1 : mittakaavaiset karttalehdet , 09 ja 12, , , 04, 05, 07 ja 10 sekä karttalehden

Transkriptio

1 V Kortelainen/RIV 5,6, (19) ÄKÄSJÄRVI-SOTKAJOKI -KALLIOPERÄKARTTA JOHDANTO TYÖN TARKOITUS JA KÄYTETTY MATERIAALI Sain tehtäväkseni toukokuussa 1988 laatia kallioperäkartan Au-kriittiseksi todetun, syväruhjeen ja ultramafiittien luonnehtiman vyöhykkeen, nk. Sirkka-line', Äkäsjärvi - Sotkajoki -välisestä osasta lähiympäristöineen. Kartta-alue ulottuu tästä vyöhykkeestä (ductile shear zone) keskimäärin 5-10 km sekä N- että S-puolelle. Etelässä rajana ovat Aakenustunturi ja Kittilän graniitti, mutta NW-kulmauksessa alue ulottuu aina Kulkujärven gabron N-puolelle. Kartoitusalue käsittää pääpiirteissään 1 : mittakaavaiset karttalehdet , 09 ja 12, , , 04, 05, 07 ja 10 sekä karttalehden Työn tarkoituksena oli laatia kallioperäkartta Au-tutkimuksen tarpeisiin kulmakivinä stratigrafia, tektoniikka, metamorfoosi ja muuttumisilmiöt. Kartan laadinta on pohjautunut pääosin jo olemassa olevan aineiston käyttöön (ATRI Oy, Rautaruukki Oy, Outokumpu Oy ja GTK). Työn tuloksena saatu kartta on muodostumapohjainen, missä yksittäiset muodostumat on nimetty tyyppialueidensa mukaan yleensä kolmikirjaimisin lyhentein. Ultramafiitit on aina pyritty erottamaan vaikka usein niiden paksuutta liioitellen (mittakaava). Kullan esiintymisen kannalta tärkeitä muuttumisvyöhykkeitä on yleensä mahdoton rajata, ja tällöin on tyydytty päällemerkintöihin kohdissa, missä muuttuminen on havaittu. Ruhjevyöhykkeitä tunnistettaessa on käytetty pääasiassa magneettisia harmaasävykarttoja, nk. pääkomponenttikarttoja (1 : ja 1 : ) sekä primäärejä geofysiikan maastomittauskarttoja. Jotkut ruhje-siirrosvyöhykkeet on nähty myös painovoimakartalla tai maastossa erottuvina lineaarisina piirteinä. SYVÄKIVIYKSIKÖT Syväkiviyksiköitä ovat tutkimusalueella Äkäsjärven monzoniitti-syeniitti, Kulkujärven gabro, Ruskisro,!.gILj.!!.t.!:E.!:!~,~k0E!P 1 eks i.. ( m.äb.s;lql.u..e$ t.i~ en-:..lil.ter, ~!.aa.~ i.n~~r,l k~~.~~.q..~."jjl.r.,e.\ujq..i ll.9w.g.~b,r,.9a.ln.u.a.e.n oh. Jl~-L\!.~;?.~MJ:.;_.s.~~;tlil. ttia) j a ~1~~t.U. [Lisäksi pienialais~a graniitteja on tavattavissa "iäkäsjärven intruusiota rajoittavan syväruhjeen '(Äkäsjärven tektoninen rintama) lähellä. Syväkivipiirteisiä ovat myös yleensä m paksut gabrodiabaasit ja pienehköt mafiset-ultramafiset pahkut. Taulukossa 1 on esitetty kolme analyysiä näistä kivistä.

2 V KortelainenjRIV 2 Jerisjärvi E (GR) Majavaoja (GR) Rauhala (Kulkujärven GB) Si02 Ti02 Al203 Cr203 V203 FeO MnO MgO CaO Rb203 SrO BaO Na20 K20 Zr02 P205 OKSUM ,0965 0,156 1, q,~9v&~ "4:6[" TAULUKKO 1. Jerisjärven (E) ja Majavaojan graniittien sekä Kulkujärven gabron XRF-analyysejä. Kulkujärven gabron yli on kesällä 1988 mitattu kaksi geofysiikan mittausprofiilia ja vielä kaksi toisiinsa liittyvää profiilia Ruskisrovan intruusion yli, yhteensä n m. Mittaustuloksista ilmenee mm., että ~~l~ejäry~gäbrql~a on tasaisesti magneettinen S-reuna, joka on ilmeisesti jyrkän kontaktin erottama magneettisesti ja sähköisesti epävakaammasta keskiosasta. Myös pääkomponenttikuvalta erottuu lähes E-W-suuntaisia ruhjevyöhykkeitä intruusion sisältä. Lisäksi gabroyksikön E-osa voi kuulua länsiosasta erilliseen intruusiotapahtumaan. 1i~.L2..'!..C!!l....XY.?lli:i-~.t.ä. ei 0 1 e pa 1 j as tumatietoa, mutta magneettisesti (korkea susk.) se ei eroa Äkäsjärven tai Kulkujärven intruusiosta. Muonion tien varressa tieleikkauksessanähtävä jossain määrin suuntautunut graniitti ei voi aiheuttaa alueella nähtävää magneettista anomaliaa; kartassa rengas rakenteen keskiosa on merkitty intermediääriseksi - emäksiseksi syväkiveksi ja epämagneettiset laikut graniitiksi näillä perusteilla. Ko. syväkivikompleksia näyttävät reunustavan paksut, mahdollisesti rengasmaisesti esiintyvät gabrodiabaasit. Kuorpujärven SW-puolella välillä m järven lounaispäästä on paljastuneena osaksi kumulusrakenteista uraliittigabroa Kulkujoen N-puolella. Tämä edustanee komagmaattisia erkaumia intruusion mahdollisista emäksisistä osista, ja ko. kumulaatti olisi kompleksissa tavattavia

3 V Kortelainen/RIV 3 M U 0 DOS T U M A T graniitteja (Majavaojan graniitti, taulukko 1) vanhempaa. Ruskisrovan rengas rakennetta on pidettävä synorogeenisena piirteenä (vrt. Rantataro 1987). Kulkujoen gabro, Ruskisrovan syväkivikompleksi ja sen NE-puolella oleva Tepaston graniitti kuuluvat samaan lineaariseen syvämurrospiirteeseen uudelleen mobiloituneen basement-iohkon reunalla. Kittilän.sranii~i jää pääosin kartoitus alueen ulkopuolelle. Tämän kaksiosaisen intruusion N-reuna näyttää kuitenkin hyvin mielenkiintoiselta: raskasmj.~~t (Lapin Malmi, kesä 1988) osoitt'ä:vä"f;' että kulta on tässä ympäristössä rikastunut, ja alueella on ilmeisesti hyvin huomattavia ruhjevyö- \hykkeitä ja muuttuneita kiviä (kloriittiutumista,,serisiittiytymistä, albiittiutumista ym.). Mantovuoman alueella on nähtävissä E-W-suuntainen raja, jonka S-puolella kivet ovat yleensä voimakkaasti magneettisia. Tämä piirre on nähtävissä myös painovoimakartalla siten, että raskaammat kivet ovat ko. rajan N-puolella. On mahdollista, että Mantovuoman N- ja S-puolella stratigrafiassa ollaan eri tasolla. Oravaisenvuoman - Mantopalon alueella on magneettisen harmaasävykartan avulla tulkittu graniitin vain osittain paljastuneen sen päällä olevien liuskeiden alta: paljastumat ja lohkareikot sijoittuvat pääosin harmaasävykartan epämagneettisiin laikkuihin. Lisäksi Tunturipalon (Ylläs) Latvavuoman välillä nähtävä hyvin ruhjeinen vyöhyke näyttää jatkuvan koilliseen graniittialuetta leikaten (sivuaa harmaasävykartalla yhtenäiseltä näyttävän graniittiyksikön NW-reunaa). Piirre on nähtävissä heikohkona painovoimakartalla. Graniitti on yleensä jossain määrin suuntautunutta, ja sitä voidaan pitää myöhäisorogeenisena (Rastas, suullinen tiedonanto 1988). Muodostumia on erotettu kartoitusalueelta nelisenkymmentä (liite 1). Erottelussa on käytetty apuna (1) geofysiikkaa (magneettiset/sähköiset ominaisuudet), (2) tektonisia perusteita (lohkorajojen esiintyminen, poimutustyyli) ja (3) loogisesti yhteenkuuluvan kivilajiassosiaation esiintymistä jollakin alueella. Kartan käytön kannalta erotettujen yksiköiden määrä on ilmeisesti liian suuri, mutta toisaalta muodostumien yhdistäminen laajoilla peitteisillä alueilla voisi aiheuttaa liiallista yleistämistä. Lisäksi vaikeutena on stratigrafian selkeytymättömyys vulkaniittikompleksin alueella. Muodostumia on yhdistämisen lisäksi mahdollista koota myös ryhmiksi myöhemmässä vaiheessa.

4 v Kortelainen/RIV 4 Pääpiirteissään muodostumat on jaoteltu VULKAANI SIIN (laava-tyynylaava-valtaiset +- pyroklastiitteja), VULKAANIS-SEDIMENTTISIIN (tuffi-tuffiitti-valtaisiin +- fylliittejä) ja SEDIMENTTISIIN, (1) fylliitti-mustaliuske-valtaisiin +- tuffiitteja ja (2) areniitti-konglomeraatti-valtaisiin muodostumiin. Muodostuman sisällä esim. johdevyöhykkeet kuvastavat yksittäisten GRF-fylliitti-mustaliuskesulfidiliuske-välikerrosten esiintymistä. Samoin on voitu erottaa pyroklastisia patjoja laava- tai sedimenttimuodostumien sisältä. Joitakin rautamuodostumahorisontteja on myös erotettu yleensä päällemerkinnöin. YIIRILAAVA-LAAVAVAL'I'Al:SE'I' HOODOS'I'OIIA'I' Tutkimusalueen NW-osa Kulkujärven N-puolisella alueella on Kuusivaarassa uudelleen mobiloituneen pohjakompleksin kivien, granodioriittia, paragneissejä sekä nuorta graniittia, päällä pääasiassa amfiboliiteista koostuvia V vulkaanisia muodostumia: KiViOj~H odostuma (KOF), Kuusivaar~uod. (KVF) ja Kiimala 'muod. (KLF). V l/ Muodostumat ovat alhaalla alueel isessa stratigrafiassa, mutta niiden tarkkaa asemaa ei voi selvittää. Alueen kivet ovat yleensä voimakkaasti suuntautuneita, jopa gneissimäisiä, mutta paikoin primääripiirteet ovat säilyneet kapeissa horisonteissa. Ko. amfiboliitit koostuvat yleensä sarvivälkkeestä, oligoklaasista (yl. An17, joskus myös andesiinia) ja titaniitista-leukokseenista. EP, SKA, OP, KV ja KRB on jonkin verran. Maasälpä on yleensä saussuriittiutunutta ja amfiboli on voinut epidoottiutua lohkorakoja pitkin. Muodostumista KLF sisältää EP ja KV runsaasti sisältäviä epämääräisiä tai ovaalinmuotoisia kappaleita suuntautuneessa amfiboliitissa. Kappaleisiin liittyy karsimaisia piirteitä: mm. diopsidia on nähtävissä. Em. piirteet voivat johtua Kulkujärven gabron lämpö- ja tektonisesta vaikutuksesta. Kiilteiden niukkuus on tyypillistä Kuusivaaran ympäristön muodostumille, ja biotiitti on päämineraalina vain parissa kohdin. Ylemmät tyynylaava-laavamuodostumat ~ Taaromarov~ (TRF) ja Lauttassel~~uodostuma (LSF) f se~ft Pahtavuoma-vyöhykkeen S-puolella oleva Linku- J jok1+muodostuma (LJF) ovat runsaasti tyynylaavoja sisältäviä yksiköitä, joihin liittyy paikoin paksuja gabrodiabaaseja. Muodostumat ovat stratigrafiassa Kuusivaaran alueen vulkaniitteja korkeammalla. Lisäksi LSF ja TRF näyttävät muodostavan synkliini-

5 v Kortelainen/RIV 5 rakenteen. Järvilaella LSF:sta on suurelta osin paljastuneena mahdollisesti noin 1 km:n vahvuinen LSF ja TRF erkanevat toisistaan jonkin verran Saattoporan E-puolella, missä TRF:n kerroksellisuus kääntyy lähes pohjoiseen itä - läntisestä. Lisäksi TRF:n N-reunalla näyttää olevan siirros - ruhjevyöhyke. Ko. muodostumien tyynylaavat koostuvat kuituisesta tummahkosta amfibolista, oligoklaasista (noin An17), opaakista ja epidootista. Biotiittiakloriittia tai karbonaattia on niukasti. Primäärirakenteet ovat yleensä säilyneet hyvin. TRF-muodostuman päällä on Selkäsenjärvellä massiivisia laavoja, jotka ovat alueen tyynylaavoja (Si02 <46-52) hieman emäksisempiä. Käsiteltävien muodostumien reuna-alueille sijoittuvat tai muita muodostumia leikkaavat < m paksut gabrodiabaasit eivät eroa hiven- tai REEkoostumukseltaan alueen tyynylaavoista (P. Rastas, suullinen tiedonanto 1988). Pittarovan W-päässä tällainen diabaasi leikkaa emäksistä tufiittia n. 15 asteen kulmassa), mutta ei ole selvää kuvaa, onko ikäero merkittävä. Myös tyynylaavavulkanismin ikä on kiistanalainen. Saattoporan lähellä olevalta Kiimarovan alueelta, välittömästi Levijoen N-puolelta, on GTK:n suorittamassa ikämäärityksessä saatu tyynylaavojen päällä olevan happaman porfyyrin iäksi 2012 Ma. Kivi on fragmenttirakenteista ja muistuttaa hieessä kidetuffia. Alueelle tyypillinen diabaasi leikkaa porfyyriä. Tutkimusalueen S-osat Lapponikvartsiitteja sisältäviä muodostumia on tutkimusalueelta erotettu useita. Vaikka tällaisia klastisia kerrostumia voi suurella varmuudella pitää Lapponiin kuuluvina, niitä ei voi stratigrafiassa rinnastaa toisiinsa. 0.,1') Kittilän graniitin N-reunalla oleva Kuusselk&muodostuma (KSF) käsittää tyyypillisesti karsimineraaleja sisältäviä areniitteja, ja kivessä on ainakin alueen W-osissa piirteitä tektonisesta breksiasta. Mielenkiintoisia ovat voimakkaasti magneettiset horisontit, miltä alueilta on paljastumilta kuvattu lähinnä serisiittiliuskeita (Pahtajänkkä - Pahtakuusikko). Ko. vyöhykkeisiin näyttää liittyvän raskasmineraalinäytteiden perusteella myös Au:n rikastumista. Ei ole kuintenkaan varmaa, liittyisivätkö anomaliat mainittuun serisiittiliuskeeseen; ne voivat liittyä myös muodostuman kontakteihin. Serisiittiytymistä tavataan myös Vasalamp1muodostuman (VLF) sedimenttiosissa, joissa arkoosiareniittipatjan ohella esiintyy karbonaattia ja serisiit- t'>}!n V

6 V Kortela'inen/RIV 5,6, Tutkimusalueen W-osat tiä sisältävää kiveä, jonka synty voi olla yhteydessä happamaan vulkanismiin. Muodostuman (VLF) alaosissa tavataan albiittiutunutta pyroklastiittia, jonka päällä on arkosiittia rapautumistuotteena. Albiittiutuminen on ilmeisesti hyvin varhaista, ja albiittikiviä tavataan Aakenusjoen varressa (Vasalammen NWW-puolella) hyvin runsaasti. Alue on samalla myös voimakkaan ruhjeen lähialueella. Ko. vyöhykkeellä esiintyy karbonaattimineraaleina sekä kalsiittia että dolomiittia. ~ (1) Sedimenttivaltaisista muodostumista vasavuom~uodostuma (VVF) on fylliittivaltainen ja erotettu erilliseksi alueekseen jossain määrin samantyyppisestä Pahtavuomamuodostumasta, koska alue erottuu painovoimakartalla ympäristöään kevyempänä (mahdollisesti kvartsia runsaasti sisältävä sedimentti). Tutkimusalueen SE-reuJ1.!tan sijoittuva Sotkaselän kvartsiitti (Sotkasel~uodostuma, STF) on tulkittu ~ muodoltaan kupolimaiseksi (GTK). Kvartsiittia reunustaa albiittikivien vyöhyke. Stratigrafiassa SFS-muodostuma kuuluu ilmeisesti tutkimusalueen alimpiin horisontteihin. Mainitut albiittiutuneet horisontit,c:q1bi ietiki :L 'ö 1 0SSWII. (o',uf),1 voivat V heijastaa myös vulkaanisen toiminnan vaikutusta alueella. Magneettisen harmaasävykartan perusteella erottuu kvartsiittialuetta leikkaava NWW-suuntainen ruhjeiselta näyttävä vyöhyke, mikä voi johtua myös diabaasista. Merkittäviä Lapponikvartsiittihorisontteja o~ myös ~ Äkäsjärven E-puolisilla alueilla. salmivaar~uodostumaan (SVF) kuuluu osittain graniittiutuneita areniitteja, jotka voivat olla epäjatkuvina pat joina tektonisesti sekavassa miljöössä. SVF:n kontaktiin tulevat vulkaanissyntyiset alueet on jätetty tarkemmin ~uokittelematta, mutta ne voivat kuulua ~ Rautuvaar~uodostumaan, (RVF). Itse RVF ei liene niinkään jokin stratigrafinen taso, vaan sen esiintymiselle on merkitystä myös liikunnoilla Äkäsjärven tektonisen rintaman läheisyydessä. 0/ 1/ Samalla alueella on myös Laavirovamuodostuma (LRF), johon on liitetty litologisten piirteidensä perusteella Pahtajärven W-puolella olevat karsiarkosiitit, joihin liittyy paikoin runsasta skapoliittipitoisuutta, ja Laavirovan E-laidalla paljastuneet, samoin osaksi hyvin skapoliittipitoiset klastiset kivet. Muodostuman stratigrafinen asema on jossain määrin ongelmallinen. Pahtavuoman tutkimusten yhteydessä Inkinen (1979) on liittänyt ko. Laavirovan epäpuhtaan arkosiitin lähialueen nuoremmiksi tulkittuihin

7 V Kortelainen/RIV 7 VDLDAIO:5-SEDDiERllISE'I' HDODOS'l'OIIA'I' kvartsiitteihin (Linkukero). Koistinen ja Virransalo (1986) pitävät raportissaan kiveä poimutustyylin perusteella Lapponiin kuuluvana. Myös tässä työssä LRF on luettu vulkaniittikompleksiin, mahdollisesti sen yläosiin kuuluvaksi. Muodostuman puitteissa on nähtävissä myös Sz:n taipumista: Laavirovan alueella suuntaus on lähes itä-läntinen, kuten alueen itäpuolellakin, mutta Pahtajärven lähellä Sz-liuskeisuus noudattaa karkeasti Äkäsjärven monzoniitti-syeniitti-intruusion kontaktin suuntaa (lähes N-S). Tämä näyttäisi tukevan Koistisen käsitystä Sz-liuskeisuuden iästä 1885 Ma, mikä on ko, syväkiviyksikön ikä. Tuffi-tuffiittiyksiköt ovat hyvin tyypillisiä kartta-alueelle ja muodostavat yhdessä grauvakkahorisonttien kanssa suuren osan liuskejakson sedimenttikivistä. Usein tuffi-tuffiitit ovat koostumukseltaan emäksisiä, mutta välikerroksina on runsaasti myös intermediäärisiä tyyppejä (esim. Jolhikon alueella). Monia tuffiitteja ja grauvakkapiirteisiä kiviä on vaikea erottaa toisistaan. Sirkan syväruhjetta myötäilee leveä, albiittia tai kloriittia - biotiittia sisältävien tuffi - tuffiittien jakso. Itse asiassa vyöhykkeen kerrostumat ovat melko heterogeenisia: mukana on hienorakeisen klastisen aineksen, lähinnä fylliittiä - kiilleliusketta, ohella mm. emäksisiä laavavälikerroksia, karbonaattikivipatjoja ja ultramafiitteja (Jänkkä-, J järv~uodostuma, JJF). ~ Muusanlampien alueelta W-suuntaan jatkuvat myös tällaiset johdevyöhykkeiden luonnehtimat jaksot kulultaan itä-iäntisinä Saattoporaan ja sen W-puolellekin. Kuitenkin Levijokivarressa, Kiimarovassa, on Saattopora-vyöhykkeen N-puolella tyynylaavojen alla johdehorisontteja, joiden kerroksellisuuden kulku yhdessä em. tyynylaavojen kanssa taipuu luoteeseen. Tällä perusteella on oletettu epäjatkuvuuspinta kahden luonteeltaan jossain määrin samantyyppisiä kivilajiyksiköitä sisältävien muodostumien välille vi Saattoporanvuomassa, saattoporafuuodostuma (SPF) ja Leppävuom~uodostuma (LVF). Samalla alueella v (n. 3 km NW-suuntaan pohjoisemmasta Muusanlammesta) on huomattavia katkeamia johdevyöhykkeissä. Kesällä 1988 mitattiin Saattoporanvuomassa yksittäinen E-Wsuuntainen tunnusteluprofi1li, mutta em. katkeamissa ei mittaustulosten perusteella havaittu mielenkiintoisia kivilajien muuttumisia.

8 V Kortelainen/RlV 8 SPF on runsaan kairausmateriaalin vuoksi hyvin tunnettu. Kairausraporttien (OKME) perusteella kiilleliuskeiden osuus muodostumassa on melko suuri. Samoin muodostuma-alueen N-reunalla (Pittarova) on paljastumilla nähtävissä pyroklastiittien ohella tyynylaavavälikerroksia, (esim. 822-LVP-86). Levijokea noudattelee emo liuskejakson N-puolella emäksisten laavojen t pyroklastiittien muodostama vyöhyke, joka on kontaktissa N-puolisiin Taaromarovan tyynylaavoihin. Laavahorisontin ja SPF:n välillä on ilmeisesti ruhjevyöhyke. SPF:n poimutus ja sisäinen stratiqrafia ovat jääneet jossain määrin epäselviksi. Mm. Saattoporan kaivosalueella tavattavia ultramafiitteja pidetään yleisesti pintasyntyisinä (Tamminen, suullinen tiedonanto 1988) ja alueellisessa stratiqrafiassa alhaalla olevina kivinä. S-puolella olevalla Pahtavuomavyöhykkeellä (PVF) on paljastumien perusteella (Rovanen - Pittaoja - Köyhäkolkuttama) nähtävissä synkliini - antikliinivuorottelua. Muodostumien osittaisen samankaltaisuuden perusteella voisi olettaa, että myös SPF-vyöhykkeellä on tällaista vuorottelua. Huomattavat sähköiset johdevyöhykkeet voisivat edustaa johtohorisonttia / johtohorisontteja muodostumassa samoin kuin jotkut karbonaattikivipatjat. SPF:n tuffi ~ tuffiittivaltaisille osille ovat tyypillisiä vaaleanvihertävät ohutkerrokselliset «1 cm) patjat. Paikoin kerrospaksuus on kuitenkin huomattavasti suurempi (7-25 cm) kerrosten ollessa tällöin sisärakenteeltaan laminaarisia. Mineraalikoostumus on melko monotoninen: albiitti, biotiitti-kloriitti, kvartsi. Lisäksi tuffimaisissa tyypeissä on aktinoliittia runsaammin kuin tuffiiteissa kvartsin määrän samalla vähetessä. SPF:n tuffi - tufiitit muodostavat louhittavan Au-malmin sivukiven kattopuolella. Pääkkösen mukaan (suullinen tiedonanto 1988) Aakenusvaaran - Saattoporan albiittia runsaasti sisältävät liuskeet ovat synnyltään tuffeja ja biotiittipitoiset liuskeet tuffiitteja. Killerövuom~uodostuman (KLF) tuffiittimaiset patjat Katiskanpalossa (n. 1 km Kätkäjärven SW-kulmauksesta lounaaseen) näyttävät kuuluvan piirteiltään turbidiittimaiseen yksikköön. Peitteisyyden vuoksi muodostuman muut ominaispiirteet ovat jääneet selvittämättä.

9 9 " Korte1ainen/RIV S,6, HIS9 KUMPUMUODOSTUMAN PROBLEMATIIKKAA Edellä kuvattujen Lapponin muodostumatyyppien lisäksi kartta-alueella on merkittäviä nuorempia karkeaklastisia kvartsiitti- ja konglomeraattiyksiköitä. Aiempien GTK:n malmiosaston tutkimusten mukaan (Härkönen) näiden muodostumien Au-potentiaalia pidetään vähäisenä. Kuitenkin itse Kumpu-sedimenttien sijoittamista kontrolloivat usein intensiiviset ruhjevyöhykkeet (vrt. Sirkka-line). Tällaiset ruhjeet ovat pitkäikäisiä: primääripiirre on ollut olemassa jo ennen Kumpu-sedimenttien kerrostumista, ja liikunnot ovat jatkuneet merkittävinä tämän jälkeenkin mainitussa vyöhykkeessä. Mm. Levi- ja Aakenustunturin kvartsiittipatjojen lievä ylikääntyminen voi osittain johtua ruhjeisiin liittyvistä liikuntosaumoista. Alunperin ruhjeita pitkin tapahtuneet lohkoliikunnot ovat synnyttäneet topografiaeroja, pitkiä grabenmaisia laaksoja. Konglomeraattien synnyssä (Sirkan konglomeraatti) jokialtaan poikittainen toiminta on ollut merkittävää, ja muodostumaan liittyvät liittiset areniitit (sublitharenite) kuvastavat puolestaan uomien pitkittäistä toimintaa sekä silttikivipatjat tulva- tai järviallassedimentaatiota. Levitunturin tyyppisten kvartsiittien synnyssä fluviaalisten kerrostumien (alaosat) lisäksi myös rannan piiriin kuuluva sedimentaatio näyttää ilmeiseltä. Levitunturilla pystykaateinen tai lievästi ylikallistunut pinkka on paljastumien perusteella ainakin 1600 m paksu, mutta näyttää kaiken kaikkiaan olevan 2 km:n luokkaa. Sirkan konglomeraatin asema on aiheuttanut keskustelua. Aiemmin kerrostuma on asetettu Levitunturin tyyppisen kvartsiittimuodostuman välikerroskonglomeraatiksi (Mikkola 1941). Viime aikoina on tullut esille mahdollisuus muodostuman kuulumisesta Lapponiin. Sirkasta noin 10 km WSW-suuntaan olevan eteläisemmän Muusanlammen länsipuolella olevilta paljastumilta Tikkalilaelle ulottuvalla vyöhykkeellä Sirkan tyyppisen konglomeraatin asema on nähtävissä parhaiten. Vulkaniittikompleksin päällä olevan lähes rakenteettoman kvartsii tin (,.w 100 m) jälkeen on karbonaattipitoisia liittisiä areniitteja (~70 ml, joissa on runsaasti silttikiviraitoja (fluviaalinen ympäristö). Tämän kerrostuman päällä on'" 120 m paksu, Sirkan konglomeraatin kanssa identtinen pat ja, ja edelleen~100 m paksu pinkka hienoista hiekoista ja siltti-saviaineksesta muodostunutta kiveä (tulva-allas-sedimentaatio). Ylimpänä tällä alueella on Tikkalilaen kvartsiitti

10 V Kortelainen/RIV 5, «500 ml, joka muistuttaa Levitunturin - Pyhätuntunturin jakson kiviä. Sirkan konglomeraatin paksuus ei ole tarkasti selvillä, mutta Petsukkavaaran montuissa kerrostumaa on tavattu lähes 400 m:n paksuudelta. Erillisten paljastumien ja magneettisen anomalian laajuuden perusteella (KGL:n matriksissa ja palloina melko runsaasti Fe3 04), minimipaksuudeksi saadaan lähes 700 m. Konglomeraatin alakontakti on nähtävissä Hossassa, Hossan salmen S-puolella (x = 7526,04, Y = 536,83, monttu 302-LVP-87), missä myös alapuolista, horisontaalilaminaarista serisiittikvartsiittia on paljastettu muutaman kymmenen metrin vahvuudelta. Noin 700 m ed. montusta W-suuntaan on paljastettu 30 m:n leikkaus siittikiveä, mikä on alin tutkittu horisontti Sirkan konglomeraatin alapuolella (303-LVP-87). Kiven matriksi koostuu serisiitistä, kvartsista, kloriitista - biotiitista ja opaakista ja on osaksi raekooltaan savimaista «0,01 mm). Klastit koostuvat us. kulmikkaasta kvartsista, <0,1-0,7 mm, ja plagioklaasista 0,3 mm. Magnetiittia on hyvin omamuotoisina rakeina, reunoille on usein kasvettunut kvartsia tai kloriittia. Kerrostuma muistuttaa hyvin paljon Levitunturin sedimenttisarjan yläosissa olevia hienorakeisia kiviä, mutta myös Tikkalilaen kvartsiitin alapuolista pat jaa, joka on puolestaan Sirkan tyyppisen konglomeraatin päällä. Sirkan konglomeraatin matriksi on pääasiassa liittistä areniittia, jota on myös epäjatkuvina välikerroksina tai paksuina pat joina «17 m) etenkin kerrostuman yläosissa Petsukkavaarassa. Areniitin klasteina on kvartsia (0,05 - >0,7 mm), plagioklaasia ja hyvin erityyppisiä liittisiä fragmentteja. Iskos koostuu karbonaatista, kloriitista - biotiitista, kvartsista, serisiitistä sekä opaakista. Kiveä luonnehtii huono lajittuneisuus ja kvartsiklastien osittainen kulmikkuus (myös vulkaanista kvartsia). Sirkan tyyppisen konglomeraatin ja emäksisen tuffiitin välillä on nähtävissä kulmaepäjatkuvuus Uuselän S-puolella (x = 7518,83, Y = 536,21). TOisaalta konglomeraatin pallojen joukossa on myös poimurakenteita sisältäviä Lapponin liuskekappaleita (esim. 127F-VJK-80, arkoosiareniitti). Itse konglomeraatti ja sen hienorakeisemmat välikerrokset ovat säilyttäneet primääripiirteensä hyvin. Nuorin alueellinen suuntauskin (S~E / Koistinen) näkyy yleensä vain rakoiluna (~NNe). Tämä kuvastaa Lapponin poimutusta ennen ko. konglomeraattimuodostuman syntyä.

11 V KortelainenjRIV 11 RUHJE-SIIRROSVYÖHYKKEET JA LOHKORAJAT Sirkka-line n Linkupalossa (Linkupal~uodostuma LPF) nähtävä V polymiktinen konglomeraatti on aiemmin liitetty Kumpumuodostuman pohjakerrostumiin (vrt. Kesola 1981). Kaivetuista montuista ( LVP-86) ilmenee, että konglomeraatti on välikerroksena vulkaniittien joukossa. Alapuolella oleva grauvakkamaisen harmaa, BT runsaasti sisältävä liuske on deformoitunut ainakin kolmessa vaiheessa. Ylöspäin mentäessä ko. Linkupalon konglomeraatti muuttuu luonteeltaan vulkaaniseksi (KRB- ja SER-pitoinen) ja pääosin KVMS-kivikappaleita sisältäväksi. Polymiktinen konglomeraatti näyttää ilmentävän alkavaa mantereellista sedimentaatiota Ylälapponin vulkaniittien joukossa. Toisaalta mainittu konglomeraatti ei piirteiltään juurikaan eroa Linkukeron kvartsiitin (Kumputyyppinen) alapuolella olevasta, magneettisella kartalla erottuvasta konglomeraattialueesta. Lisäksi ei ole varmaa, voidaanko Sirkan polymiktiset konglomeraatit rinnastaa Linkukeron alaosan konglomeraattiin Sallamaamuodostumassa (SMF). Tällä perusteella näyttäisi ilmeiseltä, että käsitys Kummun - Lapponin välisestä rajasta on liian kaavamainen. Linkupalomuodostuma (LPF) ja Sallamaamuodostuma (SMF) voivat edustaa tällaisia välittäviä kerrostumia, joissa laantuvan vulkanismin tuotteet ovat lomittain mantereellisten klastisten patjojen kanssa. Sirkan konglomeraatti voi olla stratigrafiassa em. muodostumien yläpuolella. Nk. Sirkka-line on tavattavissa läpikotaisena piirteenä kartta-alueen keskiosissa: Sotkaselän N-puolella se on NW-suuntainen ja taipuu itä-läntiseksi Akanvaaran - Levitunturin N-puolella. Ultramafiitit liittyvät ruhjeeseen oleellisena piirteenä esiintyen mahdollisesti katkeilevana nauhana. Lälleänvuoman S-puolella tavataan selvästi pintasyntyisiä ultramafiitteja lohkareina (lähinnä laavabreksiaa). Keinänen pitää lähialueella (HirvilavanmaajSoretiavuoma) keväällä 1988 kairattuja pyriittipitoisia ja voimakkaasti karbonaattiutuneita ultramafiitteja laavoina. Kuitenkin on ilmeistä, että vyöhykkeeseen liittyy myös puolipinnallisia tyyppejä ekstrusiivisten ultramafiittien tulokanavina. Tällaisten kivien serpentiiniytyessä voisi syntyä liukupintoja, joita pitkin ylityöntöjä tapahtuu. Samantyyppinen ruhjevyöhyke on ilmeisesti tavattavissa Linkukeron ja Aakenustunturin E-pään välillä. Vyöhykkeen luonne on esim. ultramafiittien esiintymisen suhteen tuntematon. Ruhjeen reunaan liittyy Vasalammen S-puolella voimakas magneettinen häiriö,

12 V Kortelainen/RIV 12 joka johtuu kalliomurskenäytteenoton perusteella magnetiittia sisältävästä albiittikivestä (OKME:n raportti 062/2732, 2741/HW/72). Em. ruhje-siirrosvyöhyke on muokannut lähiympäristönsä kallioperää melko voimakkaasti, sillä esim. Kukasvuoma~muodos-V tuman (KKF) alueella on kappale pahtavuom~muodostuman (PVF) johteita. v Suurlohkot Pitkälle seurattavat, kulultaan etelä-pohjois- ja lounais-koillis-suuntaiset ruhje-siirrosvyöhykkeet jakavat kartta-alueen neljään lohkoon. Kukkuraselän E-puolella on oletettu olevan lohkoraja, koska Lapponin rakenteissa näyttää olevan epäjatkuvuutta mentäessä Sotkaselästä länteen päin. Sotkaselän lapponikvartsiitti näyttää muodostavan doomimaisen rakenneyksikön. Tällaisia rakennepiirteitä ei esiinny muualla tutkimusalueella. Myös Nälkävaaran kumpukvartsiitin N-S-suuntainen melko suoraviivainen, pitkänomainen muoto näyttäisi tukevan tällaisen epäjatkuvuuspinnan olemassaoloa. Mantovaaran E-reunasta pohjoiseen jatkuva ruhje voisi olla edellisen rakennepiirteen jatketta. Tämänkin ruhjeen kohdalla on ilmeistä, että sen eri puolilla ollaan stratigrafiassa eri tasoilla. Toinen merkittävä ruhje-siirrosvyöhyke suuntautuu Homevaaran S-puolelta koilliseen Könkään NE-puolitse. Siirrokseen näyttää liittyvän merkittävä vertikaalikomponentti. Ko. vyöhyke katkaisee ilmeisesti myös ultramafiittien vyön Ruuhiselän kohdalla (Lapin Malmin kenttätutkimukset. Hugg ja IIvonen, suullinen tiedonanto 1988). Nähtäväksi jää liittyykö tähän ruhjeeseen ja sitä leikkaaviin heikkousvyöhykkeisiin riittävää Au-potentiaalia esim. Ruuhiselän N- ja W-puolisilla alueilla tai Homevaarassa (kumpukvartsiittia/konglomeraattia leikkaavat pyriittipitoiset kvartsijuonet ja Fe 3 04-juonet). Ruskisrovan intruusiosta etelään suuntautuva leveähkö ruhjeinen vyöhyke, johon myös Koistinen on kiinnittänyt huomiota, näyttää jatkuvan Homevaaran - Tikkalilaen W-reunaa myötäillen ainakin Aakenustunturin E-reunaan. Merkillepantava on tätä vyöhykettä Vitsaselän N-reunalla, karttalehtien ja 07 rajalla leikkaava Riedel-rakenteelta vaikuttava ruhjekokonaisuus, joka on seurattavissa kulmikkaasti mutkittelevana Linkukeron W-laidalta Veitservasan NW-puolitse (kapea suovyöhyke, jossa jono lampia) pitkälti Ounasjoen itäpuolelle. Mieletönjärven lähellä ko. vyöhykkeen kohdalla on ultramafiitteja (moreenigeokemia, E. Ilvonen), ja paksu gabrodiabaasi on johdehorisonttien pätkiksi paloittelema (maastomittauskartat). Tämä tektoninen piirre liittynee ultramafiittien olemassaoloon ko. kohdassa, mutta vielä ei ole kuitenkaan varmuutta,

13 V Kortelainen/RIV 13 Jolhikon alue Mantovuoman lohkoraja liittyvätkö todetut ultramafiitit juuri oletettuun Riedel-rakenteeseen. Ultramafiitteja on tavattu lapiokaivurinäytteenotossa Linkujoen lähistöltä (mainitun ruhjeen vaikutuspiiristä) ja lähes 1 km Linkujärven N-puolelta (A. Siitosen ottamia näytteitä). Kuvatun Riedel-rakenteeksi oletetun ruhjekokonaisuuden taivekohdat, missä avointa tilaa voi syntyä runsaimmin, sattuvat Pittarovan E-Iaidalle ja Vitsaselän N-Iaidalle. Rakennepiirre voi olla kullan esiintymiselle otollinen. Jolhikon aluetta rikkovat edellä mainittujen Homevaara - Tikkalilaen reunoja myötäilevien pitkälle seurattavien ruhjeiden lisäksi ulottuvuudeltaan vähäisemmät ruhjeet. Lapin Malmin Jolhikon aiheena tutkima Au-mineralisaatio näyttää sijoittuvan tällaisen n. NNE-suuntaisen ruhjeen läheisyyteen. Ympäristöön liittyy kvartsiutumista, karsimineraalien esiintymistä sekä magnetiittia. Pääkomponenttikartalla erottuu Jolhikon alueella useita lähes samansuuntaisia (NNE) magneettisia nauhoja. Maastossa ne voivat sijoittua laaksokohtiin. Kokonaisuutena Homevaaran S-puoliset alueet, myös Aakenusjoen eteläpuolella, vaikuttavat hyvin rikkonaisilta, ja edellä mainitut pääruhjevyöhykkeet leikkaavat toisensa Keskusjänkän W-laidalla Aakenusjoen lähellä. Edellä mainittu magneettisen ja painovoimakartan perusteella erottuva lineaarinen piirre Kittilän graniitin N-puolella voi johtua merkittävän lohkorajan esiintymisestä ja olla siksi kullan esiintymisen suhteen merkittävä rakenne. Esim. Kittilän lentoaseman alueella on fylliittejä leikkaavina dolomiittisuonia-juonia, joissa on myös vähän kuparikiisua. Lentokenttäalueella kiitoradan SE-puolella, noin 350 m Aakenusjoesta pohjoiseen vanhan maantien reunassa, on hyvin paikallisena lohkareikkona rikkikiisupirotteista albiittikiveä (analyysi).

14 V KortelainenjRIV 14 MUODOSTUMAT ÄKÄSJÄRVI-SOTKAJOKI KALLIOPERÄKARTASSA (PJF) pahtajänkkä~uodostuma Muodostumat on nimetty tyyppialueensa mukaan kaksi tai pääosin kolmikirjaimisin lyhentein, vallitseva kivilajijkivilajiassosiaatio on mainittu ensin. 1/ (1..1") (KSF) Kuusselk8muodostuma kiilleliuske amfiboliittihorisontteja (osaksi ultramafisia) karsiutumista, pyriittiytymistä arkoosiareniitti-karsiareniitti serisiittiliuske (Fe304-pitoinen) (TKF) Telaköngäsmuodostuma VJ (PHF) pahkavuom~uodostuma (HVF) Hotinvuom~uodostuma 0'1 (JF) JolhikMemuodostuma II) (TPF) Takapal~uodostuma (KLF) Killerövuomamuodostuma (KJF) KUkaSjärV~uodostuma V) albiittifelsi karbonaattikivi-tremoliittikarsi emäksinen vulkaniitti (KRB-pitoinen) ultramafiittivälikerroksia A12Si05-kiilleliuske grauvakka-kiilleliuske fylliitti-tuffiitti albiittikivi emäksinen laava-juoni tuffiitti-fylliitti-välikerroksia emäksinen tuffiitti-fylliitti agglomeraatti grauvakka-fylliitti-emäksinen tuffiitti karbonaattikivi ja emäksinen laava välikerroksina fylliitti-emäksinen tuffi-tuffiitti emäksinen laava-juoni

15 V Kortelainen/RIV 15 Vl (KKF) Kukasvuom~uodostuma e.,yi (LJF) LinkUjO~mUOdostuma me., (VLF) vasalamp!muodostuma (VVF) vasavuom~uodostuma emäksinen tyynylaava-laava (variolirakenteinen)-juoni agglomeraatti emäksinen tyynylaava-laava-juoni kloriittiliuske (ultramafiittia myös leikkaavasti) albiittiutunut pyroklastiitti arkoosiareniitti-silttikivi merkeliliuske-karbonaattikivi albiittikivi Yl (PVF) pahtavuomafuuodostuma fylliitti emäksinen tuffiitti välikerroksina (SPF) saattopor~uodostuma emäksinen tuffiitti-grf-fylliitti-sulfidiliuske granaattikiilleliuske-kvartsiitti emäksinen laava välikerroksina (JJF) Jänkkäjärv)?muodostuma ultramafiitti (basalttinen komatiitti) AB-BT-liuske (tuffi-tuffiitti) kiilleliuske-kvartsiitti välikerroksina emäksinen lapillituffi karbonaattikivihorisontteja emäksistä tyynylaavaa (pyroklastiittien joukossa niukasti) (SVF) salmivaar~uodostuma fylliitti (GRF)-kiilleliuske-grauvakka emäksinen tuffiitti-albiittiliuske-btklo-liuske ultramafiitti karbonaattikivivälikerroksia (DO-FEDO) SPF ja JJF yhdistetty kartalla muodostumaksi SP - JJF graniittiutunutta kvartsiittia-kiilleliusketta

16 v Kortelainen/RIV 16 (RVF) Rautuvaar~uodostuma (TRF) Taaromarov~uodostuma ~ a.vl (LSF) Lauttassel~muodostuma amfiboliitti liuskeita (KVMS, GRA) karsikivi karbonaattikivi emäksinen tyynylaava-laava-juoni agglomeraattivälikerroksia tuffiitti-fylliittivälikerroksia (LVF) LepPävuom~uodostuma ey} (KLF) Kiimala~muodostuma (KVF) Kuusivaar~uodostuma (KOF) KiVioj~Uodostuma (VPF) VäliPal~UOdostuma emäksinen tyynylaava-laava-juoni emäksisiä tuffiittivälikerroksia emäksinen tuffiitti-mustaliuske-sulfidiliuske emäksinen tyynylaava-laava-juoni emäksinen laava-tyynylaava-juoni emäksinen tufiitti emäksinen tuffiitti emäksinen laava välikerroksina albiittiliuske-albiittifelsi-kv-ms-liuske sulfidifasieksen rautamuodostuma (FeK) sarvivälkegneissi karsihorisontteja (LPF) Linkupal6fuuodostuma VI (MKF) Mustakerqfuuodostuma grauvakka-bt-kiilleliuske (Fe304-pitoinen) polymiktinen konglomeraatti (mm. HVULK, ABK, ABDB, GRV palloina) vulkaaninen konglomeraatti (KRB ja SER sisältävä) emäksinen laava-juoni- (tyynylaava) kvartsiitti-konglomeraatti

17 V Kortelainen/RIV 17 (TOF) TaarOmaoj~uodostuma 11, (KF) Kenttälämuodostuma tuffi-tuffiitti, fylliitti ~ (NVF) Naakkenavuom~uodostuma (RKF) Riikonkum~UOdostuma emäksinen lapillituffi, emäksinen laavatyynylaava-juoni tuffi-tuffiitti karbonaattikivi (sed.) grauvakka-fylliitti emäksinen tuffi-tuffiitti välikerroksina pyriittiytyneitä horisontteja 1/0..'1 (SAF) suksiaa~muodostuma fylliitti-kiilleliuske-grauvakka sulfidifasieksen rautamuodostumahorisontteja (pyriitti) emäksinen vulkaniitti-jäsen (Akanvaara) ~aa,"-) (RTF) Ruostekanrasmuodostuma emäksinen tuffi-tuffiitti ja vuorottelevia emäksisiä laava-tyynylaavapatjoja karbonaattikivihorisontteja (LRF) Laavirov~uodostuma (MRF) Mantoräm~uodostuma i1 (HF) Homevuotsofuuodostuma fylliitti-mustaliuske-sulfidiliuske karsiareniitti-arkoosiareniitti-grauvakka (skapoliittipitoista) siittikivi konglomeraattivälikerroksia karbonaattikivihorisontteja emäksinen tyynylaava-laava-juoni emäksinen tuffi-tuffiitti merkeliliuske-karbonaattikivi emäksinen tyynylaava-laava-juoni emäksinen tuffiitti-grauvakka agglomeraattia välikerroksina

18 V KorteJainen/RTV o ClV') (STF) sotkasel~uodostuma serisiittikvartsiitti serisiittikvartsiitti serisiittiliuske - siittikivi _ välikerroks:lna ~ ",.,.-r.' n ~ ~-k.v.-.o.u:"o.. ~4.4.a. ~~ ow.ma."'- (AKF) AlbiittiJdV~ggestullla: ei') (RF) Riikonkoskfmuodostuma ei-? (KVF) KUlkUjof1muodostuma V) (VF) Vielm~uodostuma fylliitti (GRF) - emäksinen tuffi-tuffiitti albiittifelsi serisiittiliuske karbonaattikivihorisontteja emäksinen tuffiitti-mustaliukse - (kvartsiitti) emäksinen tyynylaava-laava-juoni albiitti-tremoliitti-kivihorisontteja '1 (TVF) Taalovuomlmuodostuma serisiittikvartsiitti-silttikivi-arkoosikvartsiitti arkoosi fylliitti-emäksinen tuffiitti-tuffi grauvakka-liittinen areniitti (KRB-pitoinen) (VMF) veikasenma~uodostuma KUMPU-TYYPPISET MUODOSTUMAT ~TF) ~i.jtlte: llevitunturfmuodostuma emäksinen tuffi-lapillituffi-tuffiitti emäksinen laava-laavabreksia-juoni emäksinen tyynylaava välikerroksina pikriitti polymiktinen konglomeraatti-liittinen areniitti (KRB-pitoinen) siittikivi karbonaattikivi arkoosiareniitti-kvartsiareniitti silttikivi juonikvartsipalloinen konglomeraatti

19 V Kortelainen/RIV 19 ~TF (SMi'~ ~~~~Q &allamaa r.~rk.:yk.8pgm\:loei9s.ur1a liittinen areniitti (grauvakka) polymiktinen konglomeraatti silttikivi (osaksi EP runsaasti sisältävä) arkoosiareniitti - kvartsiareniitti