Alueidenkäytön ohjausjärjestelmän Prosessit ja Työnjako (ProTo) -hanke

Transkriptio

1 kuva: : Kerttu Malinen, Ympäristöhallinnon kuvapankki / Miljöförvaltningens bildbank Alueidenkäytön ohjausjärjestelmän Prosessit ja Työnjako (ProTo) -hanke Kristiina Rinkinen, erityisasiantuntija, ympäristöministeriö

2 Suunnittelujärjestelmän ajanmukaistamisen tarve on ilmeinen Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) ja -asetus (895/1999) ovat olleet voimassa vähän alle kaksikymmentä vuotta. Monia maankäyttö- ja rakennuslain alkuperäisiä tavoitteita voidaan pitää edelleen ajanmukaisina. Hyvät tavoitteet ovat kuitenkin alkaneet hämärtyä lukuisten osauudistusten myötä, kun jokin näkökulma on korostunut kokonaisuuden kustannuksella. Samanaikaisesti myös toimintaympäristö muuttuu kiihtyvällä vauhdilla ja tuo omat vaatimuksensa uudistaa pelisääntöjä ja toimintaperiaatteita.

3 Ympäristöministeriö on käynnistänyt maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksen valmistelun Tavoitteena on, että nykyisellä hallituskaudella muodostetaan selkeä näkemys uudistuksen periaatteista. Uudistettu lainsäädäntö olisi siten valmis ensi vuosikymmenen alussa. Kokonaisuudistuksen ensimmäisessä vaiheessa vahvistetaan tietopohjaa. Käynnissä tai valmisteilla on lukuisia lain uudistamista tukevia selvityshankkeita. Alueidenkäytön ohjausjärjestelmän prosessit ja työnjako ProTo on yksi näistä.

4 Hankkeista tietopohjaa ja suuntaviivoja MRL:n kokonaisuudistukseen Digitaalisuuden vaikutukset ja hyödyntäminen Maankäyttöpäätöstietoja koskeva hanke ja KIRA-digi- hankkeen hyödyntäminen Asiantuntijaselvitys, viisi viisasta (Ari Ekroos, Helena Kinnunen, Aija Staffans, Panu Lehtovuori, Hannu Katajamäki) Kansainvälinen vertailu muiden maiden suunnittelujärjestelmien Kaavamerkintöjen ja määräysten kehittämistä koskeva hanke (KAMMI). Digitaalisuuden vaikutukset ja hyödyntäminen Maankäyttöpäätöstietoja koskeva hanke ja kehittämistavoitteista KIRA-digi- hankkeen hyödyntäminen Rajapintatarkastelut MRL:n ja muun lainsäädännön suhteista sekä alueidenkäytön suunnittelun ja rakentamisen ohjauksen suhteesta Alueidenkäytön ja rakentamisen ohjauksen uudet roolit maakuntauudistuksessa (AAMU) WHOLE kaupunkirakenteen kokonaisvaltainen resurssitehokkuusmalli MRL sekä KV- sopimukset ja velvoitteet Alueidenkäytön ohjausjärjestelmän prosessit ja työnjako (ProTo).

5 Ympäristöministeriön ProTo-hanke Rakennuslupa Asemakaava Yleiskaava Maakuntakaava Suunnittelutasojen kytkennät muihin ohjausvälineisiin Suunnitelmien toteutumisen sekä laadun varmistaminen VATit

6 Ympäristöministeriön ProTo-hanke Tehty virkatyönä 9/2016-8/2017 Tuottaa tietopohjaa suunnittelujärjestelmän uudistamiseen Tarkastelussa koko ohjausjärjestelmän toimivuus VAT:eista rakennuslupaan Yhtäältä tutkittu kaavaprosessien sujuvuutta kaikilla kaavatasoilla Toisaalta arvioitu kaavatasojen välisen työnjaon toimivuutta Rinnalla pohdittu myös tekijöitä, joilla varmistetaan kaavojen toteutuminen ja laatu Lisäksi ajantasaistettu tiedot asemakaavoituksen kestosta Nosti esiin ajalle tyypillisiä ilmiöitä ja toimintaympäristön muutoksia, joita on tarpeen ottaa huomioon suunnittelujärjestelmän uudistamisessa

7 yleiskaavoittajia asemakaavoittajia konsultteja strukturoituja haastatteluja rakennusvalvontaa taustahaastatteluja kiinteistö- ja rakennusalaa sparrausta maakuntakaavoittajia maapolitiikan asiatuntijoita suuria kaupunkeja kehyskuntia kyselytutkimuksia ELY-keskuksia työpajatyöskentelyä tutkimuslaitoksia ja korkeakouluja maakunnan liittoja ryhmäkeskusteluja tilastoja ympäristöministeriötä

8 kuva: Kerttu Savolainen, Ympäristöhallinnon kuvapankki / Miljöförvaltningens bildbank Havaintoja ajan ilmiöistä ja kaavajärjestelmän toimivuudesta Hankemaailma on haastanut kaavahierarkian toimivuuden

9 Hankemaailma haastaa kaavahierarkian toimivuuden Suomi alkaa olla kertaalleen kaavoitettu. Kun toimitaan entistä useammin jo rakennetussa ympäristössä, suunnittelu käynnistyy harvoin kaavahierarkian mukaisessa järjestyksessä. Suunnittelutarve lähtee entistä useammin liikkeelle hankkeena, jolla on yleensä tarve, tavoitteet, aikataulu, käytettävissä oleva kustannusraami ja toteutumisedellytysten näkökulmasta rajallinen aikaikkuna. Hanke voi olla yhtä hyvin kunnan kuin yksityisen toimijan. Hankkeet voivat käynnistyä miltä tahansa kaavatasolta, mutta toteutuakseen ne voivat edellyttää joskus kaikkien kaavatasojen tarkistamista. Tämä moninkertainen työ koetaan kangistavana. Suunnittelussa mennään myös herkästi liian pitkälle asioihin, joiden ratkaiseminen kuuluisi vasta jatkosuunnitteluun.

10 Hankemaailma haastaa kaavahierarkian toimivuuden Hankemaailma haastaa kaavahierarkian toimivuuden Suurten kaupunkien kaavoista noin puolet on hankekaavoja H A N K K E E T Rakennuslupa Asemakaava Yleiskaava Maakuntakaava VATit

11 Kaavatasojen erikoitumisella eroon päällekkäisestä työstä Minkään yksittäisen kaavatason poistaminen ei ratkaise moninkertaisen työn ongelmaa, se ainoastaan siirtää kaavatasojen välisen työnjaon ongelmat jäljelle jääville kaavatasoille. Sen sijaan tulisikin kiinnittää huomiota suunnittelutasojen väliseen työnjakoon. Kaavatasoille tulisi löytää omat roolinsa eli niiden pitäisi erilaistua ja erikoistua. Kaavahierarkia voisi siis tarkoittaa aihealueiden täydentymistä suunnittelutason tarkentuessa. Tulisi myös pystyä tekemään valintoja käsiteltävistä asioista ja ymmärtää aidosti strateginen ajattelu, joka voi olla, mutta ei välttämättä ole, sama asia kuin yleispiirteinen.

12 Kaavatasojen erikoitumisella eroon päällekkäisestä työstä Pohdittava, mitä asioita on tarpeen ohjata milläkin tasolla? Mistä tarvitaan poliittiset ratkaisut? Mitä missäkin mittakaavassa? Mitä milläkin aikajänteellä? Mitä milläkin aluejaolla? Mitä oikeusvaikutteisesti? Mitä asioita pitää selvittää milläkin tasolla? Kenen? Miten tiedon siirtyminen varmistetaan tasolta toiselle?

13 Pohdintaa Mistä tarvitaan poliittiset ratkaisut? Kaava on aina poliittinen päätös. Nykyisissä kaavoissa esitetään kuitenkin valtavan paljon aineistoja, joista on päätetty tosiasiassa jossakin aivan muualla. Tämä tieto on tarpeellista, mutta tulevaisuuden tietomallipohjaisessa kaavoituksessa voidaan käsitellä ja esittää rinnakkain melko rajattomasti suunnittelulle reunaehtoja antavia tausta-aineistoja sekä kaavassa päätettäviä asioita. Erotettava, mitä asioita kaavassa ratkaistaan ja mikä on muualta tulevaa huomioon otettavaa informaatiota. Keskeinen kysymys on siis, mistä tarvitaan aidosti poliittiset ratkaisut? Päättäjien kiinnostusta omaan tehtäväänsä saattaisi jopa lisätä sen selkiyttäminen, mistä kulloinkin tosiasiassa ollaan päättämässä.

14 Pohdintaa Mitä missäkin mittakaavassa tai mitä milläkin aikajänteellä? (1/2) Nykyisessä suunnittelujärjestelmässä mittakaavat ja aikajänteet eivät aina kohtaa toisiaan. Maankäytössä jotkut asiat ja arvot ovat varsin pitkälle ennustettavissa, Toiset taas tempoilevat nopeammin kuin mihin suunnittelujärjestelmä pystyy reagoimaan. Esimerkiksi virkistys- ja suojelualuekokonaisuuksista voidaan usein sanoa melko suurella varmuudella, että niiden halutaan säilyvän rakentamattomina vähintään seuraavien vuosikymmenten ajan. Siksi tahtotilan voidaan lähtökohtaisesti ajatella ulottuvan vuosikymmeniksi eteenpäin suunnittelutasosta riippumatta. Toista ääripäätä edustaa kaupan ohjaaminen kaavoituksella. Elinkeinoelämä on suhdanneherkkä ja niin nopea liikkeissään, että ennusteita voi tehdä vain lyhyelle aikavälille. Kaavoitus kykenee heikosti reagoimaan niin nopeisiin tarpeisiin, etenkin jos joudutaan tarkistamaan enemmän kuin yhtä kaavatasoa.

15 Pohdintaa Mitä missäkin mittakaavassa tai mitä milläkin aikajänteellä? (2/2) Yleispiirteisen kaavoituksen pitkä aikajänne ja asemakaavoituksen toteuttamiseen tähtäävä ajoitus on välillä hankala sovittaa yhteen. On elettävä ja mahdollistettava rakentaminen, vaikka joistain isoista hankkeista ei tuon aikajänteen takia ole mahdollista tehdä tarkempia selvityksiä tai linjauksia. Yleispiirteisessä suunnittelussa tulisi olla enemmän vaihtoehtoisuutta, vaiheittaisuutta sekä tietomallien mahdollistamaa vaihtoehtojen ja toteutuspolkujen tarkastelua.

16 Pohdintaa Mitä pitää ohjata milläkin aluejaolla? (1/2) Suomi ei ole alueiden kehittymisen näkökulmasta yhtenäinen vaan vahvasti polarisoitumassa monella tapaa. Aluejaottelua voi lähestyä ainakin neljällä tavalla Kasvudynamiikan kautta: kasvuseudut väestöään menettävät alueet Alueiden luonteen kautta: kaupungit, kaupunkien lievealueet ja taajamat, kaupunkien läheinen maaseutu, ydinmaaseutu Hallinnollisten rajojen kautta: maakunta, kunta Toiminnallisuuden näkökulmasta: asukkaiden arkeen perustuvat, esim. asiointi- ja työssäkäyntialueet

17 Pohdintaa Mitä pitää ohjata milläkin aluejaolla? (2/2) Maankäytön ohjaamisen tarpeet ovat erilaisia kasvuseuduilla ja väestöään menettävillä alueilla, ja siihen väliinkin mahtuu vielä nollakasvun kanssa tasapainottelevia välimuotoja. Sopiiko kasvaville ja taantuville alueille sama suunnittelujärjestelmä vai pitäisikö erot ja tarpeet huomioida jatkossa paremmin? Hallinnolliset jaottelut eivät useinkaan mene yksiin toiminnallisten rajojen kanssa. Arkeen perustuvat toiminnalliset rajat syntyvät osittain pakon sanelemina esimerkiksi työpaikkojen saatavuuden mukaan (työssäkäyntialueet), ja voivat siten muuttuakin verraten nopeasti.

18 Pohdintaa Kaavalliseen ohjaamiseen liittyvä karkea jaottelu suunnittelu- ja ohjaustarpeen näkökulmasta Maaseutualueet: mitä kehittämisperiaatteita ja reunaehtoja tarvitaan? (infra, luonnonvarojen kestävä käyttö jne.) Laajenevan kaupunkirakenteen kehä: miten turvataan kestävän yhdyskuntakehityksen edellytykset? Rakennetut kaupunkialueet: muutoksen hallinta rakennetussa ympäristössä Maaseutualueet Laajenevan kaupunkirakenteen kehä Rakennetut kaupunkialueet

19 Pohdintaa Mitä asioita pitää ohjata oikeusvaikutteisesti? MRL:ssa on oikeusvaikutussäännökset jokaista kaavatasoa varten. Yhteistä säännöksille on kielto vaikeuttaa kaavan toteuttamista. Jos ohjaustapaa ainakin yleispiirteisissä kaavoissa muutetaan jatkossa strategisempaan suuntaan ja enemmän sanallisiin ohjeisiin perustuvaksi, on hyvä pohtia, mihin tosiasiassa oikeusvaikutuksia tarvitaan. Oikeusvaikutukset määräytyvät pitkälti kaavamääräysten luonteen mukaan. Jos määräykset ovat oikeusvaikutuksettomia, niissä ei voi käyttää oikeudellisesti velvoittavia sanamuotoja mutta ovatko ne strategisessa kaavassa tarpeenkaan? Oikeusvaikutuksetonkin aineisto kertoo tahtotilasta. Tulevan suunnittelujärjestelmän valmistelussa on hyvä arvioida, millaisiin asioihin oikeusvaikutukseton ohjaus voisi riittää, ja mihin asioihin missään tapauksessa ei.

20 Mitä asioita pitää selvittää milläkin tasolla? Kenen? Seurantatietoa seudulla, täsmäselvityksiä kaavoissa Kaavajärjestelmää keventäisi, jos maakunta tai vastaava seututason organisaatio vastaisi ajantasaisen ja kattavan ympäristön tilan inventointi-, verkostotarkastelu- ja seurantatietojen kokoamisesta koko toimialueellaan. Seurantatietoa tuotettaisiin rullaavasti kaavaprosessien aikatauluista riippumatta, tai erikseen tarpeeseen perustuen. Kuntatason kaavoituksessa selvitystaakkaa voitaisiin siten keventää kohdistamalla kaavojen selvitykset nykyistä suppeammin muuttuviin asioihin tai muuttuviin alueisiin. Näiden selvitysten käytettävyys muihin tarkoituksiin olisi tietenkin rajallinen, mutta menettely nopeuttaisi kaavojen etenemistä Tiedon tuottamisen vastuutahojen määrittely on keskeistä.

21 kuva: Hannu Laatunen, Ympäristöhallinnon kuvapankki / Miljöförvaltningens bildbank Havaintoja ajan ilmiöistä ja kaavajärjestelmän toimivuudesta Ajan ilmiöitä ja toimintaympäristön keskeisiä muutoksia

22 Toimintaympäristö on muuttunut enemmän kuin toimintatavat Selvityksessä nousi muiden yli kolme kaavatasojen väliseen työnjakoon tai prosessien toimivuuteen vaikuttavaa ilmiötä: Täydennysrakentaminen ja hankelähtöisyys ovat lisänneet suunnittelun vaikeuskerrointa ja kestoa. Olennaisesti tähän liittyvät sekä monikumppanuuksien että kaavatalouden hallinnan tarve. Uusi kommunikatiivinen käänne haastaa vuorovaikutteisen suunnittelun, mutta on otettavissa voimavaraksi. Digitaalisuus näyttäytyy mahdollisuutena virtaviivaistaa toimintaa, helpottaa tiedon kulkua ja vähentää päällekkäistä työtä, mutta tämä edellyttää kokonaisvaltaista ajattelutavan muutosta. Muutosajureita kannattaa harkitusti hyödyntää suunnittelujärjestelmän uudistuksen lähtökohtina.

23 Täydennysrakentaminen ja hankelähtöisyys heijastuvat kaavoituksen kestoon. kuva: Terho Pelkonen, Ympäristöhallinnon kuvapankki / Miljöförvaltningens bildbank

24 Täydennysrakentaminen ja hankelähtöisyys muuttavat toimintatapoja ja heijastuvat kaavoituksen kestoon Suunnittelun vaikeuskerroin on kasvanut monista syistä (suunnittelualueen erityisominaisuudet, ahtaiden tonttien haasteet ja tarvittavat kynnysinvestoinnit, selvitykset, kaavatalous, osalliset asukkaat osakkaat, päätöksentekijät, hanketoimijat, monikumppanuudet, maankäyttösopimukset jne.); prosessit vaativat osaamista ja vievät entistää enemmän aikaa. Täydennysrakentaminen on paljolti kiinni kiinteistönomistajien halusta edistää asioita; kuntien on aiempaa vaikeampaa ohjata yhdyskuntarakenteen kehitystä ja ajoitusta. Aiemmin pääasiassa omaa maata kaavoittaneet kunnat ovat menettäneet etumatkaansa muihin nähden.

25 Täydennysrakennettaessa toimitaan aina jonkun takapihalla Osallisia ja intressiryhmiä on paljon. Heidän mieltymystensä yhteensovittaminen on aikaavievää, ja juuri koskaan lopputulos ei voi miellyttää kaikkia. Tämä heijastuu helposti päätöksenteon vaikeutena ja kaavaprosessin jälkeisinä valituksina. Jotta yleinen hyväksyttävyys ja sietokyky muutoksille paranisi, tarvitaan uusia keinoja tuoda esiin täydennysrakentamisen mukanaan tuomia hyötyjä.

26 Hankehallinta ja maapolitiikan osaaminen korostuvat jatkossakin Suurissa kaupungeissa noin joka kolmanteen kaavaan liittyy maankäyttösopimus. Sopimukset lisäävät kaavoituksen kestoa keskimäärin puoli vuotta verrattuna kaavoihin, joissa sopimusta ei ole. Sopimusneuvotteluiden kesto voi johtua yhtä hyvin kunnasta kuin kumppanistakin, mutta myös suunnittelualueen erityispiirteistä. Näihin syihin on mahdollista vaikuttaa vain rajallisesti. Kumppanuuksissa ja hankehallinnassa tarvittaisiin enemmän benchmarkkausta kuntien ja yritysten yhteistyönä. Kun suunnittelujärjestelmää muutetaan, myös maapolitiikan keinot täytyy peilata muuttuneeseen tilanteeseen, jotta tärkeät välineet eivät poistu valikoimasta ja niistä saadaan nykyistä toimivampia.

27 kuva: SYKE, Ympäristöhallinnon kuvapankki / Miljöförvaltningens bildbank Pohdintaa Joka kolmanteen kaavaan liittyy maankäyttösopimus. Rahasta neuvotteleminen vie aina aikansa.

28 Pohdintaa Maankäyttösopimus pidentää kaavaprosessin kestoa (1/2) Ei voi juuri nopeuttaa tekemällä kaavaa ja sopimusta rinnakkain, koska lain mukaan sopimuksella ei saa vaikuttaa kaavan sisältöön Neuvotteluihin voi mennä viikkoja tai vuosia Onko neuvotteluresursseja riittävästi? Mitä enemmän osapuolia (maanomistajia) keskustelussa on mukana, sitä vaikeampaa neuvottelu yleensä on Erimielisyydet maankäyttömaksusta voivat pitkittää neuvotteluja Sopimukseen pääsyä vaikeuttaa, jos kaavassa on asioita, joita maanomistaja ei halua Sisällöllisesti hankaliksi ovat osoittautuneet etenkin rakennusperintöja kulttuuriympäristökysymykset Maankäyttömaksun laskennassa haastavia ovat erityisesti muuttuvat tekijät kuten purkukustannukset tai liian tarkat kaavat

29 Pohdintaa Maankäyttösopimus pidentää kaavaprosessin kestoa (2/2) Kiinteistön omistamiseen, rahoitukseen, hallinnointiin liittyvät tekijät (esim. vuokralaiset pitkillä sopimuksilla) voivat hidastaa Hankekumppanilla ei joskus olekaan loppusuoralla valmiuksia tehdä sopimusta, koska ei esim. pysty maksamaan maankäyttömaksua (varsinkin, jos toteuttajaa ei ole vielä tiedossa), tai maankäyttömaksun maksamista halutaan joskus muista syistä lykätä (tällaisissa tilanteissa on joustettukin, erityisesti asunto-osakeyhtiöiden täydennysrakentamistapauksissa) Joskus kumppani haluaa pitkittää sopimuksen ja siten myös kaavan hyväksymistä vuodenvaihteen yli vaikkapa kiinteistöverosyistä, tai joskus kaavalla ei edes ole kiire. Kaavasta myös valitetaan herkemmin, jos sopimuksessa koetaan olevan jotain epäselvää.

30 kuva: : Pirjo Koistinen, Ympäristöhallinnon kuvapankki / Miljöförvaltningens bildbank Uusi kommunikatiivinen käänne suunnittelun voimavaraksi

31 Vuorovaikutussuunnittelijat ovat keventäneet kuormaa Vuorovaikutussuunnittelijat ovat ehkä eniten kuntakaavoitusta sujuvoittanut yksittäinen tekijä. Kymmenen vuotta sitten vasta haaveiltiin, nyt vuorovaikutussuunnittelija tai ainakin tiedotukseen erikoistunut asiantuntija löytyy monista suurista kaupungeista ja joistakin maakunnan liitoistakin. Lisäkäsiä ja osaamista tarvitaan muun muassa prosesseissa, menetelmissä, kansantajuisessa uutisoimisessa sekä SOME:ssa. Digitalisaatio on tuonut uusia menetelmiä, mutta välineen ei saa antaa sokaista, vaan menetelmät on valittava aina tarpeen mukaan. Osalliset eivät halua leikittämistä. Vuorovaikutus, samoin kuin kaavaprosessitkin, kannattaa räätälöidä kaavan vaikeusasteen mukaan.

32 Perinteisesti on vuorovaikutettu vastustajien ehdoilla, voitaisiinko tulevaisuudessa toimia toisenlaisista lähtökohdista? Osallinen voi nyt jättää mielipiteitä, muistutuksia ja valituksia ja tekee niin yleensä ollessaan tyytymätön kaavaratkaisuun. Juuri mitään tietoa ei saada siitä, kuinka suuri tyytyväisten joukko saattaa olla muutamaa vastustajaa kohti. Uudet menetelmät (esimerkiksi ns. tihentymä-, lämpö- ja liikennevalokartat) avuksi. Kaavoittajalta vaaditaan entistäkin enemmän yhteensovittamiskykyä ja fasilitointitaitoja. kuva: : Pirjo Koistinen, Ympäristöhallinnon kuvapankki / Miljöförvaltningens bildbank Vuorovaikutusta vain vastustajien ehdoilla?

33 Neljäs sektori suunnittelun voimavaraksi? (1/2) Neljäs sektori on kaupunkiaktivismia tai kansalaistoimintaa, joka kolmannen sektorin järjestöistä poiketen organisoituu kevyesti ja toimii nopeasti sosiaalisen median avulla (eikä välttämättä kohtaa muualla kuin verkossa) Aktivismi on ennen kaikkea toimintaa, mutta se tuottaa myös tietoa Esimerkki ilmiöstä jo laajalti tunnetut FaceBook-keskustelufoorumit Lisää kaupunkia Helsinkiin/Tampereelle/Ouluun.. Neljäs sektori ottaa jo aktiivisesti osaa suunnitteluun ja vaikuttaa välillisesti päätöksentekoon kuinka se parhaiten valjastetaan voimavaraksi, ettei siitä tule suunnittelua kuormittava vastavoima? kuva: : Pirjo Koistinen, Ympäristöhallinnon kuvapankki / Miljöförvaltningens bildbank Suunnittelun uusi kommunikatiivinen käänne on meneillään: mukaan on tullut neljäs sektori

34 Hyviä ideoita ei koskaan ole liikaa. Kaupunkisuunnittelu voi hyötyä uusista ajatuksista. Aktivismi voi kuitenkin johtaa myös harhaan, jos se edustaakin marginaalia eikä valtavirtaa. Kriittinen arviointi on siis tarpeen. Suunnittelijan ei pitäisi eksyä SOME-kuplaan. Kunnissa ja maakunnissa pohditaan, miten paljon ja missä roolissa kaavoittajien on syytä osallistua sosiaalisessa mediassa suunnittelukysymyksistä käytäviin keskusteluihin. Aktivismi ja SOME eivät korvaa demokratiaa, vaan voivat täydentää sitä. kuva: : Pirjo Koistinen, Ympäristöhallinnon kuvapankki / Miljöförvaltningens bildbank Neljäs sektori suunnittelun voimavaraksi? (2/2)

35 Digitalisaatio edellyttää ajattelutavan muutosta kuva: : Merja Raatikainen, Ympäristöhallinnon kuvapankki / Miljöförvaltningens bildbank

36 Digi on mahdollisuus, mutta paperikaudelta digiaikaan siirryttäessä koko ajattelutapa pitää uudistaa (1/2) Paperimaailmaan sidotut toimintatavat ovat aiheuttaneet nykyisessä järjestelmässä ehkä eniten tiedon hukkaa ja päällekkäistä työtä kaavatasojen välillä. Digitaalisessa toimintaympäristössä eri toimijat voivat hyödyntää avoimia paikkatietoaineistoja yhteiseltä alustalta monipuolisesti eri tarkoituksiin. Avainasemassa ovat paikkatietojärjestelmät ja tietomallit Yhteiset rajapinnat ja tiedon tuottajat sekä vastuut tulee määritellä Versionhallinta ja metatiedot tietoaineistojen ajankohdasta, laadusta ja kattavuudesta ovat tarpeellisia Sähköinen arkistointi on suunniteltava suunnittelujärjestelmän rinnalla Riskit on tunnistettava

37 Digi on mahdollisuus, mutta paperikaudelta digiaikaan siirryttäessä koko ajattelutapa pitää uudistaa (2/2) Kaava-aineistojen sähköinen esitystapa pakottaa tiivistämään ilmaisua, jäsentämään ja yksinkertaistamaan valmisteluaineistoja, mikä puolestaan helpottaa tiedon hallintaa, osallistumista ja etenkin päätöksentekoa. - Mitä ja ketä varten esimerkiksi kaavaselostus tehdään? Moni haastateltavista totesi, että selostusta ei lue kukaan Digitalisaatiokehitystä pitää viedä eteenpäin sisällön, ei välineiden ehdoilla. Digitalisaatio avaa uusia mahdollisuuksia myös suunnitelmien toteutumisen seurantaan ja arviointiin.

38 kuva: Dan Taylr, Flickr, Piirrokset: Asemakaavan selostus-opas Pohdintaa Mitä ja ketä varten kaavaselostus tehdään? Järjestöt 4. sektori Nettiyhteisöt Oikeusasteet! Kuvat: Maankäyttö- ja rakennuslaki Opas 3. Asemakaavan selostus. Ympäristöministeriö 2001.

39 Pohdintaa Mitä ja ketä varten esimerkiksi kaavaselostus tehdään? (1/2) Näin kaavoittajat vastasivat, ja tässä järjestyksessä: Oikeusasteita varten; siltä varalta, että kaavasta valitetaan. Päätöksentekijöitä varten; kuvataan kaavaratkaisun perustelu Jatkosuunnittelua varten; kaavaselostus on ikään kuin työselitys. Kaava-asiakirjojen laatimisessa nähdään paljon vaivaa, joka muuttuu turhaksi työksi, jos kukaan ei sitä lue ja hyödynnä. Selostusten sisältämä tieto ei ole turhaa, mutta osaa tiedosta ei tarvita enää kaavaprosessin jälkeen. Se, mitä tarvitaan, voisi olla nykyistä käytettävämmässä muodossa. Pitäisi myös riittää, että kukin tieto viedään vain yhteen kerran yhteen paikkaan, jolloin päivittäminenkin on yksinkertaisempaa ja varmempaa.

40 Pohdintaa Mitä ja ketä varten esimerkiksi kaavaselostus tehdään? (2/2) Kaavaselostuksen sisältöä voisi jakaa vaikkapa seuraavasti: Etenkin oikeusasteita varten tehtävä prosessikuvaus sisällytetään sähköiseen OAS-aikajanaan, joka täydentyy prosessin edetessä, ja sen päättyessä muodostaa prosessipäiväkirjan. Kaavaratkaisun perustelut kuvataan listatekstillä, ja koko päätöshistoria voidaan linkittää diaarista suoraan kaavan tietomalliin. Täytyy olla mahdollista palata tarvittaessa myös aiempiin päätösvaiheisiin. Kaavaselostuksen selitysosa jatkosuunnittelua varten sisällytetään kaavan tietomalliin, ja nykyistä tiiviimmin kirjoitettuna Kaavaan liittyvät selvitykset ja vaikutusten arvioinnit tuotetaan jatkossa paikkatietopohjaisesti, joten ne voidaan linkittää kaavan tietomalliin. Metatiedot ja aikaleimat ovat tärkeitä aineiston käytettävyyden ja ajantasaisuuden arvioimiseksi. Tiiviys ja olennaiseen keskittyminen palvelee niin suunnittelijoita, osallisia kuin päätöksentekijöitäkin.

41 Lisätietoja: Kristiina Rinkinen Kiitos! kuva: Riku Lumiaro, Ympäristöhallinnon kuvapankki / Miljöförvaltningens bildbank