonka tarkoituksena on edistää oppimista. Termi on syntynyt kuvaamaan perinteisestä opettajajohtoisesta poikkeavia opiskelukäytäntöjä. Mannisen mukaan (2000, 29-30) oppimisympäristö eroaa perinteisestä luokkaympäristöopetuksesta siten, että oppimisympäristössä:

95 89 korostuu oppijan oma aktiivisuus ja itseohjattu opiskelu opiskelu tapahtuu ainakin osittain joko simuloidussa tai todellisessa reaalimaailman tilanteessa opiskelijoilla on mahdollisuus olla suoraan vuorovaikutuksessa opittavan asian kanssa opetuksen suunnittelussa korostuu ongelmakeskeisyys oppiainekeskeisyyden sijaan opiskelu on kokonaisvaltainen ja pitkähkö prosessi lyhytkestoisten oppituntien sijaan opiskelijan tukena on tukihenkilöitä ja asiantuntijoita opettajan rooli muuttuu tiedon jakajasta organisoijaksi ja tukihenkilöksi. Oppimisympäristöjen kehittyminen on kiinnittynyt oppimisen tavoitteiden ja oppimiskäsitysten muuttumiseen. Kognitiivis konstruktivistinen ajattelu on suosinut oppimisympäristöjä, joissa oppimisprosessien strukturoimisesta on pyritty siirtymään sellaisten tilanteiden ja välineiden tarjoamiseen, jotka auttavat oppijaa hyödyntämään omia ajattelun resurssejaan. (Häkkinen 1997, 196.) Uudistuvat tieto- ja oppimiskäsitykset ovat pohjana uusille oppimisympäristöille. Näitä oppimisympäristöjä kutsutaan usein avoimiksi oppimisympäristöiksi. Tämä käsite on kuitenkin kovin tulkinnallinen. Helakorpi ja Olkinuora (1997, 93-94) määrittelevät avoimen oppimisympäristön tunnusmerkeiksi mm. seuraavia asioita: oppiminen tapahtuu oppimistehtaassa (kognitiivisessa työpajassa), joka on vastakohta opetustehtaalle. oppiminen tapahtuu siinä kontekstissa (toimintaympäristössä), joka osoittaa, kuinka tietämystä ja taitoja sovelletaan jokapäiväisessä elämässä. Oppiminen on kokonaisvaltaista ja kokemuksellista. uudet tiedot ja taidot hankitaan aktiivisesti ongelmanratkaisu- ja toimintatehtävien avulla (oppimistehtävät) oppiminen on prosessi, jonka tuloksia ei tarkastella pelkästään lopputuloksesta.

96 90 oppimisen assosiatiivista yhdistelyä eli uutta tietoa yhdistetään aiemmin opittuun luovan ajattelun ja kriittisen pohdiskelun avulla. opiskelu on sekä yksilöllistä että ryhmätoimintaa yhteistyötaidot ovat olennainen osa oppimistavoitteita. opiskelussa käytetään hyväksi kaikkia mahdollisia tiedonlähteitä ja välineitä (mm. sähköposti, tietokannat, teleopetus, oppimisympäristöt, tutkijayhteisötuotteet). opiskelu on itseohjautuvaa, jossa opettajan roolina on toimia ohjaajana ja tukijana oppimisen kontrolli on oppijalla. Teoksessa Tutkiva oppiminen integratiivisissa oppimisympäristöissä Fränti ja Pirinen (2005, 17-18) tuovat oppimisympäristöjen kehittämisen käsitteeksi integratiivisen oppimisympäristön. Integratiivinen oppimisympäristö mahdollistaa oppimisen, aluekehityksen ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan integroimisen toisiinsa. Se on tila uuden osaamisen kehittämiseen, kohtaamiseen, tiedon tihkumiseen ja osaamisen jakamiseen. Se edustaa asiantuntijakulttuuria, kerää verkostoja ympärilleen ja on fyysinen ja henkinen luoden motiivia ja innostusta. Se muuttaa syklisen hankeperustaisen kehittämisen osaksi toimintaprosessia ja mahdollistaa siten osaamisen kehittämisen jatkuvuuden ja osaamisen kasautumisen. Integratiivisissa oppimisympäristöissä tuodaan reaalimaailman kompleksisuus osaamisen kehittämisen kohteeksi. Integratiiviset oppimisympäristöt mahdollistavat opiskelijoille, henkilöstölle ja työelämäkumppaneille yhteisiä oppimisen ja tutkimisen prosessin fyysisiä, sosiaalisia ja mentaalisia tiloja ja tilanteita, jotka toimivat aluetta ja korkeakoulua yhdistävinä toimintarakenteina, innovaatioalustoina. Integratiivisten oppimisympäristöjen verkko tuottaa tiedon ja toiminnan rikastavan yhteisön (community of knowledge and practice). Innovaatiotutkijat painottavat ihmisten ja heidän innostuksensa (spirit, flow) merkitystä innovaatiotoiminnassa. Yksilöt ja heidän välinen vuorovaikutus luovat innovaatioita. Rikastavalla yhteisöllä tarkoitetaan niitä vuorovaikutussuhteita, jotka kiinnittävät innovatiivisia yksilöitä toisiinsa ja alueeseen. Kyseessä voivat olla esim. tiedon, tuo-

97 tannon ja käyttäjien vuorovaikutteiset toimijayhteisöt, joiden luonnollinen toimintaympäristö on ammattikorkeakoulu. (Fränti & Pirinen 2005, ) 91 Oppimisympäristön vaikuttavuutta voidaan tarkastella sen asemana arvoketjussa. Oppimisympäristö voi saada monta roolia kehittämisverkostossa toimien oppimiskeskeisen oppimisympäristön sijaan kehittämiskeskeisenä kehittämisympäristönä tai -alustana. Jos kehittämistoimintaa ohjaa ja jäsentää klusterikehitys, jonka luonnollisena seurauksena syntyy oppimista, on perusteltua puhua oppimisympäristön sijaan innovaatioympäristöstä. Tämä merkitsee vahvaa autenttisuutta, toimintaa jaetun asiantuntijuuden yhteisönä ja kykyä proaktiivisen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kautta tuottaa uutta osaamista. (Fränti & Pirinen 2006, 46.) Kehitettäessä ammattikorkeakoulun toimintaa osaamisen tuottajana, ei pedagogisissakaan ratkaisuissa voida pidättäytyä tarkastelemaan toimintaa vain pedagogisen tehtävän näkökulmasta. Kun tarkastelunäkökulma laajennetaan aluekehitystehtävään ja tutkimus- ja kehittämistehtävän liikutaan innovaatioiden tuottamisen alueella. Toimintaympäristön ja oppimisen tavoitteiden muuttuessa on huomio kiinnittynyt myös uusiin oppimismenetelmiin. Jotta vaikuttavuutta voidaan saada aikaan uusissa oppimisympäristöissä, tarvitaan myös uusia menetelmiä. Monet ammattikorkeakoulut ovatkin lähteneet soveltamaan oppimisprosesseissaan oppimismenetelmiä, joiden tavoitteena on tuottaa uutta osaamista. Usein nämä pohjautuvat ongelmakeskeiseen tai tutkivaan oppimiseen ja niiden sovelluksiin. Kauppi (1996, 8-9) kuvailee uusintavan (reproduktive) oppimisen vastakohtana uudistavalle (transfomative) oppimiselle. Hän painottaa, että työelämän rutinoituneet käytännöt vaativat uusintavaa oppimista, olemassa oleviin käytäntöihin sosiaalistumista. Kun taas nopeasti muuttuvat ja kehittyvät käytännöt vaativat uudistavaa oppimista, joka suuntautuu uusien ajattelu- ja toimintamallien tuottamiseen käytäntöjen kehittämiseksi. Kauppi jatkaa, että uudistava oppiminen käytännön tilanteissa edellyttää ympäristön koko monimutkaisuuden hahmottamista, mitä tapahtuu ja miksi. Hän painottaa erityisesti

98 92 dynaamisen monimutkaisuuden käsitettä. Dynaaminen monimutkaisuuden hahmottaminen on ilmiöiden taustalla olevien periaatteiden, prosessien ja vaikutusten hahmottamista ja ymmärtämistä. Ongelmakeskeinen oppiminen (engl. Problem Based Learning) pohjautuu ajatukselle oppimisen tilannesidonnaisuudesta. Sen mukaan opittavalle sisällölle saavutetaan parempi käyttöarvo, mikäli oppiminen tapahtuu aitoja tosielämän ongelmia ratkomalla aiheen pelkän teoreettisen käsittelyn sijaan. Ongelmakeskeisellä oppimisella on myös todettu olevan toivottavia vaikutuksia opittavan asian ymmärtämiseen, opiskeltavan sisällön liittämiseen aiempiin tietorakenteisiin, itsesäätelyyn, ongelmanratkaisutaitojen kehittymiseen, oman oppimisen suunnitteluun sekä oppimiseen liittyviin asenteisiin (ks. Capon & Kuhn, 2004). Hakkarainen ym. (2004, 17-20) ovat hahmottaneet tutkivan oppimisen luonnetta, jolla he tarkoittavat sellaista tiedollista toimijuutta ja siihen liittyvien tiedonkäsittelytaitojen kehittämistä, jota selviytyminen tulevaisuuden yhteiskunnassa vaatii. Heidän mukaansa oppiminen on tutkimusprosessi, joka ei perusluonteeltaan poikkea eri alojen asiantuntijoiden tutkimusprosessista. Tutkimustyö ei ole vain älyllistä puuhastelua, vaan määrätietoista työskentelyä yhteisön kohtaamien teoreettisten ja käytännöllisten ongelmien ratkaisemiseksi. Hakkarainen ym. (2004, 19-20) erottavat perinteisten oppimisnäkemysten sijasta oppimisen tiedonhankintavertauskuvan, oppimisen osallistumisvertauskuvan sekä oppimisen tiedonluomisen vertauskuvan. Tiedonrakentamisen teorian ajatuksena on oppimisyhteisön toiminnan organisoiminen tällaisen tietoa luovan yhteisön mukaiseksi, jossa toiminnan kohteena on uusien ajatusten ja ideoiden tietoinen luominen. Hakkarainen ym. (2004, 296, 17) painottavat, että tutkivan oppimisen malli voidaan katsoa olevan silta, jota pitkin oppimiskäytäntöjä voidaan muuttaa lähemmäksi tiedonluomiseen suuntautunutta innovatiivista yhteisöä. Oppimisympäristöstä voidaan kehittää ihmisen älykästä toimintaa tukeva rakenne eli muodostaa tutkivaa oppimista tukeva sosiaalinen infrastruktuuri. Olemas-

99 sa olevia opetus-käytäntöjä tutkimalla voidaan siten löytää uusia pedagogisia toimintamalleja, joilla voidaan tukea opiskelijan asiantuntijuuden syntymistä. 93 Oppimisen, oppimisympäristöjen ja opettamisen kehittyessä toiminnan viitekehys työympäristössä muuttuu. Kun toiminnan tavoitteena on virheettömän ja laadukkaan opetustarjonnan varmistamisen lisäksi luoda ja kehittää uutta, toimintatapoihin ja henkeen kohdistuu uusia vaatimuksia. Hakkaraisen ym. (2004, 287) mukaan tutkimuksellisen oppimiskulttuurin edellytyksenä on, että oppimisprosessin lähtökohdaksi asetetaan rohkeasti aitoja uuteen ymmärrykseen ja ilmiöiden selittämiseen tähtääviä kysymyksiä. Tämä asettaa opettajalle uusia vaatimuksia, koska hän ei enää voi rajata keskustelua vain niihin ilmiöihin, jotka hän jo entuudestaan tuntee. Tällaiset oppimistilanteet eivät ole oppimisprosesseja ainoastaan opiskelijoille, vaan myös opettajille. OPPIMISYMPÄRISTÖJEN JA MENETELMIEN BENCHMARKING A. Kohteet Benchmarkingkohteet valittiin kehittämisrenkaan jäsenten esityksestä. Kohteet olivat hyvin erilaisia ja kuvasivat siten kehittämisrenkaan tavoitteen laajuutta ja moninaisuutta. Benchmarkingkäynnit toteutettiin lokakuussa 2007 maaliskuussa Benchmarkingkohteet on kuvattu seuraavassa lyhyesti. Palvelu- ja tuotekehitysohjelma PractiCo, Pirkanmaan ammattikorkeakoulu Palvelu- ja tuotekehitysosaamisen kehittämisohjelma PractiCo:n strategiasuunnitelmassa osaamisen kehittämistä ja soveltamista tarkastellaan uudenlaisena asiantuntijuutena. Strategiassa todetaan, että tulevaisuuteen tähtäävässä uudenlaisessa asiantuntijuudessa keskeistä on yhteisöllisyys ja yhteisöllinen oppiminen, monien erilaisten tietolähteiden yhdistämiskyky, dynaaminen uusiutuminen, käytännön toimintaa tutkiva- ja luova työote, kumppanuudet sekä yhteys asiakkaisiin. PractiCon avainkäsitteiksi on valittu käytännönläheinen kehittämiskumppanuus (practical companion). Kehittämisen

100 94 lähestymistapa on substanssin sijaan tutkimuksellisuutta ja tuotteistamista korostava. Kumppanuudella ohjelmassa tarkoitetaan yhteistyötä, joka edistää tiedon ja osaamisen jakamista ja mahdollistaa siten lisäarvon luomisen kaikille osapuolille. Käytännönläheistä kehittämiskumppanuutta toteutetaan PractiCossa kaikessa toiminnassa sekä sisäisellä että ulkoisella tasolla. Oman organisaation sisäisessä kumppanuudessa ytimen muodostavat tutkintoon johtavan koulutuksen klusterit ja tutkimus- ja kehitystyön tavoitteita linjaavat osaamisen kehittämisohjelmat henkilöstöineen. Organisaatioiden välistä kumppanuutta tarkastellaan koko ammattikorkeakoulun kehitystehtävän mukaisesti työelämäyhteyksien, esimerkiksi yritysten, kuntien, kuntayhtymien, seutuyhteistyön ja kolmannen sektorin näkökulmasta sekä alueellisella ja kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Ulkoisella tasolla kumppanuus liitetään ensisijaisesti organisaatiotason toimijoihin. Asiakkailla tarkoitetaan vastaavasti yksittäisiä henkilöitä, niin sanottuja palvelujen loppukäyttäjiä. Ikäihmisten kuntoutumista tukevat hoito- ja toimintaympäristöt (IKU), Stadia Ikäihmisten kuntoutumista tukevat hoito- ja toimintaympäristöt (IKU) on yksi osahanke Helsingin kaupungin Innovatiivinen kaupunki ohjelmaan kuuluvaa Ikääntyvät kaupunkilaiset 2020 (IK 2020) hankeklusteria. IKU hanke on kolmivuotinen ( ). Koko IKU-hankkeen tarkoituksena on arvioida ja kehittää käyttäjälähtöisesti ikäihmisten kuntoutumista ja omatoimista selviytymistä sekä hoitohenkilökunnan työkykyä tukevat asuin-, hoito- ja toimintaympäristöt. IKU hanketoiminta tapahtuu usean eri toimintajärjestelmän rajapinnoilla. Toimijatahoja ovat Stadia ja tällä hetkellä sen yhdeksän eri koulutusohjelmaa (fysioterapian, toimintaterapian, jalkaterapian, sosiaalialan, vanhustyön, hoitotyön, optometrian ja YAMKn terveyden edistämisen koulutusohjelmat ), Teknillinen korkeakoulu Sotera ja Helsingin kaupungin sosiaaliviraston alai-

101 suuteen kuuluvat kaksi vanhustenkeskusta ja niissä yhteensä 5 osastoa, yksi lyhytaikaisen hoidon yksikkö ja 4 päivätoimintayksikköä. 95 IKU Stadia hankkeen toiminnassa yhdistyvät työelämätahon toiminta, oppimistoiminta ja t&k- toiminta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhteistä toiminnan kohdetta määrittää hankkeen tutkimuksen kohteena oleva ilmiö. Työelämän todellisuus ja autenttisuus määrittävät t&k- toimintaa ja oppimistoimintaa. Oppimistoiminnassa on kyse paitsi opiskelijoiden kehittymisestä ammatilliseen asiantuntijuuteen, niin myös työelämätahon ja opettajien oppimisesta. INTO -Integratiiviset oppimisympäristöt, Mikkelin ammattikorkeakoulu Mikkelin ammattikorkeakoulun Integratiiviset oppimisympäristöt hankkeen lähtökohtana on ammattikorkeakoulun hengen mukainen tavoite integroida t&k-toiminta tiiviisti opetukseen ja hyödyntää erilaisia projekteja opiskelijoiden oppimisympäristönä. Keskeisenä kehittämiskohteena on ammattikorkeakoulun sisäisten pedagogisten toimintatapojen kehittäminen työelämäläheisissä oppimisympäristöissä tapahtuvan oppimisen suuntaan. Opettajuuden näkökulmasta INTO-hankkeen tehtävänä on tarjota tukea ja koulutusta uudenlaiselle opettajuudelle. Vastaavasti työelämän näkökulmasta voidaan hankkeen keskeiseksi tehtäväksi hankesuunnitelman mukaisesti määrittää koulutuksen ja työelämän välisten rajapintojen hyödyntäminen molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla. Opiskelijan kannalta tavoitteena on asiantuntijuuteen kasvaminen siten, että opiskelija sisäistää mallin tutkivasta, kehittävästä työotteesta osaksi omaa ammatillista toimintaansa. Hanke on toteutettu kaksivaiheisena. Ensimmäisessä vaiheessa siihen osallistui viisi koulutusohjelmaa. Näissä kaikissa pilottihankkeessa keskeisiksi pedagogisiksi suuntaviivoiksi sovittiin että oppiminen perustuu työelämästä nouseviin aitoihin kehittämishaasteisiin, joihin vastataan oppilaitoksen ja työelämän toimijoiden yhteistyönä; oppimiskump-

102 96 panuutena, oppimisella on kohde ja oppiminen tähtää aina uuden tiedon / toimintamallin tuottamiseen. Oppimisympäristöinä toimivat edellä mainittujen kehittämishaasteiden ympärille rakentuvat verkostot, jotka on organisoitu esimerkiksi t&k-hankkeiksi, palvelutoiminnaksi, yritys-, työelämä- tai oppilaitosyhteistyöksi. Hankkeen ensimmäisen vaiheen aikana määritettiin integratiivisen oppimisympäristön kriteerit ja tarkasteltiin viiden eri alan pilotin avulla kriittisiä menestystekijöitä liittyen integratiivisissa oppimisympäristöissä tapahtuvaan oppimiseen. Hankkeen toinen vaihe toteutettiin vuoden 2007 aikana ensimmäisen vaiheen hengessä, joskin mukana olevat yksittäiset projektit saattoivat vaihdella. Tavoitteeksi asetettiin kehittää 7 monialaista oppimisympäristöä. Vuonna 2008 INTO-integratiiviset oppimisympäristöt hanke liitetään osaksi laajempaa Kasarmin Kampuksen kehittämishanketta, ikään kuin pohjaksi pedagogisen strategian kehittämistyölle. KP-Lab-hanke, Knowledge Practices Laboratory innovatiiviseen oppimiseen ( ), EVTEK EVTEK-ammattikorkeakoulun vuonna 2006 aloittaman KP-Lab - Knowledge Practices Laboratory projektin päämääränä on luoda sellainen oppimisjärjestelmä, joka mahdollistaa innovatiivisten tiedon jakamisen, luomisen ja työstämisen sekä koulutuksessa että työpaikoilla. KP-labin tavoitteena on kehittää teorioita, työkaluja ja käytännön pedagogisia toimintamalleja, jotka parantavat tietoista uuden tiedon kehittämistä ja luomista sekä tietokäytäntöjen muuttumista. Yhteisöllisten teknologioiden kehittämisen tärkein menetelmä on tutkijoiden, tekniikan kehittäjien ja käyttäjien yhteistoiminnallinen prosessi. Hankkeen toiminnan pääperiaatteita ovat:

103 97 organisoidaan yhteisöllisiä tietorakenteita edistävää toimintaa. toteutetaan symmetristä tiedon kehittämistä autenttisissa toimintaympäristöissä. tavoitellaan tarkoituksellista tiedon käytäntöjen muuntamista. edistetään työkalujen, sosiaalisten käytäntöjen sekä toimijoiden yhteistoiminnallista kehittymistä. KP-Labiin sisältyy suunnittelukokeiluja sekä tutkimuksia koulutusinstituutioissa ja ammatillisissa organisaatioissa. Tekniset ratkaisut perustuvat sellaisten uusien menetelmien käyttöön ja kehittämiseen, kuten semanttinen web, Web 2.0 sovellukset, reaaliaikainen multimediakommunikaatio, langattomien välineiden käyttö. Peruslähtökohtana on pääosin avoimen koodin teknologia. Projektin ensimmäiset kolme vuotta ovat tutkimuksen ja kehittämisen vaiheita. Kaksi viimeistä vuotta ovat kehitetyn uuden osaamisen ja teknologioiden levittämisen ja hyödyntämisen vaihetta. Kyseessä on monikansallinen viisi vuotta kestävä EU:n 6. t&k-puiteohjelman hanke. Hankkeessa on mukana 22 partneria 14 maasta. EVTEKin rooli projektissa on tehdä ohjelmistokehitystä uusimpia teknologioita hyödyntäen, toteuttaa sovellusten käytettävyyssuunnittelua ja testausta sekä suunnitella ja toteuttaa pedagogisen kehittämisen kenttäkokeita. AutoMaint, Hämeen ammattikorkeakoulu Hämeen ammattikorkeakoulun Valkeakosken yksikössä toimiva AutoMaint tarjoaa yrityksille tutkimus- ja kehityspalveluja automaation, käynnissäpidon ja teollisuuden palveluliiketoiminnan saralla. Yksikön tavoitteena on toteuttaa ammattikorkeakoulun aluevaikutustehtävää yrityslähtöisten kehityshankkeiden kautta. Ammattikorkeakoulun kehittämisessä toiminnalla on muitakin tavoitteita. T&K-toiminnassa luodaan uuttaa tietoa, jonka avulla oppisisältöjä voidaan kehittää. AutoMaint on myös vahvasti mukana tutkintoon johtavan koulutuksen toteuttamisessa tarjoten opintokokonaisuuksia koulutusohjelmien tarpeisiin. Tutkimusyksikkö tarjoaa vuosittain lukuisia työpaikkoja ja pro-

104 98 jektitöitä niin koti- kuin ulkomaisille insinööri- ja tradenomiopiskelijoille. Yksiköllä onkin systemaattinen tapa kasvattaa rekrytoiduista opiskelijoista oman alansa asiantuntijoita tehostaen opiskelijoiden ammatillista kasvua tarjoten opiskelijoille työpaikan, jossa opiskelu ja työskentely yhdistyvät työelämälähtöisissä projekteissa. Toiminnan kautta on kehittynyt uudenlainen malli ammattikorkeakoulun t&k-toiminnan toteuttamiseen, jossa toimijoina erilaisissa rooleissa ovat niin opiskelijat kuin opettajat. T&K-koordinaattorikäytäntö, liiketalouden ja matkailun ala, Satakunnan ammattikorkeakoulu Satakunnanan ammattikorkeakoulun (SAMK) t&k-koordinaattoritoiminta on tavoitteellista työtä koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämistoiminnan integroimiseksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Satakunnan ammattikorkeakoulu ja toimiala ovat samalla saaneet kasvot yrityksiin ja yhteisöihin päin. T&kkoordinaattorit hoitavat yritysten kanssa käytävät neuvottelut, laativat sopimukset, tekevät tarvittavat opiskelijarekrytoinnit ja projektoivat palvelut toteutettaviksi henkilökunnan ohjauksessa. Palvelut toteutetaan opintojaksototeutuksina, erillisinä projektiopintoina, opinnäytetöinä ja harjoitteluina. Toiminta tapahtui neljän t&k-koordinaattorin kautta maakunnan neljässä kaupungissa, Porissa, Raumalla, Huittisissa ja Kankaanpäässä. T&kkoordinaattorit ovat lehtoreita eli opetushenkilökuntaa, joiden työpanos muodostuu vähintään puoleksi yritysyhteistyöprosessin hoitamisesta. He voivat myös opettaa (perinteisessä mielessä) ja toimia projektipäälliköinä T&k-koordinaattoritoiminta palvelee aluekehitystä, opetusta ja oppimista. Koordinaattorit luovat yhteistoimintaa maakunnan yrityksiin, kehittämisyhtiöihin ja muihin tutkimuslaitoksiin. Toiminnan tavoitteena on luoda verkosto, joka tarjoaa ammattikorkeakoululle yhteistyöprojekteja. Koordinaattorit myös projektoivat ja hallinnoivat yhteistyöprojekteja.

105 Leppävaaran Laurea, Palveluliiketoiminnan oppimisympäristö, Laureaammattikorkeakoulu 99 Leppävaaran Laurean palveluliiketoiminnan oppimisympäristöt muodostavat kehyksen, jonka varassa perinteiseen opetuskäytänteeseen pohjautuvia toimintatapoja pyritään murtaa hallitusti. Laurealainen Learning by Developing ajattelu on tuottanut uudenlaisia oppimisympäristöjä, joissa luodaan olosuhteet korkeatasoisen tietämisen ja osaamisen syntymiseen. Taustalla on innovaatiotutkijoiden havainto, että uutta luodaan tehokkaimmin epävirallisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. On luotava rakenteita, joissa luovuuden vaatimalle vapaamuotoiselle vuorovaikutukselle on aikaa. Käytännön sovelluksia uudenlaisista oppimisympäristöistä ovat yhteisön innovaatioympäristöinä toimivat verkostoissa toteutettavat hankkeet ja projektit sekä erilaiset oppimis- ja kehittämistoiminnalle suunnitellut toimintatilat, osaamiskeskittymät ja kehittämislaboratoriot. Työmuotona on jaettuun asiantuntijuuteen pohjautuva yhteistoiminta, jota tukee osaamisen jakamisen menetelmät: ohjaus ja opetustuokiot, havaintoesitykset, tiimipalaverit, palautetilaisuudet ja seminaarit. Oppimisympäristöstä muodostuu tila uuden osaamisen kehittämiseen, kohtaamiseen, tiedon tihkumiseen ja osaamisen jakamiseen. Oppimisympäristö edustaa asiantuntijakulttuuria, joka kerää verkostoja ympärilleen ja joka fyysisenä ja henkisenä tilana motivoiden ja innostaen luo uutta toimintakulttuuria uuden opetus-suunnitelman pohjalta. Leppävaaran Laurean innovatiivisia oppimisympäristöjä ovat BarLaurea palveluliiketoiminnan Living Lab, REDLabs palvelujenjäesjestelmien t&ktoiminnan labra, tietoverkkoihin keskittyvä TL-labra, liiketoimintapainotteinen BEC Business Excellence Center, tietoturvallisuuden ja tietojärjestelmien NeonLab sekä näiden toimintaa tukeva viestintäpiste.

106 Nuorten terveys- ja tapakasvatus hanke, Kymenlaakson ammatti- korkeakoulu 100 Kymenlaakson ammattikorkeakoulun terveysalan Lasten ja nuorten terveysja tapakäyttäytyminen ja kasvatus peruskouluissa hankeen tavoitteet ovat: ammattikorkeakoulun aluevaikuttavuuden lisääminen ja tehostaminen niveltämällä tutkimus- ja kehittämistoiminta ja opetustyö oppimisen ja opetuksen toiminnalliseksi malliksi kuntarajat ylittävä, eri koulutusjärjestelmien, korkeakoulun ja perusopetuksen, välinen yhteistyö perehtyä terveys- ja tapakasvatuksen teoreettisiin lähtökohtiin kansallisesti ja kansainvälisesti perehtyä käytännössä terveys- ja tapakasvatuksen onnistumiseen/epäonnistumiseen liittyviin riskitekijöihin peruskoululaisilla sekä osallistua erilaisin interventioin terveys- ja tapakasvatuksen toteutukseen ja kehittämiseen peruskouluissa kohdennetuilla alueilla kartoittaa perheen ja kulttuurin vaikutusta terveys- ja tapakasvatukseen ja tukea vanhempia terveys- ja tapakasvatustyössä perehtyä maahanmuuttajien terveys- ja tapakulttuuriin ja kehittää ja tukea kotoutumista arvioida ja kehittää terveys- ja tapakasvatuksen aluevaikuttavuutta ja laatia yhteistyössä eri toimijoiden kanssa terveys- ja tapakasvatuksen laatusuositukset luoda t&k:n ja opetuksen integroitu malli toimintatutkimuksellisella otteella sovelletta-vaksi opintokokonaisuuksiin. Ammattikorkeakoulun yhteistyökumppaneina hankkeessa on laajasti Etelä Kymenlaakson kuntia, joita edustaa laaja opetustoimen ja terveydenhuollon toimijoiden muodostama verkosto. Mukana hankkeessa on myös kolmas sektori mm. paikkakunnan harrastajateatteri. Hankkeen toteutus on kytketty tiiviisti opetukseen.

107 101 Tavoitteisiin pyritään mm. suunnittelemalla ja järjestämällä terveys- ja tapakasvatustapah-tumia ja koulutusta, tuottamalla teemaan liittyvää sähköistä ja muuta materiaalia opettajien, kouluterveydenhoitajien, peruskoululaisten ja vanhempien sekä maahanmuuttajien käyttöön, organisoimalla keskustelu- ja yleisötilaisuuksia, tutkimalla ja kirjoittamalla artikkeleita ja julkaisuja. Keskeisenä toimintatapana on opetuksen ja kyseisen hankkeen yhteensovittaminen. Symbio osana OVE oppimisverkostohanketta, HAAGA-HELIA SYMBIOn tarkoituksena on tarjota mahdollisuus yrityksen kehittämiseen yhdessä HAAGA HELIA: n opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Oppimisverkostohanke on luonteeltaan ja toimintatavoiltaan avoin. Verkostossa voi olla mukana monin tavoin ja mukaan voi tulla uusia toimijoita matkan varrella. Tällä hetkellä on toiminnassa mukana lähinnä matkailualan sekä luovien toimialojen yrittäjiä ja toimijoita Itä-Uudeltamaalta, Hankkeen tavoitteena on: tuottaa tietoa ja osaamista, jota yritys voi käyttää hyväkseen oman toiminnan kehittämisessä tuottaa tietoa ja osaamista, jota ammattikorkeakoulun opettajat voivat käyttää oman koulutustoimintansa kehittämisessä kehittää sellaista tutkimus- ja kehittämisosaamista, joka palvelee matkailualan yrittäjiä ja toimijoita Itä-Uudellamaalla. tuottaa kehittämisosaamista, jolla pyritään aitoihin yrityksistä lähteviin kehittämistehtäviin ja kaikkien osallistujien kehittämisosaamisen kasvattamiseen tutkimuksellinen tapa toimia, jolloin oppiminen lähtee liikkeelle mielekkäiden kysymysten asettamisesta ja vastausten etsimisestä niihin oppimiskumppanuus, jolloin yrittäjät, opiskelijat ja ohjaajat kohtaavat toisensa SYMBIO: ssa tasa-arvoisina kokeilevuus ja halu heittäytyä uuteen, jolloin etsitään uudenlaisia tapoja toimia SYMBIOssa opiskelija osallistuu puoli vuotta kestävään pienyrityksen kehittämisen työskentelykokonaisuuteen. Osa työskentelystä tapahtuu yrityksissä

108 102 ja osa SYMBIOn toimistossa. Työskentelyn rungon muodostaa yrityskumppanille tehtävä konkreettinen kehittämishanke. SYMBIO pyrkii tarjoamaan opiskelijoille erilaisen ja haastavan työelämää lähellä olevan vaihtoehdon oppimiselle. SYMBIOssa myös yrittäjät, opettajat ja tutkijat ovat oppijan roolissa. B. Benchmarking kriteerit Benchmarkking kriteerit määriteltiin kahdessa työseminaarissa ja AMKtutka hankkeen kotisivuilla olevan ekstranet keskustelualustan kautta. Ekstranet keskustelu ei kuitenkaan ollut kovin vilkasta ja jäsenet tuntuivat vierastavan verkkotyöskentelyä. Valittavat kriteerit noudattavat soveltaen Laureaammattikorkeakoulun LbD kehittämispohjaisen oppimisen kriteeristöä (Laurea-ammattikorkeakoulun pedagoginen strategia 2007). Kokemuksellisuus Kohtaaminen minkälaista asenne ja arvoympäristöä oppimisympäristö ilmentää ja poikkeaako se ammattikorkeakoulun vallitsevasta arvoympäristöstä miten yhteisöt muodostuvat millaisia rooleja eri toimijoilla on miten saavutetaan isot massat tai erilaiset oppijat miten aikaansaadaan monialaisuutta miten eri tehtävissä toimivat ihmiset löytävät toisensa uuden osaamisen prosesseissa miten kohtaamisten syntymistä edistetään amk:ssa millaisilla toimintatavoilla kehitetään oppimisympäristöä pysyvästi miten toimintaa edistetään resurssiallokaatiolla (aikaa, rahaa, osaamista) miten työsopimukset tukevat toiminnan kehittämistä miten IPR sopimukset on hoidettu miten osaamisen pysyvyys ja levittäminen on varmistettu miten suuri vaikuttavuus on (esim. montako opiskelijaa, op)

109 103 miten virtuaaliverkkoja hyödynnetään uuden osaamisen synnyttämisessä miten työssä oppimista ja opinnäytetyötä hyödynnetään työmuotoina miten työskentely oppimisympäristössä on organisoitu Osaamisen arviointi minkälaisia arvioinnin muotoja käytetään kuka arvioi osaamista millaisia arvioinnin työvälineitä käytetään millaista osaamista syntyy millä kriteereillä opiskelijan t&k osaamisen kehittymistä arvioidaan Osaamisen ohjaus miten osaamisen kehittymistä ohjataan millainen rooli on hopsilla miten suhtaudutaan osaamistason eroihin (huiput?) Luovuus Tutkimuksellisuus onko kysymyksessä toiminnan kehittäminen (prosessien kehittäminen) vai erillisen hanke miten hankkeessa on kerätty tietoa, minkälaisia tiedonkeruumenetelmiä on käytetty miten opetuksen vanha toiminta/käytäntö ja uusi toiminta/käytäntö näkyy, oleellisemmat erot millaisiin TK kokonaisuuksiin hanke liittyy, liittyykö johonkin isompaan kokonaisuuteen vai onko itsenäinen miten tutkimuskohde on syntynyt, onko opetussuunnitelma lähtevää vai onko työelämästä lähtöisin miten tutkimuksellisuus näkyy oppimisprosessissa millaisia menetelmiä käytetään miten jatkotutkimukset on varmistettu miten toiminta on rahoitettu

110 104 Uusi osaaminen millaista uutta osaamista on syntynyt (opiskelijan, ohjaajan, opettajan, työelämän näkökulmasta) millaisia opinnäytetöitä ja muita tutkimuksia hankkeessa on tehty miten hanke vaikuttaa opetussuunnitelmaan miten opetussuunnitelma on vaikuttanut hankkeeseen Autenttisuus ja kumppanuus Autenttisuus ja käyttökelpoisuus miten oppimisympäristö on verkostoitunut (kansallisesti, kansainvälisesti, omassa amk:ssa, muiden oppilaitosten tai työelämän kanssa) kuka kehittää opetussuunnitelmaa ja miten taataan T&K-toiminnan vaikutukset opetussuunnitelmaan kuka päättää opetussuunnitelmasta millainen rooli t&k:lla on opetuksessa millainen yhteys t&k-henkilökunnalla on opetukseen miten perusopetus kytkeytyy t&k-toimintaan miten avoimet oppimisympäristöt vaikuttavat t&k-toimintaan Kaikkien osallistujien hyödyn takaaminen miten hyötyä arvioidaan miten eri osapuolien tavoitteet kohtaavat Pitkäaikaisten yhteistyösuhteiden kehittäminen työelämän kanssa minkälaisia yhteistyösuhteita on kuinka jatkuvuus on taattu minkälaiset ovat toimijoiden roolit ja tehtävät miten yhteissuunnittelu on organisoitu mikä on opiskelijoiden rooli

111 105 Oppimisen osoittaminen arviointia miten ammatillinen kasvu tehostuu toimintamallin kautta miten toimintamalli tukee keskeisten ammatillisen osa-alueiden kehittymistä mistä oppimistavoitteet tulevat mitä arvioidaan miten arviointituloksia hyödynnetään C. Bechmarkingin toteuttaminen Kriteerit kokemuksellisuus, luovuus ja autenttisuus & kohtaaminen olivat pääkriteerejä, jotka ohjasivat bencmarkingia. Niiden pohjalta määritellyt alakriteerit ja laaditut kysymykset toimivat tukimateriaalina auttaen hahmottamaan valittuja näkökulmia monipuolisesti. Benchmarking saattoi tapahtua laajana tarkasteluna, jossa pyrittiin kattamaan kaikki valitut kriteerit laajasti. Mutta siinä voitiin myös keskittyä johonkin valituista näkökulmista laajemmin kuin muihin ja painottaa valittua kriteeriä erityisesti benchmakingkohteen luonteen mukaisesti. Benchmarkingkohteet lähettivät ennakkoon perustietoa kohteesta ja suunnitelman benchmarkingtilaisuuden totuttamisesta. Benchmarkingkäynnin toteutti pääsääntöisesti työpari tavaten kohteesta riippuen ammattikorkeakoulun henkilöstöä, opiskelijoita ja sidosryhmiä. Käynnin ja saadun materiaalin pohjalta laadittiin raportti sovittujen kriteerien pohjalta. D. Tuotoksia Toteutetut benchmarkingkäynnit koettiin hyödyllisinä sekä kohteelle että benchmakkaajille. Tuotetut raportit antoivat arvokasta palautetta ja kehittämissuuntia kohteille. Raporttien kehittämisehdotuksista on poimittu kehittämisnäkökulmia ja - haasteita, joilla katsotaan olevan yleistä ja laajempaa käyttöä t&k-toimintaa ja oppimista yhteen sovitettaessa oppimisympäristöjä ja -menetelmiä kehittämällä.

112 Kehittämisnäkökulmia ja -haasteita: 106 Jatkuvuus ja vaikuttavuus: 1. Hanketoiminta voi toimia pysyvien oppimisympäristöjen pilotointivaiheena. 2. Haasteena kehitettyjen toimintamallien juurruttamiselle on niissä syntyneen osaamisen saaminen osaksi muiden alojen ja yksiköiden kehitystyötä. Sitä edesauttavat aidot toiminnalliset näytöt ja teemaan liittyvä yhteistyö muiden yksiköiden kanssa. 3. Mikäli hankkeella ei ole ulkoista rahoitusta, on sen jatkuvuudelle merkittävää a. kumppanien win-win tilanne b. sekä opettajien että työelämän edustajien vahvan motivaation säilyttäminen c. johdon tuki d. hankkeen soveltuvuus ammattikorkeakoulun tavoitteisiin ja strategioihin e. kehittämishankkeen tulosten juurtuminen osaksi vakiintunutta toimintaa, jolloin toimitaan ammattikorkeakoulun omalla rahoituksella. 4. Pysyvien muutosten aikaansaaminen vaatii pitkäjänteisestä ja tavoitteellisesta oppimisympäristöjen ja -menetelmien kehittämistyötä. 5. Usein haasteena riittävän laajan toimijapohjan aikaansaaminen henkilöriskien pienentämiseksi. 6. Järjestelmän mallintaminen, kuvaaminen ja dokumentointi avaa toiminnan ulkopuolisille ja tuottaa perustan sen jatkuvuudelle, levittämiselle ja kehittämiselle. 7. Strategiaan perustuva toimintatapa luon perustan kehittämiselle. 8. Kehittäjien tai kehitysyksiköiden nurkkakuntaistuminen ja kehitystyön eriytyminen normaalista yksikön kehitystyöstä vaikeuttaa sen tulosten levittämistä.

113 Autenttisuus ja kumppanuus: Kun hankkeella on vahva työelämäverkosto, kumppanien odotukset monesti ylittävät ammattikorkeakoulun palvelukyvyn. Tällöin tarvitaan osaamista ja mahdollisuuksia laajentaa toimintaa ammattikorkeakoulun sisällä. 10. Ammattikorkeakoulun ja työelämän uuden, yhteisen toiminnan kohteen määrittäminen lähikehityksen suunnassa yhteisenkehittelynä. Tähän liittyy myös näkemys tiedon tuottamisesta dialogissa. 11. Uudenlaiset oppimisympäristöt tarjoavat hyvän mahdollisuuden eri tahojen verkostoitumiselle. 12. Hankkeessa syntyy koko ajan merkittävä määrä uutta osaamista kaikille osapuolille. Monialaisessa ympäristössä tarjoutuu erinomainen mahdollisuus innovaatioihin teknologisen ja sosiaalisen toiminnan rajapinnassa. 13. Tutkimus- ja kehitystyön rooli voi näyttäytyä vain tutkimuksen tekemisen muodossa, mutta kehitystyö jää vähemmälle. Miten toiminta realisoituu kehitykseksi, kun tutkimustulokset ovat valmiina ja saatavilla ja tutkimusraportit valmiina? Oppiminen ja ohjaus: 14. Opiskelijoiden oppimisprosessissa autenttisen työelämälähtöisen hankkeen kriittinen kohta voi olla t&k-valmiuksien oppiminen. Oppimisen saaminen riittävän syvälle tuottaa haasteen. 15. Kehittämisosaamiseen syvenemisen ja kasvamisen varmistaminen. 16. Syvenevän osaamisen kehittymisen varmistaminen. Saattaa olla vaarana, että syntyy useita pieniä kehitelmiä, joita opiskelijat suorittavat. 17. Oppimisen edellytyksenä asenne ja arvoympäristö, joka ilmentää myönteistä suhtautumista opiskelijoihin, kollegoihin ja kumppaneihin. Oppimisideologia perustuu kumppanuuteen, jossa arvoina ovat luottamus, hauskuus, tasa-arvoisuus, epävarmuudensieto ja oikeudenmukaisuus. Kumppanuus hankkeen vastuuhenkilön ja opiskelijoiden välillä on aistittavissa tasavertaiseksi.

114 Opettajan rooli on ohjailijana toimiminen, jossa kaikki ovat myös oppijoita. 19. T&k-toiminnassa syntyvän systemaattinen sitominen opetussuunnitelmien kehittämiseen varmistamaan tulevaisuuden osaamisen syntyminen. 20. Opiskelijoiden oppimisen näkökulmasta t&k-hankkeiden asema autenttisten palvelutehtävän rinnalla. 21. Varmistaminen, että opiskelijat oppivat projektissa työskennellessään aidon tutkimusmaailman ja työelämän toimintatapoja ja kehittämiskohteen hyödyntäminen siten, että ammattiosaaminen kehittyy keskimääräistä enemmän. Arviointi 22. Hankkeen vaikuttavuuden systemaattinen seuraaminen t&k-työn näkökulmasta ja arviointisuunnitelman tekeminen. 23. Osaamisen kehittymisen monipuolinen arviointi. 24. T&k-toiminan tuloksellisuuden ja oppimisen arvioinnin yhteen sovittaminen suhteessa tavoitteisiin. Johtaminen ja työkulttuuri 25. Selkeä tavoitteellinen tahtotila ja toimintatapa yhdistää opetusta, kehittämistä ja tutkimusta. 26. T&k-toiminan ja opetuksen integrointi monipuolistaa ja kehittää ammattikorkeakoulun työtehtäviä. 27. Avainasemassa opiskelijan ja opettajien roolien uudistuminen. 28. Eriytetty t&k -koordinaattorijärjestelmä varmistaa hanketoiminnan muodostumisen oppimisympäristöksi ja kumppanuuksien syntymisen toiminta-alueellaan. 29. Eriytetty t&k koordinaattorijärjestelmä mataloittaa opiskelijan ja opettajan yritysyhteistyökynnystä.

115 Eriytetty t&k koordinaattorijärjestelmä ei varmista hanketoiminnan ja kumppanuuksien laatua ja syvyyttä. 31. T&k-toiminnan ja opetuksen integroituminen vaatii ohjuksen kehittämistä. 32. Integraatio lisää yhteisöllisyyttä ja yhteisön oppimista. 33. Haasteena moniäänisyyden varmistaminen vahvasti tavoitteellisessa kehittämistyössä 34. Haasteena toimivien jaetun asiantuntijuuden yhteisöjen aikaansaaminen. 35. Opintopisteiden kertymisen varmistaminen ammattikorkeakoulun ja oppijan näkökulmista. 36. Aidon dialogin aikaansaaminen osaamisen tuottamiseksi siten, että ammattikorkeakoulu osaa kuunnella kumppaneitaan. 37. Integratiivisten oppimisympäristöjen luomisen ja esiteiden poistaminen kehittämällä esimerkiksi koulutuksen ehtoihin, vuosisuunnittelun ja työaikasuunnitelmien joustamattomuuteen ja eri toimijoiden välisiin kumppanuuksiin liittyviä tekijöitä. 38. Opettajuuden muutos tutkivana opettajana oli selkeä suuri askel kohti ammattikorkeakouluopettajuutta. Millaista kehitystyötä pedagogisesti tapahtuu opettajan roolissa teorian ja käytännön integraation ohjailijana? Saatujen tulosten pohjalta todettiin, että kaikissa benchmarkatuissa kohteissa oli kehitetty t&k-toiminnan ja opetustoiminnan integroimiseksi tunnistettava: a. toimintasuunta, jota kohti kuljettiin b. oma tai omaksuttu toimintamalli tai toimintamalleja, joiden varassa toiminta tapahtui c. toimintaympäristö, joka tuki tavoitteen saavuttamista. Vaikka kaikissa kohteissa oli sama perustavoite, t&k-toiminan ja opetustoiminnan integraation parantaminen, poikkesivat kehityshankkeet tahtotilaltaan merkittävästi toisistaan. Osassa kehittämisen tavoitteena oli jotkin rajattu toiminta-alue tai hankkeen määrittämä toiminta-aika. Osassa taas selkeästi pyrittiin laajempaan vaikuttavuuteen koko yksikön tai ammattikorkeakoulun tai jopa ammattikorkeakoululaitoksen kehittämiseksi,

116 OSAAMISEN LEVITTÄMINEN 110 Kehittämisrengas päätti maaliskuun työseminaarissa, että benchmarkinrapotit ovat sellaisenaan parhaiten hyödyksi kohteen kehittämistyössä. Benchmarkingtilaisuuksien ja niistä syntyneiden raporttien merkitystä kehittämisryhmän oppimiselle ei pidä väheksyä. Avainasemassa onkin erilaiset työmuodot, seminaarit, kehittämispäivät ja work shopit omassa ammattikorkeakoulussa ja verkostoissa osaamisen levittämiseksi ja juurruttamiseksi osaksi yhteisöjen arkea. Lisäksi päätettiin kirjoittaa tuotetuiden raporttien ja syntyneen osaamisen pohjalle artikkelimainen kuvaus oman ammattikorkeakoulun kehittämistyöstä t&k-toiminnan ja opetustoiminnan integroitumiseksi. Kuvauksista muodostetaan julkaisu, jonka tavoitteena on saavuttaa ammattikorkeakoulutoimijoiden ohella myös työelämän toimijat. Julkaisu ilmestyy syksyllä LÄHTEET Berger, P. & Luckman, T The Social Construction of Reality. A Treatise in the Socielogy of Knowledge. Harmondsworth: Penguin Books. Capon, N., & Kuhn, D. (2004). What's so good about Problem-Based Learning. Cognition and Instruction, 22(1), Fränti, M. & Pirinen, R Tutkiva oppiminen integratiivisissa oppimisympäristöissä.barlaurea ja REDLabs. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 10. Helsinki: Edita Prima. Fränti, M. & Pirinen, R Toimintakulttuurin kehittyminen kohti Learning by Developing -toimintamallin soveltamista Laureassa. Teoksessa Erkamo, M., Haapa, S., Kukkonen, M., Lepistö, L., Pulli, M. & Rinne, T. (toim.) Uudistuvaa opettajuutta etsimässä. Laurea-ammattikorkeakoulun julkaisusarja B 11. Helsinki: Edita Prima. Helakorpi, S. & Olkinuora, A Asiantuntijuutta oppimassa. Ammattikorkeakoulupedagogiikka. Porvoo: WSOY. Häkkinen, P Tietokoneperustaisen opetusohjelman suunnitteluasiantuntijuus haasteiden edessä. Teoksessa: Kirjonen, J., Remes, P. & Eteläpelto, A. (toim.). Muuttuva asiantuntijuus. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.

117 Kauppi, A Monimutkaiset oppimisympäristöt avoimina oppimisympäristöinä. Opetushallitus. Helsinki: Hakapaino. Kirjonen, J Asiantuntijaksi työelämään. Teoksessa: Kirjonen, J. & Remes, P. & Eteläpelto, A. Muuttuva asiantuntijuus. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino. Laurea-ammattikorkeakoulun pedagoginen strategia Manninen, J. & Pesonen, S Aikuisdidaktiset lähestymistavat. Verkkopohjaisten oppimisympäristöjen suunnittelun taustaa. Teoksessa Matikainen, J, & Manninen, J Aikuiskoulutus verkossa: verkkopohjaisten oppimisympäristöjen teoriaa ja käytäntöä. Helsingin yliopisto. Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Lahti. Rauste-von Wright, ML., von Wright,J. & Soini,T Oppiminen ja koulutus. Porvoo: WSOY. Ruohotie, P Ammatillinen kompetenssi ja sen kehittäminen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 3/2005, Schön, D Educating the Reflective Practitioner. Towards a New Design for Teaching and Learning Profession. The Jossey-Bass Higher Education Series. Tynjälä, P Asiantuntijuus ja työkulttuurit opettajan ammatissa. Kasvatus 35(2),

118 OPETUSTOIMINNAN SISÄISET TOIMINTAMALLIT Nykänen Marjo, Pirjo Kuisma, Kuokkanen Liisa, Melin Kirsti ja Pekkinen Sanna 112 Artikkelissa esitellään Opetustoiminnan sisäiset toimintamallit - kehittämisrenkaan työskentelyn tuloksia. Kehittämisrenkaan tavoitteeksi oli asetettu toimintatapojen kehittäminen siten, että ne tukevat t&k-työn ja opetuksen yhteensovittamista. Kehittämisrengas on työskennellyt kolmen kohdan ohjelman mukaisesti: aluksi kuvattiin tavoitetila opiskelijoiden, henkilöstön ja työelämän kannalta, seuraavaksi selvitettiin integroinnin nykytilaa ammattikorkeakouluille tehdyllä kyselyllä ja lopuksi näiden pohjalta laadittiin toimenpidesuositukset. JOHDANTO Opetustoiminnan sisäiset toimintamallit on yksi AMKtutka -hankkeen kuudesta kehittämisrenkaasta. Kehittämisrenkaassa ovat työskennelleet Heli Arola Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta, Outi Hyry-Honka Rovaniemen ammattikorkeakoulusta, Pirjo Kuisma Hämeen ammattikorkeakoulusta, Paula Koistinen Diakonia-ammattikorkeakoulusta, Liisa Kuokkanen Stadiasta, Jaana Lappalainen Kajaanin ammattikorkeakoulusta (vuonna 2007), Mikko Majander SAMOK ry:stä, Kirsti Melin Vaasan ammattikorkeakoulusta ja Sanna Pekkinen Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Maisa Häkkinen työelämän edustajana osallistui tavoitetilan kuvauksen laatimiseen yhdessä työseminaarissa. Kehittämisrenkaan puheenjohtajana on toiminut Marjo Nykänen Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Hankkeen johtoryhmä asetti kehittämisrenkaan tavoitteeksi kehittää toimintatapoja siten, että ne tukevat tutkimus- ja kehitystoiminnan ja opetuksen yhteensovittamista. Kehittämisrenkaan ensimmäisessä kokouksessa työryhmä linjasi kolmen kohdan ohjelman tavoitteeseen pääsemiseksi: ensimmäisessä vaiheessa kuvataan tavoitetila, seuraavaksi selvitetään ammattikorkeakoulujen nykytila ja lopuksi rakennetaan näiden pohjalta toimenpidesuositukset tavoitetilan saavuttamiseksi.

119 113 Työseminaarissa työryhmä keskittyi tavoitetilan kuvaukseen. Keskeiseksi asiaksi nousi osaaminen, eli tavoitteena on ammattikorkeakoulusta valmistuvan opiskelijan osaamisen kehittäminen ja tukeminen, opettajien ja muun henkilöstön osaamisen kehittyminen sekä alueen työelämän muutoshaasteisiin vastaaminen, tulevaisuuden ennakoiminen ja ratkaisujen tuottaminen. Opetuksen ja tutkimus- ja kehitystoiminnan integroinnin nykytilan selvitys päätettiin tehdä opinnäytetyökyselynä. Kyselyä suunniteltiin alustavasti elokuun työseminaarissa ja työryhmän jäsenet pilotoivat kyselyn marraskuun työseminaarissa Kyselyn käytännön toteutuksesta ja tulosten analysoinnista vastasi kolme Mikkelin ammattikorkeakoulun tradenomiopiskelijaa tukenaan kaksi ohjaavaa opettajaa. Kyselyn päätulokset esitellään tässä artikkelissa. Vuoden 2008 työseminaareissa ja työstettiin tavoitetilan kuvauksen ja nykytilaa selvittäneen kyselyn pohjalta ammattikorkeakouluille suunnattuja toimenpidesuosituksia. Toimenpidesuositukset kokonaisuudessaan ovat tämän artikkelin lopussa. Liitteenä on tiivistetty listaus toimenpidesuosituksista. TAUSTA JA TAVOITETILAN KUVAUS Ammattikorkeakoulututkinnon tutkimus- ja kehitystoiminnan lähtökohtana on työelämän haasteisiin vastaaminen. Velvoite tutkimus- ja kehitystoimintaan on määritelty jo ammattikorkeakoululaissa (Laki n:o 351/2003). Määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan työelämän tarpeista lähtevää, soveltavaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa (Opetusministeriö 2004). Hankkeissa kehitetään uusia ratkaisuja menetelmiä, malleja, teoksia tai tuotteita. Niiden tulee palvella paitsi yksittäistä yritystä, organisaatiota tai yhteisöä, myös laajemmin alan tai alueen kehittämistä. Olennaista on saatujen tulosten hyödynnettävyys ja vaikutus alueella, työelämässä ja yhteisöissä. Samalla tutkimus- ja kehitys-

120 114 toiminta on oleellinen osa opetusta ja oppimista. Useimmiten kaikki hankkeessa mukana olevat oppivat: opiskelijat sekä työpaikkojen ja ammattikorkeakoulun henkilöstö. Tämä edellyttää laajaa yhteistyötä paitsi alueellisesti myös koko Suomessa ja maan rajojen ulkopuolella. Onnistumisessa on keskeistä se, miten ammattikorkeakoulu tunnistaa omat voimavaransa ja löytää niitä tukevat yhteistyökumppanit. Muuttuva toimintaympäristö ja asiakaslähtöisyys Kansainvälistyminen ja teknologian kehittyminen ovat tuoneet työelämään jatkuvan muutoksen. Globalisaatiolla on taloudellisia, kulttuurisia, poliittisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Se vaikuttaa mm. kansainvälisen kilpailun lisääntymiseen ja samalla yritysten toimintakykyyn (Elinkeinoelämän keskusliitto 2006) Paitsi teknologian kehittyminen, myös tiedon nopea uusiutuminen näkyy työssä. Osaamisesta on tullut entistäkin keskeisempi tekijä työmarkkinoilla. Siihen liittyvät myös ennakoinnin taidot. Työmenetelmiä, taitoja ja osaamista tulee kyetä uudistamaan jatkuvasti. Asiakaslähtöisyydessä keskeistä on asiakkaiden tarpeiden tuntemus sekä joustavuus ja nopeus toiminnassa. Systemaattisuus asiakastyössä tarkoittaa mm. suunnitelmallista ja säännöllistä yhteydenpitoa sekä mahdollisimman pysyvää asiakaskuntaa. Nopeus ja joustavuus tutkimus- ja kehitystyössä on ammattikorkeakoulun strateginen mahdollisuus. Tämän toteutuminen edellyttää prosessien kehittämistä asiakaslähtöiseksi. Korkeakoulu on silloin alueen työpaikkojen todellinen yhteistyökumppani ja työelämän tai heitä edustavien henkilöiden näkemyksillä on keskeinen sija hankkeiden suunnittelussa ja esimerkiksi opiskelijoiden oppimistehtävien ohjauksessa. Työelämässä oppiminen Monien ammattikorkeakoulujen strategioissa on tavoitteeksi asetettu yhteistyö työelämän kanssa, työelämässä oppiminen. Korostetaan ammattikorkeakoulun työelämää ja ammatteja kehittävää luonnetta sekä osallistumista orga-

121 115 nisaatioiden toiminnan analyysiin ja kehittämiseen. Tällaisessa integratiivisessa oppimisympäristössä on kyse yhdistävästä mallista korkeakoulun ja työelämän välillä (Komonen 2007). Integratiivisuus korostaa oppimista koulutuksen ja työelämän rajavyöhykkeelle rakentuvana, kahden toimintajärjestelmän rajat ylittävänä vuorovaikutuksellisena tilana. Tässä oppimisympäristön ja opettamisen sijasta voidaan puhua myös oppimisyhteisöstä ja - kumppanuudesta. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen keskeisenä ajatuksena on että tieto ei siirry, vaan oppija rakentaa eli konstruoi sen uudelleen. Prosessiin vaikuttavat oppijan omat aikaisemmat tiedot, käsitykset ja kokemukset. Ammatillinen minäkäsitys kehittyy ja vahvistuu vähitellen opiskelun myötä. Parhaimmillaan oppiminen ei ole pelkästään ammattiin kouluttautumista, vaan oman itsen ja koko elämän rakentamista (Pyykkönen ym. 2008). Uuden tiedon omaksumiseen vaikuttavat myös ne menetelmät, joita oppija käyttää ongelmanratkaisuun ja oppimiseen. Oppimistapahtuma ei näin ole kaikille opiskelijoille samanlainen, eikä etene loogisesti ja yhtäläisesti, vaan vaihtelee oppijan valmiuksien, motivaation ja tavoitteiden mukaisesti. Tämä edellyttää joustavuutta niin aikataulun kuin menetelmienkin osalta. Hankkeessa oppiminen antaa opiskelijalle uusia mahdollisuuksia oppia työssä tarvittavia taitoja ja hankkia tietoja. Oppiminen siirtyy korkeakoulun ja työelämän välimaastoon. Kun opiskelija valmistuu, hän on jo osittain siirtynyt työelämän jäseneksi hankkeissa saadun osaamisen kautta. Onnistunut oppimisprosessi ei synny itsestään, vaan vaatii hyvää suunnittelua ja ohjausta, uudenlaisia taitoja (Lonka ja Paganus 2004). Työelämässä oppimisen malli edellyttää opettajalta paitsi pedagogisia taitoja myös projektityön osaamista. Toimintojen organisointi, asiakaspalvelu ja arvioinnin kehittäminen ovat osaamista, joka opettajan tulisi hallita (Asteljoki 2008). Asennoituminen prosessimaiseen työskentelyyn voi olla uutta. Lisäksi tarvitaan ainakin verkostotyön osaamista ja rahoittajatahojen toiminnan tuntemusta. Opettajien t&k-taitojen vahvistaminen tulisi olla keskeisenä myös ammattikorkeakoulujen henkilöstökoulutuksessa. Kun opettajien hanke- ja projektityön tai-

122 116 dot ovat hyvät, he kykenevät siirtämään osaamistaan myös opiskelijoille. Käytännön hanketoiminta taas on paras tapa muuttaa tieto taidoksi. Opetusministeriö edellyttää kehittämissuunnitelmassaan myös, että ammattikorkeakoulut huolehtivat jo opetussuunnitelmissaan ja opintojen ohjauksessa siitä, että opiskelijoiden työelämäyhteydet syvenevät systemaattisesti opintojen aikana (OPM 2007). Tutkimus- ja kehitystoiminnan ja opetuksen integroinnin tavoitetila Kehittämisrenkaan määrittelemä tutkimus- ja kehitystoiminnan ja opetuksen integroinnin tavoitetilan kuvaus pohjautuu ammattikorkeakoululakiin, edellä siteerattuihin lähteisiin ja työryhmän jäsenten omaan osaamiseen ja näkemyksiin. Opetuksen ja t&k-toiminnan integroinnin tavoitetila määriteltiin seuraavasti: - Tavoitteena on ammattikorkeakoulusta valmistuvan opiskelijan osaamisen kehittäminen ja tukeminen, opettajien ja muun henkilöstön osaamisen kehittyminen sekä alueen työelämän muutoshaasteisiin vastaaminen, tulevaisuuden ennakoiminen ja ratkaisujen tuottaminen. - Ammattikorkeakoulusta valmistuvalla opiskelijalla on valmius työskennellä itsenäisesti tehtäväalueen asiantuntijatehtävissä ja osallistua työyhteisön kehittämiseen. - Opetus ja t&k-toiminta ovat saumattomasti integroitunutta, jatkuvaa, suunnitelmallista, työelämälähtöistä ja vaikuttavaa toimintaa, johon osallistuvat kaikki opiskelijat, opettajat ja muu henkilöstö sekä työelämän edustajat. Työryhmä pohti myös sitä, mitä tavoitteeseen pääsemiseksi vaaditaan opiskelijan, ammattikorkeakoulun henkilöstön ja työelämän osalta. Kaikkien kolmen osapuolen motivaatio ja sitoutuminen on olennaista. Tärkeää on myös, että aikataulu-, työmäärä- ja vastuukysymykset on sovittu kaikkien osapuolten kanssa. Ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän on tuettava integrointia.

123 117 Opiskelijoiden osaamisen kehittämisen kannalta tärkeimmäksi nähtiin joustavien osaamispohjaisten opetussuunnitelmien laatiminen. Tällaisissa opetussuunnitelmissa kuvataan yleiset työelämävalmiudet, ammatillinen erityisosaaminen sekä osaamisen kasvua kuvaavat vuositeemat ja opintojaksokuvaukset (Auvinen ym. 2005, s ja 88-90). Tutkimus- ja kehitystoiminnan tulee olla realistisesti mitoitettu osa opiskelijan henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa eli HOPSia. Ammattikorkeakoulun henkilöstön osalta tavoitteeseen pääseminen edellyttää sitä, että tutkimus- ja kehitystoiminta kuuluu kaikkien opettajien työtehtäviin ja työaikasuunnitteluprosessi sekä resursointi ovat kunnossa. Vastaavasti tavoitteena tulee olla myös t&k-henkilöstön osallistuminen opetukseen ja opetuksen suunnitteluun. Henkilöstön osaamisen kehittymisen kannalta verkostoituminen ja työelämäyhteydet sekä kansallisesti että kansainvälisesti ovat olennaisen tärkeitä. Ammattikorkeakouluilla tulee olla selkeät toimintamallit työelämäyhteistyölle ja laadunvarmistusjärjestelmän on tuettava integroinnin tavoitetta. Työelämän kannalta tärkeää on, että tuotokset ja ratkaisut ovat konkreettisia ja vaikuttavia. Uuden tiedon ja uudistuvien toimintamallien on välityttävä molempiin suuntiin: ammattikorkeakoulusta työelämään ja työelämästä ammattikorkeakouluun. Jos opiskelijan osaaminen ja tutkimus- ja kehitystoiminta suunnitellaan työelämälähtöisesti ja työelämän edustajat ovat mukana jo suunnitteluvaiheessa, työelämä saa valmiimpia osaajia. Yhteistyössä pyritään pitkäaikaisiin kumppanuuksiin. NYKYTILAN KUVAUS Tutkimus- ja kehitystoiminnan ja opetuksen integroinnin nykytilannetta opetustoiminnan sisäisten toimintamallien osalta selvitettiin vuodenvaihteessa opinnäytetyönä tehdyllä kyselyllä. (Hotanen ym. 2008) Kyselyllä haettiin vastausta kysymykseen "Miten ammattikorkeakoulujen sisäiset toimintamallit tukevat t&k-toiminnan ja opetuksen yhdistämistä tällä hetkellä?

124 118 Vastaajiksi toivottiin sekä opetuksen organisoinnista vastaavia henkilöitä, esimerkiksi koulutusjohtajia että tutkimus- ja kehitystyön vastuuhenkilöitä, kuten tutkimusjohtajia. Määräaikaan mennessä kyselyyn vastasi 65 henkilöä kahdestakymmenestä ammattikorkeakoulusta. Eniten vastaajia oli tekniikan ja liikenteen, sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon aloilta, yhteensä 55,6 %. Hiukan yli puolet eli 57,1 % vastaajista oli koulutusjohtajia ja -päälliköitä tai koulutusohjelmavastaavia, - päälliköitä tai johtajia. Tutkimusjohtajien määrä jäi hyvin pieneksi, vastaajista vain 5 % edusti tätä kohderyhmää. Loput vastaajista olivat pääosin yliopettajia ja lehtoreita. Pienestä vastaajamäärästä johtuen kyselyn tulokset ovat lähinnä suuntaa antavia. Niitä on käytetty tukena kehittämisrenkaan laatimille toimenpidesuosituksille. Kyselyn teema-alueet nousivat esiin AMKtutka -hankkeen kehittämisrenkaan laatimasta tavoitetilan kuvauksesta. Työryhmä määritteli tavoitteeksi sen, että opetus ja t&k-toiminta ovat saumattomasti integroitunutta, jatkuvaa, suunnitelmallista, työelämälähtöistä ja vaikuttavaa toimintaa, johon osallistuvat kaikki opiskelijat, opettajat ja muu henkilöstö sekä työelämän edustajat. Tavoitteena on ammattikorkeakoulusta valmistuvan opiskelijan osaamisen kehittäminen ja tukeminen, opettajien ja muun henkilöstön osaamisen kehittyminen sekä alueen työelämän muutoshaasteisiin vastaaminen, tulevaisuuden ennakoiminen ja ratkaisujen tuottaminen. Tältä pohjalta kysymykset ryhmiteltiin yhdeksän teeman mukaan: T&k-toiminnan ja opetuksen integrointi strategiatyössä T&k-toiminnan ja opetuksen integrointi opetussuunnitelmissa T&k-toiminnan ja opetuksen yhteiset oppimisympäristöt Opetuksen toteutus ja ohjauksellinen näkökulma Työaikasuunnitelmat Työelämäyhteistyö Laadunvarmistusjärjestelmä Hankesuunnittelu Opiskelijan näkökulma

125 T&k-toiminnan ja opetuksen integrointi strategiatyössä 119 T&k-toiminnan ja opetuksen integrointia strategiatyössä selvitettiin neljällä kysymyksellä. Halusimme ensinnäkin tietää, missä ammattikorkeakoulujen strategioissa integrointi on asetettu tavoitteeksi. Yleisimmin integrointitavoite on mukana t&k-toiminnan strategiassa (88,5 %) ja pedagogisessa strategiassa (85,2 %). Sen sijaan vain hiukan yli puolet (57,4 %) vastaajista ilmoittaa, että t&k-toiminnan ja opetuksen integrointi on asetettu tavoitteeksi ammattikorkeakoulun päästrategiassa. KUVA 1. Strategiat, joissa opetuksen ja t&k toiminnan integrointi on asetettu tavoitteeksi Eri strategioiden tavoitteiden arvioitiin pääsääntöisesti olevan melko yhteneviä (67,2 %) tai täysin yhteneviä (18,3 %), mutta osa vastaajista (9,8 %) arvioi tavoitteet myös melko ristiriitaisiksi. Kysyimme myös, miten vastaajat arvioivat strategioissa asetettujen tavoitteiden toteutuneen käytännössä. Lähes puolet (48,4 %) arvioi tavoitteiden toteutuneen tyydyttävästi ja noin kolmasosa vastaajista oli sitä mieltä, että tavoitteet ovat toteutuneet melko hyvin (27,4 %). Melko huonosti tavoitteiden arvioi toteutuneen 17,7 % vastaajista.

126 120 Vastaajia pyydettiin myös kuvailemaan, miten tavoitteet t&k-toiminnan ja opetuksen integroinnista ovat toteutuneet käytännössä. Integrointi on toteutettu pääosin projektiopintoina, hankkeistettuina opinnäytetöinä ja opintojaksoihin sisällytettynä. Hankesuunnitelmia tehtäessä jo suunnitteluvaiheessa otetaan integraatio huomioon ja suunnitellaan opiskelijoiden osuus. Soveliaat opintojaksot suunnitellaan hankkeissa toteutettaviksi., kertoo eräs vastaajista. T&k-toiminnan ja opetuksen integrointi opetussuunnitelmissa T&k-toiminnan ja opetussuunnitelmien kytkentä ei näytä tämän kyselyn tulosten perusteella kovin järjestelmälliseltä. Vastaajista 63,5 % arvioi kytkennän satunnaiseksi ja vain 30,2 % pitää kytkentää järjestelmällisenä. Osa vastaajista (6,4 %) on sitä mieltä, että kytkentää ei ole lainkaan. Eniten t&k-toiminta näkyy opinnäytetöissä (88,3 %), projektiopinnoissa (71,7 %) ja harjoitustöissä (56,7 %) eli kyse on lähinnä opintojen toteuttamistavasta. Opetussuunnitelman tavoitteissa, opetussisällöissä ja osaamiskuvauksissa t&k-toiminta sen sijaan näkyy paljon vähemmän. KUVA 2. T&k toiminnan näkyminen opetussuunnitelmissa

127 121 Opetuksen ja t&k toiminnan integroinnin vahvuuksiksi tässä kyselyssä nousivat hankkeet, yhteistyökumppanit ja verkostoituminen sekä osaava ja aktiivinen henkilöstö. Myös monialaiset yhteistyöhankkeet ja pitkä perinne mainittiin useasti vahvuuksina: Osaavat ja ammattitaitoiset opettajat sekä opetuksessa ja t&k:ssa. Osalla opettajista paljon kokemusta hankkeista jo aikaisemmista tehtävistä.. Innostunut henkilökunta, vahva t&k osaaminen, joka on kehittynyt jo useita vuosia jatkuneessa toiminnassa.. Joustavuus ja suuremmat kokonaisuudet ovat avainsanoja, kun vastaajat pohtivat opetussuunnitelmien kehittämistä opetuksen ja t&k -toiminnan integroinnin näkökulmasta. Monet vastaajat kertovat myös, että opetussuunnitelmia on jo kehitetty tähän suuntaan. Opetuksen suunnittelun ja t&ktoiminnan erilainen rytmi tuo tähän kuitenkin haasteita, jotka eräs vastaajista on kiteyttänyt seuraavasti: Ehkä suurin ongelma on rakenteellinen ongelma: t&k-hankkeet nousevat usein varsin nopeasti työelämän tarpeesta, kun taas opetussuunnitelmat on tehty pidemmäksi ajaksi etukäteen. Tästä syystä t&k-hankkeiden ja opetustoiminnan yhdistäminen on välillä varsin haasteellista: hidasliikkeinen ops ei ehdi nopealiikkeisen t&k-toiminnan matkaan. Käytännössä tätä on hyvin vaikea korjata. Edellä siteeratun vastaajan mainitsemaa ongelmaa on käytännössä pyritty ratkaisemaan mm. projektiopintojen, erilaisten oppimismenetelmien ja oppimisympäristöjen kehittämisen avulla. T&k-toiminnan ja opetuksen yhteiset oppimisympäristöt Monissa ammattikorkeakouluissa on kehitetty ns. integratiivisia oppimisympäristöjä, joissa yhdistetään t&k-toimintaa ja opetusta. Kaikkien eniten ammattikorkeakouluista löytyy tämän kyselyn mukaan yrityshautomoita (45,8 %), kehittämislaboratorioita (42,4 %), erilaisia osaamiskeskittymiä (42,4 %) ja opiskelijaosuuskuntia (37,3 %). Oppimista edistävinä työskentelymenetelminä

128 122 näissä oppimisympäristöissä käytetään ennen kaikkea opinnäytetöitä (93.1 %), projektiopintoja (87,9 %), työharjoittelua (81 %) ja harjoitustöitä (72,4 %). Vastaajat listasivat myös muita menetelmiä, kuten Problem Based Learning (PBL) ja Learning by Development (LdB), tiimivalmennus ja tutkiva oppiminen. Monet edellä mainituista integraatiota edistävistä oppimisympäristöistä ovat vielä aika uusia ja kehittymisvaiheessa. Usein näyttää olevan sellainen tilanne, että kehitetyt toimintatavat eivät ole vielä levinneet kaikille koulutusaloille tai -ohjelmiin. Silti monilla ammattikorkeakoululuilla on myös kehitteillä tai ainakin toiveissa kokonaan uusia integratiivisia oppimisympäristöjä: Uudenlaisia kehittämis/oppimisareenoja ja ryhmätyötiloja ja klinikoita pitäisi kehittää tukemaan oppimismenetelmiä eli opetuksen ja t&kt-oiminnan integroimiseksi. Opetuksen toteutus ja ohjauksellinen näkökulma Opetuksen toteutukseen vaikuttavat monet opiskelijoiden ja opettajien käytännön työskentelyn organisointiin liittyvät asiat, kuten lukujärjestysten laadinta, tila- ja laiteratkaisut, opettajien työn organisointi ja työaikasuunnittelu, harjoittelun ja opinnäytetöiden toteutus, opiskelijoiden ohjaus ja tiedottaminen. Halusimme tietää, miten ammattikorkeakouluissa on näissä ratkaisuissa otettu huomioon opetuksen ja t&k-toiminnan integroinnin edistäminen. Vastaajat arvioivat asiaa asteikolla 5=erittäin hyvin, 4= melko hyvin, 3=tyydyttävästi, 2=melko huonosti, 1= erittäin huonosti. Parhaiten integroinnin edistäminen toteutuu opinnäytetöissä, hankkeiden suunnittelussa ja harjoittelun toteutuksessa; huonoiten puolestaan lukujärjestysten laadinnassa, tiedottamisessa ja tilaratkaisuissa.

129 123 TAULUKKO 1. T&k-toiminnan ja opetuksen integroinnin edistäminen Opinnäytetöiden toteutuksessa 3,89 Hankkeiden suunnittelussa 3,32 Harjoittelun toteutuksessa 3,1 Laiteratkaisuissa 3 T&k-henkilöstön työaikasuunnittelussa 2,96 Opetussisältöjen valinnassa 2,95 Opiskelijoiden ohjauksessa 2,93 Opettajien työaikasuunnittelussa 2,9 Opettajien työn organisoinnissa 2,89 HOPSeissa 2,7 Tilaratkaisuissa 2,63 Tiedottamisessa 2,59 Lukujärjestyksen laadinnassa 2,55 T&k-toiminnan tuotoksia hyödynnetään vastaajien näkemyksen mukaan opetuksessa pääosin vain satunnaisesti (71 %) ja 8,1 % vastaajista on sitä mieltä, että niitä ei hyödynnetä lainkaan. T&k-toiminnasta saatu osaaminen kuitenkin on henkilöstön saatavilla monin eri tavoin, julkaisuissa ja raporteissa, asiantuntijaseminaareissa, hankekokouksissa, kehittämistiimeissä sekä luonnollisesti myös intranetissä.

130 124 KUVA 3. T&k-toiminnan tuotosten saatavuus T&k -toiminnasta saatua osaamista voitaisiin kuitenkin levittää huomattavasti nykyistä tehokkaammin opetushenkilöstön ja opiskelijoiden käyttöön. Julkaisutoimintaa tulisi vastaajien mielestä tehostaa nykyisestä, julkaisuja voisi olla huomattavasti enemmän ja niiden jakelun tulisi saavuttaa kaikki. Tiedottaminen erityisesti intranetissä ja www-sivuilla toisi tietoa uusista hankkeista ja tuloksista kaikkien käyttöön eikä vain niille, jotka ovat suunnittelemassa kyseistä hanketta. Enemmän tarvittaisiin myös erilaisia keskusteluja, työpajoja ja seminaareja, joissa asioita käsiteltäisiin niin, että kaikilla olisi mahdollisuus osallistua ja saada osaamista itselleen. Työaikasuunnitelmat Yliopettajat ja lehtorit osallistuvat tämän kyselyn vastausten perusteella melko vähän t&k-toimintaan. Yliopettajan työstä keskimäärin 30,6 % on t&ktoimintaa ja vastaavasti lehtorin työstä vain 13,6 %. Päätoimisista/ kokoaikaisista opettajista kuitenkin 39,9 % osallistuu jollakin tavalla t&k-toimintaan. T&k-henkilöstön osallistuminen opetukseen sen sijaan vaihtelee suuresti: kaikki osallistuvat 17,54 % vastauksista, 24,56 % suurin osa osallistuu, 35,9 % vain pieni osa osallistuu ja 7,02 % kukaan ei osallistu.

131 125 Opettajat on koulutettu tai valmennettu osallistumaan t&k-toimintaan vastaajien mielestä pääosin joko tyydyttävästi (43,3 %) tai melko huonosti (28,3 %). Ammattikorkeakoulut ovat järjestäneet t&k-toimintaan valmentavaa koulutusta, jonka sisältöinä on ollut mm. projektiosaamista, hankesuunnittelua, projektinhallintaa, tutkimus- ja kehittämismenetelmiä, EU-hankeasioita ja raportointia. T&k-henkilöstön valmiuksia opetukseen pidetään melko hyvinä (41,4 %). T&k-henkilöstön ja opettajien yhteistyön muotoja ovat tavallisimmin tiimityöskentely, seminaarit ja työpajat. Sen sijaan yhteisopetus ja ohjaus tai parityöskentely ovat harvinaisempia. T&k-toimintaan varaudutaan opettajien työaikasuunnitelmissa tavallisimmin (79,3 %) varaamalla tarkoitukseen tarkkaan eritelty työaika. Määrittelemätöntä työaikaa käyttää vain 10,3 % vastaajista. Vastaajien luettelemat työaikasuunnittelun vahvuudet ja kehittämiskohteet antavat selkeän kuvan siitä, mikä on keskeinen ongelmakohta: Työaikasuunnittelu on hyvin jäykkää ja vastaa huonosti tämän päivän muuttuvia tarpeita. Meillä on suuria vaikeuksia vastata työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Hankkeita syntyy ympäri vuoden työelämän tarpeisiin ja oppilaitos elää etukäteissuunnitelmataloutta. Mikäli tieto on etukäteen, siihen osataan varautua. Parempaan reagointikykyyn voitaisiin vastaajien mielestä päästä lisäämällä joustavuutta, liikkumavaraa, riskinottoa, nopeutta ja poikkeamismahdollisuuksia. Osa vastaajista on tosin sitä mieltä, että nykyinen työaikasuunnittelu kyllä mahdollistaisi opetuksen ja t&k-toiminnan integroinnin mutta henkilöstön asenteet ovat esteenä: Työaikasuunnitelma kyllä joustaa t&k-tarpeisiin, pikemminkin pullonkaulana on erilainen opettajuuskäsitys: pitkän opettajauran tehneillä ei välttämättä ole samanlaista innostusta lähteä mukaan t&k-toimintaan kuin nuoremmilla.

132 126 Suunnitelmaprosessi mahdollistaa. Isompi kysymys on opettajien ja heidän esimiestensä asenteissa, asioiden priorisoinnissa ja kouluttautumisessa. T&k-toiminnan perusrahoituksen puute tai niukkuus nousee myös esiin monissa vastauksissa: Henkilöstön työaikasuunnitelmiin pitäisi pystyä varaamaan aikaa t&k-toimintaan ja palvelutoimintaan. T&k-puolen perusrahoituksen puuttuminen estää resurssien varaamisen. Työsuunnitelmiin voisi sisältyä ulkopuolisen rahoituksen hankkimisvelvoite. Tehtävänkuvien selkeyttäminen ja työaikasuunnitelmien väljentäminen, jolloin valmiutta yllättäviin t&k-aktiviteetteihin. Tämä vaatii tietysti myös taloudellisen pohjan, jonka aikaansaaminen puolestaan vaatii t&k-toiminnan tuotteistamista paremmin. Työelämäyhteistyö Vain 11,3 % tähän kyselyyn vastanneista ilmoittaa oman yksikkönsä työelämäkumppanuuksien olevan pääasiassa yhteistyösopimuksiin perustuvia kumppanuuksia. Lähes kolmasosalla (29 %) kumppanuudet ovat pääosin epävirallisia kumppanuussuhteita, muilla on molempia kumppanuussuhteita yhtä paljon. Kumppanuussopimusten sisältämiä yhteistyömuotoja ovat tavallisimmin opinnäytetyöt (86,7 %), työharjoittelu (80 %) ja harjoitus- ja projektityöt (70 %) mutta mukana on myös t&k-yhteistyötä (71,7 %). Työelämäyhteistyön vahvuuksina vastaajat korostavat erityisesti hyviä henkilötason suhteita: Pieni alue, jolloin kumppanit tunnetaan hyvin. Hyvät henkilötason suhteet henkilöstön ja työelämän edustajien välillä. Hyvät henkilökohtaiset yhteydet työelämään. Toisaalta vastaajat pitävät kuitenkin tärkeänä siirtymistä henkilötason yhteistyösuhteista organisaation tasolle. Monet korostavat pyrkimystä pitkäaikaisiin kumppanuussuhteisiin:

133 Sopimusperustaisuutta vahvistettava, tavoitteena strategiset kumppanuudet. 127 Ehkä pois henkilösuhteista systemaattisempaan suunnitteluun ja pitkäjänteiseen kehittämiseen. Pitäisi pyrkiä ad hoc tyyppisistä hankekohtaisista yhteistyökuvioista kokonaan pois yhteiseen pitkäjänteiseen alueelliseen, yhteisesti strategisesti määriteltyyn kehitystyöhön. Laadunhallintajärjestelmä Opetuksen ja t&k työn integrointia on sisällytetty laatujärjestelmään vastaajien mielestä eniten prosessikuvauksissa (51,6 %). Toiseksi eniten integrointia on laatumittaristossa (50 %). Vastaajat luettelivat muiksi tavoiksi: pyritty huomioimaan koulutusprosessien ja T&K-prosessien kuvauksissa ja sisältyy valittuun pääprosessiin. KUVA 4. Opetuksen ja t&k-työn integroinnin sisällyttäminen laatujärjestelmään

134 Hankesuunnittelu 128 Opetuksen ja t&k-toiminnan integrointitavoitetta voidaan edistää myös hankesuunnittelulla. Opetuksen näkökulman huomioiminen hankkeissa näyttäisi tämän kyselyn valossa mahdollistuvan hyvin, koska hankkeita suunnittelevat pääsääntöisesti opettajat ja koulutuksen vastuuhenkilöt. Kaikkein eniten (83,6 %) hankesuunnitteluun osallistuvat yliopettajat, koulutusjohtajat/-päälliköt (59 %) ja lehtorit (57,4 %). T&k-henkilöstön eli projektipäälliköiden, projektityöntekijöiden ja tutkimusjohtajien panos ei tämän kyselyn vastausten perusteella ole läheskään yhtä vahva. KUVA 5. Hankesuunnitteluun osallistujat Monissa yksiköissä hankesuunnitelmiin sisällytetään automaattisesti kuvaus siitä, miten opiskelijat osallistuvat hankkeisiin. Hankkeita ilman opiskelijoita ei rahoiteta., Mennäkseen läpi hanke-esityksestä tulee ilmetä opiskelijoiden osallistumisen suunnitelma., Määritellään opiskelijoiden rooli hankkeessa, syntyvät opintopisteet, opinnäytetöiden määrä., todetaan vastauksissa. Näin ei kuitenkaan ole ainakaan vielä kaikissa hankkeissa: Heikosti., Vaihtelevasti. ja Ei mitenkään. löytyvät myös vastausvaihtoehtoina. Opettajien osallistuminen hankesuunnitteluun koetaan monessa tapauksessa

135 suunnittelun vahvuudeksi. Toisaalta hankkeiden kytkeminen opetukseen entistä systemaattisemmin on monen mainitsema kehittämiskohde: 129 Pitäisi olla systemaattinen tapa hankkeiden ja opetuksen integroinnin ottamisessa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Tarvitsemme lisää hankkeita, jotka olisi suunniteltu opetuksen integrointia ensisijaisesti silmällä pitäen ja jopa opetustarkoitukseen. Opiskelijan näkökulma Opetussuunnitelmiin sisältyy nykyisin vain keskinkertaisesti (40,7 %) tai melko vähän (39 %) t&k-toimintaa, vaikka HOPSit sen hyvin mahdollistaisivat. T&k-toimintaan liittyvät opinnot ovat tavallisimmin opinnäytetöitä, harjoittelu ja projektiopintoja. Myös tutkimus- ja kehittämismenetelmät ja projektiosaamisen opinnot mainitaan tässä yhteydessä useasti. Opiskelijoiden osallistuminen t&k-toimintaan tuottaa heille monenlaista uutta osaamista. Vastaajien mainitsemat osaamisalueet voi ryhmitellä esimerkiksi seuraavasti: Hanke/projektiosaaminen Kehittämisosaaminen, soveltava tutkimus, tutkiva työote Teorian ja käytännön yhdistäminen Vuorovaikutustaidot, tiimityötaidot Paineen sietokyky, joustavuus Suunnitelmallisuus, oman työn organisointi, itseohjautuvuus Monialaisuus, työelämäverkostot Substanssiosaaminen, oman alan käytännön osaaminen Liiketoimintaosaaminen: markkinointi, taloushallinto, johtaminen, yrittäjyys Työelämäosaaminen Tiedon hankinta ja käsittely, raportointi

136 TOIMENPIDESUOSITUKSET 130 Määritellyn tavoitetilan ja nykytilan kartoituksen perusteella työryhmä listasi ammattikorkeakouluille 18 toimenpidesuositusta. Toimenpidesuositukset ryhmiteltiin seitsemän teema-alueen mukaan, jotka pääosin noudattelevat nykytilan analyysissä käytettyjä teemoja. Opetussuunnitelmat, oppimisympäristöt, opetuksen toteutus ja ohjauksellinen näkökulma sekä opiskelijan näkulma on yhdistetty otsikon Oppimisen organisointi alle. Työaikasuunnitelmien sijaa käytetään nimitystä Työn organisointi. Toimenpidesuositusten teema-alueet ovat seuraavat: T&k-toiminnan ja opetuksen integrointi strategiatyössä Oppimisen organisointi Työn organisointi Työelämäyhteistyö Hankesuunnittelu T&k-toiminta osana laadunvarmistusta Tulosten hyödyntäminen Toimenpidesuositukset teema-alueittain esitetään seuraavassa. Tiivistetty listaus toimenpidesuositusten pääviesteistä on koottu liitteeseen 1. T&k-toiminnan ja opetuksen integrointi strategiatyössä T&k-toiminnan merkitys ja käsitteistö selkiinnytetään, jotta ammattikorkeakoulun henkilöstöllä ja opiskelijoilla on yhteinen näkemys asiasta. T&k-toiminnan ja opetuksen integrointi asetetaan tavoitteeksi kaikissa ammattikorkeakoulun strategioissa. Eri strategioiden tavoitteet ovat yhdenmukaisia. Integroinnin käytäntöön viennin tueksi laaditaan tarkempi toimenpideohjelma, jossa kuvataan t&k-toiminnan ja opetuksen integrointi opetussuunnitelmissa, t&k-toiminnan ja opetuksen yhteiset oppimisympäristöt, henkilöstön osaamisen kehittäminen, työn organisointi ja resursointi, työelämäyhteistyön toimintamuodot, laadunvarmistusjärjestelmä (mittarit, prosessit), hankesuunnittelun prosessit,

137 t&k-toiminnasta saadun tiedon hyödyntäminen sekä toimenpideohjelman seuranta ja arviointi. 131 Oppimisen organisointi Opetussuunnitelmat ovat joustavia, työelämälähtöisiä ja osaamispohjaisia. Niissä on kuvattu yleiset työelämävalmiudet, ammatillinen erityisosaaminen, osaamisen kasvua kuvaavat vuositeemat ja opintojaksokuvaukset. Opetussuunnitelman rakenne mahdollistaa opiskelijan osallistumisen t&k-toimintaan. Opetussuunnitelmissa kuvataan t&kosaamisen kasvupolku esimerkiksi vuositeemojen kautta. Opiskelijoille t&k-toiminta on realistisesti mitoitettu HOPSin mukainen osa opintoja. Ammattikorkeakouluilla on erilaisia t&k-toimintaa ja opetusta integroivia monialaisia oppimisympäristöjä, joissa työskentelevät opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat. Oppimismenetelmät valitaan siten, että ne tukevat integroinnin tavoitteita. Työelämän integratiivisia oppimisympäristöjä kehitetään. Huolehditaan siitä, että kaikki opiskelijat saavat perusvalmiudet t&ktoimintaan ja osaaminen syvenee koulutuksen edetessä. Ammattikorkeakoulututkinnossa hankittua t&k-osaamista syvennetään edelleen ylempien ammattikorkeakoulututkintojen kehittämistehtävissä ja projektitehtävissä. Lisätään hankkeistettujen ja työelämälähtöisten opinnäytetöiden määrää sekä työharjoittelua hankkeissa. Lukujärjestykset mahdollistavat t&k-toiminnan ja opetuksen integroinnin. Tavoitteena ovat suuremmat oppimiskokonaisuudet ja -päivät, esim. projektityöpäivät. Lukujärjestykset mahdollistavat opiskelijan irrottautumisen osaksi aikaa opintoja t&k-hankkeeseen.

138 132 Tila- ja laitejärjestelyt tukevat opetuksen ja t&k-toiminnan integroitumista. Tilaratkaisut mahdollistavat esim. projektiopetuspäivät ja ajallisesti laajat opetuskokonaisuudet. Opetuksessa ja t&k-toiminnassa tarvittavat laitteet ovat ajanmukaiset ja palvelevat työelämän kehittämistä sekä ovat käytössä myös viikonloppuisin ja opetushenkilöstön lomaaikoina. Opetuksen ja t&k-toiminnan integroimisessa pyritään aitojen työelämän toimintatapojen simulointiin, moniammatillisuuteen ja monialaisuuteen mahdollistamalla opintojen valitseminen eri koulutusohjelmista ja toisista ammattikorkeakouluista. Työn organisointi Työaikasuunnitelmat mahdollistavat t&k-toiminnan ja opetuksen integroinnin. T&k-toiminta nähdään pysyvänä toimintamuotona ja sille varataan riittävästi tunteja pedagogisen henkilöstön työaikasuunnitelmissa. Sovitaan henkilöstön kanssa käytävissä kehityskeskusteluissa t&k-toiminnan päämäärät ja sisällöt ja siihen käytettävä aikaresurssi. Työaikasuunnitelmaa tarkistetaan tarvittaessa vastaamaan toteutuneita t&k-hankkeita. Työaikasuunnittelun tueksi laaditaan osaamiskartoitusten pohjalta asiantuntijarekisteri. Henkilöstön osaamista johdetaan ja kehitetään niin, että henkilöstölle järjestetään osaamistarpeiden mukaista t&k-toiminnan ja opetuksen integrointia tukevaa koulutusta. Työnkuvat tarkistetaan tukemaan t&ktoiminnan ja opetuksen integrointia. Henkilöstön verkostoitumiseen liittyvää osaamista kasvatetaan ja tuetaan verkostoitumista työelämään. Kansainvälistä hankeyhteistyötä edistetään. Luodaan rakenteita, jotka lisäävät opettajien, t&k-toimijoiden ja työelämän yhteistyötä. T&k-toiminnassa syntyneen tiedon hyödyntämistä

139 opetuksessa lisätään eri tavoin, esimerkiksi julkaisujen, työpajojen, seminaarien ja sosiaalisen median avulla. 133 Työelämäyhteistyö Työelämän edustajat ovat mukana sekä opetussuunnitelmien laadinnassa että opetuksen käytännön toteutusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Työelämäyhteistyön tavoitteena on alueen ja/tai alan työelämän muutoshaasteisiin vastaaminen, tulevaisuuden ennakoiminen ja ratkaisujen tuottaminen. Tavoitteena on strategisesti määritelty kehitystyö työelämän kanssa. Ammattikorkeakoulu on innovatiivinen ja luova kumppani ammattialan kehittämisessä. Selvitetään ja luodaan mahdollisuuksia uudentyyppisiin toimenkuviin: opettaja-tutkija, tutkija-opettaja, yrittäjä-opettaja, konsultti-opettaja. Hankesuunnittelu Hankesuunnitteluun osallistuvat opettajat, opiskelijat, t&k-toimijat ja työelämän edustajat. Hankesuunnitelmiin sisällytetään kuvaukset hankkeiden opinnollistamisesta (= mitä hanke tarkoittaa opiskelijoiden oppimisen ja ammatillisen kasvun näkökulmasta). Hankesuunnitelmiin kirjataan myös suunnitelma, miten hankkeen tulokset ja uusi tieto siirtyvät opetukseen ja organisaatioon. Sovitaan t&k-henkilöstön sekä työelämän edustajien roolista opetuksessa ja ohjaamisessa. T&k toiminta osana laadunvarmistusta Opetuksen ja t&k-toiminnan integroiminen sisällytetään osaksi ammattikorkeakoulun laatujärjestelmää. Työelämältä, henkilöstöltä ja opiskelijoilta saatu palaute käsitellään osana laadunvarmistusprosessia. Pa-

140 134 lautteeseen reagoidaan systemaattisesti ja kehittämistä vaativiin asioihin puututaan. T&k-toimintaa arvioidaan myös opinnollistamisen onnistumisen ja oppimisen näkökulmista. Tulosten hyödyntäminen Varmistetaan, että prosessissa tuotettu tieto ja hankeosaaminen siirtyvät ammattikorkeakoulun käyttöön. Huolehditaan t&k-toiminnan tulosten viemisestä käytäntöön ja levittämisestä. LOPUKSI Opetustoiminnan sisäisiä toimintamalleja tutkimus- ja kehitystoiminnan ja opetuksen integroinnin näkökulmasta pohtineen AMKtutka-hankkeen kehittämisrenkaan työskentelyn tuloksena syntyi 18 ammattikorkeakouluille suunnattua toimenpidesuositusta. Ne pohjautuvat työryhmämme laatimaan tavoitetilan kuvaukseen ja opinnäytetyönä tehtyyn nykytilan kartoitukseen. Tehdyn nykytilan kartoituksen tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina, vaikka vastauksia saatiinkin melko vähän. Pieni vastaajamäärä saattaa ainakin osaksi johtua siitä, että kohderyhmään kuuluvien löytäminen on vaikeaa, koska ammattikorkeakoulut ovat organisoituneet hyvin eri tavoin. Aiempaa tutkimustietoa tästä asiasta on vähän ja kyselyn vastauksista käy ilmi, että monet käsitteet ymmärretään eri tavalla. Vastaukset tukevat kuitenkin hyvin työryhmän määrittelemää tavoitetilan kuvausta ja niitä voitiin sen vuoksi käyttää pohjana toimenpidesuositusten laatimisessa. Ammattikorkeakouluissa näitä toimenpidesuosituksia voidaan käyttää esimerkiksi oman toiminnan arviointiin ja kehittämiseen. Toimenpidesuosituksen voivat olla myös apuna, kun laaditaan integroinnin käytäntöön viennin tueksi tarkempaa toimenpideohjelmaa.

141 LÄHTEET 135 Ammattikorkeakoululaki. N:o 351/2003. Helsinki Asteljoki, Sanna Ammattikorkeakoulun palvelutoiminta edistämässä yrittäjämäistä yhteistoiminnallista oppimista. Työelämän tutkimus. 1, Auvinen, Pekka, Dal Maso, Riitta, Kallberg, Riitta, Kallberg, Kari, Putkuri, Päivi & Suomalainen, Katja Opetussuunnitelma ammattikorkeakoulussa. Joensuu, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. 57,66, Elinkeinoelämän keskusliitto Palvelut Osaaminen kansainvälisessä palveluyhteiskunnassa. Loppuraportti. Hotanen, Emmi, Koivula, Mari & Paunonen, Sini Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyön ja opetuksen integroinnin nykytila. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Liiketalouden koulutusohjelma. Opinnäytetyö. Komonen, Katja Integratiivinen oppimisympäristö työelämässä oppimisen pedagoginen malli. Työelämän tutkimus Lonka, Kirsti, Paganus, Nina 2004 Ongelmalähtöinen oppiminen työelämään valmentajana. Teoksessa: Tynjälä, Päivi, Välimaa, Jussi, Murtonen, Mari. Korkeakoulutus, oppiminen ja työelämä. Pedagogisia ja yhteiskuntatieteellisiä näkökulmia. Jyväskylä, PS-kustannus, OPM Koulutus ja tutkimus vuosina Kehittämissuunnitelma. Pyykkönen, Ritva, Wahlgrén, Asta, Virtanen, Aila Aikuisopiskelijan ammatillisen minäkäsityksen kehittyminen. Työelämän tutkimus. 1,

142 136 TOIMENPIDESUOSITUKSET LIITE 1 Toimenpidesuositukset 1. T&k-toiminnan merkitys ja käsitteistö selkiinnytetään. 2. T&k-toiminnan ja opetuksen integrointi asetetaan tavoitteeksi kaikissa ammattikorkeakoulun strategioissa. 3. Integroinnin käytäntöön viennin tueksi laaditaan tarkempi toimenpideohjelma. 4. Opetussuunnitelman rakenne mahdollistaa opiskelijan osallistumisen t&k-toimintaan. 5. Kehitetään erilaisia t&k-toimintaa ja opetusta integroivia monialaisia oppimisympäristöjä. 6. Huolehditaan, että kaikki opiskelijat saavat perusvalmiudet t&ktoimintaan ja osaaminen syvenee koulutuksen edetessä. 7. Lukujärjestykset mahdollistavat t&k-toiminnan ja opetuksen integroinnin. 8. Tila- ja laitejärjestelyt tukevat opetuksen ja t&k-toiminnan integroitumista. 9. Opetuksen ja t&k-toiminnan integroimisessa pyritään aitojen työelämän toimintatapojen simulointiin, moniammatillisuuteen ja monialaisuuteen. 10. Työaikasuunnitelmat mahdollistavat t&k-toiminnan ja opetuksen integroinnin. 11. Henkilöstön osaamista johdetaan ja kehitetään niin, että henkilöstölle järjestetään osaamistarpeiden mukaista t&k-toiminnan ja opetuksen integrointia tukevaa koulutusta. 12. Luodaan rakenteita, jotka lisäävät opettajien, t&k-toimijoiden ja työelämän yhteistyötä. 13. Työelämän edustajat ovat mukana sekä opetussuunnitelmien laadinnassa että opetuksen käytännön toteutusten suunnittelussa ja toteutuksessa. 14. Selvitetään ja luodaan mahdollisuuksia henkilöstön uudentyyppisiin toimenkuviin. 15. Hankesuunnitteluun osallistuvat opettajat, opiskelijat, t&k-toimijat ja työelämän edustajat. 16. Hankesuunnitelmiin sisällytetään kuvaukset hankkeiden opinnollistamisesta 17. Hankesuunnitelmiin kirjataan suunnitelma, miten hankkeen tulokset ja uusi tieto siirtyvät opetukseen ja organisaatioon. 18. Opetuksen ja t&k-toiminnan integroiminen sisällytetään osaksi ammattikorkeakoulun laatujärjestelmää.

143 137 TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTOIMINNAN LAADUNVARMISTUS JA EETTINEN PERUSTA Mirja Toikka Artikkelissa käsitellään kehittämisrenkaan keskeisiä tuotoksia hankkeen ensimmäisen toimintajakson ajalta sekä annetaan ammattikorkeakouluille suosituksia t & k-toiminnan laadunvarmistuksen ja eettisen perustan vahvistamiseksi. Keskeisiä tuotoksia ovat t & k toiminnan laadunhallinnan strategia prosessikuvauksena ja t & k-toiminnan tuloksellisuusketju. Lisäksi on selkeytetty yhteistä käsitteellistä perustaa. Hankkeeseen sisältyi erillinen benchmarking-projekti, joka toteutettiin Korkeakoulujen arviointineuvoston tuella. JOHDANTO Kehittämisrenkaan työskentely alkoi keväällä 2007, jolloin ydinryhmän jäsenet laativat kehittämisrenkaan toimintasuunnitelman. Työskentelyn alkuvaiheessa kiinnitettiin tavoitteiden ohella huomio t & k toiminnan käsitteelliseen problematiikkaan niin yhteisen eettisen perustan kuin laadunhallinnan ja arvioinnin näkökulmista. Kehittämisrenkaan päätavoitteena on vahvistaa ammattikorkeakoulujen t & k toiminnan edellytyksiä, selkeyttää laadunhallinnan menettelyjä ja vahvistaa ammattikorkeakoulujen t & k toiminnan eettistä perustaa. Kehittämisrenkaan työskentely hankkeen ensimmäisellä toimintakaudella sisälsi seuraavat toiminnalliset tavoitteet: - T & k-toiminnan laadunhallinnan peruskäsitteiden tarkastelun, - t & k toiminnan laadunhallinnan strategian prosessikuvauksen, - laadunhallinnan dimensioiden kartoittamisen (pohjatyönä tuloksellisuusketjun laadintaan), - t & k toiminnan tuloksellisuusketjun laadinnan, - t & k toiminnan hyvien käytäntöjen tunnistamisen ja kuvaukset (erillinen benchmarking -projekti).

144 138 Hankkeessa aktiivisina jäseninä ovat toimineet Pekka Rantanen Haaga- Heliasta, Hanna Myllys Diakonia-ammattikorkeakoulusta, Marjo-Riitta Järvinen Lahden ammattikorkeakoulusta ja Anna-Maria Vilkuna Stadiasta. Muiden jäsenten osallistuminen on ollut vaihtelevaa. Anneli Jaroma Mikkelin ammattikorkeakoulusta on myös aktiivisesti osallistunut kehittämisrenkaan työseminaareihin. Lisäksi Arja Sinkko Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta on osallistunut työseminaareihin kestävän kehityksen ja yhteiskuntavastuun integroinnin näkökulmista. Erilliseen benchmarking-projektiin syksyllä 2007 osallistui seitsemän amattikorkeakoulua: Kymenlaakson, Hämeen, Jyväskylän, Lahden, Mikkelin, Pohjois-Karjalan ja Savonia ammattikorkeakoulut. Projektin suunnittelu- ja vetovastuu oli Kymenlaakson ammattikorkeakoululla. Ensimmäisen toimintakauden keskeisinä tuloksina voidaan benchmarking - projektin ohella pitää t & k-toiminnan laadunhallinnan strategian määrittelyä prosessikuvauksena sekä t & k toiminnan tuloksellisuusketjua. Artikkelin lopussa esitetään kehittämisrenkaan alustava toimintasuunnitelma kaudelle T & K TOIMINNAN MITTAAMISEN LÄHTÖKOHDISTA T & k toiminnan laadunhallinta, mittari- ja indikaattorityö ja myös yhteinen eettinen perusta edellyttävät, että toimijoilla on yhdenmukainen käsitys ammattikorkeakoulujen t & k toiminnan (-työn) käsitteen sisällöstä. Opetusministeriön AMKOTA-tilastoinnissa ammattikorkeakoulujen tulee noudattaa Tilastokeskuksen määritelmää t & k-toiminnalle. Määritelmä on seuraava: Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla (t & k) tarkoitetaan systemaattista toimintaa tiedon lisäämiseksi ja tiedon käyttämistä uusien sovellusten löytämiseksi. Kriteerinä on, että toiminnan tavoitteena on jotain oleellisesti uutta. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan sisällytetään perustutkimus, soveltava tutkimus sekä kehittämistyö.

145 139 Perustutkimuksella tarkoitetaan sellaista toimintaa uuden tiedon saavuttamiseksi, joka ei ensisijaisesti tähtää käytännön sovellukseen. Perustutkimusta ovat esimerkiksi ominaisuuksien, rakenteiden ja riippuvuuksien analyysit, joiden tavoitteena on uusien hypoteesien, teorioiden ja lainalaisuuksien muodostaminen ja testaaminen. Soveltavalla tutkimuksella tarkoitetaan sellaista toimintaa uuden tiedon saavuttamiseksi, joka ensisijaisesti tähtää tiettyyn käytännön sovellutukseen. Soveltavaa tutkimusta on esim. sovellusten etsiminen perustutkimuksen tuloksille tai uusien menetelmien ja keinojen luominen tietyn ongelman ratkaisemiseksi. Tuote- ja prosessikehityksellä (kehittämistyöllä) tarkoitetaan systemaattista toimintaa tutkimuksen tuloksena ja/tai käytännön kokemuksen kautta saadun tiedon käyttämiseksi uusien aineiden, tuotteiden, tuotantoprosessien, menetelmien ja järjestelmien aikaansaamiseen tai olemassa olevien olennaiseen parantamiseen. (Tilastokeskus) On huomattava, että t & k toiminnan tilastointi ammattikorkeakouluissa Tilastokeskuksen määritelmän mukaisena ylläpitää vertailtavuutta OECD:n ja EU:n jäsenmaiden tilastoinnin kanssa. Tilastokeskus noudattaa OECD:n manuaalia Frascati Manual. Proposed Standard Practise for Surveys on Research and Development (2002) ja EU:n tietovaatimuksia (regulaatioita) tilastoinnissa. (Virtaharju 2007). Useiden keskustelujen ja myös opetusministeriön ja Tilastokeskuksen asiantuntijoiden kannanottojen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että t & k - toiminnan käsite ei ole täysin selkeä ja yksiselitteisesti ymmärretty ammattikorkeakouluissa. Tämä aiheuttanee poikkeavuutta AMKOTA-tilastointiin ja näin ollen kyseenalaistaa ammattikorkeakoulukohtaisten t & k-toiminnan tuloksellisuusmittojen vertailtavuutta. AMKtutka -kehittämisverkoston www-sivuilla on kehittämisrenkaan puheenjohtajan kartoitus ammattikorkeakoulujen t & k-toiminnan sisällöstä. Vararehtori Pirkko Rautaniemi ja tutkimusjohtaja Juhani Talvela Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta ovat myös osallistuneet käsitteen selkeyttämiseen. Kartoitus on laadittu yhteistyössä mm. Tilastokeskuksen asiantuntijan ja opetusministeriön asiantuntijan kanssa. Samaan aikaan AMKtutka- kehittämisver-

146 koston käsitetyöryhmässä on pohdittu ammattikorkeakoulujen t & k toiminnan käsitteellistä selkeyttämistä. 140 T & k-toiminnan käsitteen ohella toinen problemaattinen alue on laadunhallinnan käsitteistön tulkinta ja jäsentely. Hankkeen www-sivuilla on kartoitus t & k toiminnan laadunhallinnan käsitteistä. Kirjallisuus ja tutkimus antavat mm. käsitteille tuloksellisuus, tehokkuus, taloudellisuus, vaikuttavuus, vaikutus, suorituskyky, tulos, tuotos, panos ja tuottavuus erilaisia määritelmiä. Määritelmät ovat pääsääntöisesti tieteenalasta riippuvaisia. Ns. klassisen määritelmän mukaan tuloksellisuus = tehokkuus + taloudellisuus + vaikuttavuus (Opetushallitus 1993.) Tehokkuudelle puolestaan on kirjallisuudessa ja tutkimuksessa luotu erilaisia ulottuvuuksia; puhutaan mm. ulkoisesta ja sisäisestä tehokkuudesta tai kustannus-tehokkuudesta. Tehokkuudessa on yleisesti kyse siitä, miten taloudelliset tulokset ja vaikutuksen saadaan aikaan. Tehokkuus on riippuvainen siitä, kuinka tuotokset (output) saadaan aikaan mahdollisimman vähillä panoksilla (input) tai miten tuotokset voidaan maksimoida tietyillä panoksilla. Tehokkuus on myös asioiden tekemistä oikein. Tehokkuus on periaatteena ja käsitteenä muodollinen ja riippumaton siitä, minkä asian tai toimenpiteen tehokkuudesta on kysymys. Muodollisuutta korostaa se, että käsite on matemaattisesti esitettävissä panosten ja tuotosten funktiona. Tehokkuus käsitteenä on myös lähellä tuottavuuden käsitettä. Taloudellisuuden käsite on sidoksissa tehokkuuden käsitteeseen. On huomattava, että taloudellinen ei aina ole vaikuttavaa tai tehokasta. Taloudellisia vaikutuksia voivat olla esim. yhteistyökumppanin parantunut kannattavuus, pääsy uusille markkinoille tai kustannussäästöt. Mittarina voi olla esim. euroa/suorite. (Kuitunen & Hyytinen 2004). Vaikuttavuus puolestaan on erotettavissa muista lähikäsitteistä useiden kriteerien perusteella. Vaikuttavuus on muutosta; oikeiden asioiden tekemistä (vrt. tehokkuus on asioiden tekemistä oikein). Vaikuttavuus on myös tavoit-

147 141 teiden saavuttamista sekä tarpeiden tyydyttämistä. Vaikuttavuus on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia; sekä ennakoituja että ennakoimattomia vaikutuksia; sekä kohdealueelle että sen ulkopuolelle ulottuvia vaikutuksia. Vaikuttavuus on myös yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja palvelukykyä. (Kuitunen & Hyytinen 2004). Tulos on mm. tutkimushankkeen konkreettinen lopputulos, tutkimustulos. Tuotos puolestaan on mm. konkreettinen tuote, joka rakentuu t & k-hankkeen pohjalle. Vaikutuksia voivat olla mm. taloudelliset, teknologiset, tiedolliset, tieteelliset ja tuotannolliset vaikutukset. Ne voivat olla myös vaikutuksia sosiaaliseen ympäristöön, inhimilliseen pääomaan tai fyysiseen ympäristöön. (Kuitunen & Hyytinen 2004). Tuottavuus tarkoittaa mm. tehokkuutta yhdistettynä tuotteen tai palvelun arvoon asiakkaalle; esim. hyödyllisyyttä, ainutlaatuisuutta, sopivuutta ja saatavuutta. Tuottavuus on tuotosten ja panosten välinen suhde. Tuottavuudesta voidaan huolehtia esim. tekemällä oikeita asioita eli tarkastelemalla ja tunnistamalla jatkuvasti asiakkaiden muuttuvia tarpeita ja odotuksia sekä kehittämällä niihin parhaiten soveltuvia tuotteita ja palveluita. Tuottavuudesta voidaan huolehtia myös tekemällä asiat oikein eli parantamalla ja tehostamalla prosesseja niin, että minimoidaan niiden negatiiviset vaikutukset. (EK 2007). Suorituskyvyllä tarkoitetaan mittareilla ilmaistua yksilön, ryhmän, organisaation tai prosessin kykyä saavuttaa tuloksia. Keskeisiä suorituskyvyn tuloksia ovat mm. taloudelliset tulokset ja ei-taloudelliset tulokset. Keskeiset suorituskyvyn mittarit voivat liittyä mm. prosesseihin, ulkopuolisiin resursseihin, talouteen, rakennuksiin, laitteisiin ja materiaaleihin, teknologiaan, tietoon ja tietämykseen. (EFQM ). Koska t & k toiminnan käsitteestä ei ammattikorkeakouluissa ole aivan yksiselitteistä tulkintaa, on sen laadunhallintakin erittäin haastavaa. Tilastoinneissa on siis käytössä Tilastokeskuksen määritelmä, johon kaikki ammattikorkeakoulut eivät kentältä saadun palautteen perusteella halua sitoutua.

148 142 Ammattikorkeakoulujen t & k-toiminnan asema määritellään ammattikorkeakoululaissa 2003/351. Lain mukaan ammattikorkeakoulun tulee harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimusja kehitystyötä. AMKOTA -tilastoinnissa t & k-toiminnan tuloksellisuutta mitataan seuraavilla mitoilla: tutkimustoiminnan laajuus (tutkimustyön menot suhteessa koko tulorahoitukseen), tutkimustoiminnan henkilötyövuodet (tutkimustoiminnan henkilötyövuosien määrä suhteessa päätoimisten opettajien määrään), ammattikorkeakoulun julkaisutuotanto (artikkelit, kirjat, elektroninen tai visuaalinen tuote), oppiminen t & k-hankkeissa. (AMKOTA, AMKOTA -mitat toteuttavat lain 351/2003 mukaisia tehtäväalueita mm. seuraavasti:

149 TAULUKKO 1. AMKOTA mitat ja mitattavat kohteet AMKOTA-mitta AMK-opetusta palveleva t & k -työ Työelämää ja aluekehitystä tukeva t & k-työ Tutkimustoiminnan Strategiasidonnaisuus laajuus Rahoittajien päätökset perustuvat mm. alueelliseen tarpeeseen Tutkimustoiminnan Ei suoraan indikoi henkilötyövuodet yhteyttä opetukseen Ammattikorkeakoulun Voi tukea opetuksen Voi olla aluekehi- julkaisutuotanto kehittystä tukevaa tämistä Oppiminen t & k- Opettajien ja Harjoittelu, opinnäytetyöt, hankkeissa opiskelijoiden projek- osallistuminen, tit/hankkeet opetuksen ja t & k-työn integraatio 143 Alueen elinkeinorakenteen huomioon ottava t & k - työ Strategiasidonnaisuus Rahoittajien päätökset perustuvat mm. alueelliseen tarpeeseen

150 144 Tasapainotettu tulosmittaristo ja t & k toiminnan laadunhallinta T & k-toiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa voidaan soveltaa esim. tasapainotettua tulosmittaristoa (Balanced Scorecard, BSC). BSC:n arvo perustu sen laajaan sovellettavuuteen ja peruslähtökohtien pysyvyyteen. Viitekehys on lähtöisin strategisen johtamisen oppien uudistumisesta 1990-luvulla ja mittaristo Kaplanin ja Nortonin (1996) esittelemästä strategisen johtamisen ja arvioinnin välineestä. BSC täydentää taloudellista tuloslaskentaa ottamalla huomioon myös laadullisia sekä inhimillistä pääoman kehitystä kuvaavia mittareita. Tavallisesti mittaristo jaetaan neljään osaan: talousnäkökulma, asiakasnäkökulma, prosessien tehokkuuden näkökulma sekä henkilöstön innovatiivisuuden ja oppimisen näkökulma. Organisaatio voi täydentää näkökulmia tarpeen mukaan. Lähtökohtana on strategialähtöinen organisaatio, joka suuntaa ja seuraa toimintaansa vision ja strategian mukaisesti tarkastelemalla sitä eri näkökulmien kautta. Strategialähtöisen organisaation rakentamiseksi tarvitaan Kaplanin ja Nortonin (emt.) mukaan: 1. Strategian ilmaisemista operatiivisina eli toiminnallisina käsitteinä, 2. organisaation mukauttamista strategiaan, jolla tarkoitetaan sitä, että kaikki tekevät töitä saman päämäärän eteen, 3. strategian viemistä osaksi jokaisen henkilön päivittäistä työtä, 4. strategian kehittämistä jatkuvaksi prosessiksi ja 5. muutosten toteuttamista vahvan ja tehokkaan johtamisen avulla. Vaikka ajatukset eivät ole uusia, soveltuvat ne hyvin ammattikorkeakoulun johtamisjärjestelmän viitekehykseksi. T & k toiminnan laadunhallinta on hyvä integroida ammattikorkeakoulun t & k-strategiaan tai kokonaisstrategiaan, jolloin laadunhallinta on organisaation olennainen osa eikä sitä dokumentaationkaan tasolla ymmärretä organisaatiosta erillään olevana. T & k- toiminnan laadunhallinnan strategia prosessikuvauksena esitetään luvussa T& k toiminnan tuloksellisuusketju.

151 145 Yleisesti kuntasektorilla käytettävässä tasapainotetussa mittaristossa on pyritty ottamaan huomioon toiminnan tuloksellisuuteen vaikuttavat osa-alueet. Niitä ovat (1) henkilöstön aikaansaamiskyky, (2) prosessien sujuvuus ja taloudellisuus, (3) palvelujen laatu ja asiakkaiden tyytyväisyys, sekä (4) vaikuttavuus (Lumijärvi & Jylhäsaari 1999). Mallissa hyvänä voidaan pitää erityisesti toiminnan vaikuttavuuteen kohdistuvaa tarkastelua. Tässä hankkeessa BSC -viitekehystä on sovellettu ensin laadunhallinnan dimensioiden erittelyssä Kaplanin ja Nortonin perinteisen mallin mukaisena ja edelleen t & k toiminnan tuloksellisuusketjussa Lumijärven ja Jylhäsaaren mallia soveltaen. Tuloksellisuusketju kuvataan luvussa T & k toiminnan tuloksellisuusketju. T & K TOIMINNAN PROSESSIEN BENCHMARKING Projektin keskeiset tavoitteet Ammattikorkeakoulujen benchmarking-projektin keskeisenä tavoitteena oli saada tietoja ja näkemyksiä, joiden avulla voidaan tehokkaasti kehittää oman ammattikorkeakoulun toimintaa. Lähtökohtana oli vastavuoroisuus. Projekti rajattiin kolmeen kaikille yhteiseen kehittämiskohteeseen: Opetuksen ja t & k-toiminnan integrointi, t & k-toiminnan tuottavuus, t & k-toiminnan sidosryhmäsuhteiden hallinta. Aluksi todettiin, että ammattikorkeakoulujen sisäiset ja keskinäiset erot valittujen kehittämiskohteiden suhteen todennäköisesti vaihtelevat suuresti. Tavoitteena oli löytää prosesseista niitä keskeisiä tekijöitä, jotka mahdollistavat hyvän ja tavoitteen mukaisen tuloksen. Näihin tekijöihin etsittiin vastauksia tässä projektissa. Lisäksi tavoitteena oli luottamuksellisen yhteistyön lisääminen. Perinteinen Demingin ympyrä oli benchmarkingissa taustalla joka vaiheessa.

152 Menetelmät 146 Benchmarkingista voidaan tässä yhteydessä käyttää myös nimitystä vertailukehittäminen tai toimintovertailu. Kyseessä ei ole ammattikorkeakoulujen keskinäinen kilpailu, vaikka menetelmällisesti sen voisi luokitella kilpailijavertailuksi. Vertailujen tarkoituksena on kertoa, miten ammattikorkeakoulujen prosessit eroavat toisistaan ja miten erot vaikuttavat tulokseen. Yksityiskohtaista tietoa on saatavissa vain vertaamalla saman alan organisaatioita, tässä tapauksessa ammattikorkeakouluja, toisiinsa. Sovellettava tyyppi oli prosessibenchmarking. Toteutustapa oli lähinnä ryhmäbenchmarking, jolloin eri ammattikorkeakoulut oli koottu yhteen aiheen kiinnostavuuden mukaan. Prosessikuvaukset ja arvioinnit toteutettiin EFQM-mallin mukaisesti. Benchmarking -vierailuilla ja johtopäätösteon teossa noudatettiin yhtenäistä menettelytapaa (mm. kysymyslistat) sekä noudatettiin yhteisiä eettisiä periaatteita. Vierailut tehtiin sopimusten mukaisesti niihin ammattikorkeakouluihin, joiden prosesseista tai toiminnoista haluttiin oppia (=esikuvia). Vierailuille osallistui henkilöitä kustakin ammattikorkeakoulusta. Projektin yhteyshenkilöillä oli organisaatioissaan omat tukiryhmät. Mukana olevien henkilöiden odotettiin tuntevan aihealueen ja toimintaprosessit tai mahdollisesti vastaavan niistä omassa organisaatiossaan. Heillä tuli myös olla valtuudet toimia. Opiskelijoiden osallistuminen erityisesti opetuksen ja t & k- toiminnan integrointi teeman prosessointiin oli toivottavaa.

153 TAULUKKO 2. Projektin toimintaohjelma ja aikataulu Ajankohta Tehtävä 147 Toukokuu 2007 Kesäkuu 2007 sähköpostikokous Kesäkuu syyskuun puoliväli 2007 T & k-toiminnan prosessin kehitettävän osa-alueen / toiminnon löytäminen ja kohteiden rajaus: Opetuksen ja t & k:n integrointi T & k-toiminnan tuottavuus T & k toiminnan sidosryhmäsuhteiden hallinta Menetelmän selkeyttäminen, yhteinen EFQM-kuvaus- ja arviointipohja Sopiminen eettisistä periaatteista Sopiminen dokumentoinnista Ammattikorkeakoulun oma sisäinen työskentely: Prosessin kehitettävän osa-alueen tai toiminnan tunnistaminen*. Prosessin, sen osan tai toiminnon tuloksellisuutta voidaan arvioida esim. AMKOTAn, muiden tunnuslukujen/mittareiden, kyselyiden tai sidosryhmäpalautteiden avulla. Yhteinen menetelmällinen työkalu on EFQM, täydennettynä kunkin AMK:n laadunvarmistusjärjestelmän mukaisilla menetelmillä, kuten BSC:llä. Tiivistetty esimerkki prosessikuvauksestai: EFQMkuvauksen ja arvioinnin perusteella ongelma pedagogisessa johtamisessa, joka toimintasuunnitelmatasolla näkyy puutteellisena työjärjestyssuunnitteluna ja väärin johdettuna opettajien työaikasuunnittelua. Esimerkkinä opetuksen ja T & K:n integrointi kehittämiskohde. jatkuu...

154 148...jatkuu Kesäkuu syyskuun puoliväli 2007 Ammattikorkeakoulun oma sisäinen työskentely (yhdistettynä edellisen kohdan työskentelyyn): DEADLINE perjantai Omien hyvien käytäntöjen ja vahvuuksien tunnistaminen ja niiden kuvaukset (prosessin osa-alue tai toiminto). Prosessin osan tai toiminnon tuloksellisuutta voidaan arvioida esim. AMKOTAn, muiden tunnuslukujen/mittareiden, kyselyiden tai sidosryhmäpalautteiden avulla. Yhteinen menetelmällinen työkalu on EFQM, täydennettynä kunkin AMK:n laadunvarmistusjärjestelmän mukaisilla menetelmillä, kuten BSC:llä. Käytännössä tämä ja edellinen vaihe (*) toteutetaan prosessiarvioinnissa samaan aikaan. Ammattikorkeakoulun yhteyshenkilö toimittaa kuvaukset projektikoordinaattorille viimeistään klo Syyskuu 2007, vko 38 sähköpostikokous Ajankohtaisista asioista sopiminen. Syyskuu Torstai klo Työseminaari Mikkelissä 1. Ammattikorkeakoulujen hyvien käytäntöjen, prosessien osa-alueiden ja toimintojen esittelyt yhteisessä työseminaarissa. Mukana kunkin ammattikorkeakoulun avaintoimijat prosessissa. 2. Benchmarking-esikuvien valinta korkeakoulupartnereiden joukosta. 3. Ammattikorkeakoulujen keskinäinen sopiminen benchmarking-vierailuista. 4. Sopiminen käytännön menettelystä, mm. kysymyslistat. jatkuu...

155 149...jatkuu Lokakuu, vko 40 sähköpostikokoukset Ammattikorkeakoulujen keskinäinen keskustelu ja sopiminen benchmarkingvierailuista. Lokakuu, vkot Benchmarkingvierailut ja korkeakoulukohtaisten tuotosten raportointi. Kunkin ammattikorkeakoulun benchmarking tiimi vastaa tuotosten raportoinnista yhteisen kaavan mukaisesti KKA KKA:n raportointiseminaari ja tuotosten esittely KKA:n ohjeiden mukaisesti. Tammikuu 2008 Kirjallinen raportointi KKA:lle Raportin julkistamisseminaari KKA:ssa. Yhteinen benchmarking -työseminaari järjestettiin Mikkelissä. Kukin ammattikorkeakoulu esitteli hyvät käytänteensä ns. yhteisellä tarjottimella. Esitysten perusteella ammattikorkeakoulujen edustajat valitsivat vierailukohteet eli esikuvat, joihin he halusivat perehtyä syvällisemmin. Seuraavassa taulukossa on yhteenveto ammattikorkeakoulujen benchmarking-tarjottimelle tuomista esityksistä, ammattikorkeakoulujen valitsemista vierailukohteista esikuvien luona sekä osallistujista.

156 TAULUKKO 3. Ammattikorkeakoulujen benghmarkinghankkeet AMMATTI- KORKEAKOULU Ammattikorkeakoulun esitykset yhteisellä tarjottimella Ammattikorkea-koulun valitsemat vierailukohteet / esikuvat Kaikki osallistujat projektissa Kymenlaakson AMK Mikkelin AMK Lahden AMK Jyväskylän AMK Pohjois-Karjalan AMK Hämeen AMK 1)KymiDesign & Business työelämäyhteistyö 2) Terveys ja tapakasvatus pilottina opetuksen ja T&Ktoiminnan integroinnissa -projekti 1) Virtaa verkostoihin -projekti 2) KampusTV Oppimiskeskus Optiimi JAMK:n T&Ktoiminnan johtaminen BSC-tuloskortin avulla 1) D ART Muotoilun palvelukeskus 2) Projektitoiminnan prosessi 1) Muotoilutori 2) Hankkeistetut opinnäytetyöt 1) JAMK:n T&K-toiminnan johtaminen BSC-tuloskortin avulla 2) PKAMK / Projektitoiminnan prosessi ja DÁRT Muotoilun palvelukeskus 3) LAMK / Oppimiskeskus Optiimi 4) HAMK / Muotoilutori 1) LAMK / Oppimiskeskus Optiimi 2) KYAMK / KymiDesign & Business työelämäyhteistyö 1) HAMK / Muotoilutori 2) MAMK / Virtaa verkostoihin -projekti PKAMK / D ART Muotoilun palvelukeskus ja projektitoiminnan prosessi 1) JAMK:n T&K toiminnan johtaminen BSC-tuloskortin avulla 2) KYAMK / Kymi- Design&Business - työelämäyhteistyö 1) JAMK:n T&K toiminnan johtaminen BSC-tuloskortin avulla 2) PKAMK / Projektitoiminnan prosessi ja D ART Muotoilun palvelukeskus 150 Mirja Toikka Pasi Tulkki Eeva-Liisa Frilander- Paavilainen Mirja Nurmi Kari Kokkonen Anne Jääsmaa Anneli Jaroma Heikki Malinen Jussi Seppänen Kirsi Jurvanen Ilkka Liljander Tomi Numento Marjo-Riitta Järvinen Marja-Liisa Neuvonen-Rauhala Heli Potinkara Johanna Heik-kilä Pasi Raiskinmäki Petri Moilanen Tero Janatuinen Riikka Ahmaniemi Tiina Jylhä Raimo Moilanen Lasse Neuvonen Susanna Varis Mikko Penttinen Topi Kettunen Juha Laurikainen Riitta Hakulinen Mirja Niemelä Marja Savolainen Aki Haimi Tuija Engbom Jaakko Vasko Esa Murtola Savonia-AMK Avekki-projekti (koulutus- ja toimintamalli väkivallan ehkäisyyn ja hallintaan terveydenhuollossa) KYAMK / Terveys ja tapakasvatus pilottina opetuksen ja T&K-toiminnan integroinnissa projekti (Ei toteutunut; Savonia AMK ei käynyt arvioimassa) Pauli Seppänen Seija Taattola

157 Benchmarking-projekti ja projektin arviointi esitetään Korkeakoulujen arviointineuvoston seminaarissa sekä arviointineuvoston julkaisussa. T & K TOIMINNAN LAADUNHALLINNAN STRATEGIA T & k toiminnan laadunhallinnan strategian tulisi integroitua luontevaksi osaksi ammattikorkeakoulun perustehtävien laadunhallintaa. Seuraavassa kuvassa esitetään t & k toiminnan laadunhallinnan kokonaisuus, joka integroituu ammattikorkeakoulun laatupolitiikkaan, strategisiin lähtökohtiin (arvot, visio, tehtävä), toiminnan suunnitteluun ja resursointiin sekä käytännön t & k hankkeisiin ja projekteihin. Tärkeä osa laadunhallintaa on arviointi ja siitä johdetut kehittämispäätökset ja toimenpiteet.

158 152 KUVA 1. T & k-toiminnan laadunhallinnan strategia. Prosessikuvaus. T & k toiminnan laadunvarmistus ja eettinen perusta kehittämisrengas/amktutka Arvot, tehtävä ja visio ovat ammattikorkeakoulun toiminnan kehittämisen yleisiä lähtökohtia. Suunnitelmallisen laadunhallinnan lähtökohtana puolestaan on, että ammattikorkeakouluyhteisöllä on yhteinen näkemys siitä, mitkä asiat sille merkitsevät laatua. Nämä asiat dokumentoidaan yhteiseen laatupolitiikkaan, jossa myös kerrotaan toimintaa ohjaavista periaatteista. Periaatteet ovat korkeakoulukohtaisia, mutta yleisimmin keskusteluissa ovat nousseet esille opiskelija- ja asiakas/sidosryhmälähtöisyys sekä prosessilähtöisyys. Laatupolitiikka voi olla yleisen toimintapolitiikan osa ja sen tulisi olla yhdenmukainen ammattikorkeakoulun toimintatapojen kanssa. Prosessilähtöisyys

159 on toimintojen jäsentämistä toimintoketjuina. Prosessit ylittävät usein organisaatiorajat tai toimivat niiden rajapinnoilla. 153 Prosessilähtöisyys edellyttää pää/ydinprosessien ja tukiprosessien tunnistamista, tavoitteiden asettamista, kriteereiden määrittelyä, toimintojen ja tehtävien organisointia prosessien mukaisesti sekä toimintoketjujen dokumentointia. Pää/ydinprosessien ja tukiprosessien ohella ammattikorkeakoulussa voidaan tunnistaa esimerkiksi yhteistyö- ja toimittajaprosesseja. Toimittajaprosesseista esimerkkinä mainittakoon ammattikorkeakoulun hankkimat tuotteet ja palvelut. Prosesseille nimetään yleensä omistaja tai vastuuhenkilö ja esimerkiksi toimintojen kehittämisestä vastaava työryhmä tai tiimi. Prosessin laadun hallinta edellyttää säännöllistä tiedon hankintaa prosessin toimivuudessa ja tuloksista. Prosessikuvausten lisäksi niiden laadun hallintaa edistävät mm. toimintaohjeet ja ohjeistukset. Ammattikorkeakoulun toiminnan suunnittelu ja laadunhallinta perustuvat näin ollen jatkuvaan ja suunnitelmalliseen toimintaympäristöanalyysiin ja ammattikorkeakoulun sisäisiin palaute-, arviointi- ja seurantatietoihin. Keskeistä myös on, että työelämän asiantuntijat osallistuvat laadunhallinnan jatkuvaan kehittämiseen. Tämä voi toteutua esimerkiksi neuvottelukunnissa, hankkeiden ja projektien ohjausryhmissä ja erilaisissa strategia- ja kehittämisryhmissä. T & K TOIMINNAN TULOKSELLISUUSKETJU T & k-toiminnan tuloksellisuusketjun laadinnan pohjatyönä tarkasteltiin laadunhallinnan dimensioita ja luokiteltiin niitä perinteisen BSC-viitekehyksen näkökulmien mukaisesti. Näin löydettiin erilaisia t & k toiminnan kriteereitä ja ulottuvuuksia sekä edesautettiin erityisesti laadullisten mittareiden / indikaattoreiden tunnistamista. Kuvassa 2 esitetään kehittämisrenkaan ehdotus t & k-toiminnan tuloksellisuuden arvioinnille.

160 154 VAIKUTTAVUUS Toiminnalla tavoiteltava, positiivinen t & k- toiminnan onnistuminen ja t & k -toiminnan tavoitteiden ja tehtävien (funktioiden) täyttyminen. KRITEERIT (Vaikuttavuuden ydinalueet) Tietorakenteet Uuden tiedon tuottaminen (kokemuksellinen, empiirinen ja teoreettinen tieto) Uuden tiedon levittäminen MITTARIT JA NÄYTÖT Julkaisut (AMKOTA) Julkaisujen kysyntä/myynti Esiintymiset (konferenssit, seminaarit, näyttelyt ym.) Alumni-palaute Uuden tiedon tuottama lisäarvo opiskelijoiden ammatilliseen kasvuun Yhteiskunnallinen vaikuttavuus (alueellinen, kansallinen, kansainvälinen) teknologinen ekologinen sosiaalinen kulttuurinen taloudellinen T & k-hankkeen/projektin dokumentoitujen tavoitteiden saavuttaminen ja tavoitteiden yhteiskunnallinen merkittävyys / dokumentoidut näytöt Keksinnöt, lisensoinnit, patentit Palkinnot ja kunniamaininnat Näkyvyys mediassa Uuden tiedon tuottaman käytännön sovellutuksen lisäarvo Tuote- ja prosessikehityksen tuottama lisäarvo ASIAKKAIDEN JA SIDOSRYH- MIEN KOKEMA LAATU Tuotosten (output) arviointi (Koetun laadun ydinalueet) Asiakkaiden (tilaaja, toimeksiantaja, rahoittaja, yhteistyökumppani, kohderyhmä) palaute Tuote- ja prosessikehitys: uudet tuotteet uudet prosessit / palvelut Analysoitu asiakaspalaute /dokumentit Palaute ohjaus- ja johtoryhmissä / dokumentit jatkuu...

161 155...jatkuu uudet toimintamallit / järjestelmät uudet yritykset TAI olemassa olevien olennainen parantaminen Soveltava tutkimus: -toiminta uuden tiedon saavuttamiseksi, joka tähtää käytännön sovellutukseen Opiskelijoiden palaute Opiskelijakyselyt: oppiminen t & k hankkeissa; OPALA PROSESSIT Toimintojen sarja, joka luo lisäarvoa tuottamalla annetuista panoksista/ syötteistä (input) vaadittuja tuotoksia (output) (Prosessien sujuvuus ja taloudellisuus) Prosessin johtaminen, omistajuus ja valtuuttaminen (empowerment) Kuvaus laadunvarmistusjärjestelmässä Kuvaus laadunvarmistus- Prosessin eettisyys (sis. järjestelmässä tutkimusetiikan, taloudellisen vastuun, lä- Korkeakoulun sitoutuminen noudattaa tutkimuseettisiä ohjeitpinäkyvyyden) Kuvaus laadunvarmistusjärjestelmässä Prosessin talouden ennakointi ja hallinta Prosessin sujuva ja tehokas toteutus Prosessin suorituskykyarviointi (itsearviointi, ulkopuolinen arviointi) /dokumentointi Prosessin itsearviointi /dokumentointi Innovointikyky ja luovuus (ideoiden muuntaminen uusiksi tuotteiksi, palveluiksi, prosesseiksi, järjestelmiksi ja sosiaaliseksi kanssakäymiseksi) T & k hankkeissa suoritetut opintopisteet Opetushenkilöstö t & k hankkeissa/päätoimiset opettajat Opetuksen ja t & k:n integrointi (strategiat, OPS:it) T & K henkilöstön osallistuminen opetukseen jatkuu...

162 ...jatkuu Opetuksen ja t & k - työn integrointi 156 Strategian mukaiset hankevalinnat / dokumentointi Korkeakoulujen dokumentoidut näytöt Partnerianalyysit T & k työn strategialähtöisyys Prosessin palautteen hyödyntäminen kehittämisessä Yhteistyösuhteiden ylläpitäminen ja toimiminen verkostoissa (yhteistyöjärjestely, joka luo lisäarvoa asiakkaalle) HENKILÖSTÖ T & k-toiminnan prosesseihin osallistuva henkilöstö. (Henkilöstön aikaansaannoskyky) Osaavan henkilöstön sitoutumisen edistäminen Opetushenkilöstön t & k -valmiudet Tutkimustoiminnan laajuus Tutkimushenkilöstön pedagogiset valmiudet Dokumentoitu kannustus-/ palkitsemisjärjestelmä Työhyvinvointi- /ilmapiirikysely Opetushenkilöstö t & k hankkeissa/päätoimiset opettajat Tohtorit ja lisensiaatit/päätoimiset opettajat - Tutkimustoiminnan henkilötyövuodet/päätoimiset opettajat Asetuksen mukainen pedagoginen pätevyys ja opetuskokemus Asetuksen mukainen ammatillinen pätevyys jatkuu...

163 ...jatkuu Opetus- ja tutkimushenkilöstön ammatillinen pätevyys Osaamisen kehittäminen 157 Koulutuksen määrä: Euroa/henkilö Koulutuspäivät/päätoiminen henkilöstö Dokumentoitu perehdytysjärjestelmä Dokumentoitu mentorointijärjestelmä Yhteistyösuhteiden määrä ja laatu Osallistuminen t & k verkostoihin KUVA 2. Ammattikorkeakoulun t & k toiminnan tuloksellisuusketju T & k toiminnan laadunvarmistus ja eettinen perusta kehittämisrengas/amktutka Mallissa perusajatuksena on laajentaa t & k-toiminnan tuloksellisuuden arviointia tilastollisista tunnusluvuista yhä enemmän laadullisiin mittareihin ja erityisesti laadunvarmistusjärjestelmän tuottamiin näyttöihin. Mallissa korostuu t & k-toiminnan vaikuttavuus. Lähtökohtana on osaava ja motivoitunut henkilöstö. Laadunhallinta edellyttää, että henkilöstön osaaminen ja määrä vastaavat toiminnan tavoitteita sekä mahdollistavat ammattikorkeakoulun t & k-toiminnan ja opetuksen suuntaamisen joustavasti työelämän muuttuviin tarpeisiin. Tärkeää on myös työelämän tarpeita ennakoiva, proaktiivinen toiminta. Tällöin ammattikorkeakoululla on mahdollisuus vaikuttaa työelämän ja alueen kehityksen suuntaan. Henkilöstön motivaatiota voidaan parantaa myös kiinnittämällä huomio johtamiseen, työyhteisön ilmapiiriin, työn sisältöön, vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksiin jne.

164 SUOSITUKSIA AMMATTIKORKEAKOULUILLE 158 Suositus 1. Ammattikorkeakoulusektorilla käydään kriittinen ja rakentava keskustelu t & k-toiminnan (-työn) käsitteen sisällöstä, jotta varmistetaan yhdenmukainen t & k-toiminnan tuloksellisuuden arviointi ja ammattikorkeakoulujen vertailtavuus ko. mittareilla. On huomattava, että t & k toiminnan tilastointi ammattikorkeakouluissa Tilastokeskuksen määritelmän mukaisena ylläpitää vertailtavuutta OECD:n ja EU:n jäsenmaiden tilastoinnin kanssa. Suositus 2. Kehittämisrenkaan www-sivuilla on ajantasainen tieto (tilanne ) tutkimuseettisiin ohjeisiin sitoutuneista korkeakouluista (Tutkimuseettinen neuvottelukunta). Keskeiset dokumentit ovat - Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen (2002) - Menettelyohjeet hyvän tieteellisen käytännön loukkausten ja tieteellisessä tutkimuksessa ilmenevän vilpin ehkäisemiseksi, käsittelemiseksi ja tutkimiseksi (1998) T & k toiminnan eettisen perustan varmistamiseksi on ammattikorkeakouluissa hyvä käsitellä eettiset periaatteet, joihin ammattikorkeakoulut ovat allekirjoituksillaan sitoutuneet. Tämä vahvistaa myös laadunhallinnan perustaa. Suositus 3. T & k toiminnan laadunhallinnan strategia on hyvä integroida ammattikorkeakoulun t & k-strategiaan tai kokonaisstrategiaan, jolloin laadunhallinta on organisaation toiminnan olennainen osa eikä sitä dokumentaationkaan tasolla ymmärretä organisaatiosta erillään olevana. Suositus 4. Ammattikorkeakoulun t & k-toiminnan tuloksellisuuden arviointia syvennetään ja laajennetaan siten, että laadullinen näkökulma ja ammattikorkeakoulun osoittamat näytöt integroidaan kokonaisarviointiin. Nykyinen OPM:n ylläpitämä t & k-toiminnan tuloksellisuuden arviointi perustuu lähinnä tilastollisiin tunnuslukuihin.

165 ALUSTAVA TOIMINTASUUNNITELMA KAUDELLE Kehittämisrenkaan jälkimmäisellä toimintakaudella perehdytään ammattikorkeakoulujen t & k toiminnan prosessikuvauksiin. Tarkoituksena on selvittää, voidaanko ammattikorkeakoulujen t & k toiminnan prosessit yhtenäisesti mallintaa. Pyrkimyksenä on esittää systeemi muulla tavalla kuin jokaisen ammattikorkeakoulun erikseen määrittämänä prosessikuvauksena. Lisäksi syvennetään ammattikorkeakoulujen t & k-toiminnan eettisten periaatteiden tarkastelua. Teemaa koskeva asiantuntijaluento on suunniteltu pidettäväksi kehittämisverkostojen yhteisseminaarin yhteydessä Kyselyllä selvitetään, miten Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeistukset on sisäistetty erityisesti niissä ammattikorkeakouluissa, jotka ovat allekirjoituksellaan sitoutuneet noudattamaan ohjeita.

166 LÄHTEET 160 Ammattikorkeakoululaki 2003/351. EFQM Excellence Model: Suomenkielinen käännös The European Foundation for Quality Management: Laatukeskus. Elinkeinoelämän keskusliitto Hyvinvointi versoo tuottavuudesta. PDF dokumentti. /2007/HyvinvointiVersooTuottav10_2007net.pdf Kaplan, R..S. & Norton, D.P The Balanced Scorecard. Translating Strategy into Action. Boston: Harvard Business School Press. Kuitunen, S. & Hyytinen, K Julkisten tutkimuslaitosten vaikutusten arviointi. Käytäntöjä, kokemuksia ja haasteita. VTT Teknologian tutkimus. Tiedotteita PDF dokumentti. vtt/netrat2230.pdf Lumijärvi, I. & Jylhäsaari, J Laatujohtaminen ja julkinen sektori. Laadun ja tuloksen tasapaino johtamishaasteena. Helsinki: Gaudeamus. OECD Proposed Standard Practise for Surveys on Research and Development. Frascati Manual. Opetushallitus Koulun tuloksellisuuden arviointi. Opetusministeriö AMKOTA. Tilastokeskus. Tutkimus- ja kehittämistoiminta: Käsitteet ja määritelmät. htmlsivu. WWW-dokumentti. Virtaharju, M Tutkimustoiminnan tiedonkeruu ammattikorkeakouluilta. Luento KOTA/AMKOTA-seminaarissa

167 KANSAINVÄLINEN HANKETOIMINTA Perttu Heino 161 Artikkelissa käsitellään Kansainvälinen hanketoiminta - kehittämisrenkaan keskeisiä tuotoksia hankkeen ensimmäisen toimintajakson ajalta. Kehittämisrengas on pohtinut kansainvälisen hanketoiminnan haasteita, motiiveja ja edellytyksiä ammattikorkeakouluissa. Keskeisiä tuotoksia ovat temaattisten verkostojen toiminnan suunnittelu ja käynnistäminen, ammattikorkeakoulujen huippuosaamisten englanninkielisen esittelymateriaalin kokoaminen sekä kaavailut ammattikorkeakoulujen kansainvälisen toimintatavan osaamisen kehittämiseksi. JOHDANTO Kehittämisrenkaan työskentely käynnistyi kehittämisrenkaan toimintasuunnitelman laadinnalla keväällä Alusta lähtien toiminta painottui konkreettisten toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen ammattikorkeakoulujen kansainvälisen t&k-toiminnan edistämiseksi. Kehittämisrenkaan päätavoitteeksi täsmentyi suomalaisten ammattikorkeakoulujen t&k-toiminnan kansainvälisen kilpailukyvyn parantaminen. Osatavoitteiksi sovittiin: osaamisen lisääminen kansainvälisistä hankkeista, osaamisen jakaminen ja hyvät käytänteet, temaattinen, alueellinen ja valtakunnallinen verkostoituminen, sekä opiskelijoiden osallistuminen kansainväliseen hanketoimintaan. Kehittämisrenkaan työskentely hankkeen ensimmäisellä toimintakaudella painottui ammattikorkeakoulujen kansainvälistä hanketoimintaa edistävien käytännön toimenpiteiden käynnistämiseen. Niitä olivat temaattiset verkostot, ammattikorkeakoulujen huippuosaamisten englanninkielinen esittelyaineisto sekä kansainvälisen toimintatavan koulutus. Kehittämisrenkaan kokouksiin kutsuttiin aina kaikki kehittämisrenkaan jäsenet. Ydinryhmän rooli rajoittui sähköpostikeskusteluun kehittämisrenkaan asioista.

168 162 Kehittämisrengas kokoontui Mikkelissä keväällä 2007 järjestetyn kehittämisrenkaiden yhteisen seminaarin jälkeen neljästi: Helsinki, paikalla 14 jäsentä Tampere, paikalla 9 jäsentä Helsinki, paikalla 13 jäsentä Helsinki, paikalla 10 jäsentä. KANSAINVÄLISEN HANKETOIMINNAN HAASTEET, MOTIIVIT JA EDELLYTYKSET AMMATTIKORKEAKOULUISSA Kehittämisrengas on kaikissa kokouksissaan käynyt keskustelua ammattikorkeakoulujen kansainvälisen hanketoiminnan erityispiirteistä verrattuna muihin toimijoihin. Nämä erityispiirteet muodostavat lähtökohdan yhteisille ponnistuksille ammattikorkeakoulujen kansainvälisen hanketoiminnan kehittämiseksi siten, että syntyy ammattikorkeakoulujen koulutus- ja aluekehitystehtäviä tukeva oma tapa toimia. Haasteena on saada ammattikorkeakoulujen ympäri Suomea sirpaloituneille huippuosaamisille näkyvyyttä kansainvälisillä foorumeilla ja sitä kautta mahdollisuuksia osallistua kovatasoisten eurooppalaisten ja Euroopan ulkopuolisia partnereita sisältävien kansainvälisten konsortioiden t&k-hankkeisiin. Esimerkiksi korkeatasoisiin EU:n tutkimuksen puiteohjelmahankkeisiin voi päästä partneriksi vain, jos on mukana Euroopan parhaiden osaajien verkostoissa. Läsnäolo ja näkyvyys vaativat kuitenkin paljon matkustamista ja satsauksia materiaaleihin sekä paljon työaikaa kansainvälisten foorumien seurantaan. Menestyminen aluekehitystehtävässäkin vaatii kansainvälistymistä. Globaalisti toimivia suomalaisia yrityksiä kiinnostavat vain sellaiset korkeakoulukumppanit, joilla on näyttöjä kansainvälisen tason osaamisesta ja kovatasoisista kansainvälisistä hankkeista. Koulutustehtävään liittyen ammattikorkeakouluilla on jo laajat kansainväliset partneriverkostot. Niitä ei kuitenkaan ole

169 163 osattu kunnolla valjastaa kansainvälisen hanketoiminnan tueksi. Kansainvälistymisen koulutustarjonnassa on myös puutteita. Suomessa tarjolla oleva kansainvälisen hanketoiminnan ja kansainvälisen t&k-rahoituksen koulutus ei valmenna kokonaisvaltaiseen kansainväliseen toimintatapaan vaan ainoastaan hankkeiden ja rahoituksen käytäntöihin. Mitä motiiveja sitten löytyy satsauksille kansainväliseen hanketoimintaan? Opiskelijoiden etu on tärkein lähtökohta. Motiiviksi kansainväliselle hanketoiminnalle nousee tällöin se, että luodaan opiskelijoille tilaisuuksia osallistua oman alansa huippua edustaviin hankkeisiin siten, että heille karttuu kokemusta kansainvälisestä toimintaympäristöstä ja suomalaisten yritysten kannalta kiinnostavista maista. Tällöin opiskelijoiden valmius siirtyä valmistuttuaan töihin kansainvälisesti toimiviin yrityksiin paranee ja heidän arvonsa työmarkkinoilla kasvaa. Opetushenkilöstölle tarvitaan myös samanlaisia mahdollisuuksia kansainväliseen toimintaan. Heidän valmiutensa kehittää opetuksen sisältöä kansainvälisen toimintaympäristön vaatimusten mukaiseksi paranee oman kansainvälisen hanketoiminnan myötä. Lisäksi syntyy näyttöjä, jotka tekevät ammattikorkeakoulusta houkuttelevamman korkeakoulukumppanin suomalaisille globaalin toimintaympäristön vaatimusten kanssa kamppaileville yrityksille. Kansainväliselle hanketoiminnalle on luotava hyvä kasvualusta, joka on pysyväksi järjestelyksi tarkoitettu osa ammattikorkeakoulun toimintaa. Kansainvälisten hankkeiden valmisteluun on voitava joustavasti allokoida opetushenkilöstön työaikaa ja valmistelujen ja niitä edeltävän verkostoitumisen vaatimaan matkusteluun on suhtauduttava myönteisesti. On myös tarpeen ottaa käyttöön tavoitteellisen matkustamisen periaate, jossa kaikkiin ulkomaanmatkoihin pyritään liittämään kansainvälisiin hankkeisiin liittyviä tavoitteita. Englanninkieliset koulutusohjelmat ovat avainasemassa kansainvälisessä hanketoiminnassa. Voidaan sanoa, että kansainvälinen hanketoiminta on vält-

170 164 tämätön ja luonteva osa englanninkielisen koulutusohjelman toimintaa. Opiskelijoiden harjoitus- ja opinnäytetyöt liittyvät tyypillisesti kansainväliseen yhteistyöhön. Usein kyse on opiskelija- ja henkilöstövaihtoon painottuvasta yhteistyöstä, mutta vakiintuneiden yhteistyösuhteiden varaan on helppo rakentaa myös t&k-hankeyhteistyötä. TEMAATTISET VERKOSTOT Kehittämisrenkaan kokouksissa on keskusteltu paljon ammattikorkeakoulujen t&k-yhteistyön eri muodoista. T&k-johtajille on tarjolla paljon mahdollisuuksia tavata kolleegoitaan muista ammattikorkeakouluista. Ammattikorkeakoulujen t&k-päivät on t&k-johtajille ja muille ammattikorkeakoulujen t&ktoiminnan vastuuhenkilöille tärkeä vuosittainen tapahtuma. T&k-toiminnassa keskeisessä roolissa oleville opettajille ja muille substanssiasiantuntijoille t&kpäivät eivät kuitenkaan ole osanotosta päätellen kovin kiinnostava tapahtuma. Substanssiosaajille tarvitaankin omia yhteistyöfoorumeita, joissa voi tavata toisia oman alan osaajia muista ammattikorkeakouluista. Temaattisten verkostojen toivotaan vastaavan tähän tarpeeseen. Tavoitteena on tarjota ammattikorkeakoulujen t&k-hankkeissa toimiville oma yhteisö ja keskustelufoorumi, josta saa myös apua kansainväliseen toimintaan, esim. hankevalmisteluihin, kv-verkostotoimintaan ja tulosten julkaisemiseen. Lisäksi temaattiset verkostot voivat tarjota mahdollisuuden jakaa kansainvälisen toiminnan vaatimaa suurta työtaakkaa verkoston jäsenten kesken ja etsiä täydentävää osaamista omiin kansainvälisiin hankkeisiin. Syksyllä 2007 kyseltiin ammattikorkeakoulujen t&k-johtajilta halukkuutta osallistua eri aihealueiden temaattisten verkostojen toimintaan. Tarjolle oli laadittu kehittämisrenkaan kokouksessa käytyjen keskustelujen pohjalta seuraava lista mahdollisista aihealueista:

171 165 Etätekniikat, etäkunnonvalvonta, etäoppiminen yms. Hyvinvointi ikääntyvässä Euroopassa ICT, media, mobiili, älytekniikka KIBS (knowledge intensive business services): public-privatepartnerships, uudet liiketoimintamallit, osaamisperustainen liiketoiminta (liiketoiminnan synnyttäminen osaamisesta, liiketoiminnan prosessinhallinta), monialaisen osaamisen yhdistäminen Knowledge based bioeconomy Kulttuuriteollisuus: teollinen muotoilu, elämysteollisuus, ym. Living labs Logistiikka Sustainable life (ympäristö, asuminen, hyvinvointi, energia) Teknologian ja hyvinvointipalvelujen yhdistäminen Työssä jaksaminen Venäjä-yhteistyö Yhteiskuntavastuu: ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen vastuullisuus Kolmeksi suosituimmaksi erottuivat selvästi ICT-teema (ICT, media, mobiili, älytekniikka), Sustainable life (ympäristö, asuminen, hyvinvointi, energia) ja hyvinvointiteema (Hyvinvointi ikääntyvässä Euroopassa, Teknologian ja hyvinvointipalvelujen yhdistäminen). Kyselyn tuloksista keskusteltiin kehittämisrenkaan kokouksessa marraskuussa 2007 ja päätettiin, että verkostoille kehitellään EU:n t&k-ohjelmien terminologiaa myötäilevät otsikot, minkä jälkeen verkostot käynnistetään AMKtutka-sivustolle toteutettavan ilmoittautumismenettelyn kautta. Toistaiseksi on vain muutamalla avainsanalla luonnehdittu kunkin verkoston sisällöllistä painotusta. Verkostojen odotetaan syksyllä 2008 pidettävissä ensimmäisissä kokouksissaan käyvän aiheesta täsmentävää keskustelua. AMKtutkan www-sivuilla julkaistussa osallistumispyynnössä oli verkostojen sisältöä kuvattu seuraavasti:

172 Health Innovations Palveluliiketoiminta Palvelukonseptit Teknologian ja hyvinvointipalvelujen yhdistäminen 166 Information Society Services ICT Media Mobiili Älytekniikka E-business Sustainable Life Ympäristö Asuminen Hyvinvointi Energia Vastuullinen liiketoiminta Kestävä kehitys AMMATTIKORKEAKOULUJEN HUIPPUOSAAMISTEN ESITTELYAINEISTO Mahdollisuudet päästä mukaan kansainvälistä huippua edustaviin t&khankkeisiin paranevat selvästi, jos osaamisemme tunnetaan maailmalla ja olemme läsnä silloin, kun oman alan keskeiset toimijat tapaavat ja keskustelevat yhteisistä t&k-hankkeista. Suomalaiset ammattikorkeakoulut ovat t&ktoimijoina pieniä verrattuna kansainvälisten t&k-verkostojen keskeisimpiin tutkimusorganisaatioihin. Niinpä yksittäiseltä ammattikorkeakoululta vaaditaan toiminnan volyymiin nähden kohtuutonta panostusta matkustamiseen, esittelymateriaaleihin ja yhteistyökeskusteluihin. Voimien yhdistäminen olisi eduksi kaikille ammattikorkeakouluille.

173 167 Kehittämisrengas on ensimmäisenä askeleena voimien yhdistämisen tiellä käynnistänyt yhteisen esittelyaineiston tuottamisen kansainvälisillä foorumeilla käytettäväksi. Tähän esittelyaineistoon kootaan kansainvälisen huipun tuntumaan yltäviä osaamisia kaikista Suomen ammattikorkeakouluista. Aineiston avulla voimme ulkomailla edustaa oman ammattikorkeakoulumme lisäksi kaikkia suomalaisia ammattikorkeakouluja. Suomalaisten ammattikorkeakoulujen osaamisen tunnettuus ja maine lisääntyvät. Lisäksi jokainen meistä saa uuden työkalun niitä tilanteita varten, jolloin oma ammattikorkeakoulu alkaa tuntua turhan pieneltä yhteistyökumppaneihin verrattuna. Silloin voimme nojautua siihen, että oikeastaan olemme osa tätä huomattavasti laajempaa verkostoa, josta löytyy iso joukko osaajia ja monenlaista huippuosaamista. Esittelyaineiston kokoaminen käynnistettiin ammattikorkeakoulujen t&kjohtajille suunnatulla kyselyllä syksyllä Kyselystä pyrittiin tekemään mahdollisimman suppea, jotta siihen olisi helppo vastata muiden kiireiden keskellä. Samalla oli kuitenkin tarpeen varmistaa, että mukaan ilmoitettavat osaamiset täyttävät kansainvälisen huipun tuntumaan yltävän osaamisen tunnusmerkit. Kehittämisrengas halusi varata itselleen mahdollisuuden valita mukaan aineistoon mukaan otettavat osaamisen kyselyvastausten perusteella. Erityisen tärkeänä pidettiin sitä, että löytyy näyttöjä osaamisen korkeasta tasosta. Näytöt voivat olla esim. kansainvälisiä projekteja tai julkaisuja, mutta kotimaisessa toiminnassakin syntyneet näytöt voidaan hyväksyä. Englanninkielisenä toteutetun kyselyn sisältö muodostui seuraavanlaiseksi: 1. Amkin perustiedot - amkin nimi - amkin yhteystiedot - yhteyshenkilö - muut resurssit, esim. labrat

174 Osaamisen kuvaus (1-3 kpl): - aihe (mihin osaaminen kohdistuu), spesifisempi kuin esim. hyvinvointiteknologia - johtavan asiantuntijan nimi ja yhteystiedot - toiminnan laajuus (htv) (kuinka moni tekee t&k:ta tästä aiheesta) - intressit - kansainväliset kumppanit - Referenssit (ensisijaisesti kv-hankkeet ja kv-julkaisut, korkeatasoiset kansallisetkin käyvät) - hankkeen nimi ja linkki, onko koordinaattori vai partneri - julkaisujen lista 3. Muita potentiaalisia aiheita (1-3 kpl): - samat tiedot kuin kohtaan 2 Tammikuun 2008 loppuun mennessä kokoon oli saatu 37 vastausta. Kehittämisrenkaan kokouksessa käytiin läpi vastaukset ja päätettiin edetä seuraavaan vaiheeseen, jossa pyydettiin A4-sivun laajuisia kuvauksia osaamisista pyynnön yhteydessä toimitettavan mallisivun mukaisesti. Ensimmäinen kooste kuvauksista valmistui kehittämisrenkaan kesäkuun 2008 kokoukseen. KANSAINVÄLISEN TOIMINTATAVAN KOULUTUS Yksi kehittämisrenkaan kokouksissa esiin noussut kehittämiskohde on koulutustarjonta. Tarjolla on lähinnä koulutusta EU:n tutkimusohjelmissa toteutettavien t&k-hankkeiden rahoitushakemusten valmisteluun ja hankkeiden koordinaattorina toimimiseen. Kansainvälisen t&k-toiminnan integrointi osaksi suomalaisten ammattikorkeakoulujen toimintaa vaatii kuitenkin laajaalaisemman kansainvälisen toimintatavan edistämistä ja levittämistä ammattikorkeakoulujen henkilöstön keskuuteen.

175 169 Kansainväliseen toimintatapaan kuuluu rahoitushakemusten valmistelun ja kansainvälisten hankkeiden toteutuksen lisäksi aktiivinen toiminta oman alan kansainvälisissä verkostoissa, osallistuminen ja esiintyminen konferensseissa ja messuilla, yhteistyön kehittäminen ammattikorkeakoulun ulkomaisten korkeakoulupartnerien kanssa, sekä henkilöstö- ja opiskelijavaihdon edistäminen ja omakohtainen osallistuminen ja vaihtojen liittäminen ammattikorkeakoulun t&k-toimintaan. Erityistä huomiota on myös syytä kiinnittää siihen, että kehitetään ammattikorkeakoulujen valmiuksia osallistua muiden koordinoimiin kansainvälisiin hankkeisiin partnerina. Yhtenä kansainvälisen hanketoiminnan hyvänä käytäntönä tulee kannustaa ammattikorkeakouluja oman hankeidean hankkeistamisen sijaan osallistumaan muiden koordinoimiin hankkeisiin substanssiosaamisen keskittyvänä partnerina. Silloin kehittyy substanssiosaamisen lisäksi valmius ryhtyä myöhemmin koordinoimaan omaa kansainvälistä t&khanketta. Koordinaattorilla on toki aina eturivin asema vaikuttaa hankkeen sisällön suuntaamiseen, mutta koordinointi syö yleensä myös valtaosan omalle organisaatiolle kohdennettavissa olevista resursseista, jolloin substanssiin keskittyvälle tekemiselle jää vähemmän resursseja. Kehittämisrenkaan kokouksissa on keskusteltu useista eri vaihtoehdoista kansanvälisen toimintatavan osaamisen lisäämiseksi. Artikkeleista koostuvan julkaisun laatiminen olisi yksi vaihtoehto. Se voisi osittain pohjautua kansainvälisen t&k-hanketoiminnan hyvien käytänteiden kuvaamiseen esimerkkien avulla. Kehittämisrengas on laatinut alustavan suunnitelman artikkelijulkaisun ja sen pohjalta toteutettavan koulutuskokonaisuuden sisällöksi: Ammattikorkeakoulut kansainvälistyvässä toimintaympäristössä kansainvälistyminen amk:n vahvuutena tämän päivän kansainvälinen toiminta ammattikorkeakouluissa ammattikorkeakoulut edelläkävijöinä alueiden kansainvälistymisessä kansainvälistyminen tukemassa strategioiden toteuttamista

176 170 Ammattikorkeakoulujen t&k-toiminnan kansainvälistyminen: kansainvälistyminen t&k-toiminnan kehittäjänä ammattikorkeakouluissa t&k-toiminnan kansainvälistymisen mahdollisuudet t&k-toiminnan strategiat ja kansainvälistyminen Kansainvälistyminen hankkeiden kautta hanketoiminta kansainvälistymisen toteuttajana kansainvälisen hanketoiminnan hyvät käytänteet rahoitusohjelmien vaatimukset hyväksyttäville hankkeille Mukana kansainvälisessä konsortiossa mukaan lähteminen uusiin kansainvälisiin t&k-toimintaa tukeviin hankkeisiin monikulttuurisen toiminnan haasteet kansainvälisen kanssakäymisen pelisäännöt sopimukset ohjaamassa kansainvälistä hanketoimintaa Kv-hanketoiminnan hyvät käytänteet Yhteenvedonomaisesti käydään läpi joukko hyviä käytänteitä ja niihin liittyviä työkaluja Keskustelut artikkelijulkaisusta ja koulutuksen toteuttamisesta ovat vielä kesken. Uusimpana mahdollisuutena on noussut esiin artikkeleista koostuvan teemanumeron tuottaminen ammattikorkeakoulujen yhteiseen osaaja.net julkaisuun.

177 ALUSTAVA TOIMINTASUUNNITELMA KAUDELLE Kehittämisrenkaan jälkimmäisellä toimintakaudella keskitytään käynnissä olevien toimenpiteiden onnistuneeseen läpivientiin. Temaattisten verkostojen ensimmäiset kokoontumiset ovat syksyllä Osaaja.net teemanumero ilmestyy syyskuussa Esittelyaineiston ensimmäinen versio valmistuu myös ennen vuoden 2008 loppua. Kehittämisrenkaan aikaansaannoksia esitellään AMKtutkan, KeKo ja INTO verkostojen yhteisessä seminaarissa Enempi on maailmaa mitä ikkunasta näkyy- Ennakointiseminaari ammattikorkeakouluille Alkukeväästä 2009 ammattikorkeakoulujen t&k-päivien yhteydessä pidetään kehittämisrenkaan kokous, jossa arvioidaan kehittämisrenkaan toimenpiteiden onnistumista ja päätetään täydentävistä toimenpiteistä loppuvuodelle 2009.

178 PROJEKTIJOHTAJA JA KEHITTÄMISRENKAIDEN PUHEEN- JOHTAJAT 172 Projektijohtaja Anneli Jaroma Terveystieteiden tohtori, terveydenhuollon maisteri (hallinto), sairaanhoidon opettaja, erikoissairaanhoitaja Anneli Jaroma työskentelee AMKtutkan projektijohtajana. Hänellä on yli 20 vuoden kokemus hallinnollisista tehtävistä osaston johtajana, rehtorina, ja koulutusjohtajana. Mikkelin terveydenhuoltooppilaitokseen hän tuli rehtoriksi vuonna 1995 ja siitä edelleen Mikkelin ammattikorkeakoulun koulutusjohtajaksi. Hän on osallistunut uransa aikana mm. strategiseen työskentelyyn, koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen. Anneli Jaroma on ollut jäsenenä monissa koulutusta koskevissa valtakunnallisissa ja alueellisissa kehittämisryhmissä. Ammattikorkeakoulun t&ktoimintaan ja t&k -työn laadunvarmistamiseen hän on perehtynyt omassa työssään mm. hanketoiminnassa ja strategisessa työskentelyssä. Kehittämisrenkaiden puheenjohtajat T&k-työn käsitteellinen perusta ja rahoitus Tapio Varmola Kasvatustieteiden tohtori Tapio Varmola toimii Seinäjoen ammattikorkeakoulun rehtorina. Hän on aikuiskasvatuksen dosentti Tampereen yliopistossa. Varmola on toiminut ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENEn puheenjohtajana vuosina ja korkeakoulujen arviointineuvoston (KKA) varapuheenjohtajana vuosina ARENEn T&K-ryhmän puheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 2006 lähtien. Hänellä on lukuisia asiantuntijatehtäviä maan opetushallinnossa 1970-luvulta lähtien. Osaamisen vahvistaminen Pekka Auvinen Kasvatustieteiden tohtori, metsänhoitaja Pekka Auvinen työskentelee erikoissuunnittelijana Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa. Väitöskirjassaan hän tutki ammattikorkeakoulu-uudistuksen vaikutuksia organisaation toimintaan ja opettajan osaamisvaatimusten muutoksia vuosina Hän työskenteli metsäalalla lähes 15 vuotta pääasiassa lehtorina ja koulutusohjelmajohtajana. Vuonna 2000 hän siirtyi Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun rehtorin toimintoon suunnittelu- ja kehittämistehtäviin. Vuosina hän toimi projektipäällikkönä Arene ry:n ECTS-projektissa, jonka yhteydessä laadittiin kansalliset suositukset ammattikorkeakoulututkintojen yhteisistä ja koulutusohjelmakohtaisista kompetensseista. Viime vuosien aikana hän on kouluttanut ja konsultoinut kaikkien ammattikorkeakoulujen henkilöstöä sekä toteuttanut useita laajoja opetussuunnitelmatyöhön ja muutosprosessien hallintaan liittyviä arviointeja.

179 Oppimisympäristöt menetelmät Maarit Fränti Elintarviketieteiden maisteri Maarit Fränti toimii koulutusalajohtajana Laurea-ammattikorkeakoulun Leppävaaran toimipisteessä. Leppävaara on noin opiskelijan palveluliiketoimintaosaamiseen keskittynyt yksikkö, jossa koulutetaan liiketalouden, tietojenkäsittelyn ja turvallisuusalan tradenomeja sekä restonomeja. Uusimpana koulutuksen kehittämiskohteena ovat olleet ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Koulutusalajohtaja vastaa pedagogisena johtajana yksikkönsä opetus-, aluekehitys- ja t&k-toiminnasta. Oman yksikkönsä toiminnan ohella hän toimii Laurean erilaisissa kehittämisryhmissä ja hankkeissa sekä erilaisissa kansallisissa ja toimintaympäristönsä kehittämisverkostoissa. 173 Osaamista t&k-toiminan ja opetuksen integroimiseen oppimisympäristöjen ja menetelmien kehittämiseen hän on saanut toimimalla keskeisenä toimijana Laurean integratiivisten oppimisympäristöjen kehittämisessä ja Laurean kehittämispohjaisen LbD-toimintamallin kehitystyössä. Osaamista on vahvistanut muun muassa keskeinen rooli Laurean opetussuunnitelmauudistuksessa ja osallistuminen erilaisiin Laurean ulkoisiin arviointeihin. Kehittämistyön perusteella hän on vuonna 2005 julkaissut yhdessä kollegansa kanssa julkaisun Oppiminen integratiivisissa oppimisympäristöissä ja erilisiin pedagogisiin kehittämistoimiin liittyviä artikkeleita Laurean julkaisusarjaan. Merkittävimmän osaamispohjan on kuitenkin antanut käytännön työ kehittyvässä toimintaympäristössä lähellä opettajia ja opiskelijoita, Opetustoiminnan sisäiset toimintamallit Marjo Nykänen Filosofian lisensiaatti, kauppatieteiden maisteri Marjo Nykänen toimii tulosaluejohtajana Mikkelin ammattikorkeakoulussa. Hän vastaa Liiketoiminta ja palvelut tulosalueen kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja on johtoryhmän jäsen. Hän toimii ammattikorkeakoulun laatupäällikkönä sekä laatu- ja arviointitiimin puheenjohtajana eritysvastuualueenaan laadunvarmistusjärjestelmän kehittäminen. Myös alumnitoiminnan kehittäminen on hänen vastuullaan. Aikaisemmin Marjo Nykänen on toiminut pitkään liiketalouden koulutusjohtajana Mikkelin ammattikorkeakoulussa. Koulutusjohtajana hän on vastannut yksikkönsä henkilöstön osaamisen johtamisesta ja pedagogisesta johtamisesta, opetustoiminnan käytännön organisoinnista, hanketoiminnasta sekä opetuksen ja tutkimus- ja kehitystyön integroinnista

180 T&k työn laadun varmistaminen ja eettinen perusta Mirja Toikka Filosofian tohtori ja insinööri Mirja Toikka toimii kehitysjohtajana Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. Hänen vastuualueenaan on mm. ammattikorkeakoulun yhteisen laadunvarmistusjärjestelmän kehittäminen, t & k- toiminnan koordinaatio, strategiseen johtamisjärjestelmään sisältyvien toimintojen ylläpitäminen ja kehittäminen, strategiaprosessien johtaminen, oppimisteknologiakeskus Kymiedun ja verkko-opetuksen koordinaation johtaminen sekä yleishallintoon sisältyviä tehtäviä. Toikka on toiminut Korkeakoulujen arviointineuvoston kutsusta arvioitsijana useissa erilaisissa korkeakouluarvioinneissa sekä luennoitsijana useissa kansallisissa seminaareissa ja koulutustilaisuuksissa. Hän on toiminut Kuopion yliopiston laadunvarmistusjärjestelmän auditoinnin varapuheenjohtajana 2005 ja Kajaanin ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmän auditoinnin puheenjohtajana Vuonna 2004 hän toimi ammattikorkeakoulujen edustajana opetusministeriön Korkeakoulutuksen laadunvarmistus työryhmässä. Korkeakoulujen arviointineuvosto valitsi Kymenlaakson ammattikorkeakoulun laadunvarmistusjärjestelmien auditoinnin pilotiksi vuonna Kansainvälistä kokemusta on karttunut mm. luennoitsijana ENQA:n seminaarissa 2002 sekä koulutus- ja tutustumismatkoilla useisiin Euroopan maiden, USA:n, Australian ja Japanin korkeakouluihin ja korkeakoulutuksen laadun arviointia harjoittaviin instituutioihin 174 Kansainvälinen hanketoiminta Perttu Heino PhD Perttu Heino toimii tutkimusjohtajana Tampereen ammattikorkeakoulussa. Hänen vastuualueenaan on koko monialaisen ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystoiminnan strateginen johtaminen ja koordinointi. Hän kuuluu Tampereen ammattikorkeakoulun johtoryhmään ja vastaa siellä tutkimus- ja kehitystoiminnan ohella myös ammattikorkeakoulun kirjaston toiminnasta. Heinolla on 20 vuoden kokemus kansainvälisestä t&k-hanketoiminnasta eurooppalaisissa tutkimusohjelmissa ja Aasiaan suuntautuvissa projekteissa sekä toimimisesta kansainvälisissä verkostoissa. Ennen siirtymistään Tampereen ammattikorkeakoulun palvelukseen vuonna 2003 Heino osallistui lukuisiin kansainvälisiin hankkeisiin VTT:n tutkimuspäällikkönä, projektipäällikkönä ja tutkijana. Hankkeisiin sisältyi kansainvälisiä kokouksia ja konferensseja sekä tieteellisten julkaisujen kirjoittamista. Väitöskirjansa Heino teki vuonna 1999 englantilaisessa Loughborough Universityssä yhteiseen EU:n tutkimusohjelman hankkeeseen liittyen. Heinolla on myös pitkä kokemus toimimisesta EU:n tutkimusohjelmien projektiehdotusten arvioitsijana.

181 KIRJOITTAJAT 175 Pekka Auvinen, KT, erikoissuunnittelija Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu Maarit Fränti, ETM, koulutusalajohtaja Laurea ammattikorkeakoulu Eija Grönroos, FT, yliopettaja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia Perttu Heino, PhD, tutkimusjohtaja Tampereen ammattikorkeakoulu Yvonne Hilli, TtT, koulutusohjelmajohtaja Svenska yrkeshögskolan Eila Hirvonen, TtT, yliopettaja Satakunnan ammattikorkeakoulu Ursula Hyrkkänen, KT, tutkimus- ja kehityspäällikkö Turun ammattikorkeakoulu Anneli Jaroma, TtT, projektijohtaja, AMKtutka Mikkelin ammattikorkeakoulu Outi Kallioinen, KT, kehittämisjohtaja Laurea ammattikorkeakoulu Pirjo Kuisma, KM, suunnittelupäällikkö Hämeen ammattikorkeakoulu Liisa Kuokkanen, TtT, yliopettaja Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia Kirsti Melin, KTT, tutkimusjohtaja Vaasan ammattikorkeakoulu

182 Ritva Mäntylä, KT, opetusjohtaja Hämeen ammattikorkeakoulu 176 Marjo Nykänen, FL, KTM, tulosaluejohtaja Mikkelin ammattikorkeakoulu Sanna Pekkinen, FM, lehtori, aluekoordinaattori Humanistinen ammattikorkeakoulu Katariina Raij, KT, koulutusalajohtaja Laurea ammattikorkeakoulu Mirja Toikka, FT, kehitysjohtaja Kymenlaakson ammattikorkeakoulu Tapio Varmola, KT, rehtori Seinäjoen ammattikorkeakoulu

183 MIKKELIN AMMATTIKORKEAKOULU MIKKELI UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES. MIKKELI. FINLAD PL 181, SF Mikkeli, Finland. Puh.vaihde (tel.vx.) (015) Julkaisujen myyntiä hoitaa Kirjasto- ja tietopalvelut, Yhteispalvelu, (Patteristonkatu 2), PL 181, Mikkeli, puh. (015) , fax (015) tai Julkaisut toimitetaan yksityishenkilöille postiennakolla. Laitoksille ja yrityksille lähetämme laskun. MIKKELIN AMMATTIKORKEAKOULUN JULKAISUSARJA A: Tutkimuksia ja raportteja ISSN Mikkeli University of Applied Sciences, Publication series A: Tutkimuksia ja raportteja Research reports A:1 Kyllikki Klemm: Maalla on somaa. Sosiaalinen hyvinvointi maaseudulla s. A:2 Anneli Jaroma Tuija Vänttinen Inkeri Nousiainen (toim.) Ammattikorkeakoulujen hyvinvointiala alueellisen kehittämisen lähtökohtia Etelä-Savossa s. + liitt. 12 s. A:3 Pirjo Käyhkö: Oppimisen kokemuksia hoitotyön kädentaitojen harjoittelusta sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden kuvaamina s. + liitt. 6 s. A:4 Jaana Lähteenmaa: AVARTTI as Experienced by Youth. A Qualitative Case Study s. A:5 Heikki Malinen (toim.) Ammattikorkeakoulujen valtakunnalliset tutkimus- ja kehitystoiminnan päivät Mikkelissä s. A:6 Hanne Orava Pirjo Kivijärvi Riitta Lahtinen Anne Matilainen Anne Tillanen Hannu Kuopanportti: Hajoavan katteen kehittäminen riviviljelykasveille s. + liitt. 2 s. A:7 Sari Järn Susanna Kokkinen Osmo Palonen (toim.): ElkaD Puheenvuoroja sähköiseen arkistointiin s. A:8 Katja Komonen (toim.): Työpajatoimintaa kehittämässä - Työpajojen kehittäminen Etelä-Savossa -hankkeen kokemukset s. (nid.) 180 s. (pdf) A:9 Reetaleena Rissanen Mikko Selenius Hannu Kuopanportti Reijo Lappalainen: Puutislepinnoitusmenetelmän kehittäminen s. + liitt. 2 s. A:10 Paula Kärmeniemi Kristiina Lehtola Pirjo Vuoskoski: Arvioinnin kehittäminen PBL-opetussuunnitelmassa kaksi tapausesimerkkiä fysioterapeuttikoulutuksesta s. A:11 Eero Jäppinen Jussi Heinimö Hanne Orava Leena Mäkelä: Metsäpolttoaineen saatavuus, tuotanto ja laivakuljetusmahdollisuudet Saimaan alueella s. + liitt. 8 s. A:12 Pasi Pakkala Jukka Mäntylä: Kiva tulla aamulla - johtaminen ja työhyvinvointi metsänhoitoyhdistyksissä s. + liitt. 7 s.

184 A:13 Marja Lehtonen Pia Ahoranta Sirkka Erämaa Elise Kosonen Jaakko Pitkänen (toim.): Hyvinvointia ja kuntoa kulttuurista. HAKKU-projektin loppuraportti s. + liitt. 5 s. A:14 Mervi Naakka Pia Ahoranta: Palveluketjusta turvaverkoksi -projekti: Osaaminen ja joustavuus edellytyksenä toimivalle vanhus-palveluverkostolle s. + liitt. 6 s. A:15 Paula Anttila Tuomo Linnanto Iiro Kiukas Hannu Kuopanportti: Lujitemuovijätteen poltto, esikäsittely ja uusiotuotteiden valmistaminen s. A:16 Mervi Louhivaara (toim.): Elintarvikeyrittäjän opas Venäjän markkinoille s. + liitt. 7 s. A:17 Päivi Tikkanen: Fysioterapian kehittämishanke Mikkelin seudulla s. + liitt. 70 s. A:18 Aila Puttonen: International activities in Mikkeli University of Applied Sciences. Developing by benchmarking s. + liitt. 42 s. A:19 Iiro Kiukas Hanne Soininen Leena Mäkelä Martti Pouru: Puun lämpökäsittelyssä muodostuvien hajukaasujen puhdistaminen biosuotimella s. + liitt. 3 s. A:20 Johanna Heikkilä, Susanna Hytönen Tero Janatuinen Ulla Keto Outi Kinttula Jari Lahti Heikki Malinen Hanna Myllys Marjo Eerikäinen: Itsearviointityökalun kehittäminen korkeakouluille s. + liitt. (94 s. CD- ROM) A:21 Katja Komonen: Puhuttu paikka. Nuorten työpajatoiminnan rakentuminen työpajakerronnassa s. + liitt. 3 s. (nid.) 207 s. + liitt. 3 s. (pdf) A:22 Teija Taskinen: Ammattikeittiöiden ruokatuotantoprosessit s. A:23 Teija Taskinen: Ammattikeittiöt Suomessa 2015 vaihtoehtoisia tulevaisuudennäkymiä s. + liitt. 5 s. (nid.) 77 s. + liitt. 5 s. (pdf.) A:24 Hanne Soininen, Iiro Kiukas, Leena Mäkelä: Biokaasusta bioenergiaa eteläsavolaisille maaseutuyrityksille s. + liitt. 2 s. (nid.) A:25 Marjaana Julkunen Panu Väänänen (toim.): RAJALLA aikuiskasvatus suuntaa verkkoon s. A:26 Samuli Heikkonen Katri Luostarinen Kimmo Piispa: Kiln drying of Siberian Larch (Larix sibirica) timber s. + liitt. 4 s. A:27 Rauni Väätämöinen Arja Tiippana Sonja Pyykkönen Riitta Pylvänäinen Voitto Helander: Hyvän elämän keskus. Ikä-keskus, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä ikääntyville hankkeen loppuraportti s A:28 Hanne Soininen Leena Mäkelä Saana Oksa: Etelä-Savon maaseutuyritysten ympäristö- ja elintarviketurvallisuuden kehittäminen s. + liitt. 55 s. A:29 Katja Komonen (toim.): UUDISTUVAT OPPIMISYMPÄRISTÖT puheenvuoroja ja esimerkkejä s. (nid.) 221 s. (pdf) A:30 Johanna Logrén: Venäjän elintarviketurvallisuus, elintarvikelainsäädäntö ja - valvonta s.

185 A:31 Hanne Soininen Iiro Kiukas Leena Mäkelä Timo Nordman Hannu Kuopanportti: Jätepolttoaineiden lentotuhkat s. A:32 Hannele Luostarinen Erja Ruotsalainen: Opiskelijoiden oppimisen ja osaamisen arviointikriteerit Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijaarviointiin s. + liitt. 25 s. A:33 Leena Mäkelä Hanne Soininen Saana Oksa: Ympäristöriskien hallinta s. A:34 Rauni Väätämöinen Merja Tolvanen Pekka Valkola: Laatua arvioiden. Mikkelin ammattikorkeakoulun ja Savonia-ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön benchmarking s. + liitt. 22 s. (nid.) 46 s. +liitt. 22 s. (pdf) A:35 Jari Kortelainen Yrjö Tolonen: Vuosiluston kierresyisyys sahatavaran pinnoilla s. (pdf) A:36 Anneli Jaroma (toim.): Virtaa verkostosta. Tutkimus- ja kehitystyö osana ammattikorkeakoulujen tehtävää, AMKtutka, kehittämisverkosto yhteisellä asialla s. (nid.) 189 s. (pdf)

186