Lapin Malmi v KortelainenjRIV

Transkriptio

1 v KortelainenjRIV t -. ~~P..4~~ 1 (8) KARTTALEHTI YLLÄS-KAUKONEN, 1 : MITTA KAAVAINEN MUODOSTUMAKARTTA (N km 2 ) Yleistä Kesän ja loppuvuoden 1988 aikana laadittua 1 : muodostumakarttaa Äkäsjärvi - Sotkajoki (pääosan muodostavat karttalehden 2732 N-osa ja karttalehden 2741 S-reuna) päätettiin jatkaa etelään päin kattaen suunnilleen samansuuruisen alueen kuin emo kartoitustyö. Laadittu kartta käsittää nyt karttalehdet , 06 ja 09 sekä , 02, 04, 05, 07, 08, 10 ja 11 suurelta osin ja karttalehdestä 2734 lehdet 01 ja 02. Pääosa kartta-alueesta sijoittuu Kittilän graniitin S-puolelle ja käsittää etenkin karttalehtien 2731 ja 2734 osalta hyvin paljon lähes paljastumattomia alueita. Näiltä osin on jouduttu turvautumaan suurelta osin geofysiikkaan (GTK:n 1 : matalalentomateriaali, pääkomponenttikuvat sekä magneettiset harmaasävy- ja vinovalaisukuvat; maastomittausmateriaalia alueelta on niukasti). Monilta osin karttaa on jouduttu yleistämään kivilajitietojen niukkuuden vuoksi, vaikka esim. geofysiikan materiaali antaa viitteitä litologian vaihtelusta tällaisilla alueilla. Karttaa laadittaessa on ollut käytettävissä OKU:n Malminetsinnän ja Lapin Malmin tutkimusmateriaalin lisäksi myös GTK:n kallioperäosaston havaintoaineistoa ja malmiosaston kairausraportteja. Rakennepiirteistä Kartoitusalue käsittää monipiirteisen geologisen leikkauksen Keski-Lapin graniitin N-puolisella alueella. Eri ikäisten kivilajiyksiköiden esiintyminen lähialueilla on tyypillistä lohkorakenteiden vuoksi (esim. Rovaselän Lapponiin kuuluva areniittimuodostuma ja Latvajärven muodostuma (HVULK 1885 Ma) sekä edelleen Kumpu-tyyppinen Vesikkovaaran konglomeraatti-liittinen areniittimuodostuma). Alueella on nähtävissä useita epäjatkuvuuspintoja, joista osa rajoittaa emo suurlohkoja. Kittilän graniitin ympäristöä rajoittavat mm. (1) N-puolella painovoimakartalla nähtävä E-W-suuntainen epäjatkuvuuspinta (Aakenusjoen laakso), (2) W-puolella voimakas lounaaseen suuntautuva shear-tyyppinen ruhjevyöhyke (Tunturihäntä, Ylläksen S-puoli) ja (3) graniitin S-puolella Venejoen mafis-ultramafiseen juonikompleksiin (VMUC) liittyvät voimakkaat lineamentit. Kartoitusalueen E-reunalla on myös hyvin huomattava heikkousvyöhyke, joka suuntautuu lounaaseen Sotkaselän kvartsiitin SE-reunasta. Rakennepiirteeseen liittyy myös voimakkaita pienialaisia magneettisia häiriöitä, jotka johtunevat peridotiitti-, pyrokseniitti- ja gabropahkuista. Myös Kaukosen W-puolella on E-W-suuntainen epäjat-

2 V Kortelainen/RIV kuvuuspinta, joka erottaa Kaukosen mantelikiven ja Rovaselän areniittimuodostuman S-puolisista stratigrafiassa ylempänä olevista kivistä (Kolari - Lainiojoki-muodostuma, KLF). Osa tällaisista lineaarisista piirteistä on nähtävissä vain hyvin suurissa puitteissa: esimerkiksi Kallon intruusion keskivaiheilta lähes koilliseen suuntautuva lineamentti, jolla näyttää olevan jonkinlaista lohkorajaluonnetta. Rakenne näkyy haamumaisena esim. magneettisilla vinovalaisukuvilla ja kulkee Kittilän graniitin yli. Tällainen lohkoraja voi olla syynä molempien emo intruusioiden parillisuuteen. Edellä kuvatun tyyppiset kapeahkot epäjatkuvuuspinnat erottavat magneettiselta kuvioinniltaan erilaisia yhtenäisiä alueita. Tällaisia ovat esim. Kaukosen S-puoli, Rovaselän - Palovaaran alue, Venejoen laakso, Kittilän graniittia reunustavat liuskesegmentit (S- ja NW-puolella), Jolhikon alue ym. Näissä lohkoissa voi poimutuksen luonne olla hyvinkin erilainen. Kittilän ja Kaukosen lohkojen välissä oleva E-Wsuuntainen rakennepiirre, johon liittyyem. mafinen - ultramafinen juonikompleksi, on esitetty voimakkaana ylityöntöpintana Koistisen (1986) tektonisessa kartassa (poimufaasianalytiikkaa). Maastomittaustuloksista (kesä 1989) voi todeta, että magneettisten häiriöiden aiheuttajat ovat lähes pystyasentoisia yksiköitä. E-W-lineamenttia leikkaavat ENE- ja lähes NE-suuntaiset ruhjeet, joista jotkut ovat seurattavissa kymmenien kilometrien matkalla, esim. Sotkaselän ja Isomaan kvartsiittikupolien (Ylälapponin alaosa) lähialueilta Kallon intruusioon saakka tai sitä leikkaavinakin. Vastaavasti myös NW-WNW-suuntaisia leikkaavia lineamentteja on nähtävissä. Stratigrafia ja litologian piirteitä Kaukosen alueen kvartsiitit-kiilleliuskeet ja metavulkaniitit on monissa yhteyksissä asetettu N-puolella olevien Kittilän ympäristön vulkaniittien alapuolelle (nyk. Alalapponiin). Tosin ko. vulkaniitit eroavat jonkin verran Alalapponin tyyppialueiden, esim. Möykkelmän alueen vulkaniiteista. Toisaalta alueellisessa stratigrafiassa Latvajärven alue on ollut ongelmallinen. Alueen happamat-intermediaariset vulkaniitit, rautamuodostumat ja konglomeraatit on ikänsä (1885 Ma/HVULK Murtomaa) perusteella asetettu nk. Kumpu-tyyppisten kvartsiittien päälle (Rastas, 1979), vaikka Rastas on aiemmin sijoittanutkin ko. vulkaniitit Kummun alapuolelle. Jälkimmäistä käsitystä tukevat mm. tektoniset tutkimukset, joiden mukaan alueella on

3 v Kortelainen/RIV nähtävissä mm. Lapponin F2-faasi (vrt. Koistinen ja Virransalo, 1986). Tekstin liitteeksi olen laatinut Kittilän ymparlstöä koskevan stratigrafiakaavion. Kaaviossa Kaukosen mantelikivi on asetettu Särestövaaran ja Rovaselän kvartsiittien väliin ilman tarkempia perusteita. Tosin Kaukosen kylän alueella näyttäisi olevan kupolimainen rakenne, johon liittynee graniittiutumista; rakennepiirre heijastuu vielä N-puolisella vulkaniittialueellakin liuskeisuuden kulkuna. Särestövaaran kvartsiitti on arkoottinen ja paikoin kiillepitoinen ja voisi täten edustaa epäpuhtaampia alaosia verrattuna Rovaselän kvartsiittiyksikköön. Ylälapponin alaosaan sijoitetut Sotkaselän ja Isomaan kvartsiittikupolit lienevät stratigrafiassa lähes samassa tasossa kuin Rovaselän sedimenttikivet. Alueellisessa stratigrafiassa hyvin ylhäällä olevan Murtomaan happaman vulkaniitin (1885 Ma) yhteyteen liittyy selviä deformaatiopiirteitä sisältävää liittistä areniittia-konglomeraattia (flash flood-yksiköitä, mahd. vadityyppisiä kerrostumia) ja niiden päälle on kerrostunut Vesikkovaaran konglomeraatti. Tämä konglomeraatti, jossa on paikoin runsaasti karsimineraaleja, olisi sijoitettava Kumpu-kerrostumien alempiin osiin. Kittilän graniitin S-puolella on lohko, joka on heikosti magneettinen. Alueella on paljastumina mm. Lapponiin kuuluvia kvartsiitteja (lasimaisia) ilmeisesti kiilleliuskeiden joukossa. Tyypillisiä ovat myös haamumaiset magneettiset anomaliaraidat, jotka edustanevat amfiboliittihorisontteja. Yhden tällaisen häiriönauhan kohdalle sattuu orgaanisesta purosedimenttinäytteestä (tuhka) saatu Cr-anomalia, joka voi viitata ultramafiittiin. Tällaisia anomalioita on myös Kittilän graniitin sisällä olevien magneettisten/sähköisten häiriöiden lähellä. Tosin tämän kaltaisten anomalioiden syntyyn voivat vaikuttaa monet ennakoimattomat tekijät (vaihtelevat pohjaveden virtausolosuhteet ym.). stratigrafiselta asemaltaan ko. amfiboliitit (ultramafiittiosia) ja kiille- ja GRF-liuskeet voivat kuulua Ylälapponin alaosiin. Kittilän graniitin E-puolisilla alueilla, Pälkättivuomassa, on peitteisyyden vuoksi vaikea selvittää stratigrafian yksityiskohtia. Alueella on GTK:n kairauksissa tavoitettu mm. ABBT-liuskeita, emäksisiä, osin massiivisia vulkaniitteja, paikoin runsaasti happamia vulkaniitteja (kvartsikeratofyyrejä) ja peridotiittia-pyrokseniittia. Alueella on paikoin hyvin runsaasti karbonaattijuonia, mutta kiisujen määrä on yleensä vähäistä. Alueen happamat vulkaniitit ovat O. Aurasen mukaan verrattavissa Jeesiön alueen happamiin kiviin (suullinen tiedonanto 1989).

4 v Kortelainen/RIV Eräs merkittävä muodostuma on J. Väänäsen (1989) tutkima Kolarin vulkaniittimuodostuma, jonka jatkeet näyttävät kiertävän koko Kallon intermediaarisen intruusion. Lainiojokivarressa Uusi-Raappanan S-puolella on kairattu seitsemän POKA-reikää, joissa on tavattu mm. albiittidiabaasia ja voimakkaasti albiittiutuneita emäksisiä ja intermediaarisia (GTK/1988) liuskeita. Muodostuma jatkuu Alakylän lähelle, jossa siihen liittyy RVF-tyyppisiä osia (karbonaattikiviä, kiilleliuskeita ja fylliittejä, amfiboliitteja sekä graniittijuonia). Kallon intruusion E-puolella Lainiojokivarressa, n. 2 km SE-suuntaan Kaukosen - Kurtakon-tieltä, on paljastumaryhmä emäksistä vulkaniittia, joka on metamorfoitunut keskiasteen olosuhteissa. Myös granitoidijuonet (ainakin kaksi faasia) leikkaavat tätä laava-juoni-pyroklastiittimuodostumaa. Intruusion kontaktiin on matkaa ilmeisesti vain pari sataa metriä. Vulkaniitti ei kuitenkaan sisällä Au:n esiintymisen suhteen suotuisia muutoksia; pt-kentässä ollaan liian korkealla (kiven tekniset ominaisuudet). Mentäessä Rovaselän suuntaan tullaan nopeasti vihreäliuskefasieksen olosuhteisiin (vrt. Uusi-Raappanan S-puoliset albiittiliuskeet). Samoin metamorfoosiasteen muutosvyöhyke on ilmeisesti myös Kaukosen mantelikiven ja emo liuskeiden (Kolarin-Lainiojoenmuodostuma) tektonisessa kontaktissa Kaukosen W-puolella (Rovaselästä etelään). Kaukosen ympäristön areniittipatjojen joukossa on kerrosmyötäisesti voimakkaasti emäksistä puolipinnallista ultramafiittia (serpentiniittejä), joiden stratigrafinen asema on ongelmallinen. Ultramafiitit ovat ainakin osaksi poimuttuneet areniittien kanssa. Ovatko ko. patjat verrattavissa Saattoporan-Jänkkäjärven muodostuman ultramafisten pyroklastiittien ja tyynylaavojen tulokanaviin, vai liittyvätkö ne tätä jonkin verran vanhempiin tapahtumiin. Venejoen mafinen - ultramafinen juonikompleksi, VMUC voisi sisältää myös melko nuoria ultramafisiamafisia yksiköitä, jotka olisivat verrattavissa pienialaisiin intruusioihin mm. Pälkättivuoman alueella (vrt. magneettinen häiriö esim. Pikku Remujärven lähellä, S-reuna). Em. intruusion vaikutus on nähtävissä magneettisella harmaasävykuvalla melko laajana liuskeiden puolella. Kallon intermediaarinen intruusio ja Kittilän graniitti (1885 Ma ja 1800 Ma) kuuluvat Kittilän alueella stratigrafiapylvään yläpäähän. Tosin on mahdollista, että Kallon intruusiossa on sen E-osassa sitä nuorempia juoniyksiköitä. Tämä ilmenee pääkomponenttikuvalla eräänlaisena, osaksi

5 v Kortelainen/RIV säteittäisenä rikkoutumisrakennetta muistuttavana nauhamaisten magneettisten häiriöiden kokonaisuutena täysin peitteisellä alueella. Syväkivet Kallon intruusio, pääasiassa kvartsimonzodioriittia tunnetuissa kohdin (vrt. Rantataro, 1987), ja Kittilän graniitti ovat molemmat parillisia intruusioita, ja edellisellä on lisäksi kaksi satelliittia. Satelliiteista läntinen on paljastumilla nähtävissä Tuulijoen lähellä (Härkinmännikkö). Kivi on voimakkaasti tektonisoitunutta ja muistuttaa monin paikoin kalimaasälpälisäyksen saanutta vulkaniittia. P. Rastaan mukaan satelliitissa olisi pinnallisempiakin osia. Tämä tukisi käsitystä, että satelliitti kuuluisi Murtomaan happamien vulkaniittien (1885 Ma) tulokanavavyöhykkeeseen. Kallon pääintruusio on muodostumakartalla erotettu kahteen osaan magneettisen luonteen erilaisuuden vuoksi: E-osassa on magneettisuudeltaan länsiosia korkeampi, yhtenäiseltä vaikuttava alue, jota reunustaa kapea, sävyltään W-osien kaltainen vyöhyke. Intruusion SW-kontakti näyttää tektoniselta, mutta myös NE-puolella liuskeiden joukossa on lähes 300-suuntainen lineamentti, joka ulottuu lännessä Äkäsjärven N-S-suuntaisen tektonisen rintaman yli. Intruusion SE-kulmauksen lähellä on samoin nähtävissä muutamia kulultaan 300-suuntaisia heikkousvyöhykkeitä, jotka näyttävät osaksi kaartuvan NW-suuntaisiksi intruusion alueelle tullessaan. Käsitellyn syväkiviyksikön sisälle on piirretty myös rengasmaisia rakenneyksiköitä (pääkomponenttikuva), jotka voivat edustaa pääintruusiota jonkin verran nuorempia tapahtumia. On kuitenkin mahdollista, että syväkiviyksikön alapuolisten liuskeiden rakennepiirteitä näkyy syväkiven läpi. Kittilän graniitti näyttää melko kompleksiselta. Läntisessä intruusion osassa on pyöreämuotoinen alue, jonka magneettinen kuva on hyvin tasainen, NW- ja SW-reunalla sen sijaan hyvin laikukas. Tämä epätasaisuus näyttää reuna-alueilla johtuvan osittain assimiloituneista kiilleliuske-, areniitti- ja amfiboliittihorisonteista. Ilmeisesti intruusion NW-laidalla Kuusselän kvartsiitin länsireuna osittain assimiloituu graniittiin (graniittiutumista). Tällaisessa tapahtumassa kiven sedimenttipiirteitä voi jäädä jäljelle, kuten näyttää olevan joillakin paljastumilla Ruottaman alueella. Intruusion sw-iaidalla (Venejoen pohjoispuolella) on geofysiikan maastomittauslinjalla (1989, liitteenä) amfiboliittipaljastumia, joissa on meta-areniittia muistuttavia kvartsikivikappaleita, ja lähistöllä on suurehko graniittipaljastuma (Suikin Sitomamaa). Näille paikkeille sijoittuu myös eräs magneettisilla vinovalaisukuvilla nähtävä E-W-suuntainen lineamentti. Ko. mittaus-

6 v Kortelainen/RIV Kumpu-tyyppiset sedimenttikivet linjalla on Käymäkuusikon SW-puolisella suoalueella myös hyvin johtavaa materiaalia, mahdollisesti GRF-pitoisia kiilleliuskeita, graniittialueen sisällä. Etenkin graniittialueen itäisessä intruusiossa on nähtävissä sen S-reunan lähellä heikohkoja, kulultaan 080-suuntaisia lineamentteja. Näihin liittyvät tapahtumat voisivat selittää moreenin raskasmineraalitutkimuksissa löytyneitä Au-anomalioita (kesä 1989) Honkavaara - Lappalainen-vyöhykkeellä. Sarvivuoman S-puolella on paljastumalta raportoitu myös Mo:n esiintymistä (GTL). Nuorempien kvartsiitti - konglomeraattimuodostumien rajanveto vulkaniittikompleksiin on paikoin melko hankalaa. Tällainen on tilanne esim. Aakenustunturin sisäkaarella, Lainioselässä. Alueen W-laidalla on nähtävissä ylityöntöpinta (ylityöntöpintoja), liikesuunnan ollessa lännestä itään päin (pääkomponenttikuva). Tämä lienee myös Kumpu-sedimenttikivien raja Lapponiin tällä alueella. Toisaalta Lainioselän E-laidalla raja nuorempiin kiviin näyttää peräti vaihettuvalta. Rajanvetovaikeuksia on myös Yllästunturin S-puolella ja Niesakeron sillimaniittigneissejä - kvartsiitteja sekä kiillegneissejä käsittävän ilmeisesti kupolimaisen rakenneyksikön (Lapponi) E-reunalla. Näillä alueilla näyttää olevan kapeita nuorempien sedimenttikivien vyöhykkeitä, joita on vaikea erottaa kuvamateriaalin perusteella Lapponisesta taustasta. Kumpu-muodostumiin kuuluu myös aivan Kittilän graniitin E-puolella oleva Pahkavaaran alue. Kvartsiittialueen keskellä ja S-laidalla on kulultaan 070-suuntaisia magneettisia häiriövyöhykkeitä, jotka näyttävät myös poimuttuneen. Näistä rakennepiirteistä ei ole mitään kivilajitietoa, mutta niiden voisi olettaa kuuluvan puolipinnallisiin gabroidi-ultramafiitteihin; samantyyppisiä poimuttuneita yksiköitä on myös Pälkättivuoman alueella. Lineamenttitulkinta Käytössäni on ollut kesän 1989 aikana GTK:n matalalentomateriaalista Outokummussa prosessoituja magneettisia vinovalaisukuvia (J. Aarnisalo). Nämä kuvat antavat aivan oleellisesti aikaisempaa aineistoa tarkemman kuvan kallioperän ruhjeisuudesta. Olen käyttänyt paaasiassa 1 : ja 1 : mittakaavaisia kuvia, joista etenkin viimeksimainittuihin kuviin perustuu kartan liitteenä oleva lineamenttikartta (suurennettu Maanmit-

7 v Kortelainen/RIV Au-kriittisyydestä taushallituksen Rovaniemen toimistossa). Hyvänä puolena käytetyissä kuvissa on, että suhteellisen haamumaisetkin lineamentit piirtyvät jo melko terävinä, mutta toisaalta asetettaessa lineamenttia 1 : karttapohjalle yli 100 m:n suuruinen virhe on mahdollinen. On kuitenkin ilmeistä, että topografikartalta on nähtävissä leikkaavia piirteitä, joiden avulla monet lineamentit voidaan asettaa tarkemmin paikoilleen. Kartoitusalueen revidointivaiheessa kesällä 1989 ei ole ollut tiedossani esim. moreenin raskasmineraalitutkimusten tuloksia Yllästunturin - Kaukosen alueelta (moreenitutkimusalue kattaa pääosan kartoitusalueesta) kuin joitakin yksittäisiä viitteitä. Au-kriittisyydelle edullisia muutosvyöhykkeitäkin on peitteisyyden vuoksi vaikea rajata. Laajempaa albiittiutumista on todettu em. Lainiojokivarren liuskeiden ja Pälkättivuoman alueen lisäksi myös Venejoen laaksossa (Kittilän graniitin S-puolella). Rovaselän kvartsiitin N-kontaktissa (geofysiikan maastomittauslinja W/89) on albiittiutunutta breksiarakenteista kiveä, joka sisältää myös melkoisesti vaaleaa kiillettä (analysoitavana). Pälkättivuoman alueella on GTK:n kairausraporttien mukaan albiittiutumisen ohella myös karbonaattiutumista, kvartsiutumista ja jonkin verran turmalinisaatiota. Yhdessä kairanreiässä on raportoitu jopa 1 metrin vahvuisia karbonaattijuonia, mutta tässä yhteydessä ei mainita onko juonissa mukana myös kvartsia. Kiisujen määrä alueella näyttää olevan vähäinen, mutta rikkikiisun esiintymistä on raportoitu usein. Alueen ruhjepiirteet ovat voimakkaita; rakennepiirteen yhteyteen liittyy ilmeisesti peridotiitti-pyrokseniitti-gabroidipahkuja lähes NE-suuntaisena vyöhykkeenä. Em. muuttumisten lisäksi happaman vulkanismin yleisyydellä osassa Pälkättivuomaa saattaa olla merkitystä kullan esiintymiselle. Pälkättivuoman S-laidalla oleva E-W-suuntainen tektoninen rintama (vrt. Venejoen mafinen - ultramafinen juonikompleksi) ei kaikin paikoin vaikuta niin dramaattiselta piirteeltä kuin se on esitetty esim. KLAVU-kartalla; harmaasävykuvalla samankaltaisia alueita näyttää olevan joissakin kohdin ruhjevyöhykkeen molemmin puolin. Tälläkin alueella Au:n esiintymisen suhteen kriittisiä vyöhykkeitä saattaisi olla vielä lähempänä Keski-Lapin graniittia liuskeiden puolella.

8 V Kortelainen/RIV Geokemian materiaalin ja emo vinovalaisukuvilta saatujen lineamenttien asettaminen päällekkäin tuo mahdollisesti lisätietoa rakennepiirteistä, joihin kulta voisi liittyä. Tosin rakennetulkinta (ikäsuhteet ym.) on vielä alkuvaiheessaan. Aarnisalo piti tärkeänä (kesä 1989) kulultaan 300-suuntaisia lineamentteja, jotka voisivat olla osaksi kullantuojarakenteena esim. saattoporassa. Toisaalta Ilkka Härkönen pitää Iso-Kuotkon alueella tärkeänä suunnilleen alueelta lounaaseen suuntautuvaa lineamenttia. Tämä piirre, jolla lienee lohkorajaluonnetta, kulkee myös Jolhikon alueen poikki (Kätkäjärven E-päästä suunnilleen SW-suuntaan). Au voisi liittyä alueella leikkaaviin toisen kertaluokan rakenteisiin. Mainittujen 300-suuntaisten lineamenttien lisäksi kuvilta on erotettavissa myös hyvin yleinen, monia rakennepiirteitä leikkaava, kulultaan suuntaisten lineamenttien faasi (voivat liittyä samaan E-W-suuntaiseen puristusvaiheeseen 300-suuntaisten lineamenttien kanssa (Aarnisalo). Pitäisi ehkä tarkistaa, löytyykö emo vinovalaisukuvilta selvästi erotettavien (esim. muuttumisesta johtuen) lineamenttien (50. ruhjeiden) leikkausalueilta tai niiden läheisyydestä Au:n kohoamista olemassa olevan aineiston perusteella. Ruhjevyöhykkeiden leikkausalueelle syntyy ilmeisesti avointa tilaa ympäristöään enemmän. Kittilän ja Sodankylän alueella, missä pääosa kultakriittisistä alueista on lähes peitteisiä, voi kullanetsinnän viisastenkivenä pitää useiden menetelmien toisiaan tukevaa käyttöä. Kallioperän yleispiirteiden tuntemisen lisäksi (litologia, metamorfoosi ym.) geokemian ja geofysiikan (maastomittaukset, magneettiset vinovalaisukuvat ym.) menetelmien sekä raskasmineraalitutkimusten merkitys on tärkeää. Saattopora-tyyppiselle Au-mineralisaatiolle on tyypillistä sijoittuminen komatiittisen ultramafiitin kontaktiin. Ultramafiittien löytämistä voisi helpottaa laatimalla myös GTK:n geokemian analyysimateriaalista karttoja, joissa näkyvät > 1000 ppm:n Cr-anomaliat (tai lähes 1000 ppm). Tällaisten karttojen ja ruhjeita osoittavien lineamenttikarttojen asettaminen päällekkäin voisi paljastaa otollisia kultaympäristöjä muiden menetelmien ohella.

9 V Kortelainen/RIV (1 9 ) ÄKÄSJÄRVI-SOTKAJOKI -KALLIOPERÄKARTTA JOHDANTO Sain tehtäväkseni toukokuussa 1988 laatia kallioperäkartan Au-kriittiseksi todetun, syväruhjeen ja ultramafiittien luonnehtiman vyöhykkeen, nk. Sirkka-line', Äkäsjärvi - Sotkajoki -välisestä osasta lähiympäristöineen. Kqrtta-alue ulottuu tästä vyöhykkeestä (ductile shear zone) keskimäärin 5-10 km sekä N- että S-puolelle. Etelässä rajana ovat Aakenustunturi ja Kittilän graniitti, mutta NW-kulmauksessa alue ulottuu aina Kulkujärven gabron N-puolelle. Kartoitusalue käsittää pääpiirteissään 1 : mittakaavaiset karttalehdet , 09 ja 12, , , 04, 05, 07 ja 10 sekä karttalehden TYÖN TARKOITUS JA KÄYTETTY MATERIAALI Työn tarkoituksena oli laatia kallioperäkartta Au-tutkimuksen tarpeisiin kulmakivinä stratigrafia, tektoniikka, metamorfoosi ja muuttumisilmiöt. Kartan laadinta on pohjautunut pääosin jo olemassa olevan aineiston käyttöön (ATRI Oy, Rautaruukki Oy, Outokumpu Oy ja GTK). Työn tuloksena saatu kartta on muodostumapohjainen, missä yksittäiset muodostumat on nimetty tyyppialueidensa mukaan yleensä kolmikirjaimisin lyhentein. Ultramafiitit on aina pyritty erottamaan vaikka usein niiden paksuutta liioitellen (mittakaava). Kullan esiintymisen kannalta tärkeitä muuttumisvyöhykkeitä on yleensä mahdoton rajata, ja tällöin on tyydytty päällemerkintöihin kohdissa, missä muuttuminen on havaittu. Ruhjevyöhykkeitä tunnistettaessa on käytetty pääasiassa magneettisia harmaasävykarttoja, nk~ pääkomponenttikarttoja (1 : ja 1 : ) sekä primäärejä geofysiikan maastomittauskarttoja. Jotkut ruhje-siirrosvyöhykkeet on nähty myös painovoimakartalla tai maastossa erottuvina lineaarisina piirteinä. SYVÄKIVIYKSIKÖT Syväkiviyksiköitä ovat tutkimusalueella Äkäsjärven monzoniitti-syeniitti, Kulkujärven gabro, Ruskisrovan intruusiokompleksi (mahdollisesti mafinen-intermediaarinen keskiosa ja reunoilla gabroaineksen ohella runsaasti graniittia) ja Kittilän graniitti. Lisäksi pienialaisia graniitteja on tavattavissa Äkäsjärven intruusiota rajoittavan syväruhjeen (Äkäsjärven tektoninen rintama) lähellä. syväkivipiirteisiä ovat myös yleensä m paksut gabrodiabaasit ja pienehköt mafiset-ultramafiset pahkut. Taulukossa 1 on esitetty kolme analyysiä näistä kivistä.

10 V Kortelainen/RIV Jerisjärvi E (GR) Majavaoja (GR) Rauhala (Kulkujärven GB) Si02 Ti02 Al203 Cr203 V203 FeO MnO MgO CaO Rb203 SrO BaO Na20 K20 Zr02 P205 OKSUM ,0965 0,156 1, TAULUKKO 1. Jerisjärven (E) ja Majavaojan graniittien sekä Kulkujärven gabron XRF-analyysejä. Kulkujärven gabron yli on kesällä 1988 mitattu kaksi geofysiikan mittausprofiilia ja vielä kaksi toisiinsa liittyvää profiilia Ruskisrovan intruusion yli, yhteensä n m. Mittaustuloksista ilmenee mm., että Kulkujärven gabrolla on tasaisesti magneettinen S-reuna, joka on ilmeisesti jyrkän kontaktin erottama magneettisesti ja sähköisesti epävakaammasta keskiosasta. Myös pääkomponenttikuvalta erottuu lähes E-W-suuntaisia ruhjevyöhykkeitä intruusion sisältä. Lisäksi gabroyksikön E-osa voi kuulua länsiosasta erilliseen intruusiotapahtumaan. Ruskisrovan syväkiviyksiköstä ei ole paljastumatietoa, mutta magneettisesti (korkea susk.) se ei eroa Äkäsjärven tai Kulkujärven intruusiosta. Huonion tien varressa tieleikkauksessa nähtävä jossain määrin suuntautunut graniitti ei voi aiheuttaa alueella nähtävää magneettista anomaliaa; kartassa rengas rakenteen keskiosa on merkitty intermediääriseksi - emäksiseksi syväkiveksi ja epämagneettiset laikut graniitiksi näillä perusteilla. Ko. syväkivikompleksia näyttävät reunustavan paksut, mahdollisesti rengasmaisesti esiintyvät gabrodiabaasit. Kuorpujärven SW-puolella välillä m järven lounaispäästä on paljastuneena osaksi kumulusrakenteista uraliittigabroa Kulkujoen N-puolella. Tämä edustanee komagmaattisia erkaumia intruusion mahdollisista emäksisistä osista, ja ko. kumulaatti olisi kompleksissa tavattavia

11 V Kortelainen/RIV B9 3 M U 0 DOS T U M A T graniitteja (Majavaojan graniitti, taulukko 1) vanhempaa. Ruskisrovan rengas rakennetta on pidettävä synorogeenisena piirteenä (vrt. Rantataro 19B7). Kulkujoen gabro, Ruskisrovan syväkivikompleksi ja sen NE-puolella oleva Tepaston graniitti kuuluvat samaan lineaariseen syvämurrospiirteeseen uudelleen mobiloituneen basement-iohkon reunalla. Kittilän graniitti jää pääosin kartoitus alueen ulkopuolelle. Tämän kaksiosaisen intruusion N-reuna näyttää kuitenkin hyvin mielenkiintoiselta: raskasmineraalityöt (Lapin Malmi, kesä 19BB) osoittavat, että kulta on tässä ympäristössä rikastunut, ja alueella on ilmeisesti hyvin huomattavia ruhjevyöhykkeitä ja muuttuneita kiviä (kloriittiutumista, serisiittiytymistä, albiittiutumista ym.). Mantovuoman alueella on nähtävissä E-W-suuntainen raja, jonka S-puolella kivet ovat yleensä voimakkaasti magneettisia. Tämä piirre on nähtävissä myös painovoimakartalla siten, että raskaammat kivet ovat ko. rajan N-puolella. On mahdollista, että Mantovuoman N- ja S-puolella stratigrafiassa ollaan eri tasolla. Oravaisenvuoman - Mantopalon alueella on magneettisen harmaasävykartan avulla tulkittu graniitin vain osittain paljastuneen sen päällä olevien liuskeiden alta: paljastumat ja lohkareikot sijoittuvat pääosin harmaasävykartan epämagneettisiin laikkuihin. Lisäksi Tunturipalon (Ylläs) Latvavuoman välillä nähtävä hyvin ruhjeinen vyöhyke näyttää jatkuvan koilliseen graniittialuetta leikaten (sivuaa harmaasävykartalla yhtenäiseltä näyttävän graniittiyksikön NW-reunaa). Piirre on nähtävissä heikohkona painovoimakartalla. Graniitti on yleensä jossain määrin suuntautunutta, ja sitä voidaan pitää myöhäisorogeenisena (Rastas, suullinen tiedonanto 19BB). Muodostumia on erotettu kartoitus alueelta nelisenkymmentä (liite 1). Erottelussa on käytetty apuna (1) geofysiik~aa (magneettiset/sähköiset ominaisuudet), (2) tektonisia perusteita (lohkorajojen esiintyminen, poimutustyyli) ja (3) loogisesti yhteenkuuluvan kivilajiassosiaation esiintymistä jollakin alueella. Kartan käytön kannalta erotettujen yksiköiden määrä on ilmeisesti liian suuri, mutta toisaalta muodostumien yhdistäminen laajoilla peitteisillä alueilla voisi aiheuttaa liiallista yleistämistä. Lisäksi vaikeutena on stratigrafian selkeytymättömyys vulkaniittikompleksin alueella. Muodostumia on yhdistämisen lisäksi mahdollista koota myös ryhmiksi myöhemmässä vaiheessa.

12 v Kortelainen/RIV Pääpiirteissään muodostumat on jaoteltu VULKAANI SIIN (laava-tyynylaava-valtaiset +- pyroklastiitteja), VULKAANIS-SEDIMENTTISIIN (tuffi-tuffiitti-valtaisiin +- fylliittejä) ja SEDIMENTTISIIN, (1) fylliitti-mustaliuske-valtaisiin +- tuffiitteja ja (2) areniitti-konglomeraatti-valtaisiin muodostumiin. Muodostuman sisällä esim. johdevyöhykkeet kuvastavat yksittäisten GRF-fylliitti-mustaliuskesulfidiliuske-välikerrosten esiintymistä. Samoin on voitu erottaa pyroklastisia patjoja laava- tai sedimenttimuodostumien sisältä. Joitakin rautamuodostumahorisontteja on myös erotettu yleensä päällemerkinnöin. TttRtLAAVA-LAAVAVAL'l'AISBT IOJODOS'IUIIAT Tutkimusalueen NW-osa Ylemmät tyynylaava-laavamuodostumat Kulkujärven N-puolisella alueella on Kuusivaarassa uudelleen mobiloituneen pohjakompleksin kivien, granodioriittia, paragneissejä sekä nuorta graniittia, päällä pääasiassa amfiboliiteista koostuvia vulkaanisia muodostumia: Kiviojamuodostuma (KOF), Kuusivaaramuod. (KVF) ja Kiimalakimuod. (KLF). Muodostumat ovat alhaalla alueellisessa stratigrafiassa, mutta niiden tarkkaa asemaa ei voi selvittää. Alueen kivet ovat yleensä voimakkaasti suuntautuneita, jopa gneissimäisiä, mutta paikoin primääripiirteet ovat säilyneet kapeissa horisonteissa. Ko. amfiboliitit koostuvat yleensä sarvivälkkeestä, oligoklaasista (yl. An17, joskus myös andesiinia) ja titaniitista-leukokseenista. EP, SRA, OP, KV ja KRB on jonkin verran. Maasälpä on yleensä saussuriittiutunutta ja amfiboli on voinut epidoottiutua lohkorakoja pitkin. Muodostumista KLF sisältää EP ja KV runsaasti sisältäviä epämääräisiä tai ovaalinmuotoisia kappaleita suuntautuneessa amfiboliitissa. Kappaleisiin liittyy karsimaisia piirteitä: mm. diopsidia on nähtävissä. Em. piirteet voivat johtua Kulkujärven gabron lämpö- ja tektonisesta vaikutuksesta. Kiilteiden niukkuus on tyypillistä Kuusivaaran ympäristön muodostumille, ja biotiitti on päämineraalina vain parissa kohdin. Taaromarova- (TRF) ja Lauttasselkä-muodostuma (LSF) sekä Pahtavuoma-vyöhykkeen S-puolella oleva Linkujoki-muodostuma (LJF) ovat runsaasti tyynylaavoja sisältäviä yksiköitä, joihin liittyy paikoin paksuja gabrodiabaaseja. Muodostumat ovat stratigrafiassa Kuusivaaran alueen vulkaniitteja korkeammalla. Lisäksi LSF ja TRF näyttävät muodostavan synkliini-

13 V KortelainenjRIV rakenteen. Järvilaella LSF:sta on suurelta osin paljastuneena mahdollisesti noin 1 km:n vahvuinen LSF ja TRF erkanevat toisistaan jonkin verran Saattoporan E-puolella, missä TRF:n kerroksellisuus kääntyy lähes pohjoiseen itä - läntisestä. Lisäksi TRF:n N-reunalla näyttää olevan siirros - ruhjevyöhyke. Ko. muodostumien tyynylaavat koostuvat kuituisesta tummahkosta amfibolista, oligoklaasista (noin An17), opaakista ja epidootista. Biotiittiakloriittia tai karbonaattia on niukasti. Primäärirakenteet ovat yleensä säilyneet hyvin. TRF-muodostuman päällä on Selkäsenjärvellä massiivisia laavoja, jotka ovat alueen tyynylaavoja (Si02 <46-52) hieman emäksisempiä. Käsiteltävien muodostumien reuna-alueille sijoittuvat tai muita muodostumia leikkaavat < m paksut gabrodiabaasit eivät eroa hiven- tai REEkoostumukseltaan alueen tyynylaavoista (P. Rastas, suullinen tiedonanto 1988). Pittarovan W-päässä tällainen diabaasi leikkaa emäksistä tufiittia n. 15 asteen kulmassa), mutta ei ole selvää kuvaa, onko ikäero merkittävä. Myös tyynylaavavulkanismin ikä on kiistanalainen. Saattoporan lähellä olevalta Kiimarovan alueelta, välittömästi Levijoen N-puolelta, on GTK:n suorittamassa ikämäärityksessä saatu tyynylaavojen päällä olevan happaman porfyyrin iäksi 2012 Ma. Kivi on fragmenttirakenteista ja muistuttaa hieessä kidetuffia. Alueelle tyypillinen diabaasi leikkaa porfyyriä. Tutkimusalueen S-osat Lapponikvartsiitteja sisältäviä muodostumia on tutkimusalueelta erotettu useita. Vaikka tällaisia klastisia kerrostumia voi suurella varmuudella pitää Lapponiin kuuluvina, niitä ei voi stratigrafiassa rinnastaa toisiinsa. Kittilän graniitin N-reunalla oleva Kuusselkämuodostuma (KSF) käsittää tyyypillisesti karsimineraaleja sisältäviä areniitteja, ja kivessä on ainakin alueen W-osissa piirteitä tektonisesta breksiasta. Mielenkiintoisia ovat voimakkaasti magneettiset horisontit, miltä alueilta on paljastumilta kuvattu lähinnä serisiittiliuskeita (Pahtajänkkä - Pahtakuusikko). Ko. vyöhykkeisiin näyttää liittyvän raskasmineraalinäytteiden perusteella myös Au:n rikastumista. Ei ole kuintenkaan varmaa, liittyisivätkö anomaliat mainittuun serisiittiliuskeeseen; ne voivat liittyä myös muodostuman kontakteihin. Serisiittiytymistä tavataan myös Vasalampimuodostuman (VLF) sedimenttiosissa, joissa arkoosiareniittipatjan ohella esiintyy karbonaattia ja serisiit-

14 V Kortelainen/RIV Tutkimusalueen W-osat tiä sisältävää kiveä, jonka synty voi olla yhteydessä happamaan vulkanismiin. Muodostuman (VLF) alaosissa tavataan albiittiutunutta pyroklastiittia, jonka päällä on arkosiittia rapautumistuotteena. Albiittiutuminen on ilmeisesti hyvin varhaista, ja albiittikiviä tavataan Aakenusjoen varressa (Vasalammen NWW-puolella) hyvin runsaasti. Alue on samalla myös voimakka"an ruhjeen lähialueella. Ko. vyöhykkeellä esiintyy karbonaattimineraaleina sekä kalsiittia että dolomiittia. Sedimenttivaltaisista muodostumista Vasavuomamuodostuma (VVF) on fylliittivaltainen ja erotettu erilliseksi alueekseen jossain määrin samantyyppisestä Pahtavuomamuodostumasta, koska alue erottuu painovoimakartalla ympäristöään kevyempänä (mahdollisesti kvartsia runsaasti sisältävä sedimentti). Tutkimusalueen SE-reunaan sijoittuva Sotkaselän kvartsiitti (Sotkaselkämuodostuma, STF) on tulkittu muodoltaan kupolimaiseksi (GTK). Kvartsiittia reunustaa albiittikivien vyöhyke. Stratigrafiassa SFS-muodostuma kuuluu ilmeisesti tutkimusalueen alimpiin horisontteihin. Mainitut albiittiutuneet horisontit, Albiittikivimuodostuma (AKF), voivat heijastaa myös vulkaanisen toiminnan vaikutusta alueella. Magneettisen harmaasävykartan perusteella erottuu kvartsiittialuetta leikkaava NWW-suuntainen ruhjeiselta näyttävä vyöhyke, mikä voi johtua myös diabaasista. Merkittäviä Lapponikvartsiittihorisontteja on myös Äkäsjärven E-puolisilla alueilla. Salmivaaramuodostumaan (SVF) kuuluu osittain graniittiutuneita areniitteja, jotka voivat olla epäjatkuvina pat joina tektonisesti sekavassa miljöössä. SVF:n kontaktiin tulevat vulkaanissyntyiset alueet on jätetty tarkemmin luokittelematta, mutta ne voivat kuulua Rautuvaaramuodostumaan, (RVF). Itse RVF ei liene niinkään jokin stratigrafinen taso, vaan sen esiintymiselle on merkitystä myös liikunnoilla Äkäsjärven tektonisen rintaman läheisyydessä. Samalla alueella on myös Laavirovamuodostuma (LRF), johon on liitetty litologisten piirteidensä perusteella Pahtajärven W-puolella olevat karsiarkosiitit, joihin liittyy paikoin runsasta skapoliittipitoisuutta, ja Laavirovan E-Iaidalla paljastuneet, samoin osaksi hyvin skapoliittipitoiset klastiset kivet. Muodostuman stratigrafinen asema on jossain määrin ongelmallinen. Pahtavuoman tutkimusten yhteydessä Inkinen (1979) on liittänyt ko. Laavirovan epäpuhtaan arkosiitin lähialueen nuoremmiksi tulkittuihin

15 V Kortelainen/RIV kvartsiitteihin (Linkukero). Koistinen ja Virransalo (1986) pitävät raportissaan kiveä poimutustyylin perusteella Lapponiin kuuluvana. Myös tässä työssä LRF on luettu vulkaniittikompleksiin, mahdollisesti sen yläosiin kuuluvaksi. Muodostuman puitteissa on nähtävissä myös S2:n taipumista: Laavirovan alueella suuntaus on lähes itä-läntinen, kuten alueen itäpuolellakin, ~utta Pahtajärven lähellä S2-liuskeisuus noudattaa karkeasti Äkäsjärven monzoniitti-syeniitti-intruusion kontaktin suuntaa (lähes N-S). Tämä näyttäisi tukevan Koistisen käsitystä S2-liuskeisuuden iästä 1885 Ma, mikä on ko, syväkiviyksikön ikä. 'V1JLKAAK[S-SEDDlBRi iise'i' IIUODOS'!'OIIA'I' Tuffi-tuffiittiyksiköt ovat hyvin tyypillisiä kartta-alueelle ja muodostavat yhdessä grauvakkahorisonttien kanssa suuren osan liuskejakson sedimenttikivistä. Usein tuffi-tuffiitit ovat koostumukseltaan emäksisiä, mutta välikerroksina on runsaasti myös intermediäärisiä tyyppejä (esim. Jolhikon alueella). Monia tuffiitteja ja grauvakkapiirteisiä kiviä on vaikea erottaa toisistaan. Sirkan syväruhjetta myötäilee leveä, albiittia tai kloriittia - biotiittia sisältävien tuffi - tuffiittien jakso. Itse asiassa vyöhykkeen kerrostumat ovat melko heterogeenisia: mukana on hienorakeisen klastisen aineksen, lähinnä fylliittiä - kiilleliusketta, ohella mm. emäksisiä laavavälikerroksia, karbonaattikivipatjoja ja ultramafiitteja (Jänkkäjärvi-muodostuma, JJF). Muusanlampien alueelta W-suuntaan jatkuvat myös tällaiset johdevyöhykkeiden luonnehtimat jaksot kulultaan itä-iäntisinä Saattoporaan ja sen W-puolellekin. Kuitenkin Levijokivarressa, Kiimarovassa, on Saattopora-vyöhykkeen N-puolella tyynylaavojen alla johdehorisontteja, joiden kerroksellisuuden kulku yhdessä em. tyynylaavojen kanssa taipuu luoteeseen. Tällä perusteella on oletettu epäjatkuvuuspinta kahden luonteeltaan jossain määrin samantyyppisiä kivilajiyksiköitä sisältävien muodostumien välille Saattoporanvuomassa, Saattoporamuodostuma (SPF) ja Leppävuomamuodostuma (LVF). Samalla alueella (n. 3 km NW-suuntaan pohjoisemmasta Muusanlammesta) on huomattavia katkeamia johdevyöhykkeissä. Kesällä 1988 mitattiin Saattoporanvuomassa yksittäinen E-Wsuuntainen tunnusteluprofiili, mutta em. katkeamissa ei mittaustulosten perusteella havaittu mielenkiintoisia kivilajien muuttumisia.

16 V Kortelainen/RIV SPF on runsaan kairausmateriaalin vuoksi hyvin tunnettu. Kairausraporttien (OKME) perusteella kiilleliuskeiden osuus muodostumassa on melko suuri. Samoin muodostuma-alueen N-reunalla (Pittarova) on paljastumilla nähtävissä pyroklastiittien ohella tyynylaavavälikerroksia, (esim. 822-LVP-86). Levijokea noudattelee emo liuskejakson N-puolella emäksisten laavojen t pyroklastiittien muodostama vyöhyke, joka on kontaktissa N-puolisiin Taaromarovan tyynylaavoihin. Laavahorisontin ja SPF:n välillä on ilmeisesti ruhjevyöhyke. SPF:n poimutus ja sisäinen stratigrafia ovat jääneet jossain määrin epäselviksi. Mm. Saattoporan kaivosalueella tavattavia ultramafiitteja pidetään yleisesti pintasyntyisinä (Tamminen, suullinen tiedonanto 1988) ja alueellisessa stratigrafiassa alhaalla olevina kivinä. S-puolella olevalla Pahtavuomavyöhykkeellä (PVF) on paljastumien perusteella (Rovanen - Pittaoja - Köyhäkolkuttama) nähtävissä synkliini - antikliinivuorottelua. Muodostumien osittaisen samankaltaisuuden perusteella voisi olettaa, että myös SPF-vyöhykkeellä on tällaista vuorottelua. Huomattavat sähköiset johdevyöhykkeet voisivat edustaa johtohorisonttia I johtohorisontteja muodostumassa samoin kuin jotkut karbonaattikivipatjat. SPF:n tuffi - tuffiittivaltaisille osille ovat tyypillisiä vaaleanvihertävät ohutkerrokselliset «1 cm) patjat. Paikoin kerrospaksuus on kuitenkin huomattavasti suurempi (7-25 cm) kerrosten ollessa tällöin sisärakenteeltaan laminaarisia. Mineraalikoostumus on melko monotoninen: albiitti, biotiitti-kloriitti, kvartsi. Lisäksi tuffimaisissa tyypeissä on aktinoliittia runsaammin kuin tuffiiteissa kvartsin määrän samalla vähetessä. SPF:n tuffi - tufiitit muodostavat louhittavan Au-malmin sivukiven kattopuolella. Pääkkösen mukaan (suullinen tiedonanto 1988) Aakenusvaaran - Saattoporan albiittia runsaasti sisältävät liuskeet ovat synnyltään tuffeja ja biotiittipitoiset liuskeet tuffiitteja. Killerövuomamuodostuman (KLF) tuffiittimaiset patjat Katiskanpalossa (ne 1 km Kätkäjärven SW-kulmauksesta lounaaseen) näyttävät kuuluvan piirteiltään turbidiittimaiseen yksikköön. Peitteisyyden vuoksi muodostuman muut ominaispiirteet ovat jääneet selvittämättä.

17 9 " Korte' aj nen/iuu KUMPUMUODOSTUMAN PROBLEMATIIKKAA Edellä kuvattujen Lapponin muodostumatyyppien lisäksi kartta-alueella on merkittäviä nuorempia karkeaklastisia kvartsiitti- ja konglomeraattiyksiköitä. Aiempien GTK:n malmiosaston tutkimusten mukaan (Härkönen) näiden muodpstumien Au-potentiaalia pidetään vähäisenä. Kuitenkin itse Kumpu-sedimenttien sijoittamista kontrolloivat usein intensiiviset ruhjevyöhykkeet (vrt. Sirkka-line). Tällaiset ruhjeet ovat pitkäikäisiä: primääripiirre on ollut olemassa jo ennen Kumpu-sedimenttien kerrostumista, ja liikunnot ovat jatkuneet merkittävinä tämän jälkeenkin mainitussa vyöhykkeessä. Mm. Levi- ja Aakenustunturin kvartsiittipatjojen lievä ylikääntyminen voi osittain johtua ruhjeisiin liittyvistä liikuntosaumoista. Alunperin ruhjeita pitkin tapahtuneet lohkoliikunnot ovat synnyttäneet topografiaeroja, pitkiä grabenmaisia laaksoja. Konglomeraattien synnyssä (Sirkan konglomeraatti) jokialtaan poikittainen toiminta on ollut merkittävää, ja muodostumaan liittyvät liittiset areniitit (sublitharenite) kuvastavat puolestaan uomien pitkittäistä toimintaa sekä siittikivipatjat tulva- tai järviallassedimentaatiota. Levitunturin tyyppisten kvartsiittien synnyssä fluviaalisten kerrostumien (alaosat) lisäksi myös rannan piiriin kuuluva sedimentaatio näyttää ilmeiseltä. Levitunturilla pystykaateinen tai lievästi ylikallistunut pinkka on paljastumien perusteella ainakin 1600 m paksu, mutta näyttää kaiken kaikkiaan olevan 2 km:n luokkaa. Sirkan konglomeraatin asema on aiheuttanut keskustelua. Aiemmin kerrostuma on asetettu Levitunturin tyyppisen kvartsiittimuodostuman välikerroskonglomeraatiksi (Mikkola 1941). Viime aikoina on tullut esille mahdollisuus muodostuman kuulumisesta Lapponiin. Sirkasta noin 10 km WSW-suuntaan olevan eteläisemmän Muusanlammen länsipuolella olevilta paljastumilta Tikkalilaelle ulottuvalla vyöhykkeellä Sirkan tyyppisen konglomeraatin asema on nähtävissä parhaiten. Vulkaniittikompleksin päällä olevan lähes rakenteettoman kvartsii tin (rj 100 m) jälkeen on karbonaattipitoisia liittisiä areniitteja (~70 m), joissa on runsaasti siittikiviraitoja (fluviaalinen ympäristö). Tämän kerrostuman päällä on rw 120 m paksu, Sirkan konglomeraatin kanssa identtinen pat ja, ja edelleen~100 m paksu pinkka hienoista hiekoista ja siltti-saviaineksesta muodostunutta kiveä (tulva-allas-sedimentaatio). Ylimpänä tällä alueella on Tikkalilaen kvartsiitti

18 V Kortelainen/RIV «500 m), joka muistuttaa Levitunturin - Pyhätuntunturin jakson kiviä. Sirkan konglomeraatin paksuus ei ole tarkasti selvillä, mutta Petsukkavaaran montuissa kerrostumaa on tavattu lähes 400 m:n paksuudelta. Erillisten paljastumien ja magneettisen anomalian laajuuden perusteella (KGL:n matriksissa ja palloina melko runsaasti Fe 3 04), minimipaksuudeksi saadaan lähes 700 m. Konglomeraatin alakontakti on nähtävissä Hossassa, Hossan salmen S-puolella (x = 7526,04, Y = 536,83, monttu 302-LVP-87), missä myös alapuolista, horisontaalilaminaarista serisiittikvartsiittia on paljastettu muutaman kymmenen metrin vahvuudelta. Noin 700 m ed. montusta W-suuntaan on paljastettu 30 m:n leikkaus siittikiveä, mikä on alin tutkittu horisontti Sirkan konglomeraatin alapuolella (303-LVP-87). Kiven matriksi koostuu serisiitistä, kvartsista, kloriitista - biotiitista ja opaakista ja on osaksi raekooltaan savimaista «0,01 mm). Klastit koostuvat us. kulmikkaasta kvartsista, <0,1-0,7 mm, ja plagioklaasista 0,3 mm. Magnetiittia on hyvin omamuotoisina rakeina, reunoille on usein kasvettunut kvartsia tai kloriittia. Kerrostuma muistuttaa hyvin paljon Levitunturin sedimenttisarjan yläosissa olevia hienorakeisia kiviä, mutta myös Tikkalilaen kvartsiitin alapuolista pat jaa, joka on puolestaan Sirkan tyyppisen konglomeraatin päällä. Sirkan konglomeraatin matriksi on pääasiassa liittistä areniittia, jota on myös epäjatkuvina välikerroksina tai paksuina pat joina «17 m) etenkin kerrostuman yläosissa Petsukkavaarassa. Areniitin klasteina on kvartsia (0,05 - >0,7 mm), plagioklaasia ja hyvin erityyppisiä liittisiä fragmentteja. Iskos koostuu karbonaatista, kloriitista - biotiitista, kvartsista, serisiitistä sekä opaakista. Kiveä luonnehtii huono lajittuneisuus ja kvartsiklastien osittainen kulmikkuus (myös vulkaanista kvartsia). Sirkan tyyppisen konglomeraatin ja emäksisen tuffiitin välillä on nähtävissä kulmaepäjatkuvuus Uuselän S-puolella (x = 7518,83, Y = 536,21). Toisaalta konglomeraatin pallojen joukossa on myös poimurakenteita sisältäviä Lapponin liuskekappaleita (esim. 127F-VJK-80, arkoosiareniitti). Itse konglomeraatti ja sen hienorakeisemmat välikerrokset ovat säilyttäneet primääripiirteensä hyvin. Nuorin alueellinen suuntauskin (SSE / Koistinen) näkyy yleensä vain rakoiluna (~NNe). Tämä kuvastaa Lapponin poimutusta ennen koe konglomeraattimuodostuman syntyä.

19 V Kortelainen/RIV RUHJE-SIIRROSVYÖHYKKEET JA LOHKORAJAT Linkupalossa (Linkupalomuodostuma LPF) nähtävä polymiktinen konglomeraatti on aiemmin liitetty Kumpumuodostuman pohjakerrostumiin (vrt. Kesola 1981). Kaivetuista montuista ( LVP-86) ilmenee, että konglomeraatti on välikerroksena vulkaniittien joukossa. Alapuolella oleva grauvakkamaisen harmaa, BT runsaasti sisältävä liuske on deformoitunut ainakin kolmessa vaiheessa. Ylöspäin mentäessä ko. Linkupalon konglomeraatti muuttuu luonteeltaan vulkaaniseksi (KRB- ja SER-pitoinen) ja pääosin KVMS-kivikappaleita sisältäväksi. Polymiktinen konglomeraatti näyttää ilmentävän alkavaa mantereeilista sedimentaatiota Ylälapponin vulkaniittien joukossa. Toisaalta mainittu konglomeraatti ei piirteiltään juurikaan eroa Linkukeron kvartsiitin (Kumputyyppinen) alapuolella olevasta, magneettisella kartalla erottuvasta konglomeraattialueesta. Lisäksi ei ole varmaa, voidaanko Sirkan polymiktiset konglomeraatit rinnastaa Linkukeron alaosan konglomeraattiin Sallamaamuodostumassa (SMF). Tällä perusteella näyttäisi ilmeiseltä, että käsitys Kummun - Lapponin välisestä rajasta on liian kaavamainen. Linkupalomuodostuma (LPF) ja Sallamaamuodostuma (SMF) voivat edustaa tällaisia välittäviä kerrostumia, joissa laantuvan vulkanismin tuotteet ovat lomittain mantereellisten klastisten patjojen kanssa. Sirkan konglomeraatti voi olla stratigrafiassa emo muodostumien yläpuolella. Sirkka-line Nk. Sirkka-line on tavattavissa läpikotaisena piirteenä kartta-alueen keskiosissa: Sotkaselän N-puolella se on NW-suuntainen ja taipuu itä-iäntiseksi Akanvaaran - Levitunturin N-puolella. Ultramafiitit liittyvät ruhjeeseen oleellisena piirteenä esiintyen mahdollisesti katkeilevana nauhana. Lälleänvuoman S-puolella tavataan selvästi pintasyntyisiä ultramafiitteja lohkareina (lähinnä laavabreksiaa). Keinänen pitää lähialueella (Hirvilavanmaa/Soretiavuoma) keväällä 1988 kairattuja pyriittipitoisia ja voimakkaasti karbonaattiutuneita ultramafiitteja laavoina. Kuitenkin on ilmeistä, että vyöhykkeeseen liittyy myös puolipinnallisia tyyppejä ekstrusiivisten ultramafiittien tulokanavina. Tällaisten kivien serpentiiniytyessä voisi syntyä liukupintoja, joita pitkin ylityöntöjä tapahtuu. Samantyyppinen ruhjevyöhyke on ilmeisesti tavattavissa Linkukeron ja Aakenustunturin E-pään välillä. Vyöhykkeen luonne on esim. ultramafiittien esiintymisen suhteen tuntematon. Ruhjeen reunaan liittyy Vasalammen S-puolella voimakas magneettinen häiriö,

20 V Kortelainen/RIV joka johtuu kalliomurskenäytteenoton perusteella magnetiittia sisältävästä albiittikivestä (OKME:n raportti 062/2732, 2741/HW/72). Em. ruhje-siirrosvyöhyke on muokannut lähiympäristönsä kallioperää melko voimakkaasti, sillä esim. Kukasvuoma-muodostuman (KKF) alueella on kappale Pahtavuoma-muodostuman (PVF) johteita. Suurlohkot Pitkälle seurattavat, kulultaan etelä-pohjois- ja lounais-koillis-suuntaiset ruhje-siirrosvyöhykkeet jakavat kartta-alueen neljään lohkoon. Kukkuraselän E-puolella on oletettu olevan lohkoraja, koska Lapponin rakenteissa näyttää olevan epäjatkuvuutta mentäessä Sotkaselästä länteen päin. Sotkaselän lapponikvartsiitti näyttää muodostavan doomimaisen rakenneyksikön. Tällaisia rakennepiirteitä ei esiinny muualla tutkimusalueella. Myös Nälkävaaran kumpukvartsiitin N-S-suuntainen melko suoraviivainen, pitkänomainen muoto näyttäisi tukevan tällaisen epäjatkuvuuspinnan olemassaoloa. Mantovaaran E-reunasta pohjoiseen jatkuva ruhje voisi olla edellisen rakennepiirteen jatketta. Tämänkin ruhjeen kohdalla on ilmeistä, että sen eri puolilla ollaan stratigrafiassa eri tasoilla. Toinen merkittävä ruhje-siirrosvyöhyke suuntautuu Homevaaran S-puolelta koilliseen Könkään NE-puolitse. Siirrokseen näyttää liittyvän merkittävä vertikaalikomponentti. Ko. vyöhyke katkaisee ilmeisesti myös ultramafiittien vyön Ruuhiselän kohdalla (Lapin Malmin kenttätutkimukset. Hugg ja IIvonen, suullinen tiedonanto 1988). Nähtäväksi jää liittyykö tähän ruhjeeseen ja sitä leikkaaviin heikkousvyöhykkeisiin riittävää Au-potentiaalia esim. Ruuhiselän N- ja W-puolisilla alueilla tai Homevaarassa (kumpukvartsiittia/konglomeraattia leikkaavat pyriittipitoiset kvartsijuonet ja Fe 3 04-juonet). Ruskisrovan intruusiosta etelään suuntautuva leveähkö ruhjeinen vyöhyke, johon myös Koistinen on kiinnittänyt huomiota, näyttää jatkuvan Homevaaran - Tikkalilaen W-reunaa myötäillen ainakin Aakenustunturin E-reunaan. Merkillepantava on tätä vyöhykettä Vitsaselän N-reunalla, karttalehtien ja 07 rajalla leikkaava Riedel-rakenteelta vaikuttava ruhjekokonaisuus, joka on seurattavissa kulmikkaasti mutkittelevana Linkukeron W-laidalta Veitservasan NW-puolitse (kapea suovyöhyke, jossa jono lampia) pitkälti Ounasjoen itäpuolelle. Mieletönjärven lähellä ko. vyöhykkeen kohdalla on ultramafiitteja (moreenigeokemia, E. IIvonen), ja paksu gabrodiabaasi on johdehorisonttien pätkiksi paloittelema (maastomittauskartat). Tämä tektoninen piirre liittynee ultramafiittien olemassaoloon ko. kohdassa, mutta vielä ei ole kuitenkaan varmuutta,

21 V Kortelainen/RIV liittyvätkö todetut ultramafiitit juuri oletettuun Riedel-rakenteeseen. Ultramafiitteja on tavattu lapiokaivurinäytteenotossa Linkujoen lähistöltä (mainitun ruhjeen vaikutuspiiristä) ja lähes 1 km Linkujärven N-puolelta (A. Siitosen ottamia näytteitä). Kuvatun Riedel-rakenteeksi oletetun ruhjekokonaisuuden taivekohdat, missä avointa tilaa voi syntyä runsaimmin, sattuvat Pittarovan E-Iaidalle ja Vitsaselän N-Iaidalle. Rakennepiirre voi olla kullan esiintymiselle otollinen. Jolhikon alue Jolhikon aluetta rikkovat edellä mainittujen Homevaara - Tikkalilaen reunoja myötäilevien pitkälle seurattavien ruhjeiden lisäksi ulottuvuudeltaan vähäisemmät ruhjeet. Lapin Malmin Jolhikon aiheena tutkima Au-mineralisaatio näyttää sijoittuvan tällaisen n. NNE-suuntaisen ruhjeen läheisyyteen. Ympäristöön liittyy kvartsiutumista, karsimineraalien esiintymistä sekä magnetiittia. Pääkomponenttikartalla erottuu Jolhikon alueella useita lähes samansuuntaisia (NNE) magneettisia nauhoja. Maastossa ne voivat sijoittua laaksokohtiin. Kokonaisuutena Homevaaran S-puoliset alueet, myös Aakenusjoen eteläpuolella, vaikuttavat hyvin rikkonaisilta, ja edellä mainitut pääruhjevyöhykkeet leikkaavat toisensa Keskusjänkän W-Iaidalla Aakenusjoen lähellä. Mantovuoman lohkoraja Edellä mainittu magneettisen ja painovoimakartan perusteella erottuva lineaarinen piirre Kittilän graniitin N-puolella voi johtua merkittävän lohkorajan esiintymisestä ja olla siksi kullan esiintymisen suhteen merkittävä rakenne. Esim. Kittilän lentoaseman alueella on fylliittejä leikkaavina dolomiittisuonia-juonia, joissa on myös vähän kuparikiisua. Lentokenttäalueella kiitoradan SE-puolella, noin 350 m Aakenusjoesta pohjoiseen vanhan maantien reunassa, on hyvin paikallisena lohkareikkona rikkikiisupirotteista albiittikiveä (analyysi).

22 V Kortelainen/RIV MUODOSTUMAT ÄKÄSJÄRVI-SOTKAJOKI KALLIOPERÄKARTASSA (PJF) Pahtajänkkämuodostuma (KSF) Kuusselkämuodostuma (TKF) Telaköngäsmuodostuma (PHF) Pahkavuomamuodostuma (HVF) Hotinvuomamuodostuma (JF) Jolhikkomuodostuma (TPF) Takapalomuodostuma Muodostumat on nimetty tyyppialueensa mukaan kaksi tai pääosin kolmikirjaimisin lyhentein, vallitseva kivilaji/kivilajiassosiaatio on mainittu ensin. kiilleliuske amfiboliittihorisontteja (osaksi ultramafisia) karsiutumista, pyriittiytymistä arkoosiareniitti-karsiareniitti serisiittiliuske (Fe304-pitoinen) albiittifelsi karbonaattikivi-tremoliittikarsi emäksinen vulkaniitti (KRB-pitoinen) ultramafiittivälikerroksia A12Si05-kiilleliuske grauvakka-kiilleliuske fylliitti-tuffiitti albiittikivi emäksinen laava-juoni tuffiitti-fylliitti-välikerroksia (KLF) Killerövuomamuodostuma emäksinen tuffiitti-fylliitti agglomeraatti grauvakka-fylliitti-emäksinen tuffiitti karbonaattikivi ja emäksinen laava välikerroksina (KJF) Kukasjärvimuodostuma fylliitti-emäksinen tuffi-tuffiitti emäksinen laava-juoni